Tip:
Highlight text to annotate it
X
Toista perässäni:
RANSKA 1949
Etsimme ranskalaista ravintolaa.
Etsimme ranskalaista ravintolaa.
Jotain tyypillistä ja viehättävää.
Jotain tyypillistä ja viehättävää.
Tyypillistä ja viehättävää.
- Tyypillistä ja viehättävää.
Tyypillistä ja viehättävää.
- Tyypillistä ja...
Lopeta jo, Paul.
PERUSTUU KAHTEEN TOSITARINAAN
Bon appé***.
- Bon appé***.
Rouvalle Sole meuni?re.
Voita.
Hyvänen aika.
Maista tätä.
Maista.
Tämä on niin...
Tiedän.
- Mutta...
Tiedän.
Katso, Paul! Onpa kaunista!
Hidasta.
Voi ei, anteeksi.
Täällä ollaan. Pysähdy.
En voi uskoa, että tämä on uusi kotimme.
Paul!
Päivää, rouva.
- Päivää.
Kuinka voitte? Olen Julia Child.
Hauska tavata.
RANSKALAISEN KEITTIÖN SALAISUUDET
KEITTOKIRJOJA
Oliko tänne muuttaminen virhe?
Viihdymme Queensissä varmasti.
Muuttoauto tuli.
Oletko kunnossa?
Kaikki hajoaa käsiin.
- Älähän nyt.
Mitä me täällä teemme?
Toista perässäni:
85 neliömetriä.
- 85 neliömetriä.
Työpaikkasi on lähellä.
Niin on, mutta ei meidän tarvitse muuttaa.
Voimme purkaa vuokrasopimuksen,
pakata tavaramme ja asua autossa.
Hyvä on sitten. Olet oikeassa.
Mitä tuo meteli on, Eric?
- Mikä meteli?
Tällaistako täällä on joka yö?
Voi olla.
Jule?
Tämä on kuin Versailles'n palatsi.
Mukavaa, että pidät siitä, kulta.
LMDC, hyvää huomenta.
LMDC.
LMDC, Julie Powell puhelimessa.
Poikani kuoli etelätornissa.
- Otan osaa.
Olen hyvin pahoillani.
Haluan valittaa muistomerkistä -
josta luin lehdestä.
- Olkaa hyvä.
Onko sinulla valtaa?
- Ei.
Kenellä on? En pidä suunnitelmasta.
En minäkään.
Olette tunteettomia byrokraatteja.
Minä en ole.
Istun kopissani ja yritän tehdä parhaani.
Olen soittanut jo viisi kertaa -
ja minun käsketään vain täyttää lomake.
Voin täyttää lomakkeen puolestanne -
jos tulette allekirjoittamaan sen.
Koppiisiko?
- Niin.
Olette kokeneet kovia, mutta...
Et tiedä kokemastani mitään.
Älkää korottako ääntänne.
Tämä on aivan järjetöntä.
3- vuotias lapsenikin osaisi auttaa.
- Olen teidän puolellanne.
Hänen keuhkoissaan on lasikuitua.
ÄLÄ SUHTAUDU TAPAUKSllN
TUNTEELLISESTI
Hän vain yskii yskimistään.
En tiedä, mitä tehdä.
Miehen on vaikea hengittää -
eikä vakuutus korvaa lääkitystä,
joka voisi auttaa.
Soittakoon terveyskeskukseen.
- Puhelu kaikuisi kuuroille korville.
Tai Andrea Gomezille pormestarinkansliaan.
Kiitos. Kiitos.
Suklaakermakakku.
Arvaa, miksi pidän ruoanlaitosta.
- Kerro.
Jos päivä on täynnä epävarmuutta -
siis todella täynnä epävarmuutta,
kotiin tullessaan voi olla varma -
että munan, sokerin ja maidon -
saa vatkattua vaahdoksi. Se on lohduttavaa.
Oliko sinulla huono päivä?
Koska saan kakkua?
Kohta. Kerma pitää ensin vatkata.
Jään odottamaan mestariteostasi.
Huomenna menen taas
perinteiselle salaattilounaalle.
Pelkkä ajatuskin kammottaa.
Metro oli myöhässä.
Hei.
- Hei.
Mitä saisi olla?
Cobb-salaatti ilman homejuustoa.
Cobb-salaatti ilman punajuuria.
- Cobb-salaatti ilman pekonia.
Cobb-salaatti ilman munaa.
- Sano heille...
Kuuntele tarkasti.
Nostetaan tarjousta 185:een.
Taas se alkoi.
Mikä?
Soita heti, kun he vastaavat.
Assistenttini on hyödytön tapaus.
Tiedän tunteen. Pyysin Allisonia -
tuomaan sukkahousut apteekista.
Hän palasi tyhjin käsin.
Olisi käynyt toisessa apteekissa.
Tai Bloomingdale'silla.
Onko se niin vaikeaa?
Olisin parempi assistentti.
Siitä vain.
Erota assistenttisi äläkä palkkaa uutta.
En tarkoittanut sitä, Julie.
Hetkinen. Jessus.
Korusi ovat kauniita.
- Kiitos.
Selvä, 190 sitten. 190. Hienoa.
190? Mistä on kyse?
190 miljoonasta. Ostamme tontteja.
Hienoa, Cassie.
Mitä varten?
Puramme -
rakennukset tonteilta
ja rakennamme tilalle tornitalon.
Otetaan sille.
- Kiitos.
Ja minulle.
Minut nimitettiin eilen
varamarkkinointipäälliköksi.
Palkkani nousee -
ja saan halutessani
puolen millin lainan 2%: N korolla.
Halutessasi?
Miten töissä menee, Julie?
- No...
Työsi on varmasti raskasta.
Hyvällä tavalla tietenkin.
Hetkinen. Melkein unohdin.
- Hetkinen.
Haloo?
- Haloo?
Hei.
- Hei.
Jules, voisinko haastatella sinua
artikkeliani varten?
Totta kai, Annabelle.
Sovi haastattelu Julien kanssa.
Ota selvää pesuloista ennen torstaita.
Muista lauantain juhlat.
Älä.
En voi toimia mikrotukenasi,
kun tapaan ystäviäni.
Mistä artikkelisi kertoo?
Meidän sukupolvestamme.
30 vuotta täyttävistä. Onpa elämäni kiireistä.
En tiedä, ehdinkö tavata sinua.
Sinähän sitä haastattelua ehdotit.
Totta. Sopisiko aamiainen?
NEW YORKIN
KADOTETTU SUKUPOLVI
Uskoin häntä. Olen ääliö.
"Se kertoo meidän sukupolvestamme."
Ainahan Annabelle valehtelee.
"Entinen päätoimittaja Julie Powell -
jolla oli valoisa tulevaisuus -
luopui kirjansa kirjoittamisesta
kahdeksan vuoden jälkeen -
ja istuu nyt toimistokopperossaan -
pesemässä 9l11:n jälkipyykkiä."
Osaatko sen ulkoa? Säälittävää.
Hän jätti paljon kertomatta.
Ainakin kuvasi on hyvä.
Näytän läskiltä.
- Vain kasvoista.
Ai niin. Sarah kertoi -
että Annabelle kirjoittaa blogia.
- Mistä aiheesta?
Miten niin? Ltsestään tietenkin.
Joka ikisestä ajatuksestaan.
Tylsistä, mälsistä, mauttomista...
Minäkin voisin kirjoittaa.
Minulla on ajatuksia.
Osaat sitä paitsi kirjoittaa,
toisin kuin Annabelle.
Osaisinkin.
- Kirjoitit kirjan.
Puolikkaan kirjan, jota ei julkaistu.
Julkaisematon kirja ei ole kirja.
Blogien hyvä puoli on se,
että kustantajaa ei tarvita.
Valmiin tekstin voi siirtää nettiin
nappia painamalla.
Mistä minä kirjoittaisin?
Sinä olet toimittaja. Auta minua.
Kirjoita vaikka suhteestasi Queensiin.
Blogi jäisi lyhyeksi.
Kirjoita työstäsi.
Mieti nyt, mitä tapahtuisi,
jos joku töissä lukisi sitä.
Onpa hyvää.
Todella herkullista.
Bloggaus olisi sitä paitsi vain arjen pakoilua.
Kuten ruoanlaitto.
Kirjoita sitten siitä.
En ole oikea kokki,
kuten Julia Child tai Mario Batali.
Ei Juliakaan ollut kokki syntyessään.
Voisin opetella laittamaan ruokaa -
Julia Childin keittokirjan avulla -
ja kirjoittaa siitä.
Varastin kirjan äidiltäni.
Kun olin 8-vuotias,
isäni pomo tuli meille syömään -
ja äiti laittoi burgundinpataa.
Ja nimenomaan Julia Childin reseptillä.
Tuntui siltä, että Julia olisi ollut paikalla -
suojelemassa meitä kuin hyvä haltiatar -
jotta kaikki sujuisi hyvin.
Yritän kääntää tämän ympäri -
mikä on melkoisen uskaliasta.
Ennen Juliaa syötiin pakasteita,
säilykkeitä ja vaahtokarkkeja.
Älä pilkkaa vaahtokarkkeja.
Ohukaisia käännettäessä -
on todella keskityttävä.
Etenkin, jos taikina on löysää...
Se ei mennyt kovin hyvin.
Kun käänsin ohukaista -
en ollut...
- Hurmaava nainen.
... tarpeeksi keskittynyt.
