Tip:
Highlight text to annotate it
X
Zeitgeist-liike
Lontoo 20.7.2009
Tämän luennon otsikkona on: "Missä olemme nyt?".
Tähänastisen kokemukseni mukaan, yrittäessäni ajaa liikkeen ja Venus-projektin ajatuksia,
huomaan että 95% arvostelijoista sulkee silmänsä asoiden nykyiseltä tilalta.
Ja irrallisella tavalla, he yksinkertaisesti kritisoivat ehdottamiemme ratkaisujen käsitteitä.
Pohtimatta koskaan sitä ajatuksenjuoksua, jota käytettiin noiden ratkaisujen saavuttamiseksi.
Joten vastauksena tähän, päätin yksinkertaisesti keskittyä informaatioon, joka tulee minimissään...
...vähintäänkin osoittamaan palavan tarpeemme irrottautua nykyisistä yhteiskunnallisista käytännöistämme,
samalla myös esittäen logiikan, jota Venus-projekti käyttää saapuessaan ratkaisuihin ja ideoihin, joita heillä on.
Emme vain tekaise asioita.
Jacque Fresco ei vain luovasti päädy ideoihin.
Hänellä on keskeinen ajatuksenjuoksu, ja sillä on lähes kokemusperäiset perusteet.
Joten, aluksi tulee yleiskatsaus liikkeeseen. Venus-projektin periaatteet.
Ja sitten, osassa 1. perehdymme vielä tarkemmin
maailmanlaajuisen rahajärjestelmämme luonteeseen ja sen seurauksiin.
Kun taas osassa 2. otamme isomman askeleen taaksepäin ja pohdimme ihmisyyden olemusta,
sen harjaannuttamista ja yhteiskuntajärjestelmän laajempaa vaikutusta siihen.
Nyt, ennen kuin aloitan, olkaa hyvä ja huomioikaa että lähetetyissä sähköposteissa kehoitettiin
ihmisiä lukemaan perehdytysopas tai katsomaan perehdytysvideo, koska
periaatteessa tulen käymään todella nopeasti läpi paljon siitä informaatiosta,
sillä oletuksella, että osa siitä on jo tuttua monille teistä.
Jos ei ole, niin älkää yllätykö jos jotkin asiat kuulostavat teistä erityisen vierailta.
Tämä luento on itseasiassa osa kaksiosaisesta luennosta.
Luennon toinen osa pidetään joskus tulevaisuudessa, käsitellen toisenlaista osiota.
Kuten huomaatte, tulen käsittelemään ensimmäistä osaa ajatuksesta, joka on tosiasia siitä että yhteiskuntajärjestelmämme on vääristynyt.
Ja toisessa osassa kerrotaan, mitä ratkaisut ovat.
Emme aio käsitellä nyt erityisemmin niitä ratkaisuja,
vaan puhumme niiden takana olevista päätelmistä.
Termi "Zeitgeist" on määritelty: Älyllisen, moraalisen ja kulttuurisen ilmapiirin aikakaudeksi.
Termi "Liike" viittaa liikkeeseen tai muutokseen.
Joten Zeitgeist-liike on täten organisaatio joka ajaa muutosta,
vallitsevan aikakauden älylliseen, moraaliseen ja kulttuurilliseen ilmapiiriin.
Etenkin niihin arvoihin ja käytäntöihin, jotka paremmin palvelisivat koko ihmiskunnan hyvinvointia,
riippumatta rodusta, uskonnosta, opeista tai minkään muotoisesta teennäisestä yhteiskunnallisesta asemasta.
Zeitgeist-liikkeen tehtävä on olla yhteisöllinen edustus Venus-projektiksi kutsutussa organisaatiossa.
Joka on pohjimmiltaan joukko käsitteellisiä ja teknologisia ratkaisuja,
jotka perustuvat teollisuussuunnittelija ja yhteiskuntainsinööri Jacque Frescon elämäntyöhön.
Herra Fresco, yhdessä avustajansa Roxanne Meadowsin kanssa
on työskennellyt vuosikymmeniä kehittääkseen tekniset menetelmät ja koulutukselliset välttämättömyydet,
jotka voivat siirtää yhteiskunnan pois sen kiertävästä sodan, ainaisen köyhyyden ja kokonaisvaltaisen korruption kehästä,
kohti kehittynyttä yhteiskuntasuunnittelua, joka perustuu luonnonmukaisuuteen,
käytännöllisyyteen, huipputehokkuuteen ja ennen kaikkea korkeampilaatuiseen elintasoon,
yksilön vapauteen ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin, ei vain yhdelle maalle tai luokalle,
vaan koko ihmiskunnalle.
Näiden ideoiden lopullinen toteuttaminen tapahtuu uudella yhteiskuntamallilla,
joka on päivitetty nykytiedon mukaiseksi. Ja tätä suunnittelua voidaan kutsua
"Resurssipohjaiseksi taloudeksi". (RPT)
Herra Frescon omin sanoin:
"Me ajamme suoraviivaista kulttuurin uudelleen suunnittelua,
jossa ammoisia puutteellisia sodan, köyhyyden, nälän, velan,
ja tarpeettoman ihmiskärsimyksen vitsauksia ei nähtäisi vain vältettävinä,
vaan myöskin täysin mahdottomina hyväksyä.
Kaikki vähänkin yksinkertaisempi aiheuttaa vain samojen lueteltujen ongelmien jatkumisen periytyneenä nykyisestä yhteiskunnasta."
(Jacque Fresco)
Yhteenvetona RPT keskittyy resursseihin kaupankäynnin sijaan.
Kaikki hyödykkeet ja palvelut ovat saatavilla käyttämättä valuuttaa, luottoa, vaihtokauppaa
tai minkään muotoista velkaa tai palvelusta.
Tämän uuden yhteiskunnallisen mallin pyrkimyksenä on vapauttaa ihmiskunta
itseään toistavista, tylsistä ja mielivaltaisista ammatillisista rooleista,
jotka eivät todella ole merkityksellisiä yhteiskunnallisen kehityksen kannalta.
Samalla se myös rohkaisee uuteen kannustinjärjestelmään, jossa keskitytään itsensä toteuttamiseen,
opiskeluun, yhteiskunnalliseen tiedostamiseen ja luovuuteen,
vastakohtana keksityille, latteille, itsekeskeisille, korruptiota aiheuttaville
vaurauden, omaisuuden ja vallan päämäärille, jotka ovat hallitsevina nykyään.
Tämän käsitteen mahdollistavana perustana
on käsitys että maailman resurssien järkevällä hallinnalla
yhdessä nykyaikaisen teknologian ja tieteen soveltamisen kanssa,
meillä on kyky luoda lähes maailmanlaajuinen riittoisuus tälle planeetalle,
ja siten poistaa haitalliset seuraukset,
jotka syntyvät todellisesta ja keinotekoisesta niukkuudesta ja tuhlauksesta, joka on vallalla nykyään.
Tämä todellisuus voi todistettavasti luoda korkean elämänlaadun koko maapallon väestölle
ja moninkertaisesti sen ylikin.
Venus-projekti ottaa huomioon jotain mikä on kauan ollut kadoksissa
modernissa, finanssivetoisessa maailmassamme.
Yhteiskunnan peruskivet
ja perusymmäryksen joka vaaditaan ylläpitämään henkilön tunteellista,
älyllistä ja ruumiillista hyvinvointia.
Kaikki yhteiskuntajärjestelmät riippumatta poliittisista kannoista, uskonnoista tai yhteiskunnallisista käytännöistä
ovat lopulta riippuvaisia luonnonvaroista jotka ovat ensi askel kohti yhteiskunnallista toimivuutta.
Samanaikaisesti, yhteiskunta itse on kulttuurin synnyttäjä.
Toisin sanoen, on kultturille ominaista
tukea yhteiskunnassa vallalla olevien instituutioden olennaisia arvoja
riippumatta niiden hyödyllisyydestä.
Toisin sanoen, yhteiskunta niittää sitä mitä kylvää.
Jos yhteiskuntanne perusta tukeutuu luonnostaan itsekeskeisyydelle,
elitismille, ahneudelle ja epärehellisyydelle,
niin ei pitäisi olla yllätys että yhteiskunnan tietyt jäsenet
jatkuvasti ajautuvat sellaisiin äärimmäisyyksiin kuin murha,
taloudellinen väärinkäytös tai välinpitämätön, itsekäs voittaminen.
Toisin sanoen, paradoksaalisesti yhteiskunta ei ole tuotteena vain jäseniensä arvojen summa,
vaan se myös kehittää arvot jokaiselle uudelle sukupolvelle.
Ei pitäisi olla ihme että hallitus ylläpitää kansallisia ja isänmaallisia arvoja.
Jos he eivät niin tekisi, kansa ei välttämättä tukisi valtion ajamia asioita tai sotia.
Ei pitäisi olla ihme että katolinen kirkko tukee ajatusta,
että ihmiset ovat syntyneet syntisinä, muuten he eivät välttämättä ilmestyisi pelastettavaksi.
Eikä sen pitäisi olla ihme että jokainen suurkaupunki on peitetty yhtiöiden mainoksilla,
jotka pakottavat materialismiin ja riittämättömyyteen, miksi?
Koska muuten jotkut ihmiset voisivat olla jopa tyytyväisiä siihen mitä heillä on,
eivätkä edesauttaisi voiton keräämisessä tai yhtiöiden ja talousjärjestelmän toiminnan jatkamisessa.
Siitä huolimatta, mitä tulee kulttuurin vaikutukseen, niin mikään ei vedä vertoja
valtaville psykologisille vaikutuksille, jotka ovat kehittyneet
talousjärjestelmämme johdosta.
Toisin kuin useimmat maailman ihmiset nykyään luulevat, raha ei ole luonnonvara.
Eikä se myöskään edusta luonnonvaroja.
Itse asiassa, meidän mielestämme, raha on olennaista yhteiskunnalle vain
jos luonnonvarat ja luomiseen käytetyt mekanismit ovat niukkoja.
Näin on syntynyt järjestelmä, jossa ihmisten osaamiselle on annettu rahallinen arvo,
jonka he saavat palkkioksi palveluistaan ja jonka he taas voivat käyttää vaihdon välineenä
niihin oletetusti niukkoihin resursseihin.
Ikävä kyllä, kulttuuri on nykyisin täysin ehdollistettu tähän ajatuskehykseen,
ja, kuten nousevaa aurinkoa, suurin osa ei kykenisi edes harkitsemaan vaihtoehtoisia näkemyksiä
yhteiskunnallisesta toimivuudesta.
Tosiasiassa, jotkut ovat jopa uudistaneet rahan itsensä merkitystä,
ehdollistettuina ajattelemaan että raha edustaa valintaa.
Että rahalla olisi jollaintavalla jotain tekemistä demokratian kanssa.
Ja suurimpana harhakuvana, että rahajärjestelmä on vapauden väline.
No, vaikka raha on todellakin näytellyt tärkeää roolia yhteisöjen kehityksessä.
Sopeutuminen, muutos ja kehitys ovat silti pysäyttämättömiä.
