Tip:
Highlight text to annotate it
X
2C-I - 5-MeO-DMT - ayahuasca DMT - ekstaasi - morning glory ibogaiini - hamppu - ketamiini
Salvia divinorum - kärpässieni - LSD hulluruoho - MDMA - meskaliini N2O - *** - psilosybiini - THC
Psykonautti: Psyykettään hallusinogeenien tai muiden tajunnanlaajennustekniikoiden avulla luotaava mielen tutkimusmatkailija
Psykonautit uskovat tällaisten henkisten kokemusten johtavan oikein käsiteltynä pitkäaikaisiin hyötyihin arkielämässä.
Koin ensimmäisen psykedeelisen kokemukseni 22-vuotiaana, jolloin tietoa ei juurikaan ollut saatavilla.
Tiesimme vain sen mitä TV:ssä kerrottiin.
Olimme aiemmin polttaneet pilveä, joten oletimme sen olevan jokseenkin samanlaista kuin kannabis.
Ensimmäinen kerta opetti suoran kokemuksen kautta mistä on kyse.
ÉN+TE+Ö=GÉN esittää
ANDRÁS KOVÁCS M.:n elokuvan
P S Y K O N A U T I T
Kamera: GÁBOR KERTAI
Musiikki: TANUTUVA
Haastattelijat: ÉVA CSILLA ORAVECZ ANDRÁS KOVÁCS M.
Tuottaja: ÉN+TE+Ö=GÉN
Ohjaaja ja leikkaaja: ANDRÁS KOVÁCS M.
Nauttiessani ensimmäistä kertaa psykedeelejä minulla ei ollut niistä mitään käsitystä.
Suuri määrä kannabista aiheutti ensimmäisen psykedeelisen kokemukseni,
ja ilmoitin yhtäkkiä kokeneemmille ystävilleni kuinka oudolta minusta tuntui.
Eräs ystävistäni vastasi: Siksi sitä otetaan. Jotta tuntuisi oudolta.
On yleistä tietoa, että huumeita on käytetty koko historiamme ajan.
Tiedossa on vain yksi kansa joka ei perinteisesti ole käyttänyt psykoaktiiveja:
Pohjois-Amerikan inuitit eli eskimot.
Tämä on ymmärrettävää, koska jäisessä autiomaassa tajuntaamuuntavia aineita ei juurikaan esiinny -
mädäntynyttä hylkeenlihaa lukuunottamatta.
Olin erityisen kiinnostunut rajatilakokemuksista,
se oli minulle keskeinen kysymys.
Opiskelin Iaidoa, japanilaista miekankäyttötaitoa, vuosien ajan.
Minua kiehtoi Samuraiden valmius kohdata kuolema minä hetkenä hyvänsä.
Siksi vietin vuosia aiheen parissa.
Aamusta ja illasta toiseen meditoin valmistaakseni itseni -
kuoleman mahdollisuuteen.
Aloin käyttää psykedeelejä itsetutkiskeluun, ja koska ne sattuivat osumaan polulleni.
Tahdoin ymmärtää niitä paremmin,
nähdä millaisia asioita elämällä on tarjolla.
Käytän psykedeelejä tieteellisessä tutkimuksessa,
koska niiden synnyttämät mielentilat kiinnostavat minua.
Näiden subjektiivisten kokemusten tulkinnan kautta -
on mahdollista saavuttaa syvempää ymmärrystä mielen toiminnasta.
Muuntuneet tajunnantilojat ovat kytköksissä -
tiettyjen psykologisten järjestelmien merkittäviin toiminnallisiin muutoksiin.
Nämä muutokset kertovat paljon tietoisuuden, "mustan laatikon" sisällöstä.
Uteliaisuuteni houkutteli minut näiden kokemusten luokse kerta toisensa jälkeen.
Ne paljastavat alueita ja potentiaalia jotka ovat ihmisille ilmeisen luontaisia,
ja jotka eivät ole tavoitettavissa ilman näitä aineita.
"Jos tajunnan portit puhdistettaisiin, kaikki esiintyisi sellaisenaan, äärettömänä."
-- William Blake
Tuntuu turhalta puhua psykedeelisestä kokemuksesta ihmisille jotka eivät ole jo valmiiksi kiinnostuneita,
koska ne hyödyttävät lähinnä etsijöitä.
Minusta näissä kokemuksissa piilee kuitenkin kaikkia koskeva universaali merkitys.
Ensimmäisessä vaiheessa asiat tavallaan kiihtyvät.
