Tip:
Highlight text to annotate it
X
Rappeutuvassa yhteiskunnassa taiteen,
mikäli se on totuudenmukaista, täytyy myös kuvastaa rappeutumista.
Ja ellei se halua laiminlyödä sen yhteiskunnallista tehtävää,
taiteen tulee esittää maailma muuttuvana.
Ja auttaa muuttamaan sitä.
-Ernst Fischer
Hallituksen suunnittelemien lainojen
laiminlyönnin nostattamat mellakat...
Koska työttömyys jatkaa kasvamistaan
ja lukujen täytyykin kasvaa
ainoastaan ylimääräisen tarjonnan vuoksi...
Tämä on lastemme maksettavaksi jäävää lainarahaa...
ja velka täytyy maksaa takaisin ulkomaisille pankeille...
R-A-H-A-Akätevässä henkilökohtaisen lainan muodossa...
tupakka, joka takaa makuelämyksen...
Colt 45 mallaslikööri... Big Brother...
Aikooko Yhdysvallat pommittaa lrania...
USAtukee terrorihyökkäyksiä lranissa...
Isoäitini oli upea ihminen,
hän opetti minulle miten pelataan Monopolia.
Hän ymmärsi, että pelin henki oli omaisuuden hankkiminen.
Hän hankki kaiken mihin pystyi ja
lopulta hänestä tuli pelilaudan mestari.
Sitten hän sanoi minulle aina saman asian.
Hänellä oli tapana katsoa minua ja sanoa:
"Jonain päivänä opit pelaamaan."
Yhtenä kesänä pelasin Monopolia kaiket päivät
ja sinä kesänä opin pelaamaan.
Opin ymmärtämään, että ainoa tapa voittaa
on se, että omistautuu täysin omaisuuden hankkimiselle.
Ymmärsin että raha ja omaisuudet...
niillä pysyy kärjessä.
Ja loppukesään mennessä
olin häikäilemättömämpi kuin isoäitini.
Olin valmis rikkomaan sääntöjä voittaakseni...
Ja sinä syksynä istuin pelaamaan hänen kanssaan.
Otin kaiken mitä hänellä oli. Näin hänen
antavan viimeisen dollarinsa ja lopettavan täydelliseen tappioon.
Sitten hänellä oli minulle vielä yksi opetus.
Sitten hän sanoi:
"Nyt laitetaan kaikki takaisin laatikkoon.
Kaikki nuo talot ja hotellit.
Kaikki rautatiet ja tuotantoyhtiöt...
Kaikki tuo omaisuus ja ihana raha...
nyt ne kaikki laitetaan takaisin laatikkoon."
Mikään niistä ei ollut oikeasti sinun.
Suutuit sentähden vähäksi aikaa.
Mutta kaikki se oli olemassa jo pitkään ennen kuin istuit pelin ääreen
ja tulee olemaan kun olet lopettanut - pelaajia tulee - pelaajia menee.
Asunnot ja autot...
Tittelit ja vaatteet...
jopa ruumiisi.
Koska tosiasia on, että kaikki mihin tarraudun, mitä kulutan ja rohmuan
palaa takaisin laatikkoon ja minä menetän sen kaiken.
Joten sinun on kysyttävä itseltäsi,
kun olet saanut viimeisen ylennyksen
kun olet tehnyt huikeimman ostoksen
kun olet ostanut hienoimman asunnon
kun olet saavuttanut taloudellisen turvan
ja kiivennyt menestyksen tikapuita
korkeimmalle mahdolliselle askelmalle...
Ja jännitys katoaa,
ja sehän katoaa...
mitä sen jälkeen?
Kuinka pitkälle sinun on kuljettava sitä tietä
nähdäksesi mihin se johtaa.
Ymmärrät varmasti:
mikään ei tule riittämään.
Joten sinun on kysyttävä itseltäsi kysymys:
Millä on merkitystä?
He ovat kuumia!
He ovat rikkaita!
He ovat hemmoteltuja!
Amerikan ykkösshow on palannut!
Gentle Machine Productions esittää
Peter Josephin elokuvan
Kun olin nuori mies,
varttuessani New Yorkissa,
kieltäydyin vannomasta lippuvalaa.
Tietysti minut lähetettiin rehtorin kansliaan.
Rehtori kysyi, miksen halua osallistua lippuvalaan.
Kaikkihan osallistuvat?
Vastasin, että joskus kaikki uskoivat Maan olevan litteä,
mutta uskomus ei Maata litteäksi tehnyt
Selitin, että Yhdysvallat oli kaiken omistamansa velkaa
muille kulttuureille
ja muille valtioille
ja että haluaisin ennemmin vannoa valani
Maapallolle
ja kaikille sen ihmisille.
Eikä mennyt kauaakaan
kun jätin koulun kokonaan
ja pystytin kotilaboratorion makuuhuoneeseeni.
Siellä aloin opiskelemaan tiedettä
ja luontoa.
Silloin oivalsin,
että maailmankaikkeutta koskevat tietyt lait
ja ettei ihminen
eikä yhteiskuntakaan
ole vapautettuna näistä laeista.
Sitten vuonna 1929 tuli pörssiromahdus.
Tästä alkoi nykyisin kutsumamme
"Suuri lama."
Minun oli vaikeaa käsittää, miksi miljoonat
olivat työttömiä, kodittomia ja nälissään
samalla kun kaikki tehtaat vain seisoivat tyhjillään.
Resurssit pysyivät muuttumattomina.
Silloin oivalsin,
että taloudellisen pelin säännöt
olivat luonnostaan kelvottomia.
Pian sen jälkeen alkoi 2. maailmansota,
missä eri valtiot vuorotellen
tuhosivat järjestelmällisesti toinen toisiaan.
Jälkeenpäin laskin, että kaikki se tuho
ja tuhlatut resurssit,
jotka käytettiin siihen sotaan,
olisivat helposti täyttäneet kaikkien
ihmisten perustarpeet planeetallamme.
Siitä asti olen katsellut ihmiskunnan
rakentavan oman tuhonsa näyttämöä.
Olen katsellut kuinka kallisarvoisia, rajallisia luonnonvaroja
tuhlataan ja tuhotaan jatkuvasti
voiton ja vapaiden markkinoiden nimissä.
Olen katsellut kuinka yhteiskunnan sosiaaliset arvot
ovat laskeneet keinotekoisen materialismin
ja järjettömän kulutuksen tasolle.
Ja olen katsellut kuinka markkinavoimat
ohjaavat poliittista järjestelmää
yhteiskunnissa, jotka ovat näennäisesti vapaita.
Olen nyt 94-vuotias.
Ja pahoin pelkään että asenteeni
on sama, kuin se oli
75 vuotta sitten.
Tämän paskan täytyy mennä.
ZEITGEIST
ZEITGEIST: MOVING FORWARD
Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia
ja vannoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa.
Todellakin, se on ainut asia, mitä on koskaan tarvittu.
- Margaret Mead
Osa 1: lhmisluonto
Eli olet tiedemies
ja jossain vaiheessa matkasi varrella päähäsi on taottu
tämä väistämätön "luonto vastaan kasvatus",
yhtälailla kuin "Cokis vastaan Pepsi",
tai "kreikkalaiset vastaan troijalaiset".
Joten tämä "luonto vastaan kasvatus" on, viimeistään nyt,
kertakaikkisen yliyksinkertaistettu näkemys siitä,
mistä vaikutteet tulevat.
Vaikutteet siitä, kuinka solu käsittelee
energiakriisiä, aina siihen asti,
mikä muovaa meidät siksi mitä olemme,
kaikkein yksilöllisimmällä luonteen tasolla.
Ja tästä seuraa tämä täysin väärä kahtiajako,
joka perustuu ennaltamäärättyyn luontoon
ja sen pohjana olevaan syy-seuraussuhteeseen.
Elämä on DNAja koodien koodi
ja Graalin malja, ja kaikki perustuu siihen...
Mutta toisaalta
enemmän yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta
olemme kaikki "sosiaalisia organismeja"
kun taas biologia on limahomesieniä varten.
Perimä ei määrittele ihmistä
ja ilmiselvästi molemmat näkökannat ovat hölynpölyä.
Sen sijaan
on lähes mahdotonta ymmärtää,
kuinka perimä toimii
ympäristötekijöiden ulkopuolella.
Se on perinnöllistä
Yksi järjettömimmistä,
mutta silti laajalle levinneistä ja
jopa vaarallisesta käsityksestä on:
"Tuo käyttäytyminenhän on perinnöllistä".
Mitä se sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa kaikenlaista niille,
joille moderni biologia on tuttua, mutta useimmille
meistä se tarkoittaa tätä:
ennalta määrättyä maailmankuvaa,
jonka juuret ovat biologiassa ja perinnöllisyystieteessä;
perintötekijät liittyvät asioihin, joita ei voi muuttaa,
perintötekijät liittyvät asioihin, jotka ovat
väistämättömiä ja joita ei
edes kannata yrittää muuttaa;
ei kannata käyttää yhteiskunnan voimavaroja
kehittymiseen, koska asiat ovat väistämättömiä ja muuttumattomia
ja se on täyttä puppua.
Sairaus
Yleinen käsitys on se, että poikkeavuudet kuten
ADHD ovat perinnöllisiä
ja sairaudet, kuten skitsofrenia, ovat perinnöllisiä.
Totuus on päinvastainen.
Mikään ei ole perinnöllistä.
On olemassa kourallinen joitakin
todella harvinaisia
tauteja hyvin pienessä osassa väestöä,
jotka ovat oikeasti perinnöllisiä.
Monimutkaisimmat taudit
voivat sisältää alttiuden, johon perimä vaikuttaa,
mutta alttius ei tarkoita samaa kuin ennalta määrätty.
Koko tautien aiheuttajien etsintä geeniperimästä
oli alun alkaenkin tuhoontuomittu yritys,
koska suurin osa niistä ei ennaltamääräydy geeneistä.
Sydäntaudit, syövät, aivoverenkiertohäiriöt,
reumataudit, immuunijärjestelmän ongelmat,
mielenterveyshäiriöt, riippuvuudet...
Niistä yksikään ei ole geenipohjainen.
Esimerkiksi sadasta rintasyöpää sairastavasta naisesta
vain seitsemällä on rintasyövälle altistavia geenejä,
93:lla niitä ei ole.
Ja sata naista, joilla on geenivirhe,
eivät kaikki sairastu rintasyöpään.
Käyttäytyminen
Geenit eivät ainoastaan määritä käyttäytymistämme
tietyllä tavalla ympäristöstämme riippumatta.
Geenit vaikuttavat myös tapoihimme reagoida ympäristöömme.
Ja näyttääkin siltä, että jotkin varhaiset
lapsuusajan kokemukset ja kasvatustavat
vaikuttavat geenien ilmentymään
käynnistämällä tai sammuttamalla eri geenejä,
ohjaten siten yksilön erilaiselle kehityksen polulle,
joka saattaa sopia paremmin yksilön elinympäristöön.
Esimerkiksi:
Montrealilaisessa tutkimuksessa itsemurhan tehneiden ihmisten
aivojen ruumiinavaustietoja tutkittiin
ja selvisi, että jos itsemurhan tehnyttä
- useimmiten nuori aikuinen -
oli hyväksikäytetty lapsena, niin se oli
aiheuttanut geneettisen muutoksen aivoihin,
jota ei löydetty sellaisilta ihmisiltä, joita ei oltu hyväksikäytetty.
Kyseessä on epigeneettinen ilmiö.
"Epi" tarkoittaa "päällä", joten
epigeneettinen vaikutus on se vaikutus,
joka ympäristöllä on tiettyjen geenien käynnistymisessä ja sammumisessa.
Uusi-Seelantilaisessa tutkimuksessa,
joka tehtiin Dunedinin kaupungissa,
tutkittiin muutamaa tuhatta ihmistä
syntymästä parikymppisiksi asti.
He huomasivat pystyvänsä tunnistamaan
geneettisen mutaation, poikkeavan geenin,
joka oli yhteydessä
taipumukseen käyttäytyä väkivaltaisesti,
mutta vain jos yksilö oli
kärsinyt myös vakavaa pahoinpitelyä lapsena.
Toisin sanoen lapsi, jolla on tämä poikkeava geeni
ei ole sen väkivaltaisempi kuin muutkaan
ja he ovat itse asiassa vähemmän väkivaltaisia
kuin normaaligeeniset ihmiset,
kunhan heitä ei ole pahoinpidelty lapsena.
Hyvä lisäesimerkki siitä,
etteivät geenit todellakaan "selitä kaikkea".
Nerokkaan tekniikan avulla voidaan
poistaa hiireltä tietty geeni eikä se siirry
enää sen jälkeläisillekään.
Kyseinen geeni on hävitetty.
Eli on tämä yksi geeni, joka ohjaa
proteiinia ja sillä on jotain tekemistä
oppimisen sekä muistin kanssa. Tällä upealla menetelmällä
hävitetään tuo geeni ja
saadaan hiiri, joka ei opi yhtä hyvin.
"Kas! Geneettinen perusta älykkyydelle!"
Paljon vähemmälle huomiolle tässä merkittävässä tutkimuksessa
-joka kiinnitti median huomion kaikkialla -
jäi se, että kun nämä geneettisesti vahingoitetut hiiret
kasvatetaan innostavammassa
ympäristössä kuin tavalliset laboratoriohiiret,
niiden vajaudet katoavat täysin.
Niinpä, kun sanotaan muodikkaasti, että:
"Tämä käytös johtuu geeneistä"
ja sitä tarkoitetaan kirjaimellisesti; se ei pidä paikkaansa.
Mieluummin pitäisi sanoa:
Geenit vaikuttaa organismin
reagoimiseen ympäristönsä kanssa;
Geenit voivat vaikuttaa valmiuksiin,
joilla organismi kohtaa
tietyt ympäristön haasteet.
Mutta suurin osa ihmisistä ei ajattele näin
eivätkä he halua paasata,
vaan käyttävät vanhaa
fraasia: "se johtuu geeneistä",
eikä se ole kovin kaukana rotuhygienia-ajattelusta
ja sen sellaisesta.
Se on yleinen väärinkäsitys
ja mahdollisesti melko vaarallinen sellainen.
Yksi syy sille, että
väkivalta selitetään biologialla...
Yksi syy miksi tämä väittämä saattaa
olla vaarallinen, eikä vain harhaanjohtava,
se voi todella vahingoittaa...
Koska jos uskot niin
voisit helposti sanoa:
"emme voi tehdä mitään"
muuttaaksemme taipumuksia,
joita väkivaltaisilla ihmisillä on.
Voimme vain rangaista heitä, laittaa heidät telkien taakse
tai teloittaa heidät.
Mutta meidän ei pidä huolestua ympäristön
tai yhteiskunnan vaikutusten muuttamisesta,
jotka saattavat johtaa väkivaltaan, koska
"se on epäolennaista".
Geeneihin vetoaminen antaa meille tilaisuuden unohtaa
menneet sekä nykyiset historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät.
Louis Menandin sanoin,
joka kirjoitti New Yorkeriin
hyvin terävästi:
"Kaikki on geeneissä... selitys asioiden tilalle,
joka ei kuitenkaan uhkaa sitä.
Miksi kukaan olisi onneton
tai käyttäytyisi yhteiskunnan vastaisesti
kun tämä henkilö asuu
maailman vapaimmassa ja vauraimmassa valtiossa?
Se ei voi olla järjestelmän vika.
Vian täytyy olla sisäänrakennettuna jossakin."
Tämä on hyvin sanottu.
Geeneihin vetoaminen on vain tekosyy,
jonka avulla voimme unohtaa
yhteiskunnan, talouden ja politiikan vaikutukset,
jotka ovat itseasiassa
vahingollisen käyttäytymisen taustalla.
Esimerkkitapaus: Riippuvuus
Riippuvuudet mielletään yleensä
päihteisiin liittyväksi asiaksi.
Mutta jos niitä tarkastellaan yleisellä tasolla,
määrittelisin riippuvuuden olevan mitä tahansa
käytöstä johon liittyy himo, sen
väliaikainen helpotus,
sekä pitkälliset haittavaikutukset
ja hallinnan menettäminen.
Siispä henkilö haluaisi luopua riippuvuudestaan
mutta ei kykene siihen.
Kun ymmärrät tämän, huomaat olevan olemassa
muitakin riippuvuuksia,
kuin huumeisiin liittyviä.
On työnarkomaniaa, ostosvimmaa,
riippuvuutta internettiin ja videopeleihin...
On olemassa vallanhimoa. Ihmiset joilla on valtaa, haluavat
aina lisää, eikä mikään koskaan riitä heille.
Omaisuuden hankinta: yhtiöt haluavat omistaa aina vain enemmän.
Riippuvuus öljyyn
tai ainakin vaurauteen ja tuotteisiin,
jotka öljy mahdollistaa.
Katso haitallisia ympäristöseurauksia.
Sen riippuvuuden vuoksi olemme tuhoamassa
asuttamamme planeetan.
Näiden riippuvuuksien yhteiskunnalliset seuraukset
ovat huomattavasti tuhoisammat kuin
potilaitteni kokaiinin tai heroiinin käyttö.
Silti ne ovat palkittuja ja kunnioitettuja.
Enemmän voittoa tekevä tupakkayhtiön johtaja
saa suuremman palkkion.
Hän ei kohtaa laillisia tai muita kielteisiä seurauksia.
Päin vastoin, hän on kunnioitettu jäsen
eräiden muiden yhtiöiden hallituksessa.
Mutta tupakkaan liittyvät sairaudet tappavat
maailmanlaajuisesti 5 ½ miljoonaa ihmistä joka vuosi.
Yhdysvalloissa ne tappavat 400 000 ihmistä vuodessa.
Ja mille nämä ihmiset ovat riippuvaisia? Voitolle.
He ovat riippuvaisia siinä määrin,
että he itse asiassa kiistävät
tekojensa aiheuttamat seuraukset,
mikä on hyvin tyypillistä riippuvaisille.
Ja se on kunnioitettavaa. On kunnioitettavaa
olla riippuvainen tuotosta välittämättä seurauksista.
Mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä kunnioitettavana,
on yhteiskunnassamme hyvin mielivaltaista.
Nähtävästi mitä enemmän
haittaa riippuvuudesta syntyy, sitä kunnioitettavampana sitä pidetään.
Myytti
On olemassa yleinen uskomus, että huumeet aiheuttavat riippuvuutta.
Itse asiassa huumeiden vastainen sota perustuu ajatukseen,
jossa riippuvuutta voidaan hoitaa estämällä
huumeiden alkulähteen toiminta.
Jos ymmärrettäisiin riippuvuus laajemmassa merkityksessä
huomattaisiin, että mikään ei itsessään aiheuta riippuvuutta.
Mikään aine, huume tai minkäänlainen käytös
ei itsessään aiheuta riippuvuutta.
Monet voivat käydä ostoksilla ilman, että heistä tulisi ostosriippuvaisia.
Eivät kaikki tule riippuvaiseksi ruuasta.
Eikä lasillinen viiniä tee jokaisesta alkoholistia.
Todellinen ongelma onkin, mikä tekee ihmisistä alttiita.
Koska altis yksilö yhdistettynä
mahdollisesti riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen tai käytökseen
saavat riipuvuuden kukoistamaan.
Lyhyesti sanottuna huumeet eivät aiheuta riippuvuutta,
vaan yksilön taipumus tulla riippuvaiseksi
jostain aineesta tai tietynlaisesta käytöksestä.
Ympäristö
Jos haluamme ymmärtää, mikä
tekee joistain ihmisistä taipuvaisia riippuvuuteen
meidän täytyy tarkastella heidän elämänkokemuksiaan.
Vanha ajatusmalli, joskin edelleen laajasti oikeana pidetty,
jonka mukaan geneettinen perimä aiheuttaisi riippuvuudet,
on yksinkertaisesti tieteellisesti kestämätön.
Totuus on itse asiassa se, että tietyt elämänkokemukset
tekevät ihmisistä taipuvaisia.
Elämänkokemukset eivät ainoastaan muokkaa henkilön
persoonallisuutta ja psykologisia tarpeita,
vaan myös itse aivoja erinäisin tavoin.
Ja tämä prosessi alkaa jo kohdussa.
Ennen syntymää
On näytetty toteen, esimerkiksi,
että jos odottavat äidit joutuvat alttiiksi stressille,
heidän lapsensa todennäköisesti saavat
piirteitä, jotka altistavat riippuvuuksille
ja tämä johtuu siitä, että kehitys muovautuu
sekä psykologisen, että sosiaalisen ympäristömme kautta.
Eli ihmisten biologia on erittäin rasittunut ja
ohjelmoitu jo kohdussa alkaneiden elämänkokemusten kautta.
Elinympäristö ei ala syntymäpäivänä
Elinympäristö alkaa heti kun sinulla on sellainen.
Sikiövaiheesta lähtien altistut kaikenlaiselle
tiedolle, jota saat äidin verenkierrosta.
Hormonit, ravintoarvot...
