Phantom of the Opera - Suomi Transcript

ANDREW LLOYD WEBBERIN OOPPERAN KUMMITUS Pariisi 1919 JULKINEN HUUTOKAUPPA TÄNÄÄN Myyty. Numeronne? Kiitos. 663. Juliste Chalumeaun "Hannibalista". -Täällä. Tarjotaanko 10 frangia? Viisi tarjottu. Kuusi... seitsemän tarjottu. Kahdeksan? Ensimmäinen... toinen... Myyty monsieur Deferrelle. Kiitoksia. 664. Puinen pistooli ja kolme kalloa - Meyerbeerin "Robert Paholaisesta" 1831. 10 frangia? 10, kiitos. 15 tarjottu. Myyty 15 frangilla. Numeronne? 665, hyvät naiset ja herrat. Posetiivi-soittorasia papier mâché'ta. Mukana persialaisasuinen apina joka soittaa symbaaleja. Löytynyt talon holveista, toimii yhä. -Täällä. Lähtöhinta 15 frangia. 15, kiitoksia. 20. Kiitos, herra. Madame Giry, 25. Kiitos. 25 tarjottu. Tarjotaanko 30? 30. Tarjotaanko 35? Myyty 30 frangilla. Ensimmäinen, toinen... Myyty 30 frangilla varakreivi de Chagnylle. Kiitoksia. Keräilijän aarre, tosiaan Vastaa täysin hänen kuvailuaan Vaan vieläkö soit Kun kuolo meidät korjaa pois.. ? 666. Kattokruunu, osina. Jotkut teistä ehkä muistavat mystisen oopperan kummituksen - arvoituksen, joka jäi vaille selitystä. Kuulemamme mukaan juuri tämä kattokruunu - oli osallisena niissä traagisissa tapahtumissa. Se korjattiin ja siihen pantiin johdot sähkövaloa varten. Ehkäpä se vanha kummitus nyt kaikkoaa - kun sitä hieman valaistaan. Hyvät herrat... Pariisi 1870 Voitonmerkki pelastajain Suurten pelastajain Kansamme Rooman ikeen alta vapautui! Siis tanssien ja laulaen Sitä juhlikaamme Ylistys voittajien Heilt'saimme vapautemme! Herra varakreivi, tervetuloa. Karthagon torvet taas soi On Rooma kauhuissansa! Jo marssimme kuulla he voi Rummut lyö - saapuu Hannibal! Pukuni on liian pitkä... Suruksemme on tää maa armahin Vaarassa vuoksi Rooman Rautaisen kouran Hyvät herrat... Harjoittelemme Chalumeaun "Hannibalia". Monsieur Lefevre, minä harjoittelen. Monsieur Reyer, madame Giry, hyvät naiset ja herrat - saanko hetken hiljaisuutta? On huhuttu, että eroaisin tehtävästäni. Voin kertoa, että huhut ovat totta - ja minulla on ilo esitellä Opéra Populairen uudet omistajat. Herrat Richard Firmin ja Gilles André. Lienette lukeneet menestyksestään romualalla. -Romumetallialalla. Rikkaita miehiä... Meillä on suuri kunnia esitellä uusi suojelijamme: varakreivi de Chagny. Uskomatonta, että saimme hänet... Se on Raoul. Ennen isäni kuolemaa, rantahuvilassa... Olimme toistemme lapsuudenihastuksia. Olin hänelle pikku Lotte. -Komea mies. Perheellemme on suuri kunnia tukea taiteita - ja maailmankuulua oopperaanne eritoten. Signora Carlotta Giudicelli, tähtisopraanomme jo viidettä kautta. Signor Ubaldo Piangi. Taidan häiritä harjoituksianne. Tulen illalla jakamaan riemuvoittonne. Suonette anteeksi. -Kiitos, varakreivi. Saanen pyytää, signor. Hän rakastaa minua. Rakastaa... Hän ei tuntenut minua. -Ei nähnyt sinua. Jos saan pyytää... Monsieur. Baletti on suuri ylpeytemme. -Eikä ihme. Tuo pieni vaalea enkeli eritoten. Tyttäreni, Meg Giry. Ja tuo kaunotar. Hän ei liene sukua? Christine Daaé. Suuri lupaus. Todella suuri lupaus. Sanoitteko Daaé? Onko sukua kuululle ruotsalaisviulistille? Ainoa lapsensa. Jäi orvoksi 7-vuotiaana. Tuli balettikouluumme asumaan. Orpo? -Minulle kuin oma tytär. Hyvät herrat, siirtyisittekö sivustalle? Eikä tallota helmojani! Norsujen toitotus soi On Rooma kauhuissansa! Jo marssin tuon kuulla he voi! Rummut lyö! Saapuu Hannibal! Katselevat vain tanssijoita! Varakreivi odottaa jo innolla illan esitystä. No niin, no niin... Olkoon hän yhtä innoissaan baletti- tytöistä kuin uudet johtajanne - sillä minä en laula! Lähdetään! Se on loppu! Tuokaa hauvaseni, tui-tui. Mitä me teemme? -Madellaan, madellaan. Minä lähden nyt. Se on loppu! Prinsessa. Kaunis diiva. Laulun jumalatar! -Totta! Eikö "Hannibalin" 3. näytöksessä ole vallan hieno aaria Elissalle? Ehkä signora... -Kyllä kyllä, mutta ei! Ei ole pukua! Joku ei saanut valmiiksi! Ja vihaan hattuani! -Jos saan pyytää - soisitteko meille yksityisesityksen? Mikäli monsieur Reyerille vain sopii. Hetki, hetki... No, jos