Tip:
Highlight text to annotate it
X
- Mitä sinä katselet, Caroline?
- Tuulta, äiti.
Hurrikaanin pitäisi olla tulossa.
Olen veneessä... Tuuliajolla.
Voinko tehdä mitään?
Helpottaa jollain tavalla oloasi?
Asiat ovat niinkuin ne ovat.
On vaikea pitää silmiä auki.
Suuni on täynnä puuvillaa.
Varovasti, Daisy-neiti.
Raavitte itsenne.
Haluatko lisää lääkettä, äiti?
Lääkäri sanoi, että saat
niin paljon kuin haluat.
Kenenkään ei tarvitse kärsiä.
Eräs ystäväni kertoi, -
että hän ei saanut koskaan
mahdollisuutta hyvästellä äitiään.
Haluaisin kertoa sinulle...
miten paljon
jään kaipaamaan sinua äiti.
Voi, Caroline...
- Pelottaako sinua?
- Olen utelias.
Mitä seuraavaksi tapahtuu...
Rautatieasema rakennettiin vuonna 1918.
Isämme oli paikalla avajaisissa.
Hän kertoi, että siellä oli
vaskiorkesteri soittamassa.
Etelän paras kelloseppä -
rakensi sen mahtavan kellon.
Hänen nimensä oli -
herra Gateau.
Herra Cake.
Hän oli naimisissa kreolin kanssa, -
ja heillä oli poika.
Herra Gateau oli syntymästään
lähtien täysin sokea.
Kun heidän poikansa oli kyllin
vanha, tämä liittyi armeijaan.
Vanhemmat rukoilivat Jumalaa
pitämään hänet turvassa.
Hän ei tehnyt kuukausiin mitään muuta
kuin työskenteli sen kellon parissa.
Eräänä päivänä -
saapui kirje.
Herra Gateau lopetti
työt siltä päivältä -
ja meni vuoteeseen.
Heidän poikansa palasi kotiin.
Hänet haudattiin perhehautaan, -
missä hän odottaisi
vanhempiensa ajan koittavan.
Herra Cake työskenteli
kellonsa parissa, -
ahertaen, saadakseen sen valmiiksi.
Se oli ikimuistoinen aamu.
Isä sanoi, että ihmisiä tuli kaikkialta.
Jopa Teddy Rooseveltkin saapui.
Se käy takaperin!
Tein sen sellaiseksi, -
jotta sodassa menettämämme pojat
saisivat mahdollisuuden palata kotiin.
Kotiin viljelemään maata, -
työskentelemään, hankkimaan lapsia.
Elämään pitkän ja täyden elämän.
Ehkä oma poikani
voisi palata kotiin taas.
Olen pahoillani, jos loukkasin jotakuta.
Toivottavasti nautitte kellostani.
Herra Cakea ei nähty enää koskaan.
Toiset sanoivat hänen kuolleen
särkyneeseen sydämeen.
Toiset sanoivat hänen
lähteneen merelle.
Anteeksi, voinko soittaa?
Joku vahtii poikaani.
Toki.
Toivottavasti en ole
tuottanut sinulle pettymystä.
Et voisi tuottaa minulle pettymystä.
Minulla ei ole paljoa näytettävää...
Päätytasku laukusta.
- Siellä on päiväkirja.
- Tämäkö?
- Voisitko lukea sen minulle?
- Sitäkö sinä haluat?
Olen yrittänyt lukea
sitä ainakin sata eri kertaa.
- Se ei ole aivan...
- Haluan kuulla sen äänelläsi.
Hyvä on.
Se on päivätty 4. huhtikuuta,
1985. New Orleans.
Tämä on viimeinen
tahtoni ja testamenttini.
Minulla ei ole paljoa jälkeen jätettävää.
Vähän omaisuutta, eikä todellakaan rahaa...
Lähden tästä maailmasta,
kuten saavuinkin.
Yksin ja vailla mitään.
Minulla on vain tarinani. Kirjoitan
sen nyt, kun vielä muistan sen.
Nimeni on Benjamin. Benjamin Button.
Synnyin epätavallisissa olosuhteissa.
Ensimmäinen maailmansota
oli päättynyt, -
ja kuulemani mukaan se
oli erityisen hyvä yö syntyä.
Voitimme sodan!
- Mitä te täällä teette?
- Thomas.
- Pelkään, että vaimosi kuolee.
- Mitä?
Tuo riittää. Jättäkää hänet rauhaan.
Tulin niin pian kuin pääsin.
Kadut ovat täynnä ihmisiä.
Thomas, lupaa minulle, että
hänellä on paikka kasvaa.
Hän antoi henkensä puolestani.
Olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Herra Button...!
Thomas!
Thomas, odota!
Minne sinä menet?
Hei! Mitäs sinä siellä teet?
Mitä sinulla on siinä?
Ilma on makea.
Näytätte viehättävältä
tänä iltana, Queenie-neiti.
Kauniimmalta kuin koskaan.
- Ruskea sopii silmiisi.
- Lopeta jo!
Et itsekään näytä hassummalta.
Hambert on palannut kaupunkiin. Hän
palasi ilman jalkoja, mutta on kotona.
- Tiedän, että sinä pidit hänestä joskus.
- Enemmän kuin olisi pitänyt.
Neiti Simone sotki itsensä.
Herran tähden! Hänen pitää lopettaa
tai joutuu vaippoihin!
- Tulen heti, rouva Jameson.
- Älä viitsi.
Täällä on mukavaa. Tule tänne
hetkeksi, niin saat muuta ajateltavaa.
Mitä ihmettä?
- Herra on tehnyt jotain...
- Toivottavasti en satuttanut häntä.
- Paras jättää hänet poliisille.
- Lapsirukka.
Minä menen.
- On varmaa, ettei kukaan
halunnut pitää häntä.
Tule tänne, vauva.
- Queenie!
- Odottakaa!
Tulen kohta takaisin.
Hän sotki itsensä uudelleen!
Laske hänelle kylpy, Jane Childress,
ja pitäkää huoli omista asioistanne, -
neiti Duprey. Tekin sotkette
itsenne ennen pitkää.
- Joku varasti kaulakoruni.
- Minä tulen kohta, neiti Hollister.
Palatkaa yläkertaan.
Olet ruma kuin pieru,
mutta olet silti Jumalan lapsi.
- Hän ei mene kylpyyn ilman sinua, Queenie!
- Minä tulen kohta!
Odottele sinä tässä.
Sisareni antoi ne helmet,
enkä löydä niitä mistään.
- Joku on varastanut koruni.
- Ne ovat tässä, neiti Hollister.
Kauniin, valkoisen kaulanne ympärillä.
Hiljaa. Onko tohtori Rose vielä täällä?
En tiedä...
Sydän lyö voimakkaasti.
Välttäkää tarpeetonta kiihtymistä.
Luotan, että te rouvat autatte siinä.
En ole koskaan nähnyt tällaista.
Hän on lähes sokea kaihin vuoksi.
En ole varma, kuuleeko hän. Luut
viittaavat vakavaan reumaan...
Iho on menettänyt kaiken joustavuuden,
ja raajat ovat kangistuneet.
Hänellä on kaikki 80-vuotiaan -
- rappeutumat ja on matkalla hautaan.
- Kuoleeko hän?
Hänen kehonsa pettää
ennen kuin elämä edes alkaa.
- Mistä hän ilmestyi?
- Hän on sisareni lapsi, Lafayettesta.
Hänelle kävi valitettava vahinko.
Lapsirukka sai kokea pahimman.
Syntyi valkoisena...
Hänenlaisilleen ei-toivotuille
lapsille on paikkoja, Queenie.
Täällä ei ole tilaa
ruokittavalle lisäsuulle.
Hyvistä aikomuksistaan
huolimatta Nolan-säätiö -
pitää tätä paikkaa
suurena kiusankappaleena.
- Vauva...
- Sanoitte, ettei hän elä kauaa.
Joitakuita olentoja ei ole
tarkoitettu selviytymään.
Ei. Tämä lapsi on ihme, se on varmaa.
Ei vain sellainen ihme,
jonka haluaisi nähdä.
Kuunnelkaa!
Saimme vieraan, joka
viipyy luonamme hetken.
Sisareni sai lapsen eikä hän
voinut huolehtia siitä, joten...
Hänen nimensä on... Benjamin.
Hän ei ole terve, joten meidän on
pidettävä hänestä hyvää huolta.
Minulla on kymmenen lasta, eikä sellaista
lasta olekaan, jota en voi hoitaa.
Näytä häntä minulle.
Luoja taivaassa. Hän näyttää
aivan entiseltä mieheltäni.
Hän on ennenaikaisesti vanhentunut. Tohtori
Rosen mukaan hänellä ei ole paljon aikaa.
Tervetuloa kerhoon.
Hymy!
Hambert lähetti terveisiä.
Oletko järjiltäsi?
Tiedän, ettei sinulla ole kaikkia
osia, jotta voisit saada oman, -
mutta et voi pitää tätä. Hän ei
ole välttämättä edes ihminen.
Herra Weathers, tulkaa takaisin.
Pyydän.
Koskaan ei tiedä, mitä on edessä.
Vaikutti siltä, että olin löytänyt kodin.
- Onko mikään tästä totta?
- Sinulla on niin kaunis ääni.
Täällä on vanha raitiovaunupoletti.
Kello jatkoi käymistään -
vuosi toisen perään.
- En tiennyt olevani lapsi.
- Samaa paskaa joka päivä.
Luulin olevani samanlainen
kuin muut asukkaat.
Vanha mies elämänsä illankoitossa.
Älä hakkaa sitä haarukkaa!
Sillä syödään, ei leikitä.
Käytä lautasliinaa, herra Benjamin.
Queenie!
Varovasti, poika.
Olin melkoisen utelias.
Mitä tien toisella puolen
oli? Tai kulman takana?
Tuo on vaarallista,
Benjamin! Tule takaisin.
Pysy paikallasi, lapsi!
Rakastin häntä todella
paljon. Hän oli äitini.
Äiti.
Jonain päivinä tunnen itseni
erilaiseksi kuin edellisenä päivänä.
Kaikki tuntevat itsensä
erilaiseksi tavalla tai toisella, -
mutta kaikki me olemme
menossa samaan suuntaan.
Käytämme vain eri teitä
sinne päästäksemme.
Olet omalla tielläsi, Benjamin.
