Tip:
Highlight text to annotate it
X
JIM HENSONIN JA RICHARD HUNTIN
MUISTOLLE
MUPPETTIEN JOULU
CHARLES DICKENSIN
KIRJAN POHJALTA
- Olipas maukas ateria.
- No niin oli.
Mitäs nyt tehdään?
- Syödään lounasta.
- Hyvä ajatus.
Hiljaa, roistot.
Minut varastetaan. Auttakaa!
Laske minut alas.
Mitä nenästäni?
Täällä, rouvat.
Sievä kalkkuna jouluksi.
Ostakaa joulukalkkuna.
Pysy laatikossa, Martin!
Ostakaa bumerangikaloja.
Taatusti tuoreita.
Heitän kalan, ja se palaa luokseni.
Ostakaa tuoreina.
- Jouluomppuja.
- Macintosheja.
- Omppuja.
- Red Deliciouseja.
Kaksi penniä kipale.
Kaupattavaa ei pian ole,
kun syöt niitä tuohon tahtiin.
Luon niukkuutta.
Se ajaa hinnat ylös.
Rizzo...
Päivää. Tervetuloa
Muppettien joulun pariin.
Minä aion kertoa tarinan.
Ja minä aion syödä.
Nimeni on Charles Dickens.
Ja minä olen Rizzo-rotta.
Hetkonen nyt.
Sinä et ole Charles Dickens.
Olenpas.
Sininen, karvainen Dickens,
jolla on rottakaveri, vai?
Niin.
Charles Dickens
oli 1800-luvun kirjailija.
Hän oli nero.
Kiitos paljon.
Miksi uskoisin sinua?
Koska tunnen Joulutarinan
kuin omat käteni.
- Todista se.
- Selvä.
Peukalossani on pieni luomi.
Ranteessa on arpi, jonka sain,
kun kaaduin pyörällä...
Ei, ei, älä kuvaile kättäsi,
vaan kerro tarina.
Selvä. Kiitos.
Marleyt olivat kuolleet.
Mitä?
Tarina alkaa niin:
"Marleyt olivat kuolleet."
He olivat kuolleita kuin kivi.
Hyvä alku.
Karmiva ja vähän... pelottava.
- Kiitos, Rizzo.
- Ei kestä, Dickens.
Marleyt olivat olleet...
häijyn rahanlainaajan
Ebenezer Scroogen liikekumppaneita.
Tapaatte hänet,
kun hän ilmestyy kulman takaa.
- Mistä?
- Tuolta.
- Milloin?
- Nyt.
Tuossa hän on:
Herra Ebenezer Scrooge.
Tuntuuko sää sinustakin kylmemmältä?
Kun viima puhaltaa
silloin paleltaa
Asti luihin ja ytimiin
Mikään ei sydäntä kylmää
Kuin tuollainen yksinäisyys
Se välinpitämättömyydellä
ihmisen värjää
Niin kuin poskipuna tuo
Kaikista pahin ja kirotuin
On mies nimeltä Scrooge
Inottava ja häijy hän on
Tuo Ebenezer Scrooge
Hän on herra Humpuuki
Hän on herra Synkkä
Jos ilkeydestä saisi palkinnon
Hän sen itsellensä voittaisi
Ukko Scrooge rahaa rakastaa
Luulee sen tuovan valtaakin
Jos hän joltakin maistuisi
hän happamalta tuntuisi
Vihanneksetkaan eivät pidä hänestä.
Hän on herra Itaruus
Hän on herra Itsekkyys
Kiistämätön mestari
alanaan salakähmäisyys
Hän vaatii huippuvuokraa
synkistä kämpistä
Me asumme todella kurjasti
Kurjinta on pikku hiirillä
Haluan juustoa, herra.
Hän on kai yksinäinen
Sekä surullinen
Hän yrittää vakuuttaa
että on pahansisuinen
Hän on pelkkä uhri
Pelon ja ylpeyden
Hänen sisältään
löytyisi mies hyväluonteinen
Ei.
Hän on herra Paheksunta
Hän on herra Pilkka
Ei ehdi hän hullutella
Sen suuttumus paljastaa
Älä palvelusta pyydä
sillä häijyksi hän rupeaa
Ei leipää köyhimmille
Ei meille juustoa
Scrooge piti kylmästä.
Hän oli kova ja terävä.
Salaperäinen ja sulkeutunut.
Yksinäinen kuin osteri.
Hän on herra Sydämetön
Hän on herra Julma
Hän ei anna, ottaa vain
Ja antaa nälän hallita
Jos ilkeys on elämäntapa
sitä hän harjoittelee
Ahkeruus siis kannattaa
Sillä Scrooge vain pahenee
Joka päivä kaikin tavoin
Scrooge vain pahenee
- Voi pojat.
- Aika rientää.
Kappas, minun pitää...
Humpuukia.
SCROOGE & MARLEY
Onpa epämiellyttävä kaveri.
Scrooge oli pihi
ja herkeämättä raatava...
Kylläpä tämä on likainen kaupunki.
Sano muuta.
Kiitos, että saan tehdä osuuteni.
Scrooge oli pihi
ja herkeämättä raatava mies.
Painostava, vääristävä,
ahnehtiva, kahmiva,
himon riivaama vanha syntisäkki.
Bob Crachit.
Niin, herra Scrooge?
Kuka tämä on?
Herra Applegate.
Hän tuli puhumaan asuntolainastaan.
Olkaa kiltti, herra.
Tiedän, että olette vihainen.
En aikonut jättää erää maksamatta.
Herra tietää, nythän on joulukin.
Älkää ruvetko huutamaan.
Ja pikku Gwen tietenkin.
Hänen keuhkoissaan on vikaa.
Tohtori ottaa osansa, vai mitä?
Huutakaa ja ärjykää,
se olisi oikein,
mutta se ei silti auta,
sillä olen kivi,
josta ei heru mitään.
Ja se on totuus!
Kiitos, ettette huutanut.
17... 42...
Käsitellään huomiset häädöt,
herra Crachit.
Huomenna on joulu.
Kääri ne sitten lahjapaperiin.
Me voimme auttaa.
Onpa niitä aika pino.
Me hoidamme ne.
Hyvä on.
- Noin.
- Varo tuota...
Joulu on meille kiireistä aikaa.
