Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tekstityksen versionumero: 1.1
Päiväys: 24.06.2009
Tämänkin tekstityksen tarjoaa:
WWW.DIVXFINLAND.ORG
Suomennos: jazzzombie
Oikoluku: DickJohnson
Movietone-uutiset esittää:
seikkailu keskipisteenä.
Todistamaanne materiaalia ei ole
ennen nähty sivistyksen piirissä.
Kadonnut maailma Etelä-Amerikassa. Lymyten
majesteettisten Paratiisiputousten varjossa -
sen eläin- ja kasvikuntaa
ei tiede ennen ole tuntenut.
Ken uskaltaa askeltaa tälle
epävieraanvaraiselle huipulle?
Ohjelmamme kohde
tänään on Charles Muntz.
Tutkimusmatkailijamme laskeutuu
Seikkailun henki -aluksellaan -
New Hampshiren pelloille päättäen
vuoden mittaisen tutkimusmatkansa -
kadonneeseen maailmaan. Tämän
ilma-aluksen on suunnitellut itse Muntz, -
ja hänen aluksensa on yli
22 vankkureiden mittainen.
Tässä saapuu itse seikkailija.
Aina uskolliset koiransa rinnallaan
Muntz astuu turvallisesti maanpinnalle.
Liikkuva, leijuva palatsi taivaalla,
varustettuna koirakylvyllä -
ja mekaanisella koirakävelyttäjällä.
Paikallisille jaetaan
hurjan hyviä neuvoja.
- Kuinkako?
- "Seikkailu on tuolla jossain!"
Mitä Muntz toikaan tällä kertaa?
Hyvä herrasväki, esittelen
teille Paratiisiputousten hirviön.
Ja mikä mahtava hirviö se onkaan!
Mitä nyt?
Tiedemiehet huutavat vilppiä.
Tutkimusmatkailijoiden liitto väittää
Muntzin väärentäneen luurangon.
- Ei!
- Järjestö vie Muntzilta hänen jäsenyytensä.
Nöyryytettynä Muntz sanoo
palaavansa Paratiisiputouksille -
ja vannoo nappaavansa pedon.
Elävänä!
Vannon nappaavani pedon.
Elävänä!
Enkä palaa, ennen kuin olen tehnyt sen.
Näin tutkimusmatkailija
lähtee puhdistamaan mainettaan.
Hyvää matkaa, Charles Muntz.
Onnea Paratiisiputousten
hirviön nappaamiseen.
SEIKKAILUN HENKI
Tässä on Charles Muntz ohjaamassa
kuuluisaa ilmalaivaansa.
Hän ylittää Pikes Peakin.
Hän ylittää Grand Canyonin.
Hän ylittää Mount Everestin.
Hän kiertää Mount Everestin.
UP - KOHTI KORKEUKSIA
- Onko mitään, mihin hän ei pysty?
Kuten Muntz itse sanoo:
"Seikkailu..."
...on tuolla jossain!
Varokaa Mount Rushmorea.
Juuri niin. Seikkailun henki
täytyy saada yli Mount Rushmoren.
Kiitos, pikku tyttö.
Kuinka koirani voivat?
Kaikki moottorit, täysiä eteenpäin!
Noustaan 8 000 metriin.
180 astetta etelään.
On kaunis päivä.
Tuulen nopeus kymmenen solmua.
Näkyvyys rajoittamaton.
Andrew, sää lokikirjoihin!
Tuolla alhaallahan on jotain.
Käyn noutamassa sen tieteen nimissä.
Sehän on koiranpentu.
MUNTZ KORKEUKSISSA:
RIKKOO 14 KILOMETRIN KORKEUSENNÄTYKSEN
Mitä sinä teet?
Etkö tiedä, että tämä on yksityinen kerho?
Vain tutkimusmatkailijat pääsevät tänne.
Ei kuka tahansa ipana kadulta,
jolla on kypärä ja lentolasit.
Luuletko, että sinusta
on siihen? Luuletko?
Pääsit sisään.
Tervetuloa alukseen!
Mikä hätänä?
Etkö osaa puhua?
En minä pure.
Me kuulumme nyt kerhoon.
Näin, minne pallosi meni.
Mennään hakemaan se!
Nimeni on Ellie.
Tuolla se on.
Alahan mennä.
Siitä vain.
Terve, Cabe!
Ajattelin, että tarvitset piristystä.
Minulla on jotain näytettävää.
Olen näyttämässä sinulle jotain, mitä
en ole ennen näyttänyt kenellekään.
Koskaan elämäni aikana.
Sinun täytyy vannoa,
ettet kerro kenellekään.
Risti sydämesi.
Seikkailukirjani.
Sinähän tunnet hänet.
Charles Muntzin.
Tutkimusmatkailija. Kun minusta
tulee iso, menen sinne, mihin hänkin.
Etelä-Amerikkaan. Se on kuin
Amerikka, mutta etelässä.
Missäköhän eläisin?
"Paratiisiputoukset,
ajan kadottama paikka."
Revin tämän suoraan kirjaston kirjasta.
Siirrän kerhotaloni sinne.
Aivan putousten vierelle.
Mitä siellä mahtaakaan asustaa?
Kun pääsen sinne...
- Nämä sivut säästän seikkailuilleni.
