Brothers in Arms - Suomi Transcript

Siinä on pikkuveljeni. Lupasin äidille, että suojelen häntä aina- -mutta minusta tuntui, että tällä kertaa kaikki menisi toisin. Jotenkin aavistin, että tällä kertaa jompikumpi meistä ei palaisi kotiin. Kaksi päivää aiemmin... -Kauanko meidän pitää olla täällä? -Niin kauan kun tarve vaatii. Meidän pitää oppia tuntemaan tuo paikka kuin omat taskumme. Vihaan tätä kohtaa. -Ei tapahdu mitään. -Aikanaan tapahtuu kyllä. -Entä muut? -Ole huoleti. He tulevat kyllä. Ystäväni pastori. Kerrotaan, että hän löysi Jumalan- -kun piru oli torjunut hänet. -Kuka sinä olet? -Minut on luotu Hänen kuvakseen. Herrasmiesvaras Kansas oli minun jokerini. Täyskäsi, hyvät herrat. Eikä. En häviä koskaan. Etenkään varkaille. No mutta, herrat! Hakekaa seriffi! Sitten oli vielä yksi. Jos aioin selvitä keikasta, minun piti löytää Mara. Se ei ollut vaikeaa. Hän harrasti yhä entisiä metkujaan. Mitä hemmettiä? Mikä hemmetti sinua riivaa, intiaani? Intiaanityttö ei taida osata englantia. Rahaako? Tyttö kuvittelee ryöstävänsä meidät. Pian tapaat luojasi, villi! Voi itku. Me emme suhtaudu teikäläisiin suopeasti. -Mistähän sinä puhut? -Laisistanne luihuista neekereitä. -Nyt menit sen tekemään. -Minkä? Nyt poika suuttui. Hän ei tykkää, kun mustat sanovat toisiaan neekereiksi. Pelleiletkö sinä? Meitä on kuusi ja teitä kaksi. Olet oikeassa. Se ei tunnu reilulta. Haluatko juosta hakemaan lisää miehiä? Tappakaa heidät. Peli taitaa olla pelattu, hienohelma. Se ei ollut kovinkaan kohteliaasti sanottu, vai mitä? Anna tulla vain. Tästä näytti tulevan varsinainen pattitilanne. Minä olenkin pelimiehiä, ja panen rahat likoon omasta puolestani. Voi jumalauta! Veli Willoby. Et kai lausu Herran nimeä turhaan? Liikut aika oudossa seurassa pappismieheksi. Korttihuijari ja puoliverinen. Antaa Herran tuomita, veli Willoby. -Kelpaat minulle. -Jopas jotakin. Porukka on koossa. -Luulin, että olette lopettaneet. -Minä kyllästyn niin helposti. -Miten temput kulkevat? -Kysy sitä Maralta. On pakko myöntää, että kiinnostukseni heräsi, kun sain kirjeenne. -Meidän kaikkien. -Kirjoitimme Zanen kanssa syystä. Kuka tuo on? Tämä on ystäväni poppamies. Hänen kristitty nimensä on Baker ja pakananimensä Juokseva kettu. Ei millään pahalla. Keräännyimme Doc Willobyn majalla. Kun kutsuin, he tulivat. Porukka oli kuin perhe, eivätkä perheenjäsenet kysele. He eivät kostuisi keikasta paljonkaan, ja he tiesivät sen. Tämä keikka oli henkilök ohtainen. Tällä kertaa oli kysymys minusta ja veljestäni. Tämä on seuraava keikkamme. Zane sai tämän vanhalta pankkitutulta, jolla ei enää ole tälle käyttöä. Kaupungin nimi on Corazon de la Muerte eli Kuoleman sydän. Se on puolen päivämatkan päässä. Pankki toimii rautateiden varastona. Vai rautateiden! Sitten siellä on paljon rahaa. Ja paljon aseita, mikä merkitsee paljon luoteja