Tip:
Highlight text to annotate it
X
Vanhimmat tarinat on kirjoitettu tähtiin.
Tarinat ajasta ennen miehiä ja jumalia,
kun titaanit johtivat maata.
Titaanit olivat voimakkaita, mutta heidän
valtansa päättyi heidän omien poikiensa takia.
Zeuksen, Poseidonin ja Hadeksen.
Zeus yllytti veljensä Hadeksen luomaan
pedon joka olisi niin vahva,
että se pystyisi voittamaan omat vanhempansa.
Omasta lihastaan Hades antoi
sanoinkuvaamattoman kauhun syntyä.
Krakenin.
Zeuksesta tuli taivaiden kuningas.
Poseidonista merien kuningas.
Ja Hadeksesta jota Zeus huijasi,
tuli alamaailmanjohtaja kaikessa
pimeydessä ja kurjuudessaan.
Zeus loi miehen, ja miehen rukoukset jotka
ruokkivat jumalten kuolemattomuutta.
Mutta aikanaan, ihmiskunnasta tuli levoton.
He alkoivat kyseenalaistaa jumalia
ja lopulta nousivat niitä vastaan.
Lapsi syntyi tähän maailmaan.
Poika joka muuttaisi kaiken.
Perseus.
Mitä nyt poikani?
Minä saan veljen tai siskon pian.
Sinä luulet, että me rakastamme sitä lasta
enemmän kuin rakastamme sinua...
Mutta se ei pidä paikkaansa.
Lapsi tulee olemaan sinun.
Minä... Minä en ole kenenkään poika.
Olen isäsi Perseus,
Marmara on äitisi,
ja sinä tulet aina olemaan poikamme.
Side meidän välillä on paljon enemmänkuin
pelkkää lihaa ja luuta.
Mutta rakkautemme sinua kohtaan,
on yhtä vahvaa jumalien ja kuninkaiden taisto.
En koskaan ymmärtänyt jumalia,
mutta en siltikään kyseenalaista sitä,
että sinut on pelastettu syystä.
Ja jonain päivänä, se syy,
vie sinut kauas täältä.
Mutta ei tänä iltana.
Kaksitoista vuotta myöhemmin.
Perseus!
Sinusta tulee vanhuudenhauras.
Marmara!
Marmara!
Toinen päivä... Ei mitään!
Surun syy!
Kenelle voimme osoittaa kiitollisuutemme
tästä loistokkaasta lahjasta?
- Säästä meidät, pyydän.
- Poseidon? Zeus?
- Ketä minä kiitän Manara?
- Kiitä miehiä jotka provosoivat heitä.
He murskasivat minun saareni,
kylvivät ruton sinun saareesi.
He ottavat meiltä mitä haluavat.
Me olemme heidän orjiaan.
Jumalat antoivat meille elämän.
Siksi meidän tulisi olla kiitollisia.
Olen kyllästynyt kiittelemään tähteistä.
Olen kalastaja, Perseus on kalastaja
ja he veivät jopa sen meiltä.
Mitä me olemme.
Ja silti he haluavat, että rakastaisimme heitä.
Jonain päivänä jonkun täytyy nousta vastaan.
Jonain päivänä jonkun täytyy puhua tarpeeksi.
Niin kuin päivänä kun tulit luokseni.
Myrsky toi minut suoraan luoksesi.
Tiedän, että sinulla on kysymyksiä, poikani.
Toivoisin pystyväni vastaamaan niihin.
Minulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Täällä.
Hyvää yötä, poikani.
Pitäkää se paikoillaan!
Tekla, ota seppele.
Zeuksen patsas! Upea!
Jokin ei ole kohdallaan.
Mitä sotilaat tekevät?
Odottakaa!
- Keitä he ovat?
- Argoksen sotilaita.
- Mitä he ovat tehneet?
- He julistivat sodan.
Sodanjumalia vastaan.
- Käännetään vene ympäri.
- Ei! Älkää tehkö mitään!
Missä poika on?!
Zeus, sinun täytyy tehdä loppu tälle!
He hyökkäsivät temppeleihimme!
Nyt he julkesivat häpäistä Zeuksen kuvan.
- Me voisimme tavoittaa heidät.
- Voisimme asettua aselepoon!
Ei!
Minä loin heidät ja he palkitsevat rakkauteni...
Uhmalla?!
Aselepoa ei tule!
Viimeinkin osoitat vihaa.
Kuinka kauan siitä on?