Ohukaisen voi koota uudelleen.
Kenenkään ei tarvitse koskaan tietää.
Hän pitää helminauhaa keittiössä.
... on harjoiteltava kuten pianonsoittoa.
Olen Julia Child.
Bon appé***.
Bon appé***.
- Bon appé***.
Child oli mukana kirjoittamassa
Ranskalaisen keittiön salaisuuksia.
Bon appé***.
"Palvelusväettömille kokeille."
Tämä sopii minulle.
Nyt tuli ongelma. En syö munia.
Minä kärsin liikahappoisuudesta.
Käyn läpi Childin kaikki reseptit -
ja kirjoitan siitä.
Tarvitsen aikarajan.
Muuten jätän tämänkin kesken.
Älä nyt.
- Tottahan se on.
Arvaa, miksi.
Keskittymishäiriön takia.
- Onko sinulla keskittymishäiriö?
Siksi olen huono kotitöissäkin.
Siitäkö se johtuu?
Aikarajasta olisi apua.
Selvä. "Rakastan -
ohikiitävien aikarajojen ääntä."
Linnunradan käsikirja liftareille.
- Olen tosissani.
Miten olisi vuosi?
- Vuosiko?
Kirja painaa varmaan kilon.
Minulla on kokopäivätyö.
Joskus olen töissä iltakahdeksaan, ja...
Ajatus on järjetön.
Vai onko?
- Onhan se.
Käykö Blog-Z?
- Käy.
Selvä.
Mitäs me -
palvelusväettömät amerikkalaiset kokit.
Palvelusväettömät amerikkalaiset kokit.
Mitäs sanot?
- Toimii.
BLOGI ON LUOTU!
"Aloita bloggaaminen."
Julie/Julia -projekti.
Käytän kirjaa
Ranskalaisen keittiön salaisuudet.
1. painos vuodelta 1961. Tekijät:
Simone Beck, Louisette Bertholle -
sekä amerikkalainen ruoanlaiton mestari
Julia Child.
Kukaan ei 40 vuoden jälkeenkään
vedä hänelle vertoja.
Haaste: 365 päivää ja 524 reseptiä.
Haastaja: Julie Powell -
valtion työntekijä ja ruokaintoilija.
Avioliitto, työ ja kissa voivat kärsiä -
tästä järjettömästä tempauksesta.
Kuka tietää, mitä tästä tulee?
365 PÄIVÄÄ
524 RESEPTIÄ
Onpa täällä kuuma!
Päivää.
Päivää.
- Mitä kuuluu?
Päivää, rouva.
Hyvä Charlie, Julie viihtyy täällä mainiosti.
Hän haluaa jäädä tänne ainiaaksi.
Ranskalaisethan tunnetaan nyrpeydestään,
rakas veljeni.
Ihmiset ovat ihastuttavia.
Julia saa muiden parhaat puolet esiin.
Hän pitää ranskalaisia
suurenmoisina ihmisinä.
Tunnen itseni paikalliseksi.
Taidan todella olla ranskalainen.
Ehkäpä oletkin.
Totta puhuen
minäkin viihtyisin täällä ainiaan.
Kiitos käynnistä.
Näyttely oli erinomainen.
Mukavaa, että kävitte.
Onneksi olkoon, Paul. Näyttely on upea.
- Kiitos, Jack.
Jack Donovan, tässä on vaimoni Julia.
Näyttelysi oli kerrassaan loistava.
- Kiitos.
Olen ylpeä sinusta.
Ranskalaiset syövät ranskalaista ruokaa.
Joka päivä! Uskomatonta.
- Mutta totta.
Rakastan sinua niin paljon,
että saat maistaa ensin.
Onpa herkullista.
- En ehtinyt edes... Onko se hyvää?
Mitähän minä tekisin?
Mitä tarkoitat?
En halua enää valtion leipiin.
Mutta... Jotainan minun on tehtävä.
Täällä vaimot eivät tee töitä.
Minä en pystyisi siihen.
- Tiedän.
Näin suurlähetystössä ilmoituksen -
hatuntekokurssista.
Sinähän pidät hatuista.
Niin pidän.
Niin pidän.
Mistä sinä todella pidät?
Syömisestä.
Siitä minä pidän.
- Tiedän.
Olet hyvä siinä.
- Niin olen.
Todella hyvä.
- Kehityn koko ajan.
Voisin käydä bridge-kurssilla.
Sinähän pidät bridgestä.
- Niin pidän.
Ässästä saa neljä pistettä,
kuninkaasta kolme -
rouvasta kaksi ja sotilaasta yhden.
Älkää paljastako korttejanne.
Onko teillä englanninkielisiä keittokirjoja?
Lkävä kyllä ei.
- Sääli.
Etsin -
ranskalaista keittokirjaa.
Englanninkielistä. Mutta...
Myyjä...
Myyjä vai myyjätär?
- Myyjätär.
Hän ei... Englanninkielisiä kirjoja ei ole.
Minulla on vain Rombauerin keittokirja.
Se on loistava muttei ranskalainen.
Pyysin ystävääni Avis DeVotoa -
etsimään USA: Sta...
Puhukaa ranskaa.
Ai niin.
Luulin puhuvani ranskaa!
Ette puhunut.
Ikävä kyllä.
- Harmin paikka.
Hyvänen aika!
Mikä se mahtaa olla?
Se on...
- Muistelmateokseni.
Ihanaa! Mutta tämähän on ranskankielinen.
Pärjäät kyllä.
- Kiitos, kultaseni.
Opin koko ajan lisää. Minä...
Hyvää syntymäpäivää minulle.
Onneksi olkoon.
Mitähän tämä tarkoittaa?
- Mikä?
"Pese reidet."
- Ei, vaan "hauduta reisiä".
Ahaa. Mutta...
- Näytähän.
"Hauduta reisiä voissa ja täytä..."
Mikä tuo sana on?
Kana!
"...kunnes se on saanut tarpeekseen."
Ei siinä niin lue.
- Lukeehan.
Käydään koko resepti yhdessä läpi.
Voisin mennä kokkikurssille.
- Mene vain.
Ihan oikeasti.
- Ihan oikeasti.
Entä jos et olisi rakastunut minuun?
Mutta rakastuin.
Luoja.
Eilen oli tiistai 13.8.2002.
Ensimmäinen päivä. 364 päivää jäljellä.
Laitoin artisokkaa -
voipohjaisessa hollandaise-kastikkeessa.
Se oli taivaallista.
Sanokaa minun sanoneen,
että voi on raaka-aineista parhain.
Miettikää nyt. Kaikessa -
uskomattoman herkullisessa -
on aina poikkeuksetta voita.
Herkullista.
Salaisuus on vatkauksessa.
Kun maailmanloppu on kuukauden päässä -
aion syödä pelkkää voita.
Totuus on tämä:
Voita ei voi koskaan olla liikaa.
24.8., yhdestoista päivä.
Onko pannulla liikaa herkkusieniä?
353 päivää jäljellä. Kamala työpäivä takana.
Kiltinoloinen täti -
kutsui minua hyväuskoiseksi kapitalistiksi.
Kotona tein maukasta kana-sieni-ruokaa
kermassa ja portviinissä.
Arvatkaa, mitä.
En ole ennen osannut kypsentää sieniä.
Pannulla ei saa olla liikaa sieniä.
Ymmärrättekö, hyvät lukijat?
Pidät tästä varmasti.
Se on hyvää viikunahillon kanssa.
Tuhlasin eilen omaisuuden ruokakauppaan.
Kun pääsin metroon -
ruokaostosteni, kissaniekkasäkkini -
kalliin oliiviöljypulloni ja oksieni kanssa -
tajusin, että oksat olivat liikaa.
Anteeksi.
Ne raapivat ihmisten kasvoja,
ja minä hikoilin kuin pieni sika.
Se ei ole mikään ihme
kaiken rasvan ja löysäilyn jälkeen.
Kotiin päästyäni äitini kannusti minua.
Kerrohan, miksi aloitkaan...
Kirjoittaa blogia.
- Mikä se sitten onkaan.
Se on elämänallintaa, kuten urheilu.
Se vain lisää stressiäsi.
- Mitä stressiä?
Sinulla on kokopäivätyö ja aviomies -
ja nyt bloggaat itsesi kipeäksi.
Tämä on minulle kuin AA.
- Kuinka niin?
Lähestyn päämäärääni päivä kerrallaan.
Mistä opit tuon?
Kulta, oletko alkoholisti?
Ihmisellä pitää olla
lyhyen tähtäimen tavoitteita.
Tuohan on todella hölmöä.
Kuka blogiasi edes lukee?
Ihmiset tietysti.
Ketään ei varmasi haittaa -
jos lopetat kirjoittamisen.
Vastahan minä aloitin.
En voi lopettaa. Blogi on kaikkeni.
Haloo?
Typerä puhelin.
Ei blogi ole kaikkesi.
Tiedän sen. En tarkoittanut pahaa.
Laitoin eilen uppomunia.
Se tuntui hyvältä ajatukselta -
mitä hirvittävimmän työpäivän jälkeen.
Etkö muka koskaan ole syönyt munia?
Olen, esimerkiksi kakuissa -
mutta en koskaan sellaisenaan.
Se kiehuu.
Jostain syystä luulin,
että uppomunien teko on helppoa.
Olin väärässä.
"Pidä valkuaista keltuaisen päällä -
kahdesta kolmeen sekuntia." Nyt.