Fyysisiin vaikutuksiin saattaa kuulua kylmyyden tai kuumuuden tuntemuksia,
raajat saattavat tuntua kummallisilta jne.; tämä kestää puolesta tunnista tuntiin.
Intensiivisen vaiheen käynnistyessä mielentila alkaa muuttua voimakkaasti.
Mitä tahansa aistien sekoittumisesta persoonallisuuden hajoamiseen voi tapahtua.
Se, pidetäänkö silmiä auki vai kiinni, vaikuttaa merkittävästi kokemuksen luonteeseen.
Stansislav Grofin psykedeelipsykoterapiassa -
alitajunnan tutkimiseen suunnatut suuret annokset otetaan silmät peitettyinä -
ja kuunnellen kuulokkeista musiikkia, jolloin kaikki muut aistiärsykkeet rajautuvat pois.
Tämä johtaa syvään matkaan.
Kokemus on luonnollisesti hyvin erilainen mikäli silmät pidetään auki,
tai kävellään kadulla, tai muiden seurassa.
On mahdollista kokea ettei -
todellisuus ole ollenkaan niin itsestäänselvä ja kiinteä kuin miltä normaalisti vaikuttaa.
Todellisuus ei katoa tai muutu joksikin mitä se ei ole.
Sitä vain lähestyy toisenlaisesta kulmasta.
Se avarsi kokemustani äänestä.
Kuulen musiikkia jolle aiemmin olin kuuro.
Ajoittain raitiovaunu soittaa sfäärien musiikkia,
metro soittaa goatrancea -
ja lämmitin drum 'n' bassia.
Elämän kokemisesta todellisuutena on muodostunut mielen vapautumisen prosessi.
Jokainen matka on erityinen koska jokainen kokemus on ainutlaatuinen.
Jos matkat toistavat itseään, on todennäköistä että niitä tehdään liian usein,
liian samanlaisella asenteella.
Jos näitä kokemuksia lähestyy muutokselle avoimella mielellä,
jokainen kerta on ainutlaatuinen ja merkittävä.
Tapani katsoa maailmaa muuttui,
olemassaolon ydin avautui eteeni.
Ylimääräinen mureni pois,
vanhempieni ja ympäristöni päälleni pakottamat naamiot ja julkisivut.
Mystisenä kokemuksena psykedeelimatka on eräänlainen riisuuntumisprosessi -
alastomaan ihmisyyden tilaan.
Alkaessamme riisuuntua -
ihmisyytemme ei katoa, mutta kulttuurimme kohtuuttomat vaatimukset hälvenevät.
Tässä alastomassa tilassa näkee syvemmälle ihmisyyteen.
Vähemmän historialliseen,
luonnollisempaan,
suorempaan ja todellisempaan ihmisyyteen.
Ihmisellä on tapana olla havaintojensa suhteen rajoittunut.
Psykedeelit voivat laajentaa näitä kokemuksen tasoja.
Jotkut näistä kokemuksista painuvat mieleen, toiset unohtuvat,
mutta koska ne kaikki kulkevat mielemme lävitse, niillä kaikilla on vaikutusta.
Se voidaan nähdä oppimisprosessina.
Opin hyväksymään oman kuolemani;
en vain sitä väistämätöntä tosiasiaa että tulen jonain päivänä kuolemaan,
vaan että saatan kuolla minä hetkenä hyvänsä, eikä sille välttämättä ole tehtävissä mitään.
Joka kerta kun egoni lakkasi taistelemasta vastaan, kävin läpi valtavan, puhdistavan läpimurron -
joka kokemusten myötä laantui, egon kamppailu lyhentyi -
kunnes vastustus lakkasi kokonaan.
Tässä mielessä näillä substansseilla ei enää ole mitään annettavaa.
"Ihminen muuttuu ajan myötä ihanteensa kaltaiseksi"
-- Platon
Jotkut yhdistävät psykedeelit idän mystiikkaan.
Niistä puhutaan usein samankaltaisella kielellä kuin buddhalaisuudesta tai joogasta,
ja jotkut pitävät tätä kristillisen mystisen tradition vastaisena.
Itselleni suora kokemus on aina ollut uskonnon ensisijainen tarkoitus.
Aloin tutustua erilaisiin uskontoihin ja filosofioihin -
koska tämä kokemus kiinnosti minua ja halusin ymmärtää sitä.
Ensin rajasin pois kaikki opetukset jotka kielsivät -
käyttämästä mieleenvaikuttavia substansseja transsendentaalisen kokemuksen saavuttamiseksi.
