Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tämä on Sunset Boulevard
Los Angelesissa Kaliforniassa.
Kello on noin viisi aamulla.
Tässä menee murharyhmä
etsivien ja toimittajien kera.
Eräässä korttelin 10000 isossa talossa
on tapahtunut murha.
Voitte varmaan lukea siitä
iltapäivälehdistä.
Siitä kerrotaan radiossa
ja televisiossakin -
- koska jutussa on mukana
entisaikojen tähti, eräs suurimmista.
Ennen kuin kuulette
vääristyneen ja paisutellun version -
- jonka Hollywoodin kolumnistit
sepittävät -
- haluatte ehkä kuulla tosiasiat
ja koko totuuden.
Jos haluatte, tulitte oikeaan paikkaan.
Nuoren miehen ruumis
löytyi kellumasta tähden uima-altaassa.
Miestä oli ammuttu kahdesti selkään
ja kerran vatsaan. Hän ei ollut tärkeä.
Hän oli vain
parin B-luokan elokuvan käsikirjoittaja.
Hölmö miesraukka
oli aina halunnut uima-altaan.
Hän saikin lopuksi altaan, mutta
joutui maksamaan siitä kovan hinnan.
Palataanpa ajassa takaisin puoli vuotta
päivään, jolloin kaikki alkoi.
Asuin kerrostalossa
Franklinin ja lvarin kulmassa.
Minulla meni huonosti.
En ollut tehnyt studioille töitä
pitkään aikaan.
Niinpä istuin suoltamassa
omaperäisiä juttuja kaksi viikossa.
Otteeni vain tuntui olevan hukassa.
Jutut eivät olleet riittävän omaperäisiä,
tai ne olivat liian omaperäisiä.
Tiedän vain,
että ne eivät menneet kaupaksi.
Niin?
- Joseph C. Gillis?
- Minä olen.
- Tulimme hakemaan autoa.
- Mitä autoa?
1946 vuosimallin Plymouth,
Kalifornian rekisterinumero 40R116.
- Missä avaimet ovat?
- Miksi antaisin ne teille?
Yhtiö on joustanut tarpeeksi.
Kolme erää on maksamatta.
Meillä on oikeuden määräys.
Saanko avaimet?
- Vai hinaammeko sen pois?
- Auto ei ole täällä.
- lhanko totta?
- Lainasin sen kaverilleni.
- Hän meni Palm Springsiin.
- Terveyssyistä varmaan.
- Katsokaa tallista, ellette usko.
- Uskommehan me. Uskokaa tekin meitä.
Auton on parasta olla täällä huomenna,
tai alkaa paukkua.
Tehän herttaisia juttelette.
Tarvitsin noin 290 dollaria ja nopeasti.
Muuten menettäisin autoni.
Se ei ollut Palm Springsissä
eikä autotallissa.
Olin askelen rahoitusyhtiön edellä.
Tiesin miesten tulevan
ja pelasin varman päälle.
Pidin autoa kadun toisella puolella
Rudyn kengänkiillotusliikkeen takana.
Rudy ei kysellyt
kenenkään raha-asioista.
Hän vain vilkaisi kengänkorkoja
ja tiesi tilanteen.
Eräs omaperäinen juttuni
kieriskeli Paramountilla.
Agenttini ei uskonut siihen, mutta
tunsin erään kihon, joka piti minusta.
Oli aika käyttää sitä hyväksi.
Kihon nimi oli Sheldrake.
Hän oli terävä tuottaja,
minkä mahahaavatkin todistivat.
Aikaa on viisi minuuttia, Gillis.
Kerro tarina.
Aloitteleva baseball-pelaaja, polttaja,
on ollut aikoinaan mukana ryöstössä.
Hän on kaidalla tiellä,
mutta häntä painostetaan.
Käsketäänkö hänen
hävitä mestaruussarjassa?
Osapuilleen, mutta lopussa on koukku.
- Entä nimi?
- Täydet pesät. Luonnos on täällä.
Soita lukijoille ja kysy,
mitä Täysistä pesistä tiedetään.
Juttu kelpaisi Foxille,
mutta Zanuck on pelkuri.
Olisiko Ty Powerista polttajaksi?
Teillä on paras mies, Alan Ladd.
Se olisi hänelle vaihtelua.
Juttu olisi helppo kuvata.
Ulkokohtauksia on paljon.
- Koko roska maksaisi tuskin miljoonaa.
- Anteeksi.
Bill Demarest sopisi hyvin valmentajaksi.
Hän on entinen pelaaja, joka sekoilee.
Päivää, mr Sheldrake. Tein
käsikirjoituksesta parin sivun tiivistelmän.
- Kiitos.
- Sitä on turha lukea.
- Miksi?
- Siinä on nälkää.
Eikö se käy Laddille?
Siinä vain toistetaan vanhoja juttuja.
Saanen esitellä mr Gillisin, joka
kirjoitti tämän. - Tämä on miss Kramer.
Nimeni on Schaefer, Betty Schaefer.
Juuri nyt haluaisin vajota maan alle.
- Sanokaa, jos voin auttaa.
- Anteeksi, mutta juttu ei ole hyvä.
Se on lattea ja väljähtynyt.
Mitä suosittelette?
James Joycea tai Dostojevskiako?
Elokuvassa pitää olla sanomaakin.
Eikö tarina riitä? Tuulen viemääkään
ei olisi kelvannut teille.
Nyt puhut minusta. Sanoin:
"Ketä sisällissota muka kiinnostaa?"
Inhosin Täysiä pesiä, koska
tunsin nimenne. Pidin teitä lahjakkaana.
Yritän vain ansaita elantoni.
Tartutte siis juoneen 27 A
ja kiillotatte sitä...
Älkää puhuko rumia.
Kuulostatte kriitikoilta.
- Kiitos, miss Kramer... Schaefer.
- Näkemiin, mr Gillis.
Kirjoitan seuraavaksi
Alastomat ja kuolleet.
No niin. Näyttää siltä,
että Zanuck sai baseball-elokuvan.
En kuvitellutkaan,
että tämä voittaisi palkintoja.
Etsimme aina materiaalia
Betty Huttonille. Sopisiko tämä hänelle?
- Suoraan sanottuna ei.
- Hetkinen.
Muutetaan peli naisten softballiksi
ja tehdään jutusta musikaali:
Tapahtuipa verrytellessä:
erään naisen tarina.
Jos tuo oli vitsi, niin minua ei naurata.
Tarvitsen töitä.
- Minulta ei löydy mitään.
- Teen ihan mitä vain.
Töitä ei tosiaan ole.
Mr Sheldrake, voisitteko itse
lainata minulle 300 dollaria?
Että voisinko? Gillis...
Minut houkuteltiin ostamaan maatila,
ja lainasin sitä varten rahaa pankista.
Nyt minun on pitänyt kiinnittää maatila
maksaakseni henkivakuutuksen...
Sen jälkeen ajoin pääkonttoriin.
Sellaisena monet meistä
pitävät Schwab; sia.
Siinä yhdistyvät toimisto,
kahvikekkerit ja odotushuone.
Odotimme...
Odotimme leveämpää leipää.
Hankin kymmenen kolikkoa
ja aloin soitella hätäpuheluita.
En tietenkään tavoittanut agenttiani.
Sitten soitin kaverilleni Artie Greenille.
Hän on mukava mies, apulaisohjaaja.
Hän lupasi lainata kaksikymppiä,
mutta se ei riittänyt.
Sitten jututin Metron myötäilijöitä.
Minut he torjuivat.
Lopulta löysin agenttini, sen huijarin.
Oliko hän etsimässä töitä Joe Gillisille?
Hän oli työn touhussa Bel Airissa
golfmailojensa kanssa.
Tarvitset siis 300 dollaria.
Voisin antaa ne, mutta en tee sitä.
- Etkö?
- En ole vain agenttisi, Gillis.
- En kärky palkkiotani. Olen ystäväsi.
- Vai niin.
Hienoimmat jutut
on kirjoitettu tyhjällä vatsalla.
Jos pääset hyvän elämän makuun,
olet mennyttä.
Nyt puhutaan autostani.
Jos menetän sen, olen kuin jalaton.
Sehän on vain hyvä asia.
Nyt sinun on pakko istua kirjoittamaan.
Mitä luulet minun tehneen?
Tarvitsen 300 dollaria.
Kultaseni, taidat tarvita uuden agentin.
Ajoin takaisin kaupunkiin
ja laskin mahdollisuuksiani.
Niitä oli parhaillaan tasan nolla.
Minussa ei ilmeisestikään ollut ainesta.
Oli tullut aika luopua Hollywoodista
ja palata kotiin.
Voisin pantata tavarani
ja ostaa matkalipun Ohioon.
Voisin palata nälkäpalkalle
Dayton Evening Postin toimitukseen -
- mikäli vielä pääsisin takaisin
muiden virnuiltavaksi.
Menkää itse kokeilemaan onneanne
Hollywoodiin! Ehkä luulette pystyvänne...
Voi ei!
Olin päätynyt pihatielle, joka johti
ränsistyneeseen ja hylättyyn taloon.
Tien päässä odotti ihana näky.
Iso, autio autotalli seisoi tyhjän panttina.
Sinne oli hyvä piilottaa auto,
jolla oli kuuma rekisterinumero.
Autotallissa oli toinenkin asukas.
Se oli valtava, ulkomainen auto.
Se oli taatusti kuluttanut
rutkasti bensiiniä.
Auto oli rekisteröity 1932. Omistajat
olivat varmaan muuttaneet silloin pois.
