Tip:
Highlight text to annotate it
X
OSA 2: MITÄ VIKAA OPPIKIRJOJEN LUOTONLAAJENNUSMALLISSA ON?
Ensimmäisessä osassa näimme kaksi pääkäsitystä,
jotka suurella yleisöllä on pankkien toiminnasta.
Molemmat niistä ovat virheellisiä.
Se ei ole kovinkaan yllättävää,
toisin kuin Positive Moneyn porukka,
useimmat ihmiset eivät käytä heidän vapaa-aikaansa
miettien, miten pankit toimivat.
Pankkitoiminta on monimutkaista, minkä takia useimmat luovuttavat yrittää ymmärtää sitä.
Entä talouden tai rahoituksen opiskelijat? Useimmilla näistä opiskelijoista ja valmistuneista
on hiukan parempi ymmärrys pankkitoiminnasta. Heille opetetaan jotain, mitä kutsutaan
'luotonlaajennukseksi'.
Luotonlaajennus tarina kertoo, että pankit itse asiassa luovat suurimman osan rahasta taloudessa.
Tarina menee näin:
Mies astuu pankkiin ja tallentaa palkkansa, 1000£, käteisenä.
Pankki tietää, että keskimäärin asiakas ei nosta tililtään kaikkea 1000£ kerralla.
Hän todennäköisesti kuluttaa pienen osan palkastaan kuun jokaisena päivänä.
Niinpä pankki olettaa, että iso osa talletetuista rahoista on joutilaana
tai vapaana, eikä niitä tarvita jonain tiettynä päivänä.
Se pitää pienen osan talletetuista rahoista, sanotaan 10%, varantoina (tässä tapauksessa 100 £),
ja uloslainaa ylijääneen 900£ jollekin, joka tarvitsee lainaa.
Eli lainaaja ottaa mainitut 900£ ja kuluttaa sen paikallisessa autoliikkeessä.
Autoliike ei halua pitää niin paljon käteistä toimistossaan, joten se vie rahat
toiseen pankkiin.
Pankki ymmärtää jälleen, että se voi käyttää suurimman osan tuosta rahasta antolainaukseen.
Se pitää 10% - 90£ -- ja käyttää loput 810£ myöntääkseen toisen lainan.
Kuka ikinä lainaakaan tuon 810£ käyttää sen, ja se palautuu jälleen johonkin pankeista. Mikä ikinä
pankki saakaan sen, pitää siitä 10% eli 81£, ja myöntää uuden 729£:n lainan.
Tämä uudelleenlainaamisen prosessi jatkuu. Sama raha lainataan uudelleen ja uudelleen,
ja 10% rahasta laitetaan joka kerta syrjään varannoiksi.
Huomaa että asiakkaat, jotka tallettivat rahaa pankkiin, ajattelevat että heidän rahansa
on edelleen pankissa. Numerot heidän tiliotteissaan vahvistavat, että rahat edelleen
ovat siellä. Vaikka kierrossa on edelleen vain 1000£
käteistä, kaikkien pankkitilien taseiden kokonaissumma on kasvanut,
samoin kuin kokonaisvelka.
Oletettavasti tämä prosessi jatkuu, kunnes noin 200 tapahtuman jälkeen, lähes kaikki alkuperäisestä
rahasta on varantoina, ja vain murto-osa pennistä on uudelleen lainattavana. Tähän mennessä
kaikkien pankkitilien taseet ovat ynnättynä noin 10,000£.
Luotonlaajennusmalli, jota edelleen opetetaan monissa korkeakouluissa, vihjaa että tämä
kerrannaisprosessi, missä pankki ottaa vastaan rahaa asiakkailta, pistää osan siitä syrjään
varantoina, ja antolainaa loput, luo rahaa tyhjästä, koska sama raha on laskettu kahteen kertaan
joka kerta kun se lainataan edelleen. Tämä malli väittää, että vähimmäisvarantovaatimus -- joka
on se prosenttiosuus asiakkaiden rahasta, jonka pankkien on pidettävä varantoina -- on 10%.
