Tip:
Highlight text to annotate it
X
Rauhan sanoja maailmanlaajuisesti
RAUHANTEKIJÄT Jeremy Gilley ja Prem Rawat keskustelevat
Olen Jeremy Gilley, elokuvaohjaaja, Peace One Day´n perustaja.
2012 oli merkittävä vuosi.
280 miljoonaa, 4 % maailman väestöstä, tiesi Rauhan päivästä.
Voimme tuplata määrän vuonna 2013.
Yhteistyöllä voimme tehdä Rauhan päivästä
vakiintuneen instituution.
Päivän, jolloin lapsia ei kiusata, naisia ei lyödä
eikä aseita laukaista.
Vuoden 2013 teemamme on "Kenen kanssa teet rauhan?"
Katsotaanpa, miten tämä sai alkunsa.
Ensimmäinen elokuvani pyrki luomaan tulitauon ja väkivallattomuuden päivän,
joka olisi 21. syyskuuta.
Dokumentin nimi oli "Rauha yhtenä päivänä."
Siinä kerrottiin, miten ja miksi 21. syyskuuta
on tulitauon ja väkivallattomuuden päivä.
Näin on päätetty.
Se oli uskomaton matka. Oli kunnia saada olla mukana,
ja elokuvantekijänä minua inspiroi se,
että yksi ilmaisuväline riitti ajamaan hankkeen läpi.
Toinen elokuvani dokumentoi tuon päivän ensimmäiset hengen pelastumiset.
Se vei meidät Afganistaniin.
Jude Law matkusti kanssani, ja matka onnistui hienosti.
Kaikki Afganistanissa tulivat mukaan, myös Taleban.
Se lupasi olla vahingoittamatta avustusväkeä tuona päivänä.
Tuon ja kaikkien ponnistelun tuloksena,
erityisesti YK:n,
10.000 rokottajaa pääsi alueille, joille yleensä ei ole pääsyä
kaappaus- ja tappouhan vuoksi.
Miljoonat lapset saivat poliorokotteen.
Se oli hienoa ja osoitti päivän olevan kaikkea muuta kuin symbolinen.
Se onnistui alueella, jossa onnistumista pidettiin mahdottomana.
Tuolloin YK julkaisi lehdistötiedotteen,
jossa YK:n turvallisuusosasto
ilmoitti väkivallan vähentyneen 70% Rauhan päivänä. Se teki minuun vaikutuksen.
Mikä tärkeintä, myös Taleban suostui
päästämään kampanjan toimijat alueelle.
Ajattelin, että jos se onnistuu siellä, se onnistuu joka paikassa.
Kyynikot kyselivät, mitä merkitystä yhdellä päivällä on.
Näin Afganistanin vierailuillamme,
että kyse on elämästä tai kuolemasta.
Puhuin Judelle ja Ahmad Fawzille, ja siitä kehittyi idea
tuoda esiin paitsi historian suurin väkivallan väheneminen -
siis kodeissa, kouluissa, paikallisesti ja valtioiden välillä -
myös suurin yksilöiden kokoontuminen
rauhan merkeissä yhtenä päivänä.
Se oli "Globaali aselepokampanja".
Jotta se onnistuisi, meidän piti koota useita ryhmiä,
joissa kaikissa tuli olla yksi johtava osapuoli.
Vuonna 2012 syntyi opiskelijaryhmä, joka liittyi Englannin opiskelijaliittoon,
ja ryhmä kotiväkivallan vähentämiseen keskittyneitä järjestöjä
EVV Global -säätiön kumppaneina
sekä ryhmä vapaaehtoisjärjestöjä Inter Peace -järjestön kumppaneina.
Tulokset olivat uskomattomia.
Nämä ryhmät aktivoivat tuhansia järjestöjä kautta maailman.
Se oli hienoin kokemamme yhteistyövuosi.
Siispä, kenen kanssa teet rauhan?
Meillä kaikilla on nyt mahdollisuus osallistua rauhanprosessiin.
Yhteistyöllä ja solmimalla rauhan parannamme elämämme laatua.
Rauhan päivässä ei ole kyse vain konfliktialueista,
vaan myös väkivallan vähentämisestä kodeissa, yhteisöissä ja kouluissa.
Kenen kanssa teet rauhan? Kenet kutsut mukaan Rauhan päivään?