En voinut palata asuntooni,
kun nuuskijat olivat kintereilläni.
Ajattelin mennä Artie Greenin luokse,
kunnes lähtisin Ohioon.
Voisin lähettää Daytonista postikortin -
- jossa kertoisin,
mistä autonrämän voi noutaa.
Talo oli kuin iso, valkoinen norsu.
Hullu elokuvaväki rakensi sellaisia
hullulla 1920-luvulla.
Laiminlyöty talo
alkaa näyttää surulliselta.
Tämä talo oikein huokui surua.
Se oli kuin
Loistavan tulevaisuuden vanha nainen -
- hajoavaan hääpukuun ja huntuun
sonnustautunut miss Haversham -
- joka kosti maailmalle sen,
että hänet oli hylätty.
Te siellä! Miksi olette myöhässä?
Miksi olen joutunut odottamaan
näin kauan?
Sisään.
Vein autoni talliin, kun rengas puhkesi.
- Käykää sisään.
- Ehkä otan vain autoni ja...
Pyyhkikää jalkanne.
Menkää.
Ette ole pukeutunut
tilanteeseen sopivasti.
- Mikä tilanne on?
- Käske hänen tulla ylös, Max!
- Nouskaa portaat.
- Kuunnelkaa hetki.
- Madame odottaa.
- Minuako?
Hyvä on.
Huutakaa,
jos tarvitsette apua arkun kanssa.
Tännepäin!
Hän on täällä.
Panin hänet hierontapöydälle
takan eteen.
Hän piti takkatulesta
ja tökki sitä mielellään tikuilla.
Hautaamme hänet puutarhaan.
Eihän se ole kiellettyä?
- En tiedä.
- Ei sen ole väliä.
Haluan valkoisen arkun,
jossa on satiinivuori.
Valkoinen tai vaaleanpunainen.
Tai ehkä punainen, kirkkaanpunainen.
Tehdään siitä iloinen.
Paljonko se maksaa? Älkääkä nostako
hintaa, vaikka olenkin rikas.
Olette erehtynyt miehestä.
Autostani puhkesi rengas.
Vein sen talliinne odottamaan.
Luulin, että talo on tyhjä.
- Ei se ole. Poistukaa.
- Pyydän anteeksi.
Olen pahoillani ystävänne poismenosta.
Punainen ei ole sopiva väri.
- Olenko nähnyt teidät ennenkin?
- Menkää, tai kutsun palvelijani.
Olette Norma Desmond.
Olitte ennen suuri tähti.
Minä olen suuri.
Elokuvat vain muuttuivat pieniksi.
- Tiesin, että niissä on jotain vikaa.
- Ne ovat mennyttä kalua.
Aikoinaan elokuva-alaan
kohdistuivat koko maailman silmät.
Se ei kuitenkaan riittänyt.
Piti saada korvatkin.
Niinpä avattiin suuret suut,
ja ilma täyttyi puheesta!
Siksi tarvitaan popcornia.
Sillä saa tukittua korvat.
Katsokaa niitä neroja toimistoissaan!
He murskasivat idolit:
Fairbanksit, Gilbertit ja Valentinot!
Keitä meillä nyt on? Mitättömyyksiä.
Älkää minua syyttäkö.
Olen vain kirjoittaja.
Oletteko?
Kirjoitatte sanoja, sanoja ja lisää sanoja.
Teitte sanoista köyden ja kuristitte alan.
Mikrofoni tallentaa kuolonkorinan,
ja turvonneista kielistä saadaan värikuvat.
- Herätätte apinan.
- Häipykää! - Max!
Ensi kerralla haluan nimikirjoituksen.
Tai ehkä voin tallentaa
jalanjälkenne sementtiin.
Ei ole hätää. Minä lähden.
Hetkinen vielä.
Sanoitte olevanne kirjoittaja.
- Miten niin?
- Oletteko vai ettekö ole?
- Niin lukee ammattiliiton jäsenkortissa.
- Olette siis kirjoittanut elokuvia.
Olen toki. Haluatteko ansioluetteloni?
Haluan hiukan kysellä. Tulkaa tänne.
Kirjoitin viimeksi maatyöläisistä.
Valkokankaalla koko juttu
tosin tapahtui torpedoveneessä.
Täällähän on kodikasta.
Tuuli puhaltaa urkupilleihin.
Ne pitäisi purkaa.
Sävelmä voisi olla parempi.
Nuori mies, kertokaapa...
Miten pitkiä käsikirjoitukset
nykyään ovat? Montako sivua?
Riippuu elokuvan aihepiiristä.
Tästä tulee merkittävä elokuva.
Kirjoitin sen itse. Siihen kului vuosia.
Tuosta saisi kuusi elokuvaa.
Se on Salomen tarina.
DeMille saa ohjata sen.
- DeMille...
- Teimme monta elokuvaa yhdessä.
- Ja tekö esitätte Salomea?
- Kuka muukaan?
- En tiennyt, että teette uuden tulemisen.
- Vihaan sitä sanontaa! Se on paluu.
Palaan miljoonien luokse, jotka pettyivät,
kun hylkäsin valkokankaan.
- Hyvä niin.
- Salome on melkoinen nainen.
Rooli on hieno.
Prinsessa rakastaa pyhää miestä.
Hän tanssii huntutanssin.
Mies torjuu hänet,
ja hän haluaa miehen pään vadilla.
Hän suutelee
miehen kylmiä, kuolleita huulia.
- Tuosta pidetään Pomonassa.
- Siitä pidetään kaikkialla.
- Lukekaa teloitusta edeltävä kohtaus.
- Minähän voin varastaa sen.
En pelkää. Lukekaa se.
- Max! Tuo meille juotavaa.
- Istukaa. Riittääkö valo?
- Minulla on hyvä näkö.
Käskin teidän istua.
No, eihän minua kukaan odottanut -
- paitsi ne rahoitusyhtiön pojat.
Nainen puhui myös juotavasta.
Miksi en olisi jäänyt?
Joskus on kiinnostavaa nähdä,
miten huonoa huono teksti voi olla.
Tämä oli huonoimmasta päästä.
Mitähän käsialantutkija sanoisi
hänen lapsellisista harakanvarpaistaan?
Max työnsi sisään
samppanjaa ja kaviaaria.
Myöhemmin minulle selvisi, että Max oli
synkän linnan ainoa toinen asukas.
Sain kuulla hänestä pari muutakin asiaa.
Nainen taas istui
kiertyneenä kuin kellonjousi -
- ja poltti savuketta
oudossa pidikkeessä.
Hän katseli minua
tummien lasiensa takaa -
- uhaten suuttua,
ellen pitäisi lukemastani.
Tai ehkä hän omalla ylpeällä tavallaan
aneli pitämään siitä.
Se merkitsi hänelle niin paljon.
Asetelma oli todella kodikas:
Hermokimppu ja Max
ja kuollut apina yläkerrassa -
- ja tuulen ajoittainen ulina urkupilleissä.
Myöhemmin,
aivan kuin koomisena kevennyksenä -
- oikea mies tuli tuomaan lapsen arkkua.
Kaikki hoidettiin hyvin arvokkaasti.
Simpanssi oli ilmeisesti ollut
hyvin tärkeä.
Ehkä se oli jopa King Kongin jälkeläinen.
Kello tuli yksitoista,
ja tunsin oloni huonovointiseksi -
- makean samppanjan
ja lukemani roskan jäljiltä.
Typerä sekasotku koostui
melodramaattisista juonista.
Olin kuitenkin siinä vaiheessa
alkanut kyhäillä omaa pikku juontani.
- No?
- Se on kiehtova.
Tietenkin se on.
Se on hieman pitkä ja itseään toistava,
mutta ette olekaan ammattikirjoittaja.
- Kirjoitin sen sydämestäni.
- Epäilemättä.
Siksi se onkin hieno.
Vuorosanoja
saisi kenties olla hiukan enemmän.
- Miksi? Kerron kaiken silmilläni.
- Teksti kaipaisi karsimista.
- En anna turmella sitä.
- Ette tietenkään.
Sitä pitäisi järjestää ja muokata.
Löydätte työlle tekijän.
Kenet? Minun pitäisi luottaa häneen.
- Mikä olette horoskooppimerkiltänne?
- En tiedä.
- Milloin olette syntynyt?
- Joulukuun 21. päivänä.
Jousimies... Jousimiehiin voi luottaa.
- Kiitos.
- Haluan, että te teette työn.
Minäkö? En ehdi. Viimeistelin juuri
yhden käsikirjoituksen ja nyt teen toista.
En välitä siitä.
Olen aika kallis mies.
Laskutan 500 dollaria viikossa.
Älkää olko huolissanne rahasta.
Korvaan kyllä vaivanne.
- Luen loput kotona.
- Sitä ei saa viedä talosta.
- Lukekaa se täällä.
- Alkaa olla myöhäistä.
- Oletteko naimisissa, mr?
- Gillis. En ole.
- Missä asutte?
- Hollywoodissa, Alto Nido -talossa.
- Oliko autossanne jotain vikaa?
- Kyllä on.
- Jääkää toki tänne.
- Palaan huomisaamuna.
Älkää höpiskö.
Autotallin yläpuolella on huone.
Max vie teidät sinne. - Max!
Olin tyytyväinen tapaan,
jolla olin hoitanut tilanteen.
Minä pudotin koukun, ja hän iski kiinni.
Autoni olisi turvassa,
kun paikkailisin käsikirjoitusta.
Ansaitsisin hommasta
vielä sievoisen summankin.
Huonetta ei ole käytetty aikoihin.
