Tip:
Highlight text to annotate it
X
Onpa mukava seilata
valot päällä
pelkäämättä sukellusveneitä.
Mutta etkö kaipaa jännitystä?
Se on Kraken. Olemme mennyttä.
Kraken!
8 000 vuotta sitten
Atlantis vajosi mereen.
Kristalli, sen voimanlähde,
piilotettiin kaupungin alle.
Ilman Atlantiksen sydäntä
kansani näytti olevan
tuhoon tuomittu.
Mutta me synnyimme uudelleen!
Pidä kiirettä.
Meidän täytyy palata
valtaistuinhuoneeseen!
Odota.
Atlantiksen sydän hehkuu
taas yllämme
parantaen ja
vahvistaen meitä.
Kristallin voiman avulla
rakennamme kaupungin uudestaan
ja nostamme kulttuurimme
uuteen loistoon.
Äitikristallin lämmön alla
kansani menestyy taas.
Olemme löytäneet tuhansia
vuosia vanhoja salaisuuksia.
Atlantis on taas tieteiden
ja taiteiden keskus,
ja tietämättömyys ja pelko
ovat tiessään.
- Päivää, kuningatar Kida!
- Päivää! Varovasti!
Isäni piilotti kristallin,
koska pelkäsi sen voimaa
käytettävän väärin.
Nyt kun olen kuningatar, voin
vain toivoa tekeväni oikein.
Sehän sopii!
Vanhan kuninkaan ei tarvitse
enää itkeä.
Obby, Obby, lopetahan jo.
Älähän nyt.
En olisi uskonut, että Atlantis
palaa ennalleen näin pian.
Ymmärrämme vain murto-osan
kristallin mahdollisuuksista.
No, tiedän, ettei tätä olisi
tapahtunut ilman sinua.
Hyvä on, yksi kivi.
Kuule, alat olla jo
aika paksu laavakoira.
Mitä nyt, Obby? Mikä hätänä?
Kuningatar Kida,
tunkeilijat ovat tulossa!
Ne tulivat
kraatterin kautta.
Lennoston johtaja!
Alukset ilmaan heti.
Odota!
Ne eivät ole tunkeilijoita!
Ne ovat ystäviä.
Ohhoh! Onpa se kaunis!
Uskomatonta, mitä maalilla
ja pensselillä saa aikaan.
Audrey!
Mitä te täällä teette?
Varmistetaan vain, ettet
sotke täällä asioita.
Tule tänne.
Tätä et väistä.
Voi kiitos.
Kunhan en saa heinänuhaa.
Päivää.
Kumpi lähtee
näyttämään paikkoja?
Minä lähden!
- Ei vaan minä!
- Näin hänet ensin!
Minäpäs!
Pojat! Riita poikki.
Mennään kaikki.
Mesdemoiselles!
Teitä olikin ikävä.
Miksi te tulitte?
- Onko herra Whitmore kunnossa?
- Mikset kysy häneltä itse?
Herra Whitmore!
Olen loistokunnossa
ja sen kristallisi ansiosta
kuin 20 vuotta nuorempi.
Ei se vielä minusta
poikasta tee.
Tämäkö on siis
prinsessa Kida?
Tai paremminkin
kuningatar Kida.
Te olette kaiketi herra Whitmore.
Kiitos. Toitte Milon luokseni
ja pelastuksen kansalleni.
Mennään sisälle,
niin saatte syödäksenne.
Tänne ei tainnutkaan
olla niin vaikea jäädä kuin luulin.
Auttakaa minua!
Maistakaa tätä.
Pippurikastiketta.
Se lisää ytyä
ruokaan kuin ruokaan.
Se on myös mainiota
maalin poistoon.
Öö, Sweet,
luulen, että ruoka liikahti.
Paras syödä se äkkiä
ennen kuin se karkaa.
Ja jos se elää,
nieleminen on helpompaa.
Pää edellä vain suuhun
ja se ryömii perille.
Isoisäsi olisi
sinusta ylpeä, Milo.
Et vain löytänyt
kadonnutta mannerta,
vaan estit myös Rourken
katalat suunnitelmat.
Ja nyt autat Atlantista
saavuttamaan entisen loistonsa.
Melkoinen saavutus
kartografilta!
Olisipa isoisä nähnyt
kaiken tämän
ja tavannut Kidan.
On tosi hienoa
tavata teidät taas.
Mutta ette tainneet tulla
vain tervehtimään.
Oikein aavistettu.
Pinnalla on hankaluuksia.
Etsin käsiini tohtorin,
Myyrän,
räjäytysekspertin,
ja mekaanikon. Kaikki alansa parhaita.
Täältä etsin eksperttiä,
jota minulla ei ole -
Atlantis-asiantuntijaa.
Mutta miksi...?
Pohjois-Atlantilla on uponnut
useita rahtialuksia.
Eloonjääneet syyttävät merihirviötä.
Tuli mieleen
vahtikoira etuovellasi.
Leviathanko?
Niin. Se iso merten kauhu!
Vedessä se on pahin painajainen,
jos ei lasketa
Rose-tätiäni uimapuvussa.
Mukava nainen, mutta isoluinen.
Päästiin onneksi sen ohitse.
Mutta niitä voi olla muitakin.
Isä rakensi
monta sellaista konetta.
Hän käytti kristallin taikakeinoja
laajentaakseen Atlantista.
Se sota melkein tuhosi maailman.
Näyttää siltä, että
se sota on yhä kesken.
Milo ja minä lähdemme
lopettamaan sen.
Kida, et voi.
Sinä olet kuningatar.
Kaupungin korjaukset ovat käynnissä.
Avustajani hoitavat kyllä
juoksevat asiat.
Ja minä...
Tunnen olevani vastuussa
isäni teoista.
Haluaisin ymmärtää
hänen päätöksiään.
Eivätkä vastaukset
löydy Atlantiksesta.
Tuntuu pahalta.
Kun vihdoin pääsee pinnalle,
ei näy sumulta mitään!
Kaikki maailmassanne
on minulle uutta.
Taivas, pilvet,
kaikki tässä laivassa.
Mikä tämä on?
Se on pelastusrengas.
Käytät siis sitä
ja se pelastaa henkesi?
Kuten minun kristallini!
Se pitää ensin heittää veteen.
