Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tämä on uskomatonta.
Maailmassa ei ole toista samanlaista kaupunkia.
Käyttäydyt aivan kuin et olisi koskaan ollut täällä.
En käy täällä tarpeeksi usein.
Osaatko kuvitella, kuinka upea kaupunki on sateella?
Kuvittele tämä kaupunki 20-luvulla...
Pariisi 20-luvulla.
Sateella. Kaikki taiteilijat ja kirjailijat...
Miksi kaikissa kaupungeissa pitää aina sataa?
Mitä ihanaa on kastumisessa?
Voisitko kuvitella meidän muuttavan tänne häiden jälkeen?
Voi luoja, en.
En voisi koskaan asua Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Jos olisin jäänyt tänne kirjoittamaan romaaneja,
enkä...
jumittunut suoltamaan elokuvakäsikirjoituksia.
Olisin hetkessä jättänyt talon Beverly Hills'ssa,
uima-altaan, kaiken.
Täällä Monet asui ja maalasi.
Puoli tuntia keskustasta.
Kuvittele meidät asettumassa tänne...
Me voisimme tehdä sen,
jos kirjani menestyy.
- Olet rakastunut unelmaan.
- Olen rakastunut sinuun.
Meidän pitäisi palata keskustaan.
Tapaamme äidin ja isän päivällisellä.
Sieltä tulevat turistimme.
Jos enää näen yhdenkin hurmaavan bulevardin tai bistron...
Mikä kaupunki!
Voisin kuvitella asuvani täällä. Tunnen pariisilaisten ymmärtävän minua.
Voin kuvitella käyskenteleväni joen rannalla
patonki kainalossa...
Menossa Café de Floreen,
raapustamaan kirjaani..
Hemingway kutsui sitä Nuoruuteni Pariisissa
liikuteltavaksi juhlaksi.
Tässä liikenteessä mikään ei liiku.
Malja Johnin uudelle yrityshankkelle.
- Onnittelut.
- Kiitoksia.
Suoraan sanottuna, olen innoissani fuusiosta
ranskalaisen yhtiön kanssa, mutta muuten...
En ole varsinaisesti frankofiili.
- John inhoaa heidän politiikkaansa.
- Ainakaan he eivät ole olleet ystäviä Yhdysvaltojen kanssa.
Ei heitä voi syyttää siitä, etteivät he seuraneet
meitä Irakin kaniininkoloon Bushin...
- Ei taas tätä keskustelua.
On hienoa, että voimme olla isäsi kanssa eri mieltä.
Sellaista demokratia on.
Hän kannattaa oikeiston republikaaneja. Ja minun mielestäni..
Ihmisen tarvitsee olla miltei dementoitunut mielipuoli...
Se ei silti tarkoita, ettemme kunnioittaisi toistemme
näkemyksiä, eikö?
Voimmeko keskustella hääsuunnitelmista?
Kyllä, kiitos.
- Inez?
- Paul? Carol?
Mitä te täällä teette?
Paul ja Carol Bates,
tässä ovat äitini ja isäni.
Tunnettekin jo Gilin.
Ette maininneet, että olisitte täällä.
Paul kutsuttiin yllättäen luennoimaan Sorbonneen.
Sehän on mahtavaa!
Isä tuli tänne liikeasioissa,
ja me päätimme tulla mukaan.
Hienoa. Voimme viettää aikaa yhdessä.
- Meillä on jo paljon suunnitelmia, mutta...
- Mitä?
Mitä te teette huomenna?
Me ajamme Versailles'hin.
Näkisin Versailles'n todella mielelläni.
Huomenna meidän pitäisi lounastaa Brasserie Lipp'ssa.
Kyllä, meidän pitäisi. Se on jo järjestetty.
Vanha professorini sanoi nähneensä
siellä James Joycen.
Se oli jo kauan aikaa sitten. Ilmeisesti Joyce
söi silloin hapankaalia ja makkaraa.
- Oliko tuo koko tarina?
- Ei se ole niinkään tarina kuin yksityiskohta.
- Lähtisimme mielellämme Versailles'hin.
- Hyvä.
Toivon, ettet aio olla yhtä epäsosiaalinen
huomenna Versailles'ssa.
- En ollut epäsosiaalinen.
- Älä viitsi!
Sinusta näki selvästi, ettet halua lähteä.
He ovat sinun ystäviäsi, ja täytyy myöntää,
etten ole yhtä otettu heistä, kuin sinä.
Hän on nero.
Olin ihastunut häneen collegessa.
Carol on myös hyvin älykäs.
Hän on pseudo-intellektuelli. Hieman.
Luennoisiko hän Sorbonnessa, jos
olisi pseudo-intellektuelli?
Sinun pitäisi antaa kirjasi hänen luettavakseen.
Miksi?
Hän voisi esittää kritiikkiä ja kertoa,
miksi sinulla on vaikeuksia kirjoittaa.
Minulla on vaikeuksia,
koska olen Hollywoodin keskinkertaisuus...
Enkä antanut oikealle kirjallisuudelle
koskaan mahdollisuutta ennen tätä.
Gil, lupaa minulle yksi asia:
Jos tämä kirja ei onnistu,
lopeta itsesi piiskaaminen.
Tee sitä, mitä parhaiten osaat.
Elokuvastudiot palvovat sinua,
sinulle on kysyntää...
Haluatko todella luopua siitä kaikesta
ainoastaan sinnitelläksesi?
- Et? - En.
- Et, miksi haluaisitkaan?
Muistelisin, että Louis siirsi
hovinsa tänne vuonna 1682.
Ennen tämä kaikki oli vain suota.
Itseasiassa, jos en erehdy...
Vanhassa ranskassa "Versailles"...
Tarkoittaa suurinpiirtein
"maaperää, josta rikkaruohot on kitketty".
Keskiosa on ranskalaista klassista tyyliä huipussaan.
Tämä on uskoakseni Louis Le Vaun, Mansard'n..
ja Charles Le Brun käsialaa.
Voisin tottua tällaiseen kesäasuntoon.
- Niin minäkin.
- Ja minä.
Siihen aikaan oli ainoastaan kylpyammeita.
Pidän itse suihkuista.
Mihin ajattelitte muuttaa häiden jälkeen?
- Malibuun.
- Todellako?
Minähän haluaisin pienen kattoikkunallisen
ullakkohuoneiston Pariisista.
- La Boheme?
- Ainoastaan tuberkuloosi puuttuu.
Aivan. Kiitoksia.
Ongelma on, ettei hän ole aivan varma,
onko hänestä kirjoittamaan romaania.
Kulta, tähän mennessä edistymisesi...
Sitä paitsi, kaikki rakastavat elokuviasi.
Käsikirjoituksethan ovat helpompia.
Kertoisitko vaikka työstämästäsi päähenkilöstä?
- En haluaisi puhua työstäni.
- Ei sinun koko juonta tarvitse kertoa.
- Ainoastaan henkilöhahmosta.
- Ei, ei.
- Hyvä on. Hän työskentelee nostalgiapuodissa.
- Mikä on nostalgiapuoti?
Siellä myydään Shirley Temple -nukkeja
ja vanhoja radioita?
Kuka sellaisia edes ostaa?
Ihmiset, jotka elävät menneisyydessä.
Ihmiset, jotka uskovat, että olisivat onnellisempia
eläessään muussa ajassa.
Minä aikakautena olisit halunnut elää?
20-luvun Pariisissa.
Sateessa.
Silloin ei ollut happosateita.
Ymmärrän. Ei ilmaston lämpenemistä,
ei televisiota, itsemurhapommittajia...
Ydinaseita, huumekartelleja.
Tavanomainen lista kliseisiä kauhukertomuksia.
Nostalgia on kiistämistä.
Kivuliaan nykyisyyden kiistämistä.
Gil on romantikko.
Hän olisi täydellisen onnellinen eläessään
ikuisessa repressiossa.
Harhaluulon nimi on "kulta-ajan unelmointi".
Virheellinen ajatus siitä,
että jokin toinen aikakausi olisi parempi elää.
Se on aukko niiden ihmisten haaveissa,
joilla on vaikeuksia pärjätä nykyhetkessä.
Tämä on kaunein sormus, jonka näimme.
Timantteja vihkisormuksessa.
Niin sen täytyy olla.
Takapenkkienkin ihmiset näkevät,
kun hän laittaa sen sormeeni.
Inez, siitä tulee loistelias tapahtuma.
- Toivoisin vain...
- En halua puhua siitä enää!
Se on oma valintasi. Mitä voisin sanoa?
Gil on älykäs ja hyvin menestynyt.
Hän puhuu kaikesta luopumisesta
ja muuttamisesta tänne.
