Tip:
Highlight text to annotate it
X
Kääntäjä: Juho Salminen Oikolukija: Ulla Vainio
Kotona New Yorkissa olen kehitysjohtaja
järjestössä nimeltä Robin Hood.
Kun en taistele köyhyyttä vastaan, taistelen liekkien kanssa
vapaapalokunnan apulaispäällikkönä.
Kaupungissamme,
missä vapaaehtoiset täydentävät taidokasta ammattihenkilökuntaa,
täytyy päästä palopaikalle melko ajoissa
päästäkseen osalliseksi toiminnasta.
Muistan ensimmäisen paloni.
Olin toinen vapaaehtoinen paikalla,
joten minulla oli varsin hyvät mahdollisuudet päästä mukaan.
Mutta silti se oli juoksukilpailu muita vapaaehtoisia vastaan
johtavan palopäällikön luo
saadaksemme selville tehtävämme.
Kun löysin päällikön,
hän kävi vilkasta keskustelua
talon asukkaan kanssa,
jolla varmasti oli yksi elämänsä huonoimmista päivistä.
Keskellä yötä
hän seisoi ulkona kaatosateessa,
sateenvarjon alla, pyjamassaan, paljain jaloin,
samalla kun hänen talonsa oli liekeissä.
Toinen vapaaehtoinen, joka oli saapunut juuri ennen minua --
kutsutaan häntä vaikkapa Lex Lutheriksi --
(Naurua)
tavoitti päällikön ensin,
ja häntä pyydettiin menemään sisään
ja pelastamaan asukkaan koira.
Koira! Olin pakahtua kateudesta.
Tämä lakimies tai finanssijohtaja,
joka koko loppuikänsä pääsee kertomaan ihmisille,
että hän meni palavaan rakennukseen
pelastaakseen elävän olennon,
pelkästään siksi, että hän voitti minut viidellä sekunnilla.
No, minä olin seuraava.
Päällikkö viittoi minut luokseen.
Hän sanoi: "Bezos, haluan sinun menevän taloon.
Mene yläkertaan, liekkien ohitse,
ja tuo tälle naiselle pari kenkiä."
(Naurua)
Minä vannon.
No, ei ihan mitä olin toivonut,
mutta läksin matkaan --
ylös portaita, pitkin käytävää, ohi "oikeiden" palomiesten,
jotka olivat enimmäkseen jo sammuttaneet palon tässä vaiheessa,
sisään makuuhuoneeseen hakemaan parin kenkiä.
Tiedän mitä ajattelette,
mutta en ole sankari.
(Naurua)
Kannoin kuormani takaisin alakertaan,
missä kohtasin arkkiviholliseni
ja kallisarvoisen koiran etuovella.
Veimme aarteemme ulos talon asukkaalle,
missä, ei kovinkaan yllättävästi,
hänen tuomisensa keräsi paljon enemmän huomiota kuin minun.
Muutamaa viikkoa myöhemmin
asemalle saapui kirje asukkaalta,
jossa hän kiitti meitä urheasta toiminnastamme
hänen kotinsa pelastamiseksi.
Hyvä teko, jonka hän nosti kaikkien muiden ylle:
joku oli jopa tuonut hänelle parin kenkiä.
(Naurua)
Sekä kutsumusammatissani Robin Hoodissa
että harrastuksessani vapaapalokuntalaisena
olen todistanut jalomielisyyttä ja ystävällisyyttä
massiivisissa mitoissa,
mutta olen myös nähnyt laupeudentekoja ja urheutta
yksilöllisellä tasolla.
Ja tiedättekö mitä olen oppinut?
Niillä kaikilla on merkitystä.
Niinpä kun katson ympärilleni tässä huoneessa
ihmisiä, jotka ovat joko saavuttaneet
tai ovat matkalla saavuttamaan,
merkittävää menestystä,
tarjoaisin tämän muistutuksen:
älkää odottako.
Älkää odottako kunnes tienaatte ensimmäisen miljoonanne
ennen kuin vaikutatte jonkun elämään.
Jos teillä on jotain annettavaa,
antakaa se nyt.
Tarjoilkaa ruokaa kodittomien keittiössä, siivotkaa naapuruston puisto,
toimikaa ohjaajina.
Jokainen päivä ei tarjoa mahdollisuutta
pelastaa jonkun elämää,
mutta jokainen päivä antaa mahdollisuuden vaikuttaa yhteen.
Joten käykää toimeen; pelastakaa kengät.
Kiitos.
(Aplodeja)
Bruno Giussani: Mark, Mark, tule takaisin.
(Aplodeja)
Mark Bezos: Kiitos.