TULEVAT TEKONI
En vain tiedä, miten
pääsen Paratiisiputouksille.
Siinä se. Voit viedä
meidät sinne ilmalaivalla.
Vanno, että viet meidät sinne.
Risti sydämesi.
Risti se.
Hyvä! Lupasit.
Etkä petä lupaustasi.
Nähdään sitten huomenna, poju.
"Seikkailu on tuolla jossain."
Sinä et muuten paljoa puhu.
Minä pidän sinusta.
ELÄINTARHA
ILMAPALLOJA
SEIKKAILUKIRJA
Melkoinen näky.
Eikö vain, Ellie?
Posti on tullut.
"Varjoisat tammet -eläkeläisyhteisö."
Voi pojat.
Huomenta, herra Fredricksen.
Voinko auttaa?
Et. Tai kyllä. Kerro pomollesi,
että te pilaatte talomme.
Haluaisin vain ilmoittaa, että Frank
ottaa ilomielin röttelön vastuultasi.
Tuplahinnalla edellisestä tarjouksesta.
Mitä siitä tuumit?
- Vastaus taitaa olla siis ei.
- Tein mielestäni kantani selväksi pomollesi.
- Kaadoit hedelmämehua hänen bensatankkiinsa.
- Se oli hyvä juttu.
Annapa minun puhua hänelle.
Sinä pukumies.
Juuri sinä.
Kävisit kylvyssä, hippi.
En ole hänen seurassaan.
Tämä on vakavaa.
Hän aikoo saada talosi.
- Kerro pomollesi hänen saavan talomme.
- Todellako?
Sitten kun olen kuollut.
Vastauksenne on siis ehkä.
Jos tilaatte nyt, saatte kameran,
alustan ja 4 x optisen zoomin, -
Schneider-linssin,
fotoprintin, muistikortin...
Hyvää huomenta.
Nimeni on Russell, -
ja olen korventutkija klaanissa 54.
Jaostossa 12. Oletteko
avustuksen tarpeessa?
- En.
- Voisinko auttaa teitä ylittämään kadun?
- Et.
- Voisinko -
- auttaa teitä ylittämään pihamaanne?
- Et.
- Voisinko auttaa teitä ylittämään kuistinne?
- Et.
- Voin kai auttaa ylittämään jotain?
- Ei. Pärjään kyllä.
Hyvää huomenta.
Nimeni on Russell, -
ja olen korventutkija klaanissa 54.
- Hidasta vähän.
- Jaostossa 12. - Poika!
- Oletteko avustuksen...
- Kiitos, mutten tarvitse apua.
Jatka vain.
- Hyvää huomenta...
- Mene suoraan loppuun.
Näettekö nämä? Ne ovat
korventutkijamerkkejäni.
Saatatte huomata yhden puuttuvan.
Siihen kuuluu merkki
vanhusten avustuksesta.
Jos saan sen, minusta
tulee ylikorventutkija.
"Korpea täytyy tutkia!"
Se olisi hienoa. Iso seremonia.
Kaikkien isät tulevat.
- He kiinnittävät merkkimme rintaamme.
- Haluat siis auttaa vanhusta?
Niin. Sitten olen ylikorventutkija.
- Oletko kuullut kurpasta?
- Kurpastako?
Se on nappisilmäinen lintu.
Joka ilta se hiippailee pihalleni -
ja järsii kukkaparkojani.
Olen vanha ja heikko.
En saa sitä kiinni.
Joku voisi auttaa.
- Minä teen sen!
- Enpä tiedä. Pitää olla ovela.
Täytyy taputtaa kolmesti,
jotta sen saa houkuteltua esiin.
- Minä löydän sen, herra Fredricksen.
- Se pesii kaksi korttelia tuolla päin.
Kaksi korttelia.
Selvä. Kurppa!
- Tänne, kurppanen.
- Tuo se tänne, kun löydät sen.
Ja seis. Seis.
Seis!
- Mitä te teette?
- Olen tosi pahoillani, herra.
- Älä koske siihen.
- Antakaa minun auttaa.
Kauemmas postilaatikostani.
En halua sinun koskevan siihen.
Tuo näyttää pahalta.
Olen pahoillani, herra Fredricksen.
Ette te minusta vaikuta
uhkalta yhteiskunnalle.
Ottakaa tämä. Varjoisten tammien
miehet hakevat teidät huomenaamuna.
Mitä minä nyt teen, Ellie?
TULEVAT TEKONI
- Huomenta, herrat.
- Huomenta, herra Fredricksen.
Oletteko valmiina lähtemään?
Niin valmiina kuin voin olla.
Voisitteko ystävällisesti ottaa tämän?
Tapaan teidät autollanne
hetken kuluttua.
Haluan vielä hyvästellä tämän paikan.
Toki.
Ei mitään kiirettä.
Tyypillistä. Hän menee
varmaan vessaan 80. kerran.
Hän olisi voinut pitää
parempaa huolta talostaan.
Näkemiin, pojat. Lähetän
postikortin Paratiisiputouksilta.
ETELÄ-AMERIKKA
Olemme matkalla sinne, Ellie.
Päivää, herra Fredricksen.
Minä tässä, Russell.
- Mitä sinä teet täällä, poika?
- Seurasin kurppaa kuistinne alle.
