Tip:
Highlight text to annotate it
X
Toukokuun viidestoista Noolin viidakossa
auringon paahteessa, viileässä lammessa
polskutteli, nautiskeli viidakon iloista
Horton kuullessaan ääntä hienoista.
-Horton!
-Horton!
Huomenta, oppilaat. Oletteko valmiita?
-Joo!
-Hypätkää kyytiin!
Varokaa!
Tommi on kyydissä. Entä Kati?
No niin.
Tuossa se on.
Yksi viidakon ällistyttävimpiä olioita.
Lehtijäärä.
Se suojautuu vihollisiltaan
naamioitumalla lehdeksi.
Melkoinen puristusvoima. Päästähän irti.
Älä ujostele.
Taisin erehtyä.
Ei täällä ole lehtijääriä.
Irti!
Nielaisin yhden!
Tommi, vedä se pois!
Okei.
Paheksuvia ääniä Kenguru päästeli.
Hän uskoo olevansa muita viisaampi.
Hän lait laati ja säännöt saneli,
luuli olevansa viidakon valtias.
Miksen saa leikkiä muiden kanssa?
Minähän olen sanonut,
että viidakossa ei riehuta kuin villieläimet.
Horton on toden totta omalaatuinen.
Lapset oppivat häneltä valtavasti.
Oppivat vähä-älyisiksi vänkyröiksi!
Sen takia Rudi käy pussikoulua.
Kengurun siinä ivallisesti hymähdellessä...
Minulla oli hurjan kivaa!
Mitä näytät meille seuraavaksi?
...hiukkanen Hortonin korvan ohi leijaili.
Ja taas kuului ääni, pieni ja vaimea,
kuin pieni ihminen huutaisi apua.
Silloin Horton ajatteli varmaan
jonkun seisovan päällä
hiukkasen harmaan!
Kokonainen perhekin olla se voi,
perheen lapset kasvavat niin että soi.
Haluan elää!
Pitää mennä. Kati jatkaa.
Odota!
-Tule takaisin!
-Varo!
Mahtuu, mahtuu!
-Joku tulee!
-Banaanit tänne!
-Odota!
-Tee hälytys!
Anteeksi tömistelyni.
Anteeksi! Siivoan myöhemmin.
Ammuksia!
Rakastan banaanien tuoksua aamuisin.
Banaani tulee!
Hei, nisäkkäitähän tässä ollaan kaikki.
Diplomatia alkaa rakoilla.
Sainpas sinut kiinni!
Heippa!
Vau.
Noin.
Nyt olet turvassa.
Kuulin sinun puhuvan. Ihan oikeasti.
Missä sinä olet?
Horton!
Anteeksi.
Näin pölyhiukkasen. Se huusi apua.
-Ja olin...
-Hiukkanen huusi apua?
No ei, sehän on ihan naurettavaa.
Sanoinko muka niin? Ei hiukkanen huuda.
Haloo!
Sen päällä oleva ihminen kaipaa apua.
Absurdia. Eihän niin pieniä ihmisiä ole.
Jospa he eivät ole pieniä,
-vaan me isoja.
-Horton.
Mieti. Mitä jos tuolla jossain on joku,
joka katselee maailmaamme?
Ja pitää meitä hiukkasina.
Sitten tuleekin joku toinen ja sanoo:
"Ei noin pieniä ihmisiä olekaan."
"Väitätkö valehtelijaksi?"
"Jos kalikka kalahtaa, älähdä."
Eka kaveri nappaa tiilen ja...
Seuraava ei ole pienen korville sopivaa:
"Haluatko selkääsi, läski?"
-Horton!
-Mitä?
Hiukkasen päällä ei ole mitään.
-Minä kuulin.
-Vai että kuulit.
Jestas.
Miksi minä en kuule mitään?
No...
Jos jotakin ei näe, kuule eikä tunne,
sitä ei ole olemassa.
Pieniin mielikuvitusihmisiin uskomista
ei harrasteta eikä hyväksytä
täällä Noolin viidakossa.
Löydän takuulla jonkun, joka uskoo
-minua.
-Et puhu siitä kenellekään.
Et etenkään lapsille.
Et saa myrkyttää
lasten mieliä pötypuheilla.
Yhteisössämme on säännöt.
Jos haluat asua täällä, noudata niitä.
Hyvää päivänjatkoa.
Selvä. Panen sanasi harkintaan.
Kiitos mielipiteestäsi.
En tajua. Kuulin sinut.
Ääni oli yhtä selkeä kuin nenä päässäni.
Aivan. Ehkä sinä et kuule minua.
Korvasi ovat pikkuruiset.
Pitää puhua lujempaa.
Haloo!
Jotkut teistä saattavat vakuuttua,
uskoa hapannaama-kengurua.
"Ei niin pieniä ihmisiä voi ollakaan."
Vaan kyllä voi, toden totta,
Horton oli oikeassa.
Haloo!
Huuto kulki pitkän matkan alaspäin,
Hiukkaseen asti, läpi pilvien,
kunnes saapui kaupunkiin.
Se oli Huuville, jossa huut elivät
onnellista, huoletonta elämää viettivät.
He eivät tiedä asuvansa apilan lehdellä,
eivät tiedä maailmansa olevan vaarassa.