Kuinka kauan veljeni?
Kun olet viimeksi nähnyt kasvoni?
Hades.
Loputtomat vuodet, olen katsonut
alamaailmaa.
Näin vihasi lieventyvän rakkaudella.
Sinä loit heidät yhdestä syystä,
jotta heidän rukouksensa syöttäisivät
kuolemattomuuttamme.
Mutta sinä rakastat heitä liiaksi.
Heistä tuli vahvoja ja nyt minun täytyy nousta,
koska me olemme kaikki vaarassa.
- Mitä haluat veli?
- Anna minun hävittää heidät.
He rukoilevat uudestaan ja sinä kylvet heidän
kunnioituksessa ja pelossa.
Me kasvamme vahvoiksi uudestaan.
Hän kuuluu alamaailmaan, ei tänne.
Sinä et sano mihin minä kuulun.
Sanoit, että se on rakkaus mikä syöttää meitä,
mutta olet silti riippuvainen heidän
rakkaudestaan.
Olen vain oppinut elämään heidän pelossaan...
- Heidän tuskassaan.
- Zeus, meidän veljemme puhuu totta.
Kuunnelkaa häntä.
Menkää, tehkää mitä tahdotte.
- Isä, me tarvitsemme kuolevia.
- Ei, Apollo.
Hades on oikeassa.
Heidän röyhkeydellä on hintansa.
Kuin lapsia, heitä pitää muistuttaa
asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Aseta esimerkki, veli.
Käännä heidät toisiaan vastaan.
Ja takaisin meidän syliimme.
ARGOS
- Olemmeko viimeinen laiva joka saapuu?
- Emme kapteeni, sinä olet ainoa.
- Onko hän yksi meistä?
- Ei. Me löysimme hänet kuolleiden joukosta.
- Hän oli ainoa eloon jäänyt.
- Antaa palatsin päättää mitä hänelle tehdään.
Jatkakaa.
He antoivat meille maissipellot ja auringon
ja taivaan. Me saamme kaikki lahjat.
Lahjat joita ei voi ottaa pois. Tämä otetaan pois
mikäli emme näytä rakkauttamme jumalillemme.
Jos et halua jäädä kurjuutemme keskelle
minkä me olemme itsellemme aiheuttaneet.
- Argos, kuin me tarjoaisimme ruoskaniskuista...
- Pois tieltä!
Orjuuden kauneus ja selkeys.
Mies ei voi hallita toista, kun taistelet
jumalia vastaan niin sinua rangaistaan.
- Onko tässä kaikki?
- Menetimme monta miestä, teidän majesteettinne.
Mutta me voitimme.
Kuningas Kepheukselle, Kuningatar Cassiopeialle!
Ei...
Sinulle.
Meidän mahtava legioona, meidän sankarimme,
jotka uskalsivat iskeä
suoraan Zeuksen sydämeen!
Temppelit ovat tulessa,
patsaat ovat kaatuneet.
Olemme nälkiinnyttäneet heidät
meidän rukouksillamme.
Tänä iltana, pitkän taistelunjälkeen,
aurinko ei asetu meren päälle.
Se paistaa Olympukseen itseensä!
Uusi aikakausi on alkanut.
Miehen aikakausi!
Tuo paheksunta ei sovi sinulle Andromeda.
Ota jotain juotavaa niin tunnet olosi elävämmäksi.
Andromeda...
- Mikä on nimesi?
- Perseus.
Ota tämä ja juo.
- Kädet irti!
- Riittää!
Meidän tyttäremme, lähetyssaarnaaja.
Oletko nähnyt mitä siellä tapahtuu?
Oletko edes viitsinyt katsoa?
Me toimimme inspiraationa.
Sadat miehistämme ovat menettäneet
henkensä.
Mutta silti juhlimme.
Sinä koettelet jumalia ja esität niin kuin
sinulla ei olisi mitään omallatunnollasi.
Mitä sinä haluat?
Pitäisikö meidän olla peloissamme?
Pitäisikö meidän vapista ja liata itsemme pelolla?
Jumalat tarvitsevat meitä.
He tarvitsevat palvontaamme.
Mitä me tarvitsemme heiltä?
- Katso tytärtäni.
- Älä.
Mikä voisi olla jumalaisempi kuin hänen kasvonsa?
Kauniimpi kuin kaikki Kreikan naiset,
kauniimpi kuin Aphrodite itse.
Jumalien pitäisi kadehtia häntä.
