Tip:
Highlight text to annotate it
X
SEITSEMÄS SINETTI
Ja kun Karitsa avasi
seitsemännen sinetin -
tuli taivaassa äänettömyys
jota kesti noin puoli hetkeä.
Ja ne seitsemän enkeliä
joilla oli ne seitsemän pasunaa -
hankkiutuivat puhaltamaan
pasunoihin.
Kuka olet?
-Olen Kuolema.
Tulitko hakemaan minut?
-Olen jo kauan kulkenut vierelläsi.
Tiedän.
Oletko valmis?
-Ruumiini pelkää, minä en.
Odota hetki. -Sitä kaikki toivovat.
Minulta on turha pyytää lykkäystä.
Sinähän pelaat shakkia?
-Mistä tiesit?
Maalaukset ja laulut kertovat.
Olen aika taitava pelaaja.
-Et yhtä taitava kuin minä.
Miksi haluat pelata kanssani?
-Ei kuulu sinulle.
Ei niin.
Ehtona on, että saan elää
niin kauan kun pärjään pelissä.
Jos voitan, päästät minut.
Sinä sait mustat.
Ne sopivatkin hyvin.
Syleilyssä reisien.
Huorien ja lunttujen.
Ompi elo auvoisaa.
Siks' miestä laulattaa.
Meidän Herramme taivaassa.
On kovin kaukana.
Vaan veli Saatana.
Häntä tapaat kadulla.
Ihmiset puhuvat jo
ennusmerkeistä ja muusta.
Hevoset syövät toisiaan
ja haudat aukenevat.
Vainajien jäännöksiä
ympäri hautuumaata.
Eilen oli taivaalla
nähty neljä aurinkoa.
Kerrotko tien majataloon?
Neuvoiko hän tien?
-Ei oikeastaan.
Mitä hän sanoi?
-Eipä juuri mitään.
Oliko hän mykkä?
-Enpä väittäisi niin, herra.
Hän oli erityisen ilmeikäs puhuja.
Kyllä vain.
Puhui vain kovin synkkiä.
Huomenta.
Oletko saanut syödäksesi?
Harmi, etten osaa syödä ruohoa.
Voisitko opettaa?
Nyt on kovat ajat
eikä täällä piitata taiteesta.
Mia, herää!
Arvaapa mitä minä näin.
-Mitä ihmettä?
llmestyksen.
Se oli niin todellisen oloinen.
Jaaha, näit taas omiasi.
Kyllä se oli hän.
Kuka sitten?
-Pyhä Neitsyt Maria.
Ihanko oikeasti?
-Olisin voinut vaikka koskettaa.
Hänellä oli kultakruunu
ja sininen kultakukkainen puku.
Paljain jaloin ja pienin käsin
hän opetti lasta kävelemään.
Hän huomasi minut
ja hymyili.
Sain kyyneleet silmiini.
Kun pyyhin niitä, hän katosi.
Kaikkialla tuli aivan hiljaista.
Taivaassa ja maan päällä.
Voitko uskoa?
Kylläpä sinä keksit.
-Et usko, mutta niin tapahtui.
Ei sinun maailmassasi
vaan toisessa todellisuudessa.
Siinäkö, missä näit kun itse Piru
maalasi hännällään vaununpyörää?
Jaksatpa jankuttaa siitä.
-Maalia löytyikin omista käsistäsi.
Hyvä on, silloin pistin omiani.
Halusin, että uskotte oikeat näkyni.
Pidä ne näyt omana tietonasi.
Muuten sinua luullaan hulluksi.
Etkä sinä hullu ole, vielä.
Vaikka ihan varma en voi olla.
-En minä ole pyytänyt tätä.
Minkä sille voi, jos kuulen ääniä.
Tai jos pirut, enkelit
ja pyhä Neitsyt pitävät seurastani.
Enkö ole sanonut
että minua ei saa herättää?
Olen pyytänyt ja rukoillut.
Olkaa hiljaa.
Mikael, puttiputtipuu...
Kunpa hän saisi enemmän kuin me.
-Hänestä tulee suuri akrobaatti.
Tai jonglööri, joka osaa tempun
jossa muut epäonnistuvat.
Minkä tempun?
-Saada pallot pysymään ilmassa.
Se on mahdotonta,
-Meille onkin, mutta ei hänelle.
On sinulla haaveita.
Tein viime yönä laulun,
Valvoin melkein koko yön.
Haluatko kuulla sen?
-Toki. Pakahdun uteliaisuudesta.
Kyyhky liljanoksalla.
Keskikesän aikaan.
Ylistää Jeesus Kristusta
Laulaa riemua taivaan.
Nukutko sinä?
-Se oli oikein kaunista.
Ei se vielä loppunut.
-Ei niin, mutta minä nukun hetken.
Voit laulaa loput myöhemmin.
-Sinä vain nukut ja nukut.
Sopiiko tällainen naamio
nyt näyttelijälle?
Kieltäytyisin koko hommasta
elleivät papit maksaisi niin hyvin.
Esitätkö Kuolemaa?
-Pelästytän vain ihmiset tällä.
Missä näytelmä esitetään?
-Pyhimysten muistojuhlissa.
Oikein kirkonrappusilla,
hemmetin hienoa.
Eikö esitetä jotain säädytöntä?
Kansa pitää sellaisesta.
Hölmö, maassahan riehuu kulkutauti.
Papit tahtovat kuolemaa
ja moraalisaarnoja.
Entä roolijako? -Sinä typerys
saat esittää ihmissielua.