Tällä kurpalla oli pitkä häntä ja se
näytti enemmänkin suurelta hiireltä.
Olkaa kiltti ja päästäkää minut sisään.
En.
Hyvä on. Voit tulla...
Sisään.
En ole ennen ollut leijuvassa talossa.
Lentäjälasit.
Katsokaa tätä tavaraa.
Oletteko lähdössä matkalle?
"Paratiisiputoukset, ajan kadottama paikka."
- Lähdettekö Etelä-Amerikkaan?
- Älä koske siihen. Likaat sen.
Useimmat menevät lentokoneella. Olette
viisas, kun otitte mukaan TV:n ja kellot.
Tälläkö ohjaatte taloanne?
Toimiiko se?
- Lopeta!
- Tästä oikealle ja tästä vasemmalle.
Katso, rakennuksia.
Tuo on niin lähellä, että
voin melkein koskettaa sitä.
Tämä on mahtavaa. Teidän pitäisi
kokeilla tätä, herra Fredricksen.
Tuo bussi veisi kahden
korttelin päähän kotoa.
Hei, täältä näkee teidän talonne.
Älä keiku niin paljon, poika.
- Se ei ainakaan toimi.
- Tuo pilvi on Cumulonimbus.
Tiesittekö, että Cumulonimbus
muodostaa sähkölatauksen...
Pysy siellä, kunnes saan
nämä köydet poikki.
- Niin syntyy salama.
- Sehän on hienoa, poika.
- Mitä sinä puuhailet?
- Katsokaa!
Näettekö? Cumulonimbus.
Reppuni!
Sainpas!
Luulin teidän kuolleen.
- Missä me olemme?
- Ohjasin meitä.
Ohjasin taloa. Sen jälkeen,
kun sidoitte tavaranne, -
otitte nokoset. Siispä
ohjasin meidät tänne.
Niin varmaan.
- Vaikea sanoa, missä olemme.
- Olemme Etelä-Amerikassa.
Sen selvittäminen oli lastenleikkiä
korventutkijan GPS-laitteellani.
- GP-millä?
- Isäni antoi sen minulle.
Se osoittaa tarkalleen,
missä olemme maapallolla.
Tämän kanssa emme
koskaan ole eksyksissä.
Vien sinut maahan ja etsin bussipysäkin.
Kerro vain kuskille haluavasi äitisi luo.
En usko Paratiisiputouksilla
olevan busseja.
Eiköhän tuo tepsi.
- Annan sinulle rahaa bussimatkaan.
- Voin käyttää seutukorttiani.
Tarvitaan kai miljardeja
bussinvaihtoja, jotta pääsen kotiini.
- Herra Fredricksen, kuinka kauan vielä?
- Olemme melko korkealla.
Maahan pääseminen voi viedä tunteja.
Se oli rakennus tai jokin sellainen.
- Mikä se oli, herra Fredricksen?
- Emme voi olla vielä lähellä maata.
Odota! Älä mene!
Odota!
Päästä irti! Pidä kiinni!
- Kävele takaisin!
- Selvä!
- Missä me olemme?
- Tämä ei näytä kaupungilta -
tai viidakolta, herra Fredricksen.
Älä huoli, Ellie.
Hoidan tämän.
Siellä se on.
Ellie, se on niin kaunis.
Teimme sen!
Voimme lentää tuonne, Russell.
Kiipeä ylös kyytiin.
- Avustaisinko teitä?
- Ihan miten vain.
Hyvä on, kiipeän ylös.
- Varo vähän!
- Anteeksi.
Kun pääset ylös, nosta minutkin ylös.
Ymmärsitkö?
Joko olet kuistilla?
Mitä? Tässäkö kaikki?
Tulinko koko tämän matkan vain
jäädäkseni kivikasan väärään päähän?
Mahtavaa.
Jos avustaisin teitä, antaisitteko
allekirjoituksen merkkiini?
- Mitä tarkoitat?
- Voisimme hinata talonne putouksille.
- Hinata?
- Niin. Olemmehan me maassa.
Voisimme hinata sen
tuonne kuin paraatipallon.
Hinaamme nyt taloni putouksille
pikaisesti ja hissukseen -
ilman rap-musiikkia tai diskojytää.
Meillä on parhaimmillaan kolme päivää,
ennen kuin helium loppuu palloista.
Ellemme ole putouksilla
sen tapahtuessa, -
- Hiekkaa...
- emme pääse putouksille.
Löysin hiekkaa!
Älä huoli, Ellie.
Saamme talomme sinne.
Tämähän on jo aika hauskaa.
Kun pääsemme sinne, -
tunnette olonne jo niin avustetuksi...
Muuten, herra Fredricksen, -
jos ajaudumme erilleen,
käyttäkää korventutkijan kutsuhuutoa.
- Miksi menemmekään Paratiisiputouksille?
- Leikitään yhtä leikkiä.
Sen nimi on: "Kuka osaa
olla pisimpään hiljaa?"
Siistiä.
Äitini rakastaa sitä leikkiä.
Pahuksen vehje.
Tule, Russell. Kiiruhda.
Olen väsynyt, ja polveani kolottaa.
Kumpaa polveasi?
Kyynärpäätäni kolottaa, ja on vessahätä.
Kysyin viisi minuuttia sitten siitä!
Silloin ei ollut vielä hätä.
