Tip:
Highlight text to annotate it
X
Onko se hyvä vai huono asia
että on yhä vaikeampaa
ellei mahdotonta tiivistää
informaatiota myytäviin yksikköihin?
Yksinkertainen vastaus Hollywoodista
ja ääniteteollisuudelta on, että se on katastrofi.
Tämä elokuva ei kerro piratismista.
Ääniteteollisuus on kauhuissaan.
Elokuvateollisuus on kauhuissaan.
Bisnesmiehet puvuissaan eivät oikein tiedä, mitä ajatella.
Tämä elokuva ei kerro tiedostojen jakamisesta.
Paljon rahaa on kulutettu
elokuvien ja musiikin tekemiseen.
He haluavat jotain takaisinkin,
mutta tapa, jolla he yrittävät nyt estää kopioinnin,
ei ilmeisestikään toimi.
Tämä elokuva tutkii suuria muutoksia tavassa, jolla tuotamme,
jaamme ja kulutamme mediaa.
Napsterin jälkeen mediateollisuus on yrittänyt tappaa tiedostojen jakamisen.
Napsterin kautta kaikki maailmassa pääsivät yllättäen käsiksi
maailman suurimpaan musiikkikirjastoon. Mitä sille sitten tehtiin?
No, he hyökkäsivät Napsterin kimppuun ja ajoivat sen alas.
Napster, Aimster, Audiogalaxy.
Grokster, IMash, Kazaa...
Kaikki nämä yritykset haastettiin oikeuteen.
Ja loppujen lopuksi - käytännössä - viihdeteollisuus onnistui
ajamaan vertaisverkot pois kaupallisista valtavirran sovelluksista.
Teollisuus alkoikin sitten haastaa oikeuteen satoja yksilöitä,
sitten tuhansia ja nyt kymmeniätuhansia yksilöitä.
musiikin lataamisesta ilman lupaa.
Nykyiset viihdemarkkinoiden tarjoajat
tulevat tekemään sellaisia asioita, jotka
jälkeenpäin tulevat vaikuttamaan barbaarisilta.
Kun puhutaan
kulttuurin - musiikin tai elokuvien -
jakamisesta, on paljon esimerkkejä, joissa
teollisuudenalasta riippumatta
vastustetaan uuden teknologian vaikutuksia.
70-luvulla kaapelitelevisio
nähtiin piraattien mediana.
TV-yhtiöiden mielestä heidän tuottamansa sisällön
vieminen kaapeleita pitkin ihmisten koteihin
oli yksinkertaisesti piratismia.
Videonauhuria
vastustettiin Hollywoodissa verisesti.
Välittömästi nähtiin kanteita elokuvastudioilta, jotka
julkisesti ilmoittivat, että videonauhuri on elokuvateollisuudelle
sama kuin "Bostonin kuristaja" yksin kulkevalle naiselle.
IT:n kehittyminen tarjoaa Hollywoodille ja ääniteteollisuudelle
tuoreita kanavia tuotteittensa myymiseen ja jakeluun, mutta ne voivat myös
avata suunnittelemattomia tilaisuuksia kuluttajille.
Nuottien valmistajat ja niistä soittavat vastustivat nauhoitteita.
Diamond-Rion ensimmäinen MP3-soitin, edelläkävijä kauan ennen iPodia,
kohtasi välittömästi kanteen.
Vertaisverkkojen tarjoamat mahdollisuudet
ovat saaneet viihdeteollisuuden
reagoimaan ennennäkemättömällä tavalla.
Perinteisesti tekijänoikeusrikkomus on ollut siviilioikeuden piirissä.
Jos tekijänoikeuden omistaja saa sinut kiinni rikkeestä,
he voivat nostaa kanteen ja pakottaa sinut maksamaan heille.
Rikosoikeudelliset seuraamukset, oikeus nostaa rikosjuttu ja
vaatia vankilatuomioita, on varattu kaupalliseen piratismiin,
tilanteisiin, joissa joku on tehnyt 500 kopiota
myydäkseen ne oikean kauppiaan kilpailijana.
Viime vuosina tämä ei ole riittänyt tekijänoikeuksien omistajille.
He ovat halunneet laajentaa valtaansa ja käydä rikosoikeudellista taistelua
myös ei-kaupallisesti toimivia vastaan.
Me ymmärrämme ja tiedämme, ettemme voi koskaan estää piratismia.
Ei koskaan. Meidän täytyy vain tehdä siitä
niin vaivalloista kuin vain mahdollista.
Meidän täytyy kertoa ihmisille seurauksista,
jos he jäävät kiinni.
He haluavat haastaa pari ihmistä oikeuteen,
rangaista heitä riittävästi, jotta
riittävän suurta joukkoa ihmisiä voidaan pelotella.
Vaikuttaa siltä, että pelottaakseen koko kylän pois he päättivät
vain mestata pari kyläläistä ja kerätä päät seipäiden nokkiin
varoituksena muille.
Syy, miksi DVD-kirjoitin on
uusi joukkotuhoase,
on pääasiassa se, että 50 miljardin dollarin elokuvan voi kopioida
10 tai 15 sentillä.
Mark Ghetty, joka omistaa Ghetty Imagesin,
suuren yritysten kuvatietokannan, ja on siis yksi merkittävimmistä
aineettoman omaisuuden kauppiaista maailmassa,
on todennut oivallisesti:
Aineeton omaisuus on 2000-luvun öljy.
