Tip:
Highlight text to annotate it
X
LUKU VIII olevan 2 levottomuudet LOVE
Tuolloin hän alkoi kysymys ortodoksisen uskontunnustuksen.
Hän oli kahdenkymmenen yhden, ja hän oli kaksikymmentä. Hän alkoi pelätä kevät: hän
tuli niin villi, ja satuttaa häntä niin paljon.
Kaikki tietä hän meni julmasti Smashing hänen uskomuksiaan.
Edgar nautti siitä. Hän oli luonteeltaan kriittinen ja melko
kiihkoton.
Mutta Miriam kärsinyt hieno kipu, kuten, joiden äly kuin veitsi, miehen
rakasti tutkitaan uskontoaan, jossa hän asui ja liikkui ja oli hänen olevan.
Mutta hän ei säästänyt häntä.
Hän oli julma. Ja kun he menivät yksin hän oli vielä
kovaa, kuin jos hän tappaisi hänen sieluaan. Hän Bled hänen uskomuksiaan kunnes hän melkein menetti
tietoisuuteen.
"Hän riemuitsee - hän riemuitsee, kun hän kuljettaa hänet pois minulta," Rouva Morel huusi hänen sydämessään
kun Paavali oli mennyt. "Hän ei ole kuin tavallinen nainen, joka voi
jätä minulle Jaa hänessä.
Hän haluaa imeä häntä. Hän haluaa kiinnittää hänet ulos ja imeä hänet
kunnes ei ole enää mitään hänestä, jopa itselleen.
Hän ei koskaan ihminen omilla jaloillaan - hän imaisee hänet. "
Joten äiti istui, ja taisteli ja brooded katkerasti.
Ja hän, kotiin hänen kävelee Miriam, oli villi ja kidutusta.
Hän käveli puree huuliaan ja puristi nyrkkiä, menee edulliseen hintaan.
Sitten kasvatettiin vastaan Stile, hän seisoi muutama minuutti, ja ei liiku.
Oli suuri ontto pimeyden fronting hänet, ja musta upslopes
MERKIT pieniä valoja, ja alin aallonpohjasta yötä, flare hautaan.
Se kaikki oli outoa ja kauhea.
Miksi hän oli repeytynyt niin, melkein hämmentynyt, ja kykenemättä liikkumaan?
Miksi äiti istua kotona ja kärsiä? Hän tiesi, että hän kärsi pahasti.
Mutta miksi hän?
Ja miksi hän vihaa Miriam, ja tuntuu niin julma häntä kohtaan, kun ajattelen hänen
äiti. Jos Miriam aiheutti äitinsä kärsimystä, sitten
hän vihasi - ja hän helposti vihasi.
Miksi hän tekee hänestä tuntuu kuin hän olisi epävarma itsestään, turvaton,
määrittelemätön asia, kuin jos hän ei olisi riittävä vaippa estämään yö
ja avaruus tunkeutumalla häntä?
Miten hän vihasi! Ja sitten, mitä kiire hellyyttä ja
nöyryyttä! Yhtäkkiä hän syöksyi uudelleen, juoksu kotiin.
Hänen äitinsä näki hänet merkkejä joidenkin tuskaa, ja hän sanonut mitään.
Mutta hän joutui tekemään hänen puhua hänelle. Sitten hän oli vihainen hänen kanssaan menee niin
pitkälle Miriam.
"Miksi et pidä hänestä, äiti?" Hän huusi epätoivoisena.
"En tiedä, poikani», hän vastasi surkeasti.
"Olen varma, että olen yrittänyt pitää hänestä.
Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta minä en voi - en voi! "
Ja hän tunsi tylsä ja toivoton välillä.
Kevät oli pahinta aikaa.
Hän oli vaihteleva, ja voimakas ja julma. Niinpä hän päätti pysyä erossa.
Sitten tuli tunnin, kun hän tiesi, Miriam odotti häntä.
Hänen äitinsä katseli hänen kasvavan levoton.
Hän ei voinut mennä hänen työhönsä. Hän ei voinut tehdä mitään.
Se oli ikään kuin jotain olisi piirros sielunsa ulos kohti Willey Farm.
Sitten hän puki hattu ja lähti, sanomatta mitään.
Ja hänen äitinsä tiesi hän oli poissa. Ja heti kun hän oli matkalla hän huokasi
helpottuneena.
Ja kun hän oli hänen kanssaan hän oli julma taas.
Eräänä päivänä maaliskuu hän makasi Pankin Nethermere, Miriam istuu hänen viereensä.
Se oli kimalteleva, valko-sininen päivä.
Big pilvet, niin loistava, meni yläpuolella, kun taas varjot oli pitkin veteen.
Selkeät tilat taivaalla olivat puhtaita, kylmä sininen.
Paul makasi selällään vanhan ruoho, katsoi ylös.
Hän ei kestänyt katsoa Miriam. Hän vaikutti haluavan häntä, ja hän vastusti.
Hän vastusti koko ajan.
Hän halusi nyt antaa hänelle intohimo ja hellyys, eikä hän voinut.
Hän tunsi, että hän halusi sielun pois hänen ruumiinsa, eikä häntä.
Kaikki hänen voimaa ja energiaa hän veti osaksi itseään läpi kanava, joka yhdisti
niitä. Hän ei halua tavata häntä, niin että
kaksi heistä, mies ja nainen yhdessä.
Hän halusi tehdä kaikkien hänet hänen. Se kehotti häntä intensiteetti kuten hulluutta,
joka kiehtoi häntä, kuten huumeiden ehkä. Hän oli keskustella Michael Angelo.
Se tuntui hänestä siltä kuin hän olisi sormitus hyvin vapiseva kudos, erittäin protoplasma
elämän, kun hän kuuli häntä. Se antoi syvän tyytyväisyyden.
Ja loppujen lopuksi se pelotti häntä.
Siellä hän makasi valkoisen intensiteetin hänen etsiä, ja hänen äänensä vähitellen täytti
pelolla, joten taso oli lähes epäinhimillinen, ikään kuin transsissa.
"Älä puhu enää", hän vetosi pehmeästi, laski kätensä hänen otsaansa.
Hän makasi aivan hiljaa, lähes pysty liikkumaan. Hänen ruumiinsa oli jossain hävittää.
"Miksi ei?
Oletko väsynyt? "" Kyllä, ja se kuluu sinut ulos. "
Hän nauroi pian, ymmärtämättä. "Mutta sinä aina minua", hän sanoi.
"En halua", hän sanoi, hyvin alhainen.
"Ei kun olet mennyt liian pitkälle, ja sinusta tuntuu, et voi kestää sitä.
Mutta teidän tajuton itse aina pyytää sitä minulta.
Ja kai haluan sen. "
Hän jatkoi, hänen kuolleen muoti: "Jos vain mitä haluatte minulle eikä halua
mitä voin antaa tulla sinulle! "" I! "hän huusi katkerasti -" I!
Miksi, kun haluat Otan sinua? "
"Sitten se on minun syytäni", hän sanoi, ja kerätä itselleen yhdessä, hän nousi ylös ja
alkoi puhua pikkuasioihin. Hän tunsi hento.
Vuonna epämääräisesti hän vihasi sitä.
Ja hän tiesi niin paljon syyttää itseään.
Tämä ei kuitenkaan estä hänen vihata häntä.
Eräänä iltana tähän aikaan hän oli kävellyt pitkin kotiin tien hänen kanssaan.
Ne seisoi laitumen johtaa alas puusta, voi osa.
Koska tähdet tulivat pilvet kiinni.
He olivat välähdyksiä omasta tähdistö, Orion, länteen päin.
Hänen jalokiviä glimmered hetkeksi, hänen koira juoksi pieni, kamppailee vaikeuksia kautta
spume pilvi.
Orion oli heille tärkein merkitykseltään keskuudessa tähtikuvioita.
He olivat tuijotti häntä outoja, lisäkustannusten tuntia tunne, kunnes ne
tuntui itse elää jokainen hänen tähteä.
Tänä iltana Paul oli Moody ja kieroutunut.
Orion tuntui vain tavallinen tähdistö hänelle.
Hän oli taistellut hänen glamouria ja ihmetellään.