On fakta, että suurin osa alkuperäsistä ongelmista joiden perusteella
nykyinen talousjärjestelmämme syntyi, eivät ole enää ajankohtaisia,
johtuen tieteen ja teknologian dramaattisesta kehityksestä.
Meillä on nyt keinot siirtyä uuteen maailmankatsomukseen,
sellaiseen, jossa tämänhetkisen yhteiskunnalisen järjestelmämme negatiiviset sivutuotteet,
kuten jatkuva sota, ihmisten hyväksikäyttö, köyhyys,
ja ympäristön tuhoaminen eivät ole hyväksyttäviä.
Se mitä tässä esitellään ei ole ainoastaan seuraava askel yhteiskunnallisessa kehityksessä,
joka ei perustuisi henkilön tai ryhmän mielipiteisiin,
vaan tilastoihin, kehityssuuntiin, perus päätelmiin ja ennalta laskuun.
Kaikki perustuen tieteelliseen menetelmään.
Huolimatta siitä kuinka loogisilta, selkeiltä ja itsestäänselviltä uudet ideat voivat vaikuttaa,
ihmiset silti pysyvät keskinkertaisina... pelkäävät suunnattomasti mitä tahansa yhteiskunnallista muutosta.
Tämä johtuu pitkälti ehdollistavasta propagandasta, jota heihin on pakkosyötetty
vakiintuneista valtarakennelmista.
Jotka tietenkin suosivat valtansa ylläpitämistä.
Näihin instituutioihin lukeutuu niin uskonnollisia organisaatioita, kuin hallituksia ja liike-elämän laitoksiakin.
Totisesti, tässä ei todellakaan ole kyse teknisistä ymmärryksistä ja fyysisen aikaansaamisen toteutuksesta,
jotka vaikeuttaisivat resurssipohjaisen talouden toteutumista.
Me tiedämme pystyvämme siihen, teknisesti, me tiedämme että se voi tapahtua,
analyysi on voitu ennalta laskea.
Ongelmana on hankala aihe - vanhentuneet kulttuurilliset arvot.
Kulttuurilliset arvot ja koulutuksen luomat muurit
meidän ehdollistetulle kulttuurillemme, on kaikkein vaikeimpia käsiteltäviä asioita harkita,
ja se on yksi niistä syistä, miksi lähestyn tätä esitelmää kuten olen sen tehnyt,
koska minä tahdon ihmisten ymmärtävän, että meidän on pakko edetä jonnekkin.
Tässä kohtaa Zeitgeist-liike astuu kuvioon!
Emme ole täällä kertomassa ihmisille mitä ajatella tai uskoa,
olemme levittämässä tilastollista tietoa
ja yhteiskunnallisesti positiivisten arvojen tunnistamista.
Toivomme ihmisten tietoisuuden saavuttavan ne uskomattoman positiiviset mahdollisuudet, joita tulevaisuus tarjoaa.
Kun nämä näkökulmat sisäistetään täysin,
uskon että suurin osa ihmisistä ei kykene enää katsomaan maailmaa entisellä tavalla,
ja ongelmat jotka näemme jokapäiväisinä elämässämme,
eivät yksinkertaisesti ole enää hyväksyttäviä ja motivoivat meitä muutokseen.
Tällä hetkellä maailmassa on lukemattomia hyväntahtoisia ihmisiä aktivistiorganisaatioissa,
ja lisää syntyy jatkuvasti...
On uskomatonta kuinka monta tällaista järjestöä on,
kaikki hienoja ja ihailtavia. Ne huutavat keuhkojensa pohjasta asti
massiivisista ongelmista ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta.
Kuitenkin, vain harvat tarjoavat konkreettisia ratkaisuja ongelmiin.
Ne jotka tarjoavat ratkaisumalleja, rajaavat käytäntönsä usein
nykyisen vakiintuneen järjestelmän mittapuiden sisälle.
Yhteiskunnallisen suunnittelun pohjarakenteeseen kiinnitetään yllättävän vähän huomiota.
Venus-projekti ja siten Zeitgeist-liike ovat kuitenkin poikkeuksia.
Meidän perimmäinen tavoitteemme on löytää yhteiskunnallisten ongelmien juuret,
ja lähtien liikkeelle perimmäisistä yhteisistä tekijöistä, ratkaista nämä ongelmat.
Ja kun kyseeseen tulee yhteiskunnan korruptio, köyhyys, välinpitämättömyys ympäristöstä,
ihmisten hyväksikäyttö ja useimmat tämänpäiväiset henkilökohtaiset sekä yhteiskunnalliset rappiotilat...
...on tärkeää ymmärtää, että suurin osa ongelmista ei ole tietyn yrityksen,
valtaeliitin tai hallitusten syytä.
Nämä ovat vain oireita perimmäisistä ongelmista.
Ja tämä on kaikkein tärkein ymmärrys, kun käsittelemme maailman tämänpäiväisiä ongelmia.
On olemassa massiivinen taikauskoinen harhaluulo,
joka on "me vastaan muut", se on erittäin haitallista kehitykselle,
koska silloin me ihmiset etsimme aina jotakuta toista syntipukiksi.
Silloinkin kun ongelma olemme me itse, tukiessamme jatkuvasti järjestelmää
joka tuottaa mainittuja ongelmia.
Olennaisin asia on ihmisten käytös.
Ihmiskäytös, johon tämä luento erityisesti paneutuu,
syntyy suurimmaksi osaksi ja vahvistuu selviytymiseen vaadittavien sosiaalisten kaavojen kautta.
Kuten tämän aikakauden yhteiskunnallisten rakenteiden välttämättömyyksistä.
Olemme yhteiskuntamme tuotteita, ja totuus asiassa on,
että se on perussyy meidän sosioekonomiselle järjestelmällemme ja ympäristön rappiolle,
joka tuottaa sairaan kulttuurin ympärillämme.
Nykyjärjestelmän kulmakiviä ovat ihmisten hyväksikäyttö, resurssien tuhlaus ja ylitsepursuavat jätemäärät.
Siinä yksinkertaisuudessaan mitä järjestelmämme tekee.
Kuva surullisenkuuluisista "Muista", joka on jälleen seuraava yhteiskunnallinen vääristymä,
jota ympäristömme yleisesti tuntuu tukevan.
Ei ole olemassa mitään "Muita".
Ensimmäisessä Zetgeist-elokuvassa, kuvailin "miehiä verhojen takana",
sen vaikutusta taloutemme erityisiin tarpeisiin,
heitä jotka kontrolloivat suurinta osaa päätöksenteosta, tehostaen pankissa toimivien asemaa.
Pankit ovat pyörittäneet maailmaa jo pitkään.
Mutta se on silti tuote, he ovat silti ihmisiä.
Olemme tekemisissä negatiivisten taipumuksien kanssa.
"Muut" -syndrooma on täysin epäolennainen ja seuraavalla kerralla,
kun kuulet jonkun puhuvan "Muista", yritä korjata heidän puheitaan.
Se on uskonnollinen mentaliteetti - kahtiajakoisuus, jossa uskotaan "hyvään" ja "pahaan".
Perustana on, että voimme tuhlata kaiken aikamme ja energiamme talloen muurahaisia,
jotka mystisesti vaeltelevat jääkaappimme alta - laatien lakeja tai ansoja.
Tai voimme hankkiutua eroon pilaantuneesta ruoasta kaapin takana, joka alunperin aiheuttaa ongelman.
Tämä johtaa meidät ensimmäiseen osioon:
Rahan kehittyminen ja sen seuraukset.
Tässä on sähköposti, jonka sain eräältä talouden filosofian tohtorilta pian Zeitgeist Addendumin julkaisun jälkeen.
"Hyvät elokuvantekijät. Poikani esitteli filminne ensimmäisen puoliskon minulle viikonloppuna
ja kysyi mielipidettäni avausosion vähimmäisvarantojärjestelmän käytännöistä.
Olen tutkinnoltani filosofian tohtori sekä sertifioitu ekonomisti 12 vuoden ajalta ja opetan makrotaloutta.
Vaikka olin ollut tietoinen rahanluonnin yhteydestä valtion joukkovelkakirjojen myyntiin,
en ollut koskaan astunut tarpeeksi kauas taakseppäin nähdäkseni laajemman kokonaisuuden, jonka elokuvanne tarjoaa.
Havaitsin erittäin häiritseväksi sen, että rahan arvon luonti velan kautta on todellakin kaiken muodollisen logiikan mukaan,
säädetty ehto puutteeseen ja alkuunpanija yleiselle palvelukselle.
En tiedä kumpi järkytti minua enemmän,
fakta siitä että tämä oli totta, vai fakta siitä että huolimatta useiden vuosien kolutuksesta
joka minulla on taloudesta, tämä todellisuus ei ollut koskaan valjennut minulle."
Tuntui itsestään selvältä ajatella että henkilö, jonka tulisi olla kaikkien yhteiskunnalisten standardien mukaan asiantuntija
kyseessä olevalla alalla, ansaittuine palkintoineen ja suosituksineen.
Erittäin usein nimenomaan puhtaalla älyllisellä alueella,
tällainen surullinen paljastus laitoksen oppijärjestelmästä voi todella voimakkaasti haitata jonkun
avoimmuutta ja vastaanottavaisuutta ja hän voi tulla tajunnallisesti estyneeksi
uusille ajatuksille ja oivalluksille.
Mikä tarkoittaa olemassa olevien puitteiden ulkopuolelta katsottuna, että ymmärrät,
että sinulla ei ollut edes mahdollisuuksia asian oivaltamiseen.
Ongelma on tiukasti kiinni havainnointikyvystäsi.
Jacque Fresco, joka lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana
havainnollistaa erinomaisesti tätä näkökulmaa.
Samaan aikaan, kun Wrightin veljekset rakensivat konetta joka voisi lentää,
fysiikan asiantuntijat ja insinöörit olivat liian kiireisiä kirjoittaessaan kirjoja siitä, kuinka oli mahdotonta
ihmisen milloinkaan lentää millään merkityksellisellä tavalla.
Ilmeisesti, pyörämekaanikkoina toimineet Wrightin veljekset eivät lukeneet näitä kirjoja.
Toisin sanoen, luovuus palvelee sinua aina paremmin, kuin pelkkä kirjaviisaus.
Tämä mielessä, astutaan askel taaksepäin ja esitetään yksinkertainen kysymys
taloudellisesta järjestelmästä, jossa me kaikki elämme.
Mitkä ovat pohjimmaiset yhteiset nimittäjät, joilla ylläpitää markkinataloutta?
1.) Ihmistyövoiman tulee olla hyödykkeenä myynnissä vapailla markkinoilla.
Perintöjen sijoittamista lukuunottamatta lähes kaikki raha hankitaan tuloina.
Tulo on peräisin voitoista maksetusta palkasta jonkinlaisen työllisyyden kautta.
Sentähden tarvitaan aina vaade töille, tai talous ei voi toimia.
2.) Rahan täytyy kiertää jatkuvasti
osapuolelta toiselle, jotta niin sanottu taloudellinen kasvu voi jatkua.
Tämä tapahtuu jatkuvan- tai kiertävän kulutuksen kautta, lähes kaikki osallistuvat siihen.
