King Arthur - Suomi Transcript

KUNINGAS ARTHUR Historioitsijoiden mukaan 1400-luvun tarina kuningas Arthurista ritareineen - pohjautuu sankariin, joka eli tuhat vuotta aiemmin - niin sanotulla pimeällä keskiajalla. Tuoreet arkeologiset todisteet valottavat hänen henkilöllisyyttään. Vuoteen 300 jKr mennessä Rooman valtakunta ulottui Arabiasta Britanniaan. Mutta he halusivat lisää. Lisää maata. Useampia kansoja Rooman alamaisiksi palvelemaan sitä. Tärkein sellainen kansa oli voimakkaat sarmatialaiset idässä. Sillä taistelutantereella kuoli tuhansia. Savun hälvettyä neljäntenä päivänä ainoat henkiin jääneet sarmatialaiset sotilaat - olivat harventuneen mutta legendaarisen ratsuväen jäseniä. Heidän rohkeutensa teki vaikutuksen roomalaisiin, jotka siksi säästivät heidät. 452 jKr Siitä hyvästä nämä sotilaat liitettiin Rooman armeijaan. Olisi ollut parempi kuolla sinä päivänä. lsä. He ovat täällä. Vaihtokauppa pakotti heidän lisäkseen... Päivä on koittanut. ..myös heidän poikansa, pojanpoikansa ja niin edelleen, palvelemaan valtakuntaa ritareina. Minä olin sellainen poika. Legendan mukaan kaatuneet ritarit syntyvät uudelleen hienoiksi hevosiksi. Se on nähnyt, mitä tuleman pitää, ja suojelee sinua. Lancelot. Älkää pelätkö. Minä palaan. - Kauanko olemme poissa? - 15 vuotta, sekä matkantekoon kuluvat kuukaudet. Rus! Etuvartiomme oli Britannia - ainakin sen eteläinen puoli - sillä maan jakoi 120 km:n pituinen muuri, joka oli rakennettu 300 vuotta ennen meitä. Se suojeli valtakuntaa pohjoisen alkuasukastaistelijoilta. Kuten esi-isämmekin aikoinaan, ilmoittauduimme Britanniassa roomalaiselle komentajallemme, joka oli nimetty perheensä ensimmäisen Artoriuksen - eli Arthurin mukaan. 15 VUOTTA MYÖHEMMlN Kuten luvattu, piispan vaunut. - Vapautemme, Bors. - Melkein jo maistan sen. Nyt pääset Roomaan, Arthur. Piktejä. Turha rukoilla. Jumalanne ei asu täällä. Miksi Merlin lähetti sinut muurin eteläpuolelle? Vuodata vereni Excalibur-miekalla... tee tästä maasta pyhä. Nosta se. - Bors. - Onpa verinen sotku. Tuo ei ole piispa. Luoja meitä auttakoon. Mitä he ovat? Sinisiä paholaisia, jotka syövät kristityt elävältä. Et taida olla kristitty? Toimiiko tämä todella? Ei mitään. Ehkä en tee sitä oikein. Arthur Castus. lhan isäsi näköinen. Näin sinut viimeksi lapsena. Piispa Germanius. Tervetuloa Britanniaan. Sotataidoistasi näkyy yhä olevan hyötyä sinulle. Juonesi toimi. Vanhan koiran vanhoja temppuja. Nämä siis ovat suuria sarmatialaisia ritareita, joista Roomassa kuullaan. Luulin piktien hallitsevan Hadrianuksen muurin pohjoispuolta. Joskus he tulevat etelään. Rooman oletettu vetäytyminen Britanniasta tekee heistä uskaliaampia. Piktejä? - Roomaa vihaavia brittikapinallisia. - Jotka haluavat maansa takaisin. - Kuka heitä johtaa? - Merlin. Mustaa magiaa, sanotaan. Tristan, ratsasta edelle. Varmista, että tie on selvä. Älkää huolehtiko, piispa. Suojelemme teitä. Sitä en epäile, komentaja. En lainkaan. Tusinat eivät huolestuta minua läheskään yhtä paljon kuin tuhannet. Tuhannet? Nyt kun olemme vapaita, aion juoda kunnes en enää pissaa suoraan. - Teet niin joka ilta. - En ikinä pissaa suoraan. Liian paljon tavaraa... tuolla alhaalla. Se on ongelma. lhan oikeasti on. - lhan kuin... - ..vauva yrittäisi pidellä omenaa. En pidä tuosta roomalaisesta. Jos hän on vapauttamassa meidät, miksei hän vain anna papereitamme? Onko tuo iloinen ilmeesi? Galahad, roomalaiset eivät raavi edes persustaan ilman seremoniaa. Mikset vain tapa häntä ja päästä itseäsi palveluksesta? En tapa huvikseni, toisin kuin eräät. Kokeilisit. Voisit pitää siitä. - Se on osa sinua. Se on veressäsi. - Ei, ei. Huomisesta