Ai! Se on siis peli!
Ei, se heitetään vain, jos
joku on hukkumaisillaan.
Eikö se tee pelistä
vähän hankalaa?
Kaksi viikkoa on kynnetty
Pohjanmerta
saamatta yhtään
tursasta tai delfiiniä,
saati Atlantiksen hummeria.
Meidän on oltava varmoja.
Mitä jos kristallin käyttöönotto
herätti Leviathanin henkiin?
Tämä kaikki
voi olla Atlantiksen syytä!
Kannattaisi mieluummin miettiä
temppuja sen pään menoksi.
Kun me viimeksi ammuttiin
Leviathania näillä,
sitä ei edes kutittanut.
Audrey, jos sä vielä
paukutat torpedoa,
me lennetään
taivaan tuuliin.
Joo, joo,
osaan kyllä varoa.
Pidä varasi. Tohtori ei
ole nyt parsimassa meitä kokoon.
Tällä kertaa tein erikoisseokseni.
Otin ekaks vähän
nitroglyseriinihyytelöä,
hieroin sitä
dynamiittipanoksen ympärille
ja koristelin annoksen
mustalla ruudilla
ja oreganolla. Pommista
ei tule hyvä ilman oreganoa.
Se maustaa koko paukun.
Antaa sen hummerin purra tuota.
Kuulkaa, en usko
sen olevan Leviathan.
Yksi eloonjäänyt puhui Krakenista,
norjalaisesta merihirviöstä,
jolla on suunnattomat lonkerot!
Atlantiksessa ei ole moista.
Atlantislaiset keksijät ottivat
aina mallia elävistä olennoista,
kuten jättiläistursaasta.
En usko sen olevan Leviathan,
mutta se voisi
olla Atlantiksen sotakone!
Se on tosi!
Yksikään elävä olento
ei voi upottaa teräksistä rahtialusta.
Joku tunkeutuu aluksen!
Se repii pohjaluukut auki.
Minun juusto!
Pidä se vaan.
Äkkiä kapseleihin!
Vinny, otus pitää saada pois tieltä.
Selvä pyy!
Ja oreganoa mausteeksi.
Sukeltakaa!
Ensi kerralla käytän chiliä.
Ei kuulosta hyvältä!
Otus teki reiän tyyrpuurin puolelle!
Missä Milo ja Kida ovat?
En nähnyt heidän lähtevän.
Milo, olettekste siellä? Kida?
No niin, vara-akut toimikaahan nyt.
Suojaa selusta.
Etsin Miloa.
Tässä Milo. Vara-akut käytössä,
me vajotaan.
Laipiossa on paha vuoto...
Vuotoja!
Vuotoja, ja keulalasi on halki.
Jos poistoventtiilit toimii,
pumpatkaa vesi ulos
paineputkien kautta...
Audrey! Me ollaan
takamusta myöten vedessä.
Korjaus ei nyt ihan auta.
Okei, me tullaan.
No, äkkiä sitten, koska...
Me törmätään
vedenalaiseen vuoreen!
Ei se ole vuori.
Tulossa ollaan, Milo.
- Varokaa Milon kapselia!
- Ei hätää.
Minne Kraken meni?
Se hävisi!
Ainakaan se ei ollut Atlantiksesta.
Miksei se tieto yhtään lohduta.
Se otus repi runkoon
ammottavan aukon.
Yritämme selvitä satamaan
korjaamaan sen.
Lähetän veneen luoksenne.
Me pärjätään.
Hoitakaa te alus kuntoon.
Pohjoisessa on kalastajakylä.
Noutakaa meidät sieltä myöhemmin.
Se siitä kapselista.
Tää on kallista lystiä.
Mennään maihin
mahdollisimman pian.
Mikä hätänä, Vinny?
Pelkäätkö leikkiä piilosta
merihirviön kanssa?
Kyllä mä piilosleikistä tykkään,
mutten halua olla täällä,
jos kapseliin laitetut
pommit räjähtää.
Täällä ei oo taidettu
vähään aikaan kalastaa?
Se ei ole yllätys.
Se lonkeropaholainen varmaan ahmi
kaikki kalaparvet aikaa sitten.
Miks se on sitten vielä täällä?
Koska se ei syö enää kalaa!
Ehkä sen takia
kylä on rakennettu jyrkänteelle.
Sitä otusta
ei kukaan halua illalliselle.
Aika töykeää väkeä, vai mitä?
Mikä täällä haisee?
Niinku mätä kala.
Mitä sine oikein vihjaile?
Mine otin kylvy!
Jokin aika sitte!
Ei osaa arvostaa
hyvää partavettä.
Rauhoitu, Myyrä.
Haju ei tule sinusta.
Sanoisin, että syypää
on tämä homesieni.
Sumu on kastellut kaiken.
Tarvitset silti kylvyn.
Katsokaa.
Erikoinen tapa houkutella turisteja.
Milo, me saatiin seuraa.
Minä olen Edgar Volgud,
tämän kylän pormestari.
Mikä teidät tuo tänne?
Hauska tavata. Olen...
En usko, että Krakenstadista
löytyy mitään teitä kiinnostavaa.
Paitsi että lemmikkinne
melkein upotti laivamme.
Laivanne korjataan
Trondheimin telakalle.
Kannattaisi lähteä pian.
Tiet ovat petollisia pimeän tultua.
Eiköhän korjaus onnistu
ilman meitäkin.
Ajateltiin jäädä nauttimaan maisemista.
Trondheim on kuulu kauneudestaan.
Siitä huolimatta me jäämme.
Neiti Eliassen omistaa
kylän majatalon.
Hän vuokraa teille huoneet yöksi.
Saatte huomenna
kyydin Trondheimiin.
Olen nähnyt
tuon tyypin jossakin.
Jossain luolassa kai.
Tulee mieleen iilimato tai liero,
tai ehkä salamanteri.
Obby, ei!
Obby syntyi kraatterissa.
Eikös se patsas ollut Volgud?
Silloin hän on vielä vanhempi
kuin näyttää,
ja silloin hän on todella vanha.
Huhun mukaan hän sai
paholaiselta ikuisen elämän,
mutta unohti pyytää ikuista nuoruutta.
Tämä karkottaa koleuden luistanne.
Kiitos.
