Tip:
Highlight text to annotate it
X
Elokuvassa esiintyvät henkilöt edustavat omia kantojaan,
eivätkä välttämättä jaa elokuvan tekijöiden näkemyksiä.
Elokuvassa on käytetty myös kolmannen osapuolen materiaalia,
joiden henkilöt eivät välttämättä jaa elokuvan tekijöiden näkemyksiä.
Savupirtistä nykyaikaan
Hypinlauta
Ismo uutiset
Mediassa esitettyjen faktojen kyseenalaistaminen on jatkossa kiellettyä.
Television, radion ja lehtien välityksellä saatavien uutisten
ja muiden tietojen kaikenlainen epäily ja kyseenalaistaminen
on saanut hälyyttävän suuret mittasuhteet kaikkialla maailmassa.
Uhkaan puuttuminen lainsäädännöllä on nähty viimeisenä ja ankarana keinona,
mutta se otettiin silti käyttöön varhaisessa vaiheessa.
Asiantuntijat ovat tyytyväisiä ratkaisuun.
Oli jo korkea aika puuttua tällaiseen pelleilyyn ja kapinointiin.
Uuden lain valvontaan aiotaan panostaa
ennätyssuuri osa poliisin määrärahoista.
Kansalaisia kehotetaan kuitenkin olemaan tarkkana
uusien rikollisten pysäyttämisessä.
Rikollisen voi tunnistaa helposti esimerkiksi silmien pyörittelystä
tai tirskumisesta uutislähetysten aikana.
Heti vaan puhelu ilmiantolinjalle ja poliisi hoitaa kyllä loput.
Kaikki partaan naurajat ja sensellaiset silmänpyörittelijät
selliin ja kaltereiden taakse vaan.
Uutisankkurit suhtautuvat muutokseen myönteisesti
ja toivottavat kaikille hyviä ja puhtaita ajatuksia.
Hullut päivät
AJAN HENKI
Olemme todella unessa.
Ajatustottumuksen unessa.
Siinä on alkupohjana, tekisi mieli sanoa, geeninen perintömme.
Turvallisuuden tarve, pelko,
valmistautuminen taisteluun, olemassaolon taistelu,
josta Darwin aikoinaan paljon puhui.
Tämä on meillä pohjalatauksena ikään kuin tajunnassa
ja sen päällä on suggestio suggestion päälle.
Vuosituhansien aikana suggeroitu polvesta polveen,
miten meitä on kasvatettu ja opetettu aina antiikin ajoista saakka.
Varustautumaan taisteluun, pitämään puolensa,
miehuullisesti, sankarillisesti kuolemaan,
"kaunis on kuolla kun joukkosi edessä urhona kaadut".
Siitähän on tehty korkein arvo.
Siihen sitten nyt meidän aikanamme,
sen jälkeen kun olemme jättäneet taaksemme antiikin ajat ja feodalismin
ja siirtyneet niin sanottuun kapitalismiin.
Tämä on antanut uuden käsitesisällyksen ja uuden praktiikan
näille vanhoille instinkteille, vanhoille vaistoille,
jotka ovat meissä perinnöllisesti itse kussakin.
Nyt meillä on tämä omaisuuden turva ympärillämme.
Meillä on kilpailu siitä kuka omistaa enemmän,
se palvelee meidän turvallisuuden tarvettamme,
meillä on tämmönen tunne.
Tässä tilassa me elämme ja tämä on se uni,
jota Erich Fromm tarkoitti ja se on hirvittävän vaarallinen uni.
RAHAMARKKINATALOUS
Raha hallitsee elämäämme.
Silti suurimmalla osalla meistä ei ole käsitystä siitä,
kuinka rahaa luodaan ja kenellä on valta luoda sitä.
Näemme mediassa uutisia taloudesta.
Niiden monimutkaisuus saa meidät helposti vaihtamaan kanavaa,
tai jättämään ne sivut lehdestä lukematta.
Luotamme siihen, että on olemassa tahoja,
jotka ymmärtävät taloudesta enemmän kuin me
ja hallinnoivat sitä meidän hyväksemme.
Voidaksemme ymmärtää ajan henkeä
meidän tulee kiinnittää huomiomme rahaan.
Talouden kontrolli ei ole pelkästään kontrollia ihmiselämän yhdestä sektorista,
joka voidaan erottaa muista;
Se on kontrollia keinoista meidän kaikkiin päämääriimme.
Talousjärjestelmämme perustuu vaihdantaan
ja rahataloudessa vaihdannan väline on raha.
Kysymys kuuluukin: Mitä raha on?
Suurin osa taloustieteen oppikirjoista ei kerro mitä raha on,
vaan kuvailee mitä raha tekee.
Ne määrittelevät rahan sen toimintojen kautta.
Ne kuvailvat rahaa vaihdon välineeksi,
arvon mitaksi ja arvon säilyttäjäksi.
Nämä ovat asiota, joita raha tekee.
Raha itsessään liikkuukin aivan eri todellisuudessa.
Se on sopimus.
Koska raha ei ole mitään muuta,
kuin meidän ihmisten välinen sopimus siitä symbolista,
millä me hoidamme taloudellisen vaihdon.
Ja tässä nykytilanteessa traagista on se,
että me ei olla saatu sopia sitä ollenkaan.
Nykyinen sopimus on sellainen, että pankit saavat luoda rahaa
niin paljon kuin ne haluavat, mihin tarkoitukseen ne haluavat ja aina korolla.
Yksityiset pankit.
Ei ihmisiltä edes kysytty, että haluatteko sopia tällaisen sopimuksen.
Ihmisille ei edes kerrottu,
että millainen sopimus siitä on solmittu.
Raha perustuu siis yhteiseen luottamukseen.
Voimme luottaa siihen, että tietyllä määrällä euroja
saamme kaupasta tietyn määrän leipää.
Vaihdannan väline, eli raha, on kautta historian muuttanut olomuotoaan
aina oravannahoista setelinippuihin.
Itse asiassa suomenkielen sana "raha" tarkoitti alunperin eläimen nahkaa.
Jotta ymmärtäisimme nykyajan rahajärjestelmää,
meidän tulee tietää, miten pankit toimivat.
Satojen vuosien ajan ajateltiin, että kulta, hopea ja jalometallit
olisivat sitä oikeaa rahaa.
Sen takia lähdettiin valloittamaan Amerikkaa ja muuta,
kun etsittiin kultaa.
Mutta kullassahan on se hankala puoli,
että se on tosi painavaa ja se ei ole kauhean turvallista.
Kuka tahansa milloin tahansa voi varastaa sinun kultasi,
niin kaikki halusivat säilyttää kultansa kultaseppien luona,
sillä heillä oli isot holvit, joissa säilyttää kultaa.
Nämä kultasepät jotka säilyttivät ihmisten kultaa,
myös lainasivat kultaa heille, jotka halusivat sitä lainata
ja laskuttivat korkoa näistä lainoista.
Jonkin ajan päästä joskus 1500-luvulla,
kultasepät alkoivat huomaamaan, että kuitit kullasta, joita he myöntävät,
ihmiset alkoivat luottamaan niihin tosi paljon.
Niin paljon ettei kukaan oikeastaan enää halua tulla hakemaan kultaansa holvista.
Silloin he alkoivat tajuta että kun he lainaavat kultaa,
heillä ei edes tarvitse olla sitä kultaa mitä he lainaavat.
He voivat myöntää paljon enemmän kuitteja kullasta,
kuin mitä sitä kultaa on itseasiassa olemassa,
koska kukaan ei tule hakemaan sitä kultaa.
Niin kauan kun kukaan ei tule hakemaan kultaa,
he voivat myöntää niitä kuitteja vaikka miten paljon.
Ja mitä enemmän he myöntävät, sitä enemmän he voivat laskuttaa korkoa.
Vaikka joskus joku haluaakin kullan, niin jokaista lainaamaansa kuittia vastaan
on olemassa joku, joka on velkaa sille kultasepälle
sen määrän kultaa korkoineen.
Sanotaan vaikka että on kultaseppä jolla on yksi pala kultaa,
hän pystyy lainaamaan sen yhden ja saman palan sadalle ihmiselle,
jokaiselle kirjoittaa paperin, että sinulla on pala kultaa.
Jos joku päivä kultasepän pitää saada annettua jollekkin sata palaa kultaa,
niin hänellä on sata velallista, jotka ovat jokainen hänelle velkaa palan kultaa.
Hän saa laillisesti ottaa haltuunsa heidän omaisuutensa ja myydä sen pois.
Hän voi viedä heiltä ihan kaiken, jotta hän vaan saa sen kullan,
jota hän ei edes koskaan heille lainannut.
Hän vain lainasi paperin kullasta.
Nykyinen rahajärjestelmä keksittiin 1500-luvulla.
Sen keksi pieni määrä kultaseppiä ja se on aika petollinen keksintö.
Mutta vaikka siitä on kaikki poistettu, siitä on poistettu kulta,
on tullut keskuspankit.
Tavallaan koko järjestelmä on laitettu uusiksi, mutta periaate,
jolla rahaa luodaan velan kautta on edelleen sama,
kuin se oli 500 vuotta sitten kun se alunperin keksittiin.
Mistä raha sitten tulee? Luoko sen valtio?
Vai kenties keskuspankit?
Valtiovalta ei luo käyttämäämme rahaa, kuten monet uskovat,
eivätkä sitä tee edes keskuspankit,
vaikka ne rahan luomiseen osallistuvatkin.
Tosiasiassa raha syntyy pankkijärjestelmässä.
Raha luodaan pankkilainojen välityksellä.
Ihmiset, yritykset ja hallitukset lainaavat pankkijärjestelmästä rahaa.
Näin ollen jokainen dollari, tai mikä tahansa muu näkemäsi valuutta,
on jonkun velkaa.
Rahaahan luodaan pankeissa.
Rahaa syntyy aina silloin, kun ihmiset ottavat lisää lainaa pankista.
Oli kyseessä yritykset, yksilöt tai valtiot.
Tällä tavalla kaikki raha syntyy maailmaan.
Pankki kirjoittaa sen summan lainanottajan tilille
ja siinä vaiheessa kun lainanottaja käyttää tämän
ja se talletetaan uudestaan pankkiin.
silloin rahan määrä on maailmassa kasvanut.
Silloin sen pankkijärjestelmän sisällä on enemmän talletuksia,
kuin mitä oli ennen sen lainan myöntämistä.
Joten raha syntyy lainoista ja pankkilainat syntyy tyhjästä.
Myöntäessään asuntolainan tavallinen liikepankki
kuten Nordea luo rahaa tyhjästä.
Pankki pystyy tähän luotonlaajennukseksi kutsutun prosessin avulla.
Myöntäessään lainan, pankilla täytyy olla varannoissaan
tietyn verran keskuspankilta lainattua keskuspankkirahaa.
Varantovaatimukset ovat kuitenkin niin pieniä,
että tuhannesta eurosta keskuspankkirahaa
voi liikepankki luoda kymmeniä tuhansia euroja uutta rahaa.
Näin ollen suurin osa myönnetyistä lainoista on tyhjästä luotua,
täysin uutta rahaa.
Raha on siis velkaa.
Uutta rahaa syntyy järjestelmään ainoastaan velasta
ja jokainen euro tililläsi on jonkun toisen velkaa pankille.
KORKO
Jos kaikki maksaisivat velkansa takaisin,
olettaen, että se nyt ylipäänsä olisi edes mahdollista,
ei jäljelle jäisi lainkaan rahaa.
Itse asiassa on olemassa enemmän velkaa kuin rahaa,
sillä koron osuutta ei ole luotu järjestelmään.
Kun menet pankkiin hakemaan 100 000 euron asuntolainaa,
luottokelpoisuutesi tutkitaan.
Jos hakemuksesi sitten hyväksytään,
pankki luo tuon lanasumman elektronisesti näppäilemällä sen tilillesi
ja velvoittaa sinut maksamaan 200 000 euroa takaisin
seuraavien 20 vuoden kuluessa.
100 000 euron lainapääoma on näin luotu rahana,
mutta toinen puolikas eli koron osuus jää syntymättä.
Niinpä pankki lähettää sinut maailmalle kilpailemaan muita vastaan
siitä,kuka pystyy toimittamaan pankille lainansa toisenkin puolikkaan.
Siten rahan määrä pidetään niukkana.
Ihmiset on saatettu kilpailemaan toisiaan vastaan lanojen korko-osuuksista,
joita ei ole luotu järjestelmään.
Rahaa on siis aina vähemmän kuin olisi tarpeen.
Se on järjestelmään sisäänrakennettu ominaisuus.
Rahaa, jonka saamme ottaessamme lainan,
kutsutaan peruspääomaksi.
Takaisinmaksuksi ei kuitenkaan riitä,
että palautamme pankille peruspääoman suuruisen summan.
Kaikki pankkilainat noudattavat samaa periaatetta siitä,
että peruspääoman lisäksi velallisen on maksettava korkoa.
Pankit luovat luotonlaajennusprosessin avulla peruspääomaa,
mutta mistä korko syntyy?
Sitä ei ole kukaan luonut järjestelmään.
Velan määrä on siis itseasiassa suurempi,
kuin olemassa olevan rahan määrä.
Silti velallisen on maksettava sitä pankille.
Luotu raha liikkuu järjestelmässämme erilaisissa velkaringeissä.
Maanviljelijä velkaringistä yksi ottaa pankkilainan
voidakseen maksaa mekaanikolle traktorinsa korjaamisesta.
Mekaanikko ostaa palkaksi saamillaan rahoilla
paikallisesta leipomosta pullaa.
Leipuri puolestaan tarvitsee lisää vehnää
ja ostaa sitä maanviljelijältä, joka nyt saamillaan rahoilla
maksaa traktorin korjausta varten otetun lainansa takaisin pankille.
Maanviljelijällä on kuitenkin ongelma,
sillä hänen on maksettava myös korkoa
ja siihen hänen rahansa eivät riitä.
Hänen on löydettävä lisää rahaa toisesta ringistä,
muuten hän menettää omaisuutensa pankille.
Maanviljelijä myy maatilamatkailupalveluja turistille velkaringistä kaksi,
jonka ansiosta hän pystyy maksamaan myös lainansa korot.
Nyt kuitenkin rinkiin kaksi on muodostunut vaje ja ongelma,
sillä turistilla on autolaina.
Rinki kaksi tarvitsee lisää rahaa
jostain toisesta samankaltaisesta velkaringistä.
Kaikkeen rahaan liittyy korko-osuus,
joten koskaan ei tule olemaan tarpeeksi rahaa kaikkien velkojen maksamiseen.
Sen takia joidenkin on pakko mennä konkurssiin,
tai luovuttaa omaisuutensa pankille.
Velalla on keskeinen rooli nykyisessä loputtoman talouskasvun mallissa.
Uutta velkaa täytyy aina ottaa,
jotta vanhat velat korkoineen pystytään maksamaan takaisin.
Tämä aiheuttaa valtiolle, yrityksille ja kansalaisille
suuren paineen kilpailla ja saada aikaan talouskasvua.
Taloudessa on olemassa eräänlainen jatkuva puutostila,
jonka takia konkurssit ovat väistämättömiä.
Tätä voisi verrata musiikkileikkiin,
jossa musiikin loputtua jokaisen on etsittävä itselleen tuoli,
mutta tuoleja on aina vähemmän kuin leikkijöitä.
Yksityisen ja julkisen sektorin jatkuva velkaantuminen
ja korkomenojen kasvu aiheuttaa enenevässä määrin konkursseja.
On olennaista ymmärtää,
että ongelman ydin ei ole pelkästään ylikulutus.
Nykyinen rahajärjestelmä lisää velkaantumista ja maksuvaikeuksia
johtuen sen rakenteellisista ongelmista.
Se on sellainen peli, jossa joku aina putoaa pois.
Että johonkin aina se velka jää.
Tuntuu, että se velka aina kiertää maailmaa
ja aina maa toisensa jälkeen rysähtää.
Nyt meni Kreikka, Latvia, Irlanti,
Etelä-euroopan maat.
MARKKINATALOUS
Talousjärjestelmät jaetaan yleensä kahteen kategoriaan:
markkinatalouteen ja suunnitelmatalouteen.
Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, vallitsee globaali markkinatalous.
Sen keskeisiä käsitteitä ovat kysyntä ja tarjonta,
joiden perusteella hyödykkeiden hinnat määräytyvät.
Ainakin teoriassa.
Käytössämme olevaa markkinatalouden mallia
voidaan kutsua säännellyksi kapitalismiksi.
Siinä omaisuus ja tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa.
Kapitalismi pyrkii pääoman kasvattamiseen
ja omistuksen keskittämiseen.
Kaiken toiminnan ja päätöksenteon motiivina
on taloudellisen voiton kasvattaminen.
Aikaisemmin meillä oli 1900-luvulla
eri vaiheissa, esimerkiksi Suomessa,
monia eri omistamisen muotoja.
Ei ollut pelkästään niin, että kapitalistista voittoa tavoittelevat yritykset
ovat muuttaneet muotoaan ja niistä on tullut lyhytjänteisempiä
ja osakkeenomistajille vaaditaan nopeampia voittoja, isompia voittoja jne.,
vaan on tapahtunut myös se, että meillä on vain
yhdenlaista omistusta olemassa.
Suomessa oli paljon osuuskuntia, siis kooperatiiveja.
Suomessa oli myös valtion omisteisia yrityksiä,
joita hallinnoitiin ainakin epäsuorasti tai välillisesti
demokratian pelisääntöjen mukaan.
Ja sen lisäksi oli koko joukko sellaista yritystoimintaa,
joka oli hyvin ankkuroituna johonkin tiettyyn paikkaan,
että oli kaikenmaailman patruunoita,
jotka kaikesta autoritäärisyydestään huolimatta
myös piti ihmisten hyvinvoinnista huolta
sillä paikkakunnalla tai niillä seuduilla, missä ne toimi.
Nämä kaikki ovat muuttaneet muotooan.
Tämän finanssialiasaation myötä
ne ovat yhä riippuvaisempia osakemarkkinoista ja rahoitusmarkkinoista ylipäänsä.
Silloin osakkeenomistajan asema on sillä tavalla korostunut, että
toiminnan logiikka on pitkälti sitä, että maksimoidaan
osakkeenomistajien lyhyen aikavälin tuottoja.
Kuten jo mainittiin, kapitalismissa päätöksenteon motiivina
on yksinomaan taloudellisen voiton kasvattaminen.
Ihmisten hyvinvointi, eettisyys ja ekologisuus
jäävät monesti toissijaisiksi arvoiksi.
Yrityksillä ei ole yhteiskunnallista vastuuta.
Ne ovat vastuussa ainoastaan osakkeenomistajille.
Markkinataloudessa, nykyisessä mallissa,
yritykset ovat yhteiskunnallisesti vastuullisia, jos se tuo niille rahaa.
Sehän tavallaan yrityksen tehtävä on, tehdä rahaa.
Ei sen tehtävä ole olla vastuullinen.
Kenellä se vastuu on?
Yrityksen toimitusjohtajalle tulee yhtäkkiä sellainen moraalikohtaus,
että nyt minä aion tehdä vastuullista bisnestä,
että nyt loppuu tämä riisto. Sehän saa potkut!
Siis vielä samalla viikolla,
kun osakkeenomistajat saavat kuulla.
Ai mitä? Se ei tee rahaa nyt ollenkaan.
Ja se koskee ihan kaikkia, ketkä ovat,
missä tahansa tasolla onkin,
me voidaan sanoa, että jos he yrittävät tehdä jotain
muuta kuin rahaa sille yritykselle, he menettävät sen vallan.
Nekin on tavallaan vaan pakotettuja pelaamaan samaa peliä.
Kvartaalitalous - määritelmän mukaan - toimii
neljännesvuoden periodeissa.
Vaikka se horisontaali olisi vähän pidempikin,
tuotekehittely vaatii kuitenkin kahden tai kolmen tai neljän
vuoden suunnitelua joissakin asioissa.
