Mr. Magorium's Wonder Emporium - Suomi Transcript

25.000 Tekstityksen versionumero: 1.2 Päiväys: 30.12.2007 Tämänkin tekstityksen tarjoaa: WWW.DIVXFINLAND.ORG Suomennos: Otukka, DickJohnson, Vongoethe, kati, BarFly83, Putki, Platypus ja Shafty Oikoluku: Aveil Tämä on yksi suosikki- tarinoistani kautta aikojen. Vaikka se alkaakin kellarista. Kerron sen niin kuin tämä Bellini sen kirjoitti. Hän asuu ihmeellisen, hämmästyttävän - herra Magoriumin Ihmekaupan alla. Aivan, hän nukkuu nuken kanssa. Bellinin työ on tehdä kaikkien kaupassa käyvien lasten kirjat. Hän pitää myös kirjaa herra Magoriumin elämästä. Herra Magorium teki leluja Napoleonille, päihitti Abraham Lincolnin ruutuhyppelyssä, - ja hänellä on ylösalaisin olemisen maailmanennätys. Toiset kutsuivat häntä neroksi. Äitini kutsui häntä omalaatuiseksi. Eräs Detroitista kotoisin oleva mies kutsui häntä selittämättömästi Steveksi. Magoriumin tarina oli tulossa viimeisiin lukuihinsa. Ei se mitään. Kaikkien rakastettujenkin tarinoiden pitää joskus loppua. Kun ne loppuvat, toinen tarina saa tilaisuuden alkaa. Lopun alku alkaa luvulla nimeltä - "Molly Mahoneyn ensimmäinen." Molly Mahoney oli Ihmekaupan johtaja, herra Magoriumin oppilas - ja ainoa ystäväni. Mahoney soitti pianoaan aamuisin yrittäen saada ensimmäisen konserttonsa valmiiksi. Mutta hän ei koskaan löytänyt oikeita nuotteja. Kaikki pitivät häntä musikaalisena nerona, kun hän oli nuori. Loistavana pianistina. Ja hän uskoi heitä. Nyt aikuisena hän ei ollut asiasta varma. En tiedä, mikseivät aikuiset usko samoihin asioihin kuin lapsena. Eikö aikuisten pitäisi olla viisaampia? Mahoney tarvitsi mahdollisuuden todistaa itselleen, - että hän oli enemmän kuin uskoi olevansa. Se mahdollisuus oli jo nurkan takana. Tämä luku alkaa näin: Hattuni jää jumiin. - Eric! - Hei, Mahoney! - Olet palannut. - Aivan. - Luulin, että leiri kestää neljä viikkoa. - Ei. Vain yhden. - Hattuni on jumissa. - Vaikuttaa siltä, että tarvitset tikkaat. Pitää vain hypätä korkeammalle. Eric, tuonne on yli kaksi metriä. - Kaksi metriä? Todellako? - Vähintään. - Luuletko, että minun pitäisi ottaa juoksuvauhti? - Luulen. - Saitko leirillä yhtään ystäviä? - Sain. Jeffin. - Onko Jeff olemassa? - On toki. Onko se eläin? Se oli orava. Hyvää huomenta. Sainpas! Tuo on hyvä tapa kadottaa juna. ASUNTO Rakastan laulamista. - Mahoney. - Huomenta. Nyt jo? Hitsin pimpula. Tule sisään. - Miten nukuitte? - Ylösalaisin. Jalkani kihelmöivät. Pois sohvalta, Mortimer. - Pidätkö turnipsista? - Kukaan ei pidä siitä. - Et siis taitaisi pitää turnipsivanukkaasta? - Luultavimmin en. Sääli. Tein sellaista. Halusin puhua siitä, mistä puhuimme viime viikolla. - Ettei paperin kuuluisi voittaa kiveä? - Ei, vaan että etsisin uuden työpaikan. - Sitähän minä sanoin. - Mitä? Tein turnipsivanukasta koko yön ja minulle valkeni, - että olen omistanut Ihmekaupan yli 113 vuotta. - Se on pitkä aika, Mahoney. - Niin on. Lähes 114 vuotta. Kertaakaan en ole katsonut kuittia. Minulla ei ole aavistustakaan kaupan arvosta. - Se ei varmastikaan ole hyvä. - Aivan niin. Mortimer, nouda! - Typerä seepra. Palkkaan kirjanpitäjän. - Minkä? Kirjanpitäjän. Sana viittaa hänen olevan - kirjan ja pitäjän mutanttiristeymä ja saatamme tarvita juuri sellaista. Hienoa, mutta olen varma, että sana... Soitin yhteen toimistoon, - ja he lupasivat lähettää yhden parhaista mutanteistaan. - Asia on ratkaistu. - Miten se on ratkaistu? - Mielestäni täydellisesti. Tule mukaan. - Olen vakavissani. - Mitä? - Olen juuttunut. - Lattiaanko? - Ei. - Miten sitten? - Henkilönä. Muistatteko, kun olin pieni tyttö ja soitin Rahmaninovin toisen pianokonserton - ja kaikki puhuivat mahdollisuuksistani? Nyt olen 23-vuotias ja kaikki puhuvat yhä mahdollisuuksistani. Mutta jos pyytäisitte minua soittamaan kappaleen, jonka osaan parhaiten, - soittaisin edelleen Rahmaninovin toisen. Voinko ehdottaa, että tyrmäät maailman - - Molly Mahoneyn ensimmäisellä? - Haluaisinkin, mutta olen juuttunut. Tule mukaani. - Tämä on sinulle, kaunokainen. - Kiitos. - Mikä se on? - Se on Congreven kuutio. - Se näyttää isolta puupölkyltä. - Se on iso puupölkky. Mutta se on nyt sinun puupölkkysi. Kiitos. Viime yönä mietinkin, ettei minulla ole tarpeeksi isoja puupölkkyjä. Epätodennäköiset seikkailut vaativat epätodennäköisiä työkaluja. - Lähdemmekö seikkailulle? - Me olemme jo sellaisella. Sanon vain tämän. Uskon, rakkauden, - tämän pölkyn ja pitävän mutantin kanssa - saatat löytää itsesi paikasta, jota et ole koskaan edes kuvitellut. Näiden sanojen myötä, avataan kauppa. - Odottakaa! - Mortimer, pysy poissa jääkaapilta. - Niin, hunajakennoni? - Olette yöpuvussa. Hyvät hyssyrät. - Eric. Voinko lainata hattuasi? - Toki. Anteeksi, paljonko tuo kalamobile maksaa? Tuoko? Se on 50 dollaria. 