Kiitos... neiti Eliassen?
Inger.
Edgar Volgudia ympäröi pimeys.
Ja se varjo karkottaa
kaiken ilon tästä kylästä.
Lähtisimme pois, mutta omistan
vain tämän majatalon.
Pienoiseni tarvitsee paikan,
jossa kasvaa.
Asiat pysyvät ennallaan,
kunnes sen taika murretaan.
"Sen"?
- Tarkoitatteko Volgudia?
- Vai merihirviötä?
Laitan huoneenne valmiiksi.
Älkää uhmatko Edgar Volgudia.
Ja lähtekää heti kun voitte.
Tänne ei näköjään turisteja kaivata.
Tulkaa, seurataan lyhdyn valoa.
- Mistä tuo ääni tulee?
- Mikä se on?
Se ei ole maan päältä!
Ei vaan ilmasta,
se on iso merilintu.
Tai... lunni,
jolla on maha sekaisin.
Ei, ääniä on monta.
Vaikea sanoa, mistä ne...
- Missä Volgud on?
- Lyhdyn valo katosi!
Ku-kuljettiin varmaan ympyrää.
Paras kai palata kylään.
Ja missä päin se on?
Tuolla päin.
Kuljetaan valoja kohti.
Sumu näyttää sakenevan.
Odottakaa.
Kuunnelkaa soraa.
Ei nyt, Myyrä.
Mutta se on graniittimurskaa,
ja se tarkoittaa, että
edessämme on kallio!
Ei hätää.
Ei toistaiseksi.
Ole varovainen, Milo.
Tulen sinne.
Pysy siellä.
Ja minä kun meinasin
mennä kävelylle!
Audrey? Sanoitko jotain?
Kiitin siitä, että meidät
johdatettiin jyrkänteelle!
Suunnistin vain kohti...
kylän valoja.
Täällä taitaa olla muutakin
outoa kuin merihirviöt.
Hienoa.
Taas jotain hokkuspokkusta.
Minä inhoan taikatemppuja!
Minä... en ylety!
Minä hyppään!
Älä hyppää. Tulen alemmas.
Ei onnistu. Minä hyppään.
Audrey, minä johdan ryhmää.
Kiellän sinua hyppäämästä.
Selvän teki.
Huomaatko?
Huomaatko?
Et voi elää ilman minua.
Kokoa muukalaisten tavarat...
ja polta ne!
Mikä hätänä, Volgud?
Onko meissä kirppuja?
Ei kai me yllätetty teitä.
Selvästikin liero tai iilimato.
Salamanterit ovat liian kilttejä.
Kertoisitko Volgudin
ja paholaisen sopimuksesta.
Se on vain huhupuhetta,
kansantaru, ei muuta.
Inger, me voidaan auttaa.
Miehiä on menehtynyt merellä.
Ja luullakseni tässä kaupungissakin.
Tahtoisin viedä pikkuiseni
taas ulos leikkimään.
Kauan sitten kalat katosivat merestä.
Kaupunkia kiusasi nälkä.
Tehtiin sopimus:
ihmisten sielu kaupungin
säilymistä vastaan.
Kraken vei ne!
Jota myös meripiruksi sanotaan.
Kaupunki pelastui,
mutta jäimme sen vangeiksi.
Eikä aurinko
ole sen jälkeen paistanut.
Taruista viis, mutta Krakenin
ja kaupungin välillä on yhteys.
Volgud hakee ruokaa
ja tarvikkeita jostakin.
Ehkä kätketystä luolasta?
Räjäytetään.
Siitä tulis mukava paukku.
Vastaus on ihan silmienne edessä.
Huomatkaa, miten tämä
magmaattinen lohkare
on surkeasti naamioitu
sedimenttikiveksi.
Olisivat saman tien
laittaneet tienviitan.
En huomaa kivissä eroa.
Niin, muttet kuulukaan maamyyriin.
Se selittää paljon!
Tämä on uponneiden rahtialusten lastia.
Siinä on Volgud!
- Volgud kontrolloi Krakenia!
- Kuinka?
Kepin ja porkkanan avulla, vai?
Ei näy porkkanoita missään.
Se on jonkinlaista hypnoosia.
Työmiehet ovat kuin transsissa.
Hirviö on Volgudin vallassa,
joka antaa hyökkäyskäskyt.
Jos Volgud ei voi keskittyä,
hän menettää otteensa Krakeniin.
Kutitus voisi tepsiä.
Kukaan ei voi keskittyä,
kun kutitetaan.
Tai, öö... pommi.
Pommi on hyvä keino
tulla huomatuksi.
Odota. Missä Audrey on?
Hakekaa Audrey!
Minä hoidan Volgudin!
Mitä?
Volgud on tajuton!
Miksei otus lopeta?
Okei, nyt suunnitelma B, eli pommi!
Ei, älä tähtää hirviöön!
Tähtää kattoon!
Valitse kohde
ennen kuin sytytän tulilangan.
Pian kapseleihin!
Krakenia ei saa päästää ulos!
Väistäkke vähän, barbaarit!
Tarkkana, Myyrä!
Etsitään luolan suu.
Yritetään vangita Kraken
siihen luolaan.
Audrey, onko kaikki hyvin?
On. Nyt.
Se oli karmivaa!
Ne niljakkaat lonkerot.
Silmissä hämärsi
niin kuin olisin hukkunut.
Äläs nuku!
Minä en näe mitään.
Sytytä magnesiumsoihtu.
Mitä sinä teet?
Meidänhän piti...!
Voi itku sentään!
Se ehti jo ulos!
Varokaa lonkeroita.
Tietysti.
Yritän ampua sitä!
Ei onnistu!
Se on liian nopea.
Minä yritän.
Avaa suu, saat sapuskaa!
Mitä sinä odotat?
Laukaise...
Käske katsoa, mihin tähtäävät.
Hehän osuivat melkein...!
Varokaa!
Ampukaa hirviötä, ei meitä!
Vincent on tullut hulluksi!
Hän on vaipunut transsiin!
Mutta Volgud!
Syynä ei ole Volgud!
Se on Kraken.
Tietysti. Hypnoosi
on lähtöisin Krakenista.
Vaara on ohi.
Mine nukutin hänet.
Varokaa!
Hirviö seuraa meitä.
Tuopa oli outoa.
