Tip:
Highlight text to annotate it
X
OIDIPUS REX
Olet täällä ottaaksesi paikkani,
lähetät minut takaisin tyhjyyteen,
ja anastat minulta kaiken.
Tulkaa, madam
Hän on se jonka varastatte
minulta ensiksi.
Hän, nainen jota rakastan.
Olet jo vienyt hänen rakkautensa.
Hän nukkuu.
Mennään.
Seis.
Äiti!
Kuinka turvonneet jalat!
Niin tiukasti sidotut...
Älä itke, älä itke...
Kuka se on?
- Hän oli yksin Kitaironin vuorella.
Löysin hänet sieltä. Hän itki,
joten toin hänet tänne
- ajattelin sinua...
- Anna hänet minulle, typerys!
Onnen Lapsi.
Näetkö? Hän kiljuu kuin vuohi.
Tästä Onnen Lapsesta
tulee Korintin kuningas.
Kuningatar!
Kuningatar katsokaa!
Kuningas! Kuningas!
Kuningatar, katsokaa mitä minulla on!
Jumalten lahja!
Hän on suloinen,
hänen silmänsä ovat kuin tähdet.
Lahja Jumalilta!
Miksi tuollainen ilme...
niin surullinen ja vakava?
Nauraisit sen sijaan!
Lähetä kiitokset Jumalille.
Olemme löytäneet pojan.
Anna hänet minulle. Kuinka oikein pitelet häntä!
Tahdotko viedä häneltä hengen?
Et yhtään varo...
Tule, "pikku paksujalka".
Pikku Oidipus, poikani...
Minä voitin!
Minä voitin! Kruunatkaa minut!
Minä voitin!
Oidipus potkaisi laattaa.
Katsokaa maata!
Löytölapsi! Onnen Lapsi!
Vanhempiesi valelapsi!
Äiti...
Näin pahaa unta,
mutten muista sitä.
Heräsin itkien,
ja vapisin pimeässä.
Jumalat halusivat
sanoa minulle jotain.
Mutta mitä,
jos en voi muistaa sitä?
Makasin valveilla aamuun saakka.
peläten hiljaisuutta
ja pimeää.
Äiti, isä,
Tahtoisin lähteä Delfiin
kysymään Apollon Oraakkelilta,
unestani,
siitä mitä en voi muistaa.
Tietysti, poikani.
Jokainen tekee pyhiinvaelluksensa
ainakin kerran elämässään.
Apollonin pyhäkköön, sekä rikkaat
että köyhät, kysyäkseen unistaan,
etkä sinä ole vielä mennyt.
Siellä on kaunista.
Minä kävin siellä isäsi kanssa
kun olin nuori. Enkö käynytkin?
Muistatko?
Se on todellinen juhla,
parempi kuin meidän.
Hyvä on. Jos tahdotte että menen...
Mene vain. Saat verrattoman
seuralaisen.
Ei isä. Minä menen yksin.
Poikamme on oikeassa.
Jumalat eivät välitä näytöksistä,
he haluavat rehellisyyttä.
Koska lähdet?
Huomisaamuna.
Niin pian? Heti?
Miksi odottaisin?
En tahdo että tuo uni
tulee ja piinaa minua jälleen.
Älkää itkekö.
Tulen takaisin muutamassa päivässä.
Hyvästi poika.
Hyvästi, "pikku paksujalka".
Hyvästi isä.
Hyvästi äiti.
Kohtaloosi on kirjoitettu
sinä tapat isäsi
ja nait
äitisi kanssa.
Ymmärrätkö?
Se on kirjoitettu kohtaloosi.
Sinä tapat isäsi
ja nait äitisi kanssa.
Jumala sanoo näin
ja se tulee varmasti toteutumaan.
Nyt saat mennä.
Älä saastuta ihmisiä
läsnäolollasi.
KORINTTI
MINNE OLET MENOSSA, SUUNI?
MINNE, ELÄMÄNI?
TEBEEN
Pois!
Pois tieltäni, kerjäläinen!