En halua kävellä enää.
- Pysähtyisittekö?
- Russell, -
- jos et tule nyt, tiikerit syövät sinut.
- Etelä-Amerikassa ei ole tiikereitä.
Eläinoppia.
Herran tähden! Mene
puskaan tekemään tarpeesi.
Hyvä on. Pitäkää tavaroitani.
Olen aina halunnut kokeilla tätä.
Herra Fredricksen, onko kolo
tarkoitus kaivaa ennen vai jälkeen?
Ei ole minun huolenaiheeni.
Se on ennen.
Jälkiä?
Kurppa!
Tänne, kurppa.
Tule esille, kurppa.
Kurppa?
Nappasinpa sinut!
Älä pelkää, pikku kurppa.
Olen korventutkija, joten
olen kaiken luonnon ystävä.
Haluatko lisää?
Hei, poika. Älä syö kaikkea.
Tule ulos.
Älä pelkää, pikku kurppa.
Kiva kurppa.
Pikkuinen kurppa. Kiva...
Jättimäinen kurppa.
- Löysin kurpan.
- Niinkö?
- Ovatko ne pitkiä?
- Todella pitkiä.
- Ovatko ne monivärisiä?
- Ovat tosiaan.
- Pitävätkö ne suklaasta?
- Totta... Suklaasta?
- Mikä tuo otus on?
- Se on kurppa.
- Kurppaa ei ole olemassakaan!
- Mutta te sanoitte kurppien...
Häivy täältä!
- Varovasti, Russell.
- Katsokaa, herra Fredricksen.
Se pitää minusta.
- Russell.
- Lopeta. Tuo kutittaa!
Häivy täältä!
Ei, Kevin! Ei mitään hätää.
Herra Fredricksen on mukava.
- Kevin?
- Annoin sen sille juuri nimeksi.
Painu hiiteen!
Se on minun!
Häivy täältä!
Ala painua!
Voisimmeko pitää sen?
Voin ruokkia sen, -
kävelytän sitä ja
vaihdan sille sanomalehdet.
Emme.
"Tutkija on ystävä kaiken,
kasvien, kalojen ja pikkumyyrien!"
- Tuo ei edes rimmaa.
- Rimmaapas.
- Katsokaa Keviniä!
- Mitä?
Alas sieltä.
Et saa mennä sinne ylös.
Tule alas välittömästi!
- Voitko uskoa tätä, Ellie?
- Ellie?
Voisinko pitää linnun, Ellie?
- Hän käskee sinua antamaan pitämään sen.
- Mutta sanoin hänelle ei. Sanoin sinulle ei.
E-I!
Näen sinut siellä takana.
Häivy täältä! Mene ärsyttämään
jotakuta muuta välillä.
Oletteko kunnossa siellä?
Huhuu?
Päivää, herra.
Luojan kiitos.
Mukava tietää, että täällä on muitakin.
Pystyn haistamaan teidät.
Mitä? Pystytkö haistamaan meidät?
Pystyn haistamaan teidät.
Puhuitte kivelle.
Tuo kivi näyttää kilpikonnalta.
Katso tuota kiveä.
Se näyttää ihan koiralta.
- Sehän on koira.
- Mitä?
Meillä ei saa olla koiria kotona.
- Minähän pidän koirista.
- Meillä on koiranne!
- Kenelleköhän se kuuluu?
- Istu, poika.
Katso. Se on koulutettu.
Anna tassua.
- Puhu.
- Päiviä.
Sanoiko tuo koira juuri: "Päiviä"?
Kyllä vain. Nimeni on Dug.
Tapasin teidät juuri ja pidän teistä.
Isäntäni teki tämän pannan. Hän on hyvä ja
älykäs isäntä ja teki minulle tämän pannan, -
jotta voisin puhua.
Orava!
- Isäntäni on hyvä ja viisas.
- Ei se ole mahdollista!
On se, koska isäntäni on viisas.
- Siistiä! Mitä näistä tapahtuu, poika?
- Voisitko...
Käytän pantaa... Puhumiseen.
Voisitko ystävällisesti lopettaa?
Älä koske siihen, Russell.
Se voi olla vaikka radioaktiivinen.
Olen loistava jäljittäjä. Laumani
lähetti minut erikoistehtävälle -
aivan yksikseni.
Oletteko nähnyt lintua?
Haluan löytää sellaisen.
Olen vainunnut sen.
Olenko jo maininnut
olevani loistava jäljittäjä?
Tämä on se lintu. En ole ennen nähnyt
sitä näin läheltä, mutta tämä se on.
- Voinko viedä lintunne leiriini vankinani?
- Vie vain!
Opettele matkalla haukkumaan
kuin oikea koira.
Osaan kyllä haukkua.
Tässä ulvontaa.
Voimmeko pitää sen?
Olkaa kiltti!
- Emme.
- Mutta se on puhuva koira!
Se on vain outo jekku tai jotain.
Painutaan putouksille.
Olisitko ystävällisesti vankini?
Tässä se on.
Nappasin linnun jäljen.
Odota. Mitä tämä on?
- Haistan suklaata.
- Haistan luumuja ja hammasproteesivoidetta.
- Keitä he ovat?
- Isäntä ei pidä tästä.
Kertoisimmeko hänelle
jonkun vieneen linnun, Alfa?