Kuvottavaa.
Julian mukaan munien on oltava tuoreita.
Ne ovat.
Selvä. Älä minulle tiuski.
Ohjeet ovat suoraan Julian kirjasta.
Keittiöön tarvittiin kolme ihmistä -
mutta onnistuimme lopulta.
Terve.
Onpa se söpö.
Söin kananmunan
ensimmäistä kertaa elämässäni.
Luulin munan olevan rasvainen ja limainen,
mutta se maistui -
juustokastikkeelta.
Julia Child, olet nero.
Kippis.
Viinikin on erinomaista.
Tietääköhän Julia sinusta?
- Tuskinpa.
Haaveilen hänen kestitsemisestään -
ja ystävyydestään.
Ei kukaan minusta oikeasti tiedä.
Tekstini katoavat tyhjyyteen.
Oletko lukenut Annabellen blogia?
Olen.
Se on ihan hauska.
- Onko muka?
Hän tapailee Lester-nimistä miestä,
jolla on oma lentokone.
He tekevät sitä korkeuksissa.
Blogilla on iso lukijakunta.
Onko ystävistä pakko pitää?
Ei tietenkään.
- Miehet pitävät ystävistään.
Emme puhu nyt miehistä.
Viisi viikkoa takana, 47 edessä.
Oloni on mahtava.
Välillä mietin,
onko minulla lukijoita lainkaan.
Uskon, että on. Onhan?
1 UUSI KOMMENTTI
Ernestine, joku kommentoi blogiani.
Äiti tässä. Miksi kirjoitat blogia?
Minä olen ainoa lukijasi.
Äitini. Sitä ei lasketa.
Aloitamme kananmunien keittämisellä.
Varmistakaa, että muna on tuore.
Toivoin, että tekisimme...
...jotain haastavampaa, rouva Brassart.
Ette ole valmis siihen.
Osaanan minä nyt munia keittää.
Osaatteko poistaa luut ankasta?
En, mutta juuri jotain sellaista -
oppisin erittäin mielelläni.
On olemassa toinenkin kurssi -
mutta se on ammattilaisille,
eikä teistä koskaan tule sellaista.
Kaikki muut ovat miehiä. Sotilaita.
Sitä paitsi kurssi on kallis.
Tuskin haluatte maksaa osallistumismaksua.
Paljonko se maksaa?
Kun sipuli on leikattu...
Päivää!
Päivää, rouva.
Hyvä rouva, antakaa minun.
Veistä on pideltävä näin.
Pitäkää ranne rentona.
Käsi ja veitsi ovat yhtä.
Suojatkaa toista kättänne.
Leikatkaa vain sipulia.
Ei siis käsiä.
- Juuri niin.
Peukalo tähän, muut sormet tähän.
Jule?
Olet vähän liian kilpailuhenkinen.
Olisit nähnyt niiden miesten ilmeet.
Ihan kuin olisin joutava kotirouva,
jolla ei ole parempaa tekemistä.
No...
Minne menet?
- Pois täältä.
Onko sinulla nälkä?
- Ei.
Hyvä.
Kas näin!
Hyvää työtä, rouva Child.
Rakas Avis, opiskelen
kolmatta viikkoa Cordon Bleussa -
ja nautin suunnattomasti.
Nousen joka aamu puoli seitsemältä.
Puoli kahdeksalta olen opistolla
ja kuorin perunoita esiliina päällä.
Keitämme lihalientä ja ruodimme kaloja.
Puhdistamme kyyhkyjä.
Taikinassa on niin paljon voita -
että ajatuskin on pysäyttää sydämen.
Opettajan tahti on joskus liian nopea.
Olen silti parempi
kuin kaikki miesopiskelijat -
jotka olivat nuivia,
kunnes huomasivat, että olen peloton.
Tajusin sen vasta itsekin.
Aamuluennon päätyttyä kello 12.30
menen laittamaan lounasta Paulille.
Sen jälkeen Paul ottaa nokoset.
Myöhemmin iltapäivällä hän lähtee
suurlähetystöön ja minä opistolle.
Tarvitsette morttelin ja survimen.
Ajatus kokkikoulusta muuten karmii isääni.
Hän tarjoutui palkkaamaan meille kokin.
Jatkakaa vain! Tämä on hauskaa!
Pariisissa ei liene toista amerikkalaista -
jonka ostokset keskittyvät
vaatteiden sijasta ruokaan.
Ymmärtäisit, jos asuisit maassa -
jossa vaatteet eivät mahdu päällesi.
Tiesitkö muuten, että liha pitää kuivata -
ennen ruskistamista?
Rombauer ei mainitse asiasta kirjassaan.
Avis, täällä on ihanaa.
Olen etsinyt uraa koko elämäni...
... ja löysin sen täältä.
Tapasimme Ceylonissa OSS: N aikoina.
Paul ei huomannutkaan minua.
Ei pidä paikkaansa. Huomasin sääresi.
Olit oikea elostelija.
Hän oli naisten makuun.
- Eikä ihme.
Meidät lähetettiin Kiinaan.
Herkullista, vaikka itse sanonkin.
Julia -
tällä menolla opetat pian Cordon Bleussa.
Tuskinpa.
Johtajatar ei voi sietää minua.
Eihän sinusta voi olla pitämättä!
Totta, mutta hän ei pidä.
Olitteko vakoojia?
Emme. Tai olimme. Emme.
Onpa salamyhkäistä.
Ettekö todellakaan olleet vakoojia,
vaikka teitte töitä OSS: Lle?
Olin pelkkä arkistovirkailija.
Entä Paul, sotahuoneiden suunnittelija?
Laadin vain karttoja. En ollut...
Voitimme sodan Paulin ansiosta!
Olihan sodan ennen pitkää loputtava.
Vietimme Kiinassa aikaa ystävinä -
kunnes tajusin -
että Julia on se oikea.
Julia, olet voi leipäni päällä ja elämäni valo.
Rakastan sinua, kultaseni.
Malja tälle päivälle.
Rakas Charlie -
kun Julia laittaa ruokaa -
minä jään armotta toiselle sijalle.
Uunin luukku käy ja käy -
ja lusikka sujahtelee pataan -
ja suuhun -
ammattirumpalin tarkkuudella.
Hän napsii pastaa kattilasta -
paljain sormin -
ja huutaa:
Nämä ovat yhtä kuumia kuin jäykkä kalu!
Mitä?
- Niinpä.
Sanoiko Julia Child...?
- Sanoi. Järkyttävää.
Niin Paul kirjoitti kaksosveljelleen
vuonna 1949 -
kun Julia oli aloittanut
opintonsa Cordon Bleussa.
He siis harrastivat paljon...
Tulipahan sekin taas todistettua.
- Mikä?
Ulkokuori ei kerro seksielämästä mitään.
He olivat rakastuneita.
Joku lukija lähetti chilikastiketta.
Lisäksi 12 täysin vierasta ihmistä
oli kommentoinut blogiani.
Kiitän lukijoitani pöydän antimista.
Takana on 65 reseptiä ja 47 päivää.
59 päivää takana, 437 reseptiä jäljellä.
103 reseptiä reilussa parissa kuukaudessa.
Pian laitan täytettyä hummeria -
jonka joudun ensin murhaamaan.
Miten selviän tästä?
Viime yönä yöpöydällämme oleva unikone -
joka peittää liikenteen metelin -
puhui minulle. Se kutsui minua -
hummerinmurhaajaksi.
"Hummerinmurhaaja, hummerinmurhaaja."
Erään lukijan mukaan -
hummeri turtuu pakastimessa.
Joku neuvoi minua keräämään itseni -
ja tappamaan hummerin veitsellä.
Se elää!
Eric, älä.
Voi luoja.
"Tässä pieni vinkki."
"Jos et halua keittää elävää hummeria -
pistä sitä ensin
veitsenkärjellä silmien väliin."
Kunpa se olisikin niin helppoa, Julia.
Hummerinmurhaaja...
Eric, älä.
Häivy, Eric.
Sinusta ei ole mitään apua.
Minä vain lasken hummerit veteen -
ja panen kannen kattilan päälle. Siinä kaikki.
Selvä.
Selvä.
Terve -
ja hyvästi.
Anteeksi.
Anteeksi.
Kaikki hyvin?
Kas näin.
No niin, pojat.
Minä määrään nyt.
Hummerinmurhaaja...
Homma on hanskassa.
Olet ihana.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Eipä kestä.
Ei, en voi.
Minulla on hommia.
- Kyllä voit.
Eric, en voi.
- Ei sitten.
Anna vielä yksi suukko.
No niin, häivy. Minulla on paljon tekemistä.
Ulos!
Hei, kiitoksia.
- Hei, miten menee?
Onneksi olkoon.
Hauska nähdä.
Kakkua.
- Terve, rakas lanko.
Hei.
Bon appé***.
Bon appé***.
Hyvää syntymäpäivää, Julie.
Kiitos.
Kiitos, kun tulitte. Hei, Tim.
Uskokaa tai älkää,
mutta Julia oli neitsyt tavatessaan Paulin.
Ihanko totta?
Hän oli varmaan 40-vuotias.
Niinkö?
- Miten ihmeessä voit tietää?
Julia kirjoitti kirjeitä
ystävälleen Avis DeVotolle -
ja Paul veljelleen.
Ilmeisesti kirjeet ovat tallella.
Naimisiin mennessään
Julia osasi hädin tuskin keittää munia.
