Tip:
Highlight text to annotate it
X
Ne tulevat lähemmäs joka päivä, isä.
- Ovatko meidän maillamme?
- Eivät.
Sitten se ei koske meitä.
Koskeeko?
Onko sinulla muuta sanomista?
Ei ole.
Herra, me...
- Mitä minä olen tehnyt?
- Ei kun mitä et ole tehnyt.
Mies, joka syö hattu päässä,
ei mene minnekään kiireellä.
Äitinne halusi, että teistä
tulee hyviä kristittyjä.
En ehkä pysty siihen hommaan
yhtä hyvin kuin hän,
mutta voin tehdä jotain teidän
tavoillenne. Aloitammeko...?
Herra, me raivasimme tämän maan,
kynnimme sen, kylvimme ja niitimme.
Me laitoimme sadosta ruokaa.
Emme söisi täällä,
ellemme olisi tehneet kaikkea itse.
Raadoimme kovasti
joka murusen hyväksi,
mutta kiitämme sinua silti, Herra,
tästä ruoasta. Aamen.
- Mistä sait tuon lakin?
- Puron rannalta.
- Jakeleeko siellä joku hattuja?
- Löysin sen. Se vain lojui siellä.
Jacob, näytät siltä,
kuin mieltäsi painaisi jokin.
- Sano, mitä ajattelet.
- Olemme puhuneet siitä ennenkin.
Älä kiertele ja kaartele. Teidät
kaikki on kasvatettu puhumaan suoraan.
Ainoa asia, mitä en siedä,
on meluisa vaitiolo. Puhutaanpa nyt.
Jos aiot pitää puheen,
olen pahoillani, että sanoin sen.
Tiedän, mitä pidät tästä sodasta, isä.
Me kaikki kai tunnemme
jotakuinkin samoin.
Mutta en tiedä, voimmeko olla
enää piittaamatta siitä.
Sanot, ettei asia kuulu meille.
Olemme virginialaisia. Uskon, että
mikä koskee Virginiaa, koskee meitä.
- Uskotko?
- Kyllä vain.
Hyvä on.
- John?
- Niin?
Mitä aiot tehdä? Aiotko pitää orjasi
vai päästää heidät vapaiksi?
Minulla ei ole orjia, isä.
Aivan oikein, John.
Sinähän et omista yhtäkään orjaa?
James, entä sinä?
Oletko koskaan halunnut orjan?
- Enpä ole ajatellut sitä, isä.
- Ajattelepa sitä.
Ajattelepa sitä.
Jos sinulla olisi rahaa,
ostaisitko orjan?
- En ostaisi.
- Mikset?
Jos en saa työtä tehtyä omin käsin,
se ei tule tehtyä.
Entä jos sinulla olisi ystävä,
jolla on orjia,
ja joku aikoisi viedä ne häneltä.
- Auttaisitko häntä pitämään ne?
- En.
- Nimesihän on Nathan?
- Tiedät nimeni.
Muistan jotain...
Minä puhuin Henrylle.
- Niin?
- Mitä mieltä sinä olet?
- En auttaisi.
- Mikset?
En taistele asian puolesta, johon en
usko. Aito ystävä ei edes pyytäisi.
En tiedä, miksi käymme tämän
saman keskustelun joka lauantai.
Mutta rukoilen Kaikkivaltiasta,
että se loppuu tähän.
Antakaapa rievää.
Olemme valmiit lähtemään.
Taidat kaivata häntä vieläkin?
Kaivata?
Jennie, et tiedä, miltä minusta
tuntuu, kun käyn täällä.
Näinkin pitkän ajan jälkeen.
16 vuoden.
Ja silti minusta jotenkin tuntuu,
ettei hän ole kuollut vaan lepää vain.
Minä melkein odotan, että hän nousee
ylös ja kävelee kotiin minun kanssani.
Toitko sitä?
- Ei kun lakritsaa.
- Nähdään myöhemmin.
Eräät läsnäolijoista,
Charlie Anderson,
ihmettelevät, miksi tulette
aina myöhässä jumalanpalvelukseen.
Olenko antanut Herran odottaa,
pastori Bjoerling?
Et ole.
Sanomamme tänään on velvollisuus.
Se tarkoittaa eri asioita
eri ihmisille.
Mutta virginialaiselle
ne johtavat aina samaan.
- Ota tuo onkisiima.
- Kolme tärkeintä velvollisuutta on...
- Käske hänen lopettaa.
...velvollisuus Jumalalle,
joka loi meidät ja rakastaa meitä.
Velvollisuus valtiolle,
joka antaa meille elannon
ja huolehtii meistä.
Sekä velvollisuus naapurille.
Lähimmäisellemme,
jota ilman emme voisi elää.
Kun te hyvät ihmiset
maltatte vihdoinkin
lakata tekemästä sitä,
mitä te nyt teette,
minä jatkan Herran työtä.
Virginialaiselle velvollisuus
ei ole pelkkä sana, ystävät.
Tarvitsen muulisi. En ymmärrä, miksi
olet niin vastahakoinen myymään sen.
Se muuli on Kentucky Red, ja on parina
toisen kanssa, joka kiskoo samoin.
Parina, Abernathy.
Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
- Paljonko?
- 30 Unionin dollaria.
- Saat 50 Konfederaation dollaria.
- Salama iskeköön siihen ennemmin.
Neiti Jennie?
Minä lähden pian...
- Minä lähden pian...
- Niin sanoit jo, Sam.
Sanoinko?
Niinpä sanoin.
Olisin ikuisesti kiitollinen,
jos saisin tulla illalla kylään.