Työpaikat ovat jollakin tavoin täysin riippuvaisia tuotannon kysynnästä,
jos hyödykkeitä ja palveluita ei kaivata, ei ole myöskään tarvetta työlle,
jolloin rahan kierto pysähtyisi.
Tarpeetonta edes mainita, mutta nämä kaksi järjestelmän peruspilaria jotka luonnollisesti yhdistyvät toisiinsa,
ovat täysin välttämättömiä nykyjärjestelmän toiminnalle.
Jos jompikumpi näistä merkittävästi häiriintyisi, talouden yhtenäisyys
tulisi vakavasti vaarannetuksi, tai tulisi mahdollisesti tehdyksi täysin tarpeettomaksi.
Nämä tosiasiat huomioon ottaen, mietitään nyt kuvitteellisesti joitakin vaihtoehtoja,
jotka voisivat asettaa kyseiset mekanismit vaaraan.
Ensimmäiseksi, työvoimaa myydään hyödykkeenä rahaa vastaan.
Mitä jos työn kauppaaminen olisi tarpeetonta hyödykkeitä valmistettaessa?
Tarkemmin sanottuna, mitä jos automaatio ja tekoäly
kehittyvät riittävän edistykselliseksi korvaamaan jopa 40%, 50,% tai jopa 60% työvoiman tarpeesta?
Missä vaiheessa tällainen rakennemuutos ja työttömyyden kasvu
lisääntyisivät siinä mittakaavassa, että järjestelmän mielekkyys kyseenalaistettaisiin?
Ja mitä tulee toiseen osaan, jatkuvan kulutuksen tarpeeseen,
mitä jos ilmestyisi tilanne jossa rahan kiertokulku vakavasti häiriintyisi?
Toisin sanoen, mitä jos ihmisten ei tarvitsisi enää jatkuvasti ostaa asioita?
Mitä jos, kuvitteellisesti havaittaisiin että optimoitujen tekniikoiden avulla
resurssien hallinnolla, suunnittelulla ja tuotannolla, saataisiin yleisimmin hankitut tuotteet
tuotettua erittäin halvalla mittavalla saneerauspäätöksellä,
tai jos saavutettaisiin äärimmäinen tuotannon tehokkuus, tuotteiden kestävyys ja lähes huoltovapaa ominaisuus,
niin, että suurin osa tuotteista kestäisi eliniän ilman vaihtoa tai mittavia korjauksia.
Tietenkään tätä samaista ideaa ei voisi soveltaa suoraan häviäviin hyödykkeisiin, kuten ruokaan,
mutta jos samaa ajatusmallia käyttäisiin viljeltävän ruoan tuotantoon,
niin eikö olisi helppoa saavuttaa yltäkylläisyys nimenomaan teknologian ansiosta,
ja samalla kysynnän ja tarjonnan lait tekisivät tällaisen tuotteen arvon merkityksettömäksi.
Muotoilkaamme asia toisella tavalla. Mietitään klassista talouden määritelmää
arvon teorialle.
Teoriassa kaikille asioille yhteiskunnassa annetaan arvo, joka koostuu kahdesta muuttujasta.
Käytettävien materiaalien niukkuus tai saatavuus, sekä tuotantoon tai palveluun
tarvittavan ihmistyön määrä.
Eli jos materiaalien määrällinen ja laadullinen niukkuus ei olisi ongelmana,
eikä ihmisiä tarvitsisi käyttää työvoimana tuotteiden ja palveluiden valmistamiseen,
silloin niillä ei teknisesti ottaen olisi arvoa lainkaan.
Joten, kuten suurin osa tässä huoneessa varmaan jo ymmärtääkin,
yksi hienoimmista Jacque Frescon oivalluksista Venus-projektin parissa,
tulisi olla yksi koko ihmiskunnan suurimmista oivalluksista
tällä hetkellä - siltikään tätä käsikirjoitusta ei esitellä tai kokeilla missään.
Ihmisiä todellakin korvataan koneilla ja ihmisistä tulee "tarpeettomia"
työvoimassa, kun tuotantoteknologia kehittyy.
Samoin uudet tehokkaat keksinnöt parantavat tuotannon tehokkuutta,
ja resurssien hallinta paljastaa todellisen mahdollisuuden suhteelliseen maailmanlaajuiseen runsauden huippuun tuotannon tehokkuudessa.
Tämä voidaan todistaa tilastoanalyysillä ja laskennalla historiallisista kehityssuunnista.
Yritykset eivät luonnollisestikkaan kerro tätä teille.
Tämän tiedon löytämiseksi täytyy kaivaa paljon syvemmältä.
Kun puhutaan tuotannon automaation suorituskyvystä, erityisesti nykyään,
ensimmäinen asia joka tulee ottaa huomioon on tilastollinen teknologisen työttömyyden ilmiö.
Teknologinen työttömyys,
joka on seurausta koneiden käytöstä työvoimana,
on jatkuvasti ja systemaattisesti pakottanut
merkittävän määrän ihmisiä ulos jokaiselta ilmaantuneelta alalta viimeisten 300 vuoden ajan.
Nykyiset työllisyysmarkkinamme ovat yksinkertaistettuna jaettu kolmeen sektoriin:
1) Maatalous: sisältää kaivosteollisuuden ja kalastuksen
2) Tuottaminen (käsinkosketeltavat hyödykkeet)
ja 3) Palvelualat (aineettomat hyödykkeet)
Lähes maailmanlaajuisessa yhteiskunnalisessa kehityksessä,
kaikki yhteiskunnat tuntuvat seuraavan samaa kehityksen polkua,
joka lopettaa tukeutumisen maatalouteen
- ja siirtää yhteiskuntaa -
kohti teollisten tuotteiden kuten
- autojen, tekstiilien, laivojen ja teräksen valmistusta -
ja viimein kohti palvelukeskeisempää järjestelmää.
Luonnollisesti, ainut syy miksi jotkut maat ovat enemmän tästä kehityksestä jäljessä kuin muut
on se, ettei heillä ole varaa tarvittavaan teknologiaan
- kehittyäkseen seuraavalle tasolle.
Kehitys on riippumatonta yhteiskuntajärjestelmästä tai poliittisesta suhtautumisesta; se on tieteellistä kehitystä.
Tarkastellaanpa tätä ilmiötä Yhdysvaltojen näkökulmasta
- minun lisäkseni, myös suuri osa tiedoistani on peräisin Yhdysvalloista, mutta kyseisiä tietoja voi kuitenkin soveltaa mihin tahansa talouteen.
Vuonna 1860, 60% amerikkalaisista työskenteli maataloussektorilla.
Kuitenkin tänä päivänä, kehittyvien laitteistojen sekä automaation ansiosta vain vajaa 1% on samalla sektorilla.
Onneksi nuo teknologiset edistysaskeleet nostattivat myös nuorta teknologista vallankumousta
ja vuoteen 1950 mennessä 33% oli työllistetty tehdaspainotteisen teollisuuden sektorille.
Nykyisin, jatkuvan koneautomaation kehityksen johdosta, luku on vajaa 8%.
Ottaen huomioon sen että vain arviolta 9% -
- myönnettäköön että luvuissa voi olla muutaman prosentin heitto, riippuen mitä analyysiä käyttää -
vain 9% amerikkalaisista työskentelee nyt maataloudessa ja teollisuudessa.
Minne kaikki muut ovat menneet?
Palvelusektorille.
Ainoa asia joka on pelastanut Yhdysvaltojen työmarkkinat maatalouden sekä teollisen sektorin teknologisen uudistuksen jälkeen
on pako palvelualoille.
Vuodesta 1950 vuoteen 2002
Yhdysvaltojen työllistyminen palvelualoille nousi 59-prosentista 82-prosenttiin.
Palvelusektori on pääasiallinen työllistäjä Yhdysvalloissa, sekä jokaisessa teollistuneessa maassa.
Tämä tietenkin pakottaa kysymään:
Onko tämä sektori suojassa teknologiselta työttömyydeltä?
Ei tietenkään ole.
Alkavalla mukautuvan tietokoneteknologian aikakaudella,
näemme jälleen irtisanomisia, tällä kertaa kaikilla palvelualoilla.
Kassahenkilöiden ja pankkivirkailijoiden korvaaminen automaateilla,
automaattisten ääninauhoitusten käyttäminen puhelinpalveluissa...
Internet on kokonaan uudelleenmäärittänyt jälleenmyynnin.
Puhumattakaan täyden palvelun kioskeista kauppakeskuksissa,
kehittyneet ruoanvalmistuslaitteet ja jopa tutkimusta suoritetaan automaation avulla näinä päivinä.
Kuten ekonomisti Steven Roach on varoittanut:
"Palvelusektori on menettänyt roolinsa Yhdysvaltojen rajattomana työllisyyskoneena."
Ainutkertaisena esimerkkinä,
Saksassa on avattu ensimmäinen kokonaan automatisoitu ravintola.
Se käyttää automaatteja sekä tilauksiin että maksuihin.
Ruoka tarjoillaan täysin automatisoidun järjestelmän avulla.
Ravintolassa ei ole ainuttakaan tarjoilijaa.
Ei ole epäilystäkään etteikö tätä ideaa
voitaisi käyttää joka ikisessä ruokailupaikassa maailmassa.
Itseasiassa, jos teknologista käytäntöönpanoa ajattelee luovasti yleisessä mielessä
- välillä näkee uutisjuttuja tietyistä erillisistä teknologisista kokonaisuuksista -
jotka tekevät tietynlaisia asioita - jos nämä toteutettaisiin luovasti -
En näe estettä sille etteikö 90% koko palvelutoimialasta voitaisi hävittää huomiseksi.
Ainoa syy jonka vuoksi näin ei ole jo tehty on se, että yhteiskunta kohdistaa huomionsa taaksepäin yhteiskunnallisen kehityksen kohdalla.
Tuodakseni asiaa enemmän esiin
lopetetaan teknologian miettiminen työttömyyden tuojana hetkiseksi
ja aletaan miettimään sitä tuottavuuden näkökulmasta.
Kaikkein mielenkiintoisin näkökohta kaikessa tässä
on se, että mitä enemmän teknologinen työttömyys kasvaa,
sitä enemmän tuottavuus kasvaa.
Kehittyneissa G-7 teollisuusmaissa
työllisyys teollisuudessa on laskenut
mutta tuotanto on kasvanut.
Tässä on kaavio.
Luulen että se on aika perusteellinen.
Rakastan tätä:
"Totuus on että
Yhdysvaltojen teollisuudella menee hyvin joka asiassa, paitsi työllistettyjen ihmisten lukumäärässä."
"Edelleen, muutamat ekonomistit määrittelisivät jokaisen teollisen toimialan hyvä- ja huonovointisuuden
perustuen yksinomaan työllisyyteen."
"Tämän perusteella maatalous on ollut kaikista sairain toimiala jo vuosikymmeniä,
koska työllisyystilanne on heikentynyt."
"Siitä huolimatta maatilojen tuotanto kasvoi dramaattisesti viimeisellä vuosisadalla."