Niinkö?
Kurkkumuhennos on yllättävän hyvää.
Minulla on pakkomielle Juliaan.
Niin on.
Hyvä niin, koska tämä on herkullista.
Nauti siitä, sillä enempää ei tipu.
Hummeri maksaa maltaita.
Perusta maksupalvelu nettiin -
ja kerää lahjoituksia lukijoilta.
Hyvä ajatus.
Sinulla on paljon faneja.
Onko minulla faneja?
Onpa hyvinkin.
En voi pyytää heiltä rahaa.
- Mikset?
Maksupalvelussa on itua.
Saisimme hummeria useammin.
Puhalla kovempaa.
- Kynttilöitä on 30.
Hyvää syntymäpäivää, rakas.
Kiitos.
Ihan kuin Julialla.
Hänellä taisi olla aidot helmet.
Tämä on kaunis.
Anna kun autan.
Kokeillaanpa.
Pidätkö siitä?
Pidän.
Olen 30-vuotias.
Odotin pahinta -
mutta kiitos sinun ja Julian -
uskon selviäväni tästä.
Kakkua.
Lisää kakkua. Maistuuko?
Kulta -
painun pehkuihin.
Ernie, 53 uutta kommenttia hummeritekstistä.
Älä?
Julie Powell.
- Voisitko auttaa minua?
Toki. Mikä on ongelmanne?
Liikaa ruokaa, liian vähän seksiä.
Eric, tuo ei ole hauskaa.
Minusta on.
No, niin minustakin.
Arvaa, mitä.
Blogisi on sivuston kolmanneksi suosituin.
Onko?
Mahtavaa!
Jokaista kommentoijaa kohden -
on kai satoja, jotka eivät kommentoi.
Heillä on eräänlainen suhde minuun.
He tarvitsevat minua.
Heitä todella harmittaisi, jos en kirjoittaisi.
He varmaan myrkyttäisivät itsensä.
Julia -
vieläkö teet hattuja?
En enää.
Valmistun pian Cordon Bleusta.
En vain saa johtajatarta järjestämään koetta.
Tarkoitatko rouva Brassartia?
Hän on hirveä akka.
Totta puhut.
Hän on niitä harvoja ihmisiä,
joita en voi sietää.
Minä en siedä monia muitakaan.
Tunnetteko toisenne?
Julia Child, Simone Beck.
Simca.
- Hauska tutustua.
Tässä on ystäväni Louisette Bertholle.
Ettekö tosiaan ole tavanneet?
Simca ja Louisette tekevät keittokirjaa.
Amerikkalaisille.
- Ihanko totta?
Mitä virkaa kokeella on?
Tarvitsen todistuksen, jotta voin opettaa.
Etkä tarvitse.
Enpä kai.
Sitä Aviskin sanoo.
- Kuka?
Ystäväni Avis DeVoto
Massachusettsin Cambridgesta.
Hän on viisas.
Haluan silti todistuksen.
Olen perinteinen nainen.
Olen neuvoton.
Sinähän voisit kirjoittaa rouva Brassartille -
uhkauskirjeen.
Millä uhkailisin häntä?
Yhdysvalloilla.
Sano, että USA: N suurlähettiläs
haluaa sinun -
tekevän kokeen.
Ei missään nimessä.
En voi tehdä niin.
En edes tunne USA: N suurlähettilästä.
Voit toki.
Hyvä rouva Brassart -
USA: N suurlähetystön väki -
etenkin hyvä ystäväni suurlähettiläs -
ihmettelee, miksen saa tehdä koetta.
Kirjoittakaa seuraavat reseptit:
?ufs mollets,
c?telettes de veau en surprise -
ja cr?me renversée au caramel.
Minulla ei ollut aavistustakaan,
mitä on vasikkaa en surprise.
Olemme tehneet sitä kurssilla.
Vasikankyljystä ja sieniä pussissa.
Paperipussissa. Siinä se yllätys piilee.
Avaa *** ja huuda: "Yllätys!"
Vasikkaa ja sieniä...
En ole koskaan reputtanut koetta!
Olen kiitettävä oppilas.
- Voit uusia kokeen.
Voiko niin tehdä?
- Toki.
Sitä ennen voit opettaa kanssamme.
Hyvänen aika!
Aiotteko todella ryhtyä opettajaksi?
Kyllä, opetan ruoanlaittoa
amerikkalaisille Pariisissa.
Rouva Child, ette osaa laittaa ruokaa.
Amerikkalaiset tosin tuskin huomaavat sitä.
Ikävä kyllä nyt on lihahyytelöiden vuoro.
Lihan makuisia hyytelöitä.
Eikö kuulostakin maukkaalta?
Miksi sellaisia enää edes tehdään?
Laupias mieheni -
osti vasikan jalan -
jota keitän, kunnes keittiö löyhkää.
Jääkaapissa hyytynyt jalka
kumotaan lautaselle.
Julia Childin mukaan se on helppoa.
En missään nimessä haluaisi loukata Juliaa -
mutta se akka valehteli.
Hemmetin hemmetti!
Montako hyytelöreseptiä on jäljellä?
Seitsemän.
Jätä ne väliin.
Kukaan ei saa koskaan tietää.
Valehtele.
En voi.
Julia valvoo minua. Olen hänen vallassaan.
Hän tekee minusta paremman ihmisen.
Hyi! Katso tiskiallasta!
En kestä tätä paikkaa! Mitä altaassa on?
Mitä tarkoitat?
Ei tässä keittiössä voi laittaa ruokaa.
Onko meillä viemärinavaajaa?
Jos olet ostanut sitä.
Pitääkö minun hoitaa
ruoanlaiton lisäksi kaikki muukin?
Nyt et todellakaan ole Julian vallassa.
Entä jos en pysty tähän?
Koko vuosi menee hukkaan.
Olen alkanut lihoakin.
Ja minun pitäisi -
poistaa luut ankasta.
Milloin?
- Jossain vaiheessa.
Käsitätkö, mitä se tarkoittaa?
- En.
Etpä tietenkään.
Muistanette, kun muutama päivä sitten -
sain hermoromahduksen -
ja vannoin muuttuvani
paremmaksi ihmiseksi.
Sidoin Poulet r?ti ? la normandea -
eli paistettua, yrteillä
ja sisälmyksillä täytettyä kanaa -
ja se levisi täytteineen pitkin lattiaa.
Lopputulos: Toinen hermoromahdus.
Tämä on järjetöntä.
Pahempi kuin edellinen.
En osaa edes sitoa kanaa.
Itkin kuin häiriintynyt pikkulapsi.
Tästä ei tule mitään.
Minä vastaan.
Haloo?
Kuka siellä?
Pieni hetki.
En ole varma, onko hän paikalla. Hetkinen.
Puhelimessa on toimittaja
Christian Science Monitorista.
Hän haluaa tehdä sinusta jutun.
Niinkö?
Otanko soittopyynnön?
Puhun hänen kanssaan nyt.
Haloo?
Niin?
Kenen kanssa tulisitte syömään?
Totta kai tiedän, kuka hän on.
Kuka, kuka?
Kuulostaa oikein hyvältä.
Näkemiin.
Kuka?
- Arvaa kuka tulee päivälliselle.
Jestas sentään.
Les Trois Gourmandes!
Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Mittayksiköiden muuttaminen -
oli todella hankalaa.
Ei se ole niin tarkkaa.
- Onpas!
Onpa hyvinkin.
Louisette ja minä -
väittelimme tästä kirjaa tehdessämme.
Se on muuten valmis.
Pian olemme kuuluisia.
Kuin Irma Rombauer konsanaan.
Voi olla. No niin, kokeillaanpa.
Voinko auttaa?
Kas näin. Paljon parempi.
Olet oikeassa. He ovat etuajassa.
Voi niitä amerikkalaisia!
Rakas Dorothy,
sisaresi Julia opettaa nykyään ruoanlaittoa.
Oppilaamme maksavat meille
kaksi dollaria tunnilta.
Se riittää tuskin raaka-aineisiin,
mutta väliäkö tuolla.
Simca, Louisette ja minä olemme
Les Trois Gourmandes.
Toisinaan olemme Les Deux Gourmandes -
kun Louisetten päätä särkee -
tai kun hän käy lääkärissä
oppituntien aikana.
Päätäni särkee.
Tapaat heidät molemmat ensi kuussa -
paitsi jos Louisettella
sattuu olemaan vatsakipuja.
Täydellistä. Ei haittaa, vaikkei olisikaan.
Selittelyt sikseen!
Louisette lähti taas vatsakivun takia.
Viimeksikin hän häipyi -
ennen suklaa-kermavanukasta.
Eikö hammaslääkärille
muka saa muita aikoja?
Nyt silmä kovana.
Kyllä Dorothy erottuu.
Häntä ei näy missään!
Tuolla hän on.
- Dorothy!
Hei, Julia! Olen kaivannut sinua.
Onpa hauska nähdä...
Paul!
Laivamatka oli yhtä seikkailua!
En voinut lainkaan pahoin!
- Hienoa! Pysyitkö pystyssä?
Kaikki muut matkustajat olivat merisairaita.
Katsokaa.
- Hyvänen aika.
Katsokaa nyt.
Mietin ruokaa koko päivän
ja unelmoin siitä koko yön.
Se on totta.
Juliaa ei näe keittiön ulkopuolella.
Viime viikolla näin unta,
että laitoin isälle papupataa -
jota hän tietysti inosi.
