Tip:
Highlight text to annotate it
X
Kanssakäymisemme ihmisten kanssa koostuu pääosin siitä -
että keskustelemme ja arvioimme lähimmäistemme käyttäytymistä.
Sen takia olen vapaaehtoisesti luopunut kaikesta yhdessäolosta.
Vanhoina päivinäni minusta on tullut yksinäinen.
Elämäni on ollut täynnä kovaa työtä ja olen kiitollinen siitä.
Se alkoi raatamisena elannon eteen-
ja muuttui rakkaudeksi tieteeseen.
Minulla on poika, joka myöskin on lääkäri.
Hän asuu Lundissa ja on ollut jo vuosia naimisissa.
Avioliitto on lapseton.
Äitini elää edelleen.
Hän on elinvoimainen korkeasta iästään huolimatta.
Vaimoni Karin kuoli monta vuotta sitten.
Päivällinen on valmis, professori Borg.
Kiitos.
Minulla on onni omistaa hyvä taloudenhoitaja.
Pitää ehkä lisätä, että olen vanha pedantti-
mikä on joskus ollut melko rasittavaa-
sekä itselleni että ihmisille, jotka joutuvat elämään lähelläni.
Nimeni on Eberhard Isak Borg. Olen 78-vuotias.
Huomenna minut vihitään riemutohtoriksi-
Lundin tuomiokirkossa.
MANSIKKAPAIKKA
Aamuyöstä lauantaina 1. kesäkuuta näin kummallisen ja ikävän unen.
Olin eksynyt aamukävelylläni vieraaseen kaupunginosaan-
jonka kadut olivat autiot ja talot ränsistyneet.
Onko professori sairas?
Agda-neiti, laittakaa minulle syötävää. Otan auton.
Professori kiltti, menkää nukkumaan.
Tuon kahvin yhdeksältä ja lähdemme kymmeneltä, kuten sovimme.
Voin lähteä syömättäkin.
Kuka pakkaa frakkinne? - Teen sen itse.
Miten minun käy? - Agda-neiti voi lähteä mukaani -
tai matkustaa lentokoneella, ihan miten hän haluaa.
Vuoden päivät olen iloinnut siitä että näen -
miten professori vihitään riemutohtoriksi.
Olemme järjestäneet kaiken parhaalla tavalla -
ja sitten professori haluaakin matkustaa autolla.
Promootio on vasta kello viideltä.
Jos lähden heti, minulla on 14 tuntia aikaa.
Kaikki menee pilalle.
Mitä sanoo professorin poika, joka odottaa Malmön lentokentällä?
Agda-neiti saa keksiä jonkin selityksen.
Jos professori ottaa auton, minä en osallistu promootioon.
Kuulkaahan, Agda-neiti.
Siitä vain, pilatkaa elämäni juhlallisin päivä.
Emmehän me ole aviopari, Agda-neiti. - Siitä kiitän Luojaa joka ilta.
74 vuoden ajan olen kuunnellut omaa järkeäni -
eikä se petä minua tänäänkään. - Onko se Agda-neidin viimeinen sana?
Kyllä on.
Itsekseni kyllä jupisen ilkeistä vanhoista miehistä -
jotka eivät lainkaan ajattele niitä -
jotka ovat palvelleet heitä uskollisesti 40 vuoden ajan.
On käsittämätöntä, että neiti on hallinnut minua kaikki nämä vuodet.
Sana vain, niin siitä tulee loppu. - Minä lähden nyt autolla -
ja Agda-neiti saa tehdä mielensä mukaan.
Olen aikuinen mies, enkä kaipaa neidin komentelua.
Kukaan ei pakkaa niin kuin neiti. - Vai niin.
Vanha hapannaama. - Keitänkö pari kananmunaa?
Se olisi ystävällistä. Kiitos, kiltti Agda-neiti.
Riemutohtori! Hitto kuinka typerää.
Tiedekunta saisi nimittää minut mieluummin riemuidiootiksi.
Ostan tädille jotakin, jotta hän leppyy.
Vihaan pitkävihaisia ihmisiä. Minä en tekisi pahaa kärpäsellekään.
Vielä vähemmän Agda-neidille.
Ottaako professori paahtoleipää? -Älkää vaivautuko minun takiani.
Mitäs hän vihoittelee?
Eikö neidille maistu kupillinen? - Ei, kiitos.
Huomenta, Isak-setä.
Miksi poikani vaimo on hereillä tähän aikaan?
On vaikeaa nukkua, kun sinä ja Agda-täti huudatte niin että raikaa.
Ei täällä kukaan ole huutanut. - Ei todellakaan.
Lähdetkö autolla Lundiin? - Niin ajattelin.
Saanko tulla mukaan? - Lähdetkö kotiin?
Kyllä, haluan kotiin. - Evaldin luokse?
Sinun ei tarvitse kysyä syytä. Jos olisi varaa, menisin junalla.
Totta kai saat tulla mukaan. - Tulen kymmenen minuutin päästä.
Voi hyvänen aika.
Älä polta, ole kiltti. En siedä tupakansavua.
Unohdin sen. - Naisten tupakointi pitäisi kieltää lailla.
Kaunis ilma. - Niin on, mutta painostava.
Taitaa tulla ukkonen. - Niin kai,
Sikari on toinen asia. Se stimuloi ja rentouttaa. Se on miesten pahe.
Mitä paheita naisilla saa olla? - Itkeminen, lasten tekeminen -
ja lähimmäisten haukkuminen.
Kuinka vanha sinä oikein olet? - Miksi kysyt?
Muuten vain. Miten niin? - Tiedän miksi kysyit.
Vai niin.
Sinä et pidä minusta, et ole koskaan pitänyt.
Tunnen sinut vain appenani. - Miksi menet kotiin?
Pelkkä päähänpisto, ei muuta. - Evald sattuu olemaan poikani.
Niin on. - Me olemme samanlaisia, meillä on periaatteemme.
Ei tarvitse kertoa. - Esimerkiksi se laina.
Tiedän mitä aiot sanoa.
Hänen piti maksaa se, kun hänestä tuli dosentti.
Hänelle on kunnia-asia lyhentää sitä 5 000 vuodessa, aina vain.
Sovittu mikä sovittu. - Meistä ei koskaan tule vapaita -
ja poikasi tappaa itsensä työllä. - Onhan sinulla omat tulosi.