Suurena virstanpylväsesimerkkinä tästä
pidetään Hollannin nälkätalvea.
Vuonna 1944 Natsi-Saksa miehitti Hollantia
ja useiden syiden takia he päättivät
ottaa kaiken ruoan ja siirtää sen Saksaan;
Kolmen kuukauden ajan kaikki näkivät nälkää
ja kymmenet tuhannet ihmiset kuolivat siihen.
Hollannin nälkätalvesta seurasi:
Jos sikiö kehittyi 2. tai 3. kolmanneksen aikana nälänhädässä,
sen elimistö "oppi"jotain hyvin ainutlaatuista sinä aikana.
Kuten ilmenee, 2. ja 3. kolmanneksella kun
sikiö läpikäy vaihetta yrittäessään oppia ympäristöään:
Kuinka uhkaava ympäristö ulkopuolella on?
Kuinka yltäkylläinen? Kuinka paljon ravintoaineita saan
äidin verenkierron kautta?
Kuvittele olevasi sikiö, joka oli tuolla hetkellä nälissään, jonka elimistö
ohjelmoitui loppuelämäkseen olemaan
todella, todella pihi rasvojen ja sokereiden kanssa,
jolloin se varastoi kaiken minkä se kykenee.
Olet Hollannin nälkätalven aikainen sikiö ja puoli vuosisataa myöhemmin
kaiken muun ollessa tasa-arvoisesti
sinä kärsit todennäköisemmin korkean verenpaineen,
liikalihavuuden tai aineenvaihdunnan häiriöistä.
Toisin sanoen ympäristö löytyy erittäin arvaamattomasta paikasta.
Raskaana olevia koe-eläimiä voidaan altistaa stressille laboratoriossa
ja niiden jälkeläiset tulevat todennäköisemmin
käyttämään kokainia ja alkoholia aikuisiällä.
Äitejä on mahdollista stressata. Esim. eräässä brittitutkimuksessa
selvisi, että raskauden aikana kaltoin kohdelluilla naisilla
on suuremmat määrät
stressihormoni kortisolia istukassaan synnytyksen aikana
ja heidän lapsillaan on todennäköisemmin terveydentiloja,
jotka altistavat heidät riippuvuuksille 7 tai 8 ikävuoteen mennessä.
Joten jo kohdussa stressi toimii aseena ja
luo alttiuden monenlaisille mielenterveysongelmille.
Israelissa tehtiin tutkimus lapsille, joiden
äidit tulivat raskaaksi ennen
vuonna 1967 alkanutta sotaa...
Nämä naiset olivat tietysti erittäin stressaantuneita
ja heidän jälkikasvullaan esiintyy enemmän skitsofreniaa
kuin verrokkiryhmässä keskimäärin.
Joten on olemassa paljon todisteitä siitä, että
synnytystä edeltävillä tekijöillä on valtava vaikutus ihmisen kehitykseen.
Varhaislapsuus
Ihmisen kehityksestä ja erityisesti ihmisen
aivojen kehityksestä
on tärkeintä ymmärtää, että se tapahtuu pääasiassa ympäristön
vaikutuksesta ja enimmäkseen syntymän jälkeen.
Jos nyt lähdemme vertaamaan ihmistä hevoseen, joka
kykenee juoksemaan elämänsä ensimmäisenä päivänä,
näemme, että me olemme syntyessämme erittäin alikehittyneitä.
Meillä ei ole pitkälle kehittynyttä hermostollista tasapainoa,
koordinaatiokykyä, lihasvoimaa eikä näöntarkkuutta
ennen kuin olemme 1,5 - 2 vuoden ikäisiä.
Se johtuu siitä, että hevosella aivojen kehitys
tapahtuu turvallisesti kohdussa
kun taas ihmisaivojen kehitys tapahtuu vasta syntymän jälkeen.
Tämä on yksinkertaista evoluution logiikkaa.
Ihmisten pää kasvaa syntymän jälkeen ja se tekee meistä ihmisiä.
Etuaivojen merkittävä kasvaminen on
itseasiassa se tekijä, joka luo ihmislajin.
Me kävelemme kahdella jalalla, joten meidän lantiomme kapenee
mukautuakseen siihen.
Joten nyt meillä on kapeampi lantio ja suurempi pää.
Bingo: Meidän täytyy syntyä ennenaikaisesti.
Tämä tarkoittaa sitä, että muiden eläimien aivojen kehitys
tapahtuu kohdussa,
kun taas ihmisillä se tapahtuu syntymän jälkeen
ja suuri osa siitä ympäristön vaikutuksesta.
Neuraalin darwinismin toimintamalli tarkoittaa yksinkertaisesti,
että hermoradat, jotka saavat sopivat ärsykkeet ympäristöstä
kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla, ja ne jotka eivät saa,
kehittyvät huonommin tai eivät välttämättä kehity ollenkaan.
Jos otetaan lapsi, jolla on syntyessään täydelliset silmät,
joka suljetaan pimeään huoneeseen viideksi vuodeksi,
hän on sokea koko loppuelämänsä ajan,
koska silmien hermoradat vaativat kehittyäkseen valonsäteitä
ja ilman niitä jopa alkeellisimmat hermoradat,
jotka lapsella on syntyessään toiminnassa,
surkastuvat ja kuolevat, eikä uusia enää kehity.
Muisti
On olemassa merkittävä tapa jolla
varhaiset kokemukset muokkaavat aikuisen käytöstä.
Erityisesti hyvin varhaiset kokemukset,
joista ei edes ole olemassa muistikuvia.
On käynyt ilmi, että on olemassa kahdenlaista muistia:
Tietoisia muistoja, jotka pystymme muistamaan,
tätä hyödynnät silloin, kun muistelet faktoja,
yksityiskohtia, tapahtumia ja tilanteita.
Mutta aivojen osa, jota kutsutaan hippokampukseksi,
joka jäsentää tietoisia muistoja,
ei edes ala kehittyä ennen puolentoista vuoden ikää,
ja se on täysin kehittynyt vasta paljon myöhemmin.
Tästä syystä juuri kenelläkään ei ole
mitään muistoja ennen puolentoista vuoden ikää.
On kuitenkin olemassa myös toisenlaista
muistia, jota kutsutaan ei-tietoiseksi muistiksi,
joka on itseasiassa tunteellista muistia,
jossa tunteiden aiheuttama vaikutus ja lapsen tulkinta
tunteita herättäneistä kokemuksista juurtuu aivoihin,
jolloin hermoradat ovat valmiina toimintaan
ilman, että siihen liittyy tietoista muistamista.
Joten antaakseni selkeän esimerkin,
adoptiolapset kokevat usein
hylätyksi tulemisen tunnetta koko elämänsä ajan.
He eivät muista adoptiota.
He eivät muista eroa biologisesta äidistään,
koska heillä ei ole mitään muistikuvia siitä.
Mutta tunneperäinen muisto eristämisestä ja hylkäämisestä
on juurtunut syvälle heidän aivoihinsa.
Siten he ovat
taipuvaisempia kokemaan
hylkäämisen ja suurta mielipahaa
kokiessaan tulleensa torjutuiksi muiden ihmisten
toimesta.
Sitä ei esiinny yksinomaan adoptoiduilla,
mutta heissä se on
erityisen voimakasta tiedostamattoman muistin toiminnan vuoksi.
Tutkimuksien mukaan ja kokemusteni perusteella
riippuvuuksista kärsivät
lähes kaikki kovan linjan narkomaanit olivat
pahoinpidelty lapsena tai olivat
kärsineet vakavasta tunteiden vajavaisuudesta.
Heidän tunneperäiset tai tiedostamattomat muistonsa
ovat turvattomasta maailmasta,
jossa ei auteta; epäluotettavat huoltajat
ja ihmissuhteet, jotka eivät ole tarpeeksi
turvallisia herkkyyden näyttämiselle.
Siten heillä on taipumus
pysytellä erossa
todella läheisistä ihmissuhteista;
olla luottamatta huoltajiin,
lääkäreihin ja muihin, jotka yrittävät auttaa heitä
ja yleisesti näkevät maailman turvattomana paikkana...
Se on nimenomaan tiedostamattoman muistin toiminto,
joka joskus liittyy muistamattomiin tapahtumiin.
Kosketus
Ennenaikaisesti syntyneet ovat usein keskoskaapeissa,
erilaisissa laitteissa ja
koneissa viikkoja, jopa kuukausia.
On tiedossa,
jos näitä lapsia kosketellaan ja silitetään selästä
edes 10 min päivässä, niin aivojen kehitys edistyy.
Joten ihmiskosketus on elintärkeää kehitykselle.
Ja itseasiassa vauvat, joita ei ikinä nosteta syliin, kuolevat.
Niin perustavanlaatuista
kosketuksen tarve on ihmiselle.
Yhteiskunnassamme esiintyy valitettava taipumus kertoa
vanhemmille, ettei lapsia saisi nostaa syliin, pidellä heitä,
eikä itkevää vauvaa poimia syliin pilalle hemmottelun pelossa
tai rohkaistaksemme heitä nukkumaan läpi yön.
Heitä ei oteta syliin...
mikä on tietysti täysin päinvastaista lapsen tarpeisiin nähden.
Nämä lapset saattavat nukahtaa, koska he luovuttavat
ja heidän aivonsa vain kytkeytyvät pois päältä
puolustautuessaan siltä haavoittuvuudelta,
että heidän vanhempansa ovat todella hylänneet heidät.
Mutta heidän ehdottomat muistonsa ovat,
ettei maailma välitä heistä paskaakaan.
Lapsuus
Monet näistä eroista rakentuvat hyvin varhaisessa elämänvaiheessa.
Tavallaan vanhempien kokemukset elämän vastoinkäymisistä
sen rankkuus tai helppous,
siirtyvät eteenpäin lapsillemme.
Olkoon se sitten synnytysmasennusta,
tai vanhempien pahantuulisuutta lapsiaan kohtaan,
koska heillä on ollut rankka päivä,
tai vain työpäivän jälkeistä väsymystä...
ja tällä ohjelmoinnilla on hyvin voimakkaat vaikutukset
lapsen kehitykseen, josta me tiedämme nyt paljon.
Mutta tämä lapsuusvaiheen herkkyys ei ole vain evoluution virhe.
Sitä esiintyy jälleen monella eri lajilla.
Jopa kasvitaimet läpikäyvät varhaisen mukautumisvaiheen
siihen ympäristöön, jossa ne kasvavat.
Mutta ihmisillä tämä mukautuminen määräytyy ihmissuhteiden laadulla.
Niinpä elämän alkuvaiheessa:
kuinka hoivaavaa, kuinka paljon ristiriitoja, kuinka paljon saat huomiota,
antaa esimakua siitä, millaisessa maailmassa saatat varttua.
Vartutko maailmassa, missä
pitää taistella saadakseen tarvitsemansa;
varoa selustaansa; puolustautua; oppia olemaan luottamatta muihin...
Vai vartutko yhteiskunnassa, joka perustuu
vastavuoroisuuteen, molemminpuolisuuteen, yhteistyöhön, empatiaan
ja missä turvallisuutesi pohjautuu vuorovaikutukseesi muiden kanssa...
Tämä tarvitsee hyvin erilaisen
tunnepohjaisen ja tajunnallisen kehityksen
ja tästä lapsuusajan herkkyydessä on kyse.
Ja vanhemmuus on lähestulkoon, miltei tiedostamaton
menetelmä siirtää kokemukset eteenpäin lapsille siitä...
millaisessa maailmassa he elävät.
Kuuluisa brittiläinen lastenpsykiatri DW Winnicott sanoi,
että lapsuudessa voi pohjimmiltaan mennä pieleen kaksi asiaa.
Yksi on se, että tapahtuu jotain, minkä ei pitäisi tapahtua
ja toinen on se, että jotain minkä pitäisi tapahtua, jää tapahtumatta.
Ensimmäisessä kategoriassa on dramaattisia,
väkivaltaa ja hylätyksi tulemisen kokemuksia
Eastsiden keskustassa potilaillani sekä monilla riippuvaisilla.
Sellaista ei saisi tapahtua, mutta tapahtui silti.
Mutta sitten on vanhemman kiireetön,
sopusointuinen, jakamaton huomio,
jota jokainen lapsi tarvitsee,
mutta jota lapset eivät kovin usein saa.
Heitä ei pahoinpidellä. Heitä ei laiminlyödä,
eikä heillä ole traumoja.
Heillä tulisi olla
huolehtivan ja tunteiltaan läsnäolevan vanhemman läheisyys,
joka ei vaan ole saatavilla heille yhteiskuntamme
rasitusten ja kasvatusympäristön vuoksi.
PsykologiAllan Schore kutsuu "läheisen hylkäämiseksi"
tilannetta, jossa vanhempi on fyysisesti läsnä,
mutta tunteiltaan poissaoleva.
Olen käyttänyt...
suurinpiirtein viimeiset 40 vuotta elämästäni
työskennellä väkivaltaisimpien yhteiskuntamme tuottamien ihmisten kanssa:
murhaajien, raiskaajien ja niin edelleen.
Yrittäessäni ymmärtää, mikä aiheuttaa tätä väkivaltaa
huomasin, että vankiloidemme väkivaltaisimmat rikolliset
olivat itse olleet lapsena
sen asteisen hyväksikäytön uhreja, joka ylittää
kaiken minkä ikinä olin ajatellut sisältyvän lapsen pahoinpitelyyn.
Minulla ei ollut aavistustakaan
siitä raakuuden syvyydestä,
joka yhteiskuntamme lapsiin usein kohdistuu.
Kohtaamistani ihmisistä väkivaltaisimmat olivat itse selviytyneet
omasta murhayrityksestä, joka oli usein heidän vanhempien
tai muiden läheisten yrittämä,
tai he olivat henkiinjääneitä perheenjäseniä, joiden muun perheen
oli tappanut ulkopuoliset.
Buddha väitti kaiken liittyvän toisiinsa.
Hän sanoo: "Yksi sisältää monen ja moni sisältää yhden".
Ympäristöstään eristettynä ei voi ymmärtää mitään.
Lehti sisältää auringon, taivaan ja maan.
Tämä on luonnollisesti oikeaksi todettu
kaikkialla ja erityisesti ihmisen kehityksessä.
Moderni tieteellinen termi sille
on ihmisen kehityksen "biopsykososiaalinen" luonne,
jonka mukaan ihmisten biologia
riippuu vahvasti heidän vuorovaikutuksestaan
sosiaaliseen ja psykologiseen ympäristöönsä.
Psykiatri ja tutkija Daniel Siegel UCLA:sta
LosAngelesista on ottanut käyttöön
käsitteen "lhmisten välinen neurobiologia",
joka ilmaisee
hermostomme toimintatapaa,
mikä riippuu hyvin paljon omista ihmissuhteistamme;
ensisijaisesti kasvattajiimme,
toiseksi muihin tärkeisiin hahmoihin elämässämme
ja kolmanneksi koko kulttuurimme.
Ei siis voida erottaa
ihmisen neurologista toimintaa
hänen kasvuympäristöstään
tai elinpaikastaan
ja tämä on totta koko elinkaaren ajan.
Tämä kärjistyy ihmisen ollessa
riippuvainen ja avuton aivojen kehitysvaiheessa,
muttasepätee myösaikuisillaja jopa elämän loppupuolella.
Kulttuuri
Ihmiset ovat eläneet melkein kaikenlaisissa yhteisöissä.
Kaikkein tasa-arvoisimmista... metsästäjä-keräilijäyhteisöt
vaikuttavat olleen erittäin tasa-arvoisia
esimerkiksi perustuen ruuan jakamiseen, lahjojen vaihtoon...
Pienet ihmisjoukkiot elivät enimmäkseen
luonnosta ja hieman metsästäen
lähinnä ihmisten kanssa,
jotka olivat elinaikaisia tuttuja,
ellei kolmannen polven serkkuja tai läheisempiä;
maailmassa, jossa
on paljon liikkuvuutta eri ryhmien välillä;
maailmassa, jossa
ei ole kovinkaan paljon materiaalista kulttuuria...
näin ihmiset ovat viettäneet suurimman osan syntyhistoriastaan.
Eikä yllätys, että se tekisi maailmasta hyvin toisenlaisen.
Seurauksena olisi mm. vähemmän väkivaltaa.
Organisoitua joukkoväkivaltaa ei
esiintynyt tuohon aikaan
ihmiskunnan historiassa ja se vaikuttaa aika selvältä.
Joten mikä meni pieleen?
Väkivalta ei ole maailmanlaajuista.
Se ei ole jakautunut tasaisesti ihmislajin kesken.
Väkivallan määrä eri yhteiskunnissa vaihtelee paljon.
On yhteiskuntia, joissa väkivaltaa ei oikeastaan ole.
Ja toisia, jotka tuhoavat itsensä.
Jotkin anabaptisista uskonnollisista
ryhmistä ovat ehdottomia pasifisteja,
kuten amishit, mennoniinit ja hutteriitit
ja esimerkiksi hutteriittien keskuudessa
ei tiedetä tapahtuneen henkirikoksia.
Suurten sotien aikaan, kuten toisessa maailmansodassa,
jolloin ihmisiä värvättiin palvelukseen,
he kieltäytyivät palvelemasta armeijassa.
He menivät mieluummin vankilaan kuin palvelivat armeijassa.
Israelin kibbutseissa
on niin vähän väkivaltaa, että lsraelin rikosoikeus
lähettää usein väkivaltaiset,
rikoksia tehneet ihmiset
elämään kibbutseihin,
jotta he oppisivat elämään väkivallatonta elämää,
koska niin siellä eletään.
Eli olemme pitkälti yhteiskunnan muovaamia.
Laajemmassa merkityksessä yhteiskunta sisältää teologiset,
metafyysiset ja kielelliset vaikutteemme, yms.
Yhteisömme vaikuttaa siihen ajattelemmeko, että
onko elämässä kyse synneistä vai kauneudesta;
saammeko tuonpuoleisessa ansiomme mukaan
vai onko sellainen merkityksetöntä.
Yleisesti ottaen erilaisia suuria yhteisöjä voidaan
kutsua yksilöllisiksi tai
yhteisöllisiksi ja niistä tulee hyvin erilaisia ihmisiä
ja ajatusmalleja ja luulenpa, että
sen myötä myös aivomme toimivat erilailla.
USAon eräs yksilökeskeisimmistä yhteiskunnista
ja kapitalistinen järjestelmä sallii
kiipeämisen yhä korkeammalle pyramidin huippua kohti
samalla kun turvaverkot vähenevät vähenemistään.
Mitä jakautuneempi yhteiskunta on,
sitä vähemmän ihmisellä on vertaisiaan,
joiden kanssa ylläpitää molemminpuolisia vuorovaikutussuhteita.
Sen sijaan meillä on loputtomia eroavaisuuksia ja hierarkioita.
Maailmassa, jossa toisiaan hyödyttävät kumppanit ovat harvassa
myös epäitsekkyys on harvinaista.
Ihmisluonto
Täten olemmekin mahdottomassa pisteessä,
jossa yritämme selvittää tieteen keinoin
mikä osa tässä on yksinomaan osa ihmisluonnetta.
Tietyllä tasolla
luonteeseemme ei kuulu olla
erityisen rajoittuneita.
Meissä on enemmän sosiaalista
vaihtelevuutta kuin missään muussa eläinlajissa.
Meillä on enemmän järjestelmiä uskonnon, perheiden
ja lasten kasvatukseen liittyen. Kykymme
vaihtelevuuteen on poikkeuksellisen suurta.
Kilpailuun painottuneessa yhteiskunnassa
esiintyy erittäin usein häikäilemätöntä
toisten ihmisten hyväksikäyttöä.
Toisten kärsimyksistä hyödytään taloudellisesti
ja usein ongelmia luodaankin
rahallisen hyödyn saavuttamiseksi.
Vallitseva ideologia oikeuttaa tämän käytöksen
vetoamalla jonkinlaiseen keskeiseen ja muuttumattomaan ihmisluontoon.
Joten yhteiskuntamme myytti on,
että ihmiset ovat luonnostaan kilpailuhenkisiä,
sekä yksilöllisiä ja itsekkäitä.
Todellisuus on varsin toisenlainen.
Ihmisillä on tiettyjä tarpeita.
Ainoa tapa keskustella ihmisluonnosta konkreettisesti
on tunnustaa näiden tarpeiden olemassaolo.
Meillä on inhimillinen tarve seuraan ja läheisiin suhteisiin,
tulla rakastetuksi, olla yhteydessä, olla hyväksyttyjä,
tulla nähdyksi, tulla huomioiduiksi omana itsenämme.
Jos nämä tarpeet täyttyvät, kehitymme
myötätuntoisiksija yhteistyöhaluisiksi
ihmisiksi, joilla on empatiaa muita ihmisiä kohtaan.
Joten...
vastakohta, jonka usein näemme
yhteiskunnassamme, on oikeasti ihmisluonnon vääristymä
juuri siksi, että niin harvan ihmisen tarpeet on tyydytetty.