Miriam oli katsomassa rakastettunsa mieliala huolellisesti.
Mutta hän ei sanonut mitään, joka antoi hänet pois, kunnes hetki tuli osa, kun hän seisoi
frowning synkästi at keräsi pilvet, jonka takana suuri tähdistö on
olla tasapainoiset vielä.
Oli olla vähän osapuoli hänen talo seuraavana päivänä, jolloin hän oli osallistua.
"En tulla tapaamaan sinua", hän sanoi. "Oh, hyvin, se ei ole kovin mukava ulos,"
hän vastasi hitaasti.
"Se ei ole - vain he eivät pidä minua. He sanovat, välitän sinulle enemmän kuin heille.
Ja ymmärrät, eikö niin? Tiedät sen olevan vain ystävyyttä. "
Miriam oli hämmästynyt ja loukkaantunut hänelle.
Se oli maksanut hänelle vaivaa. Hän jätti hänet, jotka haluavat säästää hänelle mitään
jatkuva nöyryytys. Hieno sade puhalsi hänen kasvoilleen kun hän käveli
tietä pitkin.
Hän oli loukkaantunut syvällä, ja hän halveksi häntä siitä, että puhalletaan noin mikään tuuli
viranomaiselle.
Ja hänen sisimmässään, tiedostamatta, hän tunsi, että hän yritti päästä eroon
häneltä. Tätä hän ei olisi koskaan tunnustanut.
Hän säälinyt häntä.
Tällä hetkellä Paul tuli tärkeä tekijä Jordaniassa varastoon.
Mr. Pappleworth vasemmalle perustaa yrityksen oman ja Paul pysyi Mr.
Jordan Spiral valvojana.
Hänen palkkoja nostettaisiin kolmeenkymmeneen shillinkiä oli vuoden lopussa, jos asiat menivät
hyvin. Vielä perjantai-iltana Miriam usein tuli
alas hänen Ranskan oppitunti.
Paavali ei mene niin usein Willey Farm, ja hän murehti ajatellessani hänen
koulutukseen on tulossa loppuun, ja lisäksi he molemmat rakastivat olla yhdessä, vaikka
discords.
Joten he lukevat Balzac, ja teki sävellyksiä, ja tuntui erittäin sivistynyt.
Perjantai yö oli Reckoning Night n kaivos.
Morel "varautunut" - jaettu up rahaa Talli - joko New Inn at Bretty
tai omassa talossaan, niinkuin hänen kollegansa butties halusi.
Barker oli kääntynyt ei juomari, joten nyt miesten varautunut klo Morel talossa.
Annie, joka oli opettanut pois, oli kotona taas.
Hän oli vielä poikatyttö, ja hän oli kihloissa.
Paavali oli opiskelu design.
Morel oli aina hyvällä tuulella perjantai-iltana, ellei viikon ansiot olivat
pieni. Hän Bustled heti hänen illallinen,
valmis haalistuvat.
Se oli hyvä käytös ja naiset poissa itseään kun miehet varautunut.
Naisia ei pitäisi vakoilla tällaiseen maskuliininen yksityisyyden butties "
Reckoning, eivätkä he olleet tietää tarkkaa määrää viikon ansiot.
Joten, kun hänen isänsä oli spluttering vuonna kodinhoitohuoneeseen, Annie lähti viettämään
tunti naapuri. Rouva Morel osallistui hänen leivontaan.
"Shut että doo-er!" Bawled Morel raivokkaasti.
Annie munaa se hänen taakseen, ja oli poissa. "Jos tha oppens sitä uudelleen, kun olen weshin"
minua, minä ma'e sinun leuka helistin, "hän uhkasi keskeltä hänen saippua-vaahtoa.
Paul ja äiti paheksutaan kuulemaan häntä.
Hetken kuluttua hän tuli juosten ulos kodinhoitohuoneeseen, jossa saippuavedellä tippumisen
häneltä, rasterointia kylmällä. "Oh, my Herrat!", Hän sanoi.
"Wheer minun pyyhe?"
Se oli ripustettu tuoli lämmetä ennen paloa, muuten hän olisi kiusatuksi ja
blustered. Hän kyykistyi hänen kantapäät ennen hot
leivonta-palo kuivua itsekseen.
"F-FF-F!" Hän meni, teeskentelee hytistä kylmästä.
"Hyvyys, mies, älä ole niin lapsi!" Sanoi rouva Morel.
"Se ei ole kylmä."
"Thee nauhat thysen Stark nak'd on wesh sinun lihassa, sen minä" että kodinhoitohuoneeseen ", sanoi kaivosmies, kuten
Hän hieroi hiukset; "nowt b'ra ice-'ouse!" "Ja täällä ei pitäisikään että häly," vastasi
hänen vaimonsa.
"Ei, tha'd avattavasta jäykkä, kuollut kuin ovi-nappulaa, Wi" sinun nesh puolin. "
"Miksi ovi-nuppi kuolleempi kuin mitään muuta", kysyi Paul, utelias.
"Eh, en tiedä, että mitä he sanovat", vastasi isä.
"Mutta ei niin paljon luonnos I" Yon kodinhoitohuoneeseen, koska se puhaltaa läpi kylkiluiden
kuten läpi viiden estetty portti. "
"Se olisi hieman vaikea puhaltaa läpi teidän", sanoi rouva Morel.
Morel katsoi alas ruefully hänen puolin. "Me!" Hän huudahti.
"Olen nowt b'ra nyljetty kaniini.
Luuni oikeudenmukainen taas on minulle. "" Haluaisin tietää missä, "huudahti hänen
vaimo. "Iv'ry-wheer!
Olen nobbut säkki O 'risukimppuina. "
Rouva Morel nauroi. Hän oli vielä ihanan nuori elin,
lihaksikas, ilman rasvaa. Hänen ihonsa oli sileä ja kirkas.
Se olisi ollut ruumista miehen kahdenkymmenenviiden kahdeksan, paitsi että siellä oli,
ehkä liikaa sinistä arpia, kuten tatuointi-merkit, jossa hiili-pöly jäi alle
iho, ja että hänen rintansa oli liian karvainen.
Mutta hän laski kätensä hänen puolellaan ruefully. Se oli hänen kiinteitä uskossa, että koska hän
ei lihoa, hän oli laiha kuin nälkään rotta.
Paavali katsoi isänsä paksu, ruskehtava käsissä kaikki arpinen, rikkinäisillä kynnet,
hankausta hieno sujuvuutta hänen puolin, ja yhteensopimattomuus löivät häntä.
Se tuntui oudolta he olivat samaa lihaa.
"Luulen", hän sanoi isälleen: "Sinulla oli hyvä luku kerran."
"Eh!" Huudahti kaivosmies, katsellen ympäri, hätkähti ja arka, kuin lapsi.
"Hän oli", huudahti Mrs Morel, "jos hän ei viilettää itsensä ikään kuin hän oli
yrittää saada pienessä tilassa hän voisi. "
"Me!" Huudahti Morel - "minulle hyvä kuva!
Olen wor niver paljon n'ra luuranko. "" Mies! "Huusi vaimolleen:" Älä ole niin
pulamiter! "" 'Strewth! ", hän sanoi.
"Tha n niver tiesin minua mutta mitä katsoin kuin olisin wor menossa pois nopeaan laskuun."
Hän istui ja nauroi.
"Olet ollut perustuslaki, kuten rautaa," hän sanoi, "eikä koskaan mies saivat paremmat lähtökohdat,
jos se elin, joka lasketaan.
Sinun olisi pitänyt nähdä hänet nuori mies ", hän huusi yhtäkkiä Paul, piirustus itse
jopa jäljitellä miehensä kerran komea laakeri.
Morel katseli häntä ujosti.
Hän näki taas intohimo hänellä oli ollut hänelle.
Se leimahti hänen päälleen hetkeksi. Hän oli ujo, melko peloissaan ja nöyrä.
Jälleen kerran hän tunsi vanhan hehkun.
Ja sitten heti hän tunsi tuhon hän oli tehnyt näinä vuosina.
Hän halusi vilske noin, paeta sitä.
"Gi'e selkääni hieman wesh", hän kysyi.
