Tip:
Highlight text to annotate it
X
Muistattehan, lapset, kun kerroin
armon Herrasta, joka kapusi
vuorelle ja puhui ihmisille?
Sanoen "Autuaita ovat puhdassydämiset,
sillä he saavat nähdä Jumalan"?
Ja kun hän sanoi, että kuningas
Salomon kaikessa loistossaan
ei ollut yhtä kaunis kuin kedon kukkaset?
Ja tiedän, ettette unohda:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi",
koska olen selittänyt sen teille.
Ja sitten armon Herra jatkoi:
"Varokaa vääriä profeettoja
jotka tulevat lampaiden vaatteissa
mutta ovat sisältä raatelevia susia."
"Hedelmistä te heidät tunnette."
5, 1 0, 1 5, 20, 25, 30, 35, 40,
45, 50, 55, 60, 65, 70,
75, 80, 85, 90, 95. 1 00!
Täältä tullaan, olittepa valmiita tai ette.
Mikä hätänä?
"Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia
eikä huono puu hyviä hedelmiä."
"Hedelmistä te siis tunnette heidät."
No niin, mitä seuraavaksi, Herra?
Leskikö taas?
Montako niitä on ollut? Kuusi?
Kaksitoista?
Olin unohtanut.
Anna käskysi, Herra. Olen matkalla.
Lähetät minulle aina rahaa,
että voin mennä saarnaamaan sanaasi.
Lesken, joka on pannut setelitukon
sokerikulhoon piiloon.
Herra, minua väsyttää.
Ihmettelen joskus,
ymmärrätkö todella.
Ei sillä, että välittäisit tapoista.
Kirjasi on täynnä tappoja.
Mutta on niitä, joita vihaat, Herra.
Hajuvedeltä tuoksuvia.
Pitsiin pukeutuneita. Kiharatukkaisia.
VlHA
Heitä on liikaa.
Ei koko maailmaa voi tappaa.
Ajatteko autoa,
jossa on Moundsvillen kilpi?
Harry Powell, sen auton varkauden tähden
joudutte 30 päiväksi
Moundsvillen kuritushuoneelle.
- Saarnaaja Harry Powell.
- Autovaras. Mistä teidät pidätettiin.
Jumalan mies? Harry Powell...
Pidä Jenny-neitiä paikallaan.
Älä liiku, Jenny-neiti.
Sillä lailla. Mikä siinä oli hankalaa?
Isi!
- Missä äitisi on?
- Ostoksilla.
Vuodat verta, isä.
Kuule. Nämä rahat pitää piilottaa, ennen
kuin minut saadaan kiinni. Lähes $10.000.
Minne? Savustamoon kiven alle? Ei, ei.
Tiilien alle rypäletarhaan.
Ei, ei. He kaivavat ne esiin.
Toki. Sehän on oikea paikka.
- Tuolla hän on.
- Hänellä on kai yhä ase.
Kuuntele, poika. Sinun on vannottava.
Se tarkoittaa lupaamista.
Vanno, että huolehdit Pearlista.
Vartioi häntä hyvin, poika.
Ja vanno, ettet sano missä rahat ovat.
Et äidillesikään.
- Kyllä, isä.
- Ymmärrätkö?
- Ei edes hänelle?
- Sinulla on järkeä, hänellä ei.
Kun kasvat isoksi, rahat ovat sinun.
Seiso nyt suorana. Nosta oikea kätesi.
- Vanno. Vartioin Pearlia hengelläni.
- Vartioin Pearlia hengelläni.
- Enkä kerro kellekään rahoista.
- Enkä kerro kellekään rahoista.
Sinä, Pearl. Vanno sinäkin.
Ben Harper.
Menen nyt, lapset. Näkemiin.
Pudota ase, Harper. Ettei lapsiin satu.
Muista mitä vannoit, poika. Muista, poika.
Älkää.
Älkää!
Isä.
Ben Harper, tämän oikeuden tuomio on se
että Ed Smileyn ja
Corey Southin murhasta
sinut hirtetään, kunnes olet kuollut.
Olkoon Jumala sielullesi armelias.
Hämäsin teitä kaikkia.
Kukaan teistä ei saa sitä minusta irti.
Missä, Ben? Missä?
Missä?
Ja pikkupoika on niiden paimenena.
Antaa tulla, poika. Kerro.
Ben! Olen Jumalan mies.
- Yrität saada puhumaan siitä unissani.
- En, Ben. En.
Mitä sanoin?
Lainasit raamatusta, Ben.
Sanoit
"Ja pikkupoika on niiden paimenena."
Tapoit kaksi miestä, Ben Harper.
Aivan oikein, saarnaaja.
Ryöstin sen pankin
koska väsyin katsomaan lapsia,
jotka kulkevat metsissä ruoatta.
Lapsia, jotka kuljeksivat
valtateitä tänä suuren laman vuonna.
Lapsia, jotka nukkuvat hylätyissä
autoissa romukasoissa.
Lupasin itselleni, etten koskaan
näkisi omia lapsiani puutteessa.
Sillä $1 0.000:lla
voisin rakentaa temppelin
ja saada Wheeling lslandin
temppelin näyttämään kanakopilta.
Saisivatko lapset ilmaisia karkkeja?
Ajattele, Ben.
Sillä kirotulla, verisellä kullalla.
Miten sait piilotettua tuon
stiletin huopiisi, saarnaaja?
"Herra sokaisi viholliseni, kun he
toivat minut tähän pahuuden paikkaan."
Toin sen tänne aivan
vartijoiden nenän alta.
"En minä ole tullut tuomaan rauhaa
vaan miekkaa."
- Sinäkö, saarnaaja?
Miekka on palvellut minua monissa
pahoissa paikoissa, Ben Harper.
Mitä uskontoa julistat, saarnaaja?
Uskontoa, josta Kaikkivaltias
ja minä sovimme keskenämme.
Niin varmaan!
Pelastus on viime hetken touhua, poika.
Jatka vain, saarnaaja.
Jos annat rahojen palvella Herran asiaa
hän saattaa olla sinulle suopea.
- Jatka vain, saarnaaja.
Etkö epäile, etteikö Herra muuttaisi
mieltään, jos sinä vaikka...
RAKKAUS
Herra, tiesit tosiaan, mitä teit
kun panit minut tähän
selliin juuri tähän aikaan.
