Tip:
Highlight text to annotate it
X
Tekstityksen versionumero: 2.0
Päiväys: 31.12.2006
Tämänkin tekstityksen tarjoaa:
WWW.DIVXFINLAND.ORG
Suomennos: RollonTollo, Cromwell, DonMeduza,
Sensei69, Dille, jasa, Sampomies, -
sabrik, SteveMax, BlackMatter, Platypus,
flinstone, DalSargamon, zippi ja BlueNun
Oikoluku: Sensei69
Edmund, tule pois sieltä!
Mitä oikein luulet tekeväsi?
Peter, pommisuojaan!
Tule nyt, anna sen olla!
Äiti!
Lucy, tule!
Juoskaa!
Odota! Isä!
Edmund, ei!
- Haen hänet.
- Tule takaisin, Peter!
Edmund, maahan!
Tule, idiootti!
Tulkaa!
Pian.
Olet niin itsekäs.
Olisit voinut tapattaa meidät molemmat!
Lopeta!
Mikset voi vain tehdä,
kuten sinulle sanotaan?
Sinun on pidettävä tätä, kulta.
Onko sinulla tarpeeksi lämmin?
Hyvä tyttö.
- Isä ei pakottaisi meitä lähtemään.
- Jos isä olisi täällä, olisi sota loppunut, -
- eikä meidän tarvitsisi mennä.
- Kuuntelethan veljeäsi, Edmund?
Lupaa, että huolehdit toisista.
Lupaan sen, äiti.
Hyvä mies.
Susan.
Ole iso tyttö.
No niin, menkäähän.
Päästä irti.
Osaan kyllä nousta itsekin junaan.
Päästä irti!
- Matkalippunne, olkaa hyvä?
- Peter!
- Menkäähän.
- Kiitoksia.
Tule, Lucy! Meidän on pysyttävä yhdessä.
Kaikki on hyvin.
Näkemiin, kultani.
Näkemiin, äiti!
NARNIAN TARINAT: VELHO JA LEIJONA
Gooseyn asema!
COOMBEN SEISAKE
Professori tiesi tulostamme.
Ehkä lapuissamme on virhe.
- Rouva MacReady?
- Valitettavasti.
Tässäkö kaikki, ettekö
ottaneet muuta mukaanne?
Ei, rouva. Vain me.
Jotain sentään.
Vauhtia, hyvä tyttö.
Professori Kirk ei ole
tottunut lapsiin talossaan.
Siksi on muutamia sääntöjä,
joita teidän on noudatettava.
Ei huutamista.
Eikä juoksemista.
Ei aulan hissin tarpeetonta käyttöä.
Historiallisiin esineisiin
ei saa koskea!
Ja ennen kaikkea,
professoria ei saa häiritä.
Saksalaiset lentokoneet suorittivat eilen
illalla lukuisia hyökkäyksiä Britanniaan.
Tunteja kestäneet
pommitukset ovat tauonneet.
Nämä lakanat raapivat.
Lucy, sota ei kestä ikuisesti.
Pian olemme taas kotona.
- Niin, jos koti on enää siellä.
- Eikö sinun pitäisi jo olla sängyssä?
- Kyllä, äiti.
- Ed!
Näitkö talon ulkoapäin?
Tämä paikka on valtava.
Voimme tehdä täällä, mitä tahdomme.
Huomisesta tulee hieno päivä.
Ihan totta.
Gastrovascular.
Yritä edes, Peter. Gastrovascular.
- Onko se latinaa?
- On.
Tarkoittaako se huonointa
tähän mennessä keksittyä leikkiä?
Voisimme leikkiä piilosta.
Meillähän on jo niin kovin hauskaa.
Peter, ole niin kiltti.
Yksi, kaksi...
- Kolme, neljä...
- Mitä?
Viisi, kuusi...
Seitsemän, kahdeksan,
yhdeksän, kymmenen...
11, 12, 13, 14…
24, 25, 26…
Minä ehdin tänne ensin!
75, 76, 77, 78, 79...
80, 81, 82...
83, 84, 85, 86...
87, 88, 89, 90...
91, 92, 93...
Menitkö sinä minua piiloon?
En. Tai...
Minä vain...
Oikeastaan... En halunnut pelästyttää sinua.
Jos saan kysyä...
- Mikä sinä olet?
- Olen fauni.