Ikuisesti on pitkä aika, Sam.
Ei ole, kun saa kantaa
muistoa sinusta, neiti Jennie.
Odotan tapaavani sinut
illallisen jälkeen, Sam.
Abernathy, kauppaideasi
antaa minulle mahakipuja.
- Haluatteko, että haen sen muulin nyt?
- Hyppää vaunuun, Gabriel.
Charlie Anderson,
kertoisitkohan minulle,
miksi vaivaudut tulemaan kirkkoon.
Ei millään pahalla.
Se oli vaimoni viimeinen pyyntö,
pastori Bjoerling.
Eikä millään pahalla.
Tohtori. Rouva Witherspoon.
Charlie. Näyttää siltä,
että tulen käymään teillä kohta.
Et ole sanonut sanaakaan.
En tiedä, mitä sanoa.
Tai tiedän, mitä sanoa.
En vain osaa.
Se on varmaan monimutkaista.
Ei, se on kaikki muistissa.
Kaiken, mitä haluan sanoa,
olen sanonut monta kertaa.
Sanoin sen hevoselle,
ja se kuulosti hyvältä.
Sanoin sen puille,
ja se kuulosti paremmalta.
Sanoin sen kuulle,
ja se kuulosti täydelliseltä.
Kuu ei kuule sinua, Sam.
Se hymyilee vain, mutta ei kuule.
Minä kuulen.
Minulla tulee häntä ikävä.
Lähteekö hän jonnekin?
Jokainen nainen lähtee jonnekin
ennen pitkää.
Odotatko hänen jäävän tänne
pitämään meistä huolta koko elämänsä?
En ollut kuvitellut,
että hän lähtisi jonnekin.
Sinun on parasta
tottua ajatukseen, poika.
Siskosi on kypsä,
ja poimijat ovat tulleet.
Sinä et tietenkään taida tietää,
mitä tarkoitan?
En ole niin tyhmä kuin luulet.
Mene takaisin sisälle, poika.
Huhutaan, että teillä on kylmintä
vettä Shenandoah'n tällä puolella.
Aivan oikein.
Parasta Mississipin itäpuolella.
Kahden metrin verran
kuuden metrin syvyydellä. Olkaa hyvät.
Laskeutukaa ratsailta, kersantti.
Hyvä, että olet täällä, Johnson.
Meidän pitää puhua kanuunoistanne.
Kanat eivät enää muni, eikä lehmä
lypsä. Kenelle lähetän laskun?
Kokeilkaa Abe Lincolnia.
Ne ovat yleensä hänen.
Milloin aiotte ottaa
tämän sodan vakavasti, Anderson?
Minäpä kerron jotain,
ennen kuin alat ärsyttää minua.
Otan viljani vakavasti,
koska se on minun viljaani.
Perunani, tomaattini ja aitani
otan huomioon, koska ne ovat minun.
Mutta tämä sota ei ole minun,
enkä ota sitä huomioon.
Otatte kyllä, kun jenkit ampuvat
kanuunankuulan olohuoneeseen.
Voisin sanoa nyt, etten osaa kuvitella
muuta, mitä haluaisin sinun sanovan.
Teillähän on kuusi poikaa?
Kiinnostaako perheeni koko sinua
jotenkin erityisesti?
Ltse asiassa kiinnostaa.
Tarvitsemme miehiä.
Kaksi näistä miehistä
on hädin tuskin 16.
Tuntuu oudolta, ettei teidän
poikianne ole armeijassa.
Ei tunnu minusta, koska täällä
on niin paljon työtä tehtävänä.
Menen suoraan asiaan.
Olen tullut hakemaan heidät.
Sanoinko jotain hassua?
- Tulit tänne asti hakemaan poikani?
- Niin tulin.
- Missä poikanne ovat nyt, Anderson?
- Sinäkö haluat nähdä heidät?
Niin haluan.
Jos haluat puhua heille,
he kuuntelevat.
Jenkkiarmeija puhaltaa niskaanne.
- Olet kaupunkilainen.
- En ymmärrä mitä...
Minulla on täällä 200 hehtaaria
hyvää, rikasta multaa.
Kunhan sateet tulevat ja aurinko paistaa,
siinä kasvaa kaikki, minkä kylvän.
Olemme kiskoneet kaikki kannot,
raivanneet joka pellon,
ja teimme niin omin voimin
ilman yhdenkään orjan hikeä.
Joten voitko antaa yhden hyvän syyn,
miksi lähettäisin perheeni,
jota olen kasvattanut koko elämäni,
tuolle tielle kuin typerykset
taistelemaan jonkun toisen sotaa?
Virginia tarvitsee kaikkia poikiaan,
Anderson.
Ehkä niin, Johnson, mutta nämä pojat
ovat minun. He eivät kuulu valtiolle.
Kun he olivat vauvoja,
valtio ei tarjonnut heille tissiä.
Emme ole pyytäneet tai odottaneet
valtiolta mitään.
Me elämme omin neuvoin, emmekä
kiittele muita siitä oikeudesta.
Mutta koska sinua niin huolettaa,
sanotaan näin.
Jos joku pojista pitää sotaa oikeana
ja haluaa liittyä, hän voi.
Kuulitteko, mitä sanoin?
Kuulitteko?
Haluatteko pukeutua tällaisiin
vaatteisiin? Nyt on tilaisuutenne.
Partio, ratsaille.
Jos voitte istua keskellä sotaa ja
selvitä kolhuitta, onneksi olkoon.
Missä ne jenkit ovat nyt?
