Tip:
Highlight text to annotate it
X
Mitä hittoa...?
Tiedätkö kummalla puolen rajaa
oikein olet? Mikä on nimesi?
Näyttää siltä...
että kissa vei kielesi.
Tai sitten -
sinulla on jotain salattavaa.
Enempää en tiedä.
Kuulet minut oikein hyvin.
Walter R. Henderson.
Minulla on viimeinen kysymys.
Näetkö tämän kortin?
Oletko se sinä?
Tai joku sukulaisistasi?
Soitan tähän numeroon
ja kysyn tietävätkö he sinusta.
Minulla ei riitä vuoteita
mykille ihmisille.
Keskus?
Ulkomaanpuhelu.
Los Angeles, Kalifornia.
Mitä?
Missä sairaalanne
tarkkaan ottaen on?
Missä hitossa se on?
Loistavaa.
Tulen mahdollisimman pian.
Sanokaa hänelle että minä tulen.
Hyvä.
Steven, tuota pitää muuttaa.
Tuo on mukana tekstissä.
Anne, kulta?
Sain tosi omituisen puhelun.
Mistä?
- Sairaalasta etelä-Texasissa.
Jostain Terlinguasta.
He ovat löytäneet Travisin.
Mitä aiot tehdä?
- Mennä hakemaan hänet.
En voi jättää häntä sinnekään.
Entä Hunter?
Mitä sanon hänelle?
Että lähdin liikematkalle.
- Mitä sanon Travisista?
Sinun täytyy kai
kertoa hänelle totuus.
Tie 10 Van Horniin, 90 Alpineen
ja 118 etelään.
Terlingua.
Olet varmaan sen mykän veli.
Mykän?
- Niin.
Hän ei ole sanonut sanaakaan.
Hän on varmaan
jonkin sortin pulassa.
En ole nähnyt häntä
neljään vuoteen.
Niinkö? Neljässä vuodessa
ehtii tapahtua kaikenlaista.
Kaikenlaisia ongelmia.
Kalliita ongelmia.
Kuinka niin?
- Täällä joskus joutuu pulaan.
Ja siitä selviäminen
voi maksaa. Ymmärrätte kai.
En ymmärrä.
Asiaan, haluan nähdä veljeni.
Hyvä on.
Mutta ensin haluan kysyä jotain.
Onko veljenne koskaan
ollut auto-onnettomuudessa?
Auto-onnettomuudessa?
Ei tietääkseni.
Sitten hänellä on rajuja kavereita.
Haluaisin nyt nähdä veljeni.
Hän katosi.
- Eikö hän ole täällä?
Hän katosi varhain tänä aamuna.
Meillä on hänen omaisuutensa.
Me säästimme ne.
Luovutamme ne teille -
heti kun hoidatte
pikku palkkiomme.
Travis?
Hei, Travis?
Etkö tunne minua?
Se olen minä, Walt.
Veljesi Walt.
Mitä hittoa sinulle on tapahtunut?
Näytät ihan kamalalta.
Mennään autoon, Trav.
Tulehan nyt.
Tänne päin.
Mene nyt sisään.
Sinun tavarasi ovat täällä, Travis.
Sain ne klinikalta.
Olipa melkoinen paikka,
ei ihme että pakenit.
Trav...
Meillä on melkoinen matka edessä.
Aiotko istua koko matkan puhumatta?
Tulee aika yksinäistä.
Trav?
Etkö kertoisi
missä olit nämä neljä vuotta?
Oletko nähnyt Janea
tai puhunut hänen kanssaan?
Anne ja minä
olimme jo luopuneet toivosta.
Luulimme oikeastaan...
Luulimme että olit kuollut.
Tämä on aika...
Hyvä on.
Tuota... Niin.
Trav,
haluatko mennä suihkuun?
Ostan sinulle uusia vaatteita.
Olisiko se hyvä juttu?
Minkä kokoiset
kengät sinulla on?
Katsotaanpa.
Minulla on numeroa isommat.
Mistä tuon parran hommasit?
Aika komea.
Minä käväisen kaupungissa,
tulen ihan kohta takaisin.
Kai se käy, Trav?
Tulen pian takaisin.
Hitto vieköön.
Voitko kertoa minulle
mihin olet menossa, Trav?
Mitä siellä on?
Siellä ei ole mitään.
Etkö luota minuun?
Haluan vain auttaa sinua, Trav.
Tule nyt vain autoon kanssani.
Mukava saada puhtaat vaatteet.
Hei, Hunter. Isä tässä.
Luulin että olet jo nukkumassa.
- Katson telkkaria.
Arvaatko kenen luona
olen täällä Texasissa?
Isäsi. Muistatko isäsi?
- En.
Et yhtään?
- Hän oli kamalan laiha.
Oliko hän?
Arvaa mitä.
Tuon hänet käymään kotona.
Travis?
Muistatko poikasi?
Hunterin?
Hän on asunut Annen ja minun
luona siitä lähtien kun katosit.
Emme tienneet mitä tehdä,
niinpä pidimme hänet.
Yhtenä päivänä
hän vain ilmestyi ovellemme.
Hän sanoi vain
että hänet tuotiin autolla sinne.
Hän ei tiennyt mitä sinulle
tai Janelle oli tapahtunut.
Yritimme löytää sinut
tai Janen.
Hänkin oli kadonnut.
Emme tienneet mitä muuta
olisimme voineet tehdä.
Travis, en tiedä missä pulassa olet
tai mitä sinulle tapahtui.
Mutta olen veljesi, hitto soikoon.
Voit puhua minulle.
Olen väsynyt olemaan
ainoa joka puhuu.
Tankki täyteen lyijytöntä, kiitos.
Olen kyllästynyt mykkyyteesi.
Kyllä sinä osaat puhua.
Osaan minäkin vaieta.
Ollaan sitten vain hiljaa.
Mitä?
Pariisi.
Pariisi.
- Pariisi?
Oletko käynyt Pariisissa?
- En.
Emmekö voi mennä sinne?
- Sinne on vähän pitkä matka.