-Päältä!
-Alta!
Huuvillen pormestari, McDodd nimeltään,
oli rehti ja reilu, hieman erikoinen.
Lapsilauma valtava oli hällä,
96 tytärtä siellä sun täällä,
96 tytärtä, joita rakastaa ja opettaa,
tosin kullekin riitti vain hetki aikaa.
Sain ylivedon Huu-historian kokeesta.
Huu-historian minä muistankin.
Hyvä tyttö.
-Hildy vei hiusharjani!
-Hali vei hiusharjani!
Katsokaa!
Kaikki hyvin.
Saanko Huu-puhelimen?
Kaikilla on jo sellainen.
Ihanko kaikilla?
Mietin asiaa.
Katso, isi!
Hammaf.
Sano hammas, kullanmuru.
Huuvillen omien sääntöjen myötä
esikoinen jatkaa isänsä työtä.
Ken on se, jolle johtajan viitta osuu?
Hän on Jojo, historian pienin huu.
Jojo, miten hurisee? Mikä meininki?
Meille muille on selvääkin selvempää,
ettei Jojo halunnut isänsä asemaa.
Pormestari painosti, omiaan luuli
Jojo istui hiljaa ja synkisteli.
Voi Jojo!
-Miksi hän saa enemmän aikaa?
-Epäreilua.
Poika!
Miksei poika sanonut mitään?
Kaipa pelkäsi isänsä pettymystä.
Arvaa mikä on siistiä.
Tämä!
Katso seinillä roikkuvia ihmisiä.
Poika, olet osa pitkää sukuperinnettä.
Arvaa mitä.
Isoisäsi oli Huuvillen pormestari,
kuten myös isoisäsi äiti, aivan.
Lista ulottuu
isoisoisoiso - vähemmän iso-
isoisoisoisoisoisoisoisoiso-
isoisääsi.
Toivon vielä olevani yksi heistä.
Suuri pormestari.
Mikään ei vedä vertoja tälle viralle.
Päätöslauselmia, asetuksia, budjetteja.
Ruokaparaatissa saan istua
jättilihapullan päällä.
Jonakin päivänä virka on sinun.
Kannat pormestarin vaakunaa.
Sinun pitää vain... vain...
Tiedäthän?
Okei. Hyvä juttuhetki.
Hyvä, että kävimme keskustelun,
jota jatkan nyt yksikseni. Hyvä.
Kyllä nyt kelpaa.
Ei hassumpaa, ei todellakaan.
Leppoisaa jutustelua hiukkasen kanssa.
Me olemme tiimi. Äänestämme asioista.
Salaseura valtasuhteiden vaa'ankielenä.
-Horton.
-Mukaan pääsee vain
hassulla hatulla.
Kuuntele, Horton!
Veli Morton saa puheenvuoron.
On tosi hienoa, että löysit hiukkasen.
Mutta voisit pitää sen omana tietonasi.
Miksi?
Puhut apilalle. Se ei näytä järkevältä.
Arvaa mikä ei näytä järkevältä.
Se, että puhut kuin hiukkasta ei olisikaan.
Ei sekään hauku sinua.
Ryve vapaasti ylemmyydentunnossasi.
Hällä väliä,
pitääkö yksi hiukkanen minusta.
Nyt tajuan, mistä kiikastaa.
Vaikka hiukkasesta tulisi tosiystäväni,
se ei koskaan syrjäytä sinua.
Sääli, että se pitää sanoa ääneen.
Mahtavaa. Tuosta oli apua.
Mutta älä kerro muille.
Nähdään. Yritä edes!
Horton, mitä sinulla on?
Ei mitään!
Emme tee mitään.
-Olemme ihan yksin.
-Ketkä me?
Mitä? Sanoinko me?
En, sillä silloinhan
olisin jonkun seurassa.
Ette saa kertoa kellekään.
Jos joku kuulee, voi käydä köpelösti.
En oikein tiedä miksi.
Emme kerro kellekään.
Tai ainakaan muut eivät kerro eteenpäin.
Hyvä!
Olin kylvyssä,
koska nahkani kuivuu.
Kun Horton kertoi
tarinaansa hiukkasesta,
ja siitä, miten esti tätä hukkumasta,
lähti pormestari työmatkalleen
ja huomasi asioiden muuttuneen.
Eihän Horton tietää voinut,
että pieni pomppu...
...ja sukelsin veteen näin!
maan kamaralla tuntui isolta alhaalla.
Joe, älä rehki liikaa.
Luksusasunnot eivät valmistu itsestään.
Kappas! Taisin olla väärässä.
Se tapahtui oikeasti.
Pormestarin pitäisi,
toden totta, tuoda julki
oudot havaintonsa.
Häneltä ei puuttunut tahtoa, mutta...
-Olette myöhässä.
-Kiitos, neiti Jelppi.
...Huuvillessä ei koskaan ollut ongelmia.
Täällä laulu raikuu ja musiikki soi.
Huuvilleä parempaa paikkaa ei olla voi!
Satavuotisjuhlat lähestyvät vauhdilla,
joten aloitetaan kokous.
Pormestari, tuonet hyviä uutisia.
hyviä uutisia
Tuon uutisia.
En tiedä, ovatko ne hyviä vai huonoja.