Silloin rahan kokonaismäärä taloudessa kasvaa
noin 10 kertaiseksi käteiseen nähden.
Mallin voi havainnollistaa pyramidina. Käteinen on pyramidin kanta ja riippuen
vähimmäisvarantovaatimuksesta, pankit moninkertaistavat rahan kokonaismäärän lainaamalla
käteisen uudelleen ja uudelleen.
Totuus on, että malli jonka juuri näytimme, on täysin väärä (virheellinen). Se on epätarkka
ja vanhentunut tapa kuvata pankkitoimintaa. Todellisuudessa pankit Isossa-Britanniassa (eikä muuallakaan)
eivät ole toimineet tällä tavalla vuosiin.
Siitä huolimatta tätä mallia käytetään, kun ihmiset puhuvat siitä miten raha luodaan, oli se
sitten korkeakouluissa tai internet videoissa. Ennen kuin käytimme viisi kuukautta tutkien
miten järjestelmä toimii, mekin luulimme,
että se toimii edellä kuvatulla tavalla.
Se että kyseistä pyramidimallia yhä käytetään, on ongelma kolmesta syystä:
Ensinnäkin, tämä malli vihjaa, että pankkien on odotettava, että joku laittaa rahaa pankkiin,
ennen kuin ne voivat alkaa myöntämään lainoja. Tämä tarkoittaa, että pankit vain passiivisesti reagoivat
siihen mitä asiakkaat tekevät, ja että ne odottavat ihmisten ilmestyvän säästöineen ennen
kuin ne alkavat lainaamaan. Järjestelmä ei todellisuudessa toimi näin, kuten näemme myöhemmin.
Toiseksi, se tarkoittaisi, että keskuspankki viime kädessä määrää taloudessa kierrossa olevan
rahan kokonaismäärän. Se voi kontrolloida rahan määrää, muuttamalla joko vähimmäisvarantovaatimusta
-- eli prosenttiosuus asiakkaiden rahasta, minkä pankkien on pidettävä varantoina -
tai rahakantaa -- käteinen -- pyramidin pohjalla.
Esimerkiksi, jos Englannin keskuspankki asettaa laillisen vähimmäisvarantovaatimuksen (VVV) ----
ja tämä vaatimus on 10%, niin rahan kokonaismäärä taloudessa voi kasvaa kymmenkertaiseksi
käteiseen nähden. Jos Englannin keskuspankki nostaa VVV:tä 20%:iin, silloin rahavaranto
voi kasvaa vain viisinkertaiseksi kierrossa olevaan käteiseen nähden. Jos VVV lasketaan
5%:iin, silloin rahavaranto voi kasvaa 20-kertaiseksi kierrossa olevaan käteiseen nähden.
Vaihtoehtoisesti, keskuspankki voi muuttaa alunperin kierrossa olevaa käteisen määrää.
Jos se painaa uudet 1000£ ja laskee sen kiertoon, ja VVV pysyy 10%:ssa, silloin teoria sanoo,
että rahavaranto nousee yhteensä 10,000£:lla, kunhan tuo uusi raha on käynyt läpi
pankkien kerrannaisprosessin, missä raha lainataa yhä uudelleen ja uudelleen.
Tätä prosessia kutsutaan rahakannan muutokseksi taloudessa.
Kaikkein suurin seuraus tästä mallista on kuitenkin se, että Englannin keskuspankilla, tai
Yhdysvaltojen tai Euroopan keskuspankilla, on täydellinen kontrolli siihen, paljonko
rahaa on oikeasti kierrossa. Jos ne muuttavat rahakannan kokoa -- laskemalla lisää
keskuspankkirahaa kiertoon -- silloin rahan kokonaismäärän pitäisi kasvaa. Jos ne muuttavat
vähimmäisvarantovaatimusta, silloin pyramidin kylkien kaltevuus muuttuu. Lopulta kuitenkin
VVV estää rahan määrää kasvamasta enempää. Jossain vaiheessa saavutamme pyramidin huipun
ja rahan määrä lakkaa kasvamasta. Toisin sanoen, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta,
että rahan määrä karkaisi käsistä.