Väki valmistelee aterioita ja juhlia
ja tuhlaa lainarahoja turhuuksiin.
Joulukuu on lunastusoikeuksien
menettämisen aikaa.
Sadonkorjuuaikaa rahanlainaajille.
- Kysy, pomo.
- Kerro nyt.
- Anna mennä.
- Tee se.
Hyvä herra Scrooge,
pakkanen on kiristynyt.
Kirjanpitäjät haluaisivat
lisää hiiliä kaminaan.
- Emme pysty pitämään kirjaa.
- Kynät ovat mustepuikkoja.
Varat on jäädytetty.
Haluaisivatko kirjanpitäjät
päätyä... työttömiksi?
Helleaalto!
Saareni auringon paahteessa!
Saitte heidät taas vakuuttuneiksi.
Kuka ilmestyikään silloin ovelle,
ellei Scroogen veljenpoika Fred,
hänen ainoa sukulaisensa.
Veljenpoikako? En näe ketään.
Luota minuun.
Huhuu? Setä!
Rizzo?
Sinä olet tosi hyvä, Dickens.
Hyvää joulua, Scrooge-setä.
Jumala teitä varjelkoon.
Hyvää jouluako?
Humpuukia.
Pian nyt.
Sisällä on lämpimämpää.
Jouluko muka humpuukia?
Ette ole tosissanne, setä.
Täällä taitaa olla kylmempää.
Mitä hyvää näet joulussa?
Sinä olet köyhä.
Miksi olette synkkä?
Te olette rikas.
Nokkelaa. Ukko on sanaton.
Jos saisin tahtoni läpi,
jokainen tomppeli,
joka höpöttää hyvästä joulusta,
saisi paistua kalkkunan sisällä
piikkipaatsaman oksa sydämessään.
Ei täysin sanaton.
- Setä...
- Veljenpoika.
Vietä sinä joulua tavallasi
ja minä omallani.
Joulu on lempeää,
rehtiä ja armeliasta aikaa.
Vaikka en ole ansainnut
joulun avulla kultaa tai hopeaa,
uskon, että joulu on tehnyt
ja tekee minulle hyvää,
ja toivon Jumalan siunaavan sen.
Miten joulua juhlitaan työttömänä?
Näinä aikoina oli tapana,
että hyvää tarkoittavat miehet
kiertelivät aattona
ja keräsivät rahaa
köyhille ja kodittomille.
Herra Scrooge, oletan.
Keitä te olette?
Me olemme Victorian veljeskunnan
hyväntekeväisyyssäätiö.
Haluamme puhua lahjoituksesta.
Tervetuloa!
Tämä rakastettava herra
on herra Scrooge.
Hän on erittäin antelias.
Veljenpoika!
Herra Scrooge, näin joulun aikaan
monet haluavat huolehtia
köyhistä ja kodittomista.
Entä vankilat ja köyhäintalot?
Niitä kyllä riittää.
Erinomaista.
Ehdin jo huolestua.
Jotkut meistä keräävät varoja
köyhille ja kodittomille.
Paljonko te haluatte lahjoittaa?
En mitään.
- Haluatteko pysyä nimettömänä?
- Haluan olla rauhassa.
En huvittele jouluna.
Se on totta.
- Minulla ei ole varaa huvittaa muita.
- Se ei ole totta.
Eikö sinulla ole tekemistä?
Ikävä kyllä on.
Teen siis lahjoituksen,
päättäkää te omastanne.
Kiitos paljon.
Setä.
Syökää jouluateria
minun ja Claran luona.
Miksi menit naimisiin?
Miksikö? Minä rakastuin.
Se on jouluakin hupsumpi ajatus.
Aion säilyttää
joulumieleni loppuun asti.
Hyvää joulua.
Iloista uutta vuotta.
- Hyvää joulua, Fred.
- Hyvää joulua, Bob.
Humpuukia.
No niin, herra, siitä...
lahjoituksesta.
Vai niin.
Katsotaanpa.
Osaan kohdella köyhiä.
Veroni ylläpitävät
vankiloita ja köyhäintaloja.
Kodittomat joutavat sinne.
Jotkut kuolisivat mieluummin.
Heittäkööt sitten veivinsä,
jotta väkiluku pysyy kurissa.
Hyvänen aika.
Tämä on oveni. Käykää tästä.
Hyvä on. Tule, Beaker.
Olemme tuhlanneet
herra Scroogen aikaa tarpeeksi.
Hyvänen aika.
17... 24... 58.
Kuningas ulos katsahti
tapaninpäivänä
Lunta maahan sateli
paksuna peitteenä
Kuu paistoi kovin kirkkaana
vaikka...
Mitä haluat?
Penny laulusta, herra?
Herra Scrooge.
Nyt taitaa olla sulkemisaika.
Hyvä on.
Jatketaan aamulla kahdeksalta.
Kysy, kysy.
Huomenna on joulupäivä.
Puoli yhdeksältä.
Jos sallitte,
joulupäivänä ei ole tapana
lyhentää työpäivää.
Sellainen ei ole tapana.
Mikä sitten on tapana?
Kokonainen vapaapäivä.
Juuri niin.
Koko päiväkö?
- Ei.
- Sammakko sen keksi.
Miksi pidätte toimiston auki?
Muut toimistot suljetaan.
Ette voi hoitaa liiketoimia.
Tuhlaatte vain kallista hiiltä.
Tuossa on järkeä.
Tuo on surkea tekosyy
köyhän miehen ryöväämiseen,
mutta koska olen ainoa,
joka tajuaa sen...
Pitäkää vapaapäivä.
Lopettakaa!
Kiitos, herra Scrooge.
Tulkaa seuraavana aamuna ajoissa.
- Selvä.
- Takuulla.
Kun työnantaja viimein lähti,
Bob Crachit ja kirjanpitäjät
aloittivat heti
erittäin mukavan puuhan:
Joulun juhlimisen.
Hän lähti!
Suljetaan toimisto jouluksi.
Ilmassa on taikaa
tänä iltana
Ilmassa on taikaa
Maailma on parhaimmillaan
Ihmiset toisiaan rakastaa
Riemun lupauksen
tämä ilta kyllä täyttää
Enää yksi yö jäljellä
jouluaamuun tuohon
Maailma nyt hymyilee
Maailma aivan hehkuu
Tuttuja nyt ollaan
Tervehdykseen taipuu suu
Kaikki ovat yhtä perhettä
Meillä on hauskaa
Enää yksi yö jäljellä
jouluaamuun tuohon
No niin. Antaa mennä.