Olet valtavan rikas etkä tarvitse niitä rahoja.
Sovittu mikä sovittu. Tiedän, että Evald ymmärtää minua.
Mahdollisesti. Mutta hän myös vihaa sinua.
Mitä sinulla on minua vastaan?
Vastaanko rehellisesti? - Minähän kysyin.
Olet vanha egoisti, Isak-setä.
Olet häikäilemätön -
etkä ole koskaan kuunnellut muita kuin itseäsi.
Naamioit sen hyvin herrasmies- mäisyytesi ja charmisi taakse.
Olet kivenkova egoisti, mutta sinut kuvaillaan suureksi ihmisystäväksi.
Me, jotka tunnemme sinut, tiedämme kuka olet.
Meitä sinä et huijaa.
Muistatko esimerkiksi sen, kun tulin luoksesi kuukausi sitten?
Kuvittelin typerästi, että auttaisit minua ja Evaldia.
Pyysin saada asua luonasi muutaman viikon. Muistatko, mitä vastasit?
Sanoin, että tottahan toki saat asua luonani.
Sanoit näin, vaikka oletkin kai unohtanut:
"Älä yritä vetää minua avio-ongelmiinne" -
"sillä en välitä niistä. Jokainen hoitakoon omat asiansa."
Sanoinko niin? - Sanoit enemmänkin.
Johan on. - Sanoit sanatarkasti näin:
"En kunnioita henkistä kärsimystä, joten älä valita minulle."
"Jos kaipaat henkistä onaniaa, järjestän sinulle puoskarin."
"Tai papin, sehän on nyt muotia."
Sanoinko niin? - Olet jyrkkä tuomioissasi.
Olisi kauheaa olla jollakin tapaa riippuvainen sinusta.
Totta puhuen olen viihtynyt hyvin, kun olet asunut luonani.
Kuin kissa. - Kissa tai ihminen.
Olet kerrassaan mainio nuori nainen ja on ikävää, että vihaat minua.
En minä vihaa sinua. - Etkö?
Minä säälin sinua. - Säälit?
Haluaisin kovasti kertoa uneni, jonka näin viime yönä.
En ole kovin kiinnostunut unista. - Etpä tietenkään, sehän on selvä.
Minne sinä ajat? - Näytän sinulle jotakin.
Asuimme täällä joka kesä elämäni ensimmäiset 20 vuotta.
Meitä oli kymmenen sisarusta. Ehkä tiedätkin sen.
Asuuko täällä nyt ihmisiä? - Ei tänä kesänä.
Käyn uimassa, jos sinulle sopii. - Käy ihmeessä.
Mansikkapaikka!
On mahdollista, että muutuin sentimentaaliseksi.
Saatoin olla väsynyt ja tuntea oloni aavistuksen surumieliseksi.
Ei ole ihme, että aloin ajatella yhtä ja toista-
mikä liittyi lapsuuden leikkipaikkoihin.
En tiedä miten se tapahtui, mutta päivän selkeä todellisuus-
liukui mielen vielä selkeämpien kuvien päälle-
jotka nousivat silmieni eteen todellisen tapahtuman voimalla.
Sara.
Sara, minä olen serkkusi Isak.
Olen tietenkin tullut vanhaksi, joten en ole entiselläni.
Mutta sinä et ole muuttunut tippaakaan.
Huomenta, suloinen serkku. Mitä sinä teet?
Poimin mansikoita, senkin typerys.
Kuka saa makoisat marjat, jotka ihana nuori nainen on poiminut?
Tiedät, että on Aron-sedän nimipäivä. Unohdin tehdä lahjan.
Hän saa korillisen mansikoita, se riittää hyvin. - Minä autan.
Sigbritt ja Charlotta tekivät seinävaatteen -
Angelica leipoi tortun, Anna maalasi hienon taulun -
ja Kristina ja Birgitta kirjoittivat laulun, ja esittävät sen hänelle.
Vaikka Aron-setä on kuuro kuin kivi. - Hän ilahtuu. Sinä olet typerä.
Sinulla on hurjan kaunis niska.
Et saa tehdä noin. - Kuka niin sanoi?
Minä. Olet kelvoton pikku herra, joka luulee olevansa jotakin.
Olen serkkusi ja olet ihastunut minuun. - Sinuun?
Tule, niin suutelen sinua suulle. - Jos et pysy nahoissasi -
kerron Isakille, että yrität aina suudella minua.
Pikku Isakin päihitän vaikka yhdellä kädellä.
Isak ja minä olemme salakihloissa, tiedät kyllä.
Niin salaisesti, että koko talo tietää siitä.
En voi sille mitään, että kaksoset lavertelivat.
Milloin menette naimisiin? Milloin? - Sanon yhden asian.
En tiedä, kuka teistä neljästä veljeksestä on vähiten koppava -
mutta luulen, että se on Isak. Ainakin hän on kiltein.
Ja sinä olet ilkein, typerin, hulluin, naurettavin, keikarimaisin.
Myönnä, että olet heikkona minuun, -Ja sikarisi haisevat.
Sehän on miehinen haju.
Lisäksi kaksoset, jotka tietävät melkein kaiken, sanovat -
että olet tehnyt tuhmuuksia Berglundin vanhimman tytön kanssa.
Eikä hän ole mikään kiltti tyttö, Uskon kaksosia. Olen samaa mieltä.
Olet suloinen, kun punastut, Suutele minua, en kestä enää.
Olen ihan rakastunut sinuun, kun tarkemmin ajattelen.
Sanot vain. - Enkä.
Kaksosten mukaan olet ihan hulluna tyttöihin.
Onko se totta?
Katso, kaikki mansikat!
Mitä Isak sanoo? Hän on niin kiltti minulle ja rakastaa minua.
Olen surullinen, Teit väärin minua kohtaan.
Teit minusta huonon naisen, ainakin melkein.
Mene tiehesi. En halua nähdä sinua, ainakaan ennen aamiaista.
Nyt on kiire. Auta minua poimimaan mansikat.
Katso, esiliinaani tuli tahra.
Birgitta ja Kristina, missä Isak on?
Hän on isän kanssa ongella. He eivät kuule gongia.
Isä sanoi, ettei heitä tarvitse odottaa syömään.
Muistan sen ihan selvästi.
Luumut!
Jeesuksen nimeen pöytään istumme, siunaa Jumala ruokamme. Aamen.
Benjamin menee heti pesemään kätensä.
