Tip:
Highlight text to annotate it
X
LUKU 6 MADEMOISELLE
Olipa kerran…
Vuonna 1920 Cocosta tuli "Mademoiselle".
Eurooppaan oli syntynyt hauras rauha,
ja naiset omaksuivat Chanelin tyylin, joka
antoi heille oikeuden mukavuuteen.
Coco, joka oli juuri menettänyt elämänsä rakkauden,
tukahduttaa surunsa Venetsiassa
Misia ja José Maria Sertin seurassa.
Olipa kerran… Misia:
venäläinen ystävätär, uskollinen ja kunnioitusta herättävä,
arvoituksellinen muusa, ystävällinen imartelija, inspiraatio Proustille,
juhlittu pianisti sekä malli Toulouse-Lautrecille,
Renoirille, Bonnardille ja Vuillardille.
Misia saa Mademoisellen
rakastumaan Italiaan ja venäläiseen balettiin sekä
esittelee hänet ystävilleen Cocteaulle, Stravinskille,
Djagileville, Ravelille ja Picassolle.
Olipa kerran…
Taiteilijoiden rakastama muodinluoja.
Hän suunnittelee asuja Dullinin ja Cocteaun
teatteriesityksiin,
rahoittaa Kevätuhri-baletin,
antaa kodin Stravinskille perheineen,
auttaa Cocteauta raitistumisessa
ja järjestää tahdikkaasti Djagilevin hautajaiset Venetsiassa.
Olipa kerran…
Varakas venäläinen,
suuriruhtinas Dimitri, joka
oli paennut suurta bolševikkivallankumousta –
surusilmäinen rakastaja.
Mademoiselle on häntä kahdeksan vuotta vanhempi.
Dimitri tuo hänen kokoelmiinsa vaikutteita Venäjän aroilta, kuten
kirjailuja, turkiksia ja bysanttilaisia koruja.
Dimitrin ansiosta Mademoiselle tapaa Ernest Beaux'n,
tsaarien parfymöörin, joka luo vuonna 1921 kaikkien aikojen parfyymin:
N°5.
Olipa kerran…
Englantilainen herrasmies, jonka eleganssissa on muutakin
ylellistä kuin aristokraattinen tausta: Westminsterin herttua,
Englannin rikkain mies.
Gabrielle inspiroituu herttuan tweed-takeista ja neulepuseroista,
hänen miespalvelijoidensa liiveistä ja hänen matruusiensa lakeista.
He rakastuvat.
Westminsterin herttua kutsuu Cocon koteihinsa ja huvijahdeilleen,
lähettää yksityisen junan noutamaan häntä ja hukuttaa hänet kukkiin ja koruihin.
Rakkaus kuihtuu pian, eikä Cocosta koskaan tule herttuatarta.
Olipa kerran…
Musta ottaa vallan.
Oopperassa riemunkirjavien leninkien keskellä
Gabrielle Chanel toteaa inhoavansa aikakautta ja vannoi:
"Hitto soikoon, vielä minä puen nämä naiset mustiin."
Musta oli ollut varattu palvelijoille ja suruasuihin,
mutta nyt siitä tulee muotiväri ja avain Chanelin menestykseen.
Syntyy pikkumusta.
Olipa kerran…
Gabrielle Chanel yhdisteli
mielellään pukukoruja arvokkaisiin jalokiviin.
Hän moittii naisia siitä, että he
kantavat kaulassaan koko omaisuuttaan, ja toteaa:
"karaatit eivät ratkaise, vaan annettu vaikutelma."
Olipa kerran…
Riemuvoitto.
Koko maailma haluaa käyttää CHANELin vaatteita, Hollywood mukaan lukien.
Gabrielle kuitenkin jättää pian taakseen
valkokankaiden oikut, palaa Ranskaan ja
asettuu Ritziin.
Olipa kerran…
Vuoden 1936 keväällä Front populaire -liike nousee, ja yrityksen
perustajan vastassa on 4 000 lakkoilevaa työläistä.
Työläiset uhmaavat häntä.
Periksiantamaton Mademoiselle joutuu nyt taipumaan.
Olipa kerran…
Toinen maailmansota syttyi.
55-vuotias maineensa huipulla oleva
Gabrielle Chanel sulkee rue Cambonin ateljeensa.
Hän vetäytyy Sveitsiin vakuuttuneena siitä,
että muodin aika on ohi.
Mademoisellen tapana oli kuitenkin sanoa,
että hän halusi olla mukana kaikessa,
eikä hänen tarunsa ollut lähelläkään loppua…