Osakemarkkinat vaikuttavat käytännön päätöksen tekoon;
Jos 'se' menee alaspäin, sitten täytyy aina
tehdä jotain sellaista, mitä markkinat odottaa.
Markkinat usein tuntuu odottavan, että pannaan
paljon ihmisiä pellolle ja organisoidaan uudelleen yritystä.
Täytyy olla kauheasti muutosjohtamista.
Usein se tarkoittaa, että nekin ihmiset, jotka organisaatiossa
jatkavat työntekoa, eivät keskity itse asian tekemiseen, vaan
harrastavat organisaation muutosta.
Se on monille turhauttavaa ja se ei ole myöskään
taloudellisesti kauhean tuottavaa toimintaa.
Kun sinulla on tuollainen kilpailuasetelma,
se kuka pystyy myymään tuotteensa halvimmalla
on se, kenen tuotteet menevät kaupaksi.
Se, kuka pystää myymään tuotteensa halvimmalla
on se, kuka maksaa vähiten palkkaa...
kuka vähiten huolehtii ympäristöstä...
kuka vähiten huolehtii yhtään mistään.
Tässä tavallaan kaikki maat ovat kilpailuasetelmassa,
kuka pystyy kilpaa eniten heikentämään näitä
kuka pystyy saamaan kaikista alhaisimman hinnan.
Se ei ole mitenkään hyvä tilanne, että
kaikki maailman maat yhtäaikaa yrittävät tätä samaa.
Maailmassa tuotetaan ruokaa yli 10 miljardille ihmisille joka päivä.
Silti yksi seitsemästä näkee nälkää.
Miksi?
Meillä olisi ruokaa kaikille tarpeeksi tälläkin hetkellä, jos
se vain jaettaisiin tasaisesti.
Niin uskomatonta kuin se onkin niin edelleen
Afrikasta tuodaan nälänhätä-alueelta enemmän ruokaa Eurooppaan kuin
sinne apuna tai muuna palautetaan.
Onko pullovesiyrityksillä motiivia korjata
köyhien maiden veden puhdistusta?
Onko lääkefirmoilla motiivia oikeasti parantaa sairauksia, jos
rahaa tekee parhaiten sillä, että ihmiset ostavat säännöllisesti pillereitä?
Velkoihin lisätään korko, koska se on pankkien tapa tehdä voittoa.
Pankit ovat yrityksiä siinä missä muutkin ja ne toimivat
markkinatalouden mekanismeilla.
Voiton tavoittelu johtaa siihen, että moni asia, joka pitäisi
tehdä, jää tekemättä. Sen sijaan moni turha asia tulee tehtyä.
Entä taloudelliset mittarit, kuten bruttokansantuote?
Bruttokansantuote eli BKT on yksi talouskasvun mittareista
ja suuremman BKT:n väitetään usein olevan merkki positiivisesta kehityksestä.
On olemassa myös toisenlaisia mittareita.
Eräs hyvinvoinnin mittari ottaa huomioon mm.
tuloerot, rikollisuuden, onnettomuudet, avioerot,
saasteet, vanhustenhoidon ja vapaaehtoistyön.
Tämän GPI-mittarin mukaan lähes kaikki länsimaat ovat rappioituneet
tasaisesti viimeisen 30 vuoden aikana.
Vanhat mittaristot alkavat olemaan rikki.
Minun mielestäni on todella pelottavaa esimerkiksi seurata...
jos minä olisin kapitalisti, minua hirvittäisi se, mitä tapahtuu
esimerkiksi pörssikursseille nykyään.
Erityisesti Yhdysvaltain pörssikursseille, jotka ovat hyvässä nousussa
samaan aikaan, kun talous romahtaa alta täydellisesti.
Mitään ei tapahdu ja työttömyys alkaa olemaan
yli 20 prosenttia jne., mutta pörssikurssit pärjäävät hyvin.
Tämä tarkoittaa samaa kuin olisi lentokoneessa, josta korkeusmittari on rikki.
Ei tiedetä, missä mennään.
Markkinoidenhan pitäisi olla se väline, joka kertoo, missä mennään,
mutta ne eivät kerro enää.
Koska ne ovat manipuloituja ja
käytännössä kertovat jostain kuvitteellisesta asiasta.
Suomi on siinä mielessä hankala tässä, että
me olemme sellainen lintukoto.
Me olemme jossain mielessä kauempana
ja virtaukset tulevat hitaammin tänne.
Pystymme pidempään uskottelemaan... Niin kuin Katainen sanoi:
Tämä ei koske Suomea kuitenkaan.
Ennen kuin se sitten koskee.
Rahajärjestelmä on kaiken ytimessä.
Kaikki raha luodaan velkana.
Kaikki se velka pitäisi aina maksaa korkoineen.
Se vaatii uutta velanottoa, että se on mahdollista, mutta
uusi velanotto tuo taas uuden koron ja velka kasvaa.
Kasvaa....Kasvaa...Kasvaa....
Itseasiassa olemassa rahan ja olemassa olevan velan
välinen erotus myöskin kasvaa koko ajan.
Se aiheuttaa sen tarpeen.
Vaikka rahan määrä koko ajan lisääntyy tavallaan,
niin rahan niukkuus pahenee.
Velan suhde rahan määrään lisääntyy ja lisääntyy.
Se luo kiihtyvän oravanpyörän, jota kaikkien on pakko polkea.
Se on ihan sama oletko yksilö tai onko sinulla perhe.
Sinulla on asuntolaina. Et sinä voi hypätä siitä pois.
Miten sinun asuntolainallesi käy?
Tämä rahajärjestelmän muuttaminen.
Ensinnäkään sitä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä.
Pitäisi lakata ajattelemasta, että raha on rahaa,
että ei sitä voi mitenkään muuttaa.
Se on suuri sokea kohta meidän kulttuurissamme ajatella, että
rahaa voi olla vain yhdenlaista.
Jos me ei käytetä nykyistä rahaa, niin täytyy käyttää oravannahkoja
Ihmiset oikeasti ajattelevat näin.
Ihmisellä on sokeus rahaa kohtaan.
Siitä pitäisi päästä eroon.
Pitäisi laajasti alkaa ymmärtämään mekanismeja, joilla
rahaa nykyisin luodaan
ja pitäisi alkaa keskustelemaan, voisiko olla
jotain vaihtoehtoisia mekanismeja,
joilla raha tulisi luoda sen sijaan.
POLITIIKKA
Käytännössä, jos mennään eduskuntasaliin, missä päätökset tehdään
siellä on 199 äänestäjää, koska puhemies on istumassa ylhäällä.
199 äänestäjää, joiden tehtävä on äänestää
oman tuntonsa mukaan ja oman parhaan kykynsä mukaan.
Näinhän ei tietenkään tapahdu, vaan puoluekuri,
ryhmkuri on saatu tässä maassa aikaiseksi.
En tiedä, kuinka piktään se on ollut, koska
en politiikan tutkija ole, että onko se ollut iät ja ajat, vai ei.
Käytännössä täällä ei yhtään ryhmäkurista vapaita päätöksiä juurikaan synny.
Asiat päätetään jossakin muualla
kuin tuossa eduskuntasalissa.
Harvoin käy niinkään, että niitä ryhmäkokouksissa
oikeasti käsitellään.
Käytännössä ne tulee käskyttämällä.
Kuka Suomea sitten varsinaisesti johtaa?
Missä se todellinen valta on?
Minä olen ollut nyt kolme ja puoli vuotta tässä talossa,
enkä tiedä vastausta tuohon.
Meidän aikanamme rahamarkkinoilla on kenties
enemmän valtaa kuin koskaan.
Se on kuitenkin yhä enemmän poliittisen ja demokraattisen
päätöksenteon ulkopuolella.
Viimeiset 30 vuotta ovat osoittaneet,
miten ideologiassa on tehty muutos.
80-luvulta lähtien
markkinoiden on annettu toimia omin päin puuttumatta niihin.
Poliittinen voima puuttua markkinoihin katosi.
Näin ollen pääoman kohdentamisesta
päättivät ainoastaan rahoitusmarkkinoiden pelurit.
He yksin päättivät siitä, kuka saa jatkaa töitä
ja miten talouden tulee toimia.
He eivät olisi saaneet lainkaan puuttua valtioiden talouteen.
Talous ei ole poliittista.
Talous on määritelty politiikan ulkopuolelle.
Tietenkin, jos on vähääkään yleisempi politiikan käsite taustalla,
ymmärtää, että se on retorinen siirto siirtää
jotkut asiat pois yhteisen ja demokraattisen käsittelyn piiristä.
Jos katsoo historiaa, miten tämä meni -
Nixonin hallituksen päätöksellä irrottaa kulta dollarista
oli suora kytkös työttömyyskaudella.
Liittyi olennaisesti myös siihen, että miten he olivat alkaneet hyödyntää
Lontoon Cityä ja Karibianmeren veroparatiiseja
saadakseen amerikkalaisille yhtiöille enemmän kilpailukykyä.
Ja nimenomaan sitä kautta, että he pääsivät kiertämään
amerikkalaisjärjestelmän veroja.
Kun meillä oli eurodollarimarkkinat Lontoossa
ja oli Karibianmeren veroparatiisit,
he pystyivät kotiuttamaan voittoja sitä kautta
ja se oli nimenomaan
Nixonin konservatiivisen ja aika uusliberaalin
hallituksen tietoista politiikkaa
yrittää parantaa amerikkalaisten, monikansallisten
yhtymien kilpailukykyä luomalla tällanen
ikäänkuin valtioiden ulkopuolella oleva järjestelmä,
jota kukaan ei voi kontrolloida,
viime kädessä ei myöskään amerikkalaiset.
Viime vuosikymmeninä globaali rahamarkkinatalous
on siis voinut toimia
yhä vapaammin valtioista välittämättä.
Eräiden teorioiden mukaan
tällainen markkinatalouden vapautuminen
hyödyttää lopulta kaikkia osapuolia.
Onko niin tapahtunut myös käytännössä?
70-luvun alusta alkaen on tapahtunut finansialisaatio
maailmantaloudessa, mikä tarkoittaa, että
rahaan liittyvä spekulaatio ja
raha-arvojen ekspansio tai inflaatio
on määrittänyt yhä enemmän
kaiken taloudellisen toiminnan ehtoja.
Ja myös politiikan ehtoja.
Rahoitusmarkkinoihin liittyy tämmöinen
vahva syklisyys.
Eli se pyrkii tuottamaan kuplia,
rahoitusarvot moninkertaistuvat,
mutta vailla mitään kunnollista perustaa
missään muualla taloudessa.
Ja tietyn pisteen yli mennään, niin järjestelmä
alkaa muuttua yhä kaoottisemmaksi ja yhä pienempi
muutos jossain voi laukaista kriisikehityksen.
Se on oikeestaan ihan samantekevää, että
onko se joku tietynlainen asuntolaina
köyhille ihmisille Yhdysvalloissa,
tai joku muu yksittäinen tekijä,
jota sitten paketoidaan uudelleen rahoitusmarkkinoilla
ja myydään eteenpäin ja niin edelleen.
Se voi olla mikä tahansa heikko kohta siinä järjestelmässä.
Tämä kuplien puhkeaminen on tullut yhä voimallisemmaksi.
Rahoitusmarkkinoiden syklien amplitudi
tai heilahduslaajuus on lisääntynyt
näiden vuosikymmenien aikana
ja 2008-2009 kriisi
oli selvästi kaikkein suurin tähän asti.
Jos me mennään vielä yksi kierros eteenpäin samalla tyylillä,
niin seuraava tulee olemaan vielä isompi.
Miksi maailman maat sitten toimivat
epävakaiden rahamarkkinoiden ehdoilla?
Eikö olisi mahdollista tehdä toisenlaista politiikkaa?
VALTION VELKA
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF
on eräs merkittävimpiä taloudellisen vallan käyttäjiä.
Sen valta perustuu lainoihin, joita se myöntää
rahaa tarvitseville valtioille.
Vasta 70-luvulla alkoi kansainvälisen valuuttarahaston
valta vahvistua yli monien maiden
samalla kun velkaantuminen alkoi lisääntyä
ja tämä liittyi öljykriisiin ja sen jälkeiseen tilanteeseen
ja siihen velkakriisiin, mikä on jatkunut koko sen kauden ajan
ja on ollut sellaisia vaiheita,
että kansainvälinen valuuttarahasto on saanut ikään kuin otteeseensa
noin 80-90 maata ja niiden talouspolitiikat
aika suvereenilla tavalla,
mutta esimerkiksi tämä oli 90-luvun loppupuolella tilanne,
mutta 200-luvulla tilanne muuttui sillä tavalla,
että aika monet maat kuitenkin maksoivat pois
niitä IMF-velkojaan.
Nyt 2008-2009 rahoituskriisi,
joka on suurin sitten 30-luvun,
johti siihen, että IMF tavallaan pääsi
uudelleen kuvioihin mukaan.
Se oli välillä jo vähän pois pelistä.
Tällä hetkellä meillä menee
reilut kaksi miljardia euroa
valtion velan korkoon.
Puolustuvoimiin menee yli
2,5 miljardia euroa,
mutta ensi vuonna korkomenot tulevat olemaan paljon suuremmat.
Nyt se jo lähentelee sitä samaa summaa,
mikä meillä menee puolustusvoimiin.
Maksamme pelkkää korkoa valtion velasta,
ei mitään lainan lyhennyksiä, vaan pelkkää korkoa.
Siitä se vuosi vuodelta tulee kasvamaan.
Ja jos me jatkamme samalla tavalla, kun olemme jatkaneet,
niin sitten me joudumme IMF:n kuurille.
Siinä vaiheessa kun ei enää pystytä lyhentämään tarpeeksi
sitä velkaa.
Tyypillistä on se, että vaaditaan
valtioita lisäämään vientiä velkojen maksamiseksi.
Vähentämään tuontia
ja samalla vähentämään myös julkista kulutusta,
mikä tarkoittaa käytännössä hyvinvointipalveluiden
vähentämistä tai lakkauttamista,
tulonsiirtojen lakkauttamista.
Sen lisäksi, että siirrytään valtioiden sisällä
yhä enenevässä määrin yksityisten,
kapitalististen markkinavoimien varaan,
samaan aikaan kokonaisvaikutus on myös deflatorinen,
mikä tarkoittaa sitä, että se pyrkii supistamaan niitä talouksia,
eli ne maat, jotka ovat vaikeuksissa joutuessaan tämäntyyppiselle kuurille
joutuvat helposti vielä syvempiin vaikeuksiin.
Siitä tulee tällainen huono,
itseäänvahvistava kierre.
Afrikassahan se on tehty oikeastaan joka maassa tähän mennessä.
Etelä-Amerikan maissa se on tehty jo melkein joka maassa tähän mennessä.
Ja se tehtiin nyt Kreikassa.
Siellä kanssa määrättiin, että kaikki pitää myydä.
HIstoriallisia saaria myöten, ne pitää myydä.
Irlannissa niillä tulee sama tilanne.
Irlannissa on jopa sellainen tilanne, että EU sanoo,
että niiden pitää hyväksyä budjetti
ennen kuin niillä voidaan äänestää vaaleissa.
Sillä hallituksella, jota voi äänestää vaaleissa,
se ei saa päättää budjetista.
Budjetti täytyy päättää etukäteen.
Vasta sitten ihmiset voivat äänestää,
että ketkä he haluavat johtamaan
kun kaikki on jo päätetty.
Että tämä on se mihin se johtaa kun maksetaan sitä velkaa.
ITSENÄINEN SUOMI?
Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeä asia oli EU:n liittyminen.
Suomi on osa sellaista kokonaisuutta,
joka, vaikka se ei olekaan varsinainen liittovaltio,
niin kuitenkin on selvästi ylikansallinen kokonaisuus.
Tarkoittaen, että semmoinen klassinen suvereeni
valtion määritelmä ei enää täyty.
Suomi käytännössä jakaa valtion suvereeniteettinsa
monien muiden maiden kanssa EU:ssa.
Tiedämme kaikki, että Lissabonin sopimus on sama asia, kuin EU:n perustuslaki.
Täsmälleen sama määrä toimivaltuuksia.
Täsmälleen sama määrä veto-oikeuksien menetyksiä.
Se on käytännössä identtinen kaikin tavoin ja se on valtio-oikeudellinen,
sillä se myöntää EU:lle täyden oikeushenkilöllisyyden,
mutta mikä pahempaa, se myöntää EU:lle mahdollisuuden
tehdä muutoksia jatkossa itsenäisesti,
asettamatta muutoksia hallitusten välisten huippukokousten käsiteltäviksi.
Se antaa EU:lle lainsäädäntövallan
kirjaimellisesti jokaisella elämämme osa-alueella.
Minulle tosin vakuutetaan, ettei minun pitäisi olla huolissani,
sillä yhteisestä lipusta ja kasallislaulusta on luovuttu.
Käytetään toista!
Tuolta edestä löytyy suuri ja mahtava liittovaltion lippu.
Se on hölynpölyä. Se on kaikki osa tätä valetta.
Itsenäisyydenkin kysymys on vähän sellainen, että
ennenvanhaan kun valloitettiin maita,
armeija taistelee sen maan armeijaa vastaan.
Se voitetaan, miehitetään ja sitten se määrätään verolle.
Se vallotettu maa maksaa vallottajalleen veroja siitä lähtien.
Suomeahan ei ole valloitettu,
- Sotilaallisesti -
mutta me ollaan velassa.
Me on annettu pankkien luoda
rahaa meidän talouteen.
Keskeisiä toimijoita suhteessa valtioiden talouspolitiikkaan
ovat ne, jotka määrittävät valtioiden luottokelpoisuutta.
Ja 2-3 Amerikkalaista yhtiötä on siinä keskeisessä asemassa
ja kun ne voivat ehdollistaa valtioita sitä kautta,
että hyvän luottokelpoisuuden saaminen edellyttää
tietynlaista talouspolitiikkaa.
Ja tyypillisesti hyvin uusliberaalia talouspolitiikkaa.
Niin se on yksi sellainen valtamekanismi, joka vaikuttaa siihen,
että miten me arvioidaan, että onko Suomi itsenäinen.
Minusta Suomi ei ole itsenäinen EU:n takia,
ei myöskään maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden takia.
Meillä on monia muitakin muotoja, miten eri maiden taloudet
on peruuttamattomalla tavalla yhteen kietoutuneita.
"MAAN TAPA" - politiikka suomessa
Sodan jälkeinen suuri - joka jossain mielessä on tällainen menestyskertomus -
hyvinvointivaltion luominen ja talouskasvun luominen,
sen koko ajan kasvavan kakun jakaminen,
se ei enää ole mahdollista eikä toimi.
Ja jossain määrin nuoret ihmiset varmaan maailmalla rupeaa
sen tunnistamaan ja tunteekin. Siis tämä ajatus siitä,
että useamman sukupolven ajan on ollut se oletus,
että seuraavalla sukupolvella tulee olemaan taloudellisesti paremmin
kuin edellisellä. Se on loppu.
Siis että sikäli nuoret tulevat erilaiseen maailmaan kuin omat vanhempansa.
Eikä voi ottaa niitä politiikka-oppejakaan vanhemmiltaan.
Ainut mahdollisuus on etsiä kokonaan uusia tapoja tehdä politiikkaa.
Ja siinä mielessä taas mielestäni se on täysin realistinen käsitys,
Mitä monella nuorilla ihmisillä on.
Eli politiikka ei kiinnosta eikä sillä ole mitään relevanssia
heidän elämänsä kannalta. Se on ihan totta.
Ei sillä olekaan mitään relevanssia.
ÄÄNI
Suomessa oli tietenkin tietyt omat toimijat, jotka ajoivat näitä intressejä.
Niin kuin kaikkialla muuallakin,
elämme kapitalistisessa markkinataloudessa
ja elimme siinä myös demokraattisen hyvinvointivaltion kukoistuskautena.
Tietyillä toimialoilla on intressinä vapauttaa markkinat.
Se tarkoittaisi niille, joilla on pääomaa,
maksimaalista valtaa tehdä mitä haluavat.