Milloin oikein opit puhtaaksi? - Olen pessyt käteni.
Sigbritt ojentaa puuron Angelicalle ja Angelica kaksosille.
Kynnenalusesi ovat pikimustat. Hagbart antaa leivän minulle.
Missä opit voitelemaan tuon puolen? Charlotta, suola on paakkuuntunut.
Kuinka usein pitää sanoa, että se kostuu jos jää pöydälle?
Olen pessyt kädet mutta kynsien alla on maalia.
Kuka poimi minulle mansikoita? - Minä.
Mitä? - Minä poimin.
Puhu kovempaa. Aron-sedällä on huono kuulo.
Minä poimin!
Ajatella, että muistit Aron-sedän nimipäivän. Se oli ystävällistä.
Eikö Aron-setä saisi juhlapäivän kunniaksi snapsin ruoan kera?
Ei tule kuuloonkaan, kun isä ei ole kotona.
Aron-setä on ottanut jo kolme snapsia.
Näimme sen kahdeksalta, kun menimme uimahuoneelle.
Tekin olette keränneet mansikoita. Kiitos. - Kaksoset syövät nyt hiljaa.
Jätitte sänkynne petaamatta ja saatte kuivata päivällishopeat.
Kuulitte, mitä Olga-täti sanoi. Benjamin ei saa purra kynsiään.
Anna, mitä teet pöydän alla? Muista, ettet ole enää pikkutyttö.
Haluan antaa sedälle tauluni. Täti kiltti, saammeko antaa lahjat nyt?
Missä ne ovat? - Täällä pöydän alla.
Odota, että olemme syöneet.
Tämä on edistyksellinen taideteos, täytyy myöntää. Fritjof ja Ingeborg.
Vaikken olekaan varma, kumpi on Fritjof.
Mitä Sara ja Sigfrid tekivät mansikkapaikassa aamulla?
Näimme teidät uimahuoneelta. - Kaksosten suut pitäisi lukita.
Olkaa hiljaa tai poistukaa pöydästä. - Eikö täällä ole sananvapaus?
Suu kiinni, räkänokat. - Sara punastuu, Sara punastuu.
Ja Sigfrid punastuu! Sigfrid ja Sara, Sigfrid ja Sara!
Hiljaa ruokapöydässä!
No mutta Sara! - He valehtelevat!
Isak on niin hyvä.
Hän on niin valtavan hyvä ja moraalinen ja tunteellinen.
Hän haluaa, että luemme toisillemme runoja -
ja puhumme tuonpuoleisesta ja soitamme nelikätisesti pianoa.
Hän suutelee vain pimeässä -
ja puhuu synnistä.
Hän on hurjan ylevä ja tunnen itseni kamalaksi.
Olen kamala, se on varma.
Mutta joskus tuntuu, että olen paljon Isakia vanhempi.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Tuntuu, että hän on lapsi, vaikka olemme samanikäisiä.
Ja Sigfrid on niin röyhkeä ja jännittävä. Haluan kotiin.
En halua olla täällä koko kesää, kaksosten ja muiden naurunaiheena.
En halua! - Minä puhun Sigfridin kanssa.
Jos hän ei pysy nahoissaan, hän saa kesäopintoja.
Isä järjestää asian, sillä hänkin pitää Sigfridiä kurittomana.
Isak raukka, hän on niin hyvä minulle.
Kaikki on niin epäoikeudenmukaista.
Kyllä kaikki järjestyy. Nyt he laulavat Aron-sedälle.
On ihan hullua kirjoittaa laulu kuurolle ukolle.
Tyypillistä kaksosille.
Nelinkertainen eläköön-huuto Aron-sedälle.
Minä juoksen Isakia ja enoa vastaan. - Tee niin.
Tyhjyyden ja surun tunne valtasi minut-
mutta minut herätti unelmistani tytön ääni-
joka kysyi minulta jotakin useamman kerran.
Onko tämä sinun mökkisi? - Ei ole.
Hyvä, että puhuit totta. Isäni omistaa niemenkärjen ja mökin.
Olen asunut täällä joskus. 200 vuotta sitten. - Oho.
Onko kärrysi portin luona? - On.
Näyttää antiikkiselta. - Se on antiikkia, kuten omistajansa.
Olet itseironinen. Mahtavaa.
Minne olet matkalla? Mihin suuntaan? - Lundiin.
Se sopii hienosti. Minä olen matkalla Italiaan.
Tämä on suuri kunnia. - Minä olen Sara. Hoopo nimi, eikö?
Minä olen Isak. Sekin on aika hoopo. - Eivätkö he olleet naimisissa?
Ikävä kyllä eivät. Abraham ja Saara olivat.
Lähdetäänkö? - Mukanani on toinenkin daami.
Tämä on Marianne ja tämä on Sara. - Päivää.
Saamme seuraa Lundiin saakka.
Sara on matkalla Italiaan mutta hän lupautui seuraksemme.
Olet taas ironinen, mutta se pukee sinua. Lähdetäänkö?
Pojat, sain kyydin melkein Italiaan asti.
Tämä on Anders ja silmälasipäinen on Viktor eli Vicke.
Tämä on Isak-isukki. - Päivää.
Kaunotar, jota tuijotatte silmät selällänne, on Marianne. - Päivää.
Onpa harvinaisen iso auto. - Kaikille riittää tilaa.
Laitetaan tavarat takaluukkuun, jos teille sopii.
Minun pitää tunnustaa Isakille, että seurustelen Andersin kanssa.
Olemme hulluna toisiimme, Viktor on mukana esiliinana, isä halusi niin.
Viktorkin on rakastunut minuun ja vahtii Andersia kuin mielipuoli.
Nerokas veto isältä.
Joudun ehkä viettelemään Viktorin, jotta saan hänet pois tieltä.
Pitänee kertoa, että olen neitsyt. Siksi olen niin paha suustani.
Ja poltan piippua.
Se on Viktorin mukaan hyödyllistä, Viktor rakastaa kaikkea hyödyllistä.
Nuoruudenrakkauteni nimi oli Sara. - Eihän! Muistuttiko hän minua?
Melko paljon, itse asiassa. - Miten hänen kävi?
Hän nai veljeni Sigfridin ja sai kuusi lasta.
Nyt hän on 75 ja todella kaunis tyttönen.
En voi kuvitella mitään pahempaa kuin tulla vanhaksi.
