Tip:
Highlight text to annotate it
X
Isät ja pojat Ivan Turgenev 11 RYHMÄ
Puoli tuntia myöhemmin Nikolai Petrovitsh meni puutarhaan hänen suosikki akseli.
Hän oli täynnä melankoliaa ajatuksia.
Ensimmäistä kertaa hän näki selvästi etäisyys erotti hänet poikansa ja hän
ennakoida, että se kasvaa laajempi joka päivä.
Niin ne kuluvat hukkaan, ne talvet Petersburg, kun joskus hän oli pored
koko päivät pää ajan uusinta kirjaansa, turhaan oli hän kuunteli puhetta
nuorten miesten ja iloitsivat kun hän
onnistuneet ujuttamaan muutamia omia sanoja kiivasta keskustelua.
"Veljeni sanoo, me olemme oikeassa", hän ajatteli, "ja jossa sivuun kaikki turhamaisuudesta, se jopa näyttää
minulle, että he ovat kauempana totuudesta kuin me, vaikka kaikki samat tunnen
heillä on jotain takana jota
puute, jotkut paremmuudesta meille ... se nuoriso?
Ei, se ei voi olla vain, niiden paremmuudesta voi olla, että ne osoittavat vähemmän
jälkiä slaveowner kuin me. "
Nikolai Petrovitsh pää upposi despondently, ja hän läpäissyt kätensä hänen kasvoilleen.
"Mutta luopumaan runoutta, joka ei tunne taidetta, luontoa ..."
Ja hän katsoi ympärilleen, ikään kuin yrittäen ymmärtää, miten on mahdollista saada mitään
tunne luontoa.
Oli jo ilta, auringon takana pieni Kaivoin esiin haapoja, jotka kasvoivat
noin neljännes kilometrin päässä puutarhan, sen varjo venyttää loputtomiin eri
liikkumatta kentät.
Pikku talonpoika on valkoinen poni ratsasti pitkin pimeää kapeaa polkua lähelle puuta;
Hänen koko luku oli selvästi jopa laastari olallaan, vaikka hän
oli varjossa, poni n kaviot nousi ja laski viehättäviä erotettavuutensa.
Auringon säteet kauemmas puolella putosi kokonaisuudessaan clump puiden ja lävistyksiä
niiden kautta heitti niin lämmin valo haavan rungoilla, että ne näyttivät mäntyjä,
ja niiden lehdet tuntuivat lähes tumman sininen,
mutta niiden yläpuolelle nousi vaalean sininen taivas, värittyneen jonka punainen auringonlasku hehku.
Pääskyset lensivät korkealla, tuuli oli melko kuihtui, jotkut myöhään mehiläiset hyräili laiskasti
joukossa liila kukkia, parvi sääsket ripustettu kuin pilvi yli yksinäinen haara
jotka erottuivat taivasta vasten.
"Kuinka kaunis, minun Jumalani!" Ajatteli Nikolai Petrovitsh, ja hänen suosikki säkeet miltei
nousi huulilleen, hän muisti Arkady n Stoff und Kraft - ja pysyi
hiljainen, mutta hän vielä istui siellä, luopumista
itsensä surullinen lohtua yksinäisen ajattelun.
Hän oli ihastunut unta, ja hänen maalaiselämää oli kehittynyt, että taipumus hänessä.
Miten vähän aikaa sitten hän oli haaveillut näin, odottaa hänen poikansa oli
lähettämistä aseman, ja kuinka paljon oli muuttunut sinä päivänä, niiden suhteita, niin
epämääräinen, oli nyt määritelty - ja miten määritellään?
Hänen kuollut vaimo palasi hänen mielikuvituksensa, mutta ei hän tuntenut hänet niin monta
vuotta, ei hyvä kotieläiminä kotiäiti, mutta nuori tyttö ohut
vyötärö, viaton tutkiva ja
tiukasti kiertynyt letti hänen lapsellinen kaulassa.
Hän muisti kuinka hän oli nähnyt hänet ensimmäistä kertaa.
Hän oli vielä opiskelija sitten.
Hän oli tavannut portaikko hänen majoitusta, ja käynnissä häneen vahingossa
Hän yritti pyytää anteeksi vaan ainoastaan mutter "Pardon, Monsieur," kun hän kumarsi,
hymyili, sitten yhtäkkiä tuntui peloissaan ja
juoksi pois, vilkaisi nopeasti takaisin häneen, katsoin vakavia ja punastui.
Jälkeenpäin ensimmäinen arka käynnit, vihjeitä, puoliksi hymyilee ja häpeää;
epävarma surua, ylä-ja alamäkiä, ja vihdoin, että ylivoimainen iloa ... missä
oli se kaikki kadonnut pois?
Hän oli ollut hänen vaimonsa, hän oli ollut onnellinen kuin harvat maan päällä on onnellinen ... "Mutta", hän mietti,
"Those Sweet ohikiitäviä hetkiä, miksi voivat jonain elä ikuinen kuolematon elämä
heitä? "
Hän ei vaivaa selvittää ajatuksiaan, mutta hän tunsi, että hän ikävöi pitää, että
autuas aikaa jotain vahvempaa kuin muisti, hän kaipasi tuntea hänen Marya lähellä
Hänen aistia hänen lämpö ja hengitys;
jo hän tykkää hänen todellinen läsnäolo ...
"Nikolai Petrovitsh", kuului ääni Fenichka ääni lähellä.
"Missä olet?"
Hän aloitti. Hän ei tuntenut katumusta, ei häpeää.
Hän ei koskaan myöntänyt edes mahdollisuutta vertailla vaimonsa ja Fenichka,
mutta hän oli pahoillaan, että hän oli ajatellut tulevan etsimään häntä.
Hänen äänensä oli tuonut hänelle heti hänen harmaita hiuksia, hänen ikänsä, hänen päivittäinen
olemassaolo ...
Lumottu maailma johtuvat himmeä sumujen menneisyyden, johon hän oli juuri
astui, vapisi - ja katosi. "Minä olen täällä", hän vastasi, "Olen tulossa.
Voit kulkea. "
"Siinä ne ovat, jälkiä slaveowner" välähti hänen mielessään.
Fenichka kurkisti osaksi lehtimaja puhumatta hänelle ja lähti taas, ja hän
huomasi yllättyneenä, että yö oli pudonnut kun hän unelmoi.
Kaikki ympärillä oli pimeää ja äänetöntä, ja Fenichka kasvot olivat glimmered edessä
häntä, niin kalpea ja lievää.
Hän nousi ylös ja oli aikeissa lähteä kotiin, mutta tunteet sekoittaen hänen sydämensä ei voinut olla
rauhoittui niin pian, ja hän alkoi kävellä hitaasti noin puutarhaan, joskus meditatively
maanmittauksen maahan, niin kohotti silmänsä
kohti taivasta, jossa lukemattomat tähdet tuikkivat.
Hän jatkoi kävelyä kunnes hänet melkein lopen uupunut, mutta levottomuus sisimpään,
kaipuu epämääräinen melankoliaa jännitystä oli vielä lepytteli.
Voi kuinka Bazarov olisi nauranut hänelle jos hän olisi tiennyt mitä oli tapahtumassa hänelle
sitten! Jopa Arkady olisi tuominnut hänet.
Hän, mies neljänkymmenen neljä, maatalouden harjoittaja ja maanomistaja, vuodatti kyyneleitä, kyyneleitä
ilman syytä, se oli sata kertaa pahempi kuin sellonsoittoa.
Nikolai Petrovitsh edelleen käveli ylös ja alas, ja ei korvaisi hänen mielessään menemään
talon, tulee kodikas rauhallinen pesä, joka katseli häntä niin hospitably sen
valaistut ikkunat, hänellä ei ollut voimaa
repiä itse pois pimeydestä, puutarha, tunne raikkaan ilman hänen
kohtaavat, ja siitä surullinen levoton jännitystä.
Kun käänne tiellä hän tapasi Pavel Petrovich.
"Mikä sinua vaivaa?", Hän kysyi Nikolai Petrovitsh.
"Olet niin kalpea kuin haamu, sinun täytyy olla sairas.
Miksi et mene nukkumaan? "Nikolai sanoi muutaman sanan hänen veljensä
hänen mielentila ja muutti pois.
Pavel Petrovich käveli loppuun puutarhan, myös mietteissään, ja hän myös
kohotti katseensa taivaalle - mutta hänen kauniit tummat silmät näkyvät vain
valossa tähdet.
Hän ei syntynyt romanttinen idealisti, ja hänen kriittisesti, kuiva kuitenkin kiihkeä sielu,
sen sävy ranskalaisen skeptisyys, ei riippuvaisiksi unet ...
"Tiedätkö mitä?"
Bazarov sanoi sen Arkady että yönä.
"Minulla on ollut loistava idea.
Isäsi sanoi tänään, että hän oli saanut kutsun, joka
Maineikas sukulainen sinun. Isäsi ei halua mennä, mutta miksi
eikö meidän pitäisi olla pois X?
Tiedät mies kutsuu sinut hyvin. Näet mitä kelissä se on, niin me
kävellä ympäriinsä ja katsella kaupunkia. Katsotaanpa on huviretki viisi tai kuusi päivää, ei
enemmän.
"Ja te tulette tänne myöhemmin?" "Ei, minun täytyy mennä isäni.
Tiedätkö hän asuu parikymmentä kilometriä X.
En ole nähnyt häntä tai äitini pitkään, minun täytyy piristää vanhuksia ylös.
He ovat olleet hyviä minulle, isä erityisesti, että hän on hirveän hauskaa.
Minä olen heidän ainoa.
"Aiotteko jäädä pitkäksi aikaa heidän kanssaan?" "En usko niin.
Se on tylsä, tietysti. "Ja tulet meille taas matkalla
takaisin. "
"En tiedä ... saa nähdä. No, mitä sanot?
Mennäänkö? "" Jos haluat ", vastasi Arkady languidly.
Hänen sydämensä hän riemuitsi hänen ystävänsä ehdotusta, mutta ajatteli sen velvollisuus
salata hänen tunne. Hän ei nihilisti turhaan!
Seuraavana päivänä hän lähti kanssa Bazarov X:
Nuoremmat jäsenet Kotitalouden Maryino olivat pahoillaan heidän lähtöä;
Dunyasha jopa itki ... mutta ikäihmisten hengittää vapaammin.
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 12 RYHMÄ
Kaupunki X.
JOIHIN Ystävämme SET OFF oli alle toimivaltaan kuvernöörin, joka oli vielä
nuori mies, ja joka oli kerran edistyksellinen ja mielivaltainen, kuten niin usein tapahtuu
Venäläiset.
Ennen loppua ensimmäisen vuoden hän governorship, hän oli onnistunut riidellä ei
vain marsalkka, aateliston, eläkkeellä vartijat-upseeri, joka pidetään avoimien ovien
ja yo hevosia, mutta myös hänen suorien alaistensa.
Tuloksena kauna pitkiä kasvoi sellaiset mittasuhteet, että ministeriön Petersburg
katsoi tarpeelliseksi lähettää luotettava virkamies, jolla komission tutkimaan
kaikki paikan päällä.
Valinta viranomaisia lankesi Matvei Ilyich Kolyazin, poika joka
Kolyazin, jonka suoja veljekset Kirsanov oli ollut kun he olivat
opiskelijat Pietarissa.
Hän oli myös "nuori mies", toisin sanoen, hän oli vasta vähän yli neljänkymmenen, mutta hän oli
hyvää vauhtia tulossa valtiomies ja jo kantoi kaksi tähteä hänen rinnassa -
Tosin yksi heistä oli ulkomainen tähti eikä ensimmäisen asteen.
Kuten kuvernööri, joita vastaan hän oli tullut tuomitsemaan, häntä pidettiin
"Progressiivinen" ja vaikka hän oli jo silmäätekevä hän ei ollut aivan kuin
Suurin osa bigwigs.
Itsestään hänellä oli eniten mielestä hänen turhamaisuutensa ei ollut rajoja, mutta hänen käytöstavat olivat
yksinkertainen, hän oli ystävällinen kasvot, hän kuunteli lempeästi ja nauroi niin hyväntahtoisesti
että ensimmäisenä tuttavuus hän olisi edes pitänyt itsestään "kunnon kaveri."
On tärkeää otteeseen, mutta hän tiesi, niin sanoakseni, miten hänen alaisuudessaan
tuntui.
"Energia on välttämätöntä", hänellä oli tapana sanoa niin, "l'Energie est la ilta qualit, d'un
Homme d 'TAT "mutta kaikesta huolimatta, että hän tavallisesti petkutti, ja kaikki perusteellisesti
Kokenut virkamies voisi vääntää häntä ympäri sormeaan.
Matvei Ilyich tapana puhua suurella kunnioituksella noin Guizot, ja yritti tehdä vaikutuksen
jokainen ajatus, että hän ei kuulu luokkaan rutiini virkamiesten
ja vanhanaikainen byrokraatteja, jotka eivät
yhtenäinen ilmiö sosiaalisen elämän pakeni huomiota ... Hän oli hyvin kotona
lauseita jälkimmäisen laatuaan.
Hän jopa seurasi (ja tietty rento alentaa itsensä, se on totta) kehittäminen
nykykirjallisuuden - kuten aikuinen mies, joka täyttää joukko kadun merisiilit
joskus luokseen uteliaisuudesta.
Todellisuudessa Matvei Ilyich ollut saanut paljon pidemmälle kuin poliitikkojen aika
Aleksanteri I, joka käytetään valmistautumaan illan juhliin Madame Svyechin luvulla
lukeminen sivulla Condillac, vain hänen menetelmät olivat erilaisia ja nykyaikaisempi.
Hän oli taitava hovimies ja erittäin ovela tekopyhä, ja vähän enemmän, hän oli
ei aptitude käsittelyyn julkisten asioiden ja hänen älynsä oli niukka, mutta hän tiesi
miten hallita omaa asioihin onnistuneesti;
kukaan ei voi päihittää hänet sinne, ja tietenkin se on tärkein
asia.
Matvei Ilyich sai Arkady kanssa ystävällisyys, tai pitäisikö sanoa leikkimielisyys,
ominaisuus valaistunut korkeampi virkamies.
Hän oli hämmästynyt, mutta kun hän kuuli, että molemmat serkukset hän kutsui oli
jäi kotiin maassa.
"Isäsi oli aina kummallinen mies," hän huomautti, leikkii tupsut hänen
upea sametti aamutakki, ja kääntämällä yhtäkkiä nuoren virkamiehen
moitteettomasti sulkeutunut yhtenäinen, hän huusi ilman huolta, "Mitä?"
Nuori mies, jonka huulet olivat lähes liimattu yhteen pitkään hiljaisuus, tuli
eteenpäin ja katsoi ymmällään hänen tärkein ... Mutta joka hämillään hänen
alainen, Matvei Ilyich maksanut hänelle enempää huomiota.
Meidän korkeammat virkamiehet ovat fond järkyttää heidän alaisensa, ja he turvautuvat
melko kirjavaa keino tämän päämäärän saavuttamiseksi.
Seuraava menetelmä, muun muassa, käytetään usein ", on hyvin suosittu", kuten
Englanti sanovat: korkea virkamies yhtäkkiä enää ymmärtää yksinkertaisimpia sanoja ja
teeskentelee kuuroa, hän kysyy esimerkiksi, mitä viikonpäivä on.
Hän kunnioittavasti ilmoitetaan "Tänään perjantaina Herra suurlähettiläs."
"Eh? Mitä?
Mikä se on? Mitä sanot? "Suurmies toistojen
kanssa kireät huomiota. "Tänään on perjantai, Herra suurlähettiläs."
"Eh? Mitä?
Mikä on perjantai? Mitä perjantaina? "
"Perjantai, Herra suurlähettiläs, viikonpäivä."
"Mitä, oletko olettaen opettaa minulle jotain?"
Matvei Ilyich edelleen korkeampi virkamies, vaikka hän piti itseään liberaaliksi.
"Kehotan teitä, rakas poika, mennä ja pyytää kuvernööri", hän sanoi Arkady.