Lainaus on mahtava, sen voi tiivistää yhteen sanaan,
sota.
Hän julisti sodan toteamalla, että me taistelemme näistä
täysin kuvitteellisista oikeuksista
kuviin, ideoihin, tekstiin, ajatuksiin ja keksintöihin.
Aivan samoin kuin taistelemme nyt luonnonvaroista.
Hän julisti sodan.
Omituisen sellaisen. Ottaisin sen vakavasti.
Tämä on kuitenkin samanaikaisesti naurettavaa ja vakavaa.
Tämä ei ole ensimmäinen sota
informaation tuotannosta, kopioinnista ja
ja jakelusta.
Ihmiset näkisivät mielellään nykyajan
ja digitaalisen vallankumouksen ainutlaatuisina.
Minusta tässä tilanteessa on tärkeää
olla näkemättä sitä ainutlaatuisena mahdollisuutena vaan nähdä se hetkenä,
joka kiihdyttää jo menneisyydessä tapahtuneita asioita.
Ennen kirjapainon kehittämistä Euroopassa 1500-luvulla
informaatio oli jakautunut harvakseltaan ja sitä oli helppo hallita.
Tuhansien vuosien ajan kirjurikulttuuri valikoi ihmiset,
jotka kykenivät lukemaan ja välittämään tietoa ajassa ja paikassa.
Taistellaan rajattujen resurssien markkinoilla.
Ihmiset tavallaan riutuvat odottaessaan kirjoja.
1500-luvulta on säilynyt piirroksia
kirjoista, jotka oli kahlittu seinään
ja joita vartioivat aseistetut vartijat
todella raskaan oven ulkopuolella
koska olisi ollut todella, todella vaarallista päästää ihmiset käsiksi tietoon.
Paino toi mukanaan mittavan informaatiotarjonnan
uhaten vähäisen tarjonnan mukanaan tuomaa valtaa.
Daniel Defoe kertoo Gutenbergin toverista, Johann Fustista, joka saapui
1400-luvun Pariisiin mukanaan kärryllinen Raamattuja.
Kun Raamatut tutkittin ja havaittin jokaisen kappaleen tarkka samanlaisuus,
pariisilaiset kävivät Fustin kimppuun
syyttäen häntä mustasta magiasta.
Tämä kaiken muuttanut informaatioteknologia
nähtiin Paholaisen työnä.
Euroopan nousevat valtiot
tekivät erittäin selväksi,
että he hallitsisivat informaation virtaa parhaansa mukaan.
Painajat kantoivat vastuun ja
heitä metsästettiin, jos he painoivat
kiellettyä tekstiä.
Eli, vaikka ajattelemme vainottuja kirjailijoita,
todellisuudessa painajat kärsivät eniten.
Painotekniikan kehittyessä Euroopassa ja Amerikassa
sen keskeinen sosiaalinen rooli kävi selväksi.
Painotaito yhdistettiin
kapinaan ja vapautumiseen.
Virginian kuvernööri, Berkeley,
kirjoitti ylemmilleen Englantiin 1600-luvulla
"Luojan kiitos, ettei meillä ole painoja Virginiassa."
"eikä niitä tulekaan olemaan niin kauan kuin olen kuvernööri."
Lausahdus oli reaktio Englannin sisällissotaan ja lentolehtisiin,
kutsuttiin tuolloin paperiluodeiksi.
Sensuurin perusajatus
1700-luvun Ranskassa oli, että se on
etuoikeus, yksilöön liittyvä laki.
Julkaisija saa oikeuden julkaista tietyn tekstin, eli
se myös voidaan kieltää toisilta, eli hän saa tuon etuoikeuden.
Tästä saadaan
keskushallinto painoteollisuuden hallitsemiseen
sensuuria käyttäen, vieläpä hyödyntäen olemassaolevaa
tiettyjen kustantajien monopolia.
He varmistivat, että
yhteiskuntaan saapuvat kirjat olivat luvallisia
- luvallisia laitoksia mutta myös
valtion, kuninkaan tai painotalojen hallinnassa.
Erittäin hienosyisen sensuurijärjestelmän
lisäksi vallalla oli
Pariisin kirjakauppiaiden killan tuotantomonopoli.
Killalla oli poliisioikeuksia, joiden lisäksi
vielä poliisilla oli erityisiä kirjateollisuuden tarkastajia.
Nämä kaikki antoivat valtiolle paljon mahdollisuuksia
hallita painettua sanaa.
Tämä järjestelmä ei vain ollut voimaton estämään
kumouksellisten ajatusten leviämistä, vaan sen olemassaolo
loi uuden, rinnakkaisen piraattiverkoston.
On selvää, että 1700-luvulla
painettu sana levisi kaikkialla.
Ranskan ympärillä oli
painotalojen "hedelmällinen puolikuu";
kymmeniä ja taas kymmeniä niistä tuotti
kirjoja salakuljetettavaksi Ranskaan,
jaeltaviksi kaikkialla maanalaisen verkoston kautta.
Eräs hollantilainen kustantaja tutki kiellettyjen kirjojen listaa ja
päätti sen perusteella painettavat tuotteet,
koska tiesi näiden kirjojen myyvän hyvin.
Piraateilla oli agentteja Pariisissa ja muualla,
ja he lähettivät luetteloita kirjoista, joiden olettivat myyvän hyvin.