Miehen kanssa, joka on piilottanut
10.000 dollaria - ja leski tekeillä.
- Oliko harmia?
- Ei.
Viileä kaveri, se Harper.
Ei murtunut.
Mekasti vähän. Potki.
- Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta.
- En tiennyt.
- Hän ei puhunut rahoista.
- Ei.
Mitä luulet hänen tehneen niille?
Vei salaisuuden mukanaan,
kun panin hänet kiikkuun.
Sinäkö siellä, Bart? Iltapala odottaa.
Äiti, luulen joskus, että olisi parempi,
jos lopettaisin vartijan hommani.
Olet aina tuollainen hirton jälkeen.
Ei sinun tarvitse olla paikalla.
Joskus toivon,
että olisin taas kaivoksessa.
Ja jättäisit minut leskeksi
räjähdyksen jälkeen, kuten '24?
Et kyllä varmasti, vanha mies.
Parruun, oksaan, orteen
Hirttomies vetää hirteen
Hirttomies vetää hirteen
Hirteen, parruun, oksaan
Ryövärin roikkumaan
Oksaan, hirteen, parruun
Laulu saadaan loppuun
Aiotko ostaa sen, John?
Äitinne siis pitää teidät pois koulusta.
Miten äitiparkanne jaksaa?
Hän on Spoonin jäätelöbaarissa.
Saatiinko koskaan selville,
mitä isänne teki niille rahoille?
Minun ja Pearlin on mentävä.
- Paras olla laulamatta sitä.
- Miksi?
Koska olet liian pieni.
Voidaanko me ostaa karkkia?
Ei.
Willa Harper,
elämässä on kiistämättömiä totuuksia
aivan kuin kaksi plus kaksi on neljä,
ja tämä on yksi.
Nainen ei voi huolehtia
kasvavista lapsista yksin.
- Herra tarkoitti sen homman kahdelle.
- lcey, en halua aviomiestä.
Kyse ei ole haluamisesta tai
haluamatta olemisesta.
Sinulla on kaksi pikkuista.
Miehen sinä tarvitset taloon, Willa Harper.
Kerro minulle tarina, John.
No, olipa kerran...
rikas kuningas, jolla oli poika ja tytär.
He asuivat linnassa kaukana Afrikassa.
Sitten kerran ilkeitä miehiä
tuli hakemaan kuninkaan pois.
Ennen lähtöä hän käski poikansa tappaa
kaikki, jotka yrittivät varastaa kullan.
Ja ennen pitkää
ilkeät miehet palasivat ja...
Se on vain joku mies.
Hyvää yötä, Pearl.
Kauniita unia eikä kirppujen puremia.
Öitä, Jenny-neiti. Eikä kirppujen puremia.
Se ei pysähdy enää Cresap's Landingissa,
mutta töräyttääpähän ohikulkiessaan.
Tule sisään juomaan kuppi kahvia, poika.
Kukaan ei varasta isän jollaa.
Eikä varmasti varastakaan,
niin kauan kun Birdie-setä on täällä.
Heti kun jäsenet kestävät,
kiskon sen kuiville ja tilkitsen kunnolla.
- En ole nähnyt sua aikoihin, poika.
- Olen pitänyt Pearlista huolta.
Eikö käy varoituksesta, mitä naiset
sälyttävät salaa miesten harteille?
Anteeksi, kapu, minäpä...
makeutan kahvia.
25 vuotta kuolleena,
eikä koskaan lakkaa katsomasta minua.
Tämän ikäinen mies tarvitsee ryypyn
aamulla, että kone lähtee käyntiin.
Joo.
Juttelin yhden vieraan miehen kanssa
majatalossa. Tunsi isäsi.
- Mistä hän isän tunsi?
- En aio salailla.
Tunsivat toisensa
Moundsvillen kuritushuoneelta.
- Pitää lähteä, Birdie-setä.
- Vastahan sä tulit, poika.
Sanoin äidille,
että hakisin Pearlin Spoonilta.
Salaperäisillä keinoilla
saa Herra ihmeitä aikaan.
Kyllä, olin veli Harperin
seurassa aivan loppuun asti.
Nyt kun en ole enää
kuritushuoneella töissä
minun on ilo tuoda vähän
lohdutusta hänen omaisilleen.
Pitää olla tosi hyvä mies,
että näkee vaivaa
surevan lesken ilahduttamiseksi.
Ette siis ole enää valtion leivissä?
En, veli, erosin virasta eilen.
Niiden miesparkojen näkeminen
raastoi liikaa sydäntäni.
Ai, pikkumies, tuijotat sormiani.
Haluaisitko, että kerron pienen
tarinan oikeasta ja vasemmasta kädestä?
Tarinan hyvästä ja pahasta.
V-l-H-A.
Tällä vasemmalla kädellä
vanha veli Kain antoi iskun,
joka tyrmäsi veljensä.
R-A-K-K-A-U-S.
Nähkääs, näiden sormien suonet
johtavat suoraan miehen sieluun.
Oikea käsi, ystävät. Rakkauden käsi.
Katsokaa nyt,
niin näytän teille elämän tarinan.
Nämä sormet sotivat ja painivat
aina toisiaan vastaan.
Katsokaa nyt niitä.
Vanha veli Vasenkäsi.
Vasenkäsi, viha tappelee.
Ja rakkaus näyttää hävinneen.
Mutta hetkinen!
Hyvät hyssykät! Rakkaus voittaakin.
Kyllä vain. Rakkaushan se voitti.
Ja vanha Vasenkäsi, viha, on selätetty.
Enpä ole kuullut paremmin kerrottuna.
Saisipa tämän yhteisön
jokainen sielu kokea saman.
Teidän on jäätävä sunnuntain piknikille.
Ei, minun on jatkettava
alavirtaan Herran toimissa.
Ette kyllä lähde kiireellä,
jos se meistä on kiinni.
John, käyttäydy kunnolla!
Pyyhi tuo ilme naamaltasi. Ole kiltisti.
Ei hän tarkoita olla röyhkeä, ethän, poika?
Ethän, poika?
Veliparka Ben kertoi monesti
näistä pikkuisista.
Mitä hän kertoi?
Hän kertoi, kuinka kilttejä
lapsia sinä ja siskosi olette.
Eikö muuta?
No toki, poika. Hän kertoi monia asioita.
- Hyviä asioita, poika.
