Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tämä on ESOcast!
Huipputiedettä ja elämää ESO:n kulissien takana,
ESO = Euroopan eteläinen observatorio,
tutkimassa avaruuden ääriä Tri J:n eli tohtori Joe Lisken kanssa.
Hei ja tervetuloa tämän erityisen ESOcast-jakson pariin.
Matkalla ESO:n 50-vuotisjuhliin lokakuussa 2012
esitämme kahdeksan erikoisohjelmaa,
jotka esittelevät ESO:n tutkimuksen ensimmäiset 50 vuotta.
Muuttuvia näkymiä
Upeaa musiikkia, eikö olekin?
Mutta oletetaan, että sinulla on kuulovamma.
Mitä, jos et voisi kuulla matalia taajuuksia?
Tai korkeita taajuuksia?
Tähtitieteilijät olivat vastaavassa tilanteessa.
Ihmissilmä on herkkä vain pienelle osalle kaikesta maailmankaikkeuden säteilystä.
Me emme näe valoa, jonka aallonpituus on violetteja aaltoja lyhyempi,
tai punaisia aaltoja pitempi.
Me emme yksinkertaisesti havaitse koko kosmista sinfoniaa.
William Herschel löysi ensimmäisenä infrapuna- eli lämpösäteilyn vuonna 1800.
Pimeässä huoneessa et näe minua.
Mutta pistä silmillesi infrapunalasit ja "näet" kehoni lämmön.
Samoin infrapunateleskoopit paljastavat kosmisia kohteita, jotka ovat liian viileitä säteilläkseen näkyvää valoa,
kuten pimeät kaasu- ja tomupilvet, joissa tähdet ja planeetat syntyvät.
Vuosikymmenten ajan,
ESO:n tähtitieteilijät ovat olleet innokkaita tutkimaan maailmankaikkeutta
infrapuna-aallonpituuksilla.
Mutta ensimmäiset havaintolaitteet olivat pieniä ja siten tehottomia.
Ne antoivat meille sumean kuvan infrapunataivaasta.
Nykyiset infrapunakamerat ovat valtavia ja tehokkaita.
Ne viilennetään hyvin mataliin lämpötiloihin herkkyyden parantamiseksi.
Ja ESO:n VLT-teleskooppi on suunniteltu hyödyntämään niitä tehokkaasti.
Itse asiassa jotkin teknologian temput, kuten interferometria, toimivat vain infrapunassa.
Olemme laajentaneet katsettamme, paljastaaksemme maailmankaikkeuden uudessa valossa.
Tämä pimeä möykky on kosmisen tomun pilvi. Se peittää näkyvistä taustan tähdet.
Mutta infrapunassa voimme katsoa suoraan tomun läpi.
Ja tässä on Orionin sumu, tähtien lastentarha.
Useimmat vastasyntyneet tähdet ovat tomupilvien kätköissä.
Infrapuna tulee jälleen apuun, paljastaen tekeillä olevat tähdet!
Elämänsä lopulla tähdet puhaltelevat kaasukuplia.
Kosmisia näyttelyesineitä optisilla aallonpituuksilla
– mutta infrapunakuva paljastaa paljon enemmän yksityiskohtia.
Äläkä unohda tähtiä ja kaasupilviä
jotka Linnunratamme ytimen hirviömäinen musta aukko on kaapannut.
Ilman infrapunakameroita emme ikinä näkisi niitä.
Muissa galakseissa,
infrapunatutkimukset ovat paljastaneet Aurinkomme kaltaisten tähtien todellisen jakauman.
Kaukaisimpia galakseja voi tutkia vain infrapunalla.
Niiden valo on siirtynyt näihin pitkiin aallonpituuksiin
maailmankaikkeuden laajenemisen seurauksena.
Lähellä Paranalia on pieni vuorenhuippu, jolla on yksinäinen rakennus.
Rakennuksessa on 4.1-metrin VISTA-teleskooppi.
Se rakennettiin Isossa-Britanniassa, ESO:n kymmenennessä jäsenvaltiossa.
Tällä hetkellä VISTA havaitsee vain infrapunalla.
Se käyttää avopakettiauton painoista jättiläiskameraa.
Ja kyllä, VISTA tarjoaa ennennäkemättömiä näkymiä infrapunamaailmankaikkeuteen.
ESO on tehnyt optista tähtitiedettä syntymästään, 50 vuotta sitten.
Ja infrapunatähtitiedettä noin 30 vuotta.
Mutta kosmisessa sinfoniassa on lisää äänialoja.
Viiden tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta, Chilen Andeilla,
on Chajnantorin ylätasanko.
Tähtitiede ei mene tätä korkeammalle.
Chajnantor on ALMA:n koti
(Atacama Large Millimeter/submillimeter Array).
ALMA on yhä rakenteilla.
Paikassa, joka on niin vihamielinen, että siellä on jopa vaikea hengittää!
Kun vasta kymmenen 66 antennista oli paikallaan,
ALMA teki ensimmäiset havaintonsa syksyllä 2011.
Millimetriaaltoja avaruudesta. Niiden havaitsemiseksi pitää mennä korkealle ja kuivaan paikkaan.
Chajnantor on tähän yksi parhaista paikoista maailmassa.
Kylmän kaasun pilvet ja pimeä tomu tulevat näkyviin törmäävässä galaksiparissa.
Tämä ei ole paikka, jossa tähdet syntyvät, vaan missä ne siitetään.
Ja nämä kuolevan tähden ulosvirtauksen spiraaliaallot
– saattaisivatko ne johtua tähteä kiertävästä planeetasta?
Muuttamalla tapaa, jolla katsomme,
lähestymme planeettojen, tähtien ja galaksien alkuperää.
Kosmoksen täydessä sinfoniassa.
Tässä on Tri J, päättämässä tätä ESOcastin erikoisjaksoa.
Liity seuraani jälleen seuraavaan kosmiseen seikkailuun.
ESOcastin on tuottanut ESO,
Euroopan eteläinen observatorio.
ESO, Euroopan eteläinen observatorio,
on johtava hallitusten välinen tähtitieteen tiede- ja teknologiajärjestö,
joka suunnittelee, rakentaa ja käyttää maailman kehittyneimpiä maanpäällisiä teleskooppeja.
Teksti: ESO; käännös: Rami T. F. Rekola