50? Eikö se ole hieman kallis? Huomatkaa, että kalat ovat tuoreita. Mikäli ette halua maksaa niin paljon, tuo toinen on vain 17 dollaria. Mutta sen kalat eivät ole tuoreita. Ja niillä on korkea kolesteroli. - Molly? Molly Mahoney? - Kyllä. Olen Dave Wolf. Olimme samalla fysiikantunnilla. - Aivan. Hei. - Hei. - Oletko yhä töissä täällä? - Olen. Kyllä olen. Entä sinä? Mitä sinä teet? - Olen insinööri. - Onnittelut. Hassua. En olisi tunnistanut sinua ilman tuota sormihommaa. Helpottaa kassakoneen käsittelyä. - Soitatko vielä pianoa? - Joka päivä. - Olen kaupungissa viikon. Missä sinä soitat? - Asunnossani. - Luulin, että... - Haluatko, että näitä paketoidaan? Ei kiitos. Oli hauska nähdä. Mietinkin, mitä sinulle on tapahtunut. - Oli hauska tavata. - Samat sanat. Odota. Olen pahoillani. Pomppupallot koettavat aina karata. Hyvä on. Pois sieltä! Pois! Sinä myös! Sinäkin! Anteeksi häiriö. Pärjäile. Hyvä on. Ostoksilla tässä vain. Ostoksilla vain. Saat värittää yli, vaikka he väittäisivät muuta. - Voisittekohan auttaa, neiti? - Voin ainakin yrittää. Pojanpoikani haluaa paloauton syntymäpäivälahjakseen. Siinä pitäisi olla tikapuut ja letku, josta tulee vettä. - En kuitenkaan löydä sellaista. - Katsotaanpa Isosta Kirjasta. Täältä löytyvät kaikki lelut, jotka ovat varastossamme. "A" kuten autot, vai "P" kuten paloautot? Kokeillaan "P":tä. - Kuinka te tuon teitte? - En minä sitä tehnyt. - Jotain te kyllä teitte. - Kumma kyllä, en. Kirja sen teki. Siinä on taikuutta. - Nostakaa korkeammalle! Nyt on hyvä! - Hätistä tuo lokki tiehensä. Anteeksi, neiti. Hei. Hei vaan. Päivää. Herra Magorium kutsui minut. Pukeuduttepa komeasti nukkemestariksi. Ei. Olen Henry Weston. Kirjanpitäjä. Tulin työhaastatteluun. Päivää. Nimeni on Mahoney. Olen myymälän johtaja. Hauska tutustua. Täytyy myöntää, etten lainkaan tiennyt tämän olevan lelukauppa. Jos lapset tajuavat, että tämä on lelukauppa, olemme pulassa. - Se oli vitsi. - Tiesin sen. Haluatte varmaankin puhua herra Magoriumin kanssa. Odottaisitteko hetken. Hei. Mitä tahdot? Mitä? Ei ole kohteliasta tuijottaa ihmisiä. Mikset menisi... - Aina sama juttu. - Hei. Edward Magorium, leluimpressaari - ihmeiden harrastaja, innokas kengän- kuluttaja. Haetteko kirjanpitäjän paikkaa? - Kyllä. Henry Weston. - Nimetkää Fibonaccin lukujonon luvut 12-16. 89, 144, 233, 377, 610. Täydellistä. Numero 4, onko se tarpeellinen? - On, jos pitää neliöjuurista. - Pidän kyllä. Hienoa. Hotdogien ja sämpylöiden suhdeluku. Miksei sinapin tähden sämpylöitä ole koskaan tarpeeksi? - Ylimääräisten makkaroiden vuoksi. - Niin, mutta miksi? - Jos vaikka pudottaa pari. - Millainen tunari pudottaa hotdogin? Kaikkea voi tapahtua. "Kaikkea voi tapahtua." Kerrassaan totta. Olette juuri etsimäni mutantti. - Paikka on teidän. - Mitä? - Paikka on teidän! - Näin helpostiko? - Riittää minulle. Olethan samaa mieltä? - En oikeastaan. Täydellistä. Olen kuullut teistä upeita asioita. - Todellako? - En vielä, mutta varmasti tulevaisuudessa. Toittekin helmitaulunne. Mahtavaa. Tulkaa, esittelen teille kaupan. Ankka, ankka, ankka. Hanhi. Myymme lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa. Muurahaistarhoista zeppeliineihin. Olen omistanut kaupan 113 vuotta, tähän maahan saapumisestani saakka, joskin - olen keksinyt leluja 1770-luvun puolivälistä saakka. Suokaa anteeksi. Sanoitteko 1770-luku? Sanoin. Ymmärtänette siis, että kirjanpito on minulle upouusi käsite. Olisitte siis vähintään 240 vuotta vanha. Saitte jo paikan, Mutantti. Tarpeetonta todistella taitojanne. Seuratkaa minua. Perillä ollaan. - Olen pitänyt kaiken tallessa. - Huomaan sen. Ovatko nämä kaikki kuitteja? Pääasiassa. Osa on tärkeitä asiakirjoja. Osa saattaa olla kehystämättömiä piirroksiani. En erota niitä toisistaan. Ette ilmeisesti ole koskaan pitänyt tuloistanne tiliä? - En. - Ettekä täyttänyt veroilmoitusta? - En. - Uusinut liiketoimintalupaanne? - Uusinut... - Antaa olla. Ymmärtänette, että liikkeenne arvon määrittäminen tästä - paloturvallisuusriskikasasta on ylivoimainen tehtävä. Mikäli olette jollain keinolla onnistunut välttämään konkurssin, häädön - tai vankilatuomion veronkierrosta, miksi tahdotte tehdä tämän nyt? - Osaatteko säilyttää salaisuuden? - Ammatissani noudatetaan - hyvin tarkasti yksityisyys- käytäntöä, olkaa huoleti. Mutta osaatteko säilyttää salaisuuden? - Osaan. - Teen lähtöä. - Kaupastako? - Maailmasta. Näettekö nämä kengät? Löysin ne pienestä kaupasta Toscanassa, ja rakastuin niihin niin täysin, - että ostin niitä tarpeeksi loppuelämääni varten. Tämä on viimeinen parini. Suonette siis anteeksi, marmorikuulakisat