Tapasin Prem Rawatin ensimmäisen kerran saatuani kutsun puhua EU:n parlamentissa.
Jeremy Gilley, Peace One Day -hankkeesta.
Kiitos viisaista sanoistasi ja kiitos parlamentille kutsusta.
Näin hänen kertovan tarinoitaan, ja se oli kaunista,
syvällistä ja innostavaa.
Tajusin selvästi, että kuuntelin miestä, jolla on valtavasti viisautta
rauhan asioissa, ja hän oli selvästikin ajatellut asiaa koko ikänsä.
Velvollisuutemme on käyttää resurssejamme, älyämme
ja sydämemme hyvyyttä
rauhan toteuttamiseen tällä Maa-planeetalla
huolimatta siitä, miten mahdottomalta se voi näyttää.
Sitten minulle selvisi, että hän on puhunut siitä koko ikänsä.
Hän on matkustanut maailmalla
ja puhunut siitä joka vuosi sadoille tuhansille,
omistanut koko elämänsä innostaaksen ja rohkaistakseen ihmisiä
ajattelemaan rauhaa ja toimimaan sen hyväksi kukin omalla tavallaan.
Hän on todella hieno ihminen,
erittäin viisas, rohkea, voimakas ihminen.
Ei maailma rauhaa kaipaa. Me, yksilöt, kaipaamme sitä.
Minun oma osuuteni Rauhan päivän aikaansaamiseksi
ja yritys todistaa, että se voi onnistua, ja nyt sen vakiinnuttaminen...
Oli siis paljon synergiatekijöitä, jotka mahdollistivat yhteistyömme.
Halusin elokuvantekijänä vaikuttaa. Halusin tehdä filmin rauhasta,
koska halusin vastata peruskysymyksiin.
Tajusin, ettei Rauhan päivää ollut. Voisimme yhdessä toteuttaa sen.
Menkää ystävien, työtoverien ja perheidenne luo
ja yhdistykäämme 21. syyskuuta 2012
viestittääksemme uusille sukupolville: "Muutos on mahdollinen."
Kiitos hyvät naiset ja herrat.
Tartuin tilaisuuteen tavata hänet kahden kesken,
koska hänellä on paljon pidempi taival takanaan tässä työssä.
On hienoa, että Prem, jolle rauha on koko elämä
ja joka puhuu siitä ja inspiroi ja vahvistaa ihmisiä kaikkialla,
että hän kertoo maailmalle siinä määrin kuin voi,
että on olemassa tulitauon ja väkivallattomuuden päivä,
jonka merkeissä voimme tulla yhteen.
- Hienoa tavata. - Tervehdys.
En aavistanut, että se olisi niin viihdyttävää kuin oli.
- Aloitetaan. - Aloitetaan vain.
Olen ollut 13 vuotta tien päällä
puhumassa rauhasta ja Rauhan päivän aikaansaamisesta
ja siitä, että jos maailma voisi yhdistyä
politiikasta ja uskonnosta erillään ja seisoa yhtenä rintamana,
siitä voisi seurata pieni muutos tietoisuudessamme
suhteessa rauhaan ja sen ylläpitämiseen.
Että olisimme yhtä.
Mitä mieltä olet tästä ajatuksesta,
että yhdistymme rauhan hyväksi?
Minusta on erittäin ihailtavaa, kun joku, kuka tahansa, yrittää
tehdä ihmisiä tietoisiksi:
"Ajattele rauhaa. Ymmärrä rauha."
Se on niin tärkeää, sillä sitä ei tapahdu joka päivä.
Miten tärkeää rauha sitten on ihmiselle?
Minusta rauha on olennainen asia.
Rauha on pohjimmiltaan jokaisen ihmisen sisällä,
ja meidän tulisi nähdä itsemme rauhan lähteenä.
Kauan sitten Sokrates sanoi: "Tunne itsesi."
Hän olisi voinut sanoa ihan mitä vain.
"Kiipeä vuorelle, siirrä tuo lohkare, kuivaa valtameri."
Mutta hän sanoi: "Tunne itsesi."
Ja ihmiset puhuvat tästä, mutta eivät aina ymmärrä,
mitä tarkoittaa nähdä itsensä
rauhan lähteenä,
selkeyden lähteenä, ilon lähteenä.