Hänen vaimonsa toivat hyvin soaped flanellia ja taputti sitä hartioilleen.
Hän antoi hypätä.
"Eh, THA inhottava pikku" ussy! "Hän huusi. "Cowd kuin kuolema!"
"Sinun olisi pitänyt Salamander", hän nauroi, pesu selkäänsä.
Se oli hyvin harvoin hän tekisi mitään niin henkilökohtaista hänelle.
Lapsilla ei noita asioita. "Seuraava maailma ei puoli tarpeeksi kuuma
sinulle ", hän lisäsi.
"Ei", hän sanoi; "tha'lt nähdä koska se vetoisissa minulle."
Mutta hän oli lopettanut.
Hän pyyhki hänet suunnitelmaton muotia, ja meni yläkertaan, palaa välittömästi
hänen siirtymässä-housut. Kun hän oli kuivattu hän taisteli hänen
paita.
Sitten, punertava ja kiiltävä, karvaa lopussa, ja hänen flannelette paita leijuu hänen
Pit-housut, hän seisoi lämpeneminen vaatteet hän aikoi laittaa.
Hän kääntyi heille, hän veti ne ulos, hän scorched heitä.
"Hyvänen aika, mies!" Huusi Mrs Morel, "pukeutua!"
"Jos sinua mielellään taputtaa thysen osaksi britches niin cowd kuin amme O 'vettä?", Hän
sanoi. Viimein hän riisui pit-housut ja
donned kunnollinen musta.
Hän teki kaiken tämän takkamatto, sillä hän olisi tehnyt, jos Annie ja hänen tuttu
ystäviä oli läsnä. Rouva Morel kääntyi leipä uuniin.
Sitten punainen savi panchion taikinan että seisoi nurkassa hän otti
toinen kourallinen liitä työskenteli se oikea muoto, ja pudotti sen tina.
Koska hän tekee niin Barker tyrmäsi ja tuli.
Hän oli hiljainen, kompakti pieni mies, joka näytti ikään kuin hän menisi läpi kiven
Wall.
Hänen mustat hiukset oli leikattu lyhyt, hänen päänsä oli luinen.
Kuten useimmat kaivostyöläiset, hän oli kalpea, mutta terve ja jäntevä.
"Evenin", rouva, "hän nyökkäsi rouva Morel, ja hän istuutui huokaisten.
"Hyvä-ilta," hän vastasi sydämellisesti. "Tha n tehnyt sinun kantapäät crack", sanoi Morel.
"En tiedä koska olen", sanoi Barker.
Hän istui, kun miehet aina tekivät Morel keittiössä, effacing itsestään melko.
"Miten vaimo?" Hän kysyi häneltä. Hän oli kertonut hänelle jokin aika sitten:
"Olemme expectin" meille kolmas juuri nyt, katsos. "
"No", hän vastasi, hieroen pää, "hän pitää melko middlin", luulen. "
"Katsotaan - milloin?" Kysyi rouva Morel.
"No, en olisi yllättynyt tahansa nyt."
"Ah! Ja hän pitää oikeudenmukaisesti? "" Kyllä, siisti. "
"That'sa siunaus, sillä hän on yhtään liian vahva."
"Ei. "Olen tehnyt toinen typerä temppu." "Mikä se on?"
Rouva Morel tiesi Barker ei tehdä mitään kovin typerältä.
"Olen tullut olla-out th markkina-bag." "Voit olla minun."
"Ei, sinun on wantin" että itse. "
"En. Otan string *** aina. "
Hän näki määritetty pikku Collier ostavat viikon ruokatarvikkeet ja lihaa
perjantai-iltaisin, ja hän ihaili häntä.
"Barkerin vähän, mutta hän on kymmenen kertaa mies olet," hän sanoi miehelleen.
Juuri silloin Wesson tuli.
Hän oli laiha, melko heiveröinen näköinen, joilla poikamainen ingenuousness ja hieman typerä
hymy, vaikka hänen seitsemän lasta. Mutta hänen vaimonsa oli intohimoinen nainen.
"Näen olet kested minua", hän sanoi hymyillen melko vapidly.
"Kyllä", vastasi Barker. Tulokas riisui korkki ja hänen iso
villainen äänenvaimennin.
Nenänsä oli terävä ja punainen. "Pelkään olet kylmä, Mr. Wesson", sanoi
Mrs Morel. "Se on hieman kirpeä," hän vastasi.
"Sitten tulevat tuleen."
"Ei, minä s'll tehdä missä olen." Molemmat Colliers la pois takaisin.
He eivät voineet olla houkuteltu syttyvät tulisija.
Tulisija on pyhä perhe.
"Mene sinun tavoin olen" th "nojatuoli", huusi Morel iloisesti.
"Ei, kiitos yer; olen hyvin kauniisti täällä." "Kyllä, tule, tietysti," vaati rouva
Morel.
Hän nousi ja meni hankalasti. Hän istui Morel n nojatuolissa kömpelösti.
Se oli liian suuri tuttuus. Mutta palo sai hänet autuaan onnellinen.
"Ja miten on, että rinnassa on sinun?" Vaati rouva Morel.
Hän hymyili jälleen, hänen siniset silmät melko aurinkoinen.
"Voi, se on hyvin middlin '", hän sanoi.
"Wi" helistin, kuten se vedenkeitin-rumpu ", sanoi Barker pian.
"Tttt!" Meni rouva Morel nopeasti hänen kielensä.
"Oliko sinulla että flanelli aluspaita tehnyt?"
"Ei vielä", hän hymyili. "Sitten, miksi ette?" Hän huusi.
"Se Tulee", hän hymyili. "Ah," Doomsday! "Huudahti Barker.
Barker ja Morel olivat molemmat kärsimätön ja Wesson.
Mutta sitten, ne olivat niin sydämetön, fyysisesti.
Kun Morel oli lähes valmis, hän työnsi pussin rahaa Paul.
"Laske se, poika", hän kysyi nöyrästi.
Paul kärsimättömänä kääntyi hänen kirjoistaan ja lyijykynällä kallistuu *** ylösalaisin
taulukossa. Oli viiden punnan laukku hopeaa,
hallitsijat ja löysää rahaa.
Hän lasketaan nopeasti, tarkoitettuja tarkastuksia,-kirjoitettu paperit antaa hiilen määrä -
laittaa rahaa, jotta. Sitten Barker vilkaisi tarkastuksia.
Rouva Morel meni yläkertaan, ja kolme miestä tuli pöytään.
Morel, sillä talon isäntä, istui nojatuolissa, selkä kuuma tuli.
Kaksi butties oli viileämpää paikkaa.
Kukaan heistä ei lasketa rahaa. "Mitä sanomme Simpsonin oli", kysyi
Morel, ja butties cavilled minuutin yli Dayman tulokseen.
Silloin summa oli varattu.
"" Bill Naylor on? "Nämä rahat myös otettiin pakkaus.
Sitten, koska Wesson asui yksi yhtiön taloja, ja hänen vuokra oli
vähennetään, Morel ja Barker otti neljän ja kuusi kukin.
Ja koska Morel n hiilet olivat tulleet, ja johtava lopetettiin, Barker ja Wesson otti
neljä shillinkiä kukin. Sitten se oli sujunut.
Morel antoi kullekin heistä suvereeni kunnes ei ollut enää hallitsijat, kukin puoli
Crown kunnes ei ollut enää puoli-kruunua, jokainen perinnöttömäksi kunnes ei ollut enää
shillinkiä.
Jos jotakin on lopussa, että ei olisi jaettu, Morel otti sen ja oli
juomia. Silloin kolme miestä nousi ja meni.
Morel scuttled ulos talosta ennen kuin hänen vaimonsa tuli alas.
Hän kuuli oven lähellä, ja laskeutui. Hän katsoi hätäisesti klo leipää
uuni.
Sitten vilkaisi pöydälle, hän näki rahan valehtelee.
Paul oli työskennellyt koko ajan. Mutta nyt hän tunsi äitinsä laskenta
viikon rahaa, ja hänen vihansa kasvaa,
"Ttttt!" Meni hänen kielensä. Hän rypisti otsaansa.
Hän ei voisi työskennellä, kun hän oli ristillä. Hän lasketaan uudelleen.