ja monta kuollutta. Tulemme täältä ja hajaannumme. Kansas on täällä, ja Mara on ikkunan luona. Pelko on etumme kuten yleensä, joten pidetään siitä kiinni. Miksi juuri tämä pankki? Koska se on hänen. No niin. Ei muuta kuin aloitetaan sitten. Nyt omistatte myös pankin kuten kaiken muun kaupungissa, mr Driscoll. Saan sen, mistä maksan. -Oliko teillä vielä muuta asiaa? -Mr Driscoll. Kauppakamarin mielestä verot ovat nousseet liian nopeasti. Sanokaapa, herra pormestari. Missä tämä kaupunki olisi ilman minun suojeluani ja sijoituksiani? Luuletteko, että viihdyn tässä jumalanhylkäämässä loukossa? Tämä kaupunki on kuin mikä tahansa, jonka olen kasvattanut. Se on vain keino päämäärän saavuttamiseksi. Tuolla on poikani Bert. -Isän suuri ilo ja ylpeys. -Kunniallinen kansalainen. Hän on turhanpäiväinen kusipää, mutta hän on sentään poikani. Minkä mies voi? Koulin hänestä itselleni seuraajan. Arvaapa mitä, Crawley. -Bertistä tulisi hyvä pormestari. -Mutta sehän on minun... Kenelläkään ei ole työtä, ellen minä ole sitä hyväksynyt. -Onko tämä kaikille selvä? -On, mr Driscoll. Hän omistaa kaiken. Kaupungin nimen voisi vaihtaa Driscolvilleksi. Kusipää. Seriffi! Saluunassa on riita! Minä pyydän. Äitini tapetaan kohta. Anna hänen olla! Äiti! Äiti! Lähdetään. -Piru sinut periköön, Bert. -Minua ei torjuta. -Se oli ihan turhaa. -Tämä ei kuulu sinulle. Et voi minulle mitään, joten mene pois. Talo tarjoaa, pojat! Vie ruumis hautausurakoitsijalle. -Saanko kysyä yhden asian? -Anna kuulua. Kukaan ei välitä tästä surkeasta tuppukylästä. Miksi sinä välität? Onko kaikki hyvin, herra? Haluaisin tehdä huomattavan talletuksen- -hienoon laitokseenne. -Totta kai. -Mutta... Oman mielenrauhani vuoksi tiedustelisin- -milloin juna tulee hakemaan talletukset. Minulla ei ole lupaa antaa sellaista tietoa. Teidän pitäisi tiedustella sitä pankinjohtaja Hickleltä. Koska täällä liikkuu kaikenlaisia epäilyttäviä tyyppejä- -on paljon miellyttävämpää asioida meidänlaistemme ihmisten kesken. Jos ymmärrätte. Olen hyvin kiitollinen, miss Lorelei. -Entä talletuksenne? -Minulla on muita asioita. Niin kuin kaksi laivaa kohtaisi yössä. -Bert. -Hei, isä. Miksi olemme yhä täällä? Milloin lähdemme pois? Tämä on meidän kaupunkimme, Bert. Kaupunkimme kuvottaa minua. Olen muuttanut sen nimen sopivammaksi. Jokainen isä elää unelmaa- -että hänen lapsestaan tulee jotain hienompaa kuin hänestä itsestään. Että tämä panee paremmaksi ei vain aineellisissa asioissa... ...vaan ajan myötä osoittaa enemmän myötätuntoa- -enemmän rakkautta ja kärsivällisyyttä- -kuin minä olen pystynyt osoittamaan. Joka päivä... ...sinä saat minut menettämään uskoni tuohon unelmaan. -Mitä saisi olla? -Viskiä kaikille. Onkohan tämä nyt tarkkaan harkittua? Meidän pitää kastella kurkkumme, ennen kuin lähdemme. -Jospa joku tunnistaa meidät. -Ei meitä täällä kukaan