alkavat, - ja peukaloita on lämmiteltävä. Eric! Oletko valmis kuulakisoihin? Herra Magorium, näyttääkö tuo teistä normaalilta? Mikä? Ei, se ei näytä lainkaan normaalilta. Meidän on tarkkailtava sitä, Eric. Älkää välittäkö. Voin täällä aivan hyvin. Tämän luvun nimi on: "Katsokaapa tätä." PALLOT - Katsokaapa tätä. - Ei voi olla! - Mennään. Tämä on siistiä. - Katso. - Mennään. Auttakaa joku! Apua! Vallan vaikuttava pallo, vai mitä? Mahdoton väistettävä. Tuo poika on kummajainen. Mahoney! Oletteko nähnyt herra Magoriumia? Olen. Hän on näin pitkä ja hänellä on hassut kulmakarvat. - Hän on yläkerrassa. - Kiitoksia. - Voisitte yrittää ymmärtää vitsejäni. - Nauran sisäisesti. - Herra Magorium! - Mutantti! - Tulitteko hyväksymään hulavannehaasteeni? - On joitakin vakavia ongelmia. Vakavia ongelmiako? Ei minulla ole sellaisia. - Kyllä teillä on. - Enpä usko. Entä tämä brasilialaisen yhtiön lasku, jossa teidän - sanotaan olevan velkaa 300 000 dollaria maagisesta ovennupista. - Tämähän on naurettavaa. - Kiitoksia. 300 000 dollaria ovennupista? En maksanut siitä 200 000 enempää. Ottakaa koppi. - Entä Bellini? - Hän on kellarissa syntynyt kirjantekijä. - Teilläkö on vuokralainen kellarissa? - Hän syntyi siellä. En voi käskeä häntä lähtemään. Työntekijälistojenne mukaan teillä on useita kuvitteellisia hahmoja töissä. - Kuten? - Jahve-planeetan kuningas. - Hän on todellinen. - Ymmärtänette... Hän ei oikeasti ole olemattoman Jahve-planeetan kuningas, - - mutta hän ei ole kuvitteellinen. - Siinäpä se. Ellei planeettaa ole... Herra Weston, ei ihmisiä pidä mennä moittimaan harrastuksista. Anteeksi. Taisin vähän innostua. Mielestäni se oli hauskaa, mutta taisin... Anteeksi. - Kuka tuon teki? - Minä sen tein. - Vakavasti puhuen, kuka auttoi? - Ei kukaan. Mahoney! Minulla on pikakysymys. - Aivan pikapikaa. - Hyvä on, Mutantti. Voisitteko valaista tätä herra Magoriumin sepittämää historiikkia? - Mitä hän on sepittänyt? - Esimerkiksi tämä. Thomas Edisonin allekirjoittama velkakirja. - Niinkö? - "Kiitos ideasta", kuvituksena hehkulamppu. Onko se aito? Ei se ole aito Thomas Edisonin allekirjoittama velkakirja. Luulitteko, että sellaisia olisi oikeasti olemassa? Siinähän on allekirjoitus. Olkaa kiltti, suokaa minulle hetki. Tarvitsen vain yksinkertaisen selityksen. Toki. Se on taikalelukauppa. - Ei taikalelukauppoja ole olemassa. - Tietysti on. - Tarkoitatteko taialla erikoista? - Ei, tarkoitan maagista. - Uniikkia? - Maagista. Entä todella upeaa? Takanani on lelukauppa. Se on iso ja kummallinen, mutta silti se on pelkkä - lelukauppa. Tiesin sen heti nähtyäni tuon puvun. - Tiesitte mitä? - Olette pelkkä-tyyppi. - Mikä se on? - Juuri teidänlaisenne kaveri. Sama tukka, sama puku, samat kengät. Hän pelmahtaa paikalle, ja olivatpa asiat miten vain, kyseessä on pelkkä kauppa. "Tämä on pelkkä penkki." "Tämä on pelkkä puu." Pelkästään sitä, ei yhtään enempää. Mutta tämä on pelkkä kauppa. Teille se varmaan onkin vain sitä. ONKO SINUSSA KIPINÄÄ? TULE TÄHYSTÄMÄÄN TÄHTIÄ EDWARDIN PLANETAARIOON Täytyy sanoa, - että olen hyvin pettynyt sinuun. Ymmärrän surullisuuden, pelon tai jopa epäluuloisuuden, - mutta se ei ole mikään syy muuttua harmaaksi ja alkaa mököttää. Tuollaista käytöstä voisi odottaa upouudelta kaupalta. Tai joitakin vuosia vanhalta. Mutta että sinun ikäiseltäsi? Murjotatko sinä? Se on yksinkertaisesti kamalaa. Auttamaton tosiasia on, että lähden huomenna. Mahoney-rukka pitää sinusta huolta. Olen pahoillani, mutta se on tosiasia. Sitä ei muuteta huonolla käytöksellä. Molly rakastaa sinua, kuten minäkin. Mitä huominen tuokaan tullessaan, meidän on kohdattava se - päättäväisesti, iloisina ja rohkeina. Lakkaa siis äksyilemästä. Odotan, että ryhdistäydyt. Näytä kaunein ilmeesi lähtööni mennessä. Tämän luvun nimi on: "Hauska ja mieletön on mielettömän hauskaa." Siellä on uusi kaveri, Mutantti. Hän on hieman kireä. Kulti, vietitkö koko päivän siellä kaupassa? - Tein kaikenlaista. - Kuten? Tein veistoksen. Pompotin salkopalloa 20 000 kertaa. Keksin, kuinka saada pasianssi huijaamatta läpi joka kerta. Eric, noita asioita tehdään itsekseen. Oli siellä ihmisiä paikalla. Sovimme, että saat palata leiriltä aikaisin, jos yrität saada ystäviä. Ei ole minun syyni, ettei minusta pidetä. Ihmiset rakastavat sinua, kunhan saavat tilaisuuden tutustua sinuun. Ei lainkaan. Heidän mielestään olen outo. Koska rakennat veistoksia itseksesi? Koska kukaan ei tahdo leikkiä kanssani. Oletko pyytänyt ketään leikkimään? - En oikeastaan. - Ihmisille on annettava mahdollisuus. - Tiedän kyllä, kuinka siinä käy. - Et tiedä, kulti. Usko pois, ihmiset ovat aina täynnä yllätyksiä. Valitse vaikka joku tuntematon