- Kiitos.
Tuoksuupa tuo kermakaramelli hyvältä.
Se on piknikkiä varten.
Ettekä saa hitustakaan siitä,
ellette tule piknikille.
Eikö hänelle olekin
oikein komea lauluääni?
John! Pearl! Kipittäkäähän leikkimään.
- Minne?
- Joen rantaan. Tietenkin!
Tuo mies tahtoo asettua aloilleen
hyvän naisen kanssa ja perustaa kodin.
Icey, Benin poismenosta
on vasta vähän aikaa.
Jos koskaan olen nähnyt
merkin taivaasta...
- John ei juurikaan pidä hänestä.
- Pearl on ihastunut häneen.
Poika huolestuttaa minua.
Onhan se typerää, mutta hänen ja
isänsä välillä tuntuu yhä olevan jotain.
Hänen tarvitsee herätä.
- Ai, on jotain muutakin.
- Mitä?
Rahat.
Vannon, Willa Harper, että annat niiden
rahojen vainota sinua hautaasi asti.
Icey, olisi ihana tietää varmaksi
että Harry Powell ei luulisi,
että olen kätkenyt rahat jonnekin.
Mene kysymään suoraan
tuolta Jumalan mieheltä.
Herra Powell!
Pyyhi se pahuuden kura sielustasi.
John! Pearl!
Tulkaa hakemaan kermakaramellia.
- En halua kermakaramellia.
- Teet mitä käsketään!
Mene istumaan joen rannalle.
- Voi, lcey, olenpa minä näky.
- Sinne vain!
Senkin...!
Hänen on paras näyttää hyvältä, tai kohta
joku terävä tyttö nappaa miehen itselleen.
Hän ei ole joen ainoa kala!
Olkaapa nyt paikoillanne.
Lakatkaa mellastamasta.
Aviomies on tavara, jota ei tunne
ennen kuin sen vie kotiin
ja ottaa kääreestä.
Kertoiko Ben Harper teille,
mitä hän teki varastamilleen rahoille?
Hyvä lapsi, ettekö tiedä?
Hän kaipaa Ben Harperia.
Ei se rakkautta ollut. Pelkkää hölynpölyä.
Kermakaramellia, lapset.
Kun on ollut aviossa 40 vuotta
tietää, ettei se ole vaivan arvoista.
Olen ollut Waltin kanssa naimisissa
niin kauan ja vannon, että koko ajan
olen vain maannut ja
ajatellut purkittamista.
John!
Nainen on typerys, jos sen vuoksi nai.
Se on miehiä varten.
Armon Herra ei tarkoittanut, että kunnon
nainen haluaisi sitä. Ei tosissaan.
Se on vain väärää uneskelua.
John, herra Powellilla
on jotain kerrottavaa.
No, John.
Isäsi kuolemaa edeltävänä yönä hän
kertoi, mitä hän oli tehnyt rahoille.
Rahat ovat joen pohjassa,
viisikiloisen kiven ympärille käärittynä.
Kiitos, Harry.
Olo on nyt puhdas.
Koko ruumiini aivan värisee puhtaudesta.
John, tule tänne. Solmiosi on vinossa.
- Milloin isän jolla on valmis?
- En kuullut, poika.
Milloin jolla on valmis?
Se on valmis viikossa
ja sitten mennään kalalle.
- Miten äitisi voi?
- Voi, ihan kunnossa.
- Entä Pearl-sisko?
- Aivan hyvin.
- Oletko lähdössä, poika?
- Pitää vahtia Pearlia, Birdie-setä.
No, hyvää yötä, poika.
Tulehan taas käymään.
Ja usko, poika, että isäsi jolla
on huippuvedossa viikon sisällä.
Onko siellä joku?
Onko siellä joku?
Onko täällä joku?
Hyvää iltaa, John.
Juttelin hieman äitisi kanssa
tänä iltana, John.
Ja äitisi päätti, että minun olisi
paras kertoa sinulle uutiset.
Äitisi sanoi, että hän haluaa
minun olevan teidän isänne.
Aiomme mennä naimisiin, poika.
Kuulitko, mitä sanoin, poika?
Naimisiin.
Menemme huomenna Sistervilleen.
- Ja kun tulemme takaisin...
- Et sinä ole mun isäni.
Sinusta ei koskaan tule isääni.
Kun palaamme,
meistä kaikista tulee ystäviä
ja onnemme on yhteistä, John.
Luulet, että saat minut puhumaan,
mutta en puhu. En!
- Puhumaan mistä, poika?
- Ei mistään.
Emmehän salaile toisiltamme mitään?
Emme.
No, ei sen väliä.
Olemme yhdessä vielä pitkän ajan, poika.
Vilkuttakaa! Hyvänen aika!
Odottakaa nyt täällä,
kun haen yökamppeenne.
Voinko kertoa nyt?
Kun herra Powell on isimme,
voinko sitten kertoa hänelle?
- Vannoit, Pearl.
- John, älä.
Lupasit isälle, ettet kertoisi.
Rakastan herra Powellia
oikein kovasti, John.
Miehet!
Harry?
Sulje se ikkunakaihdin.
Olin rukoilemassa.
Anteeksi. En tiennyt. Luulin...
Luulit, Willa, että heti,
kun kävelet ovesta sisään
alkaisin käpälöimään sinua
sillä alhaisella tavalla
kuten miesten on määrä
tehdä hääyönään.
- Eikö olekin niin?
- Ei.
Luulen, että on aika tehdä yksi
juttu täysin selväksi, Willa.
Avioliitto kanssani edustaa kahden
hengen yhtymistä taivaan silmissä.
Nouse, Willa.
- Harry, mitä...
- Nouse.
Mene katsomaan itseäsi
tuosta peilistä.
Tee kuten käsken.
Katso itseäsi.
Mitä näet, tyttö?
Näet naisen ruumiin.
Luomisen ja äitiyden temppelin.
Näet Eevan lihaa, jota mies
on Aatamista asti häväissyt.
Tuo ruumis tarkoitettiin
synnyttämään lapsia.
Sitä ei tarkoitettu miesten himottavaksi.
Haluatko lisää lapsia, Willa?
Minä...
En.
Tämän avioliiton tehtävä on hoitaa niitä,
joita sinulla jo on
eikä synnyttää lisää.
Kyllä.