En ole käynyt Euroopassa.
Anne haluaisi, hänän on Ranskasta.
Mutta koskaan ei ole aikaa,
on aina kiirettä firmassa.
Tule, Trav.
Mitä tuolla on?
- Mihin me menemme?
Lennämme Los Angelesiin.
Et kai pelkää lentämistä?
Lähdemme ilmaan?
- Kyllä.
Miksi?
- Sinne on liian pitkä matka ajaa.
En voi hukata kahta päivää.
- Miksei?
On vain helpompi lentää.
Nopeampi. Tule nyt.
Kun pääset kotiin,
voit tehdä aivan mitä haluat.
Emme voi pysäyttää konetta
joka kerta kun matkustajaa pelottaa.
Ei pidä tulla koneeseen
jos ei uskalla lentää.
Emme ole nyt erämaassa,
täällä on ihmisiä.
Olisitte vuokranneet oman koneen.
Tajuatteko moniko myöhästyy nyt?
Olen pahoillani.
- Näkemiin.
Tämä on naurettavaa, Travis.
- Jätätkö minut tähän?
En jätä.
- Ei se haittaa vaikka jätätkin.
En tiedä, kulta.
Hän vain sai kohtauksen.
Toinen lento ei auta,
hän nousee vain pois.
Meidän on pakko ajaa.
Pari päivää ainakin.
Miksi teidän on saatava
juuri sama auto kuin äsken?
Ne ovat samanlaisia.
Thunderbird, Oldsmobil tai Chevrolet.
En edes tiedä löydänkö sitä.
- Tiedän, tiedän.
Veljeni unohti sinne jotain,
haluan nähdä sen.
Otan yhteyttä löytötavaroihin.
- Ei, sen on oltava sama auto.
En löydä sitä teille.
- Rekisterinumero on papereissa.
Kertokaa se niin etsimme sen.
- Ette saa tulla parkkipaikalle.
Olemme jo siellä.
- Pyydän teitä takaisin toimistoon.
Travis?
Emme saa aivan samaa autoa.
- Voin vuokrata aivan samanlaisen.
Emme voi mennä
toisella autolla, Walt.
Voisitteko antaa sen numeron?
Olkaa niin kiltti.
Hyvä on, se on 667 DJP.
- Muistatko sen? 667 DJP?
Siinä on kuhmu konepellissä.
- Niin on.
Mitä sinulla on kädessä?
Kuva.
- Mistä?
Kuva...
Pariisista.
Pariisista?
- Palanen Pariisia.
Mistä olet saanut kuvan Pariisista?
Saanko nähdä?
Tämäkö on Pariisi?
Näyttää ihan Texasilta.
Se onkin.
- Paris, Texas?
Se on kartalla.
- Onko tosiaan sellainen paikka?
Miten sinulla on kuva
tyhjästä tontista Texasin Parisissa?
Minä omistan sen.
- Niin, mutta mistä sait sen?
Ostin sen postimyynnistä
kauan sitten.
Ostit kuvan tontista?
- Ei, vaan sen tontin.
Ostit sen tontin?
Näytä vielä.
Siinä ei ole mitään.
- Tyhjä.
Miksi ostaisit tyhjän tontin
Texasin Parisissa?
Unohdin.
- Tässä, Trav.
Muistatko mikä äidin nimi oli?
- Mary.
Ei, kun tarkoitan
ennen isää.
Siis tyttönimi. Et muista sitä?
- En.
Sequine.
- Sequine?
Espanjaa.
- Hänen isänsä oli.
Uskomatonta!
Pää*** sitten vihdoinkin syödä.
Syöt ja puhut.
Olet pian elävien kirjoissa, Trav.
Ajanko minä?
- Muistatko miten ajetaan?
Kroppani muistaa kyllä.
Voit nukkua kun minä ajan.
- Hyvä on.
Hyvä on, Trav. Kerrohan nyt
mitä neljän vuoden aikana tapahtui.
Ei vielä.
Travis?
- Mitä?
Missä olemme, Travis?
Mitä on tapahtunut?
Miksi olemme pois päätieltä?
Voi kristus sentään!
Sitä sulkee silmänsä hetkeksi...
Miksi käännyit tänne?
En tiedä missä käännyin pois.
Tällä ei ole nimeä.
Tosi hienoa.
Mahtavaa!
Olemme keskellä Mojaven autiomaata
paikassa jolla ei ole nimeä.
Kyllä minä löydän
täältä takaisin päätielle.
Trav, meidän pitää puhua Hunterista.
- Kuinka vana hän on nyt?
Täyttää tammikuussa kahdeksan.
Eli siis seitsemän nyt.
- Aivan.
Haluan puhua siitä -
että hänestä on tullut
osa perhettämme.
Olemme Annen kanssa vanemmat.
- Onko Anne vaimosi?
On, kai sinä hänet muistat?
- En. Pitääkö hän sinua isänään?
Tuota...
Anne kertoi että olet tulossa.
Kuka hän luulee että olen?
- Sanoin että olet hänen isänsä.
Olet ollut poissa kauan, Trav.
Kauanko olen ollut poissa?
- Neljä vuotta.
Onko neljä vuotta pitkä aika?
On se pienelle pojalle.
Puolet hänen elämästään.
Puolet pojan elämästä.
Muistan nyt.
- Mitä?
Miksi ostin sen maan.
- Miksi?
Äiti kertoi että siellä hän ja isä
rakastelivat ensimmäistä kertaa.
Texasin Parisissa? Niinkö hän sanoi?
- Niin.
Joten ajattelin
että minä sain siellä alkuni.
Minä, Travis Clay Henderson.
Sen nimen he antoivat.
Siellä minä sain alkuni.
Parisissa, Texasissa?
- Kyllä.
Sinut siis siitettiin siellä?
Niin.
- Voit olla oikeassa.
Isä aina pilaili siitä.
- Mitä?
Hän aina esitteli äidin
tyttönä jonka tapasi Pariisissa.
Hän piti tauon ennen kuin
hän sanoi "Texas" -
joten kaikki luulivat...