Olen huomannut erikoisia tapahtumia.
Hyvällä tavalla erikoisia?
Järistyksiä, pilvipyörteitä.
Voisimme varmuuden vuoksi
harkita satavuotisjuhlien lykkäämistä.
Voisimme mitä?
Lykätä satavuotisjuhlia.
mitä? xpnrnughzfsnxnvlbz
Ääntä!
Lykätä satavuotisjuhlia!
Aiomme juhlia sataa harmonian vuotta,
ja sinä haluat lykätä juhlia?
Vaara voi uhata.
Täällä ei ole vaaroja.
Ei ole eikä tule, pölvästi!
Satavuotisjuhlat järjestetään!
Pormestari hölmöili.
Kaikki ovat yhtä hymyä.
Tuo sattui!
Minulla on jo 15 000 ystävää.
Miten niin ei näytä minulta?
Näytin tuolta 10 vuotta sitten. Odota.
Kohtelee kuin idioottia.
Näytänkö idiootilta?
-En taida vastata tuohon.
-En ole idiootti.
Sanoi minua pölvästiksi! Se on rumaa.
Itse on pölvästi. Senkin.
Yök!
Katso itseäsi.
Nitoja ei takuulla pue sinua.
-Kiitos, neiti Jelppi.
-Eipä kestä.
Haloo?
Varo tai kumautan!
Haloo?
Haloo?
Kuka siellä?
Pormestari.
Pormestari!
Puhun pormestarin kanssa!
Tiesinhän, että hiukkasessa on elämää.
Missä hiukkasessa?
En tiedä miten tämän sanoisin...
Te elätte pölyhiukkasessa.
Pakko todeta, oi sinä ääni putkesta,
että minä asun Huuvillessä.
Huuville on hiukkanen.
Vai niin.
Kuka puhuu?
Tilitoimiston Petuko?
Olen Horton, elefantti.
Jep jep, Horton.
Keksitty nimi. Missä olet?
Sieltä katsottuna olen kai taivaalla.
Teihin verrattuna olen valtava.
Vaikka olenkin hoikistunut melkoisesti.
Harrastan uintia.
Koko maailmanne
mahtuu kukkasen päälle.
Aika paksua, Petu.
Etkö usko? Asetan teidät varjoon.
Täysin mahdotonta...
Pimeys.
Valo.
Pimeys.
Valo. Pimeys, valo.
Valo!
Tajuatko?
Tämä on outo kosminen lähentyminen.
Maailmojemme tiet ovat kohdanneet!
Jättiläismaailma! Ja minimaailma.
Silti saimme yhteyden.
Se on melko ihmeellistä.
Onko kaikki hyvin?
Sano sinä. Sinä sitä hiukkasta pitelet.
Minä pitelen hiukkasta.
Minä pitelen hiukkasta.
Ei hätää, pormestari.
Odota!
Mitä ihmettä, mietti pormestari.
Ehkä asiaa valaisisi tohtori Laru,
Huun yliopiston älyköistä älykkäin.
Tohtori Laru!
Tämä on järjetöntä.
Pormestari,
voinko auttaa?
En tiedä. Mietin tässä vain,
että jos maailmamme olisi
pieni pölyhiukkanen,
mistä tietäisimme sen?
Miksi kysytte?
Muuten vain, en edes muista.
Tai muistan.
Eräs tyyppi puhui sellaisia.
Ei elefantti taivaalla, vaan mies maassa.
Siitä seuraisi kaikenlaisia juttuja.
Hyviäkö?
Pieni hiukkanenko?
Pieni hiukkanen.
Joka leijailisi ilmassa.
Selittämättömiä järistyksiä
hurjia säänmuutoksia.
Jos vakautta ei saavutettaisi,
maailmamme tuhoutuisi!
Voi ei.
Horton!
Ei, vaan Benny.
Hortonilla on muuta menoa.
Vitsi.
Minä se olen.
Olemme pulassa.
Horton, tarvitsen apuasi.
Jos hiukkanen pysyy liikkeessä,
maailmamme saattaa tuhoutua.
Etsi meille turvallinen ja vakaa koti.
Pian.
Asia selvä. Katsotaanpa...
Onpa hieno näköala.
Onko kaikki hyvin?
Mitä siellä tapahtuu?
Viidakko on kuoleman tyyssija!
Tuo on hyvä paikka.
Horton näki korkealla vuorenhuipulla
luolan rauhaisan, hiljaisen, viileän.
Siellä kasvoi upea auringonkukka.
Siitä tulisi loistava turvapaikka.
Pormestari, löysin täydellisen paikan.
Tuolla se on.
-Nool-vuoren huipulla.
-Herra pormestari?
Voisinpa...
Kiiltää.
Juhlakomitea toivoo, että tutkitte
ruokaparaatin lihapullan.
Sitten menette huu-juurihoitoon.
Ei nimi tee siitä yhtään kivuttomampaa.
Se on vain pidempi!
En halua sinne.
Horton, pitää mennä.
Täytyy tutkia jättilihapulla.
Hoida sinä lihapulla.
Minä hoidan panikoinnin.
Horton aloitti matkan vaarallisen
pelastaakseen pienen pölyhiukkasen.
Horton oli lojaali, rohkea ja kiltti.