Noin.
Oikein hyvä.
Nyt on aika olla
iloinen ja hilpeä
Sen saapuvan tunnemme
Pyhimykset apuamme pyytää voivat
Rauhasta kerromme
ja rakkautta jakaa saamme
Mitä tuo on?
Pingviinien joululuistelu.
Katsokaa!
Pärjäsit hienosti, pomo.
Kiitos oikein paljon.
Vau!
- En mene.
- Anna mennä, Rizzo.
Voi pojat.
Eikö ole hauskaa?
Hyvää joulua, pingviinit.
Tuo tuuli tänään mukanaan
Jotain oikein hyvää
Usko sydämeemme asettuu
Lähettää säteitään
Kaikki sen nyt tuntevat
Tunteet syviä ovat
Enää yksi yö jäljellä
jouluaamuun tuohon
Enää yksi yö jäljellä
Jouluaamuun tuohon
Hyvää joulua!
Scrooge asui huoneissa,
jotka olivat kuuluneet
hänen kollegoilleen
Jacob ja Robert Marleylle.
- Otatko leipää?
- En työaikana.
Kuten haluat.
Rähjäinen rakennus
oli synkän kadun varrella.
Muistakaa,
että Marleyt olivat vainajia,
jotka mätänivät haudoissaan.
Pitäkää se mielessänne,
sillä muuten tämä ei tunnu ihmeeltä.
Miksi kuiskailet?
Se lisää dramatiikkaa.
Jacob Marley...
Oletko kunnossa?
Humpuukia.
Sano jotain, Gonzo.
Tai siis herra Dickens.
Oletko kunnossa, Charlie?
Olisi valhetta väittää,
etteikö Scrooge järkyttynyt.
Hetki meni kuitenkin ohi,
ja maailma oli ennallaan.
Ei vammoja.
Keskittyminen ei häiriintynyt.
Ei mitään.
Seurataan häntä.
Ihan kohta.
Karamellipussi putosi jonnekin.
Ala nyt tulla.
Hyvä on.
Rauhallisesti.
Scrooge kiipesi ylös, eikä
välittänyt pimeydestä tippaakaan.
Pimeys oli halpaa,
ja Scrooge piti siitä.
Ilmestys ovella
sai Scroogen silti varuilleen.
Ennen nukkumaanmenoa
hän tutki huoneensa.
- Nyt riittääpi.
- Mitä?
Mistä tiedät, mitä hän puuhaa?
Me olemme täällä, hän tuolla.
Tarinankertojat ovat kaikkitietäviä.
Tiedän kaiken.
OIlaanpas sitä koppavia,
herra näsäviisas.
Scroogen piti sytyttää lamput
tutkiakseen paikat kunnolla.
Miten hän tekee tuon?
Paras aamutakkini.
Se on kunnossa.
Katso, Ebenezer Scrooge.
Hän on vanempi ja entistäkin ilkeämpi.
Hän ei tuottaisi pettymystä.
Keitä te olette?
Olimme liikekumppanisi
- Jacob...
- Ja Robert Marley.
Te näytätte heiltä.
En silti usko teitä.
Miksi epäilet aistejasi?
Pienikin asia vaikuttaa aisteihin.
Pieni vatsavaiva
voi saada ne tolaltaan.
Te voitte olla lihanpala.
Pisara sinappia.
Murunen juustoa.
Te johdutte haarukasta,
ette haudasta.
Haarukastako?
Kamala vitsi.
Mistä sinä tuollaisia löydät?
Anna karhun hoitaa vitsit.
Jacob ja Robert,
älkää arvostelko minua.
Te arvostelitte minua aina.
Härnäsimme sinua.
On mukavaa taas härnätä.
Mukavaa tehdä ylipäätään jotain.
Miksi tulitte luokseni?
Me olemme Marley ja Marley
saitoja ja ahnaita
Hyödyimme köyhistä
halveksimme avuttomia
Erikoistuimme tuskaan
pelkoa ja epäilystä levitimme
Ja jos et vuokraasi maksanut
sinut ulos heitimme
Häädimme kerran koko orpokodin.
Muistan, miten ne pikku ipanat
seisoivat hangessa
paleltuneine nallekarhuineen.
Me olemme Marley ja Marley
ovat sydämemme mustat
Olisi pitänyt tietää
että tekomme nää
Saavat meidät kahleisiin
Me olemme kahleissa
näiden paino raskas on
Rakkaus takaa vapauden
Ja viha tuomion
Me olemme Marley ja Marley
Me olemme Marley ja Marley
Te ette kohdelleet
lähimmäisiä kovasydämisesti.
Totta.
Ihmisissä oli jotakin mukavaa.
Heidän rahansa.
Tuomittu, Scrooge,
olet ikuisesti tuomittu
On tulevaisuutes kauhea
tekojesi mukaan laskettu
Sanasi ja tekosi
nämä kahleet takovat
Nauti nyt, sillä kun kuolet
Painajaiset odottavat
Miksi kauheat kahleet?
Kahleet!
Taoimme kahleet ahneilla teoillamme.
Sinullakin on kahle.
Humpuukia.
Lohduttakaa minua, ystävät.
Lohduttakaa!
Kolme henkeä kummittelee sinulle.
Olen saanut kummittelusta tarpeekseni.
Et voi välttää kohtaloamme
ilman henkien vierailua.
Ensimmäinen henki saapuu,
kun kello lyö.
Enkö voi tavata kaikkia kerralla?
Kun kello lyö yksi!
Me olemme Marley ja Marley
Me olemme Marley ja Marley
Me olemme Marley ja Marley
Kahleet!
Siten Scroogen kumppaneiden haamut
hävisivät pimeyteen
ja jättivät hänet taas yksin.
Pelottavaa. Pitäisikö meidän
huolestua lapsikatsojista?
Ei pidä. Tämä on kulttuuria.
Otatko karamellin?
Ne olivatkin taskussani.
Mitä?
Humpuukia.
Tule nyt.
Inoan tällaista.
Halusit tietää, mitä tapahtuu.
Scroogen makuuhuone
on talon tällä puolella. Hyppää.
Inoan vain kahta asiaa.
Korkeita paikkoja ja alas hyppäämistä.