lähtien tämä on vain kurja muisto. Olen usein miettinyt, millaista olisi mennä kotiin tämän jälkeen. Mitä teen? Galahadille se on eri asia. Olen elänyt tätä elämää kauemmin kuin sitä toista. En niin piittaa kodista. En muista sitä tarkasti. Puhu omasta puolestasi. Siellä on kylmä, ja kaikki tuttuni ovat kuolleet. Sitä paitsi minulla on jotakuinkin tusina lasta. Yksitoista. Kuulehan. Kun roomalaiset lähtevät, saamme hallita tätä paikkaa. Olen oman kyläni päällikkö, ja Dagonet henkilökohtainen vartijani - ja kuninkaallinen nuoleskelijani. Vai mitä, Dag? Kotiin päästyäni etsin kauniin sarmatialaisnaisen vaimokseni. Kauniin sarmatialaisnaisen? Miksi luulet, että yleensä lähdimme pois? Mitä sinä suunnittelet, Lancelot? Jos se Gawainin nainen on yhtä kaunis kuin hän kehuu, aion viettää paljon aikaa Gawainin luona. - Vaimo varmaan pitäisi seurasta. - Entä mitä minä teen? lhmettelen tuuriasi, kun kaikki lapsesi näyttävät ihan minulta. Ennen kuin isken sinua kirveellä vai sen jälkeen? Missä olet ollut? Mitä aiot tehdä, kun palaat rakkaaseen Roomaan? Kiitän Luojaa, että elin siihen asti. Sinä ja sinun luojasi. Huolestutat minua. Haluan rauhaa. Olen saanut tarpeekseni. Tulisit käymään luonani. Rooma on upea paikka. - Siisti, sivistynyt, edistynyt. - Ylimielisten tollojen pesäke. Älyköt ovat kerääntyneet pyhään paikkaan vapauttaakseen ihmiskunnan. Entä naiset? Avatkaa portti. - Tervetuloa takaisin, Arthur. - Jols. Piispa, huoneeni on valmiina teitä varten. Niin, tarvitsen lepoa. Missä olet ollut? Olen odottanut sinua. Pikku kukkani. Kunnon intohimoa. Missä Gillyni on? Oletko taistellut? Oletko voittanut? Tulkaahan, muutkin äpäräni. Pelagius. Arthur oli ystävällinen antaessaan huoneensa. Mutta sitä voi tietysti odottaakin. Tulin saattamaan teidät linnoituksen saliin. Kun isäntäni tapaa ritarinne, hänen pitää istuutua viimeiseksi - ja pöydän päähän. lsäntäsi voi rysäyttää ahterinsa minne häntä huvittaa. Hänen ylhäisyytensä, piispa Naius Germanius. Pyöreä pöytä? Mikä inhotus tämä on? Arthurin mukaan miesten on oltava tasavertaisia. Ymmärsin, että teitä olisi enemmän. Oli kyllä. Olemme taistelleet täällä 15 vuotta. Niin tietenkin. Arthur ritareineen on palvellut rohkeasti - ylläpitääkseen Rooman valtakunnan kunniaa viimeisessä etuvartiossamme. Rooma on kiitollisuudenvelassa teille jaloille ritareille. Viimeisille päivillenne valtakunnan palvelijoina. Päivälle, ei päiville. Paavi on kiinnostunut teistä henkilökohtaisesti. Hän kyselee jokaisen vointia - ja on utelias tietämään, oletteko kääntyneet uskomaan Pelastajaamme...? He ovat säilyttäneet esi-isiensä uskon. En ole kyseenalaistanut sitä. Tietenkin. He ovat pakanoita. Meidän osaltamme kirkko ei pidä sitä pahana. Mutta sinä, Arthur, kuljetko Jumalan luo Pelagiuksen kautta? - Näin hänen kuvansa huoneessasi. - Hän korvasi isäni. Hän opetti vapaasta tahdosta ja tasa-arvosta. Odotan kovasti, että tapaamme taas Roomassa. Rooma odottaa tuloasi innoissaan. Olet sankari. Roomassa elät lopun ikäsi kunniakkaasti ja varakkaana. Silti... Silti, olemme pelkkiä pelureita alati muuttuvassa maailmassa. Barbaarit uhkaavat Roomaa joka puolelta. Siksi Rooma ja Pyhä isämme on päättänyt vetää meidät pois - etuvartioista, joita ei voi puolustaa, kuten Britanniasta. Britannian kohtalo ei ole meidän huolemme enää. Saksit kai valtaavat sen pian. - Saksit? - Niin. Pohjoisessa on alkanut suuri saksien ryöstöretki. - Saksit valtaavat vain sen, minkä tappavat. - Ja tappavat kaiken. Jätätte siis maan pikteille. Vaaransin henkeni turhaan. Hyvät herrat, vapautuspaperinne, jotka takaavat turvatun kulkunne Rooman valtakunnassa. Mutta