Se on arvatenkin surkea rooli.
-Kuka täällä oikein määrää?
Minä kai olen joukon johtaja.
Hullut, miettikää tätä lakia.
Elämänlankanne on kovin ohutta.
Ja päivänne luettuja.
Naiset tuskin lankeavat
tähän rooliasuun.
Kuule, Jof.
-Mitä nyt?
Ole ihan hiljaa, älä sano mitään.
-Vaikenen kuin muuri.
Rakastan sinua.
Mitä tämä esittää?
-Kuolemantanssia.
Kuolema tanssittaa kaikki pois.
Miksi noita töhertelet?
-Muistutan ihmisiä kuolevaisuudesta.
Eivät he siitä ilostu.
-Miksi helvetissä pitäisi?
Ihmisiä on hyvä joskus pelotella.
-He ummistavat silmänsä taulultasi.
Höpsis. Pääkallo on kiinnostavampi
kuin yksikään alaston nainen.
Jos pelottelet heitä...
-He alkavat ajatella.
Ja pelkäävät yhä enemmän.
Syöksyvät joukolla pappien syliin.
-Ei kuulu minulle.
Sinä vain maalaat. -Näytän miten
tanssi sujuu. Päättäkööt itse.
Kansa raivostuu, -Kuten aina.
Sitten maalaan jotain hauskempaa.
Täytyyhän sitä jollain elää
kunnes rutto vie.
Rutto... pirullista
Näkisitpä ne paiseet.
Ruton syömä ruumis
vain kuivuu kasaan.
Taitaa näyttää pahalta.
-Jo vain.
Uhri repii paiseitaan.
Puree kätensä auki
ja kynsii suonensa rikki.
Hänen huutonsa kuuluu kaikkialle.
Pelästyitkö?
-Minäkö? Et tunne minua.
Mitä olet tuonne maalaillut?
Ihmispolot luulevat
että tauti on Jumalan rangaistus.
Syntiset vaeltavat läpi maan
piiskaten itseään ja toisiaan.
Lyövätkö he itseäänkin?
-Se onkin paha näky.
Hyppään ojaan, jos tulevat vastaan.
Löytyisikö sinulta viinaa?
Olen juonut pelkkää vettä.
Olen janoinen kuin kameli.
-Taisit sittenkin pelästyä.
Tahdon ripittäytyä rehellisesti
mutta sydämeni on tyhjä.
Tyhjyys on kuin peili
josta katselen omaa kuvaani.
Pelko ja inho täyttävät minut.
Olen ollut välinpitämätön
ja joutunut ulkopuolelle.
Elän kuin henkimaailmassa
unien ja haaveiden keskellä.
Ja silti et halua kuolla.
-Kyllä haluan.
Mitä sitten odotat?
-Haluan tietää.
Haluat takuun.
-Kutsu sitä miksi haluat.
Miksi se on niin vaikeaa?
Miksi Jumala piiloutuu?
On vain puolittaisia lupauksia,
tarinoita ihmeteoista.
Mitä tässä voisi uskoa?
Kun haluaa, mutta ei voi.
Entä ne, jotka eivät edes halua?
Haluaisin tuhota Jumalan sisälläni.
Miksi Hän pysyy siellä
tuottaen tuskaa ja nöyryytystä?
Vaikka kiroan hänet, hän ei poistu.
Hän vain jatkaa pilkkaamista.
En pääse hänestä.
Kuuletko?
-Minä kuulen.
Haluan tietää, en vain uskoa.
En halua oletuksia vaan tietoa.
Haluan, että Jumala paljastaa
kasvonsa ja puhuu minulle.
Mutta Hän vaikenee.
-Huudan Häntä pimeydessä -
vaan siellä ei tunnu olevan ketään.
-Ehkä ei olekaan.
Silloin on elämä järjetöntä.
Kukaan ei kestä sitä tietoa.
Kuolemasta ja elämän tyhjyydestä.
-Kaikki eivät välitä.
Jonain päivänä hekin katsovat
pimeyteen. -Sinä päivänä.
Nyt ymmärrän. Me teemme
pelostamme epäjumalankuvan -
ja sitä kutsumme Herraksemme.
-Huolehdit turhaan.
Kuolema kävi luonani aamulla.
Pelaamme shakkia yhdessä.
Saan tilaisuuden korjata
erään asian. -Minkä asian?
Koko elämäni olen etsinyt
turhuuksia, puhunut tyhjänpäiväisiä.
Kaikki on ollut turhaa.
En ole katkera.
Useimpien elämä on sellaista.
Mutta tämän lykkäyksen
haluan käyttää järkevästi.
Senkö takia pelaat?
-Kuolema on hyvä taktikoimaan.
Mutta vielä en ole menettänyt
ainoatakaan pelinappulaa.
Miten aiot voittaa pelin?
Siirrän vain lähettiä ja ratsua.
Hän ei ole huomannut mitään.
Seuraavaksi hyökkään sivustaan.
Täytyypä muistaa.
Petturi, huijaat minua.
Me näemme vielä.
Löydän kyllä ratkaisun.
Tapaamme majatalossa.
Jatkamme peliä siellä.
Tämä on käteni.
Voin liikuttaa sitä.
Siinä virtaa vereni.
Aurinko on vielä korkealla -
ja minä, Antonius Block -
pelaan shakkia Kuoleman kanssa.
Palasimme juuri kaukomailta,
herrani ja minä.
Ymmärtääkö pikku Pictor?
Ristiretkeltäkö?
