Tip:
Highlight text to annotate it
X
Mitä holokaustin kieltäjät uskovat?
1. Hitlerin "Lopullinen ratkaisu" oli pakkosiirto, ei tuhoaminen.
2. Kolmannen valtakunnan käyttämiä, tappamiseen tarkoitettuja kaasukammioita ei ollut olemassa.
3. Toisessa maailmansodassa kuolleista 55 miljoonasta vähemmän kuin kuusi miljoonaa oli juutalaisia.
Vaiheittaisessa ristikuulustelussa Christie pyrki keräämään
todistusaineistoa yhdeltä avaintodistajista tämän kertoessa,
mitä näki yhdeksän Auschwitzin keskitysleirillä viettämänsä kuukauden aikana.
56-vuotias Arnold Friedman kertoi oikeudelle nähneensä
jonon vankeja kulkemassa Auschwitzin krematoriota kohti.
Myöhemmin hän näki savun ja liekkien syöksevän rakennuksen savupiipusta.
Ristikuulustelussa Friedmanin oli kuitenkin tunnustettava,
ettei hän ollut koskaan todistanut massateloituksia,
hän vain oletti niin tapahtuneen.
Hän myönsi, että vankijonot saattoivat myös astella ulos leiristä krematorion viereisestä portista.
Christien tavoitteena on todistaa, että on aihetta kyseenalaistaa
laajalti hyväksytyt uskomukset holokaustista.
Hän ehdotti Freadmanille, että monet Auschitzissa poltetut ruumiit olivat sairauksiin ja nälkiintymiseen kuolleita juutalaisia.
Asiantunteva valtion todistaja Tri. Raul Hillberg kutsuttiin puolustamaan useita johtopäätöksiä,
joita hän on tehnyt Holokaustista nelikymmenvuotisen tutkimuksen aikana.
Puolustusasianajaja Doug Christie kysyi tohtori Hillbergiltä,
kuinka hän päätyi uskomaan, että Adolf Hitler henkilökohtaisesti esitti tuhoamiskäskyn.
Tohtori vastasi: "Hitlerin määräys oli suullinen, eikä kukaan sen vuoksi tunne oikeita sanamuotoja."
"Se on yksi aukko historiassa", Hillberg sanoi.
Herra Christie penäsi sitten yhtä ainutta tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi,
että kaasukammioita oli olemassa. Tohtori Hillberg sanoi, ettei tiedä sellaista.
Tunnustettu holokausti-asiantuntija myönsi tänään, ettei yksikään tutkimus
osoita kaasukammioiden olemassaoloa natsien keskitysleireillä.
Tohtori Raul Hillberg oli todistajana kolmatta päivää kestäneessä Ernst Zündelin kuulustelussa.
Christie: "Onko olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että ketään olisi kaasutettu?"
Hillberg: "Ei ole olemassa ainuttakaan selvitystä kaasukammioista.
En voi vannoa, että mikään kirjeenvaihto olisi todisteena siitä.
...lisää väitteitä, että liittoutuneiden sotilaat kiduttivat saksalaisia,
joiden lausuntoja käytettiin sitten sotarikosoikeudenkäynneissä.
Herra Zündelin lakimies väitti, että asiantunteva todistaja tohtori Raul Hillberg
oli julkaissut kirjan holokaustista käyttäen materiaalia entiseltä Auschwitzin komendantilta,
jota oli hakattu ja ruoskittu. Tohtori Hillberg puolusti tätä käyttöä sanomalla,
että juuri tämä mies oli tärkeä todistaja.
Auschwitzista paennut Rudolf Vrba on todistanut silmiinpistävällä tarkkuudella kuolemanleirin tapahtumista.
Tänään Ernst Zündelin lakimies varmensi tuon muiston.
Doug Christie haastoi muistelman, jonka Vrba kirjoitti vuonna 1964 ja jossa sanottiin muun muassa,
että Auschwitzin tappamiskapasiteetti oli 12 tuhatta per päivä.
Tämä on kaksi kertaa se, mitä Vrba raportoi auktoriteeteille pakonsa jälkeen vuonna 1944.
Vrba myönsi, että kirjan tapaukset olivat dramatisoituja.
Hän luonnehti sitä 'tapahtuman taiteelliseksi kuvaukseksi'.