Sitten rajasin luonnollisesti pois kaikki sellaiset jotka olivat ristiriidassa kokemukseni kanssa.
Siten päädyin buddhalaisuuteen.
Intiaanien shamanismi ja nagualismi ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti.
Luin Carlos Castanedan kirjoja -
ja kaiken löytämäni aineiston maailman shamanistisista perinteistä, Siperiasta Unkariin.
Nämä ajatusmallit vetivät minua puoleensa koska niissä psykedeelien käyttö -
yhdistyi todellisuuden etsintään ja henkisten kysymysten tutkintaan -
ja niissä pyrittiin selittämään mistä näissä kokemuksissa on kyse.
Psykedeeleillä on tapana avata käyttäjiään kohti -
järjestäytyneestä uskonnosta irrallista henkistä ulottuvuutta.
Ne näyttävät todellisuuden olevan laajempi kuin aiemman maailmankuvan pohjalta on ymmärretty.
Tämän vuoksi psykedeelisillä kokemuksilla on tapana sysätä henkisen etsinnän suuntaan.
Huumeidenkäyttö ei toimi sisäisen kasvun oikopolkuna.
Eniten riippuu omasta persoonallisuudesta.
Psykedeelit voivat auttaa eteenpäin niitä jotka ovat jo valmiiksi suuntautuneita henkiseen etsintään.
Jos kokemusta lähestytään valmistautumatta tai välinpitämättömästi,
tavoitellen vain mielihyvää tai muuten täysin toisenlaisilla odotuksilla,
silloin uskonnollinen tai transsendentaalinen kokemus on epätodennäköinen.
Näitä kokemuksia verrataan usein mystiseen kokemukseen.
Sanotaan, että mystinen kokemus tarjotaan onnekkaille,
koska se on siunaus jota ei voi pakottaa tapahtumaan.
Tässä mielessä psykedeelinen kokemus on lähinnä avustettu mystinen kokemus.
Myöhemmin, uppoutuessamme syvemmälle, ymmärsimme että ne avaavat meille ovia;
ne antoivat energiaa ylittää rajoituksiamme ja avautua.
Mutta kuten opettajat ovat painottaneet: Työkalut on lopulta jätettävä taakse.
Niitä voidaan käyttää liikemomentin keräämiseen, mutta on tunnistettava hetki jona on aika siirtyä eteenpäin.
Rantaan saavuttaessa veneestä on astuttava ulos jotta voitaisiin edetä.
Shamaanit opettivat tunnistamaan hetken jona vene on jätettävä taakse.
Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan,
psykedeelit ja meditaatio johtavat saman vuoren huipulle.
Erona on, ettei psykedeelinen kokemus itsessään tuota pysyviä tuloksia.
Kehityksen eteen on tehtävä työtä.
"Todellisuus on sitä joka ei katoa kun siihen lakataan uskomasta."
-- Philip K. ***
Uskoakseni on täysin luonnollista että todellisuus näyttäytyy jokaiselle erilaisena.
Jaamme yhteisen todellisuuden sanoissamme ja fyysisessä kanssakäymisessä,
tämä on meille yhteistä.
Ihmisyys ja ihmisen kokemus todellisuudesta sisältää kuitenkin paljon enemmänkin.
Mielestäni kaikki kokemus on todellisuutta, ei ainoastaan se mitä aisteillamme havaitsemme.
Pidän unia ja psykedeelistä kokemusta yhtä todellisena kuin kaikkea muutakin.
Unissa on tehty monenlaisia keksintöjä, bentseenin molekyylirakenteesta lähtien.
Jos jokin vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, pidän sitä todellisena.
Miellän subjektiivisen kokemuksen läsnäolevaksi -
ympäröivässä psykologisessa, lähinnä kulttuurin ehdollistamassa todellisuudessa.
Olisi kohtuutonta sanoa, että tällaiset muuntuneet tajunnantilat vieraannuttavat yhteisestä todellisuudesta.
Kokemuksen informaatiovirtaa voidaan käyttää työkaluna yhteisen todellisuuden ymmärtämiseen.
On toki mahdollista käyttää näitä substansseja todellisuuspakoon.
Oletan, ettei todellisuuden tutkimus rajaannu ainoastaan empiiriseen, ulkoiseen ja objektiiviseen,
vaan pidän myös subjektiivisen kokemuksen kautta syntyneitä havaintoja äärimmäisen tärkeinä.