Suojelen sinua.
Hän oli urhea sankari...
Suojelen sinua!
...ainakin kuvitelmissaan.
Ollaan näkymättömiä, matkataan ääneti.
Tietyt voimat pyrkivät tuhoamaan meidät.
(karjuntaa)
Luulitko pääseväsi yllättämään?
Tekniikkani on ylivertainen.
(tuskaa)
Hallitset katkeavat oksat! Tietä!
Vauhtia, Morton!
Olet nopea, mutta Kengurulla on apinat.
Pidän niitä pilkkanani.
Lisää apilaa!
Horton on sankareiden sankari!
-Horton!
-Morton!
Vauhtia!
Nool-vuori on tuolla.
Vuorenhuipulle! Salamana!
Anteeksi, kaveri.
Toivut, kun ajattelet positiivisesti.
-Katso, Horton!
-Horton! Katso!
Meillä on omat maailmat!
Joo.
Täällä kaikki ovat poneja,
jotka syövät sateenkaaria
ja kakkivat perhosia.
Kaunista, Kati.
Todella oudolla tavalla.
Minun Jessica-maassani
palvotaan kuningatar Jessicaa,
sillä hän on niin kaunis.
Tosi siistiä.
-Rudi!
-Varo!
Paras ystäväni elää siinä.
Eihän apilassa voi kukaan asua.
Horton on kiusankappale.
Äiti, älä!
Mene huoneeseesi.
Horton!
Maali!
Mitä sinä teet?
Olette pulassa!
-Oletko unohtanut keskustelumme?
-En. Olen elefantti.
Elefantit eivät koskaan unohda.
Seisoin päälläni, ja sinä hymähdit
kysyen: "Mitä sinä teet?"
Sitten kerroin hiukkasesta.
Vedit minua korvista
ja tökit minua otsaan...
-Horton!
-Oikeasti.
Anna apila minulle. Nyt heti.
En anna.
Etkö?
En.
Haluatko riitaantua kanssani?
Siitä tulee hurjan ikävää.
Kysy itseltäsi:
"Haluanko kestää kaiken tämän?"
"Yhden apilan takia?"
Usko minua, Horton.
Et sinä halua.
Tänne se!
En voi antaa apilaa sinulle.
Hiukkasessa on ihmisiä.
He ovat hurjan pieniä,
mutta ihminen se on pienikin ihminen.
Menit liian pitkälle ja saat maksaa.
Horton on kiusankappale.
Hän ruokkii lasten mielikuvitusta.
Se on sairasta.
Hiukkanen on saatava
Nool-vuoren huipulle AS AP!
Se lienee lyhenne sanoista
Ala Suksia, Arvoisa Paksunahka.
Helppoa kuin mikä.
Suora syöksy varmaan kuolemaan.
Huteran näköinen silta.
Ei hätää.
Tokihan rakentajat tajuavat
elefanttienkin ylittävän siltoja.
Hyvin menee.
Pitää vain päästä vauhtiin!
ROHKEUS
Sitä tarvitaan.
Voi jestas.
Mitenkäs me voimme tänään, pormestari?
Sanokaa "aa".
Huuhdelkaa.
Muutama lankku pitäisi vaihtaa.
Keveitä ajatuksia. Olen höyhen.
Olen kuin höyhen!
Raskas höyhen.
Tämä nipistää vain vähäsen.
Ei riitä.
Mikä olisi höyhentä kevyempi?
Ilmaa kevyempää ei ole! Näin ollen,
mitä enemmän ilmaa,
sitä kevyempi olen.
Seuraava.
Se oli kamalaa.
Vedän vain itseni ylös.
Ei paniikkia.
Läheltä piti.
Nyt tuntuu hurjan hyvältä.
Se voi johtua tärkeästä tehtävästäni.
No niin.
Jojo, tarvitsen apuasi. Voitko auttaa?
Hyvä. Käy tyttöjen huoneessa.
Kerää posliininuket.
Älä tuijota kättäni.
Vie hehkulamppukokoelma pois.
Poista kaikki rikkimenevät esineet.
Katso oikein kunnolla.
Riittääkö? Kiitos, Jojo.
Otan tämän, ja...
Sinulla meni myöhään.
Käteni kaipasi hammaslääkäriä.
Mitä...
Ned!
Mitä sinä teet?
Miten niin?
Roikut kattokruunusta.
Vien sen paikkaan,
jossa se ei murskaa meitä alleen.
Mistä on kyse?
Kulta,
tuntuuko sinusta koskaan,
että sinua tarkkaillaan?
Kyllä kai.
Ja että kyseinen tarkkailija on
valtava elefantti?
Ja tiedätkö, kun joskus tuntuu,
että maailma on pieni hiukkanen?
Ja että se äsken mainitsemani elefantti
kantaa maailmaa kukan päällä.
Jos kerrot siitä, sinua pidetään hulluna.
Mutta haluat taata
kaikkien turvallisuuden.
Tiedätkö sen tunteen?
Pakko sanoa, että en.
Tiedätkö sinä?
En.
Haukotus. Kylläpä väsyttää.
Painun pehkuihin.
Kulta, sinulla on stressiä.
Se selittää näkemäsi elefantit ja kukat.
Mutta älä kerro niistä muille.