Opit, jotka tukee tätä perustavoitetta,
on tietenkin suosittuja heidän keskuudessa.
Oikeaoppinen taloustiede on siinä erittäin tärkeä.
80-luvulla Suomessa rahoitusmarkkinoita vapautettiin,
olennaista oli marssittaa tänne ulkomaisia tunnettuja asiantuntijoita
esimerkiksi Alexander Swoboda,
joka tuli Suomen Pankin ja muiden tahojen kutsumana
kirjoittamaan raportteja Suomen tilanteesta
ja antamaan suosituksia, jotka
noudatti aika tarkasti IMF:n yleisiä oppeja ja
oikeaoppisen taloustieteen ja uusliberaalin ideologian oppeja.
Se näyttää menevän Suomessakin enemmän siihen suuntaan, että
isot puolueet on vanhassa paradigmassa niin tiukasti, että
ainut lääke tähän tilanteeseen on tarjota ihmisille
pidempiä työuria, työpäiviä, leikkauksia jne.
Eli leikataan hyvinvointivaltiota.
Tehdään enemmän töitä ja toivotaan vanhan koneen käynnistyvän
ja ajatellaan vanhojen ehtojen ja vanhojen systeemien mukaan.
Tämä johtaa kaikkialla samalla tavalla,
niin kuin näkyy Yhdysvalloissa, Euroopassa ja
nyt rupeaa näkymään Suomessakin,
autoratiivinen keskusjohtoinen politiikka.
Rajalinjat ei tule olemaan vasemmisto ja oikeisto, vaan
rajalinjat tulee olemaan isot puolueet - autoritaarinen johtamistapa,
kuten pahimmillaan Italiassa ja Venäjällä näkyy
- ja hajautettu antiautoritaarinen ruohojuuripolitiikka.
Meillä on välttämättömyysretoriikka ja kilpailukykyretoriikka,
jotka molemmat liitetään helposti liitetään yhteen eloonjäämisretoriikalla.
Eli kilpailukyvyssä on kysymys taloudellisesta eloonjäämisestä.
Sen takia meidän täytyy ymmärtää niiden olevan välttämättömyyksiä,
mitkä pitää hyväksyä.
Olennaisempaa on huomata,
että ne opit kääntyvät helposti omia tarkoituksiaan vastaan.
Ne ei tuota vaikutuksia, joita niiden väitetään tuovan.
Kilpailukyvyn nimissä voi toki tehdä asioita, jotka
muutta muuttaa tulonjakoa ja valtasuhteita.
Mutta tuottaako sillä taloudellista tehokkuutta, mitä väitetään,
on taas erittäin kyseenalaista.
Taloudellinen kasvu, henkeä kohti laskettuna, on vähentynyt.
myös Suomessa.
Samaan aikaan se kasvu jakaantuu yhä epätasaisemmin.
Käytännössä hyvin pieni väestönosa hyötyy taloudellisesta kasvusta.
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa,
taloudellisella ja poliittisella eliitillä on hyvin läheinen suhde.
Yksi osoitus tästä on niin sanottu pyöröovi-ilmiö,
jossa korkeassa asemassa olevat poliitikot siirtyvät
markkinavoimien palvelukseen - ja päinvastoin.
Tämä kytkös vaikuttaa selvästi koko kansaa koskeviin päätöksiin.
"Nyt pelastetaan Kreikka ja Irlanti!"
-Eihän siinä pelasteta Kreikkaa tai Irlantia.
Niiden maiden ihmiset saa kärsiä.
Ainut, mitä pelastetaan, on niiden velkojat
Ne molemmat ovat velkaa Eurooppalaisille pankeille.
Jos pankit ei saa rahojaan,
niille tulee luottotappiota ja se olisi tietenkin kauheata.
Voi huomata, miten päätökset menevät yksimielisesti läpi eduskunnassa
äärimmäisen nopealla aikataululla ilman, että
niistä syntyy edes keskustelua, koska on olevinaan niin kiire.
Se kertoo jotain voimasuhteista yhteiskunnassa.
Kun pankit on pulassa,
länsimaiden hallitukset on yht'äkkiä yhtä mieltä.
Viikonlopun aikana hallitukset saa miljardien eurojen
suuruiset päätökset läpi.
Päätökset, joita tutkimalla huomaa, ettei niissä ole järkeä...
..Lainata rahaa joillekin, jotka eivät pysty maksamaan velkojaan.
Mutta niin ne vain menevät kaikki läpi.
..Siellähän viikonlopun aikana piti päätökset tehdä.
Eli nämä tuodaan sillä tavalla että, tässä on nyt pakkorako
ja kukaan ei selitänyt, että minkä takia se piti esimerkiksi maanantaiaamuna
olla valmis se vakauspaketti, ennen kuin Japanin pörssi aukeaa.
Mikä maailmanlopun romahdus silloin olisi muka tullut?
Kukaan ei edes yrittänyt matemaattisesti spekuloida sitä, että
millä tavalla Eurooppa olisi loppunut sitten siinä.
Eli käytettiin taas sitä hyväksi todettua tapaa, että sanottiin, että tämä on nyt pakko tehdä,
ja annettiin aikaa äärimmäisen vähän, niin että käytännössähän
puhelinkokouksellahan meni suuri valiokunta. Ja talousvaliokunta, jonne asia myös kuuluu,
niin käytännössä emme saaneet aikaa ollenkaan lausunnon luomiseen.
Eli saimme suuren valiokunnan paperit sillä tavalla, että
tunnin päästä meillä piti olla lausunto valmis, eli meille ei jäänyt
mitään mahdollisuuksia lausua aiheesta mitään.
Nämä ovat yleensä olleet sellaisia, että sanotaan vain että
tämä on nyt pakko tehdä, tai hukka perii.
Samalla tavallahan se meni 90-luvun lamassa.
Yön hiljaisena tunteina päätöksiä tehtiin, ja kaikki paperit on julistettu salaiseksi.
Silloin kun rupesin itse tutkimaan, että miten oli päästetty näin käymään, niin
totesin aika nopeasti, että seinä tulee vastaan, että mitään papereita ei oikein saa,
siellä ei oikein tiedetä kuka päätöksiä teki, ja millä perusteella.
DEMOKRATIA ?
Meillähän on olemassa WTO ja Bretton Woods instituutiot.
Meillä on itseasiassa olemassa tuhansia erilaisia kansainvälisiä sopimuksia
ja satoja merkittäviä kansainvälisiä järjestöjä.
Ja niiden toiminta on hyvin olennainen osa kaikkea sitä mitä tapahtuu
myös Suomessa.
Mutta siinä on hyvin vähän läpinäkyvyyttä tai demokraattista
tili- ja vastuuvelvollisuutta, varsinkin suoremmin kansalaisille.
Kokoomus on ollut aika reilu ja suora näissä, eli me kannatamme NATO-jäsenyyttä
koska se a) vahvistaisi turvallisuuttamme,
Ja b) vahvistaisi meidän kansainvälistä vaikuttamista.
Hallituksen ja meidän linja tällä hetkellä: pidetään ovia auki,
mutta toisaalta demarit ovat sanoneet, että neljään vuoteen ei mennä,
joka käytännösä tarkoittaa sitä, että natojäsenyys on poissuljettu
seuraavan hallituskauden ajaksi.
..Mutta vaalit ovat nyt tulossa, niin aiotteko viedä Suomen NATOON
jos olette pääministeripuolue?
En usko että olemme viemässä.
Se on perusajatukseni, koska ei ole kansan enemmistön tai poliittisen..
-Voitko luvata?
... Lupauksia on monenlaisia..
Kokoomus voittaa vaalit ja vie suomen Natoon. - Jori Arvonen. Stubbin erityisavustaja.
Lähde: Amerikkalaiset asiakirjat/Wikileaks
Englantilainen tutkija Ted Honderich on hienosti kuvannut miten
miten tämä on oikeasti hierarkinen demokratia mikä meillä tällä hetkellä on
ihan siinä mielessä, että korkein tulokymmenys verrattuna alimpaan tulokymmenykseen
tosiasiassa tässä demokratiassa päättää enemmän kuin se alin kymmenys.
Eli se on siinä mielessä tuloluokittain hierarkinen eikä aidosti demokraattinen.
Se, että voidaan äänestää joku vaikuttamaan asioihin, niin se on ihan täyttä teatteria,
se on sumutusta.
Se on sellainen teatteriesitys, jonka rahavalta on laittanut.
Äänestäkää tuota tai tuota puoluetta.
Aina vuorovuosin. Niinkuin USA:ssa nähdään, niin siellähän demokraatit
ja republikaanit vaihtelevat.
Aina toinen tulee ja pelastaa tilanteen ja syyttää toista.
Suomessa on aivan sama juttu. Meillä nyt on vain sitten kolme vaihtelevaa puoluetta.
Globaali rahatalous käsittääkseni kuitenkin perustuu pitkälti ns. Fiat-rahaan
ja tälläiseen itsetarkoitukselliseen velkauttamiseen,
joka antaa suunnattomasti valtaa
heille joilla on valta antaa tätä velkaa, ja kontrolloida kyseisen järjestelmän toimintaa.
Sehän on jo lähtökohtaisesti niin fundamentalistisen iso asia
nyky-yhteiskunnan toiminnassa, ja niin väärin ja vinoutunut,
että emme tosiaan tarvitse mitään erityisiä salaliittoteorioita
käsittääksemme sen faktan, että olemme kusessa!
YHTEISKUNTA
Ei ole mikään terveyden mittapuu olla hyvin sopeutunut
perin pohjin sairaaseen yhteiskuntaan - J. Krishnamurti
Yhteiskunta jaetaan usein kolmeen eri osa-alueeseen.
Ne ovat: valtiollinen eli julkinen sektori,
taloudellinen eli yksityinen sektori,
sekä kansalaisyhteiskunta.
Olemme juuri tutustuneet talouden ja politiikan toimintaan.
Mutta entä kolmas sektori? Mikä on kansalaisten rooli yhteiskunnassamme?
Jos katsotaan -varsinkin OECD- maailmassa- kehityskulkuja,
niin meillähän on aika raju osallistumisen lasku,
että kansalaisyhteiskunta, ja poliittinen poliittinen kansalaisyhteiskunta erityisesti, on
kokenut aikamoisen romahduksen.
70- luvulla Suomessa poliittisiin puolueisiin saattoi kuulua satoja tuhansia jäseniä.
Meillä oli valtava määrä erilaisia yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä joihin
ihmiset aktiivisesti osallistuivat, monet jopa moniin.
Ja nyt meillä suurin osa ihmisistä ei osallistu mihinkään.
He eivät ole puolueiden jäseniä, eivätkä kuulu mihinkään yhdistyksiinkään samalla tavalla.
En minä oikein tiedä mikä se on se kansalaisyhteiskunta
josta niin paljon puhutaan.
Kuka sitä edustaa?
En minä tiedä onko Suomessa sellaista.
Milloin suomessa ihmiset ovat kadulla jonkun asian puolesta?
Milloin kansan mielipide on muuttanut jonkun asian?
Että olisi ollut herrat tekemässä noin, mutta kun kansa nousi takajaloilleen,
niin tehtiinkin näin.
Niinkuin esimerkiksi Ranskassa tapahtuu vähän väliä.
Ei ainakaan minun elinaikanani ole Suomessa koskaan tapahtunut mitään sellaista.
Euroopassahan on nyt juuri jännä tilanne sen suhteen, että
osassa Eurooppaa näyttäisi siltä,
että leikkauksia ja tämän vanhan politiikan jatkumista
nielastaan helpommin
ja joissain paikoissa, niin kuin nyt erityisesti Kreikassa ja Ranskassa,
sitä ei nielasta niin pureksimatta.
Se on oikeestaan hauska ja hyvä, että tämä velkakriisi alkoi Kreikasta.
Jos se olisi alkanut Suomesta,
suomalaiset olisivat olleet vain tyytyväisiä: " Joo, leikatkaa meidän palkat ja etuudet."
Mutta kun se alkaa Kreikasta ja Ranskasta,
niin tälläkään ei ehkä kehdata olla sitten niin
kilttejä sitten kun se tulee.
Jotta demokratia voisi toimia,
on meidän kansalaisten osallistuttava yhteisten asioiden hoitamiseen.
Jos emme osallistu,
joku toinen tekee päätökset puolestamme.
Köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu.
Kyllähän meillä on rahaa, mutta sitä ei anneta.
Köyhälistö pidetään köyhälistönä ja sillä sipuli.
Meillä on se kehitys, että tuloerot kasvavat.
Eli meillä Suomessakin alkaa olemaan
jonkinlainen määrä todella rikkaita ihmisiä.
Eli samaan aikaan ilmestyy myös luksusliikkeitä,
luksusautoja ja luksuskämppiä, joita myydään.
Ja tämä osittain peittää sen tosiasian,
että yhtä aikaa keskiluokan kova kulutus laskee,
liikehuoneistoja ja kauppoja jää tyhjiksi.
Se polarisoituu sillä lailla, että samaan aikaan tulee luksusta
sinne toiseen päähän ja sitten
kansan iso osa, kulutuksen iso osa, siirtyy alempaan, halvempaan, pienempään
ja niin edelleen.
Jotkut esittävät, että tuloerojen kasvun myötä
myös yhteiskunnan vauraus kasvaa ja kaikki voivat paremmin.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.
Tämä tutkimus osoittaa, että rikkaissakin maissa voi olla vakavia ongelmia,
kuten rikollisuutta, sairauksia ja mielenterveysongelmia.
Pelkkä rahallinen vauraus
ei siis ole riittävä mittari yhteiskunnan hyvinvoinnin arvioimiseen.
Tästä kuvasta näkyy, että mitä pienemmät tuloerot yhteiskunnassa ovat,
sitä vähemmän terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia esiintyy.
Ongelmat lisääntyvät selvästi tuloerojen kasvun myötä.
Hyvinvoinnin salaisuus ei siis ole rikkaus vaan tasa-arvo.
Me olemme menossa kohti tämmöistä amerikkalaistyylistä
rahanvaltayhteiskuntaa,
jossa rikkailla on kaikki ja köyhillä ei ole mitään muuta kuin almuja,
mitä ne sitten saavat tuolta kadunkulmien joulupadoista.
En ymmärrä,
tuntuu ettei kukaan välitä siitä.
Toisten köyhyys unohtuu helposti kun itsellä menee hyvin.
Meillä Suomessa on vielä paljon niin sanottua keskiluokkaa.
He käyvät töissä ja heillä on varaa kuluttaa ja matkustella.
"VELKA + TYÖ + STRESSI = ORAVANPYÖRÄ"
Väitän, että noin 95% perheriidoista ja ongelmista,
sekä perheiden hajoamisista johtuu rahasta.
Ja tämä on luultavasti varovainen arvio.
Miksi annamme rahan käytännössä romuttaa perheitä?
Miksi se on niin yleistä?
Semmonen moralismi, että kaikki velkaantuminen on pahaa tai huonoa,
on liian yksinkertaista.
Mutta toisaalta se tapa, millä velkaa on luotu
ja kehitetty viimeisten 30-40 vuoden aikana
on enenevissä määrin ollut kestämättömällä pohjalla.
Se vaikuttaa ihmisten arkielämään aika monella tavalla.
Ja yksi sellainen keskeinen tapa on myös, että se
alkaa muuttamaan ihmisten toiminnan luonnetta.
Se tarkoitettu vaikutus, että ihmisistä tulee enemmän
järkeviä taloudellisia toimijoita
"*** oeconomicuksia"
laskelmoivia egoisteja.
Tai ainakin sellaisia, jotka pyrkivät maksimoimaan joitain hyötyjä,
niin sillä on myös aika pitkälle meneviä sosiaalisia seurauksia
ihmisten arkielämän kannalta.
Se muuttaa sitä miten ihmiset järjestävät suhteensa toisiin ihmisiin;
työorganisaatioissa, koulutusinstituutioissa
ja arkielämässä, mukaan lukien intiimisuhteet.
On mielenkiintoista, että olitpa mies tai nainen,
luonteeltasi aggressiivinen tai erittäin mukava ja yhteistyökykyinen,
jos joudut tekemään rahaa elääksesi,
mitä todennäköisimmin joudut taistelemaan siitä.
Sinun on pakko kilpailla siitä.
Johtuuko se luonnosta? Onko maailma sellainen?
Vai onko rahajärjestelmä meidän ja maailman välissä välissä sellainen?
Väitän jälkimmäistä.
Velkaantuminen on osa, siis suoraa seurausta finansialisaatiosta ja
arkielämän kannalta tärkeimpiä on tietenkin asuntolainat ja sellanen velkaantuminen.
Mutta myös tietenkin kulutusluotot.
Minsky ja monet muut taloustieteilijät ovat sanoneet ja argumentoineet, että
meillä on olemassa tämmönen sisäänrakennettu tendenssi
kapitalistisessa markkinataloudessa
siihen, että raha alkaa ikään kuin enenevissä määrin kontrolloida
ihmisten elämää ja se tapahtuu nimenomaan velkaantumisen kautta,
eikä pelkästään ihmisten vaan yritysten ja valtioiden ihan yhtä lailla.
Se tapahtuu velkaantumisen kautta.
Meitä kannustetaan kuluttamaan ja velkaantumaan,
koska siten talouden rattaat pidetään pyörimässä.
Mitä enemmän otamme lainaa ja ostamme tavaroita,
sitä enemmän tarvitsemme rahaa.
Mitä enemmän tarvitsemme rahaa,
sitä tiukemmin joudumme sitoutumaan työelämään.
Eilisen huippusuoritus on tämän päivän tulosneuvottelujen lähtötaso,
joka pitää ylittää, tai sitten putoaminen uhkaa.
Keskiluokkaista fantasiaa hallitsee nimenomaan putoaminen,
kertoo vaikka joku Barbara Ehrenreich.
Joka kuudes suomalainen työntekijä pelkää tulevansa äänestetyksi ulos
heikoimpana lenkkinä.
Keskimääräinen työaika kaikki alityöllisyys mukaanlukien on vähentynyt.
Sensijaan se on näillä raskaan työn raatajilla eli asiantuntijoilla,
ylemmillä toimihenkilöillä rankentunut.
Työpäivät pitenee ja niistä ei palaudu.
Työ hallitsee arkea paljon enemmän.
Se tunkee kotiin, täyttää mielen ja sen takia
sitten on kysyntää lyhyillä tyydytyksillä.
Shoppailulla, naukkailulla, kaikenlaisella saamisella.
Kun kokoajan uhataan menettää,
kenekään asema ei ole varma niin turvaobjekteja haalitaan lisää.
Maksimaalinen huippusuoritus on asetettu vähän jokaiselle eri elämänalueelle.
Se on huippusuoritusta ilmeisesti myös terveyden sektorilla,
se on huippusuoritusta työelämässä,
opiskelussa ja myös vapaa-ajalla pitäisi olla valtavan tehokas.
Täytyy olla ne tärkeät tietyt harrastukset, jotta olet se kunnon ihminen.
Meidän ruumissuhteille ominaisin piirre tänä päivänä tuntuu olevan se,
mitä enemmän unohdat ja siirrät sivuun ruumiin perustarpeet.
Jos on nälkä niin koita se jotenkin siirtää sivuun
tai jos olet väsynyt niin superihminen tietenkin jaksaa, reppuli-ihminen jaksaa.
Tällainen maksimaalinen tavoitetaso, ei se voi aiheuttaa
kuin kroonista uupumusta, ei hyvinvointia.
Ongelmasyöminen ja syömishäiriöiden lisääntyminen nuorten ja
nuorten aikuisten keskuudessa on erityisen osoittava mittari tästä.
Ruumiista ollaan valtavan kiinnostuttu ja se pyritään pitämään
muuttumattomana ja nuorekkaana ja kaikki vanhenemiseen liittyvät piirteet
pyritään silottelemaan.
Meillä on hirveän kuluttava suhde omaan ruumiiseen.
Tavoittamaton on asetettu meille tavoitettavaksi.
Työ aiheuttaa monelle kiirettä ja stressiä, samalla kun itse työn sisältö
voi olla täysin yhdentekevää ja jopa turhauttavaa.