- Kyllä, hän puhuu siitä.
- Se pelottaa minua.
Tämä on Rodinin kuuluisin patsas.
Valos tästä veistoksesta asetettiin
hänen hautansa viereen.
Rodin toivoi sitä hautakivekseen ja epitafikseen.
Hän kuoli muistaakseni influenssaan.
Vuonna 1917, uskoakseni.
- Hän tietää niin paljon, eikö?
- Kyllä.
Moni Rodinin töistä sai vaikutteita
hänen vaimoltaan, Camillelta.
Kyllä, mutta Camille oli hänen rakastajattarensa.
- Hänen vaimonsa oli Rose.
- Ei, hän ei koskaan ollut naimisissa Rosen kanssa.
Kyllä, hän meni naimisiin Rosen kanssa
heidän viimeisenä elinvuotenaan.
Ei. Uskon sinun erehtyneen.
- Väitteletkö oppaan kanssa?
- Kyllä.
Olen aivan varma.
Opas on itseasiassa oikeassa. Luin juuri
kaksiosaisen elämänkerran Rodinista.
Rose oli vaimo,
Camille rakastajatar.
- Luit? Mistä sinä...
- Minäkin olin yllättynyt.
Minäkin erehdyin luulemaan sen
olevan toisinpäin. Aivan kuten sinä.
- Kutsuiko isä teidät illaksi viininmaistajaisiin?
- Kyllä.
- Paul on ranskalaisten viinien asiantuntija.
- Oletko tosissasi?
- Milloin luit Rodinin elämänkerran?
- Minä? Miksi lukisin Rodinin elämänkerran?
Valitsisin aina kalifornialaisen viinin,
mutta Napa Valley on 10 000 kilometrin päässä.
Gil, tule.
En pidä tuosta miehestä.
Maisteltaisiinko lisää viinejä?
- Tehdään niin.
- Minkä valitsisimme?
Mielestäni meidän pitäisi olla järjestelmällisiä,
ja aloittaa kokonaan alusta.
- En tiedä, ne ovat...
- Miksi poskesi ovat noin punaiset?
- Mitä tarkoitat? Eivät ne ole punaiset.
- Ne ovat kirkkaanpunaiset.
Se johtuu erittämistäsi feromoneista.
Ne tekevät minut hulluksi.
- Lopeta!
- Ah, seksi ja alkoholi.
- Sytyttää halut, mutta tappaa suorituksen.
- Puhu omasta puolestasi.
Oletteko kokeilleet vuosikertaa -61?
Se on jumalaista.
Paul valitsi sen, minä en...
Hieman tanniinisempaa kuin -59.
Pidän enemmän savuisesta kuin hedelmäisestä.
Carol ja minä olemme lähdössä tanssimaan.
Tiedämme yhden miellyttävän paikan.
Kiinnostaisiko?
En haluaisi olla ilonpilaaja,
mutta tarvitsen hieman raitista ilmaa.
Tulisit nyt. Tosin, jos aiot vain istua ja
pohtia, missä hätäuloskäynnit ovat...
Jos Gil ei halua lähteä, jaan Paulin kanssasi.
Olen hyvin demokraattinen, ja
Paul on loistava tanssija.
Jos sopii, haluaisin kävellä hieman ja
mennä sen jälkeen sänkyyn.
Voisimme mennä toisena iltana.
Mutta minä voin silti lähteä, eikö?
- Haluatko mennä?
- Haluan.
En ole väsynyt, ja olen jo pidempään
halunnut tanssimaan.
Näkisimme hotellilla.
Pidän hänestä hyvää huolta.
Otan meille taksin.
- Sinun pitäisi mennä taksilla.
- Ei, haluan kävellä.
- Sinä eksyt.
- Hyvä on, minä kävelen.
Onko hän hyvä kirjoittaja?
Oletko lukenut hänen proosaansa?
Hän ei anna kenenkään.
Jos hän haluaa, lukisin mielellään hän romaaninsa
ja arvioisin sitä.
- Haluaisitko..?
- Kyllä.
Luulen, että sitä hän juuri tarvitsee.
Että joku lukisi sen.
- Etkä olisi liian jyrkkä?
- En, tiedät etten olisi.
Et niin, sen minä sinusta tiedän!
Mitä hänen kirjoitukseensa tulee,
hän ei laisinkaan kunnioita muiden mielipiteitä.
Mitä?
En kuullut. Mitä?
Tule. Nouse autoon!
Luulen, että sekoitatte minut johonkin toiseen.
Mitä? En ymmärrä. Olen hieman humalassa.
Onko tämä vanha Peugeot? Minulla on ystävä
Beverly Hills'ssa joka keräilee näitä.
Tule mukaan!
Mihin te minua viette?
Tämä ei ole reilua, sillä join jo melkoisesti punaviiniä.
Pidän tosin shamppanjasta.
Ilta on nuori. Juo!
- Näytät eksyneeltä.
- Oletko amerikkalainen?
Jos mielestäsi Alabama on Amerikkaa.
- Kaipaan kotipolttoista. Mitä sinä teet?
- Kirjoitan.
- Mitä kirjoitat?
- Juuri nyt työstän romaania.
Ihanko totta? Minä olen muuten Zelda.
- Scott!
- Mitä, kulta?
Täällä on kirjailija... Mistä?
Kaliforniasta.
Scott Fitzgerald.
Kuka sinä olet?
Gil...
Teillä on samat nimet kuin...
Kuin?
Scott Fitzgerald ja...
...Scott og Zelda Fitzgerald.
Fitzgerladit. Eikö hän olekin kaunis?
Kyllä. Se on...
Aikamoinen sattuma. Se...
Sinulla on lasittunut katse. Näytät
hölmistyneeltä, turtuneelta, huumaantuneelta...
Tuijotan välillä pianistia,
ja uskokaa tai älkää...
Tunnistan hänen kasvonsa vanhasta nuottikirjasta.
Voisin olla loistava sanoittaja. Kirjoitan sanoituksia.
En melodioita, yritän tosin.
Kun kuulen hänen sanoituksiaan, ymmärrän
lahjani sanoitusten sijaan olevan...
- Juominen.
- Oikeassa olet.
Mutta hän ei itse kirjoittanut tätä. Eihän?
Se ei ole mahdollista.
Minkälaisia kirjoja sinä kirjoitat?
Kirjoitan...
Missä olen?
Anteeksi. Etkö tunne isäntää?
Pieni ystäväpiiri on järjestänyt juhlat Jean Cocteau'lle.
Vitsailetko?
Tiedän, mitä ajattelet.
Tämä on tylsää. Olen samaa mieltä!
Lähdetäänkö Bricktop Sky'in!
- Hänellä on tylsää, minulla on tylsää!
- Meillä kaikilla on tylsää.
Mennään Bricktops'in.
Sanoisitko Cole'lle ja Win'lle, että tulevat...
...Gil?
Tuletko?
Yksi parhaimmista paikoista Pariisissa.
Täältä saa loistavaa whiskey souria.
- Iltaa, kaikki!
- Pullo bourbonia, kiitos.
Tervehdys! Anna anteeksi,
olen sekoittanut viskiä ja grappaa.
Tämä on kirjailija.
Gil... Kyllä, Gil!
Gil Pender.
Hemingway.
- Hemingway?
- Piditkö kirjastani?
Pidinkö? Rakastin kaikkia töitäsi!
Niin. Se oli hyvä kirja,
koska se oli rehellinen kirja.
Sitä sota tekee ihmisille.
Mutaan kuolemisessa ei ole mitään jaloa.
Ellet kuole arvokkaasti...
Sitten se ei ole ainoastaan jaloa, vaan uljasta.
Luitko tarinani?
Mitä pidit?
Siinä oli hyvää kirjoitusta, mutta se oli täyttymätön.
Arvasin, että vihaisit sitä.
- Kulta, olet liian herkkä.
- Sinä ehkä pidät tarinastani, mutta hän vihaa minua.
Vanha ystävä, teet asioista niin vaikeita.
Olen hermostunut.
En enää pidä tästä ilmapiiristä.
Mihin sinä olet matkalla?
Hän menee St. Germain'in!
Lähden hänen mukaansa.
- Rakas Zelda...
- Jos aiot jäädä juomaan hänen kanssaan, minä lähden toreadorin matkaan.
Tuo hänen takaisin inhimilliseen aikaan.
Tuo nainen ajaa sinut hulluksi.
Hän on jännittävä ja lahjakas.
Tässä kuussa hän kirjoittaa
ja viime kuussa hän puuhasi jotain muuta.
Sinä olet kirjailija. Tarvitset siihen aikaa.