Varoitan sinua!
Pois tieltä!
Varokaa!
Poika, mitä tapahtui?
Miksi ovat kaikki ihmiset
lähdössä kaupungista,
ja leiriytyvät
täällä kuin mustalaisheimot?
Tiedätkö?
Tietysti tiedän.
Olen sanansaattaja, tuon uutiset,
Niinpä on minun tiedettävä.
No?
Tule kanssani.
Tuo on Tiresias, profeetta.
VELJESI JA YSTÄVÄSI ITKEVÄT
ETSIESSÄÄN PELASTUSTA.
JA SINÄ OLET TÄÄLLÄ YKSIN,
SOKEANA JA LAULAEN.
TOIVON ETTÄ OLISIN SINÄ!
LAULAT SIITÄ MIKÄ ON KOHTALON TUOLLA PUOLEN.
Kaupunkimme onnettomuus on tuolla ylhäällä.
Se tuli ylös syvältä kuilusta
pelottamaan meitä.
Me olimme hyvinvoivia ennen.
Kuka olisi kuvitellut tällaista?
Kukaan ei uskalla ajaa sitä
takaisin kuiluun,
vaikka mies joka sen tekee,
tulee naimaan Jocastan,
Teben kuningattaren.
Ja näin on kaupunkimme menetetty.
Kaikki lähtevät, koska
ei ole mitään syytä jäädä.
Mihin te menette?
Älkää menkö! Ei se kannata!
Te kuolette.
Tulkaa takaisin! Mitä te teette?
Tulkaa takaisin!
Elämässäsi on arvoitus.
Mikä se on?
En halua tietää sitä.
Se on tarpeeton.
En halua nähdä teitä.
En halua nähdä teitä.
En halua kuulla teitä!
Se on hyödytöntä. Kuilu johon
minua työnnät on itsessäsi.
Sfinksi on kuollut!
Tulkaa! Tulkaa!
Sfinksi on kuollut!
Sfinksi on kuollut!
Tulkaa Kreoniin!
Tulkaa kuningattaren luo!
Te tapoitte Sfinksin ja
teistä tulee kuningattaren aviomies!
Teistä tulee kuningas! Tulkaa!
Siinä hän on.
Rakkaani.
Nämä pojat ja minä
olemme täällä rukoillaksemme teitä,
emme, koska
pitäisimme teitä Jumalana.
Kun tulitte tänne,
ettekö te vapauttaneet meidät Sfinksistä?
Ette tehneet tätä tekoa
koska olisitte meitä viisaampi.
vaan Jumalan avulla.
Siitä syystä, Oidipus, kuninkaamme,
me rukoilemme sinua polvillamme,
löytäkää ratkaisu
olitte sitten Jumalan
tai ihmisen innoittama.
Te joka olette joukostamme paras,
anna meille elämämme takaisin.
Älkää antako valtakuntaanne
muistettavan
siten että nostitte meidät
ja sitten annoitte meidän taas vaipua.
Olen tietoinen
toiveista joita lausut,
oi onnettomat kansalaiset.
Tiedän kuinka kärsitte.
mutta kukaan ei kärsi kuten minä.
Koska teidän surunne
koskee ainoastaan teitä.
kun taas minun suruni
käsittää kaiken, omani sekä teidän.
Ette ole herättäneet minua.
En nukkunut, itkin.
etsien keinoja paetakseni.
On yksi ainoa suunta.
Olen ottanut sen.
Olen lähettänyt sukulaiseni
Kreonin Apollon pyhäkköön.
saadakseen tiedon mitä tehdä.
Ja laskettuani aikaa
siitä kun Kreon lähti,
olen huolissani.
Mitä hän tekee?
Miksi hän on myöhässä?
Miksei hän ole jo palannut?
Kreon on täällä.
JUMALA. TUOKOON HÄN MEILLE
PELASTUKSEN KOHTALON.
Kreon, veljeni,
ystäväni!
Mikä on vastaus?
Hyviä uutisia!