Me olemme jumalia nyt!
Kuningattareni...
Mielenkiintoista.
Olet pölynhiukkanen meidän kynsissämme.
Jokainen henkäyksesi on lahja jumalalta.
Olette uhmanneet voimia mitä ette voi edes ymmärtää.
Kuka sinä olet?
Olen Hades.
Polvistu.
Ei nyt Perseus,
sinä saat mahdollisuutesi.
Mitä tiedät kauneudesta?
Mikä on kauniimpaa kuin kuolema?
Katse minuun kuolevainen kuningatar.
- Äiti!
- Istu!
Kymmenen päivän kuluessa, kun aurinko pimenee.
Minä päästän Krakenin valloilleen.
Argos hajotetaan maan tasalle ja te kaikki menette sen mukana.
Paitsi, jos uhraatte prinsessan,
te joita verrataan jumaliin.
Vain hänen verensä tyydyttää Krakenin.
Ja Zeus, sen ketä sinä olet niin loukannut.
Valitse rangaistuksesi Argos.
Tuho vai uhraus?
Tämä on Zeuksen tahto,
isäsi tahto.
Argoksessa on puolijumala.
Se on mahdotonta.
Hän on sinun.
Hänen nimensä on Perseus.
Voisimme tarjota hänelle turvapaikan.
Olenko kuullut hänen rukoukset?
Poika ei tunne rakkautta minua kohtaan.
Hän on erilaisempi kuin kukaan muu niistä
jotka ovat kääntäneet selkänsä meille.
Yksi meistä, meidän puolijumalamme.
Puhu!
- Minä en ole puolijumala.
- Kuka sinä olet? Miksi sinut lähetettiin?
En tiedä.
Minun neuvoni sitä vastaan Sira,
häneen ei pitäisi luottaa.
Mitä sinä laitoit minut tekemään?
Draco!
Jätä hänet.
Onko se mahdollista?
Jos se on totta niin sinä olet Zeuksen poika.
Sinä voit pelastaa meidät.
- Sinun täytyy pelastaa meidät.
- Minä en voi pelastaa teitä. Olen vain mies.
Herrani, niin kauhealta kuin se sanoissa kuulostaakin
niin uhrautuminen on ainoa keino.
- Älä edes sano sitä sanaa!
- Hän on oikeassa.
Kenenkään ei pitäisi kuolla vuokseni.
Päästäkää Perseus menemään.
Sira, meidän pitää kuljettaa prinsessa
pois kaupungista nyt.
- Etsimme piilopaikan hänelle.
- Ette voi piilottaa häntä Hadekselta.
Niin sanoo jumalan äpäräpoika.
Minun isäni... tappoi jumala.
Minun äitini, siskoni...
Jumala tappoi kaikki ketä rakastin.
Minä syötin verkkoja, en heilutellut miekkaa.
Puolijumala, teille on vierailija.
Hän sanoo tuntevansa sinut.
Nimeni on Io, Perseus.
Kuinka tunnet minut?
Olen katsellut sinua koko elämäni.
Minä ohjasin sinut perheesi luokse.
- Oletko jumala?
- On jumalia ja on miehiä.
Ja sitten on niitä jotka ovat jotain
siltä väliltä.
Monta vuotta sitten minä kieltäydyin
jumalan oikeuksista.
Minut kirottiin vanhenemattomuudella.
Sellainen kirous.
Olen elänyt vuosia ja nähnyt
rakkaideni kuolevan.
Minä kuvittelin sinut sympaattiseksi ajatukselle.
Onko se totta?
Olenko minä Zeuksen poika?
Kyllä.
Tarina syntymästäsi alkoi
kapina kuningas Acrisiuksesta.
Ihmiskunta oli kyllästynyt jumalien
kaltoin kohteluun ja julmuuteen.
Acrisius johti piirityksen Olympukseen.
Sanotaan, että muut jumalat halusivat yksinkertaisesti
tuhota Acrisiuksen ja hänen armeijansa.
Mutta Zeus rakasti miehiä liikaa.
Sen sijaan hän valitsi Acrisiuksesta esimerkin.
Hän naamioi itsensä kuninkaaksi,
ja vieraili kammiossa missä kuninkaan vaimo nukkui.
Minun kuninkaani.
Zeus?
Acrisius raivostui todenteolla.
Hän määräsi vaimonsa ja Zeuksen vastasyntyneen
pojan teloitettavaksi.