Äiti, kuinka kauan minulla on jäljellä?
Ole vain kiitollinen siitä,
mitä sinulle annetaan.
Olet jo saanut enemmän
kuin olisi pitänyt.
Toisinaan minun piti nukkua yksin.
En välittänyt siitä.
Kuuntelin talon hengitystä.
Tunsin olevani turvassa,
kun kaikki nukkuivat.
Talossa noudatettiin
tarkkoja rutiineja.
Joka aamu kello 5:30
säästä riippumatta -
evp-kenraali Winslow nosti lipun.
Rouva Sybil Wagner, entinen
oopperalaulajattaren tapainen, -
lauloi Wagneria.
Reippaasti nyt. Meidän täytyy
saada eloa näihin tikkuihin, -
jotta saamme sinut kävelemään.
Vuodenajasta riippumatta ruoka
tarjoiltiin tasan kello 17:30.
- Melaasi...
- Melassi.
Melassi.
Opin lukemaan viisivuotiaana.
Isoisäni oli kuuluisan
näyttelijän puvustaja.
Hän toi kaikki näytelmät
minulle luettavaksi.
Rappeutuvan aikamme vartijat hyvät, -
levätköön täällä Mortimer kuoleva.
Kuin mies kidutuksesta toipunut.
Ota kehoni vankeuteen pitkään.
Lukot harmaat, vartijat kuoleman, -
Edmund Mortimerin
kohtalosta väittelevät.
Taisit luulla, että olisin tietämätön.
Isoisäni puvustama näyttelijä
oli John Wilkes Booth.
Hän tappoi Abraham Lincolnin.
Koskaan ei tiedä, mitä on edessä.
Lauantai-iltaisin äiti otti
minut mukaansa kirkkoon.
Miten voin auttaa, sisar?
Hänen kehonsa osat ovat sekaisin.
Hän ei voi saada lasta.
Herra, voitko antaa tälle
naiselle hänen syntinsä anteeksi, -
jotta hän voisi kantaa elämän hedelmää
kohdussaan? Poistu, kirottu sairaus!
Kiittäkää Jumalaa!
Halleluja!
Mikä on vanhan miehen vaiva?
Paholainen yrittää saada
häntä hautaan ennen aikojaan.
Ulos, Zebuchar! Ulos, Beelzebub!
- Kuinka vanha olet?
- 7-vuotias, mutta näytän vanhemmalta.
Jumalan siunausta.
Hän on 7-vuotias.
Tältä mieheltä löytyy uskoa!
Uskoa sielusta!
Jumalan silmissä olemme kaikki lapsia!
Nostamme sinut ylös tuolistasi, -
jotta voit kävellä.
Nouse ylös Jumalan suuruuden edessä!
Jumala pitää sinusta huolta nyt.
Hän näkee tämän vanhan miehen
kävelevän ilman tukea tai kävelykeppiä.
Hän näkee, kuinka kävelet pelkkään
uskoon ja Jumalaan nojaten!
Kävele.
ÄIkää auttako häntä.
Nouse, vanha mies.
Nouse kuten Lasarus.
Nouse ylös!
Juuri noin.
Kiittäkää Jumalaa.
Kävele.
Kun nyt ajattelen sitä,
se todella oli ihme.
Mutta kuten sanotaan:
Jumala antaa ja Jumala ottaa.
Kiittäkää...
Oli monia syntymäpäiviä.
Säästimme kuitenkin kynttilöissä.
En pidä syntymäpäivistä enkä kakuista.
Kuolema vieraili säännöllisesti.
Ihmisiä tuli ja meni.
Talon hiljaisuudesta tiesi aina, että
joku oli lähtenyt keskuudestamme.
Vanhainkoti oli hyvä paikka varttua.
Vartuin seurassa, jotka olivat unohtaneet
kaiken merkityksettömän nuoruudestaan.
Enää huolehdittiin vain säästä,
kylpyveden lämpötilasta -
ja ilta-auringon valosta.
Kaikkien kuolleiden
tilalle tuli joku uusi.
Olen ollut viidesti naimisissa.
Lähellä asusteleva ihmissyöjäheimo
kaappasi minut ja ensimmäisen vaimoni.
Pakenimme joen yli.
Vaimoni tosin ei osannut uida, -
joten valitettavasti hänet syötiin.
Toinen vaimoni astui
kobran päälle ja kuoli.
Aiheutan vaimoilleni huonoa onnea.
Hän on tuttuni tuttu, herra Oti.
Hän on kääpiö.
He antoivat meidät
oudolle amerikkalaiselle
sikoja, kenkiä ja olutta vastaan.
Kuulin, ettet ole niin
vanha, miltä näytät.
Mikä sinua vaivaa?
Sairastatko madjembea?
- Mikä sairaus se on?
- Matoja.
En usko, että minulla olisi matoja.
Tällainen minä vain olen.
- Tule, lähdetään oluelle.
- Löysin lääkettä tyynysi alta.
En saisi. Se on vaarallista.
Kuka niin sanoi? Tule, pikkumies.
Olin apinoiden häkissä
Philadelphian eläintarhassa.
3000 ihmistä tuli katsomaan
minua ensimmäisenä päivänä.
Katso.
BUSHMANNI APINOIDEN HÄKISSÄ
- Millaista on elää häkissä?
- Se on syvältä.
Apinat kuitenkin tekevät temppuja.
Heitin keihään ja
painin Kowalin kanssa.
Kowali on oranki. Kun en
leikkinyt apinoiden kanssa, -
minun haluttiin juoksevan
häkin reunalle hampaat esillä.
- Mitä teit sen jälkeen?
- Lähdin eläintarhasta.
Vaeltelin siellä täällä
suurimman osan ajasta.
- Olitko yksin?
- Suurimman osan ajasta.
Kaltaisemme erilaiset
ihmiset ovat aina yksin.
Kerron sinulle salaisuuden:
Lihavat ihmiset, laihat ihmiset, -
pitkät ihmiset, valkoiset...
He ovat yhtä yksin kuin mekin, -
mutta he pelkäävät kuollakseen.
Muistelen usein jokea,
jonka varrella vartuin.
Olisi mukava päästä taas
istumaan sen rannalle.
Tule, minulla on tapaaminen.
Siinä pikkumieheni on. Oletko valmis?
Olen aina valmis.
Filamena, tässä on Benjamin.
- Mukava tavata.
- Ilo on minun puolellani.
Löydätkö yksin kotiin? Nouse
Napoleoniin vievään bussiin.
Missä oikein olet ollut? Tule sisään.
Saat minut sanattomaksi.
Olin todella huolissani sinusta.
Se oli elämäni paras päivä.
- Miltä hengitys kuulostaa?
- Heikolta.
Sen pitäisi vahvistua muutamassa tunnissa.
Minun täytyy viedä lapseni siskoni luokse.
Sairaalassa ei ole mitään hätää.
Hoitajat ovat paikalla, jos tarvitsette.
- Oletko kunnossa?
- Olen. Luen...
Minulla ei mene tuntia pidempään.
Oliko täällä joku?
Dorothy vain lähti.
- Jatka, Caroline.
- Sunnuntaisin oli vierailupäivä.
Oli kiitospäivä vuonna 1930.
Tapasin ihmisen, joka muutti elämäni.
Benjamin, näytättepä te nuorekkaalta.
Päivää, rouva Fuller.
Yksi kävelykeppi ja
selkäkin on viivasuora.
Mitä ihmelääkettä
oikein olette ottanut?
- Kiitos, rouva.
- Mummi! Katso minua!
Näyttipä se hyvältä. Tule tänne!
Tässä on lapsenlapseni, Daisy.
Tässä on herra... En taida tietää
teidän sukunimeänne, Benjamin.
Pelkkä Benjamin riittää.
- En milloinkaan unohda
hänen sinisiä silmiään.
Hyvät vieraat, ruoka on valmista.
Tiesitkö, että kalkkunat
eivät ole oikeita lintuja?
- Miten niin?
- Ne ovat sukua fasaaneille.
Ne hädin tuskin lentävät. Eikö ole
surullista? Lintu, joka ei osaa lentää.
Pidän linnuista, jotka eivät lennä.
Ne maistuvat todella hyvälle.
- Ilkeästi sanottu.
- Minulla on kerrottavaa.
Kiitämme Jumalaa hänen siunauksestaan.
Meille on tapahtunut ihme.
Jumala on vastannut rukouksiini.
Mitä hän tarkoitti?
Hän on raskaana, hassu.
Niin äitinikin sanoi minulle,
kun olin saamassa veljen.
Hän ei elänyt kauan, -
koska hän ei osannut hengittää.
Hänellä oli kauniit takajalat.
Aivan, kuten mahtava
jumala Ngog oli luvannut.
Kello on viisi, -
koska mahtavan
aurinkokuninkaan kello sanoo niin.
- Voisitko lukea sen uudelleen?
- Lue se uudelleen.
Hyvä on, mutta sen jälkeen
täytyy mennä nukkumaan.
Lupaan.
Nukutko sinä?
- Kuka olet?
- Minä tässä, Daisy.
- Hei!
- Tule.
- Minne menemme?
- Tule tänne.
- Sytytä se.
- En saisi leikkiä tulitikuilla.
Älä ole pelkuri. Sytytä se.
Kerron salaisuuden,
jos sinäkin kerrot minulle.
- Hyvä on.
- Näin, kun äiti pussasi yhtä miestä.
Äiti punastui siitä.
Sinun vuorosi.
- En ole niin vanha, miltä näytän.
- Niin ajattelinkin.
Et vaikutakaan samalla
tavalla vanhalta kuin mummini.
- En olekaan.
- Oletko sairas?
Kuulin äidin ja Tizzyn
puhuvan, että kuolisin pian, -
mutta voi olla, että en kuolekaan.
Olet outo.
Olet erilainen kuin muut.
- Saanko?
- Saat.
Mitä te teette siellä?
Heti takaisin sänkyyn sieltä.
Kello on jo yli puolenyön!
- Ette saa leikkiä yhdessä.
- Selvä, rouva.
Kovin moni ei koe tuollaisia.
Haluatko, että lähden?
Entä se pitkä ystäväsi?
Emme ole enää ystäviä. Pitkien
ihmisten kanssa käy joskus niin.
Hyvästi.
Vietin sinä vuonna paljon aikaa yksin.
- Muutan tänne tänään.
- Tervetuloa. Olemme odottaneetkin teitä.