-Juuri niin.
Kymmenen vuotta pyhässä maassa
petojen ja pakanoiden armoilla.
Viini ja naiset myrkyttivät mielen,
täit ja kuume ruumiin.
Kaikki tämä Jumalan kunniaksi.
-Jumalan kunniaksi.
Ristiretkemme oli älytön.
Vain tosi idealisti keksii moisia.
Ruttotarinasi olivat hurjia.
-Todellisuus on vielä pahempaa.
Takapuoli löytyy aina takaa,
näinhän se on.
Takapuoli on takana.
Toden totta.
Tässä näet aseenkantaja Jönsin.
Hän nauraa Kuolemalle ja Jumalalle.
Höröttää itselleen ja hymyilee
tytöille. Elää omassa maailmassaan.
On uskollinen vain itselleen
ja omastakin mielestään naurettava.
Yhdentekevä niin taivaassa
kuin helvetissäkin.
Mihin aiot haisevan soppasi?
Tuo on ollut lihallisessa
yhteydessä paholaisen kanssa.
Pääsipä jalkapuuhun.
-Hän joutuu huomenna roviolle.
Piru täytyy pitää loitolla.
-Siihen siis tuo löyhkäävä litku.
Ison mustan koiran veri
ja sappi tehoavat parhaiten.
Pi... piru ei kestä sen hajua.
-En minäkään.
Näitkö paholaisen?
Älä puhu hänelle.
-Onko se vaaraksi?
En tiedä, mutta hänen syytään
on meitä kiusaava kulkutauti.
Domine Jesus Christus filius Dei...
Voi kuinka kohtalo kiusaa.
Sinua, ystävä parkaa.
Ensin elämäsi kunnossa.
Sitten kuhiset jo matoja.
Onko sinun pakko laulaa?
-Ei toki.
Miksi näytät noin
hämmästyneeltä?
Kuolleilta varastaminen
on nykyään kannattavaa puuhaa.
Aiot juosta kylään lavertelemaan.
Ei kannata.
Jokainen pitäköön huolen itsestään.
Turha ruveta huutamaan.
Kukaan ei kuule.
Ei edes Jumala.
Sitä ei kannata ihmetellä.
Tunnistan sinut
vaikka siitä onkin aikaa.
Raval Roskilden pappisseminaarista.
Doctor Mirabilis
Coelestis et Diabilis, eikö vain?
Sinä sait herrani lähtemään
ristiretkelle pyhään maahan.
Oletko hermostunut?
Sattuuko vatsaan?
Nyt ymmärrän. Viime vuodet
eivät olleetkaan turhia.
Meillä oli asiat liian hyvin,
Herra halusi kurittaa ylpeitä.
Hän lähetti sinut
sylkemään taivaallista myrkkyäsi.
Toimin hyvässä uskossa.
-Opitpahan lopulta.
Löysit paremman toimen
varkaiden ja roistojen joukossa.
Eikö niin?
Olkoon, en ole verenhimoinen,
Mutta muista tämä:
jos vielä tapaamme, merkitsen
roistonkasvosi omakätisesti.
Oikeastaan tulin
vain täyttämään vesisäiliöni.
Olen Jöns,
Mukava ja puhelias nuorimies.
Ajattelen ja teen
vain hyviä ja jaloja asioita.
Hyvästi, tyttö.
Olisin voinut raiskata sinut -
mutta sen sortin rakkaus
on käynyt tylsäksi pidemmän päälle.
Tarvitsen muuten emännän.
Osaatko laittaa ruokaa?
Olen tosin naimisissa, mutta
akka on ehkä hyvinkin kuollut.
Tarvitsen siis emännän.
Tule nyt hemmetissä.
Pelastin henkesi.
Olet velkaa yhtä sun toista.
Saamarin silmänkääntäjät.
-Naurettavaa puuhaa.
Hei linnunpelättimet,
lopettakaa jo.
Sivistymättömät hölmöt.
Olen takana kunnes vuoroni tulee.
Herjetkää jo parjaamasta!
Puussa istuu hevonen kiekuva
Leveän tien portti on kapea
Paholainen tanssii rannalla
Kana naukuu synkässä meressä
Kala kuolee päiviemme veressä
Paholainen kykkii rannalla
Käärme räpyttelee taivaalla
Hiiri nauraa kalpeaa neitoa
Paholainen juoksee rannalla
Pukilla on kaksiteräinen kieli
Aallot lyövät kuin ihmisen mieli
Paholainen räiskii rannalla
Puussa istuu hevonen kiekuva
Leveän tien portti on kapea
Paholainen tanssii rannalla
Kana naukuu synkässä meressä
Kala kuolee päiviemme veressä
Paholainen kykkii rannalla
Käärme räpyttelee taivaalla
Hiiri nauraa kalpeaa neitoa
Paholainen juoksee rannalla
Emakko munii ja kissa kylvää
Mustan yön pimeys aamuun jää
Paholainen on yhä rannalla
Jumala rankaisee meitä.
Musta surma
tulee saamaan meidät kaikki.
Te töllistelevät elukat.
Te, jotka istutte turpeina
ja itseenne tyytyväisinä -
tämä voi olla viimeinen hetkenne.
Kuolema seisoo selkäinne takana.
Hänen päälakensa
kimmeltää auringossa.
Viikate salamoi
kun hän nostaa sen päänne ylle.
Kenet teistä hän vie ensin?
Sinä, joka toljotat kuin vuohi.
Vedätkö ennen iltaa
viimeisen henkäyksesi?
