Tip:
Highlight text to annotate it
X
MONTE CRISTON KREIVI
V. 1814 Ranskan keisari Napoleon
joutui maanpakoon Elban saarelle -
Italian rannikon tuntumaan.
Pelastusyritysten pelossa britit
ampuivat jokaisen rantaan tulijan -
viattomat ja hädänalaiset
mukaan lukien.
Idiootit.
Riutan taakse,
kunnes saamme luvan rantautua!
Luulin että hylkäsit minut.
Fernand Mondego ei hylkää ystäviään
typerän uhkayrityksen aikana.
Mutta monsieur Morellin
edustajana -
minun on sanottava, että ylitit
aliperämiehen valtuutesi.
Nyt olen turvannut selustani. -Hän
kuolee ilman lääkäriä. Tajuatko?
Toki. Mutta en ryhdy tähän
selvin päin.
Brittirakuunoita.
Dantes, älä!
Heille on puhuttava.
-Tiedän, mutta...
Olemme ranskalaisia merimiehiä!
Tarvitsemme lääkäriä!
Tulemme rauhallisin aikein. -Tule!
Emme tarkoita pahaa!
Hyvä. Taisit vihdoinkin osua.
Luutnantti Graypool.
Jos verenhimonne vaatii heidän
kuolemaansa, niin ampukaa heidät.
He eivät silti ole apureitani.
Selittäkää, tai kuolette.
Olen Edmond Dantes, aliperämiehenä
Marseille'hin matkaavassa laivassa.
Hän on laivanomistajan edustaja -
Fernand Mondego,
kreivi Mondegon poika.
Kapteeni sai aivokuumeen
ja kaipaa apua.
Jos hän on koomassa,
hän ei tunne veistäni.
Hipaiskaa vain.
Luutnantti Graypool!
-Tulimme hyvässä uskossa!
Haavoittuneiden miesteni puolesta.
-Ja loukatun ylpeyden, oletan.
Olipa tapahtumarikas ilta.
Ellen olisi ampunut,
olisit nyt vainaa.
Melkein tapatin meidät.
-Niin teit.
Selvisimme kuitenkin.
Olet kuninkaasi ansainnut.
Ystävänäsi
ei välty seikkailuilta. -Totta.
Seikkailijoista
ei tosin aina ole ystäviksi.
Ei tätä jatku ikuisesti.
-Mitä tarkoitat?
En mitään. Juo pois.
Juomme Napoleon Bonaparten viiniä.
-1806 on hienompaa vuosikertaani.
Monsieur Dantes,
voinko puhua kanssanne?
Mikä merkitys
sillä shakkinappulalla on?
Olemme tehneet sitä lapsesta asti.
Jos toinen voittaa, hän on kuningas.
Kuningas? Niin, olemme kaikki
kuninkaita tai sotamiehiä.
Huolenpitonne kapteenianne kohtaan
on liikuttavaa.
Hän on myös ystäväni,
Teidän majesteettinne.
Uskolliset ystävät ovat harvassa.
Siitä tahdoinkin puhua.
Kirjoitin herkän kirjeen -
toverilleni Marseille'hin. En tahdo
brittien näkevän sitä puoltani.
He avaavat postini,
joten voisitteko te viedä kirjeen?
Kirje vanhalta sotatoverilta,
ei muuta. Täysin viaton, takaan sen.
Ja korvaus,
jonka vaadin lääkärini käytöstä.
Sitten suostun. -Hyvä.
Viekää kirje monsieur Clarionille.
Muistattehan nimen?
Monsieur Clarion. Miten löydän
hänet? -Hän löytää teidät.
En halua kenenkään
tietävän kirjeestä -
en edes toverinne. Ymmärrättekö?
-Olen sanani mittainen mies.
Niin, minä... uskon sen.
Mitä hän tahtoi?
Kuulla uutisia Ranskasta. Ei muuta.
Aika lähteä. Kapteeninne
kuoli puoli tuntia sitten.
Oletteko varma?
Näin monet sotatantereet nähneenä
kuoleman kyllä tuntee.
Kuninkaita ja sotamiehiä, Marchand.
Keisareita... ja houkkia.
Marseille
Nopeampaa!
VARUSTAMO MORELL & Co
Danglars, mitä tapahtui?
Kapteeni Reynaud on kuollut.
Edmond Dantes uhmasi käskyjäni.
Tulkaa tekemään raportti.
Sinä myös, Edmond.
Tarvitaanko minua?
-Voitte mennä.
Mercedes.
-Missä Edmond on?
On ilo nähdä sinuakin.
Hän ehti juuri mennä.
Luulen, että hän on vaikeuksissa.
Hän sanoi tulevansa Kalliolle.
Kielsin rantautumasta.
-Onko se totta?
Kannan täyden vastuun. -Paras
onkin. Hän sen keksi, monsieur.
Tiedän se olisi pitänyt keksiä.
Elballa käynti ei pelastanut
kapteenin henkeä.
Suojelin lastia.
Suojelitte itseänne jäämällä
asemanne varjolla laivaan.
Edmond Dantes.
Olette "Pharaonin" uusi kapteeni.
Alennatteko minut? -En.
Olette kapteeni Dantesin
yliperämies.
Ellette halua etsiä uutta pestiä.
Eräs nuori nainen
halunnee kuulla uutisen.
Kiitos.
Monsieur Morell?
Aluksennehan palasi juuri Elbalta.
Kävikö kukaan alukselta maissa?
Kyllä.
Mutta eivät ole nyt täällä.
Kiitos, monsieur.
Keneltä voin sanoa terveisiä?
-Clarionilta. Clarion on nimeni.
Lemmi kanssani.
Etkö jo luovuta?
-Ei hänen tarvitse tietää.
Minä tietäisin. -Samoin minä.
Se olisi meidän pikku salaisuutemme.
En usko salaisuuksiin.
Kyllä Edmondillakin on
salaisuutensa. Kysy vaikka.
Tiedän, mitä sinä tahdot.
-Tiedätkö?
Lapsena Edmond sai lahjaksi pillin
ja sinä sait ponin.
Olit raivona, kun pilli oli hänelle
rakkaampi kuin poni sinulle.
En aio olla seuraava pillisi.
Koska hänellä on varaa vaimoon?
Kahden vuoden päästä.
Hän saa kapteenin paperit -
ja voimme mennä naimisiin.
-Kaksi vuotta...
Minä en voisi odottaa
tuollaista morsianta kuin sinä.
Hän tuli!
Kaipasin sinua niin.
-Enää ei tarvitse.
Oletko pulassa?
-En, olen kapteeni. Tule.
Morell antoi minulle "Pharaonin".
Kuningas minulle.
Elät siunattua elämää, Edmond.
Olet miehistä parhain. -Tiedän.
Lopeta tuo. Tulet kaljuksi.
Onko sinulla salaisuuksia?
-Salaisuuksia?
Ei. Miten niin?