Noin 16 kilometriä tuohon suuntaan,
16 tai 20 kilometriä tuohon,
ja noin 8 kilometriä tuohon suuntaan.
Mihin suuntaan te menette?
Tuohon.
Mitä kuolleille sotilaille tehdään?
- Missä heidän armeijansa on?
- Harrisonburgissa.
Ratsasta sinne, Nathan. Ota Henry
mukaan. Käske tulla hakemaan nämä.
Selvä.
Koskeeko se nyt meitä?
Mene sinä hakemaan talolta
jotain heidän peitokseen.
Tule.
- Eikö meidän pitäisi odottaa?
- Ei.
Isä? Sam haluaisi puhua kanssasi.
Hyvä on, Jennie.
- Hyvää iltaa, herra.
- Sam.
- Nukkumaanmenoaika.
- Onko? Kellohan on vasta...
Poimija on tullut.
- Mitä hän tarkoitti?
- Ei mitään. Istuudu.
- Seisoisin mieluummin.
- Istuudu, Sam.
En puhu miehelle, joka
katsoo minuun ylempää.
Sinäkö haluat puhua minulle jostain?
- Niin.
- Istuudu, Sam.
Olen halunnut puhua teille
jo pitkän ajan.
Tullakseni suoraan asiaan
haluan pyytää teiltä tyttärenne kättä.
- Haluat siis naida hänet, Sam.
- Haluan.
- Miksi?
- Kuinka?
- Miksi haluat naida hänet?
- Rakastan häntä, herra Anderson.
Se ei riitä, Sam.
Anteeksi kuinka?
- Pidätkö hänestä?
- Sanoinhan juuri...
Sanoit rakastavasi häntä.
Rakastamisessa ja pitämisessä on eroa.
Kun nain Jennien äidin,
en rakastanut häntä. Pidin hänestä.
Pidin hänestä oikein paljon.
Pidin Marthasta kolme vuotta
häiden jälkeen.
Sitten kerran minulle valkeni,
että rakastin häntä. Rakastan yhä.
Rakastan yhä.
Katsos, Sam, kun naista rakastaa
pitämättä hänestä,
yö voi olla pitkä ja kylmä,
ja halveksunta nousee auringon myötä.
Ymmärrätkö tämän kaiken?
Ymmärrän.
No?
Pidän Jenniestä.
Olen aina pitänyt.
Hyvä on sitten.
Olehan hyvä hänelle.
Ellet ole,
meillä on selviteltävää, poika.
- Ette siis vastusta?
- En sanonut niin.
Kiitos.
Kiitos.
Charlie-isä antoi siis luvan?
Sam ehtii kulkea pari kilometriä, ennen
kuin tajuaa tulla kertomaan minulle.
Se oli äidin.
Näytät kauniilta, Jennie.
Avioituminen rakkaansa kanssa
on varmaan aivan ihana tunne.
Pikkutyttönä nukuin aivan yksin
isossa huoneessa.
Vuoteessani oli höyhenpatja.
Ulkona ukkosti, salamoi ja
sade ropisi peltikatolle.
Makasin huopien alla,
ja olo oli mukava, hyvä ja lämmin.
Koska tiesin olevani turvassa.
Minua rakastettiin, ja joku välitti.
Ja nyt Jamesin vaimona
tunne on aivan samanlainen.
- Minua rakastetaan, ja joku välittää.
- Olen niin iloinen, että haluan huutaa.
Se tuntuu siltäkin.
Teillä on ykkösluokan eläimiä.
Niin pitäisi olla. Teen kaiken
paitsi laulan ne uneen.
Anderson nimeltään, herra Carroll.
Yhdeksän hevosta ja kaksi muulia.
Olet oikeassa, Tinkham.
Nämä kelpaavat hyvin.
Tämä väki tuntee laadun. Minä otan
nämä kaksi ja neljä niityltä.
Miten niin otat ne?
Terve, Anderson.
En ole nähnyt teitä aikoihin.
En ehdi vierailla kovin
usein vankiloissa, Tinkham.
Herrat Carroll, Osborne ja Marshall.
Liittovaltion hankintamiehiä.
- Ostamme hevosia ratsuväelle.
- Aivan oikein.
Meillä on vakiohinta, mutta sanokaapa,
minkä arvoisia ne ovat teistä.
Hevoset eivät ole myytävänä.
Poikani puhuu aivan totta,
hyvät herrat.
Voitte kaivertaa hänen sanansa kiveen.
Hevoset eivät ole myytävänä.
Niin voi olla,
mutta minun pitänee kertoa teille,
että voimme takavarikoida
hevoset, joita ei myydä.
- Mitä "takavarikoida" tarkoittaa?
- Varastaa.
Ette taida ihan ymmärtää.
Ette vie tältä tilalta hevostakaan.
Voitte unohtaa koko asian.
Sanoit, että he ovat kohtuullista väkeä.
Koko piirikunta tietää,
että he katselevat sotaa vain sivusta.
Tinkham taitaa tarkoittaa sitä,
että hänen mielestään
niille, jotka eivät uskalla taistella,
kelpaisi sodasta muutama dollari.
- "Uskalla"?
- Pyydän anteeksi poikani tapoja.
- Hän osaa kunnioittaa vanhempiaan.
- Hyväksyn anteeksipyyntönne.
Jacob, en tiedä mikä sinuun menee.
Tiedät, ettet saa lyödä tätä miestä,
kun minä olen paikalla lyömässä.
En yleensä lupaile muukalaisille
mitään, mutta saatte sanani.
Jos ette häivy tältä tilalta heti,
ammun teidät kivikuoliaaksi.