Joten voidaan puhua ihmisluonnosta,
mutta tarkoittaen vain ihmisten perustarpeita,
jotka ovat vaistonvaraisia,
tai pitäisikö sanoa, tietyt inhimilliset tarpeet,
jotka johtavat tiettyihin piirteisiin, jos ne täyttyvät
ja toisenlaisiin piirteisiin, jos eivät.
Joten...
kun tunnistamme sen tosiasian, että ihmiseliö,
jolla on paljon sopeutumiskykyä,
mikä mahdollistaa selviytymisemme monissa olosuhteissa,
on myös jäykästi ohjelmoitu tiettyjä ympäristöllisiä vaatimuksia
tai inhimillisiä tarpeita ajatellen,
yhteiskunnalliset välttämättömyydet alkavat nousta esiin.
Samoin kuin kehomme tarvitsee fyysistä ravintoa,
ihmisaivot vaativat positiivisia ympäristöärsykkeitä
jokaisessa kehitysvaiheessa,
samalla vaatien suojaa
negatiivisilta ärsykkeiltä.
Ja mikäli asiat, joiden pitäisi tapahtua, eivät...
taijos asiat, joiden ei pitäisi, tapahtuvat...
nyt on selvää, että ovi voidaan avata ei ainoastaan
monille henkisille ja fyysisille sairauksille,
mutta myös monille vahingollisille käytöstaipumuksille.
Kun nyt käännämme huomiomme ulospäin
ja otamme huomioon asioiden nykytilan,
meidän pitää kysyä:
Onko tila, jonka olemme luoneet nykymaailmaan
oikeasti terveyttämme ylläpitävä?
Toimiiko sosioekonomisen järjestelmämme
perusta positiivisena vaikuttajana
inhimilliselle ja sosiaaliselle kehitykselle?
Vai vastustaako yhteiskuntamme peruslähtökohdiltaan
niitä peruskehityksellisiä vaatimuksia,
joiden avulla luodaan ja ylläpidetään
henkilökohtaista ja yhteiskunnallista hyvinvointiamme.
Osa ll: Yhteiskunnallinen ruumiinavaus
Saatamme kysyä, mistä tämä kaikki alkoi?
Tämä mitä meillä on nyt... maailma kiihtyvässä
romahduksen tilassa.
Markkinat
Kaikki alkaa John Lockesta.
John Locke esittelee omaisuuden.
Hänellä on 3 ehtoa yksityisoikeudelle ja -omaisuudelle.
Nämä kolme ehtoa ovat:
Muillekkin täytyy jäädä jotain,
etkä saa antaa sen turmella itseäsi
ja sinun täytyy tehdä työtä sen eteen.
Se tuntuu oikeutetulta - työskenteleminen maailman eteen
oikeuttaa tulokseen
ja niin kauan kuin muillekin jää,
etkä anna sen turmella itseäsi,
eikä mitään mene hukkaan, se on OK.
Hän käyttää paljon aikaa kuuluisaan tutkielmaansa hallinnosta,
joka on siitä lähtien ollut tunnustettu teksti
talouden, politiikan ja lain saralla.
Se on klassikko, jota tutkitaan edelleen.
Kuultuamme hänen ehtonsa
saattaa tuntua, että olemmeko nyt
yksityisomaisuuden puolesta vai emme?
Hän on antanut erittäin uskottavan ja voimakkaan puolustuksen
yksityisomaisuuden puolesta...
Kuitenkin hän tyrmää sen!
Tuosta noin vaan. Yhdessä lauseessa.
Hän sanoo: "Kun rahan käyttöönotto
hyväksyttiin äänettömästi,
silloin siitä tuli..."
Hän ei sano, että kaikki ehdot perutaan tai poistetaan,
mutta niin siinä tapahtuu.
Meillä ei enää ole
omalla työllämme ansaittua omaisuutta -
ei todellakaan - rahalla ostetaan työt tästälähtien.
Enää ei mietitä,
jääkö muille tarpeeksi;
ei epäilystäkään turmeleeko se.
koska hän sanoo rahan olevan kuin kultaa
ja hopeaa eikä
se turmele, joten siksi raha ei voi olla vastuussa haaskauksesta...
joka on naurettavaa. Me emme puhu rahasta
ja hopeasta, vaan niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Tässä tehdään vääriä johtopäätöksiä toisen perään.
Tämä on kaikkein hätkähdyttävin
silmänkääntötemppu, jonka hän tekee jäämättä kiinni,
mutta se on pääomaa omistavien kannalta hyödyllistä.
Seuraavaksi tulee Adam Smith ja lisää
tähän uskonnon...
Locke aloitti sanomalla, että: "Jumala loi kaiken
ja että tämä on Jumalan oikeus"
ja nyt Smith jatkaa
sanomalla: "se ei ole vain Jumalan..."
tai siis, hän ei itseasiassa sano tätä suoraan, mutta
tästä hänen filosofiassaan on periaatteessa kyse.
Hän sanoo, että: "tässä ei ole kyse vain yksityisomistuksesta..."
sillä sitä edellytetään tässä vaiheessa. Se on 'itsestäänselvyys'.
Selvää on myös se, että on 'työvoimaa ostavia sijoittajia'.
Ei ole rajaa sille, kuinka paljon he voivat ostaa toisten työtä
tai kuinka paljon he saavat kasvattaa epätasa-arvoa...
Kaikki tämä on nyt itsestäänselvää.
Hänen esittelemänsä suuri idea,
joka on taas kerran esitelty kuin ohimennen...
Tiedäthän, kun ihmiset laittavat hyödykkeitä myyntiin
(tarjonta) ja muut ihmiset ostavat niitä (kysyntä) ja niin edelleen.
Kuinka saamme tarjonnan tasapainoon kysynnän kanssa
tai kysynnän tarjonnan kanssa?
Kuinka ne voivat saavuttaa tasapainon?
Ja tämä on talousopin keskeisiä ajatuksia:
Miten ne saadaan tasapainoon...
hänen mukaan vastaus on "markkinoiden näkymätön käsi",
joka tekee niistä tasapainoiset.
Joten nyt meillä on "Jumala", joka on kaikkialla.
Hän ei antanut oikeutta pelkästään omaisuuteen,
varoihin ja "luonnollisiin oikeuksiin."
Kuten Locke sanoi...
yhtäkkiä järjestelmä itse onkin "Jumala".
Itse asiassa Smith kertoo:
- pitää lukea 'Kansojen varallisuus'
kokonaisuudessaan löytääkseen tämän sitaatin. -
Hän kertoo: "Puutteellinen toimeentulo
asettaa rajat köyhien lisääntymiselle,
eikä luonto voi hoitaa sitä mitenkään muuten,
kuin karsimalla heidän lapsensa."
Joten hän ennakoi evoluutioteorian pahimmalla tavalla...
kauan ennen Darwinia.
Ja niinpä hän kutsui sitä "Työläisten kilpajuoksuksi."
Voidaan siis havaita: rasismia esiintyi luonnostaan.
Ihmiset hyväksyivät sokeasti
lukemattomien lasten kuolemat.
ja hän ajatteli: "Näkymätön Käsi varmistaa, että kysyntä vastaa
tarjontaa ja tarjonta vastaa kysyntää."
Näetkö miten viisas "Jumala" on?
Näemme, kuinka monella todella pahanlaatuisella
elämää tuhoavalla, ekologista kansanmurhaa ennustavalla asialla,
jotka ovat valloillaan nyt, oli tavallaan
'ajatusgeeni' jo Smithin aikaan.
Kun mietimme niin sanotun vapaan kaupan
alkuperäistä käsitettä, - kapitalistista järjestelmää -
jota varhaiset talousfilosofit kuten Adam Smith
kehittivät.
Näemme, että "markkinoiden" alkuperäinen tarkoitus perustui
oikeiden, käsinkosketeltavien, elämää ylläpitävien hyödykkeiden vaihtoon.
Adam Smith ei ikinä tajunnut,
että planeetan tuottoisin talousala
tulisi lopulta olemaan rahallisen kaupankäynnin alue,
eli niin kutsuttu sijoittaminen.
Siinä itse
rahaa hankitaan yksinkertaisesti
liikuttelemalla rahaa mielivaltaisessa pelissä, joka
ei tuota mitään yhteiskunnalle.
Riippumatta Smithin aikomuksesta,
oviaukko tällaisille ilmeisen epätavallisille tapahtumille
jätettiin täysin avoimeksi tämän teorian yhden keskeisen periaatteen vuoksi:
Rahaa kohdellaan hyödykkeenä, itseisarvona.
Nykyään kaikissa maailman talouksissa
vallassa olevasta yhteiskuntajärjestelmästä
riippumatta rahaa havitellaan vain rahan, eikä minkään muun takia.
Perusajatus, jonka Adam Smith osoitti arvoituksellisesti
päteväksi uskonnollisella julistuksellaan
"näkymättömästä kädestä",
on että tämä kuvitteelinen ahdasmielinen
ja itseriittoinen tavaroiden tavoittelu
ilmenisi jotenkin taianomaisesti
ihmisten sosiaalisena hyvinvointina ja kehityksenä.
Todellisuudessa, kiinnostus rahalliseen palkkioon,
jota voidaan kutsua myös "rahan kierron arvostukseksi",
on nyt kokonaan irrotettu perustavanlaatuisesta
kiinnostuksesta elämää kohtaan jota voidaan kutsua myös
"elämän kierron arvostukseksi".
Tässä on tapahtunut täydellinen sekaannus
taloudellisissa opinkappaleissa
näiden kahden asian tiimoilta.
Luullaan, että "rahan kierron arvostus"
synnyttää "elämän kierron arvostusta".
Eli, mitä enemmän tuotteita myydään,
- BKTnousee jne. -
niin sitä enemmän hyvinvointi kasvaa.
Ja näin on voitu ottaa BKTyhteiskunnan hyvinvoinnin
perusmittariksi...
Tässä näkyy sekaannus.
BKT kertoo "rahan kierron arvostuksesta"
jota on siis kaikki kuitit ja liikevaihdot jotka
saadaan tuotteiden myynnistä
ja tämä sekoitetaan elämän uusiutumiseen.
Kyseinen sekaannus on sisäänrakennettuna alusta alkaen.
Täydellinen rahan kierron
ja elämän kierron arvostuksien yhdistelmä.
Olemme tekemisissä rakenteellisen harhaluulon kanssa
joka muuttuu koko ajan kohtalokkaammaksi
kun rahan kierto kytkeytyy irti minkään
asian tuottamisesta.
Se on järjestelmän häiriö
ja tämä häiriö näyttää olevan kohtalokas.
Tervetuloa koneeseen
Nyky-yhteiskunnassa harvoin kuulee kenenkään puhuvan
oman maan tai yhteiskunnan kehityksestä
fyysisen hyvinvoinnin, onnellisuuden, luottavaisuuden
tai yhteiskunnallisen vakauden mittarilla.
Pikemminkin mittarit esitetään meille
taloudellisten käsitteiden kautta.
Meillä on bruttokansantuote, kuluttajahintaindeksi,
pörssin markkina-arvo, inflaatioaste...
Ja niin edelleen.
Mutta kertooko tämä mitään todellista arvoa
ihmisten elämänlaadusta?
Ei. Näillä mittareilla voidaan esittää
ainoastaan rahan kiertoa, eikä muuta.
Esimerkiksi valtion bruttokansantuote
mittaa myytyjen tuotteiden ja palvelujen arvoa.
Mittarin väitetään korreloivan
valtion asukkaiden "elämänlaadun" kanssa.
Yhdysvalloissa terveydenhuolto tilitti yli
17% BKT:sta vuonna 2009
nousten yli 2.5 triljoonan.
Näin se loi positiivisen vaikutuksen tähän talousmittariin.
Tähän logiikkaan perustuen,
Yhdysvaltojen taloudelle olisi aina parempaa
jos terveyspalvelut nousisivat enemmänkin...
ehkä 3 triljoonaan dollariin... tai 5 triljoonaan.
Koska tämä lisäisi kasvua,
töitä ja siten taloustieteilijöiden kerskailun mukaan
kasvattaisi valtion asukkaiden elämänlaatua.
Mutta hetkonen.
Mitä terveydenhuoltopalvelut oikeasti merkitsevät?
Tuota...
Aivan oikein, mitä enemmän sairaita ihmisiä USA:ssa on,
sen parempi taloudelle.
Niin, tämä ei ole liioittelua eikä kyyninen näkökulma.
Itseasiassa jos palaamme tarpeeksi kauas
ymmärrämme, että BKT
ei pelkästään heijasta yhteiskunnallista terveyttä
millään todellisella tavalla.
Se on itse asiassa yleensä mittari
alan saamattomuudelle
ja yhteiskunnan rappiolle.
Mitä enemmän se nousee, sen pahemmaksi tilanne muuttuu
henkilökohtaisen, sosiaalisen ja ympäristön
yhtenäisyyden kannalta.
Voiton luominen edellyttää ongelmien luomista.
Nykyisessä mallissa ei ole tuottavaa
pelastaa ihmishenkiä, toimia ekologisesti,
ylläpitää oikeudenmukaisuutta, rauhaa tms.
Ne eivät tuota voittoa.
On vanha sanonta:
"Säädä laki ja luo liiketoiminta."
Voidaan luoda liiketoiminta vaikkapa asianajajalle.
Rikollisuus luo
markkinoita, samoin kuin
Haitin tuhoutuminen.
Nykyään yhdysvalloissa on n. 2 miljoonaa
ihmistä vangittuna,
useimmat heistä yksityisyritysten
omistamissa vankiloissa.
Corrections Corporation of America, Wackenhut,
joiden osakkeiden arvo Wall Streetillä
perustuu vankien lukumäärään.
Se on sairasta.
Mutta se hejastaa vain sitä,
mitä nykyinen talousajattelu vaatii.
No mitä se sitten sitten vaatii?
Mikä pitää talousjärjestelmämme pystyssä?
Kuluttaminen.
Tai tarkemmin sanottuna:
Klassisen markkinatalouden
perustana on
jatkuva rahaliikenne
jonka ei saa antaa pysähtyä
tai edes huomattavasti hidastua,
jotta nyky-yhteiskunta
pysyisi toimintakykyisenä.
Taloudessa on kolme päätekijää:
Työntekijä, työnantaja
ja kuluttaja.
Työntekijä myytyötä työnantajalle saadakseen tuloja.
Työnantaja myy palveluitaan ja hyödykkeitään
kuluttajille saadakseen tuloja
ja niin työntekijät kuin työnantajatkin
toimivat kuluttajina, jotka
syytävät rahaa takaisin järjestelmään
mahdollistaen kulutuskierteen jatkumisen.
Toisin sanoen, globaali markkinatalous perustuu oletukseen,
että tuotteilla tulee aina olemaan
tarpeeksi kysyntää yhteiskunnassa
pyörittääkseen rahaa ympäriinsä nopeudella,
mikä mahdollistaa kulutuksen jatkuvuuden.
Mitä nopeampi on kulutuksen tahti,
sitä suuremmaksi oletamme niin kutsutun talouskasvun.
Ja niin kone pyörii...
Mutta hetkinen -
Luulin talouden olleen tarkoitettu, miten sen nyt sanoisi...
"Toimia taloudellisesti".
Eikö juuri tämä termi tarkoita kestävyyttä,
tehokkuutta ja jätteiden vähentämistä?
Niin miten kulutusta vaativa järjestelmämme,
ja "enemmän on parempi" -tehokkuus kestää
tai yleensäkään toimii taloudellisesti?
No... ei se toimikaan.
Markkinatalouden pyrkimys on itse asiassa päinvastainen,
kuin mitä reaalitaloudelta odotetaan -
eli tehokkaasti ja kestävästi sunnata
elintärkeiden tavaroiden tuotantoon
ja jakeluun tarvittavia materiaaleja.
Elämme rajallisella planeetalla, jolla on rajalliset resurssit,
eli esimerkiksi käyttämämältämme öljyltä
meni miljoonia vuosia muodostua...
ja mineraaleilta meni tähän miljardeja vuosia.
Joten, tämä järjestelmä, joka tarkoituksellisesti tukee
kulutuksen vauhdittamista
vain niin kutsutun "talouskasvun"vuoksi,
on puhtaasti ympäristön mielipuolista tuhoamista.
Jätteettömyys on todellista tehokkuutta.
Jätteettömyys?
Tämä järjestelmä on kaikkia muita järjestelmiä
tuhlaavampi koko maailman historiassa.
Jokainen elämän rakenteen ja järjestelmän taso
on kriisitilassa ja haasteen edessä,
rappeutumassa tai romahtamassa.
30 vuoteen yksikään vertaisarvioiva julkaisu ei
ole todennut mitään muuta,
kuin että jokainen elämänmuoto on rappeutumassa,
kuten yhteiskunnalliset sunnitelmatkin...
samoin kuin vesivarantomme.
Yritä nimetä jokin elämän alue,
joka ei olisi uhattuna.
Et voi.
Sellaista ei olekaan ja se on täysin epätoivoista.
Mutta me emme ole edes ymmärtäneet syytä tähän.
Me emme halua kohdata syynä olevaa mekanismia.
Me vain haluamme jatkaa. Mielettömyys piilee juuri siinä, että
toimimme samalla tavalla aina uudestaan,
vaikka näemme selkeästi, ettei se toimi.
Et siis itse asiassa
ole tekemisisissä talousjärjestelmän,
sanoisinko jopa epätaloudellisen järjestelmän kanssa.
Epätalousjärjestelmä
On olemassa vanha sanonta, missä kilpaileva
markkinamalli pyrkii
"tuottamaan parhaita mahdollisia tuotteita alhaisimmalla hinnalla".
Tämä julistus on olennainen kannustin käsitteelle,
joka oikeuttaa markkinoiden kilpailun
perustuen oletukseen, että tuloksena on
laadukkaampien tuotteiden valmistaminen.
Jos aikoisin rakentaa itselleni pöydän alottaen tyhjästä,
niin käyttäisin luonnollisesti parhaimpia ja
mahdollisimman kestäviä materiaaleja, eikö totta?
Tarkoituksena olisi tehdä mahdollisimman kestävä pöytä.
Miksi tekisin jotain huonolaatuista,
koska joutuisin tekemään sen uudelleen
ja tuhlaamaan lisää materiaaleja ja energiaa?
Vaikka tämä vaikuttaisikin järkevältä fyysisessä maailmassa,
niin markkinataloudesta puhuttaessa,
se ei ole vain täysin järjenvastaista,
eikä edes vaihtoehto.
On teknisesti mahdotonta valmistaa
parasta mahdollista,
jos yritys haluaa säilyttää kilpailukyvyn
ja olla myös edullinen kuluttajalle.
Kirjaimellisesti kaikki mitä globaalissa taloudessa
tuotetaan, on lähtökohtaisesti
heikkolaatuista,
koska on matemaattisesti mahdotonta
tuottaa tieteellisesti kehittyneimpiä, tehokkaimpia
ja olennaisesti kestävämpiä tuotteita.
Tämä johtuu siitä, että markkinajärjestelmä
vaatii taloudellista tehokkuutta
eli kustannusten vähentämistä
jokaisessa tuotannon vaiheessa,
aina työntekijöiden palkasta lähtien
materiaalikuluihin, pakkauksiin jne.
Tämän kilpailustrategian tarkoitus on tietysti
saada kuluttajat ostamaan heidän tuotteitaan
mieluummin kuin tuotteita kilpailevalta yritykseltä,
joka noudattaa täysin samaa strategiaa
tehdäkseen tuotteistaan kilpailukykyisiä ja huokeita.
Tätä järjestelmästä johtuvaa, väistämätöntä tuhlausta
voitaisiin kutsua luontaiseksi lyhytikäisyydeksi.
Kuitenkin se on vain osa suurempaa ongelmaa:
Perimmäinen markkinataloutta ohjaava periaate,
joka ei muuten löydy mistään oppikirjasta,
on seuraavanlainen:
"Minkään tuotteen elinkaari ei saa olla
pidempi kuin mitä voidaan suvaita,
jotta kulutuskierre voi jatkua."
Toisin sanoen on erittäin tärkeää, että tavarat hajoavat,
rikkoutuvat ja vanhenevat tietyn aikarajan puitteissa.
Tätä kutsutaan suunnitelluksi lyhytikäisyydeksi.
Suunniteltu lyhytikäisyys on markkinastrategian selkäranka
kaikissa hyödykkeitä tuottavissa yrityksissä.
Tietysti vain hyvin harvat
ovat valmiita myöntämään tämän suoraan.
He naamioivat sen juuri mainittuun
luontaisen lyhytikäisyyden ilmiöön,
samalla usein sivuuttaen tai jopa torjuen
teknologian viimeisimmät saavutukset,
joilla voitaisiin luoda kestävämpiä ja laadukkaampia tuotteita.
Eli jos se ei olisi tarpeeksi tuhlaavaa,
että järjestelmä ei luonnostaan salli
kestävämpien ja tehokkaampien tuotteiden valmistusta.
"Suunnitellussa lyhytikäisyydessä"tarkoituksellisesti
tiedostetaan, että mitä kauemmin tuote on toiminnassa,
sen tuhoisampaa se on kulutuskierteelle
ja siten itse markkinajärjestelmälle.