tunnista. Miten tämä hoidetaan? Juomme lasit tyhjiksi, kävelemme ulos ja ratsastamme kaupungista. Mies istuu tuolla. Jos tulee rähinää, keikka menee puihin. Paskat minä keikasta! Otahan rauhallisesti, pikkuveli. Anna toinen pullo. -Pannaanko se tiliin, mr Driscoll? -Etkö tiedä, kuka hänen isänsä on? Vai tiliin! Äijä omistaa tämän paikan. Häivy. -Kaikkien pitää maksaa. -Anteeksi, mutta mitä sinä sanoit? Kaikkien pitää maksaa, vai? -Sanoin, että sinähän maksat. -Tunnenko sinut, poika? -Kysyin, tunnenko sinut, poika. -Minut muistat varmasti. En muista. -Virkistä vähän muistiani. -Poltit maatilamme. Tapoit perheemme. Teen sellaista paljon. En voi muistaa kaikkia tiloja. Se oli pieni paikka Flat Ridgen eteläpuolella radan varressa. Nyt muistan. He huusivat paljon. Lähditkö karkuun ja jä*** perheesi? Minä en palaa takaisin. Älä koskaan oleta, että toinen on kuollut vain koska olet ampunut häntä. Se on hyvä neuvo. Muistan sen seuraavalla kerralla. Ei tule seuraavaa kertaa. Voi helvetti. Olen pahoillani, mr Driscoll. Olitte täällä. Näittekö heidät? Näittekö, kuka tappoi poikani? Valitettavasti emme. Se, joka suututtaa Driscollin, ei jää henkiin kertomaan siitä. Hae Wolverton. -Mitä oikein ajattelit? -Hän ansaitsi sen. Meidät nähtiin! Olemme paljastuneet! -Emme voi enää palata sinne. -Se olisi voinut mennä paremmin. Voimme kääntää tämän eduksemme. Mitä meinaat? Sitä he viimeksi odottavat, että palaamme ryöstämään pankin. Aivan. Koska se on itsemurha. -Minä luulin, että hän oli hullu. -Älä sano minua siksi. -Mitä sait selville pankissa? -Rahat haetaan kahdeltatoista. Neljännesmiljoona dollaria ylihuomenna. Mene kahden miehen kanssa taakse äläkä päästä ketään ohi. Ala mennä! Ampukaa. -Älä liiku! -Ihanko totta? -Voi paska! -Kiperämmissäkin paikoissa on oltu. Taisimme viipyä liian pitkään. Jos kuolen, haamuni tulee kummittelemaan teille. Antakaa suojaa! Menen ulos. Miksi estit minua? Se oli hän! Wolverton! Onko kukaan loukkaantunut? Hyvä on. -Palkkionmetsästäjät eivät luovuta... -Mikä on suunnitelma? -Mara tuntee nämä seudut parhaiten. -Tiedän yhden paikan. Näytä tietä. Minähän käskin sinun vahtia takapuolta. Minä vannon, että yritimme, mutta emme huomanneet miestä puussa. -Hän jänisti. -Enkä. Ei se mitään. Me saamme heidät vielä kiinni, ja sinä olet suosikkini sukulaispojistani. Noustaan ratsaille. Haluan sen palkkion. -Otan ensimmäisen vahdin. -Jaksatko varmasti? -Jaksan. -Sitten otan kunnon unet. Mennään. -Kerro nyt, millainen hän on, pastori. -Millainen Mara on? Hän on liha minun lihastani ja luu minun luustani. Älä nyt taas viitsi. Hän on puoliksi musta ja puoliksi intiaani. Sen täytyy olla somaa. Se on varmaan mahtavaa. Kuin löytäisi kaktuksen kukan erämaasta. Mitä hemmettiä? Ja kaktuksessa on piikkejä. Hän on villi nainen. Pankki pitää hoitaa kaikkien kirjan sääntöjen mukaan. Ei