Tuo Tinkham
on ainoa tuntemani mies, joka aloitti
pohjalta ja painui vielä syvemmälle.
Ennen hän varasti hevosia ilmaiseksi.
Nyt hän saa palkkaa siitä.
Poika, tule pois sieltä,
ennen kuin vilustut.
Mene sisälle.
- Näetkö, minkä sotkun sait aikaan?
- Minäkö? Sinä häntä löit.
Sinä olisit lyönyt,
ellen olisi ehtinyt ensin.
Isä, ensin Johnson
tuli meidän maillemme.
Nyt he tulevat suoraan pihalle.
Emmekö tee asialle mitään?
Alan kai tulla vanhaksi.
Minusta me juuri teimme.
Ei ole helppoa
huolehtia naisesta.
Ei.
He odottavat asioita,
joita eivät ole pyytäneet.
Kun he eivät saa niitä,
he kysyvät miksi.
Joskus he eivät kysy.
He vain alkavat rangaista siitä,
ettei ole tehnyt jotain,
mitä ei tiennyt, että piti tehdä.
Mitä esimerkiksi?
Hyvin vaikea kysymys vastata, Sam.
Ei voi olla ikinä varma.
- Se on vähän kuin suhteellista.
- Suhteellista mihin?
- Miltä heistä tuntuu.
- Miten niin?
Sitä ei ikinä tiedä.
Enpä taida ymmärtää.
Tiedän. En minäkään ymmärrä.
En ole ikinä ymmärtänyt.
Se on vain sellainen asia, Sam.
Sitä tapahtuu.
Sitä vain ei näe.
Sanotaan vaikka...
Sanotaan vaikka,
että Jennie alkaa itkeä joskus.
Et tiedä, miksi hän itkee, joten
kysyt häneltä. Pysytkö kärryillä?
Kysyt häneltä, mutta hän ei kerro.
Sitten kysyt häneltä, mitä olet
tehnyt, mikä sai hänet itkemään.
Hän ei vieläkään kerro.
Sitten alat suuttua.
Mutta älä suutu, Sam.
Hän ei kerro, miksi itkee,
koska hän ei tiedä.
Naiset ovat sellaisia, Sam.
Ja se on raivostuttavaa. Se on...
Mutta älä anna sen suututtaa.
Kun hän tulee sellaiseksi,
mene hänen luokseen ja halaa häntä.
Koska he haluavat vain sitä,
kun he ovat sellaisia, Sam.
Vähän rakkautta.
Ymmärräthän minua?
En.
Etkö?
Sinun pitää muistaa, että aviomies
haluaa olla toisinaan yksin.
Miksi?
Ei sitä tiedä. Mutta huomaan aina,
kun James haluaa olla yksin.
Hän tulee sellaiselle tuulelle.
Näen sen ennakkoon hänen silmistään.
En tiedä, mistä moinen tuuli
tulee tai miksi.
Mutta silloin jätän hänet rauhaan.
Näyttää siltä, että joskus
miehen ympärillä sattuu niin paljon,
että hänestä tuntuu kuin
hän joutuisi loukkuun.
Silloin hän haluaa olla rauhassa.
Ymmärräthän sinä?
En.
Rakkaat ystävät,
koska avioliitto on pyhä sääty,
jonka Jumala on määrännyt,
jota kaikkien tulee
pitää kunniassa...
Rakastaa ja huolehtia,
kunnes kuolema meidät erottaa.
"Jumalan pyhän käskyn mukaan,
ja siitä annan sinulle lupaukseni."
Jumalan pyhän käskyn mukaan,
ja siitä annan sinulle lupaukseni.
"Minä, Jennie, otan sinut, Samin,
aviomiehekseni."
Minä, Jennie, otan sinut, Samin,
aviomiehekseni.
"Rakastaa..."
Rakastaakseni häntä
tästä päivästä eteenpäin
myötä- sekä vastoinkäymisissä,
vauraudessa sekä köyhyydessä,
sairaana sekä terveenä.
Rakastaa, huolehtia ja totella,
kunnes kuolema meidät erottaa.
Jumalan pyhän käskyn mukaan.
Ja siitä annan sinulle lupaukseni.
"Ota vastaan tämä sormus merkiksi
aviorakkaudesta ja lupauksesta."
Ota vastaan tämä sormus merkiksi
aviorakkaudesta ja lupauksesta.
Liittäkää oikeat kätenne.
Koska Sam ja Jennie ovat
lupautuneet pyhään avioliittoon
ja ovat julistaneet niin Jumalan
edessä ja teidän läsnä ollessanne,
julistan heidät mieheksi ja vaimoksi.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen. Aamen.
Minkä Jumala on liittänyt,
sitä ihminen älköön erottako.
Onnittelut.
Anteeksi.
- Terveiset kapteenilta.
- Jatkakaa, korpraali.
Hän haluaa tavata teidät heti. Jenkit
ovat päässeet läpi Winchesterissä.
Hyvä on, korpraali.
Minun täytyy lähteä nyt.
Tiedäthän sen?
Ymmärrätkö sinä?
Entä sinä?
Se on alkanut.
Istu vain hiljaa.
Isä, jotain kauheaa tapahtuu,
jos emme vie Annia kotiin.
Hyvä on. Ottakaa vaunut. Jennie
ja minä tulemme Harkenien mukana.
Jacob, aja heidät kotiin. Nathan, mene
mukaan. Henry, hae tohtori Witherspoon.
- Mitä sanon hänelle?
- Et mitään. Hän tietää kyllä.