Kysy mitä vain, niin kerron.
Ei tarvitse odottaa enää
kahta vuotta.
Heti kun on varaa sormukseen...
-En tarvitse.
Tämä olkoon sormukseni.
Mitä ikinä tapahtuukin,
en koskaan ota sitä sormestani.
En koskaan.
Tervehdys, nuoriherra!
Liityttekö seuraan?
Sanokaahan, Mondego...
Miten teistä oikein tuli
sen neitimäisen Dantesin ystävä?
Hän väittää olevansa ystäväni,
mutta kehtaa salata minulta asioita.
Mitä asioita?
Pharaonin
uudelle kapteenille!
Olen kaikesta velkaa sinulle, isä.
Olkoon tämä onnenne hetki -
pelkkää alkusoittoa
pitkälle ja ihanalle elämälle.
Kumpi teistä
on Edmond Dantes? -Minä.
Olette pidätetty
prokuraatorin käskystä. -Pidätetty?.
Miksi? -Sitä en voi kertoa.
Viekää hänet.
-Vaadin selitystä!
Tulen pian takaisin.
Tämä on väärinkäsitystä.
Ette te näytä petturilta, Dantes.
Petturilta? -Kuunnelkaa tarkoin.
Elämänne voi riippua siitä.
Olitteko yhteydessä Napoleoniin
Elballa?
Elballa?
Olin. Me olimme.
Olin kreivi Mondegon pojan seurassa
lähes koko ajan.
Tunnetteko Fernandin?
-Tutustuin vastikään.
Hän menee takuuseen minusta.
Epäilemättä.
Lähes koko ajan, sanoitte.
Paitsi kun Napoleon pyysi minua
viemään kirjeen ystävälleen.
Kyseisen arveluttavan tehtävän
vastaanottaminen -
sai yliperämiehenne Danglarsin
ilmiantamaan teidät.
Toimititteko kirjeen?
-En. Se piti tulla hakemaan.
Se on yhä taskussani. Tässä.
Luitteko tämän?
-En, sir. En osaa lukea.
Tämä on kirje
Napoleonin asiamiehelle.
Siinä luetellaan brittien
partiointiajat ja -paikat Elballa.
En todellakaan tiennyt.
Hän sanoi,
että kirje on täysin viaton.
Ei.
Te olette viaton.
Typerä ja viaton.
Tämän pahempaa syytettä ei ole.
Onneksi ehdin napata kirjeen.
Ties miten selviydytte maailmassa,
mutta petturi te ette ole.
Voitte mennä.
Kiitos, sir.
Odottakaa.
Sanoiko Napoleon kenelle kirje on?
-Monsieur Clarionille.
Minkä nimen sanoitte?
Monsieur Clarion.
Kerroitteko tästä kellekään?
Monsieur Mondegolle tai... -En.
Hän ei tiedä kirjeestä mitään.
Tämä on hyvin vaarallista tietoa.
Näinä aikoina on oltava varovainen.
Vai mitä? -Niin, sir.
Aiheutin teille kovasti huolta.
Saanhan tarjota teille kyydin
kotiin? Vaunut odottavat ulkona.
Kiitos.
Monsieur Villefort?
Mihin viette minua?
Tämä on erehdys.
Sain luvan lähteä kotiin.
Sinun kotisi on nyt
Château d'Ifin vankila. -Ei, ei!
Ampukaa!
Ottakaa mies kiinni!
Fernand!
Ei hätää, täällä... Fernand!
Minut pidätettiin petoksesta!
Pääsin hädin tuskin pakoon.
Sain Elballa Napoleonilta kirjeen.
Hän pyysi, etten kerro sinulle.
Hän sanoi sen olevan ystävälleen,
mutta hän valehteli!
Se oli hänen avustajalleen!
Viranomaiset saivat tietää!
Mitä teen? Santarmit ovat perässäni!
-Nyt täytyy miettiä.
Toivon, ettet joudu vaikeuksiin.
Auttaisiko isäsi? -Hän on
Pariisissa ja hyvin sairas.
Miten pian
santarmit tulevat? -Pian!
Tarvitsetko rahaa? -Kiitos.
Onko sinulla pistooli?
-Ei tietenkään.
Hyvä.
Ei nyt ole aikaa tällaiseen.
Näin kun Napoleon antoi
sinulle kirjeen.
Se olit siis sinä?
-En yksin. Danglars sen keksi.
Mikset kysynyt minulta?
Miksi salasit sen?
Minulta, ystävältäsi.
Annoin sanani! Ja Napoleon
valehteli! -Tiedän. Luin kirjeen.
Luit sen...
Miksi teet tämän?
Mutkikas juttu.
Mutkikas.
Älä pelleile.
Väisty! -En voi päästää sinua.
Pois ikkunan luota!
Katkaisen vaikka kätesi!
Miksi? Herran tähden, miksi?
Koska olet kirjurin poika!
Ei minun pidä kadehtia sinua!
Täällä!
Odottakaa.
Parempien aikojen muistoksi.
Sanoinhan,
ettei tätä kestä ikuisesti.
Isä!
Missä hän on?
-Työhuoneessa.
Mitä hän on tehnyt?
Isä, olen kuninkaan prokuraattori!
Minun isäni ei voi sekaantua
petturuuteen!
Katsos...
Loppujen lopuksi
petturuus on kiinni ajankohdasta.
Minä olen patriootti ja sinä olet
petturi, kun keisari palaa valtaan.
Lopeta, sinä vanha houkka!
Ne ajat ovat ohi. Napoleon
ei ole enää mikään keisari.
Jos jatkat tätä rataa, pilaat
elämämme tyhmillä sympatioillasi!
Minä sentään tunnen sympatiaa.
-Luojan tähden, hän tarkoittaa -
että perheenä meidän kohtalomme
ovat yhtä. Etkö näe sitä?
Enkö näe?
Olen vanha houkka.
Näkökykyni on käynyt heikoksi.
Suokaa anteeksi.
Liikettä!
Tervetuloa, monsieur Dantes.
Olen Armand Dorleac,
vankilan johtaja.
Monsieur,
kuulette tätä varmasti usein -
mutta vakuutan, että olen syytön.
Jokainen sanoo kai niin,
mutta minä olen.
Syytön. -Niin.
Tiedän. Minä tiedän sen.
Pilkkaatteko minua?
-En, Dantes hyvä.
Tiedän, että olette syytön.
Miksi muuten olisitte täällä?
Syyllisille on Ranskassa
satamäärin vankiloita.
Château d'lfiin päätyvät ne,
joita he häpeävät.
Katsotaanpa kortteerianne.
"Jumala antaa oikeutta".
Nämä yrittävät jotenkin
motivoida itseään.
Jotkut pitävät kalenteria.
Pian kiinnostus hiipuu.
He kuolevat...
Ikkuna! -..ja minulle
jäävät sotkuiset seinät.
Niinpä keksin uuden tavan
auttaa vankeja seuraamaan aikaa.
