Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tiet vain jatkuvat jatkumistaan
ylitse kallion, alitse puiden,
ohi luolien, joita aurinkokaan
ei valaise lailla paikkojen muiden,
yli lumien, talven kylvämien,
läpi kesäkuun kukkatarhain,
yli ruohon ja kivikkorinteiden,
kun kuun valo on vuorilla parhain.
Tiet vain jatkuvat jatkumistaan
pilvien alta ja tähtien alta,
jalat, tottuneet vaeltamaan,
viimein kääntyvät kotiin maailmalta.
Silmät jotka näkivät tulen ja miekan
ja kauhut kivisten kammioiden
näkevät taas kotiharjujen hiekan,
tutun vehreyden kunnaiden noiden.