Sana 'työpaikka' keksittiin teollisen aikakauden Englannissa.
Aiemmin sitä ei tunnettu.
Se kuvastaa monia asioita, joita ihminen tekee rahasta.
Työ on erittäin vanha käsite.
Työ on jotakin sellaista jota ihminen tekee intohimosta
tai siksi, että on hyvä siinä tai koska rakastaa tehdä sitä.
Työpaikka on taas toimenkuva, jota tehdään kansallisessa valuutassa
maksettavaa palkkaa vastaan.
Tottakai me kuvittelemme olevamme vapaita.
Otetaan nyt menestyvä liikemies, jolla on hieno talo ja urheiluauto
ja vaimolla on kaikkea mahdollista, lapsilla on hienot tavarat.
Mutta sitten tälle menestyvälle liikemiehelle tulee eräänä päivänä
vapaudenpuuska: "Hetkinen, olen vapaa mies.
En menekään töihin. Lähden tuonne vaikka laskettelemaan tai ihan mitä vain."
Hän ottaa yhden päivän töistä vapaata ja sanoo että "En mene!"
Mitä siinä tapahtuu? Hän saa potkut samantien!
Hän soittaa töihin ja sanoo "En tule tänään".
Sitten kun hän saa potkut, hän ei pysty hoitamaan seuraavaa lainanlyhennystä.
Kun hän ei pysty hoitamaan lainanlyhennystään, hän menettää talonsa
ja autonsa jälkeen hän menettää naisen.
Sitten hän menettää kaiken ja on kohta katuojassa juomassa.
Kyllähän meillä on kaikkea kivaa,
mutta jos yhdenkin kerran tekisi jotain vapaasta tahdosta ja sanoisi
"Hetkinen, en suostukaan tähän", edes yhden päivän ajan.
Se loppuisi siihen. Sen verran meillä on vapautta.
"Olkoon ruoka lääkkeesi" -Hippokrates 460-370 eKr.
Nykyinen elämäntapamme ei ole ruumiillisesti niin kuluttavaa kuin ennen,
mutta suoritus- ja ulkonäköpaineista johtuva stressi asettaa
monen terveyden ja mielenterveyden vaakalaudalle.
Vaikka ajat muuttuvat, yksi asia pysyy samana.
Hyvän terveyden perusta on kunnollinen ruoka.
Ostoskeskuksen vieressä on valtava valmisruokien tehdas.
Jättimäinen laitos, jossa kaikenlainen kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.
Tiedämme kuitenkin, että kemikaalien ja teollisten lisäaineiden avulla
tuotteiden valmistusaikaa on lyhennetty,
raaka-aineiden kulutus ja kustannus on pudotettu minimiin
ja mikä tärkeintä, tuotteiden hyllyikää kaupassa on lisätty moninkertaiseksi
verrattuna alkuperäiseen, aitoon vaihtoehtoon.
Useat ruokaan lisättävät aineet ovat täysin tuntemattomia tavallisille ihmisille.
Monissa ruoissa käytetään esimerkiksi fosfaatteja,
jotka tutkitusti haittaavat ravintoaineiden imeytymistä
ja voivat aiheuttaa jopa osteoporoosia, eli luukatoa.
Miksi elintarviketeollisuus sitten käyttää fosfaatteja?
Ehkä sitä ensisijaisesti kannattaisi kysyä teollisuudelta ja että miten he näkevät sen.
Ovatko ne korvattavissa tai ovatko ne tarpeellisia.
Kyllä niille varmasti on nähty käyttötarkoitus perusteltu,
koska ne ovat hyväksytty meidän lisäainelainsäädännössä.
Ruoan sisällön määrittävät siis elintarviketeollisuuden intressit.
Kuten muutakin teollisuutta, sitä ohjaa kilpailun ja voitontavoittelun logiikka,
jolloin ruoan tuoreus ja terveellisyys jäävät toissijaisiksi.
Jos emme saa tarvittavia ravinteita ruoasta, sairastumme
ja joudumme lopulta kääntymään lääkäreiden puoleen.
Yhteiskuntamme onkin hyvää vauhtia medikalisoitumassa,
mikä tarkoittaa, että lääketiede näyttelee yhä isompaa roolia meidän jokaisen elämässä.
Sitten 80-luvun lääketiede on traagisesti muuttunut pelkäksi bisnekseksi.
Käsitykseni mukaan jos saisimme kunnon ruokaa,
valtaosa ihmisistä ei tarvitsisi mitään hoitoa eikä lääkäreitä.
Mutta meistä on tehty tavallaan sairaita.
Ennen oli lääkkeitä, jokainen lääketehdas teki laajan skaalan erilaisia lääkkeitä,
mutta teki kunnon tutkimusta.
Nyt suurin osa näiden Pfizereiden ja muiden isojen firmojen kuluista
menee markkinointiin ja lääkäreiden lahjontaan.
Tutkimukseen menee ihan pieni osa.
Koska ei siellä ole mitään tutkimusta vaan he pelailevat vanhoilla molekyyleillä,
joita vain vähän muutellaan.
Katsoisin, että syöpä on "Man made disease"
ja se johtuu ennenkaikkea ravinnosta ja sen laadusta.
Tämä on nähtävissä eri kulttuureissa,
että sellaisissa paikoissa missä on alkuperäinen ravinto niin ei juuri syöpää ole.
Mutta kun sinne tulee tämä länsimainen viisaus, niin jopa alkaa olemaan kaikki nämä sairaudet,
eli diabetes, sydäntaudit ja syöpä.
Ne ovat kaikki samasta lähteestä, ne vain reagoivat eri tavalla.
Yksi Englantilainen analyysi, joka äkkiä hävisi markkinoilta,
koska se uhkasi bisnestä oli, että nämä sytostaattihoidot kun ne aloitetaan,
niin kolmannes kuolee siihen lääkkeeseen.
Kolmannes potilaista heti. Ja sitten se pannaan syövän piikkiin.
Nämä hoidot ovat usein vaarallisempia kuin itse tauti.
Esimerkiksi tilastointi on täysin virheellistä.
Me emme edes tiedä, mikä on syövän todellinen tilanne.
Syövästä on tullut bisnes.
Tosiasia on se, että ravinnolla ja vitamineilla pystyy vaikuttamaan
todella paljon ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin.
Ja nyt tämän Codex Alimentariuksen yhtenä päämääristä on
jos ei kielletä vitamineja ja muita ravinteita,
niin monopolisoidaan ne lääketeollisuuden alaiseksi.
Eli se mikä tulisi tehtaista olisi sallittua ja terveellistä,
se joka tulee lunnosta on patologista ja kiellettyä.
Eli jos se tiivistetään, miten asian ymmärrän,
niin se on ylikansallisia globaaleja monoliittisia jumalankäskyjä,
jotka sitten toteutetaan.
Senhän suomessakin näkee ruokakaupassa sillätavalla,
että tämmöiset EU:n idioottimaiset säännöt,
niitä suomalainen pilkunnussija viranomainen toteuttaa,
niin täällä ei voi mitään myydäkään.
Kun olen luomukauppiaiden kanssa jutellut, niin kaikki kaikki on kiellettyä mitä teet.
Ainoat sallitut ovat ne muoviin käärityt ja steriloidut ja vissiin säteilytetyt tuotteet.
Jos sinä olisit lääketehdas ja pääbisneksesi on valmistaa lääkkeitä,
sitten tämän Codexin kautta alat valmistamaan myös vitamineja.
Olisiko se sinun intresseissäsi valmistaa hyviä vitamiineja?
Lähtökohtaisesti lääketeollisuus tietää,
että vitaminit ovat pahin kilpailija mielialalääkkeille.
Jos pääset valmistamaan sekä vitaminit että mielialalääkkeet,
niin kuinka hyviä vitamineja sinulla olisi agendassasi tehdä?
Tuosta Codexista vain sen verran,
että jos esimerkiksi piparminttu luokitellaan sen alaiseksi,
niin siinähän on vahva bisneksen maku, että se tulisi lääkäreiden hallintaan.
Vain lääkärit saisivat määrätä vitamineja.
Vain lääkärit saisivat määrätä piparminttua.
Ja siinä samalla riistetään kansalta mahdollisuus hoitaa itse itseänsä.
Siinä mielessä sitä pitäisi absoluuttisesti vastustaa.
Ja sitten mikä noissa ärsyttää tavattomasti on,
että se on demokraattisen keskustelun ulkopuolella.
Se vain astuu yhtäkkiä voimaan. Sitten sanotaan,
että säädökset ovat tällaisia ja mielestäni se on käsittämätöntä,
että kun vaalitkin ovat tulossa ja näitä tyyppejä edes äänestetään
kun he eivät tee tällaisen asian eteen yhtään mitään.
ja se on semmoinen, joka koskee meitä kaikkia.
ÄÄNI
Tässä suhteessa pitäisi käyttää Gandhilaisia periaatteita, eli kansalaistottelemattomuutta.
Jos kymmenen ihmistä on luomua poimimassa niin heidät voidaan viedä vankilaan,
mutta jos heitä on kymmenen tuhatta niin systeemi pysähtyy.
Aina on tiedetty ja on ihan hiljattain tehty laajat selvitykset siitä,
että rokotuksella influenssaa kohtaan ei ole mitään hyötyä.
Päinvastoin haittoja.
Eli se ei ole millään tavalla perusteltua tämä rokottamiskampanja.
Tässä on mielestäni kyse pelkästään manipulaatiosta:
Yhtäkkiä keinotekoisesti julistetaan pandemia, jossa ei ole mitään mieltä.
Eli kun tämä kolesterolihype alkaa vähitellen hiipumaan, kun se on tieteellisesti todistettu
- ja on itseasiassa aikoja sitten tiedetty ettei se ole mistään kotoisin-
Se myytiin pelolla että ihmiset ostaisivat myytyjä pillereitä,
jotta saisivat elämää lisää.
Nyt myydään näitä pikasysteemeitä,
luodaan äkkinäisiä uhkia ja saadaan huomattavia voittoja nopeasti.
Se on härskiä peliä eikä siinä ole mitään mikä olisi lääketieteellisesti perusteltavissa.
On lääketieteellinen fakta, ettei influenssaviruksiin kannata rokotteita kehittää.
ÄÄNI
Tiedetään että se on tauti joka leviää nopeasti, mutta on vaaraton.
Onhan se selvää että jos on terminaalivaiheessa olevia ihmisiä,
niin menehtyväthän he johonkin tulehduksiin,
vaikka ei olisi mitään influenssaa liikkeelläkään.
Niitä viruksia on aina ja on ihmisiä, jotka satunnaisesti kuolevat
johonkin tavanomaiseen tautiin, jonka syytä me emme tiedä.
Mutta jos ajatellaan vähän isommin niin ne ovat pieniä osia kokonaisuudesta.
Mutta sitten, mitä se rokotus tekee,
voi olla huomattavasti enemmän haittaa kuin taudista.
Syytetään influenssaa narkolepsian aiheuttajaksi.
Se on roskaa, koska Suomessa ja Ruotsissa on narkolepsiaa huomattavasti enemmän
kuin muualla missä on samaa tautia ollut.
Eli ongelman täytyy olla taas siinä rokotteessa mitä täällä on tehty,
joka on erilainen kuin muualla.
Entinen henki tai tällainen jumalahenki ja taivaaseen pääsy
on nyt siirretty kroppaan ja tavallaan kropasta on tullut se hengellisyys
ja siinä on oikeat säännöt miten sitä pitää hoitaa.
Tämän lääketieteen kirkon mukaan täytyy syödä näitä pyhiä leipiä
eli pillereitä pysyäksesi kunnossa. Ja jos et tee sitä,
niin sinut karkoitetaan seurakunnasta.
Monet lääkärit raivostuvat kun potilas sanoo "Mä en syö lääkkeitä"
"No älä sit tuu tänne", tämä on tämä idea.
Aikoinaan olin työpaikkalääkärillä ja menin mainitsemaan kiinalaisesta lääkketieteestä
ja akupunktiosta jotain, niin lääkäri meinasi käydä kimppuuni.
Siis minut poistettiin huoneesta kerettiläisenä.
Kaikki tämä on rakennettu sellaiseen kimppabisnekseen,
että jos lääketehdas saa bisnestä niin lääkäritkin saavat.
Eli ne puoltavat toinen toisiaan.
Jos hyppäät ulkopuolelle ja haet joitain muita ratkaisuja niin olet ulkona.
Ja tämä on tällainen kehä, joka tulee menemään katastrofiin.
Silloin kun minä olin pieni,
niin toiveammattina pojilla oli poliisi tai palomies tai jotain vastaavaa.
Tämän päivän lapset haluavat olla julkkiksia.
Mitä julkkis tekee? Se on esillä. Mitä julkkis osaa?
Sitä ei edes määritellä, kunhan vain on esillä.
Se on tämän päivän Ajan Henki.
Kuka nämä arvot ovat syöttänyt lapsille?
Tuskin heidän äidit ja isät.
Kun me selitämme tuotannon ja taloudellisten organisaatioiden keskittymistä,
niin hyvin olennainen osa sitä kuviota on nimenomaan markkinointi ja mainonta.
Sen kääntöpuolena on kulttuurin muutos,
koska se propagandakoneiston tietynlaisen hyödykkeen tuottaminen
hyötyjen puolesta on niin valtava,
niin ihmiset helposti menevät enenevässä määrin siihen ajatukseen mukaan.
Hyvää elämää voi ostaa ostamalla tietynlaisia hyödykkeitä,
samalla tavalla kuin hyvää, oikeanlaista identiteettiä voi rakentaa
kuluttamalla tietynlaisia tuotteita.
Silloin siitä tulee olennainen osa kulttuuria tavalla,
jota ihmiset eivät välttämättä itse kokonaan ymmärrä tai hahmota.
Siis ihmiset voivat jonkun kuvauksen mukaan hyvinkin ymmärtää täsmälleen sen,
kun he menevät shoppailemaan ja ostavat tiettyjä hyödykkeitä.
Mutta he eivät välttämättä ymmärrä, mistä se mitä he tekevät on tullut.
Eivätkä he välttämättä ymmärrä, mitä heidän tekemisensä saa aikaan,
mukaanlukien heissä itsessään.
Ollaan mahdollisimman vähän henkisiä, pidetään yllä materiaalisia arvoja
ja ollaan kokoajan vähän huolissaan ja hoidetaan työt eikä kyseenalaisteta mitään.
Sillä tämä maailma näyttää parhaiten pyörivän tuon hallitsevan tahon mielestä.
Ja täytyy kyllä sanoa, että tosi hyvää työtä ovat tehneet näiden arvojen markkinoimisessa.
Erittäin hyvää työtä.
Media on kokenut muutoksen.
Median kaupallistuminen on osa tätä kokonaisuutta, missä me olemme.
Se tuottaa myös sitä, että kilpailu ja markkinoiden idea viedään kaikkialle,
mukaanlukien mediaan.
Silloin kun se sovelletaan mediaan niin se nimenomaan pirstoo tietoisuutta
kun medialla on paljon valtaa nyky-yhteiskunnassa.
Tavallaan se on ennakoimatonta jos ajattelee pelkästään TV:tä, internetistä puhumattakaan.
Se on ollut olemassa vasta muutamia kymmeniä vuosia
ja sen koko vaikutusta yhteiskuntaan ja kulttuuriin ei kovin syvällisesti
kovin moni yritäkään ottaa haltuun.
Nyt tämän uusliberalisaation myötä on tullut logiikka,
jossa media pyrkii maksimoimaan mainostuloja saamalla ihmiset
eräänlaisten helppojen kiihokkeiden avulla seuraamaan lyhyen aikaa jotain,
riittävän kauan, jotta he näkevät ne mainokset.
Se johtaa siihen, että klassinen tutkiva journalismi tai yritys ottaa asioita
syvällisemmin tai laajemmin haltuun painuu alle
ja sillä ei ole mitään olennaista merkitystä.
Edelleen meillä on olemassa kansallisia TV- tai radiokanavia ja joitakin laatulehtiä,
jotka pyrkivät tekemään tätä, mutta ne ovat yhä ahtaammassa puristuksessa
alkaa helposti heijastamaan sitä samaa toimintalogiikkaa, millä kaupallinen media toimii.
Media on todella surkeassa tilassa.
Ei se siitä johdu, etteikö olisi viisaita ja inhimillisiä journalisteja olemassa,
mutta heille ei vaan anneta tilaa.
Kysymyksessä on median muuttuminen yhä enemmän ja enemmän markkinointikanavaksi.
Jos esimerkiksi katsoo näitä kuvalehtiä niin ne kaikki myy jotakin,
ei siellä ole mitään artikkeleita -tai on, niihin myytäviin asioihin liittyviä artikkeleita.
Ei enää arvostellakaan mitään, koska se häiritsee mainostuloja.
Minulla ei ole tähän muita kuin hyvin latteita vastauksia,
kuten se että televisiot pitäisi pistää kiinni.
Jonkinverran toivoa sisältyy siihen, että nämä mediakanavat ovat nykyään moninaistuneet,
on olemassa internet ym.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan saa kaikkea informaatiotaan yhdestä ainoasta putkesta.
Se on todella iso tekijä.
Mutta kyllä edelleen tilanne on valitettavasti se,
että hyvin suuri osa ihmisistä saa hyvin suuren osan informaatiostaan
aika keskitettyjä kanavia pitkin ja uskoo siihen.
Mielestäni se on tietynlaisen yhteiskunnallisen sairauden tai häiriötilan merkki,
että lähdetään tuomitsemaan niitä jotka nostavat pintaan epämiellyttäviä kysymyksiä,
silloin kun on kuitenkin faktoja taustalla.
Jos joku hallitsee radioaaltoja tai televisioteknologiaa, niin se
hallitsee sen mitä siellä televisiossa tai radiossa sanotaan myös loppujen lopuksi.
Se mitä internet on mahdollistanut on, että se on paljon helpompaa
se tekninen osaaminen mitä tarvitaan siihen.
Jonkun blogin tai wikin tekeminen on nykyään teknisesti helpompaa,
kuin kirjapainotaito tai televisiolähetysten lähettäminen, plus halvempaa
Ja sen saa tehdä kuka tahansa, sen voi tehdä kuka tahansa.
Sitä kautta on ajateltu että kun tämä media tällä tavalla avautuu kaikille
niin kaikki totalitaariset järjestelmät tulee mahdottomiksi,
koska totalitaariset järjestelmät yleensä perustuvat siihen informaation hallinnointiin.
Tiettyjä tahoja häiritsee esimerkiksi internet sellaisessa muodossa missä se tällä hetkellä on,
koska nykyisen järjestelmän keskeiset aspektit nyky-yhteiskunnassa
eivät yksinkertaisesti kestä sellaista päivänvaloa ja vapaan informaation liikkumista
mitä esimerkiksi internet tarjoaa.
On pakko olla pikkusen optimistinen teknologian suhteen.
Internet vaikuttaa sekä yhtä aikaa sen verta tärkeältä koko tälle järjestelmälle,
että sitten rakenteeltaan niin anarkistiselta ettei sitä pysty helposti kokonaan tukkimaan.
Mutta kyllä sitä jollainlailla pystytään säätelemään
ja ikään kuin hidastamaan ja pitämään jarruja siinä touhussa.
Silloin kun puhutaan esimerkiksi tällaisista älymystön diktatuurista missä tietyt
konseptit ja ideat sullotaan jonnekkin sivuun väkivalloin
ja pidetään yllä tietynlaista valheisiin perustuvaa konsensusta.
Esimerkiksi talouden toiminnasta tai terrorismin vastaisesta sodasta, isoista asioista,
niin silloin liikutaan hyvin vaarallisilla vesillä.
Media ei puutu asioihin sillä tavalla kuin median pitäisi puuttua.
Media puuhastelee erilaisten asioitten kanssa jotka menevät kaupaksi,
jotka heidän mielestään kiinnostaa ihmisiä.