Minä kiroan sinut Zeus!
Kiellän sinulta kehon minkä häpäisit
ja äpärä lapsesi sen kanssa!
Kuningatar ja hänen lapsensa heitettiin mereen.
Äitisi tapettiin, mutta sinä, puoliksi mies,
puoliksi jumala, elit.
Olen vahtinut sinua siitä lähtien,
odottaen päivää kun sinä voit auttaa
tuomaan lopun jumalien tyrannialle.
Sinä olet syntynyt,
koska sinun pitää tappaa Kraken.
En tiedä miksi minä synnyin.
Tai mikä minä olen.
Mutta tiedän, että se ei ole Kraken
kenet minä haluan tappaa.
Miten pääsen Hadeksen luokse?
Jos Kraken kuolee, Hadeksesta tulee tarpeeksi heikko
sinun kuolettaville iskuillesi.
Vain siten, sinä saat kostosi mitä hamuat.
Sitten heidän on syytä vapauttaa minut.
Stygianin noidat tietävät miten
Krakenin pystyy tappamaan.
Noidat ovat paljon kauempana kuin mikään legioona
on koskaan ollut.
- Kukaan ei voi mennä sinne.
- Ei kukaan.
Pidä etäisyytesi Io.
Zeus, anna meille anteeksi nämä tuntemukset
ja suojele meitä.
Vieläkö uskot, että he aikovat auttaa?
Tämä on itsemurha.
Nämä sinä olet heittämässä tähän Perseus.
Nuoret miehet jotka näyttävät vain hyviltä.
Vanhat sotilaat, jotka haluavat vetäytyä.
Tiedätkö mikä Kraken on?
Kraken on meidän loppumme.
Alkukantainen jättipeto,
joka ei ajattele eikä tunne.
Jopa jumalat pelkäävät sitä
ja sinä aiot tappaa sen?
Älä tule.
- En tarvitse apuasi.
- Et tietenkään.
Olet Zeuksen poika.
Mutta meillä on käskymme.
Herrasmiehet, olkoon matkamme pitkä,
täynnä tuskaa ja kärsimystä.
Ja ehkä kaikki valittavat niin kuin vanha mies.
- Niin, mitä meidän pitäisi ottaa mukaan?
- Kaikkea.
Miksi luulet, että noidat kertoisivat mitään meille?
No, he kertovat tai minä tapan heidät myös.
- Mikä tämä on?
- Jätä se.
Älä jätä meitä jumalten armoille, pyydän!
Älä mene, ole kiltti ja jää!
Pysy täällä, pyydän!
Auta meitä!
Uhratkaa vain prinsessa!
Varo sanojasi!
Pysykää taaempana!
Luuletko, että he ovat kiitollisia?
Ehkä he ovat väsyneitä olemaan kiitollisia.
Hyviä uutisia! Veljeni ja minä päätimme
osallistua matkaanne.
- Meillä on tarpeeksi muukalaisia täällä.
- Meistä on varmasti suurta apua. Luota minuun.
- Tulet tarvitsemaan meitä.
- Tarvitsen sotilaita, en metsästäjiä.
Kuka sotilaistasi tietää miten leikata
Nemeanin leijonan läpäisemätön iho?
Kuka heistä tietää keskuspanssarin heikoimman pisteen?
Kuka heistä tietää minkä pään
katkaista viisipäiseltä hydralta?
- Keskimmäisen.
- Keskimmäisen. Hyvä arvaus.
Veljeni ja minä tiedämme miten tappaa.
- Me nautimme siitä.
- Jos pysytte mukana,
ettekä välitä kuolla. Tulkaa mukaan.
Kuoleman pitäisi pelätä meitä sen sijaan.
- Kuningas Acrisius.
- Ei ole mitään Acrisiusta.
Vain Calibos.
Meillä on yhteinen vihollinen.
Zeus.
Veljeni.
Mitä haluat minulta?
Zeuksen hedelmä vaimossasi selviytyi.
Häpeäsi lapsi.
- Perseus.
- Hän elää?
Murhasit vaimosi ilman syytä.
Nyt, Perseus vannoo itse Argoksesta tuhoavansa minut.
Hänen täytyy kuolla.
- Mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä?
- Zeus varmaan ajattelee, että minä palvelen häntä,
mutta minä kasvan vahvemmaksi.
Kunnes saavutan täydet voimani,
sinä olet aseeni.
Tule.
Käytä tätä.
Tapa Perseus minun vuokseni.