Anteeksi, se oli typerästi sanottu.
Odota, otan silmälasini.
Miten kävi? Emme selittele mitään. Syy on kokonaan meidän.
Vaimoni ajoi. Oletteko kunnossa? Luojan kiitos.
Murhaajien pitänee esittäytyä.
lnsinööri Alman Tukholman sähkölaitokselta.
Vaimoni Berit on ollut näyttelijätär-
ja keskustelimme siitä juuri kun...
Berit, tule pyytämään anteeksi. - Olen valtavan pahoillani.
Syy oli minun. Aioin läimäyttää miestäni, kun tulimme mutkaan.
Jumala rankaisee heti paikalla, vai mitä sanot katolisena, Sten?
Meidän pitää saada autonne tielle, -Älkää vaivautuko, minä pyydän.
Suu kiinni, Sten. Jotkut ovat täysin epäitsekkäitä, vaikka et uskokaan.
Vaimoni on hermostunut. Olemme kokeneet shokin.
Se on oikea sana, Shokki.
Katsokaa, miten insinööri mittelee voimiaan nuorten poikien kanssa.
Jännittää löysiä lihaksiaan ja pullistelee nätin tytön edessä.
Varo, kultaseni, ettet saa aivoverenvuotoa.
Vaimoni nöyryyttää minua ihmisten kuullen, Se on psykoterapiaa.
Seis!
En koskaan tiedä, itkeekö vaimoni oikeasti vai leikisti.
Piru vieköön, tuo taitaa olla aitoa.
Niin käy, kun uhmaa kuolemaa. - Etkö voi olla hiljaa?
Vaimollani on aivan erityinen eläytymiskyky.
Kahden vuoden ajan hän kuvitteli, että hänellä on syöpä -
ja kiusasi läheisiämme kaikilla mahdollisilla oireilla -
vaikka lääkärit eivät löytäneet pienintäkään vikaa.
Hän oli niin vakuuttava, että uskoimme häntä. Taitavaa, eikö vain?
Olette poissa tolaltanne, herra Alman -
mutta mitä jos jättäisitte vaimonne rauhaan?
Naiset pitäkööt itkunsa, Naisten kyyneleet ovat pyhiä.
Olette kaunis, hyvä neiti.
Berit alkaa olla rupsahtanut, joten voitte puolustaa häntä.
Tunnen myötätuntoa vaimoanne kohtaan, Monestakin syystä.
Sarkastinen huomautus, Ette vaikuta hysteeriseltä.
Berit sitä vastoin on hysteerikko. Tiedättekö, mitä se tarkoittaa?
Vaimonne mukaan olette katolinen. - Totta, Se on minun tapani kestää.
Me teemme toisemme naurunalaisiksi.
Hänellä on hysteriansa, minulla katolisuuteni.
Olemme riippuvaisia toistemme seurasta.
On puhdasta egoismia, ettemme ole tappaneet toisiamme.
Nyt ne iskut tulivat.
Tätähän kutsutaan synkoopeiksi.
Sietämättömän koomista.
Kellon avulla olisin ennustanut iskut sekunnin tarkkuudella.
Suu kiinni! Suu kiinni!
Tuo saattaa olla totuutta ja tunteenpurkausta -
mutta autossa on kolme lasta. Ehkä haluatte lähteä heidän takiaan.
Antakaa anteeksi, jos voitte.
Palasin tälle seudulle sekavin tuntein.
Täällä minulla oli ensimmäinen vastaanottoni-
ja vanha äitini asuu suuressa talossa aivan lähellä.
No mutta päivää, tohtori.
Tohtori on lähtenyt ajelulle.
Laitetaanko tankki täyteen? Saanko bensatankin avaimen?
Eva, tule tänne!
Täällä on tohtori Borg omassa korkeassa persoonassaan.
Äiti ja isä ja koko kylä puhuvat hänestä vieläkin.
Maailman paras tohtori.
Ehdotan, että nimeämme uuden vesan tohtorin mukaan.
Isak Åkerman ei ole hassumpi nimi pääministerille.
Entä jos se on tyttö? - Eva ja minä teemme vain poikia.
Laitetaanko myös öljyä ja vettä? - Kiitos.
Ja isä voi hyvin huonosta selästä huolimatta? - Juu.
Ukolla alkaa olla aika hankalaa, mutta äiti on kuin ilotulitus.
Tohtori on menossa äitinsä luokse, -Kyllä vain.
Hän onkin melkoinen rouva, vaikka onkin ainakin 95. - 96.
Sepä vasta jotakin.
Mitä se tekee? - Eva ja minä tarjoamme tämän.
Ei tule kuuloonkaan. -Älkää loukatko meitä.
Mekin osaamme olla ylpeitä, vaikka Grännassa asummekin.
Ei teidän tarvitse maksaa bensojani. Arvostan sitä...
Ihmiset muistavat. Jotakin ei voi maksaa takaisin, ei edes bensalla.
Me emme unohda mitään.
Kysykää keneltä tahansa täällä tai lähirinteillä -
muistavatko he tohtorin ja mitä tämä teki heidän puolestaan.
Ehkä olisi pitänyt jäädä tänne. - En ymmärrä.
Mitä Henrik sanoi?
Tohtori sanoi, että olisi pitänyt jäädä tänne. - Saatoin sanoakin.
Kiitos joka tapauksessa.
Ehkä voin ryhtyä uuden Åkerman kummiksi.
Tiedätte, mistä minut löytää. - Kiitos.
Sanoin eukolle, että minähän se tässä kunnanlääkäri olen.
Onnistuneen lounaan aikana minusta tuli hieman hilpeä-
ja kerroin nuorille vuosistani seudun kunnanlääkärinä.
Tarinani olivat menestys.
En usko heidän nauraneen pelkästä kohteliaisuudesta.
Join viiniä ruoan kera ja portviiniä kahvin kera.
Ah, niin paljon kaunista on luomuksen joka suonessa
Kuin'kaunis onkaan itse lähde, ikuinen kirkkaus
Andersista tulee pappi ja Viktorista lääkäri. - Emme puhu Jumalasta -
emmekä tieteestä tällä matkalla.
Lyyriset purkaukset rikkovat sopimustamme. - Sehän oli kaunista.
En tajua, miksi moderni ihminen haluaa papiksi, Anders ei ole hullu.
Rationalismisi on henkistä pikkuvanhuutta. Et kai ole idiootti?
