Tip:
Highlight text to annotate it
X
Alkusoitto
TROIJAN HELENA
Tämä on 3000 vuoden takainen Troija,
kohtalon kaupunki.
Se hallitsi Hellespontosta
eli nykyisiä Dardanelleja.
Se oli ainoa meritie itään.
Sen ansiosta Troija vaurastui-
- ja oli kreikkalaisten kansojen
sotaretkien kohde.
Troijalaiset muistivat ajan,
kun Spartan johtamat kreikkalaiset-
- olivat ryöstäneet ja polttaneet
heidän isiensä kaupungin.
He rakensivat voimakkaan puolustuksen
tulevien hyökkäysten varalta.
Niinpä uudelleenrakennettua Troijaa
ympäröivät vankat muurit-
- jotka suojasivat onnellista,
kauneutta rakastavaa kansaa.
Torilla ja kaduilla kansalaiset
nauttivat rauhan antimista-
- ikään kuin tämä
huoleton aikakausi jatkuisi iäti.
Kuningas Priamoksen veljenpoika
Aineias oli matkalla palatsiin-
- jossa kuninkaan neuvosto
puntaroi Troijan tulevaisuutta.
Olemme luopuneet sovinnosta
ja sisäistäneet myrkyn.
Troijalaiset säikkyvät kulkupuheita.
On vain yksi ratkaisu.
Tee kuten tahdot.
Mene Spartaan tai minne mielit-
- mutta älä turmele Troijan kohtaloa.
- Tätä kahlehditun kohtaloako?
- Elämme hyvin.
Elämme verottamalla merenkävijöitä.
Järjetöntä.
Tuhoudumme ilman omia kauppalaivoja-
- mutta satamat ovat vihollisten.
- Olen tympääntynyt unelmiisi.
- Varo, veli.
- Paris voi katkoa kaulasi.
- Sinä lyöt meidät kummatkin.
- Sano, että hän on houkka, Hektor.
- Poikani.
Houkka on se,
joka kääntää neuvonpidon sanasodaksi.
Paris, saat siunaukseni
Spartan-matkallesi.
Luotan siihen, ettet anele rauhaa.
- Vakuutan kreikkalaiset vallastamme.
- Minä vakuuttaisin heidät.
Sadan sota-aluksen turvin
tuhoaisin Spartan.
Eittämättä, Polydoros,
ja synnyttäisit loputtoman sodan.
Entä Hektor? Kiinnostaako sinua
muukin kuin miekkailu?
Kyllä. Keihäät ja kiekko.
Hektor on hyvä poika, Priamos.
Sekä hyvä puoliso, herrani.
Eikö siinä ole kunniaa riittämiin?
Pariksen laiva on valmis matkaan.
Onko aika jumalista suotuisa?
Ennustukset lupaavat hyvää.
On vain yksi poikkeus.
Eräs temppelin papitar on levoton.
- Tyttäreni.
- Älä tuimistu, Priamos.
- Kassandra on huonovointinen.
- Mieleltään sairas.
Nouse, Paris, ja lähde.
Neitsyt Kassandra tuo esiin
yhden huolestuttavan seikan.
Prinssi Paris näyttää palvovan
yhtä ainoaa jumalatarta.
- Afroditea.
- Tuskinpa palvon yhtään mitään.
Lhailu on oikeampi sana.
Lhailen marmoripatsaan kauneutta.
Sodankäyntiä ei opettanut
kauneuden jumalatar-
- vaan Athene, viisauden jumalatar-
- ja sotaratsujen suojelija.
Athene ei iloitse
yksipuolisesta palvonnastasi.
Rauhanhankkeesikaan ei miellytä häntä.
Hänen häijy hevosensa
kaiketi syöksyy kimppuuni.
Tulkoon, jos se on hinta, joka
maksetaan tarumaailmassa elämisestä.
Älä lausu moista, Paris.
Älä hae rauhaa toisaalta,
ennen kuin olet tyynnyttänyt Athenen.
Kassandra-pikkuinen,
emme saa viivytellä.
Suo siunauksesi matkalleni.
- En voi siunata näkemääni.
- Kassandra!
- Lopeta, Kassandra.
- Se on totta, isä.
Näkyni ja tuntemukseni ovat totta.
Mene, Paris.
- Tule lepäämään, Kassandra.
- Miten saattaisin, äiti?
Kunpa minulle ei olisi annettu...
tätä tuskaa kestettäväksi!
Paris! Älä lähde, Paris. Älä lähde.
- Minun täytyy.
- Jos lainkaan rakastat Troijaa...
...älä tuo tätä turmiota.
- Luulin, että olin suosikkisi.
- Niin oletkin...
...mutta pauhu yltyy suunnattomaksi.
Hevosten kirkaisut
ja kuolevien parkaisut!
- Huolehtikaa hänestä.
- Kultaseni.
Kenties ei voinut käydä toisin.
Kukaan ei voi muuttaa osaansa.
- Missä olemme, Elysiumissako?
- Lähestymme Spartaa.
Se on sotaisa maa, jossa
mies katkoo kätensä urheuden nimeen.
- Miltähän naiset näyttävät?
- Syvällinen Aineias-serkkuni.
Syvällinen pohdinta
vaatii naisten ajattelemista.
He synnyttävät elämää
ja kosolti kuolemaa.
- He vallitsevat miesten kohtaloita.
- Eivät minun.
- Mikä hätänä?
- Tuuli vain yltyy...
...mutta en pidä sen kuumuudesta.
Ei huolta.
Taivaalla lipuu yksi ainoa pilvi.
Mastoon siitä!
- Käsken teitä mastoon!
- Laskekaa purje!
Köydet ovat sotkeutuneet, ja miehet
kieltäytyvät kiipeämästä mastoon.
- Ruoskin heidät.
- Ei!
Harhakuvitelmat
loppuvat vain yhdellä tapaa.
Älkää, prinssini. Ette te!
Paris!
Paris!
Paris!
Paris!
Paris!
Megas.
Afrodite.
Mitä?
- Epäonni koetteli jotain alusta.
- Hän onkin olemassa.
- Kuka?
- Jumalattarista sulokkain.
- Mies on hullu.
- Vaan miellyttävällä lailla.
Minkä niminen aluksesi oli?
- Troijan Delfiini.
- Troijalainen.
Vapauta hänet, Andros.
Ehkä saamme häneen eloa,
ennen kuin luovutamme hänet sotilaille.