"Teollisuuden terveyttä voisi pikemminkin mitata tuloksesta, tuottavuudesta, kannattavuudesta ja palkoista."
Tämä henkilö kuitekin unohtaa kokonaan yhden yleispätevän asian:
Jos kaikki työntekijät irtisanotaan
he eivät omaa ostovoimaa.
Jos he eivät omaa ostovoimaa
he eivät tue taloutta kulutuksellaan.
Joten, tuolla tasolla ei enää merkitse mitään kuinka tuottavia me olemme.
Kukaan ei enää kykene ostamaan mitään.
Ilmiötä ovat jotkin teoreetikot kutsuneet "kapitalismin ristiriidaksi".
Ei ainoastaan ihmistyövoima ole tarpeetonta
kuluttajat ovat tarpeettomia.
Teknologisen tehokkuuden luoma tuotannon korkea taso
luo suuryrityksille vahvan motivaation tällaisten kehittyneiden välineiden hankkimiselle.
Vaikkakin se on taloudellisessa mielessä itseään tuhoavaa pitemmän päälle.
Toisin sanoen, riippumatta tuottavuuden tasosta
jos ihmisillä ei ole töitä, he eivät pysty ostamaan mitään.
Pelkästään tämä fakta,
että tuottavuus on kääntäen verrannollinen työllisyyteen kaikilla aloilla
pitäisi jo itsessään johdatella haluamaan harkittua muutosta
ihmistyövoimakeskeisyydestä, järjestelmään jossa teknologialle annetaan suurin prioriteetti.
Nykyinen järjestelmä kirjaimellisesti kieltää huipputuotannon
ja maailmassa jossa miljardi näkee nälkää, on se mielestäni erittäin tyrannimaista.
Ja tämä tuo meidät yhteen tämän esityksen perustavalaatuisimmista kohdista:
yhteiskunnan suuntautumiseen.
Pitäisikö yhteiskunnan keskittyä luomaan ja säilyttämään työpaikkoja?
Vai...
Pitäisikö yhteiskunnan keskittyä maksimoimaan tuotantoa ja luomaan yltäkylläisyyttä?
On valittava kumpaan suuntaan mennään.
Emme voi saada molempia.
Valitettavasti, mitä te näette maailmassa tänä päivänä on
(lainaus) "tarkoituksellista tehokkuuden pidättelyä"
jotta vallitseva asiaintila säilyisi.
Sanon tuon uudestaan, koska haluan teidän käyttävän sitä:
Tarkoituksellista tehokkuuden pidättelyä
jota yhteiskuntamme harrastaa.
Työllistämispaineita huomioimatta, pääsyy siihen, ettemme näe teknologiaa käytettävän vapaasti kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin
- sisältäen ruoantuotannon, energian ja materiaalien yltäkylläisyyden -
on se että, taloudellinen järjestelmämme perustuu täysin
niukkuuden ja tehottomuuden säilyttämiselle.
Miksi? Siksi koska se on parhaiten itsensä säilyttävä ja rahallisesti tuottoisin talousmalli.
Jos yritys tekee auton joka kestää 60 vuotta ilman huoltoa ja pysyy ajossa
ilman alituista käyttövoiman latausta
sen myynninjälkeinen tuotto on käytännössä nolla
ja miljardeja dollareita häviäisi ajan myötä nyt tarpeettomalta autohuollon toimialalta.
Tämä voisi tapahtua juuri nyt, uudestaan.
Miksi se ei tapahdu?
Koska rahataloudellinen järjestelmä ei kirjaimellisesti voisi toimia
jos se keskittyisi kohti optimaalista tehokkuutta.
Meidän koko järjestelmämme taloudellisessa mielessä perustuu rajoitukseen.
Niukkuus ja tehottomuus ovat rahan liikuttajia.
Mitä enemmän liikkeellä on tiettyä resurssia sitä vähemmän siitä voit pyytää rahaa.
Mitä enemmän ongelmia on olemassa
sitä enemmän on mahdollisuuksia tehdä rahaa.
Tämä totuus on yhteiskunnallinen sairaus,
koska ihmiset voivat itseasiassa tienata muiden kärsimyksellä ja ympäristön tuholla.
Sitä kutsutaan moraaliseksi uhaksi vakuutuspuolella.
Koko järjestelmä on moraalinen uhka.
Tehokkuus, yltäkylläisyys ja ylläpidettävyys ovat taloudellisen rakennelmamme vihollisia
koska ne ovat käänteisiä jatkuvan kulutuksen vaatimiin mekanismeihin verrattuna.
On oleellista ymmärtää tämä, sillä tarkastellessasi asiaa lähemmin,
alat nähdä
että miljardi ihmistä
jotka näkevät nälkää tällä planeetalla,
loppumattomat köyhien slummit,
ja kaikki kulttuurin kauhuudet jotka johtuvat köyhyydestä ja turmeltuneisuudesta,
ne eivät ole luonnollisia ilmiöitä
jotka johtuisivat jostain ihmisen luontaisesta järjestyksestä tai maapallon riittämättömistä resursseista.
Ne ovat tulosta siitä, että keinotekoinen niukkuus ja tehottomuus
on luotu, ikuistettu ja säilytetty.
Ylimielisyydestä johtuen
tätä niukkuutta ei pidetä yllä ainoastaan kulutustavara- ja palvelualoilla
vaan se ilmenee myös muodoissa jotka vaikuttavat koko yhteiskunnan käyttäytymiseen.
Varmistaen että jopa rahaa itse
on alinomaan saatavilla rajoitetusti.
Kuten kerroin jo Zeitgeist - Addendum:issa, että maailman keskuspankeista lähes jokainen luo rahaa velasta, lainojen kautta.
Nämä lainat tuotetaan koron kanssa,
vaikka vain peruspääoma tuotetaan rahavarantoon,
tämä luo jatkuvan vajeen varantoon.
Velat joita näillä lainoilla luodaan,
toimivat vuorostaan virtuaalisena vankilasellinä tavalliselle kansalaiselle,
pitäen heidät halukkaina tekemään työtä maksaakseen velkansa, asettaen heidät jatkuvaan velvoitteeseen.
Tälle on olemassa sana:
Sitä kutsutaan "Orjuudeksi".
Velkaorjuus.
Raha ei ole todellista.
Korko ei ole todellista.
Velka ei ole todellista.
Koko juttu on illuusio.
Koko maailma on nykyään juuttunut illuusioon, että ei ole olemassa tarpeeksi rahaa
tehdä sitä ja tätä.
98% maailman valtioista on velkaa toisille valtioille tai pankeille.
Vuonna 2009 varmistettiin että maailma on lamassa
mikä käytännössä tarkoittaa massiivista rahavajetta.
Toisin sanoen, koko maailma on jotenkin vailla rahaa.
Olenko ainoa joka näkee tämän uskomattomana?
Tämä typeryys ei ole vain uskomatonta; se on tappavaa.
Markkinat ja taloudellinen järjestelmä sellaisena kun me sen tunnemme
ovat täysin vastakkaisessa asemassa huipputehokkaaseen kehitykseen nähden vain sen vuoksi, että vallitsevan järjestelmän liikevoittoa voitaisiin ylläpitää.
Mitä on huipputehokkuus?
Korkein teknologisen tehokkuuden aste jonka tiedämme tällä hetkellä.
Ei siis korkein tehokkuuden aste johon meillä on varaa,
vaan korkein tehokkuuden aste joka on itseasiassa mahdollinen.
Kysymys ei ole ikinä ollut: "Onko meillä siihen rahaa?"
Kysymys on aina ollut:
"Onko meillä sen toteuttamiseen resursseja ja teknistä ymmärrystä?"
Se on kaikki millä on ikinä ollut merkitystä.
Tarkastellessamme kokonaisuutta on helppo huomata miksi ihmiset näkevät vaikeana
olettaa että teknologia voi tarjota yltäkylläisyyttä ja huipputehokkuutta.
Heidän elämässään on hyvin vähän sellaista mikä näyttäisi tämän toteen käytännössä.
Kaikki heidän ympärillään vahvistaa käsitystä siitä että niukkuus on luonnollinen ilmiö.
Miksi? Koska voitontavoittelu eri toimialoilla rajoittaa aina luonnollisesti suunnittelun laatua pitääkseen rahatalouden pystyssä.
Jos yritys haluaa olla kilpailukykyinen markkinoilla, heidän on löydettävä tasapaino laadun ja kustannusten välillä.
Tämä tehdään poikkeuksetta rajoittaen laatua.
On mahdotonta yritykselle tuottaa tuotteita täydellä tehokkuudella
pelin sääntöjen vuoksi.
Se olisi liian kallista.
Tämä on yksi syy siihen, miksi yhteiskunnassamme on niin paljon epäterveellistä ruokaa ja rihkamatavaraa.
Kun tarkastellaan suurinta osaa yhteiskunnan väestöstä tänä päivänä,
alinta keskiluokkaa ja siitä alaspäin,
huomataan että yritysten täytyy rajoittaa tuotannon kustannuksia kohdatakseen
vallitsevan väestönosan maksukapasiteetin.
Asun Brooklynnissä, New Yorkissa, alueella joka on hyvin köyhä.
Kuuden korttelin säteellä asunnostani
on viisi näitä 99-sentin kauppoja.
Nämä kaupat myyvät tuotteita joita on tuotettu halvimmista mahdollisista materiaaleista ja alhaisimmalla tehokkuudella
jolla kykenee tuottamaan.
Se on roskaa!
Tavaraa jota ei olisi alun perinkään pitänyt edes tehdä.
Miksi se on siellä?
Koska ihmisillä ei ole varaa muuhun.
Miksi heillä ei ole varaa muuhun? Koska markkinatalous myös tuottaa
ja kasvattaa luokkaeroja ja köyhiä on oltava olemassa jotta rikkaita voisi myös olla olemassa.
Sen vuoksi tuotteiden tehokkuus tänä päivänä on keinotekoinen ja suoraan verrannollinen kohdennetun asiakaskunnan ostovoimaan nähden.
Siispä, yleisesti ottaen, ihmisen käsitys laadusta on monesti yhtä korkea kuin hänen sosioekonominen asemansa.
Tuotteiden taso on kerrostunut,
samaan tyyliin yhteiskuntaluokkien kanssa.
Tästä seuraa kauhistuttavaa määrää resurssien tuhlausta.
Nimittäin, maailmassa joka väittää huolestuvansa yhä enemmän ja enemmän ympäristöllisistä asioista,
resurssivarannoista, ihmisistä johtuvista ilmakehän muutoksista ja saasteista,
näen kiinnostavana sen, että kukaan ei keskustele johdonmukaisimmasta ekologian tuhoamisesta
ja pisimpään jatkuneesta luonnonvarojen tuhlauksesta mitä on ollut olemassa:
Voiton tavoittelusta.
Kapitalismi pohjautuu vapaaseen voitontavoitteluun, keinolla millä hyvänsä.
Tulin taksilla tänne ja ajaja kertoi hyvän kommentin, hän kuvaili
jotakin liittyen tekemiinsä liiketoimiin.
Hän sanoi: "Niin, bisneksessä ei ole kavereita."
Ja hän on oikeassa. Aion käyttää tuota itsekin.