Minulla on enää yksi ohjus!
Sama täällä!
Palatkaa rantaan.
Nyt on pakko päästä maihin!
Hulluko sinä olet?
Sehän tulee suoraan päin!
Nukutan hänet taas!
En näe mitään!
Tuolla on Milon kapseli.
Se on täynnä torpedoja.
Räjäytetään ne kaikki kerralla.
Selvän teki!
Tiedätteks, Kraken taisi
olla hokkuspokkusta koko juttu.
Niin, tuskinpa Krakenia
biologian kirjoista löytyy.
Kirous on poissa, kalat palanneet
ja homesienikin kohta tiessään.
Eli jos joku täällä vielä lemuaa...
Mitä? Miksi sine pitelet nenääsi?
Haju tulee kaloista!
8 000 vuotta elin
vain kansani parissa.
On outoa tavata uusia ihmisiä.
Ja jokaisella on uusia
ajatuksia ja ideoita...
Kansallasi on paljon tarjottavaa.
Toivon, että minun kansani,
Atlantiksen kansa,
pystyisi joskus samaan.
Siihen ei ole mitään estettä.
Kansasi voi muuttaa maailmaa
niin kuin me teimme täällä.
Nyt kun Krakenia ei ole,
Inger Eliassen ja muut
voivat kasvattaa lapsensa rauhassa.
Emme voi kiittää heitä tarpeeksi.
Voit kasvaa isoksi ja vahvaksi,
ja jonakin päivänä
olet kylän tärkein henkilö.
Annas mamille iso halaus!
Ei kai tämä ole sitä samaa
kuin Atlantiksella.
Tottahan toki se on.
Sanoinhan,
että se säilyy ja säilyy ja säilyy.
Ei muuta kuin syötte kupunne täyteen!
Ihan totta, Margie. Ne esitteli
mulle koko kaupungin.
Joo, ne rukoili jäämään,
mutta minä viihdyn yksin.
Keemot oli liian takertuva.
Varovasti, Myyrä.
Ahbin obesagit eivät ole tottuneet
kaikkiin kivilajeihin.
Se oli vain piikiveä,
jota oli jäänyt taskun pohjalle.
Se tekee hyvää ikenille.
Missä Kida on?
Täällä on vielä kauniimpaa
lumien sulettua.
Nyt syypää ei ollut Leviathan.
Mutta mistä tiedämme, ettei
Atlantiksen aseita ole muualla?
Etkö ihailekaan maisemaa?
Ehkä kristalli on liian voimakas.
Ehkä sen pitäisi olla kätkettynä.
Mutta kansasi on edistynyt niin paljon.
Pitäisikö sen palata taas pimeyteen?
Siihen kiinalaiseen pesulaan
tuskin tulee toista kaasuvuotoa.
Ei siis enää kukkakauppoja.
Mutta ajattelin kyllä ostaa pesulan.
Nyt kun tiedämme,
ettei syy ollut Leviathanin,
te kaksi palaatte varmaan Atlantikseen.
Anteeksi.
Ilotulitus on poikaa.
Älkää turhaan kiirehtikö.
Kiertäkää maailmaa.
Minä maksan matkat.
Se on ystävällistä.
Saisikos häiritä hetken?
Sillä lailla.
Tohtori Sweet soittaa.
Teksasissa on pulmia.
Sam on herra Whitmoren
pitkäaikainen apuri.
Hän on mestari löytämään
salattuja asioita.
Mutta tällä kertaa
löytö oli hän itse.
Hänkö siis puhui tappaja-
kojooteista hiekkamyrskyssä?
Ei.
Hiekkamyrskystä,
joka syntyi hiekkaisista
tappajakojooteista.
Onko tämä maailmassanne outoa?
Enemmän kuin outoa.
Mutta en tajua,
miksi pyysitte minua tänne?
Tämän takia.
Atlantiksen riipus!
Mistä tämä ilmestyi?
Kysy sitä Samilta.
En tiedä, hengittääkö tuo.
Ehkä hän on kuollut.
Hän vain nukkuu.
Hän kaipaa lepoa
kaiken kokemansa jälkeen.
Tiehenne senkin
kurjat preeriarakit!
Ei hätää, herra McKeane.
Olette turvassa.
Herra Whitmore lähetti meidät.
Vanha kunnon Preston.
Parempaa työnantajaa ei olekaan.
Kuule, poika, kohennas
mun tyynyä vähän.
Saisinko hörpyn vettä?
Kurkkua kuivaa kamalasti.
Mikä hätänä?
Jalkani on puutunut.
Hieroisitko sitä hiukan?
Ja tämäkö on kojoottien tekoa?
Ne ei olleet tavallisia kojootteja.
Ne olivat hiekkakojootteja!
Tuulesta ei ollut tietoakaan,
mutta silti kuulin niiden
ulvovan kuuta keskellä yötä.
Luulin tulleeni hulluksi,
kun näin niiden pirujen ilmestyvän
hiekasta kuunvalossa.
Niiden punaiset silmät leisku
kuin kekäleet.
Ne hiipi rinnettä alas
kuin lauma aaveita!
Juoksin takaisin majaani
ja telkesin oven.
Luulin olevani turvassa neljän
seinän sisällä, mutta erehdyin.
Oon niin naarmuilla kuin oisin
juossut nakuna kaktuspensaan läpi!
Onneks mulla
oli jemmassa laardia,
jota hieroa nahkaani.
Ruoka-aika.
Herra McKeane,
mitäs tuosta laardista puhuttiin?
Se tepsii paremmin
kuin teidän humpuukisalvat!
Melkein kaipaan niitä kojootteja.
Parantuuko hän?
Kyllä vain. Siirrämme hänet
sairaalaan Scottsdalessa.
Saavat hänet riesakseen!
Mistä tämä löytyi?
Ruukusta.
Mistä ruukusta?
- Lootasta.
- Mistä lootasta?
- Mun majassa.
- Missä majassa?
Tänne hänet voi kuvitella.
Mies elää yhtä sikamaisesti kuin syökin.
Onko siivoja vapaalla?
Kvartsia, piikiveä, ripaus savea.
Hieman pähkinäinen maku.
Ei mitään omituista.
Täällä on jotain omituista.
Kaikki on hioutunut sileäksi.
