Tip:
Highlight text to annotate it
X
Hyvät toverit,
Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin.
Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.
Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa.
Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto.
Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.
Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi.
Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä.
Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.
Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä.
Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.
Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut - vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan.
Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella.
Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.
Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta.
Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa.
Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.
Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta.
Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.
Monia muitankin ongelmia on.
Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin
sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.
Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute.
Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa.
Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla.
Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.
EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun.
Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa - ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.
Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä -
joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin.
Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään.
Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.
Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle.
Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat.
He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan.
Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.
Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan.
Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan,
keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan.
Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.
Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän.
Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta.
Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.
Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla.
Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista.
Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.
Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi.
Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta,
kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille.
Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.
Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa.
Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme.
On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.
Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja.
Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.
Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista.
Niillä on keskeisen tärkeä merkitys - vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.
Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.