Tip:
Highlight text to annotate it
X
Miksi Yhdysvallat hyökkäsi Libyaan, Irakiin, Afganistaniin ja Jemeniin?
Miksi Yhdysvaltojen palkkaamat voimat pyrkivät lisäämään epävakautta Syyriassa?
Ja miksi Yhdysvaltojen hallitus on niin kiinnostunut alistamaan Iranin valtaansa?
Riippumatta siitä faktasta, että Iran ei ole hyökännyt yhteenkään maahan sitten vuoden 1798.
Ja mitä on luvassa seuraavaksi? Mihin olemme suuntaamassa?
Kun katsotaan nykyistä suuntausta
siinä ei ole mitään järkeä jos sitä vertaa koulussa oppimaamme.
Ja siinä ei ole mitään järkeä jos perustat maailmankuvan propagandaan, jota valtamedia yrittää syöttää uutisina.
Mutta sen voi ymmärtää täydellisesti kun tietää kaiken taustalla olevat todelliset motiivit. Voidaksemme ymmärtää nämä motiivit
meidän pitää ensiksi katsoa historiaan.
Vuonna 1945 Bretton Wood's sopimuksella vakiinnutettiin Yhdysvaltain dollarin asema maailman varantovaluuttana
tämä tarkoitti, että hyödykkeet kansainvälisessä kaupassa tuli hinnoitella Yhdysvaltain dollareissa.
Sopimus, joka antoi Yhdysvalloille taloudellsen etulyöntiaseman tehtiin ehdolla, että nämä dollarit
piti olla lunastettavissa kultaa vastaan pysyvällä 35 dollarin vaihtokurssilla per unssi.
Yhdysvallat lupasivat olla painamasta ylenmäärin rahaa, mutta tämä perustui luottamukseen,
koska Federal Reserve kielsi kaikenlaiset rahan painatuksen tarkastukset ja ohjauksen ulkopuolisilta tahoilta.
Vuoteen 1970 mennessä, Vietnamin sodan kustannukset tekivät monille maille selväksi sen, että Yhdysvallat painoivat
rahaa paljon enemmän kuin sillä oli kultaa. Ja tämän seurauksena he alkoivat kysymään kultaansa takaisin.
Tämä tietenkin aiheutti nopean sukelluksen dollarin arvossa.
Tapaus kulminoitui vuonna 1971, kun Ranska yritti vetää kultansa, ja Nixon kieltäytyi.
Elokuun 15. he antoivat seuraavan ilmoituksen:
NIXON: Olen määrännyt valtiovarainministerin käynnistävän tarvittavat toimenpiteet
dollarin puolustamiseksi keinottelijoiden toimia vastaa. Olen määrännyt ministeri Connallyn pysäyttämään
dollarin vaihtamisen kultaan, tai muihin valuuttoihin, lukuunottamatta summia ja ehtoja,
jotka ovat Yhdysvaltain intressien mukaisia.
Tämä ei tietenkään ollut väliaikainen asiantila, vaan pikemminkin pysyvä muutos.
Ja muuta maailmaa kohtaan, joka oli luottanut kultansa Yhdysvaltojen haltuun dollaria vastaan, se oli suoranainen ryöstö.
Vuonna 1973, Presidentti Nixon pyysi Saudi-Arabian kuingas Fayçalia hyväksymään vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen dollarin maksuvälineenä öljyä vastaan
ja investoimaan kaiken ylijäämän Yhdysvaltojen valtionvelkakirjoihin ja seteleihin.
Vastineeksi, Nixon tarjosi järjestää Saudi -öljykenttien sotillaallisen puolustuksen.
Sama tarjous jätettiin kaikille maailman suurimmille öljyntuottajamaille. Ja vuoteen 1975 mennessä, jokainen OPEC maa
oli hyväksynyt myymään öljynsä ainoastaan dollareissa. Dollarin irroittaminen kultakytköksestä
ja sitomaan sen ulkomaiseen öljyyn pakotti jokaisen öljyntuojamaan maailmassa välittömästi aloittamaan ja ylläpitämään jatkuvan
Federal Reserven papereiden virran. Ja saadakseen näitä papereita, heidän täytyi lähettää oikeita fyysisiä hyödykkeitä Yhdysvaltoihin.
Näin syntyi ilmiö nimeltä Petrodollari.
Paperi virtasi rajoilta ulos, ja kaikki mitä Yhdysvallat tarvitsi virtasi sisään ja lopputuloksena Yhdysvallat rikastui huikeasti.
Se oli maailmanhistorian laajamittaisin taloudellinen huijaus.
Kylmän sodan asevarustelu oli pokeripeliä.