Siksi tässä syvennetyssä itsehavainnoinnissa ei ole kyse todellisuuspaosta,
vaan sitä voidaan päin vastoin käyttää todellisuuden intensiiviseen tarkasteluun.
Todellisuus on kokemuksemme.
Jotkut ovat innokkaita leimaamaan toisten kokemukset harhaksi ja omat kokemuksensa todellisuudeksi.
On jokseenkin ahdasmielistä väittää muiden kokemusta harhaksi,
koska tällaiset väitteet perustuvat myös henkilökohtaiseen, subjektiiviseen kokemukseen.
Sitä, ettei näiden huumeiden käyttö ole pakoa todellisuudesta, ei ole mahdollista todistaa.
Olin siitä aikoinaan ylpeä.
Päätin, että koska oli mahdotonta todistaa etten paennut todellisuutta,
aloin sanoa pakenevani todellisuutta, ja että olen siitä ylpeä.
Monet minua edeltäneet ihmiset - runoilijat, kirjailijat - käyttivät samanlaisia keinoja paetakseen fantasiamaailmaan,
josta he ammensivat inspiraatiota töihin -
joista voivat nauttia nekin, jotka eivät noita maailmoita henkilökohtaisesti tutki.
Todellisuuspakoisuudesta puhuvat tietävät myös että ihmiskunnan rakentama todellisuus on hirvittävä.
Elämiskelpoinen, miellyttävä todellisuus on tavoitettavissa vain rakentamalla se itse.
Juuri tähän psykedeelien hallittu käyttö johtaa: Oman todellisuuden rakentamiseen.
Esimerkiksi Bill Gates -
ja monet muut 60-luvulla LSD:tä käyttäneet -
rakensivat itsellensä todellisuuden joka on vakiintunut osaksi yhteistä todellisuuttamme johon jokainen meistä voi paeta.
Tämän seurauksena esimerkiksi internet on olemassa.
Luulisin, että yksilölliset elämykset todellisuudesta voivat erota toisistaan enemmän kuin voimme kuvitellakaan.
Jotkut ihmiset pelkäävät näitä eroavuuksia koska tuntevat olonsa turvalliseksi ainoastaan arkitodellisuudessa.
Jos jonkun todellisuus eroaa omastani, jos hän tuntee tai ajattelee toisin,
syntyy epävarmuutta ja ennustamattomuutta.
Tästä johtunee monien ihmisten halu pakottaa muut hyväksymään ainoastaan yhteinen todellisuuskäsitys,
liikkumaan ainoastaan sen rajojen sisällä.
Psykedeeleihin liitettävät negatiiviset ominaisuudet -
ovat seurausta niiden synnyttämästä suunnattomasta todellisuuden elämyksestä,
informaatioryöpystä jota vastaanottaja ei kykene käsittelemään -
ja joka siksi työntyy alitajuntaan tai unohtuu lapsuusmuistojen lailla.
Tämä on todellisuuspakoisuuden vastakohta.
Ihmiset "tulevat hulluiksi" koska eivät kykene käsittelemään tätä suunnatonta todellisuutta.
Se on valtava haaste,
kuin lapsille jotka yhtäkkiä paiskautuvat aikuisten maailmaan ja kokevat hankalaksi sopeutua siihen.
Jos todellisuus on sellainen kuin mediassa kerrotaan, sellainen kuin lehdistä voidaan lukea -
tai katsoa telkkarista, tai se josta voidaan puhua,
tai sitä mitä lait määrittelevät, tai se mitä pidetään perinteisenä,
silloin kyseessä voikin olla pako - perääntyminen kohti suoraa, henkilökohtaista ja yksilöllistä todellisuutta.
Ehkä meidän ei kannattaisi suhtautua niin negatiivisesti ihmisiin jotka kokevat tarvetta paeta,
jotka eristyvät ja vetäytyvät tietynlaisesta todellisuudesta.
Ehkei vika ole heissa. Ehkä todellisuus ei ole täydellinen.
Ehkä jotkut eivät koe tyydytystä yhteiskunnan tarjoamasta arkitodellisuudesta.
"Mikään ei ole tuhoisampaa lain ja valtion kunnioitukselle kuin lait joita ei ole mahdollista ylläpitää."
-- Albert Einstein
En mielelläni ota kantaa lakikysymykseen, puolesta tai vastaan.
Elämme maailmassa jota ohjaa Jumala tai jokin -
itse kutsun sitä Jumalaksi -
ja uskon Jumalaiseen suunnitelmaan.
