Tip:
Highlight text to annotate it
X
Sinikat ne lirkuttavat
Narsissit jo aukeavat
Kukat kukkaan puhkeaa
On kevät aikaa ihanaa
Pikkuruinen menninkäinen
Oravat ne lauluun yhtyy
Kevään juhlintaan kun ryhtyy
Kevät on laulun aikaa
Keväässä on taikaa ihanaa
Jänösten kanssa kisaillaan...
Valitettavasti tämä ei ole
elokuva, jonka nyt näette.
Elokuva, jonka te näette,
on erittäin epämiellyttävä.
Jos katsotte mieluummin äskeistä,
salissa 2 lienee runsaasti tilaa.
Jos sen sijaan pidätte nokkelista
ja melko viehättävistä orvoista,
epäilyttävistä tulipaloista,
ihmissyöjäiilimadoista,
italialaisesta ruoasta
ja salaliitoista,
kuulkaa, kun kerron teille
Baudelairen lasten
ankeasta elämästä.
Nimeni on Lemony Snicket
ja surullinen velvollisuuteni
on kertoa tämä tarina.
Violet Baudelaire, vanhin,
oli maailman etevimpiä
14-vuotiaita keksijöitä.
Violetin saattoi tietää
keksivän jotain,
kun hän sitoi
pitkät hiuksensa nauhalla.
Hylättyjen tavaroiden
maailmassa
Violet tiesi,
että aina on jotakin.
Jotakin, mistä tehdä
keksintö joka hätään.
Parhaiten hänen keksintöjään
testasi hänen veljensä.
Klaus Baudelaire, keskimmäinen,
rakasti kirjoja.
Tai oikeastaan mitä niistä oppi.
Heidän vanhemmillaan
oli valtava kirjasto.
Tuhansia kirjoja
lähes kaikilta eri aloilta.
Yli kaiken häntä miellytti
viettää iltapäivää
niiden sisältöä ahmien.
Hän muisti kaiken,
minkä oli lukenut.
MERTEN MÖNKIJÖITÄ
Sunny, kuopus,
piti kuitenkin muusta.
Nimittäin puremisesta
neljällä terävällä hampaallaan.
Sunny puri lähestulkoon mitä vain.
Sunnyn iässä puhe on pääosin
käsittämättömiä äännähdyksiä.
Esimerkiksi:
Mikä kaiketi tarkoitti
"Sumusta tulee merkillinen hahmo."
Tai kenties:
"Miksi herra Poen kaltainen pankkiiri
etsii meitä Rapurannalta?"
Lapset... Valitettavasti
minun on kerrottava teille...
...erittäin suuresta epäonnesta.
Otan osaa. Vanhempanne
menehtyivät tulipalossa,
joka tuhosi kotinne täysin.
Jos olet menettänyt jonkun läheisen,
tiedät, miltä se tuntuu.
Ja jos et,
et voi edes kuvitella sitä.
Baudelairen palon syytä ei tiedetty.
Olen kollegoineni tutkinut sitä.
Selvisi kuitenkin vain,
että palo sai alkunsa etäältä
valonsäteiden taituttua
yhteen pisteeseen.
Hetkessä koko kartano oli liekeissä.
Niin mystinen kuin syttymissyy olikin,
lapsia odotti vielä
monta muutakin mysteeriä.
Joka suvussa on salaisuutensa,
avaamattomia ovia.
Nyt Klaus kuitenkin ymmärsi,
että pieni havainto
herätti kysymysten tulvan.
Miksi isän laatikossa
oli kaukoputki?
Oliko vanhemmilla
muitakin salaisuuksia?
Hän pelkäsi,
ettei enää saisi vastausta.
Ja sillä tavalla
Baudelairen lapsista
tuli Baudelairen orvot.
Yritin varoittaa teitä.
Nyt on oiva hetki poistua salista,
olohuoneesta tai lentokoneesta,
jossa tätä elokuvaa esitetään.
Ei ole myöhäistä
nähdä menninkäiselokuvaa.
Tulkaa mukaani.
Rahankiristyskonttorin johtajana
ja vanhempienne
kuolinpesän hoitajana
velvollisuuteni on huolehtia rahoista,
kunnes olette täysi-ikäisiä
ja asettaa teidät
lähimmän suvun huostaan.
Vien teidät
rakkaalle kreivi Olafille,
joka asuu
vain 37 korttelin päässä.
Ei "lähin" kyllä ihan sitä tarkoita.
-Emme tunne kreivi Olafia.
-Tokihan tunnette.
Hän on joko
pikkupikkuserkkunne
tai pikkuserkun
pikkuserkkunne.
Pikkuisen tärähtänyt!
Hän on näyttelijä.
Eikö ole jännittävää?
Voitte pitää itseänne onnekkaina.
Hänen ammatissaan
ei olla näin avokätisiä.
Tässä on uusi kotinne.
Eikö ole ihastuttava?
Päivää.
Te lienette Baudelairet.
Hei.
Olin pahoillani onnettomuudesta,
mutta iloinen tänne tulostanne.
Tervetuloa.
Olen oikeusneuvos Strauss.
Olen Violet, veljeni on Klaus
ja sisareni Sunny.
Poe, Rahankiristyskonttori.
-Hyvää päivää.
-Ihanaa.
-Onpa teillä kaunis talo.
-Kiitos.
Tulkaa käymään
ihan milloin haluatte.
-Käymään?
-Ettekö asu kreivi Olafilla?
Asu...kreivi Olafin kanssa? En.
En toki. Hän on naapurini.
Nukutaan ulkona.
Entratkaa!
Eipäs kuhnailla.
Sisään vain. Jaaha...
Heipä hei...
Olen rakas kreivi Olafinne.
Tervetuloa ihastuttavaan kotiini.
Lohduttautukaa
sen kohdun lämmössä...
...untuvaisessa.
Tai kuten
antiikin Kreikassa sanottaisiin:
Orponis asukis...
Musiikki nousee crescendoon.
...ja sitä rataa.
Poseeraa kuin Fosse!
Päätän oikealle jalalle.
Ja loppuasento.
Rakas...
VIOLET, KLAUS, MIKÄLIE
...Violet.
Enchanté.
Päivää.
Tämä lienee sitten Klaus.
Nuori Klaus.
Vasen puolesi on parempi.
Ja...
...mikäs tämä on?
Olen Sunny.
Valitan, en ymmärrä apinakieltä.
Banaani.
En ole apina.
Sunny on sisaremme.
Onpa synkännäköistä sakkia.
Miksi musta mieli?
Vanhempamme kuolivat juuri.
Aivan, niin tietysti.
Kuinka kamalaa.
Otetaanpa uusiksi.
Sano se uudestaan,
ettei fiilis katoa.
Vanhempamme...
Mikä törppö!
Herra Poe.
Kasvatan nämä orvot
aivan kuin olisin
halunnut heidät.
Jos sanotte sitä taakaksi,
uhraukseksi,
olette väärässä.