Kapitalismi pohjautuu kokonaan vapaaseen voitontavoitteluun millä keinolla tahansa.
Se on pelistrategia eikä mitään muuta.
Se välinpitämättömyys minkä tämä mahdollistaa
keskeisenä periaatteenaan, itsekkyytenä, on perustavanlaatuista.
Vaikkakin tästä on monta näkökulmaa, pysyttäköön käsillä olevassa:
Tahallinen ala-arvoisten tuotteiden valmistus.
Ajatelkaapa sitä: Se on ympäristöllisesti niin epäloogista kuin voi olla.
Ei ole mitään syytä luoda tuotetta joka on tarkoituksellisesti huono tehokkuuden kannalta.
Tämä yksinkertaisesti tarkoittaa nopeampaa hajoamista,
nopeampaa vanhentumista,
enemmän vastaavia tuotteita ja monta kertaa enemmän jätettä kuin olisi tarpeen
verrattuna siihen, että tarkoituksena olisi yksinkertaisesti optimoida tuotteita viimeisimmän teknologisen tietoisuuden mukaan.
Ja tämä johtaa meidät viimeiseen aiheeseemme tässä osiossa: markkinamytologia.
Tähän asti olemme keskustelleet
järjestelmän rakenteellisesta toimintaperiaatteesta - hieman -
osoittaen sen sisäänrakennettuja ristiriitoja ja ongelmia.
Tästä lähtien tieteen ja teknologian ylivoimaisen kehityksen vuoksi rahallinen järjestelmä
voidaan käsittää rakenteellisesti vanhentuneeksi,
toimien vain lamaannuttavana esteenä yhteiskunnalliselle kehitykselle.
Sekä tuhoten luottamuksen: ihmisten luottamuksen.
Ja ympäristö, se on itsessään jo täysin oma aiheensa.
Valitettavasti, yhteiskunnan markkinaopin ehdollistaminen on luonut mentaliteetin
joka sokeasti tukee yhteiskunnallista uskonkappaletta
riippumatta siitä mitä olemme kohdanneet.
Tämän identiteetin suhteet ovat yksinkertaisesti liian voimakkaita ja monella tapaa se on kuin uskonto.
Markkinajärjestelmä-uskon poistaminen on kuin poistaisi uskon Jumalaan, se haastaa ymmärryksen siitä keitä he ovat.
Kun olet pieni lapsi, kuten tiedät, vedät äitiäsi housunlahkeesta, haluat karkkia
ja hän saattaa sanoa: "Ei, meillä ei ole varaa siihen".
Kuten huomaat, se on suoraa markkinajärjestelmän ehdollistamista
elämän alkuvaiheista lähtien, koska selvästi vanhempasi kamppailevat aina jossain määrin.
Joten tämä epäilemättä sisäänrakennetaan mieleesi.
Puhumattakaan heistä, jotka ovat onnistuneet pystyneet haalimaan paljon omaisuutta.
Huomaat, että ihmiset jotka ovat erittäin rikkaita ovat suurimmaksi osaksi taipuvaisia sanomaan, että järjestelmä on mahtava.
Se on vain luonnollista käyttäytymismallin vahvistamista.
No niin, kolme hallitsevinta psykologista ehdollistamista joista haluan keskustella, ovat käsitys omaisuudesta, kannustimesta
ja mielleyhtymä valinnan vapaudesta.
Aloitetaan omaisuudesta:
Kapitalistinen talousjärjestelmä perustuu ideaan omaisuuden vaihdosta
markkinoilla; jopa työpanoksesi on eräänlaista omaisuutta.
Maailma jonka tunnemme on niin sidottu ostamisen ja myymisen prosessiin, että suurin osa meistä ei osaa edes kuvitella toisenlaista toimintatapaa.
Omaisuuteen liitetään usein myös niinsanotut oikeudet.
Käytämme oikeusjärjestelmää suojataksemme omaisuuttamme
ja mikäli joku sekaantuu siihen mikä on minun,
heidän vapautensa voidaan mahdollisesti viedä pois.
Itse asiassa, on olemassa kokonainen toimiala joka kertoo
mikä on parasta omaisuutta omistaa.
Sitä kutsutaan mainonnaksi, tietenkin.
Kaiken tämän omaisuuskeskeisyyden keskellä, hyvin harva kysyy:
"Miksi meillä ylipäätään on omaisuutta?"
Vastaus on yksinkertainen: niukkuus.
Omaisuus on tulosta niukkuudesta.
Mitä kauemmas menemme ajassa taaksepäin, sitä vaikeampaa ja aikaa vievempää työkalujen valmistus ja resurssien hankinta ihmisille oli.
He vuorostaan suojelivat sitä koska sillä oli valtava arvo suhteessa tehtyyn työmäärään sekä siihen mahdollisesti liittyvään niukkuuteen.
Ihmiset vaativat omistajuutta
koska se on laillinen suojelun muoto.
Omaisuus ei ole Amerikkalainen, vapaan kaupan, eikä kapitalistinen idea.
Se on muinainen henkinen näkökulma, joka syntyi sukupolvia koetelleesta niukkuudesta.
Jos niukuutta ei olisi
perusteet omaisuuden omistamiseen eivät enää olisi oleellisia.
Siirtykäämme nyt ideaan kannustimesta.
Kuten teoria kuuluu, tarve liikevoittoon
antaa henkilölle tai organisaatiolle motivaation kehittää uusia ideoita tai tuotteita jotka myisivät markkinoilla.
Toisin sanoen, oletus on että jos teknologia korvaa ihmiset työssä
luoden runsautta, ihmisillä ei ole motivaatiota tehdä mitään yhteiskunnallisesti hyödyllistä.
"Ei rahallista kannustinta, ei kehitystä" on vaalittu käsitys.
Tässä olettamuksessa on kaksi räikeää väittämää:
Ensimmäisen mukaan se perustuu täysin vallitseviin arvoihin.
Ja arvot perustuvat miltei täysin kulttuuriin.
Nikola Tesla, Louis Pasteur, Charles Darwin ja Wrightin veljekset,
Albert Einstein ja Isaac Newton eivät tehneet yhteiskunnallisesti merkittäviä töitään perustuen materiaalisen omahyväisyyden tavoitteluun.
Kävelikö Martin Luther King alas katua Alabaman Birminghamissa
samaanaikaan kun joukko rasisteja heitteli kiviä hänen päällensä, siksi että hän oli matkalla lunastamaan shekkiä?
Mikäli kannustinmotivaation teoria pitäisi paikkansa,
ei maailmassa olisi juuri lainkaan vapaaehtoistyöläisiä.
Hämmästyttävää kyllä, vuoden 1992 kyselyssä huomattiin että yli 50%
aikuisista Amerikkalaisista tekivät vapaaehtoistyötä ilman palkkaa
yhteiskunnan hyväksi keskimäärin 4,2 tuntia viikossa, eli yhteensä 20,5 miljardia tuntia vuodessa.
Tämä on aika uskomatonta, etenkin kun on puutetta
sosiaalista pääomasta USA:n kaltaisessa paikassa, joka on, kuten kaikki tietävät, maailman mahtavin vapaan markkinatalouden valtio.
Tämä ideologia on todella syvään juurtunut, joten näen kyseisen vapaaehtoistyön aika ihmeellisenä.
Jopa itsekkyyden sairaus, jonka rahatalous on luonut
- vieläpä tämän sairauden keskellä -
ihmiset silti ponnistelevat auttaakseen toisiaan
ja antavat panoksensa yhteisölle ilman palkkiota.
Mikä on vielä ihmeellisempää on se, että köyhät ja keskiluokkaiset
ovat todennäköisemmin vapaaehtoisia kuin varakkaat.
Ajatelkaapa. Nämä ovat ihmisiä joilla on vähiten rahaa.
Joten, se saa sinut ymmärtämään kulttuuria ja psykologisia vivahteita jotka ovat luotuja:
mitä enemmän rahaa saat, sitä sairaammaksi saatat tulla.
Tämä on kiintoisa ilmiö.
Toinen asia pohdittavaksi on että vaikkakin on totta,
että käytännölliset keksinnöt ja menetelmät syntyvät oman edun kannustimesta,
kuitenkin aikomuksella noiden luomusten takana
ei ole mitään tekemistä ihmisten tai yhteiskunnallisen huolen kanssa.
Koska kannustin ei ole parantaa ihmiskuntaa, vaan tehdä rahaa.
Tässä on valtava katkos
ja kuten olemme osoittaneet kauttaaltaan, että keinot joilla rahaa saadaan järjestelmässämme
ovat yhteiskunnan kehityksen perusteita vastaan, koska ne perustuvat tarkoitukselliseen tehokkuuden pidättelyyn.
Niin ja sivunmennen sanoen, en ole edes puhunut perinteisestä korruptiosta jota me näemme tapahtuvan päivittäin
ja joka perustuu ja johtuu palkkatulon kannustimesta joka leviää kuin tappava syöpä
välinpitämättömässä itsekkyydessä.
Alkaen tuotannon epärehellisyydestä, murhista, petoksista ja varkauksista, orjatyövoimasta, ulkoistuksesta, monopoleista, tarpeettomasta jätteestä,
ympäristön hyväksikäytöstä, laittomasta verotuksesta,
institutionaalisiin varkauksiin, yhteiskunnalliseen välinpitämättömyyteen, tyrkyttäen psykologisia vääristymiä tai mainontaa, ja tietenkin sairainta rahallista kannustinta,
- alituisesti luotua, sotaa!
Tämä on todellisuus rahallisesta kannustimesta.
Ja viimeinen myytti, tällä kertaa:
Valinnan vapaus.
Vapaa markkinatalous on hyvin houkutteleva
useimmille ihmisille, koska sillä näyttäisi olevan loputtomat mahdollisuudet
ja että heillä, yksilöillä, on rajattomasti valintoja.
Ihmiset todistavat valtavaa tavaran määrän kerrostumista
sekä palveluita, joita media ja mainokset tyrkyttävät ja kuvittelevat että koska
vaihtoehto on olemassa käsiteellisesti, sillä on jotakin tekemistä yksilön valinnanvapauden kanssa.
He voivat kävellä kauppaan ja valita 25 pesuaineen ja 75 erilaisten sokerihuurrettujen murojen väliltä,
ja he ovat sokeita sille faktalle että heidän elämäänsä hoidetaan kahden poliittisen puolueen toimesta.
He eivät kiinnitä huomiota siihen tosiseikkaan että 1% väestöstä omistaa 40% maailman vauraudesta
ja täten 99% maailman ihmisistä ei koskaan saavuta tuota ylellisyyttä.
Tarkemmin sanottuna, kaikki vaikuttavat olevan tietämättömiä todellisuudesta
että lähes elämäsi jokaisena päivänä
olet alistettu selviytymisen tai kuoleman kamppailuun, jota käyttää hyväkseen
yksityinen diktatuuri,
jossa suurinta osaa sinun päätöksistäsi kontrolloidaan ylemmältä, teennäisesti luodulta,
hierarkkisella tasolta - seuraavaksi korkeammalta hierarkkiselta tasolta.