Odotti ennen kuin sanoi "Texas",
että kaikki luulisivat sitä Ranskaksi.
Ja sitten hän nauroi kovasti.
Asut siis Los Angelesissa.
Asumme esikaupungissa,
mutta toimisto on keskustassa.
Mikä firma sinulla on?
- Teen mainostauluja tien varteen.
Sinäkö niitä teet?
Rakastan niitä.
Jotkut ovat tosi kauniita.
- En ole ainoa joka niitä tekee.
Trav? Tänne päin. Kaunista, vai mitä?
Olemme asuneet täällä kolme kuukautta.
Pidän paikasta,
mutta kaupoissa tuli turpiin.
Hei, kulta.
Onko kaikki hyvin?
On, meillä oli vain ikävä sinua.
- Niin minullakin teitä.
Tule lähemmäs.
- Travis.
Aloimme jo epäillä
ettemme koskaan enää näe sinua.
Siitä on niin kauan.
Menikö matka hyvin?
- Oikein hyvin.
Hunter?
Hunter, tämä on Travis.
Hei.
- Hei.
Matka Mojaven läpi
oli varmaan kuuma.
Niin oli.
- Ikävää että teidän piti ajaa.
Mitä tapahtui?
- Travis ei halunnut lentää.
En minäkään pidä lentämisestä enää.
Varsinkin tänne muuton jälkeen.
Niitä lentää koko ajan tästä yli.
Minä pidän niistä.
Lensithän sinä ennen.
- En.
Minusta Jane kertoi että lensitte
yhdessä Dallasiin.
Tai jonnekin muualle.
Ehkä muistan väärin.
Kulta, hän ei ole koko matkan aikana
nukkunut yhtään yötä sängyssä.
Älä turhaan laita.
- Missä hän sitten nukkui?
Hän ei nuku.
- Jossainan hänen on nukuttava.
Hyvä on.
En usko että hän käyttää sitä.
Jossain vaiheessa hän väsyy.
Tuolla on sinulle pyyhe.
Ja alusvaatteita ja sukkia.
Hyvää yötä.
- Kiitos.
Hyvä on,
koetahan saada vähän nukuttua.
Nuku hyvin.
Olet lankannut kengät.
Se oli kiltisti tehty, Travis.
Tuletko nyt syömään
jotain aamiaista?
Eikö sinulla ole nälkä?
Meillä on vohveleita ja mansikoita.
Pidätkö niistä?
Haluaisitko vähän?
No, meillä on kahvia,
jos haluat.
Katso, kuorma-auto.
Hei.
Pää*** sitten palata luontoon?
- Niin.
Miten sinä nämä kiillotit?
Voisit saada töitä lentokentältä.
Voitko vaihtaa nämä uudet
noihin vanoihin saappaisiin?
Ota vain.
Kiitos.
Travis? Minun pitää lähteä
että Hunter ehtii kouluun.
Tulemme iltapäivällä.
Waltin numero on ruokapöydällä.
Nähdään. Hei.
Anne? Ajattelin
että voisin hakea Hunterin koulusta.
Voisimme kävellä yhdessä kotiin.
- Hyvä ajatus, Travis.
En halua kävellä kotiin.
- Mikset?
Kaikki muut ajavat.
- Voitjoskus kävellä, Hunter.
Ei, antaa olla.
- Travis, hän odottaa sinua.
Walt voi selittää reitin.
Autoon siitä, olemme jo myöhässä.
Voinko tulla teidän kyydillänne?
- Voit.
Olen pahoillani, Travis.
- Hänellä ei ole helppoa, Anne.
Täällä hän on, Anne.
Mitä sinä teet?
- Ajelen.
Minne?
- Kunan ajelen.
Et kai vain ole piilossa?
- En.
Hunter, Travis on sinun oikea isäsi,
tiedäthän sinä sen?
Isä, koska avaruusaluksia aletaan
tehdä niin kuin autoja?
Kysyin jotain, Hunter.
- Mitä?
Travis tuli hakemaan sinut koulusta
ja halusi kävellä kanssasi kotiin.
Kukaan ei kävele.
- Se ei liity asiaan.
Travis on oikea isäsi
ja haluaa puhua kanssasi.
Miksi?
Mistä?
Mennään syömään nyt.
Trav, muistatko kun Anne ja minä
kävimme jotain viisi vuotta sitten?
En.
- Asuitte rannikolla Texasissa.
Hunter oli jotain kolme.
Etkö muista sitä?
En.
- Minä muistan, kävimme kalassa.
Niin. Minä kuvasin Super 8:lla,
haluatko katsoa nauhan?
Mikä se on?
- Kotielokuvia.
Walt... Ehkä Travis ei halua.
- Mitä?
Ehkä hän haluaa odottaa
vähän ennen kuin katsoo sen.
Ihan sama. Halusin vain kysyä,
haluatko katsoa sen.
Elokuvia? Toki.
- Hienoa.
Siinä on hienoja kuvia Hunterista.
- Olen jo nähnyt sen.
Näet sen uudestaan.
Auta laittamaan projektori.
Minä ajan.
- Sinusta tulee hyvä kuski.
Nukkumaanmenoaika, Hunter.
- Äiti, ihan totta...
Ei mitään muttia.
Kello on yli kymmenen.
Hyvää yötä, isä.
- Hyvää yötä, kulta.
Hyvää yötä, isä.
Vieläkö hän rakastaa Janea?
- Mistä minä voisin tietää?
Luulen että rakastaa.
Miksi?
- Siitä miten hän katsoi Janea.
Kun hän katsoi elokuvaa?
- Niin. Mutta se ei ole Jane.
Mitä tarkoitat?
Se on Jane
vain elokuvassa kauan sitten -
kaukaisessa galaksissa.
Mitä te etsitte?
- Etsin... isää.
Omaa isäänne?
- Ei, vain jotakuta isää.
Miltä isä näyttää?
- Isiä on erilaisia, señor Travis.
Minä tarvitsen vain yhden.
- Sieltäkö luulette löytävänne?
Mistä muualta etsisin?
- Haluatte siis näyttää isältä.