Jos media katsoo olevansa jonkinlainen informaattori, jonka tehtävänä
olisi pitää ihmiset ajantasalla siitä mitä maailmassa oikein tapahtuu ja mikä on tärkeää,
niin media puhuisi aivan toisista asioista.
Se olisi vastuullinen media.
Nyt media on tietyllä tavalla pelkästään rahantekoväline itselleen.
Ilmeisesti myös median kohdalla sen ensisijainen tehtävä, tiedon levittäminen,
on jäänyt voitontavoittelun varjoon.
Mutta mitä asioita mediassa olisi pidettävä esillä?
Mitä sellaista maailmassamme tapahtuu josta meidän jokaisen pitäisi olla perillä?
TÄMÄ IHMISEN MAAILMA
Meillä on sellaisia valtavia asiantuntijoita, esimerkiksi Albert Einstein.
Hän sanoi näin:
Vuonna 45,
jolloin ensimmäiset ydinpommit räjähtivät, ensin koe-alueilla,
sitten Hiroshimassa ja Nagasakissa hirvittävine seuraamuksineen.
Kaikki asiat tällä planeetalla muuttuivat toisiksi.
Mikään muu ei ole ennallaan, kuin ihmisten
ajatus- ja arvostustottumukset.
Ellei myös näissä ajatustottumuksissa tapahdu
yhtä perinpohjainen muutos,
niin me kuljemme vääjäämättömän varmasti kohti totaalista tuhoa.
Planetaarista tuhoa.
Mikään ei muuttunut.
Entiset arvostus- ja ajatustottumukset hallitsivat
ja hallitsevat tänä päivänä suurelta osalta.
Tekisi mieleni sanoa toistaiseksi ratkaisevalta osalta.
Maapallon tila on kriittinen. Tämä on peruskysymys.
Meillä on kaksi katastrofia, jotka etenevät rinnakkain.
Toista voisi kutsua ekologiseksi katastrofiksi ja toinen on sosiaalinen katastrofi.
Ja ne ovat riippuvaisia toinen toisistaan sillä tavalla että ne tukevat toisiaan.
Tämä on niin sanottu labiili tila.
Se merkitsee sitä, että maapallo on suurin piirtein samanlaisessa
tilanteessa, kuin kaatuva keppi.
Maapallon elonkehä on hauras kokonaisuus. Jos se kadottaa tasapainonsa
se ei enää palaudu, vaan pyrkii kauemmas alkuperäisestä tilastaan.
Muutos on aluksi hidas, mutta se kiihtyy ja voimistuu mitä pidemmälle se etenee.
Kaikkein merkittävin ominaisuus on, että sitä ei huomata ennenkuin on liian myöhäistä.
EKOKATASTROFI
Ekokatastrofiin liittyy joukko asioita, jotka ovat luonnon kanssa tekemisissä.
Veden loppuminen, ilmakehän muutokset, metsien katoaminen, aavikoituminen.
Kaiken tämän seurauksena, kaikkein peruuttamattomimpana asiana
on lajien kuoleminen sukupuuttoon.
Tämä on ainoastaan sellainen massatuho, jossa todetaan, että kun sademetsiä hakataan
niin sieltä arviolta kuolee tämmöinen määrä lajeja vuorokaudessa,
joka on aivan hirvittävä määrä verrattuna siihen,
mitä on kuollut ennen tätä ihmiskunnan toimintaa.
SOSIAALINEN KATASTROFI
Sitten tämän rinnalla etenee sosiaalinen katastrofi,
johon liittyy urbanisoituminen kaikkialla maailmassa,
nälänhädät, taudit, rikollisuus, terrorismi, massiivinen maahanmuutto.
Tämä kaikki näkyy köyhyytenä
ja erilaisina epäjärjestyksen aiheutumina eri puolilla maailmaa.
Monsanto, joka on tällainen mafia ruoka-asioissa maailmassa,
sehän tekee näitä geenimanipuloituja tuotteita
vedoten siihen, että köyhille olisi lisää ruokaa...
Se on täydellinen vale!
Koska se köyhien ruokaongelma ei johdu siitä että olisi väärät lajikkeet,
vaan se johtuu siitä että on väärät maanomistussuhteet.
Ne ovat poliittisia kysymyksiä. Jos niitä ratkaistaisiin oikein,
niin kaikilla olisi ruokaa ihan tasapainoisesti.
Eli se on poliittinen kysymys, ei biologinen kysymys. Ruokaa riitää.
150 vuotta sitten kuudesosa suomalaisista kuoli nälkään ja nälän aiheuttamiin tauteihin.
Viimeiset suuret nälkävuodet. Kun sitä ruokaa ei kertakaikkiaan ollut.
Nykyään ihmiset kuolee nälkään lähinnä sen vuoksi että se on hyvää budjettikuria.
On halvempaa tappaa kansalaiset nälkään kuin lähettää sotilaat tappamaan heidät.
Tästä Sudanissa ja Etiopiassa ja muualla nälänhätämaissa on lähinnä ollut kysymys.
Jos ostat siemeniä jotka ovat geenimanipuloitu, niin maksat mafialle siitä prosentit,
ja käytät vielä glyfosfaatteja että ne pystyisivät elämään,
niin joudut kustannuskierteeseen joka tuhoaa sinut.
Intiassa tuhannet maanviljelijät ovat tehneet itsemurhan
sen takia että ovat joutuneet perikatoon.
Me paheksumme sitä miten ennen vanhaan pidettiin orjia. No me pidämme orjia,
he ovat vain jossain tuolla kaukana hikipajoissa missä me emme näe heitä.
Sitä ei sanota orjuudeksi, koska he saavat sen verran rahaa siitä työstä
että he voivat pitää itsensä hengissä,
siinä missä ennen he eivät saaneet rahaa ja heidät pidettiin hengissä.
Me olemme olevinamme tosi paljon sivistyneempiä kuin ennen vanhaan.
ÖLJYHUIPPU
Öljyhuipulla periaatteessa tarkoitetaan sitä öljyntuotannon huippuhetkeä,
jolloin öljyä tuotetaan kaikista eniten yhteenlaskettuna kaikista lähteistä ja kaikista
öljyntuottajamaista ja jonka jälkeen öljyn tuotanto lähtee laskuun.
Näyttäisi siltä että se on vuoden 2005 paikkeilla ollut globaalisti se öljyhuippu
ja sen jälkeen se on pienoisessa laskussa ollut nyt viisi vuotta.
Periaatteessa jo se että öljyntuotanto ei kasva,
saati se että se alkaa laskemaan, vaikuttaa käytännössä kaikkeen.
Öljy on niin loistava raaka-aine. Siitä pystyy valmistamaan melkein mitä vain,
sitä pystyy kuljettamaan helposti, sitä pystyy polttamaan, sitä pystyy syömään
ja kun sitä on saatu hirveän helposti, niin sitä on ruvettu käyttämään kaikkeen,
taloudet ja kuljetus erityisesti, sähkön tuotanto monessa paikoissa riippuu öljystä.
Jos öljyntuotanto menisi edes tasaiseksi niin se olisi ongelma,
saati sitten se, että se että se alkaa vielä laskemaan, on toinen seikka.
Sitten kolmas seikka on tämä nettoenergia tai EROEI-asia.
Eli kuinka paljon yhteiskunnalle tulee vapaasti käytettävissä olevaa energiaa.
Vaikka öljyä sinänsä onkin,
se hyöty mitä siitä saadaan heikkenee.
Joudutaan koko ajan tekemään enemmän töitä, jotta saadaan sitä lisäenergiaa.
Se määrä mitä fossiiliset polttoaineet tekee
on monikymmenkertainen siihen, mitä ihmiset lihastyöllä tekee.
Eli jokaisella länsimaisella ihmisellä on kymmeniä niin sanottuja energiaorjia käytössään.
Nämä kolme ilmiötä,
eli se että se ei enää kasva, että se jopa vähenee
ja se että EROEI heikkenee, erityisesti se kolmonen vaikuttaa tosi dramaattisesti
siihen, että kuinka paljon töitä voidaan tehdä ja mitä taloudessa tapahtuu.
Se oikeastaan näkyy jo 70-luvulta lähtien,
siis siinä että 70-luvulta lähtien reaalipalkat eivät ole enää yhdysvalloissa
ja monissa euroopan maissa kasvaneet, vaan on täytynyt ruveta ottamaan velkaa lisää.
Sekä yksityiset ihmiset velkaantuu että kansataloudet velkaantuu,
koska ei pystytä enää syöttämään sitä ilmaista energiaa systeemiin,
kun EROEI-luvut alkavat laskemaan.
Se kiihtyy nyt ja tämä on finanssikriisin yksi syy.
Sillä on muitakin syitä, mutta yksi syy siihen finanssikriisiin on öljyhuipun tuleminen,
mikä tekee lisäpaineita siihen että pitää ottaa lisää velkaa,
plus tekee velan maksamisesta koko ajan vaikeampaa.
Paul Krugman, joka voitti niin kutsutun "talousnobelin",
laski, että hinta öljylle joka alkaa suoraan vaikuttamaan maailmantalouteen
kitkana ja hidastavasti on 80 dollaria,
joka tulee siitä, että mitä maksaa tuoda kontti Kiinasta,
tai mitä maksaa viedä se kontti takaisin Kiinaan.
Krugmanin laskelma oli että 85 dollaria on suurin piirtein se raja,
missä se rupeaa hitsaamaan ja hidastamaan maailmankauppaa.
RESURSSISODAT
Resurssit näyttelevät merkittävää roolia monissa konflikteissa.
En sanoisi että mikään konflikti on pelkästään resurssisotaa,
mutta esimerkiksi Irakin sodan taustalla oli poliittisen talouden tekijät,
öljy tietenkin tärkeimpänä, mutta myös dollarin asema maailmantaloudessa.
Kyllä meillä on sellaisia tilanteita missä vesi on kauhean tärkeässä asemassa.
Israelin ja Palestiinan konfliktissa on kokoajan ollut myös kyse veden hallinnasta.
Tämä, minun nähdäkseni, tulee kärjistymään,
sillä taloudellisen kasvun tuloksena on, kun tämä on aika pieni planeetta kuitenkin,
niin monet resurssit ovat käymässä pikkuhiljaa niukemmiksi ja
kasvurajat tulevat vähin erin vastaan myös siinä mielessä.
Talouskriisi ja öljyhuippu ovat jo näkyvissä ihan selvästi jos niitä vain katsoo.
Meillähän on käytännössä resurssisotia jo useissa maissa menossa tällä hetkellä.
Afganistan ja Irak ovat selkeimmät esimerkit.
Senkin ihmiset usein unohtavat että,
"ei, Afganistanissahan ollaan terrorismiä ja al-Qa'idaa vastaan sotimassa",
mutta minkä takia al-Qa'ida on ylipäätään olemassa?
Bin-Ladenin keskeisin viesti on se,
että Amerikkalaiset joukot pitää saada pois Saudi-Arabiasta.
No minkä takia Amerikkalaiset sitten ovat Saudi-Arabiassa?
Sillä sattuu olemaan öljyä.
Eli Afganistanin sota on ihan 100 % resurssisota,
samoin Irakin sota.
Sudanissa, Nigeriassa on resurssisodat käynnissä. Kongossa.
Meksiko hajoaa parhaillaan,
kun Meksikon öljytulot Cantarell-öljykentästä ovat romahtaneet.
Samoin kiinan toiminta, kun Kiina ostaa maatalousmaata
ympäri maailmaa, erityisesti Afrikasta.
Konkreettisesti olemassaolevaa asiaa, maata ja mineraaleja
ja öljy-yhtiöitä ja öljy-lähteitä.
Tämmöinen iso valtapolitiikka on jo käynnistynyt
ja se pitäisi myös nähdä.
Jos öljyn tuotanto laskee sitä vauhtia, mitä se on laskenut
vuodesta 2005 vuoteen 2010
ja jos Kiinan ja Intian kulutus kasvaa samaa vauhtia
kuin se on kasvanut vuodesta 2005 vuoteen 2010,
niin kaikki öljy viidestä suurimmasta öljyntuottajamaasta
menee pelkästään Kiinaan ja Intiaan vuonna 2018.
Siitä ei riitä tippaakaan muualle,
se antaa jonkinlaisen aikaperspektiivin.
Vuoteen 2018 mennessä tapahtuu jotain todella
isoja muutoksia tässä globaalissa järjestyksessä.
Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole,
koska se tilanne että viiden suurimman öljyntuottajamaan kaikki öljy
menisi kaikki Kiinaan ja Intiaan, sehän ei käy.
Mutta yhtä kaikki, meillä on selvä taipumus
mennä kohti sellaista maailmaa, jossa resursseista kamppaillaan
vähän enemmän 1800-luvun tyyliin,
että käytetään myös sotilaallista voimaa.
TULEVAISUUS?
Jos puhutaan oikeasti mihin tämä voi johtaa pahimmillaan,
niin silloin olemme yhdessä samassa veneessä koko maailman kanssa.
Aika monet ennakoivat planetaarista katastrofia jossain muodossa
seuraavien vuosikymmenien aikana.
Kaksi omaa suosikkiani ovat:
W. Warren Wagar - A Short History of the Future
"Tämä kausi päättyy ydinsotaan 2040-luvulla",
ja se liittyy olennaisesti nimenomaan kapitalistisen maailmantalouden logiikkaan.
Kriisi, joka päättyy konfliktieskalaatioon alkaa nimenomaan talouskriisinä,
maailmanlaajuisena lamana ja romahduksena ja se johtaa kaikenlaisiin seurauksiin.
Jacques Attali myös ennakoi, että markkinoiden tyrannian jälkeen seuraa planetaarinen konflikti,
joka voi myös tarkoittaa totaalista laajamittaista sotaa.
Jos sitä katsoo kylmästi kalansilmällä, kylmän empiirisesti,
niin se tosiasia vaan on sillä lailla, että meillä ei ole yhtään esimerkkiä
kestävästä länsimaisesta elintavasta.
Sellaisesta, joka ei olisi tuhonnut elinympäristöänsä
ja joka pystyisi olemaan siinä ympäristössä
sanotaan vaikka 100 tai 200 vuotta
niin, että se pysyisi käyttökelpoisena.
Sellaista esimerkkiä vain ei ole, yksinkertaisesti.
Kääntäen sen asetelman toisinpäin, jos tuolta tulisi jostain Siperiasta,
tai viidakosta joku alkuperäiskansa ja sanoisi
että: "me tapettiin vahingossa kaikki meidän eläimet ja
kaadettiin myrkkyjä noihin jokiin eikä me pystytä elämään siellä enää,
mitä tehdään?"
Olisiko meillä oikeasti jotain kerrottavaa,
pystyisimmekö me kertomaan tiedollisesti, länsimainen kulttuuri,
että tehkää näin ja näin ja näin niin sitten homma hoituu.
Ei meillä olisi mitään sellaista, emme me pystyisi sanomaan.
Minä mieluummin katsoisin vielä vähän pitemmällä tulevaisuuteen.
Kannatan sellaista sivilisaation määritelmää,
jonka mukaan sivilisaatio on sellainen kollektiivinen kokonaisuus,
joka pystyy ajattelemaan ja hahmottelemaan tulevaisuuttaan ainakin
200 vuoden aikajänteellä.
Tämä on aika kaukana meidän nykyisestä todellisuudesta.
Länsi kuvittelee olevansa jotenkin ylivoimainen, tai eloonjäävin,
mutta sitähän me emme tiedä, koska tämä ei ole vielä päättynyt.
Se voi periaatteessa olla mahdollista, että läntinen sivilisaatio häviää
ja muut sivilisaatiot jäävät olemaan.
Silloin joudutaan taas vain ihan empiirisesti toteamaan,
että se ei ollutkaan eloonjäävin.
Näissä yhteiskuntarakenteissa ja talousmalleissa mitä meillä on,
valitettavaa on se, että niistä on todella vaikeaa siirtyä
muihin ratkaisuihin ilman että tapahtuu jokin hirveä katastrofi.
Ne, jotka ovat vallan kahvassa, eivät halua siitä asemastaan luopua.
Täytyy mennä kaikki tosi katolleen ja aika uusiksi,
ennen kuin ihmiskunta ei enää näe että on me ja ne,
vaan että ollaan kaikki yhdessä
ja ollaan sen verran kusessa, että pitää alkaa miettiä vakavissaan
mikä on paras vaihtoehto.
Meillähän on yleensä tapana arvioida menneisyyttä sillä lailla,
että me olemme hyvin kriittisiä mitä edelliset sukupolvet ovat tehneet.
Mutta jos te ajattelette niitä näkymiä, jotka meillä on edessä
sanokaamme 30 tai vielä varmemmin 60 vuoden kuluttua,
mikäli mitään radikaalia muutosta ei maailmassa tapahdu.
Ja nähdään kaikki se kurjistuminen ja kaikki katastrofit, jotka ovat edessä.
Ajatellaan sitä, kuinka paljon niistä on kuitenkin puhuttu nykypäivänä,
millä tavalla ihmiset ovat ehdottomasti tietoisia näistä asioista,
jopa ne jotka haluavat peittää käsillään silmänsä
ja olla näkemättä niitä.
Voitte vaan kuvitella minkälainen on se tuomio 30 tai 60 vuoden kuluttua
lasten ja lastenlasten taholta, joka tähän nykypäivän ihmiskuntaan kohdistuu.
Se, että on nähty aivan selkeästi mihin ollaan menossa ja kinasteltu pikkuasioista
Kööpenhaminan kokouksissa ja muissa paikoissa
pystymättä tekemään kuitenkaan mitään radikaalia.
Me emme voi puolustella käyttäytymistämme sillä että ei tiedetty,
koska varmasti kaikki sellaiset ihmiset joilla on vaikutusvaltaa maailmassa tietävät.
Kysymys on silloin tietyn aikakauden ja sukupolven
aivan mittaamattomasta ahneudesta ja itsekkyydestä.
Päättäjät ilmeisesti joko ei ajattele koko asiaa,
tai sitten ne ajattelee että parin tuhannen vuoden päästä
ne on keksineet, että millä tämä pallo pelastetaan.
Me voidaan sikailla täällä ihan miten vaan siihen asti.
Meidän sukupolvi kusee omien jälkeläistensä muroihin.
Se on aikalailla meidän sukupolven
ja tämän aikakauden käsissä miten tämä homma tulee jatkossa kehittymään.
Jos nämä hommat saadaan paremmalle mallille,
niin olen ylpeä koko tästä sukupolvesta.
Ja jos ei, niin minua hävettää tosi paljon.
Se termi, mikä eniten ehkä kaipaa tällä haavaa mun mielestä päivitystä on hipit,
ja se mielikuva minkä se sana antaa:
likaiset, peseytymättömät puunhalaajat.
Se on kuitenkin sellainen termi, jota käytetään
siinä tarkoituksessa, että sitten kun se leima on lyöty sulle otsaan,
niin sitten sinua ei tarvitse enää kuunnella ja että palataan takaisin tähän malliin,
tässä se todellisuus on.
Todellisuus näyttäytyisi kuitenkin nyt olevan sillä lailla,
että kun puulla kestää tietty määrä kasvaa
ja merivirrat menee tiettyihin suuntiin.
Meillä on nyt 120, villeimpien arvioiden mukaan 200 eläinlajia,
mitkä kuolevat täältä päivässä pois.
Amerikassa on jäljellä 3 % alkuperäismetsistä,
Suomessa on vissiin huippulukemat eli 5 %.
Kaikki elämää ylläpitävät rakennelmat ovat sammumassa ja hajoitettu
ja ruoka on myrkytetty ja vesissä on karsinogeenejä ja tuolla on muovimeri,
joka lilluu jossain Tyynellä valtamerellä.
Hipit oli marginaaliryhmä.
Jos tämä sama termi edelleen pätee kaikkiin näihin ihmisiin,
jotka ovat huolissaan tästä, että nämä rakennelmat ovat murtumassa,
jotka kirjaimellisesti pitävät meidät elossa,
niin sitten pitää kyllä ruveta laittamaan kovaa kovaa vasten
ja antaa jonkinnäköisiä labeleita niille,
jotka eivät välitä näistä asioista.