Naiset! Miksi miestä hoivataan
ennen kaulan katkomista?
Peittäkää hänet nopeasti.
Etsimme Spartan kuningatartamme.
Hän tuli rannikolle tapaamaan
lapsuudenaikaista hoitajaansa.
- Teidän armonne.
- Kielsinhän häiritsemästä.
Rannalla ei ole turvallista tänään.
Vieras alus nähtiin myrskyn pauloissa.
Emme päässeet sen perään.
Siltä saattoi tulla
troijalaisvakoojia.
Näette kaikkialla
troijalaisia aaveita.
- Tämä ei ollut aavealus.
- Troijan kuningashuoneen tunnus.
Kuningas vaatisi
kuningattaren välitöntä paluuta.
Kertokaa Menelaokselle,
että Cora huolehtii minusta.
Lähtekää matkaan.
Kuten tahdotte.
Andraste!
- Auta meitä kantamaan tätä miestä.
- Miestäkö? Sepä kiintoisaa.
En voi piilotella troijalaista.
Jospa hän onkin sotilas?
Olkaa varovainen.
Varovaiset naiset
jäävät paljosta paitsi, Andraste.
Hän ei näytä virkoavan...
...mutta hänen sydämensä lyö.
Anna hänelle lientä,
ennen kuin luovutamme hänet.
- Älkää! Hänet surmataan.
- Hyvä vain.
Sanoisinkin niin,
jos hän olisi kaltaisesi rumilus.
Kiitos. Ketä saan kiittää
uljaasta puolustuspuheesta?
Ette ketään merkittävää.
Olen vaivainen orja.
Kerro itsestäsi, troijalainen.
Sanoinko sen?
Muistini on hämärän peitossa...
...vaan muistan
luulleeni sinua unikuvaksi.
Jumalattareksi.
Parahin Afrodite-
- sallikaa minun esittäytyä.
- Olen Troijan prinssi Paris.
- Julkeus sikseen.
Olet itsekin varsin julkea.
Orjako olet?
- Vaiti! Puhuttelet...
- Palatsin orjaa.
Se lienee merkityksetöntä.
Olen todellakin prinssi Paris.
Tulin tarjoamaan rauhaa
kuningas Menelaokselle.
Ette tietenkään usko minua.
Todistukset henkilöllisyydestäni
ja lahjat, jotka toin spartalaisille...
Miehistöni ei rohkene enää
lähestyäkään spartalaista satamaa.
Saatan uskoakin teitä.
Meri vahingoitti olemustanne
vaan ei tapojanne.
Lähtekää illalla rannikkoa pitkin.
Saavutte foinikialaisalusten luo.
- En. Tehtäväni odottaa.
- Noudattakaa sanojani.
Sotilaamme tapaavat iskeä
vieraita tikarilla.
- Miksi kannat huolta siitä?
- Olkoon.
- Orjan tuntemuksilla ei ole arvoa.
- Minulle on.
Kaikkialla muualla
tuollainen kaunotar olisi kuningatar.
- Säveltäisimme sinusta lauluja.
- Kuningas Menelaos ei sallisi moista.
Koska kuningatar
kalpenisi rinnallanne.
- Hän harmistuisi sanoistanne.
- Tunnetko hänet?
Hän omistaa minut.
Kuvittelin jo tuntevani hänet.
Kukaan ei taida tuntea
kuningatar Helenaa...
...ei edes Helena itse.
- Eikö kuningaskaan?
Valta ei vaadi tuntemusta.
Odota. Kyselen vain...
...koska menen palatsiin.
- Älkää.
Tahdon olla kunnioittava,
joten neuvo minua.
Ellei Menelaos auta,
kysyn kuningattarelta.
Ette saa! Minä...
Jos olisitte vanha ja ruma,
hän voisi auttaa teitä-
- vaan ette ole vanha ettekä ruma.
On myöhä, Andros.
Kalat on vietävä torille.
En tahdokaan olla täällä,
jos sotilaat löytävät hänet.
- Minä en pahastu.
- Meidän on palattava palatsiin.
Olen viipynyt liian pitkään.
Lupaa, että tapaamme uudelleen.
Palaa sinä jo.
Tarvikkeita kotimatkallenne.
- Soisit yhä, etten menisi palatsiin.
- Totisesti.
Kreikan kuninkaat
puntaroivat sotaa Troijaa vastaan.
Sitten ajoitukseni osui oikeaan.
- Milloin he neuvottelevat?
- Huomenna.
Tämä ilta
on kuitenkin vain meidän kahden.
Taianomaisen kuutamon alla.
Katsokaa, mitä toin.
Rakas pikku orjatar.
En tahdo ryöstösaalistasi palatsista.
- Tahdon vain oman saaliini.
- Ei, prinssini.
Lainaan sinut sitten,
mutta rehellisesti.
- Tarjoudun ostamaan sinut.
- Ei. Se merkitsisi kuolemaa.
Lorua. Selitän kuningattarelle,
ettei sinusta tule orjaani...
...vaan Troijan prinsessani.
Päästä minut, Paris.
Etkö usko, että voisin rakastaa orjaa?
Uskon.
Sydämeni uskoo ja rakastaa sinua.
Saat sydämeni
mutta minua et milloinkaan.
Älä tapaa kuningatarta
tai ketään palatsista.
Tämä hetki jää viimeiseksemme.
Älä kysy syytä.
Kutsu sitä lumoukseksi tai uneksi.
Äläkä koskaan kerro siitä kenellekään.
Kuulkaa isäntäämme,
kuningas Menelaosta.
- Tuleeko Odysseus?
- Hän seurasi alustani.
Tämä lthakan valtias
ei tahtonut tulla.
Hän oli niin kyllästynyt sotaan,
ettei päästänyt irti aurasta.
Kunnes jälkeläinen syöstiin sen eteen
muistuttamaan Kreikan kunniasta.
- Saatte kunnian. Vien Troijan kullan.
- Et minun osuuttani, veli.
Odysseus, lthakan kuningas!
Tervehdys, ystävä. Tunnet kaikki.
Aias, Salamiin prinssi.
Nestor, Pyloksen kuningas.
Diomedes, Aitolian valtias.
Tunnetkin veljeni,
Mykenen kuningas Agamemnonin.
Tervehdys, merirosvotoverit.
Suunnittelemamme
puolustussota on oikeutettu.
Varsinainen oikeudentaju.