"Ymmärrät En neuvoo sinua tekemään niin huomioon kaikki vanhanaikaista ajatuksia
tarve maksaa suhteessa viranomaisille, vaan yksinkertaisesti siksi,
Kuvernööri on kelpo mies, sitäpaitsi
luultavasti halua tutustua yhteiskuntaan täällä ...
Et ole karhu, toivon? Ja hän antaa iso pallo ylihuomenna
huomenna. "
"Aiotteko olla pallo?" Kysyi Arkady. "Hän antaa sen minun kunnia", vastasi Matvei
Ilyich lähes säälivästi. "Haluatko tanssia?"
"Kyllä, minä tanssin, mutta ei hyvin."
"That'sa harmi! On melko naisia täällä, ja It'sa
häpeän nuori mies ei tanssia.
En tietenkään väitä, että koska tahansa vanha yleissopimusten en koskaan väittäisi että
miehen nokkeluus on hänen jalat, mutta Byronism on tullut naurettava - il fait poika
temps. "
"Mutta setä, se ei johdu Byronism etten ..."
"Minä esitellä sinulle joitakin paikallisia hyvät pääset alla minun siipi"
keskeytyy Matvei Ilyich, ja hän nauroi itserakas nauraa.
"Löydät sen lämmetä, vai?"
Palvelija tuli ja ilmoitti saapuminen isännöitsijän ja hallituksen
laitokset, vanha mies tarjouksen silmät ja syvät rivit ympäri suunsa, joka oli
erittäin ihastunut luonnon, erityisesti
kesäpäivät, kun käyttää hänen sanansa, jokainen pieni kiireinen mehiläinen vie hieman lahjus päässä
jokainen pieni kukka. "Arkady vetäytyi.
Hän löysi Bazarov on kievari, jossa he asuivat, ja kesti kauan suostutella
lähetin saattamaan hänet maaherran. "No, sille ei voi mitään", sanoi Bazarov at
viimeinen.
"Se ei ole hyvä tehdä asioita puolitiehen. Tulimme katsomaan maanomistajille, joten anna
Katsokaamme niitä! "
Kuvernööri sai nuorukaiset affably, mutta hän ei pyydä heitä istumaan
alas, eikä hän istumaan itse.
Hän oli alati kiireisiä ja riensi, joka aamu hän puki tiukka yhtenäinen ja
erittäin jäykkä silkkiliina, hän ei syönyt tai juonut tarpeeksi, hän ei koskaan lopettamaan
järjestelyjä.
Hän kutsui Kirsanov ja Bazarov hänen pallo, ja muutamassa minuutissa hän kutsui
heitä toisen kerran, kun ne veljet ja kutsuvan heitä Kisarov.
He olivat matkalla takaisin kuvernöörin, kun yhtäkkiä lyhyt mies
Slaavilainen kansalliset mekko hyppäsi ulos kulkee kuljetus ja huutaa "Jevgeni Vassilich"
ryntäsi jopa Bazarov.
"Ah, se olet sinä, herra Sitnikov", totesi Bazarov vielä kävelemässä jalkakäytävällä.
"Mitä mahdollisuuksia toi sinut tänne?"
"Vain fancy, aivan vahingossa", mies vastasi ja paluu kuljetuksen, hän
heilutti käsiään useita kertoja ja huusi: "Seuraa, seuraa meitä!
Isälläni oli liiketoimintaa täällä, "hän jatkoi, hyppää yli ojaan," ja niin hän kysyi
minua tulemaan ... Kuulin tänään teitä oli saapunut ja on jo käydä teitä. "
(Itse kotiin palattuaan ystäviä ei löytää sieltä kortin kulmat pois
alas, nimeä kantava Sitnikov, ranskaksi toisella puolella, ja slaavilainen kirjaimin
muut.)
"Toivottavasti et tulevat kuvernöörin."
"On turha toivoa. Olemme tulleet suoraan häneltä. "
"Ah, siinä tapauksessa minä kutsun häntä myös ... Evgeny Vassilich, ottaa minut
sinun ... ja .... "" Sitnikov, Kirsanov, "mumisi Bazarov,
pysähtymättä.
"Olen hyvin kunnia," alkoi Sitnikov, tehostamalla sivuttain, smirking ja vetämällä pois
Hänen overelegant käsineet.
"Olen kuullut niin paljon ... Olen vanha tuttu Evgeny Vassilich ja Saatan
sano - hänen oppilaansa. Olen hänelle velkaa minun uudistamista ... "
Arkady katseli Bazarov opetuslapsi.
Oli ilmaus innoissaan tyhmyyden pieni mutta miellyttävä
piirteet hänen hyvin hoidettu kasvojen pikku silmänsä, joka näytti pysyvästi
yllättynyt, oli tuijottaen levoton ilme, hänen
nauraa myös oli levoton - äkillinen puinen nauraa.
"Voitteko uskoa," hän jatkoi, "kun Jevgeni Vassilich ensimmäisen kerran sanoi
ennen minua, että meidän pitäisi tunnustaa mitään viranomaisia, tunsin niin innokkaasti ... my
silmät aukenivat!
Muuten, Jevgeni Vassilich, sinun yksinkertaisesti täytyy saada tietää nainen täällä joka on todella
kykenee ymmärtämään sinua ja kenelle vierailusta olisi todellinen herkkupala, saatat
ovat kuulleet hänestä? "
"Kuka siellä?" Murahti Bazarov vastahakoisesti. "Kukshina, Eudoxie, Evdoksya Kukshina.
She'sa merkittäviä luonto, mancipe, varsinaisessa merkityksessä, edistyksellinen nainen.
Tiedätkö mitä?
Olkaamme kaikki mennä vierailemaan hänen nyt. Hän elää vain kahden askeleen päässä täältä ... Me
on lounas siellä. Oletan et ole lunched vielä? "
"Ei vielä."
"No, se on loistava. Hän on erotettu, ymmärrät, mistä hänen
mies, hän ei ole riippuvainen ketään. "" Onko hän kaunis? "
Bazarov rikkoi sisään
"N - no, joku voisi sanoa, että." "Ja mitä paholaisen pyydät meitä
Katso häntä? "" Ha! Sinulla on oltava vitsi ... hän tulee
meille pullon samppanjaa. "
"Joten se siitä. Käytännöllinen mies näkyy itse kerralla.
Muuten, on isäsi yhä votka liiketoimintaa? "
"Niin", sanoi Sitnikov hätäisesti ja ryntäsi kimeä nauraa.
"No, mennään?" "Sinä halusit tavata ihmisiä, mennä yhdessä", sanoi
Arkady ja pohjavire.
"Ja mitä sanotte siitä, herra Kirsanov?" Väliin Sitnikov.
"Sinun täytyy tulla myös - emme voi mennä ilman sinua."
"Mutta miten me voimme puhkesi hänen päälleen kaikki kerralla?"
"Älä välitä siitä. Kukshina on hyvä lajitella! "
"Tuleeko pullon samppanjaa", kysyi Bazarov.
"Kolme", huusi Sitnikov, "Minä vastaan siitä."
"Mitä on?"
"Oma pää." "Better isäsi kukkaro.
Kuitenkin me tulla mukaan. "
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 13 RYHMÄ
PIENI omakotitalo MOSKOVASSA STYLE asuu Avdotya Nikitishna - tai
Evdoksya Kukshina, seisoi yksi niistä kaduista X, joka oli tapahtumat palanut
alas (on hyvin tiedossa, että venäläiset
maakuntien kaupungit on poltettu kerran viidessä vuodessa).
Kun oven yläpuolella käyntikortti naulitsi on vinoon, ripustettu kello kahva ja
sali kävijöitä oli vastassa joku korkki, ei aivan palvelija eikä varsin
seuralainen - erehtymättömän merkkejä
asteittainen toiveet emäntä.
Sitnikov kysyi Avdotya Nikitishna oli kotona.
"Oletko se sinä, Viktor?" Kuulosti kimeä ääni toisesta huoneesta.
"Tule!" Nainen korkki katosi kerralla.
"En ole yksin", sanoi Sitnikov, valu terävä tarkastella Arkadi ja Bazarov hän
reippaasti veti pois hänen viittansa, alle joka ilmestyi jotain nahkatakki.
"Ei ole väliä", vastasi ääni.
"Entrez." Nuoret miehet menivät sisään
Huone jossa he tulleet olivat enemmän kuin työ tutkimuksessa kuin sali.
Kirjat, kirjeet, rasvaa kysymyksiä Venäjän lehtiä, pääosin leikkaamatta, lay
heittelehdi pölyisissä taulukoita, valkoinen tupakantumpit olivat hajallaan ympäri
paikka.
Nainen, nuori, oli puolittain makasi nahalla päällystetty sohva, hänen vaaleat hiuksensa olivat
epäsiisti ja hänellä oli yllään rypistynyt silkki mekko, jossa raskas rannerenkaat hänen
lyhyitä aseita ja pitsi huivi päänsä yli.
Hän nousi sohvalta ja huolettomasti piirustus yli hänen harteillaan sametti viitta
lohkottu haalistunut kärppä, hän mutisi languidly "Hyvää huomenta, Viktor" ja piti
kätensä ja Sitnikov.
"Bazarov, Kirsanov", hän ilmoitti äkillisesti, onnistuneesti matkien Bazarov n tavalla.
"Ihanaa tavata sinut", vastasi Madame Kukshina, kiinnittä Bazarov hänen pyöreät silmät,
joiden väliin ilmestyi surkeaa hieman muuttui-up punainen nenä, "tiedän", hän
lisätty, ja painanut kätensä.
Bazarov rypisti otsaansa. Ei ollut mitään ehdottomasti ruma
pieni tavallinen hahmo vapautuneen naisen, mutta hänen ilme tuotettua
epämiellyttävä vaikutus katsojaan.
Yksi tuntui pakko kysyä häneltä: "Mikä hätänä, oletko nälkäinen?
Vai tylsää? Vai ujo?
Miksi fidgeting? "
Sekä hän että Sitnikov oli samalla hermostunut tavalla.
Hänen liikkeensä ja puheensa olivat hyvin omaehtoinen ja samalla hankala;
Hän ilmeisesti pitää itseään hyväluontoinen yksinkertainen olento, mutta kaiken aikaa,
mitä hän teki, se on aina iski joka
se ei ollut mitä hän halusi tehdä, kaikki hänen kanssaan tuntui, kuin lapset
sanoa, tehty tarkoituksella, että on, ei ole itsestään tai yksinkertaisesti.
"Kyllä, kyllä, tiedän, Bazarov", hän toisti.
(Hänellä oli tapana - ominaisten monien maakuntien ja Moskovassa naiset - kutsuvan
miesten paljain sukunimen siitä hetkestä hän tapasi heidät.)
"Haluaisitko sikarin?"
"Sikari on kaikki hyvin," keskeytti Sitnikov, joka oli jo lolling vuonna
nojatuoli jalat ilmassa ", mutta antaa meille lounaalle.
Olemme frightfully nälkä, ja kertoa heille tuoda meidät pienen pullon samppanjaa. "
"Sinä sybarite," huusi Evdoksya naurahtaa.
(Kun hän nauroi ikenet oli yli hänen ylähampaat.)
"Eikö olekin totta, Bazarov, he'sa sybarite?" "Pidän mukavuutta elämään" lausutaan
Sitnikov vakavasti.
"Mutta se ei estä minua olemasta liberaali."
"Se, vaikka se ei!" Huudahti Evdoksya, ja ilmoitti kuitenkin
ohjeet hänen maid sekä tietoa lounas ja noin samppanjaa.
"Mitä mieltä olet siitä?" Hän lisäsi, kääntyen Bazarov.
"Olen varma, että olette kanssani samaa mieltä."
"No, no," huudahti Bazarov, "lihanpala on parempi kuin pala leipää, vaikka
siitä näkökulmasta kemia. "" Te opiskelevat kemiaa?
Se on intohimoni.
Olen keksinyt uudenlaista tahna. "" Paste? You? "
"Kyllä. Ja tiedätkö mitä se on? Jotta nukkien päätä, niin että he eivät voi
tauko.
Olen käytännöllinen myös, näet. Mutta se ei ole ihan vielä valmis.
Olen kuitenkin saanut lukea Liebig. Muuten, oletko lukenut Kislyakov n
artikkeli naistyövoiman Moscow Newsin?
Lue se. Tietenkin olet kiinnostunut naisen
kysymys - ja kouluissa myös? Mitä sinun kaverisi tekee?
Mikä on hänen nimensä? "
Madame Kukshina vuodatti hänen kysymyksiinsä yksi toisensa jälkeen, ja vaikuttaa
huolimattomuudesta, odottamatta vastausta, pilalle lapsille puhua tuolla tavoin
niiden hoitajat.
"Nimeni on Arkady Nikolaich Kirsanov, enkä tee mitään."
Evdoksya kikatti. "Voi, miten viehättävä!
Mitä, et tupakoi?
Viktor, sinä tiedät Olen hyvin vihainen sinulle. "" Miksi? "
"He kertovat minulle olet alkanut ylistämään George Sand.
Taaksepäin nainen eikä mitään muuta!
Miten ihmiset vertaavat häntä Emersonin kanssa? Hän hasn'ta yksi ajatus koulutuksesta tai
fysiologian tai mitään.
Olen varma, että hän ei ole koskaan edes kuullut embryologia ja näinä päivinä mitä voi olla
tapahtuu ilman, että? (Evdoksya itse oksensin käsiään.)
Voi, mikä ihana artikkeli Elisyevich on kirjoittanut siitä!
He'sa herrasmies nero. (Evdoksya jatkuvasti käytetty sana
"Herrasmies" sijasta sanaa "mies".)
Bazarov, istu minun sohvalla. Et tiedä, ehkä, mutta olen hirveän
pelkää sinua. "" Ja miksi, jos saan kysyä? "
"Olet vaarallinen herrasmies, olet niin kriitikko.
Jumalani, kuinka mieletöntä! Puhun kuin jotkut maakunta maanomistaja-
, Mutta olen todella kuulun.
Voin hallita omaisuutta itseäni, ja voitte vain kuvitella, minun ulosottomies Yerofay - he'sa
ihana tyyppi, kuten Fenimore Cooperin Pathfinder - siinä on jotain niin
spontaani hänestä!
Olen tullut asettua tänne, se on sietämätöntä kaupunki, eikö?
Mutta mitä on tehtävä? "" Kaupunki on kuin mikä tahansa muu kaupunki ", totesi
Bazarov kylmästi.
"Kaikki sen edut ovat niin pikkumainen, että se mikä on niin kamalaa!
Minulla oli tapana viettää talvet Moskovassa ... mutta nyt minun laillista mieheni Monsieur Kukshin
asuu siellä.
Ja sitä paitsi, Moskova nykyään - en tiedä, se ei ole mitä se oli.
Olen ajatellut lähteä ulkomaille - melkein meni viime vuonna. "
"Pariisiin, kai", sanoi Bazarov.
"Pariisiin ja Heidelberg." "Miksi Heidelberg?"
"Miten voit kysyä! Bunsen asuu siellä! "
Bazarov löytänyt mitään vastausta tuohon yhteen.
"Pierre Sapozhnikov ... Tunnetko hänet?" "Ei, minä en."
"Ei tiedä Pierre Sapozhnikov ... hän on aina Lydia Khostatov luvulla."
"En tiedä häntä joko."
"No, hän lupasi saattamaan minua. Luojan kiitos minä olen riippumaton - I've no
lapset ... Mitä minä sanoin? Luojan kiitos!
Älä välitä vaikka! "
Evdoksya rullattu tupakan välillä hänen sormensa, ruskea tupakan tahroja, laita se
koko hänen kielensä, nuolaisi sitä ja alkoi polttaa.
Neito tuli sisään tarjottimella.
"Ah, tässä on lounas! Onko sinulla ap ritif ensin?
Viktor, avaa pullon, joka on oman linjan. "
"Kyllä, se on minun rivillä," mutisi Sitnikov, ja taas lausui lävistyksiä kouristuksenomainen
nauraa. "Onko ihan naisia täällä?" Kysyi
Bazarov, kun hän joi alas kolmas lasi.