Se ei pääse sisustuslehteen
mutta kelpaa yhdeksi yöksi.
- Sijasin vuoteen iltapäivällä.
- Kiitos. Mistä tiesitte, että jäisin?
Kylpyhuone on tuolla. Siellä on
pyyhkeitä, saippuaa ja hammasharja.
Norma Desmond on melkoinen tyyppi.
Hän oli suurin kaikista.
Ei noin nuori voi tietää.
Hän sai viikossa 17000 ihailijakirjettä.
Miehet lahjoivat kampaajan
antamaan hiuskiehkuran.
Eräs maharadza tuli Intiasta asti
pyytämään hänen silkkisukkaansa.
Myöhemmin hän kuristi itsensä sillä.
Taisin kääntyä kiinnostavalle pihatielle.
Niin teitte. Hyvää yötä.
Pidin häntäkin hieman hassahtaneena.
Ehkä kyse oli halvauksesta.
Koko paikka tuntui kärsivän
hiipivästä halvauksesta.
Se eli eri tahtiin muun maailman kanssa
ja mureni hidastetusti.
Pihalla oli tenniskenttä
tai pikemminkin tenniskentän haamu.
Rajaviivat olivat haalistuneet,
ja verkko roikkui.
Talossa oli tietysti uima-allaskin.
Sehän kuului aikakauteen.
Mabel Normand ja John Gilbert olivat
uineet siinä 10000 keskiyötä sitten -
- samoin kuin Vilma Banky
ja Rod La Rocque.
Nyt allas oli tyhjä. Vai oliko?
Pihalla tapahtui muutakin.
Karvainen simpanssi saatettiin
haudan lepoon äärettömän vakavasti -
- ikään kuin
kyseessä olisi ollut ainoa lapsi.
Oliko naisen elämä
tosiaankin niin tyhjää?
Se oli todella omituista,
mutta omituisempaa oli tulossa.
Näin yöllä sekavaa unta.
Siinä oli posetiivari.
En nähnyt kasvoja,
mutta posetiivi oli verhottu mustaan -
- ja simpanssi tanssi ja kerjäsi rahaa.
Kun avasin silmäni, musiikki ei lakannut.
Missä minä olin?
Aivan, olin tyhjässä huoneessa
autotallin yläpuolella.
Se ei tosin ollut enää tyhjä.
Joku oli käynyt siellä.
Joku oli tuonut sinne tavarani,
kirjani, kirjoituskoneeni ja vaatteeni.
Mitä oikein oli tekeillä?
Hei! Max tai kuka ikinä oletkaan.
Miksi tavarani ovat täällä?
Puhun sinulle.
Vaatteeni ja tavarani ovat huoneessa.
Tietysti. Toin ne sinne itse.
- lhanko totta?
- Mikä on hätänä? Puuttuuko jotain?
- Kuka käski sinun tehdä niin?
- Minä käskin.
En käsitä, miksi olette vihainen.
- Lopeta soittaminen.
Ajatus vaikutti hyvältä,
jos työskentelemme yhdessä.
Muokkaan käsikirjoitustanne.
En silti aio asua täällä!
- Viihdytte täällä.
- Minulla on oma asunto.
Kolmen kuun vuokra on maksamatta.
- Minä hoidan sen.
- Se on jo hoidettu. Kaikki on maksettu.
Vähennetään se palkastani.
Eipä heittäydytä pikkumaisiksi.
Emme pidä kirjaa.
- Pura mr Gillisin tavarat.
- Se on jo tehty, madame.
- Pakkaa ne. En aio jäädä tänne!
- Päättäkää jo.
Haluatteko tämän työn vai ette?
Halusin työn ja halusin rahat
ja halusin pois talosta.
Ajattelin, että saisin työn tehtyä
parissa viikossa.
Hänen villeihin harhoihinsa
oli kuitenkin vaikeaa saada tolkkua.
Työn teki vielä vaikeammaksi se,
että hän oli koko ajan läsnä -
- koska hän pelkäsi, että
vahingoittaisin hänen hengentuotettaan.
Mikä tuo on?
- Se on kohtaus, jonka hylkäsin.
- Mikä kohtaus?
Orjamarkkinat.
On paras leikata suoraan...
Leikata pois minustako?
Teitä ei kaivata joka kohtauksessa.
Miksi sitten saan yhä ihailijakirjeitä?
Miksi minulta pyydetään kuvia?
Koska yleisö haluaa nähdä minut,
Norma Desmondin.
Laita se takaisin.
Hyvä on.
En alkanut väitellä.
Unissakävelijälle ei sovi huutaa.
Hän voi kaatua ja murtaa niskansa.
Sitähän se oli. Hän käveli unissaan
menetetyn uransa huipulla.
Hän oli hulluna yhteen aiheeseen:
omaan selluloidikuvaansa -
- suureen Norma Desmondiin.
Miten hän saattoi hengittää,
kun talo oli täynnä Norma Desmondeja?
Siellä oli lisää Norma Desmondeja
ja vielä lisää Norma Desmondeja.
Emme tehneet pelkästään töitä.
Muutaman kerran viikossa
Max nosti öljymaalauksen -
- jonka jokin kauppakamari
oli lahjoittanut.
Me katselimme elokuvan
hänen olohuoneessaan.
Se oli hänen mielestään
mukavampaa kotona.
Tosiasiassa hän pelkäsi
ulkopuolista maailmaa.
Hän pelkäsi,
että se muistuttaisi ajan kulumisesta.
Elokuvat olivat mykkiä,
ja Max käytti projektoria.
Se oli hyvä asia.
Hän ei ainakaan päässyt
säestämään kuvia vinkuvilla uruilla.
Norma istui lähelläni,
ja hän tuoksui tuberoosalle.
Se ei kuulu läheskään lempituoksuihini.
Joskus hän tarttui
käsivarteeni tai käteeni.
Hän unohti olevansa työnantajani.
Hän vain innostui ihailijan tavoin
valkokankaalla näkyvästä näyttelijästä.
Minun lienee turha kertoa, kuka tähti oli.
Katsoimme aina hänen elokuviaan.
Muuta hän ei halunnut nähdäkään.
Karkota tämä inha unelma,
joka on vallannut sydämeni...
Eikö se ole vieläkin ihana?
Eikä vuorosanoja ole.
Emme tarvinneet vuorosanoja.
Meillä oli kasvot.
Sellaisia kasvoja ei enää ole.
Tai ehkä yhdellä, Garbolla.
Typerät tuottajat, ne älykääpiöt!
Eivätkö he muista, miltä tähti näyttää?
Minä näytän heille!
Nousen takaisin valkokankaalle.
Toisinaan talossa pelattiin bridgeä.
20 pisteellä sai yhden sentin.
Sain puolet Norman voitoista.
Kerran hän voitti peräti 70 senttiä.
Muuta käteistä en juuri saanutkaan.
Pelaajat olivat näyttelijätovereita -
- hämäriä hahmoja,
jotka ehkä muistatte mykkäkaudelta.
Ajattelin heitä vahakabinettina.
- Yksi ruutu.
- Yksi hertta.
- Yksi pata.
- Pas.
- Kolme sangia.
- Pas.
- Pas.
- Tyhjennäpä tuhkakuppi, Joe-kulta.
- Teitä kysyttiin.
- En ole täällä.
- Niin sanoinkin.
- Hyvä.
He löysivät autonne tallista
ja hinaavat sen pois.
Missä tuhkakuppi on?
Voitko tuoda meille tuhkakupin, Joe?
- Minulla on asiaa.
- Ei nyt. Pelaan kolmea sangia.
Autoani tultiin hakemaan.
Nyt en muista,
montako pataa on pelattu!
- Tarvitsen rahaa nyt heti.
- Etkö voi odottaa?
- En voi.
- Ole niin kiltti.
- No mikä nyt on? Missä palaa?
- Menetin autoni.
- Luulin, että asia on vakava.
- Minulle se onkin.
Sen takia tulin tänne
ja ryhdyin haamukirjoittajaksi.
Älä ole höpsö.
Emme tarvitse kuin yhden auton.
Se ei olekaan mikään halpa kromiläjä.
Se on Isotta Fraschini.
Oletko kuullut Isotta Fraschinista?
Se on käsityötä.
Maksoin siitä 28000 dollaria.
Max laski vanhan linja-auton maahan
ja kiillotti sen.
Norma vei minua ajeluille
läheisille kukkuloille.
Auto oli verhoiltu leopardinnahalla -
- ja siinä oli autopuhelin, joka oli kullattu.
- Paitasi on kamala.
- Mitä vikaa siinä on?
Huoltoasemalle se kelpaisi. Alan kyllästyä
tuohon takkiin ja noihin housuihinkin.
Max, mikä on kaupungin paras
miesten vaatetusliike? Aja sinne.
En tarvitse vaatteita,
en varsinkaan sinulta.
Suo minulle vähän iloa.
Haluan, että näytät hyvältä.
Ja onko sinun pakko jauhaa purukumia?
Sininen flanelli pukee miestä parhaiten.
Otamme tämän yksirivisenä.
Tarvitaan vielä päällystakki,
vaikkapa kamelinkarvaa.
- Entä iltapuvut?
- En tarvitse smokkia.
Tarvitset smokin ja frakin, ja voi olla,
että saat vielä šaketinkin.
- Ei nyt sentään frakkia!
- Käytät sitä uutenavuotena.
- Missä ovat iltapuvut?
- Tätä tietä, olkaa hyvä.
Tässä on kamelinkarvaa,
mutta kokeilkaapa tätä vikunjaa.