Osoittaako troijalaisten linnoitus
rauhantahtoa? Entä Priamoksen pojat?
Polydoros kerjää sotaa!
Hektor odottaa haastetta.
Paris hallitsee taistelutaidot.
Hekö muka tahtovat rauhaa?
Emme selviä ilman Akhilleusta,
mutta hän vihaa minua ja veljeäni...
Yhtä lailla kuin hän rakastaa sotaa.
Vastustaakseen kiusausta
liittyä joukkoihimme-
- hän piiloutui
naisten ylläpitämään taloon.
Sieltä minä löysin hänet
piileskelemästä... naisen asussa.
- Suostuttelitko hänet?
- Kyllä. Hän on täällä talleilla.
- Akhilleus, kaino tyttönen!
- Täytyykin ylistää hänen sulojaan.
Mies, joka lyö rumpua itsestään.
Ylistä nyt häntä, Menelaos.
- Ylistän sinua, Akhilleus.
- Minä taas halveksin sinua.
Sekä sinua, Agamemnon-
- mutta meidän täytynee yhdistyä,
joten tulin johtamaan teitä.
- Johtamaanko?
- Tietenkin.
Hyvän ystäväni Patrokloksen kanssa
uhmasimme armeijoita jo poikasina.
- Epäilenpä.
- Kuka?
Minä, Aias.
Jäljittelijäni.
Iljettävä kunnian metsästäjä.
Tarvitsisin kolmet kilvet
jäljitelläkseni tuota.
- Siitä haavoittumattomuuden maine.
- Hiljennä hänet, Menelaos.
En tahtoisi tulistua hänen takiaan.
Hänen ihonsa on yhtä arka
kuin hänen turhamaisuutensa.
Etenkin kantapää.
Se ei siedä nahankaan kosketusta.
- En taistele jaloillani.
- Rauhoittukaa. Hoidan tämän ilveilijän.
Jo riittää. Meidän on pidettävä yhtä.
Mahdotonta. Emme ikinä ole
olleet yhtä emmekä olekaan.
Hevoset valmiiksi!
Lähdemme, Patroklos.
En näe eettistä syytä
hyökätä Troijaan.
- En liioin minä.
- Odottakaa.
Kas tässä. Puhutte etiikasta.
Tässä todiste troijalaisaluksesta.
Se ei ollut kauppalaiva
vaan kuninkaan alus.
Alus oli minun, majesteetti.
Olen Troijan Paris.
Oletteko kuningas Menelaos?
Pahoittelen ulkoasuani.
Jouduin yli laidan myrskyssä.
Onneksi kokoontumisenne
helpottaa tehtävääni.
- Mistä tiesit kokoontumisestamme?
- Pyydän suopeutta.
Säästyn matkaamasta kuninkaiden luo,
jos hylkäätte rauhantarjoukseni.
- Eikö Troija suunnittele sotaa?
- Erehdyit, Menelaos.
Lopeta tämä,
tai menetät Troijan rikkaudet.
- Mistä löysitte tämän huijarin?
- Hän tuli palatsiin.
- Häiritsette neuvostoa!
- Kuunnelkaa häntä.
Tuo on pelkkä maankiertäjä.
Katsokaa hänen räsyjään.
Näitä narreja saapuu usein hoviini,
ja he ovat yleensä ketteriä.
Osaatko muuta kuin
esittää kuninkaallista?
Taidan pyrkiä mahdottomaan.
Jos hän on Paris,
hän osannee otella piikkihansikkailla.
- Nerokasta.
- Kuulitteko, Aias ja Akhilleus?
- Akhilleus on matkan uuvuttama.
- En taistele lapsia vastaan.
Sparta on kyynpesä. Pidän huolen...
- Tämä huijari on vapaa lähtemään.
- Ei.
Tehtävääni kuului myös sivistäminen,
mutta vaadin sopimusta.
Jos selviydyn kunnialla,
uskotteko, että olen Paris...
...ja kuuletteko rauhanehtojani?
- Kyllä, jos pääsi on tallella.
Paris!
Troijalainen, vakuutit minut
spartalaisella tavalla, urheudella.
Rohkeuteni oli pettää Aiaan edessä.
Lepää nyt, niin puhumme huomenna.
Matkastasi ja lumostasi, joka saa
minutkin kutsumaan sinua ystäväksi.
- Troija näkee Spartankin ystävänä.
- Alfeus, majoita ystävämme.
Troijalaiset osaavat kuulemma
arvostaa kauneutta.
Tuo hänelle orja, joka on kaunis.
Palatsissanne on eräs orja,
jolle itsekin nöyrtyisin.
Menelaos!
- Pyysit minua tapaamaan vieraasi.
- Jalo pyyntöni.
Helena, Spartan kuningatar
ja Menelaoksen vaimo-
- tämä on Paris, Troijan prinssi.
Miksi tulit, troijalainen?
Taiteidemmeko tähden?
Aivan. Itsesäilytystaidon tähden.
Troijalaista julkeutta!
Jos sallit, tapaan kreikkalaiset
miellyttävämpänä ajankohtana.
Rouva käyttäytyi tänään
aitoon spartalaiseen henkeen.
Sydämeni käyttäytyi typerästi.
Menelaos kuuli varmasti sen sykkeen.
- Käske palvelijoitasi poistumaan.
- Poistukaa.
- Poistu!
- Mieshän on kuuromykkä.
- Mitä pidit troijalaisesta?
- Näithän sen.
Niinpä. Ainakin,
mitä tähän troijalaiseen tulee.
Mitä peliä oikein pelaat?
Paljastat itsesi, Helena, kuten hänkin.
Puhu suoraan.
Jos loukkaannuit, rankaise minua.
Älä toivota häntä tervetulleeksi,
jos aiot tuhota hänet.
Vai pidämme nyt troijalaisista?
Vaihtoehtoja on. Voin lähettää
hänet kotiin erinäköisenä.
Voin pitää häntä vankina
saadakseni lunnaita.
Kuvittelin naineeni kuninkaan.
- Niin naitkin.
- Nain ryövärin.
Miksi nait hänet?
Kuningas ei voi ryövätä ketään.
Kun hän surmaa,
hän toteuttaa oikeutta.
- Spartalaiseen henkeen.
- Sinä et ymmärrä näitä asioita.
- Ymmärrän tarpeeksi.
- Ymmärrä sitten paikkasi!