"Kyllä," vastasi Evdoksya ", mutta he ovat kaikki niin ajattelematon.
Esimerkiksi ystäväni Odintsova ovat komeita.
It'sa sääli hän sai tällaisen maineen ... Tietenkin, että ei olisi
asiasta, mutta hänellä ei ole itsenäistä views, ei leveys näkymien mitään ... tästä
laatuaan.
Koko koulutusjärjestelmä haluaa muuttaa.
Olen ajatellut paljon siitä, naisemme ovat niin huonosti koulutettuja. "
"Mikään ei tehdä heidän kanssaan," väliin Sitnikov, "yksi pitäisi halveksia
niitä ja minä halveksin heitä täysin ja kokonaan. "
(Mahdollisuus tuntea ja ilmaista halveksuntaa oli kaikkein miellyttävä tunne
ja Sitnikov, hän hyökkäsi erityisesti naiset, koskaan epäillä, että olisi
olla hänen kohtalonsa muutamaa kuukautta myöhemmin punastumaan ja
Hänen vaimonsa vain, koska hän oli syntynyt prinsessa Durdoleosov.)
"Kukaan heistä ei pystyisi ymmärtämään meidän keskustelun, eikä yksi
ne ansaitsee puhunut vakavat miehet kuin me. "
"Mutta ei tarvitse lainkaan heille ymmärtämään keskustelun", totesi
Bazarov. "Ketä sinä tarkoitat?" Surullinen Evdoksya.
"Pretty naisia."
"Mitä? Oletteko sitten jakaa ajatuksia Proudhon? "
Bazarov ryhdistäytyi koppavasti. "Jaan kenenkään ajatuksia, minulla on omani."
"Hitto kaikkia viranomaisia!" Huusi Sitnikov, iloisia, että mahdollisuus
ilmaista itseään rohkeasti edessä mies hän orjallisesti ihaili.
"Mutta Macaulay ..." Madame Kukshina yritti sanoa.
"Hitto Macaulay!" Jyrisi Sitnikov. "Aiotko puolustettava noita typeriä
naaraat? "
"Ei typerä naisilla, ei, vaan naisten oikeuksien jonka olen vannonut
puolustaa viimeisen pisaran verta. "" Hitto ... ", mutta tässä Sitnikov pysähtyi.
"Mutta en kiellä sinua", hän sanoi.
"Ei, näen olet Slavophil!" "Ei, en ole Slavophil kuitenkaan on
course .... "" Ei, ei, ei!
Olet Slavophil.
Olet kannattaja patriarkaalinen itsevaltiuden.
Haluat olla ruoska käteen! "" Piiskan on hyvä asia ", sanoi Bazarov,
"Mutta meidän täytyy viimeiseen pisaraan ..."
"Mistä?" Keskeytti Evdoksya. "Samppanjaa, on suuri kunnia Avdotya
Nikitishna, samppanjaa - ei veressä. "
"En voi koskaan kuunnella rauhassa kun naiset hyökätään", jatkoi Evdoksya.
"Se on kauhea, kauhea. Sen sijaan hyökkää niitä kannattaa lukea
Michelet teos De l'Amour!
Se on jotain hieno! Herrat, meidän puhua rakkaudesta ", lisäsi
Evdoksya päästäen kätensä levätä crumpled sohva tyyny.
Äkillinen hiljaisuus.
"Ei, miksi puhumme rakkaudesta?", Sanoi Bazarov.
"Mutta te mainitsitte juuri nyt Madame Odintsov ... Se oli nimi, luulen - kuka
on nainen? "
"Hän on hurmaava, ihana," huusi Sitnikov.
"Minä esitellä teille. Clever, rikas, leski.
It'sa sääliä hän ei ole vielä kehittynyt riittävästi, hänen pitäisi nähdä enemmän meidän Evdoksya.
Juon omaan terveyteen, Eudoxie, kilinä lasit!
Et toc et toc et tina, tina-tina!
Et toc, et TOC, et tina-tina-tina! "" Viktor, olet koira! "
Lounas venyi.
Ensimmäisen pullon samppanjaa seurasi toinen, kolmas, ja jopa
neljäs ... Evdoksya jutteli pois tekemättä hengitys; Sitnikov tilapäisesti häntä.
He puhuivat paljon siitä, onko avioliitto oli rajoita tai rikos, onko miehet
syntynyt yhtä tai ei, ja juuri muodostaa yksilöllisyyttä.
Lopulta asiat meni niin pitkälle että Evdoksya, huuhdella viinistä hän oli humalassa, alkoi
salakuuntelu hänen tasainen sormella vinkkejä ristiriitainen piano ja laulaa husky
ääni, ensimmäinen mustalainen kappaleita, sitten Seymour
Schiff laulu Granada sijaitsee nukkuvia, mutta Sitnikov sidottu huivi pyöreä päänsä
ja oli kuoleva rakastaja on sanat
"Ja sinun huulet kaivoksen polttava suudelma Entwine ..."
Arkady voinut seistä enää. "Hyvät herrat, tämä lähestyy sekasorto", hän
huomautti ääneen.
Bazarov, joka on harvinainen välein oli heittänyt sarkastinen sanan tai kaksi
keskustelu - hän kiinnitti enemmän huomiota samppanjaa - haukotteli äänekkäästi, nousi seisomaan
ja ottamatta lomaa niiden emäntä, hän käveli pois Arkady.
Sitnikov hyppäsi ylös ja seurasi heitä.
"No, mitä mieltä olet hänestä?", Hän kysyi, hyppii obsequiously yhdeltä puolelta
toinen. "Kuten sanoin, merkittävä persoona!
Kunpa meillä olisi enemmän naisia kuin että!
Hän on omalla tavallaan, hyvin moraalinen ilmiö. "
"Ja se, että perustaminen isäsi on myös moraalinen ilmiö?" Mutisi Bazarov,
osoittaa *** kauppa, jossa ne kulkee sillä hetkellä.
Sitnikov jälleen purki kimeä nauraa.
Hän oli suuri häpeä hänen alkuperänsä, ja tuskin tiesi siitä tuntea imarreltu tai
loukkaantuvat Bazarov odottamaton tuntemus.
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 14 RYHMÄ
Kaksi päivää myöhemmin kuvernöörin PALLO tapahtui.
MATVEI Ilyich oli todellinen sankari tilaisuudessa.
Marsalkka aatelin ilmoitti iikka että hän oli tullut vain ulos
kunnioittavat häntä, kun maaherra, jopa pallon, ja vaikka hän seisoi
vielä, jatkoi "tehdä järjestelyjä."
Ystävällisyys on Matvei Iljitshin tavalla oli verrattavissa ainoastaan hänen ihmisarvonsa.
Hän käyttäytyi ystävällisesti kaikille jossain joiden sävy inhoa, että toisia
varjossa mielessä hän oli kohtelias "en vrai Chevalier francais" kaikki naiset, ja
oli jatkuvasti puhkeamassa lämmin
raikuva nauru, johon kukaan muu ei liittynyt, sillä sopiikin korkea virkamies.
Hän löi Arkady takana ja kutsui häntä "veljenpoika" äänekkäästi, annoimme Bazarov -
joka oli pukeutunut nuhjuinen lievetakki - hajamielinen vaan suopea vääristyneelle
silmäyksellä, ja epäselvät, mutta rakastettava ähkyä
jossa sanat "minä" ja "hyvin" olivat epämääräisesti erottaa, ojensi sormen
on Sitnikov ja hymyili hänelle, vaikka hänen päänsä oli jo kääntyi tervehtimään
joku muu, jopa Madame Kukshina, joka
ilmestyi pallo krinoliini, yllään likainen käsineitä ja paratiisilintu
hiuksiinsa, hän sanoi "enchant."
Siellä oli joukoittain ihmisiä ja paljon miehiä tanssijoiden, useimmat siviilejä seisoivat
rivejä pitkin seiniä, mutta virkamiehet tanssivat ahkerasti, varsinkin, joka oli
viettänyt kuusi viikkoa Pariisissa, jossa hän oli
hallitsee useita rohkeita huudahduksia kuten - zut, Ah fichtre, pst, pst, ma Bibi,
ja niin edelleen.
Hän julisti heille täydellisesti todellista aitoa pariisilaista tyylikäs, ja samalla
Hän sanoi "si j'aurais" sijasta "si j'avais" ja "absolument" siinä mielessä,
"Ehdottomasti" ilmaisi itsensä itse asiassa
että suuri venäläis-ranskalainen ammattikieltä, joka Ranskan nauramaan kun heillä ei ole syytä
vakuuttaa meille, että me puhu ranskaa kuin enkelit-- "Comme des Anges."
Arkady tanssi huonosti, kuten jo tiedämme, ja Bazarov eivät tanssi ollenkaan.
Molemmat ottivat heidän asemaansa nurkkaan, jossa Sitnikov liittyi heihin.
Kun ilmaus halveksiva pilkkaa hänen kasvonsa, hän lausui yksi ilkeä huomautus
toisensa jälkeen, katseli röyhkeästi hänen ympärillään, ja näytti olevan perusteellisesti nauttia
itse.
Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttui, ja kääntyi Arkady hän sanoi melko hämmentynyt
sävy, "Odintsova on saapunut." Arkadi katseli ympärilleen ja näki pitkä nainen
musta mekko pysyvän lähellä ovea.
Hän iski hänen arvokasryhtinen.
Hänen paljaat käsivarret antaa sulavasti koko hänen hoikka vyötärö, kevyet suihkeet ja fuksia ripustettu
hänen loistava hiukset yli hänen viistot; hänen silmät katsoi ulos
alla näkyvä valkoinen otsa, ja niiden
ilme oli tyyni ja älykäs - rauhallinen, mutta ei Elakelaiset - ja hänen huulensa oli
tuskin havaittava hymy. Eräänlainen rakastava ja lempeä voima
lähteneet hänen kasvonsa.
"Tunnetko hänet?" Arkady kysyi Sitnikov.
"Erittäin hyvin. Haluatko minun esitellä sinulle? "
"Ole hyvä ... tämän jälkeen katrilli."
Bazarov myös huomannut Madame Odintsov. "Mikä silmiinpistävää luku", hän sanoi.
"Hän ei ole kuin muut naaraat." Kun katrilli oli ohi, Sitnikov johti
Arkady yli Madame Odintsov.
Mutta hän tuskin tuntui tietävän häntä lainkaan, ja kompastui hänen sanojaan, kun hän
Katsoin häntä joissakin yllätys.
Mutta hän näytti tyytyväinen, kun hän kuuli Arkady sukunimi, ja hän kysyi
onko hän ollut poika Nikolai Petrovitsh.
"Kyllä!"
"Olen nähnyt teidän isä kahdesti ja kuullut hänestä paljon", hän jatkoi.
"Olen erittäin iloinen tavata teidät." Tällä hetkellä noin adjutantti ryntäsi jopa
häntä ja pyysi häntä katrilli.
Hän hyväksytty. "Tanssitko sinä sitten?" Kysyi Arkady
kunnioittavasti. "Niin, ja miksi sinun pitäisi kai ei
tanssia?
Luuletko, että olen liian vanha? "" Please, kuinka voisin ehkä ... mutta että
Jos pyytäisin sinua Masurkka? "Madame Odintsov hymyili ystävällisesti.
"Varmasti", hän sanoi ja katseli Arkady, eikä aivan holhoavasti vaan
miten naimisiin sisarukset näyttävät hyvin nuorta veljestä.
Hän ei itse asiassa paljon vanhempi kuin Arkady--hän oli kahdenkymmenen yhdeksän - mutta hänen läsnäolonsa
Hän tuntui koulupoika, niin että ero niiden ikä näytti olevan merkitystä
enemmän.
Matvei Ilyich tuli hänen luokseen ja majesteettinen tavalla ja alkoi maksaa hänelle kohteliaisuuksia.
Arkady siirretty sivuun, mutta silti hän katseli häntä, hän ei voinut ottaa hänen silmänsä pois hänen
edes katrilli.
Hän puhui hänen kumppaninsa yhtä helposti kuin hän oli grand virallinen, hieman kääntämällä
päätään ja silmät, ja kerran tai kahdesti hän nauroi hiljaa.
Hänen nenä - kuten useimmat venäläiset nenää - oli melko paksu, ja hänen ihonsa oli ei
translucently selkeä, mutta silti Arkady päätti, ettei hän ollut koskaan ennen täyttää nämä
kiehtova nainen.
Ääni hänen äänensä takertui hänen korvansa, hyvin taittuu hänen pukunsa näytti laskevan
eri tavalla - enemmän sulavasti ja laajalti kuin muita naisia - ja hänen liikkeet olivat
erinomaisesti virtaava ja samalla luonnollinen.
Arkady valtasi ujous, kun ensimmäisessä äänet Masurkka hän otti paikan
viereen parther, hän halusi puhua hänelle, mutta hän vain läpäissyt kätensä läpi
hänen hiuksensa ja ei löytänyt sanaakaan sanoa.
Mutta hänen ujous ja levottomuus pian kulunut, Madame Odintsov n tyyneys ilmoitettu
itse hänelle, sisällä vartin hän kertoi hänelle vapaasti hänen isänsä,
Hänen setänsä, hänen elämänsä Pietarissa ja maassa.
Madame Odintsov kuunnellut häntä kohtelias myötätuntoa, hitaasti avaaminen ja
sulkemalla hänen fani.
Keskustelu katkaistiin, kun hänen kumppanit väitti häntä, Sitnikov mm
muassa pyysi häntä tanssimaan kahdesti.
Hän tuli takaisin, istuutui jälleen, astui fani, eikä edes hengittää nopeammin,
taas Arkady alkoi puhua uudelleen tunkeutunut läpikotaisin jotka
onni olla lähellä häntä, puhuu
Hänen katsellen hänen silmänsä, hänen kaunis otsa ja koko hänen viehättävä, arvokas
ja älykkäät kasvot.
Hän sanoi hieman, mutta hänen sanansa osoitti ymmärrystä elämän päätellen jotkut
puheenvuoronsa Arkady tuli siihen tulokseen, että tämä nuori nainen oli jo
kokenut ja ajatellut paljon ...
"Kuka on se, että seisoisit kanssa", hän kysyi häneltä: "kun Mr. Sitnikov tuonut sinulle
luokseni? "" Niin sinä huomannut hänet? "kysyi Arkady hänen
kääntyä.
"Hän on ihana kasvot, ei hän? Se on minun ystäväni Bazarov. "
Arkady ryhtyi keskustelemaan "hänen ystävänsä."
Hän puhui hänestä niin tarkasti ja niin paljon intoa, että Madame Odintsov kääntyi
pyöreät ja katsoi häntä tarkkaavaisesti. Samaan Masurkka oli lähestymässä
lähellä.
Arkady oli pahoillaan lähteä hänen kumppani, hän oli viettänyt melkein tunnin hänen kanssaan niin
onnellisesti!
Varmasti hän oli tuntenut koko ajan kuin hän osoittivat hemmotteluun hänelle,
ikään kuin hänen tulisi olla kiitollinen hänelle ... mutta nuoret sydämet eivät painaneet
kyseinen tunne.
Musiikki lakkasi. "Merci", mutisi Madame Odintsov nousevat.
"Olet luvannut maksaa minulle vierailun, tuo ystäväsi mukanasi.
Minua kiinnostaa kovasti tavata mies, jolla on rohkeutta uskoa mitään. "
Kuvernööri tuli Madame Odintsov ilmoitti illallinen oli valmis, ja
huolestunut ilme tarjosi hänelle kätensä.
Kun hän meni ulos, hän kääntyi hymyilemään vielä kerran Arkady.
Hän kumarsi, seurasi häntä silmillään (kuinka suloinen hänen vartalonsa näytti hänelle, kuinka
säteilevä ja hillitty kiilto ja musta silkki taittuu!) ja hän oli tietoinen joidenkin
Tällainen virkistävä nöyryyttä sielun hän
ajatteli, "Tämä juuri sillä hetkellä hän on unohtanut olemassaolon."