Tulen takaisin heti kun ehdin.
Pidähän itsestäsi huolta, kuuletko?
Onnittelut. Se on poika.
Tunnen tuon äänen.
Onnittelut, James.
Ann haluaa nähdä sinut.
Jokin meni pieleen, Charlie.
Olen pahoillani.
Se on tyttö.
- Ei. Saatan särkeä sen.
- Miten Andersonin voi särkeä?
En tiedä, miten voit tehdä
minulle näin, Tom Witherspoon,
saatuasi meiltä niin paljon työtä
vuosien aikana.
Ei sillä, että minulla on mitään
tyttöjä vastaan, ymmärräthän.
Tapaa on vain
kauhean vaikea rikkoa.
- Miten vanha olet, Poika?
- 18.
Olet siis 20 neljän vuoden päästä.
Sinulle 18 on minulle 16.
Vähän vain.
En ole ikinä maistanut sitä.
Syy ei ole hyvä. Olen tuntenut miehiä,
jotka ovat juopotelleet koko ikänsä.
Hekään eivät ole maistaneet sitä.
Niinhän, tohtori?
No niin, tässä ollaan.
Kas noin.
Naisille.
- Näinä päivinä on kiirettä. Hyvää yötä.
- Hyvää yötä, tohtori.
Tom, mitä oikein tapahtuu?
- Virginiahan on häviöllä?
- Siltä näyttää, Charlie.
Mitä sinä pidät koko asiasta?
Olen syntynyt Virginiassa.
Olen asunut täällä koko ikäni.
Olen kasvattanut kolme poikaa
ja kaksi tytärtä sen lipun alla.
Vanhin poikani, Paul,
on haudattu jonnekin Pennsylvaniaan.
Olen pahoillani.
En tiennyt siitä.
Hän kuulemma kaatui Gettysburgissa,
paikassa nimeltä Little Round Top.
Nuorin poika tuli kotiin
viime viikolla tuberkuloosissa.
Hän ei kestä jouluun asti.
Kolmas poika on kenraali Forrestin
ratsujoukoissa. En tiedä missä.
Sinä kysyit, mitä pidän koko asiasta.
En osaa vastata sinulle
muulla tavalla.
Jos Ann tarvitsee minua, lähetä sana.
Yläjuoksulla on toinen vauva tulossa.
Häipykää täältä. Hus! Tai etsikää
toinen puu. Älkää herättäkö huomiota.
Häipykää täältä nyt.
Häipykää täältä.
Häipykää täältä.
Hus! Kuuluuko?
Kas vain,
katsokaa miten nuori tämä on.
Vannon, että nämä kapinalliset
lähettävät mummot ja vaarit seuraavaksi.
Annapa kun pitelen kivääriä, Johnny.
Nimeni ei ole Johnny.
- Anna kivääri minulle.
- Mitä varten?
Upseerit eivät pidä siitä,
kun vangit kanniskelevat aseita.
Anna nyt se kivääri, etten pane
kuulaa tuohon tyhmään kalloosi.
Lhailen sisua pojassa.
Mutta jos et tottele, saat selville,
että sisu ei ole ilmaista.
- No niin, lähdetään, kapinallinen.
- En ole sotilas.
En kai minä niin tietämättömältä näytä?
Olemme nähneet tarpeeksi noita
kapinallisten lakkeja.
- Mene kertomaan isälle.
- Minne he vievät sinut, Poika?
En tiedä.
Kerro hänelle mitä tapahtui.
Sinun ei tarvitse kertoa
hänen isälleen mitään. Olet vapaa.
Isäntä Anderson!
- He veivät hänet.
- Mitä sinä sanot?
- Kenet? Kenet he veivät?
- Jenkkimiehet veivät Pojan.
- Montako jenkkimiestä?
- En tiedä. Viisi, kuusi. En tiedä.
Nyt se koskee meitä.
Ei mitään. Jalanjälkiä näkyy,
mutta ne eivät johda mihinkään.
- Ketään ei ole näkynyt lähdön jälkeen.
- Mitä me nyt teemme?
Menemme kotiin ja pakkaamme.
Ja lähdemme tänä iltana.
Eikö Abernathy etsi sinua?
Hän lähti, neiti. Lähti Richmondiin.
Jätti peltopomon isännäksi.
Eikö hän ihmettele, missä sinä olet?
Jethro ei välitä minusta. Kun äiti
kuoli, Jethro vei meiltä mökin.
Eihän minun tarvitse palata, neiti?
Mies sanoi, että olen vapaa.
Eihän minun siis tarvitse palata?
Jos mies sanoi,
että olet vapaa, Gabriel,
se kai tarkoittaa, että voit mennä
minne tahansa haluat maailmassa.
Tarkoitatteko, että voin kävellä
tuota tietä ja jatkaa kävelyä?
Voit juosta, jos haluat, Gabriel.
Näkemiin, neiti.
Pääsemme nopeammin,
jos pysymme poissa teiltä.
Voimme oikaista tästä. Unionin
leiri on kahlaamon toisella puolella.
- Sekö on lähin?
- Kyllä, sikäli kuin tiedän.
Ne Pojan vieneet olivat kai
väijyjiä. Emme löydä heitä ikinä.
- Hekö jättivät hänet sotavangiksi?
- He eivät voi muuta.
Hyvä on, kokeilemme sieltä.
Ratsaille. Tulen mukaan ihan kohta.
Sisään.
Terve, Charlie.
Hän taitaa kasvaa
sinua isommaksi.
Ann, me lähdemme.
James jää luoksesi.