Olet nähnyt hänet aiemmin.
Myönnä pois.
Vaikenemisesi tuomitsee sinut.
Olet livahtanut salaa palatsista.
Tunnet tämän miehen.
Aina yhtä vaitonainen.
Et puhu minulle. Minä olen puolisosi!
- Älä.
- Sano minua puolisoksesi. Sano.
Saatan hoidella troijalaisesi
monella tapaa, Helena.
Andraste.
Olen Troijan prinssille
lähetetty orja.
- Vai hovipalvelijatar?
- Kuningas käski huolehtia vieraista.
Kreikkalainen hieno tapa,
mutta mies on vanki.
Hänen ei tulekaan tietää sitä.
Pitääkö itse kuninkaan päästää minut?
- Hän on jo nyt äreä.
- Välitänkö hänelle sananne?
Hoida asiasi, senkin kiusankappale.
- Sinun pitäisi olla yöpuulla.
- Niin, mutta...
...emäntäsi tahtoo jälleen naljailla.
- Ei vaan auttaa teitä pakoon.
Pakoonko?
Aikovatko nuo vartijatkin
auttaa minua?
Olette vanki.
Kuningas aikoo kiduttaa teitä.
Kiiruhtakaa.
Palatkaa kalastajan mökkiin.
- Tulen osoittamaan teille tien.
- Rakas Menelaos-ystäväiseni.
- Oveakin vartioidaan.
- Mitä sitten mahdan?
Helena keksi kauppiasasun,
vaikka olette ilmetty prinssi.
- Sotilaita.
- Kalastaja!
Niin?
- Mitä tahdotte?
- Viiniä. Suola kutittaa kurkkua.
Cora, hae viinileili.
- Kapteeni hourii. Uisiko mies kotiin?
- Hän on jo syvällä metsässä.
Kas tässä. Ottakaa se mukaanne.
Mene. Ylhäällä on sotilaita,
joten kulje rantakivikkoa pitkin.
Mene poukamaan,
jossa pääset veneellä alukselle.
Merkurius siivittäköön matkaa.
- Miksi viivyttelet?
- Elättelin turhaa toivetta.
- Kuvittelin hänen tulevan.
- Tännekö? Hän lähetti asun...
...ja järjesti kyydin. Mitä vielä?
En odottanut hänen tulevan,
toivoin vain.
Älkää.
Jos hänet tunnistettaisiin täällä...
Tiedän ja toivoisin voivani
palkita ystävällisyytenne.
Kerro kuningattarelle,
että hän vaeltaa kaikissa unissani.
Odota! Alus ei ole vielä poukamassa.
Helena.
Olet vapaa, Andraste.
- Lähde kauas Spartasta.
- Teidän armonne.
Annoitko viestin Adelfukselle?
- Hän lienee jo kaukana.
- Lähde siis.
Joskus vapaus on kuin elohopeaa.
Mene. Riennä.
- Helena.
- Helena on kuningatar.
Tuntemasi tyttö on nimetön
eikä ole todellinen.
En usko sitä.
Hän auttoi minut pakoon.
Ei vaan kuningatar,
joka vihaa julmuutta.
- Hän olisi auttanut orjaakin.
- Käsitän.
Kuningatar tuli tänne sanomaan tämän.
Hän muistaa ainiaan lempeän Pariksen-
- ja tekee sen vähän,
minkä voi, estääkseen sodan.
Et ole spartalainen.
Olen kuninkaantytär,
joka naitettiin spartalaiselle.
- Miehelle, jota halveksit.
- Halveksin sortoa kuten moni muu.
Meidän on elettävä spartalaisina,
ja meitä tulee ymmärtää.
Sinä edustat minulle Spartaa,
ei Menelaos.
Kerron isälleni, että toivoa on.
Kerron näkemästäni.
Hallitsijat eivät ole
yksimielisiä sodasta, eikä kansakaan.
Ei huolta.
Kuninkaat ovat juhlineet koko yön.
Rakastettuni on kuin onkin todellinen.
Niin. Jumalat muuttavat joskus
kauneimmatkin tarkoitukset.
He ovat laupiaita.
En enää ikinä epäile heitä.
Voi, Helena.
Olet orja Menelaoksen luona.
Tule kanssani Troijaan.
Tuhoaisinko rauhantoiveen,
jonka aioit viedä kotiin?
Ei. Jos yksikin troijalainen kuolee,
olen epäonnistunut.
Anna anteeksi, Helena.
Sinussa on kaksi naista.
Olet viisas ja jalo.
Minussa on kaksi miestä.
Toinen on hyvä ja toinen perin paha.
Toinen on mies.
Toinen lienee vain poikanen.
Anna hänen aina olla sellainen.
Älä päästä häntä vanhenemaan.
Helena.
Alus.
Minun täytyy nyt palata.
Se on jumalten tapa. He antavat
yhdellä kädellä ja ottavat kahdella.
Emme sano hyvästi.
- Olet yhä luonani meren takanakin.
- Samoin sinä.
Läti nuorena, Paris. Muistathan?
Muistot ovat ikuisesti nuoria.
Seis! Älä liiku, troijalainen.
- Majesteetti, siirtykää...
- Käske jousimiehet pois.
- Pyydän teitä väistymään.
- Ette rohkenisi. Kuolette!
Menetänkin henkeni, jos päästän hänet.
Vaiti!
Helena!
Helena! Helena!
Valehtelette.
Hän on tuolla. Murtakaa lukot!
Murtakaa ne. Murtakaa!
Se on totta.
Troijalainen vei Helenan, kaappasi hänet.
Väkivalloin. Vastoin hänen tahtoaan.
Ajatelkaa kamppailua
ja hänen turhia avunhuutojaan.
Hän oli vaimoni kiistoista huolimatta.
Tämä on hyökkäys
kaikkia Kreikan naisia vastaan.
- Häpeä kaikille kreikkalaiskansoille.
- Lähtekää heidän peräänsä!
Miksi istuskelet?
Tahdon hänet takaisin.
- Myöhemmin, Menelaos.
- Heti paikalla! Ettekö tue minua?
Saamme hänet Troijan rikkauksien
ohella, jos vain maltat mielesi.
Viemme viestin kaikkiin kaupunkeihin.
Käymme yhdessä kunniasotaan.
- Sen nimen se saanee tulevaisuudessa.
- Oikeutetusti.
Troijan prinssi
mielii sotaa eikä rauhaa.