ensin haluan vaihtaa sanan komentajanne kanssa. - Kahden. - Meillä ei ole salaisuuksia. Tulkaa. Jätetään Rooman asiat roomalaisille. Anna olla, Bors. Rooma on antanut viimeisen käskyn sinulle ja miehillesi. Matkustatte pohjoiseen pelastamaan Marius Honoriuksen perheen - ja tuotte takaisin etenkin Mariuksen pojan, Alecton. Alecto on paavin rakkain kummilapsi ja oppilas. Hänen kohtalonsa on tulla piispaksi, ehkä jonain päivänä jopa paaviksi. Tänä päivänä pyydätte tätä miehiltäni. Tänä päivänä. He ovat vaarantaneet henkensä 15 vuoden ajan muiden vuoksi. Ja nyt, vapautuksen päivänä, lähetätte heidät tehtävään, joka on vaarallisempi kuin mikään aiemmista. Kuinka voin tarjota miehilleni vapauden sijasta kuolemaa? Jos miehesi oikeasti ovat legendaarisia ritareita, ehkä jotkut jäävät eloon. Jos se on Jumalan tahto. Miehesi haluavat mennä kotiin. Kotiin päästäkseen heidän on kuljettava koko Rooman valtakunnan läpi. Karkureita jahdattaisiin kuin koiria. Uhmaatko paavia? Roomaa? ltse Jumalaa? Olen taistellut kirkon ja Rooman puolesta. Älkää pitäkö uskollista sotilasta tollona. Jättäisitkö suojattoman pojan, jonka kohtalo on johtaa kirkkoamme, saksien käsiin? Suorittakaa tämä tehtävä, niin miehet pääsevät palveluksesta. Heidän paperinsa odottavat täällä heidän paluutaan. Saat sanani. Harkitkaa tuota lupausta tarkkaan, sillä vaadin sen täyttämistä. Jos rikotte sen, mikään Rooman legioona, paavin armeija, eikä itse Jumalakaan teitä suojele. Se on minun sanani. - Sain häneltä kirppuja. - Toivo, että ne ovat kirppuja. Paras kolmesta. Kuka haluaa toisen ryypyn? - Koska jätät Borsin ja tulet mukaani? - Rakastajani tarkkailee sinua. Et näytä ollenkaan häneltä. Olet ihan kuin Bors. - Kuinka sinä tuon teet? - Tähtään keskelle. He tahtovat lisää. Tässä. Ole äiti pojallesi. Dagonet, missä olet ollut? Meillä on suunniteltavaa. Ole kiltti ja laula. - En. - Vielä viimeisen kerran. - Yritän tehdä töitä. - Laulamaan. Hiljaa. Vanora laulaa. - Laula kodista. - Älä pudota vauvaa. Karhun maa, kotkan maa Maa, joka meidät synnytti ja siunauksensa antoi Maa, joka meitä kotiin kutsui Kuljemme kotiin poikki vuorten Kuljemme kotiin Kuljemme kotiin poikki vuorten... Kuule laulumme, kuule ikävämme Kuljemme kotiin poikki vuorten... Et taida vielä olla täysin roomalainen? Ritarit, aseveljet... rohkeuttanne on mitattu rajattomasti. - Joudun pyytämään vielä yhtä koetusta. - Juokaa. Joudumme viimeiseen tehtävään, ennen kuin saamme vapautemme. Muurin tuolla puolen, pohjoisessa, pitää pelastaa roomalainen perhe. Saksit ovat saaneet heidät ansaan. Käskymme on tuoda heidät turvaan. Hoitakoot roomalaiset omansa. Muurin pohjoispuoli on piktien aluetta. Velvollisuutemme Roomalle, jos sellaista ikinä oli, on suoritettu. Lupauksemme on täytetty. Jokainen ritari täällä on vaarantanut henkensä puolestasi. Sinun puolestasi. Vapautemme sijasta haluat vuodattaa lisää verta? Meidän vertamme? Onko roomalainen veri arvokkaampaa kuin meidän? Nämä ovat käskymme. Lähdemme aamunkoitteessa ja palatessamme meitä odottaa vapaus. - Vapaus, jonka saamme kunnialla. - Olen vapaa mies. Valitsen oman kohtaloni. Joo joo. Kuolemme kaikki joskus. Jos pelkäät, että saksi tappaa, pysy kotona. Jos olet niin innokas, voit kuolla nyt. Minulla on syy elää. Roomalaiset ovat rikkoneet lupauksensa. Arthur antaa meille sanansa. Se riittää. Menen valmistautumaan. - Tuletko sinä? - Tietenkin. En voi päästää teitä yksinänne. Kuolette muuten. Sanon vain sen, mitä kaikki ajattelevat. Vanora tappaa minut. Entä sinä, Gawain? Tulen mukaan. Galahad myös. Armollinen Jumala, nyt tarvitsen armoasi enemmän kuin koskaan. En itselleni, vaan