Doug Christie luki Vrbun vuoden 1964 muistelmasta nimeltä "I Cannot Forgive" (suom. "En voi antaa anteeksi")
muiden paljastusten ohella kuvauksen SS-päällikön Heinrich Himmlerin toimesta suoritetusta ihmisten kaasuttamisesta.
Kun Vrbulta tivattiin kirjan paikkansapitävyydestä,
ilmoitti hän teoksen olevan pikemminkin kaunokirjallisuutta kuin historiankirja.
Tänään, niille, jotka vielä pitäytyvät väitteessään, ettei holokaustia koskaan tapahtunut:
minulla oli setä, joka kuului niihin amerikkalaisiin joukkoihin,
jotka ensimmäisinä menivä Auschwitziin ja vapauttivat keskitysleirit.
Ja suvussani kulkee tarina, että palattuaan kotiin hän paineli suoraan ullakolle.
Ensinnäkään Obamalla ei ole ollut setää, joka olisi palvellut Yhdysvaltojen armeijassa.
Toiseksi, venäläiset joukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirit Puolassa vuoden 1945 tammikuussa.
Mikään asiakirja ei osoita, että Yhdysvaltain joukot olisivat käyneet Auschwitzissa,
sillä sodan jälkeen se pysyi Venäjän käsissä, osana Venäjän miehittämää Puolaa.
Siionistinen liike on jotain, jossa olen osallisena ja johon olen yhteydessä.
Huomaa, kuinka filmintekijöiden on ollut pakko merkitä tämä niin sanottu kaasukammio
alaotsikolla "Restauroitu sodan jälkeen Auschwitz I:ssä". Syynä tähän on se,
että vuosikymmenten jälkeen paljastui, että sodan jälkeen Krematorio I
todellakin muokattiin neuvostojoukkojen toimesta muistuttamaan kaasukammiota.
Neuvostojoukot purkivat alkuperäiset sisäseinät muodostaakseen yhden suuren kammion.
Tässä näemme alkuperäisen puisen oven ehjine lasi-ikkunoineen ja ovenkahvoineen.
Syvemmällä rakennuksessa näemme neuvostojoukkojen sahaaman oviaukon,
jossa ei ole edes ovenkarmeja. Huomaa myös ikkuna.
Ja ulkona on neuvostomiesten rakentama savupiippu,
joka ei edes ole yhteydessä rakennukseen tai uuneihin.
Mitäkö näin? Ihmisiä, jotka vielä hetki sitten näin elossa,
näin heidät kaikki kuolleina, mustia ja sinisiä lapsia seisomassa -
ja silloin kysyin itseltäni: "Mitä oikein tapahtuu?"
Kuolleet ruumiit tietysti kaatuisivat maahan eivätkä seisoisi.
Sonderkommandon valheesta kuitenkin kielii viimeistään se,
että syanidimyrkytyksen seurauksena on kirkkaanpunainen väritys uhrien kehoissa,
vastakohtana mustalle ja siniselle
Todelliset joukkokaasutuksen uhrit olisivat kaatuneet ja olleet väriltään kirkkaanpunaisia,
eivätkä 'seisoneet mustina ja sinisinä'.
Sikäli kuin tiedän, meistä sonderkommandoista vain neljä on elossa tänä päivänä,
ja me olemme ainoat silminnäkijät, jotka näimme koko tapahtumasarjan a:sta z:aan
aina 'Lopulliseen ratkaisun' toteutukseen saakka.
Juutalaiset laskeutuivat alas tätä portaikkoa pitkin
ja heidät käskettiin riisuutumaan suihkua varten.
Tässä on riisuutumishuone.
Tätä kautta he menivät käytävään, kääntyivät oikealle ja sitten kaasukammioon.
Kaksi tuhatta juutalaista saivat kammion täpötäyteen, kuten tästä ruumisvyyhdistä näkyy.
Ruumiit raahattiin sitten lattialle, pois kaasukammiosta, hissiin, takaisin maan tasalle ja huoneeseen,
jossa oli viisitoista polttouunia.
Ja koko tämä koneisto kantoi nimeä Krematorio II, jossa puoli miljoonaa juutalaista oletetusti surmattiin.
Viiteentoista uuniin meni siis viisitoista juutalaista.
Yhden ruumiin polttamiseen menee keskimäärin tunti.
Ensimmäisen tunnin aikana tapetaan siis kaksituhatta juutalaista.