Et tuollaista pelehtimistä.
Hän vie aikaasi, koska todellisuudessa
hän on kilpailijasi.
- Mitä mieltä sinä olet?
- Minä?
Sano jotain. Ystäväni on tekemässä suuren erehdyksen.
En itseasiassa tunne heitä niin hyvin...
Sinä olet kirjailija. Teet havaintoja.
Olit heidän kanssaan koko illan.
Voisimmeko olla keskustelematta asioistani julkisesti?
Zelda kadehtii hänen lahjakkuuttaan.
Se on suuri lahja. Harvinainen!
- Pidätkö hänen töistään? Kerro vapaasti.
- Lopeta!
Pidätkö Mark Twainista?
Menen etsimään Zeldaa. En pidä ajatuksesta
hänestä sen espanjalaisen seurassa.
Saisinko?
Olen Mark Twainin suuri ihailija.
Voisin jopa sanoa, että kaikki nykypäivän...
amerikkalainen kirjallisuus on lähtöisin.
Huckleberry Finnista.
- Nyrkkeiletkö?
- En.
Mitä kirjoitat?
- Romaania.
- Mistä?
- Se kertoo nostalgiapuodissa työskentelevästä miehestä.
- Mikä hitto on nostalgiapuoti?
Paikka, jossa myydään vanhoja tavaroita, ja...
Kuulostaako se kamalalta?
Mikään aihe ei ole kamala,
jos tarina on totta.
Jos proosa on puhdasta ja rehellistä, ja jos se todistaa
ylväyttä ja rohkeutta paineen alla.
Voisinko pyytää sinulta maailman suurinta palvelusta?
Mikä se on?
- Lukisitko sen?
- Romaanisi?
Niin. Siinä on 400 sivua.
Haluaisin ainoastaan mielipiteen.
- Inhoan sitä.
- Muttet ole vielä lukenut sitä.
Jos se on huono,
inhoan sitä, koska se on huono.
Jos se on hyvä, kadehdin sitä ja
inhoan sitä vielä enemmän.
Et halua toisen kirjailijan mielipidettä.
Totta. Minulla on vain vaikeuksia
antaa se jonkun toisen arvioitavaksi.
- Kirjailijat ovat kilpailunhaluisia.
- En aio kilpailla sinun kanssasi.
Olet liian vaatimaton, et lainkaan miehekäs.
Jos olet kirjailija, julista itsesi parhaaksi!
Muttet ole paras niin kauan kuin minä olen täällä.
Ellet halua...
pukea nyrkkeilyhanskoja ja ratkaista asiaa.
- Ei kiitos.
En aio lukea romaaniasi,
mutta tehdään näin:
Vien sen Gertrud Steinille.
Hän on ainoa, jolle luotin tekstini.
Näyttäisit romaanini Gertrud Steinille?
- Anna se minulle.
- Haen sen sinulle.
Hän palaa Espanjasta huomenna.
Hyvä on. Haen sen.
Olen todella innoissani...
Sydämeni jyskyttää.
Haen sen ja tulen takaisin!
Ota rauhallisesti.
Sinulla on ollut mahtava ilta.
Fitzgerald, Hemingway, Papa...
Me emme sopineet, missä tapaamme.
Onneksi sinä et tullut illalla.
Olisit vihannut musiikkia ja ihmisiä.
Mutta minulla oli hauskaa.
Mitä mietit? Näytät pöllämystyneeltä.
Jos kertoisin viettäneeni eilisillan Ernest Hemingwayn
ja Scott Fitzgeraldin seurassa...
Mitä sanoisit?
Uneksitko kirjallisista esikuvistasi?
- Mutta jos en uneksinutkaan?
- Mitä tarkoitat?
Jos olin Hemingwayn,
Fitzgeraldin ja Cole Porterin kanssa...
Veikkaisin aivokasvainta.
Zelda Fitzgerald on aivan kuten olemme kuvitelleet
kirjojen ja artikkelien perusteella.
Hän on hurmaava, mutta ailahtelevainen.
Hän ei laisinkaan pidä Hemingwaysta.
Scott tietää Hemingwayn olevan oikeassa,
mutta hän rakastaa Zeldaa.
Lopeta jo tuo turhanpäiväinen puhe.
Me olemme myöhässä.
Luulen, että jään työstämään romaaniani.
Se kaipaa hieman hiomista...
Ei. Voit tehdä sen myöhemmin.
Äiti sanoi, että voimme käyttää hänen sisustusalennustaan.
Tule katsomaan, Inez. Eivätkö nämä näyttäisi
ihanilta Malibun rantatalossa?
- Kuinka paljon nämä maksavat?
- 18 000.
- Paljonko ne ovat?
- Ne ovat löytö 18 000 dollarilla.
18 000 dollaria tästä?
Ne ovatkin euroja,
eli siitä tulee enemmän.
- Siis noin 20 000 dollaria?
- Enemmänkin, luulisin.
Tiedän. Tällaisia on kuitenkin hyvin vaikea löytää Yhdysvalloista.
- Hän on oikeassa, Gil.
- Mutta emme ole vielä löytäneet edes taloa.
Yritämme pitää kulut hallinnassa, jottei
minun tarvitsisi ottaa ikäviä tekstinmuokkaustöitä.
Sitä saa, mistä maksaa.
Halpa on halpaa.
- Haluaisitteko kävellä takaisin?
- Ei, alkoi sataa.
- Olisi mukavaa kävellä sateessa. Kaunista.
- Sateessa kävelemisessa ei ole mitään kaunista.
- Muistatko, viemme teidät tänään illalliselle.
- Ai niin, mainiota.
Minulla on teille sen jälkeen suuri yllätys.
- En pidä yllätyksistä.
- Tulet rakastamaan sitä.
Oletko varma, ettet halua kävellä sateessa?
Viimeinen tilaisuutemme!
Ei täällä niin ikävää ole.
En ymmärrä,
mihin olemme menossa?
- Olemme melkein perillä.
- Ja isäkään ei ollut vielä lopettanut...
Tulet kokemaan elämäsi suurimman seikkailun.
- Missä?
- Inez, enää hetki...
Miksi kannat tuota tekstiä mukanasi?
Odota, niin näet.
Leukasi tulee loksahtamaan.
Kerroin jo, se on uskomatonta!
Hyvä on.
Mietit, miksi olen käyttäytynyt oudosti koko päivän?
Saat sen pian selville.
Pohdit, miksen käyttäytynyt vielä kummallisemmin.
- Tuo on pelottavaa.
- Tiedän.
En tiedä, mistä olet niin innoissasi,
sillä mielestäni tämä ei ole uskomaton seikkailu.
Olen väsynyt kuntosalista ja hieronnasta,
joten aion ottaa taksin.
Odota, Inez. Odotetaan vähän kauemmin.
Jos sinä haluat kävellä ympäri Pariisia, ja
kokea sen yöllä, se sopii.
Minä haluan lukea Carolin minulle lainaamaa kirjaa.
Enää 10 minuuttia, sitten lähdetään.
Jos nukun palatessasi, älä herätä minua.
Mitä teen väärin?
Ellei hän ole oikeassa, ja minun pitäisi mennä neurologille.
Lähdit viininmaistajaisista, olit hieman humalassa...
Et kuitenkaan hillittömässä.
Eksyit. Tämä on se paikka...
Jos se tapahtuikin vain sen ainoan kerran?
Kello löi keskiyöllä...
- Hei, herra Hemingway. Tulen kyytiin...
Tehtävämme oli vallata kukkula.
Meitä oli neljä.
Viisi, jos Vincente lasketaan. Mutta hän...
...oli menettänyt kätensä kranaatin räjähtäessä,
eikä voinut taistella,
Hän oli nuori ja urhea, ja rinne oli liukas
monen päivän sateen jäljiltä.
Rinne laski tielle,
jolla oli monta saksalaista sotilasta.
Tarkoitus oli tähdätä ensimmäiseen ryhmään,
ja jos se onnistuisi...
voisimme viivyttää heitä.
- Pelkäsitkö?
- Mitä?
Tapetuksi tulemista.
Et voi ikinä kirjoittaa hyvin, jos pelkäät kuolemista.
Pelkäätkö?
Pelkään. Se on itseasiassa ehkä suurin pelkoni.
- Kaikki ovat sitä pelänneet, ja kaikki tulevat niin tekemään.
- Tiedän.
Oletko koskaan rakastellut todella mahtavaa naista?
Kihlattuni on itseasiassa melko seksikäs...
Kun rakastelet häntä, tunnet aitoa ja kaunista intohimoa?
Ja ainakin sillä hetkellä unohdat kuolemanpelkosi?