Liian myöhäistä. Otan sinut kiinni.
Jumala säästäköön ruumisparkani.
Ohi meni.
Odota.
Karamellit jäivät tuonne.
Mitä?
Mahdutko noiden välistä?
Mahdun.
Että olet typerä.
Mitä?
Voi voi.
Scrooge vaipui unettoman levon
äänettömyyteen.
Häntä voisi katketa,
jos nyt putoaisin.
Halusit nähdä, mitä tapahtuu.
- Kyllä.
- Tuo on Scroogen ikkuna.
Ai jaa.
Odota ensimmäistä henkeä,
kun kello lyö yksi!
Vau! Auh.
Oletko sinä henki,
jonka tulo ennustettiin?
Olen.
Mutta... sinähän olet lapsi.
Muistan lähes 1900 vuotta.
Olen menneen joulun henki.
- Miksi tulit tänne?
- Hyvinvointisi takia.
Sikeä uni voisi auttaa hyvinvointiani.
Pelastuksesi takia sitten.
Ole tarkkana. Tule.
Minä olen kuolevainen
ja saatan pudota.
Voit lentää, jos kosket kättäni.
- Mitä me teemme?
- Emme mitään.
- Mitä?
- Pidä kiinni.
Varo, Rizzo.
Hei, Lontoo!
Hyvästi, lounas!
- Henki.
- Niin?
Ei mitään.
- Katso, Rizzo.
- En halua katsoa.
Henki.
Mikä tuo valo on?
Se ei voi olla aamu.
Se on menneisyys.
- Se on kaunis, Rizzo.
- Äiti!
Me laskeudumme.
Pidä kiinni, Rizzo.
Anteeksi, rouva.
Anteeksi, herra.
Varo, Rizzo.
Rizzo, tämä on Louise.
Olemme tavanneet.
Ja niin he saapuivat
Ebenezer Scroogen lapsuuteen.
Se oli elämäni kamalin reissu.
Se päättyi.
Olen turvassa.
En ole.
Kiltti kisu.
Olen New Jerseystä.
Oli iltapäivä jouluaattona.
Scrooge huomasi tuhannet hajut,
joista jokainen liittyi ajatuksiin,
toiveisiin, ilonaiheisiin ja huoliin,
jotka hän oli unohtanut.
Tämä on vanha kouluni.
Olin pikkupoika.
Tuo on Henry.
Ja Edmund, paras ystäväni.
Hei, pojat. Hei.
He ovat menneisyytesi varjoja.
He eivät näe eivätkä kuule sinua.
Mennään sisälle.
Lopeta kissan kanssa leikkiminen.
Pelasta minut!
ARISTOTELES
DANTE
MOLIERE
SHAKESPEARE
Muistot tulvahtivat Scroogen mieleen,
kun hän näki vanhan luokkahuoneensa.
Tunnen tämän hyvin.
Pulpetit.
Liidun hajun.
Valitsin täällä ammattini.
Näyttääkö hän tutulta?
Scrooge näki edessään pojan,
jonka hän tunsi
erittäin hyvin.
Taivaan vallat.
Tuohan olen minä.
Tule, Ebenezer.
Vaunut ovat lähdössä.
Anna olla.
Hän ei mene jouluksi kotiin.
Kuka tyhmästä joulusta välittää?
Olin usein yksin.
Ehdin siten lukea ja opiskella.
Voin ahkeroida joululoman aikana.
Se oli... yksinäistä aikaa.
Rotat eivät ymmärrä tuollaista.
Etkö ollut lapsena yksinäinen?
Minulla oli 1274 sisarusta.
Rotat eivät todellakaan ymmärrä.
Katsotaan toistakin joulua
kouluvuosiltasi.
Joulut olivat samanlaisia.
Mikään ei muuttunut.
Sinä muutuit.
Vuodet esittivät kauhean tanssinsa.
Scrooge näki lapsuutensa
muutamassa hetkessä.
Hän näki luokkahuoneen rapistuvan.
Mitä... Hei!
No niin, Scrooge-herra,
nyt on päättäjäisten aika.
Tuo on vanha rehtorini.
Hän opetti minulle tärkeimmän asian.
Nouse seisomaan. Rakenna elämäsi
tämän koulun tapaan.
Korvani, korvani...
Ahkeroi, tee kovasti töitä
ja ole hyödyllinen.
Elämä on kultainen tilaisuus.
Siirryt tänään oikeaan maailmaan.
Pidä nenäsi työssä kiinni.
Tee kovasti töitä,
niin jonakin päivänä
elämästäsi tulee yhtä luja
kuin tästä talosta.
Minun on pitänyt korjata tuo.
Kyllä, rehtori.
Olet päässyt hienoon Iontoolaiseen
firmaan harjoittelijaksi.
Sinusta tulee tänään liikemies.
Odotan sitä innokkaana.
Ihastut liike-elämään.
Se on amerikkalainen elämäntapa.
Sam.
- Se on brittiläinen elämäntapa.
- Hyvä.
Selvä, rehtori.
Vaunusi tulivat, Ebenezer.
Tule, Scrooge.
Nähtävää on vielä paljon.
Älä anna kuskille juomarahaa.
Scrooge tajusi hetken päästä
seisovansa kadulla
ja katsovansa rakennusta,
jota hän ei ollut nähnyt vuosiin.
Kerrohan, Ebenezer Scrooge.
Tunnetko tämän paikan?
Tämä oli ensimmäinen työpaikkani.
Tämä on Fozziwigin
vanha kumikanatehdas.
Oli jälleen jouluaatto.
Yö oli aluillaan, ja lamppujen
sytyttäjät hoitivat työtään.
Sytytä lamppu, älä rottaa!
Anteeksi nyt.
Sammuta minut!
- Rizzo!
- Mitä?
Kiitos.
Ei kestä.
Tuohan on vanha Fozziwig.
Katsokaa, pojat. On jo hämärää
ja lamppuja sytytetään.
Nyt on jouluaatto.
Hän oli melkoinen työnantaja.
Hän oli yhtä kova ja julma
kuin ruusun terälehti.
Juhlat alkavat.
Fozziwigin joulujuhla.
Tule, Rizzo.
Tartu keppiin, Rizzo.
Hyvää joulua.
Kiitos, kiitos.
Kuulkaa, kaikki.