Voitko ohjata hänet rouva
Rousseaun vanhaan huoneeseen?
Olen pahoillani, mutta emme
yleensä päästä koiria taloon.
Se on todella vanha ja lähes sokea.
Ei siitä ole enää kauaa vaivaa.
Hyvä on, kunhan se ole tiellä.
Vaikka kuinka yritän, en
muista hänen nimeään.
Rouva Lawson, Hartford tai ehkä Maple?
Hassua, miten henkilöt, joita emme muista,
tekevät meihin suurimman vaikutuksen.
Muistan hänen käyttäneen timanttikoruja.
Hänellä oli aina hienot vaatteet.
Aivan kuin hän olisi ollut menossa ulos.
Vaikkei hän koskaan mennyt,
eikä kukaan tullut vierailulle.
Hän opetti minut soittamaan pianoa.
Kyse ei ole soittotaidosta, -
vaan miltä soittaessa tuntuu.
Kokeile tätä.
Musiikille ei voi olla antautumatta.
Tapahtui paljon muutoksia.
Jotkut olivat huomattavia, toiset eivät.
Karvaa alkoi kasvaa eri paikkoihin.
Muutakin kasvua tapahtui.
Tuntui melko hyvältä.
- Kulta, kivut ovat kovat.
- Haen hoitajan.
Katsokaa tätä myrskyn silmää.
Tämä on iso hurrikaani.
Onko huono olo?
Kukaan ei tiedä,
pitäisikö jäädä vai lähteä.
Aion odottaa sen tyyntymistä.
Tämän pitäisi helpottaa oloa.
Oletteko sanonut hyvästit?
Isäni odotti neljä tuntia veljeäni.
Ei voinut lähteä ennen häntä.
- Hän vaikuttaa herttaiselta naiselta.
- Niin.
- En ole ehtinyt viettää aikaa...
- Oletko kiireinen?
- Anteeksi.
- Ei mitään.
Queenie päästi minut herra
Dawsin kanssa Poverty Pointiin -
katsomaan joella seilaavia veneitä.
Ne olivat vaikeita aikoja.
Olenko kertonut, että salama
on iskenyt minuun seitsemästi?
Kerran olin pellolla
kaitsemassa lehmiä.
Neljäs apumieheni ei ilmaantunut.
Haluaako joku tienata
kaksi dollaria päivän työstä?
Mikä on? Eikö kukaan halua
tienata rehellisellä työllä?
Hän ei maksa koskaan.
- Eikö kukaan halua töitä?
- Minä haluan.
Kestääkö vanhus merta?
Luulisin.
Se riittää minulle.
Hilaa itsesi laivaan,
niin otetaan selvää.
- Olin todella onnellinen.
- Tarvitsen vapaaehtoisen!
- Tein mitä tahansa.
- Kyllä, kapteeni.
Siivoa linnunpaskat.
Heti paikalla.
Minulle maksettiin työstä,
jota olisin tehnyt ilmaiseksikin.
Hänen nimensä oli kapteeni Mike Clark.
Hän oli ollut hinaajalla
seitsenvuotiaasta saakka.
Liikettä.
Tule tänne.
Saatko sen vielä ylös?
Joka aamu.
Maston? Kolmannen jalan?
Niin kai.
Milloin olet ollut
viimeksi naisen kanssa?
- En koskaan.
- Et koskaan?
En tietääkseni.
Odotahan nyt!
Olet ollut maan päällä iäisyyden -
etkä ole saanut naista.
Hitto! Tuo on surullisinta,
mitä olen koskaan kuullut.
- Et koskaan?
- En.
Sitten lähdet mukaani.
- Mitä isäsi teki?
- En ole tavannut häntä koskaan.
Onnekas äpärä!
Isästä ei ole kuin haittaa.
Olin isäni laivalla raatamassa
niska limassa joka päivä.
Se läski paskiainen. Häntä
kutsuttiin "Hinuri-Irkuksi".
Keräsin lopulta tarpeeksi
rohkeutta ja sanoin hänelle:
En halua viettää loppuelämääni
hinaajalla!" Ymmärräthän?
Et halunnut viettää
loppuelämääsi hinaajalla.
Juuri niin!
Tiedätkö, mitä hän sanoi minulle?
Hän sanoi: Kuka
helvetti luulet olevasi?
Mitä helvettiä luulet osaavasi tehdä?
Sanoin hänelle:
Kun kerran kysyt.
Haluan taiteilijaksi.
Hän nauroi: "Taiteilijaksi?
Jumala tarkoitti sinut työskentelemään
hinaajalla, kuten minutkin, -
ja sitä sinä teetkin.
Tein itsestäni taiteilijan.
Tatuointitaiteilijan.
Olen tehnyt näistä jokaisen itse.
Minut pitää nylkeä elävältä,
jos haluaa taiteen pois minusta.
Kun kuolen, lähetän hänelle käteni.
Tämän.
Älä anna kenenkään väittää muuta.
Täytyy tehdä sitä, mihin on luotu.
Minut on luotu taitelijaksi.
Sinähän olet hinaajan kapteeni.
Kapteeni Mike, olemme valmiita
sinua ja ystävääsi varten.
Anna mennä, vanhus. Poikuus pois.
Hei, neidot!
Hän puistattaa minua.
Ei kelpaa minulle.
Miten voit, isoisä?
Se oli muistamisen arvoinen yö.
Mikä ihmeen *** Tracy oikein
olet? Minun täytyy levätä.
Uudestaan.
- Kiitos.
- Kiitos sinulle. Hyvää illanjatkoa.
- Oletko täällä huomenna?
- Joka ilta paitsi sunnuntaina.
Se sai minut arvostamaan tienaamista.
Asioita, joita voi ostaa rahalla.
Kehno keli. Voinko tarjota kyydin?
Se on herralta todella ystävällistä.
- Olen Thomas Button.
- Minä olen Benjamin.
Benjamin, hauska tavata.
Pysähdyttäisiinkö jonnekin lasilliselle?
Sopiihan se.
Iltaa, herra Button.
- Mitä saisi olla?
- Otan samaa kuin hän.
Sazeracit molemmille.
Whiskylla, ei brandylla.
- Et taida juoda?
- Tämä on ensimmäisten kertojen ilta.
- Miten niin?
- En ollut käynyt ilotalossakaan.
- Se on kokemus.
- Kyllä vain.
- Kaikelle on ensimmäinen kertansa.
- Aivan niin.
Juomanne.
En halua olla töykeä,
mutta sattuuko käsiisi?
- Synnyin sairaana.
- Millä tavoin?
Synnyin vanhana.
- Olen pahoillani.
- Ei tarvitse. Ei vanhuudessa ole vikaa.
Vaimoni kuoli monta vuotta sitten.
Olen pahoillani.
Hän kuoli synnyttäessään.
- Lapsille.
- Äideille.
- Millä alalle työskentelette, herra Button?
- Valmistan nappeja.
Buttonin napit. Sellaista nappia
ei ole, jota emme valmistaisi.
Suurin kilpailijamme on B.F.
Goodrich kirottuine vetoketjuineen.
- Ottavatko herrat vielä jotain?
- Yhdet ennen lähtöä, Benjamin?
Vain jos saan maksaa, herra Button.
Millä alalle olet?
Työskentelen hinaajalla.
- Kanssasi oli mukava jutella.
- Kanssanne oli mukava juoda.
Benjamin... Sopiiko, että
tulisin välillä käymään?
Milloin tahansa.
Hyvää yötä, herra Button.
Hyvää yötä, Benjamin. Aja pois.
- Missä olet ollut?
- Tapasin joitakuita henkilöitä -
ja kuuntelin musiikkia.
Hyvänen aika, poika!
Kasvaminen on hassua.
Se yllättää salakavalasti.
Tutun henkilön tilalla
onkin yhtäkkiä joku toinen.
- Hän ei ollutkaan enää yhtä kyynärpäätä
ja polvea. - Benjamin, ala tulla!
Ne viikonloput olivat ihania,
jolloin hän tuli tapaamaan isoäitiään.
Haluatko nähdä jotain?
Se täytyy pitää salassa. Pue
päällesi. Nähdään takapihalla.
Ala tulla!
- Osaatko uida?
- Osaan tehdä kaiken, minkä sinäkin.
Pue tämä päällesi.
Meidän täytyy kiirehtiä.
- Onko hän kunnossa?
- Kapteeni.
Kapteeni Mike!
Huomenta, kapteeni.
Voitko viedä meidät joelle?
- Tiedätkö, mikä päivä nyt on?
- Sunnuntai.
Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa, että olin
eilen karmeassa humalassa.
Olet humalassa joka ilta.
Onko tuo tyttö?
Hyvä ystäväni. Haluan
näyttää joen hänelle.
Minun ei pitäisi
huvitella siviilien kanssa.
Voin menettää lisenssini.
Mitä oikein odotat?
Se oli korjattavana.
Loukkaantunut ankka.
Nyt se lentää.
Voisimmepa mennä heidän mukaansa.
Sanoitko jotain, äiti?
Sää huononee kovasti.
Kuuletko minua, äiti?
Aika tihkui minusta pois.
Asiat muuttuivat nopeasti.
En tiedä, miten se on mahdollista, mutta
vaikuttaa kuin sinulla
olisi enemmän hiuksia.
Mitä jos kertoisin, että en vanhene, -
vaan nuorenen?
Säälisin sinua.
Joutuisit näkemään, miten kaikki
rakkaasi kuolevat. Se olisi hirveä vastuu.
En ollut ajatellut elämää
tai kuolemaa sillä tavalla.
Benjamin, on tarkoituskin
menettää rakkautemme kohteet.
Miten muuten tietäisimme,
kuinka tärkeitä he ovat?
Eräänä syksyisenä päivänä
tuttu vieras tuli käymään.
Mennäänkö apteekkiin yhdessä?
- Hän opetti minut soittamaan pianoa.
- Aamen.
Hän opetti, mitä kaipaaminen on.
Mennään.
Olin käynyt ilotalossa ja
juonut ensimmäisen paukkuni.
Olin hyvästellyt yhden
ystävän ja haudannut toisen.
Vuonna 1936 täyttäessäni 17 vuotta -
pakkasin laukkuni ja sanoin hyvästit.
Tiesin, että elämäni ollessa tällaista,
en ehkä näkisi heitä koskaan.
- Onnea, poikaseni.
- Kiitos.
- Rakastan sinua, äiti.