Minusta moderni ihminen... - Minusta...
Moderni ihminen katsoo tarpeettomuuttaan silmiin -
uskoo itseensä ja biologiseen kuolemaansa. Muu on pötyä.
Moderni ihminen esiintyy vain fantasioissasi.
Ihminen suhtautuu kuolemaansa kauhulla eikä kestä tarpeettomuutta.
Kansa pitäköön uskontonsa, Oopiumia särkevään raajaan.
Eivätkö he olekin suloisia? Yhdyn aina viimeiseen puhujaan.
Pienenä uskoit joulupukkiin, nyt uskot Jumalaan.
Sinä olet aina kärsinyt mielikuvituksen puutteesta.
Mitä mieltä professori on? - Niin, mitä?
Poikakullat, suhtautuisitte mielipiteeseeni ironialla -
joten vaikenen.
Eikö heistä tule onnettomia? - Ei, vaan erittäin onnellisia.
Missä on ystävä, jota etsin kaikkialta?
Kun päivä sarastaa, kaipuuni kasvaa
Kun päivä hiipuu... Kun päivä hiipuu...
Kun päivä hiipuu, en häntä löydä vieläkään
Vaikka sydän palaa, näen hänen jälkensä...
Professori taitaa olla uskonnollinen?
Näen hänen jälkensä kaikessa, mikä paljastuu
Kukka tuoksuu ja tähkä taipuu
Siitä imen ilmaa, jota hengitän
Siihen rakkaus sekoittuu
Kuulen hänen äänensä huminassa kesätuulen
Rakkausrunoksi ei lainkaan hassumpi.
Heittäydyin taas juhlalliseksi. Se käy ihan noin vain.
Minä käyn nyt äitini luona. Hän asuu lähistöllä.
Palaan pian. - Saanko tulla mukaan?
Totta kai.
Näkemiin, nuori herrasväki.
Nyt tulee ukkonen.
Lähetin juuri sähkeen kertoakseni -
että ajattelen sinua tänään, juhlapäivänäsi.
Ja nyt sinä tulet tänne.
Minullakin on hyvät hetkeni, äitikulta.
Sinun vaimosiko se tuolla seisoo?
Käske hänet pois täältä, En halua puhua hänen kanssaan.
Hän on tehnyt meille paljon pahaa.
Ei se ole Karin, se on Evaldin vaimo.
Poikani vaimo Marianne. - Tulkoon sitten tervehtimään.
Hyvää päivää, rouva Borg. - Miksi matkustelet tällä lailla?
Olen ollut Tukholmassa tervehdyskäynnillä.
Mikset ole kotona Evaldin luona hoitamassa pientä lastanne?
Meillä ei ole lapsia, -Kyllä nuoret ovat nykyään outoja.
Minä synnytin kymmenen lasta.
Voisiko Marianne hakea tuon suuren laatikon?
Äitini asui tässä talossa ennen minua.
Te lapset kävitte usein kylässä. Muistatko, Isak?
Muistan oikein hyvin. - Laatikossa on leikkikalujanne.
Olen yrittänyt muistella, kuka teistä omisti mitäkin.
Kymmenen lasta ja kaikki kuolleita paitsi Isak.
20 lastenlasta. Kukaan ei käy, paitsi Evald kerran vuodessa.
En minä valita. En tarkoita sitä.
15 lapsenlapsenlasta, joita en ole koskaan nähnyt.
Lähetän kirjeitä ja lahjoja 53 merkkipäivänä vuodessa.
Saan ystävällisiä kiitoskirjeitä -
mutta luonani käydään vain poikkeustapauksissa -
kun joku haluaa lainata rahaa.
Olen tietenkin rasittava. - Et ole, äiti kiltti.
Ja minussa on vielä yksi vika. Minä en kuole.
Perintö ei jakaannu nuorten tekemien laskelmien mukaisesti.
Tämä nukke oli Sigbrittin. Hän sai sen täyttäessään 8 vuotta.
Ompelin mekon itse, mutta hän ei välittänyt nukesta -
joten Charlotta otti sen hoitoonsa, Muistan sen selvästi.
Näetkö keitä tuossa on? Sigfrid, kun hän oli kolme ja sinä viisi.
Ja tuo olen minä. Voi hyvänen aika tuota muotia.
Saanko tämän kuvan? - Totta kai. Se on pelkkää romua.
Tässä on värityskirja. Se voi olla kaksosten tai Annan tai Angelican.
En osaa sanoa, sillä kaikki ovat kirjoittaneet nimensä siihen.
Ja Kristina on tuhertanut: "Eniten maailmassa rakastan isää."
Ja Birgitta on lisännyt: "Minä menen isän kanssa naimisiin."
Eikö olekin hassua? Nauroin, kun näin sen.
Onko täällä sisällä kylmä? Takka lämmittää vain vähäsen.
Ei täällä ole kovin kylmä.
Olen palellut niin kauan kuin muistan.
Mistä se voi johtua, sano sinä, kun olet lääkäri. Etenkin vatsasta.
Sinullahan on alhainen verenpaine.
Pyydänkö Elisabet-hoitajaa laittamaan teetä? Voisimme jutella.
Ei kiitos, äiti. Emme vaivaa sinua pidempään.
Katso, Sigbrittin vanhin poika täyttää 50 vuotta.
Ajattelin antaa hänelle isän vanhan kultakellon.
Voinko antaa sen, vaikka yksi viisari on irronnut?
Muistan, kun Sigbrittin poika oli vastasyntynyt -
ja makasi korissaan syreenimajassa kesämökillä.
Nyt hän täyttää 50 vuotta.
Ja pieni Sara-serkku aina kantoi ja tuuditti poikaa uneen.
Hän meni naimisiin Sigfridin, sen hutiluksen, kanssa.
Nyt teidän täytyy lähteä, jotta ehditte tehdä kaiken.
Olen iloinen käynnistänne ja toivon, että näemme jälleen.
Terveisiä Evaldille. Näkemiin.
Missä Anders ja Viktor ovat?
He alkoivat puhua Jumalan olemassaolosta.
He suuttuivat ja alkoivat huutaa.
Anders otti Viktoria käsivarresta ja yritti vääntää sen sijoiltaan.
Viktor sanoi, että se oli huono väite Jumalan olemassaolon puolesta.
Käskin heidän unohtaa Jumalan ja keskittyä minuun.