Minusta on uskomatonta, että kun puhut ekonomille, hän sanoo että "no, ihmisillä on mahdollisuus valita missä työskentelevät".
He voivat ainoastaan valita missä työskentelevät tiettyjen rajoituksien sisällä,
jotka perustuvat esimerkiksi heidän koulutukseensa, jos ymmärrät.
Ja tietysti, liiketoiminnassa on valtava määrä eriasteisia "ystäviä".
Heidän äärimmäinen fantasiansa on, että kuka tahansa voisi olla Yhdysvaltojen presidentti.
Tätä ajatusta on pidetty yllä: Ihan kuin olisi olemassa ryhmiä jotka pitävät yllä ja myyvät elitismiä.
Elitismi toimii samalla tavalla yritysmaailmassa.
Olet täysin rajoitettu. Sinulla ei ole vapautta koska sinut pakotetaan työskentelemään.
Ja minua ihmetyttää... kuulen tämän väitteen monelta huippuekonomilta.
He sanovat että "Sinulla on valinnanvapaus. Voit valita missä työskentelet."
Todellisuudessa et voi.
Kun valmistut korkeakoulusta, siellä on ilmoitustaulu työpaikoista. Voit löytää oman paikkasi.
Ja se on siinä. Se on sinun valinnanvapautesi. Se on valmiiksi määritelty valinta.
Niinpä kysyn sinulta: mistä vapauksista me oikein puhumme?
Olet vain yhtä vapaa kun ostovoimasi antaa sinun olla.
Ja tilastot ovat todistaneet että siihen sosioekonomiseen luokkaan mihin olet syntynyt
jäät luultavasti loppuelämäksesi.
Jos olet köyhä syntyessäsi, tulet todennäköisesti pysymään köyhänä. Miksi?
Koska todennäköisyydet ovat sinua vastaan.
Jos olet rikas, pysyt todennäköisesti rikkaana.
Miksi? Koska todennäköisyydet ovat sinun puolellasi. Tämä on järjestelmän luonne.
Esimerkiksi, jos sinulla on miljoona dollaria ja talletat ne korkeakorkoiselle tilille, 5% korolla,
tulet ansaitsemaan 50 000 dollaria vuodessa vain sen talletuksen ansiosta.
Teet rahaa rahasta itsestään.
Paperia luodaan paperin päälle. Ei sen enempää. Ei mitään keksintöä. Ei mitään myötävaikutusta yhteiskunnalle. Ei mitään.
Pitäen edellinen mielessä, jos olet keskiluokkaa alempana
rahavarantosi ovat hyvin rajalliset ja tarvitset lainaa asunnon ostoon tai sinun täytyy käyttää luottokortteja.
Silloin maksat korkoa, jonka pankki käyttää teoriassa maksaakseen tuolle miljoonan dollarin
tallettajalle sen 5 % koron.
Tämä asetelma ei ole vain äärimmäisen vastenmielinen
koska korkoa hyväksikäytetään: "varasta köyhiltä ja anna rikkaille",
vaan se myös ylläpitää luokkarakenteista yhdyskuntarakennetta:
pitäen alaluokat köyhinä, jatkuvan velan ja hyväksikäytön kohteina,
ja pitäen samalla yläluokat rikkaina
yksinkertaisesti sillä keinolla, että ylimääräisellä rahalla saa aina lisää rahaa.
Pelkkä idea siitä, että voit ottaa rahaa
ja tehdä siitä lisää rahaa
on kerrassaan huvittavaa.
... ja korruptoitunutta.
Niin ikään,
ei pitäisi olla yllätys, että maailmaa pyörittävät kartellit ja valtioiden juonittelut.
Kilpailu perustuu ainoastaan tämän pelin strategioihin, ja kuten olemme todenneet,
toisinsanoen: kilpailu ruokkii turmeltumista.
Toinen ekonomisteille tyypillinen lause on:
"Vapaakauppa oli mahtavaa, mutta jotain tapahtui ja nyt meillä on monopoleja ja kartelleja."
Ei. Monopoli on onnistumisen viimeinen aste kilpailullisessa ympäristössä.
On uskomatonta, miten ihmiset eivät ymmärrä tätä.
Ei ole väliä kuinka paljon tuotannon lainsäädännöstä väännetään. Se tulee aina nousemaan esiin.
Ja vieläkin voimakkaammin: Suuyritysten harrastama valtava hallitusten lobbaus on myös väistämätöntä.
Markkinastrategian luontainen kehityskulku on saada hallitus puolellesi.
Todellisuudessa taloudellinen järjestelmämme taipuu vuosi vuodelta lähemmäs erästä toista järjestelmää -
Fasismia. Tarkemmin sanottuna "käänteistä fasismia".
Tämä on tila, jossa yritykset kontrolloivat peitellysti valtioiden toimintaa.
Ja siihen järjestelmämme väistämättä johtaa.
Joten, jos ajan kuluessa katselet taaksepäin, tuntuu kuin asiat pahenisivat vain jatkuvasti.
Ja ne pahenevat.
Ja tämä johtaa minut osaan 2.:
Kulttuurin ja luontaisen yhteisöllisyyden paine.
Kuljemme nyt hieman kiertotietä.
Toivon että jos teille heräsi kysymyksia ensimmäisestä osiosta, pitäkää ne mielessä, palaamme niihin kohta.
Tässä osiossa keskitymme sellaisiin aiheisiin, kuten
fyysisiin ja sosiaalisiin olemuksiimme.
Tämä on erittäin olennaista minulle ja kuten myös koko argumenttimme kannalta - ikävä kyllä suurin osa ei mieti tätä aihetta ollenkaan.
Jos haluamme luoda reittejä yhteiskunnalliseen muutokseen
meillä täytyy olla myös selvä ymmärrys ehdollistumisesta,
biologiastamme ja suhteestamme ympäristöön.
Kuten aikaisemmin totesin,
jos haluamme kohti yhteiskunnallista muutosta, tärkein taistelu on ylittää perinteiset ideologiat,
yleistykset ja dogmat, jotka ovat kuin kiveen hakattuja nykyisessä kulttuurissamme.
Yksi näistä harhoista, joka johdonmukaisesti nousee esiin,
joka on se päätelmä,
että ihminen on kankea, pysyvä luonne, jonka tietyt käytöstavat ovat muuttumattomia.
Siksi tämän logiikan mukaan yhteiskunnalliset rakenteet ovat lukkiutuneet tiettyyn kaavaan
jota ei voi muuttaa ihmislajin luonteen vuoksi.
Jotta voisimme vastata tähän väitteeseen, meidän täytyy ensin tarkastella itse kulttuurin seuraamuksia.
Sana "kulttuuri" sosiaalisessa yhteydessä tarkoittaa joukkoa yhteisiä ominaisuuksia, arvoja, tavoitteita ja tapoja,
jotka luonnehtivat instituutiota, organisaatiota tai ryhmää.
Kaikkein ilmeisin, mutta myös yleensä huomiotta jäävä esimerkki kultuurin toimintaperiaatteesta
on se tosiasia että olemme todistetusti ympäröivän yhteiskuntamme muokkaamia.
Käyttämäsi kieli, pelistrategiat joita käytät selviytyäksesi,
käsitys kauneudesta jota himoat,
tutut kuviot ja perinteet joita jatkat ikuisuuksiin,
sekä vankasti noudatettu teologia: uskomukset, urbaanilegendat jotka määrittelevät laajimmat näkökulmasi ovat kaikki esimerkkejä
ominaisuuksista jotka olet voinut omaksua, sattumanvaraisesti, kultuurista johon olet syntynyt.
Tosiasiassa, jos kaivat syvemmältä,
huomaat että ei ole oikeastaan olemassa mitään mitä me kognitiivisesti ajattelemme ja uskomme
jota ei ole ensin esitetty meille jossain muodossa ympäristöstämme.
Loukattu mies joka ottaa esiin aseen ja ampuu jonkun
on jossain vaiheessa elämässään, oppinut mikä ase on,
miten se laukaistaan sekä mikä hänen mielestään on loukkaavaa alunperin.
Jokainen sana jonka sanoin on opittu tavalla tai toisella.
Jokainen käsite jota kerrotaan eteenpäin on kollektiivista kokemusten kertymistä.
Kiinalainen lapsi jota kasvatetaan syntymästä asti brittiläisessä perheessä Englannissa,
tulee kehittämään Brittiläisen kulttuurin kielen, murteen, tavat, perinteet sekä korostuksen.
On sanomattakin selvää kuinka syvä vaikutus ympäristöllä on käyttäytymiseen.
Mutta tämä on vain osa yhtälöä, koska olemme selvästikkin biologisesti määriteltyjä. Mutta millaisiksi?
Ei auta vaikka käyttäisin määrättömästi aikaa yrittäen ehdollistaa kissan puhumaan englantia, se ei yksinkertaisesti pysty siihen.
Johtuen yksinkertaisesti rajoituksista, jotka johtuvat evoluution tuottamasta biologisesta tilasta.
Nämä rajoitukset ovat perimmillään geenien määrittelemiä.
Geenit ovat melko tuore löytö ja on spekuloitu paljon geenien sisältämästä tiedon kirjosta.
Merkityksellisyyden kirjo löytyy geeneistä.
Kiistanalaisimmat aiheet ovat käyttäytymisbiologian tutkimuksen piirissä.
Tämä ala on omistautunut ymmärtämään miten geenit vaikuttavat käytökseen.
Idea, että eri perimä aiheuttaa mahdollisesti erilaista käytöstä tuli suosituksi 1800-luvulla.
Yksi ensimmäisistä teorioista jolle etsittiin todisteita oli,
että ihmisen poikkeava käytös, kuten rikollisuus, voitaisiin selittää hänen geeneillään.
Vanha rikollisuusgeeni-idea.
Valitettavasti jopa rotuhygienisia operaatioita sterilisaation muodossa
tapahtui monia vuosia sitten, kun yritettiin poistaa yhteiskunnasta
"rikollisia, idiootteja, vähämielisiä ja raiskaajia".
Seurauksena tästä ideasta on, että tiettyjä ihmisiä luonnollisesti kutsutaan "huonoiksi ihmisiksi" heidän perintötekijöidensä takia.
Kuulemme tätä retoriikkaa kaikkialla, sanotaan "hänellä on pahaa verta",
tai "hän on vain paha ihminen".
Sivuhuomautuksena; minusta on kiehtovaa että tämä yksinkertainen sosiaalinen vetäytyminen jolla yritetään selittää ihmisen käyttäytymistä,
esiintyy kokonaisuudessaan primitiiivisessä ja taikauskoisessa kaksijakoisuudessa jota lähestulkoon jokainen vakiintunut uskonto esittää.
Hyvä ja Paha.
Geeni tässä tapauksessa on korvannut saatanallisen riivaajan, joka muinaisaikoina riivasi ihmisen
ja siksi hän ei voinut hallita pahoja tekojaan.
Toisin sanoin, he ovat perintötekijöidensä orjia.
Tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei asia todellisuudessa ole näin.
Geenit ovat DNA:n pätkiä, jotka tuottavat proteiineja
jotka tietenkin ovat elintärkeitä aivojen, hermoston ja koko kehon toiminnalle.