Piraatit tekivät systemaattisesti, huvittavaa kyllä,
markkinatutkimusta.
He tekivät sitä, olen nähnyt satoja, tuhansia kirjeitä
He kuuntelevat markkinoita. He haluavat ymmärtää kysynnän.
Kaiken keskellä olevien kustantajien reaktio on, toki,
erittäin vihamielinen. Olen lukenut monia heidän kirjeitään.
Ne tulvivat ilmaisuja, kuten "merirosvo" tai
"hävyttömät ja moraalittomat ihmiset" jne.. Itse asiassa monet näistä "merirosvoista"
olivat arvostettuja yläluokan edustajia Lausannessa, Genevessä tai Amsterdamissa
ja arvelivat vain tekevänsä
hyvää bisnestä. Eihän silloin kuitenkaan ollut
kansainvälistä tekijänoikeuslainsäädäntöä ja he vastasivat kysyntään.
Oli monia painotaloja, jotka olivat vain reikiä seinässä tai syvällä -
jos he painoivat "ei-toivottua" materiaalia
he voisivat piilottaa painonsa nopeasti.
Monet laittoivat painonsa lautoille ja uittivat ne seuraavaan kaupunkiin,
jos virkavallan kanssa oli ongelmia. Erittäin liikkuvaa.
Käytännössä tuolloin oli kaksi keskenään sotivaa järjestelmää.
Tämä Ranskan ulkopuolinen järjestelmä
oli valistusajalle elintärkeä.
Tämä uusi media ei vain levittänyt valistusta vaan myös,
en käytä sanaa "valmisteli", tietä Ranskan vallankumoukselle.
Se tuomitsi vanhan hallinnon niin tehokkaasti, että tämä voima - julkinen mielipide -
oli elintärkeä hallinnon romahtaessa 1787-1788.
Pariisissa Bastilji oli ollut piraattien vankila.
Vallankumousta edeltävinä vuosina viranomaiset kylläkin luovuttivat,
eivätkä edes yrittäneet pidättää piraatteja. Ideoiden ja informaation virtaa
ei käynyt pysäyttäminen.
Sanoisin, että tuo oli painovallankumouksen
tärkein vaikutus. Että aivan yllättäen
uuden, lukevan kansan, kurittoman
lukevan yleisön, joka ei alistunut samoihin lukemisen tai
tiedon suhteen normeihin kuin ennen.
Muutos oli dramaattinen.
Perustavanlaatuisella tarpeella kopioida
ei ollut mitään tekemistä teknologian kanssa.
Se johtuu tavasta, jolla kulttuuri syntyy.
Teknologia tietenkin muuttaa, mitä voimme kopioida,
miten nopeasti kopioimme ja miten jaamme kopioimaamme.
Mitä tapahtuu, kun kopioiva
mekanismi keksitään? Ajattele vaikka
kirjapainoa tai sitten Bittorrentia.
Se muokkaa ihmisten tapoja.
Se antaa ihmisille täysin uusia ajatuksia miten työskennellä,
miten työskennellä yhdessä, miten jakaa,
mihin samaistua, mitä heidän elämänsä voisivat olla.
Ei ole mitään tapaa, jolla totalitaarinen poliittinen järjestelmä
voisi täysin estää informaation virran.
Uudet mediat sopeutuvat näihin olosuhteisiin.
Ja usein niistä tulee sorron vuoksi vielä tehokkaampia.
Miten muutokset tavassamme kopioida
voivat liittyä sosiaalisiin muutoksiin?
Viestintä on sen ytimessä, mitä me teemme maailmassa
ja on itsessään kopiointia.
Kopiointi on tuonut meidät sinne, missä olemme juuri nyt.
Jakaminen on, tavallaan, olemassaolon ydin.
Viestintä, tarve jutella toiselle, on jakamista.
Tarve kuunnella toista on jakamista.
Miksi jaamme kulttuurimme? Miksi jaamme kieltämme?
Koska imitoimme toisiamme. Näin opimme puhumaan.
Näin vauva oppii. Näin uudet asiat
saapuvat ja leviävät yhteiskuntaan.
Pohjimmiltaan kopiointi pitää meidät yhteydessä toisiimme.
Kun puhuttu sana oli ainoa viestintäkeinomme,
matkasimme maailman ääriin jakaaksemme sen toisillemme.
Kun aloimme viestiä kirjoittaen,
kirjurien armeijat monistivat ajatuksemme.
Tahtomme viestiä on niin vahva,
että olemme aina vieneet käytettävissämme olevat välineet rajoilleen,
sitten ylittäneet ne, luoden uusia teknologioita,
jotka levittävät ajatuksiamme ennenkuulumattomalla tasolla.
Jos olemme viestiviä olentoja, ja viestintä on kopioimista,
Mitä tapahtuisi, jos rakentaisimme itsellemme äärettömän kopiokoneen?
Vuonna 1957 Neuvostoliitto laukaisi Sputnikin.
Vastineena Yhdysvaltain hallinto työnsi miljoonia
tutkimukseen ja teknologiaan uuden
Advanced Research Projects Agencyn, ARPAn, valvonnassa
ARPA:n aloitteesta kehitettiin visionääri Joseph Lickliderin
tietoteknisia innovaatioita,
jotka johtivat tietokoneverkkoihin.