- Se on vähän kalliimpi.
- Kamelinkarva riittää.
Rouvahan tämän maksaa.
Ottakaa toki vikunjaa.
Joulukuun viimeisellä viikolla alkoi sataa.
Sadetta tuli roppakaupalla. Se oli
ylimitoitettua kuten kaikki Kaliforniassa.
Vesi valui suoraan katon läpi
huoneeseeni autotallin yläpuolella.
Norma käski Maxin
muuttaa tavarani taloon.
Ajatus ei miellyttänyt minua.
Sain olla omissa oloissani
vain siinä huoneessa.
Se kuitenkin päihitti nukkumisen
sadetakissa ja kalosseissa.
- Kenen huone tämä oli?
- Tämä oli aviomiehen huone.
Tai pitäisi kai sanoa "aviomiesten".
Madame oli naimisissa kolme kertaa.
Tuosta ikkunasta näkee kai Catalinan,
vaikka ei kylläkään tänään.
Miksi tässä ovessa ei ole lukkoa?
Koko talossa ei ole yhtään lukkoa.
Miksi ei? Täytyyhän siihen olla syy.
- Lääkäri ehdotti sitä.
- Mikä lääkäri?
Madamen lääkäri.
Madame on välillä alakuloinen.
Hän on yrittänyt itsemurhaa.
Olemme varovaisia.
Ei ole unilääkkeitä eikä partateriä.
Katkaisimme kaasun
madamen huoneesta.
Miksi? Urako on syynä?
Hänethän muistetaan vieläkin.
- Hän saa yhä ihailijakirjeitä.
- En katsoisi postileimoja kovin tarkkaan.
Sinä lähetät ne. Siitäkö on kyse, Max?
Minun pitää prässätä iltapukunne.
Eihän mr Gillis ole unohtanut
madamen uudenvuodenjuhlaa?
En ole. Koko vahakabinetti lienee tulossa.
En osaa sanoa.
Madame on hoitanut järjestelyt.
Siinä se taas oli, hänen huoneensa
satiineineen ja röyhelöineen.
Sänky oli kuin kullattu soutuvene.
Lavastus sopi mykkäelokuvien
kuningattarelle. Voi naisraukkaa.
Hän vilkutti yhä ylpeästi paraatille,
joka oli kulkenut ohi ajat sitten.
Uudenvuodenjuhlissa minulle selvisi,
mitä hän tunsi minua kohtaan.
Olin kenties ollut tyhmä,
kun en ollut tajunnut sitä.
Paljastus oli surullinen ja kiusallinen.
Joe!
Näytät kerrassaan jumalaiselta.
Käänny ympäri.
- Älä viitsi.
- Käänny nyt.
Täydellistä! Hartiasi ovat ihanat.
Pidän tuosta linjasta.
Se johtuu vain toppauksista.
Ennen pynttäydyin
vain tummansiniseen pukuun.
En pidä kauluksennapista.
Sinun pitää saada helmi.
En ala käyttää korvakoruja.
- Otetaan juotavaa.
- Emmekö odota muita?
Max, samppanjaa!
Lattia on liukas. Annoin vahata sen.
Meidän maljamme! Lattia oli ennen
parkettia, mutta annoin muuttaa sen.
Valentino sanoi, että laattalattia
sopii parhaiten tangoon. Tule.
- En tanssi Valentinon jalanjäljissä.
- Seuraa vain minua.
- Älä nojaa taaksepäin.
- Tuo harso kutittaa minua.
Kutittaako?
- Kello on 22.15. Milloin he tulevat?
- Ketkä?
- Muut vieraat.
- Muita ei tule.
Emme halua jakaa iltaa muitten kanssa.
Olemme vain kahden.
- Niinkö?
- Pitele minua tiukemmin.
Hyvä on.
Sidotaanko keskiyöllä orkesterin silmät
ja heitellään laseja Maxin pään yli?
- Onko tämä sinusta huvittavaa?
- On hiukan.
Tunti vierähti.
Tunsin olevani vankina
kuin savuke hänen sormipidikkeessään.
Ensi vuodesta tulee ihana.
Pidämme hauskaa.
Täytän uima-altaan tai avaan
Malibun-taloni, niin saat koko meren.
Kun elokuva on tehty, ostan sinulle
veneen ja lähdemme Havaijiin...
- Et osta minulle enää mitään.
- Älä ole hölmö.
Ole hyvä. Aioin antaa tämän keskiyöllä.
En voi ottaa tätä, Norma.
Ole hiljaa. Olen rikas, rikkaampi kuin
nykyinen Hollywoodin roskaväki.
Omistan miljoona dollaria
ja kolme korttelia keskustassa.
Minun öljyäni pumpataan Bakersfieldissä,
pumpataan ja pumpataan.
- Voimme ostaa meille mitä vain.
- Älä puhu "meistä"!
Mikä sinua vaivaa?
Millä oikeudella
kuvittelet omistavasi minut?
Millä oikeudellako? Haluatko kuulla sen?
Minulla voi olla omakin elämä.
Olen ehkä hulluna johonkin tyttöön.
Keneen? Johonkin tarjoilijattareen
tai avustajaanko?
En sovi sinulle lainkaan.
Haluat Valentinon, jolla on poolohevosia.
Yrität sanoa, ettet halua rakkauttani.
Sano se. Sano se!
En tiennyt, minne olin menossa.
Halusin vain pois sieltä.
Kaipasin ikäistäni seuraa.
Halusin kuulla jonkun nauravan.
Muistin Artie Greenin.
Hänen asunnossaan
oli taatusti uudenvuodenkemut.
Kirjoittajia vailla työtä,
säveltäjiä vailla julkaisijaa -
- nuoria näyttelijättäriä,
jotka uskoivat yhä roolittajia.
Lauma nuoria, joille riitti se,
että he saivat nauraa yhdessä.
- Hei, Joe.
- Tom.
- Mitä kuuluu, Joe?
- Tervetuloa juhliin.
- Jopas jotakin! Joe Gillis!
- Hei, Artie.
Missä olet piilotellut itseäsi?
Olin vähällä ilmoittaa sinut kadonneeksi.
Joe Gillis on kuuluisa käsikirjoittaja,
uraanin salakuljettaja ja murhasta epäilty.
- Anna takkisi.
- Pidän sitä vielä.
- Jääthän?
- Niin oli tarkoitus.
Riisu sitten takkisi.
Mitä se on, minkkiäkö?
Hyvät hyssykät. Keneltä lainasit tuon?
Adolphe Menjoultako?
- Läheltä liippasi.
- Oletko salakuljettaja?
- Missä juomat ovat?
- Tule.
- Nämä ovat hyvät juhlat.
- Olen apulaisohjaajien aatelia.
Älkää ahnehtiko. Budjetti sallii
vain kolme lasillista per avustaja.
- Teeskennelkää loput.
- Voinko jäädä tänne?
- Juhlat jatkuvat läpi yön.
- Tarkoitin pariksi viikoksi.
- Sohvalla on vapaa paikka.
- Otan sen.
Hotellipoika hoitaa matkatavarasi.
Voit kirjoittautua sisään tähän.
- Iltaa, mr Gillis.
- Iltaa.
- Tunnetteko toisenne?
- Betty Schaefer, Sheldraken toimisto.
- Aivan, Täydet pesät.
- Hetkinen.
Hän on rakastettuni. Mistä on kyse?
- Hän on kirjoitusteni ihailija.
- Mielipahan osastolta.
- Missä puhelin on?
- Tuolla Sateenkaarihuoneen luona.
Voinko saada puhelimen,
kun olette lopettaneet?
- Hei, unohdit tämän.
- Kiitos.
- Olen toivonut, että törmäisimme.
- Haluatko veitsesi selästäni?
Omatunto soimasi,
joten luin muita juttujasi.
- Sepä herttaista.
- Yhden nimi liittyi ikkunoihin.
- Pimeät ikkunat. Piditkö siitä?
- En, paitsi kuudesta sivusta.
Siinä on takauma...
Voimmeko jutella jossain?
Kävisikö Sateenkaarihuone?
Joe, lupasin sinulle sohvani enkä tyttöäni.
Puhumme työasioista.
Jutussani oli siis lyhyt pätkä,
jonka suvaitsit huomata.
Takauma,
jossa nainen kertoo olleensa opettaja.
- Minulla oli sellainen opettaja.
- Siksi se on hyvä.
- Se on aito ja koskettava. Voisit...
- Kuka sellaista haluaa?
Älä viitsi! Sitä kannattaa kehitellä.
- Aloitanko heti?
- Minulla on ehdotuksia.
Niin minullakin.
Nyt on uusivuosi. Nautitaan elämästä.
Miten? Voimme tehdä paperiveneitä
ja järjestää regatan.
- Tai vääntää suihkun täysille.
- Tai vallata keittiön.
- Onko sinulla nälkä?
- Nälkäkö?
Elettyäni vuosia Burman viidakossa
olen nääntyä, lady Agatha.
- Himoitsen valkeaa olkaa.
- Phillip, olet järjiltäsi.
Janoan huultesi viileyttä.
Puhelin on nyt vapaa.
Ei, Phillip, pysykäämme vahvoina.
Olet edelleen univormussa -
- ja lisäksi puhelin on vapaa.
Hyvä on.
Pelkään yllättäen menettäväni sinut.
Et menetä.
Haen meille lisää tätä kamalaa litkua.
- Odotathan minua?
- Odotan sydän pamppaillen.
Elämä voi olla kaunista.
Max, täällä on Gillis. Voitko auttaa?
Anteeksi, mutta en voi nyt puhua.