Ikkunatkin.
Onko se hiekan syytä?
McKeane puhui hiekkakojooteista.
Näen paljon hiekkaa,
mutta en kojootteja.
Laatikko on kai...
Viety? Voihan kehveli!
Arvaan kuka vietävän epeli sen vei.
Tämä on sen kaksnaamasen
kalkkarokäärmeen tekosia.
Ashton Carnabyn!
Se pitää kauppa-asemaa
kaupungin liepeillä.
Heppua sietää varoa.
Se liero on kierompi
kuin vääntyny korkkiruuvi!
Katsastetaan paikka ensin.
Ei ole varmaa, että tämä Carnaby
vei Samin laatikon...
Ei! Obby, paikka, paikka!
Se on Brasilian iguana.
Syö ihan mitä tahansa.
Ihan oikeesti.
Täällä on satoja vuosia
vanhoja esineitä.
Katsokaa, antiikkia.
Miten ihmiset voivat
käyttää näitä,
jos ne ovat lasin takana?
Lasi suojaa niitä.
Tiedän, mihin tätä käytetään.
Mutta miksi se on lasiarkussa?
Arkku on tehty esineiden suojaksi.
Eikö keihäs suojaisi paremmin
kuin lasinen arkku?
Kyllä... ei!
Se suojaa,
jos joku haluaa varastaa sen.
Miksi joku haluaisi
varastaa lasiarkun?
Kovettunut kalkkikivi,
25 miljoonaa vuotta vanhaa,
kenotsooiselta kaudelta.
Sammutettua kalkkikiveä
ja basalttia, esiintyy pääasiassa
Colorado-joen pohjukassa.
Muovia!
Ihan kuin Atlantiksen suojelija.
No, ei nyt ihan.
Nämä ovat nashonee-heimon tunnuksia.
Miten vain, aion ostaa sen!
Hohhoo,
tuo on oikeaa puhetta.
Minä nimittäin myyn!
Nimi on Carnaby.
Patsas esittää kristallinvartijaa,
joka nousi maasta
sinisen tulen saattelemana.
Hän oli suuri opettaja ja parantaja.
- Ainakin tarun mukaan.
- Paljonko se maksaa?
Se kelpaisi vaikka museoon.
Hinta taitaa olla samaa luokkaa!
Sillä olisi ottajia.
- Riittääkö tämä?
- Kida, tuo on tosi paljon...
Myyty, kristallinvartija!
Herra Carnaby, mistä te
saatte nämä taide-esineet?
No, sieltä täältä..
Mutta voin vakuuttaa, että
kaikki esineet ovat aitoja.
En epäile sitä!
Me etsimme laatikkoa,
joka varastettiin
Sam McKeaneltä.
Keitä te olette?
Sam McKeanen ystäviä.
Etsimme kadonnutta laatikkoa.
En voi auttaa. McKeanellä
on vilkas mielikuvitus.
Ukkopaha tulee höperöksi erämaassa.
Ette siis tiedä laatikosta mitään?
McKeanelta kadonnut
ruukkulaatikko ei kuulu minulle.
Mitä hiivattia
oikein luulet tekeväsi?
Maistelen maljakkoa!
Se on hyvää.
Saisiko olla?
Turha reissu.
On omituista,
että Carnaby tiesi ruukuista laatikossa.
En nimittäin maininnut sitä.
Aivan.
En luota Carnabyyn.
En pidä miehen tavoista
enkä tihrusilmistä.
Silmäthän ovat sielun peili.
Haluaisitko vilkaista
minun sieluni peiliin?
Hei, eikös me ohitettu tuo heppu jo?
Ehkä he ovat veljiä.
Kahdesti voi olla sattuma.
Mutta kolmasti?
Joku yrittää kai kertoa jotain.
Päivää. Haluatteko kyydin?
Täältä on pitkä matka... kaikkialle.
Nimeni on Chakashi,
ja kyyti kelpaisi kyllä.
Hän on... brasilialainen.
Tunnen kaikki luontoäidin suojatit.
Tämäkään ei ole minulle outo.
Ei teillä ole kaksosveljeä
tai kahta, eihän?
Monet nashonee-miehet
kulkevat autiomaassa yksin.
Ja ulkopuolisista me kaikki
näytämme samalta.
Kristallinvartija,
opettajamme ja suojelijamme.
Hän paljasti nashoneille
monta salaisuutta.
Tähtien polut,
kylvön salat,
parannuskeinoja.
Ja kristallinvartijan tavoin
mekin suojelemme pyhää tietoamme
ulkopuolisilta.
Ne, jotka rosvoavat maitamme
ryöväten salaisuutemme,
saavat vastaansa
aavikon muinaiset voimat.
Hiekkamyrsky?
Mistä se ilmestyi?
Meitä seurataan!
Vanhat vartijat huolehtivat
salaisuuksistamme.
Sinun, jos kenen,
tulisi ymmärtää se.
Ne yrittää kiilata meidät tieltä.
Mä vaihdoin just lasin!
Hän katosi!
Kuinka? Minne hän meni?
Tuli muita ongelmia!
Ne pyrkivät sisään!
Ei! Häipykää, hiekkapiskit!
Tämä vielä puuttui!
Kaasari ja virranjakaja ihan sökönä
ja sytystulppiin tarvitaan uudet kärjet!
En nyt oikein tajunnut.
Rakensin moottorit osista!
Vihaan suodattimia syöviä laavakoiria,
eikä kukaan varottanut
hiekkakojooteista!
Jos imusarjoissa on hiekkaa,
mä lopetan!
- Tajusitko nyt?
- Joka sanan.
Tulimme takaisin!
Olemme taas kauppa-asemalla.
Chakashi puhui muinaisista voimista.
Paras pysytellä niiden puolella.
Eikä oteta enää liftareita.
Käskin teidän häipyä!
Meillä olisi kysyttävää.
Vastasin jo kysymyksiinne.
Lemmikki-iguana. Syö kaikkea.
Jopa te saatatte maistua!
Mistä tiesitte ruukuista?
En tiedä. Minä...
Ja mitä tiedätte vanhuksesta
nimeltä Chakashi?
Tiedän omistavani
häntä esittäviä patsaita.
Tietysti! Chakashi!
Nashoonien tuulen henki.
Annoimmeko kyydin hengelle?