Haluatteko olla rikas isä?
- En.
Köyhä?
- Siltä ja väliltä.
Ei ole välimuotoa.
Joko rikas tai köyhä.
- Rikas.
No, katsotaanpa.
Miltä näyttää?
- Hyvältä.
Rikkaana isänä katsokaa
aina taivaisiin, ei maahan.
Vähän korkeammalle.
Hyvä.
Kävelkää vähän.
Ei.
Pitää kävellä jäykemmin, señor Travis.
Itsevarmasti.
Kunnioittavasti?
Arvokkaasti.
- Aivan, arvokkaasti.
Oikein hyvä.
Tunnetko hänet?
- Hän on isäni veli.
He ovat veljeksiä.
Ja molemmat isiä.
Ei. Unohda koko juttu.
- Molemmat kenen isiä?
Minun.
- Miten sinulla on kaksi isää?
Oli kai tuuri. Nähdään.
- Nähdään.
Se on isän puku.
Waltin, siis.
Sano häntä vain isäksi.
Hän lupasi
että saan lainata tätä.
Mitä kuvia nuo ovat?
- Se on minun isäni.
Sinun isoisäsi.
Mikä hänen nimensä oli?
- Travis.
Sama kuin sinulla.
Missä hän on nyt?
Hän kuoli pari vuotta tuon jälkeen,
tuossa autossa.
Onko hän kuollut?
Tunnetko sen että hän on kuollut?
Miten niin?
- Ennen hän liikkui ja jutteli.
Huomaatko että hän on poissa?
Joskus.
Tiedän, että hän on kuollut.
Minusta ei koskaan tuntunut
että sinä olet kuollut.
Tuntui aina että kävelet
ja juttelet jossain päin.
Tunnen myös äidin.
- Tunnetko?
Etkö sinä tunne?
- Tunnen.
Tuossa minä olen laivastossa.
- Olitko kenraali?
Ei, tuo on
koulun orkesterin ajoilta.
Sinä olet tässä.
Pidän tästä kuvasta.
Tämä on hauska.
- Omituinen.
Tuossa on vettä
ja sitten se katoaa.
Hyvä kuva.
Tämä on minun äitini.
Sinun isoäitisi.
En ymmärrä.
Aivan kuin kaikki olisi muuttunut
välillämme Travisin tulon jälkeen.
Mikä on muuttunut?
- Minua pelottaa.
Pelkäätkö Travisia?
- En.
Mitä sitten?
Mitä meille tapahtuu
jos menetämme Hunterin?
Emme me menetä.
- Miksi työnnät heitä yhteen?
Aivan kuin haluaisit hänestä eroon.
- Kenestä?
Hunter.
Tiedät mitä tarkoitan.
Koko ajan tuputat
isä/poika -kuviota.
Mitä kuviota? Travis on isä
ja Hunter on hänen poikansa.
Olemme tienneet sen koko ajan.
Ja Travis on vielä veljeni.
Tiedän kyllä.
- Mitä sitten puhut tuputtamisesta?
Pitääkö meidän teeskennellä
että olemme veljeni lapsen vanemmat?
Kyllähän se Hunterille selviää.
- En ole koskaan odottanut mitään.
Rakastan häntä
kuin omaa lihaa ja vertani.
Niin minäkin.
Hei, Anne.
- Hei, Travis.
Et taida nukkua paljoa.
Travis,
minun täytyy kertoa jotain.
En ollut ajatellut kertoa tästä,
kukaan muu ei tiedä.
En ole kertonut siitä
Waltille ja Hunterillekaan.
Mistä on kyse?
Kun Hunter tuli meille asumaan -
Jane soitteli
ja kyseli hänestä.
Hän pakotti lupaamaan
etten kerro kenellekään soitoista.
Kysyikö hän minusta?
Alussa.
Mistä hän soitti?
- Eri paikoista Texasissa.
Mistä paikoista?
Anna kun kerron tämän, Travis.
Sen jälkeen mitä sinun
ja Janen välillä tapahtui -
hän päätti että Hunterin
pitäisi olla luonamme.
Hän sanoi ettei hän voi
enää olla äiti Hunterille.
Hän lakkasi olemasta äiti
kauan ennen sitä.
Travis, en halua
salata sinulta mitään.
Hän oli nuori.
Hän kaipasi jotain
enkä minä tajunnut mitä se oli.
En tiennyt miten vihainen olin.
Yli vuosi sitten puhelut loppuivat.
Hänestä ei ole kuulunut mitään.
Ei mitään?
- Ei sanaakaan.
Viimeisessä puhelussa hän pyysi
avaamaan pankkitilin Hunterille.
Pankkitilit?
En tiedä Janesta nyt muuta -
kuin että joka kuun 5. päivä
hän lähettää rahaa Hunterille.
Jane lähettää yhä rahaa.
Joskus 100dollaria,
joskus 50 tai 5 -
Hunterin tulevaisuutta varten.
Pankki jäljitti siirrot.
Ne tulevat Houstonista.
Mistä pankista?
- Minulla on se ylhäällä.
Mikä päivä nyt on?
- Marraskuun 1.
Näin me teemme.
Tarkoitin sitä toista.
Tejäätte kiinni
housut kintuissa!
Minä vannon sen
äitini pään kautta!
Tänään seison tässä
äitini pään päällä -
eli Jumalan vihreällä maalla -
ja kaikkien jotka eivät ole
katuojassa syntyneet -
pitäisi tajuta se sisimmässään.
Ne vievät teidät sängyistänne,
nappaavat vaahtokylvyistänne -
kiskovat fiksuista
urheiluautoistanne.
Ei ole yhtään paikkaa...
Ei mitään paikkaa
tässä kirotussa laaksossa.
Siksi sanon kaikille
joille ääneni kantaa:
Kiirehtikää Mojaven autiomaahan
ja vieläkin kauemmas.
Lähtekää Barstowista ja
kaikkialta laaksosta Arizonaan asti.
Sitä aluetta
ei jätetä turva-alueeksi.
Turva-aluetta ei ole.
