Tip:
Highlight text to annotate it
X
Kääntäjä: Matti Bragge Oikolukija: Outi Rikola
Joka vaiheessa elämäämme
teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat perusteellisesti
niiden ihmisten elämään, joiksi olemme tulossa
ja kun meistä tulee noita ihmisiä
emme aina ole riemastuneita päätöksistä, joita teimme.
Nuoret ihmiset maksavat paljon rahaa
poistattaakseen tatuointeja, joiden tekemisestä
teinit maksoivat paljon rahaa.
Keski-ikäiset kiirehtivät eroamaan puolisoista,
joita nuoret aikuiset kiirehtivät naimaan.
Vanhemmat aikuiset näkevät paljon vaivaa päästäkseen eroon
siitä minkä eteen keski-ikäiset näkivät paljon vaivaa saadakseen.
Ja niin edelleen.
Kysymys, joka minua psykologina kiehtoo, on
miksi me teemme päätöksiä,
joita tulevaisuuden itsemme usein katuvat?
Mielestäni yksi syistä --
yritän vakuuttaa teidät tänään --
on, että meillä on perustavanlaatuinen väärinymmärrys
ajan voimasta.
Kaikki teistä tietävät, että muutoksen määrä
hidastuu ihmisen elinkaaren aikana,
että lapsenne näyttävät muuttuvan joka minuutti
mutta vanhempanne vain vuositasolla.
Mutta mikä on tämän maagisen pisteen nimi,
missä muutos yhtäkkiä vaihtuu
laukasta mateluun?
Onko se teinivuodet? Vai keski-ikä?
Vanhuus? Vastaus
suurimmalle osalle on nyt,
missä nyt sattuukaan olemaan.
Haluan vakuuttaa teidät tänään
siitä, että me kaikki kuljemme illuusion kanssa,
illuusion, jossa oma historiamme
on juuri päättynyt,
ja että meistä on juuri hiljattain tullut
sellaisia kuin meidän oli aina tarkoitus olla
ja olemme elämämme loppuun asti.
Annan tietoa väitteen tueksi.
Tässä on tutkimus muutoksesta ihmisten
henkilökohtaisissa arvoissa ajan mittaan.
Tässä on kolme arvoa.
Kaikilla täällä on kaikki kolme,
mutta tiedätte varmaan, että vanhetessa
näiden tasapaino muuttuu.
Miksi näin käy?
Kysyimme tuhansilta ihmisiltä.
Pyysimme puolta heistä arvioimaan
kuinka paljon heidän arvonsa muuttuisivat seuraavan 10 vuoden aikana,
ja muita kertomaan
kuinka paljon heidän arvonsa olivat muuttuneet viimeisten 10 vuoden aikana.
Tämä mahdollisti mielenkiintoisen analyysin tekemisen,
koska se antoi meidän verrata ennustuksia
18-vuotiailta
raportteihin 28-vuotiailta,
ja tehdä tämänlaista analyysiä koko eliniältä.
Tämän me löysimme.
Ensinnäkin, olette oikeassa,
muutosnopeus hidastuu kun vanhenemme,
mutta toiseksi, olette väärässä,
koska se ei hidastu läheskään niin paljon kuin kuvittelemme.
Jokaisessa iässä, 18-vuotiaasta 68-vuotiaaseen,
ihmiset suuresti aliarvioivat, kuinka paljon muutoksia
he kokisivat seuraavan 10 vuoden aikana.
Kutsumme tätä "historian loppu" -illuusioksi.
Antaakseni esimerkin tämän efektin voimakkuudesta,
yhdistetään nämä kaksi viivaa,
ja huomaatte, että 18-vuotiaat
odottavat muuttuvansa vain yhtä paljon
kuin 50-vuotiaat todellisuudessa muuttuvat.
Ja muutos ei koske vain arvoja, vaan kaikenlaisia asioita.
Esimerkiksi persoonallisuutta.
Psykologit väittävät nyt
että persoonallisuudella on viisi keskeistä ulottuvuutta:
neuroottisuus, avoimuus kokemuksille,
sopusointuisuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja tunnollisuus.
Jälleen kysyimme ihmisiltä, kuinka paljon he odottivat
muuttuvansa seuraavan 10 vuoden aikana,
ja kuinka paljon he olivat muuttuneet viimeisten 10 vuoden aikana,
ja mitä löysimme,
noh, tulette tottumaan tämän kuvan näkemiseen,
koska jälleen kerran muutoksen nopeus
laskee vanhentumisen myötä,
mutta jokaisessa iässä, ihmiset aliarvioivat
kuinka paljon heidän persoonallisuutensa tulee muuttumaan
seuraavan vuosikymmenen aikana.