"Vaivaiset kaksikymmentäviisi shillinkiä!" Hän huudahti.
"Kuinka paljon oli tarkistaa?" "Kymmenen kiloa yksitoista", sanoi Paul ärtyneesti.
Hän pelätty, mitä oli tulossa.
"Ja hän antaa minulle scrattlin" kaksikymmentäviisi, "hänen club tällä viikolla!
Mutta minä tunnen hänet. Hän luulee, koska olet ansaita hänen ei tarvitse
pitää talon enää.
Ei, kaikki hän on tekemistä hänen rahansa on guttle sitä.
Mutta minä näytän hänelle! "" Voi, äiti, älä! "Huusi Paul.
"Älä mitä, haluaisin tietää?" Hän huudahti.
"Älä kanna uudelleen. En voi työskennellä. "
Hän meni hyvin hiljainen.
"Kyllä, se on kaikki hyvin", hän sanoi, "mutta miten luulette aion hoitaa?"
"No, se ei tee siitä yhtään parempi Whittle siitä."
"Haluaisin tietää, mitä tekisin, jos sinulla olisi se sietää."
"Se ei ole pitkä. Voit rahani.
Anna hänen mennä helvettiin. "
Hän palasi työhön, ja hän sitoivat hänet konepelti-Strings grimly.
Kun hän oli harmitteli hän ei voinut kestää sitä. Mutta nyt hän alkoi vaatia hänen
tunnustaa hänet.
"Nämä kaksi leipää yläosassa", hän sanoi, "tehdään kaksikymmentä minuuttia.
Älä unohda heitä. "" Okei, "hän vastasi, ja hän meni
markkinoilla.
Hän jäi yksin työskentely. Mutta hänen tavallista intensiivistä keskittymistä tuli
levoton. Hän kuunteli piha-portti.
Varttia-viimeisten seitsemän tuli pieni koputtaa, ja Miriam tuli.
"Kaikki yksin?", Hän sanoi. "Kyllä."
Kuin kotona, hän riisui skotlantilaisbaskeri ja hänen pitkä takki, roikkuu niitä.
Se antoi hänelle jännitystä. Tämä voi olla omaa taloa, hänen ja
omaansa.
Sitten hän tuli takaisin ja katsoin yli työnsä.
"Mikä se on?" Hän kysyi. "Still design, koristamaan kinnasta, ja
kirjontaan. "
Hän taivutettu lyhytnäköisesti yli piirustuksia. Se ärsytti häntä, että hän katsoin niin otetaan
kaiken, mikä oli hänen, etsii häntä. Hän meni saliin ja palasi
nippu ruskehtavaa liinavaatteet.
Huolellisesti kehittymässä, hän levittää sen lattialle.
Se osoittautui verho tai portiere, kauniisti stencilled jossa design
ruusuja.
"Ah, kuinka kaunista!" Hän huusi. Levitä liina, jossa on ihana
punertava ruusut ja tummanvihreä varret, kaikki niin yksinkertainen, ja jotenkin niin paha näköinen, antaa
hänen jalkojensa juuressa.
Hän meni polvilleen ennen, hänen tumma kiharat pudottamalla.
Hän näki hänen kyyristyi voluptuously ennen hänen työtään, ja hänen sydämen syke nopeasti.
Yhtäkkiä hän katsoi ylös häneen.
"Miksi se näyttää julmaa?" Hän kysyi. "Mitä?"
"Näyttäisi tunne julmuutta siitä", hän sanoi.
"Se hilpeä hyvä, vai ei", hän vastasi, taitto ylös työstään rakastajan
käsissä. Hän nousi hitaasti, miettien.
"Ja mitä aiot tehdä?" Hän kysyi.
"Lähetä Liberty. Tein sen äidilleni, mutta mielestäni hän oli
mieluummin rahaa. "" Niin ", sanoi Miriam.
Hän oli puhunut ripauksella katkeruutta, ja Miriam myötätuntoa.
Raha olisi ollut hänelle mitään. Hän otti kangas takaisin saliin.
Kun hän palasi, hän heitti sen Miriam pienempi pala.
Se oli tyyny-kansi, jossa on sama.
"Tein sen puolestasi", hän sanoi.
Hän sormeili työ vapisevin käsin, ja ei puhunut.
Hänestä tuli nolo. "Kautta Jupiterin, leipää!" Hän huusi.
Hän otti alkuun leivät pois, hyödyntää niitä voimakkaasti.
He olivat tehneet. Hän laittaa ne tulisija jäähtyä.
Sitten hän meni kodinhoitohuoneeseen, kostutettu kätensä, nappasi viimeisen valkoinen taikina pois
punchion, ja laski sen leivonta-tina.
Miriam oli yhä kumartuneena hänen maalattu kangas.
Hän seisoi hankausta bittiä taikina hänen käsistään.
"Et pidä siitä?" Hän kysyi.
Hän kohotti katseensa häneen, hänen tummat silmät yksi liekki rakkauden.
Hän nauroi epämiellyttävän. Sitten hän alkoi puhua suunnittelu.
Siellä oli hänen voimakkain ilo puhua työstään Miriam.
Kaikki hänen intohimonsa, kaikki hänen villi veri, meni tämä yhdynnässä hänen kanssaan, kun hän
puhui ja suunniteltu hänen työtään.
Hän synnytti hänelle hänen mielikuvitustaan. Hän ei ymmärtänyt sen enempää kuin
nainen ymmärtää kun hän conceives lapsi hänen kohdussaan.
Mutta tämä oli elämän hänelle ja häntä.
Kun he puhuivat, nuori nainen noin kaksikymmentäkaksi pieni ja vaalea, ontto-
eyed, kuitenkin armoton näyttää hänestä tuli huoneeseen.
Hän oli ystävänsä luona Morel luvulla.
"Ota asioita pois", sanoi Paul. "Ei, en ole pysähtymättä."
Hän istui nojatuolissa vastapäätä Paul ja Miriam, jotka olivat sohvalla.
Miriam siirtyi hieman kauemmas hänestä.
Huone oli kuuma, tuoksu uuden leivän.
Brown, terävä leivät seisoi tulisija.
"Minun ei olisi pitänyt odottaa nähdä teidät täällä tänä iltana, Miriam Leivers", sanoi Beatrice
pahoin. "Miksi ei?" Mutisi Miriam huskily.
"Miksi, katsokaamme kengät."
Miriam jäi epämiellyttävän vielä. "Jos tha doesnā THA durs'na", nauroi
Beatrice. Miriam pisti jalat alta hänen pukunsa.
Hänen saappaat oli, että ***, epäröivä, melko säälittävää katsoa niistä, jotka
osoitti kuinka itsetietoinen ja itsenäinen epäluuloinen hän oli.
Ja ne kuuluivat mudan.
"Glory! Olet positiivinen Muck-kasaan ", huudahti
Beatrice. "Kuka siivoaa teidän saappaat?"
"Minä puhdistaa ne itse."
"Sitten halusin työtä", sanoi Beatrice. "Olisi ha" ottanut paljon miehiä ha "
toi minut tänne tänä iltana. Mutta rakkaus nauraa lietettä, ei se,
"Postle minun ankka?"
"Muun muassa", hän sanoi. "Oi Herra! aiot nokka ulkomaisten
kieliä? Mitä se tarkoittaa, Miriam? "
Oli hienoa sarkasmia ja viimeinen kysymys, mutta Miriam ei näe sitä.
"" Muun muassa "uskon", hän sanoi nöyrästi.
Beatrice pisti kielen välillä hampaita ja nauroi ilkeästi.
"" Muun muassa "'Postle?" Hän toisti.
"Do you mean rakastaa nauraa äitejä ja isiä, ja sisaret, ja veljet, ja miehet
ystäviä, ja nainen ystäviä, ja jopa b'loved itse? "
Hän vaikutti hyvin viattomuutta.
"Itse asiassa se on yksi iso hymy," hän vastasi. "Hihassaan," Postle Morel - uskot
minua ", hän sanoi, ja hän lähti toiseen puhkeamisen jumalattoman, hiljainen nauru.
Miriam istui hiljaa, vedetään itsensä.