Se eliminoidaan.
Raivataan pois.
Teidät luovutetaan maahan
josta ei ole paluuta.
Se on matka ei mihinkään.
Ja jos luulette että se on hauskaa,
niin älkää turhaan.
Voi olla että olen hullu,
mutta tiedän mistä puhun.
En ole hullu. Älkääkä sanoko
etten varoittanut teitä.
Minä varoitin kaikkia teitä.
Luulin että pelkäsit korkeuksia.
- Pelkään vain putoamista.
Älä sitten katso alas.
Ikävä ettei kaikki näytä samalta
maan tasalta.
Mitä tarkoitat?
Täältä näkee selvemmin.
Se selvittää päätä.
Juttelin eilen Annen kanssa,
hän on aika tolaltaan.
Tiedän.
Minä lähden.
Mitä?
- Minä lähden.
En sanonut sitä sen takia
että lähtisit pois.
Mitä se auttaisi?
- Minä etsin Janen.
Miten?
Hän katosi neljä vuotta sitten.
En minäkään löytänyt häntä.
- Minä kyllä löydän.
Miksi olet niin varma?
- Minä vain tiedän.
Voimmeko mennä alas?
- Ei.
Kerro nyt mitä hittoa tapahtui,
Travis.
Olen kohdellut sinua kuin lasta
sen jälkeen kun löysin sinut.
Kerro minulle mitä sinun
ja Janen välillä tapahtui. Paskat!
Tiedän, ettei se kuulu minulle.
Tarvitsen rahaa ja luottokortin.
Totta kai.
- Maksan kyllä takaisin.
Ihan sama.
- Haluan löytää hänet, Walt.
Hunter?
Onko tuo sinun autosi?
On. Tule.
Siistiä!
Maistuu tosi hyvältä.
Anne laittaa sitä joka päivä.
"La vache qui rit". Se on tahmeaa.
Lä vache mitä?
Rit.
Minä pidän siitä.
Isä?
Mihin sinä katosit?
Meksikoon.
- Miksi?
En tiennyt minne muuallekaan menisin.
Minne äiti meni?
- En tiedä.
Mutta nyt hän on Houstonissa.
- Siellä on avaruuskeskus.
Aivan.
Siitä halusinkin puhua.
Minun pitää lähteä pois nyt.
Miksi?
- Koska minun pitää löytää hänet.
Löysit jo minut.
Saanko minä tulla mukaan?
Entä Walt ja Anne?
- Emmekö ikinä tulisi takaisin?
Tulisimme...
En vain tiedä koska.
Haluan mukaan.
Haluaisin löytää hänet.
Koska lähdemme?
Vaikka heti.
- Lähdetään sitten.
Meidän pitää ostaa
varusteita matkalle.
Tarvitsemme takkeja, T-paitoja,
hammasharjatja ehkä radiopuhelimet.
Mitä varten?
- Varmuuden vuoksi.
Tiedätkö mitä?
- No mitä?
Koko galaksi ja maailmankaikkeus
oli kerran vain pienenpieni piste.
Ja arvaa mitä sitten tapahtui?
Sitten vain räjähti.
Kipinät ja kaikki
sinkosivat avaruuteen.
Se oli vain kaasua ja se leijui.
Maa oli vain kaasua.
Sitten syntyi aurinko
ja se oli niin kuuma -
että maasta tuli
kova iso pallo -
jossa oli vain meriä.
Siellä oli merieläimiä
ja veden alla tulivuoret purkautuivat.
Kuuma laava osui veteen
ja siitä syntyi kalliota.
Vastapuhelu pyydetään keskuksesta...
- Tiedän.
Sitten soitat Waltille ja Annelle.
- Miksi?
Että he tietävät missä olet.
- Mitä minä sanon?
Sano että olet minun kanssani
ja että me menemme Texasiin.
He saavat raivarin.
- Kyllä sinä siitä selviät.
Mikset sinä voi soittaa?
- En voi.
Miksi?
- Sen pitää tulla sinulta.
Vai niin...
Miksei hän voi tehdä sitä?
Haloo? Hunter? Missä olet?
Olen soitellut joka paikkaan.
Minulla on auto.
Kuuntele nyt, Hunter.
Missä tarkkaan ottaen olet?
San Bernardinossa.
- San Bernardinossa?
Miten niin, Hunter?
Odota vähän.
Anna kun minä puhun.
Hunter? Oletko kunnossa?
- Olen.
Mitä sinä teet?
- Etsin äitiä.
Travisin kanssa?
Mihin te menette?
Kerro missä olette, Hunter.
Bensa-asemalla.
- Mikä sen nimi on?
Voi luoja!
Hunter, sano Travisille että kääntyy
ja tulee takaisin tänne heti.
Tajuatko?
Anna kun puhun hänelle.
Mitä minä teen?
- Laita luuri kiinni.
Heippa, äiti, pitää mennä.
Hunter? Hunter?
Hermostuivatko he?
- Äiti hermostui.
Kaduttaako että lähdit mukaan?
- Ei.
Voit mennä kotiin koska vain.
- En halua.
Siltä varalta
että muutat mielesi.
Olen niin tottunut
sanomaan häntä äidiksi.
Annea?
- Niin.
Hän kuulosti niin surulliselta.
Tiedän.
Miltä luulet
että äiti näyttää nyt?
En tiedä.
Muistatko hänet?
- Vain siitä elokuvasta.
Te näytätte onnellisilta.
- Niin.
Pidä sinä vain se.
Hyvää yötä.
- Hyvää yötä.
Isä, jos joku mies
lähtee vauvan luota -
ja matkustaa valon nopeudella -
tunnin ajan,
hän on tunnin vanempi -
ja se pieni poika
on jo vana mies.
Kauanko häneltä kestäisi
päästä Houstoniin asti?
Jos he matkaisivat...
Ehkä kolme sekuntia.
En kuullut viimeistä.
Kaliforniasta Houstoniin
kestäisi kolme sekuntia -
valon nopeudella.
Onko tämä Houston?
- On.
Miten löydämme hänet täältä?
