Tip:
Highlight text to annotate it
X
Subtitled by JNokikana(Translation) & Sukka(Timing).
Hän vie teidät takaisin menneisyyteen
Pelaamaan paskoja pelejä
Hän antaisi mielummin biisonin
vääntää ripulipaskat korvaansa
Hän söisi mielummin
auton alle jääneen
mädäntyneen haisunäädän persereiän ja kulauttaisi sen alas oluella
Hän on vihaisin pelaaja, josta olet koskaan kuullut
Hän on vihainen Nintendo-nörtti
Hän on vihainen Atari- ja Sega-nörtti
Hän on vihainen videopelinörtti!
Nyt puhutaan kuules jämäkästä paskasta!
Nyt puhutaan Ninja Gaidenista.
Kaikki lausuivat nimen aina "Gayden"
mutta minä tiedän sen varmuudella olevan "Gaiden".
Tiedätkös mistä sen opin? Elokuvasta "The Wizard".
"Ninja GAIden. Hai!"
Niin. Silloin aikoinaan kukaan ei osannut lausua sitä oikein.
Se on vähän kuin Street Fighterissa. Kukaan ei osannut lausua Ryun nimeä oikein
tai Blanka, jonka jotkut lausuivat "Blenka".
Mutta "Blenka" ei voi olla oikein, koska se kuulostaa ihan blanketilta(suom. riepu).
No joka tapauksessa. Ninja Gaiden on minulle yksi ikimuistettavimmista 8-bittisistä peleistä.
Siinä missä pelihalli-versio oli Double Dragon -tyylinen Beat 'm Up
NES-versio on adrenaliinintäytteinen sidescroller.
Jokainen sekunti on elintärkeä taistellessasi vihollisia vastaan ja hyppiessäsi tasanteelta toiselle;
seinähyppelyn taitaminen on pakollista.
Sen jämäkän pelattavuuden, loistavien grafiikoiden sekä musiikin lisäksi
se oli myös ensimmäisiä pelejä, jossa oli välianimaatioita;
nykyään ne ovat toki tavallisia,
mutta siihen aikaan pelaajat eivät olleet nähneet mitään vastaavaa.
Todella eeppistä!
Tarina kertoo ninjasta nimeltä Ryu,
joka matkustaa Amerikkaan kostamaan isänsä kuoleman.
Tuntuu, että kaikki aina olettivat sen olevan sama Ryu kuin Street Fighter-pelissä,
mutta olen aika varma, että niillä ei ole mitään yhteyttä.
Pitääkseen edelleen yllä tätä väitettyä yhteyttä
heidän piti mennä vielä nimeämään Ryun isä Keniksi.
Okei. Ryu ja Ken?
Miten voisit olla ajattelematta Street Fighteria?
Tarinan edetessä paljastuu,
että ennen kuin Ken murhattiin,
hän työskenteli yhdessä arkeologi Walter Smithin kanssa.
He olivat kahden demonipatsaan haltijoita,
jotka yhdistettynä herättäisivät muinaisen demonin,
jonka Shinobi oli aikaisemmin päihittänyt.
Kuulit oikein! Shinobi!
Niin kuin se Segan pelisarja.
Tämä peli on varsinainen verkosto täynnä ninja-viittauksia!
Jatko-osat jatkoivat mahtavien välianimaatioiden perinnettä
ja sarjan edetessä Ryu sanoisi aina "Mitä..!?!"
"Mitä..!?!"
Mitä hän oikein oli aikeissa sanoa?
"Mitä vittua!?!"?
Niin ja mitähän tuossa tapahtuu!?
Se sai aina sinut odottamaan mitä tapahtuisi seuraavaksi
Palkinnoksi tason läpäisystä
sait nähdä miten tarina jatkuu.
Sen elokuvamainen tyyli sisälsi aineksia animesta
ja film noirista.
Lisää siihen vielä nopeatempoinen,
intensiivinen pelattavuus ja voi veljet!
Lopputulos oli huumaava!
Ainoa ongelma näissä peleissä
on niiden säälimätön vaikeustaso
ja se, että ne ovat lähes mahdottomia päästä läpi.
Jatko-osassa mukaan tulivat myös uudet pelilliset uhat,
jollaisia ei näissä peleissä oltu ennen nähty.
Tuulikentässä tuuli muuttaa jatkuvasti suuntaa,
joten hypyt pitää ajoittaa tuulen suunnan mukaan.
Saatanallinen riesa!
Sitten on jääkenttä, jossa liu'ut ympäriinsä.
Kaikista eniten vihaan sitä, kun ympäristö menee pimeäksi.
Yhtä hyvin sitä voisi pelata side silmillä!