Asevarustelun kustannukset olivat pelimerkkejä ja Yhdysvalloilla oli loppumaton pelimerkkien lähde.
PetroDollari oljenkortenaan Yhdysvallat kykeni nostamaan panokset korkeammalle ja korkeammalle
kuluttaen enemmän kuin mikään muu maa maailmassa
kunnes lopulta Yhdysvaltojen sotilasmenot ylittivät koko muun maailman sotilasmenot yhteensä.
Neuvostoliitolla ei ollut mitään toivoa jäljellä.
Kommunistiblokin romahdus 1991 poisti viimeisenkin vastapainon Yhdysvaltojen sotilasmahtia vastaan.
Yhdysvallat oli nyt kiistaton supervalta ilman kilpailijoita.
Monet toivoivat, että tämä merkitsisi uuden rauhan ja tasapainon aikakauden alkua.
Valitettavasti, korkeinta valtaa käyttävillä tahoilla oli muuta mielessä.
Samana vuonna kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin aloittaen Persianlahden sodan. Ja tuhottuaan Irakin armeijan
ja maan infrastruktuurin, mukaanlukien vedenpuhdistuslaitokset, sairaalat,
asetetiin lamauttavat pakoitteet, jotka ehkäisivät infrastruktuurin uudelleen rakentamisen.
Nämä pakoitteet, jotka asetettiin George H.W. Bushin toimesta, pidettiin yllä koko Clintonin hallintokauden ajan,
kestivät yli vuosikymmenen ja joiden on arvioitu tappaneen yli 500,000 lasta,
josta Clintonin hallinto oli täysin tietoinen.
LESLEY STAHL: "Olemme kuulleet puolen miljoonan lapsen kuolleen.
Se on enemmän kuin Hiroshiman pommin lapsiuhrien määrä.
Onko maksettu hinta sen arvoinen?"
MADELEINE ALBRIGHT: "Minä luulen, että se on erittäin vaikea valinta. Me uskomme, että hinta oli sen arvoinen."
Miss Albright, mikä tarkalleen ottaen oli se, minkä hinta oli 500,000 lapsen tappamisen arvoinen?
Marraskuussa 2000, Irak alkoi myymään öljyänsä ainoastaan Euroissa.
Tämä oli suora isku dollaria ja Yhdysvaltojen taloudellista valta-asemaa vastaan ja sitä ei voitu sietää.
Vastineeksi Yhdysvaltojen hallitus valtamedian avustamana alkoi rakentamaan massiivista propaganda kampanjaa
syyttäen, että Irakilla oli hallussaan joukkotuhoaseita ja suunnitteli niiden käyttöä.
Vuonna 2003, Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja kun he olivat saaneet haltuunsa maan, öljykauppa käännettiin välittömästi takaisin Dollareilla käytäväksi.
Tämä on erityisen huomionarvoista, koska se merkitsi 15 - 20% tulojen menetystä Euron korkeamman arvon vuoksi.
Siinä ei ole mitään järkeä, ellei oteta huomioon PetroDollaria.
KENR. WESLEY CLARK: "Tulin tapaamaan häntä muutamaa viikkoa myöhemmin ja siihen mennessä me olimme pommittamassa Afganistanissa.
Kysyin, että olemmeko me vieläkin sodassa Irakia vastaan? Hän sanoi, että se on pahempaa kuin sota.
Hän kurkotti pöytänsä yli ottaen paperin käteensä ja sanoi saaneensa sen juuri tänään
yläkerrasta, tarkoittaen Puolustusministeriötä ja sanoi:
Tämä muistio kuvailee miten aiomme ottaa haltuun 7 maata 5 vuodessa
alkaen Irakista, jonka jälkeen Syyria, Libanon, Libya, Somalia, Sudan ja loppuen Iraniin.
Katsotaanpa kuluneen vuosikymmenen tapahtumia jos voimme nähdä tapahtumien noudattavan kaavaa
Libyassa, Gaddafi oli organisoimassa Afrikan valtioiden ryhmää luodakseen kultaan perustuvan valuutan
nimeltään Dinar, jonka hänen mukaansa tuli korvata Dollari alueella.
Yhdysvallat ja NATO -voimat auttoivat epävakauttamaan ja kaatamaan Libyan hallituksen vuonna 2011
ja otettuaan alueen haltuun, Yhdysvaltain aseellistamat vallankumoukselliset teloittivat Gaddafin kylmäverisesti ja välittömästi perustivat Libyan keskuspankin.
Iran on aktiiviseti kampanjonut lopettavansa öljynmyynnin dollareilla jo jonkin aikaa.
Ja hiljattain Iran vahvisti sopimukset aloittaakseen öljynsä myymisen kultaa vastaan.