ja yritä ystävystyä hänen kanssaan. - Katso, mitä tapahtuu. - En tiedä, miten päästä alkuun. Helppoa. Aloita tervehtimällä. TERVE! MINÄ OLEN ERIC MINÄ OLEN HENRY PIDÄTKÖ TAMMIPELISTÄ? PIDIN SIITÄ LAPSENA HALUAISITKO PELATA? Minulla on töitä. ENTÄ TÖIDEN JÄLKEEN? EN KOSKAAN LAKKAA TYÖSKENTELEMÄSTÄ HÖH Mahoney! Mahoney-kulta! Keksin sinulle arvoituksen. - Ei juuri nyt. - Se on helppo. - Mikä on lyhyt, uskomaton ja sanoo "Auts"? - Ei aavistustakaan. Todella hauskaa. Mikä tuota nurkkaa vaivaa? Yrityksistäni huolimatta kauppa ei ilmeisesti suhtaudu poismenooni kovin positiivisesti. Mitä? Mikä poismeno? Sen piti olla mahtava yllätys, mutta kaupalla on näköjään muita suunnitelmia. - Tuo on yksi suosikeistani, Kristin. - Minkä piti olla yllätys? - Luovutan kaupan sinulle. - Luovutatte kaupan minulle? Yllätys! Anteeksi. Onko teillä "Utelias Vili menee sairaalaan"-kirjaa? Mahoney? - Käyn kysymässä. - Hieno kirja ja hyvä valinta. - Oletteko lukenut sen? - Lukenutko? Söin aamiaista Keltahattuisen miehen kanssa. - Vakavasti puhuen. - Mitä, Mahoney? - En voi ottaa Ihmekauppaa. - Mutta sanoit tarvitsevasi uuden tehtävän. Tarkoitin säveltämistä, en Ihmekaupan johtamista. Miksei? Olisit loistava johtaja. - Herra Magorium... - Niin? Kiitos, Bellini. Se on tuolle herralle, jolla on kirkuvan punainen tukka. Herra Magorium. Miksette kertonut minulle? Yllätyksen säännöt ovat ilmeisesti sinulle epäselviä. Entä jos en tahdo Ihmekauppaa? - Miksi et tahtoisi sitä? - Koska en minä osaa johtaa sitä. - Miksi et? - Koska teidän täytyy johtaa sitä. - Tuo ei ole hyvä syy. - Sen nimi on "Herra Magoriumin Ihmekauppa". Se rimmaa! Sitä paitsi - te olette taikuri ja minä en. Ja mitä te tekisitte, jos minä johtaisin Ihmekauppaa? - Minä lähden. - Lähdette? Anteeksi. Tässä antamassanne kirjassa on jotain vikaa. Vikaa? Tämä on käsittämätöntä. Kirja vain vitsailee. Kerron tästä heti Bellinille. Kiitos. - Herra Magorium! - Niin, Mark? Tulkaa. Jotain oudosti kummallista ja kummallisesti outoa tapahtuu. - Mitä nyt? - Maalasimme sormiväreillä niin kuin aina, - ja Katie katsoi ylös ja... Katsokaa! - Kaikki värit haalistuivat. - Meidän täytyy tarkistaa Huoneiden Ovi. Rottia! JUNAT. Huutosakkilaisia. Tarkista Iso Kirja, Mahoney. Haluaisin tikkunekun. - Painovoiman lait alkavat soveltaa itseään. - Pyysin Kirjalta tikkunekkua, sain lemurin. Me emme edes myy lemureita! En taida edes tietää, mikä lemuri on. - Onko se se pesukarhunnäköinen nisäkäs? - Meillä ei ole aikaa... Meillä ei ole aikaa keskustella lemureista. Olet oikeassa! Missä Eric on? Minunkin pitäisi tehdä jotain. Tarvitsemme sinua, Eric. Meillä on ongelma. Ottakaa tämä otus pois päältäni! Auttakaa joku! Aika lähteä. Kauppa käy parhaillaan läpi vaikeita aikoja. Pyydämme teitä lähtemään etuovien kautta rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. Kannattaa ehkä vältellä limaista tyttöä. Kolme, kaksi, yksi, laukaisu. Sulje kauppa. Hätäkokous yläkerrassa välittömästi. Voi räkä. - Mitä on tekeillä? - En tiedä. Voisitko tehdä palveluksen ja napata lemurin? - En osaa. Olen hammaslääkäri. - En minäkään. Olen yhdeksänvuotias. Anteeksi! Olen hyvin pettynyt tähän kirjaan, - jonka juuri avasin. Kauppa on suljettu. Sinäkin täällä? - Näköjään. - Mutta et todella. Istu alas, ole kiltti, Mahoney. Meidän on pidettävä kokouksemme järjestyksessä. Pyydän anteeksi. Valmistimme Mortimerin kanssa naposteltavaa, - - mutta hän söi kaikki pannukakut. - Kuka Mortimer on? Hän on seepra. - Anna olla, Eric. - Järjestys saliin. - Ensimmäinen asia. Eric? - Niin? - Nerokas hattu. - Kiitos. Toinen asia. Kauppa on pahasti poissa tolaltaan, - - kuten sen raivokohtaus osoittaa. - Raivokohtaus? - Miten onnistuit olemaan huomaamatta sitä? - Häneltä menee paljon ohi. Huomasin kaupungin kaavoitusosaston sortumisvaarahuomautuksen. Olisitte saattaneet joutua tarkkailuun ja saada virallisen varoituksen. - Hän oli toimistossa. - Ymmärrän. Uskoakseni kaupasta on tullut päivä päivältä surullisempi, - ja tänään se sai raivokohtauksen pelätessään minun lähtevän. Olen yrittänyt säilyttää kaupalla sen saman asenteen, - mielikuvituksen ja tunteen kuin niillä lapsilla on, jotka tulevat sinne leikkimään. Siten se on joskus altis samanlaisille purkauksille - kuin sen toisinaan haastava asiakaskuntakin. - Aivan kuin raivokohtaus. - Juuri niin, Mahoney. Ehkä kauppa tarvitsee jäähyn. Anteeksi nyt, mutta miten kauppa voi saada raivokohtauksen? Eikö kukaan selittänyt Mutantille, että tuo on taikalelukauppa? - Yritin kyllä. - Se on taikakauppa ja pystyy vaikka mihin. Mutta se alkoi harmaantua vasta Henryn tulon jälkeen. - Minunko? - Huomasin saman, Eric. - Mitä? - Voi Mutantti. Jos saan