Tip:
Highlight text to annotate it
X
Se ei johdu siitä, että minulla olisi niin paljon tahdonvoimaa, tai että olisin niin taitava.
Jotkut tulevat taputtamaan minua olkapäälle
ja ovat ylpeitä minusta, että olen saanut jotain sellaista aikaiseksi,
mutta eihän se ole minun ansiota, vaan Pyhän Hengen.
Sehän minusta sai otteen, ilman sitä olisin ollut avuton.
Olen siis todella iloinen Pyhästä Hengestä.
Vartuin äitini kanssa, joka oli eronnut ja minulla oli kaksi veljeä.
Ja siinä ympäristössä, jossa kasvoimme muodostui poikajengi
joka alkoi varastelemaan.
Tunsin kyllä, että se oli väärin, mutta se oli eräällä tapaa jännittävää
ja varojen saaminen merkitsi enemmän kuin pelko kiinnijäämisestä.
Ja omatunto alkoi pikkuhiljaa vaimenemaan, eikä enää muistuttanut niin paljon tällaisista asioista.
Minullahan oli kristitty isä ja kristitty isoisä,
niinpä olin kuullut jonkin verran Jumalasta ja hyvänä ja oikeudenmukaisena olemisesta.
ja ajan myötä, nämä asiat alkoivat toden teolla vetämään minua.
Olen kai oikeastaan aina tuntenut sisälläni Jumalan vetävän minua,
olen aina ollut uskovainen vaikka elin niin kuin elin.
Poikajengi, jossa Raymond oli, kehittyi huonompaan suuntaa, aina vain huonommille teille.
Murrot olivat yhä vakavampia ja summat kasvoivat.
Ajan myötä myös huumeet tulivat kuvaan.
Siihen aikaan, ennen kaikkea hasis, oli hyvin suosittua.
Useat ystävistäni, minä mukaan lukien - kokeilivat amfetamiinia ja kokaiinia.
Olin ehkä 18- tai 19-vuotias, juuri ennen kuin käännyin, kokeilimme sitä.
Useat ystävistäni menivät pidemmälle ja päätyivät heroiiniin.
Täällä se tapahtui. Täällä huumeiden välittäminen tapahtui. Tästä meni portaat alas
ja tästä meni pakoreitti, ja tästä, pääsi karkuun kumpaakin kautta.
Ja tänne pystyimme myös pääsemään pakoon.
Täällä oli ikään kuin keskus, täällä meillä oli kolme tietä pakoon.
Ei, se oli siis tyhjyyttä, tunsin itseni oikeastaan todella ulkopuoliseksi
tunsin, etten oikeastaan kuulunut siihen ympäristöön jossa olin,
tunsin itseni aina ulkopuoliseksi.
vaikka olin keskellä sitä, ja se johtui varmaankin siitä kaipauksesta, mikä minulla oli sydämessäni.
Joskus itkin ja kuljin ympäriinsä rukoillen Jumalaa tunsin, että olin todella riutuva sielu.
olin kaukana poissa ja minulla oli valtava hätä sisälläni,
jota en pystynyt tyydyttämään sillä tavoin miten elin.
Mutta sitten olin linnan puistossa, jossa huumausaineita välitettiin
näin yhden ystävän tulevan vastaan, enkä halunnut hänen näkevän minua siellä,
niinpä menin toiselle puolelle puistoa, paikkaa kutsutaan nimellä Abelhaugen.
ja siellä tunsin, että sain Armon ylleni.
Ei, nyt se on loppu.
Nyt haluan aloittaa jotain aivan uutta.
Se vain putosi ylleni: "Nyt se on loppu".
Se mitä tapahtuu, kun kääntyy ja tekee päätöksen,
en tuntenut mitään, tunsin vain että olin tehnyt päätöksen,
ja tulin koetelluksi todella nopeasti, heti seuraavana päivänä
silloin vanhat ystäväni olivat siellä, ja tulin koetelluksi saman tien.
Mutta silloin tuli se päätös, jonka olin tehnyt etukäteen illalla "ei" -siinä halusin pysyä lujasti.
Ja vaikka mieleni teki olla mukana polttamassa
ja halusin olla mukana tekemässä samaa, kuin muutkin niin sanoin "ei".
Ja olen ajatellut sitä jälkeenpäin, on kirjoitettu, että Jumala antaa Henkensä niille, jotka tottelevat häntä.
Niin sen kautta, että olin kuuliainen - ilman tunteita,
mutta olin kuuliainen
Niin Jumala lähetti Pyhän Henkensä minulle.
ja minulle kävi todella hyvin, leijailin taivaissa,
ja tunsin todella Jumalan läsnäolon pitkän aikaa.
Niin onnekseni isäni oli kristitty ja pystyin ottamaan yhteyttä häneen.
Ensimmäisenä iltana kääntymisen jälkeen aloin yrittää saada yhteyttä häneen.
Kun Raymond oli kääntynyt, selvitti hän kaikki asiansa nuoruusajaltaan.
Siitä tuli kaksi täyteen kirjoitettua A4-arkkia.
Jonkin ajan jälkeen hän tuli tekemisiin Brunstadin Kristillisen Seurakunnan kanssa.
Täällä, pikkupoika! Otammeko sen? Onko se sinun uusi takkisi?
Noniin, katsotaanpa. Otammeko ongenvavan mukaan?
Isä, haluan mennä onkimaan!
Se on niin, kuin kääntyy ja tulee onnelliseksi ja iloiseksi, vapaaksi,
niin ei mene kauaakaan, ennen kuin se luonto, joka meillä on syntymästämme asti
joka minussa oli saanut aikaan nämä rajut vaikutukset,
ja joka on edelleen voimassa vaikka olen tullut kristityksi.
Silloin tulee tehdä työtä ja myös sisällämme alkaa taistelu
koska silloin kohtaamme luontomme. Ja tulla vapaaksi siitä luonnosta, vaatii taistelua.
Oi, se on melko pelottavaa! Etkö pelkää että tiput?
- Todella mukavaa!
Se on se sisäinen muutos, joka on todella vahva todiste siitä, että Jumala elää,
ja voi tehdä jotakin sisimmässämme.
Täytyy sanoa, että omalla kohdallani, mielestäni elämä on valtavan mielenkiintoista
ja elän hyvin yksinkertaista arkipäivää, käyn töissä ja olen kotona.
Se ei ole mitenkään erikoista elämää, mutta se sisäinen elämä, joka päivä on uusi päivä.
olen vain uskomattoman iloinen siitä mahdollisuudesta ja tilaisuudesta jonka olen saanut
ja jonka kuka tahansa ihminen voi ottaa vastaan
joka ikinen ihminen, meillä on mahdollisuus niin pitkään kun elämme, saada osaa evankeliumista,
riippumatta siitä kuinka pohjalla olemme ja kuinka huonosti meillä menee, niin Jumala voi nostaa meidät ylös
ja tehdä meissä aivan uuden työn.