Hävetkää itseänne.
Mikä ajatus.
Minne kuittaan
omaisu... tarkoitan... Omaiseni?
Saatte huoltajuuden vasta
tiistain oikeuskäsittelyssä.
Mitä teen näillä
siihen asti?
Anteeksi kuinka?
Tarkoitan...
Kuntoiletteko?
Näytätte
niin terveeltä.
Minun täytyy palata pankkiin.
Ettekö jäisi tilkkaselle?
Portviiniä? Kahvia?
_Kaipa minä...
-Toisen kerran sitten.
-Jos tarvitsette jotain, soittakaa.
-Ei hätää.
Kysymykset...
Tiedän, ettei matala majani
ole yhtä hieno
kuin Baudelairen kartano,
mutta saan pian
paljon rahaa
ja siitä tulee...
...vielä varsin komea.
Katsotaanko ympärillemme?
Tämä on olohuone.
Keittiö.
Tiedän, mitä ajattelette:
"Paikka kaipaa vähän remonttia."
Onhan jäykkäkouristus voimassa?
Polio? lsorokko? Lavantauti? Malaria?
Tässä on viihde- elikkäs metakkahuone.
Katto voidaan laittaa kuntoon.
Ethän pelkää korkeita paikkoja?
Hyvä vitsi.
Korkeuskammoinen apina.
Teatterini. Tännepäin.
Mitä ylhäällä on?
Torni,
johon teillä ei ole asiaa
missään olosuhteissa.
Nukutte täällä. Jos aikaa jää.
Öitä.
-Aurinko paistaa yhä!
-"Aurinko paistaa yhä!"
Ette ehkä ole huomanneet,
mutta ensivaikutelma
pettää usein.
Esimerkiksi Klaus ei pitänyt Sunnystä
heti tämän synnyttyä.
Sunnyn ollessa kuusiviikkoinen
he olivat jo kuin paita ja peppu.
Ilmaus tarkoittaa tässä:
"Leikkivät noutamista päivät
pääksytysten."
Sen sijaan
kreivi Olafin tapauksessa...
Orvot!
...se piti paikkansa.
Joka aamu kreivi Olaf
käski lasten
tehdä kasapäin kaameita tehtäviä.
Sitten hän vetäytyi
salaperäiseen torniinsa.
Niin onneton
kuin lasten tilanne olikin,
luvassa oli vain huonompaa.
. ...jäissä kylpyammeessa
ja minulta on viety munuainen.
Ei!
Mikä surprise!
Orvot, tämä on
näyttelijäseurueeni.
-Seurue, tässä orvot.
-Eivät näytä rikkailta.
Rumia pikkuihmisiä.
Miksette ole
valmistamassa atriaamme?
Atriaa?
Eli ranskaksi illallista.
Takapuolella. Käännä ympäri.
172. HERKKUATERIA.
Syömme ruokasalissa kello 20.
Odotamme täydellistä
hiljaisuutta harjoitellessamme.
Emme osaa kokata.
-Kello on jo 19.30.
-Kahdeksalta!
Pastaa siis.
Käydään roolituksen kimppuun.
No niin,kuka esittää...
...maailman komeinta kreiviä?
Jospa te?
Hyvä on.
"Pasta puttanesca."
Se on italiaksi "vähistä tarpeista".
Mainiota.
Sunny, auta vähän.
Hoituu!
-Tarvitaan kattila.
-Ei ole.
-Ja siivilä.
-Ei ole.
Kiitos.
Ilo oli minun.
Ja kasari.
Harjoituksen nimi on "sähkötuoli".
Tarttis kai lisätä virtaa.
Onko siellä...?
Siivilä. Nerokasta.
Sunny, entäs se kattila?
Voilà!
Se ei ole kattila,
vaan sylkykuppi.
Sylkykuppi? Tarkoitatko...?
No, pestään se kahdesti.
No?
Hyvää, tosi hyvää.
Aika?
Palataan
esihistoriallisiin aikoihin,
jolloin dinosaurukset hallitsivat maata.
Baudelairen orvot infotiskille.
Baudelairen orvot infotiskille.
Mitä asiaa?
Illallinen on katettu.
Puttanesca.
Miksi sanoit minua?
Pastaa. Puttanesca-kastikkeessa.
Entäs paahtopaisti?
Paahtopaisti?
Juuri niin, paahtopaisti.
Se tarkoittaa ruotsiksi
paahdettua paistia.
Ette sanonut
haluavanne paahtopaistia.
Maailma
on täynnä epätoivoisia orpoja,
jotka uisivat kernaasti
nastameressä
päästäkseen edes saavutusteni varjoon.
En kuitenkaan piittaa heistä.
Halusin avata sydämeni
teille kahdelle ihanaiselle lapselle
ja kaamealle apinallenne.
Pyydän vain,
että täytätte toivomukseni
nauttiessani vanhempienne
valtavasta omaisuudesta.
-Ei.
-Senkin pikku...
Anti olla, koukkunokka.
Tai puren ylempää.
Älä hauku mua.
Äijä on ihan nuija.
Teidän on aika
oppia kunnioitusta.
Laske hänet alas!
Senkin hirviö!
Näitte, että poika liukastui.
Et saa senttiäkään,
ennen kuin Violet on 18.
Ai en vai?
-Mikä estää?
-Laki. Katso vaikka.
Soitamme tästä heti
herra Poelle.
Soitatteko?
Olen hyvin pettynyt teihin.
Mihin jäimmekään?
-Onko kaikki hyvin?
-Ei.
Mitä sinä teet?
-Lähden.
-Minne?
Kotiin.
Tämä on nyt kotimme.
Ei ole.
Kotona vanhemmat
peittelevät vuoteeseen.
Opettavat ajamaan pyörällä.
Intoilevat ensimmäisestä koulupäivästä.
Tämä ei ole koti.
Miten he saattoivat tehdä näin?
Koska ovat pahoja.
Eivät nuo vaan äiti ja isä.
Pohdit ihan samaa.
Miten he voivat?
Eikö meidän varalle ollut suunnitelmaa?
Ehkä olikin.
Näyttää tosi hyvältä suunnitelmalta.
Muistatko,
kun he olivat Euroopassa?
Luulimme heidän hylänneen meidät,
kun ei kuulunut kirjettä.
Kirje olikin kadonnut postissa.
Ihan hävetti, mitä olimme
ajatelleet heistä.
Tämä on sama asia.
Ei ole.
Miksei?
He eivät ole Euroopassa.
He eivät palaa.
Tuntuuko missään enää kodilta?
'Turvapaikka' tarkoittaa tässä
suojaa maailman harmeilta.
Kuin lähde aavikolla tai saari
myrskyisellä merellä.
Baudelairet viettivät illan
itse rakentamassaan turvapaikassa.
He tiesivät kuitenkin sydämissään,
että ankea maailma odotti ulkona.
Maailma, jonka voi kuvata
kahdella tylyllä sanalla.