ritareilleni, sillä nyt he sitä todellakin tarvitsevat. Suojele tulevissa koitoksissa, niin maksan takaisin tuhatverroin uhraten mitä tahansa minulta vaadit. Ja jos viisaudessasi päätät, että se uhraus on oma henkeni heidän sijastaan, jotta he vielä kerran saavat kokea heiltä viedyn vapauden, annan mielelläni sen lupauksen. Kuolemallani on sitten merkitys. Sen enempää en pyydä. Miksi puhut aina Jumalalle, etkä minulle? Rukoile ketä rukoiletkin, ettemme osu saksien tielle. Uskoni suojelee minua. Miksi käyt sitä vastaan? En pidä mistään, mikä saa miehen polvilleen. Mies ei pelkää polvistua luotettavan jumalan edessä. Mitä me olemme ilman uskoa johonkin? On hullua yrittää päästä piktien ohi. - Taistelimme jo heitä vastaan. - Emme pohjoisessa. Paljonko sakseja on? Paljonko? Kerro minulle, uskotko tähän tehtävään? He tarvitsevat apuamme. Velvollisuutemme... En välitä määräyksistäsi, en välitä roomalaisista, enkä tästä saaresta. Jos haluat olla täällä ikuisuuden, ole, mutta itsemurhaa ei voi valita toisen puolesta. - Annat sen perheen kuolla. - Valitsen elämän. Vapauden itselleni ja miehille. Montako kertaa olemme napanneet voiton häviön kidasta? Alakynnessäkin olemme voitokkaita. Jos olet rinnallani, pystymme siihen taas. Olemme ritareita. Mikä muu tarkoitus meillä on, ellei sitten tällainen tehtävä? Taistelet sellaisen maailman puolesta, jota ei koskaan tule. Ei koskaan. Taistelutanner on aina olemassa. Kuolen taistelussa. Siitä olen varma. Toivottavasti itse valitsemassani taistelussa. Mutta jos se on tämä, lupaa minulle jotain. Älä hautaa minua kurjalle pikku hautausmaallemme. Tuhkaa minut. Tuhkaa ja heitä tuhkani voimakkaaseen itätuuleen. Älä koske heidän naisiinsa. Me emme sekaannu tähän väkeen. Millaisia jälkeläisiä luulet siitä syntyvän? Heikkoja ihmisiä. lhmispuolia. Saksiveremme ei saa laimentua sekoittumalla heihin. Lakiemme mukaan kukaan ei saa kieltää minulta valloituksemme saalista. Hän puhuu totta, isä. Herrani. Luojan kiitos. Kiitos. Tappakaa hänet. Haastatko sinä minut? Jos haluat haastaa minut, paras tarttua miekkaan. Niin kauan kuin sydämeni sykkii, minä määrään, ja sinä pysyt hiljaa. Tai leikkaan kielesi irti. Kolmen päivän päästä olemme muurilla, jos leiriydymme yöksi. Emme leiriydy. Muuri - millaisia joukkoja siellä vartioi? Kevyt Rooman jalkaväki ja ehkä sarmatialaisritareita. - Arthur Castus johtaa heitä. - Kuka se Arthur on? Hän ei ole kuulemma ikinä hävinnyt taistelussa. Hän on kuulemma suuri soturi. Miksi luottaisin sinuun? Petät oman väkesi. Kerro isälleni roomalaisesta tilasta. Puhu. Korkea-arvoinen perhe asuu siellä. He ovat hyvin tärkeitä Roomalle. lsä, lunnaat heistä maksaisivat koko sotaretkemme. Hyökkään pohjoisesta pääarmeijan kanssa. Tuo miehesi tänne. Katkaise heidän kulkunsa etelään. Polttakaa jokainen kylä, tappakaa kaikki. Älkää jättäkö taaksenne miestä, naista tai lasta, joka voisi kantaa miekkaa. Saksi. Montako? Tuhansia. Piktejä. He jäljittävät meitä. Missä? Kaikkialla. Palatkaa takaisin. Tännepäin. Mitä sinä odotat? Inish. Paholaisen haamuja. - Miksi he eivät hyökkää? - Merlin ei halua, että kuolemme. Olisi pitänyt tappaa heidät, Merlin. Artoriuksella ja hänen ritareillaan voi olla käyttöä. Ei. Hän on vihollisemme. Niin ovat saksitkin. Tuskin maltan odottaa lähtöä tältä saarelta. Ellei sada vettä, sataa lunta. Ellei sada lunta, on sumuista. - Ja se on kesä se. - Sade on hyväksi. Huuhtoo veren pois. Ei auta hajuun. Bors, aiotko viedä Vanoran ja kaikki pikku äpäräsi mukanasi kotiin? Yritän välttää sitä päätöstä... tulemalla tapetuksi. Hän haluaa mennä naimisiin ja antaa lapsille nimet. Naiset. Lapsillahan