Jokainen Paavalin ystäviä ilahdutti osapuolta vastaan, ja hän jätti
pulaan - tuntui lähes olla kostoa häneen sitten.
"Oletko vielä koulussa?" Kysyi Miriam Beatrice.
"Kyllä." "Et ole ollut teidän ilmoitusta, sitten?"
"Odotan sitä pääsiäisenä."
"Eikö se hirveä häpeä, että käännyt pois vain koska et läpäissyt koetta?"
"En tiedä", sanoi Beatrice kylmästi. "Agatha sanoo olet niin hyvä kuin mikä tahansa opettaja
missä tahansa.
Minusta tuntuu naurettavalta. Ihmettelen miksi et läpäissyt. "
"Lyhyt aivoja, eh, 'Postle?" Sanoi Beatrice lyhyesti.
"Vain aivot purra kanssa", vastasi Paavali nauraen.
"Haitat!" Hän huusi, ja ponnahtaen hänen istuin, hän ryntäsi ja boxed hänen korviinsa.
Hän oli kaunis pieni kädet.
Hän piti hänen ranteensa, kun hän paini hänen kanssaan.
Vihdoin hän murtautui vapaaksi, ja takavarikoitu kaksi kourallista hänen paksu, tummanruskeat hiukset,
jossa hän ravisteli.
"Beat", hän sanoi, kun hän veti hiukset suoraan sormillaan.
"Vihaan sinua!" Hän nauroi vahingonilo.
"Mind!", Hän sanoi.
"Haluan istua vierelläsi." "Olin kuin Lief olla naapureita kanssa ***"
Hän sanoi kuitenkin tehdä paikka hänelle hänen ja Miriam.
"Tuliko se hermostuttaa hänen kaunis hiukset, niin!" Huudahti hän, ja, hiuksillaan-kampa, hän kammatut
häntä suoraan. "Ja hänen mukava pikku viikset!" Hän
huudahti.
Hän kallisti päätään taaksepäin ja kampasi hänen nuori viikset.
"Se on paha viikset," Postle ", hän sanoi.
"Se on punainen vaara.
Onko sinulla mitään näistä savukkeita? "Hän veti savuke-tapauksessa hänen
tasku. Beatrice katsoi sen sisällä.
"Ja fancy minua ottaa Connie viimeinen cig.", Sanoi Beatrice laittaen asia välillä
hampaita. Hänellä oli valaistu ottelu hänelle, ja hän pullistunut
daintily.
"Kiitos paljon, kultaseni", hän sanoi ivallisesti.
Se antoi hänelle paha iloksi. "Eikö hän tekee sen hyvin,
Miriam? "Hän kysyi.
"Oh, hyvin!" Sanoi Miriam. Hän otti savukkeen itselleen.
"Valo, vanha poika?" Sanoi Beatrice, kallistuva hänen savuke häntä.
Hän kumartui eteenpäin hänen valoon hänen tupakoivien omaansa.
Hän oli silmäniskuja hänet sellaisena kuin hän teki niin.
Miriam näki hänen silmänsä vavisten pahaa, ja hänen koko, lähes aistillinen,
suun värinä. Hän ei ollut itse, ja hän ei kestänyt
sitä.
Kun hän oli nyt, hän ei ollut yhteyttä hänen kanssaan, hän voisi yhtä hyvin olla olemassa.
Hän näki savuke tanssia hänen koko punaiset huulet.
Hän inhosi hänen paksut hiukset siitä, että sekaisin löysä otsassaan.
"Suloinen poika!" Sanoi Beatrice, kaatopaikalle leukaansa ja antaa hänelle hieman suukko
poskelle.
"Minä s'll suudella sinua takaisin, Beat", hän sanoi. "Tha wunna!", Hän naurahti, hyppää ylös ja
menossa pois. "Eikö hän häpeämätöntä, Miriam?"
"Quite", sanoi Miriam.
"Muuten, etkö sinä unohda leipää?"
"Kautta Jupiterin!" Hän huusi, flinging Avaa uunin luukku.
Out turvonnut sinertävä savu ja haju paloi leipää.
"Oh, golly!" Huusi Beatrice, tulevan hänen luokseen.
Hän kyyristyi ennen uuniin, hän tähyili olkansa yli.
"Tämä on mitä tulee ja unohduksesta rakkauden, poikani."
Paavali oli ruefully poistamalla leivät.
Yksi oli palanut musta lämpimällä puolella, toinen oli kovaa kuin tiili.
"Huono Mater!" Sanoi Paul. "Haluat raasta sen", sanoi Beatrice.
"Nouda minulle muskottipähkinä-raastin."
Hän järjesti leipä uuniin. Hän toi raastin, ja hän raastettuna
leivän päälle sanomalehden pöydälle. Hän asetti ovet auki puhaltaa pois
haju paloi leipää.
Beatrice raastettu pois, puuskuttaen hänen savuke, koputtavat charcoal pois
Huono leipä. "Oma sana, Miriam! olet sitä tässä
aikaa ", sanoi Beatrice.
"Minäkin!" Huudahti Miriam hämmästyneenä. "Sinun on parasta olla poissa, kun hänen äitinsä tulee
in Tiedän miksi King Alfred poltti kakkuja.
Nyt näen sen!
"Postle olisi korjata tarina työstään tekee hänestä unohtaa, jos hän uskoi
pestä.
Jos tämä vanha nainen oli tullut hieman aikaisemmin, hän oli on boxed röyhkeä asia korviin
joka teki unohduksiin, eikä huono Alfredin. "
Hän naurahti kun hän kaavittu leipä.
Myös Miriam nauroi huolimatta itse. Paul teltavaa palo ruefully.
Garden Gate kuultiin ***. "Äkkiä!" Huusi Beatrice, jolloin Paul
kaavittu leipä.
"Kääri se kosteaan pyyhkeeseen." Paavali katosi apukeittiö.
Beatrice hätäisesti puhalsi hänen kaavittuja tuleen, ja istuutui viattomasti.
Annie tuli tupaten sisään
Hän oli äkillinen, varsin fiksu nuori nainen. Hän räpytteli silmiään voimakkaassa valossa.
"Haju on polttava!", Hän huudahti. "Se savukkeita," vastasi Beatrice
demurely.
"Missä Paul?" Leonard oli seurannut Annie.
Hän oli pitkä sarjakuva kasvot ja siniset silmät, hyvin surullista.
"Luulen että hän on jättänyt sinut ratkaisemaan se välillä," hän sanoi.
Hän nyökkäsi myötätuntoisesti ja Miriam, ja tuli varovasti sarkastinen ja Beatrice.
"Ei", sanoi Beatrice, "hän on poissa päältä ja numero yhdeksän."
"Olen juuri tavannut numero viisi tiedonhaluinen hänelle", sanoi Leonard.
"Kyllä - we're menossa jakamaan hänet ylös kuin Salomon vauva", sanoi Beatrice.
Annie nauroi. "Oh, ay", sanoi Leonard.
"Ja mikä bittinen jos sinulla on?"
"En tiedä", sanoi Beatrice. "Kerron kaikille muille poimia ensin."
"" Sinulla olisi Leavings, kuten? ", Sanoi Leonard, kiertämällä ylös sarjakuva kasvot.
Annie oli etsimässä uunissa.
Miriam la huomiotta. Paul tuli.
"Tämä bread'sa hieno näky, meidän Paavali", sanoi Annie.
"Sitten sinun pitäisi lopettaa" huolta ", sanoi Paul.
"Sinun tarkoita sinun pitäisi tehdä, mitä olet tilinteon tehdä", vastasi Annie.
"Hänen pitäisi, ei pitäisi hän!" Huusi Beatrice.
"Olen s'd ajatella hän oli sai runsaasti käsillä", sanoi Leonard.
"Sinulla oli ikävä kävellä, ei sinua, Miriam?", Sanoi Annie.
"Kyllä - mutta olin ollut koko viikon -"
"Ja sinä halusit hieman muuttua, kuten" vihjaillaan Leonard ystävällisesti.
"No, et voi olla jumissa talossa ikuisesti," Annie sovittu.
Hän oli varsin rakastettava.
Beatrice veti hänen takkinsa ja lähti ulos Leonard ja Annie.