Huoltajuus myönnetty.
Huoltajuustodistus
Kiitos.
Oli hauska asioida kanssanne.
Lapset, olen pohtinut tilannetta,
ja tajuan olleeni
hieman etäinen.
Tuo vaikea sana
tarkoittaa...
Puhdasta pahaa.
Kovaa mutta rehtiä.
Nyt kun olemme yhtä perhettä,
voin hyvittää sen.
Voin olla oikea unelmaisä.
Nyt keksin. Ostetaan jotain herkkua.
Limsa, limsa, banaani.
Haist home.
Selvä.
Minne lukot katosivat?
PERINTÖKAAREN ALKEET
Päivää. Menen
täysin viattomalle ajelulle
rakkaiden lasteni kanssa.
Onko kello oikeassa?
Mikä se on?
Taitaa olla aikataulu.
Kiivi-meloni-surprise.
Suosikkini.
Vauhtia!
Hän vei avaimet.
Kokeile kaikkea. Herra Poe!
Kreivi Olaf? Poe tässä.
Asiani koskee niitä
perintökysymyksiänne.
Kuka siellä?
Violet.
Olemme Olafin autossa.
Hei, Violet.
Missä kreivi on?
-Ei täällä mutta...
-Ajatteko itse?
Ei. Auto on raiteilla ja juna tulee.
Aivan, junaradan törmällä.
Pahoittelen, en kuule.
Ajan junan rinnalla.
Juna törmää meihin.
Aivan, junaradan törmällä.
Soitan sitten pankista.
Kuulemiin!
Klaus, olet lukenut junista.
Mitä tehdään?
Junat - vaihteet
Vaihde.
Tuolla!
Liian kaukana.
Täytyy olla jotain,
millä vetää sitä.
-Ei ole mitään.
-Aina on jotain.
Sunny, pure menninkäiseltä pää.
Ilomielin!
Kelataan se äkkiä takaisin.
Homma hoidossa.
En haluaisi hoputtaa.
-Hyvä laukaus.
-Kiitos. Vedä.
Parahin herra Poe
Emmekö keskustelisi tästä
järkevästi?
Valitan, kreivi Olaf.
Sunnyn ikäisen päästäminen rattiin
ei ole hyvää huoltajuutta.
-Hän yritti tappaa meidät.
-Ei liioitella.
Autohan oli parkissa.
Saisinko olla
hetken lasten kanssa?
Näkemiin, lapset.
Oli hauskaa.
Nappaan teidät.
Menitte minne vain,
teitte mitä hyvänsä, etsin teidät.
Olette mennyttä.
Viekää heidät...
...ennen kuin murrun.
Lahjattoman konnan päihittäminen
voi tuntua vaivattomalta
orvoille neroille.
Mutta lapset
nauttivat voitosta
suunnatessaan kohti uutta kotiaan.
Tulevaisuus oli sumun peitossa,
mutta he rohkenivat odottaa,
että uusi holhooja
olisi edellistä parempi.
Tai ei ainakaan yrittäisi
jyrätä heitä junalla.
Millainen tiedemies hän on?
Oli kiire junailla asioitanne.
-En ehtinyt rupatella.
-Päivää!
Hyvä tavaton.
Katsos vain,
sinä lienet Violet.
Muistatko minua?
Et kai, olit ihan pikkuinen.
Klaus, me emme
olekaan tavanneet.
Luja ote.
Kuin burmalainen pyton.
Ja pikku Sunny.
Olet kuin ilmetty äitisi.
Suurkiitokset, herra Poe.
Minä jatkan tästä.
-Ehkä minun pitäisi tulla sisälle.
-Kaikin mokomin.
Voitte auttaa keräämään matoja
tahmaboan suolistosta
Lapset, muistakaa,
jos tarvitsette minua,
voitte soittaa tai faksata.
Näkemiin.
No päästiinhän eroon hänestä.
Sisälle vain.
Meillä on jo kiire pakata.
Pakata?
Sanoitko "pakata"?
Kyllä. Täytyy pakata varusteet.
Vaatteet ja sen sellaiset.
Ja merkitä
mukaan lähtevät käärmeet.
Mukaan minne?
-Sanoinko, että matkustamme Peruun?
-Et.
Lähdemme aamulla Peruun.
Eikö ole jännää?
Tätä tietä Käärmekammioon.
Tervetuloa matalaan majaani.
Tiedättekö, lapset, mitään käärmeistä?
Vain mitä olen lukenut kirjoista.
Ei paljonkaan.
Näitä ei kaikkia
kirjoista löydykään.
Panen ison pojan unille
ja esittelen pari ystävääni.
Täällä...
-Kaksipäinen kobra.
-Hyvin tunnistettu.
Onko se koiras vai naaras?
Ei aavistusta.
En ole kehdannut kysyä.
Tässä tiibetiläinen
kolmisilmäkonna.
Se hokee aina: om...kvaak.
Ja sitten viimeisin löytöni.
Harvinaisuus Tansaniasta.
Hirmumyrkyllinen kyy.
Minä ja apulaiseni Gustav
lienemme ainoina nähneet sen.
Olen pahoillani, nauha juuttui.
Korjataanpa asia.
Kas noin.
No niin...
Mihin jäinkään?
Aivan, kyyn hyökkäykseen.
Ei sinulla ole mitään hätää.
Ei se pysty vahingoittamaan sinua.
Vai ei hirmumyrkyllinen kyy
tee pahaa?
Ehei toki. Se on ihan pehmo.
Eläinkunnan ystävällisimpiä
ja harmittomimpia heppuja.
Nimi johtaa harhaan.
Halusin vain pilailla
niiden jäykkisten kustannuksella,
joita Herpetologisessa seurassa on.
Monty-setä, miksi lähdemme Peruun?
Mietin tänä aamuna,
miten pääsemme pois täältä.
Ajattelin: "Perussahan on käärmeitä."
Miksi pitää päästä pois?
Tiedätkö, että käärmeet
pelkäävät sinua enemmän kuin sinä niitä?
Harva tietää.
Uhattuna käärme
vetäytyy paikkaan,
joka on hiljainen, suojaisa, etäinen.
Turvapaikkaan.
Siellä se on suojassa.
Siksi Peruun.
Samanlainen
kaukoputki oli isän...
Rupattelun aika on myöhemmin.
Nyt tarvitaan keksijä,
lukutoukka
ja purija.
Tunnetteko ketään?
Hampaani ovat palveluksessanne.
Petunia, mitä minä olen sanonut?
Se luulee minua puuksi.
Tunnen tuon laulun.
Äiti ja isä lauloivat sitä meille.
Varmasti.
Ja minä omille lapsilleni.
-Oliko sinulla lapsia?
-Kyllä vain.
Ja vaimo ja koti.
Tulipaloon asti.
Tulipaloonko?
Tiedän täsmälleen,
miltä teistä tuntuu.
Kyllä kaikki järjestyy.
Pääsemme ymmärtäjiemme,
kaltaistemme joukkoon.