Ja toisen tunnin aikana viisitoista juutalaista poltetaan, jolloin jäljelle jää 1985.
Kolmannen tunnin aikana poltetaan 15 lisää ja jäljelle jää 1970.
Tällä vauhdilla 133. tunnin kohdalla - eli kuusi päivää myöhemmin -
on poltettu 15 ruumista ja jäljellä on enää viisi.
Uutta kaasutusta ei voida suorittaa ennen kuudetta päivää,
sillä ruumiita ei voi laittaa minnekään.
Pääpointtina tässä on se, että "Lopullisen ratkaisun" toimeenpanijat
eivät olisi milloinkaan voineet suunnitella tämän mittaluokan järjestelmää.
Ja... kun jokaista työnnettiin kaasukammioon, minä liikuin taaksepäin,
jotenkin minua vaan työnnettiin taaksepäin ja juutuin oveen.
Kulkuväylä näet kapeni kapenemistaan ja kun päästiin oven luo,
se oli jo hyvin kapea, ja minä olin jotenkin jumissa oven luona
ja minä... enpä tiedä...
Sitten viimein pääsimme kolmanteen kokeeseen,
jossa he valitsivat meistä viisi ja meillä oli siis sileä iho... Eräs nainen sanoi:
"Minun täytyy kertoa teille: luulen, että Ilsa Kach - joka käyttää ihmisen ihoa
ja tekee siitä hansikkaita ja lampunvarjostimia - että hän oli tulossa Majdanekiin
valitsemaan materiaalinsa lampunvarjostimia varten
ja meillä oli iho, jota siihen tarvitaan.
Ja nainen sanoi minulle: "Palataan parakkiin eikä mennä tuonne."
Ja minä sanoin: "Ei kun jatketaan vain", johon nainen vastasi:
"Ei! On parempi kuolla täällä kuin joutua Majdanekiin ja antaa heidän kuoria ihomme!"
"Mistä sinä oikein puhut, kuoria ihomme, mitä varten?"
Ja hän vastasi: "Koska siellä on SS-nainen ja hän on mielipuoli!
Hänen täytyy olla mielipuoli tehdäkseen sellaista!
Hän pitää ihmisen ihosta tehdyistä hanskoista ja lampunvarjostimista
ja luoja ties mitä muuta hän tekee?"
Ja minä sanoin: "Minä en jatka eteenpäin, mennään takaisin parakkiin."
Mutta tietenkään emme koskaan päässeet takaisin parakkiin
eivätkä he koskaan vieneet meitä Ilsa Kachin luo -
tai kyllä he veivät meidät, mutta emme tavanneet siellä ketään.
Joten luulen, että hän oli vain peloissaan ja sepitti tuollaisen tarinan.
- He kuitenkin veivät teidät Majdanekiin? - Veivät, ja myös toivat meidät takaisin.
Me kävelimme - muistan Majdanekin -
kävelimme kaupungista (meitä oli viisi kahden vartijan kanssa) leiriin,
he laittoivat meidät parakkiin ja me yövyimme siellä
ja seuraavana päivänä kävelimme takaisin, ja sitten taas takaisin.
He näet tarvitsivat meitä toiseen kokeeseen.
Äitini oli neljäntoista vanha kun saksalaiset tulivat
ja veivät hänet ja koko hänen perheensä keskitysleireille.
Hän näki äitinsä, veljensä, isoäitinsä, jokaisen tapettavan silmiensä edessä.
Äitini ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa,
mutta hän näki oman äitinsä seisovan jonossa hänen kanssaan.
He ottivat vanhimmat ensiksi ja nämä astelivat uuneihin.
Äitini äiti ei halunnut äitinsä menevän sinne yksin,
joten hän astui jonoon äitinsä kanssa
ja he kävelivät yhdessä viimeistä kertaa.
...tuli joka päivä, toi minulle omenan, hattuni ja takkini
sekä leipäpalan ja tapasi sanoa: "Nähdään huomenna!"
Tämä tarina toi Herman ja Roma Rosenblatin kahteen otteeseen Ophran lähetykseen
sekä sanomalehtiin kaikkialla maailmassa.
Lisäksi heidän kanssaan tehtiin sopimus kirjasta ja elokuvasta.
Mutta tarina ei ollut totta.