- Minä tiedän missä hän on.
Missä?
- Hän tuo rahaa pankkiin tänään.
Onko tämä pankki?
Mikä ihmeen pankki?
- Autopankki.
En ole nähnyt tuollaista pankkia.
- En minäkään.
Emme ikinä löydä häntä
näiden autojen joukosta.
Löydämme kyllä.
Hajaannutaan niin on tehokkaampaa.
Käytetään radiopuhelimia.
- Hienoa! Jätän sinut pois tässä.
Kuuletko minua, isä? Kuuntelen.
- Selvästi kuuluu.
Hyvä.
Hunter asemassa 1. Kuuntelen.
- Travis asemassa 2, hyvin toimii.
Sanoin etteivät nämä ole leluja.
- 10-4. Loppu.
Isä, hän lähtee nyt pois pankista.
Tule tänne, kuuletko?
Hän lähtee pois.
Tule tänne!
Isä! Tule tänne!
Herää, hän ajoi pois.
Hän ajoi pois pankista.
Isä, herää.
Missä sinä...?
Olen tulossa.
Voi ei!
Hän lähti tuonne päin.
Oletko varma että se oli hän?
Tule kyytiin, lähdetään.
Näitkö hänet kunnolla?
Tiedän että se oli hän.
- Kunpa hän ei pääsisi karkuun.
Eikö tämä paskaläjä
mene kovempaa?
Täällä on 10000 autoa, Hunter.
- Kovempaa, isä.
Se oli punainen auto?
- Pieni punainen Chevrolet.
En tiedä miltä se näyttää.
Auta minua, näetkö sitä?
En vielä.
Nyt näen hänet.
- Missä?
Tuolla kaistalla.
- Millä kaistalla?
Oikealla.
- Hyvä on, näin sen.
Onko se hän, näetkö?
En näe.
- Nyt autoja on kaksi.
Kumpi se on?
- Oikealla... Ei, vasemmalla.
Oletko varma?
- Vasemmalla.
Oletko ihan varma tästä?
- Olen.
Jos olet väärässä,
joudumme odottamaan kuukauden.
Silloin olen kahdeksan.
Mennään lähemmäs, vilkutan.
- Ei, hän vielä säikähtäisi.
Vai?
- Taidat olla oikeassa.
Mihin hän mahtaa mennä?
- Ehkä töihin, mitä sinä luulet?
Voi olla.
Näyttää naisen autolta.
Se on varmaan hänen.
Mene autoon niin kerron sinulle
miten toimimme.
Lukitse ovet ja jos joku tulee,
sano heille -
että isä on tuolla
ja tulee aivan kohta.
Onko se OK?
- On.
Kersantti Jojo 22:een.
Se kävi nopeasti.
Monet tytöistä asuvat täällä yksin.
Tämä on vaarallinen kaupunki.
Tapahtuu väkivaltaa ja murhia,
varsinkin poliisin taholta.
Hoitaja Bibs seiskaan.
Taas?
- Paljon sairaita ihmisiä.
Soitetaan rockia.
Hei vaan.
Sir...
Olette väärässä paikassa.
On liian aikaista.
Kaikki tytöt ovat alhaalla.
Nyt ryhdistäydytte
tai hermostun.
Pasadena 19:sta.
Kenet haluat?
- Lyhyttukkainen blondi, n. 25.
Hyvä on. Hän tulee.
Pysy täällä.
Hei.
Luoja sentään.
Olen ollut 23:ssa näistä
24 kuutiosta.
Mutta raha tulee 24:stä.
Miten voin auttaa?
Minä keksin,
kävisikö vesipoolo?
Tämä on hauskaa.
Kerro hoitaja Bibsille mihin sattuu
niin voin auttaa.
Mikset katso minua?
- Katsonan minä.
Olen täällä, etkö näe?
- Jos näkisin, en olisi täällä töissä.
Mitä sinä näet?
- Holtaja Bibsin.
Hoitaja Bibsin
ja muovihevosen.
Kiitos, hoitaja Bibs.
- Samoin.
Oletko siellä?
Valo on yhä päällä,
joten varmasti olet.
Ei se mitään,
en minäkään aina jaksa jutella.
Silloin haluan vain olla hiljaa.
Haittaako jos istun alas?
Haittaako jos istun alas?
Ei.
Kiitos. Jalat väsyvät
kun seisoo koko päivän.
Oletko täällä ensi kertaa?
- Olen.
Tämä vaikuttaa
varmasti oudolta.
En näe sinua,
vaikka sinä näet minut.
Siihen pitää tottua.
Katsonko sinua nyt kasvoihin.
Voi hitto sentään.
Ei sillä ole väliä.
Jos haluat puhua jostain,
voit kertoa minulle.
Olen tosi hyvä kuuntelija.
Voinko jotenkin auttaa sinua?
Haittaako
jos otan puseron pois?
Minä otan puseron pois.
- Ei, älä...
Ole kiltti pidä se päällä.
Anteeksi.
En oikein tiedä
mltä sinä haluat.
En halua mitään.
- Miksi sitten tulit?
Haluan vain jutella kanssasi.
Haluatko kertoa jotain?
En.
Kerro vain,
olen hyvä säilyttämään salaisuuksia.
Etkö sinä muuta tee?
Istut vain ja juttelet?
Yleensä. Enimmäkseen.
Ja kuuntelen.
Mitä muuta sinä teet?
Miksi naurat?
- Anteeksi.
Anteeksi.
- Mitä muuta sinä teet?
En oikeastaan mitään.
Emme saa tavata
asiakkaita muualla.
Jos näette heitä,
menettekö heidän kanssaan kotiin?
Emme.
Suhteet asiakkaisiin
on kielletty talon ulkopuolella.
Voittehan te silti tehdä niin,
kaikissa paikoissa tehdään niin.
Paljonko tienaat siinä sivussa?
Haluat varmaan puhua
jonkun muun tytön kanssa.
Ei, ei, ei!
Älä mene!
Ole kiltti.
En usko että haluat puhua
juuri minun kanssani.
Älä mene.
Anteeksi.