Jopa kaikkein hirveimmät
asiat voivat saada hyvän lopun.
Me haluamme vastauksen.
Kerronko sen kaikkien edessä
vai talon sisäpuolella?
Kaikkien edessä.
Minä säälin heitä.
"Hävittääkseen sairauden
joka saastuttaa Tebea,
"miehen joka sitä levittää
on jätettävä kaupunki".
Mistä häntä syytetään?
Mikä voi hänen tuomionsa olla?
Kuolema tai karkoitus.
Murhaaja on syynä
siihen mitä täällä tapahtuu.
Kuka voi olla syyllinen?
Ennen teitä, oli kuninkaana Laius.
Niin on minulle kerrottu.
En koskaan tavannut häntä.
Hän on uhri. Jumalat
haluavat rankaisun hänen murhaajalleen.
Kuinka me löydämme hänet?
Mistä voimme löytää jäljet rikokseen
joka tapahtui kauan sitten?
Täältä, sanoi Jumala.
Täältä. Ja hän lisäsi:
"Mitä emme halua tietää
ei ole olemassa,
"mutta se mitä haluamme tietää,
"on olemassa."
Tapettiinko Laius Palatsissa?
Maassa?
Ulkomailla?
Hän oli menossa Apollon pyhäkköön,
eikä hän koskaan palannut.
Eikö vartija tai matkaseuralaiset
todistaneet murhaa?
Ainoastaan yksi pakeni.
ja ilmoitti yhden seikan.
Minkä? Yhdestä seikasta
päästää muihin.
Kyllä, oli huhuja.
Mitä?
Että häntä eivät tappaneetkaan ryövärit
vaan eräs vaeltaja.
Kuka voisi todistaa sen?
Ainoa elossa oleva todistaja.
Uhatkaa häntä, ja hän puhuu.
Nämä ovat minun päätökseni:
Teidän kuninkaananne määrään
että kuka tahansa tietää
Laiuksen tappajan, puhukoon,
vaikka hän tietäisi
että syyttäisi itseään.
Jos he jotka tietävät, eivät puhu,
kiellän miehiä tässä valtiossa,
joka kuuluu nyt minulle,
toivottamasta häntä tervetulleeksi
ja rukoilemasta hänen kanssaan.
Kostan kuninkaan murhan
kuin jos hän olisi ollut minun isäni.
Nyt kun valta on tullut minulle,
ja hänen asemansa
ja vaimonsa ovat minun.
TIRESIAS! OLETTE TÄÄLLÄ!
OLEN KUTSUNUT TEITÄ,
JA TEILTÄ SAAN TIETÄÄ KAIKEN.
Kuinka kauheaa onkaan tieto,
kun tieto on hyödytön
hänelle joka tietää.
Tiesin,
mutta katsoin paremmaksi unohtaa.
Muuten en olisi tullut tänne.
Mikä teitä pelottaa?
Antakaa minun mennä kotiin.
Rukoilen teitä, kuunnelkaa minua.
Taakka tulee
kevyemmäksi meille molemmille.
On velvollisuutenne puhua kaupunkilaisille.
Sanoillanne ei ole merkitystä
edes itsellenne.
Pysähtykää! Te tiedätte!
Me kaikki rukoilemme teitä,
kansalaiseni ja minä.
Olette hullu.
En puhu.
En paljasta sairauttanne.
Te tiedätte ja vaikenette!
Haluatteko tuhota kaupunkimme?
Sydämenne on kiveä!
Moititte minua,
syytätte luonnettani,
ettekä halua syyttää
omaa luontoanne.
Sananne loukkaavat,
kuningasta sekä tätä kaupunkia.
Tosiasiat puhuvat.
vaikken sanoisi mitään.
Siis puhukaa!
Olen jo sanonut liikaa.
Olkaa niin vihainen kuin tahdotte.
Sitten ajattelen näin:
Te suunnittelitte rikoksen!
Jos ette olisi sokea,
olisitte voineet tehdä sen omilla käsillänne.