Odysseus.
Lienet yhtä mieltä siitä,
että ryhdyn johtajaksemme.
Johtajaksiko?
Vain Akhilleus voi olla johtaja.
Velvollisuuteni
on kostaa veljeni puolesta.
Aivan, Agamemnon.
Minä seuraan sinua...
...ja opastan sinua kuten aina.
Kerron herkälle Akhilleukselle
kiinnostavia seikkoja-
- Troijan suurista kultarikkauksista.
En havittele aarteita. Minä tapan.
Kuten jokainen meistä, veljeni.
Kunniasi tähden.
- Keitä he ovat?
- En tiedä, mutta kullan tunnistan.
Sparta kuuluu menneeseen, Helena.
- Troija siintää täälläpäin.
- Keitä olemme siellä?
Nainen, joka hylkäsi miehensä.
Prinssi, josta tuli ryöväri.
- Mitä muuta voimme olla?
- Rakastavaisia.
Tarpeen tullen maailmaa uhmaten.
Jos voisin sopia jumalten kanssa-
- pakenisimme maailmaa
emmekä ikinä rantautuisi.
Kaunis unelma,
mutta jonnekin on rantauduttava.
Paris, tunnen saaren nimeltä Pelagos.
Meri voi ruokkia meitä.
Kylän kaivon luona on pieniä taloja.
Mennään sinne.
En voi. Synnyin velvollisuuteen.
Priamoksen poika Paris perii vastuun.
Voisin jättää
maalliset valtakunnat ilman kaipuuta.
- Vaan sinua...
- Helena.
Elämämme surkastuu, jos pakenen.
- Se murtuisi pienimmässäkin myrskyssä.
- Ei, Paris.
Anna anteeksi.
Unohdan,
että olet nainen etkä jumalatar.
Kapteeni.
- Tunnetteko Pelagoksen saaren?
- Se on kaukana etelässä.
Purjehtikaa etelään.
- Kapteeni.
- Niin?
Päätimme toisin.
Purjehtikaa pohjoiseen, Troijaan.
- Mitä nyt?
- Se on nähtävä omin silmin.
Odota. Aineias, kutsu kuningatar.
Paris!
Paris.
Tule tapaamaan veljiäni.
Hektor ja Polydoros.
Kerroinhan heistä.
Paris, onnenmyyrä. Selviytyisit
manalastakin auringonpaiste sylissäsi.
Hän on aina yllätyksiä täynnä.
Hauska nähdä, että vaihdoit haasteesi
kykyihisi sopivampaan tehtävään.
Tulkaa.
- Aineias.
- Paris.
- Paris.
- Minun olisi pitänyt säilyttää uskoni.
Zeus ei antaisi hänen
eikä rauhantoiveiden kuolla.
Tämä on ihme. Kerro, mitä tapahtui.
Tässä on ihmeenne. Ilman häntä
en olisi enää nähnyt Troijaa.
Vain merenhenki
olisi pelastanut sinut.
- Miten se onnistui noin hennolta?
- Kyselkää myöhemmin.
En puhu hänen kärsimyksistään,
kun hän on läsnä.
Meille riittää, että poikamme palasi.
Kiitos sinun.
Olet tervetullut, lapsukainen.
Paris, käske palvelijan huolehtia hänestä.
- Sitten kerrot seikkailuistasi.
- Kuten tahdot, isä.
Veljeni näyttää unohtaneen tavat.
Millä nimellä saamme puhutella teitä?
- Nimeni...
- Se on kuolema!
- Kassandra!
- Sisareni on sairas.
Odottakaa.
Mitä olitte sanomassa?
- Olen Helena, Spartan kuningatar.
- Kuningas Menelaoksen vaimoko?
- Ei enää.
- Kauneuden jumalatar Afrodite...
...saapuu ihmiskehossa.
Hän on tuova tuhon, jonka ennustin.
Hänen nimensä
kirjoitetaan tuleen. Helena.
Troijan Helena.
Hän pelasti henkeni toistamiseen-
- mutta vaarantaen itsensä niin,
etten voinut jättää häntä.
Näen, että tuotan teille huolta...
...mutta isänrakkauden nimessä toivon,
että tuomitsette minut armeliaasti.
En olisi uskonut moisen tapahtuvan-
- vähiten tälle pojalleni,
joka jakoi kanssani toiveet rauhasta.
Hän lupasi rauhaa, vaan mitä toitkaan?
Häpeän.
Nyt kreikkalaiset liittyvät yhteen.
Sytytit liekin,
joka kytkee heidät meitä vastaan.
- Tämä tuo heidät rannoillemme.
- Siitähän ilahdut.
Vastaat monen troijalaisen kuolemasta.
Otaksut liikaa isänrakkaudestani.
Paris.
Palauta hänet Spartaan
ja solmi rauha Menelaoksen kanssa.
En koskaan.
- Hylkäätkö järkipuheen?
- Rakkauteni ei seuraa järkeä.
Vaihtoehdot olivat Troija ja Pelagos.
Helena halusi Pelagokseen,
mutta minun oli varoitettava teitä.
Hänellä oli rohkeutta tulla mukaani,
mutta hän oli oikeassa.
Troija ei tunne armoa. Lähdemme pois.
Vältteletkö taiston pelkurin lailla?
- Ylität veljen oikeutesi.
- Sinä puolestasi...
Ylenkatsot troijalaisen vastuuta.
Vahinko on jo sattunut.
Mene tai jää. Yhdentekevää.
- En näe sinua enää.
- Priamos.
Kutsu koolle
asemestarit ja tilanhoitajat.
Pyydä heitä arvioimaan
Troijan puolustuskykyä hyökkäyksessä.
Oli aikoja, jolloin
lähes unohdin muut lapseni, Paris-
- muut, jotka myös saattavat kuolla.
Kohtalo, Paris. Kohtalo.
Sinut kiroaa jokainen troijatar,
jolla on mies tai poika.
Älä huoli, veli.
Sota voi puhdistaa ilmaa.
Vain sota saa sinut onnelliseksi.
Kaikkoa tai et elä nauttimaan siitä.
- Aineias-herra.
- Poistu.
Alus, joka toi teidät,
on yhä satamassa.
Ajajani vie teidät sinne.
Käsitän.
Voin toki järjestää
kuninkaallisen saattueen.
Ei. En viivyttele.
- Odota meitä.
- Vaununi odottavat pihalla.