Hyvä on.
Anna anteeksi.
Ei se mitään.
Tiedän miten vaikeaa
on puhua vieraiden kanssa.
Rentoudu
ja kerro mikä on vialla.
Minä kuuntelen... Sinua.
Ei minua halttaa kuunnella.
Olen tottunut siihen.
Hän oli siellä, vai mitä?
Mikä tuo on?
Tontti. Ostin sen
olimme vielä yhdessä äitisi kanssa.
Ajattelin
että me asuisimme siellä joku päivä.
Missä?
- Parisissa, Texasissa.
Missä se on?
- Lähellä Red Riveriä.
Pidätkö siitä?
Asuisimmeko paljaalla maalla?
Miksi juot tuota?
Se haisee.
Mihin sinä menet?
- Autoon.
Saanko vielä yhden?
Hei, isä.
Tänne ei tuotaisi hienoa naista.
Jos sinulla olisi hieno nainen,
toisitko hänet tänne?
Millainen on hieno nainen?
Äitini...
Ei sinun äitisi -
vaan minun äitini
ei ollut mikään hieno nainen.
Hän oli...
Hän ei yrittänyt olla hieno
eikä yrittänyt kuulostaa siltä.
Millainen hän oli?
- Hän oli aivan tavallinen.
Aivan tavallisen hyvä.
Hän oli hyvä.
Minun isäni...
Isäni...
Isälläni oli ajatus -
joka oli tavallaan
eräänlainen sairaus.
Millainen ajatus?
- Ajatus äidistä.
Ja...
Hän katsoi äitiä
muttei nähnyt tätä.
Hän keksi sellaisen jutun.
Hän sanoi ihmisille
että äiti oli Pariisista.
Se oli hauska vitsi, -
mutta kun hän hoki sitä,
se ei enää ollutkaan vitsi.
Hän alkoi uskoa siihen.
Hän uskoi tosiaan
että äiti...
Voi luoja...
Äitiä nolotti niin.
Äiti oli niin...
Hän oli niin ujo.
Mennään, poikani.
Vasemmalle, isä.
Hunter, minä tässä.
Pelkäsin etten saisi sanottua
sinulle kaikkea silmäkkäin.
Joten ajattelin tehdä
sen tällä tavalla.
Kun näin sinut uudestaan
nyt Waltin luona -
toivoin kaikenlaisia asioita.
Toivoin että voisin todistaa
että olen isäsi.
Sinä todistit minulle
että olenkin.
Mutta se mitä
kaikkein eniten toivoin -
ei voi toteutua.
Tiedän sen nyt.
Kuulut äitisi luokse.
Kuulut äitisi luokse.
Minä revin teidät erillenne -
Ja olen sen velkaa
että saatan teidät taas yhteen.
Mutta en voi jäädä luoksenne.
En voi parantaa haavoja.
Niin se vain on.
En oikein edes muista mitä tapahtui.
Se on musta aukko.
Sejätti minut yksin
enkä ole toipunut siitä.
Ja nyt minua vain pelottaa.
Pelkään lähteä pois
ja pelkään sitä mitä löydän.
Pelkään vielä enemmän sitä
etten kohtaisi pelkoani.
Rakastan sinua, Hunter.
Enemmän kuin elämääni.
Hei.
- Hei.
Saanko kertoa jotain?
Ole hyvä.
Ihan mitä vain haluat.
Se on pitkä tarina.
- Minulla on aikaa.
Tunsin eräitä ihmisiä...
- Keitä ihmisiä?
Kaksi ihmistä.
He olivat rakastuneet.
Tyttö oli nuori,
jotain 17-18 vuotta.
Mies oli aika paljon vanempi.
Aika rosoinen ja villi.
Tyttö oli kaunis, tiedäthän.
- Kyllä.
Yhdessä he tekivät
kaikesta seikkailua.
Tyttö piti siitä.
Tavallinen kauppamatkakin
oli täynnä seikkailua.
He naureskelivat
typerille asioille.
Miehestä oli kiva saada
naisen nauramaan.
He eivät välittäneet muusta,
he halusivat vain olla yhdessä.
He olivat aina yhdessä.
- He taisivat olla onnellisia.
He olivatkin,
oikein onnellisia.
Mies rakasti tyttöä enemmän -
kuin oli koskaan
uskonut mahdolliseksi.
Mies ei kestänyt olla erossa
päivällä kun oli töissä -
joten hän irtisanoutui töistä
jotta voisi olla tytön kanssa.
Sitten hän otti toisen työn
kun rahat loppuivat.
Ja sitten taas otti lopputilin.
Pian nainen alkoi murehtia.
Mistä?
- Rahojen riittämisestä.
Siitä ettei tiennyt
mistä seuraavaksi tulee rahaa.
Tiedän sen tunteen.
Miehelle tuli
ristiriitainen tunne.
Miten niin?
- Hänen piti elättää vaimo.
Mutta hän ei kestänyt olla poissa.
- Ai sillä tavalla.
Mitä enemmän he olivat erossa,
sitä hullummaksi hän tuli.
Hän aivan sekosi.
Hän kuvitteli kaikenlaista.
- Kuten mitä?
Että nainen tapaili salaa
toisia miehiä.
Mies tuli kotiin ja syytteli naista
muiden kanssa olemisesta.
Hän huusi ja rikkoi tavaroita
asuntovaunussa.
Asuntovaunussa?
Niin, he asuivat
asuntovaunussa.
Anteeksi,
olitko täällä aikaisemminkin?
En halua udella.
En.
- Aha.
Luulin tunnistavani äänesi.
Ei, en se minä ollut.
Kerro lisää.
Mies alkoi juoda liikaa -
ja oli ulkona liian myöhään
testatakseen naista.
Miten niin testatakseen?
- Katsoi oliko toinen mustasukkainen.
Mutta ei nainen ollut.
Nainen vain murehti miestä,
ja mies suuttui entistä enemmän.
Miksi?
Mies luuli että mustasukkaisuuden
puute kertoo rakkauden puutteesta.