taikaleikkikenttänne sekoamaan, voin tilata kaavakkeella toisen henkilön tänne. - Onko työsi vain kaavakkeiden lähettämistä? - Ei, joskus myös vastaanotan niitä. - Puolet ja puolet. Lähetän ja vastaanotan. - Järjestystä. - Mutten silti ole mitenkään vastuussa... - Järjestystä. - Olin vain tekemässä työtäni. - Taas vain tekemässä työtäsi. Voisitko lopettaa vaikka vain hetkeksi? - Aikuiset puhuvat nyt. - Nyt riittää! Vaikka herra Weston tuli samaan aikaan kuin kaupan ongelmat alkoivat, se ei ole syy. Herra Weston on täällä ainoastaan määritelläkseen perintöni Mahoneylle. - Perintönne? - Saako Mahoney pyörittää kauppaa? - Siistiä. - Mitä tarkoitatte perinnöllä? - Olet hänen testamentissaan perijättärenä. - Miksi hänellä on testamentti? - Miksi sinä tiedät siitä? - Sanoinhan, kultaseni. Olen lähdössä. Luulin, että eläkkeelle tai lomalle. Millaista lähtöä oikein tarkoitatte? Mahoney, hän taitaa olla menossa taivaaseen. - Eikö niin? - Taivaaseen, - Elysionin kentille, Shangri-Lahan... Saatan tulla takaisin vaikka mehiläisenä. - Kuoletteko te? - Hehkulamput kuolevat, minä vain lähden. - Hetkinen. - Mahoney. - Oletteko sairas? - En. Ette vai? Milloin sitten ajattelitte lähteä? Puoli viiden aikoihin. Aamulla hän höpötteli puuta heinää. - Puuta heinää? - Sitten hänelle nousi kuume ja hän pyörtyi. - Ei pidä paikkaansa! - Ainakin viideksi minuutiksi. Tultuaan tajuihinsa hän oli tällainen. - Eli siis harhaluuloinen? - En minä ole harhaluuloinen! - Hänen puheissaan ei ole ollut järkeä. - Pötypuhetta. Hän narraa. Palturia! Hän väittää omistavansa taikalelukaupan. - Niin omistan, olet siellä töissä! - Ja hän on kuulemma 242-vuotias keksijä. Enkä ole! Olen 243-vuotias. Olit syntymä- päiväjuhlissani ja toit ilmapalloja. Selvästikin harhaluuloinen, voi johtua aivohalvauksesta. Aivohalvauksesta? Senkin puoskari, aivoni ovat kärsineet vain neronleimauksista. - Hoitaja, toisitteko rauhoittavaa? - Miksi valehtelet tällä tavoin? - Koska minun on pakko. - Mutta nenäsi kasvaa. En välitä siitä, teidän on elettävä. Kultaseni, niin olen elänytkin. - Hei. - Hei. - Tämä on todella vaikeaa. - Niin on. - Olen nimittäin todella huolissani. - Niin minäkin. En millään löydä minkäänlaisia vakuutusasiakirjoja. - Mitä? - Sairaalalaskut ovat nykyään järkyttäviä. Mutantti, hän saattaa kuolla. - Siksi meidän täytyisikin valmistautua. - Valmistautua? Sain tietää tästä vasta tunti sitten. - Yritän vain auttaa. - Pieleen menee ja pahasti. - Mitä? - Ei mitään. - Ehkä sinun kannattaisi mennä kotiin. - Voin jäädä ja... Mutantti? - Mene kotiin. - Hyvä on. - Kuule. - Hei. - Et olisi niin ankara Mutantille. - Hän haluaa puhua vakuutuksista. Tiedän, mutta ei hän muusta osaa puhua. - Mitä me oikein teemme? - En tiedä, - - mutta on eräs toinenkin ongelma. - Mikä? - Herra Magorium. - Niin? Emme ottaneet hänelle pyjamaa mukaan. - Lääkärit eivät löydä teistä mitään vikaa. - Eivät tietenkään, olen täysin terve. - Miksi sitten olette lähdössä? - On tullut aikani lähteä. - Siinäkö kaikki? - Mitä muutakaan? Mitä oikein teemme ilman teitä? - Pyöritätte kauppaa. - En osaa. - Siksi annoin sinulle Congreven kuution. - Eihän se tee mitään. - Mitä olet tehnyt sillä? - Mitä puupalikalla oikein voi tehdä? Etkö keksi mitään? Keksisin sille varmaan miljoona käyttötapaa. Puupalikalla voikin olla miljoona käyttötapaa, - mutta mitä luulet tapahtuvan, jos joku edes kerran - uskoisi siihen? En ymmärrä. Eric. Mikä oikein tuo noin pikkuisen - olennon tähän sairaiden ja heikosti vakuutettujen kammioon? Tervehdys, tohtori. - Toin tarpeellista tavaraa lahjakaupasta. - Loistavaa! Pidätkö seuraa herra Magoriumille, kun juttelen lääkärin kanssa? Mahoney, mihin sinä lääkäriä tarvitset? Oletko sairas? - Mitä sinulla on siellä? - No niin. Katsotaanpa. Pyjama. - Hammasharja. - Sähköiseen aamuun. Ja sitten? Mikroskooppi. Vesiletku. Ja suutin. - Lauta. - Kiitos vain. Ja tämä. - Mikä se on? - Baritonitorvi. Suurenmoista! Ojenna se minulle. Jos häntä ei vaivaa mikään, emme voi pitää häntä täällä. Emme voi vastata terveestä miehestä, väitti hän olevansa kuinka maaginen tahansa. Teidän täytyy viedä hänet kotiin. Teidän täytyy ymmärtää. Hän on päättänyt, että on hänen aikansa lähteä. Sitten voitte vain varmistaa, että hänellä on syitä elää. Mitä ihmettä? - Mitä oikein touhuatte? - Harjoittelen baritonitorven soittoa. - Minkä? - Ajattelin esiintyä psykiatrian osastolla. Toiset yrittävät nukkua. Eikö torven poistamiseen tarvita potilaan allekirjoitus? - Mistä te tämän löysitte? - Minä löysin sen. - Eräästä komerosta. - Ei komeroissamme säilytetä soittimia. Mistä muualtakaan olisin sen löytänyt? Mitä sinä siellä teet? Seison tuolilla. Nyt riitti. Molemmat