Hän vastaisi oman pojan. "Älä unohda, että leipä, meidän Paavali," huusi
Annie.
"Hyvää yötä, Miriam. En usko, se sade. "
Kun he olivat kaikki menneet, Paul haki käärittynä limpun paketoitu se, ja valvoma se
valitettavasti.
"Tämä sotku!", Hän sanoi. "Mutta," vastasi Miriam kärsimättömästi, "mitä
on se, kun kaikki - kaksi pennyä, ha'penny. "" Kyllä, mutta - se mater kallisarvoinen
leivontaan, ja hän tulee ottaa asia raskaasti.
Kuitenkin, se ei ole hyvä vaivaa. "Hän otti leivän takaisin apukeittiö.
Oli hieman etäisyyttä häneen ja Miriam.
Hän seisoi tasapainoinen vastapäätä häntä hetkiä harkitsee, ajattelen hänen
käytöksen Beatrice. Hän tunsi syyllisyyttä sisällä itse, ja vielä
iloinen.
Jostain tutkimaton syystä se palveli Miriam oikeassa.
Hän ei aikonut tehdä parannuksen. Hän mietti, mitä hän ajatteli, kun hän
oli keskeytetty.
Hänen paksut hiukset olivat pudonneet yli otsaansa.
Miksi ehkä hän ei työnnä se takaisin hänelle, ja poista merkit Beatricen kampa?
Miksi ehkä hän ei paina hänen ruumiinsa hänen kaksi kättä.
Se näytti niin luja, ja jokainen rahtu elävät. Ja hän antaa muita tyttöjä, miksei häntä?
Yhtäkkiä hän alkoi elämään.
Se teki värisi lähes kauhulla, kun hän nopeasti työnsi hiukset pois hänen otsaansa
ja tuli häntä kohti. "Half-Viimeisen kahdeksan!", Hän sanoi.
"Olimme parempi pitää kiirettä.
Missä ranskalaiset? "Miriam ujosti ja melko katkerasti tuotettu
hänen liikunta-kirja. Joka viikko hän kirjoitti hänelle eräänlainen
päiväkirja hänen sisäisestä elämästä, omassa ranskaksi.
Hän oli löytänyt tämä oli ainoa tapa saada hänet tekemään sävellyksiä.
Ja päiväkirjaansa oli enimmäkseen rakkautta-kirjain.
Hän luki sen nyt, hänestä tuntui kuin hänen sielunsa historiassa oli tulossa häpäisty
hänen hänen läsnä tuulella. Hän istui hänen vieressään.
Hän katseli kättään, luja ja lämmin, tiukasti pisteytys työstään.
Hän luki vain Ranskan, välittämättä hänen sielunsa, että oli siellä.
Mutta vähitellen kätensä unohti työnsä.
Hän luki hiljaa, liikkumatta. Hän vapisi.
"CE Matin les oiseaux m'ont eveille," hän luki.
"" Il faisait Encore un crepuscule.
Mais la petite FENETRE de ma chambre était bleme, et puis, keltainen, et tous les oiseaux
Du Bois eclaterent dans un chanson Vif et resonnant.
Toute l'Aube tressaillit.
J'avais Reve de vous. Est-ce que vous voyez aussi l'Aube?
Les oiseaux m'eveillent Presque tous les aamuhartaus, et toujours il ya quelque valitsi de
terreur dans le CRI des grives.
Il est si Clair - '"Miriam istui värisevä, puoli hävetä.
Hän pysyi aivan hiljaa, yrittäen ymmärtää.
Hän vain tiesi, että hän rakasti häntä.
Hän pelkäsi hänen rakkautensa hänelle. Se oli liian hyvä hänelle, ja hän oli
riittämätön. Rakkautensa oli syyllinen, ei hänen.
Häpeää, hän korjasi työnsä nöyrästi kirjallisesti edellä hänen sanoja.
"Katso", hän sanoi hiljaa, "partisiipin perfekti konjugoituu avoir suostuu
kanssa suoran objektin, kun se edeltää. "
Hän taivutettu eteenpäin, yrittää nähdä ja ymmärtää.
Hänen vapaa, hieno kiharat kutittaa hänen kasvonsa. Hän aloitti ikään kuin ne olisi ollut punainen kuuma,
väristen.
Hän näki hänen peering eteenpäin sivulle, hänen punaiset huulet erosivat surkeasti, mustat hiukset
Kiinnittyy hienoissa osa koko hänen Tawny, punertava poskelle.
Hän väritti kuin granaattiomena rikkaus.
Hänen hengityksensä oli lyhyt hän katseli häntä. Yhtäkkiä hän katsoi ylös häneen.
Hänen tummat silmänsä olivat alasti heidän rakkautensa, peloissaan, ja kaipuu.
Hänen silmänsä, liian, oli tumma, ja ne satuttaa häntä.
He näyttivät Master häntä.
Hän menetti kaikki hänen itsehillintää, paljastui pelossa.
Ja hän tiesi, ennen kuin hän voisi suudella häntä, hän on ajaa jotain itsestään.
Ja ripaus vihaa hänen hiipivät takaisin hänen sydämeensä.
Hän palasi käyttää. Yhtäkkiä hän heittäytyi alas lyijykynä, ja oli
klo uuni harppaus, kääntämällä leivän.
Sillä Miriam hän oli liian nopea. Hän alkoi väkivaltaisesti, ja se satuttaa häntä
todellista tuskaa. Jopa tapa, jolla hän kyyristyi ennen uunin
satuttaa häntä.
Näytti olevan jotain julmaa se, jotain julmaa ripeää hän pystytti
leipää peltipurkkeja kiinni sen jälleen.
Kunpa hän oli lempeä hänen liikkeitä hän olisi tuntunut niin rikas ja lämmin.
Koska se oli, hän oli loukkaantunut. Hän palasi ja valmiin harjoituksen.
"Olet tehnyt hyvin tällä viikolla", hän sanoi.
Hän näki hänet imarreltu hänen päiväkirjaansa. Se ei maksaa hänelle kokonaan.
"Olet todella puhjeta kukkaan joskus", hän sanoi.
"Sinun pitäisi kirjoittaa runoutta."
Hän nosti päätään ilolla, sitten hän pudisti sitä mistrustfully.
"En luota itseäni", hän sanoi. "Sinun pitäisi kokeilla!"
Jälleen hän pudisti päätään.
"Pitääkö meidän lukea, vai onko se liian myöhäistä?" Hän kysyi.
"Se on myöhäistä - mutta voimme lukea vain vähän", hän vetosi.
Hän oli todella saada nyt ruokaa elämänsä aikana ensi viikolla.
Hän teki kopion Baudelairen "Le Balcon". Sitten hän luki sen hänelle.
Hänen äänensä oli pehmeä ja hyväillen, mutta kasvava lähes brutaali.
Hänellä oli tapa nosto hänen huulensa ja näyttää hampaansa, intohimoisesti ja
katkerasti, kun hän oli paljon siirrettiin.
Tämän hän teki nyt. Se teki Miriam tuntuu kuin hän olisi tallaamisesta
hänen. Hän ei uskaltanut katsoa häntä, mutta istui
pään kumarsi.
Hän ei voinut ymmärtää, miksi hän joutui tällaisen metelin ja raivoa.
Se teki karmeita. Hän ei pitänyt Baudelaire, kokonaisuutena -
eikä Verlaine.
"Katso hänen laulavan alalla Yon yksinäinen Highland Lass."
Tämä ravittu hänen sydämensä. Niin teki "Fair Ines".
Ja -
"Se oli beauteous ilta, rauhallinen ja puhdas, ja hengitys pyhä hiljainen kuin nunna."
Nämä olivat kuin itseään. Ja siellä hän oli, sanoi hänen kurkkuunsa
katkerasti:
"Tu te rappelleras La Beaute des hyväilevä." Runo oli valmis, hän otti leivän
ulos uunista, järjestämällä palanut leivät alareunassa panchion, hyvä
niistä yläreunassa.
Kuivattuja leipä jäi käärittynä ylös apukeittiö.