Toisin sanoen kestävät tuotteet
hidastavat taloudellista kasvua,
joten siten suora ja vahva kannustin
varmistaa, että kestoiät ovat lyhyitä
millä tahansa valmistetulla tuotteella.
Tosiasiassa järjestelmä ei voi toimia millään muulla tavalla.
Vilkaisu jättimäisille kaatopaikoille ympäri maailmaa
kertoo totuuden lyhytikäisyydestä.
Miljardeja halvalla valmistettuja matkapuhelimia,
tietokoneita ja muuta teknologiaa
täynnä kallisarvoista ja hankalasti louhittavia materiaaleja
kuten kultaa, koltaania, kuparia...
maatuvat valtavissa kasoissa.
Usein johtuen toimintahäiriöstä tai lyhytikäisyydestä
pienissä osissa, jotka kestävässä yhteiskunnassa
pystyttäisiin korjaamaan tai päivittämään
ja tuotteen ikää jatkamaan.
Vaikka toiminta vaikuttaa tehokkaalta
aineellisella tasolla, niin elettäessä
planeetan rajatuilla resursseilla
se on selvästikin tehotonta, markkinoita kunnioittaen.
Lauseeksi ilmaistuna:
"Tehokkuus, kestävä kehitys ja
säilyttäminen ovat talousjärjestelmämme vihollisia."
Samoin kuin aineellisia tuotteita täytyy jatkuvasti
valmistaa huolimatta
niiden ympäristövaikutuksista.
Palveluala toimii myös yhtä järkevästi.
Totuus on, ettei ole rahallisesti kannattavaa
ratkoa mitään olemassaolevia
ongelmiamme.
Loppujen lopuksi
viimeinen asia, jota lääketieteellinen instituutio haluaa
on sairauksien, kuten syövän parantaminen,
mikä hävittäisi lukemattomia työpaikkoja ja triljoonia tuloina
Ja aiheeseen liittyen...
Rikollisuus ja terrorismi tässä järjestelmässä ovat hyvästä!
Ainakin talouden kannalta,
koska se työllistää poliisia
ja luo arvokkaita turvallisuushyödykkeitä.
Puhumattakaan vankiloista,
jotka ovat yksityisomistuksessa voiton takia.
Entäpä sota?
Sotateollisuus Yhdysvalloissa ohjaa BKT:tä vahvasti
- se on yksi tuottoisimmista teollisuudenaloista -
ja se tuottaa aseita tappamista ja tuhoamista varten.
Tämän teollisuuden suosikkipuuhaa on räjäytellä asioita
ja sitten jälleenrakentaa ne tehdäkseen voittoa.
Tämä nähtiin odottamattomina miljardien dollarien
sopimuksina, jotka syntyivät lrakin sodasta.
Tuloksena on, että sosiaalisesti haitalliset
ominaisuudet yhteiskunnassamme
ovat muuttuneet palkituiksi hankkeiksi teollisuudelle
ja kaikki kiinnostus ongelmien ratkaisua
tai ympäristön kestävyyttä ja säilyttämistä kohtaan
on lähtökohtaisesti taloudellista kestävyyttä vastaan.
Ja tästä syystä
joka kerta kun BKT nousee jossain maassa,
voimme todistaa tarpeiden kasvaneen,
olipa tämä sitten todellista tai keksittyä
ja sisimmältään se johtuu tehottomuudesta.
Lisääntynyt tarve tarkoittaa lisääntynyttä tehottomuutta.
Arvojärjestelmän häiriö
Amerikkalainen unelma perustuu
hillittömään kuluttamiseen.
Se perustuu siihen tosiasiaan,
että valtamediat ja
varsinkin kaupallinen mainostus
- kaikki loputonta kasvua tarvitsevat yhtiöt -
ovat vakuuttaneet meidät tai aivopesseet
useimmat ihmiset USA:ssa ja maailmalla,
että meillä pitää olla tietty määrä aineellista omaisuutta
ja mahdollisuus saada loputtomasti lisää
aineellista omaisuutta tullaksemme onnellisiksi.
Tämä ei ole totta.
Miksi ihmiset jatkavat kuluttamistaan tavalla,
joka lopulta on ekologisesti tuhoisaa
sen vaikutusten kasautuessa järjestelmällisesti?
Se on klassista ehdollistamista.
Syötetään vain tiettyjä ehdollistuksia eliöön
ja saadaan tuotettua haluttua käyttäytymistä,
tavoitteita tai päämääriä.
Sillä on kaikki teknologiset resurssit ja he kehuvat
tapaansa päästä
vaikuttamaan vastasyntyneiden mieliin.
Vastasyntyneet kuulevat tämän
ja ovat siten brändeille ehdollistettuja.
Nähdään siis syy,
miksi ihmiset ovat olleet niin typeriä.
Heidät on opetettu typeriksi.
Se on häiriö arvomaailmassa.
Onko muovautuvuuden testamenttia ihmismielestä
olemassakaan?
Onko todisteita siitä, kuinka mukautuva
ihmismieli on ja kuinka helposti
ehdollistuneita ja ohjattuja ihmisistä voi tulla
perustuen ympäristön tarjoamiin virikkeisiin
ja siihen, mitä se vahvistaa:
markkinoinnin maailma todistaa tämän.
On vain ihmeteltävä
sitä aivopesun tasoa,
jossa ohjelmoidut robotit eli kuluttajat
vaeltelevat pitkin-poikin
vain kävellääkseen kauppaan ja tuhlatakseen
4000$ käsilaukkuun,
jonka valmistus todennäköisesti maksoi 10$
ulkomaisessa hikipajassa.
Vain brändin aseman takia, jota se muka
kulttuurissa edustaa.
Vai johtuuko se muinaisista yhteisön perinteistä,
-jotka lisäävät luottamusta ja yhteenkuuluvuutta -
mitkä on kaapattu ahneisiin
materiaalisiin arvoihin, joissa me vuosittain
vaihdamme hyödytöntä rojua aina ajoittain?
Saatamme ihmetellä, miksi niin monella
on nykyään pakkomielle ostoksiin ja hankintoihin,
vaikka on selvää, että heidät on lapsuudessa ehdollistettu
pitämään materiaalista omaisuutta
statussymbolina ystävien ja perheen keskuudessa.
Jokaisen yhteiskunnan perustana toimivat
ne arvot, jotka tukevat sen toimintaa.
Meidän nykyinen yhteiskuntamme
voi toimia ainoastaan jos arvomme tukevat
sitä huomattavaa kulutusta, jota
markkinajärjestelmän jatkuminen vaatii.
75 vuotta sitten kulutus henkilöä kohden
USA:ssa ja muissa kehittyneissä maissa
oli puolet nykyisestä.
Nykyajan uutta kulutuskulttuuria
ylläpidetään ja tyrkytetään keinotekoisesti
johtuen hyvin "todellisesta" aina vain
suuremman kulutuksen tarpeesta.
Tästä syystä useimmat yritykset käyttävät
nyt enemmän rahaa mainontaan, kuin itse
tuotteiden valmistusprosessiin.
He ahkeroivat luodakseen epätodellisen tarpeen tyydytettäväksi.
Ja se toimii.
"Taloustieteilijät"
Taloustieteilijät eivät ole taloustieteilijöitä lainkaan.
He ovat rahan arvoa julistavia propagandisteja
ja voidaan havaita, että kaikki heidän
mallinsa perustuvat pohjimmiltaan
kuvitteelliseen pelimerkkien liikutteluun
ja ne voivat rikastuttaa jotakuta,
mutta ne ovat täysin irrallisia
elävästä elämästä.
Ohiossa vanha mies ei pystynyt maksamaan sähkölaskuaan,
- olette ehkä kuulleet tästä tapauksesta -
joten yhtiö kytki sähkön pois ja mies kuoli.
He kytkivät sen pois,
koska ei olisi ollut rahallisesti kannattavaa
pitää sitä päällä, koska hän ei maksanut laskuaan.
Onko tämä oikein?
Vastuu sähköjen pois kytkemisestä
ei niinkään ole sähköyhtiöllä,
vaan tämän miehen naapureilla, ystävillä
ja työtovereilla, jotka eivät olleet
riittävän anteliaita
auttaakseen häntä yksilönä
selviämään sähkölaskustaan.
Hmm...
Kuulinko nyt oikein?
Sanoiko hän juuri, että rahan puutteesta
johtunut kuolema
olisikin muiden ihmisten...
tai käytännössä
hyväntekeväisyyden vastuulla?
Näin ollen tarvitsemme varmaankin
tukuttain tietoiskuja, pieniä keräyslippaita
pikkukauppojen tiskeille
ja pinon tonnikalapurkkeja
niille miljardille ihmiselle, jotka ovat nääntymässä nälkään
tällä planeetalla...
koska Milton Friedmanin lähestymistapa niin sanoo.
Toimitaanpa sitten
Milton Friedmanin,
F.A. Hyackin, John Maynard Keynesin, Ludwig von Misesin
tai kenentahansamuun suuren markkinatalousekonomistin
näkemyksien mukaan
järkeilyn perusteet harvoin ulottuvat rahan kierron ulkopuolelle.
Se on kuin uskonto.
Kulutustutkimukset, vakautuspolitiikat,
alijäämäkulutus, kokonaiskysyntä...
Nämä ovat olemassa loppumattomassa,
itseensä viittaavassa, itseään perustelevassa luentojen kehässä,
missä kaikkia koskevat perustarpeet, luonnonvarat
ja kaikenlaisen fyysisen elämän mahdollistava tehokkuus
on oletuksena suljettu pois
ja korvattu omituisella mielikuvalla, jossa ihmiset
pyrkivät hyötymään toisistaan pelkästään rahan vuoksi.
Oman itsekkyytensä kannustamana he saisivat
taianomaisesti aikaan kestävän, terveen ja tasapainoisen yhteiskunnan.
Elämällä ei ole lainkaan paikkaa tässä koko teoriassa
ja opissa.
Mitä he oikein tekevät?
He seuraavat rahan kiertoa.
Se on ainoastaan rahan kierron seuraamista,
edellyttäen että se on kaikki millä on merkitystä.
Yksi: Se ei ole rinnastettavissa elämään...
Ptruu... ei rinnastettavissa mihin?!
Kaksi: Kaikki toimijat ovat
maksimaalisen omanedun tavoittelijoita.
Eli he eivät ajattele mitään muuta kuin itseään
ja miten he voivat saada itselleen eniten.
Se on vallitseva käsitys järkevyydestä:
maksimoida omat valinnat
ja heitä kiinnostaa omanedun maksimoinnissa
ainoastaan raha tai hyödykkeet.
Eli miten sosiaaliset suhteet tulevat kuvioihin?
Eivät mitenkään, paitsi vaihdossa omaa etua ajatellen.
Miten luonnonvaramme tulevat kuvioihin?
Eivät mitenkään, paitsi riistettäviksi.
Miten perhe vaikuttaa kykyyn selviytyä?
Se ei vaikuta. Täytyy olla
rahaa, jotta voi ostaa mitään hyödykkeitä.
Eikö talouden tulisi olla mukana
ihmisten tarpeissa?
Eikö juuri se ole perustavanlaatuinen kysymys?
Oho, "tarve" ei edes kuulu sanavarastoon.
Se muuttuu "haluksi"...
ja mitä on halu? Se tarkoittaa
rahan luomaa halua ostamiselle.
Joten, jos raha haluaa meidän ostavan, se ei
liity tarpeisiin.
Vaikka ei olisi mahdollisuutta ostaa,
henkilö voi tarvita epätoivoisesti vaikkapa veden lähdettä.
Tai ehkä rahan luoma halu saa haluamaan kultaista wc:n istuinta.
Joten, mihin se kaikki johtaa?
Kultaiseen wc:n istuimeen.
Ja tätä kutsutaan taloudeksi?
Todellakin kun sitä alkaa miettiä,
sen täytyy olla kaikkein kummallisin
vääristymä ihmisen ajattelun historiassa.
Rahajärjestelmä
Tähän asti olemme keskittyneet markkinajärjestelmään.
Mutta tämä järjestelmä on itse asiassa vain
yksi puoli globaalista talousajattelusta.
Toinen puolikas on "rahajärjestelmä".
Markkinajärjestelmässä on kyse ihmisten
voitontavoittelusta, aina työnteosta
tuotantoon ja jakeluun,
kun taas rahajärjestelmä luo puitteet
markkinajärjestelmän toiminnalle
taloudellisten toimielinten ja
toimintaperiaatteiden kautta.
Siihen sisältyvät usein kuulemamme käsitteet,
kuten korkotaso, lainat, velka, rahavaranto,
inflaatio, jne.
Vaikka ekonomistien käyttämä siansaksa
voi olla tuskastuttavan hankalaa kuunneltavaa:
"Hillityt ennaltaehkäisevät toimet voivat ehkäistä
tulevaa rajumpien keinojen käytön tarvetta."
on järjestelmä itseasiassa
hyvin yksinkertainen.
Talouttamme...
tai maailmantaloutta säätelee
3 perustekijää.
Yksi on vähimmäisvarantoperiaate:
pankit luovat rahaa tyhjästä.
Sekin perustuu koronkorkoon.
Rahaa lainatessa pitää maksaa takaisin enemmän,
kuin mitä lainasit, eli ottamalla lainaa
rahaa luodaan tyhjästä, joka taas
pitää maksaa luomalla lisää uutta rahaa.
Elämme jatkuvan kasvun mallissa.
Nykyinen talousmallimme on Ponzi-huijaus.
Mikään ei voi kasvaa loputtomiin.
Se on mahdotonta.
Kuten merkittävä psykologi James Hillman kirjoitti:
"Ainoa mikä ihmiskehossa kasvaa
tietyn iän jälkeen on syöpä."
Kyse ei olepelkästään pakolllsestarahan määrän kasvusta,
vaan kuluttajien määrästä:
lisää kuluttajia lainaamaan rahaa korolla,
että saadaan lisää rahaa. Luonnollisesti se on mahdotonta
rajallisella planeetalla.
Ihmiset ovat käytännössä vain rahanluontia varten, joiden täytyy luoda
lisää rahaa estääkseen
järjestelmän hajoamisen,
kuten on tällä hetkellä tapahtumassa.
On oikeastaan vain kaksi tarpeellista asiaa
tietää rahajärjestelmästä:
1: kaikki raha luodaan velasta.
Raha on maksuvälineeksi muunnettua velkaa;
syntyypä se sitten valtion obligaatioista,
asuntolainoista tai luottokorteista.
Toisin sanoen, jos kaikki maksamattomat lainat
pitäisi maksaa takaisin
heti, niin kierrossa ei olisi yhtäkään euroa.
2: korkoa peritään käytännössä kaikista lainoista,
eikä koron maksamiseen tarvittavaa rahaa
ole suoranaisesti olemassa rahavarannoissa.
Vain toimintaperiaate luodaan lainoilla
ja se on rahan jakelu.
Jos kaikki lainat pitäisi maksaa nyt heti,
ei kierrossa olisi enää yhtään euroa.
Sen sijaan olisikin vain valtava määrä velkoja,
joita on mahdoton maksaa takaisin, koska rahaa ei niihin ole.
Tällä kaikella on kaksi väistämätöntä seuraamusta:
inflaatio
ja vararikko.
Mitä inflaatioon tulee, se voidaan nähdä historiallisena suuntauksena
käytännöllisesti katsoen kaikissa maissa
ja sen voi helposti yhdistää aiheuttajaansa
eli rahavarannon jatkuvaan lisääntymiseen, jota
vuorostaan vaaditaan
korkojen maksuun ja järjestelmän pyörittämiseen.
Mitä vararikkoon tulee,
se tapahtuu velkojen alaskirjauksissa.
Kyseinen romahdus tapahtuu väistämättä henkilölle,
yritykselle tai valtiolle
ja se tapahtuu tyypillisesti silloin kun korkomenoja
ei enää pystytä maksamaan.
Mutta tässä on valoisa puolensa...
ainakin markkinajärjestelmän suhteen.
Koska velka luo painetta.
Velka luo palkkaorjia.
Veloissa oleva henkilö hyväksyy todennäköisemmin alhaisen
palkan, kuin velaton ja hänestä
tulee halpaa kauppatavaraa.
Joten suuryrityksillä on hyvä olla liuta henkilöstöä
ilman taloudellista liikkumavaraa.
Mutta hei - tämähän pätee jopa valtioihin...
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto,
jotka lähinnä ajavat
monikansallisten suuryritysten etuja,
myöntävät massiivisia lainoja vaikeuksissa oleville valtioille
erittäin korkeilla koroilla
ja sitten kun valtiot ovat
maksukyvyttöminä syyissä vaikeuksissa,
säästötoimet otetaan käyttöön ja
suuryritykset syöksyvät markkinoille
halvan työvoiman ja luonnonvarojen toivossa.
Tämäpä vasta markkinatehokkuutta.
Mutta ei se tähän lopu...
On nimittäin tämä ainutlaatuinen
raha-ja markkinajärjestelmän sekoitus,
jota pörssiksikin kutsutaan.
Se ei tunnetusti tuota mitään todellista.
He vain ostavat ja myyvät rahaa.
Ja mitä velkaan tulee, tiedätkö mitä he sillä tekevät?
Aivan oikein - he käyvät sillä kauppaa.
He itse asiassa ostavat ja myyvät velkoja voitolla.
Luottoriskijohdannaisia,
kuluttajavelkakirjojen vakuuksia,
monimutkaisia johdannaishuijauksia,
joilla piilotetaan valtionvelkaa -
kuten kävi investointipankki Goldman Sachsin
ja Kreikan juonittelussa,
joka melkein kaatoi koko Euroopan talouden.
Joten pörssikauppa ja Wall Street ovat vieneet
tämän rahan jatkuvan liikuttelun
hulluuden aivan uudelle tasolle.
Kaikki mitä sinun tulee tietää
markkinoista oli Wall Street Journalin pääkirjoituksessa
pari vuotta sitten.
Se otsikoitiin: "Aivovaurioisen sijoittajan opetukset".
Ja tässä pääkirjoituksessa he selittivät miksi
lievästä aivovammasta kärsivät ihmiset
pärjäävät paremmin sijoittajina
kuin ihmiset joiden aivotoiminta on normaalia.
Miksi? Koska ihminen, jolla on lievä
aivovamma ei tunne myötätuntoa.
Se on avainsana. Jos ei tunne myötätuntoa
pärjää hyvin sijoitusmaailmassa.
Niinpä Wall Street jalostaa ihmisiä, joilla ei ole myötätuntoa.
Päätösten tekeminen ja kaupankäynti
ei aiheuta heille omantunnon tuskia.
He eivät ajattele, miten heidän toimintansa
saattaisi vaikuttaa toisiin ihmisiin.
Joten he jalostavat näitä robotteja,
näitä ihmisiä, joilla ei ole sielua.
Ja koska he eivät halua enää maksaa näillekään,
heillä on nyt robotteja - oikeita robotteja -
todellisia algoritmikauppiaita.
Goldman Sachs oli mukana tietokoneistetun osakevaihdon skandaalissa:
He kytkivät New Yorkin pörssin tietokoneeseen.
Tämä pörssin rinnalle sijoitettu tietokone
käy etukäteen läpi kaikki pörssikaupat ja
iskee kohteeseen, jossa on suuri määrä tarjouksia
ja tavallaan nyhtää
pennit ja sentit kyseisistä kauppatarjouksista.
He ikään kuin imevät rahaa koko päivän ajan.
Viime vuonna yhdellä vuosineljänneksellä heillä oli 30
tai 60 peräkkäistä tappiotonta päivää
ja he tekivät miljoonia dollareita joka ikinen päivä.
Se on tilastollisesti mahdotonta!
Kun työskentelin Wall Streetillä,
se meni niin että jokainen lahjoi esimiestään.
Pörssimeklarit lahjoivat toimistopäällikön,
toimistopäällikkö lahjoi alueellisen myyntipäällikön.
Alueellinen myyntipäällikkö
lahjoi kansallisen myyntipäällikön.
Se on yleisesti hyväksyttyä.
Kuka saa suurimman joulubonuksen meklarin hommissa?
Sisäisen valvonnan virkamies.
Sisäinen valvoja istuu siellä päivät pitkät;
hänen tulisi huolehtia,
ettet riko mitään reunaehdoista
ja "mukaudut" noudattamaan lakia.
Tietenkin siinä laajudessaan,
että valvojan voi lahjoa.
Aivan oikein, mukaudut siis lakiin!
Kuinka petoksesta tuli itse järjestelmä?
Se ei ole enää sivutuote.
Se on itse järjestelmä.
Se on kuin vanha *** Allenin vitsi. Hän sanoo:
"Tohtori, veljeni luulee olevansa kana."
Ja tohtori sanoo: "Ota pilleri,
sen pitäisi ratkaista ongelma."
Ja hän sanoo: "Ei tohtori, ette ymmärrä,
me tarvitsemme munia."
Selvä?