On naurettavaa kohdella aikuisia ihmisiä kuin pikkulapsia - määrätä mitkä kasvit ovat laillisia ja mitkä eivät,
kasvien kasvaessa vapaasti luonnossa.
En kykene käsittämään näitä ihmisiä,
heidän mieltensä rajoittuneisuutta. Tuntuu pahalta heidän puolestaan - en juuri koe voivani tehdä enempää.
Kieltolaki saattaa toimia teorian tasolla.
Kiinnostavampaa on kuitenkin havainnoida sen käytännön vaikutuksia.
Jos kapinanhaluiset olisivat kuuliaisempia lakeja kohtaan,
joka olisi jokseenkin paradoksaalinen tilanne,
silloin kieltolailla luultavasti saavuttaisiin joitakin tavoiteltuja vaikutuksia.
Kuten käytännössä havaitsemme, kieltolailla on kuitenkin kaikista vähiten vaikutusta niihin joita sen olisi tarkoitus hillitä.
Tiettyjen molekyylien kanssa tekemisissä olevia syrjitään täysin absurdilla tavalla.
Ei käytännön seurausten vuoksi, ei siksi että he olisivat uhka - ainoastaan siksi, että he ottavat tiettyä substanssia.
Koko aihe on täysin absurdi. Vaara ei piile molekyylissä,
se on vain molekyyli -
jota tietty henkilö käyttää, tiettyyn tarkoitukseen, tietyllä annostuksella, tietyin väliajoin.
Vastuu ei ole huumeella vaan käyttäjällä. Molekyyli ei kykene pilaamaan yhteiskuntaa.
Sen voivat pilata ainoastaan sellaiset ihmiset jotka todella tekevät vahinkoa vaikutuksen alaisena.
Tämä kaikki on lähtöisin yhteiskuntaamme juurtuneista, huumeisiin liittyvistä väärinkäsityksistä.
Esimerkiksi alkoholi ja kahvi ovat ihmisille tuttuja,
ja tiedetään että joistakin tulee alkoholisteja,
mutta useimmat pysyvät normaalien, hyväksyttyjen käyttömuotojen puitteissa.
Monet eivät tiedä saman pätevän myös LSD:n, kannabiksen tai psykedeelisten sienten suhteen.
Joillakin käyttäjillä on niiden kanssa ongelmia, mutta enemmistö oppii viisaaseen käyttöön.
On mahdotonta säännellä ihmiselämää näin pitkälle.
Ihmiset saattavat uhata toisiaan monella tasolla.
Jotkut työskentelevät 12 tuntia päivässä, jonka jälkeen he jaksavat lähinnä tuijottaa TV:tä ja pieksää vaimojaan.
Silti liiallista työntekoa ei voida kieltää,
samoin kuin autoiluakaan ei voida kieltää vain siksi että jotkut aiheuttavat liikenneonnettomuuksia.
Ongelmat eivät poistu täyskielloilla.
Ratkaisuna on opettaa ihmisiä ajamaan -
ja kasvattaa heidän vastuuntuntoisuuttaan,
opettaa rentoutumista, meditaatiota kattilan kiehuessa, ja niin edelleen.
Jos ihmiset käyttävät huumeita, heille tulisi opettaa kuinka se tapahtuu turvallisesti.
Huumetietous on tärkeää, koska tietämättömät -
saattavat mieltää kaikki "huumeet" samanlaisiksi.
Niiden vaikutukset eivät ole samanlaisia, vaikka ne kaikki luokiteltaisiinkin "huumeiksi".
Ne kuuluvat täysin erilaisiin ryhmiin: Stimulantteihin, rauhoittaviin, hallusinogeeneihin jne.
Heroiini ei ole LSD:tä,
kokaiini ei ole psilosybiiniä -
eikä amfetamiini ole meskaliinia.
Niitä ei tulisi sekoittaa toisiinsa. Kyseessä on täysin toisistaan poikkeavat psykoaktiiviset substanssit.
Tuntuu jotenkin osuvalta, että keskiajan jälkeisessä juutalais-kristillisessä modernissa länsimaisessa kulttuurissamme -
alkoholi, tupakka ja kahvi ovat kaikista suosituimmat ja hyväksytyimmät huumeet.
Kahvi on stimulantti joka auttaa tekemään enemmän töitä,
alkoholi saa unohtamaan huolet ja auttaa siten jatkamaan,
ja tupakan taas näen äärimmäisenä addiktiivisena myrkkynä.
Jatkuvasti tupakan vaikutuksen alaisena oleminen turruttaa.