Sinä nainen, kukoistava
ja täynnä elämänhalua.
Kalpenetko ja sammut
ennen aamunsarastusta?
Sinä isonenäinen siellä,
yksinkertainen ilme naamallasi.
Vieläkö saat vuoden päivät
levittää maailmaan jätteitäsi?
Ettekö te hullut ymmärrä
että te kaikki kuolette?
Jonain päivänä, ellette jo tänään
sillä olette tuhoon tuomittuja.
Kuulkaa mitä sanon.
Tuomittuja!
Herra, armahda meitä.
Älä vihassasi
käännä meiltä kasvojasi.
Siunaa meidät poikasi
Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Maailmanlopun puheetko
ihmisiä ruokkivat?
Kuka niitä vakavasti ottaa.
Herra nauraa vaan.
Saanen kuitenkin huomauttaa -
että olen kuullut useimmat
niistä taruista joita kerrotaan.
Edes satu Isästä. Pojasta ja
Pyhästä Hengestä ei liikauttanut.
Mitä karjut? -Olen seppä Plog
ja sinä aseenkantaja Jöns.
Paljon mahdollista.
-Oletko nähnyt vaimoani?
Muistuttaako hän sinua?
Juoksen karkuun jos näen.
Et siis ole nähnyt häntä?
-Ehkä hän on karannut.
Tiedätkö jotain?
-Koko lailla, vaan en vaimostasi.
Kysy oluttuvasta.
Rutto on levinnyt länsirannikolle.
Kansaa kuolee kuin kärpäsiä.
Yleensä kauppa käy hyvin.
Nyt on koko varasto myymättä.
Puhuvat tuomiopäivästä.
Ja ne kauheat ennusmerkit sitten.
Joku nainenkin synnytti
kuulemma vasikanpään.
Ihmiset pakenevat
ja levittävät ruttoa.
Sitä saa olla tyytyväinen kun on
oma koti ja itsekin vielä kävelee.
Moni on kuollut
puhdistautuessaan tulessa.
Papin mukaan on parempi kuolla
tulessa kuin elää helvetissä.
Loppu on käsillä. Sitä ei vaan
kukaan uskalla sanoa ääneen.
Kaikki ovat pelosta suunniltaan.
Olethan sinäkin.
-Onneksi olen.
Tuomiopäivänä enkelit laskeutuvat
ja haudat avautuvat.
Kauhea paikka.
Osta tämä koru, saat halvalla.
-Ei ole varaa.
Se on aitoa hopeaa. -Kaunis on.
Mutta liian kallis minulle.
Ovatko herrat nähneet vaimoani?
-Onko hän hukassa?
Sanovat hänen karanneen.
Jonkun näyttelijän kanssa.
Onpa surkea maku. Anna mennä vain.
-Olet oikeassa.
Mutta haluaisin tappaa hänet.
-No se on tietysti asia erikseen.
Tapan sen näyttelijän myös.
-Näyttelijän?
Sen, jonka kanssa hän karkasi.
-Miksi ihmeessä?
Etkös sitä tajua?
-Jaa näyttelijän. Nyt ymmärrän.
Niitä onkin ihan liikaa. Ne pitäisi
tappaa jo ammattinsa vuoksi.
Istut siinä valehtelemassa.
-Mitä, minäkö?
Olet itsekin näyttelijä.
Kumppanisi vei Plogin vaimon.
Oletko sinäkin näyttelijä?
-En erikoisempi.
Sinutkin pitäisi päästää päiviltä.
-Oletpa hupaisa.
Kalpenit. Huono omatunto vai?
Hauska veikko. Eikö vain olekin?
Jaaha, ei ole.
Kenties meidän pitäisi merkitä
roistonkasvosi omakätisesti.
Mitä olet tehnyt vaimolleni?
Miksi haluatte satuttaa minua?
En ole haastanut riitaa.
Lähden kyllä heti enkä palaa.
-Nouse ylös, että kaikki kuulevat.
Puhu kuuluvammin.
Seiso päälläsi
kuten kunnon ilveilijä.
Mitä olet tehnyt vaimolleni?
Älä siinä makaa. Tanssi meille.
Matki karhua.
-En osaa.
Sehän nähdään.
Ylös. Matki karhua.
-En jaksa enää.
Muistatko, mitä lupasin tehdä
kun seuraavaksi tapaamme?
Olen sanojeni mittainen mies.
Mikä hänen nimensä on?
-Mikael.
Minkä ikäinen?
-Yli vuoden.
Hän on iso ikäisekseen.
-Niinkö? Onhan hän iso poika.
Taisit olla mukana esityksessä.
-Menikö se huonosti?
Olet kauniimpi ilman maalia.
Tuo hamekin sopii paremmin.
Niinkö? Jonas Skat häipyi
ja jätti meidät pulaan.
Onko hän miehesi?
-Jonasko? Ei.
Se toinen on minun mieheni.
Hänen nimensä on Jof.
Olemme nyt kahden, Pakko kai
alkaa taas tehdä temppuja.
Osaatteko temppujakin?
-Jof on taitava jonglööri.
Tuleeko pojastakin akrobaatti?
-Jof haluaa niin.
Entä sinä? -En tiedä.
Ehkä hänestä tulee ritari.
Ei sekään kovin hauskaa ole.
-Et näytä iloiselta.
Oletko väsynyt?
-Olen.
Minulla on surkeaa seuraa.
-Aseenkantajasi vai?
En tarkoita häntä vaan itseäni.