Ne eivät kuitenkaan johda automaattisesti tiettyihin tuloksiin.
Ne eivät aiheuta käytöstä, ajatuksen todellisessa merkityksessä.
Stanfordin yliopiston biologian ja neurologian professorin,
ja myös tunnetun ihmistutkijan tohtori Robert Sapolskyn sanoin:
"Geenit edustavat harvoin väistämättömyyttä etenkin kun kyseessä ovat ihmiset, järkikäyttäytyjät.
Geenit edustavat alttiutta, taipumusta sekä tarkoitusperiä."
Kuten on havaittu, määrittelevin tekijä geneettisissä taipumuksissa, etenkin käytöksen alueella
on ympäristö, jossa organismi sijaitsee.
Esimerkiksi, tuore tutkimus on paljastanut että masennusgeeni voi olla olemassa.
Kuitenkin, vaikka sinulla olisi tämä geeni, se ei tarkoita että sinusta tulee masentunut.
Tarvitaan jokin dramaattinen ympäristöllinen stressitekijä, jotta tämä geneettinen reaktio aktivoituisi,
kuten läheisen yllättävä kuolema tai jotain muuta todella vakavaa.
Toisin sanoin, ympäristö laukaisee tapahtuman jos siihen on geenien kautta alttius.
Vaikka sinulla on geneettinen tautialttius, se ei tarkoita että sairastut siihen tautiin.
Tuoli jossa on yksi jalka poikki ei ole vaarallinen, jos et koskaan istu siihen.
Variaationa tästä, on mielenkiintoista tietää kuinka ympäristö...
vaikuttaa jopa laajoihin fysiologisiin ominaisuuksiin.
Tämä on alue jota on perinteisesti pidetty geneettisenä tekijänä luonto vs. kasvatus keskustelussa.
Eräs tutkimus tehtiin joitakin vuosia sitten Miamin lääketieeteellisessä koulussa
keskos-osastolla olevilla keskosilla.
Jossa yksinkertaisesti päätettiin koskettaa vain osaa vauvoista
pari kertaa päivässä ja osaa ei kosketettu lainkaan.
Kaikki syöttötoiminnot olivat samat, kuten myös muutkin toiminnot.
Osoittautui, että vauvat joita kosketettiin kasvoivat 50% nopeammin ja olivat huomattavasti terveempiä.
Heidät kotiutettiin sairaalasta viikkoa aikaisemmin.
Kuukausia myöhemmin vertailussa nämä lapset olivat terveempiä sekä ketterämpiä kuin ne joita ei kosketettu. Uskomatonta.
Se on uskomaton havainto monella tasolla, koska se osoittaa että,
geneettisen kasvuhormonin vapautumiseen
voidaan vaikuttaa merkittävästi yksinkertaisella ja pienellä ympäristötekijällä.
Lisäksi, ympäristö ei vain laukaise geneettisiä taipumuksia tai vaikuta niiden laajuuteen,
ympäristö voi myös syrjäyttää ne jossain määrin.
Muutama vuosi sitten Princetonin yliopistossa tehtiin tutkimus,
jossa tutkijat onnistuivat geenimanipuloimaan hiiriä
poistaen tärkeän geenin aivojen välittäjäainejärjestelmästä joka kohdentuu oppimiseen ja muistiin.
Tuloksena hiiret olivat huonoja muistiin ja oppimiseen liittyvissä tehtävissä.
Niillä oli ongelmia yksinkertaisten objektien tunnistamisessa, niiden hajuaisti oli huono,
eivätkä ne kyenneet oppimaan asioita jotka olivat normaaleja muille hiirille.
Kun niiden ongelmat oli todennettu
tutkijat asettivat tajunnallisesti kehittymättömät hiiret aikuisina
rikkaaseen ja stimuloivaan ympäristöön.
Ajan myötä havaittiin, että
monet geenimanipuloinnilla luodut oppimisvaikeudet katosivat
yksinkertaisesti asettamalla hiiret älykkyyttä vaalivaan ympäristöön.
Toisin sanoen, kokeella saatiin uudelleen aikaan neurologiset polut joita ei pitänyt olla.
Tämä on jälleen vahva todiste ympäristön voimasta kun tutkitaan sen vaikutusta aivoihin ja siten käyttäytymiseen.
Ympäristömme muokkaa ja muotoilee meitä jatkuvasti
ja sillä on erittäin suora vaikutus geeneihimme.
Geeneihimme ja siihen mikä saattaa olla meille luontaista.
Tämä on erittäin tärkeää.
Syy tämän esilletuomiseen on se, että haluan kertoa, että
ympäristömme on todistettavasti
ratkaisevin yksittäinen tekijä joka määrittelee käyttäytymistämme.
Ympäristötekijät säätelevät monella tavalla perintötekijöitä.
Monellakin tasolla, lähtien käyttäytymisestä psykologiaan asti, pyydän anteeksi, fysiologiaan asti...
...psykologia itsestäänselvyytenä, mutta fysiologiaan asti ja vielä terveyteen.
Seurauksena on väärin ajatella että ihminen on biologiansa orja.
Varsinkin kun kyseeseen tulevat hänen tekonsa.
Tämä on voimakas myytti, joka on kumottava ja romutettava.
Koska kun käsitämme ympäristön tärkeyden
tulemme olemaan paljon halukkaampia muuttamaan sitä, se on syy miksi puhun tästä.
Erillisinä nämä asiat saattavat näyttää abstrakteilta, mutta
meidän on opittava että biologisesti, olemme niinsanotusti vain yhtä olennaisia,
kuin ympäristö joka kanssa olemme biologisesti vuorovaikutuksessa.
Joka tapauksessa, viimeisenä huomioon otettavana esimerkkinä,
joka minun näkökulmastani tiivistää ympäristöllisen kulttuurin ylivoimaisen vallan ja merkityksen jolle altistumme,
tarkastelkaamme villiintyneiden lasten edesottamuksia.
Villiintynyt lapsi on ihmislapsi joka on elänyt eristettynä ihmiskontaktista hyvin nuoresta iästä lähtien.
Eristetty yhteiskunnasta, tai ihmisyhteiskunnasta.
Historiallisia esimerkkejä on lapsista joiden vanhemmat ovat lukinnet nämä huoneisiin vuosiksi,
lapsiin joita on hylätty luontoon ja ovat niin sanotusti eläinten kasvattamia.
Tämä on Genie. Hänet löydettiin vuonna 1970.
Hän oli ollut lukittuna yhteen huoneeseen melkein yksin kymmenen vuotta.
Hän oli 13-vuotias kun hänet löydettiin,
hän hädin tuskin ymmärsi kieltä, osasi vain muutamia sanoja.
Hän oli 137 cm pitkä...
eikä pystynyt tarkentamaan silmillään yli neljään metriin -
ja käveli heikossa, kyyryisessä ryhdissä.
Eikä hän osannut pureskella kiinteää ruokaa.
Pelastettuaan tytön psykologit ja tieteilijät rupesivat kuntouttamaan Genietä,
luoden hänelle hoivallisen ympäristön.
Tyttö alkoi nopeasti päästä yli useista kehittyneistä ongelmistaan joita hänellä oli ollut,
mutta johtuen vakavista henkisistä arvistaan ja siitä mitä hän oli kestänyt,
jotain hyvin erityistä ilmeni, jolla on erityisen olennainen merkitys tässä esimerkissä, jonka yritän tehdä,
ja se oli, että hän ei voinut oppia kieltä.
Vaikka ihmisellä on geneettinen taipumus kielten oppimiseen ja käyttämiseen,
tämän kaltaisissa tapauksissa huomataan, että
jos ympäristö ei kannusta kehittämään kielellisiä taipumuksia tiettyyn ikään mennessä,
niin kielitaitoa ei muodostu.
Kehitys vaatii ympäristön tarjoamia virikkeitä.
Vaikka alan ehkä toistaa itseäni, mainittu asia on hyvin tärkeää muistaa.
Tämä nuori tyttö pelastettiin tämän vuoden toukokuussa Venäjällä.
Hänet oli lukittu moneksi vuodeksi huoneeseen kissojen ja koirien kanssa,
mikä sai hänet käyttäytymään eläimen lailla.
Hän ei osannut puhua, hän lipoi ruokansa ja joi kieltään käyttäen ja käveli neljällä raajalla.
Hän oli viiden vanha löydettäessä,
mutta hänen fyysinen kokonsa oli vain kaksivuotiaan tasolla.
Tämä on kiehtovaa, vaikka tilanne onkin kauhistuttava.
On fakta, että villilapset voivat oppia ja matkia asioita ympäristöstään,
jotka vaikuttavat meistä täysin epäinhimillisiltä.
Tämän tytön nimi on Oxana Malaya.
Myös hänet oli laiminlyöty niin pahasti, että hän vietti suurimman osan lapsuudestaan
- 3-vuotiaasta 8,5-vuotiaaksi -
eläen koirien kanssa perheen talon takana.
Hän jopa nukkui kennelissä koirien kanssa 5 vuotta
ja pelastuttuaan hän oli omaksunut erittäin koiramaisen käytösmallin.
Hän haukkui ja hänen haju- ja kuuloaistinsa olivat keskimääräistä paremmat.
Hän söi raakaa lihaa, käveli neljällä raajalla eikä osannut mitään kieltä.
Tämän kaltaisten sosiologisten esimerkkien valossa tulisi todella ottaa askel taaksepäin
ja kyseenalaistaa vähäisin yhteinen nimittäjä niin sanotulle "ihmisluonteelle".
Siltikään ei käy kieltäminen, että ihmisillä on tietyllä tavalla jonkinlainen "verkoitus" aivoissaan.
Fakta on kuitenkin, että olemme ilmiselvästi erittäin taipuvaisia
omaksumaan ympäristömme tapoja etenkin nuorella iällä.
Olemme hyvin paljolti muovattavissa.
Kuten tutkimukset ovat osoittaneet, kehitymme sen perusteella, mikä on ylläpidettyä ja vahvistettua
sosiaalisessa ympäristössämme jossa elämme.
Jos ihmisten tunnetut ominaisuudet, kuten
pystyssä kävely, kielten oppiminen jne.
eivät aktivoidu ja vahvistu ympäristön vaikutuksesta,
ne eivät kehity välttämättä lainkaan.
Täten jälleen, me ihmiset olemme erittäin muokkautuvia organismeja.
Henkilön psyykkinen terveys ja käyttäytymiset
seuraavat todellakin ympäristön laatua,
kulttuurin ja ympäristön vaikututteille altistumisen kautta.
On erittäin tärkeää ymmärtää tämä yhteiskunnallisella tasolla sekä muovata järjestelmää tämän ymmärryksen pohjalta.
Tämä on päivänselvää nykyajan maailmassa
kun tutkitaan järjestelmää ja ympäristöä jossa elämme.
Ja tämä on luennon pääpointti.
Me niin sanotut yksilöt olemme liikkuvia elämänkokemustemme summia.
Me olemme käveleviä ilmentymiä ja muovautumia
ympäristöistämme, joiden läpi olemme matkanneet tähän hetkeen mennessä.