"No?" Bazarov kysyi Arkady pian hän oli
palautetaan kulmaan.
"Oliko teillä hauskaa? Mies kertoi minulle juuri, että nainen on -
oi puhumattakaan mitä - mutta mies on luultavasti tyhmä.
Mitä mieltä olet?
Onko hän? "" En ymmärrä mitä tarkoitat, "sanoi
Arkady. "Hyvänen aika, mitä viattomuus!"
"Siinä tapauksessa en ymmärrä miestä sinua lainata.
Madame Odintsov on hyvin viehättävä, mutta hän on niin kylmä ja pidättänyt tuon ... "
"Still vedet ovat syvällä, tiedät," väliin Bazarov.
"Sinä sanot hän on kylmä, joka vain lisää makua.
Pidät jäätelöt, odotan. "
"Ehkä", mutisi Arkady. "En voi esittää mitään mielipidettä siitä.
Hän haluaa tavata ja pyysi minua tuomaan sinut vierailla hänen luonaan. "
"Voin kuvitella, kuinka kuvatut minua!
Älä välitä, teit hyvin. Ota minut mukaan.
Kuka hän voi olla, onko hän vain maakuntien kiipeilijä tai "vapautuneen"
nainen kuten Kukshina - kuitenkin hän sai pari hartioiden jollaista I
ei nähty pitkän aikaa. "
Arkady kärsi Bazarov n kyynisyyttä, mutta--kuten usein käy - hän ei syyttänyt hänen
ystävä niille erityistä mitä hän inhosi hänessä ...
"Miksi et hyväksy vapaan ajattelun naisille?", Hän kysyi matalalla äänellä.
"Koska minun poika, niin pitkälle kuin voin nähdä, vapaa-ajattelu naiset ovat hirviöitä."
Keskustelu katkesi tässä vaiheessa.
Molemmat nuoret miehet lähti heti illallisen.
Ne harjoittamaa hermostuneesti vihainen, mutta fainthearted nauraa päässä Madame Kukshina,
jonka turhamaisuus oli syvästi haavoittunut se, että kumpikaan heistä oli maksanut
vähäisintäkään huomiota häneen.
Hän jäi myöhemmin kuin kukaan muukaan pallo, ja kello neljä aamulla
Hän tanssi polkkaa-Masurkka on pariisilainen tyyli ja Sitnikov.
Kuvernöörin Pallo kulminoitui tähän rakentavia spektaakkeli.
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 15 RYHMÄ
"Tulemme pian näkemään MIKÄ nisäkäslajia tämä yksilö kuuluu" Bazarov sanoi
Arkady seuraavana päivänä, kun ne asennetaan portaikossa hotellista, jossa Madame
Odintsov majaili.
"Haistan jotain pielessä." "Olen yllättynyt olet," huudahti Arkady.
"Mitä? Te, kaikista ihmisistä, Bazarov, takertumista
että kapea moraali, joka ... "
"Mikä hauska mies olet!" Sanoi Bazarov huolimattomasti, leikkaus häntä lyhyt.
"Ettekö tiedä, että minun murre ja minun tarkoitukseen" jotain vialla "tarkoitetaan
"Jotain oikein?
Se on vain minun etu.
Eikö kertoa itsestäsi tänä aamuna, että hän teki oudon avioliitto kuitenkin,
Mielestäni naida rikas vanha mies on kaukana outoa tehdä - mutta
Päinvastoin, järkevä tarpeeksi.
En usko juoruja kaupunkia, mutta haluaisin ajatella, koska meidän valaistunut
kuvernööri sanoo, että se on vain. "Arkady ei vastannut, ja koputti
ovi asunnon.
Nuori palvelija väreissä ohjattiin ystävykset isoon huoneeseen, kalustettu huono
maistuvat kaikki venäjä hotellihuoneita, mutta täynnä kukkia.
Madame Odintsov pian ilmestyi yksinkertaisella saketti.
Ottaen keväisessä auringonpaisteessa hän näytti jopa nuorempia kuin ennen.
Arkady käyttöön Bazarov, ja huomasin, piilotettu hämmästyneenä, että hän näytti
hämmentynyt, mutta Madame Odintsov pysyi täysin rauhallisesti, sillä hän oli ollut
edellisenä päivänä.
Bazarov oli itse tietoinen tunne hämmentynyt ja oli vihainen siitä.
"Mikä idea!
Pelottaa naisia ", hän ajatteli, ja lolling ja nojatuoli, aivan kuten
Sitnikov, hän alkoi puhua korostetun rento tavalla, kun Madame
Odintsov pitää hänen selkeä katse häneen.
Anna Sergeyevna Odintsova oli tytär Sergei Nikolajevitš Loktev, pahamaineinen
henkilökohtaiseen kauneuden, spekulaatioihin ja uhkapeli, joka viidentoista vuoden kuluttua ja
myrskyinen ja sensaatiomainen elämää Pietarissa
ja Moskovassa päättyi pilaa itsensä täysin kortteja mutta joutui
vetäytyä maahan, jossa pian sen jälkeen hän kuoli, jättäen hyvin pieni
omaisuutta hänen kaksi tytärtään - Anna, tyttö
kahdenkymmenen tuolloin, ja Katya, lapsi kaksitoista.
Heidän äitinsä, joka kuului köyhtynyt ruhtinaallinen perhe oli kuollut
Petersburg kun mies veti vielä kukoisti.
Annan aseman jälkeen, kun hänen isänsä kuolema oli erittäin vaikea.
Loistava opetus, jonka hän oli saanut Pietarissa ei ollut asennettu häntä
koskevat huolet kotimaisen ja kotitalouksissa - eikä epämääräinen elämää haudattu
maan.
Hän tiesi kukaan koko naapurustossa, ja kukaan ei hän voinut kuulla.
Hänen isänsä oli yrittänyt välttää yhteyksiä hänen naapurinsa, hän halveksi heitä hänen
tavalla ja he halveksivat hänen omaansa.
Kuitenkin hän ei menettänyt päänsä, ja nopeasti lähetetään sisar äidin,
Prinsessa Avdotya Stepanovna X - ilkeä, ylimielinen vanha nainen, asentamisesta
itse hänen veljentyttärensä talossa, anastanut
parhaat huoneet itselleen, murahti ja moitti aamusta iltaan ja kieltäytyi
kävellä askel, vaikka puutarhassa, ilman osallistui hänen ainoa maaorja,
äreä lakeija on kulunut herne-vihreä
väreihin ja vaaleansininen trimmaus ja kolmen kulmainen hattu.
Anna kärsivällisesti sietää kaikki tätinsä oikkujen, vähitellen asetettu työskennellä hänen
sisareni koulutus ja tuntui, oli jo sovinnon ajatusta hiipumassa
pois erämaassa ... Mutta kohtalo oli päättänyt toisin.
Hän sattui näkemään tietty Odintsov, varakas mies neljänkymmenen kuusi,
eksentrinen luulosairas, turvonnut, raskas ja hapan, mutta ei tyhmä ja ihan hyvää
natured, hän rakastui häneen ja kosi.
Hän suostui tulemaan hänen vaimonsa, ja he asuivat yhdessä kuusi vuotta sitten hän kuoli,
jättäen hänet kaiken omaisuutensa.
Lähes vuosi hänen kuolemansa jälkeen Anna Sergeyevna pysyi maassa; sitten
Hän lähti ulkomaille siskonsa kanssa, mutta jäi vain Saksassa, hän pian väsyi sen
ja palasi asumaan hänen rakkaan
Nikolskoe lähes kolmenkymmenen mailin päässä kaupungin X.
Hänen talo oli upea, ylellisesti ja oli kaunis puutarha
konservatorioissa, edesmenneen miehensä ollut säästellyt kustannuksella tyydyttää hänen toiveensa.
Anna Sergeyevna harvoin vieraili kaupungissa, ja pääsääntöisesti vain liiketoimintaan, silloinkaan
Hän ei viivy kauan.
Hän ei ollut suosittu maakunnassa, oli ollut pelottava paheksuntaa, kun hän meni naimisiin
Odintsov, kaikenlaisia valheellisia tarinoita keksittiin hänestä, väitettiin
että hän oli auttanut hänen isänsä hänen
uhkapeli escapades ja jopa että hän oli lähtenyt ulkomaille erityistä syytä salata
valitettavia seurauksia ... "Ymmärrätkö?" närkästynyt juorujen olisi
tehdä.
"Hän on käynyt läpi tulen ja veden", he sanoivat hänen, jonka huomattava maakunta
wit lisäsi: "Ja läpi vaskisoittimet."
Kaikki tämä puhe saavutti hänet, mutta hän umpikuuro sitä, hän oli itsenäinen ja
määritelty riittävällä merkki.
Madame Odintsov istui nojaten taaksepäin hänen nojatuolissa, kädet ristissä, ja kuuntelimme
Bazarov.
Toisin kuin hänen tapansa, hän puhui paljon ja oli ilmeisesti yrittänyt kiinnosta häntä -
joka myös yllättynyt Arkady.
Hän ei voinut olla varma oliko Bazarov oli saavuttanut hänen esine, se oli vaikeaa
oppia Annan Sergeyevna kasvot millaisen vaikutelman oltiin tehty hänen, se
säilytetty sama armollinen tarkemman;
Hänen kirkkaat silmänsä loistivat huomiota, mutta se oli tyyni huomiota.
Ensimmäisen minuutin vierailun Bazarov n kömpelö käytöstavat oli vaikuttunut hänen
disagreeably, kuin paha haju tai ristiriitainen ääni, mutta hän näki heti, että
Hän oli hermostunut ja imarreltu hänen.
Vain tavallisia oli vastenmielinen hänelle, eikä kukaan olisi syyttänyt Bazarov of
ovat yleisiä. Arkady oli useita yllätyksiä
häntä joka päivä.
Hän oli odotettavissa, että Bazarov puhuisit älykäs nainen, kuten Madame Odintsov
hänen vakaumuksensa ja näkemyksensä, hän oli itse ilmaissut halunsa kuulla
mies "joka uskaltaa uskoa mitään", mutta
sen sijaan että Bazarov puhui lääketiede, noin homeopatia ja noin
kasvitieteen.
Kävi ilmi, että Madame Odintsov ei tuhlata aikansa yksinäisyydessä, hän oli lukenut
useita hyviä kirjoja ja itse puhui erinomaista venäläistä.
Hän käänsi keskustelun musiikkia, mutta huomioiden että Bazarov ollut arvostusta
Taiteen, hiljaa kääntyi takaisin kasvitieteen, vaikka Arkady juuri käynnistämässä ulos
keskustelua siitä merkityksestä kansallisten melodioita.
Madame Odintsov edelleen kohdella häntä ikään kuin hän olisi nuorempi veli, hän
näytti arvostaa hänen hyvästä laadusta ja nuorekas yksinkertaisuutta - ja siinä kaikki.
Vilkas keskustelu kesti yli kolme tuntia, aina vapaasti useilla eri
aiheista. Lopulta ystävät nousi ja alkoi
ottavat lomaa.
Anna Sergeyevna katseli heitä ystävällisesti, ojensi kauniit valkoiset kätensä kukin
kääntyä, ja hetken mietittyään, sanoi arka, mutta ihana hymy, "Jos
et pelkää tylsää, herrat, tulkaa katsomaan minua Nikolskoe. "
"Oi, Anna Sergeyevna," huusi Arkadi, "jotka ovat suurin onni minulle."
"Ja te, herra Bazarov?"
Bazarov vain kumarsi - ja Arkady oli vielä yksi yllätys, hän huomasi, että hänen
ystäväni oli punastuminen. "No", hän sanoi hänelle kadulla, "älä
olet sitä mieltä että hän on ... "
"Kuka voi kertoa!
Vain kuinka jäädytetty hän on! "Vastasi Bazaroy, sitten sen jälkeen lyhyt tauko, hän lisäsi,
"She'sa todellinen Grand Duchess, komentava sellainen henkilö, hän tarvitsee vain juna
taakseen, ja kruunun hänen päähänsä. "
"Meidän Grand herttuattaret ei voi puhua Venäjän kuin, että" noudatetaan Arkady.
"Hän on tunnettu ylä-ja alamäkiä, minun poika, hän on ollut kovaa ylös."
"Joka tapauksessa, hän on ihana", sanoi Arkady.
"Mikä upea elin," jatkoi Bazarov. "Miten minä haluaisin nähdä sen
dissecting table. "" Lopeta, herran tähden, Evgeny!
Menet liian pitkälle! "
"No, älä nyt suutu, et vauva! Tarkoitin se on ensiluokkaista.
Meidän täytyy mennä pysyä hänen kanssaan. "" Milloin? "
"No, miksi ei ylihuomenna.
Mitä siellä tehdä täällä? Juo samppanjaa Kukshina?
Kuuntele serkku, liberaali valtiomies? ... Ollaan pois ylihuomenna
huomenna.
Muuten - isäni pieni paikka ei ole kaukana sieltä.
Tämä Nikolskoe on X. tiellä, eikö niin? "
"Kyllä."
"Excellent. Miksi epäröi?
Ne jätetään hölmöjä - ja intellektuelleja. Sanon - mikä loistava elin! "
Kolme päivää myöhemmin ystävykset olivat ajamassa tiellä Nikolskoe.
Päivä oli kirkas eikä liian kuuma, ja pullea post hevoset trotted näppärästi mukana,
heilauttamalla sidonnaisasiamiehensä ja palmikoidut häntää.
Arkady katseli tien, ja, tietämättä miksi, hän hymyili.
"Onnittele minua", huudahti Bazarov yhtäkkiä.
"Tänään on 22. kesäkuuta, minun Pyhäinpäivä.
Katsokaamme kuinka hän varjelee minua. He odottavat minua tänään kotiin ", hän lisäsi,
pudottamalla hänen äänensä ... "No, he voivat odottaa - Mitä väliä sillä on!"
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev LUKU 16
COUNTRY HOUSE JOILLA ANNA SERGEYEVNA ELÄISITTE seisoi rinteessä matalan kukkulan ei
kaukana keltainen kivi kirkko vihreä katto, valkoiset pylväät, ja koristeltu
fresko yli pääsisäänkäyntiä, jotka edustavat
Kristuksen ylösnousemus on italialaiseen tyyliin.
Erityisen merkittävä sen laaja ääriviivat oli hahmo tummaihoinen
sotilaan kypärä, rönsyilevän etualalla kuvan.
Kirkon takana venytetty pitkä kylän kadulla savupiippuja kurkkimaan tänne ja
sinne olkikatoilla.
Kartano on rakennettu samaan tyyliin kuin kirkko, tyyli nyt kuuluisa kuin
Aleksanteri I, koko talo maalattiin keltaiseksi, ja sillä oli vihreä katto, valkoinen
pylväät ja päätykolmio jossa vaakuna kaiverrettu sitä.
Läänin arkkitehti oli suunnitellut molempien rakennusten mukaan ohjeiden
myöhään Odintsov, joka ei voinut sietää - kuten hän asian ilmaisi - järjetön ja mielivaltainen
innovaatioita.
Talo reunustaa molemmin puolin tumma puiden vanha puutarha, katu
leikattu mäntyjä johtivat pääsisäänkäynnin
Ystävämme täyttyivät salissa kaksi tall jalkamiestä ja väreissä, yksi heistä juoksi
kerran hakemaan hovimestari.
Butler, tanakka mies mustan hännän takki, heti ilmestyi ja johti
kävijää ylös portaikko peitetty matot tulee erityisesti valmistettu huone, jossa kaksi
Vuodepaikkoja oli järjestetty kaikenlaista wc lisävarusteen.
Oli selvää, että järjestys vallitsi talossa, kaikki oli puhdas, ja siellä oli
kaikkialla erikoinen arvokas tuoksu kuten yksi kohtaamisia ministeritason
edustustilat.
"Anna Sergeyevna pyytää sinua tulemaan nähdä hänet puolessa tunnissa", hovimestari ilmoitti.
"Onko teillä tilauksia antaa välin?"