- Ja minä tuhoan Zeuksen sinun vuoksesi.
- Minä palvelen sinua, molemmat heistä kuolevat.
- Kuinka kaukana se on?
- Neljän päivän päässä noidista.
Neljän?
Olen väsynyt jo valmiiksi.
Tässä, käytä tätä.
Haluaisitko meidän odottavan?
- Olet todellakin kalastaja.
- Olisitpa nähnyt isäni.
Sinä, tuo aseesi.
- Oletko käyttänyt miekkaa ennen?
- Ei ole ollut tarvetta.
Ymmärrän.
Vasenjalka eteen.
Liikkeesi pitäisi olla kuin vettä.
Ase on osa sinua.
Pistä kuin ampiainen.
Keskity.
Tiedä mitä ympärilläsi tapahtuu.
Pidä tasapaino aina.
Mikäli kaadut...
Sinä kuolet.
Nouse ylös.
Älä...
Jumala elää sinussa.
Muista tuoda se esiin.
Oppitunnin loppu.
Perseus...
Lahja jumalilta.
- Taottu limbuksessa.
- Miksi?
Ota se nyt vain.
Pystyn siihen kuin mies.
Miekka on sinun.
Herrasmiehet, hakekaa vapahtajamme.
Pegasus.
Kukaan mies ei ole ennen ratsastanut niillä.
Se on viesti,
he tarkkailevat meitä.
- Perseus!
- Perseus!
Perseus!
- ...miksi meidän aina täytyy...
- Kuuntele!
Apua!
Apua!
Sinä haiset isältäsi!
- Kuka tuo on?
- En tiedä.
Kysytään häneltä.
Päästä se menemään.
En, me jakaudumme.
Seuratkaa vain verta.
Tulkaa!
Katso, hänen verta!
Oletko onnellinen nyt?
Hyökätkää!
Odota, odota!
Mikä tuo on?
Ixas, keihäs!
Draco!
Hyppää!
Juokse!
Kaikki kasvotusten!
Pitäkää asemanne.
- 3 vielä!
- Jumalten nimeen, ne ovat isompia!
Mitä ne ovat?
Djinn.
Minä taistelin niitä vastaan legioonassa.
Tämä on niiden aavikko.
- Vihollisia?
- Niin luulin.
Ne eivät ole ihmisiä, enää.
- Aavikon taikureita, kurkunleikkaajia.
- Jonkun pitäisi kiittää heitä.
Mitä?
- Mikä se on?
- Myrkkyä Hadekselta.
- Rukoile Zeuksen voimakkuutta.
- Ei!
Rukoile typerän isäsi puolesta.
Ei!
Ota leipää.
Meidän pitää kääntää sydämemme Hadekselle,
Tämä on ainoa tapa!
Veljet ja siskot, tulkaa luokseni!
Tulkaa!
Minulla on tie ulos kurjuudestamme!
Hades on pyytänyt prinsessaa!
Uhratkaa yksi kaupungin elämälle!
Miksi ne ovat hiljaa,
kun me kärsimme?
Miksi he vartioivat naista kenen kuolema pelastaa meidät?
Onko hän parempi kuin kukaan teistä?
Olemme kauan palvoneet Zeusta Argoksella,
mutta Hades on se kuka tarjoaa pelastusta nyt.
Meidän täytyy rukoilla sitä kuka näytti meille syntimme!
Ja kuka tarjoaa meille pelastuksen,
verestään!
Lahjus lautturille.
Kun he loukkaantuvat taistelussa, he vaihtavat
jäseniään mustan magian avulla.
He eivät tunne kipuaja elävät satoja vuosia.
Kuinka vanha tuo on?
En välitä.
En luota heihin.
Olet tulessa.
Juo tämä.
Minä haen lisää vettä.
Mitä hän sanoo?
Djinnssit ovat odottaneet monta vuotta yhtä
kuka vapauttaisi heidät jumalilta.
- Hän sanoo; Hän ei ole ihmisten ystävä.
- Sinä et voi sanoa noin.
Ainoa tapa miten voimme auttaa Perseusta on,
että pysymme yhdessä.
Draco, katso.
Yhdessä.
- Hän ei ole valmis matkaamaan vielä.
- Aika kuluu Io.
- Hän on puolijumala, mutta silti hän on myös kuolevainen.
- Voitko paremmin?
- Hieman.
- Hyvä.
Ylpeytesi tappaa mieheni!