Mustasukkaisuus oli miehelle
rakkauden merkki.
Eräänä iltana nainen kertoi
että hän oli raskaana.
Hän oli neljännellä kuulla
eikä mies vielä tiennyt.
Se muutti kaiken. Mies lopetti
juomisen ja meni kunnon töihin.
Hän vakuuttui naisen rakkaudesta,
odottihan tämä hänen lastaan.
Hän teki kaikkensa
että loisi naiselle kodin.
Mutta sitten tapahtui jotain outoa.
- Mitä?
Alussa mies ei huomannut sitä.
Nainen muuttui.
Kun vauva syntyi,
nainen alkoi hermostua mieheen.
Hän hermostui kaikesta.
Jopa lapsi oli naisesta ärsyttävä.
Mies yritti kaikkensa, osti lahjoja,
ja vei ulos syömään kerran viikossa.
Mutta sekään ei riittänyt naiselle.
Kaksi vuotta mies yrltti saada
alkuaikojen tunteen takaisin.
Lopulta hän tiesi
ettei siitä tulisi mitään.
Hän rupesi taasjuomaan,
mutta tällä kertaa pahasti.
Kun mies tuli kotiin, nainen
ei murehtinut tai ollut mustasukkainen.
Hän oli vain raivona.
Nainen sanoi että hänestä oli tullut
miehen vanki lapsen saannin jälkeen.
Hän sanoi uneksivansa pakenemisesta.
Hän näki unia joissa hän juoksi
alasti moottoritiellä -
niittyjen halki
ja jokien töyräillä.
Aina juosten... Aina kun hän melkein
pääsi karkuun, mies ilmestyi.
Mies esti paon jotenkin.
Hän ilmestyi jostain
ja esti sen.
Kun nainen kertoi unista,
mies uskoi häntä.
Mies tiesi että naista
pltää estää lähtemästä.
Hän sitoi kellon naisen nilkkaan
jotta kuulisi pakoyrityksen.
Mutta nainen vaiensi kellon
laittamalla siihen sukan -
ja hiipimällä pois sängystä
ja pimeään yöhön.
Eräänä yönä sukka putosi
kun nainen yrltti pakoon.
Mies raahasi naisen kotiin
ja sltoi uuniin vyöllä.
Hän jätti naisen siihen
ja meni nukkumaan -
ja makasi sängyssä kuunnellen
naisen huutoa.
Ja poikansa huutoa.
Ihmeekseen hän ei enää
tuntenut mltään.
Hän halusi vain nukkua.
Ja ensimmäistä kertaa
hän toivoi olevansa kaukana.
Yksin valtavan suuressa maassa
missä häntä ei tunnettaisi.
Jossain missä ei ole kieltä
tai katuja.
Hän uneksi paikasta
tietämättä sen nimeä.
Ja kun hän heräsi,
hän oli tulessa.
Hänen lakanansa
paloivat sinisillä liekeillä.
Hän juoksi liekkien läpi -
kohti ainoita ihmisiä joita rakasti.
Mutta he olivat poissa.
Hänen käsivartensa paloivat
ja hän heittäytyi ulos -
ja kieri märässä maassa.
Ja sitten hän lähti juoksemaan.
Ei koskaan katsonut
taakseen tulipaloa.
Hän vain juoksi.
Hän juoksi kunnes aurinko nousi -
eikä hän jaksanut enää juosta.
Kun aurinko laski,
hän lähti taasjuoksemaan.
Viisi päivää hän juoksi...
Kunnes kaikki merklt ihmisistä -
olivat kadonneet.
Travis?
Jos laitat valot pois sieltä,
näetkö minut?
En tiedä.
En ole koskaan kokeillut.
Näetkö minut?
- Näen.
Tunnistatko minut?
Voi, Travis...
Minulla on Hunter mukanani.
Haluatko nähdä hänet?
Haluan.
Haluaisin nähdä hänet niin etten
uskaltanut enää kuvitella häntä.
Anne lähetti minulle
kuvia hänestä.
Pyysin häntä lopettamaan.
En kestänyt tuskaa siitä
etten näe hänen kasvavan.
Mikset pitänyt häntä, Jane?
En voinut, Travis.
Minulla ei ollut sitä
mitä tiesin hänen tarvitsevan.
En halunnut käyttää häntä
tyhjyyteni täyttäjänä.
Hän tarvitsee sinua nyt, Jane,
ja haluaa nähdä sinut.
Haluaako?
Kyllä.
Hän odottaa sinua.
- Missä?
Keskustan hotellissa.
Hotelli Meridian.
Huone 1520.
1520.
Et kai lähde?
En voi nähdä sinua, Jane.
Älä vielä mene.
Älä vielä mene.
Hei.
Minä pidin sinulle pitkiä puheita
sen jälkeen kun katosit.
Puhuin sinulle koko ajan
vaikka olin yksin.
Kävelin ympäriinsä
puhuen sinulle kuukausia.
Nyt en tiedä mitä sanoisin.
Oli paljon helpompaa
kun vain kuvittelin sinut.
Kuvittelin jopa
että vastaat minulle.
Meillä oli pitkiä keskusteluita.
Meillä kahdella.
Aivan kuin olisit ollut siellä.
Kuulin sinut.
Näin sinut, haistoin sinut.
Kuulin äänesi.
Joskus äänesi herätti minut.
Se herätti minut öisin,
aivan kuin olisit ollut siellä kanssani.
Sitten...
Se pikkuhiljaa haihtui.
En enää osannut
kuvitella sinua.
Yritin puhua sinulle,
mutta mitään ei tapahtunut.
En enää kuullut sinua.
Minä vain...
Minä vain luovutin.
Kaikki loppui.
Sinä...
Sinä vain hävisit.
Nyt olen täällä töissä.
Kuulen koko ajan sinun äänesi.
Kaikki miehet
kuulostavat sinulta.
Sanon Hunterille että tulet.
Travis?
- Mitä?
Minä tulen.
Hyvä.
Hotelli Meridian?
- Niin.
Huone 1520.
Hiuksesi...
Ne ovat märät.
SubLand.info