johtajat määräävät. Monsieur Reyer? -Jos diivani määrää. Kyllä määrään! Hiljaisuus! Miksi eroatte tehtävästänne? Terveyssyistä. -Vai niin. Te myös! Signora... Maestro. Mua muistathan Nyt hellyydellä Kun eron hetki häämöttää Kai aatoksiis Joskus viel'palaan Siis lupaathan yrittää Kun mieleesjälleen kaipuu saa Ja sydämesi halajaa... Signora! Nostakaa se! Oopperan kummitus on täällä! Oletteko kunnossa? Buquet! Mitä siellä tapahtuu? Älkää minua katsoko, en ollut omalla paikallani. Ei tuolla ole ketään, monsieur. Tai jos on - niin sitten se on kummitus... Signora... Se oli silkka vahinko. Silkkaa vahinkoa jo kolme vuotta! Ja teittekö mitään? Ette! Ettekä te kaksi ole sen parempia! Silkka vahinko... Ellei sille tule loppua, tälle tulee! Ubaldo, lähdetään! Tuokaa hauvaseni ja laukkuseni. -Amatöörejä! Nyt minä lähden, lopullisesti! Hyvät herrat, lykkyä tykö. Minut tavoittaa Australiasta. Kai signora Giudicelli tulee takaisin? Niinkö luulette? Viesti teille, oopperan kummitukselta. Taivahan vallat, tekin vielä! Olette tervetulleita hänen oopperaansa. -Hänen! Hän vaatii, että aitio 5 varataan edelleen hänen käyttöönsä. Ja muistuttaa palkastaan. -Palkastaan! Lefevre maksoi 20 000 frangia kuussa. 20 000! -Liekö varaa enempäänkin, herra varakreivin myötä? Hyvä rouva, aioin ilmoittaa asiasta tänä iltana - suojelijamme saavuttua. Vaan esitys on kai peruttava, sillä tähtemme näkyy jättäneen meidät! Kai on joku sijainen... "La Carlottalle" ei ole sijaisia! Ja esitys oli loppuunmyyty! Christine Daaé voisi laulaa sen roolin. Kuorotyttö? Älkää hupsiko. -Hän on ollut mestarin opissa. Kenen? -En tiedä hänen nimeään. Antakaa hänen laulaa ja näyttää kykynsä. Hyvä on. No niin, rohkeasti vain. Aarian alusta, mademoiselle. Tämä ei pelasta hermojani. -Sievä tyttö. Mua muistathan Nyt hellyydellä Kun eron hetki häämöttää Kai aatoksiisjoskus viel'palaan Siis lupaathan yrittää Kun mieleesjälleen kaipuu saa Ja sydämesi halajaa vapauteen Jos vaik' hetken pienenkin Mua muistathan Ei rakkautemme lie ikuinen Tai kuin meri, muuttumaton Vaan jos muistot mielees palaa Pyydän, muista mua Muistathan tuon tiemme yhteisen Vaan mielestäs voit heittää Katumuksen Et tiedäkään, kuinka herätessäin Olin hiljaa, allapäin Et arvaakaan, kuinka tahdoin Sun unhoittaa mielestäin Päivät nuo siis vielä muistathan Niin paljon tekemättä jäi Vaikka koittaa päivä uus En saa sua mielestäin Se onko hän? Onko hän Christine? Kauan sitten, kauan siitä on Se oli aikaa lapsuuden Vaik' hän ei ehkä muistakaan Häntä yhä muistelen Kuihtuu kukkaset, kun syksy saa Myös niitä aika hallitsee Vaan lupaathan sä vielä Että muistat Mua Bravo! Loistavaa! Suurenmoista! Brava, brava, bravissima Christine, Christine Christine... Miks' kynttiläs kätkit vakan alle? Olithan suurenmoinen! Salaisuutes tahdon tietää Ken onkaan opettajasi? Meg... Kun äitisi toi minut tänne asumaan... Aina kun tulin tänne yksin, sytyttämään kynttilän isälleni - kuulin äänen, tuolta ylhäältä... Ja unissani hän oli aina läsnä. Katsohan... Kuolinvuoteellaan isäni sanoi, että minua suojelisi enkeli. Musiikin enkeli. Christine, uskotko sinä? Uskotko että isäsi henki valvoo sinua? Kuka muukaan, Meg? Kuka? Isältäin enkelistä kuulin Hänet nähdä tahdoin niin Nyt laulaessain hänet tunnen Hän luonain on Hän mua kutsuu lempeästi Piilostaan tuolta jostain Tiedän, hän vierelläin ain kulkee Neroni näkymätön Christine, se unta on vainen Satua silkkaa se lie Christine, puhut arvoituksin Ja sitä kummeksun Musiikin enkeli, siipeis suojaan Otathan kunniaasi Kuka on tuo enkeli? Musiikin enkeli, älä pelkää Salainen enkelini Hän on nyt luonani... On kätes kylmät... -Ympärilläni Kasvosi niin kalpeat Pelottaa niin... -Älä pelkää Ei! Ei. Oikein hyvä, kultaseni. Hän on tyytyväinen sinuun. Herra varakreivi! Neiti Daaé on todellinen löytö! -Saanemme esitellä hänet teille? Hyvät herrat, tämän tapaamisen hoidan mieluiten yksin. Kiitos vain. Lienevätkö jo tavanneet? -Aivan... "Pikku Lotte antoi ajatustensa vaeltaa." "Pikku Lotte mietti, rakastaako