Hyvä on. Voit tulla nyt sänkyyn
ja lakata vapisemasta.
Auta minua puhdistautumaan, jotta voin
olla se, jonka Harry minusta haluaa.
Ilkein, häijyin, ovelin elukka
koko joessa, poika. Luuhauki.
Tässä ovat koukkusi.
Pyh, poika! Koko maassa ei ole tarpeeksi
vahvaa koukkua Luuhauen nostamiseen.
Mitä tässä tarvitaan on oveluutta -
ja hevosen jouhi.
Juku! Eikö se katkea, Birdie-setä?
Ei, hevosen jouhi kestää valaan, piru vie!
- Haittaako jos kiroilen, poika?
- Ei.
Kysynpähän vain, koska isäpuolesi
on saarnaaja ja sillain...
Itse en juuri piittaa saarnaajista.
En tiedä, mikä kotonasi on vinossa
mutta muista aina, kapu,
että jos olet vaikeuksissa
huuda ja juokse mun luokseni.
Birdie-setä on ystäväsi.
Siinä! Senkin niljakas,
torahampainen syötinvarastaja!
Aamen.
- Te olette tehneet syntiä.
- Kyllä!
Mutta kuka teistä voi sanoa,
kuten minä voin
että ajoitte hyvän miehen murhaamaan?
Koska pyytelin häneltä hajuvettä
ja vaatteita ja kasvomaalia!
Ja... hän surmasi kaksi ihmistä!
Ja hän tuli luokseni ja sanoi
"Ota nämä rahat ja osta itsellesi
vaatteita ja kasvomaalia."
Mutta veljet...
Voi, silloin Herra astui kuvaan!
Kyllä!
Halleluja!
Herra sanoi sille miehelle:
"Ota nuo rahat ja heitä ne jokeen!"
- Jokeen!
- Jokeen!
Sinä olet John ja sinä Pearl.
Suutut kamalasti, John.
Olen tehnyt syntiä.
En kertonut kellekään.
Kaikki on täällä.
John?
Niin?
- Mitä sinä puuhaat, poika?
- Vien Pearlia nukkumaan.
- Mikä kestää niin kauan?
- Ei mikään.
Millä te leikitte siellä?
Pearlin roinilla.
Äiti suuttuu, kun hän leikkii
täällä eikä pane leluja pois.
Tulkaa, lapset.
Molemmat nukkumaan.
Tule tänne, John.
Äitisi kertoi, että kantelit minusta.
Hän sanoi, että kerroit hänelle,
että kysyin, missä rahat ovat.
Se ei ollut kilttiä, poika. Mietipä.
Joo!
No, ei sen väliä.
Sinun sanasi omaani vastaan.
Minua äitisi uskoo.
Olitko taas röyhkeä
herra Powellille, John?
Äiti, en tarkoittanut olla.
Miksi olit röyhkeä?
Hän kysyi minulta taas rahoista, äiti.
John, kerrot aina saman valheen.
Ei ole mitään rahoja.
Mikset saa sitä kalloosi?
Poika on yhtä itsepäinen kuin pässi.
Sepä harmi.
- Hyvää yötä.
- Hyvää yötä.
Hyvää yötä, Walt.
Viivy ensi kerralla pitempään.
Tuskin olet istuutunut,
kun tahdot jo kotiin.
Minua tarvitaan rauhan
ja sovun pitämiseen kotona.
Se on taakkani ja olen ylpeä siitä, lcey.
- Minne rahat on kätketty?
- En tiedä.
Äitisi luulee, että rahat ovat joen pohjassa.
Mutta mehän tiedämme toisin,
emmekö vain?
Mä en tiedä mitään.
No, antaapa olla, poika.
Kesä on vasta nuori.
Pearl. Tule tänne.
John pitää salailemisesta.
Kerron sulle salaisuuden.
- Niin?
- Tunsin sun isäsi.
Ja tiedätkö, mitä isäsi kertoi?
Hän sanoi: "Kerro Pearlille, ettei hänen
ja sinun välillä saa olla salaisuuksia."
Niin?
No niin. Nyt on sun vuoros.
Minkä salaisuuden kertoisin?
Mikä sun nimes on?
Sinähän pilailet. Mun nimeni on Pearl!
No minun on kai yritettävä uudestaan.
Minne rahat on kätketty?
Pearl! Vannoit, ettet kertoisi! Sinä vannoit!
Osuit isään hiusharjalla.
Näetkö nyt? Meillä ei saa olla
mitään tekemistä Johnin kanssa.
Me mennään olohuoneeseen, Pearl.
John on vain läpikotaisin ilkeä.
- John on ilkeä.
- Kyllä, John on ilkeä.
- Kerro vielä yksi salaisuus isästä.
- Voi, ei! Sun vuorosi.
Hyvä on. Minkä salaisuuden kertoisin?
- Minne rahat on kätketty?
- John on ilkeä.
Minne rahat on kätketty?
Kerro, senkin ipana, tai revin kätesi irti!
- lcey, olen huolissani Willasta.
- Millä tavalla?
Yritän sanoa sen niin, ettet suuttuisi.
Sanoa mitä, Walt Spoon?
- Siinä on jotain vialla.
- Missä?
- Herra Powellissa. Koko miehessä.
- Walt...!
- Ruumiilla on oikeus tunteisiinsa.
- Olkoon Herra sinulle armollinen.
Minä vain...
Aamen.
Oletko saanut rukoiltua?
Olen, Harry.
Kuuntelit olohuoneen ikkunan takana.
- Rahathan eivät ole joessa, Harry?
- Vastaa minulle.
Ben ei sanonut,
että hän heitti ne jokeen, eihän?
Lapset tietävät, minne ne on kätketty.
John tietää. Onko näin, Harry?
Sitten ne ovat vieläkin täällä.
Tahraavat meitä.
Olet varmaan tiennyt siitä
koko ajan, Harry.
Mutta et nainut minua sen takia.
Tiedän sen verran.
Koska Herra ei vain sallisi sitä.
Hän naitti minut sinulle,
jotta voisit näyttää minulle tien ja elämän.
Ja sieluni pelastuksen.
Eikö olekin näin, Harry?
Joten voisi sanoa,
että rahat toivat meidät yhteen.
Lopuilla ei ole niin väliä.
Walt. Tule pian.
- Mikä hätänä, äiti?
- Shhh! Hän on tuolla.