Sitä ei tapahdu.
Uskon, että todellinen ja aito rakkaus tarjoaa
suojan kuolemalta.
Kaikki pelko tulee rakkauden puutteesta tai siitä, ettei
tee sitä oikein, mikä on mielestäni sama asia...
Ja kun aito ja rohkea mies katsoo kuolemaa suoraan silmiin...
Kuten eräät tuntemani sarvikuonojen metsästäjät.
Tai Belmonte, joka on todella rohkea...
Se johtuu siitä, että he rakastavat riittävällä intohimolla...
työntääkseen kuoleman pois mielestään.
Kunnes pelko palaa, kuten kaikille tapahtuu.
Silloin pitää rakastella uudestaan.
Mietihän sitä.
Alice, miten voit?
Hän on kotona.
Seuraa minua.
Tämä on Gil Pender.
Neiti Stein.
Hän on nuori, amerikkalainen kirjailija.
Ajattelin, että teidän pitäisi tavata.
Hyvä, että tulit,
Voit auttaa selvittämään...
kumpi meistä on oikessa ja kumpi väärässä.
Sanoin juuri Pablolle, että tämä
muotokuva ei vangitse Adrianaa.
Se on universaali,
muttei objektiivinen.
Et ymmärrä sitä.
Et tunne Adrianaa.
Katso, se on täydellinen kuvaus hänestä.
Olet väärässä.
Katso, miten hänet on maalattu.
Tihkuen seksuaalista vihjailua.
Hehkuen lihallisuutta...
Onhan hän kaunis, mutta...
Mutta se on hienovaraista kauneutta.
Vihjailevaa aistillisuutta.
Mikä on sinun ensivaikutelmasi Adrianasta?
Poikkeuksellisen viehättävä.
Kaunis, mutta hyvin herkkä.
Hän on implisiittinen, Pablo.
Olet oikeassa, neiti Stein.
Ymmärrän kuitenkin, miksi hän on kadottanut kaiken objektiivisuutensa.
Hän on maalannut Place Pigallen ihmisrukan.
Kyltymättömän huoran.
Mutta sehän hän on. Tunnen hänet.
Niin, sinun kanssasi, koska on rakastajattaresi.
Emme me häntä tunne samalla tavalla.
Teit pikkuporvallisen arvioinnin,
ja teit hänestä nautinnon kohteen.
Se on enemmänkin asetelma kuin muotokuva.
En ole samaa mieltä.
Mikä se sinun kirjasi on, josta olen kuullut?
Onko tämä se?
Vilkaisen sitä.
Oletko sinä lukenut tämän, Hemingway?
Ei, sen jätän sinulle.
Olet aina ollut hyvä kriitikko.
"Menneisyydestä" oli puodin nimi,
jonka valikoimassa oli muistoja.
Mikä oli arkipäiväistä ja jopa mautonta
yhdelle sukupolvelle...
oli vuosien vierähtäminen muuttanut
taianomaiseksi ja liioitelluksi.
Rakastan sitä.
Olen jo koukussa...
Koukussa!
Aloitan lukemisen tänään,
mutta ensin meidän pitää puhua yhdestä asiasta.
Olen odottanut vastausta editorilta jo kaksi kuukautta.
Lähetin hänelle sen artikkelin, jota me...
Jäitkö todella koukkuun niistä ensimmäisistä riveistä?
Menneisyys on aina viehättänyt minua.
Niin minuakin. Erittäin vetovoimaista.
Sanon usein, että synnyin liian myöhään.
Niin minäkin. "La Belle Epoque" olisi sopinut
minulle täydellisesti.
Todellako? Paremmin kuin nykyhetki?
Herkkyys, katuvalaisimet,
paviljongit, hevosvaunut...
Ja Maxim.
Puhut todella hyvää englantia.
- En oikeastaan.
- Kyllä puhut.
Kuinka kauan olet seurustellut Picasson kanssa?
Luoja, sanoinko juuri noin?
Anteeksi?
Tarkoitukseni ei ollut udella.
Synnyitkö Pariisissa?
Synnyin Bordeaux'ssa.
Muutin tänne opiskellakseni muotia.
- Et sinä tällaista halua kuunnella.
- Haluan.
Jatka! Muutit tänne opiskelemaan muotia...
Tulin tänne opiskelemaan Coco Chanelille,
ja rakastuin Pariisiin.
Sekä hyvin tummasilmäiseen
italianjuutalaiseen maalariin.
Tiedän, että Amadeolla
oli toinen nainen, mutta...
en silti voinut olla muuttamatta hänen asuntoonsa,
kun hän pyysi.
Se oli kaunis kuusi kuukautta.
Modigliani? Asuit yhdessä Modiglianin kanssa?!
Kysyit. Joten kerron sinulle surullisen tarinani.
Myös Braquella oli toinen nainen.
Monta.
Ja nytPablon kanssa.
Hänhän on naimisissa.
Mutta toisena päivänä hän ei ole, sitten taas on...
En ymmärrä miten yksikään nainen
voi olla hänen kanssaan.
Hän on niin hankala.
Viet taidefanituksen aivan uudelle tasolle.
Anteeksi?
Ei mitään...
Kerro itsestäsi.
- Mitäköhän voisin kertoa...
- Tulitko Pariisiin kirjoittamaan?
Moni amerikkalainen tuntee
nykyisin tarvetta muuttaa tänne.
Eikö Hemingway olekin puoleensavetävä?
Rakastan hänen tekstejään.
- Minä olen oikeastaan vain vierailulla.
- Sinun pitää jäädä tänne.
- Todellako?
- Kyllä.
Tämä on loistava kaupunki kirjailijoille,
taiteilijoille...
Haluaisin, mutta se ei käy niin helposti.
Olen hurjan rakastunut kirjaasi.
- Oikeasti?
- Haluan kuulla loputkin.
Todellako? Joudun hieman vielä korjailemaan...
Pender! Lähdetään Montmartreen lasilliselle.
Puhun kanssasi kirjastasi heti luettuani sen.
Mistä tavoitan sinut?
Voin tulla tänne, jottei sinun tarvitse
etsiä minua. Jos se vain sopii?
Täällä on avoimet ovet.
- Tuletko kanssamme?
- Haluaisin, mutta...
toivottavasti näemme pian uudestaan.
- Se olisi mukavaa.
Jonain päivänä aion vielä varastaa sinut tältä nerolta.
Hän on mahtava, muttei kuitenkaan Miro.
Olen Gil Pender.
Vietin aikaa Hemingwayn ja Picasson seurassa.
Pablo Picasso ja
Ernest Hemingway.
Olen Gil Pender Pasadenasta.
Sudenpennuissa. Reputin äidinkielen collegessa.
Mutta pikkuisen Gil Penderin romaani
on Gertrud Steinilla.
Se tyttö oli niin... ihastuttava.
Sääli, ettette tulleet kanssamme eilen elokuviin.
Näimme ihastuttavan hauskan amerikkalaisen elokuvan.
Ketkä siinä näyttelivät?
En muista. Unohdan aina nimet.
Ihastuttava, mutta unohdettava.
Kuulostaa näkemältäni elokuvalta. Kirjoittamaltani.
Tiedän sen olleen lapsellinen ja epäuskottava.
Mutta John ja minä nauroimme sille.
- Olimmekohan jo täällä...?
- Mihin aikaan tulit illalla?
- En kovin myöhään.
Tunnen näiden keskiyön kävelyiden olevan
hyväksi luovuudelleni.
Menen varmaankin taas tänä iltana.
- Katsotaan sitten?
- Katsotaan.
- Oletko nähnyt näitä?
- Ihania.
- Amerikkalainen?
- Kyllä.
- Pidätkö Cole Porterista?
- Olen suuri ihailija.
Haluaisin sanoa olevani Colen ja Lindan
sisäpiirissä.
- Kauniit sanoitukset. Huvittavat.
- Viehättävät.
Gil!
- Meidän pitäisi mennä.
- Nyt?
Tapaamme Paulin ja Carolin museon
yksityiskierroksella.
Paul on Monet'n asiantuntija,
joten pidät sitä todennäköisesti valaisevana.
Lähdetään hakemaan kulttuuria.
Värien vastakkainasettelu on uskomatonta.
Tämä mies oli abstraktin ekspressionismin todellinen isä.
Tai ehkä sittenkin Turner.
Rakastan Turneria,
mutta koen tämän hiukan häkellyttävänä.
Häneltä kesti kaksi vuotta maalata tämä,
jos en lainkaan erehdy.
Hän työskenteli Givernyssa,
missä hän usein...
- Kuulin Monet kokeili...
- Shh, yritän kuunnella Paulia.