Vaikka markkinaunissakävelijä.
Jos sun todellinen arvo on se kasvukäyrä,
niin sä oot tosi pahasti jumissa
johonkin rakennelmaan, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Meillä olisi olemassa jo nyt teknologiaa, miten me voitaisiin
tällaisia pienia paikallisia energiavoimaloita rakentaa ympäri Suomea.
Kaikkeen tällaiseen olisi jo olemassa resurssit.
Meillä olisi ne ihmiset olemassa, olisi olemassa ne taidot, se teknologia, kaikki olisi olemassa.
Ja se halu on olemassa.
Mutta me emme voi tehdä niin, koska ei ole rahaa tehdä niin.
Täytyisi ymmärtää että meidän ekosysteemin kestävyys riippuu siitä,
että tehdäänkö me nyt mitä meidän pitää tehdä,
vai jatketaanko me vaan näin.
Ajatellen että ei ole rahaa korjata näitä ongelmia,
koska raha on vain meidän luomus.
Rahaa on niin paljon kuin me sovimme että sitä on.
Älkää ottako tätä sellaisena maailmanlopun profetiana,
vaan ottakaa se tiedemiesten varoittavana tosiasiailmaisuna.
Aivan niin kuin sanotaan me puhumme nyt ympäristön suojelemisesta,
taistelemme vesien ja ilmakehän saastuttamista vastaan.
Ei se ole mitään maailmanlopun profetiaa.
Siitä puhutaan tiedemiesten suulla ja auktoriteetilla, jotta me havahtuisimme
ja emme menisi tahalliseen itsemurhaan.
-"Miksi silmiini sattuu?" -"Et ole käyttänyt niitä koskaan." - Matrix 1999
Yksi niitä helpoimpia asioita millä maailmaa voi tehdä paremmaksi
olisi se, että me jokainen koittaisimme katsoa maailmaa avoimemmin silmin.
Jokaisella on omat uskonnot, ideologiat, aatteet.
Nyt meillä on ajan henki, Zeitgeist-liikettä ja muuta,
on ollut kaikennäköisiä utooppisia liikkeitä, yhteisöjä, ideologioita ja muita.
Jotkut niistä ovat tehneet hyvää, jotkut pahaa,
useimmat vähän hyvää ja vähän pahaa.
Budjettia on hankala laskea.
Se mitä jokainen ihminen voi joka päivä arjessaan tehdä
on se, että me koittaisimme olla keräämättä maailmasta vain niitä asioita,
jotka tukevat sitä mitä me aikaisemminkin uskoimme tietävämme
ja koittaisimme katsoa niitä vastakkaisia vaihtoehtoisia mielipiteitä,
asioita, esimerkiksi sillä lailla, että kun
me keskustelemme jonkun kanssa niin ei yritetä käännyttää sitä toista
meidän omiin ajatuksiin vaan ymmärtää että miksi toinen ajattelee eri tavalla.
Vaikka se kuinka tuntuu pöljältä ja älyttömältä sen mielipiteet ja ajatukset,
niin koitettaisiin koko ajan epäillä itseämme,
eikä niinkään epäillä sitä muuta porukkaa,
joka on eri mieltä meidän kanssa.
Järjestelmähän on rakennettu sillä lailla, että kun me synnytään tänne
niin meille oikeastaan isketään aika paljolti kaikki tiskiin valmiiksi.
On tällainen poliittinen järjestelmä ja on tällaisia uskontoja
ja on tällaisia kulttuureja ja että hommat pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä.
Mut mä ymmärrän oikein hyvin,
että jos oma maailmankuva on virallisen maailmankuvan kanssa yhdessä,
niin sellaisen kyseenalaistaminen on oikeastaan aika pelottavaa hommaa
ja ihmisen ego pitää omasta maailmankuvastaan kynsin ja hampain kiinni.
Se voi tuntua tosi rankalta,
kun lähtee niin sanotusti perkaamaan omaa todellisuuttaan,
mutta mä näkisin sen kuitenkin niin, että se ehdottomasti palkitsee,
koska silloin vastuu on meillä itsellämme
ja siitä perspektiivistä ei ole mitään hätää.
Mä näen ihmisen sellaisena hengellisenä olentona,
jolla on eri vaiheita elämässä.
Sulle tulee sellaisia transformaatiotiloja,
että sä hyppäät lapsuudesta aikuisuuteen, aikuisuudesta kypsymiseen.
Ne on sellaisia, että se entinen maailma menettää merkityksensä
ja sitten uutta alkaa kasvaa tilalle.
Se on aina yleensä sisäänpäin se kasvaminen.
Lääketiede katsoo että tämä muutoshan on usein hirveän tuskallinen.
Se ottaa pannuun ja ahdistaa ja voi olla masentunut
ja kipeä ja kaikkea tällaista.
Tässä on kivun filosofia mulla, että suurin osa meidän kivuista
johtuu just tästä, että se jokin meissä sisällä yrittää sanoa,
että kuule mua, tai lähde kulkemaan, tai irrota.
Tämä opetettu minä missä sä olet siinä entisessä panee vastaan,
niin siitä jännityksestä näiden kahden elementin välillä syntyy nämä kivut.
Meidän kroppa reagoi niihin.
Mutta siinä on valtava muutospotentiaali kun ihminen huomaa,
että näin on.
Se näkee maailman ihan toisella tavalla.
IHMINEN
"Historia ja antropologia opettavat, että ihmisyhteisö ei selviydy pitkään,
elleivät sen jäsenet psykologisesti osallistu keskeiseen elävään myyttiin.
Sellainen myytti tarjoaa yksilölle syyn olemassaoloon." -Edward Edinger
Ihmiskunnan kehitykseen liittyy eräs suuri ristiriita.
Olemme saavuttaneet monia hienoja asioita tieteen ja teknologian avulla.
Samalla olemme kuitenkin aiheuttaneet vakavia ongelmia,
jotka vaarantavat koko planeetan tulevaisuuden.
Kuinka tämä on mahdollista?
Onko meissä jokin suunnitteluvirhe?
Kenties huonot geenit tai perisynti vievät meitä kohti onnettomuuksia.
Eräs keskeinen syy ongelmiimme löytyy kulttuuristamme,
tai oikeastaan sen nopeasta muutoksesta.
Tieteen ja teknologian kehittyessä olemme
suurilta osin luopuneet ns. alkuperäiskulttuureista.
Millaisessa harmoniassa ihmiset ovat pystyneet elämään luonnon kanssa
ja olemaan samanaikaisesti tieteellisesti edistyneitä,
niin se on niin arvailun varassa.
Siltä vaikuttaa että jotain vähän kunniallisempaa ja kuitenkin yhtä sivistynyttä
toimintaa täällä on ollut aikaisemmin kuin tämä meidän sivilisaatio.
Aika monia palasia suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisten elämästä
loksahtaa paikalleen jos ajattelee, että suomalaiset on itse asiassa alkuperäiskansa.
Rupeaa oikein napsunta kuulumaan, kun palaset loksahtelee kohdalleen siinä.
Monet niistä ilmiöistä jotka tuntuvat kummallisilta suomalaisessa kulttuurissa
ovat ihan normaaleja, joita tapahtuu navajoille ja aboriginaaleille jne.
Ja se näkyy ihan selvästi sellaisina, jotka eivät ole mitenkään kummallisia asioita,
jotka tunnetaan kaikissa tapauksissa jossa joku valtakulttuuri alistaa
ja valtaa jonkun pienemmän kulttuurin:
alkoholismi, itsemurhat, kummalliset hiljaisuudet
ja pakenemiset ja vetäytymiset metsään jne.
Mutta sitten se mikä on eri juttu on tietysti,
että meillä tämä meidän eliitti puhuu samaa kieltä kuin rahvas.
Eli meillä on tämä oma suomenkielinen valtakulttuuri,
eurooppalaisuuden kerrostuma, syntynyt tässä muutamassa sadassa vuodessa,
mitä me olemme olleet Euroopan osa.
Ja sikäli itse asiassa tilanne on jossain mielessä vaikeampi,
koska esimerkiksi Afrikassa, tai Latinalaisessa Amerikassa jengi tietää sen,
että ne on miehitettyjä
ja että siellä on niin kuin valloittajakulttuuri.
Ja sen takia niin kuin tietää myös sen, että tarvittaisiin jonkinlainen itsenäisyystaistelu,
tai itsenäistyminen.
Mutta me ei olla kauhean hyvin tietoisia siitä
ja sen takia se on meille jopa jossain määrin vaikeampi.
Ollaan samaistuttu todella
niin kuin
samaistuttu todella syvällisesti siihen miehittäjään.
Lapsen tieto, naisen muisti. Sano syntyjä syviä, asioita ainoisia!
-Wäinämöinen
Yksi Kalevalassa oleva hieno juttu on
puhe ja käsitys synnyistä, tai siellä puhutaan syntytiedosta,
että Väinämöinen laulaa näitä syntyjä syviä,
kun sillä esimerkiksi Joukahaisen kanssa on tää kilpalaulanta, niin
Joukahainen luettelee just tämmöisiä niin kuin tietolistoja,
että koska hauki kutee ja koska ahven kutee
ja mikä joki on suurempi ja mikä on pitempi
ja siis tämmösiä tietyssä mielessä niin kuin just länsimaisen tiedon listoja.
Sitten Väinämöinen suuttuu ja sanoo jotain, että
"Naisen tieto ja lapsen muisti, että laula syntyjä syviä! "
Mutta ei se Joukahainen osaa.
Ja sitten Väinämöinen tunnetulla tavalla laulaa sen
Joukahaisen suohon.
Mutta mä olen ajatellut sitä syntytietoa,
että mitä ne synnyt on.
Ne on oma tiedonlajinsa.
Se on semmonen tiedonlaji, joka
kokoaa yhteen jonkin merkityksellisen elämäntavan.
Että kun sanotaan, että Väinämöinen osaa
näitä syntyjä, tai laulaa näitä syntyjä syviä,
niin se tarkoittaa sitä, että se tietää,
miten siinä elämäntavassa pitää elää
just niin, että se on,
se elämä on tarkoituksellista, se on merkityksellistä, se tuntuu,
tai koetaan merkityksellisenä sillä lailla, että sillä on joku tarkoitus
ja, että se pysyy kasassa, niin että se ei tuhoa
sitä ympäristöänsä ja se voi jatkua useiden sukupolvien yli.
Siis semmoinen tieto, joka ei ole yksilön tietoa,
joka on yhteisöllistä tietoa
ja sitten se on ylisukupolvista.
Että se siirtyy sukupolvelta toiselle,
eikä sitä voi periaatteessakaan yksi ihminen hallita.
Niin tätä mun mielestä kutsutaan Kalevalassa nimellä syntytieto.
Ja se on just se tiedonlaji,
esimerkiksi, mikä meillä länsimaista puuttuu.
Se, minkä pohjalta
Pohjois-Amerikan intiaanit on tehny niitten
isoja päätöksiä
on ollut se, että miten kukin päätös vaikuttaa seitsemän
seuraavan sukupolven ajan.
Me ei ihan oikeasti tiedetä,
että kuinka monta ihmistä täällä voi tällä elintasolla elää tällä maapallolla.
Me tiedetään se ehkä sillälailla, että me voidaan laskea joku laskelma,
mutte se ei vaikuta meidän elämään,
me ei muuteta käyttäytymistämme sen perusteella.
Mutta syntytieto Väinämöisen mielessä,
Väinämöisen osaamassa mielessä,
on just sitä tietoa, joka nimenomaan muuttaa elämää,
kun sen osaa, sen taitaa, niin silloin elää sen syntytiedon mukaisesti,
mikä tarkoittaa sitten jotain sellaisia juttuja just, että,
jotkut asiat on pyhiä, joitain asioita ei tehdä,
jotkut asiat tehdään aina juuri jollakin tavalla,
mikä sitten muodostaa sen kulttuurin kokonaisuuden,
joka pystyy pysymään ympäristönsä kanssa tasapainossa,
eikä ylikalasta, tai ylimetsästä, tai liikakansoitu, tai tee tämmöisiä asioita.
Me ei ihan oikeasti tunneta näitä kokonaisuuksia.
Ja jos tunnetaankin, niin tunnetaan ne nimenomaan sellaisella ohuella,
tiedollisella tasolla, ei sellaisella tasolla, joka vaikuttaisi meidän käyttäytymiseen
ja elämän kokonaisuuteen.
Kestävä elintapa on vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.
Meidän on tunnettava luonnon kantokyky
ja sovitettava toimintamme sen mukaiseksi.
Vuorovaikutus on tärkeää myös ihmisten välillä,
jotta voimme muodostaa toimivia yhteisöjä.
Tällainen yhteiskunta on ekologisesti ja sosiaalisesti
kestävällä pohjalla.
Suhteemme luontoon on kuitenkin vääristynyt,
sillä välillemme on tullut pitkä tuotantoketju.
Kulutamme ruokaa ja tavaroita,
mutta emme näe toimintamme vaikutusta luontoon.
Myös suhteemme yhteisöön on hävinnyt.
Jatkuva kiire ja kilpailu ajavat meidät erilleen.
Tavoittelemme omaa menestystä
ja unohdamme olevamme riippuvaisia yhteisöstä.
Yhteisön tilalle on tullut viihteen ja mainosten kyllästämä joukkoviestintä.
Se antaa elämälle sisältöä ja pitää meidät otteessaan.
Näin meistä on tullut oman, kestämättömän kulttuurimme vankeja.
Olisiko meidän mahdollista löytää uudelleen yhteys luontoon
ja toisiin ihmisiin?
Ja mitä tähän tarvitaan,
että tämmönen muutos voi tapahtua,
se on se hankala juttu.
Se on se, mikä me ollaan just hukattu, koska
se syntytieto on just sellaista,
että se on ylisukupolvista ja yliyksilöllistä.
Sitä ei periaatteessakaan voi tehdä yksin.
Se on periaatteessakin mahdotonta
ikään kuin itse omassa päässään mietiskellen
päättää ja muuttaa vaan se pitää muuttaa porukalla
ja vieläpä sellaisella porukalla, jossa on sekä mummot että lapset mukana.
Se on ainoa mahdollisuus. Ainoa koko, tai yksikkö,
missä syntytietoa voi syntyä on semmoinen yhteisö,
jossa on monia eri sukupolvia ja monia eri ihmisiä.
Elikkä täytyy löytyy jotain sellaisia elintapoja, jossa tällainen toteutuu.
Ja siellä se syntytieto voi kasvaa ja elää.
Ne voi olla sukuja, tai ne voi olla
jotain, jota amerikaksi nykyään sanotaan intentionaalisia yhteisöjä.
Jotain tällaisia porukoita,
jotka kokoontuu yhteen jonkun
vaikka ekologisen, tai jonkun uskonnollisen,
tai muun aatteen sävyttämänä.
Kulttuurievoluutiossa ei ole tarpeen, että yksilöt kuolevat tai laji häviää sukupuuttoon,
jotta haitallinen informaatio poistuisi. Voidaan oppia olemaan käyttäytymättä tavoilla
jotka eivät ole enää edullisia, tai voidaan oppia uusia ajatuksia jotka syrjäyttävät vanhat.
-Pekka Kuusi
Kulttuurimme on vuosituhansien aikana kerrostunutta perimää.
Jokainen sukupolvi siirtää jälkeläisilleen tietoa ja osaamista.
Aikojen kuluessa tämä informaatio lisääntyy ja kehittyy.
Tätä kutsutaan kulttuurievoluutioksi.
Nää vanhat,
järjestelmät ja ideologiat, ne ei enää toimi.
Että yksikään näistä aikaisemmista, isoista
Ideologioista, mitä täällä on ollut,
jota on sitten eri lailla toteutettu,
niissä ei ole missän kirjoitettuna sisään sitä,
että meillä on mahdollisesti rajatut resurssit tällä planeetalla.
Tai, että nämä vesistöt saattavat myrkyttyä,
tai mitään tällaista.
Me ollaan mun mielestä historiallisessa olomuodon muutoksessa.
Niin kuin vesi muuttuu jääksi, tai jää vedeksi.
Sellaiset pitkäaikaiset oletukset, tai säädöt,
mitä me ollaan ajateltu, että ne pitää paikkansa,
ne ei enää pidä paikkaansa,
Joka rupee pikkuhiljaa näkymään.
Ja sen takia vanhat toimintatavat eivät toimi,
tai eivät tuota vaikutuksia sillä lailla,
kuin niiden oletetaan tuottavan.
Toisin kuin muut lajit,
me ihmiset voimme tietoisesti vaikuttaa siihen,
mihin suuntaan kulttuurimme kehittyy.
Voimme tutkia, mitkä kulttuurimme osat ovat hyödyllisiä,
ja siirtää ne jälkipolville.
Sama pätee toisin päin.
Kun olemme selvittäneet, mitkä asiat ovat haitallisia ja huonoja,
voimme päättää luopua niistä ja olla käyttäytymättä niiden mukaisesti.
Koululaitos on tärkeässä osassa,
kun kasvamme osaksi kulttuuria.
Kaikki meidän ympäristökoulutus, ihan tuolta lastentarhasta lähtien,
että miten meidät opetetaan suhtautumaan toisiin ihmisiin.
Rohkaistaanko siinä sitten meidän reiluutta,
tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta,
vai rohkaistaanko siinä epäsuorasti, ehkä huomaamatta
sittenkin meidän ahneutta, oman edun tavoittelua.
Meidän porukka pitää yhtä, nuo toiset tuolla selviytykööt,
miten selviytyy.
Jotta ihminen oppii länsimaisen maailmankatsomuksen,
se ei ole mitenkään helppoa.
Täytyy käydä vähintään 12 vuotta koulussa,
monta tuntia päivässä, että se saadaan nuijittua.
Ei se tule itsestään.
Se ei ole mikään ihmisen luonnollinen,
tai itsestään selvä tapa osallistua maailmaan,
vaan se on sellainen, mikä tehdään hyvin pitkällä koulutuksella.
Ja jos ajattelee vielä sitä perinnettä,
että tätä on nyt 2000 vuotta sukupolvet Euroopassa käyneet koulussa
ja aina vaan jokainen uusi sukupolvi käytetään saman myllyn läpi,
niin kyllähän siitä tulee
tietynlainen maailmankatsomus ja yhteinen, jaettu juttu.
Se kuolee, mitä olemme tehneet vain itsellemme. Mitä olemme tehneet muille
ja maailmalle, se pysyy ja on kuolematonta. - Albert pike
On selvää, että ihmisiä kannustavat muutkin asiat, kuin raha ja kilpaileminen.
Kenties ihminen saa itsestään enemmän irti,
kun hän toimii toisenlaisten motiivien pohjalta.
Ehkä yhteistyö, jakaminen ja luovuus ovatkin ne asiat,
jotka parhaiten vievät ihmisiä ja yhteiskuntia kohti menestystä.
Jotkut sanoo, että kilpailu on ihmisen luonteessa.
Mikä voi pitää paikkansa, ehkä ihmiset haluaa kilpailla keskenään.
Mutta se on ihan naurettavaa ajatella,
ettei muka voi kilpailla muulla, kuin sillä,
kellä on rahaa eniten.
Ihmiset voisivat kilpailla sillä,
että kuka on terävin filosofi,
kuka laulaa kauneiten, kuka tanssii kauneiten.
Kuka maalaa kauneimman taulun.
Kuka lahjoittaa toisille eniten.
Muut arvot ehdottomasti pitäisi tulla.
Ei meillä ole mitään laadullisia arvoja oikeastaan olemassa ollenkaan,
on vain se yksi määrällinen arvo, rahan arvo, kuinka paljon.
Ihmisiä itse asiassa motivoi huomattavan vähän
semmoinen järjestelmä, jossa heidät pakotetaan toimimaan
*** Economicus-tyyliin, eli laskelmoimaan vain omaa etuaan.
Ihmiset toimivat paljon paremmin silloin,
jos heillä on yhteinen jaettu moraalinen perusta siinä organisaatiossa, missä he toimivat.
Ja he toimivat tunnustamisen logiikalla pikemminkin.