ulos. Voitte tulla katsomaan häntä huomenna. - Heippa. - Näkemiin, Eric. Näkemiin, Mahoney. - Pysykää täällä huomiseen asti. - Sovittu. - Ja te, nuori mies, tarvitsette lepoa. - Totta. Tämä on ollut uuvuttavaa. - Miksi se poika seisoi tuolilla? - Hän varmisti, että minulla on tilaa nukkua. Jos sinun on tarkoitus auttaa minua, - antaa minulle viisautta, joka auttaa korjaamaan kaiken... Ole kiltti. Tee se nyt. Hyvä on. Teen sen sitten itse. Tämä luku on nimeltään: "Mieli muuttuu ja housut vaihtuvat." - Huomenta. - Huomenta. Kuinka hän jakselee? Haen vain joitain herra Magoriumin tavaroita ja lähden loppupäiväksi pois. Tulin vain tekemään toimistotöitä. Paitsi jos haluat minun työskentelevän täällä. - Työskentele missä vain haluat. - Tarkoitin, että jos vaikka tulee leluhätä. - Joku tarvitsee jotain, voisin auttaa. - Niin voisit. Jos vaikka pikku-Timmyn syntymäpäiville tarvitaan kourallinen Lego-palikoita... - Haluatko hoitaa kauppaa tämän päivän? - Olen jo paikalla ja... Hyvä on, haluan. Odotin kaksi tuntia epämukavalla penkillä ehdottaakseni sitä. - Miksi? - Koska... Koska olen ääliö. En halunnut sinun ajattelevan, etten välitä. Kyllä minä välitän, mutta... Toiset tuovat kukkia tai lähettävät postikortin tai halaavat. Minä taas varmistan, että heidän kirjanpitonsa on kunnossa. Tänään ajattelin kokeilla jotain muuta. Koska pidän sinusta ja haluan auttaa. Mutantti. Kun katsot minua, mitä sinä näet? Kauniit silmät? Ei, vaan - näetkö kimallusta? Tarkoitatko, että näenkö kiillettä kasvoillasi? En, vaan kimallusta. Millaista kimallusta? Kuin jotain heijastavaa tai jotain suurempaa, joka yrittää päästä ulos. Unohda koko juttu. Ehkä se ei ole ihan kimallus, vaan enemmänkin tuike? - Antaa olla. - Tai välkähdys? - Ei se mitään. - Entä se, mitä teet aina kädelläsi? - Se on omituinen tapa. - Ei siis kimallus? - Huomenta, sinililja. - Huomenta, herra hyvä. Katso, housut! - Mitä niistä? - Ei muuta kuin - housut! - Minulla myös. - Mahtavaa! Kauppaanko menemme? Itse asiassa tulette nyt mukaani. - Tämä hermostuttaa minua hieman. - Miksi? Koska tämä on ilkikurista ja lapsellista. - En malta odottaa. - Hyvä on. Oletteko valmis? - Kun sanon "hep". - Miksi aina "hep"? - Kun sanon "triskaidekafobia". - Se on hyvä. Valmiina, paikoillenne, - - triskaidekafobia! - Triskaidekafobia! Saisinko jutella johtajanne kanssa? Tim? Hänellä on asiaa. - Voinko auttaa? - Tämä on suuri kunnia. Minulla olisi kysyttävää hotdogien sämpylöistä. Se oli viimeinen. - 37 sekuntia. - Loistavaa. - Nyt odotamme. - Ei, hengitämme. Me molemmat uusiudumme. Sydämemme lyövät. Mielemme uskovat. Sielumme sulautuvat. Hyvin käytetyt 37 sekuntia ovat elinikä. Minua hämmentää se, että kukaan ei tiedä. Luulisi, että joku hot dog -teollisuudessa tietäisi tästä selvästä poikkeamasta. - Tässä on hyvä paikka. - Mitä tarkoitat? Mahoney, olen erittäin hämmentynyt. - Entä nyt? - Tanssikaa. Olet nerokas! Onpa riemuisa viimeinen päivä. - Älä lopeta! Tanssi kauemmin. - Ei. Seison vain. Miksi teit kaiken tämän? Halusin teidän näkevän kaikki pienet asiat, jotka menetätte, jos lähdette. Ymmärrän. Tämänhän piti olla paras viimeinen päivä, jonka kukaan on elänyt. Tämä ei voi olla viimeinen päivänne. - Kyllä on. - Ei. Sinun ansiostasi tämä päivä vaikuttaa ainutlaatuiselta. Nyt minun tarvitsee enää vain käyttää yleisöpuhelinta, niin elämäni on täysi. Mitä? Tässäkö? Olet oikeassa. Olet nero, hyvä numeroiden kanssa. Sinun pitäisi olla opettaja. - Hyvää huomenta. - Hei. Niin? Huomenta. - Onpa tänään hiljaista. - Kyllä. Kukaan ei ole käynyt. - Mahoney lähti. Olen ollut yksin. - Oletko ollut täällä yksin koko aamun? - Olen. - Eikö kauppa romahtanut ympäriltäsi? - S. - Mitä teet? - Kirjoitan ylös tuotekoodeja. - Ei, vaan Einsteinin kanssa. - Kenen kanssa? - Einsteinin. Einstein? Kunhan hypistelin. - Kulutin aikaani. - Tarkoitatko, että leikit? Mitä? Ei... Pidin vain mieleni aktiivisena, - kun ei ollut paljon muutakaan ajateltavaa. Tiedätkö, mitä tarkoitan? - Tiedän. - Hyvä. Sitä kutsutaan leikkimiseksi. Ei se mitään. Voit olla täällä leikkimässä leluilla, Mutantti. En kerro kenellekään. - Olkaa hyvä. - Lähdetään. Herra Magoriumin Ihmekauppa. Myymme leluja. Emme korjaa autojen vaihteita. Eric, soitan yleisöpuhelimesta! - Hienoa teille. - Minun täytyy kertoa sinulle kaksi asiaa. Päässäsi on loistava hattu. - Kiitos. - Löytäisitpä itsellesi ystäviä. - Onko selvä? - On. Olet minulle rakas. - Käske Mutantti puhelimeen. - Henry, puhelu sinulle. - Haloo? - Minulla on erittäin tärkeää kerrottavaa. - Olkaa hyvä ja lisätkää 35 senttiä. - Haloo? - Olkaa hyvä ja lisätkää 35 senttiä. - Haloo? - Haloo? - Olkaa hyvä ja lisätkää 35 senttiä. Kyllä hän sen vielä