He sanoivat, etten ymmärrä sen olevan periaatekysymys.
He lähtivät mäelle selvittämään välinsä -
koska kumpikin oli kuulemma loukannut toisen sisimpiä tuntoja.
Nyt he antavat toisilleen turpaan. Tuolla mäellä.
Minä panen heidät järjestykseen. - Kummasta pojasta pidät eniten?
Kummasta itse pidät? - En tiedä.
Mutta Andersista tulee pappi. Hän on lämmin ja kultainen.
Mutta papinrouva... Viktor on toisella tapaa mukava.
Hän pääsee pitkälle. - Mitä tarkoitat?
Lääkäri tienaa enemmän rahaa.
Papit ovat antiikkia. Mutta hänellä on kyllä upeat jalat.
Ja kaunis niska.
Mutta miten joku voi uskoa Jumalaan?
No, oliko Jumala olemassa?
Nukahdin, mutta unessani minua vainosivat unet ja kuvat-
jotka tuntuivat äärimmäisen selkeiltä ja nöyryyttäviltä.
En voi kieltää, että unitilanteissa oli jotakin lannistavaa -
mikä porautui tajuntaani lähes sietämättömän tarkoituksellisesti.
Oletko katsonut peiliin, Isak?
Etkö? Näytän sinulle, miltä näytät.
Olet vanha pelokas ukko, joka kuolee pian -
mutta minulla on koko elämä edessäni.
Katso, nyt sinä loukkaannuit.
En minä loukkaantunut. - Loukkaannuitpas -
koska et kestä totuutta.
Totuus on se, että olen ollut ihan liian huomaavainen.
Silloin on julma haluamattaan.
Ymmärrän.
Et ymmärrä. Me emme puhu samaa kieltä.
Katso vielä kerran peiliin. Ei, et saa katsoa pois.
Minä näen. - Minä sanon nyt näin:
Menen naimisiin veljesi Sigfridin kanssa.
Me rakastamme toisiamme, melkeinpä leikillämme.
Katso kasvojasi. Yritä hymyillä.
Noin, nyt sinä hymyilet.
Sattuu! - Emeritusprofessorin pitäisi tietää, miksi se sattuu.
Mutta et sinä tiedä, Vaikka tiedät paljon, et oikeastaan tiedä mitään.
Minun pitää mennä. Lupasin hoitaa Sigbrittin poikaa, jos hän itkee.
Voi pientä lapsiraukkaa. Nuku ihan hiljaa.
Älä pelkää tuulta, älä pelkää lintuja, naakkoja ja lokkeja.
Älä pelkää meren aaltoja. Minä olen luonasi, pidän sinusta kiinni.
Älä pelkää, lapsi pieni, pian on taas päivä.
Kukaan ei tee sinulle pahaa. Minä olen luonasi, Pidän sinusta kiinni.
Olkaa hyvä ja tulkaa sisään, professori Borg.
Olkaa hyvä ja istukaa.
Otitteko opintokirjanne mukaan? - Totta kai.
Olkaa hyvä. - Kiitos.
Analysoisitteko mikroskoopin bakteerinäytteen?
Mikroskoopissa on jotain vikaa.
Ei siinä ole mitään vikaa. - Minä en näe mitään.
Vai niin.
Lukisitteko tuon tekstin?
"Inke tan magrov stak farsin los kret" -
"fajne kaserte mjotron presete."
Mitä se tarkoittaa?
En tiedä. - Vai niin.
Minä olen lääkäri, En ole kielimiehiä.
Siinä tapauksessa voin kertoa -
että taululla lukee lääkärin ensisijainen velvollisuus.
Tiedättekö ylipäätään, mikä se on?
Tiedän, jos saan miettiä hetken. - Kaikessa rauhassa.
Lääkärin ensi...
Ensisijainen velvollisuus...
Olen unohtanut sen.
Lääkärin ensisijainen velvollisuus on pyytää anteeksiantoa.
Niin tietysti! Nyt muistan!
Te olette syyllistynyt velkaan. - Syyllistynyt velkaan?
Merkitsen muistiin, että ette ymmärtänyt syytöstä.
Onko se raskauttavaa? - Valitettavasti.
Minulla on heikko sydän.
Olen vanha mies, insinööri Alman, minua pitää armahtaa.
Se on kohtuullista. - Papereissani ei mainita sydäntänne.
Haluatteko keskeyttää kuulustelun? - En missään nimessä.
Olkaa hyvä, kerätkää esitiedot ja diagnosoikaa potilas.
Potilashan on kuollut.
Mitä kirjoitatte kirjaani? - Päätökseni.
Mikä se on? - Että olette epäpätevä.
Epäpätevä?
Lisäksi teitä syytetään pienemmistä mutta silti vakavista rikkomuksista.
Tunnekylmyydestä, itsekkyydestä, häikäilemättömyydestä. - Ei.
Syytökset on esittänyt vaimonne. Joudutte kohtaamaan hänet.
Vaimoni kuoli monta vuotta sitten. - Luuletteko, että lasken leikkiä?
Tulisitteko mukaani vapaaehtoisesti? Teillä ei ole vaihtoehtoja. Tulkaa.
Moni unohtaa naisen, joka on ollut kuolleena 20 vuotta.
Jotkut vaalivat suloista ja haalistuvaa kuvaa -
mutta te voitte milloin tahansa palauttaa tämän näyn mieleenne.
Kummallista, eikö totta? Tiistai, 1. toukokuuta 1917.
Seisoitte tässä. Kuulitte tarkalleen -
mitä tuo nainen ja tuo mies sanoivat ja tekivät.
Menen kotiin ja kerron tästä Isakille ja tiedän, mitä hän sanoo:
"Pieni tyttörukka, minun käy sinua niin sääliksi."
Kuin hän olisi itse Isä Jumala.
Ja minä itken ja sanon:
"Tunnetko tosiaan myötätuntoa minua kohtaan?"
Hän sanoo: "Säälin sinua aivan pohjattomasti."
Ja minä itken entistä enemmän ja kysyn, voiko hän antaa anteeksi -
ja hän sanoo: "Ei sinun tarvitse pyytää minulta anteeksi."
"Minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa."
Mutta hän ei tarkoita sitä, mitä sanoo.
Hän on täysin kylmä.
Hänestä tulee yhtäkkiä erittäin hellä -
ja minä huudan, ettei hän ole täysipäinen.
Että sellainen jalomielisyys on oksettavaa.