Oletteko hetken hiljaa?
Minun pitäisi kai olla kiitollinen.
Ole hyvä vain.
Kuuntelisitteko hetkisen?
Marleyn veljekset ovat tuolla.
He ovat vielä nuoria.
Kuunnelkaa, sopiiko?
Hiljaa!
Kiitos.
Nyt on parempi.
Tervetuloa Fozziwigien joulujuhliin.
Tässä kohdassa perinne vaatii,
että minä pidän puheen.
Perinne vaatii myös,
että me otamme torkut.
Älkää heistä välittäkö.
Tässä on joulupuheeni.
"Kiitos kaikille ja hyvää joulua."
- Oliko tuo se puhe?
- Se oli hölmö.
- Se oli ilmiselvä.
- Se oli turha.
Se oli... lyhyt.
Pidin siitä!
Puheet saavat riittää.
Tanssitaan, poikani.
Rouva Fozziwig aloittaa juhlat.
- Anna mennä, äitimuori.
- Soittakaa!
Hei, hei.
Tuolla on tarjoilupöytä.
Maha kurnii.
Antaa olla. Äiti kielsi
syömästä laulavaa ruokaa.
Hienoa, että tulitte.
Olen iloinen, että tulitte.
Nauttikaa.
Anteeksi, herra Fozziwig.
Kävin kirjanpidon läpi.
Tiedättekö, miten kalliiksi
nämä juhlat käyvät?
Nythän on joulu, Scrooge-herra.
On anteliaisuuden aika.
Unohda työt ja pidä hauskaa.
Tutustu ihmisiin.
Hei.
Tanssiva houkka!
Rakastan joulujuhlia niin paljon,
että aion järjestää kahdet vuodessa.
Anteeksi.
- Scrooge.
- Anteeksi.
Belle, saanen esitellä
Ebenezer Scroogen,
joka on erittäin lahjakas liikemies.
Ebenezer, tässä on Belle,
perheemme hyvä ystävä.
Hauska tavata.
Hienoa, että te tapasitte.
Muistatko tapaamisenne?
Muistanko?
Kyllä.
Minä muistan.
Vietit toisenkin jouluaaton
tuon nuoren naisen kanssa
vuosia myöhemmin.
Älä näytä sitä joulua, ole niin kiltti.
Häihimme on vielä vuosi, Ebenezer.
Sille ei voi mitään, Belle.
Emme voi avioitua.
Meillä ei ole varaa kunnon kotiin.
Sijoitukset eivät tuota tarpeeksi hyvin.
Sanoit noin viimekin vuonna.
Liikeasiat sujuvat nihkeästi.
Olet päässyt osakkaaksi.
Varat tuskin kattavat kulumme.
- Tähtäsit osakkaaksi.
- Teen tämän sinun vuoksesi.
Minä rakastan sinua.
Sinä rakastit kerran.
Voi, Rizzo.
Älä näytä enempää.
Nautitko kiusaamisestani?
Sanoinan, että nämä ovat
menneiden aikojen varjoja.
Älä syytä minua siitä,
millaisia ne ovat.
Mene pois.
Scrooge jäi makuuhuoneeseen
yksin ja uupuneena.
Hän pysyi siellä,
kunnes kello löi tasatunnin.
- Mitä tuo on?
- Kello on kaksi.
- Onko liian aikaista aamiaiselle?
- On.
Hyvä. On siis iltapalan aika.
Scrooge tiesi toisen hengen
ilmestyvän pian.
Mutta kun kello oli lyönyt...
Ei mitään.
Tule tutustumaan, hyvä mies.
Tule tutustumaan, hyvä mies.
- Sanoinko jo niin?
- Kyllä.
Minä olen tämän joulun henki.
Nyt on joulupäivän vastainen yö.
Sanoinko jo,
että olen tämän joulun henki?
- Sanoit.
- Tule tutustumaan, hyvä mies.
Sinä olet hajamielinen henki.
En ole.
Olen suuri hajamielinen henki.
Tämänetkiset asiat
täyttävät mieleni.
Ja nythän on joulu.
En ole tavannut ketään kaltaistasi.
Etkö? Edelläni on käynyt
yli 1800 veljeäni.
Niinkö monta?
Kuvittele ruokalaskuja.
Oletko huomannut,
miten kaikki on jouluna niin ihanaa?
Jos totta puhutaan, en ole.
En ole ehkä ymmärtänyt joulua.
Ymmärrät sen tämän päivän kuluessa.
Voi ei!
Lähdemme maailman pariin.
Taisit nauttia tuosta.
Totta kai.
Saanen toivottaa sinut
tervetulleeksi jouluaamuun.
Se on laulua kuoron tuon
Kun saavut kotiin takan luo
Mistä rakkautta löydätkin
Se joululta tuntuu
Ystävällisyys jonka yhdessä jaamme
Tapaaminen josta nauttikaamme
Mistä rakkautta löydätkin
Se joululta tuntuu
Se on sydämen vuodenaika
Välittämistä muista
Rakkauden tunnustusta
Se on riemun vuodenaika
Viestin voit sinä kuulla
Kestäköön riemu nyt aina
Se on lahjoissa noissa
Äidin neulomissa rukkasissa
Tavoissa joissa rakkauden näämme
Se joululta tuntuu
Se on lapsuus joka mielessä väikkyy
Kesä jonka muisto jouluna säilyy
Kun rakkauden tähden parhaasi teet
Se joululta tuntuu
Se on sydämen vuodenaika
Välittämistä muista
Rakkauden tunnustusta
Se on riemun vuodenaika
Viestin voit sinä kuulla
Kestäköön riemu aina
Se on laulua kuoron tuon
Kun saavut kotiin takan luo
Mistä rakkautta löydätkin
Se joululta tuntuu
Mistä rakkautta löydätkin
Se joululta tuntuu
Se joululta tuntuu
Se joululta tuntuu!
Se joululta tuntuu
En tiennytkään.
Haluan nähdä ystäviä ja sukulaisia.
Näytä perhe.
Tuo on armas veljenpoikani Fred
ja hänen vaimonsa Clara.
He juhlivat ystävien kera.
Hedelmiä.
Luumuvanukas on syöty
ja laulut laulettu.
- Mitä nyt tehdään?
- Pelataan.
Jouluna pitää pelata jotain.
- Pelaavatko ihmiset jouluna?