eniten nukkeja - vai peikkoja vai kenkiä..." -Raoul. "Arvoituksia vai leninkejä." Huviretket ullakolla. -"Vaiko suklaata..." Isä soitti viulua... -Ja me luimme synkkiä tarinoita Pohjolasta. "Ei, Lotte sanoi, rakastan eniten sitä, että kun nukun vuoteessani..." Musiikin enkeli laulaa sisälläni Musiikin enkeli laulaa sisälläni Sinä lauloit tänään kuin enkeli. Isä sanoi : "Lapseni, kun olen taivaassa, lähetän musiikin enkelin luoksesi." Isä on kuollut, Raoul, ja musiikin enkeli on käynyt luonani. Sitä en epäile. Mutta nyt päivälliselle. -Ei, Raoul. Musiikin enkeli on ankara. -En valvota sinua myöhään. Raoul, ei. -Vaihda vaatteet. Tilaan jo vaunut. Kiirehdi, pikku Lotte. -Ei. Raoul, odota! Julkea poika, muodin orja Kunniassasi kylpee! Houkka on vain, tuo kosija nuori Halajaa voittoani Enkeli, kerro, sua nyt kuulen Rinnallein jää, mua ohjaa Oli sieluni heikko, anteeksi pyydän Mestari, saavu vihdoin! Lapsonen, pian saat tietää Miks varjoihin aina jään Kun itseäsi peilistä katsot Minut siellä näät! Musiikin enkeli, siipeis suojaan Otathan kunniaasi! Musiikin enkeli, älä pelkää Tule luo, outo enkelini Olen musiikin enkelisi Tulethan luokseni Kenen ääni? Kuka siellä on? Olen musiikin enkelisi Tulethan luokseni Hän lauloi nukkuessain Hänet unessa näin Tuo ääni kutsuu ain Lausuu nimeäin Taas onko unta tää? Sillä nyt tiedän Ja näen oopperan kummituksen Mielessäin Taas laula kanssani Yhdy outoon duettoon Näin yhä varmemmin Valtiaasi oon Vaik' luotain käännyt pois Ja katsot taaksesi Niin näet oopperan kummituksen Mielessäsi Ken kasvos nähnyt on Kauhusta kavahtaa Olen naamiosi tuo He minut kuulla saa Sielumme, äänemme Kuin yhtä on Nyt näen oopperan kummituksen Mielessäin Se on hän, oopperan kummitus Laula, musiikin enkeli. Laula, enkelini. Laula minulle! Laula, oma enkelini! Laula minulle! Sinut johdatin Valtaistuimelle sulomusiikin Valtakuntaan Jossa musiikki on kaikki Musiikki Saavuit tänne Vain yhtä tarkoitusta varten Siitä hetkestä kun laulusi kuulin Sinut palvelijaksi tahdoin, Laulamaankin Musiikkini tähden Musiikkini Öinen aika Tunteet herkistää Pimeyden voima Kuvitelmat herättää Aistit kuin vaivihkaa Estonsa pois viskaa Vaiten, hiljaa Loistoonsa yö aukeaa Näe, tunne Se arastellen raukeaa Käännä katseesi Sen päivänvalo sokaisi Siirrä ajatuksesi Tuo valo tunteet syö Ja kuuntele musiikkia yön Sulje silmät Sukella uniin pimeimpiin! Kaikki entinen pois unhoittukoon Sulje silmät Päästä sielu lentoon Ja elää saat Aivan uuden elämän Taiten, hiljaa Musiikki sua hyväilee Tunne, kuule Se sinut pian viettelee Mielesi siis avaa Anna unelmille alaa Sillä pimeys tää On lyömätön Se pimeys on musiikissa yön Suo mielellesi matka Outoon, uuteen maailmaan Kaikki entinen pois nyt hiipukoon Anna sielusi viedä Unelmiin Vasta silloin voit olla omanain Lennä, leiju Hurmaan suloisimpaan Kosketa, luota Käy aistien valtakuntaan Uni alkakoon Pimein puoles alistukoon Voimalle musiikin, tään työn Se voima kantaa musiikkia yön Sinä vain saat lauluni elämään Autathan luomaan musiikkia... Yön Christine? Ihonsa on kuin kalvasta pergamenttia Ja musta aukko vain siinä missä ei nenää lain Siispä varokaa, tai hän nappaa teidät taikalassollaan! Ken kaiken kertoo eteenpäin Liian myöhään oppii Että viisas vaikenee Joseph Buquet, pidä suusi Ja pidä käsi aina silmien tasalla Muistan usvan sakean Se leijui yllä järven lasipintaisen Oli kynttilöitä kaikkialla Ja järvellä oli vene Ja veneessä oli joku mies Ken siellä varjoissa väijyi? Ken kasvonsa kätki naamioon? Sinä riivattu! Utelias pikku Pandora! Pirulainen! Tätäkö tahdoit katsoa? Sinä kirottu! Lipevä pikku Delila! Kyykäärme! Et enää vapauttasi saa! Sinä riivattu! Sinä kirottu! Vielä oudompi kuin luulit Tohditko edes katsoa Tai ajatella minua Tää irvikuva ihmisen Helvetissä palaa Vaan taivaaseen kaipaa salaa Salaa, salaa Christine... Voi rakkaus pelon voittaa Miehen löydät, kun vain katsot Taa naaman hirmuisen Ruumiin rujon, pedon elkeineen Se kauneutta kaipaa salaa Salaa, salaa Voi, Christine Tule, mennään takaisin. Ne