Hän sanoo hakevansa minulle jotakin rauhoittavaa ja ymmärtävänsä kaiken.
Sanon, että on hänen syytään, että olen sellainen kuin olen.
Hän näyttää surulliselta ja sanoo, että se on hänen syytään.
Mutta hän ei välitä mistään. Hän on täysin kylmä.
Missä hän on? - Tiedätte sen. Hän on poissa.
Kaikki ovat poissa. Ettekö kuule, kuinka hiljaista on?
Kaikki on leikattu pois. Kirurginen mestariteos.
Mikään ei tee kipeää, ei vuoda verta eikä kalva.
On tosiaan melko hiljaista. - Omassa sarjassaan täydellinen teko.
Ja mikä on rangaistus? - Rangaistus? En minä tiedä.
Se tavallinen, otaksun. - Se tavallinen?
Niin, Yksinäisyys, -Yksinäisyys?
Juuri niin. Yksinäisyys.
Eikö ole armoa? - Minä en tiedä sellaisesta mitään.
Mitäs tämä on? - Lapset halusivat jaloitella.
He ovat tuolla. - Ulkonahan sataa edelleen.
Kerroin, mikä päivä tänään on, ja he halusivat onnitella sinua.
Voi hyvänen aika. - Nukuitko hyvin?
Näin unia. Voitko kuvitella, olen nähnyt outoja unia viime kuukausina.
Se on suorastaan koomista. - Mitä koomista siinä on?
On kuin haluaisin sanoa itselleni jotakin -
mitä en halua kuulla hereillä. - Mitä se voisi olla?
Että olen kuollut. Vaikka elän.
Sinä ja Evald olette samanlaisia. - Olet sanonut niin.
Evald on sanonut ihan samoin kuin sinä. - Minustako? Uskon sen.
Ei vaan itsestään. - Hänhän on vasta 28-vuotias.
Saanko kertoa sinulle kaiken vai pitkästyttääkö se sinua?
Olen kiitollinen, jos kerrot.
Siitä on muutama kuukausi.
Halusin puhua Evaldin kanssa, joten ajoimme merenrannalle.
Silloin satoi, samoin kuin nyt. Evald istui siinä missä sinä.
Nyt olet saanut minut ansaan.
Mitä halusit sanoa? Jotain ikävää tietysti,
Kunpa ei tarvitsisi kertoa tätä. - Ymmärrän. Olet löytänyt toisen.
Älä ole lapsellinen. - Mitä tässä pitäisi uskoa?
Sanot hautajaisäänellä, että haluat puhua kanssani.
Ajamme autolla merenrannalle. Sataa, ja sinun on vaikea aloittaa.
Luojan tähden, kakaise ulos nyt. Tämä on hyvä hetki uskoutua.
Älä pidä minua tulisilla hiilillä. - Alan nauraa.
Mitä luulet minun kertovan? Että olen tehnyt murhan?
Kavaltanut tiedekunnan kassan?
Minä olen raskaana.
Oletko varma? - Sain koetuloksen eilen.
Vai niin. Salaisuus oli siis tämä, -Haluan sanoa yhden asian.
Aion pitää tämän lapsen.
Se oli selkeä viesti. - Niin oli.
Tiedät, etten halua lasta. Saat valita minut tai lapsen.
Evald-raukka. -Älä sano noin.
On kohtuutonta elää maailmassa -
ja kansoittaa se uusilla raukoilla -
ja uskoa, että he saavat paremman elämän. - Tuo on tekosyy.
Olin itse epätoivottu lapsi avio- liitossa, joka oli helvetin kuva.
Uskookohan ukko minut pojakseen?
Koskettavaa, mutta et saa käyttäytyä kuin nulikka.
Minun on oltava sairaalassa kolmelta enkä ehdi keskustella enempää.
Olet heikko. - Niin olen.
Elämä oksettaa minua enkä halua vastuuta, joka pakottaa minut -
elämään päivääkään kauemmin kuin itse haluan.
Tiedät että olen tosissani eikä tämä ole mitään hysteriaa.
Tiedän, että tämä on väärin. - Ei ole oikeaa tai väärää.
Ihminen toimii tarpeidensa mukaan, kansakoulun oppikirjassa lukee niin.
Mitä tarpeita meillä on? - Sinä haluat olla elossa, elää -
synnyttää elämää. - Entä sinä?
Minun tarpeeni on olla kuollut, täysin kuollut.
Voit polttaa, jos haluat.
Miksi kerroit minulle kaiken tämän?
Näin sinut äitisi kanssa -
ja minuun iski järjetön pelko. - En ymmärrä.
Ajattelin näin:
Tuo on hänen äitinsä. Lkivanha nainen, läpeensä jääkylmä -
pelottavampi kuin itse kuolema, Ja tuossa seisoo hänen poikansa -
ja heidän välillään on valovuosien kuilu.
Mies sanoo olevansa elävä kuollut, Ja sitten on Evald -
josta on tulossa yhtä yksinäinen, kylmä ja kuollut.
Sitten ajattelin lastani, jota kannan vatsassani.
Ajattelin, että kaikki on vain kylmää ja kuollutta -
kuolemaa ja yksinäisyyttä kaikkialla.
Johonkin sen pitää loppua. - Sinähän palaat Evaldin luokse.
Kerron, etten suostu hänen ehtoihinsa.
Haluan pitää lapsen. Kukaan ei vie sitä minulta.
Ei edes ihminen, jota rakastan kaikkein eniten.
Voinko auttaa sinua? - Kukaan ei voi auttaa minua.
Olemme liian vanhoja, tämä on mennyt liian pitkälle.
Mitä keskustelunne jälkeen tapahtui?
Ei mitään. Lähdin seuraavana päivänä pois.
Eikö hän ole antanut kuulua itsestään?
En halua, että Evaldilla ja minulla on sellaista...
Mitä tarkoitat? - Raukkoja, jotka ajoin ulos autosta.
Mikä heidän nimensä oli? - Ajattelin juuri Almaneja.
Se muistutti minua avioliitostani. - Mutta me rakastamme toisiamme.
Kuulimme...
Kuulimme, että sinulla on suuri juhlapäivä -
ja halusimme ojentaa sinulle nämä kukkaset ja kertoa -
että on hienoa, että olet niin vanha -
että olet ollut tohtori 50 vuoden ajan, Olet älykäs ja viisas setä.