Ymmärrän.
-Ymmärrätkö todella?
Kyllä, varmasti.
Ihmettelen usein
miksi ihmiset kiusaavat itseään.
Mia!
Jof, mitä on tapahtunut?
Mitä oikein olet tehnyt?
Tule tänne istumaan.
Missä olet ollut?
Anna kun katson.
Olit tietysti juopottelemassa.
En ole juonut pisaraakaan.
-Taisit rehennellä ilmestyksilläsi.
Ihmiset eivät pidä haaveilijoista.
-En puhunut sanaakaan enkeleistä.
Sitten taisit laulaa ja tanssia.
Pitääkö sinun aina esiintyä?
Ihmiset suuttuvat, tiedät sen.
-Katso mitä ostin sinulle.
Ei sinulla ole varaa tähän.
-Ostin nyt kuitenkin.
Voi Jof!
He pieksivät minut kunnolla.
-Mikset lyönyt takaisin?
Minua pelotti.
Tulin vain vihaiseksi.
Sen voit uskoa.
Karjuin kuin leijona.
Pelästyivätkö he?
-Eivät, nauroivat vain.
Voi Mikael!
Tuppituppituu!
Hän tuoksuu niin hyvälle.
-Ja on vankkaa tekoa.
Se sopii akrobaatille.
Tässä on mieheni Jof.
Iltaa. -Iltaa.
Kehuin juuri vaimollesi
komeaa poikaanne.
Hän tuottaa vielä iloa.
-Hän on hieno poika.
Onko mitään tarjottavaa?
-Ei tarvitse.
Olen poiminut mansikoita.
Ja löytyyhän sitä maitoakin.
Itse lypsettyä. Jos Ritarille
vain kelpaa, se olisi suuri kunnia.
Istukaa alas, minä tuon ruuan.
Mihin aiotte täältä?
-Pyhimysten muistojuhliin.
Neuvoisin toisin.
-Miksi niin?
Rutto riehuu rannikolla.
Kymmeniätuhansia on kuollut.
Että niin paljon,
Saanen ehdottaa
että liitytte seuraani.
Voitte jäädä vieraakseni
tai jatkaa turvalliseen suuntaan.
Ahomansikoita tuolta mäeltä.
En ole ennen nähnyt näin isoja.
Kylläpä tuoksuvat.
Hyvää ruokahalua.
-Nöyrimmät kiitokseni.
Ehdotus on kyllä hyvä.
Minun täytyy harkita hieman.
Olisi hienoa saada seuraa,
Metsässä on peikkoja ja ryöväreitä.
Ihan järkevää, täytyy miettiä.
Olenhan nyt vastuussa ryhmästä.
Taidan siis olla joukon johtaja.
"Taidan siis olla joukon johtaja."
Saako olla mansikoita?
-Tuo mies pelasti minut.
Liittykää seuraan.
-Ritarin Jöns esittää kiitoksensa.
Elämä on ihanaa.
-Silloin tällöin.
Joka päivä on yhtä ihana.
Niin yksinkertaista on elämä.
Kesä on tietysti talvea parempi
kun ei tarvitse palella.
Kevät on kaikkein ihanin.
-Haluatteko kuulla kevätrunoni?
Haen vain soittopelini.
-Anna olla.
Vieraamme eivät ehkä halua.
-Kaikin mokomin. Sävellän itsekin.
Ette varmaan ole kuulleet
laulua kevytkenkäisestä lahnasta.
Ette taida kuulla nytkään.
Jotkut eivät arvosta taidettani.
Herkkä sieluni ei tohdi kiusata.
Elämässä on paljon huolenaiheita.
-Kaksin on helpompaa.
Onko sinulla joku? -Oli minulla.
Missä hän on nyt?
-En tiedä.
Näytät juhlalliselta.
Rakastitko häntä?
Leikimme kuten vastanaineet aina.
Tein lauluja hänen silmistään,
nenästään, kauniista korvistaan.
Kävimme metsällä. Tanssimme
iltaisin. Talo oli täynnä elämää.
Otatko mansikoita?
Usko on kärsimystä.
Kuin rakastaisit jotain
jota et koskaan näe.
Mutta se tuntuu nyt
kovin epätodelliselta.
Samantekevältä.
-Enää et näytä niin juhlalliselta.
Tulen aina muistamaan tämän.
Hiljaisuuden ja varjot.
Muistan maidon ja mansikat -
kasvonne illan hämärtyessä -
nukkuvan pojan
ja Jofin soittopelin.
Yritän muistaa mitä puhuimme -
ja kannan muistoa käsissäni -
yhtä varoen kuin maitokulhoa.
Se olkoon minulle merkkinä.
Se riittäköön.
Olen odotellut.
Tuli viivytyksiä. Paljastin sinulle
suunnitelmani, voin luovuttaa.
Sinun siirtosi, ole hyvä.
Miksi näytät noin tyytyväiseltä?
-Se jääköön salaisuudekseni.
Syön lähettisi.
-Oikea siirto.
Taisit petkuttaa?
-Aivan. Menit ansaan.
Mitä naurat?
-Unohda se ja pelasta kuninkaasi.
Oletpa ylimielinen tänään.
-Pelimme huvittaa minua.
Sinun siirtosi. Nopeasti nyt.
-Sinulla on paljon tehtävää.
Mutta tämä peli saa ottaa aikansa.
Otatko ilveilijäparin mukaasi?
Jofin, Mian ja heidän poikansa?
Miksi sitä kysyt?