Ei. Pian lintu on taas meidän.
Etsikää tuoksujälki, kumppanini, niin
saatte ansaitsemanne palkkion isännältä.
Alfa, pannassasi on jotain vikaa.
Olet varmaan tiputtanut sen.
Niin, äänesi kuulostaa hassulta.
Beta, Gamma.
Ehkä haluatte...
Orava!
Ehkä haluatte haastaa asemani, jonka
olen saanut voimani ja viekkauteni avulla?
Emme, mutta ehkä Dug
haluaa. Kysy häneltä.
Onkohan hän löytänyt
lintua erikoistehtävässään?
Älkää puhuko Dugista.
Valetehtävä pitää hänet
poissa tieltä, totta tosiaan.
- Ettekö ole samaa mieltä kanssani?
- Toki olemme.
Kun isäntä saa tietää, että lähetit Dugin
yksin sinne, kukaan meistä ei saa herkkuja.
Olet viisas, luotettava luutnanttini.
Alfa kutsuu Dugia.
Vastaa, Dug.
Hei, Alfa.
Äänesi kuulostaa hassulta.
Tiedän kyllä.
Oletko nähnyt lintua?
- Olen. Lintu on nyt vankinani.
- Niin varmaan.
- Mahdotonta. Missä olet?
- Olen täällä linnun luona.
Tuon sen takaisin. Sitten
pidät minusta. Pitää mennä.
- Kenelle puhut, Dug?
- Odota.
- Mitä Dug tekee?
- Miksi hän on pikkuposteljoonin kanssa?
Missä he ovat?
Tuolla hän on. Tulkaa!
Pyydän hartaasti, että olisit vankini.
- Dug, päästä irti Kevinistä!
- Tuo mies sanoi minun saavan linnun.
Rakastan sitä miestä kuin isäntääni.
- En ole isäntäsi!
- Varoitan sinua taas kerran, lintu.
- Olen nyt kahdella jalalla, lintu.
- Tätä menoa emme pääse koskaan putouksille.
Kuulit häntä.
En ole kenenkään isäntä.
En halua sinua tänne enkä sinua.
Sinusta en pääse eroon. Jos te kaksi
ette häivy laskettuani kolmeen...
- Voi pojat, pallo!
- Palloko?
Haluatko pallon?
Haluan.
Haluan palloa yli kaiken.
- Mene sitten hakemaan.
- Voi pojat! Haen sen ja tuon takaisin.
Anna nopeasti suklaata,
Russell. Anna nyt sitä!
Lintu!
Mennään, Russell.
Odottakaa, herra Fredricksen.
Mitä me teemme?
Olemme jo aika kaukana.
Kevin ikävöi minua.
Tuo taisi tepsiä.
- Hei, isäntä.
- Iltapäivää.
Kiitos, että pidit
meidät kuivana, Ellie.
Kumpi tulee eteen?
Onko tämä kohta kolme vai viisi?
Valmista. Tuo on teille.
Teltat ovat vaikeita.
Etkö sinä ollut superkorpikavereita,
joilla on GPM:t ja arvomerkit?
Olen, mutta voinko kertoa salaisuuden?
- Et.
- Tässä se tulee.
En ole ennen rakentanut
telttaa. Sainpas sanottua.
- Olethan ollut telttailemassa ennenkin?
- En koskaan ulkona.
Mikset kysynyt isältäsi,
miten teltta rakennetaan?
En usko hänen haluavan
puhua näistä jutuista.
Kysy häneltä joskus.
Hän saattaa yllättää sinut.
- Hän on poissa usein. Näen häntä harvoin.
- On hänen joskus oltava kotona.
Soitin hänelle, mutta Phyllis
sanoi, että häiritsen liikaa.
Phyllis? Kutsutko omaa
äitiäsi etunimeltä?
Ei Phyllis ole äitini.
Mutta isä lupasi tulla
tutkijaseremoniaani -
kiinnittämään minulle merkin
vanhusten auttamisesta.
Hänhän voi opettaa teltan
pystytyksen silloin.
Voisit mennä nukkumaan. Emme halua
kävelevän kirppusirkuksen heräävän.
Herra Fredricksen. Dug sanoo
haluavansa ottaa Kevinin vangiksi.
Meidän on suojeltava sitä.
Voiko Kevin tulla mukaamme?
- Hyvä on. Hän voi tulla.
- Lupaatteko, ettette hylkää sitä?
- Lupaan.
- Ristittekö sydämenne?
Ristin sydämeni.
Mihin sotkuun olenkaan joutunut, Ellie?
Huomenta, kulta.
Parempi lähteä liikkeelle.
Lintu on kadonnut.
Ehkä Russell ei huomaa.
Herätkäähän kaikki!
Missä Kevin on?
Hän on eksynyt.
- Kevin! Etsi Kevin, Dug.
- Etsi lintu.
- Osoita!
- Tuollahan se on.
Osoita!
Nuo ovat minun ruokiani.
Häivy katoltani!
Niin, häi-vuh!
- Mitä se tekee?
- Lintu kutsuu poikasiaan.
Poikasiaan!
Onko Kevin tyttö?
Hänen pesänsä on noiden
vinojen kivien luona.
Hän kerää ruokaa poikasilleen
ja palaa heidän luokseen.