Tiedon jakaminen on ollut vaikeaa.
Vuosien ajan. Kirjapaino oli toki
suuri askel kohti tiedon jakamista.
Olemme tarvinneet jo kauan jotain parempaa tapaa
jakaa informaatiota kuin sen ympäriinsä kanniskelu.
Paperiset painotuotteet ovat nolostuttavia, koska
sen jakamiseksi pitää siirrellä paperivuoria paikasta toiseen
ja suuret määrät paperia ovat mittavan kokoisia ja painavia.
ARPAnetin ajatuksena oli tarjota tiedemiehille mahdollisuus jakaa tietoa
innovaation kehittämiseksi. Tämän vision mahdollistamiseksi
ARPAnetin tuli mahdollistaa se, että jokaisen tietokoneen tulisi
voida kopioida ja välittää minkä tahansa toisen lähettämää tietoa.
Verkko, jossa vertaiset jakoivat tasaisesti resurssit keskenään oli
suuri muutos yritys- ja kaupallisista viestintäjärjestelmistä.
Niissä viestit lähtivät keskeisestä pisteestä ja säteilivät sen ympärille
tai hierarkiassa alaspäin. Nyt ei ollut keskipistettä,
eikä yksikään kone ollut toista tärkeämpi.
Kuka tahansa pystyi liittymään verkkoon, kunhan sitoutui
sen sääntöihin ja toimintatapoihin.
Oikeastaan 60-luvusta eteenpäin
pakettiverkot ovat olleet
pääasiallinen viestintätapa,
sekä puhe- että dataviestinnässä.
Länsimaailma oli muuttumassa Fordin aikaisista joustamattomista tehdasmalleista
kohti notkeutta, kevyttä tuotantoa ja just-in-time-toimintamalleja.
Kitkaton, keskittämätön talous vaati
juuri tällaisen viestintäjärjestelmän.
Emme rakenteet 70-luvulla
hierarkisia verkkoja.
Olemassaolevat tietokoneet olivat
miljoonien dollarien hintaisia
koneita ja olivat hyvin tasavertaisesti yhteydessä toisiinsa.
Internetin tärkeimpiä piirteitä
ovat sen äärimmäinen hajautuneisuus
ja se, että Internetin palveluita
keksivät ja tuottavat muut verkon käyttäjät.
Verkko on rakennettu siten, ettei
kukaan ole vastuussa, että jokainen
hallitsi omaa viestintäänsä.
Tukeutuessaan Internetiin yhteiskunta toi keskelleen
koneen, jonka pääasiallinen tarkoitus on
tuottaa ja välittää informaatiota.
On nykypäivän verkkojen
keskeinen ominaisuus, että
dataa tallennetaan, kopioidaan, tallennettaan ja kopioidaan...
tavallisesti ohimenevää, tavallisesti nopeaa, millisekunneissa,
mikrosekunneissa,
Erikoiset laitteet, kytkimet, reitittimet, hubit jne.
tekevät tämän silmänräpäyksessä, mutta näin verkot toimivat.
ARPA:n insinöörit tuottivat rungon massiiviselle,
hallitsijattomalle kopiokoneelle,
joka kasvaisi käsittämättömän nopeasti nykypäivän Internetiksi.
Koko tämä kenttä liittyy tavalla tai toisella
jonkinlaisen tiedon siirtämiseen.
Esimerkiksi paikallinen valtuusto, Tower Hamlets ja Hackney,
olemme tavallaan rajalla, tarvitsemme jonkinlaista valvontaliikennettä
ja valvontakameroita, jotka yhdistyvät langattomalla verkolla.
Sähkömagneettinen spektri tulee yhä ruuhkaisemmaksi.
Jokainen lukemattomien langattomien verkkojen ja Internetin
kautta kulkeva paketti kuunnellaan, tallennetaan ja lähetetään edelleen,
kopioidaan yhdestä verkon osasta seuraavaan.
Meidän välittömän ympäristömme, biosfäärimme,
on niin laaja, ettei informaatiota saa enää järin helposti.
Tietoa ei voi sensuroida taikka sen leviämistä estää,
kun se on päässyt verkkoon. Se on kuin yrittäisi pitää vettä käsissä.
Kuin yrittäisi estää patoa hajoamasta.
Sanoisin, että olemme tälläkin hetkellä tekijänoikeuksia rikkovien
mikroaaltoradiolähetteiden kantaman sisällä.
Vähäisyyden mahdottomuus sellaiselle, joka elää
Yritetään
nykyajan selässä
kansainvälisten lakien avulla
tehdä voittoa omasta
pihtailustamme muulta ihmiskunnalta.
Yksi päätaistelukentistä
teknologialain alalla on nyt,
sikäli kuin se on mahdollista,
erottaa ihmiset informaatiosta, tiedosta ja kulttuurista
niin paljolti kuin se on mahdollista, sanotaan - ottaa pala
kulttuuria ja säilöä se purkkiin,
josta sinun tulee maksaa minulle voidaksesi jakaa sen.
Kaksi kania istui pellolla omissa puuhissaan.
"Rakennanpa aidan noiden ympäri", ajatteli paikalle saapunut mies.
"Ja sitten ne ovat minun..."
Voit tehdä jostain omaisuutta rakentamalla aidan sen ympäri -
jos voit piirittää jonkin rakentamalla muurin sen ympäri.