tajuaa. Yritä uudestaan. Älä viitsi. Älä viitsi. Käyttäydyt naurettavasti. Sinun täytyy tehdä se joskus. Yritä uudestaan. - Mitä teet? - Meillä on hermostunut Slinky. - Pärjäämme hyvin. Olemme hyvä tiimi. - Olen samaa mieltä. Lelut ovat kylläkin yhä järkyttyneitä. - Totta. - Lopetetaanko tältä päivältä? - Siltä näyttää. - Hyvä. Tammea. - Mitä? - Pelataan tammea. - Ei, minun täytyy palata toimistolle. - Älä viitsi. Yksi peli. - Olen pahoillani. Joskus toiste. - Yksi vain? - Henry! - Niin? - Voisitko... - Niin? Mahoney saattaa minut yleensä kotiin, ja kohta on pimeää. - Haluatko minun saattavan sinut kotiin? - Kiitos. Voinko kysyä, mistä saat hattusi? - Huoneestani. - Sinulla on joka päivä erilainen. - Aivan, kerään niitä. - Vai keräät? Herra Magorium sanoo minulla olevan hienoin hattukokoelma, mitä hän on nähnyt. Tunnen ihmisiä, jotka omistavat useita hattuja, - mutten ole tainnut ennen kuulla hattujen kerääjästä. Haluatko nähdä ne? - Yritä olla ällistymättä kuoliaaksi. - Selvä. ERICIN HUONE KESKENERÄINEN Eikö olekin aika hienoa? Kun puhuit monista, odotin noin kahtakymmentä. Minulla on enemmän. - Käytätkö näitä kaikkia? - Toki. Mitä hyötyä niistä muuten olisi? - Haluatko kokeilla? - Ei, kiitos. Ei tarvitse. - Hei. - Niin? Emmeköhän me molemmat tiedä, että haluat kokeilla. En tiedä, mistä aloittaisin! Meidän täytyy ostaa lohikäärmeelle hammasharja, teidän Korkeutenne. Sen henki haisi kauhealta sen syötyä suurimman osan kaupunkilaisista. - Söikö se kaupunkilaiset? - Se söi leipurin ja tämän vaimon. Se söi metsurin ja hänen kolme poikaansa. Jälkiruoaksi hän söi suutarin. Hyvä ajatus. Mene pesemään lohikäärmeen hampaat. - Minäkö? Se ei pidä minusta. - Ja? Mitä tuolla tarkoitat? Se on melko suuri ja - näyttää kaukaa hämmästyttävän paljon hammastikulta. Eric? Onko siellä joku... - Kuka hän on? - Mutantti. - Mikä? - Henry. - Henry. Anteeksi. - Kuka Henry? - Henry Weston. Työskentelen... - Mitä teette talossani? Minä leikin. Älä ole ilkeä hänelle. Henry on ystäväni. Olenko? - Olet. - Siistiä. - Ettekö ole hieman vanha vaateleikkeihin? - Olen, ehdottomasti. On myöhäkin. Minulla on töitä rästissä. Lähdenkin töihin. Nähdään. - Eikö sinulla ole askareita, Eric? - Hän työskenteli kaupassa koko päivän... - Luulin, että olitte lähdössä. - Anteeksi. Nähdään. - Mahoney. - Älkää lähtekö. - Miksi? - En ole valmis. - En ole valmis siihen. - Olen pahoillani. Tiedätkö, miten Shakeaspeare kuvasi kuningas Learin kuoleman viidennessä näytöksessä? "Hän kuoli." Ei mitään muuta. Ei fanfaareja, kielikuvia eikä mahtavia viimeisiä sanoja. Draamakirjallisuuden vaikuttavin teos huipentuu lauseeseen: "hän kuoli". Shakespearen täytyi olla nero, kun keksi sen. Silti aina, kun luen nuo kaksi sanaa, - tulen aina suunnattoman levottomaksi. Tiedän, että suru on luonnollista, mutta ei noiden sanojen takia, - vaan sen elämän, jonka näimme ennen noita sanoja. Olen elänyt kaikki viisi näytöstäni, Mahoney, - enkä pyydä sinun olevan iloinen, että lähden. Pyydän vain, että käännät sivua. Jatkat lukemista - ja annat seuraavan tarinan alkaa. Jos joku joskus kysyy minusta, - kerrot ihmeellisestä elämästäni - ja päätät sen yksinkertaisesti ja vaatimattomasti sanoihin: "hän kuoli". Rakastan sinua. Minäkin rakastan sinua. Elämäsi on tilaisuus. Elä sen mukaan. Hyvästi, rakkaani. 1764 - 2007 LELUIMPRESSAARI IHMEIDEN HARRASTAJA INNOKAS KENGÄNKULUTTAJA MAGORIUM Ei tämä niin kamala ole. Saamme sen takaisin loistoonsa, eikö niin, Mahoney? Avataan kauppa ja katsotaan miten käy. - Olen pahoillani, Eric. - Minä autan. Älä lähde. - Mahoney, älä lähde. - Olen pahoillani. - Se tarvitsee vain vähän taikaa. - Tiedän. Minulla ei ole sitä. Tämän luvun nimi on: "Uusi alku." MYYTÄVÄNÄ - Eric? - Mitä sinä teet? - Soitan Jennifer Juniperia. - Miksi? Koska joku pyysi. - Ei, vaan miksi olet täällä? - Tarvitsen rahaa, Eric. - Avaa sitten kauppa. - En voi. Avaisin sen mielelläni, mutta en voi. En ole herra Magorium. - Siksikö se on myytävänä? - Niin. Olen pahoillani. Ei ollut tarkoitus tuottaa sinulle pettymystä. - Haluatko sinä tätä? - En. - En, mutta en osaa tehdä muutakaan. - Älä sano noin. Ymmärrän, että tämä on vaikeaa sinulle. Vaikeaa tämä on minullekin. En kuitenkaan voi enää olla lapsi. Siksi herra Magorium antoi kaupan sinulle. Luoja. Ei ihmekään, ettei kauppa käy. Tämä on masentava. - Voinko mennä leikkimään tuonne? - Toki. - Jack, älä sitten koske mihinkään. - Ei haittaa. Hän voi leikkiä millä haluaa. - Tulkaa katsomaan kierreportaita. - Tiedätkö, miten se toimii? Minä näytän. - Siistiä! - Niin on. Se on magneetti. - Miten magneetti toimii? - En tiedä. Se on... Onko se taikuutta? Uskon niin. Nuo planeetat ja raketti... Pakko