on jo nimet? Vain Gillyllä. Siitä oli liikaa vaivaa, joten numeroimme loput. Mielenkiintoista. Luulin, ettet osaa laskea. En ikinä kuvitellut pääseväni kotiin elossa. Nyt kun on se mahdollisuus, en halua jättää lapsiani. - lkävöisit heitä liikaa. - Otan heidät mukaani. Pidän niistä pikku ilkiöistä. He ovat tärkeitä minulle. Etenkin numero kolmonen. - Hän on hyvä taistelija. - Koska hän on minun. Menen kuselle. - Kuka sinä olet? - Olen Arthur Castus, sarmatialaisritareiden komentaja, Rooman piispa Germaniuksen asialla. Avatkaa portti. Onpa hienoa, että tulitte. Jeesuksen tähden. Arthur ritareineen. Taistelitte piktejä vastaan. lnhotuksia. Käskymme on evakuoida teidät välittömästi. Se on mahdotonta. - Kuka on Alecto? - Minä olen Alecto. Alecto on poikani. Kaikki omaisuutemme on täällä, maassa, jonka Rooman paavi on meille antanut. - Annatte sen pian sakseille. - He hyökkäävät pohjoisesta. - Sitten Rooma lähettää armeijan. - Niin. Meidät. - Lähdemme heti pakattuanne. - Kieltäydymme lähtemästä. Palatkaa töihinne. Kaikki. - Kuulitte. - Hyvä on. - Menkää. - Palatkaa kaikki töihinne. Menkää takaisin. Ellen palauta teitä ja poikaanne, emme pääse tästä maasta. Tulette siis mukanani, vaikka joutuisin sitomaan teidät hevoseeni ja raahaamaan teidät muurille. Hyvä herra. Rouva, ritarini ovat nälkäisiä. Mene. Tulkaa. Tule. Mennään. Olette kuuluisa. Olette kai Arthur? Ganis, hyvä taistelija ja älykäs. Palvelisin kunnialla. Oletteko Roomasta? Helvetistä. - Hyvä herra... - Kuka tämä mies on? Hän on kylän vanhin. Mistä tämä rangaistus on? - Vastaa. - Hän uhmasi isäntäämme, Mariusta. Suurin osa sadostamme lähetetään myyntiin. Hän vain pyysi, että meille jäisi enemmän. Ahterini on hamunnut ruohoa, olen niin nälkäinen. Te olette Roomasta. Onko totta, että Marius on Jumalan puhemies - ja on synti uhmata häntä? Sanonpa teille tämän. Marius ei ole Jumalan mies. Ja te kaikki olitte vapaita jo ensi henkäyksestänne saakka. Auttakaa tätä miestä. Auttakaa häntä. Kuulkaa nyt minua. Suuri ja hirveä armeija on tulossa tännepäin. He eivät tunne armoa, eivätkä säästä ketään. Kykenevien tulee kerätä tavaransa ja lähteä Hadrianuksen muuria kohti. Ne, jotka eivät kykene, tulevat kanssamme. Tee palvelus. Käske heidän ryhtyä toimeen. Kuulitte häntä. Ottakaa tarpeeksi ruokaa ja vettä matkaa varten. Kiirehtikää, tai kuolemme. Vauhtia nyt. Meidät pakotetaan sivuun, itään. He tulevat etelästä katkaisemaan pakomme. He ovat täällä ennen pimeän tuloa. - Paljonko? - Kokonainen armeija. - Onko ainoa pakotie mennä etelään? - ltään. ldässä kulkee polku vuorten yli. Pitää kulkea saksilinjojen takaa, mutta sieltä meidän täytyy mennä. Arthur, keitä nämä kaikki ovat? He tulevat mukaamme. Sitten emme ikinä selviä. Palatkaa töihinne. Siirtykää. - Mitä tämä on? - Ette voi mennä sinne. Kukaan ei mene. Tämä on kielletty paikka. Mitä te teette? Lopettakaa. - Meillä ei ole aikaa. - Etkö kuule rummutusta? - Avain. - Se on lukittu sisäpuolelta. Sinä, mene. Liikettä. Keitä nämä Herran temppelin häpäisijät ovat? Pois tieltä. Jumalasi toimia. Näinkö hän vastaa rukouksiisi? Katso, onko eloonjääneitä. Kuinka uskallatte astua tähän pyhään paikkaan? - Hän oli Jumalan mies. - Ei minun jumalani. - Tämä on kuollut. - Hajusta päätellen kaikki ovat. Jos liikahdatkin, sinulle käy samoin. Älä pelkää minua. Antakaa minulle vettä. Hänen käsivartensa on poikki. Entä hänen perheensä? Hän on pikti. Olen roomalainen upseeri. Olet turvassa nyt. Lopettakaa. - Mitä tämä hulluus on? - Nämä kaikki ovat pakanoita. Niin olemme mekin. He kieltäytyvät Jumalan heille asettamasta tehtävästä. Heidän on kuoltava. Eli he kieltäytyvät