Pelisarjan kolmas osa on kaikista pahin,
koska aikaisemmissa peleissä oli loputon jatkamismahdollisuus.
Mutta ei tässä pelissä!
Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin päästä todella pitkälle
ja joutua sitten aloittamaan peli alusta.
Sanoisin tämän olevan vaikein pelitrilogia NES-konsolilla --
vieläkin vaikeampi kuin Castlevania-sarja.
Tässä videossa aion keskittyä ensimmäiseen Ninja Gaiden-peliin.
On kulunut jo yli 20 vuotta --
enkä vieläkään pysty pääsemään läpi sitä paskaa.
Yksi suurimmista ongelmista pelissä
on se, että mikäli vihollinen on lähelläkään ruudun reunaa,
ne ilmestyvät uudelleen loputtomasti.
Tosi kiva. Kiitos, kun haaskasit tulitaikani!
Suurin vittumaisuus tässä pelissä on taaksepäin lentäminen.
Sama ongelma kuin Castlevania-pelissä.
Ihan sama missä hahmosi seisoo
tai mistä suunnasta sinuun osuu;
lopputuloksena hahmosi leijailee aina lähimpään rotkoon.
Olen unohtanut, että tässä pelissä on terveyspalkki.
Kyllä. Tässä pelissä voi kuolla, jos sinuun osuu tarpeeksi monta kertaa.
Mutta aina kun sinuun osuu, niin rotko odottaa vieressä.
Joten putoat aina kuolemaasi. Terveyspalkki on ihan viraton!
Katsokaa nyt tätäkin vihulaista - miten ihmeessä muka pääsen hänen ohitseen!?
Voi vittu!
Voi peevelin peeveli!
Perkele!
Tämä on ihan mahdoton peli! Miten tämän voi muka päästä läpi?!
Pyydän! Opeta minua pelaamaan Ninja Gaiden läpi.
Ninja Gaiden..?
En ole kuullut sitä nimeä aikoihin.
Todellako?
Yleensä ihmiset ääntävät sen "Ninja Gayden".
Olenko siis opetuksiesi arvoinen?
Ninja Gaidenin pelaaminen on salainen taito.
Vain päättäväisimmät pelaajat voivat päihittää sen pelin.
Sinun on oltava nopea ja taktikoiva!
Pystytkö sisäistämään sen, poikaseni?
Koko elämäni olen halunnut päästä sen pelin läpi.
Ymmärräthän, että voittaaksesi pelin, pelin on ensin voitettava sinut.
Se on voittanut minut! Olen ottanut takkiini siltä peliltä jo 20 vuoden ajan.
Rakastan sitä peliä ja haluan tehdä suhteesta täydellisen...
.. pelaamalla sen läpi.
Olkoon sitten niin.
Vittu!
Huolimatonta!
Hallitseeko peli sinua...
.. vai hallitsetko sinä peliä?
- Juutun jatkuvasti seiniin! - Ninjan on oltava ympäristönsä herra.
Mitä vittua tuokin oli?!
Miten muka voisin ennakoida lepakon lentävän tuosta suunnasta?
Ninjan...
.. on katsottava ruudun reunojen ulkopuolelle.
Sain sen!
Toinenkin lepakko!
Yritä uudestaan! Harjoittele!
Rajaton jatkamismahdollisuus tarkoittaa, että peli ei lopu.
Peli loppuu vasta silloin, kun sinä päätät niin.
Mitä tässä oikein voisi tehdä?! Lepakoita vain tulee jatkuvasti.
Sinun on liikuttava!
Miten sitä muka voisi päästä eteenpäin,
jos tuhlaa kaikki voimansa yhteen viholliseen?
Jösses sentään!
Älä toimi liian aikaisin tai liian myöhään!
Näe voitto mielessäsi, niin näkemästäsi tulevaisuudesta tulee nykyhetki!
- Jes! - Hyvä.
Ei! Hyppäsin lepakon yli, mutta kissa tappoi minut.
Sellainen tämä koko peli on - loputon kuoleman kierre.
Kuin shakkimatti.
Shakkimatti on olemassa vain, jos annat sen olla.
Ajattele mitä ruutujen välissä on, ymmärsitkö?
Jos asetit kurssin kuuhun, mutta löysit vain tähdet...
.. et tavoittanut sitä, mitä tavoittelit.
Katso tätä paskakarusellia! Miljoona lentävää vihollista!
Ne tulevat takaisin ennen kuin ehdin edes puolustautua.
Pelaat vihalla!
Vihaa ei ole olemassa!
Kipua ei ole olemassa!
Häviötä ei ole olemassa!