- Kuka?
- Herra Powell. Willa on karannut.
- Herran pieksut! Karannut?
- Lähti sillä vanhalla T-mallilla.
- Kärsiikö mies?
- Aivan palasina.
No täälläpä on vähän persikkaviinaa...
- Kirkon miehelle?
- No, ryyppy vain.
Walt Spoon, tuo on tarkoitettu lääkkeeksi!
- No, mitä voimme tehdä?
- Jos puhuisit mies miehelle...
Äiti, ole kiltti.
En ole hyvä...?
Herra Powell?
- Vieras nainen on kuin ahdas kaivo.
- Aamen.
Se odottaa saalistaan ja lisää
syntisten miesten määrää.
Oi, rakkaat ystäväni.
Mitä tekisin ilman teitä?
- Herra Powell!
- No, jos voimme tehdä mitään...
Ei, häpeä on minun. Oma okakruununi.
Minun on kannettava sitä urheasti.
- Mikähän sitä tyttöä riivasi?
- Saatana.
Eikö teillä ollut aavistustakaan?
Kyllä oli. Ensi yöstä asti.
- Ensi yöstä?
- Kuherruskuukaudesta.
Miten niin?
- Hän ajoi minut sängystä.
- Eihän!
No, mitä aiotte tehdä?
Tehdäkö? Jään tietty tänne
huolehtimaan lapsista.
Ehkäpä ei ollut tarkoituskaan, että
Willan kaltainen nainen tahraisi heidät.
Olette kovin urhea.
Luulenpa, että niin oli määrätty,
veli Spoon.
Eikö hän jättänyt viestiä?
Raapustuksen. Kirjoituspöydän lehtiölle.
Poltin sen.
Revin ja poltin sen,
se haisi niin helvetin tulelta.
Aamen!
Kiulu on käynyt kaivossa
nyt liian monesti, ystävät.
Voi, hän palaa kyllä kotiin
häntä koipien välissä.
Ei palaa.
Luulen, että voin luvata sen varmaksi.
- Ehkä hän on hummailemassa.
- Voi, ei.
- No, eihän toivosta ole haittaa.
- Vaan ei hyötyäkään.
Luulinkin,
että jotain oli tekeillä eilen illalla.
Miten niin?
No, hän vitkasteli keittiössä
mentyäni yläkertaan.
Ja kun menin alakertaan katsomaan,
mikä oli hätänä...
No, hän oli löytänyt pullon voikukkaviiniä
jonka hänen miehensä, Harper,
oli piilottanut kellariin.
Hän juopotteli.
Yritin pelastaa hänet.
Tiedän, että yrititte, herra Powell.
Voi, tiedän, miten yrititte.
Mutta piru voittaa joskus.
Kukaan ei voi sanoa,
ettenkö tehnyt parastani.
Lapset!
Pearl?
Varovasti.
Miksi meidän on piileskeltävä, John?
Missä äiti on?
- Hän on mennyt Moundsvilleen.
- lsää tapaamaan?
Kyllä, luulen niin.
Kuuntele nyt, Pearl.
Me kaksi karkaamme tänä yönä.
Miksi?
Jos me jäädään tänne,
meille tapahtuu jotain kauheaa.
Eikö Powell-isi pidä meistä huolta?
Ei. Sehän tässä onkin. Ei.
- Minne me mennään, John?
- Jonnekin. En tiedä mihin.
Mulla on nälkä, John.
- Varastetaan syötävää.
- lltapala menee pilalle.
Pearl?
Kuulen kuiskuttelunne, joten tiedän,
että olette siellä.
Tunnen suuttuvani aivan kauheasti.
Kärsivällisyys alkaa loppua, lapset.
Tulen hakemaan teidän.
Herra Powell!
Vai niin, rouva Spoon.
Missä lapset ovat?
He ovat tuolla kellarissa, leikkimässä.
Eivätkä tottele, kun kutsun heitä.
Olen neuvoton, rouva Spoon.
John? Pearl?
Vipinää tassuun!
Vai niin, vai niin! Mitä siinä on?
Vähän lämmintä iltapalaa teille ja lapsille.
Vähintä mitä voimme tehdä.
Ette saa huolestuttaa herra Powellia enää.
Katsokaa itseänne!
Pölyä ja likaa kiireestä kantapäähän.
Haluatteko,
että vien heidät kunnon pesuun?
En. Ei, kiitos, lcey.
Minä hoidan heidät. Kiitos.
Älkää olko liian kovakätinen, saarnaaja.
Äidittömät lapsiparat.
Muistakaa, herra Powell.
Tulkaa vain rohkeasti käymään.
Näkemiin.
Näkemiin, rouva Spoon. Ja kiitos vielä.
Eikö teitä pelottanut, pikkulapset?
Siellä alhaalla pimeässä?
He luulevat, että minä tein sen.
He luulevat,
että vanha Birdie-setä teki sen.
Voi, olisitpa nähnyt sen, Bess.
Siellä syvänteessä.
Hiukset lainehtien pehmeästi
kuin niittyheinä tulvavedessä.
Ja haava kurkussa ikäänkuin
hänellä olisi toinen suu.
Olet ainoa ihminen,
jonka luokse voin tulla, Bess.
Jos menen lain puheille,
he syyttävät minua.
Hyvä taivas, pelasta Birdie-setä!
- Mulla on nälkä.
- Toki.
Ja pöydällä on kanapaistia, perunoita,
maissileipää ja omenapiirasta.
- Saanko iltapalani, kiitos?
- Luonnollisesti.
- Saanko maitoakin?
- Mm-hm. Mutta ensin jutellaan vähän
salaisuuksistamme.
- Ei.
- Miksei, kerropa?
- Koska John sanoi, etten saa.
Väliäkö sillä, mitä John sanoi!
John on kiusankappale.
Lakkaa nyt nyyhkimästä.
Katsopa tänne. Tiedätkö, mikä tämä on?
Haluatko nähdä jotain söpöä? Katsopa.
Mitä pidät!
Tätä minä käytän kiusankappaleisiin.
John saattaa olla kiusankappale.
Ei, pikkulapsi. Älä koske siihen.
Älä koske puukkooni.
Suutun siitä. Oikein, oikein paljon.
Kerro nyt. Minne rahat on kätketty?
Mutta vannoin.
Lupasin Johnille, etten kertoisi.