Aina vangitsemisen vuosipäivänä
tuotamme vangille kipua.
Yleensä hakkaamalla.
Mutta ensimmäisenä vankilapäivänä
haluan tehdä jotain erikoista.
Jos mietitte:
Luojani, miksi minä -
vastaan:
Luoja ei liity tähän mitenkään.
Hän ei ole Ranskassa
tähän vuodenaikaan.
Luoja liittyy tähän kaikin tavoin.
Hän on kaikkialla, näkee kaiken.
Hyvä on.
Tehdään kaupat.
Pyydätte Luojaa apuun, ja minä
lopetan heti kun hän ilmestyy.
Monsieur,
Napoleon on paennut Elbalta!
Hän lähestyy Pariisia.
Pakatkaa asiakirjani.
Ja tilikirjat tänne!
Tulimme vetoamaan
Edmond Dantesin puolesta. -Ei nyt.
Dantesin?
-Emme ole tavanneet, sir.
Olen Fernand Mondego,
kreivi Mondegon poika.
Takaan että Edmond on syytön.
Hänen työnantajansa, monsieur
Morell, sekä isänsä ja morsiamensa.
Dantesia syytetään maanpetoksesta.
Ja silti tuette häntä?
-Tietenkin.
Entä jos sanon että häntä syytetään
myös murhasta? -Murhasta?
Edmond ei tekisi sellaista.
-Dantes toi Napoleonilta kirjeen.
Pidätettäessä
hän surmasi yhden mieheni.
Se ei voi olla totta.
Armahtakaa häntä.
Onko teillä todisteet?
Tämä on valtiollinen asia.
Minä pyydän.
Kertokaa, missä hän on.
En voi. Kuninkaan miehet
veivät hänet.
Ymmärrän kyllä tuskaanne.
Kehotan teitä:
unohtakaa Edmond Dantes.
Etenkin te, mademoiselle.
Hakekaa lohtua ystävästänne.
Ehkä tästä ikävästä tapauksesta -
koituu jotain hyvääkin.
Suonette anteeksi, jatkan töitäni.
Poikani ei ole petturi!
-Yritän puhua hänelle järkeä.
Pysyn Edmondin tukena.
En koskaan unohda ystävällisyyttäsi.
-En koskaan lakkaa jakamasta sitä.
Rikosten luonne ei liene
liioiteltua, mutta silti... murha?
Yksinkertaista.
Kun ilmiannoitte Dantesin,
en tajunnut miksi petitte hänet.
Nyt ymmärrän, nähtyäni
hänen ihastuttavan kihlattunsa.
Mistä moinen hyväntahtoisuus?
Istumaan, Mondego.
Tule takaisin!
Tule takaisin!
Minkä rikoksen olen tehnyt?
Olen syytön.
Edmond Dantes
teloitetaan 12. syyskuuta.
Hyvää vuosipäivää, Dantes.
Ensi vuonna jälleen.
JUMALA ANTAA OIKEUTTA
Onko siitä tosiaan
neljä vuotta, Delius?
Danton? Vai mikä se nimi oli?
JUMALA ANTAA OIKEUTTA
Anteeksi, että häiritsen.
Olin siinä uskossa,
että kaivan ulkoseinää kohti.
Parlez-vous anglais?
ltaliano?
Olen Abbé Faria. Olen ollut
täällä vankina 11 vuotta -
joista viisi vuotta
olen kaivanut tätä tunnelia.
Näissä seinissä on 72 519 kiveä.
Olen laskenut ne monet kerrat.
Vaan joko olet nimennyt ne?
Olin itsekin tuossa tilassa.
Mutta usko pois, se menee ohi.
Takaan sen. No niin...
Saanko nousta hartioillesi?
Laske minut alas.
Laske minut alas. Laske alas.
En ole nähnyt taivasta 11 vuoteen.
Kiitos.
Kiitos, Jumalani.
Täällä ei puhuta Jumalasta, pappi.
Entä tuo kaiverrus? -Haihtunut,
niin kuin Jumala minun sydämestäni.
Mitä on tullut tilalle?
Kosto.
Ota nämä.
Tule perässä.
Ehkä kostonhimosi oli Jumalan tapa
pitää sinut hengissä nämä 7 vuotta.
Mitä varten? -Pakoa.
Perillä ollaan.
Puhuit paosta.
On vain kaksi tapaa päästä
ulkomuurille ja sitä kautta merelle.
Minä vain... valitsin väärän.
Meitä on nyt kaksi. Voimme kaivaa
päinvastaiseen suuntaan.
Yhdessä saatamme pystyä siihen...
kahdeksassa vuodessa.
Vai onko sinulla ehkä jotain
tähdellisempää tekemistä?
Kiitokseksi avustasi saat
hyvin arvokkaan lahjan. -Vapauden?
Vapaus voidaan ottaa pois,
kuten hyvin tiedät.
Tarjoan tietoa. Kaikkea oppimaani.
Opit taloustiedettä -
matematiikkaa, filosofiaa...
-Luku- ja kirjoitustaidon?
Tietenkin.
Milloin aloitamme?
Luukku avataan kahdesti päivässä.
Kerran laskiämpärille,
johon kätkemme mullan...
..ja illalla ruoka-astiaa varten.
Kiitos!
Siinä välissä
voi työskennellä rauhassa.
"Ja niin...
välinpitämättömyydestä -
tulee... liittolaisemme."
-Loistavaa.
Olit siis Napoleonin armeijassa?
Meillä oli unelmamme.
Mutta eräänä yönä rykmenttini
jahtasi aseistettua joukkoa -
joka piiloutui kirkkoon.
Sain käskyn polttaa kirkon
ja kaikki sisällä olijat.
Poltitko?
Ikuiseksi häpeäkseni... poltin.
Poltin.
Kuinka päädyit tänne?
Heti aamulla karkasin armeijasta
ja omistin elämäni katumukselle -
ja Jumalalle.
Työskentelin upporikkaan kreivin,
Enrique Spadan yksityissihteerinä.
Spada oli oikeudenmukainen mies.
Mutta pari vuotta myöhemmin
hän kuoli -
ja huhuttiin, että hän oli kätkenyt
suunnattoman omaisuutensa.
Kahden viikon kuluttua
minut pidätettiin.
Miksi?
-Napoleon halusi ne rikkaudet.
Eikä hän uskonut,
etten tiedä mihin ne on kätketty.
Niin hän pani minut tänne,
virkistääkseen muistiani.
Ja täällä olen ollut
vain Jumala seuranani.
Kunnes Hän lähetti sinut.
Jumala on yhtä olematon
kuin se aarre.
Voi olla.
Laske.
2 500 kuutiosenttiä maata päivässä
365 päivän ajan.
Tekee 3,5 metriä vuodessa.
350 senttiä... 30 senttiä kuussa.
7,5 senttiä viikossa. -Italiaksi.
Vielä 3,5 metriä.