"Ei tilauksia, hyvä herra," vastasi Bazarov ", mutta ehkä te ystävällisesti vaivaavat
itse tuomaan lasin vodkaa. "
"Kyllä, sir", sanoi hovimestari, etsii melko yllättynyt ja meni ulos, hänen saappaat
narinan.
"Mitä grand genre", totesi Bazarov, "se mitä te kutsutte sitä kasassasi, I
ajattelevat. Grand Duchess täydellinen. "
"Kiva suurherttuatar," vastasi Arkady "kutsua heti niin paljon
aristokraattien kuten sinä ja minä pysyä hänen kanssaan. "
"Erityisesti minua, tuleva lääkäri ja lääkärin poika ja pojanpoika kylässä
pappi ... te tiedätte, että olen kai ... kylän papin pojanpoika, kuten
valtiomies Speranski ", lisäsi Bazarov jälkeen lyhyen hiljaisuuden, toimeenpanon huuliaan.
"Oli miten oli, hän antautuu paras kaikesta, tämä hemmoteltu nainen!
Eivät me pian huomaamme päällään häntä kerrosta? "
Arkady vain kohautti olkapäitään ... mutta hänkin tunsi tiettyä hämmennystä.
Puoli tuntia myöhemmin Bazarov ja Arkady selvittivät tiensä yhteen salissa.
Se oli suuri ylevä huone, ylellisesti mutta vähän henkilökohtaista makua.
Heavy kalliita huonekaluja seisoi perinteisen jäykkä järjestely pitkin
seinät, jotka kuuluivat harrastaja tapetit koristeltu kultainen arabesques.
Odintsov oli tilannut huonekaluja Moskovan kautta viinikauppias, joka oli
ystävä ja agentti hänen.
Yli sohva keskellä yhdelle seinälle ripustettu muotokuva vetelä vaaleatukkainen mies,
joka tuntui katsoa paheksuvasti on kävijöitä.
"Se on edesmenneen miehensä," kuiskasi Bazarov ja Arkady.
"Pitääkö meidän kyhätä?" Mutta sillä hetkellä emäntä tuli.
Hänellä oli kevyt musliini pukeutuminen, hiukset, sujuvasti harjattu takaisin taakse korviaan,
välittänyt tyttömäinen ilme hänen puhdasta, tuoreita kasvoja.
"Kiitos, että pidät lupauksen", hän aloitti.
"Sinun täytyy pysyä vähän aikaa, et löydä sitä niin pahaksi.
Aion esitellä sisareni, hän soittaa pianoa hyvin.
That'sa yhdentekevää teille, Monsieur Bazarov, mutta te, herra
Kirsanov, on ihastunut musiikkiin, uskon.
Lisäksi siskoni, vanha täti asuu kanssani, ja naapuri joskus tulee
Yli pelata korttia. Se muodostaa myös koko ympyrä.
Ja nyt anna meidän istua alas. "
Madame Odintsov toimitetaan koko tämän pienen puheen erittäin sujuvasti ja selvästi, ikään kuin
hän oppinut sitä ulkoa, sitten hän kääntyi Arkady.
Kävi ilmi, että hänen äitinsä tiesi Arkadi äidin ja oli jopa ollut hänen
confidante hänen rakkautensa Nikolai Petrovitsh.
Arkady alkoi puhua lämmin tunne hänen kuolleen äitinsä; välin Bazarov
istui ja katseli läpi albumia. "Mikä kesy kissa olen tullut", hän ajatteli.
Kaunis valkoinen susikoira on sininen kaulus juoksi olohuone ja painanut
lattialla sen tassut, se seurasi tyttö kahdeksantoista pyöreä ja
miellyttävät kasvot ja pienet tummat silmät.
Hänen kätensä hän piti kori täynnä kukkia.
"Tämä on minun Katya", sanoi Madame Odintsov, nyökkää hänen suuntaan.
Katja teki hieman niiaus, istuutui hänen viereensä sisarensa ja alkoi järjestää
kukkia.
Susikoira, jonka nimi oli Fifi, meni jopa niin kävijöitä puolestaan heiluttaa häntäänsä
ja pistäen sen kylmä nenä heidän käsiinsä.
"Oletko valita ne kaikki itse?" Kysyi Madame Odintsov.
"Kyllä," vastasi Katja. "Onko täti tulossa alas teen?"
"Hän tulee."
Kun Katja puhui, hänen kasvonsa oli hurmaava hymy, heti kaino ja suorapuheinen, ja hän
Katsoin ylös alta hänen kulmakarvansa eräänlainen huvittava vakavuutta.
Kaikki hänestä oli naiivi ja kehittymätön, hänen äänensä, untuvainen Bloom
kasvonsa, ruusuinen käsissä valkoiset kämmenet ja melko kapeat hartiat ... hän oli
jatkuvasti punastuminen ja hän hengitti nopeasti.
Madame Odintsov kääntyi Bazarov. "Selaat kuvia pois
kohteliaisuus, Evgeny Vassilich ", hän aloitti.
"Se ei kiinnosta sinua, niin sinun on paras tulla ja liittyä meihin, ja meillä
keskustelua jotakin. "Bazarov muutti lähemmäksi.
"Mitä olet päättänyt keskustella?", Hän mutisi.
"Mitä sinä haluat. Varoitan teitä, olen hirvittävän argumentoinnin. "
"You?"
"Kyllä. Se näyttää yllättää. Miksi? "" Koska, sikäli kuin voin arvioida, sinulla on
rauhallinen ja viileä temperamentti ja olla riitaisa yksi on innostu. "
"Miten olet onnistunut tiivistää minua niin nopeasti?
Ensinnäkin olen kärsimätön ja jatkuvasti - sinun pitäisi kysyä Katya, ja
Toiseksi olen erittäin helppo kuljettaa pois. "
Bazarov katsoi Anna Sergeyevna. "Ehkä.
Tiedät parhaiten. Hyvä, jos haluat keskustella - joten
sen.
Minä katselin näkemykset Sveitsin vuoret albumisi, ja sinä huomautti
että he eivät kiinnosta minua.
Sanoit, että koska sinulla kai ole mitään taiteellista tunteen - ja se on totta olen
mitään, mutta nämä näkemykset saattavat kiinnostaa minua geologisesta näkökulmasta, opiskeluun
muodostumista vuorilla, esimerkiksi ".
"Anteeksi, mutta geologi, sinä mieluummin opiskella kirjaa, joitakin erityisiä työtä
aihe eikä piirros. "" piirros näyttää minulle yhdellä silmäyksellä mitä
viää yli kymmenen sivua kirjan. "
Anna Sergeyevna oli hiljaa hetken.
"Joten sinulla ei tunne pienintäkään taidetta?" Hän sanoi, nojaten hänen kyynärpää
pöytä ja näin saattamalla hänen kasvonsa lähemmäksi Bazarov.
"Miten hallita ilman sitä?"
"Miksi, mitä se on tarpeen, jos saan kysyä?" "No, ainakin auttamaan toinen tuntemaan ja
ymmärtää ihmisiä. "Bazarov hymyili.
"Ensinnäkin, elämänkokemuksen tekee niin, ja toisen, vakuutan teille
Tutkimuksen eri yksilöiden ei kannata ongelmia siihen liittyy.
Kaikki ihmiset muistuttavat toisiaan, sielun sekä ruumiin, jokainen meistä on aivot,
perna, sydämen ja keuhkojen rakenteeltaan samanlainen, ns moraalisen ominaisuudet
ovat samat kaikille meille, variaatioita ovat merkityksettömiä.
Riittää että on vain yksi ihmisen mallin, jotta voidaan arvioida kaikki muut.
Ihmiset ovat kuin puita metsässä, eikä kasvitieteilijä ajattelisi opiskelu kunkin
yksittäisiä koivu. "
Katya, joka järjesteli kukkia yksitellen verkkaiseen tahtiin, nosti silmänsä
Bazarov jossa hämmentyneen ilme, ja täyttää hänen nopeasti silmäillen, hän
punastui asti korviaan.
Anna Sergeyevna pudisti päätään. "Puita metsässä", hän toisti.
"Sitten mukaan et ole eroa tyhmä ja
älykäs henkilö, tai välillä hyvä ja huono. "
"Ei, ei eroa, koska siellä on välillä sairas ja terve.
Keuhkot kuluttavassa henkilön eivät ole samassa kunnossa kuin sinun tai minun,
Vaikka niiden rakenne on sama.
Tiedämme enemmän tai vähemmän, mikä aiheuttaa fyysisiä vaivoja, vaan moraalinen sairaudet johtuvat
huono koulutus, kaikki roskat, jolla ihmisten päät ovat pehmustetut alkaen
Lapsesta lähtien on lyhyesti ilmaistuna sekavaa yhteiskunnan tilasta.
Uudistaminen yhteiskunta, ja ei tule tauteja. "
Bazarov sanoi tämän kaiken ilman ikään kuin hän olisi koko ajan ajatellut itselleen.
"Uskokaa minua tai ei niin haluatte, se on ihan sama minulle!"
Hän hitaasti kulunut hänen pitkät sormensa yli hänen viikset ja silmät eksyneet ympäri
room.
"Ja luulet", sanoi Anna Sergeyevna, "että kun yhteiskunta uudistuu tulee
ole enää mitään tyhmiä tai pahoja ihmisiä? "
"Joka tapauksessa on asianmukaisesti järjestetty yhteiskunta sillä mitään merkitystä, onko
ihminen on tyhmä tai fiksu, huono tai hyvä. "" Kyllä, ymmärrän.
Niillä kaikilla on sama perna. "
"Aivan, rouva." Madame Odintsov kääntyi Arkady.
"Ja mitä mieltä olette, Arkady Nikolayevich?"
"Olen samaa mieltä Evgeny", hän vastasi.
Katya katsoi hänet mukaan hänen silmäluomien alta. "Sinä hämmästyttää minua, herrat," kommentoi Madame
Odintsov ", mutta puhumme tästä taas.
Kuulen tätini nyt tulossa teetä - meidän täytyy säästää hänet. "
Anna Sergeyevna täti, prinsessa X., pieni raakaviljan nainen puristuksen-up
kasvot kuin nyrkki, suurilla pahantuulinen silmien alla hänen harmaat kulmakarvat, tuli, ja
tuskin taipuu vieraille, upposivat
laaja sametti-piiriin nojatuoli, jossa ketään muuta kuin itseään oli etuoikeus istua.
Katya laittaa jakkaran hänen jalkojensa alla, vanha rouva ei kiittää häntä tai edes katsomaan häntä,
Vain hänen kätensä tärisivät alla keltaisen huivin, joka lähes peitti ränsistynyt runko.
Prinsessa piti keltainen, vaikka hänen cap oli keltaisia nauhoja.
"Miten nukut, täti?", Kysyi rouva Odintsov, nostaa hänen äänensä.
"Se koira täällä taas", mumisi vanha nainen vastasi, ja huomaa että Fifi teki
kaksi epäröinyt vaiheita hänen suuntaan, hän sihisi äänekkäästi.
Katya nimeltään Fifi ja avasi oven hänelle.
Fifi ryntäsi iloisesti kuvitellen hän aikoi ottaa kävelylle, mutta kun hän
huomasi jätetään yksin ulkopuolelle oven hän alkoi raapia ja kitistä.
Prinsessa rypisti otsaansa.
Katja nousi mennä ulos ... "Odotan teetä on valmis", sanoi Madame
Odintsov. "Tulkaa, herrat, täti, te mennä sisään
teetä? "
Prinsessa nousi tuoliltaan puhumatta ja tietä ulos piirustuksen
room. He kaikki seurasivat hänet ruokasalissa.
Hieman kasakka sivu vetäytyi äänekkäästi pöydästä tuoli peitetty
tyynyt, myös omistettu prinsessa, joka upposi siihen.
Katya, joka kaatoi teetä, ojensi hänen ensimmäinen kuppi koristeltu vaakuna.
Vanha nainen auttoi itsensä hunajaa, jonka hän laittaa hänen cup (hän piti molempia
syntinen ja kohtuuton juomaan teetä sokerin kanssa siinä, vaikka hän ei koskaan viettänyt
penniäkään oman mistään), ja yhtäkkiä
kysyi käheällä äänellä, "Ja mitä Prinssi Ivan kirjoittaa?"
Kukaan ei tehnyt mitään vastausta.
Bazarov ja Arkady pian havaittiin, että perhe ei kiinnittänyt huomiota hänen joskin
Häntä kohdeltiin kunnioittavasti. "He laittoivat hänen kanssaan, koska hänen
ruhtinaallisesti perhe "ajatteli Bazarov.
Kun teen Anna Sergeyevna ehdotti, että heidän pitäisi mennä ulos kävelylle, mutta se alkoi
sataa vähän, ja koko puolue, paitsi prinsessa, palasi
salissa.
Naapuri saapui, uskollinen CardPlayer, hänen nimensä oli Porfiri Platonich,
pullea harmahtava pieni mies lyhyillä hontelo jalat, hyvin kohtelias ja hilpeä.
Anna Sergeyevna, joka vielä puhui pääasiassa Bazarov, kysyi oliko
hän haluaisi pelata vanhanaikainen peli etusija heidän kanssaan.
Bazarov hyväksytty, sanomalla, että hän tarvitaan varmasti hän voi valmistautua etukäteen
tehtäviä luvassa hänet maahan lääkäri.
"Sinun täytyy olla varovainen", totesi Anna Sergeyevna, "Porfiri Platonich ja aion
voittaa sinua.
Ja sinä, Katja ", hän lisäsi," leikkiä jotain Arkady Nikolaich, hän on ihastunut musiikkia,
ja meillä on kuunnella liikaa. "
Katja meni vasten tahtoaan piano, ja Arkadi, vaikka hän oli todella ihastunut
musiikki, ikävään seurasi häntä, hänestä tuntui, että Madame Odintsov oli päästä eroon
hänestä, ja hän tunsi jo kuin useimmat nuoret
miehet hänen ikänsä, epämääräinen ja ahdistavia jännitystä, kuin esimakua rakkauden.
Katya avattuani ja piano, ja katsomatta Arkady, kysyttiin
pohjavire "Mitä minä soittaa sinulle?"
"Mitä sinä haluat", vastasi Arkady välinpitämättömästi.
"Minkälaista musiikkia pidät eniten?" Jatkoi Katya muuttamatta hänen asenteestaan.
"Klassinen", vastasi Arkady samalla äänensävyä.
"Pidätkö Mozart?" "Kyllä, pidän Mozart."
Katya veti Mozartin Sonaatti Fantasia c-molli.
Hän pelasi erittäin hyvin, joskin hieman liian tarkasti ja kuivasti.
Hän istui pystyssä ja liikkumatta ottamatta silmiään irti musiikista, hänen huulensa
puristuvat tiukasti, ja vain loppuvaiheessa sonaattia hänen kasvot alkoi hehku-
hiuksensa irrottaa ja hieman lukko kaatui hänen tummat kulmakarvat.
Arkady oli erityisen vaikuttunut viimeinen osa sonaatti, osa, jossa
lumoava hilpeys ja varomaton melodian huipussaan äkillisesti jaettu mennessä
tuskien niin surullinen ja lähes traagista
kärsimystä ... mutta ajatukset innoitti häntä äänet Mozart ei ollut yhteyttä
Katya.
Katsellen häntä, hän vain ajatteli, "No, se nuori nainen ei soi liian huonosti, ja
Hän ei ole huono näköinen, joko. "
Kun hän oli lopettanut sonaatti, Katya, ottamatta kätensä avaimet,
kysyi: "Onko se tarpeeksi?"
Arkady sanoi, että hän ei uskalla vaivata häntä edelleen, ja alkoi puhua
hänelle Mozart, hän kysyi oliko hän oli valinnut, että sonaatti itse tai joku
muuten oli suositellut hänelle.
Mutta Katja vastasi hänelle yksitavuisia ja vetäytyi itse.
Kun tämä tapahtui, hän ei tullut ulos nopeasti, tällaisina aikoina hänen kasvonsa oli
on itsepäinen, melkein typerä ilme.