- Niin minäkin sinua, kulta.
Muista sitten rukoilla joka ilta.
Pidä huolta itsestäsi!
Benjamin!
- Minne olet menossa?
- Merille.
Lähetän sinulle kortin.
Joka paikasta.
Lähetä kortti joka paikasta.
Voitko kuvitella?
Hän lähetti minulle kortin -
jokaisesta paikasta, mihin meni.
Jokaisesta paikasta, jossa työskenteli.
Newfoundlandista, Baffin Baysta, -
Glasgow'sta, Liverpoolista ja Narvikista.
Hän lähti kapteeni Miken mukaan.
Kapteeni Mikella oli kolmen vuoden sopimus
Moranin veljesten yrityksen kanssa.
Vanhaan laivaan pantiin
dieselmoottori ja uusi vinssi.
Kiersimme Floridan ja seilasimme
ylös Atlantin rannikkoa.
Miehistöön kuului seitsemän
jäsentä. Kapteeni Mike ja minä, -
kokki Prentiss Mayess
Wilmingtonista Delawaresta.
Brodyn veljekset, Rick ja Vic,
jotka tulivat toimeen hyvin merellä, -
mutta jostain syystä he eivät pystyneet
sietämään toisiaan kuivalla maalla.
Riittää! Joka kahdeksas vene ei palaa.
- John Grimm, joka oli nimensä veroinen.
- Kaikki miehet hukkuneet.
Hän oli Belvederesta Etelä-Dakotasta.
Sekä Pleasant Curtis Nashvillesta, -
joka ei puhunut muille kuin itselleen.
Kirjoitin hänelle säännöllisesti.
Kerroin hänelle saaneeni kutsun
koe-esiintymiseen New Yorkiin -
Amerikan Balettikouluun.
Jää. Kiitos. Kiitos.
Voit jäädä.
Olin kuitenkin vain rivitanssija.
Vain yksi tanssivista mustalaista.
Benjamin, miten on mahdollista,
että silloin kun tulit laivalle, -
olit palopostin kokoinen
ja toinen jalka haudassa?
Joko juon hemmetin paljon enemmän
kuin luulin, tai sinä olet kasvanut.
Mikä on salaisuutesi?
Kapteeni hyvä...
Te juotte kyllä todella paljon.
Yövyimme pienessä hotellissa, jolla
oli mahtipontinen nimi: "Talvipalatsi".
En ymmärrä sanaakaan.
Kolibri ei ole mikä tahansa lintu.
Sen sydän sykkii
1200 kertaa minuutissa.
Sen siivet lyövät 80 kertaa sekunnissa.
Jos yrittää pysäyttää siipiä lyömästä, -
se kuolee alle kymmenessä sekunnissa.
Tämä ei ole mikään
tavallinen lintu, vaan ihme!
Siitä kuvattiin filmille,
ja kuvaa hidastettiin.
Arvatkaa, mitä liikettä siivet tekivät.
Tiedättekö, mitä kahdeksikko
kuvaa matemaattisena symbolina?
- Ääretöntä.
- Ääretöntä!
Kaikilla, huolimatta erimielisyyksistään, -
äidinkielestään tai ihonväristään,
oli jotain yhteistä.
He joivat itsensä humalaan joka ilta.
- Kolmanteen kerrokseen, kiitos.
- Voisitteko pitää hissiä hetken?
Kiitos paljon.
Hänen nimensä oli Elizabeth Abbott.
Hän ei ollut kaunis, vaan
tavallisuuden perikuva, -
mutta minusta hän oli kuvankaunis.
Mitä tuijotatte?
Jos kiinnostaa, olemme päättäneet,
ettemme koskaan mene sänkyyn selvänä.
- Eikö niin, kulta?
- Miten vain, kulta.
Hänen miehensä oli Walter Abbott, -
joka johti brittien Murmanskin
kauppakomppaniaa ja toimi myös vakoojana.
- Korko, kultaseni.
- Niin tietysti.
Kenkäni korko katkesi.
En yleensä kävele
ympäriinsä sukkahousuissani.
Päivät olivat pitkiä.
Yöt päiviäkin pidempiä.
Eräänä tiettynä iltana minulla
oli nukahtamisvaikeuksia.
Anteeksi.
En saanut unta.
- Keitän teetä. Haluaisitteko tekin?
- Ei kiitos.
- Maitoa tai hunajaa?
- Hieman hunajaa, kiitos.
- Toivottavasti pidätte
kärpäsistä hunajassa.
Ehkä ei sittenkään.
Antakaa sen hautua hetki.
- Hautua?
- Imeytyä.
Teen keittämiseen on kunnon tapakin.
Kotopuolessani tee
haluttiin vain kuumana.
Olette oikeassa.
- Oletteko seilaaja?
- Merimies.
Toivottavasti en tungettele liikaa,
mutta minun on pakko kysyä.
Ettekö ole liian vanha
työskennelläksenne laivalla?
Ei työlle ole ikärajaa,
kunhan saa työnsä tehtyä.
Teillä on siis nukahtamisvaikeuksia.
Ennen ei ollut. Nukun
yleensä kuin vauva.
Jokin on pitänyt minua hereillä.
Isäni oli 80-vuotiaana varma,
että kuolisi nukkuessaan, -
joten hän tapasi vain torkahdella.
Hän oli varma, että pystyisi
huijaamaan kuolemaa.
- Tapahtuiko niin?
- Mitä?
Kuoliko hän nukkuessaan?
Hän kuoli istuessaan lempituolissaan ja
kuunnellessaan lempiohjelmaansa radiosta.
Hän aavisteli varmaankin jotain.
Mieheni on brittiläinen kauppakonsuli.
Olemme olleet täällä 14 kuukautta.
- Hyvänen aika!
- Meidän oli tarkoitus mennä Pekingiin, -
mutta niin ei koskaan käynyt.
- Oletteko käynyt Kaukoidässä?
- En ole oikeastaan käynyt missään.
Satamien ulkopuolella siis.
- Mistä olette kotoisin?
- New Orleansista Louisianasta.
En tiedä kuin yhden New Orleansin.
Sitten hän kertoi kaikista
paikoista, joissa oli käynyt -
ja mitä hän oli nähnyt.
Puhuimme aamunkoitteeseen asti.
Sitten palasimme huoneisiimme
omiin elämiimme.
Joka ilta tapasimme jälleen aulassa.
Hotelli keskellä yötä voi
olla taianomainen paikka.
Hiiri juoksee ja pysähtyy.
Lämpöpatteri sihisee. Verhot heiluvat.
Siinä on jotain rauhoittavaa
ja lohduttavaa, -
kun tietää rakastamiensa
ihmisten nukkuvan sängyissään, -
jolloin mikään ei voi
vahingoittaa heitä.
Elizabeth ja minä emme huomanneet
ajan kulkua, kunnes aurinko jo nousi.
Olen saattanut antaa
itsestäni väärän vaikutelman.
Anteeksi?
Naimisissa olevat naiset eivät
yleensä keskustele keskellä yötä -
- vieraiden miesten kanssa hotelleissa.
- En tiedä naimisissa olevien tekemisistä.
Hyvää yötä.
Murmansk.
Tapasin erään, johon rakastuin.
Äiti.
- Se tapahtui yli 60 vuotta sitten.
- Rakastitko häntä, äiti?
Mitä pikkutyttö voisi
tietää rakkaudesta?
- En ole pukeutunut.
- Näytät mahtavalta juuri itsenäsi.
Älä vaivaudu ajattelemaan viiniä
ja juustoa Murmanskissa, -
koska ne ovat niin arkipäiväisiä, -
mutta kaviaari ja *** -
ovat ylevää ja
yltäkylläistä suuhunpantavaa.
Nautiskele. Älä syö kaikkea kerralla, -
koska siten ei jää
mitään nautittavaksi.
Ota nyt naukku vodkaa, kun
kaviaaria on vielä suussasi.
Kippis.
Sinulla ei taida olla
kummoista kokemusta naisista?
Ei sunnuntaisin.
- Etkä ole syönyt ennen kaviaaria.
- En, rouva.
Kun olin 19-vuotias, -
yritin ensimmäisenä naisena -
- uida Englannin kanaalin yli.
- Niinkö?
Virtaus oli sinä
päivänä niin voimakas, -
että ajauduin jokaisella
vedolla kaksi taaksepäin.
Olin vedessä 32 tuntia.
Kun olin kolmen kilometrin
päässä Calaisista, -
alkoi sataa.
Kun en päässyt enää eteenpäin, lopetin.
Lopetin vain.
Kaikki kysyivät,
aioinko yrittää uudelleen.
Miksi en olisi yrittänyt?
En koskaan yrittänyt.
Oikeastaan en ole tehnyt
mitään elämässäni sen jälkeen.
Sinulla on niin karkeat kädet.
Tunnen tuulen poskissasi.
Pelkäänpä, että tämä on ohi.
Nainen suuteli minua
ensimmäistä kertaa.
Jotain, mitä ei ikinä unohda.
- Benjamin!
- Tunnen itseni nuoreksi.
Tunnen itseni vuosia nuoremmaksi
seurassasi. Olisipa niin.
Muuttaisin monia asioita.
Jättäisin tekemättä kaikki virheeni.
Mitkä virheet?
Odotin liian kauan.
Luulin, että tekisin jotain
tilanteeni muuttamiseksi.
Tekeväni jotain.
Kauheaa tuhlausta. Sitä
ei saa koskaan takaisin.
Tuhlattua aikaa.
Jos aloitamme suhteen, -
et saa katsoa minua
koskaan päiväsaikaan, -
ja meidän täytyy erota
aina ennen auringonnousua.
Emme koskaan sano:
"Rakastan sinua".
Siinä ovat säännöt.
- Paleleeko sinua?
- Jäädyn tänne.
Hän oli ensimmäinen nainen,
joka rakasti minua.
Haluatko, että hyppään vähän eteenpäin?
Olen iloinen, että hänellä oli joku,
joka piti hänet lämpimänä.
Odotin hartaasti
seuraavaa tapaamistamme.
Tapasimme joka ilta.
Käytimme aina samaa huonetta.
Joka kerta tuntui
uudelta ja erilaiselta.
Elizabeth.
Hyvää yötä.
Kunnes eräänä iltana...
Eilinen, 7. päivä
joulukuuta vuonna 1941, -
on häpeällinen päivä.