Ei tämä ole maailmanloppu.
Maailmanloppu?
Horton kutsuu pormestaria.
Horton?
Kuuluu todella huonosti.
Entä nyt? Kuuluuko paremmin?
Jep, hyvin kuuluu.
Joko olemme turvassa?
Melkein. Pahin on ohi.
Tämä on elefanttinne.
Matka vuorelle on ohi tuossa tuokiossa.
Ette saa jäätelöä aamiaiseksi.
-Ole kiltti.
-Ole kiltti.
Kuka se oli?
Onko siellä joku muu?
Vaimoni ja lapseni.
Sinulla on perhe.
Kaunis vaimo, 96 tytärtä ja yksi poika.
Kiirettä pitää.
Ja yksi kylpyhuone.
Tiedäthän, millaista se on.
Tiedän kyllä.
Kylpyhuone?
-Ned!
-Mitä?
Tiedäthän, että olet katolla?
-Ole kiltti, äiti.
-Mitä?
Mene sänkyyn. Isällä on hermoromahdus.
Mitä sinä touhuat?
Aioin juuri laittaa lapset nukkumaan.
Niin se meni.
-Isi?
-Niin.
-Saanko lasin vettä?
-Toki.
-Ja minä.
-Ja minä.
Ja minä.
Selvä.
Jojo!
Paljon nestettä. Sinua etsinkin.
Emme ole olleet viime aikoina
yhtä mieltä asioista.
Se on enimmäkseen minun syytäni.
Totta.
Arvaa mitä olen yrittänyt.
Tyrkyttää omia näkemyksiäni sinulle.
Sanon tämän ihan suoraan.
Saat olla juuri sellainen
pormestari kuin haluat.
Aktiivinen, hiljainen tai suorapuheinen.
Hyvä. Tästä oli apua.
Odotan sinulta paljon, nuori mies.
Hyvää yötä.
Hyvä juttuhetki.
Jojo livahti ulos yksinään,
ei saanut ymmärrystä isältään.
Minne matka näin myöhään?
Huuvillen hylättyyn tähtitorniin.
Siellä hän oli tyytyväinen ja vapaa.
Siellä sai tehdä mitä huvittaa.
Kertoisin tornista,
mutta pitää tarkkailla toimia Kengurun.
Saanko tulla ulos?
Pysy huoneessasi.
-Mutta, äiti...
-Pysy siellä.
Herra Vladikoff?
Olen syömässä. Poistu.
Anteeksi häiriö. Tarvitsen apuasi.
Kyse on Hortonista.
Hän on seonnut yhden apilan takia.
Hän luulee, että apilassa asuu ihmisiä.
Apila pitää tuhota.
Selvä. Tosi haastava homma, kamu.
Tekisin sen itse,
mutta hieno nainen ei likaa käsiään.
Sinulle se ei ole ongelma.
Ei niin.
Helppo nakki.
Mutta haluan maksun.
Haluan tuliterät...
Ei.
Vaan tämän pienen kengurun.
-Äiti!
-Vaiti, Rudi. Äiti miettii.
Kiitos,
mutta taidankin laittaa
apinaveljet asialle.
Ymmärrän. He ovat ammattilaisia.
Odota! Älä käytä apinoita!
Tehtävä sopii heille kuin nakutettu.
Eivät apinat ole pelottavia!
Ehkäpä käytän sinua ensi kerralla.
Odota!
Teen apilalle näin.
Otan sen, murskaan sen
ja nielaisen sen.
Olipa se iso.
Pieni hetki.
Jestas sentään.
Hetkinen.
Sitten oksennan sen.
Ja nielaisen uudelleen.
Kahdesti nielaistu.
Taidan silti jutella apinoiden kanssa.
Odota!
Paras on vielä tulossa.
Teen kaiken gratis.
Eli ilmaiseksi.
Mitä sanot?
Sovittu.
Jes! Kiitos. Tätä et kadu.
Pormestari!
Pormestari!
Avatkaa!
Sataa lunta! Keskellä kesää!
Niinpä näyttää.
Dramaattinen säänmuutos.
Kuin todella olisimme hiukkanen.
En tiedä miten tiesitte sen.
Huuvilleä odottaa katastrofi.
Voi Horton.
Mitä?
Ei mitään. Hoidan asian.
Meidän pitää pelastaa Huuville.
Olette pieniä, mutta teitä on paljon!
Selvän teki.
Oliko vielä muita?
Hyvä.
Älkää iloitko. Lumi tietää tuhoa!
Voi kulta...
Vaara! Vaara!
Hauskanpito seis!
Tämä on vaarallista!
Lopettakaa!
Horton!
Hei, pormestari.
Olemme pulassa.
Keskellä kesää sataa lunta.
Maailmanloppu!
Taidan tietää, mistä kiikastaa.
Onko nyt parempi?
Se tepsi.
Haiseeko täällä pähkinä?
Ne ovat herkkuani. Haju säilyy pitkään.
Eväkäs!
Pieni hetki. Voin joutua tappeluun.
Pelokas elefantti on vaarallinen.
Itsepä kerjäsit tätä!
Haluatko maistaa nyrkkiäni?
Tule ja haukkaa!
Vihaan juoksemista.
Morton!
Älä pelottele.
Horton!