- Pidän peleistä.
Tiesitkö, että se on vahahedelmä?
Juu, ihmettelinkin makua.
- Pelataan arvauspeliä.
- Se on mukavaa.
Se on mahtava peli.
Minä johdan.
Kyllä. Fred on kekseliäs.
Keksin oikein hyvän, Clara.
Arvatkaa.
Onko se vihannes?
- Ei.
- Mineraali?
- Ei.
- Eläinkö?
- Mikä muukaan.
- Niinpä.
- Elääkö se maatilalla?
- Ei koskaan.
- Kaupungissako?
- Yleensä.
Vetääkö se vaunuja?
Ei todellakaan.
- Onko se koira?
- Ei.
- Kissako?
- Kissa?
- Minä ehdin ensin.
- Ei.
Onko se epämiellyttävä olento?
- Useinkin.
- Hiirikö?
- Ei.
- Rotta?
- Paikalla.
- Torakka.
Ei ole.
- Lilimato.
- Liian ihana.
Minä tiedän.
Epämiellyttävä olento,
joka ei ole rotta,
iilimato eikä torakka.
Mikä?
- Mikä se on?
- Ebenezer Scrooge.
Kyllä.
Hienoa.
Verraton.
Tule. Meillä on paljon nähtävää.
Ei enempää.
En halua nähdä enempää.
Tässä.
Miksi tulimme tähän kaupunginosaan?
Täälläkin on joulu.
Tuo on Bob Crachitin koti.
Ehkäpä hengen antelias luonne
ja sen myötätunto köyhiä kohtaan
johdatti heidät
Scroogen uskollisen apulaisen luo.
He paistavat hanea.
Pois tieltä, Rizzo.
Älä nuohoa piippua.
Haju ei yllä tänne.
Tämä on Bob Crachitin talo.
Mistä tiesit?
Sinä kerroit äsken.
Minuun voi yleensä luottaa.
- Kuka tuo on?
- Rouva Crachit.
Älä lopeta varren pyörittämistä, Peter.
Pyörittely
on mehevän hanen salaisuus.
- Täällä tuoksuu hyvältä, äiti.
- Eikö tuoksukin?
Aivan ihana haju.
No voi pyhä sylvi.
Juutuin kiinni. Auta.
Tiesin, ettei kirjallisuus sovi sinulle.
Putosin sentään jonkin pehmeän päälle.
Ja kuuman.
Polttaa, polttaa!
Äiti, äiti, äiti.
Luulin, että syömme kastanjoita
vasta isän ja Tiny Timin palattua.
En syönyt niitä.
Tarkistin vain, etteivät ne ole
päässeet kärähtämään.
Ruoanlaiton saloja, kultaseni.
Älä huuda, Betina.
- Minä olen Belinda.
- Ja minä Betina.
Totta kai, Betina.
Belinda.
Oli mikä oli.
Nyt on aika olla
iloinen ja hilpeä
Sen saapuvan tunnemme
Pyhimykset apuamme pyytää voivat
Rauhasta kerromme
ja rakkautta jakaa saamme
Tule, poikani.
Katsotaan, onko jouluateria valmis.
- Hyvä on.
- Niin.
Hyvää joulua kaikille.
Isukki!
Hyvää joulua, tytöt.
Hyvää joulua, Peter.
Hyvää joulua.
Lapset, kattakaa pöytä.
- Menkää nyt.
- Odottakaa.
- Hyvää joulua, Emily.
- Hyvää joulua...
Crachyseni.
Emmy...
Putosin savupiipusta
kuuman hanen päälle.
Sinulla on aina hauskaa.
Mitä?
Jouluateria, Peter.
Hani, hani.
Innostuit vähän liikaa.
Mene istumaan paikallesi.
Levähdä hieman.
- Jaksoiko hän istua kirkossa?
- Hän oli kiltti.
Hän toivoi ihmisten huomaavan hänet,
jotta heidän olisi mukava muistaa
joulupäivänä miestä,
joka sai rammat kävelemään
ja sokeat näkemään.
Ihmeellinen lapsi.
Crachitit kokivat silloin
pitkän vuoden onnellisimman hetken.
Vaatimaton ateria.
He arvostavat sitä kovasti.
Maksan Bobille pientä palkkaa.
- Herra Scrooge.
- Bob.
Bob Crachit.
Tuntuu oikealta,
että juon työnantajani maljan.
Herra Scroogelle,
ateriamme takaajalle.
Takaajapa hyvinkin.
Jos hän olisi täällä,
puhuisin kyllä suuni puhtaaksi.
Hän tukehtuisi siihen paikkaan.
- Tukehtuisi.
- Varo lapsia.
Nyt on joulu.
Kai meidän pitää
tänä siunattuna joulupäivänä
juoda malja
herra Scroogen terveydelle,
vaikka hän onkin
inottava, itara, häijy,
tunteeton räsypekka...
Aterian takaajalle,
herra Scroogelle.
Herra Scroogelle,
joka on tänään iloinen ja onnellinen,
epäilemättä.
- Epäilemättä.
- Kippis.
Jumala meitä kaikkia siunatkoon.
Elämä on täynnä yllätyksiä
Joka päivä on lahja
Aurinko nousee ja tunnen
Että mielialani se kohottaa
Täyttää minut naurulla
täyttää minut lauluin
Katson rakastaviin silmiin
Tiedän, tänne kuulun
Siunatkoon meitä kaikkia
Jotka istuvat tässä
Perhe jota niin rakastan
Ei muuta paikkaa
Ole kodin vertaista
Kaikki polut tuovat
minut tänne takaisin
Siunatkoon meitä kaikkia
Kun täällä elämme
Lohdutamme ja anteeksi annamme
Meillä on paljon
Ja voimme jakaa sen
Niiden kanssa
jotka apua tarvitsevat
Rakastakaamme toisiamme
Johda meidät valoa kohti
Kuunnellaan järjen ääntä
Joka öisin laulaa
Kaihdetaan vihaa
Ota kiinni kun kaadumme
Opeta meitä unissa
ja ole niin kiltti
Siunaa meitä kaikkia
Siunaa meitä
Leikkisillä vuosilla
Peleillä hauskoilla
ja ilon kyynelillä
Sinua kohti käännymme
Ja ylpeänä seisomme
Ja rukoillen pyydämme
siunaa meitä kaikkia
Sinua kohti käännymme
Ja ylpeänä seisomme
Ja rukoillen pyydämme
Siunaa meitä kaikkia
Istutaan ja ruvetaan syömään.