Uskotteko tosiaan
tuohon hölynpölyyn!
No, aavekojoottilauma kävi
kimppuumme hiekkamyrskyssä.
Samat henget
raatelivat Sam McKeanen.
Niin käy kaikille, joilla ruukut on.
Ei tehoa. En ole taikauskoinen.
Mine haistan vanha ruukku!
Laatikko oli teillä koko ajan!
Hienoksi hiottu,
kuten kaikki McKeanen mökissä.
Varkautta ei voi todistaa.
Hiekkakiveä, punaoksidia,
basalttia, jossa samaa kvartsia
kuin McKeanen mökissä.
Mitä sitten?
McKeane löysi sen erämaasta.
Kun hän oli poissa,
löysin sen mökistä.
Se on varastamista.
Se on bisnestä, muru.
Sitä paitsi, vain McKeane tietää,
mistä ruukku on tullut.
Korkeasta emäspitoisuudesta
päätellen
mine arvelisin sen löytyneen
luolasta läheltä Mogollonin kehää,
25 kilometriä pohjoiseen.
Hän on hyvä.
Likainen mutta hyvä.
Kuulkaa,
ehken ottanut asioita
tarpeeksi vakavasti.
Erämaassa on paljon vanhoja
taruja ja mysteereitä.
Kojootit käyvät esimerkistä.
Ettehän te usko taruihin.
En halua itselleni
McKeanen kohtaloa.
Jos palautamme ruukun,
ehkä henget rauhoittuvat myös.
Mine, Molière, tein sen!
Löysin maanalaisen portin,
joka on kätketty kynnys
tuntemattomaan!
Mikä lie kolo.
Kolo?
Katso sen basalttireunusta,
eroosion kauneutta,
saven runoutta.
Tämä ei ole kolo,
se on tunneli!
Miten vain.
Kunhan sinne mahtuu piiloon,
sillä me saimme seuraa!
Luolaan pian!
Pelastan meidät!
Pyhä jysäys!
Näitä ei pitäisi olla olemassa!
Ei samassa paikassa.
Kulttuurit Amerikasta Peruun!
Nashoneet, atsteekit, mayat, inkat.
Kansani kävi täällä!
Kristallinvartija tuli Atlantiksesta.
Hän vaikutti kaikkiin
näihin kulttuureihin.
Atlantiksen vaikutus ulottuu kauas.
Carnaby, se ruukku sopisi
tuohon reunukselle.
Carnaby?
Mikä haisee?
Anteeksi, minun syy.
Hetkonen, syy ei ole minun!
Carnaby!
Ai, se ruukku.
Taidankin pitää sen,
niin kuin kaiken muunkin täällä.
Preeriaruohosta
saa aikaan hyvän unilääkkeen,
vai mitä?
Carnaby, senkin käärme!
En tietenkään anna teidän
kertoa kaikille
löydöstäni!
Meinaan...
sehän olisi huonoa bisnestä.
Mitä? Carnaby!
Nukuitko hyvin?
Eihän peti ollut liian kova?
Ehei, tämä maaperä
on miellyttävä.
Yksi suosikeistani.
Ette selviä tästä!
Katsotaan,
telkeän sinut ja ystäväsi
tähän luolaan
ja pidän kaikki aarteet itselläni...
Enköhän selviä siitä.
Tiesin, että olette epäilyttävä.
Sanoin niin.
Sanoin:
"En luota Carnabyyn."
"En pidä ukon tavoista enkä silmistä."
Älkää unohtako,
että silmät ovat sielun peili.
Sanoin senkin.
Keskustele sinä ystäviesi
kanssa minusta,
sillä välin kun minä rikastun.
Löysimme täältä
todisteita kansastani.
Hän ei saa tuhota niitä!
Herra Carnaby, nyt on ilmeisesti
tapahtunut väärinkäsitys.
Voimme varmaan...
selvittää tilanteen.
Säästä keuhkojasi.
Niitä tarvitaan pian.
Hyvästi vain.
Turha toivo!
Kunpa saataisiin köydet poikki.
Obby! Kuuntele poika, herää!
Herää!
Okei... riittää!
Ei, ei, pure köydet, köydet!
Hyvä poika!
Ei! Sammuta sytytyslanka ensin!
Tietty!
Sinusta oli enemmän
vaivaa kuin olisi luullut.
Täytyy kai hoidella sinut itse!
No, nyt sinä sen teit.
Suututit meidät.
Mitä tämä on?
Rangaistus.
Onko kellään koirankeksejä?
Mitä Carnabylle tapahtui?
Hän on nyt kanssamme.
Vaikutatte kunnon väeltä.
Olen pahoillani.
Esi-isiemme salaisuudet
eivät saa paljastua.
Siksi ette voi lähteä täältä.
Chakashi, meilläkin
on oma salaisuutemme.
Voimme hyvin säilyttää yhden lisää.
Mikä se salaisuus on?
Todistakaa minulle, että se
on yhtä tärkeä kuin nämä patsaat.
Emme voi.
Hyvä on.
Määräätte itse kohtalonne.
Jos olisitte puhuneet,
en olisi voinut uskoa
teille salaisuuttani.
Se oli kompakysymys.
Minussa on sen verran kojoottia.
Atlantiksen Kida,
meillä on paljon yhteistä.
Sinun kansasi toi valistusta
maailman eri kolkkiin
ja teki paljon hyvää.
Mutta he aiheuttivat myös harmia
ja melkein tuhosivat
maailman ja itsensä!
Isäni pelkäsi, että houkutus
voiman väärinkäyttöön voittaisi,
joten hän kätki kristallin.
Sinun salaisuutesi
ei ole hyvä eikä paha.
Vahva ja viisas johtaja
jakaa tietonsa muiden kanssa.
Olisi ihanaa, jos kansani
ei tarvitsisi piilotella,
jos he voisivat kulkea
taas maan pinnalla.
Valinta on sinun.
Olipa vaikuttavaa.
Chakashi olisi silti voinut
viedä meidät alas.
Myrsky talvella?
Onhan se harvinaista.
Se alkoi tänä aamuna.
Mutta taisi siellä etelässäkin
olla outo ilmasto.
Se menetteli.
Paitsi että hiekkaa on joka paikassa.
Mä voisin lähteä lämpimään heti.