Hän ei ollut varsinaisesti ujo, mutta hän oli epävarma ja melko tuntea suurta kunnioitusta jtk hänen
sisar, joka oli koulutettu häntä, mutta joka ei edes epäillä, että tällainen tunne olemassa
on Katya.
Arkady oli pituutta pienennetään soittamalla Fifi hänen luokseen ja silitti häntä
pää hyväntahtoinen hymy luodakseen vaikutelman, että hänen helposti.
Katja meni järjestämisestä hänelle kukkia.
Samaan Bazarov menetti ja menettää. Anna Sergeyevna pelataan korttia taitavasti
taitoja Porfiri Platonich osasi myös pitää oman.
Bazarov menetetty summa, joka on tosin mitätön sinänsä ollut mikään liian miellyttävä hänelle.
At iltapala Anna Sergeyevna jälleen kääntyi keskustelun kasvitiede.
"Mennään lenkille huomenna aamulla", hän sanoi hänelle, "Haluan opettaa minulle
latinankielisiä nimiä useiden luonnonvaraisten kasvien ja niiden lajistoa. "
"Mitä hyvää latinankielisen nimen sinulle?" Kysyi Bazarov.
"Tilaa tarvitaan kaikkeen", hän vastasi.
"Mikä ihana nainen Anna Sergeyevna on!" Huusi Arkady, kun hän oli yksin
oman huoneen hänen ystävänsä. "Kyllä," vastasi Bazarov "naaras
aivot, ja hän on nähnyt elämää liikaa. "
"Missä mielessä sinä tarkoitat, että Jevgeni Vassilich?"
"Hyvässä mielessä hyvässä mielessä minun arvoinen Arkady Nikolayevich!
Olen varma, että hän hoitaa myös kuolinpesän erittäin tehokkaasti.
Mutta mikä on ihana ei ole hänen, vaan hänen sisarensa. "
"Mitä?
Tuo pieni tumma olento? "
"Kyllä, pieni tumma olento - hän on raikas, koskematon ja ujo ja hiljainen,
mitä haluat ... voisi työskennellä hänen ja tehdä jotain ulos - mutta
muut - hän on kokenut käsi. "
Arkady ei vastannut Bazarov, ja jokainen heistä sai sänkyyn käytössä omilla
Erityisesti ajatuksia. Anna Sergeyevna miettineen myös hänen
asiakkaiden iltana.
Hän piti Bazarov hänen puuttuminen imartelua ja hänen varmaa suorastaan
katselua. Hän löysi hänessä jotain uutta, jota hän
eivät olleet tavanneet ennen, ja hän oli utelias.
Anna Sergeyevna oli varsin outo henkilö.
Ottaa mitään ennakkoluuloja ollenkaan, eikä vahva tuomioita myöskään hän ei välttää
asiat eivät lähtivät hänen tapa turvata jotain erityistä.
Hän oli teräviä, ja hänellä oli monia intressejä, mutta mikään ei täysin tyytyväinen
häntä, todellakin, hän tuskin haluttu mitään täysin tyytyväinen.
Hänen mielensä kerralla kyselemällä ja yhdentekevä, vaikka hän epäili koskaan
rauhoitti by unohtelu, he eivät koskaan kasvanut tarpeeksi tehokas sekoittaa hänen
disagreeably.
Oliko hän ei ole rikas ja itsenäinen, hän olisi todennäköisesti heittää itsensä osaksi
taistelu ja kokenut intohimo ... Mutta elämä juoksi helposti hänelle, vaikka hän oli
joskus tylsää, ja hän jatkoi päivästä
päivään ilman riensi ja vain harvoin tunne häiriintynyt.
Setelin visioita joskus hehkui hänen silmiensä edessä, mutta hän hengitti enemmän
rauhallisesti kun häivyttää, ja hän ei kaivata niitä.
Hänen mielikuvituksensa varmasti ylittänyt rajoja perinteisen moraalin, mutta kaikki
kun hänen verensä vuoti niin hiljaa kuin koskaan hänen hurmaavan suloinen, rauhallinen
runko.
Joskus nousemassa hänen tuoksuva kylpy, lämmin ja raukea, hän alkaisi uneksia siitä
tyhjyydessä elämää, surua, työvoima ja kostonhalu ... hänen sielunsa olisi
täynnä äkillinen rohkeita ja palaa
antelias tulisuus, mutta ehdotus olisi isku puoliavoin ikkuna ja Anna
Sergeyevna kutistuisi takaisin itsensä haikea, melkein vihainen tunne-ja
oli vain yksi asia, hän tarvitaan, että
Erityisesti hetki - päästä pois tuota ilkeää luonnoksesta.
Kuten kaikki naiset, jotka eivät ole onnistuneet rakastava, hän halusi jotain ilman
tietämättä, mitä se oli.
Oikeastaan hän halusi mitään, vaikka se tuntui hänestä, että hän halusi kaiken.
Hän tuskin kestää myöhään Odintsov (hän meni naimisiin häntä käytännön syistä
vaikka hän ei ehkä ole suostunut tullut hänen vaimonsa, jos hän ei pitivät häntä
hyväluontoinen mies), ja hän oli kehittänyt
piilotettu inho kaikkia miehiä, joita hän voisi ajatella vain sottainen, kömpelö,
tylsä, heikosti ärsyttäviä olentoja.
Kun jossain ulkomailla, hän oli tavannut komean nuoren ruotsalaisen kanssa ritarillinen
ilme ja rehellinen silmät mukaan avoimeen kulmiaan, hän teki voimakkaan vaikutuksen
häntä, mutta ei ole estänyt häntä palaamasta Venäjälle.
"Kummallinen mies tämä lääkäri", hän ajatteli, kun hän makasi hänen upea sängyssä, on pitsi
tyynyt alla kevyt silkki untuvatäkki.
Anna Sergeyevna oli perinyt isältään joitakin hänen intohimonsa ylellisyyttä.
Hän oli omistettu hänelle, ja hän ihannoi hänen tapana vitsailla hänen kanssaan
vaikka hän oli ystävä ja tasa-uskoutui salaisuutensa hänelle ja pyysi häntä
neuvoja.
Hänen äitinsä hän tuskin muistaa. "Tämä lääkäri on outo mies", hän
toistuvasti itsekseen.
Hän venytetty, hymyili, ristissä kädet pään takana, juoksi hänen silmänsä yli kaksi
sivut tyhmä ranskalaisen romaanin, putosi kirja - ja nukahti, puhdas ja kylmä hänen
puhdas ja tuoksuva liinavaatteet.
Seuraavana aamuna Anna Sergeyevna lähti botanizing kanssa Bazarov heti
aamiaisen jälkeen ja palasi juuri ennen illallista, Arkady ei mennä mihinkään, mutta
vietti noin tunnin Katya.
Hän ei ole tylsää hänen seurassaan.
Hän tarjosi hänen omasta tahdostaan pelata Mozartin sonaatti uudestaan, mutta kun Madame
Odintsov palasi viimein, ja hän näki hänen, hän tunsi äkillistä kipua hänen
sydän ... Hän käveli puutarha
melko väsynyt askel, hänen poskensa paloivat, ja hänen silmänsä loistivat kirkkaammin
kuin tavallista nojalla hänen kierroksella olkihattu.
Hän Voimistelu hänen sormensa ohut varsi villejä kukka, hänen kevyt huivi
oli pudonnut hänen kyynärpäät, ja laaja harmaan nauhat hatun krapulassa hänen
povi.
Bazarov käveli hänen perässään, itsevarma ja rento kuten aina, mutta Arkady pitänyt
ilmaus hänen kasvonsa, vaikka se oli iloinen ja jopa hellä.
Bazarov mutisi "Hyvää päivää" välillä hänen hampaansa ja meni suoraan hänen huoneeseensa, ja
Madame Odintsov ravisteli Arkady käsi hajamielisenä ja kävelin hänen ohitseen.
"Miksi hyvä päivä?" Ajatteli Arkady.
"Ikään kuin emme olisi nähneet toisiamme jo tänään!"
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 17 RYHMÄ
Kuten me kaikki tiedämme, TIME joskus lentää kuin lintu, ja joskus ryömii kuin mato, mutta
ihmiset voivat olla epätavallisen onnellinen, kun he eivät edes huomaa, onko aika on kulunut
nopeasti tai hitaasti, tällä tavalla Arkady ja
Bazarov viettänyt koko viikon ja Madame Odintsov.
Tällainen tulos saatiin osittain järjestys ja säännöllisyyttä, jota hän oli
perustettiin hänen talossaan ja tila elämän.
Hän noudattaa tiukasti tässä järjestyksessä itselleen ja velvollisuus toisia esittämään sitä.
Kaikkea päivän aikana suoritettiin kiinteän ajan.
Aamulla kello kahdeksan tarkasti, koko puolue koottu teen, mistä
Sitten till aamiainen jokainen teki mitä halusi, emäntä itse oli keskustellut
Hänen ulosottomiehen (kartanon ajettiin
vuokraus-järjestelmä), hänen hovimestari, ja hänen päänsä taloudenhoitaja.
Ennen päivällistä puolue kokoontui jälleen keskusteluun tai käsittelyyn, ilta oli
omistettu kävely, kortteja tai musiikin puolen viimeisen kymmenen Anna Sergeyevna eläkkeellä
oma huone, antoi hänelle tilaukset seuraavana päivänä ja meni nukkumaan.
Bazarov ei välittänyt tästä mitattu ja melko muodollista säännönmukaisuutta jokapäiväisessä elämässä,
kuten "luisto kiskoja pitkin", hän sanoi sen, elävöittänyt jalkamiestä ja komeita Butlers
loukkasi hänen demokraattiseen tunteita.
Hän julisti, että kun meni niin pitkälle, voit myös aterioida Englanti tyyliin - ja
hännän takit ja valkoiset siteet. Kerran hän puhui hänen näkemyksiään aiheesta
Anna Sergeyevna.
Hänen käytöksensä niin, että ihmiset koskaan epäröinyt sanoa, mitä he ajattelivat edessä
hänen.
Hän kuuli häntä ulos, ja sitten huomautti, "sinun näkökulmasta olette oikeassa - ja
Ehkä näin olen liian lady - mutta on johdettava hallitusti elämää
maan, muuten kukaan voitetaan
ikävystyminen "- ja hän jatkoi mennä omalla tavallaan.
Bazarov murahti, mutta sekä hän Arkady löytänyt elämän helpoksi Madame Odintsov n juuri
koska kaikki talon juoksi niin sujuvasti "kiskoilla".
Kuitenkin jotkut oli muuttunut niin nuorten miesten, sillä ensimmäisinä päivinä
oleskelunsa klo Nikolskoe.
Bazarov, jonka yhtiö Anna Sergeyevna ilmeisesti nauttinut, vaikka hän harvoin sovittu
hänen kanssaan, alkoivat näyttää varsin ennennäkemättömän merkkejä levottomuuksista, hän helposti ärtynyt,
puhui vastahakoisesti, usein katseli vihainen,
eikä voi istua samassa paikassa, kuin jos liikkui noin vastustamaton halu;
taas Arkady, joka oli kiistattomasti, joka koostuu hänen mieleensä, että hän oli rakastunut Madame
Odintsov, alkoi luopua itseään hiljainen melankoliaan.
Tämä melankoliaa, ei kuitenkaan estä häntä tekemästä ystävien kanssa Katya, se jopa
auttoi kehittämään entistä rakastava suhde hänen kanssaan.
"Hän ei arvosta minua!", Hän ajatteli.
"Olkoon niin ...! mutta tässä on sellainen henkilö, joka ei
inhottaa minua, "ja hänen sydämensä taas tunsi makeutta runsaasti tunteita.
Katya epämääräisesti ymmärsi, että hän hakee jonkinlaista lohdutusta hänen
yritys, eikä kieltänyt itseään viaton ilo ujo luottamuksellisen
ystävyys.
He eivät puhu toisilleen, Annan Sergeyevna läsnäolossa; Katya aina supistuivat
otettava itse mukaan hänen sisarensa pistävät silmät, kun taas Arkady tietysti voisi kiinnittää huomiota
että ei muuta kun hän oli lähellä
esine hänen rakkautensa, mutta hän tunsi tyytyväisiä Katya kun hän oli yksin hänen kanssaan.
Hän tiesi että se oli kuin hänen voimansa kiinnostusta Madame Odintsov, hän oli ujo ja
tappiolla, kun hän lähti hänen seurassaan, eikä ollut hänellä mitään erityistä sanottavaa hänelle, hän
oli liian nuori hänelle.
Toisaalta, jossa Katya Arkady tuntui kotona, hän kohteli häntä lempeästi
kannusti häntä puhumaan oman käsityksensä musiikista, romaaneja, runoja ja
muut trifles, huomaamattaan tai
tunnustaa, että nämä trifles kiinnostaa häntä myös.
Katya, hänen puolestaan ei häiritse hänen melankoliaa.
Arkady tuntui sovussa Katya, ja Madame Odintsov kanssa Bazarov, niin se yleensä
tapahtui, että kun kaksi pariskuntaa oli ollut yhdessä, kun he menivät pois
omille teilleen, varsinkin kävelylenkkejä.
Katya palvottu luonto, samoin Arkady, vaikka hän ei uskaltanut myöntää sitä, Madame
Odintsov, kuten Bazarov oli pikemminkin välinpitämättöminä luonnon kauneutta.
Jatkuva erottaminen ystävykset tuottanut seuraukset; niiden
suhde alkoi muuttua.
Bazarov luopui puhuu Arkady noin Madame Odintsov, hän pysäytti väärin
hänen "aristokraattinen tapoja", mutta hän jatkoi ylistystä Katya, ja neuvoi
Arkady vain hillitä häntä sentimentaalinen
taipumuksia, mutta hän kehuu olivat kiireisiä ja pintapuolinen, hänen neuvonsa oli kuiva ja
yleensä hän puhui paljon vähemmän Arkady kuin ennen ... hän näytti välttää häntä, hän oli sairas
kotonaan hänen seurassaan ...
Arkady havaittu kaiken tämän, mutta piti huomautuksensa itseään.
Todellinen syy tämän kaiken "uutuus" oli tunne innoittamana Bazarov Madame
Odintsov, tunne joka kerralla kidutettiin ja maddened häntä, ja hän olisi
nopeasti kiisti kanssa halveksiva naurusta
ja kyyninen hyväksikäyttö jos joku olisi edes etäisesti vihjasi mahdollisuuteen mitä
oli tapahtunut hänessä.
Bazarov oli kovasti naisten ja naisellista kauneutta, mutta rakkaus on ihanteellinen, tai
kuten hän sitä romanttista, tunne, hän kuvaili typeryys, anteeksiantamaton hulluutta, hän
pitää ritarillinen tunteita eräänlaisena
epämuotoisuus tai sairaus, ja oli enemmän kuin kerran ilmaisi hämmästyneenä, että
Toggenburg ja kaikki minnesingers ja trubaduurit ei ollut suljettuna
mielisairaalan.
"Jos nainen miellyttää sinua," hän tapasi sanoa, "yritä saada teidän loppuun, ja jos
en voi - hyvin, käännä selkääsi hänelle - on paljon enemmän hyviä kaloja meressä. "
Madame Odintsov vetosi häneen, huhut hän oli kuullut hänestä, vapauden ja
riippumattomuus hänen ajatuksiaan, hänen ilmeinen mieleen hänelle - kaikki näytti olevan hänen
eduksi, mutta huomasi pian, että hänen kanssaan hän
voinut "saada hänen loppu", ja kuten kääntää selkänsä hänelle, hän totesi, että hänen
oma hämmästys, hänellä ei ollut voimaa tehdä niin.
Hänen verensä oli tulessa suoraan hän ajatteli häntä, hän olisi helposti oppinut
bis verta, vaan jokin muu sai haltuunsa hänelle, mitä hän oli koskaan
sallittu, jossa hän oli aina pilkkasivat ja jossa hänen ylpeytensä kapinaan.