Keye Bot kävi usein hänen luonaan.
Mielestäni aliarvioitu taiteilija.
Tässä on loistelias Picasso.
Jos en erehdy, hän maalasi tämän muotokuvan
ranskalaisesta rakastajattarestaan...
Madelaine Persue'sta1920-luvulla.
Paul, olen kanssasi eri mieltä.
- Todellako?
- Gil, kuuntele, niin saatat oppia jotakin.
Jos minä en erehdy, tämä on epäonnistunut
yritys vangita...
...nuori ranskalainen Adriana.
Bordeaux'sta, luulen.
Hän tuli Pariisiin suunnittelemaan
teatteripuvustoja.
Luulen, että hänellä oli suhde Modiglianiin...
ja Braqueen, jonka kautta hän tutustui
Pabloon. Picassoon.
Tosin, tämä muotokuva ei kuvasta hänen
herkkyyttään. Kauneuttaan.
Hän oli tyrmäävä.
Mitä sinä olet poltellut?
En kutsuisi tätä kuvaa loisteliaaksi.
Se on enemmänkin Pablon pikkuporvarillinen
näkemys hänestä.
Hänen keskittymistään haittasi
naisen taidot lakanoiden välissä.
Liian täyteläistä minulle.
Mihin Gil lähti?
Hän työskentelee.
Hän vaeltelee ympäri Pariisia. Kaupungin iltavalaistus
kuulemma inspiroi häntä.
Mutta ei se mitään, sillä nyt minä
lähden tanssimaan Paulin kanssa.
Missä Carol on?
Hän voi pahoin syömistään ostereista.
Nähdään myöhemmin.
Kiitos illallisesta, isä.
Hei, kulta.
Mihin luulet Gilin menevän joka ilta?
Kuulit mitä hän sanoi.
Hän kävelee ja saa ajatuksia.
Kuulostat epäileväiseltä.
Tiedän hänen tienaavan hyvin, mutta joskus
luulen, että hänellä on ruuvi löysällä.
Enkä pitänyt hänen Teekutsuliike-republikaani
-kommenteistaan.
He ovat kunnollisia ihmisiä, jotka
yrittävät saada maansa takaisin.
He eivät ole tyhjäpäisiä fasistizombeja.
Kuulitko, kun hän sanoi niin?
En kuitenkaan usko, että ajatuksesi
hänen varjostamisestaan on kovin käytännöllinen.
Haluaisin tietää, mihin hän menee joka ilta.
Ainakaan hän ei käy tanssimassa.
Anteeksi!
Häiritseekö tämä herra sinua?
Hei. Mitä kuuluu?
Mahtavat juhlat.
- On hauska nähdä sinut täällä!
- Kiitos.
Dolphine..?
Gil, nähdään myöhemmin.
Mikä yllätys.
Se oli täyttä sattumaa. Olin Gertrud Steinilla,
joka on miltei jo lukenut romaanini.
Sitten eräs mies sanoi tulevansa tänne,
ja kertoi sinunkin olevan täällä.
Sinun ja Pablon...
Pablo on kotona.
Meillä oli pieni riita.
Sinulla näytti olevan hauskaa
Djuna Barnesin kanssa.
Oliko tuo Djuna Barnes?
Ei ihme, että hän halusi viedä.
Eikö tämä olekin ihana paikka juhlille?
- Loistava!
- Vain Fitzgeraldit pystyvät tähän.
Haluan näyttää sinulle jotakin.
- Mitenkäs kirjasi?
- Se edistyy.
Katso tuota!
Se on vuosisadanvaihteesta.
Eikö olekin kaunis?
Lempiaikakauteni.
Kaikki oli niin täydellistä.
Olen todella iloinen, että tapasin sinut tänään.
Voila, pieni Adrianani! Eikö tämä pariisilainen
uni olekin liikuteltava juhla?
Aion varastaa sinut tavalla tai toisella
siltä malagalaiselta karkurilta.
Kumman valitsisit:
Belmonten vai minut?
Olette molemmat täydellisiä.
Mutta hänellä on enemmän rohkeutta.
Hän kohtaa kuoleman useammin.
Jos valitsisit hänet, olisin pettynyt,
mutta ymmärtäisin.
- Hän on jo Pablon kanssa.
- Niin, hän valitsi Picasson, mutta...
Pablo luulee, että naisia ainoastaan
rakastellaan tai maalataan..
Entä sinä?
Uskon naisella olevan yhtä paljon rohkeutta kuin miehellä.
Oletko koskaan ampunut hyökkäävää leijonaa?
- En koskaan.
- Haluaisitko tietää, miltä se tuntuu?
- En usko.
- Oletko ikinä metsästänyt?
- En.
- Sinä?
Ainoastaan tarjouksia.
Täällä on kovin meluisaa. Menisimmekö johonkin,
missä kuulisimme ajatuksemme?
Kuka haluaa tapella ?!
Toivottavasti se riita Pablon kanssa
ei ollut mitään vakavaa?
Hän on ailahtelevainen ja omistushaluinen.
Taiteilijat ovat kuin lapsia.
Ymmärtänet kuitenkin, miksi kaikki ne
miehet haluavat maalata sinut.
Sinulla on yhdet parhaista kasvoista -
niin kiinnostavat.
Sinäkin olet kiinnostava...
Eksyneellä tavalla.
- Eksyneellä?
- Niin, aivan kuin olisit eksynyt.
Kerro enemmän kirjastasi.
Kirjani on...
Tiedätkö mitä?
En voisi välittää siitä vähempää. Haluaisin vain
kävellä Pariisissa kanssasi.
- Unohdan välillä, että olet vain turisti.
- Lievästi sanottuna.
En ikinä osaa päättää, onko Pariisi kauniimpi
päivällä vai yöllä.
Ei sinun tarvitsekaan. Pystyn puolustamaan
molempia.
En usko, että kukaan voisi kirjoittaa kirjaa, tehdä maalausta,
sinfoniaa tai veistosta, joka...
voisi kilpailla kauniin kaupungin kanssa.
Jos katsoo ympärilleen, huomaa jokaisen kadun ja
bulevardin olevan oma taideteoksensa.
Ajattele, että tässä kylmässä ja merkityksettömässä
maailmankaikkeudessa on Pariisi, nämä valot...
Jupiterissa ja Neptunuksessa ei ole mitään, mutta
sieltä voi nähdä nämä valot.
Kahvilat, juovat ja laulavat ihmiset...
Mistä tietäisimme, vaikka Pariisi olisi
kuumin paikka koko maailmankaikkeudessa?
Runollista.
Olet kovin ystävällinen, mutten kutsuisi
höpinöitäni runolliseksi.
Olin tosin melko hyvässä vauhdissa...
Näetkö mitään, mistä pidät?
Nolottaa myöntää, että pidän heistä kaikista.
Pidän halvasta seksistä.
Tekeekö se minusta pinnallisen?
Kun olin katolisessa koulussa,
minä ja huonetoverini...
maksoimme Pigallen tytölle, jotta
hän opettaisi meille kaikki temppunsa.
- Oletko tosissasi?
- Olen.
Se on...
Tulen ajattelemaan sitä.
- On mukavaa kävellä kanssasi. Näytät todella hyvältä.
- Kiitos.
Onko tuo se, kuka luulen sen olevan?
Mitä hän tekee täällä tuijottamassa veteen?
Voi luoja!
- Zelda, mitä sinä teet?!
- En halua elää.
- Mikä sinulla on?
- Scott tapasi kauniin kreivittären.
Oli aivan selvää, että he kuiskailivat minusta.
Mitä enemmän he joivat,
sitä enemmän Scott rakastui häneen.
Scott rakastaa ainoastaan sinua.
Olen aivan varma siitä.
- Ei, hän on kyllästynyt minun.
- Olet väärässä. Minä tiedän.
- Miten?
- Luota minuun. Minä tiedän.
- Joskus ihmisistä vain näkee...
- Ihoani särkee.
- En halua elää!
- Lopeta!
- Ota tämä.
- Mikä se on?
Valiumia.
Se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi.
- Kannatko mukanasi lääkkeitä?
- En yleensä, mutta...
Kihlauksen jälkeen olen saanut
pieniä paniikkikohtauksia.
Uskon niiden loppuvan häiden jälkeen.
En ole koskaan kuullut Valiumista.
Mitä se on?
Tulevaisuuden pilleri.
Et ole kertonut meneväsi naimisiin.
Kyllä. Kaukana tulevaisuudessa.
Onnea kirjasi ja häiden kanssa.
Uskon, että pitäisit Inezista.
Hänellä on terävä huumorintaju,
ja hän on viehättävä.