Vastauksena Yhdysvaltain hallitus valtamedian avustuksella on yrittänyt rakentaa kansainvälistä tukea sotilaallisille iskuille
tekosyynä Iranin ydinaseohjelman pysäyttämisen.
Sillä välin he perustivat pakotteet, jotka Yhdysvaltain viranomaiset avoimesti myöntävät olevan tarkoitetut aiheuttamaan Iranin talouden romahtamisen.
Syyria on Iranin lähin liittolainen ja maat ovat sitoutuneet kahdenväliseen puolustusyhteistyöhön.
Molemmat maat ovat parhaillaan epävakautettavina NATON salaisella avustuksella.
Venäjä ja Kiinan toistuvista varoituksista huolimatta, Valkoinen Talo on viime kuukausien aikana
antanut lausunnot ilamisten harkitsevansa sotilaallista väliintuloa.
Sen pitäisi olla nyt selvää, että väliintulo Syyriassa ja Iranissa ei ole harkinnan alla, vaan on loppuun saatettu päätös.
Juuri kuten Irakissa ja Libyassa, Yhdysvallat työskentelee aktiivisesti luoden vaikutelmaa, joka antaisi sille diplomaattisen oikeutuksen
laittaakseen suunnitelmansa täytäntöön.
Motiivi näille hyökkäyksille ja salaisille toimille tulee selväksi kun katsomme koko kuviota ja yhdistämme pisteet.
Ne tahot, jotka hallitsevat Yhdysvaltoja ymmärtävät, että myymällä öljyään muulla valuutalla muutamat maat
voisivat käynnistää ketjureaktion, jonka seurauksena olisi Dollarin romahtaminen. He ymmärtävät, että mikään muu
kuin öljykauppa ei pidä dollarin arvoa tällä hetkellä pystyssä, ja niin ymmärtää koko maailma.
Mutta sen sijaan, että he hyväksyisivät sen faktan, että Dollari on tiensä päässä, valtaa pitävät ovat tekemässä laskelmoidun pelinavauksen.
He ovat päättäneet käyttää brutaalia sotilasvoimaa kukistaakseen jokaisen vastustavan valtion
Lähi-Idässä ja Afrikassa. Tämä jo itsessään olisi riittävän paha,
mutta mitä meidän täytyy ymmärtää, on se, että se tämä ei tule loppumaan Iraniin.
Kiina ja Venäjä ovat julkisesti ja ilman kiertelyä ilmoittaneet, että he eivät tule hyväksymään hyökkäystä Iraniin tai Syyriaan.
Iran on yksi heidän avainliittolaisiaan, yksi viimeisistä vapaista öljyntuottajamaista alueella.
Ja he ymmärtävät, että jos Iran kaatuu, heille ei jää muuta keinoa vastustaa Dollaria kuin sota.
Ja varoituksista huolimatta, Yhdysvallat on painaa eteenpäin.
Mitä olemme todistamassa, on kehityskaari, joka johtaa ennalta-arvaamattomaan.
Se on kehityskaari, joka on kartoitettu vuosia sitten täysin tiedostaen sen inhimilliset seuraukset.
Mutta kuka meidät on laittanut tälle tielle?
Minkälainen psykopaatti on halukas tarkoituksellisesti aiheuttamaan maailmanlaajuisen konfliktin, joka voisi johtaa miljoonien ihmisten kuolemaan
vain puolustaakseen paperivaluutan arvoa?
Ilmiselvästi se ei ole presidentti. Päätös hyökätä Libyaan, Syyriaan ja Iraniin oli tehty kauan ennen Obaman nousua kansallisiin parrasvaloihin.
Ja silti hän on suorittamassa hänen tehtäväänsä juuri kuten nukkehallitsija edeltäjänsä Bush. Kuka siis on se, joka vetää naruista?
Yleensä paras vastaus tällaisiin kysymyksiin löytyy kysymällä toinen kysymys. Kuka hyötyy?
Ilmiselvästi he, joilla on valta painaa Dollareita tyhjästä, on eniten hävittävää jos Dollari romahtaisi.
Vuodesta 1913, tätä valtaa on käyttänyt Rederal Reserve.
Federal Reserve on yksityinen taho, jonka omistaa kourallinen maailman vaikutusvaltaisimpia pankkeja.
Ja miehet, jotka kontrolloivat näitä pankkeja ovat miehiä, jotka vetävät naruista.
Heille tämä on vain peliä. Sinun ja lähimmäistesi henki ovat vain pelinappuloita pöydällä.
Ja kuten lellitty nelivuotias, joka kaataa pelipäydän lattialle kun hän alkaa häviämään,
nämä valtaa pitävät, jotka ovat valmiita aloittamaaan 3. maailmansodan hallitakseen globaalia taloudellista järjestelmää.