sen kirjan. Kenenkään ei käy huonosti. Otamme rahat ja häivymme. Suojaan selustasi. Kaiken pitäisi sujua siististi. TERVETULOA DRISCOLVILLEEN Et sitten osannut pitää suutasi kiinni. Tämä on virallinen vierailu. Hyvää iltapäivää, seriffi. Miten täällä voidaan näin hienona päivänä? -Me tuota ajattelimme... -Mene jo asiaan! Kyllä, kulta. Asiani koskee tätä väkivaltaa. Sille pitää tehdä jotain. Voimme hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä tänään. Miljoonalla dollarilla ja seitsemännellä ratsuväen osastolla. Ei millään pahalla, seriffi- -sillä hoidat työsi erinomaisesti, jos sopii sanoa. Pormestarina... Reikä takissa? ...ja Corazonin pormestarina... ...Driscolvillen pormestarina minä valvon, että sinulla on kaikki- -että voit hoitaa työsi parhaasi mukaan. -Tarvitsen vain yhden asian. -Mitähän se on? Lisää panoksia. -Hyvää päivänjatkoa, seriffi. -Herra pormestari. -Sano, että sait heidät kiinni. -En vielä. Tekosyitä riittää eivätkä ne ole minkään arvoisia. Mr Driscoll, miehellä ei ole kuin maineensa. Olen saanut joka palkkion, jonka perään olen lähtenyt. Sama pätee nyt. Suunnitelma on muuttunut. -Miten voin auttaa? -Tulemme hakemaan rahat etuajassa. -Tämä ei ole sääntöjen mukaista. -Käsky kävi suoraan Driscollilta. -Ymmärrän. Miten paljon etuajassa? -Heti aamulla. Hyvä on. Zane hoitaa vahdit ensimmäiseksi. Ketään ei tapeta turhaan. Mara, jos pitää räjäyttää, sinä hoidat sen. -Homma on hoidossa. -Selvä. Pastori hoitaa kassavirkailijat ja asiakkaat. Kansas varmistaa ikkunan, ettei kukaan tule pilaamaan juhlia. Jos teemme tämän oikein, meistä tulee ökyrikkaita. Entä jos emme? Sinä saat tarjota ruoat huomenna. Eivätköhän puheet jo riitä. Ruvetaan soittamaan. Hei! Sinä, jolla on pinna piukalla. Miksi aina pläräilet korttejasi? Koska ne terävöittävät refleksejä, madame. Miksi sinä sanoit minua? Yritätkö sanoa jotain menneisyydestäni? -Hän ei tarkoittanut sitä. -Kuulin kyllä. Oletteko koskaan nähneet noin nättiä karjapaimenta? Kansas taitaa olla hienostelijoita. -Nyt riittää, Mara. -Eikä. Siksikö sinulla on käsineet? Miksi sinulla on tuollaiset vaatteet? Luuletko olevasi meitä muita parempi? Siksikö sinulla on nuo tätimäiset käsineet? -Haluan tietää miksi. -Hyvä on. Tämän takia. Olin ennen maalari. Minulla oli oma pieni näyttelytila- -ennen kuin klaanilaiset tulivat käymään. Menetin kaiken. -Kansas... -Jäljitin heidät yhden kerrallaan. Olen ollut lainsuojaton siitä asti. Vannoin, että tapahtuipa mitä tahansa... ...lopussa minulla on kortit kädessäni. Miksi valvot vielä? En saa ikinä nukuttua ennen keikkaa. Mitä hemmettiä? Onpa outo pari. -Pastori... -...ja tahrainen nainen. Miten he oikein ovat osuneet kimppaan? Maralla ei ollut helppoa. Hän oli ilotyttö, jonka omistaja melkein ruoski hengiltä. Pastori oli pappina paikassa- -jossa oli verilöyly. Hän joutui