Hän ei ymmärrä minua.
Säälin häntä.
Hän halusi meidän jäävän Pasadenaan -
lisääntymään republikaanien kanssa.
Miksemme jääneet?
- Olimme liian pitkiä.
Tottahan se on.
Emme ikinä sopineet joukkoon.
Siinä kaikki.
- Totta.
Älä sitten väittele isän kanssa politiikasta.
Muuten lasku jää maksamatta.
En lupaa mitään.
Hän ihailee senaattori McCan'thya.
- Tiedän.
Pasadenalaiset...
Onko Brie sinulla, Don't?
Tämäkö on Brietä?
Eikö se olekin mitä mainiointa juustoa?
On!
- On!
Ei epäilystäkään.
Chez la M?re Michelin keittiömestari
antoi minulle voikastikkeen reseptin.
Mitä se on?
Voita valkoviinietikassa.
- Voi on ihanaa.
Ainekset sekoitetaan keskenään -
ja happo muuttaa voin koostumusta.
Voi ei sula, vaan muuttuu -
pehmeäksi ja kuohkeaksi -
ja jotenkin ihanan...
Pikantiksi.
Kyllä vain.
Pikantiksi?
Niin.
Siinä vasta...
Siinä vasta mainio aviomies.
Kastike sopii hyvin kalan kanssa.
Teen sitä sinulle.
Suurenmoista.
Järjestämme sinulle juhlat.
Ihanko totta?
- Voi, siitä tulee hauskaa.
Haluan muuten esitellä sinulle erään miehen.
Pitäisit hänestä.
Hän on...
Pitkä. Hyvin pitkä.
Mitä?
Hän on erittäin pitkä.
- Minä olen erittäin pitkä.
Hän on vielä pidempi.
Hienoa.
Näytämme ihan hyvältä.
Mutta emme upeilta.
Hei. Saako teille olla jotakin?
Kyllä kiitos.
Suosittelen oliivitahnaa. Se on erinomaista.
Siinähän sinä olet, Julia.
Kas, John!
Etsinkin sinua.
Missähän sisaresi on?
Hän on tuolla. Hei, John.
Hei, Paul.
Olemme kertoneet hänelle sinusta.
En viitsi keskeyttää heitä.
Vastahan hän tapasi lvan Cousinsin.
Tuskinpa he aikovat karata yhdessä.
Hyvät juhlavieraat...
John, tämä on ihastuttavaa.
En ole ollut tällaisissa häissä.
Ole hyvä, Julia.
Upeat häät.
- Kiitos, isä.
Tämä liitto ei miellytä minua.
Meidänkään liittomme ei miellyttänyt sinua.
Totta.
Miten suurlähetystössä sujuu, Paul?
Kiitos hyvin, Phila.
Kirjaston budjettia
on tosin pienennetty roimasti.
Senaattori McCan'thylla
on paljon vaikutusvaltaa.
McCan'thy on määrätietoinen mies.
Ihailen määrätietoisia miehiä.
Washingtonissa moni valtion virkamies -
on menettänyt työnsä perusteetta.
Paulin oli listattava kaikki
suurlähetystön kirjaston kirjat.
Ovatko asiat muka mielestäsi
paremmin Ranskassa?
Ja...
- Tanssitaanko?
Mennään tanssimaan.
Suokaa anteeksi.
Politiikasta ei pitänyt puhua.
Tiedän. En ikinä opi.
Missä yrttityttöni on?
Täällä minä vatkailen.
Syömmekö majoneesia päivälliseksi?
Onpa hyvää.
- Eikö olekin?
Tämä on sisareltasi.
- Lähetän reseptin Avisille.
Olen innoissani.
Tämä on läpimurto.
- Siltä se ainakin maistuu.
Dorothy on raskaana.
Paul -
eikö olekin hienoa?
Onhan se.
Olen todella onnellinen.
- Tiedän sen.
Kulhoa kannattaa lämmittää
ennen keltuaisen vatkaamista.
Majoneesista tulee täydellistä.
Tässä on resepti.
Oletko eri mieltä?
- Majoneesistako? En.
Olet varmasti oikeassa.
Järjestelmällisyys ennen kaikkea.
Se on mottoni.
Julia -
meillä on pieni ongelma.
Kustannustoimittajan mielestä -
kirjamme ei sovi amerikkalaisille.
Miten niin?
Sitä ei julkaista.
Jos jatkamme kirjan kokoamista -
tarvitsemme avustajan -
joka saa sen toimimaan.
Auttaisitko meitä, Julia?
Vai auttaisinko?
Totta kai.
Leikitään leikkiä nimeltä
"Arvaa kuka tulee päivälliselle".
Saan keskiviikkona kuuluisan vieraan.
Ensimmäinen vihje:
Minun ja Julian välinen etäisyys -
pienenee huomattavasti.
Huomattavasti.
Ja ei, vieras ei ole
New York Timesin Amanda Hesser -
eikä Nigella Lawson eikä Ina Garten.
Toinen vihje:
Laitan burgundinpataa -
jota vieraanikin laittoi ensimmäisenä -
Ranskalaisen keittiön salaisuuksista.
Laitan Julia Childin burgundinpataa.
Kukaan ei näköjään arvannut,
kuka salaperäinen vieraani on.
Hän on Judith Jones -
Julian keittokirjan kustannustoimittaja.
Nainen, joka ymmärsi tekevänsä historiaa.
Hän on vanha
ja haluaa tuskin syödä iltakymmeneltä -
joten olen ahkera
ja valmistan padan jo edellisiltana.
Minusta tuntuu siltä
kuin olisin yhteydessä Juliaan -
jollain oudolla, hengellisellä tasolla.
Lähinnä tosin höpöttelen itsekseni.
Kauanko tuon pitää kypsyä?
- 2,5 tuntia.
Tervetuloa.
Olen Julia Child.
Tänään valmistamme juhla-aterian.
Aloitetaan kanasta,
jonka luista on poistettu osa.
Poista maksa ja paista sipulin kanssa -
tai tee siitä maukasta maksamakkaraa -
suolakeksien päälle.
"Suolakeksien päälle."
Lemmikkieläimetkin pitävät maksasta.
Säästä maksa.
"Säästä maksa."
Käännä kana vatsalleen -
ja tee viilto pyrstönpäähän asti.
Voi ei, nyt leikkasin suoraan sormeeni.
Toisaalta hyvä niin.
Keittiössä sattuu toisinaan vahinkoja.
Niihin on osattava varautua.
Verenvuoto on tyrehdytettävä.
Esiliina on omiaan juuri siihen.
Käsi on syytä nostaa pään ylle.
Esimerkiksi maksa
hyydyttää veren mainiosti.
Myös siksi maksa kannattaa säästää.
Se sykkii! Tarvitsen kiristyssiteen.
Miksi kaikki pyörii?
Nyt nukuttaa. Bon appé***.
Voi ei! Ei voi olla totta!
Tämä on pelkkä tylsä reseptikokoelma.
Se ei toimi tällaisenaan.
Minun on aloitettava alusta.
Tämän kirjan avulla -
amerikkalaisten on osattava laittaa
ranskalaista ruokaa.
Palvelusväettömien amerikkalaisten.
Onko se sana?
Palvelusväetön.
Uskoisin niin.
Julia?
Voisitko muuttaa pois Pariisista?
- Miksi ihmeessä lähtisimme täältä?
Toimeksiantoni on nelivuotinen.
Onhan meillä vielä aikaa.
Kahdeksan kuukautta.
Et saa kirjaa valmiiksi siinä ajassa.
En niin. Tarvitsen ehkä kaksi vuotta.
Julia -
entä jos minä saan siirron?
Voiko niin käydä?
Voi.
En ole kovin tärkeä.
Voi, Paul. Totta kai olet.
En oikeastaan.
Jos emme voi jäädä Pariisiin -
Simca, Louisette ja minä
jatkamme kirjan työstämistä -
postitse.
Siksi posti ja hiilipaperi on keksitty.
Voin tulla junalla Pariisiin -
jos kolmikon on tavattava kasvotusten.
Tai kaksikon. Louisettesta tuskin on apua.
Voimme kai silti jäädä Eurooppaan?
Tässä poliittisessa tilanteessa
mikään ei ole varmaa.
Senaattori McCan'thy ei pidä meikäläisistä.
Meikäläisistä? Mitä pahaa olemme tehneet?
Emme mitään. Ei kyse ole siitä.
Mutta me olemme olleet Kiinassa. Se riittää.
Toistaiseksi olemme täällä.
Olet oikeassa.
Malja kirjalle.
Ranskalainen keittiö kuuluu kaikille!
Tai ranskalainen kotiruoka.
Kumpi on parempi?
Pidän molemmista.
Avis, tämä osa keittokirjasta
kertoo kastikkeista.
Et saa näyttää sitä kenellekään -
paitsi sellaisille, jotka eivät ole
eivätkä ole koskaan olleet -
tekemisissä kustannustoiminnan kanssa.
Moni tekisi mitä tahansa -
saadakseen käsiinsä tämän
hollandaise-kastikkeen reseptin.
Olemme myöhässä! Tuleekohan Louisette?
Totta kai tulee.
Olemme menossa hänen luokseen.
Kunhan pilailin.
Miksi edes tapaamme?
- Louisette ei kertonut.
Hänellä on jokin yllätys.
Ehkä hän luopuu projektista.
Se olisi mahtavaa.