Tuossa on vain yksi pieni ongelma. Melkein kaikki tuosta pankkitoiminnan kuvauksesta on väärin.
Itseasiassa, professori Charles Goodhart, London School of Economicsista ja Englannin keskuspankin neuvonantaja yli 30 vuoden ajan,
kuvasi tätä mallia
"Niin kyvytön tapa kuvata prosesseja, jotka määrittelevät rahan määrän, että se voidaan katsoa vääristeleväksi opetukseksi."
Oppikirjojen vanheneminen voitaisiin antaa anteeksi, jos säännöt olisivat muuttuneet
viimeisen muutaman vuoden aikana -- onhan moni sääntö ja sääntely muuttunut finanssikriisin aikana.
Mutta professori Goodhart sanoi näin vuonna 1984. 27-vuotta myöhemmin korkeakouluopiskelijoille
edelleen opetetaan kuvaus pankkitoiminnasta, joka on täysin epätarkka.
Tämä on iso ongelma. Jos näistä opiskelijoista tulee ekonomisteja ja valtion neuvonantajia,
ja he eivät edes todella ymmärrä miten raha toimii, silloin taloutemme saattaa päätyä
todelliseen sekasortoon.
Hetkinen...sehän on jo sitä!
Minun on sanottava, että nämä videot koskevat Isoa-Britanniaa, eikä meillä ole
ollut aikaa varmistaa, miten asiat tarkalleen toimivat USA:ssa tai Euroopassa. Mutta niille teistä
jotka olette USA:sta, tutkimuspaperi vuodelta 1992 viittaa oppikirjaan, joka on edelleen käytössä
korkeakouluissa -- ja toteaa että
"luotonlaajennusmalli...on parhaimmillaankin harhaanjohtava ja puutteellinen, ja pahimmillaan täysin väärin määritelty malli".
Mitä 'luotonlaajennukseen' tulee, niin :
1. UK:ssa ei enää ole vähimmäisvarantovaatimusta, eikä ole ollut pitkään aikaan.
2. Englannin keskuspankkilla ei ole todellista kontrollia käteisen määrään tai edes
elektroniseen 'rahakantaan' (mistä puhumme myöhemmin).
3. Ja Englannin keskuspankilla ei todellakaan ole kontrollia kierrossa olevan rahan
kokonaismäärään
Talousoppineet eivät ole ainoita, joilla on väärää tietoa. Jopa ihmiset, jotka työskentelevät
valtiovarainministeriössä, yhä luulevat että se toimii oppikirjoissa opetetulla tavalla. Me olemme
saaneet valtiovarainministeriöstä kirjeitä, joissa sanotaan seuraavasti:
"Rahan määrän kontrolliin viitaten, Englannin keskuspankki on yksinään
taho, jolla on kontrolli rahakantaan. Tämä koostuu valuutasta (setelit ja kolikot)
ja varannoista, joita pankit pitävät Englannin keskuspankissa. Liikepankkien vastuulla on myöntää
luottoa yksityishenkilöille ja yrityksille, eikä niillä ole valtuuksia luoda tai painaa rahaa,
digitaalista tai muunlaista.
On erittäin vaarallista, että vajavaisen ymmärryksen rahajärjestelmästä omaavien ihmisten annetaan hoitaa talouttamme.
Se on sama, kuin jos rakennusinsinööriopiskelijan, joka ei ymmärrä painovoimaa,
annettaisiin rakentaa pilvenpiirtäjiä.
Suomennos: Suomen Talousdemokratia ry, http://www.talousdemokratia.fi/
Subtitles by the Amara.org community