Hänen keskusteluja Anna Sergeyevna hän ilmaisi voimakkaammin kuin koskaan hänen
rauhallinen välinpitämättömyys minkäänlaiseen "romantiikan", mutta kun hän oli yksin, hän
närkästyneenä tunnustettu romantiikka itsessään.
Sitten hän menisi pois metsään, ja harppaus noin Smashing risuja tulleen
omalla tavallaan ja kirous hänen henkeään sekä hänen ja itsensä, tai hän voisi mennä
hayloft navetassa, ja itsepäisesti
sulkemalla silmänsä pakottaa itsensä nukkumaan, jossa tietenkään hän ei aina
menestyä.
Yhtäkkiä hän voisi kuvitella niitä siveä kädet Twining itse hänen kaulaansa,
jotka ylpeä huulet vastaamaan hänen suudelmia, jotka älykäs silmät etsivät kanssa
arkuus - kyllä, hellästi - hänen,
ja hänen päänsä meni ympäri, ja hän unohti itsensä hetkeksi, kunnes suuttumusta
keitetään taas hänessä.
Hän huomasi heittäytyvät kaikenlaisiin "häpeällisiä ajatuksia", aivan kuin piru olisi
pilkkasivat häntä.
Se tuntui hänestä joskus, että muutos tapahtuu myös Madame Odintsov,
että hänen kasvonsa ilmaisivat jotain epätavallista, että ehkä ... mutta siinä vaiheessa hän olisi
leima päällä, hio hänen hampaansa tai purra nyrkkiä.
Samaan aikaan hän ei ollut täysin väärässä.
Hän oli iskenyt Madame Odintsov mielikuvitusta, hän kiinnostunut hänestä, hän ajatteli
paljon hänestä.
Hänen poissa ollessaan hän ollut aivan tylsää, hän ei odota häntä malttamattomana,
mutta kun hän ilmestyi hän tuli heti elävämmäksi, hän nautti jätetään yksin
hänet ja hän nautti puhua hänelle, vaikka
kun hän vihainen hänelle tai loukkaantua hänen makuunsa ja hänen hienostunut tottumuksia.
Hän näytti innokkaita sekä testata häntä ja analysoida itseään.
Eräänä päivänä, kävely hänen kanssaan puutarhassa, hän yhtäkkiä ilmoitti äreä äänellä, että hän
tarkoitus lähteä pian mennä isänsä luona ... Hän kääntyi valkoinen, kuin jos
jotain oli piston sydämessään, hän
yllättynyt äkillistä kipua hän tunsi ja mietti pitkään jälkeenpäin, mitä se voisi
keskiarvo.
Bazarov oli kertonut hänelle hänen lähtönsä ilman ajatusta kokeilla vaikutusta
ja uutisten kimppuun, hän ei koskaan valmistettu tarinoita.
Samana aamuna hän oli nähnyt isänsä ulosottomies, Timofeich, joka oli hoitanut
häntä lapsena.
Tämä Timofeich, kokenut ja taitava pieni vanha mies, ja vaaleaan keltaiseen hiukset,
ahava punaiset kasvot ja pienet kyyneleet hänen kutistuu silmissä oli
ilmestyi aivan odottamatta edessä
Bazarov, hänen lyhyt turkki on paksu harmaa-sininen kangas, nahka vyö ja-tervatuotteet
saappaat. "Hullo, vanha mies, how are you?" Huudahti
Bazarov.
"Miten teet Jevgeni Vassilich?" Alkoi pikku ukko, hymyillen iloisesti, joten
että koko hänen kasvonsa heti peitossa ryppyjä.
"Mitä sinä olet tullut tänne?
He lähettivät löydät minulle, vai mitä? "" Kiinnostaisiko, sir!
Miten on mahdollista? "Mumisi Timofeich (hän muistaa tarkasti kieltoja hän oli
sai isännältään ennen kuin hän lähti).
"Me lähetettiin kaupunkiin master liiketoimintaan ja kuulla uutisia kunniasi, joten
me sammutetaan matkalla - hyvin - on katsomassa kunnia ... ikään kuin voisimme ajatella
että saattaisin sinua! "
"Kas niin, älä valehtele!" Bazarov keskeytti hänet lyhyt.
"Se ei käytä teeskentelemästä tämä on matkalla kaupunkiin."
Timofeich epäröi ja sanonut mitään.
"Onko isäni hyvin?" "Luojan kiitos, kyllä!"
"Ja äitini?" "Arina Vlasyevna myös kunnia olkoon Jumalalle."
"He odottavat minua, luulisin."
Vanha mies nojasi pieni pää toisella puolella.
"Oh, Jevgeni Vassilich, miten he odottavat sinua!
Uskokaa minua, se tekee sydämen särkee nähdä niitä. "
"Okei, okei, älä hiero sen sisään Kerro heille tulen pian."
"Tottelen," vastasi Timofeich huokaisten.
Kun hän lähti talosta hän veti lakkinsa alas molemmat kädet pään päälle, niin
kiipesivät osaksi rappeutunut kilpa kuljetus, ja lähti pois ravi, mutta ei
suuntaan kaupungin.
Päivän iltana sen päivän Madame Odintsov istui samassa huoneessa Bazarov taas
Arkadi käveli ylös ja alas sali kuuntelee Katya soittaa pianoa.
Prinsessa oli mennyt yläkertaan omaan huoneeseen, hän aina inhosi vieraita, mutta hän
paheksui erityisesti "uuden raivoisan hulluja", kuten hän kutsui heidät.
Pääasiassa huoneessa hän vain sulked, mutta hän teki varten, että omassa huoneessa on
puhkeamassa niin torrent väärinkäytön edessä hänen maid että korkki tanssivat
päätään, peruukki ja kaikki.
Madame Odintsov tiesi kaiken tästä. "Miten on, että ehdotatte lähteä
meille ", hän aloitti," entä lupaukset? "Bazarov valmistettu liikkumista yllätys.
"Mitä lupaa?"
"Oletko unohtanut? Sinun tarkoitus antaa minulle kemia
oppitunteja. "" Se ei voi mitään!
Isäni odottaa minua, en voi laittaa sitä pois enää.
Lisäksi voit lukea Pelouse et Fremy käsitteet Generales de Chimie; It'sa hyvä
varata ja selkeästi kirjoitettu.
Löydät kaiken mitä tarvitset. "" Mutta Muistatko sinä minulle vakuutettiin, että
Kirja ei ole paikka ... En unohda miten se laitetaan, mutta tiedättekö mitä
Tarkoitan ... etkö muista? "
"Se ei voi auttaa," toisti Bazarov. "Miksi pitäisi mennä?", Sanoi Madame Odintsov,
pudottamalla hänen äänensä. Hän vilkaisi häntä.
Hänen päänsä oli kaatunut takana nojatuolissa ja hänen käsivartensa, paljaana kyynärpää,
oli taitu helmaansa.
Hän vaikutti vaaleampi valossa yhden lampun peitetty läpikuultava paperi
sävy.
Laaja valkoinen mekko peitti kokonaan sen pehmeä folds, jopa vinkkejä hänen
jalat, myös ristissä, olivat tuskin näkyvissä. "Ja miksi minun pitäisi jäädä?" Vastasi Bazarov.
Madame Odintsov käänsi päänsä hieman.
"Kysyt miksi. Oletko eivät saaneet jäädä tänne?
Vai luuletteko ettei kukaan jää kun olet poissa? "
"Olen varma siitä."
Madame Odintsov oli hetken hiljaa. "Olet väärässä ajatellessaan niin.
Mutta en usko sinua. Et voi sanoa vakavasti. "
Bazarov edelleen istua liikkumattomana.
"Evgeny Vassilich, miksi ette puhu?" "Mitä minä sanon sinulle?
Ei ole mitään järkeä kadonneita ihmisiä, ja se koskee minua vielä enemmän kuin useimmat. "
"Miksi niin?"
"Olen yksinkertainen mielenkiinnoton henkilö.
En osaa puhua. "" Te kalastaa kehuja, Evgeny
Vassilich. "
"Se ei ole minun omia. Etkö tiedä itse, että siro
puoli elämää, joka arvostat niin hyvin, on kuin minun ulottumattomissa? "
Madame Odintsov puri nurkassa nenäliinansa.
"Voit ajatella mitä haluat, mutta en löydä sitä tylsää kun lähdet pois."
"Arkady pysyy", totesi Bazarov.
Madame Odintsov hieman kohautti olkapäitään.
"Se on tylsää minulle", hän toisti. "Niinkö?
Joka tapauksessa et tuntuu että pitkään. "
"Miksi luulet niin?"
"Koska sinä kertoi itse, että olet kyllästynyt vain, kun hallittu rutiini on
häiriintynyt.
Olet järjestänyt elämäsi niin nuhteettoman säännöllisesti, että ei voi olla
tahansa jäljellä sen tylsyydestä tai surua ... mistään tuskallista tunteita. "
"Ja sinun mielestäsi olen niin virheetön ... Tarkoitan, että olen järjestänyt
elämäni niin perusteellisesti ... "" Minun pitäisi ajatella niin!
Esimerkiksi viiden minuutin kello lyö kymmenen ja Tiedän jo etukäteen
että voit muuttaa minut ulos huoneesta. "" Ei, minä en käänny sinua, Evgeny
Vassilich.
Voit jäädä. Avaa että ikkuna ... tunnen puoli tukahdutettu. "
Bazarov nousi ja työnsi ikkunan, se lensi auki ja onnettomuudessa ... hän ei ollut
odotetaan sitä avata niin helposti, myös hänen kätensä vapisivat.
Pehmeä tumma yö katseli huoneeseen, jossa on lähes musta taivas, sen heikosti
kahina puita, ja tuoreen tuoksu puhdasta ulkoilmaan.
"Piirrä sokea ja istu alas", sanoi Madame Odintsov.
"Haluan pitää puhua sinulle ennen kuin lähdet pois.
Kerro jotain itsestäsi, et koskaan puhu itsestäsi. "
"Yritän puhua teille hyödyllisiä aiheita, Anna Sergeyevna."
"Olet hyvin vaatimattomia ... mutta haluaisin tietää jotain sinusta, perheestäsi
ja isäsi, joille te olette hylänneet meitä. "
"Miksi hän puhuu näin?" Ajatteli Bazarov.
"Kaikki tämä on varsin mielenkiinnoton", hän sanoi ääneen, "erityisesti sinulle.
Me olemme epämääräisiä ihmisiä. "
"Sinä pitävät minua ylimys?" Bazarov nosti silmänsä ja katseli
Madame Odintsov. "Kyllä", hän sanoi liioitellun kovuudessa.
Hän hymyili.
"Näen sinä tunnet minut hyvin vähän, vaikka tietysti väittää, että kaikki ihmiset ovat
samanlaisia ja että se ei kannata tutkittu henkilöitä.
Kerron tarinan elämästäni joskus ... mutta kerro ensin omasi. "
"Tiedän hyvin vähän", toisti Bazarov. "Ehkä olet oikeassa, ehkä todellakin
jokainen on arvoitus.
Sinä, esimerkiksi, voit välttää yhteiskunnan, löydät sen tylsiä - ja sinä kutsunut
opiskelijat pysyä kanssasi.
Mikä saa teidät, teidän kauneutta ja älykkyyttä, asuu pysyvästi
maa? "" Mitä?
Mitä sinä sanoit? "
Madame Odintsov väliin innokkaasti "kanssa ... minun kauneutta?"
Bazarov rypisti otsaansa.
"Älä välitä siitä", hän mutisi, "Halusin sanoa, että en oikein
ymmärtää, miksi maassa asuvat! "" Sinä et ymmärrä sitä ... vielä selität
itsellesi jotenkin? "
"Kyllä ... Oletan, että haluat pysyä yhdessä paikassa, koska olet itse
indulgent, kovasti mukavuutta ja helppokäyttöisyyttä ja hyvin välinpitämätön kaiken muun. "
Madame Odintsov hymyili jälleen.
"Olet ehdottomasti suostu uskomaan, että pystyn ovat vieneet mitään?"
Bazarov vilkaisi häntä hänen kulmiaan.
"Uteliaisuus - kenties, mutta millään muulla tavalla."
"Todellakin? No, nyt ymmärrän miksi on tullut
tällaisia ystäviä, olet juuri niin kuin minä - "
"Meistä on tullut ystäviä ..." Bazarov mutisi ja ontto ääni.
"Kyllä .... Miksi, olin unohtanut, että haluat mennä pois."
Bazarov nousi.
Lamppu paloi himmeästi tummuminen, eristetty tuoksuva huone, sokea huojuivat
aika ajoin ja anna edistää tuoreus yön ja sen
salaperäinen kuiskaa.
Madame Odintsov ei sekoita, vaan piilotettu jännitystä vähitellen otti haltuunsa
Hänen ... Se välittyi Bazarov. Hän yhtäkkiä tunsi olevansa yksin nuoren
ja kaunis nainen ...
"Minne olet menossa?", Hän sanoi hitaasti. Hän ei vastannut, ja vaipui tuolille.
"Ja niin pidätte minua tyyni, hemmoteltu, omahyväinen olento", hän jatkoi vuonna
samaan sävyyn ja ottamatta hänen silmänsä pois ikkunasta.
"Mutta minä tiedän niin paljon itsestäni, että olen onneton."
"Sinä onneton! Mitä varten?
Toki ei mitään merkitystä valheellisia juoruja! "
Madame Odintsov rypisti otsaansa. Hän oli järkyttynyt, että hän ymmärsi hänen
sanoja tällä tavalla.
"Tällainen juoru ei edes viihdyttää minua, Jevgeni Vassilich, ja olen liian ylpeä, jotta se
häiritse minua. Olen onneton, koska ... Minulla ei ole haluja,
Ei rakkaus elämään.
Katsot minua epäluuloisesti, mielestänne nämä ovat sanat aristokraatti, joka
istuu pitsi sametti tuoli.
En kiellä hetkeäkään että haluan mitä te kutsutte mukavuutta, ja samalla I
on vähän halua elää. Sovitettava tuo ristiriita parhaasi
voi.
Tietenkin kaikki on silkkaa romantiikka sinulle. "
Bazarov pudisti päätään, "Olet terve, itsenäinen ja rikas, mitä muuta on jäljellä?
Mitä haluat? "
"Mitä haluan", toisti Madame Odintsov ja huokaisi.
"Olen hyvin väsynyt, minä olen vanha, minusta tuntuu kuin olisin elänyt hyvin pitkään.
Kyllä, olen vanha - "hän lisäsi hiljaa piirustus päät hänen huivin yli hänen paljaat käsivarret.
Hänen silmänsä kohtasivat Bazarov n ja hän punastui hieman.
"Niin monet muistot ovat takanani, elämää Petersburg, rikkaus, niin köyhyys, niin minun
isän kuolema, avioliitto, niin matkustaminen ulkomaille, koska oli välttämätöntä ... niin monta
muistoja ja niin vähän kannattaa muistaa,
ja edessäni - pitkä, pitkä tie ilman päämäärää ... en ole edes halua
mennä. "" Oletko niin pettynyt ", kysyi Bazarov.
"Ei", vastasi Madame Odintsov, puhuu harkitusti, "mutta olen tyytymätön.
Uskon, että jos olisin vahvasti sidoksissa jotain ... "
"Haluat rakastua" Bazarov keskeytti hänet, "mutta et voi rakastaa.
Se on sinun onnettomuutta. "Madame Odintsov alkoi tarkastella
huivi yli hänen hihassa.
"Olenko kykene rakkauden?", Hän mutisi. "Tuskin!
Mutta olin väärässä vaatiessaan sitä onnettomuutta. Päinvastoin, henkilön olisi pikemminkin
sääli kun se tapahtuu hänelle. "
"Kun mitä tapahtuu hänelle?" "Falling in love."
"Ja mistä tiedät sen?" "Olen kuullut", vastasi Bazarov
vihaisesti.
"Olet flirttaillut", hän ajatteli. "Olet tylsää ja leikkivät kanssani
haluta mitään parempaa tekemistä, kun taas I. .. "Totisesti hänen sydämensä oli revitty.