Näitä kolmea substanssia voitaisiin kutsua tietoisuutta rajaaviksi huumeiksi,
samassa mielessä kuin psykedeelejä usein kutsutaan tietoisuutta laajentaviksi huumeiksi.
Ihmiset eivät voi puhua kokemuksistaan laittomien päihteiden parissa samalla tavoin kuin -
on mahdollista puhua tunteista kuten rakkaudesta, tai tavalla jolla laillisista päihteistä puhutaan.
He piiloutuvat, näyttäen yhteiskunnalle vain naamionsa.
Uskon salailun lisäävän huomattavasti huumeisiin liittyvien väärinkäsitysten sinnikkyyttä,
erityisesti niiden joukossa joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.
Huumeidenkäyttäjää ei välttämättä tunnista mistään.
Ihmiset eivät tiedä että ne huumeidenkäyttäjät joille he penäävät rangaistuksia -
ovat heidän naapureitaan, lapsiaan ja jopa vanhempiaan -
tai ystäviään.
He eivät osaa yhdistää kasvoja "huumeidenkäyttäjän" käsitteeseen.
On käymässä ilmeiseksi että vanhanaikainen kieltolakipolitiikka ja median huumeidenvastaiset pelottelukampanjat -
ovat aikansa eläneitä ja tehottomia strategioita.
Ei ole mielekästä lietsoa pelkoa väittämällä kannabista yhtä vaaralliseksi kuin heroiinia.
Lähes puolet nuorista kokeilee kannabista,
ja kokevat elämyksensä myönteiseksi tai ainakin suhteettoman vaarattomaksi.
Jos näille nuorille valehdellaan kannabiksen olevan yhtä vaarallista kuin heroiini,
he saattavat sen seurauksena väheksyä heroiininkäytön vaaroja.
Kahta valhetta on vaikea erottaa toisistaan.
On elintärkeää, että laista keskustellaan avoimesti, todellisiin kokemuksiin ja tutkimukseen perustuen,
kuten myös päihteiden vaikutuksista ja ei-toivotuista sivuvaikutuksista.
Niin kauan kuin päihdepoliittiset kysymykset ovat poliittinen itsemurha,
propagandan aihe,
niin kauan kuin aiheesta puhutaan noitavainojen käsittein,
on vaikea toivoa älyllistä, rakentavaa vuoropuhelua.
Huumausainelakien tehokkuutta ja haittoja ei tulisi lähestyä ideologisina kysymyksinä.
"Kokemus tulee luokse vasta hiukan sen jälkeen kun siihen olisi tarvetta."
-- Arthur Bloch
Vaara saattaa syntyä tiedon puutteesta,
joka saattaa johtaa käsitteelliseen hämmennykseen, josta taas saattaa kummuta emotionaalista hämmennystä.
Se saattaa jatkaa monimutkaistumista, jatkuen hysteeriseen tai muuhun psyykkiseen tilaan -
josta voi ilman apua olla vaikea irroittautua. Hämmennyksen tilaan on mahdollista jäädä jumiin.
Psykedeelistä huumetta otettaessa on tiedostettava -
että mitä tahansa voi tapahtua.
Kun on selvää, että mitä tahansa voi tapahtua,
mitä tahansa tapahtuu.
Huonot matkat ovat myös hyvin mielenkiintoisia.
Jotkut kokemuksistani ovat auttaneet ymmärtämään muiden kokemia huonoja matkoja.
Ymmärsin tavan jolla on mahdollista päätyä ansaan.
Onnekseni olin valmistautunut hyvin, ja kun jotakuinkin tietää mitä on tekemässä,
huonot kokemukset ovat vältettävissä.
Pienellä annoksella aloittaminen voi auttaa opettelemaan kokemuksen hallintaa.
Siten on helpompi navigoida ja käsitellä kielteisiä, epämiellyttäviä tilanteita.
Isomman annoksen ottaminen saattaa johtaa tilaan jossa -
yhtäkkiä tuntuukin, ettei kyseessä enää ole sama tila kuin aiemmin.
Buddhalainen sanonta kuuluu: "Vältä sekoittamasta kuuhun osoittavaa sormea kuuhun itseensä".
Mielestäni on tärkeää ymmärtää, etteivät psykedeelit itsessään ole polku heräämiseen,
vaan enemmänkin arvokkaita, polulle osoittavia tienviittoja.
Tuntuu selvältä, että kieltäminen voi johtaa pelkoon ja ahdistukseen.