Athene näyttää valtansa.
- Jos palaan Menelaoksen luo...
- Ei.
- Entä Pelagos?
- Kyllä. Vien sinut Pelagokseen.
Sanoit elämämme surkastuvan,
jos pakenet.
Sanoin myös,
että olet onnellinen Troijassa.
Paris, sana on kiertänyt!
- Nyt ei heitellä kukkia.
- Piha vallataan pian.
Ei, jos he nauttivat näytöksestä.
- Vie Helena satamaan.
- Älä näyttäydy.
- Saata hänet alukseen.
- Paris!
Ruoja!
Tulisiko meidän sotia
sinun huvituksesi tähden?
Uljaat troijalaiset.
Vastustatteko spartalaisarmeijaa
yhtä kiivaasti kuin yhtä naista?
Rohkenetteko lähteä taistoon yksin-
- vai turvaudutteko
väkijoukon raukkamaisuuteen?
Menkää kotiin tutkimaan
sydäntänne, troijalaiset-
- sillä vastausta kaivataan pian.
- Voit lähteä turvallisesti.
- Ilman sinuako?
Saavutin tänään eräänlaisen voiton.
En saa haaskata sitä.
Pelagosta ei tule, jos jään yksin.
Aina on kuitenkin yksi saari,
jonne myrsky ei yllä.
Se on kaikkialla,
missä olemme yhdessä.
- Täälläkö?
- Jopa täällä.
Troijaan kantautui uutinen
mahtavan kreikkalaisarmadan tulosta.
Troijalaiset valmistautuivat sotaan.
Varoituksia on ennennäkemätön määrä.
- Olemme valmiita.
- Satoja.
- Enemmän kuin voimme laskea.
- 500, 600. Enemmänkin.
- Vähintäänkin 1000 alusta.
- He maksavat kovan hinnan.
Mitä me maksamme?
Hae heidät. Anna heidän nähdä.
Kyllä, majesteetti.
Kovempaa. Kovempaa.
- Näettekö, mitä aiheutitte?
- Isä.
Kasvot, jotka
lietsoivat taistoon 1000 alusta.
Muistakaa, että nämä
troijalaismuurit ovat vahvuutemme.
Älkää päästäkö
ketään intomielistä hyökkäykseen-
- ennen kuin
vallit ovat tehneet tehtävänsä.
Asemiin.
Missä minun asemani on, Hektor?
Spartalaisnaisesi rinnalla.
Tule kanssani, veli,
niin jaamme spartalaisverta.
Saat minun osuuteni.
Eikö ketään vastassa?
Olin toivonut heidän
hajaannuttavan joukkonsa.
- Minne leiriydymme, Agamemnon?
- Me etenemme.
Helenani kärsii joka hetki.
Leirimme on palatsissa.
Hyökkäämme heti.
Troijan muureja vastaanko, Akhilleus?
Meidän pitää varustautua.
Odysseus on oikeassa.
Meidän täytyy valmistautua.
Odysseuksen suunnitelma voitti.
Kreikkalaiset lujittivat asemiaan
ja rakensivat varusteita-
- joista olisi vastusta
Troijan muureille.
Seuratkaa Akhilleusta!
Hektor.
- Palatkaa rampeille!
- Jäämme alakynteen. Vetäytykää!
Palatkaa torneihinne!
Takaisin rampeille!
Takaisin!
Polydoros!
Sota on oikein, Paris.
Hektor, rauhan mies...
...on nyt suurin soturimme.
Kiitä Helenaa kohtalostasi.
- Kiitä Parista.
- Kiitän häntä hengestäni.
Mahtava Zeus, kaiken kuningas-
- annamme haltuusi Polydoroksen,
Troijan prinssin.
Tuomitse hänet
armolla ja myötätunnolla.
Älköön Athene ruokkiko raivoaan
turvattomasta pojastani-
- vaan meidän murheestamme.
Me, Troijan elävät vainajat,
maksamme hänen velkansa-
- vuosikausien piirityksessä.
Kreikkalaiset valmistautuivat
vuosien piiritykseen.
He purkivat varastojaan aluksilta-
- ja ajan mittaan ryöstivät
ja raiskasivat ympäröiviä pikkukyliä.
Näpit irti hänestä!
- Soturiko käskee?
- Hän on minun.
Suuruudestasi huolimatta
olen ylipäällikkö, sotasaaliin haltija.
- Viekää hänet tiloihini.
- Ei.
Agamemnon,
jos otat tuon tytön, matkaan kotiin.
Lennä sitten, soturi.
- Hän ei tarkoittanut sitä, Akhilleus.
- Kotiin, soturi.
Älä, Akhilleus.
Ulos. Ulos. Ulos!
Akhilleus, Agamemnon
ei puhu kaikkien meidän puolesta.
Kurjat rakit! Sakaalit!
- En enää koskaan taistele hänelle.
- Taistelet kuitenkin Kreikan puolesta.
En enää.
Vuosien pattitilanteen aikana
muurien suojaamat troijalaiset-
- hyökkäsivät toistuvasti
valloittajien leireihin öisin.
- Helena, niin täydellisenä.
- Tyttökö, johon rakastuit?
Kanna aina sitä kuvaa mukanasi, Paris.
Se ei ole tarpeen,
kun minulla on sen lumon alkulähde.
Pitelen nyt sen elävää lämpöä-
- ja sen henki
on aina kanssani muureilla.
Eihän se sitten voi hävitä?
Eletty ja jaettu ei koskaan häviä.
- Ei koskaan, Helena.
- Jos kuitenkin menetät minut...
...voisitko alistua siihen?
Älä pelkää. Sinulle ei käy kuinkaan.
Mikään maallinen ei säily, Paris.
Ei suru eikä onni-
- eivätkä rakastavaisetkaan.
Armas Helena etsii varjoja
Troijan ainoassa valoisassa paikassa.
Rakastuneet eivät saisi sokaistua.
Heidän pitäisi katsoa tulevaan
ja valmistautua eroon.
Vaan ei noin synkeänä, rakas.
Tapaamme Elysiumissa-
- jossa vuosikaudet
vilahtavat silmänräpäyksessä.
Sinä purjehdit,
ja minä ratsastan Pegasuksella.
Saarellemmeko?
Sinä maanpäällinen jumalatar,
tee minusta kuolematon suudelmallasi-
- ja elämme nektarista ja ambrosiasta.