Kyllä voit. Ota matkalaukkuni ja pakkaa
siihen vanhat vaatteeni ja kirjoituskone.
- Joku tulee hakemaan ne.
- En ehdi nyt. Lääkäri on täällä.
Mikä lääkäri? Mistä on kyse?
Madame otti partateränne
ja viilsi ranteensa.
Mitä? Max! Max!
Sain reseptin.
Kaksi pakkausta yskäntippoja
liuotetaan lämpimään rypälemehuun...
Hei, Joe!
Hyvää uutta vuotta!
- Miten hän voi?
- Hän on huoneessaan.
Älkää rynnätkö yläkertaan.
Muusikot eivät saa tietää tästä.
Mene pois.
Mitä hölmöä menit tekemään?
Oli typerää rakastua sinuun.
Otsikot olisivat olleet kivoja: "Suuri tähti
riisti henkensä kirjoittajan takia."
Suuret tähdet ovat hyvin ylpeitä.
Mene pois. Mene sen tyttösi luokse.
Kuule, keksin sen omasta päästäni -
- koska pidin koko juttua virheenä.
En halunnut loukata sinua.
Olet ollut minulle hyvä.
Olet ainoa koko pahuksen kaupungissa,
joka on ollut hyvä.
Mikset vain kiitä ja häivy? Häivy!
Ensin sinun pitää luvata,
että käyttäydyt järkevästi.
Minä teen sen uudestaan.
Teen sen uudestaan!
Teen sen uudestaan.
Hyvää uutta vuotta, Norma.
Hyvää uutta vuotta, rakas.
- Haloo?
- Onko Crest View 51733?
Anteeksi, että vaivaan taas,
mutta haluan puhua mr Gillisille.
- Hän ei ole täällä.
- Mistä tavoitan hänet?
- Ehkä joku toinen talossa tietää.
- Kukaan ei voi auttaa teitä.
Älkää soittako enää uudestaan.
Max!
Kuka soitti, Max? Mitä hän halusi?
Ei mitään, madame.
Joku kyseli kulkukoirasta.
Numeromme muistuttaa ilmeisesti
koiratarhan numeroa.
Odota.
Ota auto ja vie käsikirjoitus Paramountiin.
- Vie se henkilökohtaisesti DeMillelle.
- Hyvä on.
- Lähetätkö sen DeMillelle?
- Tänään on hyvä päivä.
- Astrologini luki horoskooppimme.
- Lukiko hän käsikirjoituksen?
DeMille on leijona, ja minä olen skorpioni.
Mars ja Jupiter kohtaavat tänään.
Käänny, rakas. Minä kuivaan sinut.
Tajuathan,
ettei astrologia myy käsikirjoitusta.
Minähän myynkin itseäni.
DeMille sanoi minua
suurimmaksi tähdekseen.
Milloin hän sanoi niin, Norma?
No, onhan siitä jo muutama vuosi.
Olen kuitenkin kauneimmillani.
Tiedätkö miksi?
En ole ikinä ollut onnellisempi kuin nyt.
Pari iltaa myöhemmin olimme matkalla
vahakabinetin bridge-iltaan.
Norma oli opettanut minulle bridgeä
samoin kuin tangon askeleita -
- sekä sen, mitä viiniä kuului juoda
minkäkin kalan kanssa.
Tuo typerys unohti täyttää savukerasiani.
- Ota minulta.
- Ne ovat kamalia. Alan vain yskiä.
Pysähdy rohdoskaupan luona.
- Haen niitä.
Olet herttainen.
Saanko askin
turkkilaisia savukkeita, Abdullaa?
Kädet ylös, Gillis, tai täältä pesee.
Hei, Artie. - Miss Schaefer.
- Onpa hauska nähdä.
- Häivyit porukasta.
Anteeksi se uusivuosi.
Menin sairaan ystävän luokse.
Hän on kai paremmista piireistä
ja kärsii 10 karaatin munuaiskivistä.
Missä olet kuluttanut aikaasi?
Minulla on hyviä uutisia.
En ole kuluttanut mitään viime aikoina.
Soitin agentillesi ja ammattiliittoosi.
Vuokranantajasi tiesi numeron.
Joku vierasmaalainen vastasi aina, ettet
ole siellä ja ettei hän edes tunne sinua.
Niinkö? Mitä ne hyvät uutiset ovat?
- Sheldrake pitää opettajasta.
- Kenestä?
Pimeät ikkunat.
Hän uskoo, että siitä saisi hyvän.
- Missä rahat ovat?
- Missä tarina on?
- Sepitin jotain, mutta sitä pitää työstää.
- Sitä pelkäsinkin.
Minulla on 20 sivua
ja aika hyvä mieshahmo.
Kirjoittakaa töitä myös apulaisohjaajalle.
Ole hiljaa. - Jos saisimme tarinan...
En kirjoita enää riskijuttuja.
- Tämä on melkein myyty.
- En kirjoita enää ollenkaan.
- Mr Gillis. Tulisitteko jo?
- Tulen ihan kohta.
Vierasmaalainen!
Hän on jonkin ulkovallan leivissä.
- Katso noita nappeja.
- Minun pitää mennä.
- Kiitos, että urani kiinnostaa.
- Ajattelin omaa uraani.
Halusin päästä mukaan.
En halua olla lukija. Haluan kirjoittaa.
- Anteeksi, jos petin odotukset.
- Niin teit.
Näkemiin.
- Kylläpä se kesti kauan.
- Törmäsin tuttuihin.
- Missä savukkeeni ovat?
- Missäkö?
Norma, sinä poltat aivan liikaa.
Jos Norma epäili, että olin pitkästynyt -
- hän järjesti minulle esityksen.
Se oli Norma Desmond -revyy.
Avausnumero oli aina
Mack Sennettin kylpevä kaunotar.
Näen vieläkin itseni rivissä:
Marie Prevost, Mabel Normand...
Mabel astui aina varpailleni.
Mikä painaa mieltäsi, rakas?
Miksi olet noin synkkä?
Kaikki on hyvin. Minulla on hauskaa.
Esitä vielä jotain.
Hyvä on. Anna tämä.
Tarvitsen sen viiksiä varten. Sulje silmäsi.
Jokin tosiaan painoi mieltäni.
Ajattelin Artien tyttöä, miss Schaeferiä.
Hän muistutti
kaikkia aloittelevia käsikirjoittajia.
Kunnianhimo oli valtava,
ja nimi piti saada näkyviin.
; ; Käsikirjoitus: ; ;, ; ; Alkuperäistarina: ; ;
Katsojat eivät tiedä,
että joku on kirjoittanut elokuvan.
He luulevat,
että näyttelijät keksivät kaiken.
Nyt saat katsoa!
- Madamelle on puhelu.
- Et saa keskeyttää minua.
- Paramount soittaa.
- Kuka?
Paramountin studiot.
Joko uskot minua?
Sanoinhan, että DeMille innostuu.
Se ei ole DeMille itse, vaan joku
Gordon Cole. Asia on kuulemma tärkeä.
Se on niin tärkeä,
että DeMille saa soittaa itse.
Kehtaakin panna apulaisen asialle!
Sano, etten ehdi tulla puhelimeen.
Hyvä on, madame.
Jo on otsaa. Teimme 12 elokuvaa,
hänen suurimmat menestyksensä!
- Ehkä hän on kuvauksissa.
- Tunnen tempun!
Hän vähättelee minua, että hinta laskisi.
Olen odottanut puhelua 20 vuotta.
Odottakoon DeMille nyt, että olen valmis.
Noin kolme päivää myöhemmin
hän oli valmis.
Omituista kyllä Paramountilta
oli tullut lisää kiireisiä puheluita.
Niinpä Norma pakkeloi naamansa,
viimeisteli ilmeen harsolla -
- ja lähti tapaamaan DeMilleä
henkilökohtaisesti.
Suokaa anteeksi, madame, mutta
vasemman silmän luomiväri ei ole hyvä.
Kiitos, Max.
Älkää metelöikö!
Tulimme tapaamaan mr DeMilleä.
- Hän kuvaa. Onko tapaamisesta sovittu?
- Se ei ole tarpeen.
- Tuon Norma Desmondin.
- Kenet?
- Norma Desmondin!
- Jonesy. Hei, Jonesy!
Niin? Siinähän on miss Desmond!
- Mitä kuuluu, miss Desmond?
- Avaa portti.
- Toki, miss Desmond.
- He eivät voi mennä ilman lupaa.
Miss Desmond voi. Auta nyt.
- Missä mr DeMille kuvaa?
- Studiossa 18.
Kiitos, Jonesy.
Opettakaa ystävällenne tapoja.
Ilman minua hän olisi työtön,
koska koko studioita ei olisi.
- Olette oikeassa, miss Desmond.
- Aja, Max.
Studio 18.
Ilmoittakaa asiasta Henry Wilcoxonille.
Levittäkää sitä, että näen sen.
Olkaa hiljaa siellä takana.
Norma Desmond
tulee tapaamaan DeMilleä.
Kääntäkää valoa tuohon suuntaan,
että näen maiseman.
Peruuta vähän. Mene pois tieltä!
Sinä siellä takana.
Norma Desmond on tulossa tänne.
Norma Desmondko?
- Odota hetki.
- Harry Wilcoxon.
Vedä miekkasi ja nosta verhoa sillä.
Simson makaa täällä.
Norma Desmond
on tulossa luoksenne, mr DeMille.
- Norma Desmondko?
- Hän on miljoonan vuoden ikäinen.
Miten ikäloppu minä olen?