En tiedä, miten se väki
uskaltaa viedä poikani.
Kun saan heidät kiinni,
siitä tulee kauheaa katseltavaa.
Poikahan taitaa merkitä sinulle
aika paljon?
Kaikki poikani merkitsevät
minulle paljon.
Mutta Poika...
Martha kuoli sinä yönä,
kun Poika syntyi.
Kun katson häntä, näen Marthan.
Rukoilen sinun puolestasi.
Minun puolestani on myöhäistä rukoilla
ja odottaa tyydyttäviä tuloksia.
Noin.
Oletteko päättäneet nimestä?
Martha.
Hän pitäisi siitä.
Marthani pitäisi siitä oikein paljon.
En ole sanonut sinulle, mutta olemme
hyvin ylpeitä, että kuulut sukuumme.
Rakastan sinua paljon.
Pidä huolta itsestäsi.
Kuuletko?
Palaamme heti kun...
- Minne sinä luulet meneväsi?
- Minne sinä menet, isä.
Saarnaajien mukaan sinä et pitäisi
paikasta, minne minä menen.
Olet ehkä matkalla,
mutta et ole vielä perillä.
Antaapa sen olla.
Sinä et tule.
Joten irrota varusteet ja satula ja
riisu veljesi vaatteet. Olet nainen.
Mutta osaan juosta, ratsastaa ja
ampua paremmin kuin kukaan teistä.
Minä irrotan varusteet, isä.
Ja satulan.
- Katson vielä, kun ratsastatte pois.
- Entä sitten?
- Minä seuraan.
- Niin luulinkin.
Älä paikasta huoli.
Me pärjäämme.
Pidä vain pikku Martha
lämpimänä ja pulskana.
Hänestä tullee paikan ainoa ihminen,
jolla on älyä.
- Terve, poika.
- Näkemiin, isä.
Tekö olette
tämän typerysjoukon johtaja?
Eversti Fairchild on nimeni.
Kysymys siitä, olenko typerysjoukon
johtaja, mietityttää usein minuakin.
Kenen kanssa minulla on iloa puhua?
Charlie Anderson on nimeni.
Päättäkää myöhemmin,
onko kanssani puhuminen ilo.
- Teilläkö on minulle asiaa?
- Onpa hyvinkin.
Hyvä on, Nelson.
Miten voin auttaa teitä?
Voitte alkajaisiksi palauttaa poikani.
Sitten voitte antaa käskyn,
tai mitä te sitten teettekään,
että väkenne pysyy pois maatilaltani
ja jättää perheeni rauhaan.
- Poikanne?
- Nuorin poikani.
Miehiänne tuli tilalleni
ja vei hänet.
- Miksi?
- Sen minäkin haluaisin tietää.
- Hän on teidän armeijanne vankina.
- Eikö hän ole konfederaatti?
Ei ole. Hän on Anderson,
eikä hän ole muuta.
- Miten vanha hän on?
- Hän on 16.
Näyttäisittekö kartalta,
missä maatilanne on?
Se on Shenandoah Gapissa.
Se näkyy tässä.
Tuossa noin.
Minun mieheni eivät voineet
viedä poikaanne,
koska emme ole olleet
teidän alueellanne.
Mutta teidän pitää ymmärtää eräs asia.
Miehet taistelivat juuri kapinallisia
vastaan, jotka kivittivät heitä.
Heillä ei ollut muuta.
Otimme 1500 vankia, eikä heillä
ollut yhteensä edes 50 panosta.
- Mitä te tahdotte sanoa?
- Yritätte jotain lähes mahdotonta.
Armeijamme yksiköt ottavat
tuhansia vankeja joka päivä.
Miten odotatte löytävänne
yhden 16-vuotiaan pojan?
Jos hän olisi täällä, antaisin hänet
teille. Mutta minulla ei ole vankeja.
Lähetimme heidät kaikki
rautatielle kuljetusta varten.
Jos löydätte pojan, antakaa tämä lappu
komentavalle upseerille. Se voi auttaa.
- Mitä siinä lukee?
- Että poikanne vietiin vahingossa,
ja että hänen vapauttamisensa olisi
henkilökohtainen palvelus minulle.
Missä se rautatie on,
jonne lähetätte vangit?
Se on lvy Glenissä.
Toivotan teille hyvää onnea.
Minullakin on 16-vuotias poika.
Hän on Bostonissa koulussa,
Herran kiitos.
Eipä vitkastella hännillä.
No niin, pysykää liikkeellä.
Menkää sisään.
Pitäkää nuo miehet liikkeellä.
No niin, eteenpäin.
Eihän Poika voi olla
heidän joukossaan, isä?
- Lappu kapteeni Richardsille.
- Herra?
- Oletteko Anderson?
- Olen Anderson.
En voi tehdä mitään hyväksenne.
En pyytänyt teitä tekemään mitään.
Minä etsin poikaani.
- Hän ei ole täällä.
- Mistä tiedätte?
Pyydän vain lupaa katsoa näistä
härkävaunuista. Odotanko liikoja?
Jos poikanne on vankien joukossa,
olette myöhässä. Nyt käydään sotaa.
- Kersantti? Lukitkaa vaunut.
- Hyvä on, lukitkaa vaunut.
- Meidän on pysyttävä aikataulussa.
- Lukitkaa ne.
Mitä hän sanoi?
Että hänen on pysyttävä aikataulussa.
Siirrä tämä pois radalta.
Mitä sinä luulet tekeväsi?
Minua miellyttäisi, jos pudottaisitte
asenne ja panisitte kädet ilmaan.
- Pudottakaa kiväärit.
