Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tämä on ESOcast!
Huipputiedettä ja elämää ESO:n kulissien takana,
ESO = Euroopan eteläinen observatorio,
tutkimassa avaruuden ääriä Tri J:n eli tohtori Joe Lisken kanssa.
Hei ja tervetuloa tämän erityisen ESOcast-jakson pariin.
Matkalla ESO:n 50-vuotisjuhliin lokakuussa 2012
esitämme kahdeksan erikoisohjelmaa,
jotka esittelevät ESO:n tutkimuksen ensimmäiset 50 vuotta.
Tämä on tarina eeppisestä seikkailusta...
Tarina kosmisesta uteliaisuudesta, rohkeudesta ja sinnikkyydestä...
Tarina siitä kuinka Eurooppa meni etelään tutkimaan tähtiä.
Matkalla etelään
Tervetuloa ESO:on, Euroopan eteläiseen observatorioon.
50 vuotta vanha, mutta elinvoimaisempi kuin koskaan.
ESO on Euroopan portti tähtiin.
Täällä tähtitieteilijät 15 maasta
toimivat yhdessä selvittäessään maailmankaikkeuden salaisuuksia.
Kuinka?
Rakentamalla maailman suurimmat teleskoopit.
Suunnittelemalla herkkiä kameroita ja havaintolaitteita.
Tutkimalla taivaita.
Heidän työnsä on ollut katsoa kohteita lähellä ja kaukana,
aurinkokuntaa halkovista pyrstötähdistä,
ajan ja avaruuden äärillä oleviin etäisiin galakseihin,
antaen meille tuoreita oivalluksia ja ennennäkemättömän näkökulman maailmankaikkeuteen.
Syvien mysteerien ja kätkettyjen salaisuuksien maailmankaikkeus.
Ja ällistyttävää kauneutta.
Chilen etäisiltä vuorenhuipuilta,
eurooppalaiset tähtitieteilijät kurottavat tähtiin.
Mutta miksi Chile?
Mikä sai tähtitieteilijät menemään etelään?
Euroopan eteläisen observatorion päämaja on Garchingissa, Saksassa.
Mutta Euroopasta näkyy vain osa taivasta.
Aukkojen täyttämiseksi pitää mennä etelään.
Useiden vuosisatojen ajan eteläisen taivaan kartoissa oli laajoja tyhiä alueita –
taivaiden Terra Incognita.
1595.
Ensimmäistä kertaa hollantilaiset kauppalaivat purjehtivat Itä-Intiaan.
Yöllä navigoijat Pieter Keyser ja Frederik de Houtman
mittasivat yli 130 tähden sijainnit eteläisellä taivaalla.
Pian tähtikarttapallot ja tähtikartat käsittivät 12 uutta tähdistöä,
joista yhtäkään ei kukaan eurooppalainen ollut ennen nähnyt.
Britit rakensivat ensimmäisen pysyvän tähtitieteellisen tutkimusaseman
eteläiselle pallonpuoliskolle.
Hyväntoivonniemen kuninkaallinen observatorio perustettiin 1820.
Pian sen jälkeen John Herschel rakensi oman yksityisen observatorionsa,
lähelle Etelä-Afrikan kuuluisaa Pöytävuorta.
Mikä näköala!
Pimeät yöt. Kirkkaita tähtijoukkoja ja -pilviä pään yllä.
Ei ihme, että Harvardin, Yalen ja Leidenin observatoriot
seurasivat perässä omilla eteläisillä tutkimusasemillaan.
Mutta eteläisen taivaan tutkiminen
vaati yhä paljon rohkeutta, intohimoa ja sinnikkyyttä.
Vain 50 vuotta sitten,
lähes kaikki suuret teleskoopit sijaitsivat päiväntasaajan pohjoispuolella.
Mutta miksi eteläinen taivas on niin tärkeä?
Ensinnäkin siksi, että se oli suurelta osin kartoittamatonta aluetta.
Koko taivasta ei voi nähdä Euroopasta.
Huomattava esimerkki on oman galaksimme, Linnunradan keskusta.
Sen voi hädin tuskin nähdä pohjoiselta pallonpuoliskolta,
mutta etelässä se kulkee korkealla pään päällä.
Ja sitten ovat Magellanin pilvet –
kaksi pientä Linnunradan seuralaisgalaksia.