- Tuskinpa tahdon olla niin eteerinen.
- En liioin minä.
Montako vuotta
me troijalaiset kärsimme?
Saimme armonaikaa
vain vainajiemme polttamiseen.
Se on ainoa lepohetki Troijassa,
jossa kerran elettiin autuudessa.
Täytyykö troijalaisten
aina sijoittaa hautarovionsa tänne?
- Kauanko he syyttävät minua?
- He menettivät paljon rakkaitaan.
...tuuditetaan
ikuisen rauhan lupauksilla.
Uskoin kerran siihen rauhaan...
Luulin voivani paeta,
vaan ei ole pakopaikkaa...
- Ei liioin voittoa kenellekään.
- Poistu.
Prinssi Paris käski minut seuraanne.
Käsken sinua poistumaan.
Ei, ystävät!
Kuulkaa minua, troijalaiset.
Luovuttakaa hänet spartalaisille.
Häätäkää Paris Troijasta!
- Ellei luontonne riitä...
- Helena, älä mene ulos.
Käskin sotilaiden hajaannuttaa heidät.
- Pyydätte minua lähtemään Troijasta.
- En, Helena...
...mutta Pariksen tähden
olisin menettänyt Hektorin.
Rakastan poikiani tasavertaisesti,
sekä heidän armaitaan.
Olette jalomielinen.
Ylipappi sanoo jumaltenkin sotivan.
Toiset Athenen ja Kreikan puolesta,
toiset Troijan ja Afroditen.
Miten voisin syyttää sinua sodasta?
- Voisin päättää sen.
- Kukaan ei voi.
Minä voisin, jos palaisin Kreikkaan,
Menelaoksen luo.
Palaisitko halveksimasi miehen luo?
Jos sota päättyisi ja Paris
nousisi taas troijalaisten suosioon...
- Hän ei ikinä päästäisi sinua.
- Voisinko jättääkään häntä?
- Auttakaa minua päättämään.
- Uhmaisitko kohtaloa?
Sitä ei kuolevainen saa tavoitella,
Helena. Vaan kummeksun...
...voiko noin ihana olla kuolevainen.
Lhanako? En.
Olen kaikkea muuta kuin mihin pyrin.
Olen ollut yksinomaan itsekäs.
Kaikki epätoivo, tuska
ja kyyneleet, jotka aiheutin.
Miten kaukana ne ovatkaan
saariunelmasta!
Kerro kuninkaallesi, että
haemme Helenan sovitusta paikasta.
Emme siedä minkäänlaista petosta.
Vakuutan, ettei petosta ole.
Helena tahtoo palata Menelaoksen luo.
- Helenan tahto. Kuulitko?
- Olen kuullut sen monesti.
Odota, lähetti.
- Kerro, että Menelaos vaatii...
- Ei. Ei mitään muuta.
Riittää, että Helena palautetaan.
Troijalaiset toivovat rauhaa.
Rauhan miehinä
hyväksymme tarjouksen.
- Palaammeko tyhjin käsin kärsittyämme?
- Tyhjin käsinkö?
Saamme Helenan
ja kunniamme takaisin.
Olet liian suorasukainen, veli.
Saatuamme Helenan
näytämme heille, ettei meitä lahjota.
Tahtoisin kaiken varalta
Akhilleuksen mukaan.
Hän ei taistele
niin kauan kuin sinä komennat-
- lemmenkipeän
ja pölkkypäisen veljesi rinnalla.
Sittenpä hän ei saa maistaa voittoa.
Helena?
Helena.
- Missä hän on?
- Hän ei ole täällä, Paris.
Missä sitten?
Hän lähti kreikkalaisten leiriin.
Menelaoksen luoko?
Hän halusi päättää turmion
ja palauttaa kansansuosiosi.
- Juonit hänen kanssaan...
- Hän ei ollut vanki...
...vaan kuningatar,
jolla on enemmän rohkeutta-
- kuin minulla
taivaan myrskyisissä vuorovesissä.
- Hän ei vie Helenaa.
- On myöhäistä, Paris.
Et voi estää sitä.
Troijalaiset!
Palautitte Menelaoksen vaimon,
mutta velkanne ei pääty siihen.
- Velkako? Emme näe mitään velkaa.
- Ettekö?
Kuka korvaa
vuodatetun kreikkalaisveren?
- Maksoimme troijalaisverellä.
- Se ei kelpaa spartalaisvaluutaksi...
...eikä korvaa 1000 aluksen kuluja.
- Ehdot olivat selvät.
Te jätätte rantamme
Helenan palautusta vastaan.
- Luottavaiset houkat.
- Vaadimme kahta.
Puolta Troijan aarteista
ennen lähtöämme-
- ja 1000 talenttia joka vuosi.
Vangitkaa heidät!
- Siinä maksusi.
- Viekää Helena porteille!
Palauttakaa hänet Troijaan!
Perään!
Lähtekää perään!
Kääntykää!
- Älkää menkö liian lähelle muureja.
- Ei Hektoria vastaan.
Patroklos. Patroklos!
- Tuo minulle kilpeni.
- Kyllä, herra.
Kiitos, troijalainen,
kun toit meille Patrokloksen ruumiin.
Suurkiitokset.
Poikani, kreikkalaisten petturuus osoitti,
etteivät he sodi kunniasta.
Helena, osoitit, että
he etsivät saalista eivätkä oikeutta.
Pyydän molemmilta anteeksiantoa.
Kassandra, osoitit,
että sinulla on suurta viisautta.
- Mitä vielä voit kertoa?
- Taivaalle nousee myrskyjä...
...mutta syy on Athenen, ei Helenan.
- Kiitos.
- Rohkeutesi ei saa jäädä palkkiotta.
Helena,
sinusta tulee Troijan prinsessa.
Missä ovat Hektor ja Andromakhe?
He saavat laskea laakeriseppeleet.
Missä Hektor on?
Porteilla. Hän valmistautuu
kaksintaisteluun Patrokloksen taposta.
Tapoin hänet. Haaste tulisi minulle.
Hektor ei päästä sinua
Akhilleusta vastaan.
- Hän oli Patrokloksen sydänystävä.
- Hektor vei hänelle ruumiin.
Kukaan ei lyö Akhilleusta,
ei edes Hektor.
Näin ei saa käydä.
Hän parahti kuin tuskainen eläin
ja pyysi kilpeään.
Hän saapuu.
Hektor. Hektor!