Johnilla ei ole väliä!
Eikö se mene kalloosi,
senkin typerä, iljettävä pikkuipana?
No niin. Sait minut menettämään malttini.
Anteeksi. Anteeksi kovasti.
Kerro nyt. Missä ne ovat, kulta?
- Minä kerron.
- Minähän käskin pitämään suun kiinni.
On epäreilua kysyä Pearlilta, kun hän
vannoi, ettei kertoisi. Minä kerron.
No, tämäpä ihme!
Joskus luulen, että John-parka
voi vielä päästä taivaaseen.
- No niin, poika. Missä rahat ovat?
- Kellarissa. Lattiakiven alla.
- Käy kehnosti, jos valehtelet, poika.
- En valehtele. Mene katsomaan itse.
Hyvä on.
- Tulkaa mukaan.
- Mitä?
Menkää edeltä. Molemmat.
Portaita alas.
Ethän luullut, että jättäisin teidät, poika?
- Etkö siis usko minua?
- No toki, poika. Toki.
Minne nyt? Ei sitten mitään temppuja.
En voi sietää valehtelijaa.
Tuonne.
Voi, ei, et mene.
- Minne nyt, poika, minne?
- Lattiakiven alla.
Tämä on betonia.
John teki syntiä. John valehteli.
Herra puhuu minulle nyt.
Hän sanoo:
"Petollista puhetta Herra ei siedä."
Puhu, poika, minne se on kätketty?
Puhu.
Puhu, tai leikkaan kurkkusi ja jätän
sinut riippumaan kuin teurassian.
Pearl, pää kiinni. Pearl, vannoit!
Voit pelastaa hänet, pikkuinen.
Ne ovat nukessani!
Nukessa!
No tietty!
Kukaan ei keksisi etsiä sieltä.
Setä Birdie Steptoen luo.
Avatkaa tämä ovi,
senkin pirun oman lutkan kutemat.
Birdie-setä!
- Birdie-setä.
- John.
Piilota meidät, Birdie-setä.
Hän tulee puukkonsa kanssa.
Minä tässä. John Harper ja Pearl.
Käskit meidän tulla.
- Johnny?
- Birdie-setä, voi, ole kiltti.
Ole kiltti, herää!
Vannon käsi raamatulla, etten tehnyt sitä.
Pääsemme jokea pitkin.
Jolla on pajupuun alla.
Lapset!
"Walt ja lcey
Olette varmaan olleet huolissanne
ja luopuneet toivosta."
"Toin lapset mukanani vierailulle
tänne siskoni Elsien maatilalle."
"Ajattelin, että maisemanvaihdos
olisi meille hyväksi
niin monien vaivojen ja surujen jälkeen."
"Ainakin lapset saavat
paljon hyvää kotiruokaa."
"Terveisin Harry Powell."
Eikö olo helpottunut, Walt?
Toki. Mutta olit sinäkin huolissasi,
äiti. Lähtivät hyvästelemättä!
Luulin, että ne mustalaiset menivät
taloon ja veivät kaikki kolme.
Sinä ja mustalaiset.
Ne lähtivät viikko sitten.
Toki. Mutta yksi niistä ehti puukottaa
viljelijän ja varastaa hevosen.
Mustalaista ei saatu kiinni. Eikä hevosta.
Voi näitä aikoja,
kun lapsukaiset vaeltavat teillä.
Menkää pois, lapset.
Nälkä, otaksun?
No, en voi antaa teille
muuta kuin perunan kullekin.
- Missä porukkanne ovat?
- Ei ole ketään.
Voi, menkää pois, menkää pois.
PERSlKAN POlMlJOlTA HAETAAN
VllKON PESTl
Kiittämätön lapsi on kauhistus
Jumalan silmien edessä.
Maailma suistuu kiroukseen, koska
nuoret nousevat vanhempia vastaan.
Niistä tehdään keittoa
mutta en tiedä, miten ne saadaan avattua.
Yövytään kuivalla maalla.
Mennäänkö nyt kotiin, John?
Eikö hän koskaan nuku?
Pearl, herää. Tule!
Te kaksi pikkuista tulette tänne ja heti.
Tuonne talooni.
Uskokaa nyt. Haen piiskan.
- Älkääpä satuttako häntä.
- Satuttako? Pesisin ennemmin!
- Ruby! Clary! Mary!
- Niin, neiti Cooper.
Tuokaa korinne.
Sievästi poimittu, Clary.
Mary, pane isot päällimmäisiksi.
Ruby, suurin osa näistä ei kelpaa torille.
Laskekaa korit maahan.
Ruby, juokse taloon ja nouda
amme ja pane se pumpun viereen.
Clary... Mary,
juoskaa noutamaan pyykkisaippua.
Kyllä, neiti Cooper.
Ja pesuharja! Tulkaa talolle, lapset.
Herranen, olettepa aikamoinen näky!
Mistä olette kotoisin?
Missä porukkanne ovat?
No niin, puhukaapa nyt.
Herranen, minulla on siis
kaksi suuta lisää ruokittavana.
Hei, neiti Cooper.
Mitä maidolleni tapahtui?
Näillä maidon hinnoilla sitä ei heru.
Kannattaa tehdä kermasta
voita. Myydä vähittäin.
Tehdä sulatejuustoa lapsille,
syöttää loput sioille.
- Hän puhuu itsekseen.
- Koko ajan.
- Äitisi on hassu.
- Ei ole äitimme. Asumme vain yhdessä.
- Missä porukkanne ovat?
- Jossain.
Isini on Detroitissa.
Mary!
Kulta. Hyvää huomenta, neiti Cooper.
Säästän rannerengastasi varten.
Älä silti unohda vierailuasi sunnuntaina -
ja tule kirkkoon kanssamme.
Nähdään sunnuntaina.
Viekää korinne sisään, lapset.
Naiset ovat typeryksiä.
Kaikki.
Katso tuota.
Lipevä suu ja täysikuu
saavat hänet pian pyörryksiin
ja pidinpä siitä tai en,
minun on kannettava seuraukset.
Tämän olette minulle velkaa.
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi...
Missä yksi kori on? Missä Ruby on?
Hän meni.
John, käy etsimässä Ruby.
Iso Ruby on hankala tyttö. Ei osaa
edes kerätä munia rikkomatta niitä.