Niinpä kuka tahansa, joka ottaa askeleita
auttaakseen ihmisiä tiedostamaan rauhan tarpeen elämässään
ja rauhan tärkeyden yhteiskunnassamme,
tekee uskomattoman ihailtavaa työtä.
Se on hyvin tärkeää yhteiskunnassamme.
Kierrämme maailmaa ja mainostamme rauhaa
ja Rauhan päivää.
Eihän kyse ole vain yhdestä päivästä.
Tuo päivä vaatii kuukausien työn,
jolloin sitä ajatellaan koko ajan.
Päivä on heidän luovuutensa, pyrkimyksensä ja osallistumishalunsa toteutuma.
Mitä tapahtuu, kun suutun?
Suutuin eräänä iltana jostain, mistä en pitänyt.
Enimmäkseen koen rauhaa.
Mitä minusta kertoo se, jos menetän malttini?
Menetätkö sinä koskaan malttiasi?
Se kertoo sinusta vain sen, että olet inhimillinen olento, ihminen.
Ihannetapauksessa puu
on ponnistellut kovasti ollakseen suora.
Mutta se on oppinut myös keinumaan edestakaisin tuulen puhaltaessa.
Ellei se keinuisi, oksat katkeaisivat.
Meissä on siis kaikenlaisia ominaisuuksia.
Koemme surua.
Koemme onnellisuutta. Suutumme.
Kyse ei ole siitä. Vihastumisesta ei ole kyse.
Kyse on siitä, mikä on lähtökohtasi, perustunteesi.
Oletko ankkuroitunut rauhaan?
Onko sinulla perusrauha vai ei?
Ellei ole, suuttumuksen myrsky repii sinut juuriltasi,
koska perusta puuttuu.
Perusta on tärkeä.
Vihastuminen ei ole ongelma, jos ymmärtää jotain sen seurauksena.
Sureminen ei ole ongelma, jos sen seurauksena ymmärtää jotain.
Liian moni taitaa luulla, että rauha on vihannekseksi muuttumista.
Istut jollain vuorella,
eikä mikään ympärilläsi vaikuta sinuun millään lailla.
Anteeksi vain, mutta se ei onnistu. Olet ihminen.
Kaikki nämä piirteet ovat elämässämme. Mutta mitä valitsemme?
Meidän on tehtävä valinta. Opimmeko jotain suuttumisestamme?
Vai annammeko sen johtaa meitä?
Ymmärrämmekö, miksi olimme vihaisia?
Ja olemmeko sitten paremmin valmistautuneita?
Vai annammeko vihan, surun, epätoivon myrskyn
pyyhkiä meidät mennessään, voittaa meidät?
Taipaleeni alkoi, koska olin niin vihainen maailman tapahtumista.
En ymmärtänyt, miksi minua nöyryytettiin koulussa.
En ymmärtänyt, miksi maailma käyttäytyi kuten käyttäytyi.
Ja sen seurauksena, että vihasin kaikkea ympärilläni,
halusin lähteä luomaan rauhan päivää, vaikka tiesin epäonnistuvani.
En uskonut, että se onnistuisi. Ja sitten voisin osoittaa sormellani
ihmiskunnan haluttomuutta yhdistyä edes yhden päivän ajaksi.
Siinä kävikin päinvastoin. Hanke onnistuikin.
Olen nyt vähemmän vihainen ja toiveikkaampi kuin koskaan.
On tavallaan kiinnostavaa, eikö totta, miten...
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Voi suunnata monin tavoin vihansa, energiansa hyvään,
yhtä hyvin kuin johonkin tuhoisaan.
Ja sinusta se on ok, niin kuin onkin.
Monet vihastuvat,
suuntaavat tuon energian väärin ja tekevät hyvin pahoja asioita.
Katso, mitä maailmassa tapahtuu. On ihmisiä, jotka...
Vauva haluaa tuntea olonsa hyväksi.
Vauva haluaa tuntea vain onnellisuutta.
Sitten se huomaa olevansa tilanteessa, johon se ei ole tyytyväinen.
Se käyttää kiukkunsa siihen, että ilmoittaa äidilleen:
"Jotain on vialla. Kaikki ei ole hyvin. En ole tyytyväinen. Korjaa tilanne."
Äiti tulee, ja mistä sitten onkin kyse...
"Haluatko ruokaa? Onko vaippa märkä?" Tai jotain muuta.
Ja kun asia on hoidettu,
vauva vaikenee.