Niinkö te luulette?
Sitten sanon:
Tottele omaa
tuomiotasi, ja varokaa
jäämästä tänne luoksemme.
Te olette syyllinen
joka saastuttaa maamme.
Sanon teille jälleen:
Te olette murhaaja jota etsitte.
Ettekä tiedä
huonosta siteestänne
rakkaimpiin ihmisiin
joita teillä on.
Kieltäydytte myös näkemästä
pahan itsessänne.
Ette voi paeta
sanojanne vahingoittumatta!
Olen jo turvassa.
Minulla on totuus puolellani.
Totuus kaikille paitsi teille,
silmiltään ja mieleltään sokealle.
Onneton mies!
Loukkasitte minua
kuten jokainen tulee loukkaamaan
teitä lähiaikoina.
Kuka on vastuussa
näistä valheista, te vai Kreon?
Oi, rikkaus, oi valta!
Minkä kateuden
saittekaan aikaan tässä elämässä!
Kiitos vallan
jonka sain lahjana
pyytämättäni.
Jopa uskollinen Kreon,
haluaisi syrjäyttää minut.
Kreon, kyllä,
tahtoisi ottaa paikkani
lähettämällä tämän huijarin,
tämän kerjäläisen joka voi nähdä
vain kun hän hyötyy jotain,
ja on viekkaasti sokea.
Vaikka olette kuningas
voin vastata rehellisesti kuten te
jos tahdon.
Minä olen alamainen
ainoastaan Jumalalle.
Ja täten
kaikkien edessä ja Jumalan läsnäollessa
te olette pilkanneet
sokeuttani ja korkeaa ikääni
Sanon teille tämän:
Sinä katsot,
etkä näe häpeää
etkä pahutta jossa olet.
Tiedättekö
kuka antoi teille elämän?
Tiedättekö että teidän laisenne,
elävät ja kuolleet, kiroavat teitä?
Jonain päivänä te näette pimeyden.
Kuinka itkettekään silloin,
päivänä, jolloin
vihdoin ymmärrätte
kuinka, ja kenen kanssa
olitte naimisissa.
Onnen Lapsi!
Niinkö minua kutsutte?
Lähtekää heti paikalla!
Mitä odotatte?
Pois silmistäni!
En tahdo kuulla teitä!
Olen täällä
koska kutsuitte minua.
En olisi koskaan tehnyt niin
jos olisin tiennyt
kuulevani tuollaista roskaa.
Tämä, nähkää, on meidän kohtalomme.
Me olemme hulluja teidän silmissänne.
Me olemme viisaita koska
he jotka teidät siittivät...
Mitä te tarkoitatte?
He jotka siittivät minut?
Lähtekäämme.
ohjatkaa minua.
Kyllä, menkää tiehenne ja hävitkää.
piinani kanssa.
Minä menen
vasta kun olen sanonut
kaiken sanottavani. Kuulkaa...
Kuunnelkaa.
Mies jota etsitte,
uhkauksilla ja määräyksillä,
on täällä. Muukalainen kuten kaikki uskovat,
kuitenkin hän on Tebestä.
Mutta hän ei ilahdu
tästä löytymisestä,
koska, tultuaan
sokeaksi kerjäläiseksi,
hän tulee vaeltamaan vierailla mailla
kuten minä, kurja huilunsoittaja.
Tulee tietoon
että hän on samalla sekä veli
että isä lapsilleen,
poika sekä aviomies äidilleen.
Että hän on maannut naisen kanssa
joka kuului hänen isälleen.
Ja että hän, yksin
on isänsä murhaaja.
OIDIPUS KIELTÄYTYY
TUNNUSTAMASTA RIKOSTAAN,
JA HÄN SYYTTÄÄ
MINUA JA KANSAANSA.
Oi katsokaa!
Miksi olette tullut tänne?
Kuinka uskallatte
ilmestyä talooni?
Te, joka haluatte syrjäyttää minut
ja kaapata kuningaskuntani?