- Heti paikalla.
Nyt muistan.
Anderson. Nimesi on Anderson.
Voitte kääntyä ja alkaa kävellä.
En välitä minne,
kunhan lähdette pois silmistä.
- Sinä etsit poikaasi.
- Ja sinä pysyttelet aikatauluissa.
No niin, liikettä.
Lähdetään.
Lähdetään, kapteeni. Kuulitte kyllä.
No niin. Liikettä.
Kauanko aiotte pitää junaani tässä?
Hyvä kun kysyit, koska uskon mieheen,
joka tietää asiansa läpikotaisin.
Aion tyhjentää junasi,
ja sitten polttaa sen.
- Polttaa sen?
- Avatkaa nuo ovet.
Ette voi tehdä niin.
Ette voi polttaa junaani.
Ehkä en.
Mutta aion kyllä yrittää.
- Mutta miksi?
- En suosi tuollaisia junia.
Voitte tulla ulos.
Olette vapaat.
Poika ei ole täällä, Jennie.
Teidän on parasta lähteä.
Tätä rataa pitää hevospartio silmällä.
- Entä juna, isä?
- Herra?
Olen kuljettanut tätä junaa
kymmenen vuotta.
Se on ollut sinä aikana hyvä juna.
Ei ole oikein polttaa sitä,
koska se joutui tukalaan paikkaan.
Sinä ajat surullista junaa.
Se vie ihmisiä pois, kun he eivät
halua lähteä, eikä tuo heitä takaisin.
Mutta jätän asian niille,
jotka olivat junassa. Sam?
Polttakaa se.
Polttakaa juna.
Polttakaa se.
Henry, anna Samille Pojan hevonen.
Loput teistä ratsaille. Vipinää.
Te olette täällä ainoa upseeri,
ja pojat haluavat tietää mitä tehdä.
- Menkää kotiin.
- Kotiinko?
Sota on hävitty.
Palatkaa perheidenne luo.
En olisi saanut sanoa noin,
mutta he eivät kestäisi enää taistelua.
Tiesimme ennen viimeistä,
ettemme voittaisi.
Miksi lähdit?
Se on kai helpompaa kuin pakeneminen.
Jos täällä käy hevospartioita,
meidän on parasta lähteä.
Terve, Carter.
Saat tilaisuutesi tänä iltana, Poika,
jos haluat.
- Tilaisuuden mihin?
- Pakoon.
He eivät tuhlaa miehiä vartiohommiin,
ja he ovat yleensä huonoimpia.
He ajavat meidät tuohon laivaan.
Eräitä meistä ei huvita
turistimatka pohjoiseen.
Kun tuo portti avataan tänä iltana,
pysy yhtä lähellä kuin kirppu rakissa.
Jotain muutakin.
Kun pääsemme matkaan, olet omillasi.
Minun pitää unohtaa,
että olet vasta sylivauva.
Nathan, vie Henryn kanssa
hevoset tuohon latoon.
Selvä.
Jacob, yritä sytyttää tuli.
- Mitä isä tekee?
- Nukkuu kai.
Kuulen hänen liikkuvan.
Tuo maistuu varmaan
hyvältä suurin piirtein nyt.
Jostakusta ainakin.
Sam? Sinäkin, Jennie.
Tänne.
Äidilläsi ja minulla kävi paremmin.
Huone ei ole kovin mukava.
Mutta kun olette asuneet kauan yhdessä,
tajuatte, ettei mukavuus ole tärkeintä.
On tapana, että mies kantaa
morsiamen kynnyksen yli.
Joten jos haluatte,
voitte vain...
Selvä.
- Mitä te tollotatte?
- Emme mitään.
No niin, liikettä.
Sisään.
- Liikkukaa siellä.
- Nyt!
Kolkatkaa toinen vartija.
Tule. Tänne.
Matalaksi.
Noita sinimahoja
on varmaan joka paikassa.
Meidän täytyy matkustaa yöllä
etelää kohti. Aina etelää.
Siten tulemme väkisin
ystävällismieliseen paikkaan.
Meidän tilamme on pohjoisessa.
- Kuuletko jotain?
- Haistan jotain. Puun savua.
Tuo on Konfederaation leiri.
Et haistanut vain puun savua.
Haistoit maalaispoikia.
Sain nämä sairaalavaunusta.
Miehet, joiden ne olivat,
eivät enää tarvitse niitä.
Luutnantin mukaan he peräytyvät
aamulla. Saamme lähteä mukaan.
Oikein ystävällistä.
- Mitä tämä on?
- Älä kysy.
Usko vain, että äitisi ei laittanut
sitä ikinä ruokapöytään.
Mutta mehän elämme leveästi.
Vicksburgissa syödään rottia.
Jenkkejä!
Tässä, ota tämä.
Älä ammu, ennen kuin annan luvan.
- En ole ampunut ikinä miestä kohti.
- Eivät he sitä tiedä.
- Luutnantti?
- Niin?
Onko tuo Konfederaation
vai Unionin lehmä?
Se on varmaan Unionin lehmä.
- Ovatko Unionin lehmät maukkaita?
- Varsin maukkaita.
- Ota se sitten vangiksi.
- Selvä.
- Anteeksi.
- Ei se mitään, luutnantti.
Pelästytit sen pari naulaa laihemmaksi.
Valmiina.
Tulta!
Rynnäkköön!
Tulta!
Voisit ihan hyvin tietää yhden asian.
Jos sinulla on epäilyksiä,
meillä ei ole mitään mahdollisuuksia.