Entä sinä? Oletko jonkinlainen
parraton kääpiö?
En ole kääpiö!
Olen tyttö.
Ja itse asiassa, olen luokkani pisin.
Tarkoitatko, että olet Eevan tytär?
Äitini nimi on Helen.
Mutta olet siis...
Ihminen.
Tietenkin olen.
Mitä teet täällä?
Olin piilossa vierashuoneen
vaatekaapissa.
- Varashuone? Onko se Narniassa?
- Narnia? Mikä se on?
Tyttö hyvä, olet siellä.
Kaikki katulampusta lähtien tuonne -
Cair Paravellin linnaan
itäiselle merelle asti.
Jokainen risu ja
männynkäpy jonka näet, -
jokainen jääpuikkokin,
kuuluu Narniaan.
- Onpa se hurjan iso vaatekaappi.
- Aatekaappi?
Sallikaa minun esitellä itseni.
Nimeni on Tumnus.
Hauska tutustua, herra Tumnus.
Olen Lucy Pevensie.
- Ravista sitä.
- Miksi?
En minä tiedä.
Ihmiset tekevät niin, kun tapaavat.
Lucy Pevensie, loisteliaasta
Aatekaapin kaupungista, -
Varashuoneen ihmemaasta.
Miten olisi, -
tulisitteko kanssani teelle?
Kiitos kutsusta, mutta -
minun pitäisi varmaan mennä takaisin.
Se on ihan lähellä,
vain kulman takana.
Siellä on ihana takka, -
paahtoleipää ja teetä ja kakkua.
Kukapa tietää, ehkä
avaamme sardiinipurkin.
- En oikein tiedä.
- Tulisit nyt.
En minä joka päivä tapaa uusia ystäviä.
Kaipa voisin tulla hetkeksi.
Jos sinulla kerran on sardiineja.
Ämpäreittäin.
Vielä vähän matkaa vielä ja
pääsemme sisälle lämpimään.
Oletko kunnossa?
Perillä ollaan.
Tulehan.
- Sinun jälkeesi.
- Antakaa kun autan sen kanssa.
Kiitos paljon.
Se on minun isäni.
Hänellä on mukavat kasvot.
Teissä on paljon yhteistä.
Ei, en ole juurikaan
hänen kaltaisensa.
Minun isäni on sotimassa.
Minunkin isäni lähti sotaan.
Mutta se oli kauan sitten.
- Ennen tätä kamalaa talvea.
- Ei talvi niin paha ole.
Voi luistella ja leikkiä lumisotaa.
- Ja joulu.
- Ei täällä.
Emme ole viettäneet
joulua sataan vuoteen.
Mitä? Ei lahjoja sataan vuoteen?
Aina talvi, ei koskaan joulua.
On ollut pitkä talvi.
Olisit pitänyt kesäisestä Narniasta.
Me faunit tanssimme läpi yön.
Emme koskaan väsyneet.
Se musiikki!
Haluaisitko kuulla sitä nyt?
Mielelläni.
Tunnetko narnialaisia tuutulauluja?
Valitettavasti en.
Hyvä.
Tämä nimittäin -
ei todennäköisesti kuulosta
yhtään sellaiselta.
- Minun pitäisi lähteä.
- Se on liian myöhäistä.
Olen todella huono fauni.
Olet mukavin,
jonka olen tavannut.
Sinulla on valitettavasti käynyt
sitten todella huono tuuri.
Ette ole voinut tehdä
mitään niin pahaa.
Kyse ei ole siitä, mitä olen tehnyt.
- Vaan mitä aion tehdä.
- Mitä sitten aiotte tehdä?
Kidnappaan sinut.
Se oli Valkoinen velho. Hänen
vuokseen on aina talvi ja kylmä.
Hän antoi määräyksen, että jos löytäisimme
ihmisen vaeltamasta metsässä, -
meidän tulisi luovuttaa tämä hänelle.
Ethän sinä tekisi sellaista.
Luulin sinua ystäväkseni.
Hän saattaa jo tietää olinpaikkasi.
Metsä on täynnä hänen vakoojiaan.
Jopa osa puista on hänen puolellaan.
Osaatko takaisin tästä?
- Uskoisin niin.
- Hyvä on.
Pärjäätkö sinä?
Olen todella pahoillani.
Tässä.
Pidä se. Tarvitset
sitä enemmän kuin minä.