- Se on tehty, Andromakhe.
- Akhilleus?
Isäni ja veljeni
kuolivat hänen kätensä kautta.
- Sinussa he elävät vielä.
- Aionkin elää sinun vuoksesi...
...ja poikamme.
Kypärä pelottaa häntä.
Rukoilkaamme, ettei hän
tarvitse sellaista vaan saa rauhan.
Asemiin!
- Jos Akhilleus voittaa, etenemme.
- Iskemme suoraan palatsiin!
Jos Akhilleus kuolee, vetäydymme
puntaroimaan suunnitelmaani.
- Häntä suojaa kuolemattomuus.
- Auta minua löytämään heikkous, Zeus.
Akhilleus on kuollut!
Kreikkalainen urheus kuoli
vaan ei kreikkalainen viekkaus.
Olemme miesten lyömiä
ja jumalten hylkäämiä.
Tapasin laskea kuukausia
taisteluiden, tautien ja nälän avulla.
Kaikki on nyt loputonta painajaista.
Kävin jo sotaa, kun olitte imeväisiä,
vaan en ikinä tällaista sotaa.
Purjehditaan takaisin kotiin.
Sen teemmekin.
Minulla on suunnitelma,
joka edellytti troijalaisvoittoa.
- Se ainakin saavutettiin.
- Maanpetturuutta.
Katsotaan silti totuutta silmiin.
Maailman mahtavin armeija hävisi.
Mitä uneksit, Odysseus?
Uneksin vaimostani,
uskollisesta Penelopesta.
Unissani näen, kun palaan hänen
luokseen Troijan aarteiden kanssa.
- Miten?
- Liittyykö tämä...
...Apagoksen miesten
uurastukseen metsässä?
He rakentavat kunniamonumenttia
Parikselle ja Helenalle.
Lahjaa jumalatar Athenelta.
Pyhä hevonen on niin suuri ja kaunis-
- ettei Troija voi vastustaa sitä.
Perääntymiskäskyn
pitää kuulua Troijaan asti.
Anna alusten lähteä,
mutta jätä tarpeeksi väkeä metsään.
Alukset lähtevät aamulla. Ottavatko
troijalaiset tämän kaupunkiinsa?
Takaan sen. He ovat perin kiitollisia
Athenelle voitostaan.
He ottavat tämän hevosen
avosylin vastaan.
Sekä Bakkhoksen, viinin jumalan.
Valmistautukaa, kreikkalaiset!
He antoivat perääntymiskäskyn
ja käskevät nyt miehiä airoihin.
Soihdut palaavat merelle.
- Aluksillako?
- Tiedämme kohta.
Aineias lähti tiedusteluretkelle.
He ovat lähteneet!
Viimeinenkin alus purjehtii pois.
Kuuluttakaa! Sytyttäkää voiton tuli.
Kantakaa sitä kaduilla.
Hienoa, Priamos.
Sankarimme tahtoisivat riemujuhlan.
Sytyttäkää voiton tuli!
- Näet uudenlaisen Troijan.
- Näen sen kasvoissanne.
Avatkaa. Avatkaa!
Katsokaamme jälleen maailmaa!
Yö hymyilee meille.
- Katso, Priamos.
- Yritin kertoa siitä, majesteetti.
Kreikkalaiset jättivät porteillemme
oudon monumentin.
Varokaa lahjoja tuovia kreikkalaisia.
Sisareni lausuu totuuden.
Tuo pahuuden luomus tulisi polttaa.
Aivan. Viholliset eivät anna lahjoja.
Lapseni, tämä ei ole lahja
vaan hylätty palvonnan kohde.
Väki pyytää lupaa tuoda
tuo ihmeellinen aarre torille.
He ovat taistelleet pitkään.
En kieltäydy.
Kuuntele, isä.
Tämä ei ole turmion loppu vaan alku.
Emme saa olla epäkiitollisia
jumalattarelle, joka suosi meitä.
Tuokaa hevonen sisään.
Se saa kuvastaa rohkeuttamme.
Kyllä, majesteetti.
Se on mahtava ja kaunis luomus.
- Olinpa lapsekas epäilyineni.
- Minä taas pelkäsin puujättiä.
Mitä tuo oli?
Se oli Athenelle,
joka armahtaa kilpasiskonsa.
Oletko mustasukkainen, Afrodite?
Olen vain Helena, joka ihmettelee,
onko hänestä koskaan troijalaiseksi.
Kun troijalaiset katsovat tasangolle,
eivätkö he aina mieti Spartan Helenaa?
Kaikkialla on nyt rauha.
Emme ole sidottuja tänne.
Vien sinut, minne ikinä tahdot.
Eläköön prinssi Paris ja Helena!
Eläköön Helena!
Eläköön Paris. Eläköön Helena!
Kohtalo, Paris, kohtalo.
Emme näköjään voi paeta,
emme onneakaan.
Olenkin onnellinen. Hyvin onnellinen.
Spartalaiset, palatsiin!
Eteenpäin!
Troija on menetetty,
mutta ette saa kuolla.
- Suunnatkaa pohjoisportille.
- Jättäisinkö teidät nyt?
- Tai minä?
- Totelkaa kuningastanne.
Aineias, huolehdi
Andromakhesta ja pojanpojastani.
Paris, Helena, käsken teitä lähtemään.
Suurenmoista, Agamemnon.
Athene palkitsee sinut loistollaan.
Murtautukaa sisään!
Helena!
Vangitkaa heidät!
Muut etsimään. Etsikää hänet!
- Älä kadota minua!
- En koskaan.
Paris!
Paris! Paris!
Paris!
Voi, Paris. Paris!
- Paris! Luulin eksyneeni.
- Jumalat ovat kanssamme. Tule.
Paris!
Hetken luulin jo...
...että olit se pikku orjatar.
- Niin olenkin.
Olen kaikkea,
mitä rakkautesi ja sydämesi halajaa.
Sinä olet sydämeni.
Paris. Ei.
Alukseni tuli noutamaan sinut.
Mene sinne.
Pese pois hänen verensä.
En milloinkaan. Se on minun vertani.
Eihän se voi hävitä, Paris?
- Eletty ja jaettu ei koskaan häviä.
- Ei koskaan, Helena.
Niinpä emme sano hyvästi.
- Olet kanssani ainiaan.
- Samoin sinä.
Tekstitys:
SDI Media Group
Ripped by:
SkyFury