Villissä lännessä ranchien maa oli ilmaista
ja kaikki pystyivät laiduntamaan siellä, koska sen aitaaminen oli liian kallista.
Piikkilanka muutti tilanteen ja pystyit muuttamaan sen omaisuudeksi.
Kulttuuri tuli näissä purkeissa.
Hallinta tuli luonnollisesti
osana median olemassaolon prosessia.
Hän kiinnitti kaneihinsa hintalaput ja jäi odottamaan asiakkaita...
On olemassa asioita, kirjoja,
levyjä,
elokuvia,
joista voit pitää kiinni ja olla antamatta toisille
tai voit antaa ne heille.
Ja koko maksujärjestelmän perustana oli:
Annanko sinulle tämän informaatioyksikön
vai en? Näin koko tekijänoikeuden malli
rakennettiin kirjasta lähtien.
Lapsi saapui äitinsä kanssa ja kysyi, voisiko saada yhden.
"Ensi viikolla," vastasi äiti, "jos olet kiltisti."
Seuraava viikko tuli, ja koppi oli täynnä kaneja.
"Kun sinulla on noin paljon kaneja," äiti sanoi miehelle,
"voisitko harkita alentavasi hintaa?"
"Ei," mies vastasi, "nämä ovat minun kanini ja se on minun hintani."
Entistä omaisuutta - musiikki ja elokuvat - on nyt
erittäin, erittäin helppoa välittää esteiden ohi.
Me pystymme nyt tuottamaan
kopioita ja levittämään niitä halvalla.
Jos yksikin kopio vuotaa Internetiin, se on hyvin nopeasti kenen vain saatavilla.
Päivästä toiseen mies seisoi vartioimassa kanejaan.
Kanien lisääntyessä hän ei kuitenkaan enää ehtinyt kiinnittää jokaiseen hintaa.
"Eihän se voi olla väärin," tyttö tuumi, "jos niitä on näin paljon,"
ja otti yhden itselleen.
Aina voi yrittää luoda keinotekoisia ja teknisiä rajoituksia
estämään meitä jakamasta tiedostoja, musiikkia ja muuta.
Mutta kuinka luot muurin tai rajan
perustavanlaatuisen jakamisen halun estämiseksi?
Minusta sota piratismia vastaan epäonnistuu sosiaalisista syistä.
Ihmiset viestivät mielellään toisilleen.
Ihmiset tekevät ja jakavat mielellään. Ihmiset muuttavat mielellään asioita
ja teknologia tekee siitä niin helppoa, ettei sitä voida estää.
Ote lipeää.
Uusi sukupolvi vain kopioi asioita Internetistä.
Heidät on kasvatettu siihen.
He aloittivat Napsterin parissa
ja heille musiikki on ilmaista. Heidän mielestään
musiikista ei tarvitse maksaa. He maksavat vaatteista ja konkreettisista tavaroista.
Aineeton omaisuus - mikä piru se on?
En ole eläessäni ostanut musiikkia.
Meistä se ei ole laitonta, koska kaikki tekevät niin.
Ei meitä voi syyttää
jonkin jo Internetissä olevan lataamisesta.
Ihmisten mielestä se on laitonta,
koska se on vähän kuin tekijänoikeuden rikkomista tai jotain.
Jos se on rikos, miksi se sitten on siellä?
Riippumatta siitä, käytätkö muinaisia vertaisverkkoja,
kuten alkuperäistä Napsteria, Gnutellaa tai Bittorrenttia,
periaatteena on, että itse asiassa olet mukana sellaisessa Internet-viestinnässä,
millaiseksi se oli tarkoitettukin, tarjoat vastavuoroisesti
sisältöä kuluttaessasi sitä.
Erityisesti Napster-oikeudenkäynnin jälkeen
esiin on noussut yhä enemmän
hajautettuja tiedostonjakojärjestelmiä.
Tietokoneohjelmia, joilla ihmiset pystyivät liittämään omat koneensa verkkoon
ilman keskitettyä jäsenten hallintaa.
Tästä seuraa, että taistellessaan tiedostojen jakamista vastaan
viihdeteollisuus taistelee Internetin perusrakennetta vastaan.
Joko Internet tai laitteet, joilla vuorovaikutamme verkossa
pitäisi suunnitella uusiksi, muuta ei Hollywood,
Washington, Brysseli tai Geneve voi tehdä asialle.
He hajottivat Napsterin tietokoneiden kesken jaetuiksi miljooniksi pieniksi palasiksi
ympäri maailman ja jos nyt haluat
sen lakkauttaa, täytyy sinun jäljittää jokainen palanen
sammuttaa se. Se ei vain ole mahdollista.
He lähettävät kuukausittain kirjeitä yrittäen ajaa alas muutaman
siellä täällä, mutta se ei vain toimi. Niitä on liian monta.
Sika on päässyt säkistä.
Kun se on jakautunut noin pitkälti, tilanne on toivoton.
Voit haastaa ihmisiä loputtomiin oikeuteen. Voit haastaa kourallisen
yhdysvaltalaisia opiskelijoita.
Voit haastaa Napsteriin sijoittaneet ja Napsterin itsensä. Voit haastaa Kazaan
ohjelmistokehittäjät. Mutta se ei estä mitään.
Me tunnustamme ja tiedämme, ettemme koskaan voi pysäyttää piratismia.