En väitä, että olisimme aina samaa mieltä, mutta...
Tärkeistä asioista kuitenkin?
Pienistä asioista, sanoisin.
Isoista asioista saatamme olla enemmänkin eri mieltä.
Hän haluaisi asua Malibussa ja minun
työskentelevän Hollywoodissa.
Pidämme molemmat intialaisesta ruoasta.
Emme kaikesta intialaisesta ruoasta.
Pitaleivästä. Sitä kai kutsutaan naanleiväksi...
Minun pitää mennä.
Pablo odottaa minua.
- Saatan sinut kotiin.
- Ei. Juo juomasi loppuun. Asun aivan nurkan takana.
Haluaisin olla hetken yksin.
Kiitos miellyttävästä illasta.
Monsieur.
Se on sääli, sääli.
Tapasimme aiemmin illalla.
Juhlissa. Dali!
- Dali.
- Muistan.
Pullo punaviiniä!
Lasi tälle herralle, kiitos.
Rakastan tätä kieltä, ranskalaisia.
Tarjoilijoita... En.
- Pidätkö sarvikuonon muodosta?
- Sarvikuonon? En ole koskaan ajatellut asiaa.
Maalaan sarvikuonon.
Maalaan sinut.
Surulliset silmät.
Isot huulet,
jotka sulavat kuuman hiekan yllä.
Yksi kyynel.
Ja kyynelessäsi toiset kasvot.
Kristuksen kasvot.
Ja sarvikuono.
Näytän varmaan surulliselta.
Olen hyvin hämmentävässä tilanteessa.
Luis! Täällä! Ystäviäni.
Tässä on Señor Buñuel,
ja Man Ray.
Man Ray!
Tämä on Pender!
Pender.
Minä olen Dali!
Niin, muista se.
Pender on hämmentävässä tilanteessa.
Tämä kuulostaa ehkä hullulta, ja
saatatte luulla minun olevan humalassa.
Mutta minun on kerrottava jollekin:
Tulen toisesta ajasta.
Toiselta aikakaudelta.
Tulevaisuudesta.
Tulen tänne 2000-luvulta.
Istun autoon,
ja liu'un ajan lävitse.
Oikein. Elät kahdessa maailmassa.
En näe siinä mitään omituista.
Niin, mutta sinä olet surrelisti ja
minä vain tavallinen kaveri.
Toisessa elämässäni olen kihloissa
rakastamani naisen kanssa.
Ainakin luulen rakastavani häntä.
Luoja, minun olisi parempi rakastaa häntä.
Olen menossa naimisiin hänen kanssaan!
Sarvikuono rakastelee nousemalla naaraan päälle.
Mutta! Onko kahden sarvikuonon kauneudessa eroa?
- Onko sinulla toinen nainen?
- Adriana.
Tunnen kovasti vetoa häneen.
Pidän häntä erittäin viehättävänä.
Ongelma on, että toiset miehet - taiteilijat,
nerot - pitävät häntä myös viehättävänä.
Ja hän pitää heitä, joten...
Mies joka on rakastunut naiseen
eri aikakaudelta.
Näen valokuvan.
Näen elokuvan.
Näen ylitsepääsemättömän ongelman.
Minä näen...
sarvikuonon.
Saitko eilen tehtyä töitä?
Kyllä. Olen huolissani, että
kirjani saattaa olla liian realistinen.
Etten anna mielikuvitukseni laukata.
Olen liian johdonmukainen.
Näytät aamuisin todella hyvältä.
- Ei. Meidän pitää pukeutua.
- Tule tänne hetkeksi.
Minun pitäisi saada tämä valmiiksi,
mutta en voi vastustaa sinua.
Paul sanoi, että meidän pitäisi mennä maaseudulle.
Hän sanoi vievänsä meidät lounaalle pieneen majataloon.
Jos et halua tulla, älä tule.
En aio ohittaa tilaisuutta sinun takiasi.
Bonjour!
Minulla olisi nopea kysymys Rodin'sta.
Hän rakasti sekä vaimoaan että rakastajatartaan?
Uskotko, että on mahdollista rakastaa
kahta naista samanaikaisesti?
Hän rakasti heitä molempia,
mutta eri tavoin.
Se on hyvin ranskalaista.
Te olette paljon kehittyneempiä tuollaisessa.
Muistatko minut? Olin ryhmän mukana...
Kyllä. Sen, jossa oli pedanttinen mies.
Pedanttinen. Täydellinen sanavalinta.
Tässä on hänen valokuvansa.
Haluan tietää, missä hän käy joka ilta.
Mitä epäilette?
Hän on kihloissa tyttäreni kanssa.
Haluan tietää, että hän tekee oikean päätöksen.
- Edellytän tietenkin hienovaraisuutta.
- Olette tulleet oikeaan paikkaan.
Herra Tisserand pitää häntä silmällä, ja raportoi
hänen tekemisistään.
Hei! Kiitos, kun pysähdyit!
- Olen Gil Pender.
- Tom Eliot.
Tom Stones Eliot?
T. S. Eliot?
Prufrock on mantrani!
Siellä, mistä minä tulen, ihmiset
mittaavat elämäänsä kokaiinilusikoin
Neiti Stein?
Pender. Puhutaan kirjastasi kohta.
Luin sen loppuun.
Meillä on pieni henkilökohtainen kriisi.
Palaanko myöhemmin?
En halua keskeyttää.
Ei se ole salaisuus.
Adriana jätti Pablon ja lensi Afrikkaan
Hemingwayn kanssa.
Hemingway vei hänet metsästämään kuduja.
Kun nukkuu teltassa, hyeenojen
nauru tekee hulluksi.
Kilimanjaro ei ole Pariisi!
Hän vei Adrianan Kilimanjarolle?
Kirjasi on hyvin epätavallinen.
Se on miltei tieteiskirjallisuutta.
Pelkäämme kaikki kuolemaa, ja kyseenalaistamme
paikkamme maailmankaikkeudessa.
Taiteilijan tehtävänä ei ole alistua
epätoivolle.
Vaan löytää vastamyrkky
olemassaolon tyhjyydelle.
Sinulla on selkeä ja elävä ääni.
Älä ole niin defaitistinen.
Käske Gilin ottaa puku mukaan, sillä
meillä on muodollinen illallinen.
Unohdin kertoa, ettei Gil ole tulossa.
Miksei? En ymmärrä.
Hän kirjoittaa, korjaa kirjoittamansa
ja kirjoittaa lisää.
Hän sanoo, ettei Picasso koskaan
lähtenyt ateljeestaan.
Sanoin: "Gil, sinulla ei ole mitään
yhteistä Picasson kanssa".
Hän vain katsoi minua.
Hän menettää loistavan viikonlopun.
Olisiko sinulla yhtään Cole Porteria?
Hei.
Muistan sinut.
- Hän on ystäväsi.
- Cole Porter.
Älä unohda Lindaa.
Hän on myös ystäväni.
- Tiedäthän minun vain vitsailleen?
- Kyllä. Olet hieman liian nuori.
Sinäkin näytät melko nuorelta
tunteaksesi hänen musiikkiaan.
Hän kirjoitti monta kappaletta Pariisista.
Kerrotaan, että hän oli rakastunut kotikaupunkiisi?
- Oletko pariisilainen?
- Kyllä.
Tietenkin! Voit kutsua minua Giliksi.
Paljonko olen velkaa?
Tästä?
18 euroa.
Osaatko kääntää tämän?
Puhutko englantia?
Kiitos.
...että Pariisi on olemassa, ja joku
haluaa asua jossakin toisaalla...
tulee aina olemaan minulle suuri mysteeri.
Illallinen Pablon ja Henri Matissen kanssa.
Pablo on suurempi taiteilija, mutta...
Matisse on suurempi maalari.
Pariisi kesällä.
Kuinka ihanaa mahtoikaan olla...
istua rakastajansa kanssa Maxim'ssa
sen parhaina aikoina.
Olen rakastunut äskettäin tapaamaani amerikkalaiseen
kirjailijaan, Gil Penderiin.
Rakkaus ensisilmäyksellä tapahtui minulle.
Tiedän sekä Picasson että Hemingwayn
rakastavan minua,
Mutta... jostain selittämättömästä?
- ...selittämättömästä syystä...
- Kyllä.
...sydämessäni tunnen vetoa Giliin.
Kenties, koska hän vaikuttaa naiivilta ja
vaatimattomalta.
Kuten aina tässä surullisessa elämässä:
Hän aikoo naida Inez-nimisen naisen.
Näin unen, jossa hän toi minulle pienen lahjan.
Korvakorut.
Rakastelimme.
Korvakorut!