Lähteekö Kevin noin vain?
Sinähän lupasit suojella sitä.
Sen poikaset tarvitsevat Keviniä.
- Meidän on saatava heidät yhteen.
- Olen pahoillani, Russell.
Olemme hukanneet jo tarpeeksi aikaa.
Niin...
Tämä oli sen lempisuklaata.
Koska lähetit sen pois,
sinulle on enemmän.
Kevin?
Dug!
Missä lintu on?
Sanoit napanneesi sen.
Kyllä. Koska sanoin sen,
ymmärrän, että ajattelet niin.
Missä se on?
Huomenna! Tulkaa takaisin huomenna.
Lintu on taas silloin minulla.
Hukkasit sen. Miksen
ole lainkaan yllättynyt?
Ainakin johdatit meidät pikkuposteljoonin
ja luumuille haisevan ukkelin luo.
Isäntä on tyytyväinen löydettyämme heidät
ja hän kysyy heiltä monia kysymyksiä.
- Tulkaa.
- Emme tule teidän mukaanne.
Menemme putouksille.
Kauemmas minusta!
Kauemmas!
Hei!
Tulitteko tänne tuolla?
- Kyllä.
- Talollako?
Leijuvalla talollako?
Tuo on kahjoin näkemäni juttu.
Ette kai jahtaa lintuani?
Mutta jos tulitte lainaamaan sokeria,
autan mielelläni. Tajusitteko?
Tämä oli vain väärinymmärrys.
Koirani tekivät virheen.
Hetkinen.
Oletteko Charles Muntz?
- Kyllä.
- Se kuuluisa Charles Muntz?
- "Seikkailu on tuolla jossain!"
- Hän se tosiaan on!
- Hän on Charles Muntz!
- Onko?
- Kuka on Charles Muntz?
- Hän!
Carl Fredricksen. Vaimoni ja minä
olimme suurimpia ihailijoitasi.
Sinulla on hyvä maku.
Te olette varmaankin
väsyneitä ja nälkäisiä.
Huomio, kaikki! Nämä ihmiset
eivät ole enää tunkeilijoita.
He ovat vieraitamme.
- Huomenta, pidän teistä väliaikaisesti.
- Haisee tosiaan luumuilta.
Pikkuposteljooni haisee suklaalle.
Pahoittelen koirieni puolesta.
Toivottavasti ne eivät olleet ärhäköitä.
- Emme olleet.
- Vetäkää vain ilma-aluksenne omani viereen.
Emme kai oikeasti astu
itse Seikkailun henkeen?
- Haluaisitteko?
- Takuulla!
Odottakaa, herra Muntz.
Jukran pujut!
- Sinä et mene.
- Mitä teemme Dugille?
Hän kadotti linnun.
Pannaan hänelle häpeätötterö.
En pidä häpeätötteröstä.
Suurin osa kokoelmastani on
maailman huippumuseoissa.
New Yorkissa, Münchenissä ja Lontoossa.
Tietenkin pidin parhaat itselläni.
Jopa on!
Katsopa tuota!
Niin, Paraceratherium. Otus hyökkäsi,
kun harjasin hampaitani.
Päihitin sen parranajovälineilläni.
Yllätä minut. Ainut keino saada
se pois Etiopiasta siihen aikaan -
oli sen julistaminen
hammashoitotarvikkeeksi.
Pyhä jysäys! Somalialainen
leopardikilpikonna.
Tunnistat sen siis.
Olen otettu!
Se onkin mielenkiintoinen tarina.
Erinomainen valinta. Löysin
sen safarilla Roslow'n kanssa.
Pelasimme aina ginirommia
iltaisin. Kuinka hän huijasikaan!
- Hän oli kauhea.
- Isäntä.
- Lounas on valmiina.
- Voi ei. Rikkoontunut kääntäjä.
Varmaankin se löysä johto taas.
- Siinä, iso kaveri.
- Kiitos, isäntä.
Pidin siitä toisesta äänestä.
Lounas on katettu.
Tähän suuntaan.
Miten asiat sujuvat jenkkilässä?
Houkutus sai minut välillä
jo lähes lähtemään takaisin.
Työni on kuitenkin kesken täällä.
Olkaa hyvä. Toivottavasti
olette nälkäisiä, -
koska Epsilon on paras kokki,
joka on ollut palveluksessani.
Epsilon, teit sen taas!
Ellieni olisi pitänyt tästä kaikesta.
Sinun takiasi hän unelmoi muuttavansa
tänne Paratiisiputouksille.
Se on minulle suuri kunnia.
Nyt olet tehnyt sen.
Emmekö ole varmasti vaivaksi?
Emme halua tunkeilla.
Ei, on ilo saada vieraita.
Todellista herkkua!
- Herkkuja!
- Rauhoittukaa!
Ei olisi pitänyt käyttää sitä sanaa.
Vieraiden saaminen on nautinto!
Useasti tulee varkaita, jotka
varastavat laillista omaisuuttani.
Ei kai!
Kutsuivat minua huijariksi, ne...
Kunhan tuon tämän otuksen
takaisin, nimeni on taas puhdas.
Eikö olekin kaunis?
Olen jahdannut sitä kokonaisen eliniän.
Joskus havaintojen välillä kului vuosia.