-Muuten vain.
Missä Jöns on? Täytyy lähteä.
-Varmastikin majatalossa.
Herranen aika,
seppä Ploghan se siinä.
Itkeä pillität yksinäsi.
-Katso nyt minua.
Ulisen kuin pahainen akka.
Vaimoako suret?
-En ole löytänyt häntä.
Naisten kanssa ei voi elää
eikä olla ilmankaan.
Paras laittaa pois päiviltä
kun on vielä hauskaa.
Nalkutusta ja sianmuonaa.
-Itkua ja märkiä kapaloita.
Terävät kynnet ja terävä kieli.
-Riitaa ja pirullinen anoppi.
Ja kun on maatepanon aika...
-Muuttuu ääni kellossa.
Kyyneleitä ja valitusta.
"Etkö anna hyvänyönsuukkoa?"
-"Etkö laulaisi jotain?"
"Et rakasta minua kuten ennen."
-"Et huomannut uutta paitaani."
"Käännät vain selän ja kuorsaat."
-Hyi helvetti.
Olisit tyytyväinen
että eukko häipyi.
Väännän pihdeillä heidän nenänsä.
Kylkiluut kiskon vasaralla.
Lekalla murskaan heidän kallonsa.
Taas hän ulvoo.
Taidan rakastaa häntä.
-Vai rakastaa.
Kuules pikku porsaanpotka,
rakkaus on pelkkää himoa.
Se on petosta ja valheita.
Huiputusta ylimalkaan.
Sattuu se kuitenkin.
-Totta kai.
Rakkaus on rutoista mustin,
Jos siihen edes kuolisi -
mutta yleensä se vain loppuu.
-Ei tässä tapauksessa.
Loppuu se. Vain jotkut hölmöt
ovat kuolleet rakkauden tähden.
Tässä vajavaisessa maailmassa
täydellisintä on rakkaus.
Täydellisessä vajavaisuudessaan.
Sinä onnekas osaat puhua.
Ja jopa uskot oman hölynpölysi.
-Enkä, annan vain neuvoja.
Jos pyydät yhden, saat kaksi.
Olen aikamoisen oppinut mies.
Saanko tulla mukaanne?
Olen niin yksinäinen.
En halua kotiin.
Nauravat minulle siellä.
Kunhan lopetat ulvomisen.
Odota!
Rakas veli!
Varo, hän on oikea riidankylväjä.
-ltkupilliltä tuo näyttää.
Anteeksi, jos satutin sinua.
Olen aika kiivas luonne.
Paiskataan kättä.
Tule syleilyyni, rakas veli.
-Kiitos, ehkä myöhemmin.
Nyt on vähän kiire. Kiitos.
Mitä näenkään?
Tuollahan rakas vaimoni kulkee.
Ja se näyttelijä on ohessa.
Varo vaan.
-Taidat olla se likainen seppä.
Se, joka loukkasi rakkaintani.
kaunista Kunigundaa.
Siis minkä niminen?
-Kunigunda, Oletko tullut kuuroksi?
Lisa hänen nimensä on.
Hullu-Lisa, Lunttu-Lisa.
Uskoton lutka.
-Miten karkeaa.
Sopii tuollaiselle
paskiaiselle kuin sinä.
Sinä kylärakin äpärä
kirppuisissa housuissasi.
Sinuna häpeäisin itseäni niin
että päättäisin päiväni.
Tuhlaat luonnonvoimia.
Odotahan vain, senkin parfymoitu...
-Sottapytty.
Sottapytty! Voisin lennättää
sinut taikurinkärryihisi -
vain yhdellä kunnon pieraisulla.
Sielläpä istuisitte ja...
-Lukisitte monologeja.
Lukisitte monologeja toisillenne
kunnes itse pirunkin korvat soivat.
Voisin mätkiä sinua mahaan niin
että suolet pursuavat korvista.
Voisin tölväistä turpaasi niin
ettet kelpaisi edes ihmissyöjille.
Mitä naurat? Tämä on vakava paikka.
-Etelässä asuu eläin nimeltä apina.
Se muistuttaa ihmistä paljon.
-Entä sitten?
Eipä mitään.
Rakas pikku Plog.
-Mitä?
Rakkaani, anna anteeksi.
-Pian hän alkaa itkeä.
Tämä on niin kauheaa
että ihan itkettää.
Et uskokaan
miten tuo mies huiputti minua.
Jos nyt totta puhutaan...
-Pian jo houkutellaan keitoksilla.
Kotona saat perunakropsua.
Lantun ja puolukoiden kera.
Sehän on lempiruokaasi.
Ensin minun täytyy tappaa tuo.
-Tapa vain. Oikein kunnolla.
En pidä hänestä enää yhtään,
-Luojani, miksi loit naisen?
Hänellä ei muuta ole kuin
irtoparta ja tekohampaat.
Tekohymy ja opitut vuorosanat.
Tapa sinä hänet vain.
Erehdyt, jos luulet minun
ryhtyvän puolustelemaan itseäni.
Olen kiitollinen, jos tapat minut.
-Mitä sanoit?
Muka sekaisin liikutuksesta,
Hän näyttelee voiton kotiin.
Tee jotain äläkä tuijota,
-En voi tappaa, jos emme tappele.
Hänen täytyy ensin
saada minut suuttumaan.
Ystävät, tämän tikarin avulla -
todellisuuteni muuttuu
niin paljon vakaammaksi.
Ihan kouriintuntuvasti.
-Odota, enhän minä pahalla.