MACHIAVELLI: RUHTINAS
Älä haaskaa valoa.
Sinä olit sotilas.
Tunnet siis aseet.
Opeta minua.
Tai kaiva yksin.
Panet minut
tukalaan tilanteeseen, Dantes.
Naurettavaa.
Vahvin miekkailija ei aina voita.
Nopeus on tärkeintä.
Nopea käsi. Nopea mieli.
Tuo kätesi
pisaroiden läpi kastumatta.
Näin.
Kauanko tätä pitää jatkaa?
Menen tunneliin.
Ylös. Näin.
Opintojen aika.
KANSOJEN VARALLISUUS
Mitä on taloustiede?
Hyödykkeiden tuotantoa, jakelua ja
kulutusta tutkivaa tiedettä. -Eli?
Kaiva ensin, rahat sitten.
Kiitos!
Hyvää joulua, Edmond.
Noin kuukauden tarkkuudella.
Hyvä. Kuka on vastustajasi?
Danglars? Mondego?
-Mitä luulet?
Hyvä! Liian hyvä.
Newtonin kolmas laki.
Jokaista toimintaa
seuraa vastareaktio -
niin fysiikassa kuin ihmisilläkin.
Kostonhaluni on siis vastareaktio
Danglarsin ja Mondegon toiminnalle.
Nouse. Haluan istua.
Kerroit,
että Villefort pidätytti sinut -
vaikka oli juuri
vapauttanut sinut syytteistä.
Voitte mennä.
Pitää paikkansa.
Miksi hän ryhtyisi moiseen,
ellei hänellä ollut syytä -
muuttaa mieltään
vapauttamisesi suhteen?
Mieti, Edmond. -Minä yritän.
Mitä tapahtui? -Hän kysyi...
Sanoiko Napoleon kelle kirje on?
Vastasin...
Monsieur Clarionille.
Eikä muuta?
-Hän poltti kirjeen, ja sain mennä.
Hän poltti kirjeen.
Niin. -Outoa, että
kuninkaan prokuraattori -
polttaa maanpetossalaliiton
todisteet.
Ja vangituttaa ainoan miehen,
joka tiesi Clarionin yhteydestä -
kyseiseen salaliittoon.
Hän suojeli jotakuta.
Hyvää ystävää ehkä.
Ei. Villefortin kaltainen poliitikko
ei moisia ystäviä pitäisi.
Clarion voi olla sukulainen.
Ehkä läheinenkin.
Villefortin isä oli
Napoleonin armeijan eversti.
Villefort ei suojellut Clarionia,
vaan itseään.
Ja Danglarsia, joka väitti
nähneensä kirjeen luovutuksen.
Ja Mondegoa,
joka kertoi Villefortille.
Ja Villefort itse
lähetti minut tänne.
Loistavaa, Edmond.
Loistavaa.
Voi hyvä Luoja.
Edmond, näytä valoa! Valoa!
Hyvä Jumala.
Mitä nyt? -Katso!
Katso! Juuria!
Jos nämä ovat kasvien juuria, meillä
on enää joidenkin kuukausien työ.
Niin. Hienoa, pappi.
Haen talttani. -Hyvä.
Pappi!
Herran tähden, mene!
Mene.
Keuhkoissa... reikä.
Älä puhu.
-Ei ole paljon aikaa.
Noiden kirjojen alla on irtokiviä.
Tuo se mitä siellä on.
Pian, pian.
Avaa se.
Kun sanoin heille, etten tiedä
Spadan aarteesta, valehtelin.
Valehtelit?
Olen pappi, en mikään pyhimys.
Tuolla saarella, Italian rannikolla.
Monte Cristo? -Niin, niin.
Käytä päätäsi.
Seuraa vihjeitä.
-Tunneli on tukossa. En...
Jatka kaivamista. Pakoon päästyäsi
käytä aarretta hyvään. Vain hyvään.
Ei. Käytän sitä kostooni.
Tässä viimeinen opetukseni.
Älä tee...
Älä tee sitä rikosta,
josta nyt kärsit tuomiota.
Jumala sanoo: "Minun on kosto".
En usko Jumalaan.
-Ei se mitään. Hän uskoo sinuun.
Pappi...
Lautanen ulos!
Anna tänne.
Hän on aina hereillä.
Ensi kertaa 12 vuoteen
hän ei kiittänyt.
Kuollut. -Miten?
Putosi kai sängystä.
Onpa likainen.
-He kaikki ovat.
Kääritään hänet
ja ilmoitetaan Dorleacille.
Yksi, kaksi, kolme.
Haetaan Dorleac.
Miksi lukitset? Ei hän karkaa.
-Vanhasta tottumuksesta kai.
Jää hyvästi, pappi.
Nyt olet vapaa,
vapaampi kuin minä koskaan.
Ukko pääsi vihdoin
pyhän Pietarin tykö.
Ottakaa mukaan.
Viedään mies hautaan.
Vauhtia! Ei tässä ole
koko päivää aikaa.
Tai oikeastaan on.
Minulla on...
kaikki maailman aika.
Tänne se.
Lautanen tänne.
Monsieur Dorleac!
Taivaallinen lsä, jätämme haltuusi
nöyrän palvelijasi jäännökset -
mikä liekään nimeltään.
Kyllästyttää...
Monsieur Dorleac!
Mahtoiko hänellä olla kartta?
Seis!
Monsieur Dorleac!
Kolmannella vai sen jälkeen?
-Jälkeen.
Yksi! Kaksi!
Odottakaa, monsieur Dorleac!
Älkää viskatko ruumista alas!
Se olisi voitu hoitaa paremminkin.
Kiitos sinulle, pappi.
Kiitos.
Kysyisin kuka olet, mutta
päätellen noista rääsyistäsi -
ja siitä että Château d'lf
on tuolla, en viitsi vaivautua.
Olen Luigi Vampa,
salakuljettaja ja varas.
Tulimme hautaamaan elävältä
yhden meistä -
joka yritti pitää kultasaaliin,
jakamatta sitä muiden kanssa.
Hänen ystävänsä tosin vaativat,
että armahdan häntä.
Sitä en voi tehdä,
muuten menetän otteen miehiini.
Siksi sinä olet
kuin taivaan lahja. -Miksi?
Nyt voin antaa armoa Jacopolle,
tuolle lierolle tuolla -
vaikuttamatta heikolta.
Ja pojat näkevät kunnon kisan.
Miten se minuun liittyy?. -Taistelet
Jacopon kanssa kuolemaan asti.
Jos Jacopo voittaa,
hän pääsee takaisin.
Jos ei, annoin hänelle
mahdollisuuden -
jota hän ei käyttänyt,
ja otan sinut.
Mitä jos voitan,
enkä halua joukkoonne?
Tapan sinut,
ja meitä on yksi vähemmän.
Salakuljetus on intohimoni
ja tapan kernaasti lieron ystävänne.