Minkä vuoksi teitte sen? Mikä sai teidät kertomaan niin suurta valhetta
niin monille ihmisille ja niin pitkään?
Se ei ollut valhe. Se olin minä ja minun mielikuvitukseni.
Mielikuvituksessani ja mielessäni minä uskoin sen.
Uskon siihen nytkin! Uskon, että hän oli siellä,
että hän heitti omenan minulle.
Kuinka voitte sanoa, ettei se ollut valhe?
Se ei ollut totta ja tiedätte, ettei se ole totta?
Aivan, se ei ole totta. Mutta mielikuvituksessani se oli totta.
Usein silloin, kun Yhdysvalloissa esitetään jokin vastalause Israelin hallituksen linjauksia kohtaan,
ihmisiä kutsutaan antisemitisteiksi.
Miten te Israelin juutalaisena kommentoitte tähän?
Se on temppu. Käytämme sitä jatkuvasti.
Kun Euroopassa joku kritisoi Israelia, me nostamme esiin Holokaustin.
Kun tässä maassa joku kritisoi Israelia, silloin he ovat antisemitistejä.
Ja tämä organisaatio on vahva, sen ympärillä liikkuu paljon rahaa
ja siteet Israelin ja Amerikan juutalaisjärjestön välillä ovat hyvin vahvat,
ja ne ovat vahvat tässä maassa, kuten tiedät.
Vuosi sitten... sanoisin kaksi vuotta sitten, nostin esiin kaksi kysymystä.
Kuten tiedätte, olen päätoimeltani yliopiston opettaja.
Nykyisessä asemassani Iranin presidenttinä opetan yhä ylioppilas- ja FT -tasojen kursseja viikoittain.
Oppilaani työskentelevät kanssani tieteellisillä kentillä.
Pidän itseäni akateemikkona, joten puhun kanssanne akateemisesta näkökulmasta.
Ja nostin siis esiin kaksi kysymystä.
Vastauksen sijaan sain kuitenkin niskaani loukkausten ja syytösten vyöryn,
ja ikävä kyllä ne tulivat suurimmaksi osaksi sellaisilta ryhmiltä,
jotka eniten väittävät uskovansa sanan ja tiedonvälityksen vapauteen.
Ja akateemikkona minä esitin kaksi kysymystä,
samat kaksi kysymystä, jotka tulen kysymään täällä uudestaan.
Ja te saatte arvioida itse, tuleeko näihin kysymyksiin vastata loukkauksilla,
syytöksillä ja kaikilla niillä sanoilla ja negatiivisella propagandalla.
Vai tulisiko meidän todella yrittää kohdata nämä kaksi kysymystä ja vastata niihin?
Kysymykseni oli yksinkertainen:
mistä syystä tutkijat, jotka lähestyvät aihetta erilaisesta näkökulmasta,
laitetaan vankilaan?
Juuri nyt lukuisat eurooppalaiset akateemikot ovat vankilassa,
koska he ovat yrittäneet kirjoittaa holokaustista tai tutkia sitä eri näkökulmasta,
kyseenalaistaen sen tietyt aspektit.
Kysyn siis, minkä vuoksi aihe ei ole avoin kaikelle tutkimukselle?
Minulle on sanottu, että aihetta on tutkittu jo riittävästi.
Kysynkin: miksi sitten sellaisia aiheita kuin vapaus, demokratia,
käsitykset ja näkemykset Jumalasta, uskonnosta ja jopa fysiikkaa tai kemiaa,
joita on tutkittu paljon, siitä huolimatta tutkitaan yhä?
Niitä kannustetaan tutkimaan!
Miksi siis emme kannusta tutkimaan lisää tätä historiallista tapahtumaa,
josta on tullut aihio, syy monille raskaille katastrofeille alueella tässä ajassa.
Miksei noita alkusyitä saisi tutkia lisää? Se oli ensimmäinen kysymykseni.
Toinen kysymykseni koskee niin ikään samaa kyseenalaista historiallista tapahtumaa ja sitä, täytyykö Palestiinan kansan maksaa siitä vai ei.
Se tapahtui kuitenkin Euroopan mantereella!
Palestiinan kansalla ei ole mitään roolia siinä!
Minkä vuoksi Palestiinan kansan on siis maksettava hinta tapahtumasta,
johon heillä ei ole osaa eikä arpaa?