Ihmisten, jotka arvostavat lapsia,
jotka osaavat lukea, keksiä...
...ja purra.
Miksi teet
kaiken tämän vuoksemme?
Eivätkö sukulaiset tee?
"Niin Baudelairen lapset
lähtivät Peruun
ja elivät onnellisina
rakastavan huoltajansa kanssa."
"Loppu."
Voisinpa kirjoittaa nämä sanat.
Antaisin mitä vain voidakseni sanoa,
että tarina loppuu tähän.
Tehtäväni ei kuitenkaan ole
sepittää onnellista loppua
vaan raportoida surkeat sattumukset
Baudelairen lasten elämässä.
Niin pahalta kuin se tuntuukin,
heidän huolensa
olivat vasta alussa.
Ne saapuivat
kahden sävelen muodossa.
Päivää.
Etsin tri Montgomery Montgomerya.
Olen Stephano,
italialainen mies,
ja tulin avustamaan
häntä tutkimuksissa.
Kuin myös auttamaan
ja tarkkailemaan.
Olet kreivi Olaf.
Miksi sinä sellaista epäilet?
En ole tavannutkaan
ketään Olafia
ja jos olisin,
hän olisi varmasti näyttänyt
ja kuulostanut tyystin erilaiselta.
Olet Olaf etkä tule sisään.
Kannattaisiko
tarkistaa hypoteesianne?
Nämä kädessä ei saa ikinä juosta.
Viisaita sanoja, herra Stephano.
Hups, jäin kiinni opettamisesta.
Kiitos että tulit
lyhyellä varoitusajalla.
Mitäs tuosta.
Pääavustajani Gustav
sairastui aivan äskettäin.
Hän olisi paljon mieluummin täällä.
Luojan kiitos sinä pääsit.
Olen suuri ihailijanne.
Työnne on
innoittanut tutkimustani
Monterey Bayn akvaariossa...
...merikäärmeen osalta.
Siinä on ärhäkkä otus.
Purrut minua 43...
7 sataa kertaa.
Enimmäkseen kasvoihin.
Tätä on kursittu kasaan.
Hyvää työtä.
Vaikka viikset
vähän vinksottavatkin.
Et kai usko tuota.
Auttaisivatko lapset
laukkujen kanssa?
Vasemman puolen hermot prakaavat.
-Tokihan, lapset.
-Monty-setä...
Ei olla epäkohteliaita.
Auttakaa.
-Mitä hän aikoo?
-En tiedä.
Konna ei tule tietenkään
koskaan otolliseen aikaan.
Mutta Olafin ilmaantuminen
juuri kun lapset olivat kuulla
tri Montgomeryn salaisuuden
oli melkeinpä liikaa Klausille.
Violet, kuuntele.
Montylla oli samanlainen kaukoputki
kuin isällä.
Se on vain sattumaa.
Ei, kaikelle on syynsä.
Lapset auttavat Perun tutkimuksissa.
Onko sinulla kokemusta lapsista?
Lapset ovat minulle vieraita.
En ollut lapsi itsekään.
Ne ovat toki tärkeä osa ekosysteemiä.
Meidän on jotenkin saatava
sana Montylle.
Jätä se minun huolekseni.
Ruokin mureenaa
ja innostuin tietysti liikaa.
Ja kertahan riittää.
Muuta ei tarvita.
Yksi ainoa kerta.
Tarjosin savusilliä suullani.
National Geographic
kuvasi koko jutun.
Moni ei tiedä tätä mureenasta,
että vaikkei se vaikuta
järin vahvalta
ja vaikka sillä tietyt
voimat toki onkin,
miten se voi viedä
mieheltä naaman?
Lyhyestä virsi kaunis:
sukeltajantauti, plastiikkakirurgia...
Peru kuuluu olevan kaunista seutua.
Rannat, ihmiset...
...löyhät huoltajuuslait.
HUIJARI
Huoltajuuslait?
Sanoinko niin?
Hiivatin neurotoksiinit.
Osaat kertoa tarinoita kiehtovasti.
Eikö vain, lapset?
Voisitko lypsää
Petunian puolestani?
Vai lypsää...
Minä kun tuota...
Riittäisikö jos...
Voinhan minä yrittää.
Sanoivat Piippolan Vaariksi
lypsämössä,
kun lypsin näitä alvariinsa.
Utareita on vain vaikea löytää.
Ota sinä tämä
ja pankaa te
hipat jo käyntiin.
Otinkohan lypsyvehkeet mukaan?
Kipaisen katsomaan.
Katsooko hän vielä?
Kyllä.
Älä katso minua.
Ole puhuvinasi Klausille.
Sain viestin.
Ei hätää, tiedän.
-Tiedätkö?
-Tiedän.
Mureena ei syö savusilliä.
Liian suolaista.
Ja miten hän kurkisteli laukkuuni,
jossa pidän käärmemyrkkyjäni.
Olitte oikeassa.
Stephano on huijari.
Niin on.
Herpetologisen seuran vakooja,
joka aikoo varastaa kyyn.
Ei, Monty-setä...
Peeveli, myöhästyin.
Olisin niin mieluusti lypsänyt.
Eikö lasten ole aika
mennä nukkumaan?
Ehdottomasti.
Aamulla on aikainen herätys.
Sänkyyn vain.
Hyvää yötä.
Jos tulette yöllä
levottomiksi,
vahdin käytävässä
nukkuen koiranunta.
Nukun tuskin laisinkaan.
Onko käytävälupaa?
Sitähän minäkin.
Petunia, sinua tulee ikävä.
Sinä olet sitten hyvä tyttö.
Nätti tyttö.
Olet sinä.
Niin olet.
Rakkaan kuolema
on merkillinen asia.
Monty-setä?
lhan kuin kävelisi
portaita pimeässä -
ja luulisi askelmia olevan
vielä yksi enemmän.
Jalka polkaisee tyhjää
ja hetken kouraisee
hyvin syvältä.
Monty-setä?
Lapset eivät surreet
vain setäänsä
vaan myös haurasta toivoa
uuden kodin löytymisestä.
Toivoa, jonka ilkeä näyttelijä
oli heiltä riistänyt.
Ystävä, herpetologi, isä.
Tunnen vastuuta
hänen kuolemastaan.
Olisi pitänyt varoittaa,
että hirmumyrkyllinen kyy
on käärmeistä tappavimpia.
Tiedän sen varsin hyvin.
Minähän sen löysin.
-Että mitä?
-Konstaapeli?
Häkki on auki,
käärme poissa, vainaja.
Ihmettelen vain sitä,
kuka minut hälytti tänne kiireellä.
Päivänselvä käärmeenpurema.
Päivänselvä. Kiitos, tohtori.
Kyy ei voinut tappaa häntä.
Se on maailman
harmittomimpia otuksia.
Mitä jos unohdetaan paperityöt?
Se lienee parasta.
Lapset ovat saaneet kokea kovia.