Tiedät kaiken elämästä ja osaat käyttöohjeen ulkoa.
Paljon kiitoksia.
Jatketaan matkaa. Kello on jo paljon.
Tulittehan te, Evald ja minä luovuimme jo toivosta.
Autoilu on käytännöllistä ja rauhoittavaa, eikö vain?
Professori saa vetää frakin päälleen heti paikalla.
Päivää, Marianne. Kerroin Evaldille tulostanne.
Sepä hyvä. - Agda-neiti tuli sittenkin.
Se oli velvollisuuteni. Mutta ilo on pilalla, sille ei voi mitään.
Päivää, isä, Tervetuloa. - Päivää, Kiitoksia.
Otin Mariannen mukaani. - Terve.
Voinko viedä tavarani ylös? - Asuuko isä vierashuoneessa?
Se sopii mainiosti. - Otan laukun, se on raskas.
Tulen pian, jättäkää tavarat siihen, -Oliko matka mukava?
Kiitos, oikein miellyttävä, -Mitä nuoria teillä oli mukananne?
He ovat matkalla Italiaan, -He vaikuttavat mukavilta.
He ovat erittäin mukavia.
Kello on varttia yli neljä.
Ostin uudet kengännauhat.
Lähden huomenna, joten älä huoli. - Aiotko asua hotellissa?
Miksi? Kai me voimme jakaa makuuhuoneen vielä yhden yön.
Auta minua purkamaan tavarat.
Oli mukavaa nähdä sinut, Ja odottamatonta. - Samat sanat.
Mennäänkö jälkeenpäin päivälliselle?
Soitan Stenbergille ja sanon, että minulla on seuralainen.
Nyt on kiire, professori.
Isak-isukki!
Isak-isukki!
Yllätin itseni kesken seremonian-
ajattelemassa päivän tapahtumia -
ja silloin päätin yrittää kirjoittaa kaiken tapahtuneen muistiin.
Tuntui, että tässä sattumanvaraisen sekavassa tapahtumaketjussa-
pilkotti mitä merkillisin syysuhde.
Oliko promootiossa hauskaa? - Oli, kiitos.
Onko Agda-neiti väsynyt? - Kieltämättä.
Ottakaa yksi unitablettini. - Ei, kiitos.
Agda-neiti.
Olen pahoillani siitä aamuisesta. - Onko professori sairas?
En, miten niin? - En tiedä, mutta kuulostaa huolestuttavalta.
Onko niin outoa, että kadun?
Haluaako professori karahvin pöydälle? - Ei, kiitos.
Parvekkeen ovi auki.
Siellä sataa.
Kiitos joka tapauksessa.
Hyvää yötä.
Agda-neiti. - Mitä haluatte?
Olemme tunteneet toisemme ja olleet ystäviä kokonaisen ihmisiän.
Emmekö voisi heittää tittelit pois ja sinutella toisiamme?
Emme todellakaan. - Miksi emme?
Onko professori harjannut hampaansa? - Olen.
Minäpä kerron. Kieltäydyn kaikesta tuttavallisuudesta.
Meidän välimme ovat hyvät näin. - Mutta me olemme nyt vanhoja.
Puhukaa vain omasta puolestanne. Nainen on tarkka maineestaan -
ja mitä ihmiset sanoisivat, jos alkaisimme yhtäkkiä sinutella?
No mitä? - He vitsailisivat.
Onko Agda-neiti aina oikeassa? - Lähes aina.
Meidän iässämme pitäisi jo osata käyttäytyä. Eikö totta?
Hyvää yötä. Agda-neiti.
Hyvää yötä, professori, Jätän oven raolleen.
Tiedätte missä olen, jos tulee asiaa.
Hyvää yötä, professori. - Hyvää yötä.
Hei, Isak-isukki, Olit loistava, kun marssit kulkueessa.
Olimme ylpeitä, että tunsimme sinut. Nyt jatkamme matkaa.
Saimme kyydin Hampuriin asti. - 50-vuotiaalta diakonissalta.
Anders ihastui tätiin heti, Halusimme vain hyvästellä.
Näkemiin ja kiitos seurasta. - Näkemiin, Isak-isukki.
Muista, että rakastan sinua! Tänään, huomenna ja aina,
Pidän sen mielessäni. - Tule jo.
Näkemiin, professori. - Näkemiin, Viktor.
Näkemiin, professori. - Näkemiin, Anders.
Meidän pitää nyt mennä. Näkemiin.
Pitäkää yhteyttä.
Setä taitaa nukkua. - Evald!
Niin, isä? - Joko te tulitte kotiin?
Mariannen pitää vaihtaa kengät. Korko irtosi.
Menette siis tanssiaisiin? - Niin kai.
Miten sinä voit? - Erinomaisesti, kiitos.
Sydän jaksaa hyvin? - Erinomaisesti.
Hyvää yötä, isä. Nuku hyvin.
Evald, istu hetkeksi alas.
Onko sinulla asiaa?
Halusin kysyä, mitä sinä ja Marianne aiotte tehdä.
Suo anteeksi, että kysyn. - Minä en tiedä mitään.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta... - Mitä?
Mutta ettekö te...
Pyysin häntä jäämään luokseni. - Eikö teidän pitänyt... Siis...
En voi olla ilman häntä. - Tarkoitatko yksin?
En voi olla ilman häntä. Tarkoitan sitä.
Ymmärrän. - Päätös on hänen.
Ja hän haluaa...
Hän lupasi miettiä asiaa. En tiedä.
Siitä velastasi... - Älä huoli, saat rahasi,
En tarkoittanut sitä. - Saat kyllä rahasi.
Hei.
Miten voit, Isak-setä? - Kiitos, oikein hyvin.
Minulta katkesi korko, Voinko laittaa nämä kengät?
Ne ovat hienot.
Kiitos matkaseurasta. - Kiitos itsellesi.
Minä pidän sinusta, Marianne.
Minäkin pidän sinusta, Isak-setä.
Kun olen ollut päivän aikana huolissani tai surullinen-
minulla on tapana rauhoittuakseni muistella lapsuuteni maailmaa.
Niin tein sinäkin iltana.
Isak pieni, mansikoita ei enää ole.
Täti haluaa, että etsit isäsi.
Purjehdimme niemen ympäri ja haemme teidät.
Olen etsinyt häntä, mutten löydä isää enkä äitiä.
Minä autan sinua.
Tule.