Siellähän sinä olet!
Olemme pulassa. Odota! Kuulitko tuon?
Ai, olen tässä. Kenguru on seonnut.
Hän puuhaa sinulle häätöä Noolista.
Mitä? Mehän olemme ystäviä.
Hän kävi Vladin luona.
Tunnen kaksi Vladia.
Paha Vlad vai pupu, joka leipoo keksejä?
No pupu tietysti.
Eiköhän kyseessä ole paha Vlad.
Hyvin päätelty.
Jollet halua veitsenterävien kynsien
raatelevan lihat irti luistasi,
heitä apila menemään!
En voi! Lupasin pormestarille.
Tarkoitin mitä sanoin
ja sanoin mitä tarkoitin.
Olen sataprosenttisen uskollinen.
Yhden ainoan kerran voisit olla
99-prosenttisen uskollinen.
Minä en ole sitäkään ja pärjään hyvin!
Tarkoitin sitä mitä sanoin
ja sanoin mitä tarkoitin.
En sano sitä.
Senkun tuijotat.
Elefantti on aina uskollinen.
Aivan, se on mottoni. Kiitos varoituksesta.
Vai että motto.
Pidä silmällä taivasta.
Pidä sitä silmällä!
Pormestari, väki on saatava maan alle.
Heti!
Älä nyt pelästy,
mutta meitä saattaa jahdata
-iso petolintu.
-Mitä?
Tai pupu, mutta siihen en usko.
Mahtavia johtajia.
Kuuleeko pormestari?
Idea on hyvä.
Tarvitsisin kaupunginvaltuuston luvan,
eikä siellä kuunnella minua.
Olen kuulemma pölvästi.
En onnistu.
Puhu heille järkeä.
Paha Vlad!
Paha Vlad!
Paha Vlad!
Kyseessä ei todellakaan ole pupu.
Eksytin hänet, kuten pitikin. Hyvä.
Ei voi olla totta.
Pitäkää kiinni, vauhti kiihtyy!
Täältä pesee.
Taituri iskee!
Mene pois!
Horton!
Se ilmestyy kohta jostakin.
Terve.
Shakkimatti.
Otan apilan ja murskaan
sen pienet ihmiset.
Tämä on meidän pysäkkimme.
Suoraan nokkaan!
Hyvä heitto.
Yleensä en keksi mitään.
-Pormestari?
-Horton.
Oletteko kunnossa?
Kyllä kai. Hyökkäsikö lintu?
Jep. Väkenne on vaarassa.
Minä teen sen.
Kerron heille, mitä on tekeillä.
Hyvä. Tehkää se.
Pormestari, jokin on hassusti!
-Kellari on ullakolla.
-Museo on romuna.
-Löytötavaratoimisto on kadonnut.
-Mitä täällä tapahtuu?
Julistan hätätilan!
Ei hätää!
Pormestari hölmöilee.
Huuville on vaarassa!
Menkää heti maanalaiseen varastotilaan.
Selvä!
Äänestetään.
Kuka haluaa iloisen, upean, juhlavan
satavuotisjuhlan järjestelyjen jatkuvan?
Minä!
Kuka kannattaa pormestaria
ja viettää satavuotisjuhlaa mieluummin
maanalaisessa varastotilassa?
Minä!
Kuunnelkaa!
Maailmamme on vaarassa räjähtää!
Paljon tätä nopeammin!
Ilman tuollaista ääntä.
Kansa on puhunut.
Olet mennyttä. Kukaan ei usko sinua.
Kukaan ei kannata sinua.
Horton uskoo minua.
Horton?
Kuka Horton?
Horton on valtava elefantti taivaalla!
Hän on näkymätön.
Hän vaarantaa henkensä, jotta Huuville,
joka on pölyhiukkanen apilan päällä,
olisi turvassa!
Voin todistaa sen.
Hortonin ääni tulee tästä torvesta.
Horton!
Kaikki huut ovat keskusaukiolla.
Puhu heille.
Hitsi. Melkoisen isot paineet.
Ei tule mitään mieleen.
Nyt keksin!
Horton!
Me odotamme.
Todista, että olet olemassa
ja siinä sivussa se, etten ole pölvästi.
Odottakaa!
Katsokaa tuulta.
Mitä luulette sen tarkoittavan?
Se tarkoittaa...
tietenkin sitä...
että leijanlennätyskisa alkaa!
Nolo homma, Horton!
Kylmyys viiltää.
Anna hiukkaseni takaisin!
Ei käy.
Anteeksi, että tuotin pettymyksen,
mutta tämä on tärkeää.
Vie perhe turvaan.
Selvä. Minä uskon sinua.
Jäit kakkoseksi, elefantti.
Älä, älä!
Voi ei!
Pormestari?
Onko siellä ketään?
Haloo?
Kuuleeko kukaan?
Apila apilalta oli selvempää,
ettei oikea apila löytyisi kirveelläkään.
Pormestari?
Haloo?
Puoliltapäivin raukka,
nääntyneenä siis,
oli tutkinut niitä yhdeksäntuhatta viis.
Haloo?
Anteeksi, että häiritsen,
ei kukaan.
Kop, kop.
Te kysyisitte: "Kuka siellä?"
Jos siellä siis olisi joku huu.