Eikä kannattane
edes muuttaa suunnitelmia.
Olimme lähdössä Peruun.
Lippuja ei voi vaihtaa.
Mitä sanoo tohtori?
Se voisi auttaa toipumaan.
Toipumaan, kiitos.
Minä hoidan tämän.
Silminnäkijöiden kertomuksista tiedän
nuorimmaisen Baudelairen
suunnitelmista seuraavaa.
Urhea Sunny lähti matkaan
ja lähestyi päättäväisesti
hirmumyrkyllistä kyytä.
Hän on kreivi Olaf
ja tohtori on kätyri.
Hän yritti tappaa meidät junalla.
-Mistä hän sai junan?
-Niin, mistä?
Tämä typeryys riittää.
Hän ei näytä
tippaakaan kreivi Olafilta.
Kenestä komeasta kreivistä
te oikein puhutte?
Entisestä holhoojasta,
joka teki arviointivirheen.
Entä tatuointi?
Olafin nilkkaan oli tatuoitu silmä.
Mitä vain lasten eteen.
Voilà! Putipuhdas.
Näyttelijä osaa
maskeerata sen piiloon.
Tohtori, saatetaan lapset autoon.
Ei, herra Poe!
Kaikki silminnnäkijät sanoivat samaa.
Seuraava ääni oli
niin järkyttävä ja yllättävä,
että se vainoaa heitä yhä.
Hitto. Tämä oli tosi hyvä hahmo.
Voitte luottaa siihen,
että virkavalta etsii Stephanon
aina kulmakarvattomasta otsasta
tatuoimattomaan nilkkaan.
Se italiaanokonna!
Ollessaan taas
Poen osaamattomissa käsissä
lapset riemuitsivat
Olafin paljastumisesta
kyntäessään
ltkujärven hyistä pintaa.
Mutta Klaus ei ikinä
pohtinut pinnallisia.
Hän tiesi,
että syvällä piili jotain,
vaikka oletus perustui
vain kaukoputkeen...
...toiseen tulipaloon
ja kahteen sanaan paperilapulla.
Josefiina-täti?
En ole kuullutkaan.
Eikö ole outoa, ettei kukaan
sukulaisistamme ole sukua meille?
Josefiina-täti?
Baudelairet?
-Tekö siellä?
-Niin.
Hyvä.
Sisään vain.
Hurrikaani Hermanni iskee pian.
Voi sinua, Violet.
Päivää.
Kiireesti sisälle, lapset.
-Mitä?
-Mikä hätänä?
Ei niin kiireesti.
Voitte kompastua kynnysmattoon...
...ja katkaista kaulanne.
Nopeasti...
...muttei liian nopeasti.
Valitettavasti täällä
on kovin vilpoista.
Joskus jopa sietämättömän kylmä.
Säädänkö
lämpöpatteria kuumemmalle?
Ei, en käytä sitä ikinä.
Pelkään, että se räjähtää.
Lapset,
älkää käyttäkö ovinuppeja.
Työntäkää ovet auki puuosista.
Miksi?
Pelkään nuppien
hajoavan miljooniksi palasiksi
ja sirpaleen osuvan silmään.
Täti on Kahjolasta.
"Delmo" ei ole sana.
Hänelle täytyy
näemmä opettaa kielioppia.
Eikö kielioppi olekin
elämän suuria iloja?
-Ehdottomasti.
-Rakastan sitä.
Kahjolan pormestari.
Ihanaa, kuumaa keittoa.
Itse asiassa kylmää kurkkukeittoa.
En laita ikinä mitään kuumaa.
Pelkään lieden
leimahtavan liekkeihin.
-Missä veljesi on?
-Keittiössä.
Klaus?! Mitä etsit?
Lautasliinoja.
Täällä on.
Pois jääkaapin luota.
Jos se kaatuu, litistyt alle.
Hyvä on.
Haluatteko nähdä valokuvia?
Varokaa,
ettei paperi viillä haavaa.
Onko tämä lke?
Eikö hän ollutkin komea?
Kylläpä sinä olet tehnyt kaikkea.
Kesytitkö leijonia?
Iken aikaan olin
vielä seikkailunhaluinen.
Tunsitko Monty-sedän?
En. Kehno kuva minusta.
-Ovatko nuo meidän vanhempamme?
-Oliko tämä joku kerho?
Miksi kaikilla on kaukoputket?
Se on huono kuva minusta.
Kuoliko lke tulipalossa?
Ehei, hupsu lapsi.
Iilimadot söivät hänet.
Näytän teille.
Varokaa kynttiläkruunua.
Jos se putoaa, se lävistää teidät.
Ike ja minä kolusimme
ltkujärven läpikotaisin,
Surkusatamasta
aina tuonne Lurkkiluolaan asti.
lilimadot hyökkäsivät
tuon luodon luona.
Itkujärven iilimadoilla on kuusi
hammasriviä
ja tarkka hajuaisti.
Ne ovat sokeita mutta haistavat
kauas, jos ihminen on syönyt.
Ja silloin ne kerääntyvät parveksi.
Sanoin lkelle, että täytyy odottaa
tunti ennen kuin menee veteen.
Mutta...
...hän odotti vain 45 minuuttia...
ja....
Anteeksi, lapset.
Klaus! Se on yksityisaluetta.
lken huone.
Inhoan tätä paikkaa.
Josefiina-täti, oletko ajatellut
muuttaa jonnekin muualle?
Muutto pois ltkujärveltä
saattaisi helpottaa.
En voisi ikinä,
en ikinä, myydä tätä taloa.
Kammoan kiinteistönvälittäjiä.
Pelkoa on kahdenlaista:
järkevää ja järjetöntä.
Kiinteistönvälittäjien pelko
on järjetöntä.
Onko nyt huono hetki?
Hänet on saatava pois talosta.
Varokaa avokadoja.
Kivi voi juuttua kurkkuun.
Varokaa kärryä.
Se voi jyrätä meidät.
Kaikki on hyvin, täti.
Voi turkasen tulimmainen tursas.
Musta surmako?
Ei, minun syytäni kaikki tyynni.
Anteeksi että törmäsin siskoonne.
-Täti, hän on...
-Kuin kaksi kaunista marjaa.
Varsinkin sinä.
Josefiina-täti...
-Esittelen itseni.
-Me esitellään hänet.
Me esittelemme.
-Sillä ei nyt ole väliä.
-Ei väliä?
Pilaileekos likka?
Vanha merikarhu saattaa houria,
mutta kielioppi
on elämässä tärkeintä.
Onko?
Onko täti epätoivoinen?
Elämän eliksiiri.
Kaikki kaikessa.
Ilman hyvää kieltä
olisi maailman myllerrys
yhtä hyllynmyllyä.
Te vasta
hallitsettekin sanankäänteet.
Kuten myös äänteet ja väänteet.
Sikälis kuin rouvaa kiinnostaa.
Kapteeni Kelmi,
palveluksessanne.
Valehtelija. Tuo on kreivi Olaf.