kaksi houkkaa teatterissani vartoo jo. "Gaalaillan arvoitus" "Outo sopraanon karkoitus" "Mysteeri", sanoo lehdet nää Mystistä, perin hämärää! Minne on sopraano hävinnyt Carlotta ensin, Christine nyt Myytyä sentään saa näytöksen On kuulopuhekin kullan arvoinen On tämäkin nyt laitaa! Jo vaikeudet väistyä sais Tyhjä on näyttämö, Silti hurraa yleisö Oopperaa! Turha musiikkia vaalia Kun skandaalia kansa janoaa! Kirottua! Eikö kukaan jää? Kirottua! -André, turha ärhentää Se on mainosta! Ja kassa kilahtaa! Silkkaa mainosta! -Väki kaikkoaa! André, liput viedään väkisin Ahaa, sait siis kirjeen itsekin "André parahin, hieno ilta Christine oli verraton Mikä Carlottan vei, sitä surtu ei Tuo diiva on kelvoton, Tähtensä sammunut on" "Firmin hyvä, muistuttaisin: En palkkaani saanutkaan Siis rahat lähettäjälle, Aaveelle tälle On inhaa olla velkaa, Siispä totelkaa!" Kuka kehtaa moista tehdä? Joku perin lapsellinen! "O" lukee alla. -Kuka se voi olla? Oopperan kummitus! Ei ole laitaa! -Hän pilkata taitaa! Rahaa hamuaa! -Haamuna vaik' vaeltaa! Voi ahneutta! -Sairautta, sanoisin! Missä hän on? -Carlotta? Neiti Daaé - missä hän on? -Ken tietää. Vastatkaa! Tekö lähetitte tämän? Mitä kummaa? -Ei tietenkään! Hänkö ei ole täällä? -Ei tietenkään! Turha kiistää! Te tämän laaditte! Minkä me muka laaditte? Laadimme. "Älkää peljätkö, sillä neiti Daaé on musiikin enkelin siipien suojassa." "Älkää yrittäkö tavata häntä enää." -Kuka sen laati, ellette te? Missä hän on? -Te tulitte! Missä on suojelijanne? -Mitä nyt? Sain kirjeen perin järkyttävän! Lähetittekö sen? -En! Vielä mitä! -Siis ette? En tietenkään! -Mistä on kyse? Ette lähettänyt tätä kirjettä? En lähettänyt mitä kirjettä? "Päivänne tässä oopperassa ovat luetut." "Christine Daaé laulaa roolinne tänään." "Teitä kohtaa suuri onnettomuus, jos pyritte hänen paikalleen." Liikaa kirjelappusia Ja aiheena ain Christine! Neiti Daaén nimi Kaikuu korvissa vain Neiti Daaé on palannut Toivon ettei ole kovin voipunut Missä hän on nyt? -Yksin huoneessaan Jäi lepäämään. -Voinko mennä? Hän ei tahdo ketään. -Vaan laulaako hän? Tässä on viesti. -Näyttäkää! Antakaa. "Arvon herrat, olen lähettänyt sangen ystävällismielisiä ohjeita - siitä kuinka teatteriani tulee johtaa." "Ette ole noudattaneet niitä. " "Saatte vielä yhden tilaisuuden. " Christine Daaé on tullut takaisin Hänen uraansa tahdon edistää Siispä uuteen "Il Muto"-oopperaan Valitsette Carlottan paashipojaksi Ja neiti Daaé Saa Kreivitärtä esittää Tuo rooli neiti Daaén Vaatii naista viehkeää Paashipojan rooli on mykkä Roolijakoani voi Siis vain... ylistää "Seuraan esitystä aitiosta numero 5, joka varattakoon minun käyttööni." "Ellei vaatimuksiini suostuta, teitä kohtaa suunnaton onnettomuus." "Alati uskollinen palvelijanne, O." Christine! Selvä salajuoni! Tämän laati varakreivi - rakastajansa! Uskomatonta! -Signora! Tää ei muuta mitään! -Signora! Tähtemme! -Nyt ja aina! Mies on hullu! -Emme suostu! Neiti Daaé olkoon paashipoika Mykkäroolissa Carlotta saakoon pääosan! Turhaan yritätte lepytellä! Tahdotte vain mielistellä! Loukkaatte primadonnan kunniaa! Voi hyvä luoja! Vaara vaanii uhmapäätä Enkeli näkee, enkeli tietää Nolasitte minut! -Anteeksi suokaa... Hylkäsitte! -Me rukoilemme... Nyt käyvät toteen Pahimmat pelkonne... Missä tyttö on? Signora, laulakaa! Turha olla marttyyri Kuinkahan meidän käy.. ? -Oma tähtemme! Antaisitteko tämän neiti Daaélle. Yleisönne tarvitsee teitä. -Kuten mekin. Entä se rakas pikku herranterttunen? Signora, ei! Teidät maailma haluaa! Primadonna, valtiatar näyttämön Jo moni maahan lankeaa anoen Tuol' nimenne kaikuu, Kai kuulette sen? Yleisö tuo tähteään jumaloi Primadonna, taas meidät lumotkaa Ja kumotkaa Voitonmalja teatterimme! Pian riemuvoittoa juhlia saa! Siis, primadonna, viel' laulakaa Christine puhui enkelistä... Primadonna, taas laulus raikukoon Jo muassansa sua kansa tarvitsee! Hän kuullut on musiikin enkelin Ihailun liekki lie sammumaton Saamme oopperamme... -Hän parrasvalonsa Diivamme vaivaksi on vainen! Primadonna, on