Sinulle on annettu lahjat, käytä niitä.
- Nämä lahjat ovat ansa!
- Ei sillä ole väliä, käytä niitä!
En! En halua käyttää tuota miekkaa
tai mitään muutakaan mitä he antoivat minulle!
Joten me vain jatkamme kuolemista.
En voi tulla heidän kaltaisekseen.
Jos minä teen sen,
teen sen miehenä.
Mutta sinä et ole pelkkä mies.
Minä valitsen olevani.
- Mies ei pysty tuohon, Perseus.
- Kenen perusteella? Jumalien?
Jos minulla olisi sinun lahjasi...
Kun tarvitset miekan, se on minun laukussani.
He ratsastavat sillä.
He yrittivät tappaa meidät juuri,
minä en mene sillä.
Upeaa.
Mitä oikein odotat?
No, meidän pitää saavuttaa menetetty aika.
- Ehdimme hyvin ajoissa.
- Emme tarpeeksi hyvin.
Pimeys saapuu kohta.
Kuinka lähellä pohjoista vuoristoa olemme?
Noitien luokse on vielä kahden päivän matka.
Tämä tekee minut sairaaksi.
Luota minuun. On parempi olla sen
kyydissä kuin mahassa.
- Miksi et hymyile?
- Kun syljen jumalten silmille.
Silloin hymyilen.
- Mikä tämä paikka on?
- Stygian puutarha.
Täällä Kraken päihitti titaanit.
Tältä Argos näyttäisi kun epäonnistumme.
Jokainen askel minkä otamme,
on häpäisy jumalia kohtaan.
Hyvä.
Perseus, kysy vain mitä sinun täytyy tietää,
ei yhtään enempää.
Tietysti.
- Vierailijoita!
- Kuka se on?
Kuka se on?
- Perseus, älä.
- Emme tulleet tänne taistelemaan.
- Pieni kysymys.
- Perseus, Zeuksen poika.
Jumalan lihaa.
Noita!
Helppo.
Pysykää kanssani naiset.
Kuka vastaa kysymykseeni?
Haluatko tietää Krakenista?
Kuinka tapat sen.
- Kyllä.
- Hukkaan heitetty matka.
Kraken ei pelkää aseita.
Sillä täytyy olla joku heikkous.
Ehkä, mutta sen tietäminen ei ole ilmaista!
Uhraus! Uhraus!
Silmä!
- Päästäkää hänet!
- Ei!
- Tee se!
- Et uskalla!
- Emme saa vastausta ilman silmää.
- Päästä hänet!
Vastaa kysymykseen!
Kuinka me saamme tapettua Krakenin?
On yksi keino, mutta se on mahdoton.
Gorgonin meduusa.
Hänen katseensa pystyy tappamaan kaiken
mikä on lihaa ja verta.
Hänen vankila sijaitsee Styx joen
yllä alamaailman reunalla.
- Titaani vastaan titaani.
- Hänestä ei ole hyötyä Krakenia vastaan.
Emme voi kontrolloida häntä.
- Sitten me katkaisemme häneltä pään.
- Viisas poika.
Ja silmä, anna meille silmä.
Odota, on vielä eräs asia.
Etkä halua tietää?
Perseus, en.
- Kerro hänelle!
- Mitä?
Teidän matkanne ei pääty hyvin.
Kohtalo on puhunut.
Sinä tulet kuolemaan, Zeuksen poika.
- Se on valhe... Tule.
- Mikä on kirjoitettu historiaan.
Perseus, sinä kuolet.
- Miksi Djinnssit hylkäävät meidät?
- He uskovat, että me kaikki kuolemme.
Se on ennustus.
Kuka olet?
No, sinä voit kutsua minua... isäksi.
- Jos niin haluat.
- Isäni on kuollut.
Jumala tappoi hänet.
Epäonnekas tappio sodassa jonka ihmiset
ovat aiheuttaneet itselleen.
Miehet eivät murhanneet perhettäni,
sinun veljesi murhasi heidät.
Kuulit noitien ennustuksen,
sinä et voita Krakenia... vielä vähemmän Hadesia.
Mikäli jatkat tätä matkaa sinä tulet kuolemaan
ja Argos tulee tuhoutumaan.
- Jos olet niin varma niin miksi olet täällä?
- Tarjotakseni sinulle turvan.
Sinussa on minun vertani Perseus
ja se tekee sinusta jumalan.
Sinun on aika astua Olympukseen
ja alkaa elää kuten jumala.