Huu siellä...
Koko päivän hän etsi, ei luovuttanut,
kunnes toivonsa oli melkein hiipunut.
Voi ei! Armoa!
Epäreilua!
Kas vain, löytyikö oikea apila?
Oliko etsintä viimeinkin takana?
Jo vain, nyt rikkoutui epäonnen muotti.
Kolmas miljoonas kukka osuman tuotti.
Pormestari!
Minä löysin teidät!
Pormestari?
Oletteko siellä?
Pormestari?
Pormestari.
Oletteko siellä?
Pormestari!
Pormestari?
Pormestari?
Pormestari!
Floyd tässä.
Jätättekö viestin?
Pormestari, olette elossa!
Horton, älä pompi!
Anteeksi.
Koitte kovia. Ihme että löysin teidät.
Olin hurjan huolissani.
Pormestari oli oikeassa!
Isi! Isi!
Olen kunnossa, ja niin olette tekin.
Huuvillen asukkaat!
Nyt saatte tavata ystävämme Hortonin.
Hän auttaa meitä.
Minä hoidan tämän.
Täällä puhuu puheenjohtaja...
Idiootti!
Tarusi tässä kaupungissa on päättynyt.
Pölvästi!
Se oli vitsi.
Hauskaa.
Horton, tässä on vaimoni Salli.
Olet olemassa!
Mieheni ei olekaan hullu.
Jippii!
Tässä ovat tyttäristäni
Huli, Hali, Holi, Hilda ja Hedi.
-Hei!
-Hei!
Tässä on apulaiseni neiti Jelppi.
-Tohtori Laru.
-Pelastit meidät!
Kirjanpidon Petu.
Rouva McGillicuddy ja herra Farfoogan
Cluganin sukuhaaraa.
Ja vanhus ammeessa.
Lopeta jo.
Ei hän muista kaikkia.
Yritän.
Salli, puheenjohtaja,
Huli, Holi, Hali, Hilda, Hedi, Jelppi,
tohtori Laru, Petu, rouva McGillicuddy,
herra Farfoogan
ja vanhus suihkussa?
Ammeessa.
-Aivan!
-Me kaikki olemme täällä
ja me uskomme sinuun.
Mahtavaa.
Otan velvollisuuteni erittäin vakavasti.
Lupaan teille turvatun ja vakaan elämän.
Maailman, jossa jokaisella huulla on
kolme perusoikeutta,
jotka määritellään myöhemmin.
Saamme hiukkasen Nool-vuorelle
ennen vuosikymmenen loppua.
Elefantti on hullu! Voi hyvänen aika.
Pitää kertoa kaikille. Etsin Kengurun.
Kun he kuulevat...
Olisitpa nähnyt. Elefantti sai kyytiä.
Jahtasin, kidutin, revin palasiksi.
Se oli kaunista. Klassista Vladia.
Entä apila?
Mennyttä! Horton ei löydä sitä ikinä.
Lue nokaltani: Apila on lopullisesti poissa.
Horton puhuu edelleen sille apilalle!
Idiootti!
Hei, olen kaverisi! Pitkän ajan takaa.
Tein keikan ilmaiseksi!
Mitä Noolin viidakossa oikein tapahtuu?
Ennen ihmiset olivat ihmisiä
ja hiukkaset hiukkasia.
Sitä mitä ei näe, kuule eikä tunne,
ei ole olemassa!
Elämäntapamme on vaarassa!
Kuka on syypää? Horton!
Hetkinen!
Hetkinen! Nyt puhutaan Hortonista.
Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Paitsi sille, jonka päälle istui. Vahingossa.
Suu kiinni, hiiri!
Kas kummaa, keksini palavat. Heippa.
Annammeko häirikkö-Hortonin
myrkyttää lastemme mielet?
Pelastakaa lapset!
Kertomukset vieraista maailmoista
kyseenalaistavat auktoriteettimme!
Se johtaa niskoitteluun! Ja anarkiaan!
Horton kärsii vielä!
Hiukkasen syytä!
Tehdään jotain!
Lasten puolesta!
Lasten puolesta!
Selviääkö hän ilman rangaistusta?
Ei!
Mentiin!
Minähän sanoin! Täysin luotettava!
Horton!
Älä viitsi tömistellä.
En se ole minä!
Kas, vihainen väkijoukko. Anteeksi.
Luulin, että sinä...
Mutta se onkin...
Himpura.
Juokse, Horton!
Tuolla!
Köysiin!
Häkkiin!
Ei! Ei!
Seis!
Mukava nähdä, kaverit.
Koko joukko.
Hyvännäköinen lauma.
Horton, Horton.
Olet aiheuttanut kamalan sotkun.
Kamala hulabaloo yhden kukan takia.
Pölyhiukkasen.
Aivan. On ihan hölmöä puhua köysistä
ja häkistä. Yksityiskohdat sikseen.
Tärkeintä on,
että vihainen väkijoukko ja ongelmasi
ovat helposti poistettavissa.
-Niinkö?
-Totta kai.
Riittää, että tunnustat kaikille,
ettei hiukkasessa asu
pieniä ihmisiä.
Että sinä olit väärässä ja minä oikeassa.
Kun sen teet, kaikki palaa ennalleen.
Jos et tee sitä, saat rangaistuksen.