Vauva hiljenee.
Miksemme voi oppia vauvalta tuota perusasiaa?
Että kenties onkin jotain syytä olla vihainen, kuten sinullakin oli.
"Hei. Maailma taistelee koko ajan. Ja se tekee minut vihaiseksi."
Suuntasit tuon vihan myönteisesti.
Nyt näet asiassa aivan uuden puolen, jota et aiemmin nähnyt.
Ja se on hienoa, eikö totta?
Onhan se hieman taistelua, eikö vain? Vaikkapa rauha...
Joskus tuntuu, että minun on taisteltava rauhan puolesta.
Mitä sinä siitä mahdat ajatella?
Kuin pienen veneen kapteeni suurella merellä
kovassa tuulessa pienen miehistön kanssa. Ei ole aikaa olla miellyttävä.
"Laske se purje ja äkkiä! Muuten uppoamme."
Joskus tässä työssä Peace One Day -hanketta johtaessani
pitää kiirettä.
Koska aikaa ei ole.
Mutta joskus tunnen, että on taisteltava,
yritettävä tavallaan arvata muiden...
On saatava hyvä tulos. Ja joskus muut ihmiset
eivät ehkä ulkoisesta syystä tai toisesta halua samaa tulosta.
Sitä yrittää raivata tiensä sellaiseen tilanteeseen,
kuten Afganistanissa, jossa aseet lopulta vaikenivat.
Me tiedämme, että Afganistanissa vaati kolmen vuoden työn
että kaikki, myös Taleban, lakkasivat taistelemasta ja miljoonat lapset...
Se ei ollut vain kyllä-kyllä -juttu. Ei ollut, eihän?
Siinä piti yrittää suunnitella ja taistella!
Onko se hyvä asia? Onko rauha joskus taistelua?
- No... - Sen aikaansaaminen?
Voi se tietysti olla.
Mutta tarkastellaanpa perusasioita.
Minun mielestäni - ja olen ajatellut tätä paljon,
kun olen yrittänyt puhua ihmisille lähes 40 vuotta -
ja olen ymmärtänyt erään yksinkertaisen asian.
Jos yrittää luoda rauhan ilmentymiä ilman rauhaa,
syntyy ongelmia.
Jos ytimessä on rauha, rauhan ilmentymät ovat automaattisia.
Ne tulevat kyllä.
Mutta jos rauha puuttuu hyvin perustavanlaatuisesta paikasta,
ja ihminen yrittää vain luoda niitä ilmentymiä,
siitä tulee hyvin vaikeaa.
Siksi yritän kertoa rauhansanomaani, että rauha on sisimmässä.
Sanon sitä minun sanomakseni. Ei se minun ole.
Monet ovat sanoneet näin. "Rauha on sisälläsi. Etsi itsestäsi.
Katso, etsi sisältäsi. Ja löydä rauha."
Sillä ellei niin tapahdu,
on vaikeaa yrittää luoda asioita, jotka heijastavat rauhaa.
Rauhan on oltava hyvin perustavanlaatuisella tasolla.
Silloin ei tarvitse kantaa huolta sen ilmentymistä.
Ne tulevat kyllä.
Puhun ihmisille lähes päivittäin, eritoten nuorille.
Koulutusmateriaalimme on käytössä kuudella virallisella kielellä 197 maassa.
Minulle on todella tärkeää innostaa ja voimaannuttaa nuoria ihmisiä
viemään eteenpäin visiota yhdistyneestä ja kestävästä maailmasta.
Antaa heille työkaluja tehdä se, työkaluja tulla rauhantekijöiksi.
Kun puhun nuorille, he katsovat elokuvia matkoista, joita olemme tehneet,
ja kysyvät: "Mikset ole luovuttanut?"
Olin New Yorkissa 11.9.2001. "Miksi 11.9. ei pysäyttänyt sinua?"
"Mikä saa sinut jatkamaan?" Tuntuu kuin he pitäisivät rauhaa mahdottomana.
Onko sinusta ihmisillä nykyään se ongelma,
etteivät he usko voivansa muuttaa maailmaa?
Että heidän tulisi ymmärtää, että kun ryhtyy itse toimeen,
ja jos koko maailma tekee niin, muutos tapahtuu huomenna. Onko se ongelma?
- Tietysti! - He eivät usko voivansa muuttaa maailmaa.