Jacopo on paras puukkotappelija
mitä olen nähnyt.
Et ole kierrellyt tarpeeksi.
Jacopo irti
ja puukko takaisin hänelle.
Kisa alkakoon.
Ylös siitä, liero.
Jos aiot elää,
älä räpäytä silmääsikään.
Signor Vampa,
antakaa Jacopon elää.
Hän kärsi jo kylliksi
uhkauksestanne.
Miehet ovat saaneet hupinsa.
Jacopo saakoon armahduksen.
Jos pidätte minut ja Jacopon,
saatte yhden hyvän miehen lisää.
Sovittu.
Minkä nimen hän saa?
-Minkä nimen?
Olkoon Zatarra.
-Kuulostaa pelottavalta.
Se tarkoittaa "ajopuuta".
Vannon
kuolleiden sukulaisteni nimeen -
että olen palvelijasi ikuisesti.
Tiedän.
Kolme kuukautta myöhemmin
Sinulla on silmät niskassakin.
Oletko nähnyt Marseille'ta?
Se oli kotini.
-Etkä silti mene maihin?
Mitä sinulle tapahtuikin, et saa
sitä korjattua jäämällä tänne.
Mene. Sinusta se on kiinni.
Olemme kaikki
kuninkaita tai sotamiehiä.
Kuka niin sanoi?
Napoleon Bonaparte.
Bonaparte?
Kaikkea sinä puhut, Zatarra!
Saatan vielä etsiä sinut käsiini.
Hyviä ystäviä ei ole ikinä liikaa.
Totta.
Danglars, mitä tapahtui?
Kapteeni Reynaud on kuollut.
Edmond Dantes uhmasi käskyjäni.
VARUSTAMO MORELL & Co
LOUIS DANGLARSIN VARUSTAMO
Zatarra, onko kaikki hyvin?
Kaikki on muuttunut.
Osta vene, kahden kuljetettava.
Odota minua.
Tämän minä hoidan yksin.
Asuuko monsieur Morell täällä?
Isoisäni on huonona, monsieur.
Eikä hän tapaa ketään näin myöhällä.
Ehkä hän tapaa miehen,
joka etsii Edmond Dantesia.
Anteeksi myöhäinen vierailuni.
Vanhat ihmiset eivät nuku.
lstumaan. Julianne, tuo sherryä.
Niin, monsieur Zatarra,
olette siis Edmondin ystävä?
Monsieur Morell... -Niin?
Tunsitteko tekin Edmondin?
-Kuin oman poikani.
Mistähän löytäisin hänen perheensä?
Isäparka hirtti itsensä
kuultuaan Edmondin petoksesta.
Vai niin.
Siitä mainitsemastanne petoksesta...
Kuka häntä syytti? -Kuka tietää...
Villefort, joka pidätytti hänet,
lähti Pariisiin syyttäjän virkaan.
Isän murhan aiheuttama järkytys
saattoi nopeuttaa hänen lähtöään.
Ne olivat outoja aikoja.
Teilläkin on kai ollut vaikeaa.
Edmondin kuoltua
otin yhtiökumppaniksi -
yhden kapteeneistani.
Sitten Danglars ajoi minut yhtiöstä.
Mutta Edmondin kohtalo oli
paljon pahempi.
Ehkä onnenne pian kääntyy.
Aion etsiä Edmondin morsiamen.
Kreivitär Mondegon?
Kreivitär?. -Kuukausi
Edmond-paran pidätyksestä -
Mercedes nai
hänen parhaan ystävänsä.
Fernandin. -Aivan. Ja isänsä
ja veljensä kuoltua sodassa -
Fernandista tuli kreivi Mondego.
He asuvat nyt Pariisissa.
Kreivi ja kreivitär Mondego.
Oletteko kunnossa?
-Olen. Minun täytyy mennä.
Valitan etten voinut auttaa enempää.
-Ei. Kerroitte kaiken tarvittavan.
Edmond Dantes on kuollut.
Zatarra...
Löysin mainion pikku jollan.
Sluuppiin ei ollut varaa.
Hyvät kaupat. Zatarra..!
MONTE CRISTON SAARI
LUOLA VAILLA KATTOA
Abbé Elefante
MISSÄ AURINKO HOHTAA MEREN ALLA
Vene ei kanna enempää. Ja siellä
on vielä ainakin 8 veneellistä!
Etkö tajua?
Olet rikkaampi
kuin kukaan tietämäni.
Vaikeutesi ovat nyt ohi.
Mitä tahdot ostaa?
Koston.
Kuka on kostosi kohde?
Danglars, Villefort,
Fernand ja Mercedes.
Tapetaan heidät
ja nautitaan aarteesta.
Ei, opettelemme
heidän heikkoutensa.
Miksei vain tapeta?
Menen Pariisiin -
ja pum, pum...
Olen viikossa takaisin.
Ja tuhlaamme aarteen.
Miksi ei kelpaa?
Kuolema on heille liian hyvä asia.
Kärsikööt, niin kuin minä kärsin.
Heiltä on riistettävä kaikki,
niin kuin minultakin riistettiin.
Tarvitset paremman nimen
kuin Zatarra.
Ryhdyn siis kreiviksi.
Pariisi
Hyvää iltapäivää, sir.
Tulin ostamaan kauniin kotinne.
Röyhkeää! Ruoskitutan sinut!
Pois mailtani, kulkumies, tai usutan
koirat kimppuusi! Kuuletko?
Kiitoksia.
Kreivi ja kreivitär Mondego
Monsieur ja madame Villefort
Tervetuloa Monte Criston
kreivin linnaan
Hyvät naiset ja herrat,
saanko esitellä: Hänen korkeutensa -
Monte Criston kreivi!
Tervehdys.
Rakas kreivi, saanen esitellä...
mieheni, ylin syyttäjä Villefort.
Oli ystävällistä kutsua meidät.
Läsnäolonne
on minulle suuri kunnia.
Nauttikaa tästä illasta.
Mitä tiedämme hänestä?
-Emme kylliksi.
Missä he ovat? Kutsuitko heidät?
-Kyllä, teidän korkeutenne.
Kreivi Mondego
poistui juuri paikalta.
Tärkeä tapaaminen aamulla.
Oletpa varhain hereillä.
Onko varakreivi Tourville kuollut?
Jos hänen sydämensä
on vasemmalla puolella.
Levätköön rauhassa.
Hän vain puolusti kunniaansa.
-Ja paljonpa siitä hyötyi.
Vaimonsa ja minä nautimme
intohimosta -
ja sinä tietämättömyydestäsi.
Mies puolusti kunniaansa,
sinä koit tuskaa -
vaimo on tuhon oma ja mies kuollut.
-Älä imartele itseäsi.
En ollut tietämätön.
Tiesin niistä kolmesta naisestasi
ennen madame Tourvillea.
Olen pahoillani puolestasi.
En vain voi vastustaa
Pariisin houkutuksia.
Jäin kiinni.