Muistakaa tämä, kun nämä sodat eskaloituvat, kun poikasi ja naapurinpoikasi
tulevat takaisin sinkkiarkussa lippuun käärittynä. Muistakaa tämä, kun he osoittavat sormella uutta mörköä.
Koska se hullu, joka johtaa tätä näytelmää tulee viemään tämän niin pitkälle kuin sina annat heidän viedä.
Miten kauan meilla on aikaa jäljellä?
Se on kysymys, jonka kuulen jatkuvasti, mutta se on väärä kysymys.
Kysyminen "Miten kauan meilla on aikaa jäljellä?" osoittaa passiivista asennetta.
Se on vangin asenne, joka odottaa tulevansa ammutuksi takaraivoon.
Mitkä ovat meidän mahdollisuudet? Voimmeko muuttaa suuntaa? Myös se on väärä kysymys.
Mahdollisuudet eivät merkitse enää. Jos ymmärrät mitä olemme kohtaamassa, sinulla on moraalinen velvollisuus tehdä kaiken voitavasi
muuttaaksesi kurssia, jolla olemme riippumatta mahdollisuuksista.
Vasta kun lopetat perustamasta osallistumisesi menestymisen mahdollisuuksiin, tämä menestyminen tulee mahdolliseksi.
Valtaa pitävän eliitin poistaminen vallasta ja näiden rikollisten kartellien oikeuteen saattaminen voi tapahtua ainoastaan vallankumouksen kautta
ja hallitus ei tule pelastamaan. Hallitus on läpeensä korruptoitunut
ja ratkaisun etsiminen sieltä suunnasta on täysin naivia.
Vallankumoukset tapahtuu vaiheittain kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen on jo käynnissä.
Vaihe yksi on ideologinen vastustus. Tässä vaiheessa meidän täytyy aktiivisesti toimimalla herättää mahdollisimman monet
tietoiseksi tilanteesta ja suunnasta mihin olemme menossa. Kaikki vallankumoukset alkavat muutoksesta kansan ajattelutavassa
ja muunlainen mielekäs vastarinta ei ole mahdollista ilman tätä muutosta.
Menestyksen mittari tässä vaiheessa on ideoiden tarttuvuus.
Kun idea saavuttaa kriittisen massan, se alkaa leviämään itsestään ja tunkeutuu yhteiskunnan kaikille tasoille.
Tavoittaaksemme tämän kriittisen massan tarvitsemme lisää ihmisiä tähän taisteluun.
Tarvitsemme lisää ihmisiä puhumaan, tekemään videoita, kirjoittamaan artikkeleita,
levittämään tätä tietoa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Ja erityisesti täytyy tavoittaa poliisin ja armeijan rivit.
Toinen vaihe on kansalaistottelemattomuus. Tässä vaiheessa raha puhuu.
Tarkemmin sanottuna kansalaiset lopettavansa hallituksen rahoittamisen verorahoillaan
sekä tekevät kaikkensa pysäyttääkseen nykyisen menon. Riittävän laajamittaisena
tämä metodi on usein yksistään riittävä pakottamaan hallinto polvilleen. Jos tämä vaihe kuitenkin epäonnistuu, vaihe kolme on väistämätön.
Kolmas vaihe on suora fyysinen vastustus.
Suora fyysinen vastustus on viimeinen keino ja sitä tulisi välttää ja viivyttää niin pitkään kuin mahdollista,
ja pitäisi käynnistää vasta kun kaikki muut keinot on käytetty.
Monet uhoavat ja väittävät, että tulevat vastustamaan kun on sen aika,
mutta nämä unohtavat sen, että jos olemme passiivisia kahden ensimmäisen vaiheen aikana
ja säästämme panoksemme viimeiseen vastustukseen, tulemme häviämään.
Kun natsit kiersivät ovelta ovelle vetämässä ihmisiä kadulle kodeistaan Saksassa, oli aika taistella fyysisesti.
Mutta ideologisen vastustuksen ja kansalaistottelemattomuuden puute, joka johti tähän kolmanteen vaiheeseen,
oli tehnyt tyhjäksi aseellisenkin kapinan mahdollisuudet tässä tilanteessa.
Aseellinen kapina voi ainoastaan menestyä, jos kansalaiset ovat luoneet aktiivisen vastustamisen asenteen,
ja aktiivinen vastustaminen on mahdollista ainoastaan kun ajattelutapa on vapautettu valtamedian propagandalta.
Jos haluat taistella asioiden kehitystä vastaan sen hetki on nyt tai ei koskaan.
Toista mahdollisuutta ei ole luvassa, ja panokset ovat nyt paljon korkeammat kuin ne olivat natsi-Saksan aikaan.