Julia...
- Olisihan se hienoa.
Ystäväni, tässä on Irma Rombauer.
Sekö Irma Rombauer?
Ensimmäinen painos valmistui vuodessa.
Vuodessa? Ehdittekö samalla
kokeilla reseptejäkin?
En kaikkia. Niitä oli hyvin paljon.
Löysin pienen kustantamon St. Louisista.
Paljonko sinulle maksettiin?
Minä maksoin 3000 dollaria.
3000 dollariako?
- Aikamoinen summa.
Minulla oli vakuutusrahoja. Mieheni...
Ei kai?
- Tappoiko hän itsensä?
Tappoi.
Mitä muutakaan olisin tehnyt rahoilla?
Kirja alkoi menestyä -
ja vaihdoin parempaan kustantamoon,
Bobbs-Merrillille.
Maksettiinko sinulle sitten?
Ei todellakaan.
Minua huijattiin. Menetin tekijänoikeuteni.
Nyt julkaistaan uusi painos,
ja arvatkaa, mitä.
Mitä?
- Hakemisto on aivan onneton.
Kanavartaat eivät ole K-kirjaimen kohdalla...
...vaan jossain aivan muualla.
Ei voi olla totta.
Irma puhui vain siitä -
miten kustantamo huijasi häneltä -
tuhansien dollarien edestä tekijänpalkkioita.
Hän sai minut tajuamaan -
ettei kirjan julkaiseminen
tule olemaan helppoa.
Tämä on Avisilta.
Jopas jotakin.
Mitä Avis kirjoittaa?
Avis pitää kastikeosiosta.
Sehän on hienoa, kulta.
Voi ei.
Hän on näyttänyt sen jollekulle.
Vaikka erikseen pyysin, ettei hän tekisi niin.
Hän näytti sen
Houghton Mifflinin kustannustoimittajalle -
joka taas näytti sen kustantamon johdolle...
Paul!
Niin? Mitä? Kerro minulle.
Kustantamo haluaa julkaista kirjan.
Sehän on hienoa!
Saamme etumaksunkin.
Kuinka suuren?
250 dollaria!
Ja kun kirja on valmis,
saamme 500 dollaria lisää!
Olen ylpeä sinusta.
Kustannustoimittaja pitää kirjasta!
Hän todella pitää siitä.
"Llmassa leijui palaneen padan haju -
kun heräsin kovaan vatsakipuun."
"Llmoitin töihin olevani sairas."
"Ja menin takaisin nukkumaan."
Kirjoita niin.
Työtoverisi saattavat lukea blogia.
Ennen keskipäivää
sain vihdoin itseni ylös sängystä.
Mitä laitat?
Ostin uudet ainekset burgundinpataa varten.
Burgundinpataa.
Raahauduin kotiin -
ja aloitin kokonaan alusta.
Jälkiruoaksi tein vadelma-kermavanukasta.
Oloni parani iltaa kohden.
Kokkasin legendalle -
josta tosin kuulin vasta kuukausia sitten.
Ehkä hän tarjoaa sinulle kirjasopimusta.
Entä jos tarjoaakin?
Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?
Minusta voi tulla kirjailija.
Paljonko kirjoista maksetaan?
Ennakkoonko? Ei aavistustakaan.
100000 dollaria?
- Älä edes aloita.
Haloo?
Hei.
Tiedän, tiedän.
Täälläkin sataa taivaan täydeltä.
Aivan -
aivan.
Ymmärrän.
Kiitos -
kuulemiin.
Peruuttiko hän?
Se oli se toimittaja.
Ulkona sataa.
Asumme kaukana, ja Judith on vanha.
Tämä on kamalaa.
Ainakin meille jää enemmän ruokaa.
Älä aina ole noin positiivinen.
Ei maailma tähän kaadu.
Aloin jo tosissani uskoa,
että saisin kirjasopimuksen.
Uskoin Judith Jonesiin -
rikastumiseen -
ja siihen, että voisimme joskus
muuttaa pois pitserian yläkerrasta.
Miten minä selitän tämän?
Lukijani hermostuvat varmasti.
Niin varmasti hermostuvatkin.
- Kunpa en olisi kertonut kellekään.
Lukijasi selviävät kyllä.
Jollain ihmeen kaupalla -
he kyllä selviävät.
Onko pata mautonta?
- Ei enää.
Kiitos tiedosta.
Olin syöttää Judithille mautonta pataa.
Tämä on kamalaa. Kerroin kaikille.
Kyllä he toipuvat.
Kun vuosi on vihdoin kulunut -
lukijasi osaavat jatkaa elämäänsä.
Ja minäkö en osaa?
- En tiedä.
Mitä tapahtuu, kun maailma
ei enää pyöri sinun ympärilläsi?
Kiitos vain.
Kerrankin olen innostunut jostain.
Ehkä olen vähän narsistinen...
Ai vähän?
No, paljon. Mutta siihenän blogi perustuu.
Pidin ideaa hauskana. Olinpa hölmö.
Hermoromahdukset -
eivät huvita minua.
Elän itsekeskeisen ihmisen kanssa -
joka kirjoittaa ventovieraille.
Tämä ei tunnu miltään seikkailulta.
Avioliittomme on vaakalaudalla.
Täällä on todella paskamainen tunnelma.
Sinähän tätä ehdotit!
- Tiedän.
Mitä minäkin ajattelin? Ja kuulehan -
minä en ole laupias.
Oletpas.
- Enkä ole!
Tuntuu hölmöltä, kun kutsut minua siksi.
Älä sitten kirjoita tästä blogiisi.
Mistä?
- Riidastamme!
Minä häivyn.
Onko kaikki hyvin?
- On.
Oikein hyvin.
Rakas Avis, olemme pakanneet -
ja huomenna lähdemme
ihanasta Pariisista Marseilles'hin.
Paul nimitettiin
Etelä-Ranskan kulttuuriasiamieheksi.
Minun on vaikea esittää tyytyväistä.
Käyn ostamassa leipää.
Marseilles'ssa on se hyvä puoli,
ettei siellä juuri ole häiriötekijöitä.
Ainakin saamme kirjan valmiiksi.
Emme tosin ajallaan.
Ainakin jäämme Ranskaan.
Rakas Avis,
en tiedä, miksi meitä rangaistaan -
mutta olemme Saksassa -
Plittersdorf-nimisessä lähiössä
Reinin varrella.
OLISITPA TÄÄLLÄ
Paikka ei ole niin viehättävä,
miltä se kuulostaa.
Emme mitenkään saa kirjaa ajoissa valmiiksi.
Tarvitsemme ainakin kaksi vuotta lisäaikaa.
Paul kutsuttiin Washingtoniin.
Emme tiedä, miksi.
Saat viimein ylennyksen. Ihan varmasti.
Teleksin käyttö olisi tullut halvemmaksi.
Ehkä sinut sijoitetaan uudelleen.
Joko Pariisiin tai Pariisiin.
Se on mahdollista, muttei todennäköistä.
Jos todella palaamme Pariisiin -
voin etsiä sieltä asuntoa ensi viikolla.
Miltä kuulostaa?
Lupaan ilmoittaa sinulle heti -
kun kuulen siirrosta Pariisiin.
Selvä.
Tiedän, kulta.
Se on mahdollista.
Pysy siinä. Juuri noin.
Sano "muikku".
Hyvä.
- Jalat yhteen.
Yksinkertaista.
Louisette saa vähemmän rahaa -
koska hän ei tee 40-tuntista viikkoa
kuten me.
Pikemminkin 60- tai 80-tuntista.
- Aivan.
Me olemme vaches enragées.
- Aivan. Olemme raivopäisiä lehmiä.
Minä en pysty kertomaan Louisettelle.
Kerro sinä.
- Hyvä on. Meidän on oltava julmia.
Tilanne helpottaa sen jälkeen.
En väitä, ettei sinusta olisi apua.
Onhan minusta.
Minähän keksin lisätä herneitä
coq au vin - reseptiin.
Tiedän. Se olikin loistava ajatus -
mutta kirjasta on tullut magnum opus.
Mehän olemme joukkue.
Olemme Les Trois Gourmandes.
Olet oikeassa, Louisette.
Hän on oikeassa.
Sinusta on ollut paljon apua.
Kiitos.
Mutta...
Mutta...
Eroan miehestäni.
Mitä?
- Jean-Luc jätti minut.
Olen pahoillani, Louisette.
Unohda kaikki, mitä sanoin.
Louisette ei ansaitse rahoja.
Ei puhuta siitä nyt. Hän eroaa.
Hän tekee vähemmän töitä.
Teet vähemmän töitä kuin me.
Osuutesi on 10 prosenttia.
10 prosenttia?
Teet vähemmän töitä.
25.
15.
- 20.
18, eikä yhtään enempää.
Lisäksi minun ja Julian nimien -
pitäisi lukea isommalla kuin sinun.
Mitä?
- Sinun nimesi tulee pienemmällä.
Ei, Simca.
Nimet tulevat yhtä isolla
ja aakkosjärjestyksessä.
Hän ei edes keksinyt herneiden lisäämistä.
Ei niin.
- En pidä tästä.
Onko se minulle?
Rakas Avis, elämme kuin Kafkan romaanissa.
Paul kutsuttiin Washingtoniin,
ja minä hölmönä luulin -
että hänen työtään -
on viimein alettu arvostaa.
Päinvastoin. Häntä kuulusteltiin.