En ole nähnyt kenenkään suuttuvan
noin pahasti lehmästä.
Terve.
Hei.
Mitä voin tehdä hyväksesi?
Joisin vain vettäsi, jos saan.
Tulin kaukaa. Edessä on pitkä matka.
Saat juoda, minkä voit
ja jaksat kantaa.
Kiitos.
Sinullahan on mukava paikka.
Siitä saanee aika moni elantonsa.
- Yhdeksän.
- Yhdeksän? Kuvitella.
Miksi täällä ei näy muita
kuin sinä?
He ovat lähteneet kotoa
vähäksi aikaa.
Mule, sinä se osaat hoitaa hommat.
Joo, niin pitää sanoa.
Osaat todella.
Katselkaa paikkoja
ja onko täällä hevosia.
Minä katson, mitä talossa on.
Eikö enempää ole?
Jauhot loppuivat eilen,
ja tässä on loput kahvista.
Sinä et taida uskoa,
että löydämme hänet, Sam?
En usko.
Poika voi olla missä vain.
Hän voi olla jopa jossain pohjoisessa.
- Liittovaltion vankilassako?
- Niin.
Hevosia ei ole ruokittu kunnolla
aikoihin. Ne ovat lähes nääntyneet.
Haluan sanoa jotain. Olen tiennyt
junalta asti, ettemme löytäisi häntä.
Samin takaisin saaminen
oli pelkkää sattumaa.
Ehkä tiesin, ennen kuin lähdimme kotoa.
Mutta jotenkin minun piti yrittää.
Jos emme yritä,
emme tee mitään.
Ja jos emme tee mitään,
miksi olemme täällä maan pinnalla?
Toivon, että ymmärsitte.
Me ymmärsimme, isä,
ja olemme kaikki samaa mieltä.
Huomisaamuna lähdemme takaisin.
Minä myönnän,
ettei tunnu samalta kuin ennen.
Ja myönnän,
että olisi hyvä päästä kotiin.
Mutta en halua sinun luovuttavan
meidän vuoksemme.
Minä autan. En halua mennä
kotiin, ellet sinä halua todella.
Kiitos, poika.
Menemme kotiin.
Ehkä Poika on siellä.
Älkää tulittako.
Kuollut!
Miten vanha olet?
- Miten vanha?
- 16.
16.
Minä en tapa sinua.
Haluan, että elät.
Haluan, että elät vanhaksi mieheksi.
Haluan, että saat monen monta lasta.
Haluan, että tunnet lapsiasi kohtaan
samaa, kuin minä omiani kohtaan nyt.
Ja joskus,
kun joku mies tulee ja tappaa heistä
yhden, haluan sinun muistavan.
Haluan sinun muistavan.
Hautaamme hänet maatilalle,
äitinsä lähelle.
- Onko joku sairas, Tom?
- Missä sinä olet ollut?
Mikä hätänä?
- Mikä hätänä? Vauva...
- Vauva on kunnossa, Charlie.
James ja Ann ovat kuolleet.
Luulemme, että se oli roistojen tekoa.
Sikäli kuin osaan sanoa,
James kuoli heti.
Satuin tulemaan paikalle
vasta kahden päivän päästä.
Ann oli...
Hänkin oli kuollut.
Annoin haudata heidät Marthan lähelle.
Ajattelin, että pitäisit siitä.
Se tuntui jotenkin ainoalta paikalta.
- Missä vauva on, Tom?
- Yläkerrassa.
Löysin naisen pitämään hänestä
huolta. Hän on kunnossa, Charlie.
Lapsi on pojantyttäreni.
Hänen nimensä on Martha.
Siitä on kauan, Martha,
kun viimeksi pitelin vauvaa.
Siitä on kauan.
Herra, me raivasimme tämän maan.
Me kynnimme ja kylvimme sen,
ja korjasimme sadon.
Me laitoimme sadosta ruokaa.
Sitä ei olisi emmekä söisi sitä,
ellemme olisi tehneet kaikkea itse.
En enää edes osaa sanoa
sinulle mitään, Martha.
Tästä sodasta ei ole enää
enempää kerrottavaa.
Se on kai kuten kaikki sodat.
Hautausurakoitsijat voittavat sen.
Poliitikot puhuvat kovasti
sen kunniasta.
Ja vanhukset puhuvat sen tarpeesta.
Sotilaat haluavat vain palata kotiin.
Et liene enää niin yksinäinen
Jamesin, Annin ja Jacobin kanssa.
Ja ehkä Pojan.
Sinähän et tuntenut Annia?
Sinä pidät hänestä.
Pidät hänestä kovasti, Martha.
Hän ja James ovat kovin samanlaisia.
He ovat aivan kuin me... Ei.
Emmehän me olleet kovin
samanlaisia, Martha?
Meistä vain kasvoi samanlaisia
vuosien saatossa.
Mutta kunpa...
Kunpa tietäisin, mitä ajattelet
tästä kaikesta, Martha.
Ehkä asiat eivät sitten
näyttäisi niin huonoilta.
Kunpa tietäisin, mitä ajattelet.
Sinähän et ikinä luovuta?
Luulitte, etten huomaisi. Miksei
kukaan sanonut, että on sunnuntai?
Menkää siistiytymään.
Olemme myöhässä.
- Onko teillä jotain sanomista?
- Ei.
Satuloikaa sitten hevoset.
Hakekaa vaununi.
Toiseksi virreksi...
Toiseksi virreksi
käännämme sivulle...
Miten kauan, oi Herra?
Jumalan avulla
käännämme sivulle...
137.
Nousemmeko kaikki laulamaan?