Ja mitä tulee selviytymiseen,
vain ne käyttäytymisen mallit joista on ollut hyötyä meidän ympäristössämme,
kehittyvät ja muodostuvat vallitseviksi.
Kun ymmärrät tämän, korruptoitunut maailma ympärilläsi tuntuu itsestäänselvältä.
Ihmiset eivät ole luontaisesti ahneita, kilpailevia tai korruptoituneita.
Se on meidän yhteiskuntajärjestelmämme,se on ymäristömme, joka luo meidät.
Aivan kuten nuori tyttö valitsee neljällä raajalla kävelyn ja haukkumisen,
...koska hänen ympäristönsä muovaa hänet tekemään niin...
meistä tulee korruptoituneita ja itsekeskeisiä,
koska sellaisiksi meidän kulttuurimme on luonut ja pakottanut meidät.
Joten, yhteiskunnallinen oppi joka avautuu kaikesta tästä pitkällä aikavälillä,
on että on olemassa hyvin paljon välitettävää joka tulee ottaa harkintaan koskien sosiaalista ympäristöämme.
Meidän täytyy muuttaa järjestelmää siten,
ettei se aiheuta, ylläpidä tai kehitä sellaista käytöstä joka on yhteiskunnallisesti vahingollista.
Juuri siitä on kyse yhteiskuntasuunnittelussa.
On mielenkiintoista huomioida,
...ja tämä vie minut sivuosioon tässä luennossa...
on mielenkinntoista huomata, että kilpailu ja hierarkiat,
jotka tuntuvat pakottavilta nykypäivänä,
eivät ole olleet vallitsevia käytösmalleja suurimmassa osassa ihmisten yhteiskunntia olemassaolomme aikana tällä planeetallamme.
Ennen neoliittistä (maatalouden) vallankumousta,
joka tapahtui noin 10 000 vuotta sitten,
metsästäjäkeräilijäyhteisöissä oli itseasiassa epähierarkinen, tasa-arvoinen yhteiskunnallinen rakenne.
Yhteiskunnalliset arvot perustuivat pääosin
tasa-arvoon, epäitsekkyyteen, jakamiseen
ja nousukkuus, ylivalta, agressiot ja egoismi olivat kirjaimellisesti kiellettyjä.
Tiedämme tämän viime vuosisadalla tehtyjen viimeisten metsästäjäkeräilijöiden
luona suoritettujen antropologisen tutkimuksen tähden.
Mielestäni on kiehtovaa, että suurimman osan ihmiskunnan olemassaolon ajasta...
...99% on ollut epähierarkisten ja epämaterialististen yhteiskuntien aikaa.
Heillä on ollut viisautta arvostaa vähäisintäkin varallisuutta,
toisin kuin vallalla oleva liiallisuuteen ja tyytymättömyyteen perustuva nykykulttuurimme.
Joka tapauksessa, historialliset tosiasiat kyseenalaistavat vahvasti väitteen siitä,
että hierarkia yhteisöissä olisi luontainen ominaisuus ihmisille.
Hierarkia on keinotekoisesti luotu yhteiskunnallinen tila.
Robert Sapolskyn näkemyksen mukaan:
"Metsästäjä-keräilijöille on tuhansia eri ruokalähteitä joilla pysytellä hengissä.
Maanviljely muutti asetelman täysin,
luoden valtaisan riippuvuuden muutamasta tusinasta ruoka-aineesta.
Maanviljely salli ylijäämäsatojen varastoinnin ja siten väistämättä myös
niiden epätasa-arvoisen varastoinnin,
yhteiskunnan jakautumisen ja tätä kautta luokkajaon muodostumisen.
Siten se on myös sallinut köyhyyden keksimisen."
Yhteiskunnallisen hierarkian perus syy on todellinen, tai kuviteltu niukkuus.
Yhteiskunnallinen hierarkia on virallistettu epätasa-arvon järjestelmä,
joka toimii resursseista käytävän jatkuvan taistelun apuvälineenä.
Katsoessamme länsimaista yhteiskuntaa joka, kuten olemme todenneet työskentelee kirjaimellisesti niukkuuden ylläpitämiseksi,
on helppo huomata, kuinka yhteiskunnallisia luokkaeroja pidetään yllä täysin turhaan.
Mutta ongelma ei ole tässä koko laajuudessaan.
Toinen johtopäätös, joka on hyvin uusi, liittyy ns. "syy / seuraus" ketjuun.
Yksi asia joka vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta lähes näkymättömällä tavalla.
Ja sillä on tekemistä seurauksen kanssa terveyteemme nähden.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset varakkaammista yhteiskuntaluokista
elävät pidempään, ovat terveempiä ja kärsivät vähemmän työkyvyttömyydestä.
Kun taas heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat kuolevat nuorempina ja kärsivät eniten taudeista ja vammoista.
Siispä, tämä useinmiten ilmenee kaltevuusmerkityksen muotona, jossa
- ylimmistä luokista suoraan alimpaan pohja kastiin -
jokaisella onnistuneella askeleella ylös tai alas varallisuuden tikkaita
vaikuttaa yleensä merkittävästi ihmisen yleiseen terveyteen.
Pintapuolisesti tämä vaikuttaa täysin loogiselta, eikö? Käy järkeen.
Tarkoitan, alemmilla luokilla on usein köyhempi ruokavalio ostovoiman vähäisyyden vuoksi.
Heillä on suurempi todennäköisyys asua saastuneilla alueilla.
He joutuvat todennäköisimmin heikomman terveydenhuollon pariin ja
koulutuksen puutteen vuoksi, he eivät aina osaa pitää huolta itsestään parhaalla tavalla.
Nyt, vaikka näillä tekijöillä on selvä vaikutus terveyteen,
uudet tutkimukset ovat osoittaneet että on kyse myös jostain muusta.
Tämä on ihmisten taipumus huonompaan terveydentilaan ja sairasteluun
mitä alemmas mennään yhteiskunnalisessa hierarkiassa.
Yksi parhaiten dokumentoiduista tutkimuksista jota on suoritettu tästä aiheesta,
on ristitty "The Whitehouse - tutkimukseksi", jotka on suoritettu täällä Lontoossa Lontoon yliopiston toimesta,
käyttäen brittiläistä terveydenhuoltojärjestelmää tutkimuskohteena.
Siinä huomattiin, että terveydentilan laadun osoittajassa teollistuneissa maissa
ei ollut vain kyse heikommassa asemassa olevien huonosta terveydentilasta muihin verrattuna.
Oli kyse jostain muustakin.
Muistakaa että kyseessä oli Iso-Britannia, jossa terveydenhuolto on kansallinen, ja näin on kaikille teoriassa tasa-arvoinen.
Huomattiin että taudit olivat jakaantuneet yhteiskunnallisiin luokkiin, tarkoittaen että tultaessa alas
korkeimmalta sosioekonomiselta tasolta alimmalle, taudit joita ihmiset sairastivat,
muuttuivat yhteiskuntaluokan mukaan.
Esimerkiksi: Alimmilla luokilla oli nelinkertainen kuolinmäärä sydäntauteihin verrattuna ylempiin.
Ja jos muistan oikein, ylimmillä luokilla esiintyi sellaisia tauteja kuin melanooma, tiedättehän. Ihmisillä jotka loikoilevat jahdeillaan.
Joka oli mielestäni hieman huvittavaa.
Joka tapauksessa, tästä on siis löydettävissä jossain määrin kaava
joka ei riipu terveydenhuollosta, muistakaa tämä.
Tauteja esiintyy riippumatta yhteisestä terveydenhuollosta.
Jopa maassa jossa on kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä,
mitä huonompi on henkilön taloudellinen status, mitä alempana hän on hiearkiassa
sitä huonommaksi heidän terveydentilansa näyttää menevän.
Mistä tämä johtuu?
Käy ilmi että syynä on psykologinen stressi, johtuen yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
Ei sellaisista eriarvoisuuden merkeistä kuin huonosta ravinnosta,
terveydenhuollon resursseista tai koulutuksesta vaan eriarvoisuudesta itsestään.
Psykologisesta alistumisesta.
Samanaikainen tutkimus, jonka teki Richard Wilkinson Nottinghamin yliopistossa
totesi että mitä enemmän tuloja ja tuloeroja yhteiskunnassa on
sitä jyrkempi on terveyden ja kuolleisuuden osoittaja.
Tämä on riippumatonta absoluuttisista tuloista eikä sillä ole mitään tekemistä terveydenhuollon tai ravitsemuksen kanssa.
On selvää, että mitä enemmän on tuloeroja yhteiskunnassa
tai toisin sanoen, mitä jakaantuneempi yhteiskunta on,
mitä enemmän raha on jakaantunut kulttuurien välillä,
sitä enemmän terveysongelmia esiintyy ylemmissä ja alemissa luokissa yhteensä.
Kyse ei ole rahasta itsestään.
Kyse on psykologisesta seurannaisvaikutuksesta, psykologisesta stressistä tai "psykososiaalisesta stressistä",
joka on yhteiskunnallisen hierarkian tulos.
Puhumattakaan siitä,
että on vahvasti todistettu että mitä enemmän on tuloeroja, sitä enemmän on rikoksia.
Pahoinpitelyt, ryöstöt ja murhat ovat todennäköisempiä.
Eli ei johtuen suuremmasta köyhyydestä tai puutteesta, vaan tuloeroista.
Ymmärtävätkö kaikki tämän? Se on erittäin mielenkiintoinen asia.
Tämä on helppo osoittaa, Yhdysvalloissa, jossa on maailman suurimmat tuloerot
on myös suurin määrä rikoksia maailmassa,
suurin määrä vankeja maailmassa,
ja huvittavaa tässä on se, että olemme maailman aggressiivisimpia ja parhaiten aseistautuneita.
Sitä sopii miettiä!
Tärkein asia on, että mitä tulee siihen kun vertaillaan hierarkiaa tasavertaisuuteen.
Toisin sanoen, ihmiset ovat tasa-arvoisia tai ihmiset ovat jakaantuneita, pyrkimys tasa-arvoon, tai tasa-arvo...
- Mitä tulee psykologisesta stressistä kärsivän terveydentilaan -
...lyttää yhteiskunnan jakaantuneisuuden, niin rikos- kuin terveystilastoissa.
Joten, loppuunveto tästä osiosta, jonka toivottavasti sain teille selvennettyä.
Tämä on hyvin tärkeää kun sitä pohtii.
Yhteiskuntaluokat eivät ole ainoastaan nykyaikaisia ihmisten keksintöjä,
yhteiskuntaluokat ovat tieteellisesti todistettuna rakenteeltaan kaikkien ihmisten
terveyttä vaarantavia luomuksia.
Ajattelen, että tämän luennon sisältämä oivallus
on ollut yksi eniten motivaatiota herättänyt syy etsiä vaihtoehtoja.
Koko suuri yhteiskunnallinen rakenne on itsessään ja todistettavasti epäterve.
Ja, yhteenvetona kaiken muun keskustelemamme lisäksi...
...ajattelen, että se antaa valtavan motivaation kulkeaksemme kohti jotakin uutta.