Olen yrittänyt savustaa sitä ulos tuosta
kuolettavasta labyrintistä, jossa se elää.
Sen perään ei voi lähteä siellä.
Ulospääsy sieltä on mahdotonta.
Menetin monia koiria.
Sitten ne roistot tulevat
luullen voivansa napata linnun.
Pian he huomaavat tämän vuoren
olevan todella vaarallinen paikka.
Tuohan näyttää ihan Keviniltä.
- Keviniltäkö?
- Se on uusi jättilintulemmikkini.
- Koulutin sen seuraamaan meitä.
- Seuraamaan teitä?
- Mahdotonta! Miten?
- Se pitää suklaasta.
- Suklaasta?
- Annoin sille suklaatani.
- Se on hulluna siihen.
- Mutta se karkasi.
Se on poissa.
Kuule, Carl. Ne ihmiset,
jotka käyvät täällä, -
kertovat aika hyviä tarinoita.
Maanmittari tekemässä karttaa.
Kasvitieteilijä luetteloimassa kasveja.
Vanha mies viemässä
taloaan Paratiisiputouksille.
Tuo on paras tähän mennessä.
En malta odottaa tarinan loppua.
Ilta on ollut mahtava,
mutta meidän pitää nyt lähteä.
- Ette kai vielä lähde?
- Emme halua käyttää hyväksi -
vieraanvaraisuuttanne.
Mennään, Russell.
Muttemme ole syöneet
vielä edes jälkiruokaa.
Poikahan on oikeassa.
Ette ole syöneet jälkiruokaa.
Epsilon tekee mahtavia
kirsikkaleivonnaisia.
Jääkää toki. Minä vaadin sitä.
Meillä on vielä paljon puhuttavaa.
Kevin?
Se on täällä.
Ottakaa heidät kiinni!
- Kiirehdi!
- En voi.
Juoskaa! Koirat tulevat!
Isäntä! Tännepäin!
Menkää kohti valoa, isäntä!
Russell!
Häivy!
Menkää vain, isäntä.
Pysäytän koirat.
Pysähtykää, koirat!
Apua!
Varokaa!
Anna kätesi!
Pidä kiinni Kevinistä.
Kevin?
Älä!
Pysy maassa.
Siihen sattuu tosi pahasti.
Voimmeko auttaa sen kotiin?
Hyvä on.
Meidän täytyy kiirehtiä.
- Tekö kadotitte heidät?
- Se oli Dugin vika.
Dug on heidän puolellaan.
Hän auttoi heitä pakenemaan!
Hetkinen.
Dug!
- Näetkö mitään?
- Laumani ei seuraa meitä. He ovat poissa.
Tämä on hullua. Tapaan vihdoin lapsuuden
sankarini, ja hän yrittää tappaa meidät.
- Mikä vitsi!
- Tiedän yhden vitsin.
Orava kiipeää puuhun ja sanoo:
"Unohdin säilöä terhoja talven varalle.
Nyt olen kuollut."
Se on hauskaa, koska orava kuolee.
- Varovasti, Russell.
- Oletko kunnossa, Kevin?
Tiedättekö mitä, herra Fredricksen?
Korpi ei ole sitä, mitä odotin.
- Kuinka niin?
- Se on aika villiä.
Kirjani kuvaus on aivan erilainen.
- Totuttele siihen, poika.
- Isäni sai sen kuulostamaan tosi helpolta.
Hän on hyvä telttailussa ja
tulen sytyttämisessä kivillä.
Hän tuli ennen jokaiseen
jaostoni kokoukseeni.
Sen jälkeen menimme
jäätelölle Fenton'siin.
Minä otin aina suklaata,
ja hän otti toffeeta.
Sitten istuimme jalkakäytävän
reunalla ulkopuolella.
Minä laskin siniset autot
ja hän laski punaiset.
Kumpi sai enemmän, voitti.
Pidin siitä paikasta.
Se saattaa kuulostaa tylsältä, mutta
taidan muistaa parhaiten tylsät hetket.
Katso!
Tuolla se on!
Poika... Odota, Russell.
Pysy paikallasi.
Katso, kuinka tuo lintu viilettää.
Kävelethän sinä, senkin ylisuuri kana.
Hyvä, Kevin.
Mene etsimään poikasesi.
Juokse, Kevin!
Voi ei!
Anna veitsesi, Russell!
Häipykää lintuni luota!
Ei!
Ei!
Varovasti. Haluan sen olevan hyvässä
kunnossa paluutani varten.
Päästäkää Kevin vapaaksi!
Pysähtykää!
Kevin!
Annoitte Kevinin pois.
Annoitte sen noin vain.
Tämä asia ei kuulu minulle.
En pyytänyt mitään tällaista!
Isäntä.
- Ei se mitään.
- En ole isäntäsi!
Jos et olisi ilmestynyt paikalle,
tätä ei olisi tapahtunut!
Tuhma koira!
Autoitpa minua tai et,
menen Paratiisiputouksille, -
vaikka kuolisin sitä yrittäessäni.
Tässä!
En tahdo tätä enää.
TULEVAT TEKONI
KIITOS SEIKKAILUSTA.
YRITÄ LÖYTÄÄ OMAT SEIKKAILUSI.
RAKKAUDELLA, ELLIE.
Russell?
- Russell!