Voisin olla hänen isänsä.
- Anteeksi, mr DeMille.
- Asia koskee sitä hirveää käsikirjoitusta.
Mitä voin sanoa hänelle?
Voin sanoa, ettette ole tavoitettavissa.
Voin torjua hänet.
30 miljoonaa ihailijaa torjui hänet.
Eikö se riitä?
- En tarkoittanut...
- Et tietenkään.
Et tuntenut Norma Desmondia
17-vuotiaana tyttönä.
Hänessä oli enemmän rohkeutta ja älyä
kuin yhdessäkään pojassa.
- Hän oli kuulemma vaikea kuvauksissa.
- Vain loppuaikoina.
Liuta ylitöitä tekeviä lehdistöagentteja -
- voi vaikuttaa kauhealla tavalla
ihmismieleen.
Työt seis.
- Etkö tule mukaan?
- Käsikirjoitus ja show ovat sinun.
- Onnea.
- Kiitos, rakas.
Heipä hei, nuori mies.
- Hei, mr DeMille.
- Hauska nähdä sinua.
Näimme viimeksi iloisissa tunnelmissa.
Muistan, miten tanssin pöydällä!
Niin tanssi moni muukin.
Lindbergh oli laskeutunut Pariisiin. Tule.
Norma, pyydän anteeksi,
etten ole soittanut.
Sietääkin. Olen vihainen.
- Olen kiireinen, kuten näkyy.
- Se ei ole este.
- Olethan lukenut käsikirjoituksen?
- Olen.
Olisit voinut soittaa itse
etkä panna apulaistasi asialle.
- Mistä apulaisesta puhut?
- Älä viitsi. Nimi on Gordon Cole.
Gordon Coleko?
Ellet olisi todella kiinnostunut -
- hän ei olisi soittanut minulle
kymmentä kertaa.
Meillä on harjoitukset kesken.
Istupa minun tuoliini
ja tee olosi mukavaksi.
- Kiitos.
- Niin sitä pitää. Palaan kohta.
Tuo minulle puhelin.
Haluan puhua Gordon Colelle.
Hei, miss Desmond.
- Miss Desmond! Täällä on Tihrusilmä.
- Hei, Tihrusilmä.
Katsotaanpa teitä oikein kunnolla.
Tuolla on Norma Desmond.
Norma Desmond!
- Norma Desmond!
- Vieläkö hän elää?
- Onpa hauska nähdä!
- Tervetuloa. Muistattehan minut?
Tietysti muistan. - Hei, Patsy.
- Tunnetko miss Desmondin?
- On ilo tutustua.
Gordon, tämä on C. B. DeMille.
Oletko soittanut Norma Desmondille?
Olen, mr DeMille. Asia koskee
hänen vanhaa Isotta Fraschiniaan.
Kuljettaja kävi sen kanssa täällä.
Se sopisi Crosbyn elokuvaan.
- Haluamme vuokrata sen pariksi viikoksi.
- Vai niin.
Kiitoksia paljon. Kiitos.
Tihrusilmä,
käännä valo takaisin oikeaan suuntaan.
Minä juttelin Gordon Colen kanssa.
Näitkö, miten he tulivat?
Tiedäthän, että tällä alalla
tapahtuu hulluja juttuja, Norma.
Toivottavasti huumorintajusi on tallella.
- Mikä on hätänä?
- Ei mikään.
En vain tajunnut,
millaista on palata vanhaan studioon.
- Olen kaivannut sitä valtavasti.
- Sinuakin on kaivattu.
Teemme yhdessä parhaan elokuvamme!
- Siitä halusinkin puhua.
- Käsikirjoitushan on hyvä.
Siinä on hyvää ainesta,
mutta elokuvasta tulisi hyvin kallis.
En välitä rahasta.
Haluan vain takaisin töihin.
On niin tärkeää, että haluat minut.
Se olisi hyvin mieluisaa, Norma,
jos se olisi mahdollista.
Muistathan, että teen töitä
vain kymmenestä puoli viiteen.
- Olemme valmiina, mr DeMille.
- Hyvä on.
Jää istumaan ja katselemaan.
Elokuvat ovat muuttuneet aika tavalla.
Hyvä on, aloitetaan.
Valot palamaan!
Kamerat käymään. Vauhtia.
Näettekö nuo toimistot, mr Gillis?
Siinä oli aikoinaan madamen pukuhuone,
koko tilassa.
Wallace Reidillä oli ahdasta.
Hänellä oli oma, pyörillä kulkeva talo.
Yläkerta oli minun.
Nyt siinä lukee "lukijoitten osasto".
Muistan,
että seiniäni peitti musta kiiltonahka.
Tulen takaisin hetken päästä.
Tämä on se hassu auto,
josta Cole puhui. - Saammeko vilkaista?
Mikä siinä muka on hassua?
Jos Pimeissä ikkunoissa on jotain
käyttökelpoista, saat hyödyntää sitä.
Hyvänen aika!
Tule sisään ja käy istumaan.
- Olen tosissani. Sinä saat sen.
- Miksi tekisit niin?
Jos saat 100000, osta minulle suklaata.
Oscarista haluan jalan.
Suostuisin tuohon muuten,
mutta en selviä urakasta yksin.
- Entä kaikki ideasi?
- Kuuntele, onko niissä järkeä.
Ensin unohdetaan psykologinen
hölynpöly ja murhaajan mielentila.
Psykopaatit käyvät kaupaksi.
Tarina kertoo
opettajien vaikeasta elämästä.
Nainen opettaa päivisin ja mies iltaisin.
He tapaavat ensi kertaa...
- En ehdi kuunnella.
- Puhun lyhyesti.
- Homma on sinun.
- Voimme kirjoittaa iltaisin ja aamuisin.
Olen ensi kuun käytettävissäsi.
Artie on matkoilla.
- Miten hän tähän liittyy?
- Olemme kihloissa.
- Sehän on hienoa. Hän on mukava mies.
- Niin minustakin.
Hän kuvaa lännenelokuvaa Arizonassa.
Olen vapaa iltaisin ja viikonloppuisin.
Voin tulla sinun luoksesi.
Ei onnistu, Betty.
Älä jänistä vaan kirjoita se juttu.
- Vihaan sinua!
- Älä tee siitä kolkkoa.
Mieti tätä:
Nainen opettaa päivisin ja mies iltaisin.
He eivät tunne toisiaan
mutta jakavat huoneen.
He nukkuvat samassa sängyssä,
vaikka tietysti eri aikaan.
Vitsailetko sinä?
Tuohan kuulostaa hyvältä.
- Aivan.
- Näytän, mihin kohtaan se sopii.
- Näkemiin.
- Sinä senkin...
Mitä nyt?
Sain selville,
miksi Paramountista on soitettu.
He eivät halua madamea.
He haluavat vuokrata hänen autonsa.
Mitä?
Näkemiin, Norma.
Katsotaan, mitä voimme tehdä.
En ole huolissani. Vanha joukko
palaa yhteen. Meitä ei voi pysäyttää.
Vanha joukkoko? Niin...
- Näkemiin, kultaseni.
- Näkemiin, mr DeMille.
- Miten sujui?
- Paremmin kuin hyvin.
Hänellä on elokuva kesken,
mutta omani on seuraava.
Soita Gordon Colelle
ja käske hänen unohtaa tuo auto.
Käske hänen etsiä toinen vanha auto.
Ostan hänelle vaikka viisi, jos on pakko.
Sen jälkeen kauneudenhoitajien armeija
valtasi Sunset Boulevardin talon.
Norma alistui armottomiin hoitoihin.
Olympiaurheilijan tavoin
hän laski joka kalorin -
- ja meni nukkumaan yhdeksältä.
Hän oli vakaasti päättänyt olla valmiina -
- valmiina kuvauksiin, joita ei ikinä tulisi.
- Oletko siellä, Joe rakas?
- Olen.
Älä käänny. Pidä katseesi kirjassa.
Tulin toivottamaan hyvää yötä.
Et saa nähdä minua. En näytä kauniilta.
Hyvää yötä.
- Olen laihtunut 200 grammaa.
- Hyvä.
Olin huolissani kaulani juonteesta.
Nainen on tehnyt ihmeitä.
- Sinunkin on paras mennä nukkumaan.
- Luen vielä vähän aikaa.
Lähdit eilen illalla ulos, vai mitä, Joe?
- Miksi sanot noin?
- Tiedän sen.
Näin pahaa unta ja huusin sinua.
Et ollut täällä. Missä olit?
- Menin kävelylle.
- Etkä mennyt. Otit auton.
Hyvä on, ajoin rannalle. Et kai halua
pitää minua lukkojen takana?
En tietenkään, Joe.
En vain halua jäädä yksin.
Tämä on rankkaa aikaa minulle.
Hermoni ovat riekaleina.
Pyydän vain,
että olet kärsivällinen ja ystävällinen.
- En ole tehnyt mitään väärää.
- Et tietenkään ole.
En sallisi sitä. Hyvää yötä, rakas.
Kyllä, karkasin omille teilleni joka ilta.
Muistin, miten olin 12-vuotiaana
karannut katsomaan gangsterielokuvia.
Tällä kertaa en mennyt elokuviin.
Yritin kirjoittaa elokuvaa.
Betty Schaeferin löytämä tarina
jyskytti päässäni kuin veturiletka.
Niinpä aloimme työstää sitä yhdessä
iltaisin, kun studio oli autio.
Olimme hänen
pikkuruisessa työhuoneessaan.
Sain hassun kirjeen Artielta.
Arizonassa on satanut joka päivä.
He sijoittivat juonen sateeseen
ja kuvasivat puolet.
Nyt paistaa aurinko,
eikä aikataulua tiedä kukaan.
- Hyvä.
- Miten niin? Minun on ikävä häntä.
- Tarkoitin, että tämä dialogi on hyvää.
- Onko?
Kyllä,
etenkin jos se hukutetaan musiikkiin.
- Etkö ikinä vihaa itseäsi?
- Jatkuvasti.
lhan vakavasti puhuen teksti on hyvää.
- On hauskaa kirjoittaa kanssasi.
- Kiitos.
Olen hulluna poikaan. Norma
- Kuka on Norma?
- Kuka?
Anteeksi.
En yleensä lue toisten savukerasioita.
Ai tuo. Sain sen ystävältäni.
Hän on keski-ikäinen nainen,
höpsö ja antelias.
Tosiaan. Tämähän on kultaa.
Autoin tekemään tyhmää käsikirjoitusta.
Sehän on vanha tarina.
Autoit aran mummelin tien yli.
Hän olikin monimiljonääri,
joka jätti kaikki rahansa sinulle.
Te lukijat tunnette aina kaikki juonet.
Luepa sivu 10 sillä aikaa,
kun vesi kiehuu. Sopiiko?
Sopii.
Joskus, kun työ ei edistynyt -
- kiertelimme torkkuvilla studioilla.
Emme juurikaan jutelleet. Kävelimme
vain studioitten välisillä kujilla -
- tai lavasteissa,
joita valmisteltiin kuvauksia varten.
Juuri sellaisella kävelyretkellä
hän kertoi minulle nenästään.
Katso tätä katua.
Se on pahvinen, ontto, epäaito
ja pelkkää silmänlumetta.
Pidän siitä enemmän kuin
mistään muusta kadusta.
Ehkä se johtuu siitä,
että leikin täällä lapsena.
Olitko lapsinäyttelijä?
En. Synnyin parin korttelin päässä
Lemon Grove Avenuella.
Isä oli sähköasentaja.
Äiti on yhä puvustamossa.
- Olet toista sukupolvea.
- Kolmatta.
Isoäiti oli Pearl Whiten sijainen.
Olen elokuvaperheestä.
Minusta odotettiin suurta tähteä.
Opiskelin kymmenen vuotta
näyttelemistä, lausuntaa ja tanssia.
Studio teki koekuvauksen.
Nenästäni ei pidetty.
Se oli hiukan vino.
Annoin lääkärin korjata sen.
Sen jälkeen nenäni kyllä kelpasi
mutta näyttelemiseni ei.
- Hyvää työtä.
- Maksoin siitä 300 dollaria.
- Olipa surullista.
- Ei lainkaan!
Tulin järkiini. Aloitin postituksesta,
ja nyt olen lukija.
Myönnä pois, että itket iltaisin
menetettyjä lähikuvia ja gaaloja.
En ikinä. Mitä vikaa
kameroitten tässä puolessa on?
- Täällä on hauskempaa.
- Eläköön Betty Schaefer.
- Nyt suutelen nenääsi.
- Ole hyvä.
Saanko sanoa, että tuoksut hyvälle?
- Se johtuu uudesta shampoostani.
- Se ei johdu shampoosta.
Tuoksu muistuttaa
vastapestyjä nenäliinoja -
- tai upouutta autoa.
- Minkä ikäinen sinä olet?
- 22.
Olet fiksu tyttö. 22 on verraton ikä.
Jos haluamme saada työn valmiiksi,
sinun kannattaa pysyä loitolla minusta.
Jos tulen liian lähelle sinua,
riisu kenkäsi ja lyö minua sillä päähän.
Palataan kirjoituskoneitten ääreen
Washington Squaren kautta.
Mitä nyt, Max? Haluatko pestä auton?
Vai vakoiletko vapaa-aikanasi?
Ylittäkää piha varoen.
Madame saattaa katsella.
Voin käyttää keittiön portaita
ja riisuuntua pimeässä.
En utele, missä mr Gillis käy iltaisin.
Miksi et? Kirjoitan käsikirjoitusta
ja aion saada sen valmiiksi.
Minä olen vain
hyvin huolissani madamesta.
Niin olet. Me emme auta häntä yhtään.
Ruokimme häntä valheilla,
kun hän valmistautuu kuvauksiin.
- Mitä tapahtuu, kun totuus paljastuu?
- Niin ei tule käymään.
Se on minun tehtäväni
ja on ollut jo kauan.
Teidän täytyy ymmärtää, että löysin hänet
16-vuotiaana. Minä tein hänestä tähden.
En voi antaa hänen tuhoutua.
- Sinäkö teit hänestä tähden?
- Ohjasin hänen varhaiset elokuvansa.
Niihin aikoihin
oli kolme nuorta, lupaavaa ohjaajaa:
D. W. Griffith, Cecil B. DeMille
ja Max von Mayerling.
Ja hän teki sinusta palvelijan.
Pyysin itse päästä takaisin,
vaikka se voikin vaikuttaa nololta.
Olisin voinut jatkaa uraani -
- mutta kaikki tuntui sietämättömältä,
kun hän oli jättänyt minut.
Minä olin nähkääs
hänen ensimmäinen aviomiehensä.
Olet täällä, Joe.
Milloin tulit kotiin?
Missä oikein olit, Joe?
Onko kyse naisesta? Tiedän, että on.
Kuka hän on? Miksi en voi kysyä sinulta?
Minun on saatava tietää.
NIMETÖN RAKKAUSTARINA
JOSEPH C. GILLIS
JA BETTY SCHAEFER
Mikä on hätänä?
Herää, Betty.
Miksi tuijotat minua tuolla tavalla?
Tuijotinko? Anteeksi.
Mikä sinua oikein vaivaa tänään?
- Mikä on?
- Jotain on tapahtunut.
- En halua puhua siitä.
- Miksi et?
En vain halua.
Mitä olet kuullut? Sano suoraan.
Koskeeko se minua?
Betty, asiaa ei kannata kierrellä.
Puhutaan siitä.
- Sain sähkeen Artielta.
- Artieltako? Mitä on tapahtunut?
Hän haluaa minun lähtevän Arizonaan.
Vihkiminen maksaa siellä
kuulemma vain kaksi dollaria.
Säästyisimme häämatkaltakin.
Miksi et lähde? Käsikirjoitus
valmistuu torstaihin mennessä.
Älä itke. Menet naimisiin.
Sitähän sinä halusit.
En halua enää.
- Miksi et? Etkö rakasta Artiea?
- Tietysti rakastan. Rakastan häntä aina.
En vain ole enää rakastunut häneen.
Mitä tapahtui?
Sinä tapahduit.
Vasta kun palasin outoon vankilaani,
aloin tajuta tilanteen.
Siinä se oli: Betty Schaeferin tulevaisuus
minun käsissäni.
Betty Schaefer oli kihloissa
mukavan Artie Greenin kanssa -
- mutta hän oli rakastunut minuun,
minuun.
Betty oli hölmö, kun ei tajunnut,
että jokin oli pielessä -
- ja minä olin lurjus,
kun en kertonut sitä.
Sellaista ei vain pysty kertomaan
ihmiselle, johon on hulluna.
Ehkä voisin selvitä kertomatta sitä,
ehkä voisin jättää Norman.
Ehkä voisin pyyhkiä
koko ikävän sotkun elämästäni.
Haloo? Onko Gladstone 9281?
Voinko puhua Betty Schaeferin kanssa?
Hän on varmaan jo kotona.
Hei, Betty!
Se oudonkuuloinen nainen soittaa taas.
Mistä oikein on kyse?
- Tässä on Betty Schaefer.
Anteeksi, että soitan näin myöhään,
mutta se on velvollisuuteni.
Asia koskee mr Gillisiä.
Tehän tunnette mr Gillisin?
Miten paljon te itse asiassa
tiedätte hänestä?
Tiedättekö, missä hän elää,
miten hän elää ja millä hän elää?
Kuka olette? Mitä haluatte?
Miten tämä asia kuuluu teille?
Miss Schaefer, yritän vain auttaa teitä.
Yritän säästää teitä suurelta surulta.
Olette ehkä niin nuori, ettette edes tiedä
hänenlaisistaan miehistä.
En tiedä, mitä hän on sanonut,
mutta hän ei asu sukulaisten -
- eikä ystävien luona, ainakaan
sanan tavallisessa merkityksessä.
Kysykää häneltä. Kysykää uudestaan.
Juuri niin, Betty, kysy uudestaan.
Tässä on Joe.
Joe? Missä olet? Mistä oikein on kyse?
Ehkä on parasta,
että tulet itse katsomaan.
Osoite on 10086 Sunset Boulevard.
Älä vihaa minua, Joe.
Tein sen, koska tarvitsen sinua.
Tarvitsen sinua enemmän kuin koskaan.
Katso nyt minua.
Katso käsiäni, kasvojani, silmänalusiani.
Miten voin palata töihin,
kun piinaat minua?
Et tiedä, mitä olen joutunut kestämään
viime viikkoina.
Ostin revolverin. Seisoin peilin edessä,
mutta en pystynyt siihen.
Älä seiso siinä vihaamassa minua.
Huuda minulle, lyö minua,
mutta älä vihaa minua!
Sano, ettet vihaa minua, Joe.
Tässä on 10079, Connie.
Sen täytyy olla tuolla.
- Anna minun tulla mukaan, Betty.
- Ei minulla ole hätää.
Rakastan sinua, Joe.
Rakastan sinua, Joe.
Rakastan sinua.