Koska he eivät ota vastuuta maailman muuttamisesta.
Vastuu on jossain muualla, oli se sitten hallitus
tai taivaalta tipahtavat enkelit.
- He luulevat niin. - Kyllä, he luulevat niin.
He eivät sisällytä itseään siihen yhtälöön, että voivat vaikuttaa asioihin.
Mutta on totta, että he voivat vaikuttaa.
Jo sillä, että tietää sen, voi olla suuri vaikutus.
Että sinä todellakin olet ratkaisevan tärkeä osa sitä koneistoa,
joka saa aikaan rauhan tähän maailmaan.
Ettet ole siitä erillään.
Et ole vain sen uutisen vastaanottaja,
että: "Jee, tänään maailmassa on rauha. Paljon kiitoksia."
Ei, vaan osallistut sen toteuttamiseen.
Kuka sitten oletkin.
Kuka tahansa oletkin.
Korostamme niin paljon nuorisomme merkitystä,
ja sillä onkin suuri merkitys, koska nuorissa on tulevaisuutemme.
Mutta haluan nähdä muidenkin kuin lasten voimaantuvan.
Vaikkapa isoisoisien,
joilla saattaa olla vain kolme elinpäivää jäljellä.
Heidänkin soisi oivaltavan,
että he ovat mukana rauhan toteutumisessa.
Haluan sisällyttää tähän kaikki. Nuoret
ja ne, jotka opettavat nuoria - hyvin tärkeää.
Koska jos he ovat kadottaneet kosketuksen itseensä,
mitä he voivat opettaa nuorille?
Haluan tähän mukaan nuoret ja nuorten opettajat.
Liikemiehet, hallitukset,
köyhät, rikkaat.
Nekin, jotka luulevat olevansa poissa laskuista.
Haluan kaikki mukaan tähän!
Jopa ne, joista olemme sanoneet:
"Olet tehnyt väärin. Teljemme sinut neljän seinän sisään."
Hehän vapautuvat sieltä, ja mitä sitten tapahtuu?
- Totta. - Haluan kaikki mukaan!
Tämä on hyvä uutinen, ja haluan toistaa sen yhä uudelleen.
Sinun, minun ja jokaisen tulee muistaa yhä uudelleen ja uudelleen,
että rauha on mahdollinen. - Rauha on mahdollinen, totta vie.
Ja ehkä jonain päivänä asia tarttuu kalloomme.
Ja se tarttuu. Sitähän sinä painotat.
Siksi me innostumme, voimaannumme ja tykitämme sitä joka päivä ja uurastamme.
Ja monet muutkin kaikkialla maailmassa.
Se on mahdollista. On mahdollista antaa anteeksi.
Ihminen voi pysähtyä - silloinkin, kun sitä väitetään mahdottomaksi.
- Tietenkin! - Ja meidän on uskottava.
Se on varmasti mahdollista. Haluan nähdä sen tapahtuvan elinaikanammme.
Onhan se tietenkin prosessi. Se on matka.
- Olemme siis täysin samaa mieltä. - Kyllä, totta kai.
Varmasti katsojatkin ovat samaa mieltä. Suurin haasteemme
on hyväksyä se ajatus, että voimme yksilöinä muuttaa tätä maailmaa.
Jos seisomme yhdessä ja teemme sen, niin bingo!
- Mutta me kaikki, me kaikki. - Me kaikki,
olipa kyseessä isoisoisä tai nuori peruskoululainen.
Meidän kaikkien on osallistuttava tähän.
Hyväksyttävä, että rauha on mahdollinen, että voimme muuttaa maailmaa,
Voimme kohottaa nopeasti tietoisuuden tasoa perusasioissa.
Olen käynyt lähes kaikilla konfliktialueilla.
Ja 107 maassa viime vuosina, niin kuin sinäkin.
Mutta rehellisesti sanoen, olinpa sitten Afganistanissa, Sudanissa tai Somaliassa,
en koskaan nähnyt kenenkään taistelevan. Näin vain hienoja ihmisiä!
Todella intohimoisia, rohkeita ja toiveikkaita ihmisiä.
- Niin. - Kaikkialla, minne menen, on rauha!
Tietysti ymmärrän, että jotkut kärsivät tarpeettomasti ja epäreilusti.
Se on traagista, ja toivon, ettei sitä tapahtuisi.