Petollisten saatavien kauppaamisesta
pankkien välillä
palkkioiden luomiseksi
bonusten luomiseksi
on tullut BKT:ta kasvattava
Yhdysvaltojen talouden moottori,
vaikka he itse asiassa kauppaavat petollisia saatavia,
joita ei ole toivoakaan maksaa takaisin.
Työstäen, luoden ja jälleenturvaten tyhjää.
Jos kirjoitan $20 miljardia servettiin
ja myyn sen J.P. Morganille ja J.P. Morgan kirjoittaa
$20 miljardia toiseen servettiin
ja vaihdamme servetit baarissa
ja molemmat maksamme itsellemme 0,25% palkkiona,
teemme paljon rahaa Joulubonukseemme.
Molemmilla on kirjattuina $20 miljardin servetti,
jolla ei ole todellista arvoa, ennen kuin
järjestelmä ei enää kykene sulattamaan tekaistuja
servettejämme, jolloin pyydämme hallitukselta apua
pelastautuaksemme.
Wall Street:in ja maailmanlaajuisten pörssimarkkinoiden
takia on varovaisesti arvioituna n. 700 triljoonaa dollaria
maksamattomia petollisia saatavia
- eli johdannaisia -
yhä odottamassa romahdustaan.
Arvo ylittää yli 10-kertaisesti
koko planeetan
bruttokansantuotteen.
Vaikka olemme jo nähneet hallitusten pelastavan
suuryrityksiä ja pankkeja talousvaikeuksista...
jotka koomista kyllä
lainaavat rahansa lähtökohtaisesti pankeilta,
alamme nähdä kokonaisten valtioiden pelastuspaketteja
ulkomaalaisten monialayritysten avustamana
ja kansainvälisten pankkien rahoittamana.
Mutta kuinka kokonainen planeetta pelastetaan?
Ei ole yhtään valtiota, joka ei olisi velkakuopassa.
Matematiikka huomioiden, tähän asti näkemämme
lukuisat valtion velan laiminlyönnit voivat olla vain alkua.
Arviolta pelkästään USA:ssa
tuloveroa pitäisi nostaa 65 prosenttiin per henkilö
vain, jotta korot voitaisiin maksaa lähitulevaisuudessa.
Taloustieteilijät ennustavat, että muutamassa vuosikymmenessä
60% kaikista valtioista ovat konkurssissa.
Hetkinen - Kuulinko oikein?
Maailma menee konkurssiin
- mitä lieneekään -
- johtuen tästä "velka" -käsitteestä,
jota ei luonnollisesti ole olemassakaan.
Se on vain osa keksimäämme peliä...
ja silti miljardien ihmisten hyvinvointi
on vaakalaudalla.
Valtavia lomautuksia, telttakaupunkeja, kiihtyvää köyhtymistä,
säästötoimenpiteitä, koulujen sulkemisia,
nälkää näkeviä lapsia ja muita perheongelmia.
Kaikki vain tämän taidokkaan kuvitelman vuoksi.
Olemmeko ihan idiootteja?
Hei Mars - kamuseni.
Auttaisitko vähän kaveriasi?
Kasva aikuiseksi.
Saturnus! Mitä kuuluu?
Muistatko sen aikaisemmin järkkäämäni
kuuman tähtisumun?
Kuunteles Maapallo.
Me alamme todella väsyä sinuun.
Sinulle on annettu kaikki mutta heität kaiken hukkaan.
Sinulla on paljon luonnonvaroja ja tiedät sen.
Miksi et kasva aikuiseksi ja opettele
vastuuta, herran tähden.
Teet äitisi todella surulliseksi.
Olet omillasi, kaveri.
Selvä, ihan sama.
Yhteiskunnan terveys
Kaikki tämä huomioonottaen...
Saastuttaja eli markkinajärjestelmä,
ja velan tuottaja eli rahajärjestelmä,
jotka yhdessä luovat rahamarkkina-ajatusmallin
määrittelevät globaalin talouden tänä päivänä...
Seurauksena on ilmiö, joka virtaa
koko koneiston läpi:
Eriarvoisuus.
Oli kyseessä sitten markkinajärjestelmä luomassa
olosuhteet monopoleille ja vallan keskittymiselle
ja samalla varakkaita teollisuuden pesiä
muiden yläpuolelle
riippumatta niiden hyödystä.
Lisäksi parhaimpien
sijoitusrahastojen pomot Wall Streetillä
tienaavat yli 300 miljoona dollaria vuodessa
antamatta yhteiskunnalle mitään.
Kun taas tiedemies, joka etsii lääkettä tautiin
yrittäen auttaa ihmiskuntaa,
tienaa parhaimmillaan 60 000 dollaria vuodessa.
Tai oli kyse rahajärjestelmästä,
johon luokkaerottelu on sisäänrakennettu.
Esimerkiksi:
Jos laitan miljoona euroa säästötilille
4% korolla,
tienaan 40 000 euroa vuodessa.
Antamatta yhteiskunnalle yhtään mitään.
Mutta jos olen alemmasta luokasta ja joudun ottamaan lainaa
ostaakseni auton tai kodin
maksan samalla korkoa, jonka
voidaan käytännössä
kuvitella menevän tuolle miljonäärille, jolla on 4% säästötili.
Tämä varastaminen köyhiltä rikkaille
on sisäänrakennettu piirre rahajärjestelmässämme.
Tätä voisi kutsua "rakenteelliseksi luokkajaoksi".
Tietenkin yhteiskunnallista luokkajakoa on
pidetty epäoikeudenmukaisena kautta aikain,
mutta se on selvästikin yleisesti hyväksyttyä,
sillä 1% väestöstä omistaa 40% vauraudesta.
Mutta maallinen oikeudenmukaisuus sikseen;
tarkastellemalla epätasa-arvoa
tarkemmin, huomaamme jotain olevan vialla;
se heikentää yleistä terveydentilaa kauttaaltaan.
Luulen, että ihmisiä hämmentää se ristiriita, että
samalla kun yhteiskuntamme näyttää menestyvän,
- ennennäkemättömästi vaurautta -
on meillä myös lukuisia yhteiskunnallisia epäkohtia.
Kun katsoo tilastoja
huumeiden käytöstä, väkivallasta tai nuorten
itsetuhoisuudesta, tai mielisairauksista,
on selvää, että yhteiskunnassamme on jotain
pahasti vialla.
Viittaamani tilastotieto todentaa
sen, mitä olemme luulleet jo satoja vuosia;
että epätasa-arvo aiheuttaa erimielisyyksiä ja nakertaa
yhteiskunnan perusteita.
Mutta tämä on vakavampaa kuin kukaan uskalsi kuvitella.
Epätasa-arvolla on vahvat henkiset ja yhteiskunnalliset
vaikutukset. Uskoisin tämän johtuvan alemmuuden
ja ylemmyyden tunteista.
Tietynalisesta jaottelusta,
johon liittyy kunnioitus ja halveksunta.
Alimpana olevat ihmiset kokevat halveksuntaa.
Tämän takia myös väkivalta on
tavallisempaa epätasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa.
Laukaisijana väkivallalle on usein ihmisten tuntemus aliarvostuksesta
ja epäkunnioituksesta.
On yksi periaate, jota painottaisin.
Se on tärkein taustalla vaikuttava
väkivaltaa ehkäisevä periaate:
Se on tasa-arvo.
Tärkein yksittäinen tekijä,
joka vaikuttaa väkivallan määrään,
on tasa-arvon ja epätasa-arvon välinen suhde
yhteiskunnassa.
Tarkastelemmekin eräänlaista
yleistä yhteiskunnallista toimintahäiriötä.
Ei vain yksi tai kaksi asiaa mene pieleen
epätasa-arvon kasvaessa,
vaan se vaikuttaa kaikkeen; huolimatta siitä puhummeko
rikoksista, terveydestä, mielenterveydestä tms.
Todella häiritsevä havainto julkisessa terveydenhuollossa on,
ettei koskaan pitäisi tehdä virhettä "olla köyhä",
tai syntyä köyhäksi.
Terveys maksaa itseään lukemattomilla tavoilla:
sitä kutsutaan 'terveyden sosioekonomiseksi kaltevuudeksi'.
Siirryttäessä ylimmästä yhteiskuntaluokasta
sosioekonomisen statuksen perusteella alaspäin
joka portaalla terveys heikkenee
ja sairastuu aina useampiin sairauksiin.
Elinaikaennuste heikkenee.
Lapsikuolleisuus nousee -
eli kaikenlaisina sairauksina.
Valtava kysymys onkin:
miksi tällaista kaltevuutta esiintyy?.
Yksinkertaisen ilmeinen vastaus on:
jos on kroonisesti sairas,
ei kykene olemaan kovin tuottelias,
eli terveys aiheuttaa sosioekonomista eriarvoisuutta.
Ei vähäisimmässäkään määrin -
yksinkertaisella tasolla
voidaan tarkastella
10-vuotiaan sosioekonomista tilaa
ja ennustaa siitä hänen terveydentilansa
vuosikymmeniä myöhemmin.
Näin ilmenee syyn ja seurauksen suunta.
Seuraava - "sehän on täysin ilmiselvää" -
köyhillä ei ole varaa mennä lääkäriin...
Pääsyterveydenhoitoon?
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa,
koska samat kaltevuudet esiintyvät
myös yleisten terveyspalveluiden ja
ilmaislääkkeiden maissa.
Ok. Seuraava yksinkertainen selitys:
Mitä köyhempi keskimääräisesti olet,
sitä todennäköisemmin poltat,
juot ja sinulla on enemmän elämäntyyliin liittyviä riskejä.
Niilläkin on oma osansa, mutta tarkkojen testien mukaan
se selittää vaihtelevuudesta vain kolmanneksen.
Mitä jää jäljelle?
Sillä on paljon tekemistä
köyhyydestä aiheutuvan stressin kanssa.
Mitä köyhempi
-Alkaen Bill Gatesista seuraavasta -
tässä valtiossa on,
sitä huonompi terveys on keskimääräisesti.
Tämä selittää jostain todella tärkeästä: terveyden
suhteesta köyhyyteen.
Se ei liity köyhänä olemiseen vaan tunteeseen siitä.
Huomaamme jatkuvalla stressillä olevan
lisääntyvä merkitys terveyteen,
mutta tärkeimmät sterssin aiheuttajat
liittyvät ihmissuhteiden laatuun.
Jos jokin madaltaa
ihmissuhteiden laatua,
se on yhteiskunnan taloudellinen kahtiajakautuminen.
Tiede on näyttänyt,
että materiaalisesta vauraudesta huolimatta pelkästään
luokkajakoisessa yhteiskunnassa elämisen aiheuttama stressi
johtaa useisiin yleisiin terveysongelmiin.
Mitä suurempi eriarvoisuus, sitä pahemmaksi ne menevät.
Eliniän odote: pidempi tasa-arvoisemmissa maissa.
Huumeiden käyttö: matalampi tasa-arvoisemmissa maissa.
Mielenterveysongelmat: matalampi tasa-arvoisemmissa maissa.
Yhteiskunnallinen pääoma - tarkoittaen
ihmisten mahdollisuuksia luottaa toisiinsa -
on luonnollisesti korkeampi tasa-arvoisemmissa maissa.
Koulutustulokset: korkeampia tasa-arvoisemmissa maissa.
Murhatilastot: matalampia tasa-arvoisemmissa maissa.
Rikokset ja vankilatilastot:
matalampia tasa-arvoisemmissa maissa.
Se jatkuu loputtomiin:
Lapsikuolleisuutta, liikalihavuutta, teiniraskauksia:
tasa-arvoisemmissa maissa vähemmän.
Ja ehkä mielenkiintoisimpana:
Keksinnöt: eniten tasa-arvoisemmissa maissa.
Tämä haastaa ikivanhan käsityksen siitä, että kilpailuhenkinen,
hajautettu yhteiskunta olisi jollain tavalla luovempi ja kekseliäämpi.
Lisäksi, lso-Britanniassa tehty
WhiteHall tutkimus
vahvisti, että sairastelu on sitä yleisempää
mitä alemmas yhteiskunnallista
portaikkoa mennään.
Esimerkiksi alimmissa yhteiskuntaluokissa todettiin
nelinkertainen määrä
sydänsairauksista johtuvia kuolemia
verratuna ylimpiin luokkiin.
Ja tämä kaava esiintyy riippumatta mahdollisuudesta terveydenhuoltoon.
Näin ollen mitä huonompi henkilön suhteellinen taloudellinen tilanne on,
sitä huonompi terveydentila hänellä on keskimäärin.
Tätä ilmiötä voidaan kutsua
psykososiaaliseksi stressiksi
ja se toimii perustana suurimmalle yhteiskuntaamme
riivaavalle sosiaaliselle vääristymälle.
Sen syy?
Rahamarkkinajärjestelmä.
Ei ole epäilystäkään:
Suurin ympäristön tuhoaja...
suurin haaskauksen, riiston ja saastuttamisen lähde...
suurin väkivallan, sodan, rikollisuuden,
köyhyyden, eläinrääkkäyksen ja epäinhimillisyyden levittäjä...
Suurin yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten neuroosien aikaansaaja...
mielenterveysongelmien, masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden lähde...
Lisäksi se on suurin este yhteiskunnalliselle kehitykselle,
joka estää meitä siirtymästä uusiin menetelmiin
terveydenhuollossa, maailmanlaajuisessa kestävässä kehityksessä
ja edistyksessä tällä planeetalla.
Kyseessä ei ole jokin turmeltunut hallitus tai lainsäädäntö...
ei jokin roistoyritys tai pankkikartelli...
ei mikään vika ihmisluonnossa...
eikä jokin kätketty maailmaa hallitseva salaliitto.
Se on itse asiassa:
Sosioekonominen järjestelmä itsessään,
perustuksiaan myöten.
Osa 3: Projekti Maa
Kuvitellaanpa hetki, että meillä olisi mahdollisuus
suunnitella sivilisaatio uudelleen alusta alkaen.
Entäpä jos - kuvitteellisesti sanoen-
löytäisimme täydellisen kopion maapallosta
ja ainoa ero
tämän uuden planeetan ja nykyisen välillä
olisi se, ettei ihmisen evoluutiota ole tapahtunut.
Se olisi käyttämätön paletti.
Ei valtioita, ei kaupunkeja, ei saasteita, ei republikaaneja....
vain koskematon, tahraton luonto.
Joten mitä tekisimme?
Alussa tarvitsemme "tavoitteen", eikö totta?
Ja lienee helppo sanoa, että tämä tavoite olisi selviytyminen.
Eikä pelkkä selviytyminen, vaan sen toteuttaminen ihanteellisesti, terveesti
ja menestyksekkäästi.
Suurin osa ihmisistä todellakin tahtoo elää
mieluiten ilman kärsimystä.
Siispä tämän yhteiskunnan pohja
tulisi olla ihmiselämän kannalta niin tukeva ja
kestävä kuin suinkin mahdollista
ottaen huomioon kaikkien maailman ihmisten
aineelliset tarpeet ja
ehkäisten sellaiset asiat, jotka
voivat vahingoittaa meitä pitkällä tähtäimellä.
Nyt kun ymmärrämme tämän "hallitun kestävän kehityksen" tavoitteen,
tulee seuraavaksi päättää mitä "menetelmää" käytämme.
Minkälaisen lähestymistavan otamme?
Katsotaan...
muistaakseni yhteiskunnallisen toiminnan menetelmä maapallolla oli politiikka...
siis mitäpä republikaanien, liberaalien, konservatiivien ja
sosialistien opit sanovat yhteiskuntasuunnittelusta?
Hmm... eivät yhtään mitään.
Entäpä uskonto?
Tietenkin suuren luojan on täytynyt antaa meille joitain piirrustuksia...
Ei... en löydä mitään.
Selvä... Mitä on jäljellä?
Se vaikuttaa olevan jotain, mitä kutsutaan "tieteeksi".
Tiede on ainutlaatuinen, koska sen menetelmät eivät pelkästään vaadi
esitettyjen ajatusten testausta ja toistettavuutta,
vaan myös mahdollisuutta osoittaa vääräksi omia aikaansaannoksiaan.
Sentähden toisin kuin uskonnolla ja politiikalla,
tieteellä ei ole egoa
ja kaikki sen esittämä on mahdollista
todistaa aikanaan vääräksi.
Tiede ei kiinny mihinkään ja kehittyy jatkuvasti.
Se kuulostaa mielestäni tarpeeksi luonnolliselta.
Perustuen nykytieteen ymmärrykseen
2000-luvun alkupuolella
yhdessä ihmiskunnan "hallitun kestävän kehityksen"
tavoitteen kanssa,
kuinka aloitamme todella sellaisen rakentamisen prosessin?
Ensimmäinen kysymys kuuluu:
Mitä tarvitsemme selviytyäksemme hengissä?
Vastaus on tietenkin: planeetan resurssit.
Oli se vettä mitä juomme, energia mitä käytämme
tai raaka-aineet joita hyödynnämme luodessamme työkaluja ja asuntoja,
- planeettamme toimii resurssien varastona -
joista monia tarvitsemme selviytyäksemme hengissä.
Joten näillä tosiasioilla
on äärimmäisen tärkeää selvittää, mitä meillä on ja missä se sijaitsee.
Tämä tarkoittaa kartoituksen tekemistä.
Me yksinkertaisesti paikallistamme ja todennamme kaikki
mahdolliset resurssit sijaintitietoineen.
Kupariesiintymistä kaikkein potentiaalisimpiin tuulivoimalan
sijoituskohteisiin energian tuottamiseksi,
makean veden lähteisiin,
meressä olevien kalojen arvioituun määrään,
parhaisiin viljelyskelpoisiin maa-alueisiin ruoan tuottamiseksi jne.
Koska me ihmiset aiomme
kuluttaa nämä resursseja ajan kuluessa,
- ymmärrämme että vain paikallistaminen ja todentaminen ei riitä -
meidän täytyy myös seurata niitä.
Meidän täytyy varmistaa, että mikään resurssi ei lopu kesken.
Se olisi vakavaa.
Tämä ei tarkoita ainoastaan kulutuksemme seurantaa
vaan myös uusiutumisnopeutta.
Esimerkiksi kuinka kauan kestää kun
puu kasvaa tai lähde täyttyy.
Tätä kutsutaan "Dynaamiseksi tasapainoksi."
Eli jos kulutamme puita nopeammin kuin ne uusiutuvat,
meillä on vakava ongelma, koska se ei ole kestävää.
Kuinka siis pitäisimme kirjaa resursseistamme
etenkin kun tiedämme,
että ne ovat hajallaan ympäri maailmaa.
Meillä on suuria mineraalikaivoksia Afrikassa,
energiakeskittymiä Lähi-idässä,
varteenotettavaa vuorovesivoimaa Pohjois-Amerikan itärannikolla,
suurimmat makean veden varannot Brasiliassa jne.
Jälleen kerran tietede tarjoaa ratkaisun:
se on nimeltään "Systeemiteoria".
Systeemiteoriassa tiedostetaan, että fyysisen maailman rakenne
aina ihmisen biologiasta biosfääriin
ja aurinkokunnan vetovoimaan
on valtava vuorovaikutteisesti yhdistynyt järjestelmä, yhtenäinen kokonaisuus.
Ihmisen solut yhdistyvät elimiksi
ja elimet yhdistyvät kehoksi
ja koska kehomme ei voi elää ilman Maapallomme resursseja
eli ruokaa, ilmaa ja vettä, olemme luontaisesti yhtä sen kanssa.
Ja niin edelleen.
Kuten luonto ehdottaa, otamme kaiken kartoitetun tiedon
ja luomme järjestelmän, jolla hallita sitä.
Luomme globaalin resurssienhallintajärjestelmän
kartoittaaksemme planeettamme kaikki oleelliset resurssit.
Meillä ei ole muuta loogista vaihtoehtoa, jos tavoitteemme lajina
on säilyä elossa. Meidän täytyy pitää kirjaa kokonaisuudesta.
Kun tämä on selvää, voimme siirtyä pohtimaan tuotantoa.
Kuinka käytämme kaikkea tätä tietoa?
Millainen tuotantoprosessimme tulee olla ja mitä täytyy
ottaa huomioon varmistaaksemme, että se on optimoitu huippuunsa
pitämään yllä kestävää kehitystä.
Ensimmäinen silmille hyppäävä asia on,
että meidän täytyy jatkuvasti yrittää ja säilyttää
maapallon pääasiallisesti rajallisia luonnonvaroja.
On tärkeää olla "harkitseva".
"Harkittu säilyttäminen" on avainasemassa.
Toinen asia on se, että jotkin resurssit
ovat meille hyödyllisempiä kuin toiset.
Itse asiassa joillakin niistä on käyttöönotettuna
kauhistuttava vaikutus ympäristöömme,
mikä väistämättä vaarantaa terveytemme.
Esimerkiksi öljy ja fossiiliset polttoaineet
vapauttavat tuhoisia aineita ympäristöön.
Siksi on tärkeää, että kulutamme niitä
vain pakosta jos lainkaan.