Heillä on moraalinen perusta, minkä kautta asiat välittyvät,
mukaan lukien kamppailut organisaatioiden sisällä,
mutta silti vedotaan yhteiseen pohjaan ja taustaan,
mikä motivoi.
Ja ihmiset saavat tunnustusta myös sen yhteisen pohjan kautta.
Se motivoi ihmisiä paljon paremmin.
Ihmiset toimivat yhteistoiminnassa
ja yhteisen moraalisen pohjan perusteella paljon paremmin,
kuin silloin, kun he kilpailevat toisiaan vastaan
palkintona raha.
Hyvin hankala kuvitella, että kukaan lähtisi
rahan tai maineen vuoksi tutkimusta tekemään.
Enkä usko elämässäni sellaisia tavanneeni.
Kyllä kaikilla on aina se uteliaisuus,
halu saada selville asioita
ja monella myöskin halu tehdä parempaa maailmaa
tavalla tai toisella, suorasti ja epäsuorasti.
Ajatus, että kukaan ei tekisi musiikkia,
ohjelmia tai kirjoja, jos ei olisi tekijänoikeuksia...
ensinnäkin se on empiirisesti väärä,
koska kirjoja, musiikkia ja muita henkisiä juttuja
on tehty satoja vuosia ennen kuin tekijänoikeutta
on ollut olemassa.
Plus, että nykyäänkin monet ihmiset tekevät niitä
ja luopuu tekijänoikeuksistaan, tai ei ota kantaa
siihen tekijänoikeuteen.
Plus, että edelleenkin tosiasiahan on se, että
suurin osa maailman ihmisistä ei ole missään tekemisissä
sen paremmin internetin, kuin tekijänoikeuksienkaan kanssa
missään vaiheessa.
Eli suurin osa maailman ihmisistä elää
tekijäoikeuden ulkopuolella,
eli ei tekijänoikeudet ole mikään inhimilliselle kulttuurille,
tai musiikille, tai kirjallisuudelle, tai tällaisille asioille
välttämätön asia.
Ihmisluonnossa ei siis ole mitään sellaista,
joka pakottaisi meidät nykyiseen elämäntapaamme.
Ahneus, itsekkyys ja kilpailu saattavat olla osa omaksumaamme ihmiskuvaa,
mutta meissä on myös muita, parempia puolia.
Voimme tietoisesti pyrkiä kohti elämäntapaa,
joka tuo parhaat ominaisuutemme esiin.
RESURSSIPOHJAINEN TALOUS
Kaikkien maailmaa kohtaavien ongelmien poistamisesta
tulee ihmiskunnan ensisijainen pyrkimys -Jacque Fresco
Kuinka paljon terroristeja meillä nyt niin sanotusti olisi?
Tai ihmisiä, jotka olisivat ihan helvetin vihaisia,
jos suurin piirtein perustarpeet olisivat
kaikilla tyydytettyjä? Ja se on ihan enemmän kuin mahdollista.
Ihmisillä on tapana pitää omaa kulttuuriaan itsestäänselvyytenä.
Meillä on länsimainen kulttuuri,
missä on loputtomat tarpeet, materialistiset halut.
Se on vain osa kulttuurillista ehdollistumaa.
TIETEELLINEN LÄHESTYMISTAPA
Kapitalismin suurimpia puolustuspuheita on se, että nykyinen elintasomme olisi
jollain tavalla kapitalismin ansiota, että kilpailu ja oman edun ajaminen ovat tuoneet sen.
Vaikka todellisuudessa nähdään aika hyvin se,
että siellä on taustalla tieteellinen kehitys, siellä on teollinen vallankumous, teknologian kehitys,
ja sitten erityisesti hiilivetyenergian valjastaminen, joka on mahdollistanut
sen, että meillä on niin paljon ihmisiä maapallolla kuin meillä on.
Ja niin korkealla elintasolla kuin meillä on.
Voidaan sanoa niin, että tiede on neutraali tapa, ja se on ikään kuin ainoa toivomme
Mutta eri asia on mitä osia käytämme siinä.
Ja sitten kun aletaan ymmärtämään tämä kompleksisuus,
niin alkaa tulla nöyräksi sille, millä tavalla voidaan
luontoa, ihmistä tai ympäristöä muokata.
Ja meidän pitäisi alkaa vähitellen oppimaan
elämään sen kanssa symbioosissa.
Jacque Fresco on vuonna 1916 syntynyt yhteiskuntainsinööri
ja teollisuussuunnittelija.
Hän lähti miettimään ratkaisuja maailman ongelmiin:
Siihen, että ihmisellä on tarpeita, miten ne tarpeet täytetään
sillä tavalla, että meille ei tule ongelmia kuten sotia, väkivaltaa ja köyhyyttä.
Ja myös sitä, että miten pystytään elämään tasapainossa
maapallon kanssa, ja löydetään tasapainotila.
70-luvulla Fresco kehitti organisaation nimeltä The Venus Project.
Ja siitä syntyi myös resurssipohjaisen talouden idea.
Resurssipohjaisessa taloudessa perusajatuksena on se,
että käytetään tieteellistä menetelmää
yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.
Kaikki suuret päätökset ajatellaan tieteellisesti
ihmisten tarpeiden ja maapallon kantokyvyn kannalta relevantilla tavalla.
Suurin ero resurssipohjaisen talouden ja rahamarkkinatalouden välillä on se,
että rahamarkkinatalous keskittyy rahan kiertoon,
kun taas resurssipohjainen talous keskittyy elämän kiertoon.
Eli siinä otetaan huomioon ihmisten tarpeet
ja meidän maapallomme elonkehä, kantokyky jne.
TUOTANTO
Olisi olemassa periaatteessa sellainen mahdollisuus nykyään
teknologialla, että voitaisiin siirtyä ns. sykliseen talouteen
tai cradle to cradle, kehdosta kehtoon-- talouteen,
jossa tietäisimme kaikista tuotteista jo etukäteen, siinä vaiheessa
kun niiitä suunnitellaan ja tehdään,
että mitä niille tapahtuu niiden käytön jälkeen.
Tuote ei mene ikinä kaatopaikalle, vaan se tulee uudestaan käyttöön
ja mieluummin vielä jotenkin paranneltuna, upshiftattuna, upgreidattuna
eikä downshiftattuna, jonain heikompilaatuisena asiana vaan jonain parempilaatuisena.
Siihen periaatteessa tällä tietoteknologialla olisi mahdollisuuksia.
Resurssipohjaisessa taloudessa tuotanto ottaa konkreettisesti huomioon
sen, että paljonko energiaa se vie,
miten niukasti käytettävää resurssia on.
Saastuttaako tuotantoprosessi?
Miten kestävä tuote on? Miten kierrätettävä tuote on?
Kaikki otetaan huomioon.
Ja tälläinen käsite kuin kustannustehokkuus, joka on vallitseva tapa
valmistaa asioita markkinataloudessa, se menee romukoppaan,
koska resurssipohjaisessa taloudessa meillä on resurssitehokkuus
tai energiatehokkuus jne.
Tälläiset asiat ovat ne, jotka määrävät sen, mitä valmistetaan.
Yksi merkittävä teknologinen kehitys, mikä meille on tapahtunut
tässä viime vuosikymmenenä on tämä informaatiovallankumous.
Eli meillä on aivan järjettömät määrät laskentakapasiteettia
suorittamassa erilaisia laskutoimituksia.
Ja tämä mahdollistaa sen, että voidaan itse asiassa luoda talousjärjestelmä,
joka perustuu hyvin pitkälle tietokoneistettuun ympäristöön.
Resurssipohjaiseen talouteen liittyy juuri se, että selvitetään tutkimuksella
kaikki meidän resurssit - mitä luonnonvaroja on ympäri maapalloa.
Ja pystymme sitten laskennallisesti selvittämään, että mitä rakennetaan minnekin
ja kuinka paljon ja millä materiaaleilla.
Me tarvitsemme apuna, tämmöisinä työkaluina tietokoneita.
Se on se tulevaisuus mihin olemme menossa, ja mielestäni tulevaisuuden talousjärjestelmän
tai uuden yhteiskuntamallin pitää ottaa se huomioon,
että meillä on nyt nämä työkalut jota voimme käyttää,
joiden avulla voidaan optimoida tuotanto
ihan eri tavalla kuin koskaan ennen on ollut mahdollista.
PÄÄTÖKSENTEKO
Päätöksenteon perusprosessi on se,
että jos esimerkiksi insinöörillä, tai suunnittelijalla
tai kenellä tahansa on idea,
suunnitelma, tai jonkinlainen ongelmanratkaisu johonkin asiaan,
tai uusi talonrakennusmalli,
tai uusi liikennejärjestelmä, mitä hän on miettinyt.
Hän syöttää mallinsa tietokoneeseen,
Sen jälkeen otetaan tieteellinen menetelmä,
joka on se perusta tälle systeemille
ja me simuloidaan, testataan se malli.
Katsotaan onko se oikeasti toimiva.
Jos me näemme, että uusi ratkaisu tai idea on resurssitehokas,
se otetaan käyttöön saman tien.
Siinä ei ole mitään sellaista kustannustehokkuuden prosessia,
niin kuin nykyään.
Pitää olla rahaa ja sen pitää olla riittävän halpaa, tai jotain tämmöistä.
Mä en usko, että johtajat ovat tässä enää se tie eteenpäin.
Kukaan järkevä ei mun mielestä enää oikein usko,
että yhden ihmisen kautta, oli se uskonnollinen pelastaja,
taloudellinen maanjohtaja, mitä tahansa.
Se ei tule yhdestä ihmisestä,
tai hänen nostamisestaan jonkunnäköiseen,
ihmeelliseen statukseen.
Mä ajattelen tätä sellaisena Wikipedian tyyppisenä systeeminä.
Eli kaikki kaikki tieto on täysin avointa.
Siihen voi osallistua periaatteessa kuka tahansa siihen systeemiin, sen ylläpitoon.
Se on helposti nähtävillä,
jos sinne tulee jotain väärinkäytöstä,
jos tulee sitä korruptoitunutta käyttäytymistä,
joku viilaa linssiin.
Se on hyvin helposti nähtävissä ja korjattavissa.
Jos Wikipediassa on joku artikkeli, jonka joku menee sössimään,
se huomataan hyvin nopeasti, se artikkeli lukitaan
ja sinne tulee tällainen konsensuspäätäntä-mekanismi,
jossa ne keskustelee, mikä sen artikkelin todenmukaisuus on.
Ja päätyy sitten tieteellisten lähteiden kautta johonkin lopputulokseen.
Jos on joku tällainen aihe, joka on kiistanalainen,
Smash ASEM-mielenosoitus oli se,
mistä mä aikoinaan opin, että Smash ASEMista tehty Wikipedia-artikkeli
oli paljon luotettavampi, kuin minkään lehden,
tai Ylen, tai tällaisen raportit.
Just sen takia, että kaikki osapuolet kirjoittaa siellä oman näkemyksensä,
eikä kukaan pysty monopolisoimaan sitä.
Sen takia juuri tuollaisen Venus-projektinkin kannalta,
se, että se on mahdollisimman auki tavallaan juuri takaa luotettavuutta,
eikä mitenkään vähennä sitä.
TULEVAISUUDEN KAUPUNGIT
Me muutamme koko meidän tekniikkamme struktuurin.
Tähän kysymykseen liittyy mm. se, mitä olen kiinassa
viime vuosina kovasti touhuillut,
eli nämä ekokaupungit.
Jotka ovat siis sellaisia paikkoja, joissa monien eri sektoreiden tekniikat yhdistyvät
ja niiden keskinäiset vuorovaikutukset otetaan huomioon.
Ekokaupunki on sellainen alue, joka ei saastuta ympäristöä,
ei saastuta ilmaa, vettä eikä maaperää
ja käyttää mahdollisimman säästeliäästi luonnonvaroja.
Kolmantena seikkana on näkökohta, jonka on esittänyt Richard Register-niminen henkilö.
Hän on sanonut, että ekokaupunki on sellainen, missä luonto
ja rakennettu ympäristö asettuvat toinen toisensa lomaan.
Ekokaupungissa on toisenlainen liikenne,
toisenlainen energiantuotanto, tuotanto yleensäkin, jätehuolto,
vesihuolto, maankäyttö ja rakentaminen.
Kaikki nämä ovat erilaisia kuin tämän päivän kaupungeissa.
Paloheimolla ja Frescolla on monenlaisia kaupunkimalleja,
jotka ovat hyvin mielenkiintoisia, ja ne ovat esimerkkejä siitä, miten voidaan
luoda kaupunki suunnitelmallisesti, niin että kaikki otetaan huomioon.
Peruslähtökohtana on se, että tieteellisesti selvitetään
kaikki yksittäiset asiat ja miten ne vuorovaikuttavat toisiinsa.
Ja tehdään se mahdollisimman ekologisesti ja energiatehokkaasti,
ja resurssitehokkaasti.
Se on ekokaupungin idea!
OMISTUS
Resurssipohjaisessa taloudessa on pyrkimys siirtyä pois tästä
omistuksen haalimisesta ja mennä kohti sitä, että jaamme asioita.
Mietitään, että meillä on 7 miljardia ihmistä, niin kulutamme tällä hetkellä
reilusti yli maapallon kantokyvyn.
Yksi hyvä ratkaisu siihen on ruveta miettimään resurssien jakamista.
Suomessa on hyvä tälläinen esimerkki, kesämökit.
Meillä on puoli miljoonaa kesämökkiä.
Mielestäni on hassua, että nekin ovat suurimman osan vuodesta käyttämättöminä.
Ja meillä on n. 6 miljoonaa ihmistä Suomessa.
Puoli miljoona kesämökkiä riittäisi reippaasti
kaikkien ihmisten kesämökkeilytarpeisiin.
Tavallaan se on yhteiskunnalle paljon resurssitehokkaampaa
varmistaa pääsy kaikkiin asioihin mitä ihminen tarvitsee,
silloin kun tarvitsee. Ei niin, että ihmisillä on joku henkilökohtainen esine,
joka on lojumassa jossakin ja jota kukaan ei käytä.
Se on resurssien haaskausta!
Ja kun mietitään, että meitä on 7 miljardia ihmistä ja tätä tapahtuu yhä laajemmassa
mittakaavassa, niin se haaskaus vain kertautuu ja kertautuu.
Todellisuudessa tuotantotarpeemme ovat paljon pienemmät,
kuin mitä kuvittelemme.
TYÖN ROOLI TULEVAISUUDESSA
Kyllä työn luonne on jo nyt muuttunut.
Yhä harvempi tekee työtä sen vuoksi, että on ehdoton pakko tehdä työtä.
Varsinkaan niin paljon kuin mitä tehdään.
Vaan sitä tehdään sen tuottaman lisähyödyn vuoksi.
On kunnon mies, tai kunnon nainen kun tekee ahkerasti työtä.
Paiskitaan ylitöitä, saadaan lisää rahaa ja on varaa enempään.
Hienompaan autoon, useampaan Thaimaan matkaan vuodessa.
Tai työtä on vain mukava tehdä.
Se on sosiaalista, näkee kavereita, siinä kuluu aika.
Olemme jo aika kaukana siitä työn käsitteestä, mitä se oli isovanhempiemme aikana.
Silloin työ oli ehdoton pakko. Joko teit työtä tai näit nälkää.
Tai sinut pakotettiin tekemään työtä.
Työ muuttuu yhdeksi vaihtoehdoksi kuluttaa aikaansa.
Ja samoin muuttuu myös se työ mitä tarvitaan.
Ei tarvitse enää mennä Kalle Päätalo-tyyliin 13-vuotiaana
metsää kaatamaan. Metsurit ovat kadonneet hyvin pitkälti suomesta.
Koneet ovat korvanneet heidät.
Demarit ihmettelevät, mitä tehdä, kun ovat havahtuneet huomamaan, että
hetkinen, työväenluokkahan katosi!
Mitäs nyt työväenpuolue tekee?
Maailma muuttuu, Eskoseni!
Palvelusektori, joka työllistää suurimman osan ihmisistä,
jos sitä ruvetaan automatisoimaan rankasti työttömyyslukemat nousevat
ihan uusiin mittoihin.
Rahamarkkinatalous ei ole varautunut tähän mitenkään.
Resurssipohjaisessa taloudessa tämä asia käännetään ympäri.
Nähdään, että sehän on hyvä asia!
Nykyään se on huono asia, kun ihmiset menettävät töitä
ja heidän elintasonsa laskee, mutta resurssipohjaisessa taloudessa
elintaso tarjotaan ilman sitä, että teet työtä.
Näemme, että se on itse asiassa yhteiskunnalle tärkeä tavoite saada automatisoitua
Kaikki työt, mitä ihmiset eivät halua vapaaehtoiseseti tehdä.
Eli yritetään päästä eroon palkkatyön käsitteestä.
Siirrytään hiljalleen pois siitä, että ihmisten täytyy pakolla tehdä töitä.
Tämähän vapauttaa ihmiset ihmiset aivan täysin
tekemään sitä, mitä he itseasiassa haluavat sisäisten kannustimien pohjalta tehdä.
Tässähän on koulutus tietysti suuressa roolissa siinä, että mihin ihmisiä kannustetaan.
Resurssipohjaisessa taloudessa, kun työ siirtyy yhä vapaaehtoispohjaisemmaksi,
niin tavallaan ihmisillä herää mielikuvitus, että mitä he voivat tehdä.
Voit tehdä lukemattomia asioita. Voit olla taitelija, voit tehdä tiedettä, olla opettaja,
voit auttaa ihmisiä,
tai vaikka ruveta tekemään avaruusraketteja, jos avaruus on intohimosi!
Mahdollisuudet ovat aivan loputtomat!
Ihmiset elävät ikään kuin laatikossa. Että on vain tämä yksi mahdollisuus.
Mehän elämme nykyään jo lähes 100- vuotiaksi.
Jos olisi tälläinen elinikäinen koulutusjärjestelmä,
niin kuin resurssipohjaisessa taloudessa, jossa voit koko ajan kehittää itseäsi
eteenpäin koko elämäsi ajan,
niin mahdollisuudet siihen, mitä voit tehdä sen sadan vuoden aikana
ovat todella paljon laajemmat, kuin mitä nykyään ajatellaan!
Nykyään valmistut koulusta, sinulla on se tietty ammatti, teet sitä
40-50 vuotta, ja se on siinä...
KOULUTUS JA KANNUSTIMET
Nykyään koulutusmenetelmämme ovat sellaisia, että
ne perustuvat pääasiassa siihen, että on kirja, auktoriteetti ja opettaja.
Luet kirjasta ne tietyt asiat.
Ja sen jälkeen pänttäät, eli kopioit ne päähäsi.
Ja sen jälkeen kopioit ne tenttipaperiin.
Ja kun olet tehnyt tämän prosessin, saat numeron, ja olet muka
suorittanut, ja ymmärtänytkin asian.
Mutta jos katsotaan asiaa laajemmin, niin ymmärtääkö se ihminen
mitään kyseisestä asiasta todellisuudessa?
Kehittääkö se ihmisen ymmärrystä?
Vai onko se vain asioiden kopioimista tenttipaperiin?
Ja parin viikon kuluttua "opitut" asiat ovat unohtuneet kokonaan.
Koulutuksen tulisi olla interaktiivista, ja ymmärrystä kehittävää.
Ihan ala-asteelta lähtien.
MITEN VOIMME MUUTTAA MAAILMAN
Tylsältä tuntuu kyllä kuunnella näitä kaikkia kulttiväitöksiä ja sen sellaisia.
Totta on se, että ihmiset ovat intohimoisia tämän asian suhteen,
koska he tunnistavat miten tärkeää se on, että elämää ylläpitävät rakennelmat
korjataan. Ja jos ei siitä ole intohimoinen niin...
Silloin on jotain vähän vialla.
Se on kokonaisvaltainen asenteen muutos.
Ei se ole sitä, että no niin, tuokaa minulle Venus Projekti
ja lyökää minulle valmis paketti pöytään mihin vain hyppään sisään
ja sitten on kaikki ilmaista ja kivaa!