Kazaa hävisi ison oikeusjutun Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa.
Kazaa, Grokster ja joukko muita yhtiöitä.
Nämä yhtiöt eivät toimi enää. Kuitenkin verkko on yhä toiminnassa,
ohjelmisto on yhä
asennettuna miljoonille koneille ja ihmiset yhä käyttävät sitä.
...koskaan voi pysäyttää piratismia.
Jos musiikkiteollisuus haluaa pysäyttää tiedostojen jakamisen,
he eivät voi löytää mitään keskuskonetta, jonka ajaa alas.
Heidän täytyy kulkea jokaisen kaapelin päähän.
Heidän täytyy katkaista koko maailman kaapelit.
Kun Pirate Bay ajettiin alas
viime vuonna, ratsian aikana
Amsterdam Information Exchange, AM6
raportoi, että 35% Euroopan
Internet-liikenteestä
vain katosi parissa tunnissa.
Tiedostot on jaettu. Paluuta ei ole.
Se on mahdotonta, Bittorrentin alasajo
tarkoittaa kaikkien käyttäjien kovalevyjen takavarikoimista.
Tiedostot ovat tuolla. Ne on ladattu.
He ovat alhaalla. Ylös ei pääse. On vain alas.
emme koskaan, emme koskaan, emme koskaan
Ei ole ketään, jolle voisit mennä sanomaan "lopettakaa tiedostojen jakaminen"
Internet ei vain toimi niin.
Massan loppu.
Ympärillämme on loputtomasti kuvia.
Joka päivä, kaikkialla. Et voi tehdä sille mitään.
Näiden kuvien ongelma on, etteivät ne kuulu sinulle.
Ihmisten elämää määräävt kuvat, joihin heillä ei ole mitään oikeuksia-
ja minusta tämä on varsin tukala tilanne.
Ihmiset kuvailevat erästä työtäni joukoksi
saavuttamattomia naisia, itse asiassa
se on joukko saavuttamattomia kuvia.
Yksi elokuvateollisuuden viimeisistä tehtävistä on varmistaa, ettemme näe kuvia.
Siksi meillä on DRM, kopiosuojaus,
aluesuojaukset, kaikki tuo, mutta jos näet kuvan,
se kertoo sinulle yhden asian: se ei kuulu sinulle,
vaan heille.
Se ei kuulu sinulle. Älä kopioi. Älä muokkaa.
Unohda se. Et voi vain sanoa "hei, se on vain elokuva".
Se on todellisuutta, erittäin selkeää omaisuuden todellisuutta.
Radio, TV, sanomalehdet, elokuvat. Niiden ytimessä on
selkeä ero kuluttajan ja tuottajan välillä.
Ajatus on erittäin, erittäin muuttumaton.
Tässä on teknologia, jolla voin viestiä sinulle.
Ajatuksena ei ole keskustelu.
Aiemmin radio- tai TV-aseman tai
kirjapainon omistaja pystyi välittämään
näkemyksiään suurelle määrälle ihmisiä
huomattavalla kustannuksella,
mihin vain pieni osa väestöstä kykeni.
Materiaalia tuotti pieni joukko ammattilaisia,
jotka hallitsivat mediakokemusta ja löysivät yksilöitä
kulttuurikeskustelun passiivisiksi kuuntelijoiksi.
Olen John Wayne.
Uskomme monia asioita, mutta olen John Wayne.
Jos haluaisit muuttaa tapaa, jolla TV-yhtiö toimii,
lykkyä tykö,
sinun täytyy saada osakkeenomistajien enemmistö puolellesi,
tai joudut hankkimaan erittäin kallista kalustoa.
Maailmassa, jossa sinun tarvitsi levittää tietoa, mutta
tielläsi oli vartijoita.
Tiedän, että jokaisessa tien mutkassa on vartija,
erityisesti tuotannossa, rahoituksessa ja julkaisussa.
Minun puolestani he voivat painua helvettiin.
Pitää vakuuttaa kustantajan tai TV- tai radioaseman lakimies
siitä, että tuottamasi sisältö
on laillista ja luvallista
ja vakuutukset kunnossa ennen kuin
voit päästä massamedian jakeluun.
Läpi pääseviä ihmisiä oli vain vähän
ja he kuuluivat jompaan kumpaan niistä malleista,
joilla teollisuusaikakaudella voitiin kerätä rahaa
viestimiseen: valtio tai markkinat,
yleensä mainonnan kautta.
Nyt vastassamme on kysymys:
Jos taistelu jakamista vastaan on jo hävitty ja
media on perushyö***, miten yhteiskunta muuttuu?
Ne, joilta olisi pitänyt pyytää lupa, vastustavat tätä muutosta,
koska valta on hyvä asia, jos sitä vain saa.
Valta,
joka liittyi aiemmin itse tuotteen valmistamiseen, on nyt jaossa.
Onko edessä yhtä mittavia muutoksia kuin painokone toi mukanaan?
Monet seuraavat tälläkin hetkellä, tiedäthän, pahimmanlaatuista
saippuaoopperaa, heitä on planeetallinen enkä voi pelastaa kaikkia.
Vaikka kuinka yrittäisin, en voi pelastaa heitä.
Tarvitsemmeko pelastamista? Onko tulevaisuudessa olemassa
massatuotettua ja massaorientoitunutta mediaa, jolta pelastaa?