"Mater ei tarvitse tietää aamuun", hän sanoi. "Se ei järkyttynyt häntä niin paljon niin kuin on
yö. "
Miriam Katsoin kirjahyllyyn, näkivät, mitä postikortit ja kirjeet, jotka hän oli saanut, näki
mitä kirjoja siellä. Hän otti yhden, joka oli kiinnostunut hänestä.
Sitten hän kääntyi alas kaasua ja he lähtivät.
Hän ei vaivautunut lukita oven. Hän ei ollut kotona uudelleen vasta neljänneksen
yksitoista.
Hänen äitinsä oli paikoillaan rocking-tuoli. Annie, köydellä hiukset roikkuu alas hänen
takaisin, pysyi istuu pieni jakkara ennen paloa, hänen kyynärpäät polvillaan,
synkästi.
Pöydällä seisoi rikkoneen leipä unswathed.
Paul tuli melko hengästynyt. Kukaan ei puhunut.
Hänen äitinsä luki pikku paikallislehteen.
Hän riisui takkinsa ja meni istumaan sohvalle.
Hänen äitinsä muutti curtly syrjään antaa hänen kulkea.
Kukaan ei puhunut. Hän oli hyvin epämukavaa.
Moneen minuuttiin se istui teeskentelee lukea paperin hän löysi pöydälle.
Sitten - "Unohdin, että leipä, äiti", hän sanoi.
Ei ollut mitään vastausta myöskään nainen.
"No", hän sanoi, "se on vain kaksi pennyä ha'penny.
Voin maksaa teille siitä. "Vihaisia, hän esittää kolme penniä
pöytä ja liukui heidän äitiään kohtaan.
Hän kääntyi pois hänen päänsä. Hänen suunsa oli kiinni tiukasti.
"Kyllä", sanoi Annie, "et tiedä kuinka pahasti äitini on!"
Tyttö istui tuijottaa glumly tuleen.
"Miksi hän huonosti?" Kysyi Paul, hänen määräilevä tavalla.
"No!" Sanoi Annie. "Hän tuskin pääsen kotiin."
Hän katsoi tarkasti äitinsä.
Hän katsoi sairas. "Miksei sinulla tuskin kotiin?" Hän kysyi
Hänen edelleen jyrkästi. Hän ei vastannut.
"Löysin hänet kalpeaksi kuin lakana täällä", sanoi Annie, jossa ehdotusta
kyyneleet hänen äänensä. "No, miksi?" Vaati Paul.
Hänen kulmakarvansa olivat neulominen, hänen silmänsä dilating intohimoisesti.
"Se riitti järkyttää ketään", sanoi Mrs Morel, "halailu lohkojen - liha, ja
Green-elintarvikkeita, ja pari verhot - "
"No, miksi te halata heitä, sinun ei tarvitse tehdä."
"Kuka sitten olisi?" "Let Annie noutamaan lihaa."
"Kyllä, ja haluan hakea lihaa, mutta miten oli minä tietää.
Olit pois Miriam sen sijaan, että vuonna, kun äitini tuli. "
"Ja mitä sinua vaivaa?" Kysyi Paavali äitinsä.
"Kai se on sydämeni", hän vastasi. Ainakin hän näytti sinertävä kierros
suun.
"Ja oletko tuntenut sitä ennen?" "Kyllä - riittävän usein."
"No miksi sitten ette ole kertonut minulle? - Ja miksi ette ole nähnyt lääkäri?"
Mrs Morel siirtynyt tuolissaan, vihainen hänen kanssaan hänen hectoring.
"Et ikinä huomannut mitään", sanoi Annie. "Olet liian innokkaita pois Miriam."
"Voi, minä - ja sen huonompi kuin sinulle Leonard?"
"Olin klo viisitoista vaille kymmenen." Oli hiljaisuus tilaa aikaa.
"Minun olisi uskonut", sanoi rouva Morel katkerasti, "että hän ei olisi miehitetty
olet niin täysin kuin polttaa koko ovenful leipää. "
"Beatrice oli täällä samoin kuin hän."
"Hyvin todennäköistä. Mutta me tiedämme, miksi leipä on pilaantunut. "
"Miksi?", Hän välähti. "Koska olit syventynyt Miriam"
vastasi Mrs Morel kiivaasti.
"Oh, hyvin - se oli EI!", Hän vastasi vihaisesti.
Hän oli ahdistunut ja onneton. Tarttuminen paperi, hän alkoi lukea.
Annie, hänen puseron auki, hänen pitkät köydet hiukset kiertyy letittää, nousi
nukkumaan, hinnoittelu hänelle erittäin Curt hyvää yötä. Paavali istui teeskentelee lukea.
Hän tiesi, että hänen äitinsä halusi nuhtelemaan häntä.
Hän halusi myös tietää, mitä oli tehnyt hänen sairas, sillä hän oli levoton.
Sen sijaan, että karkuun nukkumaan, koska hän olisi halunnut tehdä, hän istui ja odotti.
Oli jännittynyt hiljaisuus.
Kello valittu äänekkäästi. "Teidän on parasta mennä nukkumaan ennen isääsi
tulee ", sanoi äiti ankarasti. "Ja jos aiot olla missään
syödä, sinun on parasta se. "
"En halua mitään." Se oli hänen äitinsä on tapana tuoda hänet
jotkut hiukan illalliselle perjantai-iltana, yönä ylellisyyttä Colliers.
Hän oli liian vihainen mennä ja löytää sen ruokakomero tänä yönä.
Tämä loukkasi häntä.
"Jos haluaisin sinua menemään Selby perjantai-iltana, voin kuvitella kohtauksen", sanoi Mrs
Morel. "Mutta et ole koskaan jaksa mennä, jos hän
tulevat sinulle.
Ei, sinun ei halua syödä eikä juoda sitten. "
"En voi antaa hänen mennä yksin." "Etkö sinä?
Ja miksi hän tulee? "
"Ei siksi pyydän häntä." "Hän ei tule ilman sinua halua häntä -"
"No, mitä jos en halua hänen -", hän vastasi. "Miksi, ei mitään, jos se oli järkevää tai
kohtuullinen.
Mutta mennä trapseing sinne kilometrien mudassa, kotiin keskiyöllä,
ja mentävä Nottingham aamulla-- "
"Jos en olisi, olisit juuri sama."
"Kyllä, minun pitäisi, koska ei ole mitään järkeä.
Onko hän niin kiehtovaa, että sinun täytyy seurata häntä koko tällä tavalla? "
Rouva Morel oli katkerasti sarkastinen.
Hän istui vielä, jossa vältyttiin kasvot, silitti ja rytmikäs, nykäisi liike, musta
puuvillasatiini hänen esiliina. Se oli liike, joka satuttaa Paul nähdä.
"Pidän häntä", hän sanoi, "mutta -"
"Hänen kaltaisiaan!", Sanoi Mrs Morel, samassa puree sävyjä.
"Minusta näyttää pidät mikään eikä kukaan muu.
Ei ole Annie, eikä minua, eikä kukaan nyt sinulle. "
"Mitä hölynpölyä, äiti - tiedät en rakasta häntä - minä - minä kerron teille en rakasta häntä -
Hän ei edes kävellä käsivarteni, koska en halua hänen. "
"Miksi sitten teet lentää häntä niin usein?"
"En mielelläni puhu hänelle - En koskaan sanonut etten.
Mutta en rakasta häntä. "" Onko kukaan muu puhua? "
"Ei noin asioista puhutaan.
Mahdollisuuksia on paljon asioita, joita et ole kiinnostunut, että - "
"Mitä?" Mrs Morel oli niin voimakas, että Paul alkoi
ja huohottaa.
"Miksi - maalaus - ja kirjoja. Et välitä Herbert Spencer. "
"Ei" oli surullinen vastauksen. "Ja Et ikäisenä."
"No, mutta nyt tiedän - ja Miriam ei -"
"Ja mistä tiedät," Rouva Morel välähti uhmakkaasti, "että minun ei pitäisi.
Oletko koskaan yrittänyt minua! "
"Mutta et, äiti, tiedät et välitä onko kuvan koriste vai ei;
et välitä millä tavalla se on sisään "" Mistä tiedät etten välitä?
Oletko koskaan yrittänyt minua?