Se vaikuttaa myös meidän
lähitulevaisuuteemme -
ja ehkä pidempäänkin.
Suunnitelmiin tuli muutos, pojat.
Tiesittepä siitä tai ette, -
japsit pommittivat
Pearl Harboria eilen.
Frank D. Roosevelt pyysi meistä
jokaista tekemään osuutemme.
Chelsea palvelee nyt
Yhdysvaltain laivastossa.
Korjaamme ja pelastamme.
Jos joku ei tahdo lähteä sotaan,
nyt on oikea aika sanoa se.
Kun olette astuneet laivaan,
olette laivastossa.
Minun pitikin puhua sinulle, Mike.
Vaimollani menee huonosti.
Haluaisin nähdä hänet vielä kerran.
Mikään ei estä teitä
menemästä kotiin, herra Mayes.
- Jos hän lähtee, kuka laittaa ruokaa?
- Ruokamyrkytys on yksi yleisimmistä -
kuolemanaiheuttajista merellä.
Heti puutteellisten
turvavälineiden jälkeen.
Osaan laittaa ruokaa, kapteeni.
Olen laittanut koko ikäni.
Tiedän. Olet hieman liian
vanha sotimaan, Benjamin.
Aivan sama. Otan jokaisen miehen,
joka haluaa löylyttää japseja ja hunneja.
Se siitä! Pakatkaa varusteenne!
Menemme sotaan, herrat!
Hän oli jättänyt viestin.
Hän kirjoitti: "Oli mukava
tavata sinut. " Ei muuta.
Kukaan meistä ei odottanut sellaista sotaa.
Oli vain vahingoittuneita
laivoja, metalliromuja.
Jos jossain oli sota,
emme nähneet sitä.
Luoksemme siirrettiin mies.
Hän rakasti laivastoa, mutta
ennen kaikkea Amerikkaa.
Maailmassa ei ole muita maita.
Tavatessasi A-M-E-R-I-K-K-A
tavaat myös vapaus!
Hänen nimensä oli Dennis Smith ja
hänessä oli vain cherokeen verta.
Hänen perheensä oli ollut
Amerikassa yli 500 vuotta.
Pasifistit. He sanovat, etteivät
taistele omantunnon takia.
Missä olisimmekaan, jos kaikki
toimisivat omantuntonsa mukaan?
Voisitko puhua hiljempaa?
Olen tarkkaillut sinua.
Tunnut luotettavalta.
Jos minulle tapahtuu jotain, -
voisitko varmistaa,
että vaimoni saa tämän?
Hän antoi minulle kaikki rahansa.
Eikä ollut käyttänyt senttiäkään.
Haluan perheeni tietävän,
että ajattelin heitä.
Kaikki kannelle!
Hilatkaa perseenne ylös, vetelykset!
Sota oli viimein löytänyt meidät.
Pysäytys!
Pleasant, valoa.
Torpedo oli tappanut yli 1300
miestä miehistönkuljetusaluksella.
Saavuimme ensimmäisinä paikalle.
- Pysäyttäkää koneet!
- Pysäytys!
Ainoa ääni tuli meistä.
Kaverit!
Näilta paskiaisilta emme
todellakaan voi paeta.
Taisteluasemiin!
Kiitos.
Mitä?
Onko se viimeinen?
Kapteeni!
Laivani ammuttiin aivan paskaksi!
Anna kätesi.
Pärjäätte kyllä, kapteeni.
Teitä odottaa taivaassa
mukava paikka. Mukava paikka.
Tapahtuneesta voisi olla
raivoissaan kuin hullu koira.
Voisi kirota kohtaloa, -
mutta kun lopun aika koittaa, -
täytyy päästää irti.
Kapteeni.
1328 miestä kuoli sinä päivänä.
Hyvästelin cherokee Dennis Smithin.
John Grimmin, joka oli
oikeassa tietäessään kuolevansa siellä.
Lähetin Pleasant Curtisin
rahat hänen vaimolleen.
Hyvästelin kaksosen Vic Brodyn -
ja Mike Clarkin,
Chelsea-laivan kapteenin.
Hyvästelin kaikki muutkin
miehet, jotka ikävöivät rakkaitaan.
Kaikki, jotka halusivat olla
vakuutusmyyjiä, lääkäreitä, -
lakimiehiä tai intiaanipäälliköitä.
Tämä ei korjaannu.
Täällä kuolema ei
näyttänyt luonnolliselta.
En ole koskaan nähnyt
kolibria niin kaukana merellä.
Ennen tai sen jälkeen.
Toukokuussa 1945
ollessani 26-vuotias, -
palasin kotiin.
Olen tulossa.
- Queenie?
- Niin?
Luojan kiitos. Olet kotona!
Taivas, sinä palasit.
Annas kun katson sinua.
- Kuka hän on, äiti?
- Hän on veljesi, Benjamin.
- En tiennyt, että hän on veljeni.
- On paljon asioita, joita et tiedä.
Menehän siivoamaan loppuun.
Pese kädet ja auta minua pöydän kanssa.
Käänny ympäri. Näytät kuin
olisit syntynyt uudelleen.
Nuorempi kuin keväällä.
Luulenpa, että se saarnaaja
antoi sinulle toisen elämän.
Tiesin, että olet
erityinen, kun näin sinut.
Polveni ovat kipeät,
koska olen joka ilta -
rukoillut Herraa sanoen:
"Tuo hänet turvallisesti kotiin".
Muistatko, mitä kerroin?
- Koskaan ei tiedä, mitä on edessä.
- Aivan. Istu alas.
Opitko mitään hyödyllistä?
- Näin kyllä asioita.
- Olet siis nähnyt tuskaa.
- Oliko myös hauskaa?
- Oli sitäkin.
Sen halusin kuulla.
- Voi sinua.
- Missä Tizzy on?
Kulta...
Herra Weathers kuoli nukkuessaan
yhtenä yönä huhtikuussa.
- Olen pahoillani, äiti.
- Älä huoli siitä.
Nyt heistä on vain
yksi tai kaksi jäljellä.
He ovat uusia. Arvelenpa, että hekin
odottelevat loppuaan, kuten muutkin.
Olen niin iloinen, kun
olet kotona kanssani.
Nyt meidän on löydettävä
sinulle vaimo ja uusi työ.
Tule auttamaan pöydän kanssa.
Benjamin. Tuhlaat aikaasi lapseni.
Hän on kuuro. Sinä voit asua rouva
DeSerouxin entisessä huoneessa.
Olet liian suuri jakamaan huoneen
jonkun muun kanssa.
Kotiinpaluu on hauska juttu.
Näyttää, tuoksuu ja tuntuu samalta.
Olenko ikinä kertonut, että salama
on iskenyt minuun seitsemästi?
Kerran, kun istuin
autossani aatoksissani.
Ymmärrät, että vain sinä olet muuttunut.
Myöhään eräänä aamuna kadulla
vähän aikaa paluuni jälkeen...
Anteeksi. Onko Queenie täällä?
Daisy?
Minä tässä, Benjamin.
Benjamin?
Hyvänen aika.
Tietenkin se olet sinä. Benjamin!
Kuinka voit? Siitä on niin kauan.
Minulla on niin paljon kysyttävää.
- Milloin palasit?
- Muutama viikko sitten.
Puhuin Queenien kanssa.
Hän sanoi, että olet sodassa.
Jossain merillä. Olimme
niin huolissamme sinusta.
Olen kunnossa.
Kappas vain. Olet niin viehättävä.
Lopetit kirjoittamisen.
Kun lähdin, hän oli tyttö.
Nainen oli nyt ottanut hänen paikkansa.
Hän oli kaunein koskaan
näkemäni nainen.
Kaunis.
Kaunein.
Muistatko isoäiti Fullerin? Hän kuoli.
- Kuulin. Olen pahoillani.
- En voi uskoa, että olemme täällä.
Varmaankin kohtalo... Ei, ei.
Miksi hän sitä kutsui? Kismetiksi.
- Tiedätkö psyykikko Edgar Caycen?
- En usko, että minä...
Hänen mukaansa kaikki
on ennalta määrätty, mutta...
Minä haluan ajatella,
että se on kohtalo.
En tiedä, miten se toimii, mutta
olen iloinen, kun se tapahtui.
Oletko ollut Manhattanilla? Se on aivan
joen toisella puolella kodistani.
Voin nähdä Empire State
Buildingin seistessäni sängylläni.
Entäpä sinä. Missä olet
ollut? Kerro minulle kaikki.
Kun kirjoitit viimeksi, sanoit,
että olit ollut Venäjällä.
Olen aina halunnut mennä Venäjälle.
Onko siellä yhtä kylmä kuin sanotaan?
- Kaksi kertaa kylmempi.
- Luoja.
Sanoimme aina, että olet erilainen.
Niin sinä todellakin olet.
Kirjoitit, että tapasit jonkun.
- Sujuiko se?
- Se loppui lyhyeen.
Muistatko tämän?
Tämä on kuva vanhasta
kengurusta viideltä iltapäivällä.
Haluaisitko syödä päivällistä?
Kerroinko, että tanssin Balanchinelle?
Hän on kuuluisa koreografi.
Hänen mielestään olen hyvä.
Kerran harjoituksissa tanssija kaatui.
Balanchine lisäsi sen
suoraan esitykseen.
Voitko kuvitella? Klassinen baletti,
ja tanssija kaatuu tahallisesti.
Tanssille on nyt kokonainen uusi
maailma nimeltä abstrakti.
Balanchine ei kuitenkaan ole ainoa.
On Lincoln Kirstein, Lucia
Chase ja Agnes DeMille...
Hän on aina ollut niin suora kaikessa.
Hän kertoi tästä suuresta
uudesta maailmasta.
Nimiä, jotka eivät
merkinneet mitään minulle.
En kuunnellut paljoakaan
hänen puheitaan.
Hän on uusi ja moderni.
Hän on amerikkalainen.
He ymmärtävät voiman ja fyysisyyden.
Voi ei. Olen vain puhunut ja puhunut.
Ei haittaa. Minusta on
ollut mukava kuunnella.
- En tiennyt, että tupakoit.
- Olen tarpeeksi vanha.
Olen tarpeeksi vanha moniin asioihin.
New Yorkissa valvotaan koko yö.
Katsotaan, kun aurinko
nousee talojen takaa.
Aina on jotain tekemistä.
Minun täytyy palata huomenna.
- Niinkö pian?