Tämä on tulevaisuus, eikä se liity pankkitilisi saldoon.
Musiikki ei syntynyt magnetofonin mukana,
eikä se lopu vertaisverkkoihin.
Joka puolella maailmaa ihmiset tekevät luovaa työtä tekijänoikeuksien ulkopuolella
Yhtenä esimerkkinä Lontoon Grime-yhteisö
okei, kuuntele
ei mua kiinnosta, ootko vanhempi, tää junnu on viileempi
oota kymmenen vuotta, sitten mut tunnetaan vanhoja parempana, lupaan
nyt ihmiset pysyy viileempinä, älä yritä kertoo olevas vanhempi
voit olla huora tai muusikko, miksata demoja ja muuta
älä yritä selittää, mä en.
Viihdeteollisuuden on saanut paniikkiin se,
että ihmiset saattavat itse alkaa tuottaa sisältöä.
ja että tiedostonjakoverkot
mahdollistavat tuotannon ja levityksen.
Tän vuoks oon viileempi, parempi kuin monet vanhemmat
Voitan nuoremmat,
jos dissaat mua, oot idari, et koskaan pääse musta eroon
tää skidi on viileempi kuin sä tässä iässä [...]
älä pliis leiki, etsä tajuu et leikit on ohi
leikit on ohi, vuodesta kuus oon ollu soturi hiekkalaatikolla
silloin oli kovat riimit, mutta nyt kaikki on viileempää
nyt on uutta sisältöö ja kaikkee miksaa demonauhoja
ja kaikkee - kuka on lemppari-MC, kirjoitan kuustoista,
pistän sen näyttämään...
Monet ovat surreet kirjailijainstituution katoamista.
Todistamme tänä päivänä jotain paljon suurempaa,
Se on entisten kuluttajien muuttuminen tuottajiksi,
mikä näyttää tietä yhteiskunnan uudelle taloudelliselle mallille.
miks? koska mä meen stagelle, liikun äkkii, meen stagelle,
niinku sun jengi jahtaa arvostelui, mut mun tiimi massii,
me ollaan eetterissä, hä, mennään stagelle,
no, sun kätyri maksaa mulle, sou, en tee vähempää mulla on hyvät vibat, jotka tekee show'n
Ei tässä paina niinkään se, että Phantom Menace on
ladattu 500 tai 600 kertaa,
toki on olemassa kuvitteellinen taloudellisen tappion aave, joka kertoo,
mutta todellinen taistelu tai uhka
on siinä ajattelun muutoksessa, jossa mietimme uudestaan
oman asemamme sisällön luojina, eikä vain kuluttajina.
Se on kuin verkosto.
Tässä on jotain, jonka olen jakanut ja antanut ihmisten ladata sen.
He voivat ladata sen ja tehdä, mitä haluavat, pidän blogia aiheesta,
sanon, hei, DJ:t, voitte soittaa tätä, missä haluatte.
Yksi kaveri Brooklynista otti yhteyttä
ja sanoi tehneensä remixin. Se on ihan erilainen kuin itse ajattelin.
Hän on vain kaveri Brooklynista, mutta arvostan kovasti sitä, että hän tuli kertomaan
minulle, mitä oli tehnyt ja että se on menossa hänen remix-albumilleen.
Minua kiinnostaa kovasti tässä materiaalin leviämisessä
pitkin maailmaa ihmisille
potentiaali luoda miljoonia uusia sisällöntuottajia.
Kiitos Internetin ja digitaalisen teknologian,
portinvartijoista on päästy eroon.
Ihmiset voivat ottaa enemmän irti kulttuuriympäristöstään,
tehdä siitä omaansa, löytää materiaalia yhdistettäväksi
heidän näköisikseen, tehdä omaa tutkimusta,
luoda omaa viestintää, perustaa omia yhteisöjä, kun
tarvitsee tehdä yhteistyötä toistensa kanssa sen sijaan, että tarvitsisi rajautua
olemassaoleviin instituutioihin ja materiaaleihin, joita he eivät saa
käyttää kysymättä
"Saanko käyttää tätä?" "Saanko luoda?"
Sampleista puhuttaessa vain harvat
pyytävät erikseen lupaa samplaukseen.
Juuri nyt tässä on
tavallaan leikattuna eri koskettimille,
siinä on vain eri osia samplesta, jotain turkkilaista kamaa, en oikeastaan
edes tiedä kenen se on, vain joku satunnainen sample.
Teen lähinnä instrumentaalimusiikkia, joten olen oikeastaan luonut työkalun,
voi olla ihan vaan MC.
On hyvä, että ihmiset ovat tarpeeksi
häikäilemättömiä käyttämään toisen musiikkia
ja nauhoittaa itsensä sen päälle riimittelemään.
Kato, mä alan nyt riimitellä, peli sanoo liian ilmaiseks,
mä pistän sen palasiks, se on nyt loppu, mä näytän tahdin,
kuinka ne aikoo mua hidastaa? kato, pelle, se on ohi.
Mulla on stadin notkeimmat riimit, ettekä te pällit voi mun riimejä pysäyttää
mä tuon sen takas, DJ, tuo se takas.
Joskus isot nimet ottavat tavaraasi ja miksaavat sitä,
laittavat sitä omille CD:lleen, etkä edes tiedä siitä.
Elämme maailmassa, jossa
informaation ylitsevuotava tarjonta
on meille jokapäiväistä ja siksi meillä on tietynlainen
asenne informaation ajattelemiseen omaisuutena.