Mutta hän osaa pitää huolta pikkuisista
kuin äiti, joten mitä siinä voi sanoa?
Miten olisi tänä yönä, Ruby?
- Mikä vaivaa?
- Vanha nainen on paikalla.
Entä torstaina?
Vanha tyttö luulee,
että hän tulee torstaisin ompelutunnille.
Neiti Cooper haluaa sinut.
Näyttäisitkö minulle nukkeasi,
pikkuneiti?
Näkyy olevan kaksi uutta poikasta.
- Joo, ja hankalampia kuin muut.
- Miten oma poikanne jaksaa?
En ole kuullut Ralphista sitten
joulun. On silti saatu uusi sato.
Olen vahva puu, jossa on
oksia monille linnuille.
Minusta on johonkin tässä maailmassa,
ja tiedän sen kyllä.
PYHÄ RAAMATTU
Vanha faarao oli siis
Egyptin maan kuningas
ja hänellä oli tytär.
Ja kerran
tytär käveli joen rannalla
ja näki jonkin karahtavan ja
raapiutuvan hiekkasärkkää pitkin
pajujen alla.
Tiedättekö, mikä se oli, lapset?
Emme.
No sehän oli jolla,
joka oli huuhtoutunut särkälle.
Ja kenen luulette olleen siinä?
Pearlin ja Johnin.
Ei tällä kertaa. Siinä oli vain
yksi pikkuinen, pieni poikavauva.
- Tiedättekö, kuka hän oli, lapset?
- Emme.
Hän oli Mooses. Miesten kuningas.
Mooses, lapset.
Nyt sitten sänkyyn.
John, tuo minulle omena.
Ja yksi itsellesikin.
John, missä porukkasi ovat?
Kuolleet.
Mistä olet kotoisin?
Ylävirralta.
En luullutkaan, että soudit jollan
ylävirtaan Parkersburgista asti.
Kerro se tarina uudestaan.
Tarina? Mikä tarina, kulta?
Niistä kuninkaista.
Ja kuningattaresta, joka löytyi
silloin särkältä jollasta.
Kuninkaista?
Eihän niitä ollut kuin yksi, kulta.
Minusta sanoit, että niitä oli kaksi.
No, hupsista. Ehkä niitä olikin.
Nyt kun ajattelen, niitä olikin kaksi.
Taitaa olla torstai. Ruby tulee.
NYKYELOKUVA
Lähdenpä tästä.
Sinähän olet Ruby, lapsi?
Saanko tämän?
Tietysti. Haluaisin jutella kanssasi.
- Tarjoatteko jäätelön?
- Tottakai.
- Varokaa, saarnaaja.
- Voi, saarnaaja!
Räävittömät suut suppuun.
Enkö olekin sievä?
Olethan sinä sievin olento,
jonka olen vaelluksillani nähnyt.
Eikö kukaan ole sanonut niin, Ruby?
Ei, kukaan ei ole.
Teillä on kotona kaksi
uutta lasta, eikö vain?
Ah-hah.
- Keitä nimeltään?
- Pearl ja John.
- Onko heillä nukke?
- Eivät anna minun koskaan leikkiä sillä.
Oletko koskaan nähnyt niin
sieviä silmiä elinpäivinäsi?
Älä päästä häntä karkuun, muru.
Hän ei ole kuin te.
Ensi kerralla en edes pyydä jäätelöä.
Olen ihastunut vakavasti.
- Ruby, sinulla ei ollut varaa tähän.
- Piiskaat minut.
Olenko koskaan?
- Yksi mies kaupassa, hän antoi...
- Kaupassako?
Neiti Cooper, en ole käynyt
kertaakaan ompelutunneilla.
Mitä olet touhunnut, Ruby?
Olen ollut miesten kanssa.
Lapsi.
Etsit rakkautta, Ruby, ainoalla,
hupsulla keinolla, jonka tunnet.
Me kaikki tarvitsemme rakkautta, Ruby.
Menetin poikani rakkauden.
Löysin sen teistä.
Sinusta kasvaa vielä vahva, hieno nainen.
- Aion varmistaa, että kasvat.
- Tämä mies ei ollut sellainen.
Hän vain antoi minulle
kirjan ja tarjosi jäätelön.
- Kuka hän sitten oli?
- Hän ei pyytänyt minulta mitään.
- Mistä te puhuitte?
- Pearlista ja Johnista.
Johnista ja Pearlista?
Onko hän heidän isänsä?
En tiedä.
Miksihän hän ei ole käynyt talossa.
Neiti Cooper!
- Mitä?
- Se mies!
Hyvää huomenta, neidit.
- Kuinka voitte?
- Tehän olette neiti Cooper, oletan?
Koskeeko tämä Johnia ja Pearlia?
Voi, niitä pieniä lapsiparkoja.
En uskonut koskaan
näkeväni heitä uudelleen.
Voi, hyvä ihminen, jos tietäisitte,
mitä okakruunua olen kantanut
niitä karkulaisia etsiessäni.
Ruby, mene hakemaan ne lapset.
Voi, huomaan, että katsotte käsiäni.
Kerronko teille tarinan Vasenkädestä
ja Oikeakädestä, hyvästä ja pahasta?
Tällä vasemmalla kädellä Kain
antoi iskun, joka tyrmäsi veljensä.
- Lapsetko ovat teidän?
- Omaa lihaani ja vertani.
- Missä vaimonne on?
- Lähti rumpalin matkaan.
- Rukouskokouksen aikana.
- Missä hän on?
Jossain alavirralla.
Parkersburgissa, Cincinnatissa.
- Yksi niistä Ohio-joen Sodomista.
- Hänkö otti lapset matkaansa?
Oi, taivas tietää,
mitä jumalattomia ääniä ja näkyjä
nämä viattomat lapset näkivät kadotuksen
luolissa, joihin hän raahasi heidät.
Aika kummaa, että pääsivät
ylävirtaan kolmimetrisellä jollalla.
- Voivatko he hyvin, neiti Cooper?
- Paljon paremmin kuin tullessaan.
Armelias, armelias,
olette hyvä nainen, neiti Cooper.
Kuinka aioitte kasvattaa ne
kaksi ilman naista?
Herra pitää huolta. Herra on armelias.
Voi, mikä päivä tämä on.
Ja siellä on pikku-John.
- Mikä hätänä, John?
- Tule luokseni, poika.
- Mikä hätänä, John?