Ennen kuin loikkaat, sinun tulee katsoa!
Minä katsoin, minä katsoin!
Ennen kuin katsot, sinun tulee ajatella!
Ennen kuin ajattelet, sinun tulee tuntea!
- Ennen kuin tunnet, sinun tulee... - Mulle riitti!
Tule tänne! Näytä minulle peukalosi.
- Mitä? - Näytä peukalosi!
- Peukaloni? - Tällä tavalla!
Mitä ihmettä?
Kokeile!
Nopeammin!
Olet hidas kuin kyykyssäpaskantava laiskiainen!
Tule! Kehitämme nopeuttasi.
Pumpulipuikko...
Kun minä pudotan pumpulipuikko, sinä ottaa kiinni peukalolla!
Liian hidas! Uudestaan!
Uudestaan!
Aivan liian hidas!
Liian hidas!
Vielä kerran!
Keskity! Valmiina?
Opetan sinut olemaan pelkäämättä!
Opettelemme rytmiä.
Nopeus on rytmiä.
Rytmi on elämä!
Tämä on ihan mahdotonta!
Miten ihminen voi muka olla nopeampi kuin kone?
Peli, kone!
Kone ennalta-arvattava.
Sinä, ei!
- Mitä? - Ei leikkaa kahtia!
Tämä on ihan paskaa!
- Tuo on ihan uskomatonta! - Tuollaisella asenteella et onnistu koskaan!
- Viimeinen pomo! - Tässä pelissä on kolme viimeistä pomoa.
Jahka tiedät mitä teet, ensimmäinen pomo ei ole hirveän vaikea.
Mutta toinen on varsinainen painajainen!
Sen ampumat tulipallot eivät koskaan mene ohi, sillä ne seuraavat sinua kaikkialle.
Onko tämä joku saatanan vitsi?!
Olen taas kutostason ekassa osassa!
Ihan vitun paskaa saatana!
Jos kuolet pomossa, niin joudut niin kauas takaisin!?
Jos kuolet, joudut takaisin!
Sinun on opittava kuria!
Miten ihmeessä voin harjoitella pomomatsia varten?
Juuri kun olen oppimassa pomon taktiikan, hahmoni kuolee, ja joudun pelaamaan pelin viimeiset tasot uudestaan.
Pelin vaikein osuus on juuri tämä kohta tässä!
Olisi paljon helpompaa, jos minulla olisi jokin heittoase, kuten heittotähti.
Mutta peli pihtailee erikoisaseiden kanssa.
Ammukset ovat harvassa --
ja aina kun hahmosi kuolee, menetät kaikki tavarasi.
Vaikka pääsisitkin näin pitkälle erikoisase mukanasi, se ei paljoa auta.
Etkä kuoltuasi voi mennä takaisin hakemaan lisää tavaroita.
Tässä pelin osassa ei ole ollenkaan erikoisaseita, joten joudut turvautumaan vain miekkaasi.
Ainoa keino ohittaa tämä runkkari on käyttää hyväkseen pelin sisäistä bugia, joka saa kyseisen vihollisen katoamaan.
Mutta se kuitenkin tapahtuu vain hyvällä tuurilla.
Sitten saat revanssin pomon kanssa,
mutta pelintekijät eivät viitsi edes saatana täyttää terveyspalkkiasi uudelleen!
Sadistista!
Ketkä tämän sitten ohjelmoivatkin --
haluan repiä heiltä sydämen irti perseen kautta ja näyttää sen heille,
jotta he näkisivät kuinka kylmä ja musta se on ennen kuin he kaatuvat kuolleena maahan.
Pelissä ei ole tasonvalintakoodia, eikä mitään hyödyllistä Game Genie -huijauskoodiakaan ole saatavilla.
"Rajoittamattomat elämät"-koodi kyllä löytyy. Jes! Elämiä on jo valmiiksikin rajattomasti.
Mitä jos vaikka siirtäisitte minut takaisin pomomatsiin, jotta pääsen yrittämään uudestaan.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse päihittää jo voittamiasi pomoja uudestaan,
mutta ajatuskin vielä yhdestä jäljellä olevasta pomosta etoo minua!
- Minä luovutan! - Et saa luovuttaa!
- Peli ei loppu! - Peli on loppu nyt. Yritä itse!
Vittu!
Vittujen nunchakut!
Voi kives!
Koko vitun pelitrilogia on ihan mahdotonta pelata läpi.
Ensimmäisessä osassa joutuu pelaamaan tasoja uudestaan. Toisen osan kentissä on uhkia --
ja kolmas osa on pelkkää Game Over -ruutua.
Valitse siitä sitten!
Minä valitsen mieluiten tämän!