katsomaan, miten hänen vaimonsa ja lapsensa murhattiin. Sinä iltana hän kadotti uskonsa. Kuka voi tehdä jotain sellaista? Saastaisen alhainen Wolverton. Onneksi äiti ei ole enää näkemässä meitä. Mehän teemme tämän äidin takia, eikö niin? Niin, mutta tämän on oltava viimeinen kerta. Meidän täytyy palata kotiin. Meillä on vain toisemme, pikkuveli. Minä menen ottamaan unet. Tee sinä samoin. Sinulta unohtui jotain. Mara ei tarkoittanut mitään pahaa. Hän vain halusi ärsyttää sinua. -En ole mikään miestenmies. -Et tietenkään. Kesäyön unelma. Rakkailla ja hulluill' on aivot tuliset. Sen kirjoitti herra William Shakespeare. Shakespearen unia. Minäkin näen painajaisia. Ne vain jatkuvat, kun herään. Tästä Corazonin kaupungista taitaa tulla taas yksi. Tämä on iso juttu. Nyt meillä on tilaisuus lopettaa. Haluan vain selvitä tästä elämästä hengissä. He ovat menossa takaisin Corazoniin. Se voi olla loukko, mutta se on ainoa loukko ennen rajaa. Minusta tuntuu, että heillä on siellä asioita. Mennään! Älkää liikkuko! Jos kosket siihen, saat valita, kuoletko hitaasti vai hitaammin. -Me kuolemme! -Jos liikut, viillän kurkkusi auki. -Olet fiksumpi kuin miltä näytät. -Mitä tämä merkitsee? -Eikö sinua ole ennen ryöstetty? -Ei todellakaan. Velipoika, täällä on poikuus tallella! Onnea, nyt olet iso mies. Vauhtia! Herra on armollinen. Jos tottelette, kukaan ei loukkaannu. -Nopeasti nyt! -Peruuta! -Avaa se nyt! -Älä hoputa. En osu reikään. -Avaa ovi! -Tottele miestä. -Olemme rikkaita. -Vauhtia! Tulkaa hakemaan rahat! -Jättipotti! -Käänny ympäri! Jos joku päästää pihauksenkin, räjäytän teidät kaikki. Mennään! Mitä helvettiä tämä on? -Antakaa suojaa! -Sisälle pankkiin! Takaisin sisälle! Hakekaa kaikki! Voi hitto. Mistä he ilmestyivät? -He tulivat aiemmin kuin piti. -Ihan totta! -Pääsemme kyllä ulos. -Miten? Sinä, tule tänne. Missä takaovi on? -Sellaista ei ole. -Entä saatanan takaikkuna sitten? -Sitäkin on näköjään ajateltu. -Tule tänne! -Olemmeko mokanneet, Linc? -Emme. Minä tämän olen mokannut. Älkää tehkö meille pahaa. -Ammutaan itsemme ulos. -Käyt vähän liian kuumana. Meillä on panttivankeja. Käytetään heitä kilpinä. Emme käytä panttivankeja, koska he ovat syyttömiä. Kukaan ei ole syytön. -Minä häivyn täältä. -Odota, Mara. Mitä kauemmin odotamme, sitä enemmän ulkona on miehiä. Mitä nyt tehdään? Minä tarvitsen ryypyn. -Kokeillaan Maran ajatusta. -Mistä? Meidän täytyy käyttää panttivankeja. Emme voi muuta. Ylös siitä! -Vauhtia! -Älkää tehkö meille pahaa. -Kuulitko? -En kuule mitään. He tajusivat, että meillä on pantti- vankeja, ja odottavat, mitä teemme. He eivät rupea neuvottelemaan. En luota Maraan tässä panttivankijutussa. Ei mitään hätää. Muistatko, mitä äiti aina sanoi, kun olimme pieniä? Että jos on viaton, pääsee sisään taivaan portista. Haluaisin päästä taivaaseen vielä joskus. Niin. Kunhan