Onneksemme on paljon aurinko-, tuuli- ,vuorovesi-, aalto-,
lämpötilaero- ja geotermisiä mahdollisuuksia energiantuotantoon,
joten pystymme objektiivisesti suunnittelemaan mitä käytämme.
Tulisi välttää ns."negatiivisia jälkivaikutuksia"
eli kaikkea tuotannosta tai käytöstä
johtuvaa luontoa tai itseämme vahingoittavaa.
Kutsumme tätä "harkituksi turvallisuudeksi"
parina "harkitulle säilyttämiselle".
Mutta eivät tuotantotavat siihen lopu.
Tarvitsemme "tehokkuusstrategian"
itse tuotantotekniikkaa varten.
Huomaamme, että on karkeasti
kolme protokollaa, joita tulee noudattaa:
Yksi: Jokainen tuottamamme hyö*** tulisi olla
suunniteltu kestämään mahdollisimman pitkään.
Luonnollisesti mitä enemmän tavarat hajoavat,
sitä enemmän luonnonvaroja tarvitsemme niiden
uusimiseen ja sitä enemmän jätettä syntyy.
Kaksi: Kun tavarat hajoavat
tai tulevat käyttökelvottomiksi,
on ratkaisevaa korjata tai kierrättää mahdollisimman paljon.
Niinpä tuotekehityksessä tulee ottaa tämä
huomioon heti alkuvaiheessa.
Kolme: Nopeastikehittyvätteknologiat,-kuten elektronllkka -
jotka altistuvat nopeimmin teknologiseen vanhentumiseen
tulisi suunnitella tavalla,
jossa ennakoidaan ja sovitetaan päivittämistarpeet.
Emme varmasti halua heittää pois kokonaista tietokonetta
yhden rikkoontuneen tai vanhentuneen osan vuoksi.
Niinpä suunnittelemme komponentit helposti vaihdettaviksi,
standardisoiduiksi ja yleisesti yhteensopiviksi
ennakoimalla teknologisen kehityksen nykysuunnat.
Tulee ymmärtää, että "harkitun säilytyksen",
"harkitun turvallisuuden"ja "tehokkuusstrategian"
mekanismit ovat puhtaasti teknisiä ongelmia,
joihin ei tarvita ihmisten mielipiteitä tai ennakkoluuloja.
Ohjelmoimme vain nämä toimintatavat tietokoneelle,
joka punnitsee ja laskelmoi kaikki oleelliset muuttujat,
mahdollistaen aina parhaiden
ja kestävien tuotantotapojen valinnan
nykytietämyksen perusteella.
Saattaa kuulostaa monimutkaiselta,
mutta kyseessä on vain hieno laskukone,
puhumattakaan siitä, että näitä monimuotoisia
päätöksenteko- ja valvontajärjestelmiä
käytetään jo nyt ympäri maailmaa
yksittäisiin tarkoituksiin. Kyse on vain laajemmasta mittakaavasta.
Joten...
Nyt meillä on resurssienhallintajärjestelmä
sekä tuotannonhallintajärjestelmä,
jotka voidaan helposti automatisoida tietokoneella
maksimoimaan tehokkuus, säilyvyys ja turvallisuus.
On tosiasia, ettei yksi tai edes useampi
ihminen pysty käsittelemään tällaista tietomäärää.
Se täytyy tehdä tietokoneilla.
Tästä pääsemme seuraavalle tasolle: Jakelu.
Miten ottaa kestävä kehitys huomioon tässä tapauksessa?
Koska lyhin matka
kahden pisteen välillä on suora viiva ja kuljetukseen
tarvitaan energiaa, niinpä mitä lyhyemmäksi
kuljetusmatkat saadaan, sitä tehokkaampi jakelujärjestelmä on.
Tuotettujen tavaroiden kuljettaminen eri mantereelle
on järkevää ainoastaan, jos niitä ei pystytä
valmistamaan niiden käyttöalueella.
Muuten se on pelkkää tuhlausta.
Tuotanto tulee paikallistaa, jolloin jakelu on helppoa,
nopeaa ja vaatii vähemmän energiaa.
Kutsumme tätä "lähi-strategiaksi",
mikä tarkoittaa hyödykkeiden kuljetusmatkojen
lyhentämistä mahdollisimman paljon,
olipa ne valmistusaineita tai valmiita tuotteita.
Tietenkin voi olla tärkeätä
tietää, mitä kuljetamme ja miksi...
Tämä on kysynnän määrittelemistä.
Kysyntä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä ihmiset
tarvitsevat ollakseen terveitä ja elääkseen hyvin.
Ihmisen aineellisten tarpeiden kirjo
ulottuu elämää ylläpitävistä välttämättömyystarvikkeista
kuten ruoka, puhdas vesi ja suoja
rentoutumista suosiviin kokous-ja harrastusvälineisiin
sekä henkilökohtaisiin sosiaalisiin huveihin.
Nämä ovat tärkeitä tekijöitä yleisessä kokonaisterveydessä.
Joten - yksinkertaisesti - teemme taas tutkimuksen.
Ihmiset kuvailevat tarpeensa, kysyntä
arvioidaan ja tuotanto aloitetaan sen pohjalta.
Koska eri tavaroiden kysynnän taso
luonnollisesti vaihtelee eri seuduilla,
meidän täytyy luoda "kysynnän ja jakelun seurantajärjestelmä"
välttääksemme ylituotantoa ja vajauksia.
Tämä idea on tietenkin jo vanha
ja sitä käytetään nykyisin kaikissa kauppaketjuissa,
jotta varastot pysyvät ajan tasalla.
Tällä kertaa seuranta olisi kuitenkin maailmanlaajuista.
Mutta hetkinen. Emme voi todella ymmärtää kysyntää
jos emme arvioi itse tavaran todellista käyttöastetta.
Onko loogista ja kestävää, että jokaisella ihmisellä
on kappale jokaista tuotetta? Riippumatta sen käytön määrästä?
Ei. Se olisi tuhlaavaista ja tehotonta.
Jos henkilö tarvitsee tuotetta, mutta tarvetta on vain
keskimäärin 45 minuuttia päivässä, olisi
paljon tehokkaampaa
jos sama tuote on saatavilla sekä
hänelle että muille aina tarvittaessa.
Monet unohtavat, ettei tavara ole se mitä he haluavat
vaan sen käyttötarkoitus ratkaisee.
Kun tajuamme, että itse tavara on
ainoastaan yhtä tärkeä kuin sen tuoma hyöty,
voimme huomata että "ulkoinen rajoittaminen"
tai mitä kutsumme "omistusoikeudeksi",
on äärimmäisen tuhlaavaa ja epäloogista ympäristön kannalta
periaatteellisessa ja taloudellisessa mielessä.
Meidän täytyytehdä suunnitelma nimeltään "strateginen saatavuus"
Tämä olisi perusta
"kysynnän tai jakelun seurantajärjestelmälle",
varmistaaen,
että ihmiset saavat
kaiken minkä tarvitsevat ja silloin kun tarvitsevat.
Hyödykkeiden fyysinen saatavuus varmistuu
keskitetyillä ja alueellisilla jakelukeskuksilla ,
jotka ovat useimmiten
sijoitettu lähelle väestöä.
Henkilö vain tulisi sisään, ottaisi tuotteen,
käyttäisi sitä ja palauttaisi sen kun ei enää tarvitse...
kuten kirjasto toimii tänä päivänä.
Itse asiassa nämä keskukset eivät toimisi
pelkästään nykyisten kauppojen tavoin,
vaan erikoistuneita tarjontakeskuksia olisi alueilla,
joissa kaivataan juuri tiettyjä tuotteita
säästäen näin energiaa kuljetuksessa.
Kysynnän seurantajärjestelmän ollessa kunnossa
se sidotaan tuotannon hallintajärjestelmään
ja tietenkin luonnonvarojen hallintajärjestelmään.
Näin luodaan yhtenäinen ajan myötä päivittyvä
mailmanlaajuinen taloudenhallintakoneisto.
Näin yksinkertaisesti huolehdimme kestävyydestä
alkaen rajallisten luonnonvarojen turvaamisesta
siirtyen tuottamaan vain parhaita
ja kaikkein tärkeimpiä tuotteita.
Samalla kaikki jaetaan
älykkäimmällä ja tehokkaimmalla tavalla.
Ja tämän ainutlaatuisen, säilyvyyteen perustuvan lähestymistavan tulos
-jonka moni vaistonvaraisesti torjuu -
on se, että tämä looginen, kokeellinen
säilyvyyden ja tehokkuuden prosessi
määrittää ihmisten ainoan todellisen kestävän kehityksen tällä planeetalla.
Ja se loisi jotain ennennäkemätöntä ihmishistoriassa.
Yltäkylläisyyden saavuttaminen....
ei vain prosentille maailman väestöstä...
vaan koko siviilisaatiolle.
Tämä juuri hahmoiteltu taloudellinen malli on koko
maapallon kattava ja vastuuntuntoinen
lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön.
Se on uudelleen suunniteltu
huolehtimaan koko ihmiskunnasta
tehokkaimmalla ja kestävimmällä tavalla.
Tätä voisi kutsua termillä:
"RESURSSlPOHJAlNEN TALOUS".
Termin määritteli 70-luvulla
yhteiskuntasuunnittelija Jacque Fresco.
Hän ymmärsi jo tuolloin, että yhteiskunta oli törmäyskurssilla
luonnon ja itsensä kanssa - kestämätön joka suhteessa -
ja jos asiat eivät muuttuisi,
tulisimme tuhoamaan itsemme tavalla tai toisella.
Kaikki nämä asiat joista puhut, Jacque...
voitaisiinko ne rakentaa nykyisellä tietotaidollamme?
Vai arvailetko vain... nykytietomme perusteella?
En, kaikki tämä voidaan rakentaa tämänhetkisellä osaamisellamme.
Veisi kymmenen vuotta muuttaa maapallon pintakerros
ja jälleenrakentaa maailma uudeksi paratiisiksi.
Valinta on teidän.
Ydinvarustelun typeryys,
aseiden kehittely,
yritykset ratkaista ongelmat poliittisesti
valitsemalla tämä tai tuo poliittinen puolue...
Kaikki politiikka on vajonnut korruptioon.
Sanon sen uudestaan:
Kommunismi, sosialismi, fasismi... demokraatit,
liberaalit - haluavat hyötyä ihmisistä.
Kaikki organisaatiot jotka uskovat parempaan elämään:
ei ole mustien ongelmia tai Puolalaisten ongelmia
tai juutalaisten ongelmia tai Kreikkalaisten ongelmia
tai naisten ongelmia - on ainoastaan ihmisten ongelmia!
En pelkää ketään; en työskentele kenellekään;
kukaan ei voi erottaa minua.
Minulla ei ole pomoa.
Pelkään elää nykypäivän yhteiskunnassa.
Yhteiskuntaamme ei voi ylläpitää tällaisella epäpätevydellä.
Vapaakauppajärjestelmä oli mahtava
noin 35 vuotta sitten. Sen jälkeen siitä ei ole ollut hyötyä.
Meidän on muutettava ajattelutapaamme tai tuhoudumme.
Tulevaisuuden kauhuelokuvat kertovat meidän yhteiskunnastamme...
miten se ei toiminut
ja politiikka...
olisi osa sitä kauhuelokuvaa.
Useat ihmiset käyttävät termiä 'kylmä tiede',
koska se on analyyttistä
tietämättä edes mitä analyyttinen tarkoittaa.
Tieteen määritelmä: lähimmät arviot
siitä, kuinka maailma todella toimii.
Se siis kertoo todellisuuden - se on sitä mitä se on -
Tiedemies ei yritä tulla toimeen ihmisten kanssa.
Tiedemiehet vain kertovat mitä ovat löytäneet.
Heidän täytyy kyseenalaistaa kaikki
ja jos joku tiedemies toteaa kokeella, että
tietyillä materiaaleilla on tiettyjä ominaisuuksia,
muiden tiedemiesten täytyy pystyä toistamaan
kyseinen koe ja päätyä samoihin johtopäätöksiin.
Vaikka tiedemiehen mielestä lentokoneen siipi
- matemaattisten laskelmien kautta -
pystyy kantamaan tietyn massan,
niin silti siivelle kasataan hiekkasäkkejä
seuraten milloin se pettää ja näin todettaisiin:
Tiedätkö 'laskin oikein' tai 'laskin väärin'.
Pidän tuosta järjestelmästä, koska se on puolueeton,
eikä oleteta matematiikan ratkaisevan kaikkia ongelmia.
Myös matematiikkaa pitää koetella.
Uskon että jokaista järjestelmää, jota voidaan
testata, tulisi myös testata.
Ja kaikkien päätöksien tulisi perustua tutkimuksiin.
Resurssipohjainen talous on yksinkertaisesti
tieteellisen menetelmän soveltamista yhteiskuntaan.
Lähestymistapa jota ei ole nykyjärjestelmässämme.
Yhteiskunta on tekninen keksintö.
Tehokkain menetelmä ihmisten terveydentilan optimoinille,
aineelliselle tuotannolle, jakelulle, kaupunkirakenteille jne.
piilevät tieteen aloissa ja teknologiassa -
eivät politiikassa ja rahataloudessa.
Yhteiskunta toimii lentokoneen tavoin järjestelmällisesti,
eikä ole olemassa Kokoomuslaista tai Vihreää tapaa rakentaa sitä.
Samoin luonto itsessään on
aineellinen vertauskohta jolla todistamme tiedettämme.
Se on valmis järjestelmä,
joka laajenee kun ymmärryksemme siitä kasvaa.
Itse asiassa sillä ei ole väliä, minkä
ajattelet tai uskot olevan omakohtaisesti totta.
Sen sijaan se tarjoaa vaihtoehdon:
voidaan oppia ja mukautua
luonnonlakeihin ja käyttäytyä niiden mukaan
- poikkeuksetta luoden terveyttä ja vakautta -
tai voidaan taistella turhaan vallitsevia luonnonlakeja vastaan.
Ei ole väliä, kuinka hartaasti uskotaan
viereisellä seinällä kävelyn olevan mahdollista,
painovoima ei salli sitä.
Jos ei syö- kuolee.
Jos vastasyntynyttä ei hoideta - tämä kuolee.
Kuulostaa tylyltä, mutta luonto on diktatuuri
ja me voimme joko kuunnella sitä ja elää sopusoinnussa
tai kärsiä väistämättömät seuraukset.
Resurssipohjainen talous onkin vain
joukko todistetusti elämää tukevia käsityksiä,
jossa kaikki päätökset perustuvat
optimaaliseen ihmisten ja ympäristön vakauteen.
Siinä huomioidaan kokemusperäinen "elämän perusta",
jonka jokainen ihminen tarvitsee
riippumatta poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä.
Tämä näkemys ei pohjaudu kulttuuriin,
eikä se ole mielipidekysymys.
Ihmisillä on perustarpeita eli
elämän välttämättömyyksiä, kuten puhdas ilma,
ravinteikas ruoka ja puhdas vesi.
Välttämättömiä ovat myös positiivisesti vahvistava, vakaa,
hoivaava ja väkivallaton ympäristö
henkisen ja fyysisen terveytemme vuoksi,
evolutionistiselle sopivuudellemme
ja lajin itsensä selviytymiselle.
Resurssipohjainen talous
perustuisi saatavilla oleviin luonnonvaroihin.
Ei ihmisiä voi vain asuttaa saarelle
tai rakentaa 50 000 asukkaan kaupunkia
ilman perustarpeiden tyydyttämistä.
Käyttäessäni termiä 'kokonaisvaltainen järjestelmän lähestymistapa'
tarkoitan, että alue on kartoittettava ensin
ja tutkittava, mitä kyseinen alue voi tuottaa.
Ajattelu ei saa perustua pelkkään
arkkitehtuuriin tai malleihin,
vaan suunnittelun täytyy perustua kaikkeen
ihmiselämän edellytyksen parantamiseen
ja sitä tarkoitan yhtenäisellä ajattelulla.
Ruoka, vaatetus, suoja, lämpö ja rakkaus.
Nämä kaikki ovat välttämättömiä
ja jos mikä tahansa niistä otetaan ihmiseltä pois,
ihmisestä tulee onnettomampi ja toimintakyvyttömämpi.
Kuten aikaisemmin esitettiin, resurssipohjainen talous perustuu
Globaaliin järjestelmän lähestymistapaan koskien louhintaa, tuotantoa ja jakelua.
Se perustuu todellisiin talouden mekanismeihin eli toimintatapoihin,
jotka takaavat tehokkuuden ja
kestävän kehityksen talouden joka osa-alueella.
Jatketaan tätä ajatusta johdonmukaisesta suunnittelusta:
Mikä tulee seuraavaksi yhtälössämme?
Missä tämä kaikki toteutuu?
Kaupungeissa.
Kaupunkien syntyminen määrittelee modernin yhteiskunnan.
Sen roolina on varmistaa tehokas pääsy käsiksi perustarpeisiin,
sekä lisätä yhteiskunnan tukea ja yhteisön vuorovaikutusta.
Kuinka suunnittelisimme ihanteellisen kaupungin?
Minkä muotoisen tekisimme?
Neliön? Puolisuunnikkaan?
Koska kuitenkin kuljemme sen ympärillä,
voisimme yhtä hyvin tehdä siitä mahdollisimman tasavälisen.
Siksi ympyrä.
Mitä kaupungissa tulisi olla?
Luonnollisesti tarvitsemme alueita asumiseen, tehtaille,
sähköntuotantoon ja maanviljelyyn.
Olemme myös huolehtiva laji, joten tarvitsemme kulttuuria,
luontoa, vapaa-aikaa ja koulutusta.
Lisätään sopiva avoin puisto,
viihde/tapahtuma-alue kulttuuria ja seurustelua varten,
sekä koulutus-ja tutkimuslaitoksia.
Kun käytämme ympyrämuotoa,
tuntuu järkevältä sijoittaa nämä toiminnot kehittäin
perustuen kunkin kohteen vaatimaan pinta-alaan
ja helppoon tavoitettavuuteen.
Erittäin hienoa!
Tarkastellaanpa hieman yksityiskohtia:
Aluksi täytyy ottaa huomioon
perusrakenteet tai kaupunkiorganismin sisälmykset.
Näitä olisivat vesi, hyödykkeet,
jätteet, energia ja näiden siirtokanavat.
Nykyäänkin meillä on kaupunkien alla vesi- ja viemärijärjestelmät.
Jatkaisimme tätä kanavointimallia
yhdistäen jätteiden kierrätyksen ja kuljetuksen.
Ei enää postimiehiä tai roskakuskeja.
Se kaikki on sisäänrakennettua. Voisimme jopa käyttää
automatisoituja tyhjiöputkia tai vastaavia teknologioita.
Sama pätee myös kuljetukseen.
Sen täytyy olla yhtenäistetty ja olennaisesti suunniteltu vähentämään
tai jopa poistamaan epätaloudelliset, itsenäiset autot.
Sähköraitiovaunut, kuljetuslaitteet
maglev-junat, jotka voivat viedä sinut lähes
minne tahansa kaupungissa, myös pystysuuntaisesti,
sekä yhdistäen sinut muihin kaupunkeihin.
Ja tietenkin, siinä tapauksessa jos autoa tarvitaan,
se on automatisoitu satelliitin avulla turvallisuuden ja yhtenäisyyden takia.
Itseasiassa, tämä automaatioteknologia on jo käytössä nykyään.
Auto-onnettomuudet tappavat vuosittain n.1.2 mijoonaa ihmistä;
vahingoittaen n. 50 miljoonaa ihmistä.
Tämä on järjetöntä ja täysin tarpeetonta.
Tehokkaan kaupunkisuunnittelun ja automatisoitujen autojen avulla,
tästä kuolemien määrästä voidaan hankkiutua eroon.
Maatalous
Nykyään meidän huolimattomien, hintaleikattujen tuotantomenetelmien takia,
jotka käyttävät torjunta-aineita, liiallisesti lannoitteita ja muita keinoja,
olemme onnistuneesti tuhonneet paljon
viljelykelpoisesta maasta maapallollamme,
puhumatakaan siitä, että olemme laajamittaisesti myrkyttäneet kehomme.
Itse asiassa teollisuuden ja maatalouden kemiallisia myrkkyjä
löytyy lähes jokaisesta testatusta ihmisestä, vastasyntyneet mukaan lukien.
Onneksi on olemassa loistava vaihtoehto
maaperättömät viljelytavat kuten vesi-ja ilmaviljely,
jotka vähentävät ravinteiden ja veden
tarvetta jopa 75% nykyiseen käyttöön verrattuna.
Ruokaa voidaan jo nykyään kasvattaa orgaanisesti teollisessa mittakaavassa
suljetuissa pystysuorissa puutarhoissa.
Kuten 0,4hehtaarin palstoilla 50 kerroksessa,
joka käytännöllisesti katsoen poistaa
torjunta-aineiden ja hiilivedyn käytön kokonaan.
Tämä on teollisen ruuan kasvatusta tulevaisuudessa.
Tehokasta, puhdasta ja yltäkylläistä.