sanoa, ettei tämä ole kovin käytännöllinen. Tätä ei rakennettu käytännöllisyyttä silmällä pitäen. Hintaan nähden tämä on tarpeeksi suuri. - Kuuluvatko kalusteet hintaan? - Kuuluvat. Kassakone, - liukumäki, puu, planeetat, - - raketti, Huoneiden Ovi... - Mahtavaa. Ilmoitan sitten. - Jack, tule. Lähdetään. - Äiti, sinun on nähtävä tämä! Ei ole aikaa. Äidin on mentävä katsomaan muitakin kiinteistöjä. - Hiero käsiäsi. - Otamme yhteyttä. Äiti, se on taikaa! Tulin esittämään huomattavan tarjouksen kaupasta. Mitä? Vaikka en voi tarjota koko summaa ja olen vain yhdeksänvuotias, - tarjoukseni saattaisi kiinnostaa sinua. Siinä lukee, että voin tarjota Mahoneylle - 237 dollarin käsirahan 10, 5 ja 1 sentin kolikoilla - sekä isoäidiltä saadulla joulusekillä. Voin myös maksaa viikkorahani ja hyvän prosentin kaupan viikkotuotosta. Huomaa, että ikäni toimii etuna, - sillä minulla on enemmän elinviikkoja jäljellä kuin keskiverto-ostajalla. - Mikä tarkoittaa enemmän viikkorahoja. - Miksi teet tämän? Haluan päästä kiinteistöbisnekseen. Hankkia muutaman kiinteistön. Jättää jälkeni kaupunkiin. - Voimme sijoittaa vain tulevaisuuteen. - Kaveri. Eric, lopeta. En halua jonkun muun omistavan liikettä. - En halua sen muuttuvan. - Hyvä on. - Lisään hattukokoelmani pottiin. - Älä tee sitä. Täytyy olla vielä jotakin. Pyydän. Mahoney on tekemässä kauhean virheen, Mutantti. Emme voi sallia sitä. Ystävänäni, - auta minua. Ole kiltti. TERVE Päivää. Mitä täällä on tapahtunut? En usko, että ymmärtäisit sitä. - Minulla on uutisia. - Niinkö? Kaupasta tehtiin tarjous. Se on hyvä tarjous. Käteisellä. Naiselta, jonka tapasit tänään. On myöhä, mutta hän on vaativa. Sanoin, että tutkit sitä, ja teet päätöksen aamulla. Hyvä on. Pitäisikö minun hyväksyä tämä? Pitäisikö minun hyväksyä tämä? Kokemukseni perusteella sanoisin, - että se on ainutlaatuinen tarjous, ja paljon enemmän kuin odotimme. Olisit typerys, ellet hyväksyisi sitä. En kuitenkaan tullut tänne kokemukseni takia. Tulin ystävänäsi. - Ja mielestäni et saisi luopua kaupasta. - Et edes usko siihen. - En, mutta... - En pysty. Tahtoisin, mutten pysty. - Et vain pysty? - Niin. - Enpä kai sitten. - Mikä siellä on? Congreven kuutio. Sen avulla pitäisi muka ratkaista joku iso arvoitus. - Näyttää puupalikalta. - Se onkin. Sinunko pitäisi ratkaista arvoitus puupalikan avulla? Se on taikapuupalikka, Mutantti. Puupalikka, - joka varmaan oikeissa käsissä paljastaisi jonkin suuruuden, jota - - emme osaa edes kuvitella. - Se on mahdotonta. Sinä et käsitä. Et vain huomaa sitä. Jokaisen päivän jokaisena minuuttina jokaisessa nurkassa, tapahtui mahdotonta. - Uskotko tosiaan siihen? - Kyllä. - Että tämä on taikakauppa? - Et koskaan nähnyt. - Että tuo palikka on jotain erikoista? - Uskon siihen koko sydämelläni. Mutta karvas totuus on, että vain herra Magorium pystyi siihen. Kauppa oli hänen, ei minun. Arvostan sitä, että tulit, mutta se on mennyttä. - Sano, ettei tuossa palikassa ole taikaa. - Siinä on taikaa. - Mikä sinua vaivaa, Mutantti? - Sano vielä, että se on jotain enemmän. Se on taatusti enemmän kuin vain puupalikka. Liikkumisensa puolesta ainakin. Liiku. Pystyt kyllä parempaankin. Liiku! Ole huoleti. Jos putoat, nostan sinut takaisin. Liiku! Mahdotonta. Tämän luvun nimi on: "Uskomalla se tulee todeksi." tai: "Sekoilua Mutantin kanssa." Mutantti. Mutantti? Herätys, ruusunen. Meillä on seuraa. - Mitä? - Herätys, unikeko! Huomenta. Pahoittelen herätystä, mutta nukuit jo tarpeeksi. - Mikä päätäsi vaivaa? - Sattuu. Löin sen aika lujaa. - Niinkö? - Varmaan silloin, kun pyörryin. Mitä tarkoitat? - Kun kaaduin maahan. - En nähnyt sitä. - Näit, eilen illalla. - Eilen menin kotiini. Ei vaan sitä ennen. Menetin tajuntani! - Olet varmaankin erehtynyt. - Ei, minä pyörryin. - Muistan sen. Kuution lentämisen jälkeen. - Mikä kuutio? Mikä kuutioko? Mahoney! Congreven kuutio. Sait sen lentämään ympäriinsä. Taisit nähdä unta. Jäit tänne viimeistelemään kauppakirjoja. - Kenties nukahdit. - En, en taatusti! Pyörryin sen jälkeen, kun sait kuution lentämään. Väliäkö tuolla. Myyn kaupan. Mitä? Muistathan tarjouksen. Teemme kaupat nyt aamulla. - Et voi. - Miksen voi? - Koska tässä on taikaa. - Uskotko todella kaupassa olevan taikaa? - Uskon kyllä. Eikö sitä ole hieman hankala uskoa? Tuskinpa. Ei lainkaan. Nyt... Uskon, että voit tehdä siitä aivan millaisen haluat. Se on sinusta kiinni. Olet puupalikka. - Puupalikka? - Aivan, Mahoney. Sinä se olet. Sinun ei tarvitse uskoa kuutioon, ei kauppaan eikä minuun. Sinun on uskottava itseesi. - Voihan pyhä lehmä. - Mitä nyt? Kimallus. Uskomatonta. Niin alkoi Molly Mahoneyn tarina. Täälläkin tehdään pieniä ihmeitä: WWW.DIVXFINLAND.ORG