Hän vietti kolme päivää
ikkunattomassa huoneessa -
ja pöydällä lojui pahaenteinen paperipino.
Häneltä kyseltiin ystävistä, kirjoista -
Kiinan-vuosista ja isänmaallisuudesta.
Häntä jopa epäiltiin homoseksuaaliksi.
Oletteko homoseksuaali, herra Child?
- En.
En ole homoseksuaali.
Olen tosissani.
Huomaan sen.
Paul vapautettiin tehtävästään.
Hän palasi kotiin murtuneena.
Se oli hirvittävää, Julia.
Mitä minä nyt teen?
Elämäni valui hukkaan.
Voi, Paul.
- Jään eläkkeelle -
yhden tehtävän jälkeen.
Mitä sitten tapahtuu?
Keksimme kyllä jotakin.
Onko tekemäni työ ollut turhaa?
Sinulla on sentään kirjasi.
On se sinunkin kirjasi.
Ihan totta.
Ilman sinua sitä ei olisi.
Tuskin Simca ja minä
saamme sitä ikinä valmiiksi.
Ennemmin tai myöhemmin.
- En olisi siitä niin varma.
Arvatkaapa -
kuka ei sitten eilen tullutkaan päivälliselle.
Niinpä.
Judith Jones peruutti sateen takia.
Olin murtunut.
Kaiken kukkuraksi -
riitelin mieheni kanssa, ja hän lähti.
Kaiken kukkuraksi
riitelin mieheni kanssa, ja hän lähti.
Hyvä burgundinpata meni hukkaan.
Vadelma-kermavanukkaan vien töihin.
Huomenta.
Julie, tulisitko käymään?
En sanonut hänelle mitään.
Julie?
Voitko jo paremmin?
- Huomattavasti.
Pata siis paloi pohjaan?
En jäänyt kotiin sen takia. Minulla oli...
Vatsatauti.
Kuule, tämä on vapaa maa.
Mutta minä en halua esiintyä blogissasi.
Onko selvä?
Llmoita minulle,
jos sinua ei huvita tulla töihin.
Työpaikkasi kelpaa varmasti jollekulle.
Olen pahoillani.
Kuka tahansa muu antaisi sinulle potkut.
Ainakin republikaani.
En ole mikään typerys.
Järkyttävää. En usko tätä todeksi.
Olette täydellinen pari.
Voiko mihinkään enää uskoa?
Totta kai voi, mutta ei minuun.
Olen karsea akka.
Ihan oikeasti.
Niin olet.
Erosin muuten Garthista.
Voi ei, olinpa itsekäs. Ihan kuten Eric väitti.
Ei hätää. En rakastanut häntä.
Olenko todellakin karsea akka?
Olet.
- Niin olen.
Kukapa ei olisi?
Julia.
Olen miettinyt minua ja Juliaa.
Olemme molemmat
sihteerejä valtion leivissä.
Meillä molemmilla on ihanat aviomiehet.
Me molemmat olimme hukassa -
kunnes ruoka pelasti meidät.
Yhtäläisyyksiä on paljon,
mutta minä en ole Julia Child.
Julia Child ei menettänyt malttiaan,
jos vesi kiehui yli -
tai jos vuoka romahti uunissa
tai jos jokin muuten vain meni pieleen.
Eikä hän varmasti ollut
inottava miestään kohtaan.
Hänellä oli aikaa panostaa avioliittoonsa.
Myönnän, että minulla ei aina ole.
Olisinpa kuin hän.
Hän ansaitsee miehensä, minä en.
Se on totuus.
Ainakin toistaiseksi.
Jogurttia päivälliseksi.
Archaelogy Magazine, Eric Powell.
Jätä viesti.
Oli kamalaa nukkua yksin.
Missä olet?
Kaipaan sinua.
Haloo?
- Julie, onko jokin vinossa?
Ei.
Miten niin?
Onko sinulla ja Ericillä ongelmia?
Ei tietenkään.
Etkö voi puhua, koska Eric on siinä?
- Hän ei ole täällä.
Luin juuri blogiasi.
Kirjoitat yllättävän syvällisesti.
Missä Eric on?
Hän lähti hakemaan pitsaa.
Etkö enää laita ruokaa?
Pidän pientä taukoa.
Jatka.
Tekisit kerrankin jotain loppuun.
Julia ei luovuttanut.
- En minäkään.
Minä vain... Älä luovuta.
Hei.
Tulitko takaisin?
Tulithan?
Mitä ruokaa?
Avis lupasi tulla. Olemme tosin myöhässä.
Otetaan taksi, jos hän ei tule.
Eiköhän Bostonissa ole takseja.
Kyllä hän tulee. Hänellä on skottiruututakki.
Siitä tunnistan hänet.
Miten niin? Onko hän muuttunut?
No...
"Yritä löytää keski-ikäinen,
skottiruututakkiin pukeutunut täti."
Ettekö te siis ole tavanneet?
Olemme kirjeystäviä.
Ettekö tunne toisianne?
Tunnemme toki. Kirjoittelemme.
Miksi aloitte kirjoitella?
Se on pitkä tarina.
Avisin edesmennyt mies
Bernard DeVoto oli oiva kirjoittaja.
Hän kirjoitti artikkelin
ruostumattomista veitsistä -
ja inostaan niitä kohtaan.
- Ymmärrän.
Kirjoitin hänelle ihailijakirjeen,
koska hän puhui täyttä asiaa -
ja Avis vastasi minulle.
Vastasin hänelle ja hän taas minulle.
Olemme kirjoitelleet kahdeksan vuotta.
Avis.
- Julia.
Rakas ystäväni.
- Ihana tavata.
Mukava nähdä sinua, ystäväni.
Hankkeenne on hyvin vaikuttava,
rouvat Child ja Beck.
Kiitoksia.
Kustannustoimittaja piti siitä.
Se on loistava.
Ainoa laatuaan.
Kirjan pituus ei ole ainoa ongelma.
- 700 sivua.
Tiedämme, että se on pitkä.
- Aivan.
700 sivua pelkkiä kastikkeita ja linturuokia.
Me mietimme,
että kirjan voisi julkaista osissa.
Osa 1: Kastikkeet -
osa 2...
- Linturuoat.
Aivan.
Osa 3: Kalaruoat. Liha-, kasvis- ja jälkiruoat.
Yksi, kaksi, kolme... Yhteensä kuusi osaa.
Munat.
Ai niin, munat. Seitsemän osaa.
Emme halua julkaista kirjasarjaa.
Haluamme kirjan kotirouville.
He kaipaavat jotain nopeaa ja helppoa.
Jotain tällaista.
DELLA SIMMONS:
AITOA KOTIRUOKAA
Uskon kuitenkin -
että kirja voisi kiinnostaa meitä,
jos tekisitte hieman muutoksia.
Olen pahoillani, Simca.
Valitsit väärän apulaisen.
Simmons olisi ollut parempi.
"Kesäinen uunijäätelö."
Meidän pitää vain vaihtaa kustantamoa.
Tämä on vasta alkua. Kirja on mestariteos.
Mitä on vaahtokaramellivalmiste?
Pidä etumaksu itselläsi. Koko summa.
Älä anna senttiäkään takaisin.
Miksi edes ryhdyimme tähän?
Mitä oikein ajattelimme?
Sanopa se.
Halusimme ranskalaisen keittokirjan
itsenäisille, amerikkalaisille naisille.
Tehdään se. Aloitetaan alusta.
Sillä selvä. Ei se niin vaikeaa ole.
Jälkiruokaosio on valmis.
Se on upea, Simca.
Kiitos.
Se pitää vain kirjoittaa puhtaaksi.
Siinä on minulle puuhaa. Oslossa.
MARENKIA
VANILJAKASTIKKEESSA
Eilen tein
marenkia vaniljakastikkeessa.
Eric, tule katsomaan kanataideteostani.
Senkin tuhmuri.
Vau.
Taivaallista.
Tämä on ihanaa. Ihan oikeasti.
Nautitaan tästä hetkestä.
Juuri nyt kaikki on mahdollista.
Tällä hetkellä uskon,
että kirja kelpaa kustantamolle -
myy miljoonia ja muuttaa maailmaa.
Tätä pitäisi juhlia viinipullon kera.
Totta.
Mitä tänään syödään?
Syököhän hän porsasta?
Hän on ruokatoimittaja. Totta kai syö.
Olet varmasti oikeassa.
Onko hän etuajassa?
- Ei.
Anna minun.
- Kiitos.
Olet hirveä ihminen.
Ja vaikea asuinkumppani.
Kuka siellä?
Amanda Hesser New York Timesista.
Sisään.
Tuntuu siltä -
kuin Julia olisi oppaani.
Juttelen hänelle kokatessani.
Ihan kuin hän olisi
keittiössä minun kanssani.
Hän on kuin mielikuvitusystävä.
Aivan.
Hänelle minä kirjoitankin.
En tosin usko, että hän lukee blogiani.
Haluaisin tavata hänet.
Kunpa voisin olla
hänen morsiusneitonsa vuonna 1946.
Se vaatisi tietysti aikamatkailua -
mutta niin minä ajattelen.
Suunnittelemme vierailua museoon -
jossa on kopio Julian keittiöstä.
Mutta vasta 15 päivän, 24 reseptin -
ja ankan luiden poistamisen jälkeen.
Vaikka näin ei kuulemma pidä sanoa: Nam.