Miksi siis enää teeskennellä?
Se on itse asiassa melko...
..vapauttavaa, vai mitä?
Raha-asiat? -Hän häviää rahaa
muillakin kasinoilla.
Entä varustamo?
-Hän sai pankkilainan -
oman laivan ostoon.
Ei käytä Danglarsia.
Haluan sen pankin itselleni.
Käske varustamojen
välttää Mondegoa.
Silloin hänen on pakko
ryömiä Danglarsin luo.
Pelinhoitajat
viekööt häneltä kaiken.
Yrittäkää ymmärtää.
Puuvillalastini on valmiina lähtöön.
Maksan heti
kun laiva saapuu perille.
Tarvitsen laivaa
lastin kuljettamiseen.
Pankkimme ei voi suostua
enempiin lykkäyksiin.
Etsikää jokin muu tapa
kuljettaa lastinne.
DANGLARSIN VARUSTAMO
Mistä tämä kunnia, kreivi Mondego?
En ymmärrä,
miksi olet vältellyt minua.
Olen valmis unohtamaan virheesi
ja ehkä jatkamaan yhteistyötämme.
Eivätkö liiketoimet suju?
Zatarra?
Jacopo.
-Putositko sängystä?
Totuin 13 vuoden aikana
kivilattiaan.
Pyhä Maria!
Tekevätkö nuo kipeää?
Oliko sinulla asiaakin?
Mondegolla on poika.
Albertilla olisi asiaa. -Ei nyt!
Suojelen hänen perintöään.
Pelkäätkö,
että hänkin tuhlaa omansa?
Etpä valittanut,
kun tein sinusta kreivittären.
On vielä hoidettava nämä.
Pariisissa riittää rakastajattaria,
mutta sinulla on vain yksi poika.
Tule sisään, Albert.
Esitä asiasi lyhyesti.
-Kyllä, isä.
Ystäväni lähtevät Rooman
karnevaaliin.
Saanko mennä? -Roomaan?
Ilman esiliinaa? Olet vasta 15.
Kohta 16! Syntymäpäivälahjaksi,
isä. En tee tyhmyyksiä. -Ei.
Tietenkin voit mennä.
Kaipaan tähän taloon rauhaa.
Roomaan!
Albert!
Täällä!
Neiti?
Ette voi piileksiä ikuisesti. Neiti?
Keitä olette?
-Rahanahneita roistoja.
Rahani ovat liivintaskussa.
-Eivät enää.
Eikä meitä sinun rahasi kiinnosta.
Olet kreivi Mondegon ainoa poika.
Lunnaita? Vaatikaa pois.
Isäsi ei saisi kirjettä
pariin viikkoon.
Eikä tiedettäisi,
joko tapoimme sinut.
Kirje ei ole kyllin tehokas.
Voisimme lähettää sormuksesi...
Niin! Siinä on Mondegon vaakuna.
..ja sormesi sen mukana.
Kuulkaas nyt! Olen Albert,
kreivi Mondegon poika!
Nyt riittää.
Näyttäkää mihin pystytte!
Jos on pakko. Peppone, puukko.
Leikatkaa pojan köydet,
tai alan leikellä teitä. Nyt heti!
Nuorimies, odottakaa minua tuolla.
Kuinka voin kiittää..?
-Myöhemmin.
Hyvää työtä.
Kiitoksia, teidän korkeutenne.
Albert...
Oletko kunnossa?
Pelastitte henkeni.
Mikä koettelemus.
Olet urhea nuorimies.
Tule huomenna
aamiaiselle kartanooni.
Sopiiko?
Saanko kysyä, kuka olette?
-Ystäväsi, ja huomenna isäntäsi.
Ja muodollisuusseikkojen
vaatimuksesta -
Monte Criston kreivi.
Hän on odotushuoneessa.
Hän osoitti suurta rohkeutta.
-Hän palvelee tarkoitusperiäni.
Niin, teidän korkeutenne.
Nuorimies.
Albert, käy sisään.
Tule.
Koettelemusten yö.
-Niin, melkoinen seikkailu.
Nuorena kaikki on seikkailua.
Yksi asia askarruttaa minua.
Kuinka tiesitte sieppauksestani?
Minulla on yhteyksiä myös
vähemmän kunniallisiin piireihin.
Maksan hyvin siitä,
että tiedän kaikesta, mitä tapahtuu.
Kuten kreivin pojan sieppauksesta.
Miksi vaaransitte henkenne
puolestani?
Täytyihän minun auttaa
aatelisen poikaa.
Luulen, että olisit tehnyt samoin.
Isäsi voi olla sinusta ylpeä.
Tulkaa Pariisiin, niin vanhempani
voivat kiittää teitä.
Valitan, mutta en millään ehdi.
Minä pyydän!
Tämä on kunnia-asia.
Jacopo...
Kuinka Spadan tapaus edistyy?
Niin, se kulta... -Lasti.
Anteeksi, teidän korkeutenne.
Lasti on matkalla Marseille'hin.
Ja saapuu..?
-Vasta kolmen viikon päästä.
Kolmen viikon!
Ehditte hyvin käydä Pariisissa.
Hyvä on. -Mainiota.
Saavutte juuri parahiksi.
-Parahiksi mihin?
Hyvää syntymäpäivää, Albert
Onneksi olkoon. -Kiitos.
Monte Criston kreivi!
Kreivi!
Albert.
-Teidän korkeutenne.
Isä, tässä on Monte Criston kreivi.
On ilo tavata.
-Ilo on minun puolellani.
Olenkin odottanut tätä hetkeä.
Kiitos, että pelastitte poikani.
Saanko esitellä: kreivitär Mondego.
Mercedes.
Kreivitär.
Vain äiti voi kyllin arvostaa
tekemäänne palvelusta.
En unohda teitä koskaan.
Se nyt oli pientä, madame.
Pian muistatte tuskin edes nimeäni.
Voinko omia vaimonne?
Anteeksi? -Valssiin.
Tietenkin.
Eikö hän ole suurenmoinen, isä?
Mikä hätänä? -Ei mikään.
Muistutatte vanhaa ystävää.
Rakasta ystävää.
-Olen imarreltu.
Mitä hänelle tapahtui?
Hän kuoli.
Mutta minä en ole hän.
Monsieur ja madame Villefort!
Mitä he täällä tekevät?
Syyttäjä Villefort.
Mitä te teette täällä?
Madame Villefort, monsieur!
-Hienoa, että pääsitte tulemaan!
Ilahduimme kovin viestistänne.
Kiitos. Suonette meille anteeksi.
Olette tiemmä mestari
lain tulkinnassa.
Ehkä voitte auttaa
eräässä asiassa.
Anteeksi.
Fernand... Fernand!
Malja!
Ei nyt. Täytyy hoitaa eräs asia.
Vieraat odottavat sitä.
Samoin Albert.
Pidä sinä maljapuhe.
Se on vähintä mitä voit isänä tehdä.