- Kunpa voisin jäädä.
Tanssijat eivät enää
tarvitse pukuja tai kulisseja.
Voin kuvitella tanssivani täysin alasti.
Oletko lukenut D.H. Lawrencea?
Hänen kirjansa ovat kiellettyjä.
Sanat ovat kuin rakastelua.
Meidän on ryhmässämme
luotettava toisiimme.
Seksi on osa sitä.
Monet tanssijat ovat lesboja.
Eräs nainen halusi maata kanssani.
- Järkyttääkö se sinua?
- Mikä kohta?
Että joku halusi maata kanssani.
Olet houkutteleva nainen. Useimmat
heistä haluaisivat varmasti maata kanssasi.
Mennään takaisin talolle
tai hankitaan huone jostain.
- Voisit levittää takkisi maahan...
- Enpä tiedä, Daisy. Haluaisin kyllä...
Ei se ole siitä kiinni ettenkö haluaisi
sinua. Luulen vain, että pettyisit minuun.
Benjamin, olen ollut
vanhempienkin miesten kanssa.
Palaat huomenna New Yorkiin.
Sinun pitäisi olla ystäviesi kanssa.
- Olet nuori vain kerran.
- Olen tarpeeksi vanha.
Tarkoitan vain, ettei tänä iltana.
Voisimme mennä kuuntelemaan musiikkia.
Mahdollisuudet määrittelevät elämämme.
Myös ne, jotka hukkaamme.
Hän näytti niin komealta.
- Pyörremyrsky kulkee ohitsemme.
- Hienoa.
Pysyn peittojen alla...
Äiti ei sanonut mitään.
Benjamin?
Kaikki muuttui erilaiseksi.
Hiuksissani oli hyvin vähän
harmaata ja ne kasvoivat villisti.
Tunto- ja hajuaistini herkistyivät
ja kuuloni tarkentui.
Pystyin kävelemään
kauemmas ja nopeammin.
Kun kaikki muut vanhenivat,
minä nuorruin.
Yksin.
Sisään.
- Benjamin. Muistatko minut vielä?
- Tietenkin, herra Button.
- Mitä teille on tapahtunut?
- Jalassani on tulehdus.
Tervetuloa kotiin, ystäväiseni.
- Juotte Sazeracinne edelleen whiskin kera.
- Olen tapojeni orja.
- Käyttekö yhä Bourbon Streetin talossa?
- En ole enää käynyt pitkään aikaan.
Ajat ovat kuitenkin kiinnostavat.
Päivittäinen nappituotantomme
kasvoi 40000:sta lähes miljoonaan.
Työllistimme kymmenkertaisen määrän
ihmisiä ja teimme työtä kellon ympäri.
Todella ikävää.
Sodasta on hyötyä nappiteollisuudelle.
- Tiedätkö... Olen sairas.
En tiedä, miten kauan elän.
Sepä ikävää, herra Button.
Ei...
Minulla ei ole läheisiä.
Elän yksikseni.
Jos sinua ei haittaa, nauttisin
seurastasi aina kun mahdollista.
Teen parhaani sen eteen.
Benjamin, tiedätkö mitään napeista?
Buttonin napit on ollut
perheyrityksemme 124 vuoden ajan.
Isoisäni oli räätäli, hänellä
oli pieni liike Richmondissa.
Hän muutti sisällissodan
jälkeen New Orleansiin.
Isälläni oli viisautta
tehdä omia nappeja.
Hänen ansiostaan räätälinliike
kasvoi tällaiseksi.
Minä en sitten enää
osaakaan ommella lainkaan.
Hyvin mielenkiintoista.
Olette menestynyt hienosti.
Miten siis voin auttaa
teitä, herra Button?
Benjamin, sinä olet minun poikani.
Olen pahoillani, etten ole
kertonut sitä aiemmin.
Synnyit sinä iltana,
kun maailmansota loppui.
Äitisi kuoli sinua synnyttäessään.
Luulin, että olet hirviö.
Lupasin äidillesi, että
pidän sinut turvassa.
En olisi saanut hylätä sinua.
Äitini?
Tämä on huvilamme
Pontchartrain-järvellä.
Kun olin pieni, minusta oli ihanaa
herätä aikaisin ennen muita, -
juosta järven rantaan ja
seurata aamun sarastusta.
Tuntui siltä kuin olisin ollut
maapallon ainoa elävä ihminen.
Rakastuin häneen ensisilmäyksellä.
Äitisi nimi oli Caroline Murphy.
Hän työskenteli isoisäsi keittiössä.
Hän oli kotoisin Dublinista.
Vuonna 1903 Caroline ja kaikki hänen
sisaruksensa muuttivat tänne New Orleansiin.
Keksin tekosyitä keittiöön menemiselle,
että voisin vain katsella häntä.
25. päivä huhtikuuta 1918,
elämäni onnellisin päivä.
Päivä, jona nain äitiäsi.
Miksi et vain kertonut minulle?
Aion jättää sinulle kaiken omaisuuteni.
- Minun pitää mennä.
- Minne?
- Kotiin.
- Mitä hän kuvittelee?
Että voi ilmestyä tyhjästä ja kaikki
on hienosti? Kaikki olisivat ystäviä?
Hänellä on taatusti joku taka-ajatus.
Jumalan nimeen, hänellä
on joku taka-ajatus!
Hän jätti meille 18 dollaria
sinä yönä, kun löysimme sinut.
- 18 ryppyistä dollaria ja likaisen vaipan!
- Hyvää yötä, äiti.
Hyvää yötä, pikkuinen.
Olenko kertonut, että salama
on iskenyt minuun seitsemästi?
Kerran olin kävelemässä koiran kanssa.
Olen puolisokea enkä
kuule juuri mitään, -
kärsin oudoista nykimisistä ja
tärinöistä, ajatukseni katkeaa aina...
Mutta tiedätkö mitä?
Jumala muistuttaa minulle, että
olen onnekas ollessani elossa.
Myrsky lähestyy.
Herää.
Puetaan sinut.
Asioiden kulusta voi olla
hulluna kuin raivopäinen.
Voi kirota ja manata kohtalojaan.
Lopulta on kuitenkin päästettävä irti.
Onpa kauniit hautajaiset.
Hänet haudataan äitisi viereen.
Sinä olet minun äitini.
Pienokaiseni.
En ollut ennen nähnyt New Yorkia.
- Anteeksi, olen Daisyn ystävä.
- Tännepäin.
Daisy!
Olen pukuhuoneessa.
Etsiikö minua joku?
- Benjamin!
- Hei.
- Mitä sinä täällä teet?
- Ajattelin tulla käymään.
Viettää hieman aikaa
kanssasi, jos mahdollista.
Olisit voinut soittaa
ensin. Yllä*** minut.
- Oletko vielä vihainen?
- En. Kiitos, nämä ovat kauniita.
En saanut silmiäni irti
sinusta. Olit lumoava.
Kiitos, tuo oli todella
kauniisti sanottu.
Minun pitää vaihtaa vaatteeni, osa meistä
lähtee juhlimaan. Haluaisitko tulla mukaan?
Kuulin ravintolasta, josta saattaisit pitää.
Varasin sieltä varmuuden vuoksi pöydän.
Kaikki tanssijat lähtevät
esityksen jälkeen ulos.
Olet tervetullut mukaamme.
Käyn vaihtamassa vaatteeni.
Hän on David, yksi tanssijoistamme.
Tässä on Benjamin.
- Olen kertonut hänestä.
- Tosiaan. Mitä kuuluu?
Käyn hakemassa sinulle juotavaa.
Olit siis hänen isoäitinsä
ystävä tai jotain sellaista?
- Jotain sellaista.
- Anteeksi.
En tiennyt tulostasi!
Voi luoja, Benjamin...
Mitä odotit? Pitäisikö
minun luopua kaikesta?
- Tämä on elämäni.
- Keskustaan menossa?
Tule. Pidä hauskaa.
Siellä on muusikkoja,
kiinnostavia ihmisiä...
Ei sinun tarvitse,
tämä oli minun vikani.
Minun olisi pitänyt
soittaa ensin. Ajattelin, -
että tulen tänne ja vien
jalat altasi tai jotain.
- Daisy, tule jo!
- Ihan heti.
Vaikuttaa mukavalta. Rakastatko häntä?
Luulen niin.
Olen onnellinen puolestasi.
Ehkä näen sinut kotona.
Hyvä on.
Nautin esityksestä!
Hän tuli kertomaan isänsä kuolemasta.
- Et voinut tietää sitä.
- Olin 23-vuotias.
En vain välittänyt.
- Mitä teit sen jälkeen?
- Siitä taitaa olla joitain valokuvia.
Vihreän kassini etutaskussa.
Olin tanssijana parhaimmillani.
Viiden vuoden ajan -
tanssin kaikkialla.
Lontoossa, Wienissä, Prahassa...
En ole koskaan nähnyt näitä.
Äiti, et koskaan
puhunut tanssimisestasi.
Olin ainoa amerikkalainen, -
joka kutsuttiin tanssimaan
Boloi-teatteriin.
Se oli upeaa.
Benjamin ei ollut koskaan
kaukana ajatuksistani.
Huomasin sanovani:
"Hyvää yötä, Benjamin".
- "Hyvää yötä, Daisy. "
- Sanoiko hän niin?
Elämä ei ollut kovin monimutkaista.
Voisi sanoa, että etsin jotain. "
Benjamin, rouva La Tourneau kuoli juuri.
- Herra Benjamin Button?
- Minä olen.
- Hei.
- Niin, herra?
- Neiti Daisy Fuller.
- Hetkinen. Olkaa hyvä ja istukaa.
Joskus olemme törmäyskurssilla
emmekä osaa aavistaakaan sitä.
Oli se sitten sattuman seurausta tai
tarkoituksellista, emme voi sille mitään.
Nainen oli matkalla
ostoksille Pariisissa.
Hän oli unohtanut takkinsa
ja palasi hakemaan sitä.
Kun hän oli saanut
takkinsa, puhelin soi, -
joten hän pysähtyi vastaamaan
ja puhui parin minuutin ajan.
Naisen puhuessa puhelimeen Daisy harjoitteli
Pariisin oopperatalon esitystä varten.
Daisyn harjoitellessa nainen oli lopettanut
puhelun ja mennyt ulos hankkimaan taksia.
Taksinkuljettaja oli jättänyt matkustajan
aiemmin ja oli pysähtynyt kahvikupilliselle.