Joten näin kehittyneiden järjestelmien tulisi
olla osana maatalousvyöhykkeen jakelussa
tuottamalla ruokaa koko kaupungille
ilman tarvetta tuontitavaroille
säästäen aikaa, jätettä ja energiaa.
Energiasta puhuttaessa:
Energiavyöhyke, joka toimisi järjestelmän lähestymistavalla
keräten sähköä runsaista uusiutuvista energialähteistä;
erityisesti tuulesta, auringosta, maalämmöstä ja lämpöerottimilla,
sekä vesistöjen läheisyydessä vuorovesi-ja aaltovoimalla.
Välttyen katkoilta ja varmistaen
positiivisen hyötysuhteen ilmenemisen,
nämä tavat toimisivat yhtenäisinä järjestelmässä
antaen energiaa tarvittaessa toisillensa
ja varaamalla ylituotannon suuriin
maanalaisiin superkondensaattoreihin,
jottei mikään menisi hukkaan.
Eikä kaupunki tuota vain omaa energiaansa,
vaan myöskin yksittäiset rakennukset
saisivat energiaa sähköä tuottavista maalipinnoista,
rakenteellisilla painon muuntimilla, sekä lämpöpari vaikutuksilla
ja muilla nykyisin vähän käytetyillä teknologioilla.
Tämä tietenkin herättää kysymyksen:
Kuinka tämä tekniikka ja tuotteet
yleensäkin valmistetaan?
Tästä pääsemme tuotantoon:
Teollisuusyyöhyke, huomioimatta sairaaloita ja vastaavia,
olisi tehdastuotannon napa.
Täysin paikallisena ylipäänsä,
se tietysti hankkisi raakamateriaalit
globaalista resurssienhallintajärjestelmästä - em. tavalla -
kysynnän syntyessä itse kaupungissa elävästä väestöstä.
Tuotantotekniikoista puhuen
meidän pitää keskustella uudesta ja tehokasta ilmiöstä,
joka välähti vasta hiljakkoin ihmishistoriassa
ja on vauhdittamassa kaiken muuttumista.
Sitä kutsutaan koneistamiseksi
tai työvoiman automatisoinniksi.
Ympärillemme katsottaessa voidaan huomata,
että lähes kaikki käyttämämme
on tehty automaattisesti.
Kenkäsi, vaatteesi, kodinkoneesi, autosi, jne...
koneet valmistavat näitä automaattisesti.
Voimmeko sanoa ettei yhteiskunta olisi saanut
vaikutteita näistä suurista teknologisista kehityksistä?
Emme tietenkään.
Nämä järjestelmät itseasiassa sanelevat uudet rakenteet
ja uudet tarpeet, sekä tekevät monia asioita tarpeettomiksi.
Olemme kulkeneet eteenpäin kehityksessä
ja teknologian käytössä kiihtyvällä tahdilla.
Automaatio tulee varmasti jatkumaan. Ei voida pysäyttää
teknologioita, jotka ovat yksinkertaisesti järkeviä.
Työvoiman automatisointi teknologisesti on luonut pohjan
jokaiselle suurelle yhteiskunnalliselle muutokselle ihmisen historiassa.
Alkaen maanviljelyn vallankumouksesta ja kyntöauran keksimisestä
teolliseen vallankumoukseen ja koneiden keksimiseen,
johtaen informaation aikakauteen, jossa elämme nyt
kehittyneen elektroniikan ja tietokoneiden johdosta.
Suhteessa nykyisiin kehittyneisiin tuotantomenetelmiin
koneistus kehittyy omatoimisesti.
Liikkuen poispäin perinteisestä menetelmästä
kasata komponentteja kokoonpanoa varten
kohti kehittyneempää menetelmää luoda
kokonaisia tuotteita yhden prosessin aikana.
Kuten useimmat insinöörit, olen myös kiinnostunut biologiasta,
koska se on niin täynnä erikoisia luonnon taidonnäytteitä.
Biologia on itseään kopioivien olentojen tutkimista.
Hyvänä määritelmänä elämällmme.
Insinöörinä minua on aina
kiinnostanut idea koneista kopioimassa itseään.
Rep-Rap on kolmiulotteinen tulostin,
joka kytketään tietokoneeseen ja
kaksiulotteisten papereiden tulostamisen sijaan
se luo todellisia, fyysisiä, kolmiulotteisia esineitä.
Tässä ei ole mitään uutta
3-D tulostimia on ollut olemassa jo 30 vuotta.
Rep-Rapin hieno ominaisuus on, että se tulostaa lähes kaikki osansa.
Jos sinulla on yksi, voit
tehdä toisen ja lahjoittaa sen kaverillesi
ja lisäksi voit tulostaa monia käytännöllisiä asioita.
Aina perustaloustuotteista
jopa kokonaisen auton korin tulostamiseen asti kerralla.
Automatisoitua ja kehittynytta 3D-tulostamista on
mahdollisuus käyttää lähes jokaisella tuotantoalalla.
Myös kotien rakentamisessa.
Betonitulostin on
itse asiassa valmistusteknologia,
- ns. 3D-tulostin -jolla luodaan suoraan
kolmiuloitteisia esineitä tietokonemallista.
Betonitulostusta käyttämällä on mahdollista
rakentaa 200 neliömetrin talo
pelkästään koneella yhdessä päivässä.
Syynä ihmisten kiinnostukselle rakentamisen automatisointiin
ovat sen tuomat lukuisat edut.
Esimerkiski rakentaminen vaatii paljon työvoimaa
ja vaikka nykypäivänä se luo työpaikkoja,
siinä on omat ongelmansa.
Esimerkiksi rakennusalalla on kaikkkein vaarallisimmat työt.
Se menee jopa kaivostyön ja maatalouden edelle.
Siinä on korkeimmat kuolemantapausluvut lähes joka maassa.
Toisena ongelmana on jäte.
Keskimäärin USA:laisestatalosta syntyyrakennusjätettä 3- 7 tonnla.
Rakennusalaa tutkiessa tämä vaikutus on suuri
ja tiedettävästi 40% kaikista materiaaleista
maailmassa käytetään rakennuksiin.
Se on suurta energian ja resurssien tuhlausta,
sekä tuottaa valtavaa vahinkoa ympäristölle.
Kotien rakentaminen vasaroin, nauloin ja puulla
nykypäivän teknologia huomioonottaen on absurdia
ja se toimii täysin työväenluokan ehdoilla,
mitä USA:n rakennustuotantoon tulee.
Hiljattain julkaistiin MlT:n taloustieteilijä David Autor:in tutkimus,
jossa todettiin keskiluokan olevan vanhentunut
ja automaation korvataavan sen.
Yksinkertaisesti koneistaminen on paljon ihmistyövoimaa
tuottavampaa, tehokkaampaa ja kestävämpää
lähes jokaisella nykytalouden osa-alueella.
Koneet eivät tarvitse rokotuksia, taukoja, vakuutuksia tai eläkkeitä.
Ne työskentelevät ympäri vuorokauden joka päivä.
Työn tuottavuus ja tarkkuus
on ihmisen tekemään työhön verrattuna vertaansa vailla.
Lopputulos: on vanhanaikaista ja epäkäytännöllistä
pitää ihmisiä tekemässä rutiininomaisia töitä.
Työttömyys - niin kovin yleinen ilmiö-
on pohjimmiltaan seurausta tästä
teknologisen tehokkuuden kehityksestä.
Vuosikausia ekonomistit ovat sivuuttaneet tämän kasvavan trendin,
jota voisi kutsua "teknologiseksi työttömyydeksi",
koska näytti aina siltä, että uusia toimialoja
syntyytyöllistämään syrjäytetyt työntekijät.
Nykyään työt ovat keskittyneet palvelualalle,
joka työllistää n.90/ Suomen työvoimasta.
Tilanne on sama useimmissa teollisuusmaissa.
Mutta tätäkin toimialaa ravistelee
yhä kasvavissa määrin automatisoidut
kioskit, ravintolat ja kaupat.
Ekonomistit ovat viimein ottamassa
huomioon sen, minkä ovat vuosia kieltäneet:
Teknologinen työttömyys kiihdyttää
maailmanlaajuista työvoimakriisiä, joka on
seurausta maailmantalouden alavireestä,
ja mitä syvemmälle taantuma etenee,
sitä nopeammin toimialat koneellistuvat.
On jäänyt ymmärtämättä,
että mitä enemmän ihmisiä korvataan koneilla
rahan säästämiseksi, sitä heikompi
heidän ostovoimansa on.
Eli vaikka yhtiö kykenee tuottamaan
kaikkea halvemmalla,
on yhä harvemmilla rahaa ostaa mitään,
oli se miten halpaa tahansa.
Lopputuloksena on, että työn tekeminen
rahasta on hitaasti tulossa tiensä päähän.
Itse asiassa jos miettii
olemassa olevia töitä,
jotka voisi välittömästi automatisoida,
75% maailmanlaajuisesta työvoimasta
voitaisiin korvata koneilla heti.
Ja siksi resurssipohjaisessa taloudessa
ei ole lainkaan rahamarkkinajärjestelmää.
Ei rahaa ollenkaan...
Koska sille ei ole tarvetta.
Resurssipohjainen talous
ottaa huomioon automaation tehokkuuden
ja hyväksyy tarjoamansa
eikä taistele sitä vastaan, kuten nykyään.
Miksi? Koska on vastuutonta jättää
tehokkuus ja kestävyys huomiotta.
Täten palaamme takaisin kaupunkijärjestelmäämme.
Keskellä on pääkupoli,
joka ei pidä sisällään ainoastaan
opintotiloja ja liikennekeskusta,
vaan myös keskustietokoneen,
joka pyörittää kaupungin teknistä järjestelmää.
Kaupunki on itse asiassa yksi suuri automatisoitu kone.
Sillä on tunnistimet kaikissa teknisissä vyöhykkeissä
tarkkailemassa arkkitehtuurin kehitystä,
energiavalikoimaa, tuotantoa, jakelua yms.
Pitäisikö ihmisten valvoa näitä toimintoja
toimintahäiriöiden ja vastaavien varalta?
Luultavasti kyllä.
Mutta valvonnan määrä vähentyisi
ajan kanssa laitekehityksen myötä.
Kuitenkin ehkä noin 3% nykyisistä
kaupungin asukkaista tarvittaisiin
tähän työhön ongelmien ilmetessä.
Ja voin vakuuttaa teille:
talousjärjestelmässä, joka on
oikeasti kehitetty pitämään ihmisistä huolta
ja turvaamaan hyvinvointia
ei tarvitse alistua yksityisiin
diktatuureihin päivästä toiseen...
tai yleensä tekniikan tai yhteiskunnan
kannalta tarpeettomaan työhön,
taistellen olemattoman velkataakan kanssa
vain toimeentulon tähden.
Lupaan teille: ihmiset tulevat tekemään töitä vapaaehtoisesti
ylläpitääkseen ja parantaakseen järjestelmää,
joka oikeasti pitää heistä huolta.
Ja 'kannustimesta' puhuttaessa
törmäämme yleiseen uskomukseen:
Jos yksilöllä ei ole olemassa ulkopuolista painetta
"työskennellä elantonsa eteen",
ihmiset vain istuisivat tekemättä mitään
lihoen ja laiskistuen.
Tämä on kuitenkin hölynpölyä.
Nykyajan työnteon järjestelmä
oikeastaan luo laiskuutta, eikä
poista sitä.
Kun olimme lapsia
täynnä kiinnostusta ymmärtää elämää ympärillämme,
väsäsimme ja tutkimme...
Mutta ajan kuluessa järjestelmä pakotti meidät
selvittämään, kuinka tehdä rahaa.
Ja niin varhaisopetuksesta lähtien
aina yliopisto-opintoihin asti sinua rajoitetaan.
Vain jotta voisit palvella
rattaana koneistossa, jossa
työn hedelmät siirtyvät 1% haltuun.
Tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet,
ettei ihmisiä motivoi rahallinen palkinto
pyrkiessämme kekseliäisyyteen ja luovuuteen.
Luominen itsessään toimii palkintona.
Raha näyttää toimivan palkintona vain
itseään toistavissa, tyhjänpäiväisissä rutiineissa -
rooleissa, jotka olemme voineet nähdä koneiden korvaavan.
Kun puhumme kekseliäisyydestä,
ihmismielen todellisesta hyödyntämisestä,
rahakannustimen on todistettu olevan haitaksi,
luovaa ajattelua häiritsevänä ja vähentävänä tekijänä.
Tämä saattaisi selittää miksi Nicola Tesla, Wrightin veljekset
ja muut keksijät, jotka ovat antaneet suunnatoman
paljon nykymaailmalle,
eivätkoskaan llmentäneetrahalllstamotivaatiota tehdänlin.
Raha on oikeastaan valheellinen kannustin
ja aiheuttaa 100 kertaa enemmän vääristymiä
kuin myötävaikutuksia.
Huomenta oppilaat. Istukaahan alas.
Ensimmäiseksi haluan kiertää huoneessa
ja kysyä, mitä kukin haluaa olla isona.
Kuka haluaisi olla ensimmäinen?
Entäs sinä, Sarah?
Haluan isona olla töissä McDonaldsilla, kuten äitinikin!
Vanha perinnekö?
Entäs sinä Linda?
Minusta tulee
newyorkilainen katuhuora!
Kaunotar vai?
Todella kunnianhimoista.
Entäs Tommy?
Minusta tulee isona
rikas elitistinen liikemies ja työskentelen
Wall Streetillä ja teen voittoa
muiden maiden talousromahduksilla.
Yritteliästä!
Hienoa nähdä monikulttuurista kiinnostusta!
Kulttuurin uhrit
Kuten aikaisemmin on mainittu, resurssipohjaisessa
taloudessa yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan tieteellisesti,
eikä se rajoitu pelkästään tekniseen tehokkuuteen.
Siinä otetaan huomioon myös suora
ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvointi ja mitä siihen kuuluu.
Mitä hyötyä on yhteiskuntajärjestelmästä, jos se ei
lopulta tuotakaan onnellisuutta ja rauhanomaista yhdessäoloa?
On tärkeää painottaa,
että poistamalla rahajärjestelmän
ja tarjoamalla elämän perustarpeet
voisimme nähdä melkein heti maaimanlaajuisen
rikollisuuden vähenevän 95%:lla.
Ei olisi mitään varastettavaa, kavallettavaa, huijattavaa tms.
95% vangeista lusivat nykyään
rahaan liittyvistä- tai huumausainerikoksista.
Huumeiden käyttö on häiriö, ei rikos.
Entäs sitten loput 5%?
Ne oikeasti väkivaltaiset...
Usein joidenkin silmissä väkivaltaiset
ovat sellaisia luonnostaan...
Ovatko he vain "pahoja"?
Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että
väkivallan moraalinen arviointi
on ajanhukkaa, koska
se ei edesauta pätkän vertaa
ymmärtämystämme väkivaltaisen käytöksen
syistä tai ehkäisystä.
Ihmiset kysyvät, uskonko rikollisten armahtamiseen.
Vastaukseni siihen on, että
"Ei, en usko anteeksiantoon sen enempää
kuin tuomitsemiseenkaan."
Vain jos me yhteiskuntana,
alamme kohdella väkivaltaa,
terveydenhuollollisena ennaltaehkäistävänä ongelmana,
eikä moraalisena "pahuutena";
Vain jos muutamme omia asenteitamme,
olettamuksiamme ja arvojamme;
Vain silloin pystymme vähentämään väkivaltaa.
Tällä hetkellä vain
yllytämme siihen.
Mitä enemmän haetaan oikeutta, sitä enemmän loukkaannutaan,
koska oikeutta ei ole olemassakaan.
Asiat vain ovat niinkuin ne ovat. Siinä se.
Toisin sanoen jos ihmisistä on tehty rasistisia kiihkoilijoita,
jos heidät on kasvatettu sitä edistävässä ympäristössä,
miksi syyttää heitä siitä?
He ovat kulttuurin uhreja.
Siksi heitä täytyy auttaa.
Meidän täytyy uudelleensuunnitella
häiriökäyttäytymistä tuottava ympäristö.
Ongelma
on siinä, ei vankilaan lukitsemisessa.
"Tuomari", "lakimies"ja
"valinnan vapaus" ovat vaarallisia käsitteitä.
Ne antavat harhaanjohtavaa tietoa.
Ei voi sanoa, että joku "on paha" tai "sarjamurhaaja".
Sarjamurhaajaksi ei synnytä.
Sotilaista tulee sarjamurhaajia konekiväärin kanssa.
Heistä tulee tappokoneita, mutta kukaan
ei ajattele heitä murhaajina tai palkkatappajina,
koska tappaminen on "luonnollista" sotilaalle.
Joten syytämme ihmisiä.
Sanomme: "Tuo tyyppi oli natsi, hän kiduttijuutalaisia."
Ei vaan hänet oli kasvatettu kiduttamaan juutalaisia.
Jos luullaan että ihmiset
tekevät yksilöllisiä valintoja
ja ovat vapaita tekemään niitä...
ilman minkäänlaisia vaikutteita,
en voi ymmärtää sitä.
Meidän kaikkien jokaiseen päätökseen vaikuttaa
kulttuuri, jossa elämme, vanhempamme
ja vallalla olevat arvot.
Tästä johtuen ei voi olla riippumattomia valintoja.
Mikä on maailman paras maa? Oikea vastaus:
"En ole käynyt kaikkialla enkä tunne
muita kulttuureita tarpeeksi, jotta voisin vastata."
En tiedä kenekään sanovan näin.
He sanovat että: "Se on vanha kunnon Suomi!
Maailman paras valtio!"
Ei kokemuksia... "Oletko käynyt lntiassa?" - "En."
"Oletko käynyt Englannissa?"- "En."
"Oletko käynyt Ranskassa?" - "En."
"Eli miten perustelet olettamuksesi?"
He eivät osaa vastata - he suuttuvat!
He sanovat: "Hemmetti! Kuka sinä olet
kertomaan mitä minun pitäisi ajatella?!"
Ei unohdeta että ihmisillä on ajatusvirheitä.
He eivät ole vastuussa vastauksista;
he ovat kulttuurin uhreja, eli ts.
kulttuuri on vaikuttanut heihin.
Osa 4: Nousu
Kun käsitellään resurssipohjaista taloutta
esitetään yleensä tiettyä väitteitä.
Kröhöm!
Kröhöm! Hei!
Odotas vähän!
Minä tiedän tämän. Tämä on kuule Marxismia.
Stalin tappoi 800 miljoonaa ihmistä tällaisten ideoiden takia...
Isäni kuoli Gulagissa!
Kommunisti! Fasisti!
Et pidä Suomesta, sinun pitäisi lähteä!
No niin, rauhoitutaan nyt kaikki...
Kuolema uudelle maailmanjärjestykselle!
Kuolema uudelle maailmanjärjestykselle!
Ja kun yleisön järjettömyys
kasvoi, shokissa ja hämmentyneenä:
yhtäkkiä kertoja sai kohtalokkaan sydänkohtauksen.
Ilmeisen kommunistinen propagandafilmi loppui.
Järjestelmävirhe
Varmuuskopiointi aloitettu - Palautettu
Mutta tiedätkö, että olen sanonut tuollaisia asioita ihmisille
"aivoriihi"-tyyppisissä tilanteissa,
eli nämä Rooman Klubit ja muut sellaiset...
he sanovat "Marxilainen!"
Mitä? Marxilainen? Mistä he sen saivat päähänsä?
He ajattelivat vertauskuvaa ja pitävät siitä kiinni,
kuin se olisi Graalin malja;
se on niin helppoa ymmärtää.
Minulta kysytään olenko sosialisti, kommunisti tai kapitalisti?
En mikään noista. Miksi ajattelet,
että nuo ovat ainoat vaihtoehdot?
Kaikki nuo poliittiset käsitteet on luotu
sellaisten kirjoittajien toimesta, jotka olettivat meidän elävän
luonnonvaroiltaan rajattomalla planeetalla.
Yhdessäkään noista poliittisista periaatteista
ei edes harkita, että jostain saattaisi tulla puutetta.
Olen sitä mieltä, että kommunismi, sosialismi, vapaakauppa ja fasismi
ovat osa yhteiskuntaevoluutiota.
Emme voi hypätä
kulttuurista toiseen,
vaan välimuotoja tulee väistämättä.
Ennen mitään "-ismiä" meillä on oltava
elämän perusta ja kuten juuri kaikkein
helpoiten kuvailin, niin kaikki ehdot
seuraavalle henkäisyllesi,
sisältäen hengitettävän ilman,
tarpeellisen veden, turvallisuuden
ja saavutettavan koulutuksen,
eli kaikki jakamamme ja käyttämämme asiat,
mitä ilman elämä yhdessäkään kulttuurissa ei voi toimia.
Joten on palattava elämän perustaan,
eikä se ole mikään "-ismi".
Kyse on "ihmishengen arvottamisesta".
Sopimatonta käytöstä
On historiallisesti todennettavissa,
että minkä tahansa yhteiskunnan
vallalla oleva kulttuuri heijastaa
valtaa pitävän ryhmän etua.