Tiedät, miten poika ihailee sinua.
-Sitten hän suo minulle anteeksi.
Sovimme ettemme tapaa julkisesti.
Ei Monte Criston kreiville
voi sanoa ei.
Aivan.
Mitä tiedätte hänestä?
-Ulkomaalainen.
Rikas. Ja hän auttoi poikaanne.
Mitä hän pyysi teiltä?
Miksi kertoisin?
Palattuaan Roomasta poikani sanoi
kreivin odottavan jotakin lastia.
Hän kuuli myös sanat "kulta"
ja "Spada".
Ette kai luule... -Monte Cristo
on löytänyt Spadan aarteen.
Hän pyysi järjestämään niin -
ettei Marseille'hin tulevaa
lastia tarkasteta.
Voin pidätyttää hänet. -Ei.
Vapautetaan hänet siitä lastista.
Miten...
-Tunnen sopivan henkilön.
Sanokaa että hoidatte asian,
jos laiva jää yöksi satamaan.
Toimitan lastin
Bouchonin-kartanoomme -
jossa tapaamme seuraavana päivänä.
Haluan 70 prosenttia.
Saatte 50. -Sovittu.
Hyvät naiset ja herrat.
Valitettavasti
miehelläni on työasioita.
Niinpä... minun tehtäväkseni jäi...
Esitellä teille
taas kerran Monte Criston kreivi.
Rohkenin pyytää kreiviltä, että
saisin kohottaa Albertille maljan.
Isäntämme luopui armeliaasti
isällisestä oikeudestaan -
näinkin moukkamaisen
vieraan hyväksi.
Nuori Albert on suuresti liioitellut
osallisuuttani Rooman tapahtumiin.
Kuulin katakombeissa,
kuinka sieppaajat -
uhkasivat katkaista
Albertin sormen -
ja lähettää sen
todisteena sieppauksesta.
Pojan vastaus heille oli:
"Näyttäkää mihin pystytte".
Elämä on myrskyä, ystäväiseni.
Väliin paistattelemme auringossa
ja kohta jo karahdamme karille.
Mutta mies osaa odottaa myrskyä.
Katsoa sitä,
huutaa kuten sinä Roomassa:
Näytä mihin pystyt,
niin teen minäkin.
Silloin olet myös Kohtalon silmissä
Albert Mondego - mies.
Villefort sanoi,
että sinut teloitettiin.
Sanoiko? -Hyvä luoja!
Erehdytte.
Takaisin Mondegoille!
Ajattelen mainettanne.
-Edmond!
En ole Edmond.
-Lopeta! Lopeta!
Mikä sitten olet?
Aave?
Haamu joka tuli riivaamaan minua?
Rakastitteko sitä Edmondia?
-Kyllä.
Kuinka kauan?
-Koko elämäni ajan.
Kauanko hänen kuolemansa jälkeen
naitte kreivin?
Tuo ei ole reilua.
Olemme perillä, kreivitär.
Olet oikeassa.
Et voi olla minun Edmondini.
Niin, te sen sanoitte.
Edmond Dantes on kuollut.
Hyvää yötä.
Jos vielä sekaannut asioihini -
takaan että teen sinusta selvää.
Ymmärrätkö?
Kyllä, että olet järjiltäsi...
-Järjiltäni?
Viholliseni lankeavat ansaan.
..kun et tajua tilannettasi.
Olet rikas.
Kaunis nainen rakastaa sinua.
Ota rahat ja nainen, elä elämääsi.
Tyydy näihin voittoihisi.
En voi. -Miksi et?
Olen aina rinnallasi, Zatarra.
Vannoin sen.
Suojelen sinua,
vaikka sitten omalta itseltäsi.
Vien sinut kotiin.
Minä kävelen.
Viekää meille kaksi arkkua
Pharaoniin.
Ei Mondego huomaa mitään.
Pian nyt, laivaan!
Philippe Danglars?
Teitä syytetään kauppa-aluksesta
varastamisesta.
Järjetöntä.
-Asia ratkeaa helposti.
Nämä miehet tutkivat aluksenne.
Kreivi Mondego teki tämän.
Mutta en mene hirteen
hänen puolestaan.
Kuka olette?
-Monte Criston kreivi.
Ystäville Edmond Dantes.
Dantes?
Laske hänet,
kun hän pystyy vielä puhumaan.
Poika, ei enempää höyryä!
Villefort hyvä.
Saanko liittyä seuraan?
Teidän korkeutenne.
En odottanut teitä.
Kiittäisin avustanne
lastini suhteen.
Niin, sen. Asia on järjestyksessä.
Siitä ei koidu ongelmia.
Mainiota. Tästä voi tulla pitkä
ja hedelmällinen suhde.
Mistä puheenollen...
Saanko esittää kysymyksen?
Toki. Kysykää mitä vain.
Olen ihmetellyt, miksi kerroitte
kreivitär Mondegolle -
16 vuotta sitten,
että Edmond Dantes on teloitettu.
En ymmärrä, mitä tarkoitatte.
Kysymys on hyvin yksinkertainen.
Kuinka tiesitte siitä?
Riittää jo!
Dantes sai Napoleonilta kirjeen...
Tiedämme,
ettei hän toimittanut sitä.
On kyllin paha
vangita syytön, saati...
Tämä keskustelu on järjetön.
Kysyn itseltäni: Mitä vanha
ystäväni Villefort voitti -
kertoessaan Mercedesille,
että Edmond Dantes on kuollut?
Vastaus on: ei yhtään mitään.
-Kuten sanotte, ei mitään. Siispä...
Mutta jos ystäväni, ylin syyttäjä,
ei hyödy valheesta, kuka hyötyy?.
Teille tulee kuuma. Lähtekäämme.
Siitä hyötyy Fernand,
kreivi Mondego.
Miten tämä liittyy
liikesuhteeseemme?
Minäpä kerron.
Istumaan, Mondego.
Olen kunnianhimoinen mies
ja bonapartistien suuri vihollinen.
Napoleon on vapaana,
ja minulla on piikki lihassani.
Harmiton piikki, josta on nyt
tullut uhka. -Olkaa tekin uhka.
En voi itse hoitaa ongelmaa.
Niinpä minulla on ehdotus.
Kuinkas isänne?
-Elossa, valitettavasti.
Olemme kohtalotovereita.
Muistatteko?
Miksi ovi on lukossa?
Vaadin, että päästätte minut.
Ette ole ystäväni.
Isänne oli Napoleonin kannattaja
ja ehkä osallisena pakoon Elbalta.
Keisari saapuu pian!
Pahaksi kaltaisellenne
kunnianhimoiselle virkamiehelle.
Niinpä hänet murhattiinkin
sangen sopivasti 16 vuotta sitten.
Keisari Napoleon.
Murhaajaa ei saatu kiinni.
Liekö edes etsittiin?
Teillä ei ole todisteita!
Pelkkiä teorioita ja arvailuja!
Päinvastoin.
Minulla on kreivi Mondego.
Nuori Mondego. Miksi?
Koska pojaltanne puuttui rohkeutta.
Mondego ampui hänet.
Eikä hän tunnustaisi ikinä!
Totta. Ei tunnustaisikaan.
Mutta te tunnustitte juuri.
Monsieur Villefort.
Pidätän teidät murhasalaliitosta.
Muistatteko?
Dantes?
Lahja herrasmiehelle.
Et kai luullut,
että tekisin sen noin helpoksi?
Edmond.
Luulin, että puhuimme
asiamme loppuun.
Niin minäkin luulin...
..kunnes tajusin,
että sanoit nimen Dantes...
Nimen jota en itse ollut maininnut.
Mitä tahdot minusta?
Haluan vapaaksi sinusta,
niin kuin sinä jo lienet minusta.
Pari vastausta,
ja poistun lopullisesti.
Kysy pois.
Missä olet ollut?
13 vuotta Château d'lfissä,
sitten missä vain kuvitella saattaa.
Chäteau d'Ifissä 13 vuotta?
Kärsitkö siellä?
Joko lopetit?
Minulla on mietittävää.
Mitä sitten tapahtui?
-Kaikenlaista.
Mikset tullut tyköni? -Mikset
odottanut? Nait miehen joka petti...
Sanoin sen sinulle silloin.
Muistatko?
Etten ottaisi tätä sormestani.
Enkä ole ottanut. -Miksi?
Tiedät kyllä.
Jos koskaan rakastit minua... älä...
Älä riistä minulta vihaani!
Unohda vihasi, Edmond.
Unohda se.
En tiedä,
mitä juonit pääsi sisällä.
Enkä tiedä, miksi kohtalo
erotti meidät 16 vuodeksi.
Mutta Jumala tarjoaa meille
uutta alkua. Älä torju Häntä.
Enkö koskaan pääse hänestä?
-Et. Hän on kaikessa läsnä.
Jopa suudelmassa.
Rouva!
Missä kreivi on?
Tahtoo teidät mukaansa tänään.
Mukaansa? -Niin.
Lähdette pois maasta.
Poikanne kanssa.
Joku vie teidät kotiin.
Tulen sitten hakemaan...
Kiitos. Menen pakkaamaan!
-Rouva!
Missä kreivi on? -Yläkerrassa.
Mitä nyt?
Olen mennyttä.
Velkani ovat langenneet.
Ja minut pidätetään.
-Mistä syystä?
Merirosvoudesta, lahjonnasta,
murhasta. -Teitkö sitä kaikkea?
Tein. Mutta nyt on kiire,
santarmit tulevat pian.
Pakkaa tavarasi.
En lähde mukaasi.
Olet vaimoni. Järjestin jo kaiken.
Meistä pidetään hyvä huoli.
Mene hakemaan poikani.
Hän ei ole sinun poikasi.
-Kuinka?
Albert Mondego
on Edmond Dantesin poika.
Miksi muuten olisin kiirehtinyt
kanssasi avioon?
Ennenaikainen lapsi...
Olet sinä melkoinen tapaus.
Hän on siis
kuolleen petturin äpärä.
Pelkkää pettymystä hän tuottikin.
Hyvästi, Mercedes.
Oli sinusta joskus iloakin.
Sinusta ei ollut.
Mitä tämä on?
Monte Cristo.
Olet kuninkaasi ansainnut, Fernand.
Edmond?
Kuinka... -Kuinka pakenin?
Vaikeuksien kautta.
Kuinka suunnittelin tämän?
Mielihyvällä.
Veit siis Mercedesin.
-Ja kaiken muun.
Paitsi henkesi.
Miksi teet tämän?
Mutkikas juttu.
Sanokaamme, että kostoksi.
Elämästä, jonka minulta riistit.
Sinua on opetettu miekkailemaan.
Kuinka saatoit sanoa
olevasi ystäväni?
Me olimme ystäviä, Edmond.
Lähetit minut helvettiin!
Miksi?
Kosta sitten.
Mutta vuodatat aatelisverta.
Verta, jota ei
sinun suonissasi virtaa.
Et sinä ole mikään kreivi!
Ei sinusta ole siihen.
Jos kajoat häneen, tapan sinut.
Anna minun selittää.
Tiedän jo.
Puhuin madame Villefortille.
Hän kertoi mikä houkka olin,
kun päästin sinut elämäämme.
Kuuntele minua, Albert! -En!
Anna anteeksi tyhmyyteni, isä.
-Sinua petettiin. Saat anteeksi.
Olit ystäväni, esikuvani.
-On jotain, mitä et meistä tiedä.
Hän rakasti äitiäsi joka otti minut.
Nyt hän vie hänet. -Valhetta!
Poika...
Jos on pakko, tapan sinut.
En lopeta tähän. -Enkä minä.
Olkoon niin. -Ei!
Albert.
Löysin viestin,
jossa kerroit aikeistasi.
Nyt kerron sinulle jotakin.
Todellisesta alkuperästäsi.
Albert.
Isäsi on Edmond Dantes...
..jonka tunnet
Monte Criston kreivinä.
Totta se on. Ja todiste siitä, että
äitisi oli huora jo nuoruudessaan.
Sinä...
Annoit minun
taistella häntä vastaan?
Eipä siitä ollut hyötyä.
Fernand, minä pyydän: ei enää!
-En salli tämän jatkuvan.
Mene.
Suon sen sinulle armosta.
Armosta, Fernand.
Sinulla on vain yksi luoti.
Se ei minua pysäytä.
Siispä teen sillä pahinta tuhoa.
Äiti!
Mitä minä olen tehnyt? Jacopo!
Taas kerran, Zatarra -
Jumala näkee sinut silmäkulmastaan.
Hän jää henkiin.
Edmond!
Edmond!
Ei, älä mene. Älä mene.
Edmond, älä mene.
Tee parhaasi.
Älä luovuta ikinä.
Zatarra...
sinun on tehtävä tästä loppu.
Se pappikin ymmärtää.
-Edmond!
Älä lähde.
Huolehdi äidistäsi.
En voi elää maailmassa -
jossa sinulla on kaikkea
ja minulla ei mitään.
Miten olikaan
armeliaisuutesi laita?
Olen kreivi, en mikään pyhimys.
Château d'If
3 kuukautta myöhemmin
Olit oikeassa, pappi.
Olit oikeassa.
Tämän minä lupaan sinulle
ja Jumalalle:
Kaikkea sitä mitä käytin kostoon
käytän nyt pelkkään hyvään.
Lepää siis rauhassa, ystäväni.
Niin, Zatarra...
Tuskallista, vai mitä? -Ei.
Ostin tämän paikan
hajottaakseni sen.
Mutta nyt ne ainoat joista välitän
lähtevät tältä saarelta kanssani.
Mennään kotiin.
JUMALA ANTAA OIKEUTTA