olemasta maaorjiasi. Sinä olet roomalainen. Ymmärrät kyllä. Ja olet kristitty. Sinä. Pidit hänet elossa. - Hyvä herra. - Ei, seis. Muurille päästyämme sinua rangaistaan tästä pyhäinhäväistyksestä. Ehkä pitäisi tappaa sinut nyt ja sinetöidä kohtaloni. Olin valmis kuolemaan heidän kanssaan. Niin, johtamaan heidät oikeaan paikkaan. On Jumalan tahto, että näitä syntisiä rankaistaan. Vain siten heidän sielunsa pelastuvat. Sitten täytän Hänen toiveensa. Muuratkaa heidät takaisin sisään. Käskin muurata heidät. Etkö ymmärrä? On Jumalan tahto, että nämä syntiset uhrataan. Päästäkää irti. He ovat syntisiä. Kuljemme liian hitaasti. Tyttö ei selviä, eikä poikakaan. Tuhlaamme aikaa näiden ihmisten vuoksi. Emme jätä heitä. Jos saksit löytävät meidät, pitää taistella. Säästä sitten vihasi heille. Onko tämä Rooman tehtävä vai Arthurin? - Kuinka hän voi? - Kuumeessa. Urhea poika. Jotkut sormistasi ovat sijoiltaan. Minun pitää painaa ne takaisin. Ellen tee sitä, et ehkä ikinä enää voi käyttää niitä. He kiduttivat minua. Koneilla. Jotta kertoisin sellaista, mitä en alunperinkään tiennyt. Ja sitten... Kuulin äänesi pimeässä. Minä olen Guinevere. Sinä olet Arthur... Suuren muurin ritari. Niin olen. Kuuluisa britti, joka tappaa omaa väkeään. Näin etelästä tulevia jälkiä, mutta ne eivät menneet takaisin. Nopeasti eteneviä ratsumiehiä. Voisivat olla roomalaisia. Voisivat olla ritareita. He tietävät, että olemme kannoilla. He menevät nyt itään, vuorten läpi. Jumalan pyhä työ on häpäisty. Olen Jumalan palvelija. Ei, älkää... Hänet kuulemma muurattiin rakennukseen ja perhe vietiin. Joku Artorius-niminen. Se on hän. Arthur. Vie miehesi itään. Ottakaa heidät kiinni. Vien pääarmeijan muurille. Tuo perhe sinne. - Entä munkit? - Pane sinne, mistä löysitkin. Olen Jumalan palvelija. Älkää. Olen Jumalan palvelija. Päästä minut, häpäisijä. Polttakaa kaikki. lsäni kertoi sinusta upeita tarinoita. Niinkö? Mitä sinä kuulit? Satuja. Sellaisia, joita kuullaan rohkeista ja niin epäitsekkäistä, etteivät ne voi olla tosia. Arthur ritareineen. Sekä brittien että roomalaisten päällikkö. Silti haluat olla uskollinen Roomalle. Niille, jotka vievät sitä, mikä ei heille kuulu. Samalle Roomalle, joka vei miehesi pois kodeistaan. Rouva, älä kuvittele tietäväsi mitään minusta tai miehistäni. - Montako brittiä olet tappanut? - Kimppuun hyökänneet. - Haluan elää. - Eläimet elävät. On luonnollista haluta elää vapaana omassa maassaan. Minä kuulun tähän maahan. Minne sinä kuulut? Kuinka kätesi voi? Jään henkiin, lupaan sen. Eikö mikään maassani vetoa sinuun? Oma isäsi avioitui britin kanssa. Hänenkin täytyi löytää jotain, mistä piti. Nukumme täällä. Menkää puiden suojaan. Haluatko lentää vielä? Joo. Paikkamme on täällä, paavi antoi sen. Nämä ihmiset... Meille lähetetään armeija. - Petit minut. - Hän ei halua sinulle pahaa. Rauha välillämme tänä yönä, Arthur Castus. Rooma siis on lähdössä. Saksit tulossa. Maa, jonka tunsimme ja jonka edestä taistelimme, on poissa. Nyt on rakennettava uusi maa. Sinun maasi, Merlin, ei minun. Minä menen Roomaan. Saamaan rauhan? Saksit tulevat Roomaan. Ritarini luottavat, etten petä heitä. Rooma oli viholliseni, ei Arthur. Me emme ole riidoissa keskenämme. Sano se ritareille, jotka tapoit nähteni, joiden luut haudattiin tänne. - Olemme kaikki menettäneet läheisiä. - Et tiedä sellaisesta menetyksestä. Verestänkö muistiasi? Hyökkäys kylään. Viattoman naisen huudot. Äiti. Artorius. Juoksin isäni haudalle vapauttamaan hänet. Tappamaan sinut. lsä, anna miekkasi. Tunnen vieläkin sen tulen hehkun kasvoillani. En toivonut hänen kuolemaansa. Hän oli meidän vertamme, kuten sinäkin. Jos