se ei vain tapahdu turhan pian. Lopeta tämä lyhyeen, seriffi, tai minä teen sen. Lincoln Malone! He taitavat haluta neuvotella. Lincoln Malone! Miksi seriffi huutaa vain sinua? -Minä menen ulos. -Linc! -Mitä tämä on? -Tunnen hänet. Kun saamme seriffin esiin, voimme ampua hänet seulaksi. Se, joka ampuu häntä, kuolee. Muistetaan, että olemme samalla puolella. -Mene vain, Linc. -Me annamme suojaa. -Oletko varma tästä, seriffi? -Olen. Minulla ei ole hätää. -Mistä sen tiedät? -Minä vain tiedän. Kukaan ei ammu. -Katsokaakin, ettette ammu. -Minusta se on silti huono idea. Hola, Lincoln. Missä Miguel on? Hän kuoli kaksi vuotta sitten. En lakannut koskaan rakastamasta sinua. En edes silloin, kun valitsit parhaan kaverini etkä minua. Kaikki jutut, joita olen kuullut sinusta... Ovatko ne totta? Se ei ole mies, jonka tunsin. Mies, jonka tunsit, kuoli kauan sitten. Lähde mukaani. Se on paras ratkaisu. Minne? Mäntylaatikkoonko vai hirteen? Edes sinä et pysty estämään tätä. Miksi tulit takaisin? Nuo rikolliset tappoivat poikani, ja nyt heillä on rahani. -Heillä on palkkiorahani. -Mitä nyt tehdään? Mene huuhtomaan ne lierot ulos sieltä. Wolverton, kokoa miehet. Tiedät kai, että tämä loppuu huonosti. Minä kun luulin, että minulla on onnea. Se ei ollut onnea vaan taitoa. -Kuka ampui? -Emme me, vannon sen. -Sen täytyi tulla pankista. -Meidän pitää jutella. -Mr Driscoll, minä... -Nyt heti. -Mitähän he tekevät? -Vahvistavat asemiaan. Valmistautuvat yhteenottoon. -Mistä tiedät? -Koska... ...niin minäkin tekisin. -Hei! -Minne olet menossa? Minut on nimetty ryhmän edustajaksi, koska olen pormestarin vaimo. Vai niin. Minulla on ahtaan paikan kammo. Voimmeko tulla ulos? Tulkaa vain. Rouva hienolle naiselle. Hiljennä tämä pentu, tai minä hiljennän hänet lopullisesti. Vihaan pikkupentuja. Olette kirkonmies. Miten voitte osallistua tällaiseen? Päästetään panttivangit menemään. Mitä sanoit? He ovat vain vaivoiksi. Heissä on pari naista, lapsi ja vanhus. -He vain hidastavat meitä. -Ei käy. He ovat ainoa suojamme. Pidetään vain arvokkain. -Kuka? -Hän. -Miksi hän? -Hän on pormestarin vaimo. -Miksi yksi on parempi kuin monta? -Rouva voittaa aina pari jokeria. Se on virhe. Miksette pidä pankinjohtajaa ja hänen vaimoaan? Jos päästätte minut, lupaan, että mieheni päästää teidät menemään. Siksi juuri sinä jäät. -Äidin takia. -Äidin takia. -En pidä tästä. -Sinä et pidä mistään. En pidä siitä, miten olet johtanut tätä. -Pärjäisitkö sinä paremmin? -Pärjäisin. Mikä hemmetti sinua risoo? -Mitä sinä teet? -Aion häipyä täältä. Mara. Tuletko mukaan vai et? -Tuletko mukaan vai et? -Viatonta poikaa ei tarvitse satuttaa. -Poika on lippumme vapauteen. -Et voi lähteä. -Teidät tapetaan. -Pää kiinni äläkä puutu tähän! En voi antaa sinun tehdä sitä. Sitten sinun pitää ampua minut. Pystytkö siihen? -Hän ei voinut välttyä