laulus ikuinen! Käskyjä, varoituksia! Sangen mielipuolisia vaatimuksia Tähtenä loistat kun alkaa encore Tiedossa lie vieläkin pahempaa! Suostuta ei vaatimuksiin! On diivan järjen hetki Kuorotytön retki Vaik' vei suojelijan sylihin Raoul ja subretti, lemmen operetti! Vaikka kaiken kiisti, Tyttöään likisti! Ei ois laitaa tässä Missään näytelmässä Laulaen käy viel, Kun on vieras kieli Mieleen katsomoiden Tarina on moinen Täydellistä oopperaa! -Senkö hän kiroaa? Primadonna, on kansa polvillaan Maa vavahtaa, Se kavahtaa huiputtajaa Hän tähtenä hohtaa Ken kohtaa suosion Siis, primadonna Laulakaa Nyt, nyt. On nuorukainen saanut Rouvan hurmioon Herra järkyttyisi vainen Herra on naurunalainen! Jos epäilys herää, voi pettäjää! Hyi, hyi, hyi! Tuo uskoton tuhon oma on! Hyi, hyi, hyi! Serafimo, valeasusi on loistava! Oi, kuka siellä lie? Vaimokulta, Rakas miehesi täällä vain Juuri tuollaista yleisö rakastaa. Joudun Englantiin piakkoin lähtemään Sut palvelustytön hoiviin jättämään Vaikka kernaasti veisin neidon mukanani. Vanha hölmö lähtee! Kreivitär de Charbourg! Hän kutsui meidät salonkiinsa. Ei romualalla moista... -Romumetalli. Serafimo - pois verukkeet Et puhua voi On mieheni poissa, Siis kai suutelet? Tuo houkka aivan naurattaa! Tahdon paremman paremman puoliskon Ei tiedä houkkaparka tuo! Jos tietäisi, Tuskin täältä lähtis pois Enkö sanonut, että aitio 5 on pidettävä tyhjänä? Oopperan kummitus on täällä. -Se on hän. Olet mykkäroolissa, pikku rupikonna! Rupikonna? Ehkäpä rouva itse on rupikonna. Miksi suihkit sitä leukaani? Suokaa anteeksi. Maestro, olkaa niin hyvä. Serafimo, pois verukkeet! Et puhua voi, on mieheni pois... Hyvät herrat... Tuo houkka aivan naurattaa Ääni meni! Esirippu eteen! Pois, pois. Arvoisa yleisö, pyydämme anteeksi. Esityksemme jatkuu - kymmenen minuutin kuluttua - ja kreivittären roolin esittää neiti Daaé. Kiitoksia. Pyydämme siis, että kestätte tovin. Sillä välin esitämme balettiosuuden oopperamme 3. näytöksestä. -Mitä? Maestro... balettiosuus, olkaa hyvät. Baletti... -Nyt heti! Kiitoksia. Saat potkut. Oletko kunnossa? -Emme ole turvassa täällä. Hyvät naiset ja herrat, pysykää paikoillanne. Ei hätää, on sattunut onnettomuus. Onnettomuus. Miks minut tänne toit? -Emme voi palata! Mennään takaisin. -Sinä kuolet! Hän löytää meidät! -Älä... Polttavalla katseellaan... -Lopeta Surmaa vaikka tuhansin... -Unohda se Oopperan kummitus surmaa... -Se on satua Ei ole mitään kummitusta Voi luoja, ken on hän Hän saalistaa... -Kuoleman tuoja En pakoon pääse... -Kenen äänen kuulet Milloinkaan! -Joka askeleella? Ja labyrintistaan Kun yö on sokea Taas käy oopperan kummitus... Mieleeni... -Mieleesi Ei ole oopperan kummitusta Raoul, näin sen Paikan jossa on ikuinen yö Jossa päivänvalo hiipuu pimeyteen Pimeyteen... Raoul, hänet näin! Voinko unohtaa sitä näkyä? Voinko paeta niitä kasvoja? Vääristyneitä, rujoja kasvoja Pimeydessä... Pimeydessä... Vaan äänensä mielen täytti Oudoin sulosävelin Sinä yönä soi musiikki sisälläin Se musiikki sai sielun... Lentämään Kuulin niin kuin konsaan kuullut en Se minkä kuulit liittyi unehen Näin silmissään Kaikki murheet maailman Näin katseessaan Uhkan sekä rakkauden Christine Christine Christine... Pois puheet pimeydestä Voit pelkosi unohtaa Olen tässä, suojani annan Sanoillani lämmitän, lohdutan Tahdon olla vapautesi Aamu kuivatkoon kyyneleet Olen tässä, rinnallasi Olen turvasi, opastajasi Mua rakastathan Päivän joka hetki Käännät pääni puhein kesäisin Tahdothan rinnallesi Nyt ja aina Lupaathan Että on totta kaikki tää En muuta pyydäkään Olen suojanasi Tietäs valaisen Turvassa oot: ei sua löydä kukaan Pelkosjääkööt unholaan Vain vapauteni tahdon Tahdon yön väistyvän Ja sinut, ain rinnalleni Suojakseni, turvakseni Siisjaathan kanssain Rakkauden, tään kaiken Yksinäisyytesi karkoitan Jos vain tahdot, käyn rinnallasi Minne kuljetkin, kuljen minäkin Christine, sen vain pyytäisin Jaathan kanssain Rakkauden, tään kaiken Pyydät vain, ja seuraan sinua Jaathan kanssain hetket Yön ja päivän Mua rakastathan