Sekö josta varoititte?
-Missä?
-Edessäsi.
-Missä?
-Kapteenin takanako?
Ei. Täältä pesee
ja tarvittaessa linkoaa.
Kapteeni Kelmi on kreivi Olaf.
En ala tähän taas.
Voi maissi noita lapsia!
Klaus! Miksi teit noin
miesparalle?
Pyydän anteeksi.
Tuo kyllä jomottaa aamulla.
No mitiäpäs tuota märehtimään.
Poika on juuri
päässyt potkuhousuistaan.
Olen saanut kestää tuollaista
siitä asti kun juotikkaat
söivät jalkani.
Miksen odottanut tuntia,
ennen kuin menin uimaan?
Miksen?
-Iilimadot veivät miehenikin.
-Ei voi olla totta.
Kyllä vain.
Ne peevelin madot tuomitsivat
minut loikkimaan yhdellä jalalla.
Saan toki paremmat parkkipaikat
mutta kuka rakastaisi jalkapuolta,
jolla on naama kuin kanan pyrstö?
Olen yksinäinen kuin luodon lokki.
Voi, kapteeni Kelmi.
Tulisitteko meille illalliselle?
Tiedä häntä.
Pelkään naarmuttavani
lattiat puujalallani.
Peitän lattian sanomalehdillä.
Lapset laittavat
makoisaa puttanescaa.
Söin juuri sitä,
ennen kuin jalka meni.
Tavaton.
Saatan kapteenin kotiin.
Ostakaa tarpeet täysin
puttanescattomaan ateriaan.
-Mutta...
-"Mutta" ei ole virke, Klaus.
Josefiina-täti.
Niitä ei ole maksettu.
Nykyajan lapset.
TIETÄÄKÖ KUKAAN,
ETTÄ MENET TÄNNE?
Josefiina-täti?
-Josefiina-täti?
-Oletko kotona?
Täti? Oletko täällä?
Josefiina-täti?
Voi ei.
Myöhästyimme.
Me myöhästyimme.
Mitä siinä lukee?
Se on itsemurhaviesti.
"Violet, Klaus ja Sunny,
kun luette tämän,
olen päättänyt päiväni.
Sydämessäni minä kaipaan lleä
ja elämäni on unkeaa."
-"Unkeaa"?
-Jatka.
"Ette ymmärrä leskren elämää..."
-Ei "leskessä" ole R-kirjainta.
-Älä välitä. Jatka vain.
"...tai mikä johti epätoivoiseen
tekkoon."
Yksi K liikaa.
Miksi mietit oikeinkirjoitusta?
Hän rakasti kielioppia.
Miksi nämä virheet?
Jos aikoo hypätä ikkunasta,
saattaa tehdä kirjoitusvirheitä.
"Olen onnellisempi nyt.
Viimeinen toiveeni on jättää
teidät kapteeni Kelmin huostaan.
Hän on rehti mies."
Kreivi pani tädin kirjoittamaan
kirjeen ja työnsi sitten ikkunasta.
KOODINPURKU
l MAAILMANSODASSA
Se ei ole jäähyväiskirje
vaan viesti.
Ile on lke L-kirjaimella.
Ankea on kirjoitettu U:lla.
LURKKILUOLA
Aina Lurkkiluolaan asti.
Hän on vain piilossa.
Lurkkiluolassako?
Sunny!
TULIPALO!
Hän tutki tulipaloja.
Klaus, täytyy mennä.
-Pois jääkaapin edestä.
-Mitä?
Jos se kaatuu, litistyt alle.
Eikä!
Onko se ohi?
Violet, sidohan hiuksesi.
Onko ideoita?
Tuo minulle sammutin.
Miksi?
Ankkuri on saatava sinne.
-Mitä?
-Auta nyt.
Katkaistaan palkki kolmannella.
-Vain se pitää meidät ylhäällä.
-Aivan.
-Ettei olisi nuttura löysällä?
-Kolmannella.
Yksi.
Kaksi.
Kolme.
Odota.
Odota.
Hetkinen, Sunny. Nyt!
Mitä nyt tehdään?
Täti on elossa.
Ilmoitetaan viranomaisille.
-Ei.
-Mitä?
-Eivät ne koskaan kuuntele.
Olaf ei hellitä koskaan.
Etsitään täti.
Hei, lapset. Kapteeni Kelmi täällä,
uusi holhoojanne.
Pysykää siellä,
niin tulemme luoksenne.
Oletko lukenut purjehduksesta?
Klaus oli lukenut 15 kirjaa
purjehduksesta
ja 2 meteorologiasta.
Teoria on kuitenkin
aivan eri asia
kuin käytäntö.
Mutta vaikea olisi ollut
valmistautua purjehdukseen
raivoisan järven armoilla.
Kun myrsky laantui
ja vesi tyyntyi,
Baudelairet olivat
kovin ylpeitä itsestään.
Se oli harvinainen ilon hetki
heidän murheellisessa elämässään.
MYYTÄVÄNÄ
He olivat selviytyneet.
Jos holhooja ei heitä pelastaisi,
he pelastaisivat holhoojansa.
Josefiina-täti?
Josefiina-täti? Oletko täällä?
Josefiina-täti? Josefiina-täti!
Oi, lapset. Onnistuitte.
Ratkaisitte viestini vihjeet.
Mukavaa että olet kunnossa.
Se oli kamalaa.
Olaf pakotti kirjoittamaan testamentin
ja olin kuolla
niihin kielivirheisiin.
-Toitteko ruokatavaroita?
-Ruokatavaroita?
Tulimme myrskyn halki.
Miten elämme täällä ilman ruokaa?
Elämme täällä?
Sinun täytyy lähteä mukaamme.
Testamentti täytyy
saada kumotuksi.
Liian vaarallista, valitan.
Huoltajana sinun täytyy
pitää meistä huolta.
Ei puhuta siitä enää.
Täti, Lurkkiluola on myytävänä.
Niin?
Ennen pitkää
sitä tullaan katsomaan.
Tulee myös kiinteistönvälittäjiä.
Josefiina-täti,
mitä tämä merkitsee?
-Mistä löysit sen?
-Iken huoneesta.
Tulipalot.
Miksi hän tutki tulipaloja?
Me kaikki tutkimme.
Monty-setä, lke ja...
Vanhempamme.
He olivat johtajiamme.
Lapset, maailmassa on hyviä
ja pahoja ihmisiä.
Palojen sytyttäjiä
ja niiden sammuttajia.
-Kuka on kaiken takana?
-Olafko?
Puhuin jo sivu suuni.
Vanhempanne
tiesivät, ja miten heidän kävi?
Mitä vanhempamme sanoivat?
Ei olisi pitänyt lähteä luolasta.
Ei ole myöhäistä palata.
Välittäjienkin uhalla.
Josefiina-täti.
Mitä vanhempamme sanoivat?
Me kuolemme.
Mitä?
Iilimadot!