Tällä aikaa Daisy harjoitteli.
Tämä taksinkuljettaja, joka oli jättänyt
matkustajansa ja pysähtynyt kahville, -
oli ottanut kyytiin sen naisen,
joka oli menossa ostoksille.
Taksin oli pysähdyttävä,
koska katua ylitti mies, -
joka oli lähtenyt töihin viisi
minuuttia tavallista myöhemmin, -
koska hän unohti asettaa herätyksen.
Töistä myöhässä olleen
miehen ylittäessä katua -
Daisy oli lopettanut
harjoittelun ja oli suihkussa.
Daisyn ollessa suihkussa taksi odotti,
että nainen noutaa liikkeestä paketin, -
jota ei oltu vielä paketoitu,
koska liikkeen tyttö -
oli eronnut poikaystävästään
edellisenä iltana ja unohtanut.
Paketin valmistuttua taksiin palannut
nainen joutui kuljetusauton pysäyttämäksi.
Tällä välin Daisy pukeutui.
Kuljetusauto poistui,
ja taksi pääsi liikkeelle.
Sillä aikaa viimeisenä pukenut Daisy odotti
ystäväänsä, jonka kengännauha oli katkennut.
Taksin ollessa pysähtyneenä
liikennevaloihin -
Daisy tuli ystävänsä kanssa
ulos teatterin takaovesta.
Jos yksikin asia olisi
tapahtunut toisin.
Jos kengännauha ei olisi katkennut,
kuljetusauto olisi lähtenyt aiemmin, -
paketti olisi ollut valmiina, koska tyttö
ei olisi eronnut poikaystävästään, -
mies olisi asettanut herätyksen ja
noussut viisi minuuttia aiemmin, -
taksinkuljettaja ei olisi
pysähtynyt kahvikupilliselle -
tai nainen olisi muistanut takkinsa
ja olisi mennyt aiempaan taksiin, -
Daisy olisi ylittänyt kadun ystävänsä
kanssa taksin ajaessa vierestä.
Elämän kuitenkin ollessa joukko
risteäviä elämiä ja tapahtumia, -
joita kukaan ei voi hallita,
se taksi ei ajanut vierestä.
Kuljettajan huomio oli
kiinnittynyt hetkeksi muualle.
- Taksi törmäsi Daisyyn.
- Daisy! Apua!
Hänen jalkansa musertui.
Daisy.
- Kuka kertoi sinulle?
- Ystäväsi lähetti sähkeen.
Todella ystävällistä, että matkasit
näin pitkälle katsomaan vointiani.
Tekisit samoin vuokseni.
Voi luoja.
Sinähän näytät täydelliseltä.
Kunpa et olisi tullut.
En halua sinun näkevän minua tällaisena.
Jalka oli murtunut viidestä kohdasta.
Hoidon ja ajan kanssa
hän saattaa vielä kävellä, -
mutta hän ei tanssi enää koskaan.
Vien sinut kotiini.
- Haluan huolehtia sinusta.
- En palaa New Orleansiin.
Sitten minä jään Pariisiin.
Etkö ymmärrä? En halua apuasi.
Tiedän, että säälin itseäni,
mutta en halua olla kanssasi.
Yritin kertoa sen New Yorkissa,
mutta sinä et kuuntele.
Saatat muuttaa mielesi.
Emme ole enää pikkulapsia, Benjamin.
Pysy poissa elämästäni.
Olin kamalan julma.
Hän ei ymmärtänyt, että en halunnut
hänen näkevän minua siinä kunnossa.
En lähtenyt heti.
Jäin Pariisiin vähäksi aikaa
pitämään häntä silmällä.
En tiennyt tuota.
Rakas, hakisitko hoitajan?
Opettelin kävelemään uudestaan.
Menin junalla Lourdesiin.
Katsotaanpa. Tuo on normaalia.
Syke hidastuu. Hänen
hengittämisensä vaikeutuu.
- Pärjäättekö?
- Kyllä.
Hän sanoo: "Palasin kotiin. "
Sen jälkeen sivuja on
repeytynyt paljon irti.
Kuuntelin talon pitämää ääntä.
Taisin lukea tämän kohdan jo.
Hän läikytti tähän jotain,
joten tätä on vaikea lukea.
Jotain purjehtimisesta.
Kuulostaako järkevältä?
Opin purjehtimaan
isäni vanhalla purrella.
En voi valehdella. Nautin
naisen tai kahden seurasta.
Ehkä kolmen.
En ymmärrä, miksi vaivaudut, Sam.
Piha näyttää samalta taas huomenna.
Äiti.
Keväällä 1962-
hän palasi.
- Haluatko tietää, missä olen ollut?
- En.
Miksi et edes kirjoittanut?
Katosit vain sillä tavalla.
Minun oli tehtävä jotain omineni.
En ole koskaan pitänyt sinua itsekkäänä.
Toivottavasti en ole väärässä.
En ole yleensä väärässä ihmisistä.
- Hyvää yötä, äiti.
- Hyvää yötä, pienokainen.
Pitäkää hauskaa.
- Et ole puhunut juuri ollenkaan.
- En halua pilata tätä.
- Makaa kanssani.
- Ehdottomasti.
Pyysin häntä lähtemään kanssani.
Purjehdimme Florida Keysia
myötäillen Meksikonlahdelle.
Olen todella iloinen, että emme
löytäneet toisiamme, kun olin 26.
- Miksi sanot noin?
- Olin niin nuori.
Sinä taas olit niin vanha. Se
tapahtui silloin kun sen piti.
Aion nauttia jokaisesta hetkestä,
jonka voin viettää kanssasi.
- Voin pysytellä täällä sinua pidempään.
- Lyödään vetoa.
Sinulla on tuskin edes juonnetta.
Minulle tulee joka päivä
lisää ryppyjä. Epäreilua.
Rakastan ryppyjäsi. Kumpaakin.
Millaista on kasvaa nuoremmaksi?
En osaa sanoa. Katson
maailmaa omilla silmilläni.
Rakastatko minua yhä silloin kun
ihoni on vanhentunut ja löystynyt?
Rakastatko minua yhä silloin
kun minulla on akne?
Kun kastelen sängyn?
Kun pelkään portaiden alla olevaa?
Mitä?
- Mitä ajattelet?
- Mikään ei kestä.
Niin harmillista kuin se onkin.
Jotkin asiat kestävät.
- Hyvää yötä, Daisy.
- Hyvää yötä, Benjamin.
Äiti?
- Milloin tapasit isän?
- Hieman sen jälkeen.
- Kerroitko hänelle Benjaminista?
- Hän tiesi riittävästi, rakas.
Äiti!
Queenie!
- Onko siellä joku?
- Hei, rouva Carter. Benjamin tässä.
- Missä kaikki ovat?
- Voi, Benjamin. Queenie kuoli.
Olen kovin pahoillani.
Otan osaa menetykseenne.
Hän oli mahtava nainen.
Hautasimme hänet rakkaansa,
herra Weathersin vierelle.
Jotta voisimme saada omia muistoja,
myimme isäni talon kävelytien varrelta.
Tämä on lumoava vanha talo, kulta.
Luulen, että olemme onnellisia täällä.
- Onpa teillä sukuhistoriaa pitkältä ajalta.
- He tulevat talon mukana.
Meidän on nähtävä päähuoneisto.
Ostimme itsellemme asunnon paritalosta.
Rakastin sitä taloa.
Se tuoksui polttopuilta.
Älä lopeta, rakas.
Se oli elämäni onnellisimpia aikoja.
Huonekaluja ei pahemmin ollut.
Pidimme eväsretkiä olohuoneessa.
Söimme, kun siltä tuntui.
Valvoimme illat niin halutessamme.
Emme poikenneet rutiineistamme. Menimme
sänkyyn ja heräsimme aina samaan aikaan.
Asuimme patjallamme.
Naapurimme rouva Van Dam
oli fysioterapeutti.
Asuimme neljän korttelin
päässä yleisestä uimahallista.
Saatoit saavuttaa
muutaman lisävuoden sillä.
Valitsit tehtäväksesi jotain
niin erityistä, ainutlaatuista, -
että sen onnistumiseen
oli vain pieni hetki.
Vaikkei koskaan mitään
tapahtunutkaan, -
olet silti täällä, missä nyt olet.
En vain pidä vanhenemisesta.
He panevat veteenkin
liian paljon klooria.
Lupaan, etten enää
koskaan vaivu itsesääliin.
Uskonkin hänen vielä tajuavan, -
ettei kukaan ole ikuisesti täydellinen.
Hän löysi rauhan.
Hän avasi ateljeen, jossa
opetti nuorille tytöille tanssia.
Kääntykää toista kautta takaisin.
Loistavaa!
Hyvää yötä.
Olet todellakin miellyttävä katseltava.
Tanssissa on kyse hallinnasta.
Vartalon hallinnasta.
Ennemmin tai myöhemmin menettää
sen eikä koskaan saa sitä takaisin.
Olet syntynyt vuonna
1918, 49 vuotta sitten.
Itse olen 43.
Olemme melkein samanikäisiä.
- Tapaamme puolessa välissä.
- Viimeinkin saimme toisemme.
Odota. Haluan muistaa meidät
sellaisena kuin olemme nyt.
Olen raskaana.
Vannon kuulleeni hoitajan
sanoneen, että se on poika.
Uskon sen kuitenkin olevan tyttö.
Tiedän, että pelkäät.
- En piilottele sitä.
- Selvä.
- Mikä on pahin pelkosi?
- Vauva syntyy kuin minä.
Sitten rakastan häntä sitäkin enemmän.
Selvä. Kuinka voin olla isä,
kun menen väärään suuntaan?
Se ei ole reilua lasta kohtaan.
En haluaisi olla kenenkään taakka.
Kulta, kaikki me päädymme vaippoihin.
Aion saada tämän toimimaan.
Haluan tätä ja haluan sen kanssasi.
Haluan sinun saavan
kaiken, mitä haluatkin.
En vain tiedä, kuinka ratkaista tämä...
Kertoisitko sokealle,
ettei hän voisi saada lapsia?
Olet isä niin kauan kuin vain kykenet.
Tiedän seuraamukset.
Olen sinut sen kanssa.
Rakastamisesi merkitsee minulle kaikkea.
Minun on mentävä pissalle.