Tiedät sen Rakkaimpain, muuta pyydä en Minne kuljetkin, kuljen minäkin Rakkain Muuta pyydä en Mentävä on -jäivät ihmettelemään Tule kanssain, Raoul! Christine, rakkaimpain! Jo valjakkosi nouda Käy ovelle odottamaan Pian saavut vierelleni Sinä turvaksi, oppaakseni Musiikkini annoin Sain laulusi elämään Näinkö siitä nyt kiität Minut kieltäen, pettäen Jo rakkautensa syttyi Kun hän kuuli sun laulavan... Jaathan kanssain Rakkauden, tään kaiken Pyydät vain Ja seuraan sinua Jaathan kanssain hetket Yön ja päivän Kiroat vielä päivän sen Kun kielsit käskyt kummituksen Monsieur André! -Monsieur Firmin! André, on ilta suurenmoinen Näin uutta vuotta juhlitaan Vaikutuin, yksin tein. -Parhaani tein Malja meille. -Ja muille Sääli että muille maille Meni kummitus! Naamioon! Kasvot peitettyinä on Naamioon! Voit kasvosi kätkeä maailmalta Naamioon! Väri kaiken kertokoon Naamioon! Katso vain, Taas naamion löydät tuolta Punaista, purppuraa - narria, herttuaa Mustaa ja valkeaa - piispaa sekä pirua Kasvoja! Hyppää kyytiin vain Käy karuselliin kummajaisten Sulosääri, punasuu - kuka nyt paljastuu? Hymyn suo, tulee luo - ken onkaan tuo? Kasvoja! Nauti täysin siemauksin Kunnes hukut ääniin, valoihin Vaan kuka onkaan tuo.. ? Naamioon! Vitimustaa, sysivalkeaa... Naamioon! Malja pohjaan juo, huumasta juovu! Naamioon! Katseet kohtaa, pyörii päät - naamioon! Kynnät hymyjen merta, Siitä älä luovu! Naamioon! Jo väijyy varjoissa valheet - naamioon! Ei sua kukaan tunnistaa voi täällä Naamioon! Urkkivaiset kurkkivat - naamioon! Katso vain - aina on naamio päällä! Mikä väki! Mikä yö! -Hyvin tehty on työ! Seurapiirimme tää... -Seuraa piirittää! Kolme kuukautta... -Iloa! Vapautta! Rauhaa autuasta! Mikä helpotus! -Poissa on kummitus! Malja onnen, menestyksen! -Ja ystävien! Olkoon loistomme ikuinen Mikä vapaus! -Ja mitkä naamiaiset! Ajattele! Salakihlaus. Katso, tuleva morsiamesi. Ajattele! -Miksi salassa? Mitä salattavaa meillä on? Sinä lupasit. Ei, Raoul. He näkevät. -Nähkööt. Tämä on kihlaus, ei rikos. Christine, mitä pelkäät? Ei kiistellä... -Ei kiistellä... Usko vain... -Toivon vain... Ymmärrät aikanaan... -Ymmärrän aikanaan Naamioon! Kasvot peitettyinä on Naamioon! Voit kasvosi kätkeä maailmalta Naamioon Väri kaiken kertokoon Naamioon! Katso vain, Taas naamion löydät tuolta Naamioon! Katseet kohtaa, pyörii päät - naamioon! Kynnät hymyjen merta, Siitä älä luovu! Naamioon! Vitimustaa, sysivalkeaa - naamioon! Malja pohjaan juo, huumasta juovu! Mistä moinen hiljaisuus? Luulitteko että lähdin kokonaan? Ikävöittekö, kenties? Sävelsin teille oopperan! Tästä saatte musiikin "Voittoisa Don Juan"! Teitä lämpimästi tervehdin Ja pari neuvoa vielä antaisin: Carlotta oppikoon näyttelemään Nyt hän vain Saapastelee edestakaisin Don Juanimme laihduttakoon Ylipaino on vaaraksi iässä Piangin Ja johtajamme oppikoot Että paikkansa on toimistossa... Ei taiteessa! Ja tähtemme, neiti Christine Daaé Hän tekee parhaansa Ja on hyvä-ääninen Vaan jos aikoo itsensä ylittää Vielä on opittavaa Jos ylpeytensä suo, hän palaa Luo opettajan, opettajan Olet sidottu minuun, kuulut minulle Madame Giry... -En tiedä mitään. Valhetta! -Älkää kysykö. Liikaa onnettomuuksia. -Onnettomuuksia? Minä pyydän, meidän kaikkien tähden... Hyvä on. Siitä on vuosia. Kaupunkiin tuli kiertävä tivoli. Mustalaisia. Olin hyvin nuori. Opiskelin tanssijaksi. Monien joukossa. Asuin oopperatalon asuntolassa. Tulkaa, tulkaa. Sisään vain. Tulkaa ja nähkää Paholaisen lapsi. Hyvä herrasväki, Paholaisen lapsi! Senkin kummajainen! Paholaisen lapsi! Murha! Murha! Minnepäin? -Tuonne! Hän pääsee pakoon! -Murhaaja! Kätkin hänet maailman julmuuksilta. Hänen elämässään ei ole ollut muuta kuin tämä oopperatalo. Se oli hänen leikkikenttänsä - ja nyt taiteilijan tanner. Hän on nero. Hän on arkkitehti ja suunnittelija - säveltäjä ja taikuri. Todellinen nero. Rouva hyvä, se nerous on muuttunut hulluudeksi. Mihin ajetaan? -Kirkkotarhaan. Isäni haudalle, kiitos. Minne he menevät? -Kirkkotarhaan. Hän lauloi nukkuessain Hänet unessa näin Tuo