Oletko koskaan puhu minulle näitä asioita, yrittää? "
"Mutta se ei ole, että sinulle tärkeällä, äiti, tiedät T: n ei."
"Mikä se sitten on - mitä se sitten on, että asiat minulle?" Hän välähti.
Hän neulottu hänen kulmakarvansa ja kipua. "Olet vanha, äiti, ja olemme nuoria."
Hän vain tarkoitti, että etuja ikänsä olleet etuja hänen.
Mutta hän tajusi hetkellä hän oli puhunut, että hän oli sanonut väärin.
"Kyllä, tiedän sen hyvin - olen vanha.
Ja siksi minä voi astua syrjään, minulla ei ole muuta tekemistä sinun kanssasi.
Haluat vain minua odottamaan teitä - loput on Miriam. "
Hän ei voinut kestää sitä.
Vaistomaisesti hän tajusi, että hän oli elämänsä hänelle.
Ja loppujen lopuksi hän oli ylimmäinen juttu hänelle, vain ylin juttu.
"Tiedät se ei ole, äiti, tiedät, että se ei ole!"
Hän siirtyi sääli hänen itkeä. "Se näyttää paljon kuin sitä", hän sanoi,
puoli totutuista hänet epätoivoon.
"Ei, äiti - en todellakaan rakasta häntä. En puhua hänelle, mutta haluan palata kotiin
sinua. "Hän oli lähtenyt hänen kaulus ja solmio, ja
rose, paljain throated, mennä nukkumaan.
Kun hän kumartui suutelemaan hänen äitinsä, hän heitti kätensä hänen kaulaansa, peitti kasvot
olkapäälle ja huusi, että whimpering äänellä, niin kuin hänen omansa että hän writhed vuonna
tuska:
"En kestä sitä. Voisin antaa toisen naisen - mutta ei hänen.
Hän oli jätä minua ole varaa, ei vähän tilaa - "
Ja heti hän vihasi Miriam katkerasti.
"Enkä ole koskaan - tiedäthän, Paul - I've koskaan ollut aviomies - ei todellakaan -"
Hän silitti äitinsä hiukset, ja hänen suunsa oli hänen kurkkuun.
"Ja hän riemuitsee niin tehdessään sinä minulta - hän ei ole kuin tavallinen tyttöjä."
"No, en rakasta häntä, äiti", hän mutisi kumartaen päätään ja piilossa hänen
silmät hänen olkapäälle kurjuudessa.
Hänen äitinsä suuteli häntä pitkään, palava suudella. "Poikani!", Hän sanoi äänellä, vapina
kanssa intohimoista rakkautta. Tietämättään hän varovasti silitti hänen
kasvot.
"Ei", sanoi äiti, "nyt mennä nukkumaan. Olet niin väsynyt aamulla. "
Kun hän puhui hän kuuli miehensä tulevan.
"On isäsi - nyt mennä."
Yhtäkkiä hän katsoi häntä melkein kuin pelossa.
"Ehkä olen itsekäs. Jos haluat häntä, ota hänet poikani. "
Hänen äitinsä oli niin outo, Paul suuteli häntä, vapina.
"Ha - äiti!" Hän sanoi hiljaa. Morel tuli, kävely epätasaisesti.
Hattunsa oli yli yhden kulman hänen silmiinsä.
Hän tasapainoinen ovensuuhun. "At your pahaa taas?", Hän sanoi
venomously.
Mrs Morel tunteet muuttuivat äkillinen viha on juoppo, jotka olivat tulleet näin
hänen päälleen. "Joka tapauksessa, se on selvä", hän sanoi.
"H'm - h'm! h'm - h'm! ", hän irvisti.
Hän meni käytävään, ripustaa hattunsa ja takki.
Sitten he kuulivat hänen mennä alas kolme vaihetta ruokakomero.
Hän palasi pala porsaan-pie kourassa.
Se oli mitä rouva Morel oli ostanut pojalleen.
"Eikä, että osti sinulle.
Jos voit antaa minulle enintään kaksikymmentäviisi shillinkiä, olen varma, enkä aio ostaa
te sianlihaa piirakka tavaraa, kun olet swilled vatsantäysi olutta. "
"Wha-at - WHA-at!" Ärähti Morel, syöstä hänen tasapainossa.
"Wha-at - ei minulle?"
Hän katsoi lihapalan ja kuori, ja yhtäkkiä ilkeä spurtti ja luonne,
viskasi sen tuleen. Paul alkoi hänen jalkoihinsa.
"Tuhlaa omia juttuja!" Hän huusi.
"Mitä - mitä!" Yhtäkkiä huusi Morel, hyppää ylös ja clenching nyrkkiään.
"Näytän Yer, yer nuori kuski!" "Okei!" Sanoi Paul häijysti, asettamalla
päätään toiselle puolelle.
"Näytä minulle!" Hän on sillä hetkellä kalliisti ovat rakastaneet
on Smack klo jotain. Morel oli puoli crouching, nyrkit ylös, valmis
kevääseen.
Nuori mies seisoi, hymyillen huulillaan. "Ussha!" Sähisi isä, pyyhkäisemällä kierros
jolla on suuri isku vain menneen poikansa kasvot.
Hän ei uskaltanut, vaikka niin lähellä, todella koskettaa nuori mies, mutta swerved tuuman
päässä.
"Aivan!", Sanoi Paul, hänen silmänsä puolella isänsä suuhun, jossa toisessa
instant nyrkillä olisi pystynyt lyömään. Hän särki siitä aivohalvauksen.
Mutta hän kuuli heikko vaikerrus takaapäin.
Hänen äitinsä oli kalmankalpea ja tumma suulla.
Morel oli tanssia jopa toimittaa jälleen isku.
"Isä!" Sanoi Paavali, niin että sana soi.
Morel alkoi, ja oli huomiota. "Äiti!" Voihki poika.
"Äiti!" Hän alkoi kamppailu itsensä kanssa.
Hänen avoimin silmin katseli häntä, vaikka hän ei voinut liikkua.
Vähitellen hän oli tulossa itse.
Hän pani hänet alas sohvalle, ja juoksi yläkertaan ja vähän viskiä, joka on viime
hän voisi siemailla. Kyyneleet olivat hyppii pitkin hänen kasvojaan.
Kun hän polvistui hänen eteensä Hän ei itkenyt, mutta kyyneleet vierivät hänen kasvonsa
nopeasti.
Morel, vastakkaisella puolella huonetta, istui kyynärpäät polvillaan räikeä
poikki. "Mikä-asiasta" er? "Hän kysyi.
"Heikko!" Vastasi Paul.
"H'm!" Vanha mies alkoi unlace hänen saappaat.
Hän kompastui pois nukkumaan. Hänen viimeinen taistelu oli taistellut että kotona.
Paavali polvistui siellä, silitti hänen äitinsä kädestä.
"Älä ole huonosti, äiti - älä olla huonosti!", Hän sanoi kerta toisensa jälkeen.
"Ei se ole mitään, poikani», hän mutisi.
Vihdoin hän nousi, noudettava iso pala hiiltä, ja raked tulipalon.
Sitten hän poistuu huoneesta, laittaa kaiken suoraan, vahvistettuja asioita aamiaiseksi,
ja toi äitinsä kynttilän.
"Voitko mennä nukkumaan, äiti?" "Kyllä, tulen."
"Sleep with Annie, äiti, ei hänen kanssaan." "No Minä nukkua omassa sängyssä. "
"Älä nuku hänen kanssaan, äiti."
"Minä nukkua omassa sängyssä." Hän nousi, ja hän osoittautui kaasu, sitten
seurasi häntä tarkasti yläkertaan, kuljettaa hänet kynttilän.
Aloitussivujen hän suuteli häntä lähellä.
"Hyvää yötä, äiti." "Hyvää yötä!" Hän sanoi.
Hän painoi kasvonsa, kun tyyny raivo kurjuutta.
Ja kuitenkin jossain sielunsa, hän oli rauhassa, koska hän rakasti yhä äitinsä
paras. Se oli katkera rauha hän eroaa.
Ponnistelut isänsä sovittelemaan hänelle seuraavana päivänä oli suuri nöyryytys hänelle.
Jokainen yritti unohtaa kohtaus.