Hyvä ettei kukaan meistä
ei ole syönyt.
Niinhän sinä luulet.
Josefiina-täti! Veneessä on reikä.
Mitä tehdään?
Ne syövät veneen.
Me uppoamme, me uppoamme!
-Melo, Klaus.
-Mennyttä, mennyttä.
Täti, tuosta ei ole apua.
Tuolla on vene. Tännepäin!
Niin iljettäviä
kuin iilimadot olivatkin
sumusta tuli jotain
paljon iljettävämpää.
Heipä hei...
Minulla oli ikävä teitä.
Taidatte kaivata hieman apua.
Itse kaipaat apua, kun palaamme.
Täti kertoo kaikille.
Joudun vankilaan
ja te elätte onnellisina
keksien, lukien
ja apinahampaita viilaillen.
Urheus ja jalous voittavat.
Katalasta maailmasta
tulee rauhan tyyssija.
Kaikki laulavat ja hihkuvat
kuin pikku menninkäinen.
Oliko teillä mielessänne
onnellinen loppu?
Vainajaa ei nimittäin usko kukaan.
Et koske tätiin.
Hän kertoo kaiken.
Lupaan, etten kerro mitään.
Älä heitä minua iilimadoille.
Pidä omaisuus, pidä lapset.
-Ole kiltti.
-Tervetuloa.
Laiva on lastattu.
Katoan, värjään tukan,
muutan nimen.
-Entä me?
-Hiljaa kun aikuiset puhuvat.
Ehkei sinua ole pakko tappaa.
Sen pikku
salakirjoitustemppusi takia
et ole ollu järin luotettava.
Mutta...
...voin antaa
armon käydä oikeudesta.
Ollut.
Mitä?
Ollu on huonoa suomea.
Pitää sanoa:
"Et ole ollut järin luotettava."
Kiitos kun korjasit.
Ei kestä.
Ei. Josefiina-täti!
Et saa...
Hyppää!
No, asia tuli selväksi.
Josefiina-täti.
No, teimme voitavamme.
Pokka pitää.
Lapset, tekö siellä?
Herra Poe,
-me...
-Hukumme.
Pelastin pojan iilimadoilta.
Takaisin aaltoihin,
te verenimijät.
Tänään ette
tämän pojan päätä syö.
Kreivi Olaf,
mitä te teette täällä?
Saanko minä?
Kreivi Olaf,
mitä te teette täällä?
Tiedän, ei olisi pitänyt tulla.
Mutta oli pakko,
kun kuulin lasten ahdingosta.
Vaikka en sovikaan
heidän holhoojakseen.
Taisin erehtyä suhteenne,
kreivi Olaf.
Olette todistanut
holhoojan kykynne.
Laiminlöisin velvollisuuteni,
jollen palauttaisi huoltajuuttanne.
-Ilman teitä...
-Älkää sanoko.
En kestä ajatusta
kultamurujeni poismenosta.
Se suunnaton perintökin vain
muistuttaisi minua siitä tuskasta.
Siitä on turha huolehtia.
Ette peri Baudelairen omaisuutt...
-...lapsille käy jotain.
-Että mitä?
Poikkeuksena ovat sukulaiset
veren tai avioliiton kautta.
Niinkö?
Herra Poe, olenko kertonut
uudesta näytelmästämme?
Auvoisa avioliitto,
kirj. Eivi Krolaf
Kriitikko...
Kriitikko!
Viittanne, herra.
Turha yrittää mielistellä minua.
Mitä hän juonii?
Miksi olemme mukana?
Tällä on tärkeä rooli.
Aviopuolisoilla on
oikeus toistensa omaisuuteen.
Ei sellainen
näytelmässä vihkimisellä onnistu.
Ai ei vai?
Vehkeilijöitä:
"Caesarin on kuoltava!"
Jotta vihkiminen pätisi,
rauhantuomarin
on suoritettava se.
Niin täällä lukee.
Oikeusneuvos Strauss,
valmiina ensiesiintymiseenne?
Oletpa sinä kaunis, Violet.
Olet morsian, minä vihin.
Kuka on sulho?
Ette ymmärrä. Näytelmä on totta.
Aivan!
Sen on oltava realistinen.
Siksi kiinnitin teidät.
Näyttelijöiltä puuttui oikea...
Mikä se nyt on?
-Tukka?
-Kädet?
Todellisuudentuntu.
Muistakaa,
sanokaa täsmälleen samat sanat
kuin oikeissa häissä.
Kykyjenetsijät hakevat ikäistänne.
Kaikki on tästä kiinni.
Miksi teidän piti kertoa?
-Voi taivas.
-Viekää hänet maskiin.
Nauttikaa perhosista vatsassa.
Mikä vitsi.
Violet on 14.
Ei hän voi mennä naimisiin.
Voipas, holhoojan luvalla.
Eli kenen?
Ai niin, minun.
Katso kirjasta, lukutoukka.
Kun sanot "tahdon"
ja allekirjoitat paperit,
sinusta tulee ihana morsmaikkuni.
Keität, siivoat,
hierot liikavarpaitani
ja leikkaat paksut,
keltaiset varpaankynteni.
Avioliitto ei ole huviretki.
Sen eteen täytyy tehdä töitä.
En ikinä sano "tahdon".
Saatatpa sanoa,
kun vilkaiset tuonne.
Päästä hänet!
Ilomielin. Päästä hänet.
-Ei!
-Älä sittenkään.
Jos et sano "tahdon"
tai esitys keskeytyy muutoin,
sana vain minulta
ja pappi saa taas
kahvia juodakseen.
Klang!
Miten saatoit?
Hän on vasta vauva.
Olet 14-vuotias.
Tiedät jo, ettei aina saa
kaikkea, mitä haluaa.
Haluatko onnellisen elämän?
Katon pään päälle?
Oman kodin ja sitä rataa?
Entä mitä minä haluan?
Haluan valtavan omaisuuden
ja että asioideni
penkominen loppuu.
Autat minua saamaan,
mitä haluan
tänä iltana.
Yleisö odottaa.
Arvoisa yleisö,
antakaa aplodit
Auvoisalle avioliitolle.
Et saa suostua siihen.
Pakko.
Älä luovuta. Aina on jotain.
Ei tällä kertaa.
-Mutta...
-Kameli, sinun vuorosi.
Mene, Klaus.
Mene!
Liikettä kyttyrään, sinun vuorosi.
Mikään ei erota
kreiviä morsiamestaan
Ei mikään
Ei mikään!
Mikä mainio päivä häille
Tulisipa komea kreivi
noutamaan morsion
tukka niin tuuheana
ja mieli urheana,
ettei niille löydy vertaa.
Mitä Violet tekisi?
Urhea taisto on viivyttänyt häntä.
Aina on jotain,
aina on jotain.
Vaitonainen, kalju kosija
on vienyt morsiamen huomion.
On tuo ylkä kuitenkin lurjus.
Eikä likimain
yhtä komea kuin kreivi.