ääni kutsuu ain Lausuu nimeäin Pikku Lotte mietti kaikkea, eikä mitään. Isänsä lupasi lähettää hänelle musiikin enkelin. Hänen isänsä lupasi... Hänen isänsä lupasi... Olit kerran elämäni Aarre kaikkein kallein Olit isäni ja ystäväni Sitten maailmani sortui Kunpa sinut jälleen kohtaisin Oisitpa taas rinnallain Joskus riitti Kun vain unelmoin Ja sinut luokseni sain Kunpa jälleen äänes kuulisin Se toiveeksi vain jää Vaan haaveillen en tehdä voi lain Kaikkea mistä unelmoin Kuolinkellot, enkelipatsaat Niin kivistä ja kylmää Et seuraa saanut arvoistasi Vaik' olit lämmin, hellä Ei ehdy tuo kyynelten vuo Eikö menneisyys kuolla vois? Kunpa sinut jälleen kohtaisin Vaik' tiedän, että lähden pois Opetathan mua elämään Voimasi auttaa vois Pois vanhat muistot, pois kyyneleet Pois katumus, On vuodet nuo jo menneet Auta hyvästit jättämään Auta hyvästit jättämään Lapsonen pieni, eksynyt aivan Tarvitsee opastajaa Enkeli, isä, ystävä, aave? Ken sieltä katselee? Unohditko enkelisi? Enkeli, kerro kaipauksesta Joka kuiskeena kaikuu! Talvessa vaeltaa sait kauan Vailla suojelustain Mieleni niin vastustaa Silti sielu luokse halajaa Musiikin enkeli, hyljätessä Unhoittui kaikki kaunis Musiikin enkeli suojan antaa Tule luo, outo enkelini Olen musiikin enkelisi Tulethan luokseni Christine, ei! Odota! Odota! Raoul! -Mitä uskotkin, tuo olio ei ole isäsi! Ei, Raoul! Ei. Ei näin. Julistan siis sodan teille molemmille. Sokeita olimme Sokeita olimme Vaikka ratkaisu on päivänselvä Ehkä piankin Ystävämme ansaan lankeaa Kerro lisää. -Jatka! Pelaamme hänen peliään Muistaen, että valtti on käsissämme Neiti Daaén laulu saa Hänet saapumaan Ovet salvetaan! -Poliisit kutsutaan! Aseet mukanaan Esirippuun päättyy taru tuo! Raoul, minua pelottaa. Älä pakota minua tähän. Raoul. Minä pelkään. Älä pakota minua tähän tulikokeeseen. Hän vie minut... tiedän sen. Joudumme eroon ikiajoiksi. Hän ei päästä minua. Sitä, mistä joskus uneksin, nyt kammoan. Jos hän löytää minut, se ei pääty ikinä. Ja hän on aina siellä Laulaa pääni sisällä Hän on aina siellä Laulaa pääni sisällä Sanoit itsekin Että hän oli vain ihminen Vaan eläessään Hän meitä vainoaa Hamaan kuolemaan Olen ymmälläni Mitä vastaisin? Uhraanko elämäni saadakseni elää? Pettäisinkö miehen jolta äänen sain? Ryhdynkö uhrikseen? Se onko osanain? Hän surmaa miettimättä Kaiken hyvän murhaa Ja vaikka tahtoisin On turha vastustaa Jos suostun, Mitkä kauhut mua odottaa Tässä kummituksen oopperassa? Christine, Christine Jos voisin, auttaisin Mut kaikki toivo, rukouskin On harteillasi sun Sinetöi siis kohtaloni On sääli tää hauskuus lopettaa Vaan vitsi vanhentunut on Yleisö sisään astukoon Oopperani alkakoon! Isäntä ottaa karitsan Jo nuorta lihaa koettelee! Uhrilammas kerran vielä Hädissänsä määkäisee Voi neitoparkaa! Oi huumaa kielletyn hedelmän Vaan maksat kalliin hinnan Viehtymyksestä viettelijän Tarjolla herkkuja neitosen on! Tarjolla herkkuja herran Kun halvalla oluet ja piiat pantu on Don Juan jälleen... Voiton vie! Passirino, ystäväinen Kerro juonemme uudelleen Vieraanne minua teiksi luulee Sekoittaa isännän toiseen Kun kohtasitte, Viittani kasvosi peitti Tyttö luulee Tulleensa luokses talooni Salaa murkinoimme, Vaik' omistani vien Ja kun ilta saa, Vie viini kainouden... Tulen kotiin teinä, Paiskaan oven kiinni Piiloon, sanon. -Minne? -Huoneeseeni! On tyttöparka voimaton! Hattuni, viittani, Miekkani voiton tuo! Ellen sitten sorru nauramaan Jo vaipuu mielensä onnen aatoksiin Jo vaipuu syömensä lemmenunelmiin Isäntä? Passirino... Lähde, ansa on viritetty Se saalistaan odottaa Saavuit tänne Salaisen halusi ajamana Toteuttamaan toivetta Josta olet aina vaiennut Vaiennut... Toin sinut tänne Jotta kiihkomme yhteen voi sulautua Mielessäsi jo periksi annoit Antauduit täysin, periksi annoit Nyt olet luonani Vailla katumusta Sillä pää*** Pää***... Ei paluuta entiseen Voi menneet unohtaa Teeskentely, leikki tää On päättynyt Mennyttä on "jos"ja "kun" Turha vastustaa Unohda järki Uni alkakoon Jo liekit sieluamme hamuaa Jo syvä kiihko