Orjakulttuurissa uskomukset
ihmisistä, ihmisoikeuksista jne.,
heijastivat orjien omistajien tarpeita.
Kun taas sellaisessa yhteiskunnassa, jossa
tietyt ihmiset ovat vallassa ja hallitsevat miljoonien
elämää ja näiden työpanoksesta kertyviä tuottoja,
niin yleisesti hyväksytyt periaatteet heijastavat
valtaapitävien tarvetta.
Eli kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla
ajatukset psykologiasta,
sosiologiasta, historiasta,
taloustieteistä ja politiikasta heijastavat
lähtökohtaisesti tiettyjä eliitin intressejä.
Ja liiaksi kyseenalaistavia teoreetikkoja
usein kartellaan tai
heidät nähdään eräänlaisina "radikaaleina".
Kulttuurissa vallalla olevilla arvoilla
on taipumus tukea ja ylläpitää
niitä asioita, joista kulttuurissa palkitaan.
Ja yhteiskunnassa, jossa menestys ja
asema määritellään omaisuuden perusteella,
ei yhteiskunnallisella panoksella,
on helppoa ymmärtää, miksi nykymaailmamme tila on tällainen.
Kyseessä on häiriö arvojärjestelmässämme.
Se on täysin luonnosta irtautunut.
Ihmisten ja yhteiskunnan terveys ovat täysin
toissijaisia verrattuna haitallisiin arvoihin, joita ovat
keinotekoinen vauraus ja rajaton kasvu.
Ja tämä sairaus on nyt levittäytynyt
viruksen lailla ympäri hallintoa,
mediaa, viihdemaailmaa ja jopa tiedeyhteisöä.
Ja tähän rakenteeseen on
sisällytettynä kaikenlaiselta
häiritsemiseltä suojaavat mekanismit.
Rahatalous-uskonnon oppipojat
ja itseoikeutetut järjestelmän vartijat
etsivät jatkuvasti keinoja estää heidän uskoansa
häiritseviä ajatusmalleja.
Yleisimpänä näistä on heijastunut kahtiajako.
Jos et ole Porvari, olet Duunari.
Jos et ole kristitty, olet kenties satanisti
ja jos uskot yhteiskuntaamme voitavan parantaa huomattavasti,
kuten kenties - ajatusta
jokaisen huomioon ottamisesta?
olet vain "Utopisti".
Kaikista salakavalin näistä on:
jos et tue "vapaata markkinataloutta",
olet itse vapautta vastaan.
Uskon vapauteen!
Aina kun kuulet sanan "vapaus"
tai termin "hallituksen väliintulo" mainittavan jossain
se voidaan tulkita:
estät maksimaalisen lisärahan tekemisen rahasta
yksityiselle rahan haltijoille.
Niin se on. He sanovat myös:
"Tarvitsemme lisää mukavuuksia ihmisille";
"Tämä on vapaus vastaan tyrannia"jne.
Joka kerta sen voi tulkita näin ja uskon
siitä löytyvän selvän vastaavuussuhteen
aina heidän käyttäessän sitä.
Tätä voisimme tietyssä mielessä kutsua:
Valtaapitäväksi arvon ja ymmärryksen muotosäännöksi.
Se hallitsee heidän omaa syvällistä tuntemustaan asiasta,
joten he voivat sanoa: "En tarkoittanut sitä ollenkaan!".
Itse asiassa näin he tekevät.
Aivan kuin puhuisimme kieliopista
ja seuraisimme sen sääntöjä
ymmärtämättä niitä...
eli meillä on kuitenkin ns. "Valtaapitävä arvon muotosääntö",
joka alleviivaa tämän.Aina kun he käyttävät näitä sanoja:
"hallituksen väliintulo", "vapauden puute", "vapaus",
"edistyminen" tai "kehitys",
ne voidaan kaikki tulkita takaisin siihen.
Tietenkin kun kuulet sanan "vapaus"
sillä on taipumus olla samassa lauseessa
jonkin "demokratiaksi" kutsutun kanssa.
On kiehtovaa kuinka ihmiset näyttävät uskovan,
että heillä oikeasti on oleellinen
vaikutus hallituksen tekemisiin.
Unohdetaan, että järjästelmämme perusluonne
on tarjoata kaikki myytäväksi.
Ainoa merkityksellinen ääni on rahalla,
eikä ole väliä, kuika paljon aktivistit
huutavat etiikasta ja vastuullisuudesta.
Markkinataloudessa jokainen lainsäätäjä
ja täten jokainen hallitus on kaupan.
Vuodesta 2007 pankkien pelastustoimiin
on käytetty 20 triljoonaa dollaria.
Tämä summa olisi voitu käyttää muuttamaan
esimerkiksi maailmanlaajuinen energiantuotanto
täysin uusiutuviin energianlähteisiin,
mutta nyt se meni täysin yhteiskuntaa
hyödyttämättömille toimielimille,
jotka voitaisiin poistaa heti
ilman että kukaan niitä kaipaisi.
Silti ihmiset uskovat sokeasti, että politiikka ja
poliitikot ovat olemassa yleisen hyvän takia.
On tosiasia, että politiikka on bisnestä
- aivan kuten kaikki muukin markkinataloudessa -
ja he välittävät ennen kaikkea omista eduistaan.
Rehellisesti sanottuna, en usko poliittiseen toimintaan.
Järjestelmä supistuu ja laajenee kuten haluaa.
Se mukautuu näihin muutoksiin.
Näen, että kansalaisoikeusliike on vain myönnytys
niiltä, jotka omistavat tämän maan.
Luulen, että he näkevät mikä ajaa heidän etujaan;
he tietävät, että tietty määrä vapautta vaikuttaa hyvältä.
Illuusio vapaudesta: annetaan heidän äänestää kerran vuodessa,
jotta heillä olisi merkityksetön illuusio vaikuttamisesta.
Merkityksetön valinta: toimimme kuin orjat ja sanomme:
"Äänestin." Vaikka väittelyn rajat tässä maassa piirretään
ennen kuin väittely edes alkaa ja kaikki muut
sivuutetaan sekä leimataan näyttämään
kommunisteilta tai muuten epäluotettavilta.
"Pöpi", siinä on sana...
ja nyt se on "salaliitto". - Keksitty juttu -
Se on muotoiltu tarkoittamaan jotain kiellettyä keskustelunaihetta:
vaikutusvailtaiset henkilöt kokoontuisivat tekemään suunnitelmia!
Mahdotonta. Olet vainoharhainen. Olet salaliittohullu!
Kaikista tämän järjestelmän puolustusmekanismeista
kaksi nousee esiin jatkuvasti.
Ensimmäinen on se, että järjestelmä on ollut edellytyksenä materiaaliselle
kehitykselle, jonka olemme saavuttaneet tällä planeetalla.
Oikeastaan ei.
On olemassa kaksi perustavaa syytä,
jotka ovat luoneet lisääntyneen "vaurauden"
ja väestönkasvun, jonka näemme tänä päivänä.
Yksi: tuotantoteknologian eksponentiaalinen kehittyminen
ja sen seurauksena tieteellinen kekseliäisyys.
Kaksi: hiilivetyenergian hyödyntäminen,
joka mudostaa perustan koko nykyiselle energiantuotannollemme.
Vapaa markkinatalous, kapitalismi, rahamarkkina-
järjestelmä - miksi sitä halutaankin kutsua -
on vain ratsastanut näiden tapahtumien aalloilla
tuoden mukanaan vääristyneen kannustinjärjestelmän ja äärimmäisen
epätasa-arvoisen menetelmän käyttää ja jakaa hyödykkeitä.
Toinen puolustuskeino on silmitön ennakkoluulo
vuosien propagandan tuloksena,
joka auttaa näkemään kaikki muut yhteiskuntajärjestelmät
tienä "tyranniaan",
johon yhdistetään Stalinin, Maon ja Hitlerin kaltaisia nimiä yhdessä heidän
aiheuttamiensa kuolinlukujen kanssa.
Niin tyrannimaisia kuin nämä ihmiset
ja heidän yhteiskunnalliset näkemyksensä olivatkaan,
puhuttaessa kuoleman aiheuttajista
-järjestelmällisestä
ihmisten massamurhasta -
Mikään historiassa ei vedä vertoja sille mitä näemme nyt.
Nälänhädät: viime vuosisadalta lähtien
niitä ei ole aiheuttanut ruoan puute.
Ne on aiheuttanut suhteellinen köyhyys.
Taloudelliset resurssit jaettiin niin epäoikeudenmukaisesti,
ettei köyhillä ollut tarpeeksi rahaa
ostaa ruokaa, jota oli tarjolla
kaikille maksukykyisille.
Tämä on esimerkkinä rakenteellisesta väkivallasta.
Toinen esimerkki:Afrikassa ja muilla alueilla
- keskityn erityisestiAfrikkaan -
kymmenet miljoonat kuolevat AlDS:iin.
Miksi he kuolevat?
Ei siksi ettemme osaisi hoitaaAlDS:ia.
Miljoonia ihmisiä elää varakkaissa maissa
tullen erittäin hyvin toimeen
sairautta hoitavien lääkkeiden avulla.
Afrikassa AlDS:iin kuolevat ihmiset
eivät kuole Hl-viruksesta johtuen...
He kuolevat, koska heillä ei ole rahaa
elintärkeisiin lääkkeisiin.
Gandhi näki tämän. Hän sanoi:
"Tappavin väkivallan muoto on köyhyys."
Ja se on täysin totta.
Köyhyys tappaa enemmän kuin historiamme sodat;
enemmän kuin murhaajat kautta aikain;
enemmän kuin itsemurhat historiassa...
Rakenteellinen väkivalta ei vain tapa enemmän ihmisiä,
kuin kaikki käyttäytymiseen liityvä väkivalta yhteensä.
Rakenteellinen väkivalta on myös pääsyy
käyttäytymiseen liittyvään väkivaltaan.
Öljyhuipun jälkeen
Öljy on perusta
ja osa yhteiskuntamme rakenteita.
Öljystä ja maakaasusta saatua hiilivetyenergiaa kuluu 10 kaloria
jokaiseen teollisuusmaissa syömäämme kaloriin.
Lannoitteet valmistetaan maakaasusta.
Hyönteismyrkyt tehdään öljystä.
Öljyä kuluttavia koneita käytetään maanviljelyssä,
kuljetuksissa ja pakkaamisessa. Ruoka kääritään
muoviin, joka tehdään öljystä.
Jokaisessa autonrenkaassa on 26 litraa öljyä.
Öljy on läsnä kaikkialla ja sen ansiosta
lähes 7 miljardia ihmistä elää
planeetallamme juuri nyt.
Tämän halvan ja helpon energian käyttöönotto,
joka vastaa itse asiassa
miljoonia kellon ympäri työskenteleviä orjia,
muutti maailmaamme radikaalisti viime vuosisadalla
ja ihmisten määrä on samalla 10-kertaistunut.
Kuitenkin vuonna 2050 öljyllä voidaan ylläpitää
enää alle puolta maailman
väestöstä nykyisellä elämäntyylillä.
Joten elämäntyylin muutoksen mittakaava on valtava.
Maailmassa käytetään tällä hetkellä kuusi tynnyriä öljyä uutta kohden.
Viisi vuotta sitten käytettiin neljä tynnyriä
öljyä uutta kohden.
Vuosi tästä eteenpäin, niin käytetään
kahdeksan tynnyriä öljyä uutta kohden.
Minua häiritsee
maailman valtioiden ja teollisuusjohtajien todellisen
yrityksen puute tehdä mitään erilailla.
Meillä on jo näitä ns. yrityksiä rakentaa lisää tuulivoimaa
ja ehkä käyttää vuorovesiä...
Meillä on yrityksiä tehdä autoistamme vähän suorituskykyisempiä,
mutta mikään ei oikein näytä
vallankumoukselliselta - muutokset ovat vähäisiä
ja uskon sen olevan kohtalaisen pelottavaa.
Näitä hallituksia johdattelevat taloustieteilijät
eivät arvosta tällaista puheenaihetta
ja yrittävät kannustaa kuluttamaan palauttaakseen aiemman vaurauden
toivoen saavansa menneen takaisin.
He painavat aina vain lisää rahaa ilman mitään vakuuksia.
Niinpä jos talous elpyy ja
toipuu, sekä kuuluisa talouskasvu jatkuu,
niin se on vain lyhytaikaista, eli
hyvin lyhyessä ajassa, muutamassa kuukaudessa
vuosien sijaan törmätään taas tarjonnan muuriin:
tulee uusi hinnannousu
ja entistä syvempi lama. Uskonkin
meidän siirtyvän rajuun lamakierteeseen.
Talouskasvussa tulee siis katto- hintapiikki -
ja kaikki menee alas. Tämä on nykytilanteemme.
Sitten se alkaa jälleen kasvaa, mutta samalla syntyy
alue missä on mahdotonta tuottaa halpaa energiaa.
Olemmehulppukohdassa-öljyntuotannon alamäen äärellä.
Ei ole mitään keinoa pumpata öljyä nopeammin ja enemmän,
mikä tarkoittaa kehityksen pysähtymistä. Öljyn hinta tippuu,
kuten tapahtuikin v.2009 alussa. Kun talouden "toipuminen" alkaa,
öljyn hinta hiljalleen taas nousee.
Se on viimeaikoina pyörinyt 80 dollarissa
tynnyriltä ja näemme, että jopa tässä hinnassa
- taloudellisen romahduksen vuoksi -
ihmisillä on vaikeuksia maksaa tuota hintaa.
Maailman öljyntuotanto on nyt noin 86 miljoonaa tynnyriä päivässä.
10 vuoden jakson aikana noin 14 miljoonaa
tynnyriä päivässä täytyy korvata jollakin.
Ei ole olemassa mitään, mikä voisi korvata edes
yhtä prosenttia sellaisesta tarpeesta.
Ellemme tee jotakin todella nopeasti,
syntyy valtava energiavaje.
Minusta suurin virhe on se,
että noin vuosikymmen sitten ei tunnistettu, että tarvitaan
yhteinen ponnistus
kestävien energiamuotojen löytämiseksi.
Uskon että se tulee olemaan lastenlastemme
ihmettelyn kohde. "Tiesitte että olitte
tekemisissä rajallisen raaka-aineen kanssa.
Miten ihmeessä oikein olitte voineet rakentaa taloutenne
jonkin sellaisen varaan, joka tulee katoamaan?"
Ensimmäistä kertaa ihmisen historiassa
laji on kasvokkain selviytymisprosessin kanssa keskeisen
resurssin loppumisen suhteen.
Ja kaikkein hauskinta asiassa on se,
että öljyn tullessa yhä vain harvinaisemmaksi
taloussjärjestelmä jatkaa edelleen sokeasti
syöpämäisen kasvumallinsa toteuttamista,
jotta ihmiset voisivat ostella lisää öljykäyttöisiä autoja
kehittäen bruttokansantuotetta ja työpaikkoja kiihdyttäen alamäkeä.
Onko olemassa korvaavia ratkaisuja
hiilivetytalouden valtarakenteelle?
Tietenkin.
Mutta vaiheet, jotka on läpikäytävä näiden muutosten aikaansaamiseksi
eivät toteudu markkinajärjestelmämme toimintaprotokollaa käyttäen,
sillä tässä järjestelmässä uusia ratkaisuja voidaan
toteuttaa vain voittomekanismin kautta.
Ihmiset eivät panosta uusiutuviin energialähteisiin,
koska se ei tuota rahaa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
Sen toteutumisen vaatima sitoutuminen
tapahtuu vain kovalla taloudellisella tappiolla.
Siksi siinä ei ole rahallista kannustinta
eivätkä asiat tapahdu järjestelmässämme ilman sitä.
Kaiken lisäksi öljyhuippu on
vain yksi niistä esiintyvistä seurauksista,
jotka kiihtyvällä tahdilla johtavat kohti tuhoa.
Vähenevä makea vesi,
- olemassaolomme perusedellytys -
josta tällä hetkellä on
pulaa 2,8 miljardilla ihmisellä
ja neljällä miljardilla v.2030 mennessä.
Ruokatuotanto:
Viljelyskelpoisen maan tuho.
Sillä tuotetaan 99,7% ruoasta.
ja sitä tuhoutuu uusiutumista 40 kertaa nopeammin
ja viimeisten 40 vuoden aikana 30 %
viljelykelpoisesta maasta on tullut tuottamattomaksi.
Puhumattakaan siitä, että hiilivedyt ovat selkärankana
maataloudelle ja niiden huvetessa...
hupenee myös ruokatuotanto.
Mitä resursseihin tulee yleisesti,
nykyisillä kulutusmalleilla v.2030 mennessä
tarvitsemme kaksi planeettaa jatkaaksemme samaa.
Puhumattakaan jatkuvasta luonnon
monipuolisuuden tuhosta,
joka aiheuttaa sukupuuttoa
ja ympäristön epävakautta maailmassa.
Tämän rappeutumisen
ja lähes räjähdysmäisen väestönkasvun
seurauksena v.2030 mennessä saattaa
planeetallamme olla yli 8 miljardia ihmistä.
Yksin energiantuotantoa tulisi
lisätä 44% v.2030 mennessä vastataksemme kysyntään.
Jälleen kerran rahan ollessa ainoana alkuunpanijana
voimmeko olettaa, että yhdelläkään maalla
tällä planeetalla on varaa
niihin massiivisiin muutoksiin, joita maanviljelyn
vedenkäsittelyn, energiantuotannon jne. muuttaminen tarvitsisi?
Globaali velkapyramidihuijaus
on hitaasti pysäyttämässä koko maailman...
Puhumattakaan siitä faktasta,
että työttömyys jonka näet
tulee olemaan normaalia teknologian
aiheuttaman työttömyyden vuoksi.
Työpaikat eivät ole palaamassa takaisin.
Ja lopuksi, laaja yhteiskunnallinen näkökulma.
Vuodesta 1970 vuoteen 2010 köyhyys tällä planeetalla
on kaksinkertaistunut tämän järjestelmän johdosta...
Ottaen huomioon nykyisen tilanteemme-
voitko rehellisesti sanoa että tulemme näkemään
mitään muuta kuin lisää työttömyyttä,
lisää kärsimystä ja lisää joukkonälänhätää?
Alku
Ei tule olemaan mitään toipumista.
Tämä ei ole jokin pitkä lama
josta me jonakin päivänä nousemme.
Seuraava vaihe jonka näemme seuraavan taloudellisen ketjuromahduksen
jälkeen on massiivinen yhteiskunnallinen levottomuus.
Kun työttömyysrahoja ei enää makseta,
koska valtiolla ei ole enää rahaa
jakun asiatmenevätnlln huonolksi, ettälhmisetmenettävätt luottamuksensa
valitsemiinsa johtajiin, he tulevat vaatimaan muutosta.
Siis jos emme ensin tapa itseämme prosessissa,
tai tuhoa ympäristöämme.
Pelkään että ajaudumme pisteeseen josta ei ole enää paluuta...
Tämä vaivaa minua aina ja kaikkialla.
Teemme kaikkemme välttääksemme sen pisteen.
Olemme selvästi ihmiselämän suuren siirtymäkauden partaalla.
Edessämme odottaa perusteellinen muutos
verrattuna elämään viimeisen vuosisadan aikana.
Talouden ja planeettamme resurssien
välillä täytyy olla yhteys,
joita ovat tietenkin kaikki eläimet ja kasvit;
valtamerien terveys ja kaikki muu.
Tämä rahatalouden malli ei luovuta
ennen kuin se on tappanut viimeisenkin ihmisen.
"Sisäpiiriläiset" tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa
ja täma tulee aina muistaa.
He käyttävät armeijaa, laivastoa ja valheita..
tai mitä tahansa pysyäkseen vallassa.
He eivät aio luovuttaa,
sillä he eivät tiedä mitään muuta järjestelmää, joka sietäisi heidänlaisiaan.
Suorana New Yorkista
Maailmanlaajuiset mielenosoitukset pysäyttävät talouden.
Lontoo
Kiina
Etelä-Afrikka
Espanja
Venäjä
Kanada
Saudi-Arabia
Länsimaiset rikostilastot nousevat rakettimaisesti
YKjulistaa maailmanlaajuisen hätätilan
Maailman työttömyysaste saavuttaa 65%
Maailmansodan uhka jatkuu
Velkaromahdus aiheuttaa ruokakatkoksia
Ota se takaisin
Vaikka tiedossa ei ole väkivaltaisuuksia,
protestit jatkuvat ennennäkemättömällä tavalla...
näyttäisi siltä, että triljoonia dollareita
on järjestelmällisesti nostettu pankkitileiltä
ympäri maailman ja sen johdosta...
selvästi niitä kaadetaan
maailman keskuspankkien eteen.
TÄMÄ ON SINUN MAAILMASI
TÄMÄ ON MEIDÄN MAAILMAMME
YHTEISKUNTAEVOLUUTION AIKA ON NYT!
WWW.THEZEITGEISTMOVEMENT.COM