Mitä aiot tehdä, Joe? Mitä aiot tehdä?
Minä hoidan tämän, Max.
- Hei, Betty.
Minua pelottaa. Onko tämä kamalaa?
Tule sisään.
Oletko käynyt
näissä vanhoissa palatseissa?
Siihen aikaan tienattiin
18000 viikossa verottomana.
Varo laattoja, ne ovat liukkaat.
Valentino tanssi täällä.
- Asutko sinä täällä?
- Kyllä vain.
- Kenen talo tämä on?
- Hänen.
- Kenen?
- Katso ympärillesi. Hän on kaikkialla.
Ellet tunnista kasvoja, olet varmaan
kuullut nimen: Norma Desmond.
- Hänkö soitti?
- Otatko juotavaa?
Täällä on aina samppanjaa ja kaviaaria.
- Miksi hän soitti minulle?
- Mustasukkaisuuttaan.
Eikö olekin paljon roinaa?
Katto on tuotu Portugalista.
Ja katso tätä.
Hänellä on kotiteatteri.
En tullut katsomaan taloa.
Kerro Norma Desmondista.
Siitä juuri yritän kertoa.
Tämä on valtava talo.
Makuuhuoneita on kahdeksan.
Kylpyhuoneissa on upotetut ammeet.
Kellarissa on keilarata.
Täällä on yksinäistä,
joten hän hankki itselleen seuralaisen.
Asetelma on yksinkertainen:
Vanhempi nainen, joka on varakas -
- ja nuorempi mies,
joka on lähes varaton.
- Osaatko kuvitella itse?
- En.
- Annan pari vihjettä lisää.
- Ei! En ole kuullut tästä.
Kukaan ei soittanut minulle,
enkä ole käynyt tässä talossa.
Kerää tavarasi, niin lähdemme.
Kaikki tavaraniko?
18 pukua, mittatilauskengät,
kuusi tusinaa paitaa -
- kalvosinnapit, platinaiset avainketjut
ja savukerasiatko?
- Lähdetään, Joe.
- Minne muka?
Palaisinko yksiöön, jota en voi maksaa?
Kirjoittaisinko juttuja,
joita en saa kaupaksi?
- Jos rakastat minua, Joe.
- Ajattele asiaa käytännöllisesti.
Minulla on täällä hyvä sopimus.
Se on pitkäaikainen.
Minä pidän siitä.
Se ei ehkä ole ihailtavaa.
Sinä ja Artie voitte olla ihailtavia.
En kestä enää katsoa sinua, Joe.
Katsoisitko ovea? Tätä tietä, Betty.
Onnea matkaan, Betty. Voit viimeistellä
käsikirjoituksen matkalla Arizonaan.
Kun palaatte Artien kanssa
ja haluatte uida...
...täällä on allas.
Kiitos, rakas. Kiitos, Joe.
Joe.
Saanko tulla sisään, Joe? En itke enää.
Olen taas kunnossa.
Sano, ettet ole vihainen.
Sano, että kaikki on taas ennallaan, Joe.
Joe.
Mitä sinä teet, Joe?
- Mitä sinä teet?
- Minä pakkaan.
- Jätätkö sinä minut?
- Jätän, Norma.
Etkä jätä. - Max! Max!
Kiitos, kun sain käyttää komeita vaatteita,
ja kiitos kaikista helyistä.
- Loput ovat ylälaatikossa.
- Ne ovat sinun.
Ottaisin ne, mutta ne ovat
liian hienoja Ohion Daytoniin.
Nämä eivät merkitse mitään.
Saat ihan mitä haluat. Mitä haluat?
Rahaako?
Haaskaisit rahasi, Norma.
En ole enää pätevä tähän työhön.
Et saa lähteä. - Max! Max!
- En voi elää ilman sinua.
- Tiedät, etten pelkää kuolemaa.
- Se on oma asiasi.
Luuletko, että valehtelin siitä aseesta?
Hyvä on.
Näetkö? Et uskonut minua.
Nyt luulet, etten uskalla.
- Toki, kunhan kohtaus on hyvä.
- Et välitä, mutta sadattuhannet välittävät!
Tekisit itsemurhan yksinäsi.
Yleisö häipyi 20 vuotta sitten.
- Se on vale! Minut halutaan.
- Ei haluta.
- Entä studio ja DeMille?
- Hän oli kohtelias.
- Studio halusi vain vuokrata autosi.
- Mitä?
DeMille ei hennonut kertoa sitä.
Kukaan ei hennonut.
Se on vale. Minut halutaan.
Saan päivittäin kirjeitä.
Kerro hänelle, Max. Tee se palvelus.
Kerro, ettei elokuvaa tehdä.
Ainoat ihailijakirjeet kirjoitat sinä.
Se ei ole totta. Max!
Madame on kaikista tähdistä suurin.
Minä vien mr Gillisin laukut autoon.
Kuulithan tuon. Minä olen tähti.
Olet 50-vuotias nainen. Kasva aikuiseksi.
Ei 50 vuoden ikä ole kamala,
ellei yritä olla 25-vuotias.
Olen kaikista tähdistä suurin.
Hyvästi, Norma.
Kukaan ei ikinä jätä tähteä.
Se juuri tekee ihmisestä tähden.
Joe! Joe!
Joe!
Joe!
Tähdet ovat iättömiä, eivätkö olekin?
Tässä vaiheessa tulitte mukaan.
Palasimme uima-altaalle,
jollaisen aina halusin saada.
Aamu on valjennut,
ja minut on kuvattu tuhanteen kertaan.
Sitten he hakivat pari vesuria
ja onkivat minut altaasta varoen.
On hassua, miten
hellävaraisesti kuollutta käsitellään.
Minut vedettiin rantaan
kuin valaanpoikanen.
Sitten tutkittiin tuhot,
ihan vain raporttia varten.
Siinä vaiheessa paikka kuhisi poliiseja,
toimittajia, naapureita, ohikulkijoita.
Hälinää oli yhtä paljon kuin
supermarketin avajaisissa.
Jopa uutiskuvaajat kaahasivat paikalle.
Tästä jutusta riitti iloa kaikille.
Tunteettomat ryökäleet.
Mitä he tekisivät Normalle?
Vaikka hän voisi oikeudessa vedota
intohimorikokseen ja mielenhäiriöön -
- otsikot tekisivät hänestä lopun.
; ; Unohdettu tähti tappajana. ; ;
; ; lkääntyvä näyttelijätär. ; ;
; ; Eilispäivän elokuvakaunotar. ; ;
Kuolinsyyntutkijan toimistoon.
Saanko kuolinsyyntutkijalle?
- Kuka käyttää puhelinta?
- Minä. Mene pois. Tämä on tärkeämpää.
Onko Timesissa? Hedda Hopper puhuu
Norma Desmondin makuuhuoneesta.
Älä toista. Kirjoita vain muistiin.
Oletko valmis?
Päivä koittaa murhatalossa,
ja entinen tähti Norma Desmond -
- on täydellisesti sokissa.
Hiljaisuuden verho ympäröi häntä,
kun hän istuu budoaarissaan...
Alkoiko riita yllättäen?
Olitteko kiistelleet aiemmin?
Miten ase sattui olemaan käsillä?
Missä tapasitte miehen ensi kertaa?
Mistä hän tuli? Kuka hän on?
Vihasitteko häntä?
Olitteko suunnitellut tällaista aiemmin?
Oliko kyse murrosta?
Yrittikö mies varastaa teiltä jotain?
- Uutiskuvaajat tulivat kameroineen.
- Aja heidät pois. Nyt ei sovi kuvata.
No niin, miss Desmond.
Onko teillä mitään kerrottavaa?
Kamerat... Mitä nyt, Max?
- Kamerat ovat saapuneet.
- Ovatko?
- Sano DeMillelle, että tulen heti.
- Mistä on kyse?
Saamme hänet tällä konstilla alakertaan.
Haetaan auto oven eteen. - Hyvä on.
- Kaikki on valmiina, madame.
- Kiitos, Max.
Anteeksi, hyvät herrat, mutta
minun pitää valmistautua kohtaukseen.
- Mitä tapahtuu?
- Kertokaa jotain.
Onko hän tunnustanut?
- Onko kaikki valmista?
- Melkein.
- Ovatko valot valmiina?
- Kyllä ovat.
No niin, kaverit, pysykää loitolla!
Hiljaa!
Valot!
Oletko valmis, Norma?
Mikä kohtaus tämä on?
Missä minä olen?
Tämä on palatsin portaikko.
Niin tietenkin...
Alhaalla odotetaan prinsessaa.
Olen valmis.
No niin. Kamerat! Olkaa hyvä!
Kamerat käynnistyivät siis sittenkin.
Elämä, joka voi olla oudon armelias,
oli säälinyt Norma Desmondia.
Unelma, johon hän oli epätoivoisesti
takertunut, otti hänet syleilyynsä.
En voi jatkaa tätä kohtausta.
Olen niin onnellinen.
Mr DeMille, saanhan sanoa pari sanaa?
Kiitos.
Olen niin onnellinen, kun sain
palata studiolle tekemään elokuvaa.
Ette arvaakaan, miten olen kaivannut
teitä. Lupaan, etten jätä teitä enää ikinä.
Salomen jälkeen teemme
uuden elokuvan, ja sitten taas uuden!
Tämä on näet elämäni
ja tulee aina olemaankin. Muuta ei ole.
Olemme vain me ja kamerat -
- ja nuo ihanat ihmiset tuolla pimeässä.
No niin, mr DeMille.
Olen valmis lähikuvaan.