Näkymättömiä pohjoisessa, mutta hyvin silmiinpistäviä päiväntasaajan eteläpuolella.
Ja lopulta,
Eurooppalaisia tähtitieteilijöitä haittaavat valosaaste ja huono sää.
Menemällä etelään he ratkaisisivat useimmat ongelmansa.
Näköalaristeily Alankomaissa kesäkuussa 1953.
Täällä, IJsselmeerissä,
saksalais-amerikkalainen tähtitieteilijä Walter Baade
ja hollantilainen tähtitieteilijä Jan Oort
kertoivat kollegoilleen suunnitelmastaan eurooppalaisesta observatoriosta
eteläisellä pallonpuoliskolla.
Yksinään yksikään eurooppalainen valtio ei voinut kilpailla Yhdysvaltojen kanssa.
Mutta yhdessä ne saattaisivat.
Seitsemän kuukautta myöhemmin 12 tähtitieteilijää kuudesta maasta kokoontui tänne,
juhlalliseen Leidenin yliopiston konsistorin huoneeseen.
He allekirjoittivat julkilausuman,
ilmaisten halunsa perustaa eurooppalainen observatorio Etelä-Afrikkaan.
Tämä viitoitti tietä ESO:n syntymälle.
Mutta hetkinen!... Etelä-Afrikkaan?
No, se tuntui järkevältä, tietenkin.
Etelä-Afrikassa oli jo Kapkaupungin observatorio ja, vuoden 1909 jälkeen,
Transvaalin observatorio Johannesburgissa.
Leidenin observatoriolla oli oma eteläinen asemansa Hartebeespoortissa.
Vuonna 1955,
tähtitieteilijät asensivat koelaitteiston löytääkseen parhaan paikan suurelle teleskoopille.
Zeekoegat Great Karoossa. Tai Tafelkopje Bloemfonteinissa.
Mutta ilmasto ei ollut niinkään suosiollinen.
Vuoden 1960 paikkeilla huomio kohdistui Pohjois-Chilen jylhään maastoon.
Myös amerikkalaiset tähtitieteilijät suunnittelivat
tänne omaa eteläisen pallonpuoliskon observatoriotaan.
Karut tutkimusmatkat hevosilla paljastivat paljon Etelä-Afrikkaa paremmat olosuhteet.
Vuonna 1963 arpa oli heitetty. Chile se olisi.
Kuusi kuukautta myöhemmin Cerro La Silla valittiin
Euroopan eteläisen observatorion tulevaksi havaintopaikaksi.
ESO ei ollut enää kaukainen unelma.
Lopulta viisi eurooppalaista valtiota allekirjoitti ESO:n yleissopimuksen, 5.10.1962 –
Euroopan eteläisen observatorion virallinen syntymäpäivä.
Belgia, Saksa, Ranska, Alankomaat ja Ruotsi
sitoutuivat tiiviisti kurottamaan yhdessä eteläisiä tähtiä kohti.
La Silla ja sen ympäristö ostettiin Chilen hallitukselta.
Tie rakennettiin keskelle ei mitään.
ESO:n ensimmäinen teleskooppi muotoutui rotterdamilaisessa terästehtaassa.
Ja joulukuussa 1966
Euroopan eteläinen observatorio avasi ensimmäisen silmänsä taivaalle.
Eurooppa oli aloittanut suuren kosmisen tutkimusmatkan.
Tässä on Tri J, päättämässä tätä ESOcastin erikoisjaksoa.
Liity seuraani jälleen seuraavaan kosmiseen seikkailuun.
ESOcastin on tuottanut ESO,
Euroopan eteläinen observatorio.
ESO, Euroopan eteläinen observatorio,
on johtava hallitusten välinen tähtitieteen tiede- ja teknologiajärjestö,
joka suunnittelee, rakentaa ja käyttää maailman kehittyneimpiä maanpäällisiä teleskooppeja.
Teksti: ESO; käännös: Rami T. F. Rekola
Nyt kun olet ajan tasalla ESO:sta,
lähde 'ulos tästä maailmasta' Hubblen mukana.
Hubblecast tuo esiin tuoreimmat havainnot
maailman tunnetuimmalta ja palkituimmalta avaruusobservatoriolta,
NASA:n ja ESA:n Hubblen avaruusteleskoopilta.