Vastarinta tai haluttomuus hyväksyä voivat aiheuttaa jännitettä.
Jos jännitteeseen reagoidaan vastustamalla, saattaa syntyä paniikkia.
Tästä saattaa johtua se, että jotkut välttävät psykedeelejä ensimmäisen kokemuksensa jälkeen.
Ehkä se on yksinkertaisesti liian pelottavaa,
eivätkä he koe itseänsä valmiiksi liukenemaan pinnan alta paljastuvaan todellisuuteen -
koska tuntuu tärkeältä pitää kiinni jokapäiväisestä elämästä.
Etukäteen ei voi tietää, ovatko LSD tai muut psykedeelit kokemisen arvoisia.
Jotkut eivät ole tarpeeksi tietoisia sisäisestä haavoittuvaisuudestaan.
He saattavat kyetä rationaaliseen ajatteluun, mutta järjelliset käsitteet eivät välttämättä päde tunnetasolla.
Se johtaa epävarmuuteen, jota he eivät kykene kohtaamaan, ja sanovat siksi pelkäävänsä.
Pelko on pelkoa myös psykedeelisessä tilassa.
Pelkoa, pelkoa.
Pelko voimistuu. Se voi olla vaarallista.
Tieteellisestä näkökulmasta voi olla hyötyä hankittaessa tietoa näistä substansseista.
Viimeisten 30-40 vuoden aikana niistä on ollut lähes mahdotonta tehdä tieteellistä tutkimusta.
Psykedeelit on kielletty poliittisista syistä, joten emme tiedä niistä tarpeeksi.
Vaaroja syntyy näiden päihteiden tuntemattomuudesta, ja koska kieltolaki ei kykene lopettamaan huumeidenkäyttöä,
ja koska tieteellinen ymmärrys niiden ominaisuuksista ja turvallisista käyttötavoista on puutteellista.
Tutkimus helpottaisi haittojen vähentämistä, joka on selkeästi valtion ja yhteiskunnan tehtävä.
Mielestäni useimpien tulisi kohdata psykedeelinen kokemus...
...hallituissa olosuhteissa.
Silloin kokemuksesta voi muodostua rakentava.
Nämä ovat hyvin intensiivisiä -
ja syviä kokemuksia jotka voivat vaikuttaa ihmiseen kaikilla tasoilla.
Täysin käsittämätön kokemus -
ei houkuttele toistamaan itseänsä kovinkaan usein.
Suuren LSD- tai psilosybiiniannoksen jälkeen ei tunnu tarvetta toistaa kokemusta kovinkaan pian.
Kokemuksen työstämisessä kuluu aikaa - selvitettäessä kuinka kokemusta voi ymmärtää -
tai yksinkertaisesti palautumisessa.
Nämä eivät ole riippuvuutta aiheuttavia huumeita.
Riippuvuutta aiheuttavat huumeet ovat kokonaan toinen ryhmä.
Pidän alkoholia vaarallisempana.
Se on kamala huume,
koska ihmisillä on tapana tehdä sen vaikutuksen alaisena asioita joita he eivät koskaan tekisi psykedeelisessä tilassa.
"Asiat eivät muutu; me muutumme."
-- Henry David Thoreau
Olenko sama henkilö joka olin ennen kokemuksiani?
En ole edes sama henkilö joka nousi tänä aamuna bussiin.
Aikoinaan ajattelin itseni muuttuvan.
Vialliset tai tarpeettomat osat purkautuivat pois, ja uusi itse syntyi.
Ajan myötä olen ymmärtänyt sen jatkuvaksi prosessiksi.
Itse on pysynyt samana, ja tulee pysymään.
En ole muuttunut tavalla jolla siitä kirjallisuudessa ajoittain puhutaan;
se ei ole johtanut jyrkkiin muutoksiin elämässäni.
Se on vain luonut minulle kiinteän perustan,
tiedon Jumalan olemassaolosta.
Samanaikaisesti kyseinen perusta aiheuttaa kuitenkin myös tietynlaista kärsimystä.
En ole enää yhtä vapaa.
En voi enää elää miten sattuu.
Tietoisuus tuo mukanaan vastuuta, jonka myötä olen menettänyt viattomuuttani.
Psykedeeliset kokemukseni eivät ole millään selkeällä tavalla vaikuttaneet elämäni suuntaan.
Ne eivät muuttaneet sitä mitä teen, tai ainakaan en kykene erottelemaan niiden vaikutusta siitä -
mitä on tapahtunut aikuistuessani tai löytäessäni tärkeäksi muodostuneita asioita.