Oletteko tullut koska luulette
että olen pelkuri ja hullu?
Minulla on valta ja
kansa puolellani.
Teillä ei ole mitään.
Älkää sanoko että olette viaton
ilman pahoja
aikeita minun suhteeni.
Te ehdotitte
että kuulustelisin Tiresiasta.
Kuinka kauan sitten
Laius tapettiin
ilman jälkeäkään?
Kauan sitten.
Entä Tiresias?
Eikö hän lausunut profetioita?
Kyllä, saaden kaikkien
arvostuksen.
Ei hän maininnut minua, sattumalta...
ennustuksissaan?
Minun läsnäollessani, ei koskaan.
Sitten...
Laiuksen kuolemasta,
kuninkaasta
et tehnyt minkäänlaisia tiedusteluja?
Kyllä, mutta turhaan.
Siinä tapauksessa, miksi
Tiresias ei sanonut mitään?
- En tiedä.
- Todellako?
Etkö sinä tiedä
että te kaksi olette samaa mieltä
kun hän sanoo että minä olen
murhaaja jota etsimme?
Kertokaa. Eikö
vaimonne ole sisareni?
Sisarenne?
On hän!
Ettekö jaa valtaanne hänen kanssaan?
Tietysti jaan.
Ja minun kanssani myös.
Mitä minulta puuttuu?
Ei. Minulla ei ole halua
tulla yksinvaltiaaksi.
Olen tyytyväinen yksinvaltiaana elämiseen.
Se on viisaampaa.
Minulla on mitä haluan
ilman ponnistuksia,
tai huolia.
Mutta jos olisin kuningas,
kuinka monia oikeudenkäyntejä pitäisinkään!
Liikaa huolia
ja vastuuta!
Ei, hulluus ja pahuus ovat yhtä.
En ole hullu,
enkä kaipaa muuta.
Mene Apollon pyhäkköön
ja haasta Oraakkeli oikeuteen,
nähdäänpä, jos keksin hänet
liittoutuneena Tiresiaksen kanssa.
Jos tein niin, tuomitkaa minut oikein.
Ja teidän tuomionne
tulee olemaan kuolema, ei karkoitus!
Kuolema!
Tässä tapauksessa, mene.
Ei tämä ole hänen,
vaan teidän vuoksenne.
Tällä tavalla minä myös
tuomitsen itseni.
Te luovutatte,
mutta vihassa. Miksi?
Menkää! Menkää!
Menkää!
Mitä te odotatte?
Miksi?
Miksi sinä ja Kreon?
Koska veljesi
syytti minua Laiuksen murhasta.
Tekikö hän tämän syytöksen
itse vai yllytettiinkö häntä?
Ei, hän toi minulle Tiresiasin.
Tiresias syyttää minua.
Hän on viaton.
Jos tämä on se, pysy rauhallisena.
Ei kukaan ihminen voi olla profeetta.
Kuuntele ja kerro olenko väärässä.
Miehelleni, Kuningas Laiukselle,
tuli ennustus.
Siinä sanottiin että eräänä päivänä
hänet murhaisi hänen oma poikansa.
jonka minä hänelle annoin.
Mutta hänet tappoi
rosvojoukko,
tienristeyksessä.
Minun on kerrottava sinulle
että Laius oli
antanut,
sidotuttaa lapsen jalat,
sitten hän oli
antanut pudottaa sen vuorelta,
joten se oli kuollut.
Päätä sitten jos profetiat
ennustavat tulevaisuutta.
Älä huolehdi, usko minua.
Jumala ilmoittaa meille
tarkoituksistaan.
ilman epäselvyyksiä
tai välikäsiä.
Jos tietäisit
kuinka paljon nuo sanasi
minua pelottavat!
Mitä sinä pelkäät?
Laius tapettiin
tienristeyksessä.
Kyllä, niin sanotaan.
Missä se on?
Tiellä joka vie Apolon pyhäkköön...
Kuinka kauan sitten?
Uutiset murhasta
tulivat meille juuri ennen
saapumistasi Tebeen.