Ottaa aurinkoo.
Kadun, etten lähteny.
Turha katua.
Hiekkapiskejä oli kaikkialla!
Mutta löysin sentään
yhden maukkaan kulhon.
Ei, herra Whitmore,
Kidan ja minun on paras lähteä...
Atlantis odottaa.
Tiedän sen.
Tänne murtauduttiin.
- Onko kaikki hyvin?
- Ihan hyvin.
Mutta minua sieppaa se,
että joku marssii tänne
ja varastaa esineen seinältä.
Ikivanhan norjalaisen keihään.
Se oli mainio paperiveitsi.
Sen olisi pitänyt
olla lasiarkussa turvassa.
Varas on liikkunut yöllä.
Jäljistä päätellen
hänellä oli koira mukanaan.
Oudointa on se,
ettei murtojälkiä ole.
Varas, kuka sitten olikin,
tiesi mitä etsi
ja tyytyi siihen.
Tällä kohtalon keihäällä
minä Odin,
pohjoisten jumalien kuningas,
lopetan tämän maailman.
Miksi varastaa vanha keihäs,
kun roinaa on roppakaupalla?
Ei pahalla.
Se on laaturoinaa.
Ihmetyttää tämä kärventymä lattiassa.
Se muistuttaa salamaniskua.
Se ei voinut olla salama.
Katsokaa itse.
Katossa ei ole reikää.
Ei ruudinhajua.
Ei räjähteitä.
Atlantiksessa tuli ei tule
taivaalta niin kuin täällä.
En pidä tästä.
En minäkään.
Herra Whitmore, se ei kai
ollut mikään tavallinen keihäs.
Onko täällä mitään tavallista?
Luulen tietäväni, kuka sen vei.
Hepun nimi on Erik Hellstrom.
Se peijooni oli joskus
kova kilpailijani.
Loi imperiumin risteilyaluksilla.
Kun hän osti Islannin
suurimman linnan
ja nimesi sen Asgårdiksi,
lehdistö risti hänet "uudeksi Odiniksi".
Hän piti jumaloinnista
ja eli kuin jumala,
kunnes pörssiromahdus
upotti hänen yhtiönsä.
Hän menetti rahansa ja valtansa
ja luultavasti myös järkensä.
Viime viikolla hän soitti
ja yritti ostaa minulta keihään
vaahdoten ragnarökistä.
Mikä on ragnarök?
Tuomiopäivä, pohjolan myytti.
Mutta miks herra Hellstrom
halusi keihään?
Muistaakseni eepoksessakin
mainittiin jokin keihäs.
Tässä se on! Gun-nok-near.
Terveydeksi.
Ei ei, Gun-nok-near
oli atlantislainen keihäs.
Se keihäs, jonka Hellstrom varasti
Whitmorelta, on se sama keihäs.
Atlantislainen keihäs!
Atlantiksen aseissa
on kätkettyjä voimia.
Jos myytti on oikeassa,
tuo on lievä ilmaus.
"Ragnarökin, maailman
viimeisen yön, koittaessa
Odin nostattaa keihään avulla
kaaoksen ja tuhon voimat."
Hellstromin päämäärä
on aloittaa ragnarök.
Harmagedon.
Tuomiopäivä.
Maailmanloppu.
Meh-bel-moch.
Atlantiksen tuho.
Kaiken loppu.
Isäni ennusti tämän.
Isäsi yritti pelastaa
valtakuntansa, Kida.
Tämä heppu pillastui
köyhäintalon ovella.
Pillastui!
Se oli ihan vauhko, niinkö?
Jos aiomme pysäyttää Hellstromin,
teidän täytyy lähteä Islantiin.
Miksei se ragnarök
tapahdu Miamissa?
Tiedätteks, jossain kivassa,
lämpimässä paikassa!
Milo, isäni tiesi,
että Atlantiksen voimia
käytettäisiin väärin.
Kuninkaana hänen oli tehtävä
kuten parhaaksi näki.
Ehkä Hellstrom ajattelee samoin.
Niin mutta Hellstrom
kruunautti itse itsensä.
Eikä hän yritä pelastaa ketään.
Ja siinä on iso ero.
Me tullaan kohta Islantiin.
Ja se on aika jäinen paikka!
Jos hyvin käy, sää selkenee pian.
Meidän ei pitäisi lentää myrskyssä.
Me putoamme!
Olemme liian kaukana sorasta.
Sää muuttui heti,
kun Hellstrom varasti keihään.
Voisikohan...?
Yhteensattuma, Milo.
Ota ohjat, Vinny.
Älä nyt! Jumalatko muka
säitä hallitsee?
No, tavattiinhan me se intiaanien
tuulen jumala,
henki, mikä lie. Ja Kraken.
Sekin olis voinut olla jumala.
Tai sit ei.
Ja se iso Atlantiksen kristalli.
Tavallaan jumala sekin.
Ollaan nähty outoja juttuja.
Kantsii pitää mieli avoimena.
Jos vielä päästät ohjaimista,
teen avoimesta mielestäsi
hakkelusta.
Allamme on nyt maata!
Ehtaa, aitoa multaa.
Rauhoitu, Myyrä,
Islanti on alapuolella
ja vankka maan kamara...
Tämän haluatte nähdä.
Hellstromin... linnako?
Mikä se olikaan?
Asgård.
Jumalten koti!
Osoitus keihään voimasta.
Aikamoinen kotikulta!
Varokaa! Me törmäämme.
- Me törmäämme!
- Rauhoitu!
Kai mä nyt vuorta osaan väistää.
Ellei se liiku!
Et osunut!
Se olisi voinut olla jumala.
Vyöt kiinni! Kone putoaa!
Pikkujuttu.
Ihana maa!
Mmm! Minun huulet!
Olen pahoillani sinun
koneesi kohtalosta, Audrey.
Mikä tulee, se meneekin.
Ajattele hyviä puolia.
Me ollaan elossa.
Mutta vastaanotto saisi
olla lämpösempi.
Mä annan sille lahjan.
Kiva! Lisää taikatemppuja.
Tervetuloa...
...Odinin saliin!
Kuulkaa, herra Hellstrom,
teillä oli huono onni,
mutta turha sitä
on maailmalle kostaa.
Minä tunnen sinut!
Syy on keihään.
Sen voima on turmiollista.
Se tuhoaa teidät ja kaikki muutkin!
Tunnen sinut.
Olet petkuttaja Loki.
Tavoittelet keihääni mahtia!
- En!
- Minua et huijaa!
Riittää, herra Hellstrom!
Teidän yhäisyytenne Odin,
tunnen keihäänne mahdin.
Sama mahti melkein tuhosi isäni.
Isän?
Tietenkin!
Brünnhilde, tyttäreni!
Valkyyriani!
Tulit hallitsemaan uutta
maailmaa kanssani!
Ei, en ole tyttärenne.
Mutta välitän teistä silti.
Ei ihminen eikä jumala
pysäytä ragnarökiä.
Heitän teidät ulos Asgårdista...
kohtaloonne!
Älä pudota minua!
Jättäisit leivokset vähemmälle.
Se on mahdotonta!
Rakastan kermatäytettä!
Myyrä! Kiipeä ylös!
Älä häiritse! Mine rukoilen!
Myyrä, sinua tarvitaan!
Sinun pitää kaivaa.
Jään tänne.
Myyrä!
Hyvä on! Mine tulen.
Miksi minun pitää aina
pelastaa meidät.
Hei, varo!
Kaduttaa että pelastin sut.
Sinusta saa
hädin tuskin otetta, Milo.
Söisit enemmän leivoksia.
Ala mennä jo!
En ole tottunut kiipeämiseen.
Mine kaivan aina alaspäin,
maan sisuksiin.
Jo pienenä pelkäsin
korkeita paikkoja.
Kaiva!
Huomaatko?
Olet synnynnäinen soturi,
rakas Brünnhilde, tyttäreni.
En ole tyttärenne!
Olen Kidagakash,
Atlantiksen kuningatar!
Mitä teitte ystävilleni?
Heitin heidät ulos, Brünnhilde,
alimmaiseen kuiluun.
Se oli väistämätöntä.
Mennään, tytär,
kaaoksen tulen valtias
on herätettävä
ennen pimeän tuloa.
Ragnarök on koittava tänään.
Hyvä, mennään siis. Pian.
Mitä sieltä näkyy?
He lentävät keihään avulla vuorelle.
- Mitä muuta näkyy?
- Jättimäinen henkivartija!
Ja ainoa uloskäynti. Iso puuovi.
Jos me saamme sen auki...
Mua saa sanoo... ovimikoks.
No ulkona ollaan,
muttei päästä mihinkään.
Ansaan jäimme!
Mitä me nyt teemme, käytämme tuota
isoa ovea suksena vai?
Meidän kaikkien pitää kallistella.
Siirry, Myyrä.
- Mä ohjaan tätä venettä.
- Siirryn minne?
Nojatkaa vasemmalle!
Ei, vaan vasemmalle!
Tiesulku!
Vetäkää minut ylös!
Ei, Milo, pysy siellä peräsimenä.
Nyt se ei steppaa vähään aikaan.
Hellstrom,
teidän on kuunneltava.
- Isäni...
- Niin?
Ei vaan oikea isäni!
Hän kätki tämän voiman, ettei sitä
käytettäisi tuhon välineenä.
Se on tarkoitettu rakkauden
ja elämän hyväksi.
Kaikkeen hyvään.
Hellstrom, pyydän teitä
lopettamaan hulluuden.
Käyttäkää voimaa
maailman hyväksi.
Brünnhilde,
juuri niin aion tehdä.
Kohtaloni on valvoa kaiken loppua
ja hallita uutta sarastusta.
Uuden maailman tieltä
on vanhan väistyttävä!
Ei,
ette saa.
Et pysäytä minua, Loki!
Tule!
Ragnarök!
Hyvästele tämä maailma
ja kumarra uutta sarastusta!
Lopun hetkelläkin pimeyden voimat
uhmaavat jumalten kuningasta!
Ette ole yhtään minkään kuningas,
Hellstrom.
Olette laivanrakentaja!
Menkää pois, linnut!
Malttia,
ragnarök lähestyy.
Se olen minä, Odin,
olen hallitseva maailmaa!
Luuletteko vieläkin
olevanne pomo?
Ne eivät kumarra ketään.
Ja tulen valtias sytyttää
taivaan liekkeihin!
Ja maa on muuttuva jääksi
uuden sarastuksen koittaessa!
No, Milo, onkos ideoita?
Kunhan kysäisin.
Hetkinen. Minulla on idea!
Lisätään löylyä.
- Se toimii!
- Ne on raivona.
- Keihäs!
- Minä haen sen.
Vinny, räjäytä toinen pommi!
Paukut on loppu.
Olen kunnossa, Milo.
Asgårdini! Valtakuntani. Ei!
Surkoon hetken...
kuningaskuntaansa.
Viedään hänet sitten hoitoon.
Ehkä häntä voi auttaa.
Ja mitä tuohon tulee,
se kannattais laittaa talteen.
Ja äkkiä.
Ja kahlita seinään,
lukkojen taa, visusti.
Tiedän sille paremman paikan.
Opin monia asioita maailmaltasi.
Tärkeintä on, että tunnen
nyt isäni paremmin.
Isäni yritti vain suojella meitä
ja pintamaailmaa
kätkemällä kristallin.
Ymmärrän sen nyt.
Kida, et saa piilottaa sitä enää.
Se voi...
Anteeks. En saisi keskeyttää, mut...
Mutta isäni oli väärässä.
Hän luuli ihmiskunnan käyttävän
kristallia tuhon välineenä.
Mutta katsokaa nyt!
Atlantiksen sydän on herättänyt
kaupunkimme henkiin.
Ja pinnalla näin
Atlantiksen vaikutuksen
moniin heimoihin,
joiden parista tuli suuria
opettajia ja parantajia.
Kirkkainkaan valo ei loista
luolaan kätkettynä.
En halua että Atlantiksen
tunnolle jää
mahtavan sivilisaation
tuhoutuminen.
Jakakaamme valomme
maailman kanssa!
Mikä valo tuo on, kuningatar?
Onko se kristalli?
Ei, lapseni.
Se on aurinko!
Taisin nielaista purkan.
Maailma ei ollut entisellään
sen päivän jälkeen.
Siitä tuli paljon, paljon parempi.