olit päättänyt jättää meidät teurastettaviksi, miksi pelastit niin monta? Mieheni ovat vahvoja, mutta he tarvitsevat kunnon johtajaa. He uskovat, että pystyt mihin vain. Saksien lyömiseksi tarvitsemme sotataiturin. Miksi luulet, että säästin sinut silloin metsässä? Kantamasi miekka on tehty tämän maan raudasta, taottu Britannian tulessa. Miekan irrotti rakkaus äitiäsi kohtaan, ei viha minua kohtaan. Rakkaus, Arthur. Ottakaa hänet. Poika on minulla. - Tappakaa hänet. - Ei, älkää. Päästäkää hänet. Tappakaa hänet heti. Alas. Kätesi näköjään voi paremmin. Onko ongelmia? Voitte valita. Joko autatte tai kuolette. Laskekaa aseenne. Nyt heti. - Montako tapoitte? - Neljä. Ei hullumpi alku päivälle. Lävistävät haarniskan. He ovat lähellä. Aika loppuu. Ratsasta edelle. Otan osaa menetyksesi johdosta. lsäni eksyi tieltä. Hän tapasi sanoa, että kirkko auttaa meitä pysymään tiellä. Se ei auttanut niitä, jotka hän pani kärsimään. Hänen valitsemansa tie oli kirkon ulottumattomissa. Mutta ei Rooman. lsäni uskoi, kuten Rooma uskoo. Että jotkut syntyvät orjiksi? Se ei ole totta. Onpas. Niin hän sanoi minulle. Pelagius, minulle läheinen mies, opettaa, että kaikki ovat vapaita, tasa-arvoisia. Ja että jokaisella on oikeus valita kohtalonsa. Opettaa? Kuinka? Pelagius tapettiin viime vuonna. Hänen opetuksensa kirosivat Germaniuksen ja muut. Hänet julistettiin pannaan ja tapettiin. Roomaa, josta puhut, ei ole olemassa - paitsi unelmissasi. - Onko muuta keinoa? - Ei. On ylitettävä jää. Käske heidät pois vaunuista ja käske heidän levittäytyä. - Ritarit... - Olen kyllästynyt pakenemaan. Ja saksit ovat niin lähellä, että ahteriini koskee. En ole ikinä pitänyt olkani yli vilkuilusta. - Olisi ilo tehdä tuosta melusta loppu. - Ja vihdoin nähdä ne paskiaiset. Täällä. Nyt. Te kaksi, ottakaa hevoset. Ganis, johda ihmisiä. Saksien pääarmeija on sisämaassa, joten kulje rannikkoa muurin eteläpuolelle. - Mutta teitä on seitsemän 200:aa vastaan? - Kahdeksan. Lisäjousesta olisi teille apua. - Mieluummin jään taistelemaan. - Tilaisuus tulee vielä. Tämä mies on nyt päällikkönne. Ymmärrättekö? - Kyllä. - Menkää. Tulkaa sitten. Liikettä. Minä pystyn kyllä. Voin taistella. Ei. Sinun on voitava kertoa kaikesta, mitä näet. Sinulla on yksi tehtävä: palata Roomaan. Olkaa paikoillanne, kunnes käsken. Näytät pelokkaalta. Tuolla on paljon yksinäisiä miehiä. Älä pelkää, en anna heidän raiskata sinua. Jousiampuja. - Olemme liian kaukana. - Huomaan sen. He kai odottavat kutsua. He ovat aivan liian kaukana. Tähdätkää sivuille. Pakottakaa heidät yhteen. Pysykää muodostelmassa. Pysykää muodostelmassa, tai tapan teidät itse. Se ei mene rikki. Taaksepäin. Perääntykää. Valmiina taisteluun. Suojatkaa häntä. - Jousiampujat liikkeelle. - Eteenpäin. Vauhtia. Tappakaa hänet. Jää murtuu. Tappakaa hänet. Takaisin. Perääntykää. Tappakaa hänet. Auttakaa meitä. Älä kuole. Dagonet. Älä kuole. Oi, Jumala. Ylistetty olkoon Kristus. Kaikkia saatanan voimia vastaan. Alecto, annahan, kun katson sinua. - Pois tieltä. - Olet selvinnyt. Nuori Alecto, annahan, kun katson sinua. Olet täällä. - Lucan. - Poika. Pysähdy. Suuret ritarimme. Olette nyt vapaita. Anna paperit. Tulehan. Paperinne takaavat turvatun kulun Rooman valtakunnan läpi. Ottakaa se. Piispa Germanius. lsäni ystävä. Olette nyt vapaita. Voitte mennä. Dagonet'lle. Tämä ei tee hänestä vapaata miestä. Hän on jo vapaa. Hän on kuollut. Hauta ilman miekkaa. lsäni toivoi, että jos hän kuolee tällä maalla, hänet haudattaisiin ritariensa rinnalle. Kuoliko hän taistelussa? Se on perhetraditio. Huomaan, miksi uskot, ettei täällä ole enää mitään sinulle. Paitsi se, mitä