Tapahtuapa nyt ihme.
Että komea kreivi
tulee ja pelastaa...
Tästä on tulossa
sangen epäauvoisa liitto.
Hetkinen.
Mikä tuo on?
Kreivi autogirossaan.
Budjetissa ei ole kursailtu.
Minä tulin naimaan morsiameni.
Ja teitä
odottaa surprise.
Varoitus:
homma voi mennä rajuksi.
Pois, lurjus.
Hiukseton hidalgo.
Siitä saat. Ja siitä.
Saisikos löysää?
Häät alkakoot.
Älä katso alas.
Älä katso alas.
"Tahdotko sinä,
kreivi Olaf, ottaa tämän naisen
aviopuolisoksesi
kunnes kuolema teidät erottaa?"
Kunnes kuolema...
Totta totisesti.
"Tahdotko sinä, Violet Baudelaire,
ottaa kreivi Olafin
aviomieheksesi
kunnes kuolema teidät erottaa?"
Oikeusneuvos Strauss...
Tahdon.
-Tyttö ei ansaitse häntä.
-Ei niin.
-Ajattelitteko samaa?
-Ei ansaitse.
Sitten enää...
vihkitodistuksen
allekirjoittaminen ja liitto on...
Virallinen
ja laillinen.
Sunny, missä lukon avain?
Silmä.
Oikealla kädellä.
Valitettavasti minun
on kerrottava teille
erittäin suuresta epäonnesta.
Vanhempanne menehtyivät tulipalossa,
joka tuhosi kotinne täysin.
Ei tällaista tapahdu sattumalta.
Vauhtia nyt.
Varo takanasi!
Katso, mitä tein
kauniille kodillenne.
Täydennetään työ.
Pomo?
Mitä nyt? On vähän kiire.
-Meillä on ongelma.
-Missä olet?
Katso ylös.
Heip!
-Ja niin päättyy näytelmämme.
-Se ei ollut näytelmää.
Olaf uhkasi
tappaa Sunnyn, jos estän häät.
Naurettavaa.
Kuunnelkaa.
Hän nai minut
saadakseen Baudelairen perinnön.
Se on kyllä totta.
Violet ja minä olemme
avioliiton satamassa,
koska nähkääs...
...meidät vihittiin
aivan virallisesti
ihka oikean
rauhantuomarin edessä.
Luoja, mitä olen tehnyt?
Anteeksi, en tiennyt.
Ensimmäinen asia:
antakaa ne kaksi muuta
adoptoitavaksi erillään
maailman ääriin.
Yhdessä ne sekaantuvat
aikuisten asioihin.
Inha lurjus!
Pidättäkää hänet.
Mistä?
-Hirviöydestä!
-Tule!
Minäkö olen hirviö?
Sinä se olet.
Tule esiin.
Lapset yrittivät kertoa,
muttet kuunnellut.
Kukaan ei koskaan kuuntele lapsia.
-Tule nyt.
-Luuletteko olevanne syyttömiä?
Olette rikostovereita.
Tämän paperin mukaan
omaisuus on minun.
Tule esiin!
Ettekä te mahda sille mitään.
Mitä sanot? Liian pirullista?
Anna palautetta.
Avioliitto ei ole huviretki.
Sinä olet muuten
surkea näyttelijä.
Tsot, tsot,
pidetäänpäs päät kylminä.
Jos teette minulle jotain,
vajoatte vain minun tasolleni.
Ja näytätte lapsille
huonoa esimerkkiä.
Syyllinen.
Voin ilokseni sanoa,
että kreivi Olaf tuomittiin
monen monituisista rikoksista.
Ennen elinkautista
tuomari määräsi,
että Olaf joutuu kärsimään samat
kauheudet, jotka aiheutti lapsille.
Pois! Pois!
Voi ei!
Baudelairet saivat riemuvoiton.
Tässä se tarkoittaa "paljastivat
julman, lahjattoman tuhopolttajan
ja selvittivät
Baudelairen tulipalon".
Olisipa oikeus toteutunut.
Olaf katosi valamiehistön
kumottua rangaistuksen.
Lasten tulevaisuus
oli hämärän peitossa.
He tiesivät vain,
että nousivat
jälleen herra Poen autoon.
He jatkoivat matkaansa.
Ei hätää, lapset.
Kreivi Olaf
vangitaan varmasti pian.
Meidän ei tarvitse
enää ikinä sietää sitä konnaa.
Ennen kuin lähdemme,
yksi pysähdys
lienee vielä paikallaan.
"Violet, Klaus ja Sunny."
Se on osoitettu meille.
Katso näitä postileimoja.
Se on käynyt Englannissa,
Roomassa,
Keniassa ja lslannissa.
-Näitä en edes tunnista.
-Keneltä se on?
Hra ja rva Baudelaire
Äidiltä ja isältä.
Tämä on se kirje.
Joka ei koskaan tullut perille.
"Rakkaat lapset, meillä
on ollut kamala ikävä teitä.
Meidän on ollut
pakko pitkittää matkaamme.
Joskus myöhemmin
saatte tietää
uusista ystävistämme
ja kohtaamistamme vaaroista.
Maailma voi
välistä vaikuttaa pahalta.
Uskokaa kuitenkin,
että hyvää on enemmän.
Täytyy vain osata katsoa.
Jokin surkeiden sattumusten sarja
voi itse asiassa olla matkan alku.
Saisimmepa teidät
pian taas syliimme.
Jos kirje tulee perille ennen meitä,
tietäkää, että rakastamme teitä.
Tiedämme ylpeinä,
että kävi miten vain
huolehditte toisistanne lempeästi,
urheasti
ja epäitsekkäästi kuten aina.
Älkääkä koskaan
unohtako yhtä asiaa:
Olimme me missä vain, niin
kauan kuin teillä on toisenne,
teillä on perhe ja koti.
Rakastavat vanhempanne."
Soihdun ojentaminen eteenpäin
voi tapahtua monella tavalla.
Niistä ehkä harvinaisin
ja yllättävin
on kaukoputken välittäminen.
Parahin lukija, on ihmisiä, jotka
eivät tunne surua ja murhetta.
He saavat lohtua
hilpeistä elokuvista,
Surkeiden sattumusten sarja
Luku 1, kirj. Lemony Snicket
sirkuttavista linnuista
ja menninkäisistä.
On ihmisiä,
jotka ratkovat arvoituksia.
He saavat lohtua tutkimuksesta ja
tärkeiden tapahtumien kirjaamisesta.
Tämä tarina ei kerro heistä.
Tämä tarina
kertoo Baudelairen lapsista.
He taas tietävät,
että aina on jotain.
Jotain keksittävää,
jotain luettavaa
jotain purtavaa, ja jotain,
mistä valmistaa
edes pieni turvapaikka.
Siitä syystä,
voin ilokseni sanoa,
Baudelairet olivat
itse asiassa onnekkaita.
Loppu
LEMONY SNICKETIN
Surkeiden Sattumusten Sarja