Mitä tahansa tapahtuukin, olen
iloinen siitä, että tapasin sinut.
Sait minut tuntemaan oloni lämpimämmäksi
kuin olen tuntenut sataan vuoteen.
Menehän nyt.
...99, 100. Täältä tullaan!
Ei hätää, tulin takaisin!
Olen kunnossa!
Ole hiljaa! Hän tulee!
Te kaksi ette tainneet
sisäistää tämän leikin ideaa.
Ettekö ihmetelleet, missä olin?
Se on tarkoituskin.
Siksi etsimmekin sinua.
- Minä siis voitin?
- Lucy ei taida haluta leikkiä enää.
Olin poissa tunteja.
Puuta täältä löytyy vain
tuon vaatekaapin takaseinästä.
Yksi peli kerrallaan, Lucy.
Meillä ei ole sinun mielikuvitustasi.
En minä kuvitellut!
- Riittää jo, Lucy.
- En minä valehtelisi tällaisesta!
- Minä uskon sinua.
- Uskotko?
Enkö kertonut siitä kylpyhuoneen
kaapin jalkapallokentästä?
Lopeta jo.
Onko sinun aina pahennettava asioita?
- Se oli vain vitsi!
- Koska kasvat aikuiseksi?
Ole hiljaa! Luulet
olevasi isä, mutta et ole!
Sehän oli hienosti hoidettu.
Mutta, -
minä todella näin sen.
Susan on oikeassa, Lucy.
Riittää jo.
Lucy.
Missä olet?
Lucy.
Ethän pelkää pimeää?
Lucy.
Lucy.
Missä olet?
Taidan uskoa sinua nyt.
Lucy?
- Jätä minut rauhaan!
- Mitä nyt, Ginarrbrik?
En tehnyt mitään!
Kuinka uskallat puhutella
suoraan Narnian kuningatarta!
- En minä tiennyt!
- Nytpä sen opit!
Odota!
Mikä on nimesi, Aatamin poika?
Edmund.
Miten tulit valtakuntaani, Edmund?
Seurasin vain siskoani.
- Siskoasi? Montako teitä on?
- Neljä.
Vain Lucy on käynyt
täällä aikaisemminkin.
Hän kertoi tavanneensa
faunin nimeltä Tumnus.
Peter ja Susan eivät uskoneet
häntä, enkä liioin minäkään.
Edmund, näytät palelevan.
Tahdotko tulla istumaan kanssani?
Tahtoisitko jotakin kuumaa juotavaa?
Kyllä, kiitos... teidän majesteettinne.
Juomanne, valtias.
- Miten teitte tuon?
- Voin tehdä mitä vain tahdon.
Voitko tehdä minusta pidemmän?
Mitä vain syötävää.
Suklaamakeisia?
Tahtoisin kovasti tavata
muutkin perheestäsi.
Miksi?
Eivät he ole mitenkään erikoisia.
Olen varma, etteivät he ole
läheskään niin ihastuttavia -
kuin sinä.
Mutta katsos kun minulla
ei ole omia lapsia.
Olet juuri sellainen poika, joka
voisi mielestäni jonain päivänä olla -
Narnian prinssi.
Ehkäpä jopa kuningas.
Oletko tosissasi?
Sinun on tietenkin
otettava perheesi mukaan.
Tarkoitatteko, -
että Peteristäkin tulisi kuningas?
En, en, en.
Mutta kuningas tarvitsee palvelijoita.
Kai minä voin tuoda heidät.
Näetkö nuo kaksi kukkulaa
tuolla metsä takana?
Kotini on aivan niiden välissä.
Pitäisit siitä, Edmund.
Siellä on kokonainen
huone täynnä suklaamakeisia.
- Voisinko saada lisää nyt?
- Et!
En halua pilata ruokahaluasi.
Ja sitä paitsi, mehän näemme
toisemme pian uudelleen, vai mitä?
Toivottavasti, teidän majesteettinne.
Siihen asti, kalleimpani.
Minun tulee ikävä sinua.
Edmund?
Edmund! Sinäkin pääsit tänne.
Eikö olekin ihanaa?
- Missä sinä olet ollut?
- Herra Tumnuksen luona. Kaikki on hyvin.
Valkoinen velho ei ole saanut
tietää tapaamisestamme.
Valkoinen velho?
Hän kutsuu itseään Narnian
kuningattareksi, vaikkei sitä olekaan.