Mitä te täällä teette?
Isällä oli rintakipuja.
- Todellako?!
- Se on varmasti vain ruuansulatusvaiva.
Hänelle tehtiin angioplastia kolme vuotta sitten.
- He laittoivat ilmapallon minuun - entäs sitten?
- Ilmapallon?
Haluaisin hotellin lääkärin huoneeseen 728?
Älä kutsu lääkäriä!
Gil, miksi olet pukeutunut noin hyvin?
Minä?
Ei, ei. Olen kirjoittanut.
Pukeudut hyvin ja laitat partavettä
kirjoittaaksesi?
Otin nopean suihkun. Tiedäthän, että ajattelen paremmin.
Saan positiiviset ionit liikkeelle...
Olimme puolessa välissä matkalla Mont St. Micheliin,
kun isä valahti kalpeaksi.
- Tuohan on hirveää!
- Pelästyimme kovasti, joten palasimme takaisin.
Tottakai te palasitte!
John, onko mitään mitä voin tehdä?
Värisi näyttää normaalilta,
mutta en ole lääkäri.
Kaikki on hyvin. Se on vain syömäni
burgundinpata.
- Mikä tuo on?
- Mikä?
- Tuo, sinun kädessäsi.
- Ei mikään.
- Se on lahja.
- Tiedän. Ei se ole... Se on...
Minulle?
Kyllä. Se on vain kirpputorilta.
- Saanko avata sen?
- Et!
Haluan antaa sen sinulle erityisellä illallisella.
Onko se jokin koru?
Toivon, että se on minun makuuni.
Se kuukivikaulakoru...
Luulin sinun pitävän kuukivestä.
Se on vaatimaton, mutta elegantti.
- Niinhän sinä aina sanot.
- Halpa on halpaa. Niin minä aina sanon.
Sinä et nähnyt sitä kaulakorua.
En ole kertaakaan edes pitänyt sitä.
Näytän sen, niin näet miksi.
Mitä vikaa on kuukivissä?
Kuukivet on hieman yksinkertaisia.
- Luulin sinun pitävän niiden yksinkertaisuudesta.
- Ne ovat liian yksinkertaisia!
Mitäpä minä tietäisin...
Missä on helmikorvakoruni?
Otitko ne mukaasi?
En muista sinun pakanneen niitä.
- Kyllä. Pidin niitä täällä.
- Ei. Ne ovat varmaan tipahtaneet.
Molemmat?
Korvissani on lävistykset!
Minähän käskin pitää kaiken tallelokerossa.
- Olikohan se hotellin siivooja?
- Se on aina siivooja.
Tiedän nähneeni ne aamulla.
Ilmoitan varkaudesta heti.
Hän oli niin koppava eilen...
- Odottakaa. Ei hypätä johtopäätöksiin.
- Haluaisin ilmoittaa varkauden.
Voisitteko kutsua etsivän?
Tämä on kuin noitavaino. Ei ihmisiä
voi kohdella noin.
Kohdellaan, jos he varastavat.
En pitänyt siitä siivoojasta alunperinkään.
Hän oli suloinen ja miellyttävä!
Menet aina palvelusväen puolelle.
Sen vuoksi isä sanoo sinua kommunistiksi.
Iltaa. Olen tohtori Girard.
- Haluaisitko lisää viiniä?
- Ei kiitos. Kiitos
Hänelle on tehty angioplastia.
Katso! Onko nämä ne?
- Mistä sinuä löysit ne?
- Kylpyhuoneesta.
- Kylpyhuoneesta?
- Altaan reunalta.
- Mitä hemmettiä ne siellä tekivät?
- En tiedä.
Jos pudotit ne...
ja siivooja nosti ne, ja asetti paikkaan, josta
löydämme ne.
- Hyvin huomaavaista häneltä.
- En pudottanut niitä. En tekisi niin.
Tärkeintä on, ettei niitä varastettu.
Pender! Kerroin juuri Matisselle ostavamme yhden
hänen maalauksistaan kokoelmaamme.
Luulen, että 500 frangia on käypä hinta.
500 frangia Matissesta?
Kuulostaa reilulta.
- Voisinkohan minä ostaa kuusi tai seitsemän...
- Mitä tässä on?
Toin kolme ensimmäistä kappaletta
uudelleenkirjoitettuna.
Voisitko kertoa, olenko menossa oikeaan suuntaan?
- Arvostaisin sitä todella.
- Jätä se minulle.
Oletko kuullut Hemingwaysta?
He tulivat takaisin jo päiviä sitten.
Matka ei ollut onnistunut.
Tiesin, etteivät he tulisi toimeen.
Se on loppu nyt. Myös Picasson kanssa.
- Hän on yksin Deyrolle'lla.
- Yksin?
Yksi niistä hulluista, surrealistisista
maalareista on menossa siellä naimisiin.
Hän tulee olemaan iloinen nähdessään sinut.
- Mitä sinä täällä teet?
- Tulin etsimään sinua.
Tämä tulee ehkä yllättäen, mutta
kirjailijana aistin herkästi tuntemuksia.
Erityisesti naisten.
Aistin, että sinulla saattaisi olla joitakin
sekavia tunteita minua kohtaan.
Etkö olekaan menossa naimisiin?
Kaikki on hieman epäselvää juuri nyt.
En tiedä, mitä tulee tapahtumaan.
Voisimmeko puhua jossakin kahden?
Herra Buñuel!
Minulla on ajatus elokuvaasi varten.
Ryhmä ihmisiä osallistuu muodolliselle illalliselle...
...mutta illallisen loputtua
he eivät voi lähteä huoneesta.
- Miksi ei?
- He eivät pysty menemään ulos ovesta.
Mutta miksi?
Kun heidät pakotetaan pysymään yhdessä,
sivistyksen pintakiilto haalistuu.
Jäljelle jää ainoastaan se, keitä he todella ovat.
Eläimiä.
En ymmärrä sitä.
Mikseivät he vain lähde?
Mieti sitä. Kenties jonakin päivänä partaa ajaessasi
ajatus vetoaa sinuun.
En ymmärrä.
Mikä pitää heidät huoneessa?
Mitä sinä teet?
En tiedä, minä...
Tunsin itseni kuolemattomaksi.
- Näytät surulliselta.
- Elämä on liian salaperäistä.
Se on tämä aika, jossa elämme.
Kaikki liikkuu niin nopeasti.
Elämä on äänekästä ja monimutkaista.
Olen aina ollut rationaalinen ihminen.
En ole koskaan tehnyt mitään hullua.
En jäänyt tänne ensimmäistä kertaa käydessäni.
En koskaan yrittänyt olla kirjailija.
Olin vain Hollywoodin palkkalistoilla.
Haluaisin vain päästää irti.
Tässä.
Tämä on ainutlaatuista.
Laita ne korviisi.
Ne ovat niin kauniit.
Katso!
Herra! Neiti!
Tulkaa!
- Kuka olet?
- Tulkaa, olemme myöhässä.
Tulkaa!
Luoja, täällä on kaunista!
Uskomatonta. Kaikki näkemäni kuvat...
Tässä se on - "La Belle Epoque"!
Mikä tässä kaupungissa oikein on?!
Minun pitää kirjoittaa kauppakamarille.
- Iltaa. Tervetuloa.
- Kiitos.
Tuo on upea mekko!
Olkaa hyvä!
Otatteko shampanjaa?
Eikö olekin uskomatonta? Kerroin tästä paikasta
ensitapaamisellamme.
Ja Belle Epoque'sta.
Täällä me olemme!
Minulla on sellainen tunne...
...etten voi uskoa, kuinka onnekas olen.
Tiedän tarkalleen, mihin haluan seuraavaksi.
Näytä tietä!
Katso!
Pablo ihailee häntä kovasti!
- Minun pitää käydä tervehtimässä. Tule!
- Ei, ei! Meidän ei pitäisi...
Tiedämme hänen olevan yksinäinen.
Hän varmasti pitäisi seurasta.
- Monsieur Lautrec?
- Kyllä.
Hyvää iltaa.
Olemme suuria ihailijoitanne.
Paljon kiitoksia.
Voimmeko liittyä seuraasi lasilliselle?
Se olisi mukavaa.
Istukaa.
Hän pyysi meitä istuutumaan.
Sen verran ranskaa minäkin ymmärrän.
- Oletteko amerikkalainen?
- Kyllä.
Ihailemme kaikkia töitäsi.
Minäkin rakastan piirustuksiasi.
Saanko esitellä herra
Gaugauin ja herra Degas.
Iltaa. Hauska tutustua!
Paul Gauguin.
Kukaan ei osaa maalata kuin hän.
Ei Picasso tai Matisse.