sinä ja ritarisi olette tehneet. Teillä on tekonne. Teoilla ei ole merkitystä, elleivät ne ole jotain korkeampaa tarkoitusta varten. Olemme sotineet suojellaksemme Roomaa, jota ei ole. Senkö teon mukaan minut tuomitaan? Jäit taistelemaan, vaikkei sinun tarvinnut. Vuodatit pahojen miesten verta, vaikka olisit voinut paeta. Eikö sinulla ollut siihen syytä? Tämä on sinun kansaasi. Tule muurille. - Saksit ovat täällä. - Tehkää tietä. Ritarit, yhteinen matkamme päättyy tähän. Jumala olkoon kanssanne. Arthur, tämä ei ole Rooman taistelu. Tämä ei ole sinun taistelusi. Kaikki nämä vuodet olemme olleet yhdessä, meitä on koeteltu, veremme on vuotanut. Mitä varten, ellei vapauden tähden? Nyt kun olemme niin lähellä, kun se on ulottuvillamme... Katso minua. - Eikö sillä ole merkitystä? - Kysytkö sitä minulta? Sinä, joka tunnet minut parhaiten? Älä sitten tee näin. Sinua odottaa täällä varma kuolema. Pyydän sinua. Ystävyytemme tähden, älä tee sitä. Ole ystäväni, äläkä yritä taivutella. Tartu vapauteesi ja elä sitä meidän molempien puolesta. En voi seurata. Tiedän nyt, että vuodattamani veri, kaikki tappamani ihmiset - ovat johtaneet tähän hetkeen. Mitä huominen tuokaan tullessaan... sitä emme voi tietää. Rooman apujoukot ovat lähteneet muurilta. - Entä ratsuväki? - Lähdössä linnakkeesta. Pakenevat etelään häntä koipiensa välissä. - Vastusta ei siis ole. - Muutama tusina kyläläistä. Teurastamme kansasi. Minusta sinun pitäisi katsella. Puu voisi olla hyvä paikka. Mäen päällä. Yksi ritari. Etkö juuri sanonut, että he ovat menneet? Tämäkö on aave? Yksi mies. Pikku kärpänen sinun suurelle armeijallesi. Kuka hän on? Mihin tahansa tällä kurjalla saarella menenkin, kuulen nimesi. Se kuiskataan aina, kuin olisit... jumala. Minä näen vain lihaa ja verta. Et ole sen enempää jumala kuin eläin, jonka selässä istut. llmoita ehtosi, saksi. Roomalaiset ovat jättäneet sinut. Kenen puolesta taistelet? Sellaisen puolesta, mitä Rooma ei ymmärrä, etkä sinäkään. Tulet anomaan rauhaa. Saisit olla polvillasi. Tulin katsomaan, miltä näytät, jotta löydän sinut tantereelta. Paras olisi sinunkin muistaa minun kasvoni, sillä seuraavaksi ne ovat viimeinen, mitä tämän maan päällä näet. Vihdoinkin mies, joka kannattaa tappaa. Valmista miehet taisteluun. Rauhallisesti. Olet vapaa. Tuolla roomalaisella on suunnitelma. Lähetä, mitä jalkaväestä on jäljellä. - Haluatko tappaa mieheni? - He ovat minun miehiäni. Pysy kanssani. Ritarit, teillä on oikeus vapauteenne. Mutta etsimämme koti ei ole missään kaukaisessa maassa. Se on meissä ja toimissamme tänä päivänä. Jos tämä on oleva kohtalomme, olkoon niin. Mutta muistakoon historia sen, että teimme tämän vapaina miehinä. Tuolla. Mäellä. Raewald. Vasen sivusta. - Mene hänen mukaansa. - Liikkeelle. Kilvet ylös. Ampukaa. Sinun piti viedä minun henkeni. Ei tätä. Ei ikinä tätä. Urheat soturini, olen pettänyt teidät. En vienyt teitä pois tältä saarelta - enkä jakanut kohtaloanne. 200 vuoden ajan ritarit ovat taistelleet ja kuolleet jonkun muun maan puolesta. Mutta sinä päivänä Badon Hillillä - kaikki taistelleet palvelivat jotakin suurempaa. Vapautta. Arthur. Guinevere. Kansamme ovat yhtä. Kuten tekin. Nyt minun tosiaan pitää viedä äitisi vihille. Kuka sanoi, että huolisin sinut? Kuningas Arthur. Hurraa, Arthur. Olkoon jokainen mies, nainen ja lapsi todistamassa, että tästä päivästä lähtien kaikki britit ovat yhtä. Mitä henkensä antaneisiin ritareihin tulee, heidän kuolemaansa ei pidä surra eikä murehtia. Sillä he elävät ikuisesti. Heidän nimensä ja tekonsa kerrotaan isältä pojalle, äidiltä tyttärelle, kuningas Arthurin ja hänen ritareidensa legendoissa.