Kerro, jääkö Tiny Tim henkiin.
Tuo on tulevaisuus.
Minä hallitsen nykyisyyttä.
Näen tyhjän paikan hellan luona
ja yksinäisen kävelykepin.
Jos varjot eivät väisty,
uskon lapsen kuolevan.
Kuolkoon siis,
jos niin on kerran käyvä,
niin väkiluku pysyy kurissa.
Voi henki...
Crachitin perhe
katosi pimeän keskelle,
ja Scrooge katseli Tiny Timiä
aina siihen asti.
Tule.
Aikani on loppumassa.
Vanenetko sinä, henki?
Kyllä.
Elävätkö henget vain hetken?
Minun aikani maan päällä
on lyhyt.
Se taitaa päättyä keskiyön aikaan.
Yksi.
Nytkö? Olen oppinut sinulta paljon.
Scrooge ei voinut tehdä mitään
kellojen armottomille lyönneille.
Viisi.
Älä lähde luotani.
Minun täytyy lähteä.
Olet minulle tärkeä.
Sinä muutit minut.
Jätän sinut
tulevan joulun hengen huostaan.
Tulevaisuudenko?
Onko pakko?
Mene ja tutustu häneen, mies.
Olenko tulevan joulun
hengen seurassa?
Henki, pelkään sinua enemmän
kuin mitään muuta.
Tämä on liian pelottavaa.
En halua nähdä enempää.
Olet oikeassa.
Jätämme teidät tänne.
- Nähdään taas lopussa.
- Juu.
Olen valmis seuraamaan ja oppimaan
kiitollisin mielin.
Etkö puhu minulle?
Kyllä, yö väistyy pian.
Näytä tietä, henki.
En minäkään tiedä enempää.
Tiedän vain, että hän kuoli.
- Milloin?
- Viime yönä kai.
Mikähän hänet tappoi?
Luulin, ettei hän kuole ikinä.
En tiedä enkä välitä,
miksi hän kuoli.
Haluan vain tietää,
mitä hän teki rahoillaan.
Kaikki haluavat.
Hän ei antanut niitä minulle.
Hautajaiset ovat varmasti halvat.
En tiedä ketään, joka menisi sinne.
Minä voisin mennä.
Jos siellä saa ruokaa.
- Ruoasta puheen ollen...
- Niin.
Tunnen joitakin heistä.
Kenestä kurjasta he puhuvat?
Palasitte näemmä
murheen täyttämästä talosta.
Murheellista, ettei se kitupiikki
kuollut vuosia sitten.
- Aivan.
- Näyttäkää.
Mitä toitte vanhalle Joelle?
Mitä toitte,
jotta voin muistella häntä?
Älä viitsi, Joe.
No, minä löysin lipastosta
nämä kaulusnapit.
Ne ovat helmiäistä.
Minä sain vuodeverhot.
Laadukasta damaskia.
Halpaa damaskia.
Parin pennin arvoiset.
Nämä ovat hänen huopansa.
Niinkö? Nämä ovat vielä lämpimät,
rouva Dilber.
En maksa lämmöstä ylimääräistä.
Maksaisit nyt. Hänessä
ei muuta lämmintä ollutkaan.
Minä ymmärrän, henki.
Onnettoman miehen tapaus
muistuttaa omaani.
Elämäni on menossa tuohon suuntaan.
Armahda vähän.
Näytä maailmassa olevaa hellyyttä,
sillä tuo kamala keskustelu
alkaa muuten vainota minua.
Bob Crachitin koti.
Kyllä, henki.
Ilon ja naurun tyyssija.
Kiitos, että toit minut tänne.
Täällä on hiljaista.
Miksi täällä on hiljaista?
Sinä itket taas, äiti.
Lampun valo vain sattuu silmiini.
Ei kai Tiny Tim?
Noin.
Silmäni heikentyvät hämärässä.
En halua näyttää
heikkoja silmiäni isällenne,
kun hän tulee kotiin.
En mistään hinnasta.
Hän tulee ihan pian.
Hän on kävellyt kovin hitaasti
näinä parina iltana.
Hei, kultaseni.
Isukki.
Hei, tytöt.
Hei, Peter.
Menkää kattamaan pöytä, lapset.
Kiitos.
Miltä hautausmaa näytti?
Siitä tulee sievä, Emily.
Sinulle olisi tehnyt hyvää
nähdä paikan vehreys.
Valitsin Timille paikan,
mistä voi nähdä...
Se on rinteellä.
Sieltä voi nähdä joella uivat ankat.
Tiny Tim...
Tiny Tim
piti ankkojen katselusta kovasti.
Onko meidän pakko kokea joulu,
joka on näin tuskallinen?
Miten kestämme sen?
Kaikki on hyvin.
Elämässä on kohtaamisia ja hyvästejä.
Sellaista se on.
Emme ikinä unohda Tiny Timiä
tai tätä ensimmäistä hyvästijättöä.
Pitääkö meidän palata tänne?
Minun pitää tietää jotakin muuta.
Eikö niin?
Tiedän, mitä minun pitää kysyä.
Pelkään kysyä, mutta minun on pakko.
Kuka se surkea mies oli,
jonka kuolema herätti iloa ja riemua?
Vastaa vielä yhteen kysymykseen.
Ovatko nämä asioita, jotka toteutuvat?
Vai asioita,
jotka saattavat toteutua?
Tapahtumia voi muuttaa.
Elämän kulku voidaan korjata.
Ebenezer Scrooge.
Älä, henki.
Kuule minua. En ole entiseni.
Miksi näyttäisit tämän,
jos minulla ei olisi toivoa?
Kunnioitan joulua ja yritän
säilyttää sen koko vuoden ajan.
Elän elämäni menneessä,
nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
En unohda opetuksia, joita henget
ovat minulle opettaneet.
Kerro, jotta voin pyyhkiä
hautakiven kirjoituksen pois.
Puhu minulle, henki.
Olen kotona.
Sängynpäädyt olivat hänen omiaan.
Sänky ja huone olivat hänen omiaan.
Me palasimme.
Mehän lupasimme palata.
Scrooge oli iloisin siitä,
että elämä odotti häntä.
Ja hän voi muuttaa sen kulun.
Elän elämäni menneessä,
nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Voi, Jacob ja Robert Marley.
Taivasta ylistettäköön
tämän päivän takia.
Sanon näin polvistuneena,
Jacob ja Robert.
Ne eivät ole repeytyneet.
Ne ovat täällä.
Ja minä olen täällä.
Ihmeitä riittää.
En tiedä, mitä tehdä.
Olen kevyt kuin höyhen.
Olen onnellinen kuin enkeli
ja hilpeä kuin koulupoika.
Onko täällä ylhäällä turvallista?
Scrooge on pelastunut.
Mitä voisi muka tapahtua?
Hei, poika.
Minäkö?
Tai siis: "Minäkö, herra?"
- Mikä päivä tänään on?
- Mitä?
Mikä päivä tänään on,
nuorukainen?
Tänäänkö? Joulupäivä.
Joulupäiväkö?
Se ei jäänyt väliin.
Henget tekivät kaiken yhdessä yössä.
Ne pystyvät mihin vain.
Totta kai.
- Totta kai.
- Totta kai.
Tiedätkö sen lihakaupan?
- Tiedän.
- Fiksu poika.
Verraton vintiö.
Onko näyteikkunan
komea kalkkuna jo myyty?
Sekö, joka on minua suurempi?
Se on vielä myytävänä.
Oli oikein hauska jutella.
- Käy ostamassa se.
- Ei saa kiusata.
En minä kiusaakaan.
Osta se, niin saat shillingin.
Ei, vaan viisi shillinkiä.
Vau!
Poika siis pinkaisi kauppaan ja...
Anteeksi.
Vien sen Bob Crachitin luo.
Siitä tulee yllätys.
Se on paljon Tiny Timiä suurempi.
Hetkeä myöhemmin
parhaimpiinsa pukeutunut Scrooge
ilmestyi kaupungin kaduille
toivottamaan maailmalle hyvää joulua.
- Hyvää joulua.
- Hyvää joulua.
Juku. Kiitos.
Kaikki nauttivat kauniista aamusta.
Hän kohtasi pian kaksi tuttua hahmoa.
Herra Scrooge.
Anteeksi. Se rahalahjoitus,
jota pyysitte eilen...
Laittakaa puolestani...
Niinkö paljon?
Ei penniäkään vähempää.
Siinä on monta rästiin jäänyttä
lahjoitusta mukana.
En tiedä, mitä sanoa.
Voisimmepa antaa teille jotain.
Lahjako?
Minulleko?
Kiitos.
Kiitos.
50 kertaa kiitos.
Ja hyvää joulua.
Tässä on kalkkunanne.
Seuraa minua.
Kiitollisin mielin ja iloa täynnä
Tervehdin poikia ja tyttöjä
Heistä tulee osa perhettäni
Osa perhettäni
Saan rakkautta, toivoa ja rauhaa
Rakkautta, toivoa ja rauhaa
Jokainen päivä päättyköön
Ja jokainen päivä alkakoon
Rukouksen voimin
ja kiitollisin mielin
Hymykasvoin ja avoimin ovin
Tervehdin kaikkia
annan omastani
Juon maljan terveydeksenne
Maljan terveydeksenne
Ja lupaan jakaa rikkauteni
Lupaan jakaa rikkauteni
Kuljen ystävyyden tietä
Seuraan kaveruuden karttaa
Rakkauden
ja kiitollisen sydämen merellä
Elämä on kuin matka
HYVÄÄ JOULUA
KIRJANPITÄJILLENI
Ken tietää milloin se päättyy
Niin ja jos haluat tietää
Mistä mies on tehty
Laske hänen ystävänsä
Katsahda ympärillesi
Näkemäsi ihanuudet
Ovat uusia joka päivä
älä päästä niitä karkuun
Kuinka arvokasta elämä onkaan
Kiitollisin sydämin
joka herännyt on
Lupaan tämän,
joka henkäykseni
Sinua nyt ylistää
Sinua nyt ylistää
Ja pyydän päiväni jakamaan
Pyydän päiväni jakamaan
Ja takaan rakkaudella
Että vaikka eroamme
Muistan sinua kiitollisena
Muistan sinua kiitollisena
Bob Crachit.
Siinähän sinä olet.
Herra Scrooge.
Sinä et tullut tänään töihin,
kuten sovimme.
Mutta mehän puhuimme asiasta.
Te annoitte joulupäivän vapaaksi.
Minäkö?
Minäkö? Ebenezer Scrooge?
- Tekisinkö sellaista?
- Ette.
Mutta teitte silti.
Olen saanut tarpeekseni.
Ja minä olen saanut
tarpeekseni teistä.
Ja siispä, Bob Crachit...
Ja siispä voitte poistua heti paikalla.
Ja siispä saat palkankorotuksen.
Ja siispä isken teidät kohta katuun...
- Mitä?
- Mitä?
Kyllä, Bob.
Korotan palkkaasi.
Ja maksan asuntolainasi.
Tulkaa toki sisään.
Kyllä, kyllä.
Bob Crachit, haluaisiko perheesi
syödä kanssamme joulupäivän aterian?
Hyvää joulua.
Scrooge piti sanansa.
Hän täytti lupauksensa
ja enemmänkin.
Entä Tiny Tim?
Ja Tiny Tim,
joka ei kuollut...
Eikö ole mahtavaa?
Scroogesta tuli Tiny Timille
kuin toinen isä.
Scroogesta tuli paras ystävä
ja herrasmies, mitä kaupunki
oli koskaan nähnyt.
Hänestä sanottiin, että hän osasi
juhlia joulua niin hyvin
kuin vain on mahdollista.
Sanottakoon niin meistä kaikista.
Kun Tiny Tim sanoi...
- Jumala meitä siunatkoon.
- Jumala meitä siunatkoon.
Meitä kaikkia.
Rakkaus jonka löysimme
Rakkaus jonka löysimme
Pysyy mukanamme
Emmekä ole koskaan yksin
Rakkaus jonka löysimme
Rakkaus jonka löysimme
Suloisin uni
Minkä olemme nähneet
Nähdään myöhemmin!
Rakkaus jonka löysimme
Hyvästi.
Emme ole koskaan yksin
Kiva tarina, Dickens.
Kiitos.
Lue kirjani, jos pidit tarinasta.