Riittää siis, että perun puheeni?
Köyttäkää, laittakaa häkkiin, mitä vain.
Hiukkasessa on ihmisiä.
Pormestarilla on 96 tytärtä
ja poika nimeltä Jojo,
ja vain yksi kylpyhuone,
mikä se sitten onkaan.
Vaikka te ette kuule tai näe heitä,
ihminen se on pienikin ihminen.
Kauniisti sanottu, Horton.
Köysiin! Häkkiin!
Polttakaa hiukkanen pähkinä öljyssä!
He eivät usko meihin.
Pidetään meteliä!
Täällä on ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä!
Täällä on ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä!
Täällä on ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä!
Huutakaa!
-Kaikki mukaan!
-Täällä on ihmisiä,
ihmisiä, ihmisiä!
Opitpahan olemaan sepittämättä
kaikenmaailman juttuja!
Kuunnelkaa! Siellä he ovat!
-Köysiin!
-Häkkiin!
Tuo ei riitä.
Heillä on huono kuulo.
Lisää ääntä!
Kaikki huut metelöimään!
Täällä on ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä!
Jojo, minne sinä menet?
Jokaista ääntä tarvitaan!
Metelöikää, tai olemme mennyttä!
Pormestarin käsissä tomtom kumisi,
ja Huuville hurjan metakan kehitti.
Tinapatoja, kuparikattiloita!
Roskapöntönkansia ja marjapurnukoita!
Bazooka mörisi ja torvet soivat.
Raikuivat klarinetit, tuubat ja huilut!
No nyt!
Joko kuuluu?
Kuunnelkaa. Se on hurjan kaunista.
Ei kuulu mitään.
Ei taida kuulua, mutta jatkakaa.
En anna periksi!
Onko jokainen huu varmasti mukana?
Täällä on ihmisiä!
Missä Jojo on?
Varmaankin tähtitornissa.
Hei, pientä rajaa!
Se ei veny loputtomiin!
Jojo!
Sinäkö tämän rakensit?
Täällä on ihmisiä!
Täällä on ihmisiä!
Täällä on ihmisiä!
Teette virheen.
Äiti!
Tämä ei koske sinua. Pussiin siitä!
Älkää lopettako!
Jatkakaa! Tämä onnistuu!
Täällä on ihmisiä!
Kuulevatko he?
Eivät!
Kävi miten kävi,
olet maailman paras poika.
Jojo!
Jatkakaa!
Ei!
Täällä on ihmisiä!
Ei!
Hoi!
Täällä on ihmisiä!
Minä kuulen sen!
He ovat siellä!
Se pieni huuto rikkoi kuoren,
äänet vyöryivät yli apilan reunojen.
-Kuulen sen!
-Samoin!
Rudi, anna tänne se!
Rudi, takaisin pussiin ja heti.
Ei käy, äiti.
Apinaveljet, napatkaa apila!
Ottakaa se!
Te onnistuitte, pormestari.
Me onnistuimme!
Jee!
Hyvin toimittu, poika.
Pormestari rulaa!
Olet yksi suurista.
Rauhoittukaa!
Hei, Vlad.
Ei pitäisi, mutta...
Nätisti tehty.
Olen ihan liian tunteellinen.
Pato murtuu nyt.
Niin moni ansaitsee kiitoksen.
Noolin väki,
joka tökki minua kepeillä.
Minä!
Morton, joka seisoi rinnallani.
Tai ei rinnallani,
vaan piileksi pusikossa.
Oli henkisenä tukena. Hän on pieni.
Olet runosoturi.
Eniten kiitän Huuvillen pormestaria,
joka uskoi minuun aina.
Voi Horton, meidän tulee ikävä sinua.
Miten pärjäämme ilman sinua?
Ei hätää, pysyn maisemissa.
Vaikka olisin matkalla
Sut näen aina vaan
Olet kynttilä ikkunassa
Kylmänä talvi-iltana
Kaunis kielikuva.
Yhä lähemmäs saavun
En olis uskonutkaan
Liian korkealta.
Beibi, tää tunne mut valtaa kokonaan
En muista miksi sitä vastustinkaan
Mä vaikka ryömin ja rukoilen
Lattialla ryömin
Saavun läpi oven
Läpi oven
Beibi, tää tunne mut valtaa
Tää tunne mut valtaa
Horton ja huut saivat lopun onnellisen.
Samoin koko viidakko, kengurutkin.
Olkoon tämä opiksi meille kaikille.
Ihminen se on pienikin ihminen.
Tää tunne mut valtaa kokonaan
Nopeampi tempo toimii.
Miksi sitä vastustinkaan
Tunne mut valtaa
Laivani ohjaan satamaan
Kielikuva!
Airon heitän pois
Kielikuva!
Ja ostan moottorin
Tunne mut valtaa
Kärsästä varpaisiin
Miksi vastustinkaan
Älä vastusta. Nauti.
Mä vaikka ryömin
-Tyhmän ovesi murran
-Läpi ovesi saavun
En voi tätä tunnetta vastustaa
Tyhjällä vatsalla
En voi tunnetta vastustaa
En voi tunnetta vastustaa
Kunhan keksin.
Tuntui hyvältä. Puhdistavalta!
Mitä?