Saat anteeksi. Kunigunda.
Hyvästi. Rukoile puolestani.
Voi voi. Enhän minä tätä halunnut.
Aloin jo pitää hänestä.
Hän on kuollut. Noin kuollutta
näyttelijää ei ole ennen nähtykään.
Voi sentään.
No, itsepä hän tätä halusi.
Ja tuon olen vienyt vihille.
Saitpa pikku Lisasi takaisin.
Etkö ole iloinen?
-Näin meidän kesken -
eikö elämä ole aika...
-On se, Mutta älä sitä ajattele.
Aivan kaistapäistä tämä elämä.
Olipa hyvä kohtaus.
Minä osaan tämän homman.
Taidanpa kiivetä puuhun.
Siellä olen turvassa
karhuilta ja kummituksilta.
Huomenna etsin Jofin ja Mian.
Pyhimysten muistojuhlat lähestyvät.
Jospa hiukan laulaisin.
Pikkulintuna laueen...
Käsityöläisiä metsässä,
Sepä mukavaa.
Nehän sahaavat minun puutani.
Hei typerys, mitä oikein teet?
Onko liikaa vaadittu
että vastaisit? Kuka oikein olet?
Aion kaataa puusi. On sinun aikasi.
Ei käy, minulla ei ole aikaa.
-Ei ole vai?
Minun täytyy ehtiä näytökseen. -Se
peruttiin kuolemantapauksen vuoksi.
Minulla on sopimus. -Se on purettu.
Entä perheeni, lapseni?
-Hyi, häpeä.
Minä häpeän. Häpeän kyllä.
Eikö näyttelijöille
sallita poikkeuksia?
Ei tässä tapauksessa.
-Ei ainuttakaan porsaanreikää?
Kuu tuli pilven takaa.
Hyvä, näemme tien paremmin.
Kuu näyttää synkältä tänään.
-Puutkin ovat niin hiljaa.
Ei juuri tuule. -Hän tarkoitti
että ne eivät liikahdakaan.
On aivan hiljaista.
Kuuluisi edes ketun ääniä.
-Tai pöllön.
Tai muiden ihmisten.
Ei vain omaansa.
Mihin olette matkalla?
-Roviolle.
Sehän on se noita.
Miksi keskellä yötä?
Huvit ovat nykyään niin vähissä.
-Ole pir... pyhien nimeen hiljaa.
Piru seuraa häntä kaikkialle.
-Olette siis rohkeita miehiä.
Saahan tästä maksun,
vapaaehtoinen tehtävä.
Kuuletko minua?
Sanovat sinun olleen
paholaisen kanssa.
Miksi kyselet?
-Henkilökohtaisista syistä.
Haluan tavata hänet.
-Miksi?
Haluan kysyä Jumalasta.
Hänen täytyy tietää.
Hänen, jos jonkun.
Tapaat hänet koska vain haluat.
-Miten?
Sinun täytyy tehdä kuten sanon.
Katso silmiini.
Mitä näet? Näetkö hänet?
Näen silmissäsi vain pelkoa.
En mitään muuta.
-Etkö mitään?
Et ketään? -En.
Eikö hän seiso selkäsi takana?
Ei. Tyhjältä näyttää,
Hän on kanssani kaikkialla.
Tunnen hänen kätensä kädessäni.
Nytkin. Tuli ei satuta minua.
-Mistä tiedät?
Onko hän sanonut niin?
-Minä vain tiedän.
Täytyyhän sinun nähdä hänet.
Papitkin näkivät ja huovit.
Pelkäävät niin
etteivät uskalla koskea.
Kuka katkoi hänen kätensä?
-Emme me.
Kuka sitten?
-Kysy tuolta munkilta.
Mitä olet tehnyt tytölle?
Etkö koskaan lopeta kyselyä?
En lopeta koskaan,
-Et kuitenkaan saa vastauksia.
Huovien tappaminen ei auta.
Tyttö on jo melkein kuollut.
Varokaa.
Älkää menkö lähemmäksi.
Ota tämä, se lievittää kipua.
Mitä hän näkee?
-Hän ei tunne kipua.
Et vastannut.
Kuka hänestä nyt huolehtii?
Jumalan enkelit vai Saatana?
Ehkä hän näkee pelkän tyhjyyden.
Se ei voi olla niin,
-Katso hänen silmiään.
Tekee raukka pian löydön,
Kuun valaiseman tyhjyyden.
Olemme voimattomia
koska näemme saman kuin hän.
Meidän pelkomme ovat yhtä.
Lapsirukka. En jaksa enää.
Yistää Jeesus Kristusta
Lauaa riemua taivaan
Pian sarastaa.
Silti on lämmin kuin peiton alla.
Pelottaa.
Tunnemme, että jotain tapahtuu
mutta emme tiedä mitä.
Taitaa tulla tuomiopäivä.
-Viimeinen päivä.
Antakaa vettä!
Minulla on rutto.
-Pysy puun sillä puolen.
Minä pelkään, En halua kuolla!
Olkaa armollisia ja auttakaa.
Puhukaa edes minulle.
Se ei auta yhtään mitään.
Tiedän ettei auta.
Minä kuolen.
Mitä minulle tapahtuu?
Lohduttakaa minua.
Armahtakaa, ettekö näe että...
Kuuleeko kukaan... vettä.
Se on ihan turhaa.
Sanoin, että ihan turhaa.
Auttakaa!
-Etkö kuule kun lohdutan?
Pelataanko peli loppuun?