"Sitä paitsi, saatat odottaa liikaa", hän sanoi, nojaa eteenpäin hänen koko
runko ja leikkivät laitamilla tuolistaan.
"Ehkä.
Haluan kaiken tai ei mitään. Elämää elämää, kun yksi ja luopumista
toinen epäröimättä ja täysin unohtunut.
Tai muuten parempaa ei ole mitään! "
"No", sanoi Bazarov, "ne ovat tasapuolisesti, ja olen yllättynyt, että toistaiseksi
et ... ole löytänyt mitä haluat. "" Ja luuletko, että olisi helppo antaa
itsensä jopa täysin mihinkään? "
"Se ei ole helppoa, jos alkaa pohtia, odottaa, arvioida oman arvon, tarkastelua
itse en tarkoita, vaan antaa itsensä unreasoningly on erittäin helppoa. "
"Miten joku voi auttaa arvostamisesta itseään?
Jos minulla ei ole mitään arvoa, niin kuka tarvitsee minun omistautumista? "
"Se ei ole minun asia, se on toisen henkilön tutkimaan minun arvoon.
Tärkeintä on osata uhrata itsensä. "
Madame Odintsov kumartui eteenpäin takana tuolistaan.
"Puhut kuin olisit kokenut kaiken itse", hän sanoi.
"Se sattui keksimään aikana meidän keskustelun, mutta kaikki se, kun
tiedä, ei ole minun alaani. "
"Mutta voitko omistaa itse varauksetta?"
"En tiedä. En halua ylpeillä. "
Madame Odintsov sanonut mitään ja Bazarov pysyi vaiti.
Äänet piano leijui jopa niihin salissa.
"Mistä johtuu, että Katja ei pelaa näin myöhään?" Havaittu Madame Odintsov.
Bazarov nousi. "Kyllä, se todella on myöhäistä nyt, kun sinulle
mennä nukkumaan. "
"Odota vähän, miksi sinun pitäisi kiirehtiä? ... Haluan sanoa yhden sanan teille."
"Mikä se on?" "Odota vähän", kuiskasi Madame Odintsov.
Hänen silmänsä lepäsivät Bazarov, tuntui kuin hän tutki häntä tarkkaavaisesti.
Hän käveli huoneen poikki, niin yhtäkkiä tuli hänen luokseen, hätäisesti sanoi "Hyvästi"
puristi kädessään niin, että hän melkein huusi ja lähti ulos.
Hän nosti pakatun sormensa hänen huulensa, puhalsi heidän päällensä, nousi sitten
impulsiivisesti hänen nojatuoli ja siirtyi nopeasti kohti ovea, kuin jos hän halusi
tuoda Bazarov takaisin ... maid tuli huoneeseen kantaen karahvi on hopeatarjottimella.
Madame Odintsov seisahtui, sanoi piika hän voisi mennä ja istui taas syvällä
ajatteli.
Hänen hiukset liukastui irti ja putosi pimeässä kela yli hänen harteillaan.
Lamppu kesti polttaa pitkään hänen huoneessaan kun hän vielä istui siellä
liikkumatta, vain ajoittain hieroo käsiään, jotka pureman kylmä
yöilma.
Bazarov palasi makuuhuoneeseen kaksi tuntia myöhemmin, hänen saappaat märkä kastetta, etsivät
epäsiisti ja synkkä.
Hän löysi Arkady istuu kirjoituspöydän kanssa kirjan käsissään, takkinsa napit
kaulaan asti. "Ei sängyssä vielä?", Hän huudahti, mitä
kuulosti mielipahaa.
"Te istuivat pitkän aikaa Anna Sergeyevna tänä iltana", sanoi Arkady
vastaamatta hänen kysymykseensä.
"Kyllä, minä istuin hänen kanssaan koko ajan soitit pianoa Katerina
Sergeyevna. "" En pelaa ... "aloitti Arkadi ja
pysäytetty.
Hänestä tuntui, että kyyneleet olivat nousussa hänen silmänsä ja hän ei halua itkeä edessä hänen
sarkastinen ystävä.
>
Isät ja pojat Ivan Turgenev 18 RYHMÄ
Seuraavana päivänä, kun Madame ODINTSOV tuli alas TEA, Bazarov istui pitkään taivutus
yli hänen kuppi, sitten yhtäkkiä vilkaisi häntä ... hän kääntyi häntä kohti kuin jos hän olisi
kosketti häntä, ja hän luulin että hänen kasvonsa olivat vaaleammat, koska iltana.
Hän pian lähti omaan huoneeseen ja ei uusiutumaan asti aamiaista.
Se oli satanut lähtien aikaisin aamulla, joten ei ollut kysymys menee kävelee.
Koko puolue kokoontui salissa.
Arkady otti viimeinen numero lehden ja alkoi lukea.
Prinsessa, kuten tavallista, yritti ensin esittää vihainen yllättyneenä hänen kasvojen
ilmaisua, ikään kuin hänet olisi tekemässä jotain sopimatonta, sitten tuijotti vihaisesti
häntä, mutta hän ei kiinnittänyt huomiota häneen.
"Evgeny Vassilich", sanoi Anna Sergeyevna, "menkäämme huoneeseeni.
Haluan kysyä teiltä ... puhuitte oppikirja eilen ... "
Hän nousi ylös ja meni ovelle.
Prinsessa katseli ympärilleen kuin hän halusi sanoa: "Katsokaa minua, kuinka järkyttynyt olen!"
ja taas tuijotti Arkady, mutta hän vain nosti päänsä, ja vaihtaa katseita
ja Katya, lähellä jota hän istui, hän jatkoi lukemista.
Madame Odintsov käveli nopeasti osaksi työhuoneessaan.
Bazarov seurasi korottamatta silmänsä ja vain kuuntelemalla herkkä
havina ja kahinaa hänen silkki mekko lipuu hänen eteensä.
Madame Odintsov istui samassa nojatuolissa jossa hän oli istunut illalla
ennen, ja Bazarov myös istuutui hänen entisessä paikassa.
"No, mikä tuon kirjan nimi on?" Hän alkoi sen jälkeen lyhyt hiljaisuus.
"Pelouse et Vapaa Käsitteet Generales ...", vastasi Bazarov.
"En kuitenkaan voi suositella sinulle myös Ganot, Traite élémentaire de Physique
Experimentale. Tuossa kirjassa piirroksia ovat selkeämpiä,
ja kun täydellinen oppikirja - "
Madame Odintsov ojensi kättään. "Evgeny Vassilich, anteeksi, mutta en
Kutsumme sinut tänne keskustelemaan oppikirjoja. Halusin mennä meidän keskustelun ja
viime yönä.
Menit pois niin äkkiä ... Se ei pitkästyttää teitä? "
"Olen palveluksessanne, Anna Sergeyevna. Mutta mitä olivat puhumme viime yönä? "
Madame Odintsov heittää syrjäsilmäys klo Bazarov.
"Puhuimme onnea, uskon.
Kerroin itsestäni.
Muuten, äsken mainitsin sanan "onni".
Kerro minulle, miksi se, että vaikka nautimme, esimerkiksi musiikki, kaunis
Illalla tai keskustelun miellyttävä ihmisiä, kaikki näyttää olevan melko aavistuksen
mittaamaton onni olemassa jossain
toisistaan, eikä aitoa onnea, kuten, tarkoitan, kun voimme itse todella on?
Miksi se on? Tai ehkä koskaan kokea tuollaista
tunteen? "
"Tiedäthän sanonnan," Onnellisuus on silloin emme ole, "vastasi Bazarov.
"Sitä paitsi sinä kertoi eilen, että olette tyytymättömiä.
Mutta se on kuten sanot, ei tällaisia ajatuksia koskaan tulla päähäni. "
"Ehkä ne näyttävät naurettavalta teille?" "Ei, he eivät vain anna päätäni."
"Todella.
Tiedättekö, haluaisin mielelläni tietää, mitä ette ajattele? "
"Miten? En ymmärrä sinua. "" Kuulkaa, olen jo pitkään halunnut avoimesti
puhua kanssasi.
Ei tarvitse kertoa sinulle - tiedät sen itse - että et ole tavallinen
henkilö, olet vielä nuori - koko elämäsi edessänne.
Sillä mitä sinä valmistelee itse?
Mitä tulevaisuus odottaa sinua? Haluan sanoa, mihin tarkoitukseen sinä tavoitteena
at, mihin suuntaan muutat, mikä on sydämessäsi?
Lyhyesti sanottuna, kuka ja mikä sinä olet? "
"Sinä minulle yllätyksenä, Anna Sergeyevna. Te tiedätte, että minä opiskelen luonnon
tiede ja jotka I. .. "" Niin, kuka sinä olet? "
"Olen jo kertonut teille, että aion olla piirin lääkäri."
Anna Sergeyevna teki kärsimätön liikettä. "Mitä sanot noin?
Et usko sitä itse.
Arkady voisi vastata minulle näin, mutta ei sinua. "
"Miten Arkady tulla?" "Stop!
Onko mahdollista voisitte tyytyä itseäsi niin nöyrä uran, eivätkä sinua
aina ilmoittaa, että lääke ei ole sinulle?
Sinä - kanssa tavoitteena - piiri lääkäri!
Voit vastata minulle tuollainen pannakseen minut pois, koska sinulla ei luota minuun.
Mutta tiedätkö, Jevgeni Vassilich, minun pitäisi pystyä ymmärtämään sinua, olen myös ollut
huono ja kunnianhimoinen, kuten sinä, ehkä menin läpi samat kokeet kuin sinä. "
"Tuo kaikki on hyvin, Anna Sergeyevna, mutta suokaa anteeksi ...
Minulla ei ole tapana puhua vapaasti itsestäni yleisesti, ja on niin
kuilun sinä ja minä ... "
"Millä tavalla kuilu? Tarkoitatko kertoa minulle kerran, että olen
aristokraatti? Tarpeeksi tästä Jevgeni Vassilich, ajattelin
Olin vakuuttunut, että et ... "
"Ja lisäksi kaikki, että" katkesi Bazarov, "kuinka haluamme puhua ja ajatella
tulevaisuudesta, josta suurin osa ei riipu itseämme?
Jos tilaisuus kääntyy tehdä jotain - niin paljon paremmin, ja jos se
ei kasva - ainakin voi olla iloinen, että yksi ei ole toimettomana juorut siitä
etukäteen. "
"Sinä soittaa ystävällisen keskustelun juorut! Tai ehkä pitää minut nainen
arvotonta itseluottamusta? Tiedän halveksit meitä kaikkia! "
"En halveksi sinua, Anna Sergeyevna, ja tiedät sen."
"Ei, en tiedä mitään ... mutta Oletetaan niin.
Ymmärrän haluttomuus puhua tulevaisuuden uraa, vaan mitä on
tapahtuu sisällänne nyt ... "" Kun paikka! "toisti Bazarov.
"Ikään kuin olisin jonkinlainen hallituksen tai yhteiskunnan!
Joka tapauksessa, se on täysin mielenkiinnoton, ja lisäksi, voi henkilö
aina puhua ääneen kaikesta mikä "tapahtuu" sisimpään! "
"Mutta en ymmärrä, miksi sinun ei pitäisi puhua vapaasti kaikesta sinulla on
sydän. "" Osaatko? "kysyi Bazarov.
"En voi", vastasi Anna Sergeyevna jälkeen Hetkeäkään epäröimättä.
Bazarov painoi päänsä. "Olet onnekkaampi kuin minä"
"Kuten haluat", hän jatkoi, "mutta silti jokin sanoo minulle, että emme pääse
tuntevat toisensa turhaan, että meistä tulee hyviä ystäviä.
Olen varma, että - kuinka saan sanoa - sinun rajoitus, voit varata häviävät
lopulta. "" Joten olet huomannut minua varaukseen ... ja
miten laitat sen - rajoitus? "
"Kyllä." Bazarov nousi ja meni ikkunaan.
"Ja haluaisit tietää syyn tämän varauksen, haluaisit tietää
tapahtuu minussa? "
"Kyllä," toisti Madame Odintsov, eräänlaisen kauhun joita hän ei aivan
ymmärtää. "Ja et ole vihainen?"
"Ei."
"No?" Bazarov seisoi selin häneen.
"Minäpä kerron teille sitten, että minä rakastan sinua kuin hullu, kuin hullu ... Huomaat, että olet saanut
että minusta pois. "
Madame Odintsov nosti molemmat kätensä hänen edessään, mutta Bazarov painoi
otsa vasten ikkunalasia. Hän hengittää kovaa, koko ruumis
vapisi näkyvästi.
Mutta se ei ollut vapinaa nuoruuden arkuuden, ei makea kunnioitusta ensimmäisen
toteamaan käytössään hänelle: se oli intohimo pelaajan sisällä häntä, voimakas
raskas intohimo ei toisin raivoa ja ehkä
sukua sille ... Madame Odintsov alkoi tuntua niin peloissaan ja sääliä häntä.
"Evgeny Vassilich ...", hän mutisi, ja hänen äänensä soi ja tajuton hellyydellä.
Hän kääntyi nopeasti ympäri, heitti ahmiva katsomaan häntä - ja takavarikoi molemmat kätensä, hän
yhtäkkiä painoi häntä.
Hän ei vapauta itseään heti hänen syliinsä, mutta hetkeä myöhemmin hän oli
seisoo kaukana nurkkaan ja etsii sieltä klo Bazarov.
Hän ryntäsi häntä kohti ...
"Sinä väärin", hän kuiskasi hätiköityjä hälytys.
Tuntui, että jos hän olisi yksi askel hän olisi huusi ...
Bazarov puri huuliaan ja lähti ulos.
Puoli tuntia myöhemmin piika antoi Anna Sergeyevna muistio Bazarov, se
koostui vain yksi rivi: "Olenko lähteä tänään, vai voinko lopettaa huomiseen?"
"Miksi lähdet?
En ymmärrä sinua - et ymmärtänyt minua, "Anna Sergeyevna vastasi,
mutta itse hän ajatteli "En ymmärtänyt itseäni myöskään."
Hän ei näytä itse asti päivällisellä ja pidetään kävely ylös ja alas hänen huoneeseensa, jossa
kätensä selän taakse, joskus pysähtyen ikkunan eteen tai
peili, ja joskus hitaasti hieroen
nenäliina yli hänen kaula, johon hän tuntui silti tuntea palavan paikalla.
Hän kysyi itseltään, mitä oli pakko hänen päästä että hänestä ulos, koska Bazarov oli
ilmaisi, turvaamaan hänen luottamuksensa, ja onko hän oli todella epäillään
mitään ... "Minä olen syyllinen", hän totesi
ääneen, "mutta en olisi voinut ennakoida tätä."
Hän tuli mietteliäs ja punastui, kun hän muistutti Bazarov on lähes eläin kohtaavat
hän ryntäsi häntä ...
"Vai?", Hän yhtäkkiä lausuttu ääneen, pysähtyi ja pudisti kiharat ... hän kiinni
nähdessään itsensä peilistä, hän heitit takaisin pää, jossa salaperäinen hymy
puoliksi suljettu, puoliksi auki silmät ja huulet, kertoi
häntä, tuntui, että flash jotain jossa hän itse todella hämmentynyt ...
"Ei", hän päätti viimein.
"Jumala yksin tietää mihin se johtaa, hän ei leikkimistä kanssa, kun kaikki, rauhaa
on parempi kuin mikään muu maailmassa. "
Hänen oma mielenrauha ei järkyttynyt, mutta hän tunsi surua ja kerran jopa
purskahti itkuun, tietämättä miksi - muttei huomioon loukkaus hän oli juuri
kokenut.
Hän ei olla loukkaantunut, hän on taipuvainen tuntea syyllisyyttä.
Vaikutuksen alaisena eri sekavan impulsseja, tietoisuus että elämä oli
ohi häntä, himo uutuus, hän oli pakottanut itsensä siirtyä
Tietyn pisteen pakotti itsensä myös etsiä
pidemmälle - ja siellä hän oli nähnyt edes kuilun, mutta vain pelkkä tyhjyys ... tai
jotain hirveä.
>