RANSKALAISEN KEITTIÖN
SALAISUUKSIEN SELVITTÄMINEN
LMDC, Julie Powell. Pieni hetki.
LMDC, Julie Powell. Hetkinen.
LMDC...
- Sarah täällä.
Upeaa, olet New York Timesissa!
Sanos muuta.
Soitan sinulle kohta takaisin.
Julie Powell. Voinko auttaa?
Hei.
- Hei.
Arvaa, montako viestiä olet saanut.
65.
65?
- Niin.
Julie Powell aamun lehdestä?
Täällä on Judy Clain.
Soitan Little, Brown -kustantamosta.
Kiinnostaisiko sinua kirjan kirjoittaminen?
Soita numeroon 212-049-0067.
Täällä on agentti Sarah Chalfant.
En tiedä, onko sinulla agenttia -
mutta edustaisin sinua mielelläni.
Olen CBS: N tuottaja...
- Eric, olen kirjailija!
Olet aina ollutkin.
Olen Ruth Spungen,
Food & Wine - lehden päätoimittaja.
Soita numeroon 212-157-3245.
Teen päärynäpiirakan.
- Älä vielä.
Äiti täällä. Olet lehdessä!
Kaikki soittelevat minulle.
Jessie-tädin Texasin-serkku Dorrie -
jonka mies voitti piirakansyöntikilpailun -
tilaa New York Timesia ja näki jutun.
Kaikki ovat innoissaan!
Ken Dryer Random Housesta, hei.
Luin juuri mainiota blogiasi,
ja haluaisin julkaista tekstejäsi.
Bon appé*** - lehdestä, hei.
Food Networkilta, päivää.
Voisimmeko tavata?
Meillä on ideoita.
Oletko harkinnut...
Kirja.
- Tai elokuva.
Tv-sarja.
- Oma show.
Soittele.
- Soita minulle.
Kiitos.
Gimlet.
Ole hyvä.
- Kiitos.
Täällä Julie.
- Ja Eric.
Kokkaamme.
- Tai bloggaamme.
Tai jotain muuta. Jätä viesti.
Teet parempia drinkkejä.
- Vahvempia vain.
Olen toimittaja Barry Ryan -
ja kirjoitan artikkelia
Julia Childin 90-vuotisjuhlista.
Kysyin häneltä blogistasi -
eikä hän ollut kovin mielissään.
Haluaisitko kommentoida asiaa?
Haloo?
Kyllä, olen Julie Powell.
Sanoiko -
Julia Child tosiaan niin?
Onko hän lukenut blogiani?
En kommentoi.
Kiitos soitostanne.
Julia vihaa minua.
Jule?
Meitä vihataan.
Missä?
Houghton Mifflinillä.
Eikä vihata.
- Aivan varmasti vihataan.
Hehän pitivät kirjastasi.
Sitä ei julkaista.
Se tulisi heidän mielestään liian hintavaksi.
Kahdeksan vuotta elämästäni
kului pelkkään puuhasteluun -
joka ei johtanut mihinkään.
Voi minua raukkaa.
Mitä minä nyt teen?
Sinähän olet opettaja.
Alat opettaa.
Palaamme kotiin ja...
Missä on koti?
Missä me asumme?
Ihan missä tahansa.
Eikö niin? Keksimme kyllä jotakin.
Voit opettaa keittiössämme.
- Totta.
Tai televisiossa.
- Tot...
Televisiossako?
Minäkö?
- Niin.
Voi, Paul...
Sopisit hyvin televisioon. Ihan totta.
Paul!
Älä...
Olen tosissani.
Kyllä kirja vielä julkaistaan.
Joku osaa vielä arvostaa työtäsi.
Kirja on loistava.
Oikea mestariteos.
Se muuttaa vielä maailmaa.
Ymmärrätkö?
Olet hyvin kiltti.
Olet -
mitä kiltein mies.
Paskat niistä.
Katsohan tätä, Judith.
Kykyjenetsijämme Avis DeVoto -
tuntee naisen, joka on kirjoittanut
laajan ranskalaisen keittokirjan.
Houghton Mifflin ei halua julkaista sitä.
"Ranskalaisia ruokia amerikkalaisille
kokeille. " Kamala nimi.
Nauti lukemastasi.
BURGUNDINPATA
Nam.
Nam.
Hyvä tavaton...
Siinähän se on.
- Mitä...?
Kukahan siellä on?
- En tiedä.
Lähetys Julia Childille.
Onpa täällä kylmä!
Kas tässä.
- Kiitos.
Hyvä rouva Child -
luimme mainiota keittokirjaanne -
ja kokeilimme sekä arvioimme reseptejä.
Mielestämme niin ainutlaatuinen kirja -
on julkaisemisen arvoinen.
Paul!
Mitä, mitä?
Knopf haluaa julkaista kirjamme.
Miten Knopf lausutaan?
Samantekevää.
Etumaksu on 1500 dollaria.
Jestas.
"Kirjanne on kuin ranskalainen versio -
Irma Rombauerin keittokirjasta -
ja se jos mikä myy."
Voi, Julia.
Toivottavasti tapaamme pian -
niin voimme keskustella kirjan nimestä.
Nimen on ehdottomasti erotuttava -
markkinoiden muista keittokirjoista.
Teettekö aina näin?
- Emme koskaan.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet.
Miltä kuulostaa?
Ei aavistustakaan.
Tuo ei käy vastauksesta, Julia.
- Hyvä on.
Nimi on loistava.
Sanoiko Julia tosiaan vihaavansa sinua?
Ei.
Mutta en kuulemma kunnioita häntä
enkä ole vakavissani.
Voisinko olla enempää vakavissani?
Uskooko hän, että yritän hyötyä hänestä?
Hän ei ole lukenut blogiasi.
Vai onko?
Soittaja ei tiennyt.
Ainakin Julialla on mielipiteensä siitä.
Ehkä kiroilen liikaa blogissani.
Ehkä.
Jos Julia ei ymmärrä sinua, vika on hänessä.
Eikä ole.
Hän on täydellinen.
Mielikuvasi Juliasta on täydellinen.
Se Julia, joka ei ymmärrä sinua,
ei ole täydellinen.
Vain mielikuvallasi on väliä.
En tapaa häntä ikinä.
Tunnet hänet jo.
Kiitos.
- Eipä kestä.
Julia pelasti minut.
- Pelastit itse itsesi.
Olin hukkua, ja hän nosti minut pinnalle.
Älähän nyt liioittele.
Julia ryhtyi kokiksi -
koska hän rakasti miestään ja ruokaa -
eikä tiennyt, mitä muutakaan tehdä.
Samalla hän löysi ilon.
Kesti tovin, ennen kuin tajusin sen.
Julia opetti minulle sen -
ja hän opetti minut...
laittamaan ruokaa.
Tässä sitä ollaan.
Jäljellä on yksi päivä ja yksi resepti.
Ankan luiden poisto
voi tuntua mahdottomalta.
Toimenpide -
voi ensimmäisellä kerralla kestää
45 minuuttia pelkän pelon takia.
Älkää pelätkö.
En pelkää, Julia.
Kohtaa ankka veitsen kera.
Kohtaan ankan. Sinä olet uhrini.
Tee syvä viilto selkää pitkin -
niskasta pyrstöön saakka,
jotta selkäranka paljastuu.
Käytä pientä ja terävää veistä...
Tein sen, Julia. Katso nyt.
... irrota liha luista...
... linnun toiselta puolelta.
Sido ankka vatsapuoli alaspäin.
... ja taputtele. Kaulitse taikina.
... ota uunista ja anna jäähtyä useita tunteja.
Se näyttää siltä, miltä pitääkin.
Ole hyvä. Tuotko lautasetkin?
- Jep.
Varmastiko?
- Kyllä.
Täältä tullaan.
Siinä hän on!
Kiitoksia. Tässä on loppuhuipennus.
365 päivää, 524 reseptiä.
Onneksi olkoon!
- Kiitos.
Hienosti tehty, kulta.
Mahtavaa.
Eric, en olisi pystynyt tähän ilman sinua.
Erään miehen sanoin:
Olet voi leipäni päällä ja elämäni valo.
Malja miehelleni.
Rakastan sinua.
Kiitos.
Vuosi on ohi.
Projekti on tullut päätökseen.
Olemme lähtöpisteessä.
Eric, minä ja kissa olemme uupuneita -
istuskelemme ja syömme.
Kiitos kaikille.
Bon appé***!
JULIA CHILDIN KEITTIÖ
Korkeat tasot on tehty tilaustyönä.
Kuuluisa mortteli ja survin.
Niin kai sitten.
Ota minusta kuva.
Hienoa. Tee jotain muuta.
Juttelen Julialle.
Hyvältä näyttää.
Vielä yksi.
Herttainen kuva.
Juuri noin. Tästä tuli loistokuva.
Odota hetki.
Rakastan sinua, Julia.
Siinähän sinä olet!
Mitä syödään?
Lammaspataa.
Tämä on sinulle.
Paul Child kuoli 92-vuotiaana
vuonna 1994.
Julia Child kuoli 91-vuotiaana
vuonna 2004.
Ranskalaisen keittiön salaisuuksista
otetaan 49. painosta.
Julie Powellin kirja Julie & Julia
julkaistiin vuonna 2005.
Julie ja Eric asuvat Queensissä,
mutteivät enää pitserian yläkerrassa.
Julie on kirjailija.
Hänen kirjastaan on tehty elokuva.
SubLand.info