- Etkö kuullut minua, poika?
Kun isäsi sanoo "tule", sinun pitää totella.
Hän ei ole isäni.
Ei, eikä hän ole saarnaajakaan.
Marssikaapa nyt tuonne
hevosenne luokse, mies.
Marssikaa, mies, en pelleile!
Hyvä on.
Mutta kuulette vielä Harry Powellista!
Herra Jumala Jehova
ohjaa käsiäni kostossa.
Senkin pirut!
Babylonin huorat!
Palaan vielä! Pimeällä!
Harmi, Ruby, että haikailet
sen hullun miehen perään.
Armelias taivas!
Ruby, mene hakemaan lapset
sängystä ja tuo heidät tänne alas.
Naiset ovat niin typeriä.
Maailma on kova paikka pikkuisille.
Olipa kerran, kiero,
häijy kuningas Herodes
ja kun hän kuuli,
että pikku Jeesus varttui
hän ajatteli: "No jopas,
meille molemmille ei riitä tilaa."
"Lopetan tämän alkuunsa."
Mutta hän ei ollut varma, mikä kaikista
maan vauvoista oli kuningas Jeesus.
Joten julma,
vanha kuningas Herodes ajatteli
että jos hän tappaisi kaikki maan vauvat,
pikku-Jeesus kuolisi myös.
Kun pikku-Jeesuksen
äiti ja isä kuulivat tästä
mitä luulette heidän tehneen?
- Piiloutuivat komeroon.
- Piiloutuivat porstuan alle.
Ei. He lähtivät pakoon.
No niin, John, olet oikeassa.
He tekivät juuri niin.
Pikku-Jeesuksen isä ja
äiti satuloivat muulin
ja ratsastivat Egyptin maahan asti.
Joo, ja siellä kuningatar
löysi heidät ruovikosta.
Voi, ei, se ei ole sama tarina.
Se oli pieni kuningas Mooses.
Mutta aivan samoin näytti siltä,
että pikkuisilla meni huonosti.
Silloin vanhaan aikaan.
Kovaan, kovaan aikaan.
Luulitte, että olin lähtenyt?
Juoskaa. Piiloutukaa portaitten alle.
Nopeasti!
Ruby, mene!
- Mitä haluatte?
- Haluan ne lapset.
Miksi haluatte heidät?
- Se ei kuulu teille.
- Lasken kolmeen ja sitten lähdette.
Sitten tulen keittiöön ampumaan teidät!
Neiti Booth? Rachel Cooper.
Lähettäkää poliisinne tänne.
Joku on jäänyt loukkuun latooni.
- Menen katsomaan Pearlia.
- Minä keitän kahvia.
Hän on kunnossa.
John, pienenä sulla
on enemmän kestävyyttä
kuin Jumala enää ikinä antaa?
Lapset ovat miehiä vahvimmillaan.
He kestävät.
- Miksette soittaneet aiemmin?
- En halunnut likaisia kenkiä lattialleni.
Hänkö se on?
Kyllä. Varokaa mihin ammutte, pojat.
Täällä on lapsia.
Harry Powell, teidät on pidätetty
Willa Harperin murhasta.
Pudota puukko, Powell.
Älkää.
Tässä!
Ota ne takaisin, isä, ota ne takaisin!
En halua niitä, isä! Niitä on liikaa! Tässä!
Lynkatkaa hänet!
Siniparta!
- 25 vaimoa!
- Ja hän tappoi heistä jokaisen.
- Jos Marshall Countyn väki...
- Siniparta!
Tunnistatko vangin?
Ole hyvä, poika
katso tuonne ja kerro oikeudelle,
tappoiko tuo mies äitisi?
Kaikki hyvin, rouva Cooper,
voitte viedä pikkukaverin pois.
Hyvää joulua teille ja lapsille,
rouva Cooper.
Ja mitä joulupukki tuo sinulle
jouluksi, pikkumies?
- Sehän on Pearl!
- Ottakaa takkinne.
He ovat hänen orpojaan.
- Missä Ruby on?
- Hän lähti.
Pikku lapsiparat.
Heitä vastaan hän rikkoi, ystäväni.
Menkää ulos takaovesta.
Emmekö menekään bussivarikolle?
Kiskoo Herran nimeä sielunsa
pahuuden kuran läpi!
- Vetäkää se Siniparta paaluun!
- Hän on ristin takana piileksivä Saatana!
Minä rakastan häntä.
Te luulette, että hän on kuin muut.
Suutuitte niin, että ammuitte häntä.
- Hei, Bart.
- Niin?
- Säästämme tämän linnun sinulle.
- Tällä kertaa se on etuoikeus.
Hyvä, etten saanut mitään.
En halua heiltä mitään.
Kehuvat vain, kuinka komeiksi
ja nokkeliksi ovat kasvaneet.
Voimmeko antaa teille nyt lahjanne?
Höh, ette kai yritä sanoa,
että ostitte minulle lahjan? Höpö.
Ruby.
Patalappu!
Ja paljon siistimpi
kuin viimevuotinen, Ruby.
Clary.
Toinen patalappu! Onpa huomaavaista.
Minulta palaa aina kädet.
Tämä ei näytä harsitulta,
vaan oikein tehdyltä!
Ja viimeistelit vielä reunan ketjupistolla.
Oi, tämähän on hieno, Clary.
Vielä yksi patalappu?
Voi, teittekö te kaksi tämän yhdessä?
Autoitte meitä vähän.
Tämä on kallein lahja, jonka voi saada.
Ja teidän lahjanne ovat
kaapissa astiakomeron alla.
Ruby.
Tämä on sinulle.
Herra pelasta pienet lapset.
Luulisi, että maailmaa hävettäisi
nimetä sellainen päivä jouluksi lapsen
kunniaksi, ja sitten jatkaa samaan tapaan.
Sieluni on nöyrä, kun näen,
miten pikkuiset hyväksyvät osansa.
Herra pelasta pienet lapset.
Tuuli puhaltaa ja sateet ovat kylmiä...
mutta he kestävät.
Tuo kello tikittää todella kovaa.
On mukava, että talossa on joku,
joka osaa kertoa oikean kellonajan.
Tämä kello on komein kello,
joka minulla on ollut.
Eihän kaveri voi kuljeskella
rikkinäinen romukello ranteessaan.
He sietävät ja kestävät.