Tämä on uskomatonta!
- Puhutteko englantia?
- En.
Hän osaa hiukan.
Puhun hyvin.
Degas ja minä juuri keskustelimme,
miten tämä sukupolvi...
Hän sanoo, että tämä sukupolvi on tyhjä,
eikä sillä ole laisinkaan mielikuvitusta.
Olisi ollut parempi elää renessanssin aikana.
Ei. Tämä on kulta-aikaa!
Ei. Renessanssin aika oli parempi.
Mitä teet?
Haute couturea.
Olet hyvin tyylikäs.
Ymmärrän nyt. Ulkomaiset vaatteet.
Esittelisimmekö hänet Richardille?
Hän haluaisi esitellä neidin ystävälleen Richardille.
Hän etsii jotakuta suunnittelemaan puvut
hänen uutta balettiaan varten.
- Oletko kiinnostunut?
- Balettiasuja?
En asu täällä. Siis asun, mutta...
On parasta olla menemättä yksityiskohtiin.
Olemme läpikulkumatkalla.
Voinko puhua kanssasi hetken?
Käykö se?
Ei kestänyt kauaa, ennen kuin he alkoivat lähestyä.
En halua palata 20-luvulle.
Mitä tarkoitat?
Meidän pitäisi jäädä tänne.
Tämä La Belle Epoquen alku.
Se on Pariisin kauneinta ja parasta aikaa.
Entä 20-luku? Charleston,
Fitzgeraldit ja Hemingway..?
Rakastan heitä!
Se on nykyhetkeä. Se on tylsää.
Tylsää?
Se ei ole minun nykyhetkeäni.
Olen vuodesta 2010.
Mitä tarkoitat?
Minä tulin samalla tavalla luoksesi, kuin
me tulimme 1890-luvulle.
Tulitko?
Yritin paeta nykyisyyttäni samoin kuin sinä.
Kulta-aikaan,
Et kai kuvittele 20-luvun olevan kulta-aikaa?
Minulle on.
Minä olen 20-luvulta ja voin kertoa
kulta-ajan olevan "La Belle Epoque".
Katso heitä. Heidän mielestään renessanssi on
kulta-aikaa.
He jättäisivät La Belle Epoquen maalatakseen
Tizian'n ja Michelangelon kanssa.
Ja heidän mielestään taas Kublai-kaanin aika oli parempaa.
Nyt näen kokonaiskuvan, joka selittää
näkemäni unen.
Minkä unen?
Näin painajaista, jossa minulta loppui Zithromax.
Sitten menin hammaslääkäriin, eikä
hänellä ollut puudutusainetta.
Näillä ihmisillä ei ole laisinkaan antibiootteja.
Mistä sinä puhut?
Jos jäät tänne, alat pian ajattelemaan,
että jokin toinen aika on kulta-aikaa.
Nykyisyys on epätyydyttävää, koska
elämä on epätyydyttävää.
Tuo on kirjailijoiden ongelma.
Teillä on niin paljon sanoja.
Minä olen tunteellisempi.
Aion...
jäädä tänne kokemaan Pariisin sen
loisteliaimpaan aikaan.
Sinä valitsit kerran Pariisista lähtemisen.
Ja kadut sitä.
Niin kaduin. Mutta ainakin se oli valinta.
Todellinen valinta.
Tämä on hullua näin.
En usko sen toimivan.
Jos haluan joskus kirjoittaa jotain todellista,
minun täytyy luopua harhakuvitelmistani..
joista yhdessä olisin onnellisempi menneisyydessä.
Siis hyvästi, Gil...?
Hyvästi.
Pender, luin korjaamasi tekstin,
ja uskon sinun olevan oikeilla jäljillä.
Ymmärsit minua hyvin.
Jos loput kirjasta on hyvä, meillä on
jotain arvokasta.
Nuo ovat hyviä uutisia!
Minä todella kuuntelin sinua.
Olen iloinen, että kehityn eteenpäin.
Tämä merkitsee minulle todella paljon.
Hemingway luki myös kappaleet,
ja uskoo tästä tulevan hieno kirja.
- Hänellä oli yksi ehdotus juonen suhteen.
- Mikä hänen ehdotuksensa oli?
Hän ei usko päähenkilön voivan olla huomaamatta
että hänen rakastajattarellaan on suhde
hänen silmiensä edessä.
- Kenen kanssa?
- Sen pedantin henkilöhahmon kanssa.
Sitä kutsutaan totuuden kieltämiseksi.
Kiitos.
Oletko hullu?
Paul ja minä?
Mistä sait noin mielipuolisen idean?
Mistä?
Ernest Hemingwaylta.
Hän huomasi sen, ja se
on hyvin järkeenkäypää.
Gil, sinun aivokasvaimesi vihoittelee taas.
Hemingwayssa tai Fitzgeraldissa...
...tai Gertrud Steinissa
tai Salvador Dalissa ei ole mitään hullua.
Paitsi että ovat kuolleet vuosia sitten!
Ei. Menneisyys ei ole kuollut.
Se ei ole edes menneisyyttä.
Tiedätkö, kuka sanoi niin?
Faulkner. Hän oli oikeassa.
Tapasin myös hänet. Törmäsin häneen illallisilla.
Olet pähkähullu.
- Enkä ole.
- Oletpas!
Olen liian luottavainen.
Mustasukkainen ja luottavainen.
Se on kognitiivista dissonanssia.
Scott Fitzgerald puhui siitä.
Inez, voit huiputtaa minua,
mutta et Hemingwayta.
Olet täysin sekaisin!
Hyvä on! Kyllä!
Tein sen!
Olin pari iltaa Paulin kanssa.
Koska hän on romanttinen ja puhuu ranskaa.
Ja sinä teit koko ajan töitä.
Se saattaa olla tämän imelän
kaupungin taikaa, mutta...
Unohda se.
Osaat laittaa tämän oikeisiin mittasuhteisiin
kotiin palattuamme.
En ole palaamassa takaisin.
- Mitä sinä sanoit?!
- Jään tänne.
Sillä ei ole mitään tekemistä syrjähyppysi kanssa.
Pariisi on Pariisi.
Eikö ole selvää, ettemme sovi yhteen.
Mitä?
Mitä tarkoitat?
Mistä sinä oikein puhut?
- Oletteko valmiita lähtemään uimaan?
- Me eroamme.
- Gil muuttaa Pariisiin.
- Minä tiesin tämän.
Mitä täällä tapahtuu?
Muutan Pariisiin.
Jos olen onneton, muutan takaisin.
Mutta toisaiseksi...
- Kenen kanssa?
- En kenenkään.
Mielikuvitusystäviesi kanssa?
Äiti oli oikeassa.
Sinulla on ruuvit löysällä.
Minä sanoin sen ensin.
Joku, jonka päähenkilö myy vanhaa
tilpehööriä. Oikeasti!
En yritä olla marttyyri, mutta pärjäisit
varmasti paremmin ilman minua.
Me ainakin pärjäisimme!
Anna palaa! Hekumoi Pariisin valaistuksessa
ja kattojen yllä!
Hyvästi, Inez.
Terveisiä Trotskille.
Palkkasin yksityisetsivän varjostamaan häntä.
Tiesin hänellä olevan pahat mielessä.
- Palkkasit vai?
- Kyllä!
Gil nousi autoon aina keskiyöllä, ja
etsivä seurasi hänen perässään.
- Mitä tapahtui?
- En tiedä.
Etsivätoimistosta sanottiin, että
etsivä on kateissa.
Kuka sinä olet?
Olen eksynyt. Olen väärässä paikassa.
Vartijat!
Katkaiskaa hänen kaulansa!
- Hei!
- Hei!
Hauska nähdä.
- Mitä teet täällä?
- Palaan illalliselta. Asun täällä.
Entä sinä?
Mitä sinä täällä teet?
Olin kävelyllä.
Päätin muuttaa Pariisiin.
- Todellako?
- Kyllä.
Tulet rakastamaan sitä.
- Luuletko?
- Kyllä.
- Ajattelin sinua tässä eräänä päivänä.
- Todellako?
Pomoni sai juuri uuden Cole Porter -albumin.
Se sai sinut ajattelemaan minua?
Pidän siitä, että minut muistetaan sillä tavoin.
Oletko matkalla kotiin?
Kyllä.
Voinko kävellä kanssasi?
Tarjota kupin kahvia?
Alkaa sataa.
Ei se mitään. Kastuminen ei haittaa minua.
Pariisi on kauneimmillaan sateella.
Noin minäkin aina sanon.
- Minun nimeni on muuten Gabrielle.
- Minä olen Gil.
Kaunis nimi...