Kuten olet kuullut, jakaminen on meillä veressä, joten taistelu pitää kiinni
tiedosta ja luovuudesta hyödykkeinä
tulee kohtaamaan meidän halumme jakaa, kopioida ja tehdä yhteistyötä.
Jos nuoret samplaavat musiikkiani
tehdäkseen omaansa,
tehdäkseen omaansa, pitäisin siitä.
Haluan heidän tekevän niin. Jos he ottavat vanhan biisini,
ottavat hiukan siitä, jättävät jotain pois ja tekevät siitä musiikkia,
tehdä siitä jotain hienoa, jos he osaavat tehdä niin, tehkööt.
Kun laitat alkuperäiset lähteet tavallisten ihmisten ulottuville,
tapahtuu hyvin, hyvin mielenkiintoisia asioita.
En ole muusikko, tiedän vain, miten asiat saa kuulostamaan hyvältä.
Haluan ihmisten oivaltavan oman arvonsa, haluan heidän ymmärtävän,
olevansa oman sisältönsä mestareita, että he voivat luoda jotain
ja jakaa sen ja jos joku toinen on luonut jotain,
he voivat osallistua ja auttaa, he voivat hakea sen ja käyttää sitä.
Näin sen pitäisi ollakin
Se on siis itse asiassa ajatusterrorismia. Aineettoman omaisuuden kaltaisten
ajatusten ylläpito - se on terrorismia,
joka perustuu
todellisten mahdollisuuksien brutaaliin polkemiseen.
Jos kaikki sisältö on käyttäjien tuottamaa,
sinun täytyy itsekin luoda jotain kuuluaksesi yhteisöön.
Minusta tässä ollaan luomassa kulttuuria, jossa
asioita tuotetaan siksi, että ihmiset välittävät niistä,
eikä välttämättä siksi, että ihmiset ostaisivat niitä.
Tulemme näkemään ihmisten itseään varten tekemiä asioita.
En taida tuntea ihmistä, joka vain kuuntelisi tätä eikä yrittäisi jotenkin
tulla mukaan tuottamalla jotain.
Tiedätkös, kaikki nämä mediateollisuuden täysin yllättäneet
asiat - täysin - joiden kanssa he kamppailevat
eivätkä pärjää - tulevalle sukupolvelle se on vain osa mediakenttää.
He ovat alkuasukkaita, mediakentän alkuasukkaita, ehdottomasti.
Eivätkä he ole yksin.
Olen mielestäni piraatti.
Me olemme piraatteja.
Olen piraatti.
Olen ylpeä, koska saan musiikkini ilmaiseksi - se on jees.
Minusta me tarvitsemme laajaa keskustelua
- todennäköisesti kansainvälistä - asioita luovien ja
asioita käyttävien välillä. Puhun kulttuurituotannosta,
istutaan alas ja pohditaan, millaiset säännöt palvelevat parhaiten näitä intressejä.
En ole varma, olemmeko samaa mieltä, mutta minusta meidän täytyy
olla hieman utopistisempia: meidän täytyy todella keksiä
millaisessa maailmassa haluaisimme elää ja sitten yrittää laatia normit
vastaamaan tuota haavetta. Reagointi ei vain toimi.
Tulevaisuus ei varmastikaan ole selvä, mutta siksi olemme täällä, yritämme
muovata tulevaisuutta, yritämme tehdä siitä sellaisen kuin haluamme, mutta
selkeästi monet haluaisivat sen olevan näin ja siksi teemme tätä.
Rakennetaan maailma, josta tulemme oikeasti olemaan ylpeitä,
ei vain muutamia suuria mediayhtiöitä hyödyttävä maailma.
Kulttuurin ja median tarkoitus ei ole tehdä rahaa,
vaan tuottaa sisältöä, enkä usko ihmisten lopettavan musiikin
tai elokuvien tekemistä,
lopeta - lopeta hienojen valokuvien ottamista, mitä ikinä tekevätkään.
Vaikka nyt olisi vaikea uskoa niin, voimme pärjätä ilman viihdeteollisuutta.
Löydämme uusia tapoja saada haluamamme asiat.
Haluamme maailman, jossa voimme jakaa, työskennellä yhdessä ja löytää
uusia tapoja tukea toisiamme sitä tehdessämme.
Tätä maailmaa yritämme luoda.
Tämänkaltainen voima, valta. Loputtomasti yhdistyneitä ihmisiä
jakamassa dataa, työtään, toisten työtä,
tämä tilanne on ihmiskunnan historiassa ennenkuulumaton
eikä tällaista voimaa voida pysäyttää.
Ihmiset aina kysyvät: "ketkä ovat League of Noble Peers?"
Me sanomme: "Te olette. Minä olen. Jopa pankinjohtajasi on."
Siksi olen epämääräinen suttu. Vähän kuin sanoisin "laita itsesi tähän".
Koska me kaikki tuotamme informaatiota nyt, me tuotamme uudestaan informaatiota.
Me kaikki jaamme sitä. Emme voi estää itseämme, se käy kuin hengittäminen.
Teemme sitä niin kauan kuin elämme ja kun lopetamme,
kuolemme.
Suomenkieliset tekstit: Janne Peltola
Kiitokset #effille ja erityisesti Harry Sintoselle.