JUMALA, MITÄ SINÄ
TAHDOT MINUSTA!
En ymmärrä miksi
olet niin kiinnostunut
näistä asioista.
Älä kysy mitään.
Minkä näköinen
Laius oli? Kuinka vanha?
Kookas, hänellä oli pitkä parta.
Hän muistutti sinua.
Sitten ehkä
kirosin itseni aiemmin.
Pelottaako sinua noin
olla äitisi rakastaja?
Useat miehet uneksivat siitä.
Ehkä he elävät pelossa?
Totuutta tulee tavoitella.
Ja pelkään että Tiresias
näkee totuuteen.
Mutta matkustiko hän yksin,
miehesi Laius,
vai suuren seurueen kanssa?
Hänellä oli
viisi miestä,
neljä sotilasta ja
palvelija kärryissä.
Ja kuka sanoi sen?
Palvelija joka pakeni.
- Onko hän täällä, tämä palvelija?
- Ei.
Kun hän palasi ja
näki sinut Laiuksen paikalla,
hän rukoili minua lähettämään hänet
joukkonsa kanssa
niin kauas Tebestä
kuin mahdollista.
Täytin hänen toiveensa.
Uskollinen palvelija oli ansainnut sen.
Miksi kyselet hänestä?
Älä kysy minulta kysymyksiä,
olen sanonut jo liikaa.
Pelkäänpä että
sanoin jopa tämän vastoin tahtoani.
Isäni on Polybus,
Korintin kuningas!
Äitini on Merope!
Mutta poika kerran loukkasin
kutsui minua valepojaksi!
En voinut vaieta siitä.
Kysyin vanhemmiltani.
He raivostuivat tuolle pojalle.
Ja tiesin että he
puhuivat totta.
mutta epäluulo pysyi,
en voinut karkoittaa sitä.
Sitten lähdin
Apollon pyhäkköön,
mutta Jumala ei ainoastaan
tiennyt vastausta kysymyksiini,
vaan lisäksi paljasti
muita kauheita asioita minulle.
Olin tuomittu kohtaloon jossa
rakastelisin äitini kanssa
Ja siittäisin
hirviömäisiä lapsia!
Olin tuomittu myös siihen
että murhaisin isäni.
Noiden ennustuksien jälkeen,
millaisella sydämellä varustettuna olisin
voinut palata vanhempieni luo Korinttiin?
En tahdo, en tahdo kuulla!
Meidän on puhuttava!
Oidipus raukka! Älköön koskaan
tulko tietoosi kuka olet!
Sitten menin pois
Korintosta, sattumanvaraisesti.
Tienristeyksessä, mies
hän oli vaunuissa
neljä vartijan ja palvelijan kanssa.
Meille tuli riita
ja minä tapoin vartijat
ja miehen joka oli loukannut minua,
joka loukkasi minua ylimielisyydessään.
halussaan käskeä minua,
määräysvaltansa voimalla.
Jos tämän miehen
ja Laioksen välillä oli joku sukulaisuus...
Sitten minä...
Äiti!
Menen rukoilemaan.
Rukoilen Jumalia.
ei näe asioita järkevästi
mutta uskoo että mitä tahansa hänelle
sanotaan tuottaa ahdistusta.
Minä menen rukoilemaan puolestamme,
koska olemme kauhuissamme
tämän johdatuksen
hirmuvallan edessä.
Olen tullut kaupunkiinne
puhuakseni Oidipuksen kanssa.
Olen hänen vaimonsa.
Mitä haluatte?
Puhua mistä?
Hyviä uutisia talollenne.
Mitä? Keneltä?
Korintista. Minulla
on uutisia jotka tuottavat teille iloa
mutta kenties myös surua.
Puhukaa!
Korintissa,
kansalaiset aikovat
valita Oidipuksen kuninkaakseen.
Eikö hänen isänsä,
vanha Polybus, ole Korintin kuningas?
Hän oli.
Hän on kuollut
ja viety hautaansa.
- Onko tämä se mies?
- Kyllä.
Nyt on vuorosi, vanhus.
Katsokaa minuun ja vastatkaa.
- Olitko sinä Laiuksen palvelija?
- Kyllä.
- Mikä sinä olit?
- Paimen.
Missä sinä palvelit?
Citeronissa, ja siellä päin.
Oletko koskaan tavannut tätä miestä?
Mitä tarkoitatte?
Tämä mies, tunnetteko hänet?
Yritän muistaa hänet.
Mutta en taida uskoa nähneeni häntä ennen.
Se on luonnollista.
Siitä on kauan.
Mutta yhdessä...
me vietimme kolme työkautta,
kolme työkautta!
Se on kenties totta,
mutta se oli vuosia sitten.
Löysin pikkulapsen vuorilta,
ja te olitte siellä.
Mitä? Miksi kysytte minulta?
Oidipus, kuninkaasi
on sen päivän pikkulapsi.
Tämä on hulluutta!
Ei hänen sanansa vaan
teidän on hölynpölyä!
Olkaa varovainen siinä mitä teette!
Mitä, oi kuningas,
nuhteletteko minua nyt?
Vaikenemiseenne! Siitä että ette ole
puhuneet lapsesta josta teiltä on kysytty!
En tiedä mitään.
Mitä haluaisitte minun sanovan?
Teidät pakotetaan puhumaan.
Varokaa!
Minä olen vanha mies.
Viekää hänet! Sitokaa hänet!
Tehkää tästä loppu!
Mutta mitä? Mitä
haluatte tietää?
Siis,
Veittekö tämän lapsen
vuorille vai ettekö?
Vein.
Toivon että olisin kuollut sinä päivänä.
Ja kuka hänet teille antoi?
Oliko hän teidän poikanne vai ei?
Ei hän ollut minun,
hänet annettiin minulle... toiset antoivat.
Ketkä?
Jumalan nimeen,
älkää kysykö minulta!
Puhukaa, tai olette mennyttä!
Hän oli Laiusin lapsi.
Hänen orjansa vai poikansa?
Ei sellaisesta voi puhua.
Enkä minä voi kuunnella sitä.
Mutta minun täytyy.
Se oli hänen poikansa.
Mutta ei kukaan tiedä siitä
paremmin kuin Jocasta, vaimonne.
Antoiko hän lapsen teille?
Kyllä.
Minkälaisin ohjein?
Tappaa hänet.
Miksi tämä hirvittävä teko?
Koska hän pelkäsi
pahoja ennustuksia.
Minkälaisia?
Että hän tappaisi
vanhempansa.
Miksi te sallitte
hänet pelastuvan?
Säälistä.
Kaikki on selvää ja tarkoitettua,
ei kohtalon määräämää.
Täten en enää tule näkemään pahaa
jonka vuoksi olen kärsinyt ja tekoni tehnyt.
Pimeydessä en näe sitä
mitä ei pidä nähdä.
En tunnista heitä
jotka halusin tunnistaa.
Minun pitäisi luopua
myös korvistani
sulkeutua itseeni
murheelliseen ruumiiseeni.
Ei nähdä eikä kuulla mitään enää koskaan.
On suloista pitää
mielensä pahan ulkopuolella.
Pian, lähettäkää minut pois.
Lähettäkää kauas pois
tämä kauhea ihminen.
Epäpuhtaat seikat
täytyy pitää hiljaisina.
Niistä ei puhuta,
ei todisteta: hiljaisuus!
Piilottakaa minut,
viekää minut maamme ulkopuolelle!
Viekää minut johonkin paikkaan
missä minua ei enää nähdä.
Missä olemme?
Paikassa jossa
on monia puita rivissä
ja monia pieniä jokia
ja vihreä, vihreä niitty.
Suokoon valo jota en enää näe,
ja joka kerran kuului minulle, sen sijaan
loistettaan minulle viimeisen kerran.
Olen saapunut.
Elämä loppuu siinä missä se alkaa.