kohtaloltaan. -Kohtalo on syvältä. Linc! Kansas! Älkää antako periksi, herra. Olen pahoillani, Lorelei. Minulla ei sitten ollutkaan onnea. Mitä helvettiä te luulette tekevänne? Luuletteko te, että tämä on muka jaloa? Tämä on surullista. Mennään. Vauhtia nyt! Pane heidät pihalle. He alkavat olla hankalia. Hyvä on, pikkuveli, mutta pormestarin vaimo jää. Alkakaa tulla. Tulkaa nyt! Häipykää täältä! Sinä jäät. Älkää ampuko! Päästämme panttivankeja pois! Mitä sinä oikein teet? Ainoan asian, jonka enää voin tehdä. -Juokse, Linc! -Ampukaa. Valitan, pojat. Kaupungissa on näköjään uusi seriffi. Älä tuhlaa kaikkea kerralla. Meillä on pormestarin vaimo! Jos päästätte meidät, me päästämme hänet! Hyvä on! Sovittu! Olkaa valmiina. -Mitä te teette? -Sen, mitä tarve vaatii. Sinä, mennään. Älkää yrittäkö mitään, niin pääsette miehenne luo päivälliseksi. -Alas! -Voi helvetti! Ei, Linc! Yritä jaksaa. Älä nyt vain kuole. Et saa pettää minua, Linc! -Sattuiko teihin? -Ei. -Entä pormestarin vaimo? -Hän on kuollut. Kaikki järjestyy. Tulkaa ulos! Wolverton. Mitä sinä meinaat? Teen Jumalan työtä. Menen Jumalan haltuun. Aika on tullut. Jumala olkoon kanssanne, herrat. Wolverton! Wolverton! -Lähdetään pois, pojat. -Minä hoidan tämän. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa- -en pelkäisi mitään pahaa. -Miltä siellä näyttää? -Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. -Tappajajoukko on piirittänyt meidät. -Entä hyvät uutiset? Ne olivat hyvät uutiset. -Entä huonot uutiset? -Huonot uutiset ovat... ...että hauskanpito on melkein ohi. -Antaudu. -Tiedät, etten harrasta sellaista. Piti minun sentään yrittää. He tulevat minä hetkenä tahansa. Mitä nyt tehdään? -Lähdetään. -Hyvä on. -Erikseen, pikkuveli. -Mitä? Takaikkuna. Wolverton on kuollut, ja hänen miehensä ovat etupuolella. Sinä pääset ulos takakautta. Mistä sinä oikein puhut? Muistatko, kun olimme pieniä ja nukuimme samassa sängyssä? Sinä et uskaltanut nukkua yksin... ...ja minä valvoin koko yön suojellakseni sinua hirviöiltä- -ja pelottavalta maailmalta. Siitä on kauan. Nyt minun on aika suojella sinua vielä kerran... ...ja kohdata pimeys yksin. Minä suojelen sinua, pikkuveli. -En aio jättää sinua. -Sinä teet, niin kuin minä sanon. Mene sinä takakautta, niin minä menen etupuolelta. Minä pidättelen heitä. Ja sinä et katso taaksepäin. Onko selvä? -Lopeta nyt. -Olemme enää me kaksi. Mitä järkeä siinä on, että kumpikin kuolee? Kai sinä haluat elää, pikkuveli? Tehdään näin. Sinä lähdet takakautta- -etkä katso taaksepäin. Lupaa se! Minä lupaan. Yksi. Kaksi. Kolme! Niin me olimme siinä, mihin juoni oli meidät tuonut. Siinä on pikkuveljeni. Lupasin äidille, että suojelen häntä aina- -mutta minusta tuntui, että tällä kertaa kaikki menisi toisin. Jotenkin aavistin, että tällä kertaa jompikumpi meistä ei palaisi kotiin. Tulen kotiin, äiti.