-Sinun siirtosi.
Söin kuningattaresi.
-Vai niin.
Mia! -Mitä nyt?
Näen jotain kamalaa.
En voi edes ääneen sanoa.
Ritari pelaa tuolla shakkia.
-Mitä kamalaa siinä nyt on?
Näetkö kenen kanssa?
-Yksin tuo näyttää istuvan.
Ei hän ole yksin.
-Kenen kanssa sitten?
Hän pelaa itse Kuoleman kanssa.
-Älä puhu tuollaisia.
Meidän pitää lähteä.
-Emmehän me voi.
Täytyy yrittää. He pelaavat,
eivät he huomaa mitään.
Sinun siirtosi, Antonius Block.
Eikö peli enää kiinnosta?
-Päinvastoin.
Olet levoton. Salaatko jotain?
Huomaat aina kaiken.
Huomaan kaiken ja kaikki.
Olen kyllä levoton.
-Sinä pelkäät.
En muista nappuloiden paikkoja.
Mutta minä muistan.
Et pääse tästä noin helpolla.
Mielenkiintoista.
-Mikä niin?
Shakkimatti on siirron päässä.
Totta.
Nautitko lykkäyksestäsi?
-Kyllä.
Mukava kuulla,
Minä lähden nyt.
Kun seuraavan kerran tapaamme
on sinun ja joukkosi aika käsillä.
Ja sinä paljastat salaisuutesi.
-Ei minulla ole salaisuuksia.
Etkö tiedä mitään?
-Olen tietämätön.
Miten kumma sarastus.
-Taitaa tulla ukonilma.
Tämä on jotain kauheampaa.
Kuuletko miten metsässä ryskää?
Se on vain sade.
-Eikä ole.
Hän on seurannut meitä.
Hän saa meidät kiinni.
Ryömitään kiireesti vaunuun.
Kuolemanenkeli kulkee ohitsemme.
Hän on valtaisa.
-On niin kylmä.
Ristiretkeläiset kertoivat
että olet tulossa kotiin.
Jäin odottamaan sinua.
Muut pakenivat ruttoa.
Etkö tunnista minua?
Olet sinäkin muuttunut.
Olethan se sinä.
Jossain sinun silmissäsi
ja kasvoissasi -
piileskelee se sama
pelokas poika -
joka lähti täältä vuosia sitten.
Se on nyt ohi.
Olen aika väsynyt.
Kadutko lähtöäsi?
-En kadu mitään.
Olen vain vähän väsynyt.
Näen sen.
Ystäväni ovat tuolla.
Pyydä heidät sisään.
Katan pöydän.
"Ja kun Karitsa avasi
seitsemännen sinetin" -
"tuli taivaassa äänettömyys
jota kesti noin puoli hetkeä."
"Ja ne seitsemän enkeliä
joilla oli ne seitsemän pasunaa" -
"hankkiutuivat
puhaltamaan pasunoihin."
"Ja ensimmäinen enkeli
puhalsi pasunaan."
"Niin tuli rakeita ja tulta,
verellä sekoitettuja" -
"ja ne heitettiin maan päälle."
"Ja kolmas osa maata paloi" -
"ja kolmas osa puita paloi" -
"ja kaikki vihanta ruoho paloi."
"Ja toinen enkeli
puhalsi pasunaan."
"Niin heitettiin mereen" -
"ikäänkuin suuri,
tulena palava vuori."
"Ja kolmas osa merta muuttui
vereksi." -Oliko siellä joku?
Ei herra, en nähnyt ketään.
"Ja kolmas enkeli
puhalsi pasunaan."
"Niin putosi taivaasta
suuri tähti" -
"palava kuin tulisoihtu."
"Ja tähden nimi oli Koiruoho."
Huomenta, jalo herra.
Olen Karin, Ritarin vaimo.
Olette tervetullut kotiini.
Olen ammatiltani seppä,
sanoisin jopa varsin taitava.
Tässä on vaimoni Lisa.
Niiaapa herralle.
Hän on aika vaikea luonne.
Mutta ei meillä ole suurempia
kahakoita ollut kuin muillakaan.
Herra, pimeyden keskeltä
huudamme nimeäsi.
Herra, armahda meitä
tyhmiä ja mitättömiä.
Pimeydessä, jossa asut,
jossa me kaikki asumme -
et löydä ketään
joka kuulisi tai välittäisi.
Pyyhi kyyneleesi
ja näe välinpitämättömyytesi.
Herra, sinun täytyy olla
olemassa. Armahda meitä.
Kunpa olisit jo
ulostanut ikuisuuspulmasi.
Nyt taitaa olla myöhäistä.
Vaan viime hetkelläkin -
voi tuntea sen riemun kun saa
heilutella varpaitaan. -Hiljaa.
Vaikenen, mutta väkisin.
Se on täytetty.
Mia, minä näen heidät.
Kaukana ukkostaivaan alla.
Siellä he ovat kaikki.
Seppä, Lisa ja Ritari.
Raval. Jöns ja Skat.
Kuolema kutsuu heidät tanssiin.
He pitävät toisiaan kädestä
ja tanssivat pitkässä rivissä.
Ensin tulee Kuolema.
Hänellä on viikate ja tiimalasi.
Skat on joukon häntäpäässä.
He tanssivat päivänkoitosta pois
juhlalliseen tahtiin.
Pois kohti pimeyden maita.
Sade kastelee heidän kasvonsa.
Se pesee kyyneleet
heidän poskiltaan.
On sinulla noita näkyjä.