Kaikkien aikojen vanhin nainen, joka
on uinut Englannin kanaalin ylitse, -
- saapui tänään Calaisiin.
- Pidä nuo!
Uiden yhtäjaksoisesti 34 tuntia,
22 minuuttia ja 14 sekuntia.
68-vuotias Elizabeth Abbott
saapui kello 5:38, -
uupuneena, mutta iloisena.
Rouva Abbott, voisitteko kertoa
yhteenvedon tästä saavutuksesta?
Mielestäni kaikki on mahdollista.
Oletko valmis?
Olen.
Keväällä kuin minä tahansa päivänä...
Tulen tunnin kuluessa!
Kulta!
Soita ambulanssi!
Vauva syntyy!
Keskus, tarvitsen ambulanssin!
Kumpikin voivat hyvin. Hän on
täydellisen terve tyttövauva.
Kulta...
Hän synnytti 2,4-kiloisen tyttövauvan.
Laskitko jo varpaat?
Hän on täydellinen.
Nimesimme hänet äitini
mukaan, Caroline. "
Onko Benjamin isäni?
Näinkö kerrot sen minulle?
Anteeksi.
Tiedän, että se on rankkaa.
Et voi polttaa täällä.
Kasvoit, kuten lääkäri lupasi.
Normaalina ja terveenä. "
Sinun on löydettävä hänelle oikea isä.
Mistä oikein puhut?
Hän tarvitsee jonkun,
jonka kanssa vanheta.
Hän oppii hyväksymään, mitä
tapahtuukin. Hän rakastaa sinua.
Hän tarvitsee isän eikä leikkikaveria.
Johtuuko tämä minusta? Onko
ikäni alkanut vaivata sinua?
Sitäkö yrität kertoa?
Et voi kasvattaa meitä molempia.
Se oli ensimmäinen syntymäpäiväsi.
Meillä oli juhlat sinulle.
Asunto oli täynnä lapsia.
- Kuinka menee?
- Hei, mies.
Ennen kuin huomaatkaan,
he ovat jo lukiossa treffeillä.
Myin kesäasunnon Lake Pontchartrainista.
Myin Buttonin napit.
Myin isäni purjeveneen ja
talletin kaiken säästötilille.
Siten sinulla ja äidilläsi
voisi olla elämäkin.
Lähdin ennen kuin
opit muistamaan minut.
Lähdin vain päälläni olevat vaatteet.
En halua lukea tätä nyt.
Voisitko vain kertoa, mihin hän meni?
En todellakaan tiedä.
Tämä on minulle. 1970. Olin kahden.
"Hyvää syntymäpäivää. "
"Olisinpa voinut antaa
sinulle hyvänyönsuukon. "
Ne kaikki ovat minulle. Viisi:
"Olisinpa voinut viedä sinut kouluun
ensimmäisenä koulupäivänäsi. "
Kuusi:
"Olisinpa voinut opettaa
sinulle pianonsoittoa. "
1981, olin 13-vuotias:
"Olisinpa voinut kertoa,
ettet jahtaisi poikia. "
Olisinpa voinut syleillä
sydämesi ollessa särkynyt.
Olisinpa voinut olla isäsi.
Mikään tekemäni ei sitä korjaa. "
Hän taisi mennä Intiaan.
Tapahtui miten tahansa,
koskaan ei ole myöhäistä, -
tai tapauksessani liian
aikaista olla se, joka haluaa.
Ei ole aikarajaa aloittaa
sitä halutessaan.
Voi muuttua tai pysyä samanlaisena.
Siihen ei ole sääntöjä.
Voimme saada huonostakin hyvää.
Toivottavasti sinä saat hyvää.
Toivottavasti huomaat
asioiden säikäyttävän sinua.
Toivottavasti tunnet asioita,
joita et ennen ole tuntenut.
Toivottavasti tapaat ihmisiä,
joilla on erilainen näkökulma.
Toivottavasti elät elämäsi ylpeänä.
Jos huomaat, että
asiat eivät onnistu, -
toivottavasti sinulla on
rohkeutta aloittaa alusta.
Hän on ollut poissa jo pitkän aikaa.
Näemme ensi torstaina.
- Hyvää yötä, neiti Daisy.
- Hyvää yötä, kullanmurut.
Anteeksi, mutta olemme suljettu.
Voinko olla avuksi?
Oletteko täällä noutamassa jotakuta?
Miksi tulit takaisin?
Äiti?
Oletko jo valmis?
Äiti, mikä hätänä?
Kuulin juuri surullisen
asian ystävältäni,
jota en ole tavannut aikoihin.
Caroline, tässä on Benjamin.
Tunsit hänet ollessasi vauva.
Anteeksi, luulin sinun olevan jo valmis.
Tässä on perhetuttavani,
Benjamin Button.
- Hän on mieheni, Robert.
- Kuinka voitte?
Tämä on ilo.
Oli erittäin mukava tavata teidät.
Odotamme autossa, kultaseni.
- Selvä on.
- Näkemiin.
Lukitsen vain oven.
Hän on kaunis, kuten äitinsäkin.
- Tanssiiko hän?
- Ei kovin hyvin.
- Sen hän on tainnutkin periä minulta.
- Hän on erittäin suloinen tyttö.
Hän vaikuttaisi olevan hieman eksyksissä.
Kukapa ei 12-vuotiaana olisi?
Moni asia hänessä muistuttaa sinusta.
Mieheni on leskimies... Oli leski.
Hän on uskomattoman kiltti.
Avoin, seikkailunhaluinen mies.
- Hän on ollut loistava isä.
- Hienoa.
- Olet niin paljon nuorempi.
- Vain ulkoisesti.
Olit oikeassa.
En olisi pystynyt
kasvattamaan teitä kumpaakin.
En ole niin vahva.
Missä majoitut?
- Mitä aiot tehdä?
- Majoitun hotelli Pontchartrainissa.
Minulla ei ole aavistustakaan,
mitä aion tehdä.
He odottavat.
Muistan sen. Se oli hän.
Hurrikaani on muuttanut
suuntaa ja on pian täällä.
- Pitäisikö minun tehdä jotain?
- Potilaat voidaan siirtää, -
- mutta päätätte asiasta itse.
- Pysymme täällä.
Ilmoitan, jos tulee muutoksia.
Kun sinä iltana istuin miettimässä,
miksi lainkaan tulin takaisin, -
ovelleni koputettiin.
Tule sisään.
Onko kaikki hyvin?
Anteeksi. Minulla ei ole
aavistustakaan, mitä teen täällä.
Ei pienintäkään.
En ole koskaan lakannut
rakastamasta sinua.
Benjamin, olen jo vanha nainen.
Joitain asioita ei unohda koskaan.
Hyvää yötä, Benjamin.
Hyvää yötä, Daisy.
Kuten tiesinkin tekeväni, -
katsoin, kun hän lähti.
Tuo oli viimeinen hänen
kirjoittamansa asia.
Jonkin aikaa isäsi kuoleman jälkeen -
minulle soitettiin.
Kyllä olen.
Olen pahoillani, en ymmärrä.
Se on tuo kulmatalo.
Tulkaa peremmälle!
- Olen Daisy Fuller.
- David Hernandez lastensuojeluvirastosta.
Hän eli purkutalossa.
Poliisit löysivät tämän häneltä.
Osoitteenne ja nimenne löytyivät siitä.
Hän on erittäin huonossa
kunnossa ja vietiin sairaalaan.
Hän ei näytä tietävän, kuka tai missä
hän on ja on kovin hämmentynyt.
Olinkin kertomassa herra Hernandezille,
että Benjamin on yksi meistä.
Jos hän tarvitsee katon päänsä
päälle, hän voi olla täällä.
Benjamin.
Soitat kauniisti.
Hän ei näytä pitävän kosketuksesta.
Benjaminin tunnistuskyvyn aste on tasolla,
että jos lääkäri ei tietäisi paremmin, -
diagnoosi olisi alkava dementia.
Muistatko minua?
Olen Daisy.
Minä olen Benjamin.
Hauska tavata, Benjamin.
Saanko istua kanssasi?
Olisi ihanaa kuulla sinun soittavan.
Tunnenko minä sinut?
Pistäydyin joka päivä katsomassa,
että hänellä oli kaikki hyvin.
Luuletteko, etten tiedä, mitä te
teette? Olette valehtelijoita!
Hän ei usko syöneensä
aamiaista juuri äsken.
Mitä jos keksisimme sinulle
jotain muuta tekemistä?
Minulla on tunne, että on
paljon asioita, joita en muista.
Esimerkiksi mitä, muruseni?
Kuin koko elämäni.
En pysty muistamaan, millainen se oli.
Ei se haittaa.
Ei asioiden unohtaminen haittaa.
Monesti hän vain unohti, -
kuka tai missä hän oli.
Se ei ollut helppoa.
Voin nähdä kaikkialle!
Voin nähdä suuren joen!
Aivan niin. Näet kaikkialle, kultaseni.
Näen hautausmaan,
jonne äitini on haudattu.
- Haluan sinun tulevan alas.
- Osaisinkohan lentää?
Tunsin miehen, joka osasi lentää.
Tule alas, niin kerron hänestä kaiken.
Menkää joku tuonne ylös.
Hän oli viiden vanha muuttaessani sinne.
Melkein saman ikäinen kuin
minä tavatessani hänet.
Tässä kuvassa on vanha kunnon Kenguru -
viideltä iltapäivällä, -
kun se sai kauniit takajalkansa.
Päivät vierivät ohitse, ja
katsoin, kuinka hän unohti, -
kuinka kävellä -
ja kuinka puhua.
Minä olen Daisy.
Osaatko sanoa "Daisy"?
Vuonna 2002 rautatieasema
sai uuden kellon.
Vuoden 2003 keväänä -
hän katsoi minuun, -
ja tiesin, että hän tiesi, kuka olin.
Sitten hän sulki silmänsä
kuin olisi vajonnut uneen.
Olisinpa tuntenut hänet.
Nyt tunnet.
Äiti, taidan mennä
katsomaan, mitä tapahtuu.
Hyvää yötä, Benjamin.
Jotkut syntyvät
istuskelemaan joen penkalla.
Joihinkin iskee salama.
Joillakuilla on sävelkorva.
Jotkut ovat taiteilijoita.
Jotkut uivat.
Jotkut tuntevat napit.
Jotkut tuntevat Shakespearen.
Jotkut ovat äitejä.
Jotkut taas -
tanssivat.