esiin kumpuaa Se meidät viekö viettelykseen? Ei paluuta entiseen Ovi sulkeutuu Joko sukeltaa saa lemmen saloihin? Ei enää paluuta entiseen Saatoit minut Hetkeen jolloin sanat ehtyvät Jolloin puhe hiipuu hiljaisuuteen Hiljaisuuteen Luokses saavuin Tietämättä kai miksi Jo mielessäni näin Kuinka vaivumme hiljaiseen syleilyyn Nyt olen luonasi Vailla katumusta Sillä päätin Päätin Ei paluuta entiseen On pakko jatkaa Tää intohimon draama alkakoon Ei ole väärää, ei oikeaa Tahdon vain tietää: Milloin kanssas yhtä olla saan? Milloin veremme kuohuaa? Umpu uinuva kukkaan puhkeaa? Milloin liekit Meidät nielee kokonaan? Ei paluuta entiseen Ovi sulkeutuu Silta taakse jäi Sen näen jo palavan Paluuta ei ole entiseen Jaathan kanssain Rakkauden, tään kaiken Yksinäisyydeltäin pelasta Jos vain tahdot Käyn rinnallasi Minne kuljetkin Kuljen minäkin Christine En muuta pyydä... Voi hyvä jumala! Piangi, rakkaani! Rakkaimpani! Hyvä luoja! Olemme tuhon omia, André! Minne hän vei tytön? -Seuratkaa minua. Ja pitäkää käsi silmien tasalla! Tulen mukaan! -Ei, Meg. Pysy täällä. Tulkaa, monsieur. Tottele. -En! Takaisin epätoivon Synkkiin syövereihin Vangiksi taas mielen syvyyksiin Alas polkua mi kiirastuleen vie! Mietit, miksi minut Tyrmääni suljettiin Ei vuoksi syntien Vaan rujojen kasvojen! Kaikki etsimään murhaajaa! Kaikki etsimään murhaajaa! Olin kaikkien vainoama, Vihaa kohtasin Vain ilkeitä sanoja, Ei myötätuntoa lain Christine... Miksi? Miksi? Pitäkää käsi silmien tasalla Tämän edemmäs en uskalla tulla. Kiitos. Syöksyitkö syövereihisi Verenhimoisiin? Olenko lihanhimosi uhri minäkin? Kohtalo, joka panee Veressä vellomaan On myös lihan ilot Kieltänyt kokonaan Nää kasvot, tää turmelus Rakkautemme myrkyttää Kasvot nää Sai inhoon äidin oman Vain naamion Sain kylmän, tunteettoman Myöhäistä sääliä Kohtalosi käsitä: Tää näky ikuisesti Eessäs on Nuo kasvosi Ei enää voi mua pelottaa Sielussasi Se rujous todellinen on Hetki, armaani, saimme kai vieraan! Raoul! Iloinen yllätys, totta tosiaan! Toivoinkin jo niin, että tulisit! Ja nyt toiveeni toteutuu Pelastit iltani! -Päästä minut Päästä! Tee mitä vain, Mut hänet päästä! Etkö voi sääliä! Rakastajasi anelee! -Raoul, tuo ei auta! Rakastan häntä! Eikö se merkitse mitään? Rakastan! Siis sääli vähän Ei maailma säälinyt minuakaan! Christine, Christine... Tahdon nähdä... -Herra on hyvä Monsieur, ollos tervehditty! Luulitko että loukkaisin häntä? Miks panna hänet maksamaan Synneistä jotka sinä teit? Valjakkosi nouda jo! Ja pidä käsi silmien tasalla! Sinua ei pelasta mikään Paitsi Christine Tule elämään kanssani Vapauta hänet rakkaudellasi Kieltäydy -ja hän on kuoleman oma! Voit valita! Paluuta ei ole entiseen... Kyyneleet jotka vuodatin vuoksesi Nyt kylmenee ja muuttuu vihaksi Christine, annathan anteeksi Tein sen tähtesi... -Hyvästi, petturi Toiveet pirstoutuu... -Myöhäistä sääliä Jos häntä rakastat... -On turha anella En saata elää! -On turha taistella Siis kuinka päätätkin... Et voittaa voi! -Hän voiton vie Jatkatko siis kanssani Vai saatat hänet hautaansa? Hän valheillaanko minut pelastaisi? Ei paluuta entiseen... -Musiikin enkeli Tää onko oikein? -Christine, sano ei! Älä uhraudu vuokseni Jos oikein teet, suot hälle elämän! Taistelin niin vuoksesi Ei paluuta enää... -Musiikin enkeli... ..entiseen. -Petit minut Annoin sokeasti sieluni Käy aika vähiin - päätä jo! Poloinen hämäränhenki Kohtalon kovan sait niin Jos luoja suo, sulle näytän Et yksin jää Etsikää murhaajaa... Ota hänet, unohda minut Ja tämä kaikki Jättäkää minut Unohtakaa minkä näitte Menkää, piiloutukaa minulta! Viekää vene, Vannokaa ettette paljasta Kadotuksen Enkelin salaisuuksia Siel' on oopperan kummitus Piilossaan Nyt pois, nyt pois, mut jättäkää! Naamioon, kasvot peitettyinä on Naamioon Voit kasvosi kätkeä iäksi maailmalta Christine, sua rakastan Jaathan kanssain Rakkauden, tään kaiken Pyydät vain, ja seuraan sinua Jaathan kanssain hetket Yön ja päivän Sinä vain saat lauluni elämään Ei enää kuulu musiikkia yön KREIVITÄR DE CHAGNY RAKAS VAIMO JA ÄITI