Ei... tietenkään!
Vaan kyse on siitä, että on tehty tietty pohja ja rakennelma.
Ikään kuin infrastruktuuripiirros.
Ja sitten loogisesti nähdään, että "Oho, tuohan saattaisi toimia,
mutta siinä on tälläisia ja tälläisia haasteita."
Jotta voisimme oikeasti muuttaa maailman,
tarvitsemme ihmisten sisäisen muutoksen.
Sen takia tämän pitää lähteä ruohonjuuritasolta.
Ihmisten täytyy itse ruveta ajattelemaan sitä, että mikä elämässä on tarkeätä.
Mitä vauraammiksi tulemme, sitä vähemmän rahalla on merkitystä.
Mielestäni se on yksi avain parempaan yhteiskuntaan,
koska rahaan symbolisoituva valta on hyvin harvoin mitään hyvää ja positiivista valtaa.
Ainoa mahdollisuus on kehittää juuri tiedettä ja teknologiaa sillä lailla,
että saamme yhä parempaa elämää yhä useammalle ihmiselle
ja samalla pienennämme ympäristöön, luontoon
ja muihin elämänmuotoihin kohdistuvaa rasitusta.
Siinä on juuri se missä tiede ja teknologia antavat ne keinot.
Mutta sitten ihmisistä täytyy tulla se viisaus ja halu käyttää niitä.
Se määrä resursseja, jonka hukkaamme keskenämme taistelemiseen...
Niin jos edelliset 50 vuotta olisimme rakentaneet ulospäin...
...Tää ois nyt jo makee mesta!
TOIMINTA
On ihanaa, ettei kenenkään tarvitse odottaa hetkeäkään
alkaakseen parantaa maailmaa. -Anne Frank
Meillä on uniikki tilaisuus rakentaa sellainen todellisuus,
tai ohjata sitä vähän siihen suuntaan, että nyt kun nämä kestämättömät rakennelmat
lähtevät pois, pikkuhiljaa - väkisin - koska se on se suurin utopia,
että asiat voisivat jatkua tällä tavalla kun ne ovat jatkuneet, pitkään
ja hamaan tulevaisuuteen.
Ei tule menemään niin! Ja se on ihan puhdasta matematiikkaa.
Me voisimme nyt ohjailla tätä vähän parempaan suuntaan.
Tosielämä ei ole elokuvaa!
Tosielämä on sellaista, että pitäisi tehdäkin jotain asioille.
Pitäisi kohdata asiat ja käsitellä ne.
Niinhän se käsittääkseni menee missä tahansa
parantumisessa. Tai ihan yksilötasollakin. Ensin pitää ongelmat kohdata
ja kissa nostaa pöydälle, ja sen jälkeen voi lähteä katsomaan mitä asialle voisi tehdä.
Osittain toivoa herättävä seikka on, että loppujen lopuksi
aika monet ihmiset ovat hirveän vähän sitoutuneet tähän järjestelmään.
Vaikka näennäisesti Ihmiset käyvät töissä ja katsovat telkkaria ja
käyvät kaupassa, ja elävät sillä tavalla ikäänkuin "normaalisti".
Niin loppujen lopuksi harvalla on sellaista sisäistä sitoutuneisuutta siihen.
Pikemminkin tuntuu siltä, kuin olisi omassa elämässään vähän niin kuin käymässä.
Ja niinpä sen tönäisyn, jota tarvitaan, ei välttämättä tarvitse olla
niin dramaattinen kaikkien kohdalla.
Kyllä tämä 2008-09 kriisi, vaikka se ei vielä johtanutkaan
vielä mihinkään merkittävään paradigman muutokseen,
niin se oli jo niin suuri, ja osoitti niin monta asiaa,
että se oli jo aika lähellä tehdä sen.
Ettei paljon enempää vaadita, ettemmekö saisi muutoksia aikaan.
Ja nyt voimme systemaattisesti analysoida eri skenaarioita,
joissa tämä muutoksen ja kriisin dialektiikka johtaa rauhanomaisiin
uudistuksiin koko maailman tasolla.
Ihmisten, ja jokaisen yksilön, pitäisi vaan alkaa ottamaan kantaa.
Muutos lähtee yksilöistä. Kukaan ei tule tekemään muutosta puolestamme.
Vastuu itsestä. Jos tietoisuutesi muuttuu, niin sillä on radikaali vaikutus
ympäröivään maailmaan.
Jos ajatellaan maailmanhistoriassa sellaisia ihmisiä joiden tietoisuus on muuttunut,
yksittäisiä ihmisiä, niin he ovat saaneet huomattavan suuria asioita aikaan.
Voidaan tehdä heti (päiviä/viikkoja) YKSILÖ Tutki arvojasi
Hylkää ahneus ja kilpailu.Rakasta elämää, ihmistä ja luontoa.
Tunne vastuusi osana ihmiskuntaa.
Kehitä itseäsi. Opiskele tietoja ja taitoja. Perehdy maailman asioihin.
Seuraa kriittisesti mediaa. Iloitse uuden oivaltamisesta.
Huolehdi itsestäsi. Syö puhdasta ruokaa.Liiku kohtuullisesti. Vältä stressiä.
Tunne itsesi. Löydä henkinen tasapaino. Etsi onnea, henkisyyttä ja luovuutta.
Voita pelkosi.
Tule toimeen. Tiedä mikä on tarpeeksi. Säästä, älä velkaannu.
Kierrätä, korjaa, lainaa.
Ole riippumaton valtamediasta, pankista, lääketeollisuudesta.
Melkein mikä tahansa mitä tulee mieleen, että mitä haluaisi
konkreettisesti tehdä.
On se sitten, että haluaa vaikuttaa poliittisesti,
tai viljellä omia perunoita palstalla, tai merkkivaatteiden käytön lopettaminen,
tai ottaa rahansa pois pankista.
Kyllä jokaiselle jotain tulee mieleen, mitä voi tehdä heti saman tien.
Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole.
Aloittaa siitä nurkasta mikä on lähimpänä ja jatkaa siitä sitten eteen päin.
Muutetaan elämän arvot täysin.
Ymmärretään paljon paremmin, että mitä kautta ihmiset tulevat onnellisiksi.
Ja millä tavoin meidän tulisi arvostaa toinen toisiamme.
Ja mistä asioista meidän tulisi arvostaa toinen toisiamme.
Koska suurin osa siitä tuhlauksesta, mitä ihmiset harrastavat
ei suinkaan tähtää oman mukavuuden lisäämiseen, vaan yksinomaan
siihen, että sillä tavalla kuvitellaan saavutettavan muiden arvostusta osaksi.
Rikkaita ihmisiä arvostetaan!
Tämä on se väärä lähtökohta.
Jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään, että kuinka paljon rahaa tarvitsee,
jotta voisi toteuttaa ne toiveet mitä haluaa.
Kysyn potilailta, kun heillä on kaikenlaisia ahdistuksia, että jos nyt saisit tuplajättipotin
ja ostaisit kaikki killuttimet, mersut ja muut, niin mitä sitten haluaisit?
Niin loppujen lopuksi sieltä löytyy ihan yksinkertaisia asioita,
jotka eivät maksa juuri mitään.
Ja sitten kysyn vielä, että miksi et voi tehdä sitä tänään?
Vaikka ei ole rahaa.
Tietoa on valtavasti tarjolla meidän ajassamme.
Internet. Kuka tahansa vain haluaa etsiä sieltä tietoa, voi saada
minkä tiedon ikinä haluaa.
Voi olla yhteydessä kehen tahansa ympäri maailmaa.
On muodostumassa uudenlainen tietoisuus kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu.
Se on hyvää meidän ajassamme.
Joskus puhutaan tälläisesta asiasta, kuin personal learning environment, PLE.
Eli ajatellaan, että on internet, kirjastot ja on ystäviä, kansalaisopistoja,
erilaisia yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka tarjoavat paljon erilaisia tilaisuuksia.
Niin käytetään näitä kaikkia välineitä.
Käytetään blogeja, wikejä, otetaan ihmisiä mentoreiksi tai opettajiksi,
joiden kanssa on tekemisissä.
Ja kootaan siitä itselleen se, mitä kautta opitaan.
Välittämättä siitä, onko se jonkin tutkinnon tai opintosuunnitelman mukainen.
Ei sitä kirkkoa tarvitse, vaan ne elementit ovat meissä.
Ja kysymys on siitä, että ne seurakunnat syntyvät sellaisista ihmisistä,
joiden välillä on aitoa vuorovaikutusta, niistä asioista, jotka
ovat itse kullekin tärkeitä.
Ja niiden jakamisesta.
Se on myös suurelta osin internetin ja muiden ansiota,
että asioita ei tarvitse tehdä yksin.
Käytännössä melkein mihin tahansa ryhtyy, niin kavereita sen tekemiseen löytyy.
Ja se myös kannattaakin tehdä.
Ei lähde yksin sitä nyhjäämään, vaan katsoo ketkä muut tekevät samaa,
ja miten he tekevät sitä, ja alkaa tekemään porukalla.
YHTEISÖ.Voidaan tehdä viikoissa/kuukausissa. HUOLEHDI LÄHEISISTÄ.
Nauti yhdessäolosta. Lainaa, jaa, auta, anna.. Luo turvaverkko.
NÄE IHMISET YMPÄRILLÄSI. Tutustu uusiin ihmisiin.näe ihmiset kadulla.
Juttele naapurille. Etsi yhtäläisyyksiä, älä eroja.
LEVITÄ TIETOA TÄRKEISTÄ ASIOISTA. Hyödynnä internetiä. Keskustele ihmisten
kanssa. Opeta muita ja opi heiltä. Rohkaise, kannusta ja tue toisia.
Kerro tästä elokuvasta.
Järjestäydy. Opintopiiri, Vaihtopiiri. Aikapankki, tietopankki. Kommuuni, ekokylä.
Omavaraisuus. Puhdas lähiruoka.
OSALLISTU. Liikkeet, Yhdistykset, Järjestöt, Puolueet.
Addressit, Boikotit, Marssit, Mielenosoitukset.
Rahajärjestelmä pitää muuttaa. Se on asia numero yksi. Se on tärkein asia.
Se pitää muuttaa. Jos on joku puolue, joka haluaa sitä muuttaa, äänestä sitä.
Auta sitä. Jos paikkakunnallasi on joku paikallisraha, vaihtopiiri,
tai aikapankki, niin mene mukaan siihen.
Jos ei ole, niin perusta sellainen.
Mutta tämä vallitseva rahan paradigma, se pitää murtaa.
Se on aika radikaali vallankumous, mikä pitäisi tehdä.
Mutta siinä vallankumouksessa on aika jännittävää se,
että siinä ei tarvitsisi tehdä loppujen lopuksi mitään muuta,
kuin muuttaa maailma sellaiseksi
millaiseksi suuri osa ihmistä kuvittelee sen olevan jo nyt tällä hetkellä.
Suuri osa ihmistä kuvittelee, että valtio on se, joka luo rahan jo tällä hetkellä.
Suuri osa ihmisistä kuvittelee, että kun pankit lainaavat rahaa,
niin ne lainaavat ihmisten talletuksia tai omia rahojaan.
Jos oikeasti muuttaisimme maailman sellaiseksi kuin ihmiset sen kuvittelevat,
niin sanoisin, että n. 90 % aikamme ongelmista olisikin yht' äkkiä ratkaistavissa.
Jos ajatellaan vallankumousta, niin mielestäni pelkkä vastustaminen
tai jotakin vastaan kamppaileminen ei riitä.
Sekin on tärkeää, ja sitä pitää tehdä, mutta pitää ollla myös sellainen joku
etukeno ja positiivinen puoli siinä, siis että mitä sitten tehdään mieluummin.
Sanotaan, että ei tehdä tuota, mutta paljon tärkeämpää on sanoa
- ja tehdä se - mitä tehdään mieluummin.
Ja se on meistä jokaisesta kiinni -tätä ei voi liikaa korostaa- se on MEISTÄ JOKAISESTA kiinni,
mitä maailmassa tapahtuu.
Ja siksi myös maailmassa on mahdollisuuksia, kun me vain päätämme!
Sinä päätät, minä päätän, he päättävät, me kaikki päätämme!
Että nyt tehdään tällä tavalla, eikä tehdä tällä lailla.
Ihmiset ajattelevat, että nämä ongelmat ja prosessit ovat sen luonteisia,
että niihin ei voi vastata toimimalla esimerkiksi pelkästään Suomessa,
tai missään muussakaan maassa.
Kun katsotaan maailmantaloutta ja seurataan niitä tuotantoketjuja,
tai niitä työnjaon muotoja ja millaisia vaihtosuhteita on ja miten
organisaatiot on järjestetty, niin sitten huomaa yht' äkkä, että kaikki
on niin perin pohjin yhteenkietoutunut kaiken sen kanssa,
mikä ei ole missään nimessä Suomessa, tai Suomen valtion hallittavissa.
Niin silloin tulee heti mieleen se, että jos ajattelemme asiaa kokonaisuuden
näkökulmasta, niin ehkä sille asialle pitäisi tehdä jotakin kokonaisuuden tasolla.
Ja silloin siitä syntyy tämä perusidea, että täytyy järjestäytyä,
luoda avoimia julkisia tiloja, poliittisia tiloja globaalisti
ja mahdollistaa demokraattinen osallistuminen niihin.
Grass root-ryhmittymiä on todella paljon.
Olisi toivottavaa, että ne alkaisivat pitää enemmän yhteyttä keskenään,
koska jollain tavallahan tässä täytyy ihmisten alkaa yhdistyä enemmän.
Mutta ehkä tilanne ei tosiaan ole niin lohduton, kuin mitä media antaa ymmärtää.
Ja sehän vasta hienoa olisikin, jos media yrittäisi auttaa meitä
rakentamaan tätä maailmaa paremmaksi paikaksi ja kertoa mitä kaikkea
hyvää tapahtuu ja ketkä toimivat missä ja millä tavalla
ja yhdistämään näitä palikoita keskenään.
Lopulta, kun tiedostavia ihmisiä ja ryhmiä on tarpeeksi
edes suurimmat ongelmat eivät ole liian suuria ratkaistavaksi.
YHTEISKUNTA. Voidaan tehdä kuukausissa/vuosissa.
TEHDÄÄN YHTEISTYÖTÄ YLI RAJOJEN. Liikkeet, järjestykset, yhdistykset.
Puolueet, ideologiat, uskonnot.Ihonväri, kieli, kansalaisuus.
MAHDOLLISTETAAN TODELLINEN OSALLISTUMINEN.
Suomessa, ja muissa maissa. Globaali kansalaisrintama.
VAPAUTETAAN TIEDE JA KULTTUURI.
Turvataan tiedon vapaus. Puretaan haitalliset patentit.
MUUTETAAN TALOUDEN PERUSTEET.
Vapaudutaan rahan vallasta.Luodaan velaton raha. Hylätään tuhoisa talouskasvu.
LUODAAN KESTÄVÄ ELÄMÄNTAPA.
Tunnetaan maapallon kantokyky. Käytetään teknologiaa järkevästi.
Muutetaan talous resurssipohjaiseksi. Päätöksissä huomioitava koko
planeetan ja ihmiskunnan tulevaisuus.
Tämä on se kohta, jossa tämmöinen hurja demokratia ja kestävä kehitys
itse asiassa yhtyvät.
Ja oikeastaan juuri sen takia, että emme etukäteen voi tietää
mitä kaikkea se pitää sisällään, niin sen pitää olla juuri
ultra-, turbo-demokraattista.
Ja evolutiivista. Ja että kaikki osallistuvat siihen.
Ja tarvitaan monia eri asiantuntemusalueita ja monia eri ihmisiä.
Ja evolutiivisesti kehitetään sitä pieninä pätkinä, osina jotka sitten kootaan yhteen
ja sitä kautta se voi kehittyä.
Eli kehityksen kestävyys ja demokraattisuus itse asiassa ovat
kaksi yhteenkuuluvaa asiaa.
Ja sen vuoksi sen myös pitää olla demokraattista.
Sanoin ultrademokraattista sen takia, että ihmiset eivät ymmärtäisi
demokratialla tätä edustuksellista demokratiaa mitä nykyään tapahtuu
länsimaissa ja Suomessa.
Ihmisiä tuntuu alkavan havahtua yhä enemmän, tai kiinnostumaan näistä asioista.
Tai siis "näistä asioista"...siis ihmiskunnan asioista.
Koska ihmiskunnan asiat ovat meidän asioitamme.
Tämän planeetan luonnon asiat ovat meidän asioitamme.
Eihän täällä kukaan muu ole tätä planeettaa sotkenut, paitsi me.
Siitä on ihan turha käydä jotakin kottaraisia tai lohia syyttämään.
Kun tutustuin näihin öljyhuippu- ja muihin asioihin 2010-luvun puolivälissä,
niin alkoi tulla sellainen kumma toivo, että itse asiassa vielä minun elinaikanani
tämä juttu saattaa muuttua.
Uskon että 2000-luvulla ihmiskunta voi ajautua laajempaan katastrofiin.
Siis se on mahdollista ja todennäköistä, joskaan ei kaikkein todennäköisin
vaihtoehto missään nimessä.
Ja niin voi käydä.
Se on myös meidän toiminnastamme kiinni, että käykö niin vai ei.
Mutta ei sekään suinkaan välttämättä merkitse ihmiskunnan tarinan loppua.
Ja joka tapauksessa tämä teknologinen kehitys ja teollinen vallankumous
ovat johtaneet tilanteeseen, jossa meidän täytyy joka tapauksessa
oppia täysin uusia vastaamisen tapoja ja muotoja.
Olen aika vakuuttunut siitä, että ihmisillä on kyky tehdä se.
Pidemmällä aikavälillä.
Missä ihminen elää ihmisten keskuudessa, siellä voidaan soveltaa
-jos ihmisessä tapahtuu vapautumista ja heräämistä- niin voidaan soveltaa
ajatusta vapaaehtoisesta, suunnitelmallisesta yhteistoiminnasta
yhteiseksi hyväksi.
Se on jotakin toista, kuin se apinakulttuuri, jota me olemme tähän saakka viljelleet!
Tämä vimmattu elintasokilpa.
Tämä ahnehtiminen. Tämä orjuuttaminen. Riistäminen!
Ihmisessä on mahdollisuus, aivan luonnollinen mahdollisuus, joka on
ikään kuin varautuneena jo ihmiseen ja kun se vain herätetään,
niin ihminen pystyy myös suunnitelmalliseen, järjelliseen,
humaaniin yhteistoimintaan yhteiseksi hyväksi.
Tämä on näytetty toteen ja minä uskon, että se on mahdollista.
Nyt on vain kysymys siitä saammeko ihmiset heräämään
kyllin suurin joukoin, niin että suunta muuttuu!
Eli mikä on ajan henki?
Ajan henki on itse asiassa muutos.
Henkilökohtainen ja kollektiivinen parantuminen.
Autenttisten hyvien kokemusten, ja vibojen metsästäminen.
Huonon hylkääminen.
Ja eteenpäin meneminen.
Vanhoista... taakoista irti päästäminen.
Ja tietoisuuden laajentuminen!
...Kippis!
Elokuva on tehty rakkaudesta Suomen kansaa kohtaan,
paremman tulevaisuuden toivossa.
Yhtään poliitikkoa tai pankkiiria ei vahingoitettu elokuvan tuotannon yhteydessä.
TUOTANTOTIIMI
KUVAUS
LEIKKAUS
KERTOJAÄÄNI
HAASTATTELUT
HAASTATELTAVAT
GRAFIIKKA
MUSIIKKI
LOPPUTEKSTIEN MUSIIKKI
ÄÄNIEDITOINTI
KÄÄNNÖKSET
KUVITUS
KIITOKSET
KIITOS TEKIJÄINOIKEUSKUSTANNUKSIIN OSALLISTUNEILLE
SINUN ON OLTAVA MUUTOS JONKA HALUAT NÄHDÄ MAAILMASSA
- MAHATMA GANDHI