Tämä ei rajoitu vain hetkellisiin asioihin
kuten arvoihin ja persoonallisuuteen.
Ihmisiltä voi kysyä heidän mieltymyksistään ja inhokeistaan,
ja heidän tavanomaisista valinnoistaan.
Esimerkiksi, nimeä paras ystäväsi,
lempilomasi tyyppi,
mikä on lempiharrastuksesi,
minkälaisesta musiikista pidät.
Ihmiset osaavat nimetä nämä asiat.
Kysymme puolelta heistä,
"Uskotko että asia muuttuu seuraavan 10 vuoden aikana?"
ja puolta heistä pyydämme kertomaan,
"Muuttuiko tuo asia viimeisten 10 vuoden aikana?"
ja mitä löydämme, olette nähneet sen jo kahdesti,
ja tässä se on taas:
ihmiset ennustavat, että heidän paras ystävänsä
on sama ystävä 10 vuoden päästä,
loma, jollaisesta he eniten pitävät nyt,
on sama, josta he pitävät 10 vuoden päästä,
ja siitä huolimatta ihmiset, jotka ovat 10 vuotta vanhempia sanovat:
"Hei, tuo todella muuttui."
Onko millään tällä väliä?
Onko tämä vain väärinennustamista ilman seurauksia?
Ei ole, vaan sillä on paljonkin merkitystä, ja annan teille esimerkin miksi.
Se sotkee päätöksentekokykyämme merkittävästi.
Kaivakaa mieliinne nyt
lempimuusikkonne tänään
ja lempimuusikkonne 10 vuotta sitten.
Laitan omani näytille auttaakseni teitä.
Pyysimme ihmisiä
arvioimaan meille
kuinka paljon rahaa he maksaisivat juuri nyt
nähdäkseen tämän hetkisen lempimuusikkonsa
esiintymässä konsertissa 10 vuoden päästä,
ja keskimäärin ihmiset vastasivat, että he maksaisivat
129 dollaria siitä lipusta.
Mutta kun kysyimme, kuinka paljon he maksaisivat
nähdäkseen henkilön, joka oli heidän suosikkinsa
10 vuotta sitten esiintymässä tänään,
he sanovat vain 80 dollaria.
Täysin rationaalisessa maailmassa
näiden lukujen pitäisi olla samoja,
mutta me maksamme ylimääräistä mahdollisuudesta
tyydyttää nykyiset mieltymyksemme,
koska yliarvioimme niiden pysyvyyden.
Miksi näin tapahtuu? Emme ole täysin varmoja,
mutta se todennnäköisesti liittyy
siihen kuinka helppoa muistaminen on
verrattuna ennustamisen vaikeuteen.
Useimmat meistä muistavat millaisia olimme 10 vuotta sitten,
mutta huomaamme vaikeaksi kuvitella millaisiksi olemme muuttumassa,
ja sitten virheellisesti päättelemme, että koska ennustaminen on vaikeaa,
muutoksia ei tule tapahtumaan.
Anteeksi, mutta kun ihmiset sanovat: "En voi kuvitella sellaista",
he yleensä puhuvat omasta mielikuvituksen puutteestaan,
eivätkä pienestä todennäköisyydestä,
jolla heidän kuvailemansa tapahtuma toteutuu.
Yhteenvetona, aika on vahva voima.
Se muuntaa mieltymyksiämme.
Se muokkaa arvojamme.
Se muuttaa persoonallisuuksiamme.
Vaikutamme arvostavan tätä tosiseikkaa,
mutta vain jälkikäteen tarkasteltuna.
Vain kun katsomme taaksepäin ymmärrämme,
kuinka paljon muutosta tapahtuu vuosikymmenessä.
On kuin suurimmalle osalle meistä,
nykyhetki olisi taianomainen.
Se on vedenjakaja aikajanalla.
Se on hetki, jolloin viimein
tulemme itseksemme.
Ihmiset ovat jatkuvasti työn alla,
vaikka luulevatkin virheellisesti olevansa valmiita.
Henkilö, joka olet nyt
on yhtä ohikiitävä, hetkellinen ja väliaikainen
kuin kaikki henkilöt, joita olet koskaan ollut.
Ainoa vakio elämässämme on jatkuva muutos.
Kiitos.
(Aplodeja)