- Autan Keviniä, vaikkette te auttaisikaan.
Ei, Russell!
Russell?
- Dug! - Piileskelin kuistinne alla,
koska rakastan teitä
- Voinko jäädä?
- Vai voitko? Olethan koirani.
- Ja olenhan sinun isäntäsi!
- Olette isäntäni!
- Voi veljet!
- Hyvä poika, Dug.
Älä huoli, Kevin!
Pelastan...
Eivätkä ne uskoneet minua.
Odotahan, kun näkevät sinut.
Isäntä. Pikkuposteljooni on palannut.
- Mitä?
- Päästäkää minut.
Missä iäkäs ystäväsi on?
Ei hän ole enää ystäväni.
Jos sinä olet täällä, Fredricksen
ei voi olla kaukana perässä.
Missä Kevin on?
- Päästäkää minut!
- Kilju vain, pikkuposteljooni.
Kukaan posteljooniystäväsi ei kuule.
Päästän valloilleen kaiken
korventutkijakoulutukseni.
Alfa, Fredricksen tulee takaisin.
Mene vartioimaan lintua.
Kun näet ukon,
tiedät kyllä, mitä tehdä.
Minne te menette? En ole
vielä sanonut sanottavaani.
Oli mukava rupatella.
Missä olet, Fredricksen?
Russell!
- Herra Fredricksen!
- Dug, vedä talo tänne.
- Tulitte hakemaan Keviniä. Haetaan se.
- Minä haen Kevinin. Pysy sinä täällä.
- Haluan auttaa.
- En tahdo apuasi.
Haluan, että olet turvassa.
Kuinka pääsemme näiden koirien ohitse?
Osoita!
Kevin!
Älä huoli, Kevin.
Olemme tulossa.
Älkää päästäkö ketään ovesta sisään.
Vartioikaa lintua hyvin, toverini.
Mitä me nyt teemme, Dug?
- Kuka haluaa pallon?
- Minä, minä!
Menkää hakemaan!
Minä sain sen!
Olen pahoillani, Kevin.
Hoidetaanpa sinut ulos täältä.
Isäntä, se on poissa!
Rauhoittukaa.
Yksi kerrallaan.
Haluan auttaa!
Tietääkö kukaan, missä he ovat?
Rakkijohtaja, hoitakaa talo alas.
- Rakkijohtaja kuittaa.
- Rakki-2 kuittaa.
Rakki-3 kuittaa.
Kohde näkyvissä.
Tule, Kevin.
Hei.
Onko viimeisiä sanoja, Fredricksen?
Sylkäise ne suustasi!
- Mennään.
- Riittää!
Vien linnun mukanani.
Elävänä tai kuolleena!
Tule, Kevin.
Valmiina?
Nautin siitä, mitä aion
sinulle nyt tehdä, Dug.
Hänellä on häpeätötterö.
Älkää vain istuko siinä.
Hyökätkää!
Ei, lopettakaa nauraminen.
Ottakaa tämä pois päästäni.
Kuuntele, koira. Istu!
- Kyllä, Alfa.
- En minä ole Alfa, vaan hän.
En pysty siihen.
Russell!
Jättäkää herra Fredricksen rauhaan!
- Hei, orava!
- Orava! Missä?
Vihaan oravia.
- Dug!
- Isäntä!
Russell, täällä näin!
Mennään.
Herra Fredricksen!
Tule, Kevin.
Ei!
Russell, tule ulos sieltä.
Ei! Jätä heidät rauhaan.
Russell, pidä kiinni Kevinistä.
Älä päästä siitä irti.
Kevin, suklaata.
Se oli siistiä!
Älä keiku liikaa, poika.
Rauhassa, Russell.
Valmiina tai et, täältä tulee halia.
Olen pahoillani talonne puolesta,
herra Fredricksen.
Se on vain talo.
Katsopa sinua.
Olet niin pehmeä.
Haluaisin pitää yhden.
Missä keppini on?
Se oli tässä hetki sitten.
Voitte pitää ne.
Pieni lahja minulta.
Hei sitten, Kevin!
- Valmiina?
- Valmiina.
Merkkinsä saavat seuraavat tutkijat,
jotka saavat ylikorventutkijan aseman.
Hienosta vuoristokiipeilystä.
Onnea, Jimmy.
Villieläinten suojelusta.
Onnea, Brandy.
Vanhusten avustamisesta.
Russell, onko paikalla joku...
Anteeksi, vanha mies tulossa.
- Minä olen hänen kanssaan.
- Onnea, Russell. Herra?
Russell. Vanhusten avustamisesta -
ja enemmän kuin täydellisestä
velvollisuutesi hoitamisesta, -
haluaisin antaa sinulle korkeimman
tuntemani kunnianosoituksen.
Ellie-merkin.
Siinä olivatkin kaikki.
Annetaan isot tutkijan huudot -
uusille ylikorventutkijoillemme.
Valmiina.
- Sininen.
- Punainen.
- Sininen.
- Punainen.
- Punainen.
- Se on pyörä.
- Onhan se kuitenkin punainen.
- Te huijaatte, herra Fredricksen.
- Enhän huijaa. Punainen.
- Tuo on paloposti.
Ehkä tarvitsen uudet lasit.
Seikkailuissa mukana:
WWW.DIVXFINLAND.ORG