Elämässäni ei tapahtunut mitään yksittäistä puhdistavaa kokemusta joka olisi muuttanut suuntaani.
En tarkoita lähestyneeni todellista itseäni, koska olen buddhalainen -
eikä buddhismissa ole "itseä".
Mutta olen kasvanut optimaalisemmaksi, vapautuneemmaksi, suoremmaksi potentiaalini ilmentymäksi.
Toivoakseni tämä suunta jatkuu.
Määritellessäni maailmankuvaani, en onnekseni ole kadottanut juuriani.
En tee mitään täysin toisin, huolimatta siitä mitä ajattelin henkisyydestä -
ollessani yhä materialisti.
Minun ei tarvinnut hylätä vanhemmiltani saamaani ydintä,
mutta se on jatkuvasti laajentunut ja kasvanut.
Nauttiminen voi olla vaikeaa -
koska pelkäämme ettemme täytä muiden odotuksia -
tai otamme itsemme liian vakavasti emmekä kykene päästämään irti.
Siinä vaiheessa kun tajuamme mitä olemme menettäneet, saattaa jo olla liian myöhäistä.
Psykedeelinen kokemus auttoi ymmärtämään -
ettei ole mitään mieltä ottaa itseään liian vakavasti.
Psykedeelit auttoivat rentoutumaan.
Mieleni oli kankea. Se jumittui liikaa kuvitelmiini.
Sitten tajusin elämäni tarkoitukseksi rajoituksistani vapautumisen.
Aloin paikantaa ja tuhota rajoituksiani järjestelmällisesti -
kunnes se jonkin ajan kuluttua muuttui automaattiseksi.
Kokemus on yksipisteinen:
On hengitys ulos ja hengitys sisään.
Hengitys ulos,
hengitys sisään.
Tämä käytännössä riittää kaiken tapahtumiseen.
Etsin vastauksia kolmeen mielenkiintoisena pitämääni kysymykseen:
Mitä elämä on? Mitä kuolema on? Mitä minä olen?
Löysin näihin kolmeen kysymykseen vastaukset psykedeelisestä tilasta.
Se ei kuitenkaan vastannut jokapäiväisen elämäni kysymyksiin.
Siihen tarvitsin meditaatiota ja muita tekniikoita,
jotta voin rakentua ja ylläpitää sopivaa mielentilaa.
Suurin näistä kokemuksista saamani oivallus oli se, että -
askeleen päässä jokapäiväisestä tietoisuudestamme sijaitseva perustavanlaatuinen todellisuus -
ei ole ainoastaan filosofinen abstraktio; se on mahdollista kokea suoraan.
Suosittelen jokaista suuriin päämääriin tähtäävää -
oli kyseessä sitten psykedeelinen tehtävä, henkinen tehtävä, hyväntekeväisyys tai mitä tahansa,
perustamaan perheen.
Olen vähitellen oivaltanut, ettei 40 vuoden meditaatio zen-luostarissa -
ole mitään verrattuna perheen rakentamiseen, huolenpitoon ja elättämiseen -
niin että se kykenee kasvamaan kokonaiseksi puuksi.
Se on tämänhetkinen elämäntehtäväni, ja uskon Jumalan läheisyyden muuttuvan todellisemmaksi -
elämällä syvemmälle perheeseen.
En tiedä kuinka paljon tulen tulevaisuudessa käyttämään psykedeelejä.
En tarvitse niitä. Ne ovat jo näyttäneet mitä voivat minulle antaa.
Ehkä elämä tuo niitä eteeni,
kuten elämä voi suoda minulle kumppanin, tai olla suomatta,
tai kuten elämä saattaa suoda minulle jokapäiväisen leipäni, tai olla suomatta.
Tarpeeksi vapaalla on varaa ylellisyyteen;
hetkelle antautumiseen - ja siinä pysymiseen...
P S Y K O N A U T I T
Ohjaus ja leikkaus: ANDRÁS KOVÁCS M.
Tuottaja: ÉN+TE+Ö=GÉN
Kamera: GÁBOR KERTAI
Haastattelijat: ÉVA CSILLA ORAVECZ ANDRÁS KOVÁCS M.
Musiikki: TANUTUVA
Psykonautit:
Kuvat:
Englanninkielinen käännös: GÁBOR SOLTI
Oikoluku: LILI
Suomenkieliset tekstitykset: tietoiseen.fi
DAATH www.daath.hu/psychonauts