Kuolen mieluummin noiden miesten kanssa,
kuin elän niin kuin jumala.
Senkin hölmö, miesten koko olemassaolo
on lahja minun armollisuudestani.
Jollekin joka loi ihmiset,
et tiedä paljoa meistä.
Me elämme, me taistelemme ja me
kuolemme toistemme puolesta.
Ei sinulle.
Kerro Hadekselle, että näen hänet pian.
- En tee tätä tarjousta uudestaan.
- Hyvä.
- Koska vihaan kieltäytyä siitä kahdesti.
- Perseus...
Odota.
Tuo on kallis tie mihin aiot.
Kucuk mallinsi tämän kilven skorpionista.
Vahvempaa ja kevyempää kuin muut metallit.
Erittäin harvinainen ja korkeatasoinen esine.
Voimme taistella missä vain...
Mutta emme alamaailmassa.
Onnea matkaan, kalastaja.
Kuulit mitä noidat sanoivat.
Mutta voimme todistaa niiden puheet vääriksi.
Tarvitsen apuasi.
Jumalat eivät pelastaneet minua siellä.
Jos luulet, että meillä on mahdollisuus.
En koskaan pitänyt Argoksesta.
Minä tiedän tien.
Sitten menemme alamaailmaan...
Tapamme medusan.
- Mitäs nyt?
- Odotamme Charonia.
- Charon kuljettaa vain kuolleita.
- Vapaaehtoisia?
Uidaan.
Lahjus lautturille.
- Mitä tapahtuu kun pääsemme sinne?
- Tapamme vain pedon kuten ennenkin.
Pedon?
Medusa oli kaunis joskus.
Niin kaunis, että Poseidon tunsi kiusauksen.
Kun Poseidon meni hänen luokseen,
hän juoksi Athenan temppeliin,
ja luuli, että jumala suojelee häntä.
Hän ei suojellut.
Poseidon veti hänet kylmälle lattialle.
Hän rukoili Athenalta hyvänä pitoa,
mutta jumala ei tuntenut muuta kuin inhoa.
Hän teki selväksi, että kukaan
ei koskaan enää haluaisi Medusaa.
Yksikin katse olentoon joka hänestä tuli
tekisi katsojasta kiven.
En voi auttaa sinua siellä,
kiroukseni estää minua.
Se oli Athenan yksi pala lohtua Medusalle,
jotta medusa ei koskaan vahingoittaisi naista.
Main miehet voivat mennä temppeliin.
Mutta kukaan ei ole koskaan palannut sieltä.
Medusalla on pyrstö ja hän varmasti käyttää sitä.
Kuunnelkaa.
Kuunnelkaa kuinka hänen muskelit kutsuvat teitä.
Haistakaa hänen nahkaansa.
Tuntekaa hänen nälkänsä sisuksissanne.
Medusa tappoi teidät juuri kahdesti.
Luuletko, että hän antaa sinulle päänsä?
Hän ei tule olemaan armollinen sen suhteen.
Yksikin vilkaisu hänen silmiinsä ja
muututte kiveksi.
Hyvä.
- Yritän olla nauttimatta tästä liiaksi...
- Yritän auttaa teitä pysymään hengissä.
Älä katso minuun!
Hellitä myrskysi.
Olemme Medusan luolan lähistöllä.
En koskaan ajatellut, että saavuttaisin
tämän paikan.
Kuka on hännilläsi?
Tyttäreni.
Riistetty hänen 16-vuotis päivänään.
Raahattu tänne.
Minusta tuntuu, että näen hänet pian.
Toit meidät tänne asti,
mennään nyt sitten loppumatkakin.
- Kuinka monta kolikkoa sait Zeukselta?
- Vain yhden.
Tunsin kerran erään hienon miehen.
Isäni.
Nyt tiedän neljä muutakin.
Ja yhden naisen.
Ja mistä helvetistä sitten olettekin.
Tiedän, että kaikki ovat peloissaan.
Isäni kertoi minulle, että jonain päivänä
jonkun täytyy asettua vastaan.
Jonain päivänä,
jonkun täytyy sanoa, että riittää!
Tämä saattaa olla se päivä.
Luottakaa aisteihinne älkääkä
katsoko sitä narttua silmiin!
- Ei kauheasti herätä luottamusta.
- Hiljaa.
Kuunnelkaa... Eusebios, katso alaspäin.
Mennään!
Jatkakaa!