Mutta itse asiassa suurin sota käydään nyrkein, ei asein.
Tänä päivänä eniten väkivaltaa on kodeissa.
Sanoit, että olet ollut monilla konfliktivyöhykkeillä.
Kun sanoit niin, mietin: "Missä on suurin konfliktivyöhyke?"
Täällä, päämme sisällä. Täältä konfliktit saavat alkunsa.
Tämä on se iso konflikti.
Ja jokainen ihminen tässä maailmassa
kantaa täällä ylhäällä potentiaalista konfliktivyöhykettä.
Täällä päänsä sisällä.
Ja jokainen kantaa myös rauhan tyyssijaa
sydämessään.
Valitse! Valitse!
Sinun kaltaisesi ihmiset tuovat ihmisille vaihtoehdon:
Valitse rauha.
Tiedän. Se on jännittävää, todella jännittävää.
Siinä mielessä minua kiinnostaa nuorison kasvattaminen
rauhan asioissa.
Ja sen tunteen juurruttaminen heihin, että "olet itse rauhantekijä".
On kyse siitä, mitä sinussa tapahtuu.
Ja se, että ystävilläsi ja perheelläsi on määrätietoisuutta,
parantaa oman elämänne laatua. Ja jos se tapahtuu yhteisössä,
se parantaa yhteisöä, mikä tietenkin muuttaa maailmaa.
Ja näen, että ihmiset innostuvat rauhasta.
Ihmiset ymmärtävät, että rauha tuo ennennäkemätöntä hyvinvointia.
Että voimme edetä kaikki yhdessä. Nämä eivät ole mahdottomia unelmia.
Nämä ovat hyvin mahdollisia unelmia.
Jos voimme tehdä asioista näin kurjia ihmisille,
voimme myös tehdä asioista kauniita heille. Sehän on kolikon toinen puoli.
Ja kyllä, kyllä! Meidän kaikkien pitäisi innostua siitä.
Ja kaikkien on tultava mukaan, kaikkien.
Kun itse kukin oivaltaa, että me olemme rauhantekijöitä tässä maailmassa,
että ongelma ei ole tuolla, vaan täällä,
että jos ratkaisemme sen sisimmässämme ja ympärillämme, itse kukin,
niin muutamme maailman ikiajoiksi.
- Niin. - Niin!
On todella uskomatonta tavata sinut.
Olen kuullut sinun puhuvan aiemmin.
Ja olen tiennyt sinusta.
Mutta olen aivan ällikällä lyöty... Ajattelen, että olet kuin Jedi-ritari.
Tähtien sodassa niillä kavereilla on valomiekat.
On ällistyttävää, että sinulla on niin syvä kosketus siihen, mitä rauha on.
Lennät ympäri maailmaa ihmeellisissä, monimutkaisissa koneissa,
vain voidaksesi levittää sanaa rauhasta.
Olet varmasti suurin rauhan soturi tällä planeetalla!
On ollut todella valtava kunnia tavata sinut.
Olen kiitollinen siitä, mitä olet puhunut kanssani,
ja varmasti ohjelman katsojat tuntevat samoin.
On ollut ilo, Jeremy, tavata sinut ja puhua kanssasi.
Toivon todella, etten ole ainoa soturi.
Että jokainen ihminen tämän maan päällä olisi rauhan soturi.
- No niin. Hyvää jatkoa, Prem. Kiitos. - Kiitos, Jeremy. Oli ilo tavata.
Oltuani hänen seurassaan koin olevani täynnä energiaa.
Tunsin olleeni suuren rauhantekijän seurassa.
Henkilön, joka on omistanut elämänsä ihmisten voimaannuttamiselle.
Rauhan miehen.
On etuoikeus tavata sellaisia ihmisiä, selvästikin se on kunnia.
Uskomaton asia. Koen olevani hyvin onnekas.
Hän tulee lyömään ihmiset ällikällä. Ihan kuin Jedi.
Tiedättehän, mitä tarkoitan? Hän on oikea Jedi, eikö olekin?
Se oli tosi kiinnostava, jännittävä, hauska
ja innostava hetki elämässäni.
Se oli mahtavaa.
- Se oli hienoa. Hyvää jatkoa. - Niin, kiitos paljon.
- Todella suuri kunnia. - Kiitos.
Kenen kanssa teet rauhan?
Kenen kanssa teet rauhan?
Kokoversio: