Tip:
Highlight text to annotate it
X
Uhraamme elämämme Allahille.
YK:N LEIRI (UNRWA) KHAN YUNIS
Vapautamme Jerusalemin verellämme ja itsemurhaiskuilla, Allahin avulla.
YK:N LEIRI (UNRWA) SHATI
Siionin pojat, odottakaa meitä. Murramme niskanne, -
poltamme kotinne. Murskaamme päänne ja murhaamme teidät.
Gazassa on yli 50 kesäleiriä, -
joissa yli 15 000 lapselle annetaan sotilaskoulutusta.
Aluksi pidämme oppitunteja islaminuskosta.
HASSAN SUHARE, HAMASIN SOTILASKOULUTTAJA
Sitten käymme läpi ase- ja sotilaskoulutusta.
Sen jälkeen vuorossa ovat ampumaharjoitukset.
Autoimme lapsia voittamaan pelkonsa.
Sitten lapset ampuivat aseilla.
Eilen lapset räjäyttivät rakennuksia, jotka esittivät sionistikylää.
Juutalaiset, vannomme Allahin kautta, että tapamme teidät pian.
Murramme niskat Allahin avulla.
Gazassa elämä on omistettu jihadille ja vastarinnalle.
Meillä ei ole mitään muuta kuin jihad, vastarinta ja Allahin palvonta.
Fundamentalistit sanovat: -
"Me rakastamme kuolemaa enemmän kuin juutalaiset rakastavat elämää."
Jostain syystä se kuitataan sanomalla: "He vain sanovat niin." Miksi?
Miksi se kuitataan tyhjänpäiväisenä? Ehkä se on totta.
Normaali ihminen ei osaa kuvitella, että joku rakastaa kuolemaa -
ja uhraa elämänsä kuolemalle, -
sillä vallalla on hedonistinen kulttuuri: halutaan pitää hauskaa -
ja nauttia elämästä.
On ilmaisuja, kuten "elä täysillä" ja muuta.
Mutta miltei kautta historian on aina ollut ihmisiä, -
jotka ovat valinneet kuoleman elämän sijaan.
Selvin esimerkki on tietysti Raamatusta.
"Valitse siis elämä". Miksi tämä käsky annettiin?
Asiahan on ilmiselvä. Miksi tällainen käsky piti edes antaa?
"Valitse elämä!" Se on käsky. Mutta asia ei olekaan niin selvä.
Käskyä ei olisi annettu, ellei olisi niitä, jotka valitsivat päinvastaisen.
Tämä unohdetaan.
Käsky annettiin, koska toiset valitsivat elämän ja toiset kuoleman.
Ja jos lukee eteenpäin profeettakirjoja, siellä sanotaan, -
että ihmiset olivat uhranneet poikiaan ja tyttäriään Molokille.
Uhranneet lasten elämää, tulevaisuuden elämää kuolemalle.
Puhumme ajasta tuhansia vuosia sitten.
Olemme osa samaa kertomusta. Tämä on juuri sitä, mitä he tekevät.
Kun [Iranin entinen presidentti] Ahmadinejad ottaa iranilaislapsia -
ja antaa jokaiselle pienen avaimen muka taivaaseen -
ja lähettää lapset miinakentille, jotta he raivaisivat miinat sotilaiden edeltä.
Kävelevät ja räjäyttävät itsensä.
Omat lapsensa ― ei juutalaisia eikä kristittyjä. Omat lapsensa!
Se on juuri sitä, mitä Raamatussa sanotaan: omat tyttäret ja pojat -
heitetään, uhrataan kuoleman jumalalle.
Miksi 13-vuotiaat menevät kauppaan, ostavat sakset -
ja kuljeskelevat Jerusalemissa etsien uhria tappaakseen hänet saksilla?
Lapset. Heidät on aivopesty ja uhrattu.
Ennen kuin he itse tappavat, heidät on tapettu, uhrattu kuolemalle, aivopesty.
Heidän empatiakykynsä ja ihmisyytensä on pyyhitty pois.
Heistä on tehty käveleviä aseita.
He ovat aivopesseet lapsensa ja uhranneet heidät kuolemalle.
Heitä käytetään surutta. Tulokset näemme tänään.
Puhuvatko UNRWAn opettajat itsemurhapommittajista? - Puhuvat.
Mitä he opettavat? - Että jokaisen pitää uhrata verensä maansa vuoksi.
Ja kuolla marttyyrina. Se aikaansaa levon tilan ihmisille.
Haluatko tulla marttyyriksi? - Jos Allah suo, tulen marttyyriksi.
Pitäisikö ihmisistä tulla marttyyreja? - Tietysti.
Marttyyrit ovat yhtä kunnioitettavia kuin profeetat. Sitä parempaa ei ole.
Onko tärkeää olla marttyyri?
Jokaisen tulee pyrkiä marttyyriksi.
Haluaisitko marttyyriksi? - Kyllä, Allahin avulla.
Miten sinusta tulee marttyyri? - Taistelen Allahin vuoksi.
Terroristit terroristikokemuksella, mittavalla terroristikokemuksella, -
murhaan erikoistuneet, nousevat valtaan. Mitä he tekevät?
Rakentavat terroristivaltion.
Keitä ovat ensimmäiset uhrit? Eivät juutalaiset vaan heidän oma väkensä.
Heitä terrorisoidaan ja aivopestään ja heistä tehdään järjestelmän orjia.
Koko paikkaa ollaan muuttamassa kuoleman kulttuuriksi.
Jos katsotaan, millä tavalla lapsia kasvatetaan, -
miten arvojärjestelmä on rakennettu ja mitkä ovat prioriteetteja, -
marttyyriksi tuleminen on prioriteetti.
Itsensä uhraaminen ja kuoleminen ideologian takia on kaikkein suurinta, -
ja siitä saa palkinnon.
He itse sanovat ― ja siteeraan sitä uudessa kirjassani ―
arabit, jotka elävät tätä, sanovat: "Me elämme kuoleman kulttuurissa."
Sitä ylistetään, edistetään ja käytetään hyväksi.
Lapsia uhrataan kuolemalle. Nimenomaan lapsia.
Ihmiset olettavat, että he haluavat tuhota, koska he haluavat rakentaa.
Eikö? Mutta...
Ei, he todella haluavat ainoastaan tuhota. Tuhota elämän kaikkiaan.
Mitä tapahtuu, kun terroristi nousee valtaan?
Olemme jo nähneet kolme esimerkkiä siitä, kun terroristi nousee valtaan.
Ensimmäisen kerran terroristi nousi valtaan tietysti Venäjällä, -
kun bolševikit nousivat valtaan vuonna 1917.
Toisena tuli Hamas, kolmantena Isis.
On todella tärkeää sanoa, että he toimivat tismalleen samalla tavalla.
Jos katsoo esimerkiksi kuvia Isisistä, -
aktivisteista ajamassa autoilla ja ampumassa ilmaan, -
jos vähänkin tuntee historiaa, mieleen tulevat ensimmäisenä bolševikit 1918.
Tismalleen sama asia. Paitsi nykyään he ajelevat autoillaan.
Silloin ajeltiin hevosrattailla. Takana oli konetuliaseet. Niillä ammuttiin.
Identtiset. Lippuja heilutetaan. Sama mentaliteetti.
Millaisia samankaltaisuuksia sitten on?
Ensimmäisiä uhreja on oma väki, -
joka saatetaan kauhun valtaan.
Heistä tehdään todellakin ihmistä alempiarvoisia.
Heitä riistetään ja käytetään hyväksi valtion tarkoituksiin.
Mutta kaikkein tärkeintä on ― ja tätä ei ole ikinä avoimesti selvästi sanoitettu.
Aina kun terroristit nousevat valtaan, he rakentavat totalitaarisia valtioita.
Mikä on totalitaarinen valtio?
Se pätee Venäjään, kommunistiseen Kiinaan, natsi-Saksaan ja Isisiin.
Väestö jaetaan kahteen kategoriaan.
Toinen tulee hävittää kokonaan, -
koska he edustavat porvaristoa, väärää yhteiskuntaluokkaa.
Koska he ovat kulakkeja, kansan vihollisia, älymystöstä.
Kambodžassa koko älymystö tapettiin.
Koska he ovat juutalaisia. Niin kuin natsi-Saksassa. Mitä ikinä.
Nyt kaikki, joita pidetään "vääräuskoisina" Isisin silmissä.
Tuo osa väestöstä täytyy hävittää viimeiseen asti. Ei muuta vaihtoehtoa.
Entäpä loppuosa? Ne, jotka jätetään henkiin?
Tavallaan heidätkin tuhotaan, heidän ihmisyytensä.
Ainoa syy heidän olemassaololleen on auttaa valtiota tuhoamaan toiset.
He eivät pidä elämästä sellaisena, joksi Jumala sen loi.
He eivät pidä elämästä. Eivät toisista ihmisistä, jotka ovat osa elämää.
Eivät pidä itsestään osana elämää. He haluavat eroon...
Siksi on olemassa itsemurha- terrorismia. He eivät halua olla.
Elämää yleensä. He eivät halua omaa elämäänsä eivätkä elämää yleensä.
He eivät pidä olemassaolosta, elämisestä.
He eivät ole osa -
värähtelevää, sykkivää, tarkoituksentäyteistä, -
vastuullista prosessia, jota kutsutaan elämäksi.
He asettavat itsensä jumalaksi. Siinä mielessä he ovat täysin pakanallisia.
Pakanallisuuden perusta on ihminen.
Jos tarkastellaan sen ydintä, -
loppujen lopuksi sen keskipisteessä on ihminen, joka palvoo itseään.
Hänen tarpeensa, hänen päämääränsä, hänen mielitekonsa.
Hän haluaa olla maailman herra. Kaiken keskipiste.
Hän on se, joka päättää asioista.
Se on vain muunnelma, politisoitunut muunnelma siitä samasta vanhasta.
Sellaista on aina ollut ammoisista ajoista.
On aina käyty taistelua pakanallisuuden ja -
Jumala-keskeisen, Jumalaan suuntau- van elämänkatsomuksen välillä.
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, -
se on pakanallisuuden postmoderni, politisoitunut muoto.
Tätä on vaikea välittää englannin kielelle.
Mutta hepreaksi se on avoda zara , -
toisten, toisen, jonkin vieraan palvelemista.
Sen vastakohtana on avoda haShem , -
Jumalan palveleminen.
Heprea ilmaisee asian täsmällisesti: -
joko Jumala tai jokin muu, -
olipa se mitä tahansa: neuvostovaltio, natsivaltio, ryhmä tai kansa.
Suomennos: Marianne Tenetz