Kokeile, mene.
- Draco...
- Mene!
Eusebios, seuraa minua!
Odottakaa!
Eusebios...
Muistakaa mitä Perseus sanoi.
Katseet alas!
Ixas, ei.
Katseet alas.
Missä sinä olet?
Missä sinä olet?
Eusebios...
Mene!
Odota täällä.
Minä huijaan hänet ulos.
Valmiina!
Nyt!
Nyt meidän pitää kuolla yhdessä!
Kerro heille, että miehet tekivät tämän.
Sinä ja minä, Zeuksen poika.
Perseus...
Älä tule yhdeksi niistä.
Io, olen täällä.
Ei ole aikaa.
Eclipse...
Perseus, sinun täytyy häipyä
ennen kuin on liian myöhäistä.
Minä en mene minnekään.
Kohtaloni on varma, mutta Argoksen kohtalo
on vielä käsissäni.
Koko elämäni, sinä olet ollut lähellä.
Et ole koskaan jättänyt minua.
En voi jättää sinua.
Tämän osan matkasta joudut tekemään yksin.
Perseus, sinä et ole pelkästään osa miestä,
osajumalaa...
Olet molempien puoliskojen parhaimmistoa.
Kaikki tulee olemaan hyvin.
Veli...
On kuolevaisten aika maksaa!
Lapseni odottaa tehdäkseen niin kuin haluat.
Jätä meidät.
Vapauttakaa Kraken!
Kraken tulee nyt!
Kärsimyksemme loppuu kun peto on tyytyväinen.
Ottaako se meidät?
Vai ottaako se Andromedan?!
He kutsua minun nimeäni.
Tämä ei voi jatkua.
Tuo on Kraken!
Andromeda!
Hades, uhraamme prinsessamme sinun nimeesi.
Se tulee, veljet ja sisaret!
Argos on tuhottu.
Tunnetko olosi vahvemmaksi, veli?
Luulit, että Kraken tuo sinulle heidän rukouksensa,
mutta Kraken on minun lapseni.
- Se ruokkii vain minua.
- Minä komennan Olympusta.
- Muistakaa ketä palvelette!
- Minä palvelen itseäni.
Muistan siitä lähtien kun huijasit minua.
Lähetit minut alamaailmaan vihattavaksi
sillä välin kun sinä kylvit heidän rakkaudessaan.
- Tarvitsemme ihmisten rakkautta.
- Ei. Sinä tarvitset sitä.
Minä selvisin heidän pelossa.
Valtasi on ohitse, veli Zeus.
Voit katsella kun siunattu kostajani syö heidän toivon,
ja sitten, vihdoinkin... tajuat miten paljon kärsin.
Argoksessa on yhä puolijumala, veli.
Perseus...
Laukku!
Tulkaa!
Ei!
Olen jumala.
Elän ikuisesti.
Mutta en täällä.
Veneet tulevat meitä varten.
Teitä varten, ei minua.
Sinä et jää, ethän?
Perseus, Argos tarvitsee hallitsijan.
En voi olla kuningas.
Palvelen sinua paremmin ihmisenä.
Minulla saattaa olla hyvä kuningatar heille.
Olympus on velkaa sinun kiitollisuudestasi.
- Niin kuin minäkin.
- Hades elää.
Hän on palannut alamaailmaan.
Ostaa aikaansa, ei epäilystä.
Odottaen ihmisten tulevan heikoiksi,
koska heikkous kasvattaa häntä vahvemmaksi.
Ihmiskunnalla on avain Hadeksen nousuun.
Näemmekö häntä vielä?
Kyllä, mutta nyt maailma tietää
henkilön kuka voi pysäyttää hänet.
Tietenkin sinä sait hieman apua.
Miekan, Pegasuksen.
Halusin ihmisten palvovan meitä taas,
mutta en olisi halunnut, että se maksaa poikani.
Tuo on melkein inhimillistä sinulta.
En usko, että harkitset tarjoustani uudestaan
ja ottaisit paikan yhtenä meistä?
Minulla on kaikki mitä tarvitsen täällä.
Et ehkä halua olla jumala, Perseus.
Mutta tuollaisten urotekojesi jälkeen
miehet palvovat sinua.
Ole hyvä heille.
Ole parempi kuin me olimme.
Jos pidät kiinni arkipäiväisten
ihmisen olemassaolosta,
minä en anna sinun tehdä sitä yksin.
Olet sentään Zeuksen poika!