Oletko kunnossa? Näytät hirveältä.
Mitä oikein odotat! Täällähän jäätyy.
- Miten pääsemme pois täältä?
- Tule.
Tätä tietä.
Peter, herää! Se on siellä!
Se todellakin on siellä!
- Lucy, mistä sinä puhut?
- Narnia on vaatekaapissa, minähän sanoin!
- Olet nähnyt unta, Lucy.
- En! Tapasin taas herra Tumnuksenkin!
Ja tällä kerralla Edmundkin oli siellä!
Näit sen faunin?
Oikeastaan hän ei tullut minun kanssani.
Mitä sinä siellä teit, Edmund?
Olin vain juonessa mukana.
Anna anteeksi, Peter. Minun ei olisi
pitänyt rohkaista häntä mutta -
kyllähän sinä tiedät, millaisia
pienet lapset nykyään ovat.
He eivät osaa lopettaa teeskentelemistä.
Lapset, yksikin temppu vielä
ja saatte nukkua tallissa!
Anteeksi, professori...
Olen kieltänyt heitä
häiritsemästä teitä.
Kaikki on hyvin, rouva MacReady.
Tälle varmasti löytyy selitys.
Tämä pikkuinen varmasti
tarvitsee ensin kuumaa kaakaota.
Tule, kultaseni.
Olette nähtävästi saaneet
taloudenhoitajani pois tolaltaan.
Olemme pahoillamme, herra.
Se ei tule toistumaan.
Herra, sisaremme Lucy...
- Itkevä tyttö.
- Niin, herra.
- Hän on pois tolaltaan.
- Ja itkuinen.
Ei se ole mitään...
Pidämme hänestä huolen.
Huomasin kyllä.
Hän kuvittelee löytäneensä taikamaan...
Yläkerran vaatekomerosta.
- Mitä sinä sanoit?
- Yläkerrassa on vaatekaappi...
- Lucy kuvittelee löytäneensä metsän.
- Hän puhuu siitä koko ajan.
- Kerro siitä.
- Kuin puhuisi sekopäälle.
- Ei. Ei hän, vaan metsä.
- Ette kai usko häntä?
- Ettekö te usko?
- Emme tietenkään.
Sehän on loogisesti mahdotonta.
Mitä koulussa nykyään oikein opetetaan?
- Edmund sanoi, että he vain teeskentelivät.
- Ja hänkö heistä on luotettavampi?
Ei... Tämä olisi ensimmäinen kerta.
Jos hän on ei ole hullu
eikä valehtele, niin loogisesti -
voimme otaksua Lucyn puhuvan totta.
Tarkoitatteko, että meidän
pitäisi vain uskoa häntä?
Hän on sisaresi, vai kuinka?
Olet hänen perhettään.
Käyttäytykää sen mukaisesti.
Peter ottaa vauhtia ja
lyö uuden veräjän!
Herää, uneksija.
Miksemme leiki taas piilosta?
Muistaakseni sanoit
sitä lasten leikiksi.
Sitä paitsi...
Raitis ilma tekee hyvää.
Kyllä ilmaa sisälläkin riittää.
- Oletko valmis?
- Oletko itse?
- Hienoa, Ed.
- Sinä sen heitit!
- MacReady!
- Tulkaa!
Takaisin.
Mennään!
Et voi olla tosissasi.
Menkää peremmälle!
- Jalkani!
- Älä astu jalkani päälle!
Älkää tönikö!
Tämä on mahdotonta.
Älkää hätäilkö.
Tämä on varmasti vain
mielikuvituksenne tuotos.
Pelkkä anteeksipyyntö ei taida riittää?
Ei niin.
Mutta tuo saattaa!
Lopettakaa!
- Senkin valepukki!
- Et sinäkään uskonut häntä.
Pyydä anteeksi Lucylta.
- Pyydä anteeksi!
- Hyvä on. Anteeksi.
Ei se mitään.
Toiset eivät vain tiedä
koska lopettaa teeskentely.
- Tosi hauskaa.
- Ehkä olisi parempi palata.
Vilkaistaan nyt ensin
edes ympärillemme.
Annetaan Lucyn päättää.
Haluan teidän tapaavan herra Tumnuksen!
Mennäänpä sitten
tapaamaan herra Tumnusta.
Emme voi kulkea lumessa
tällaisissa vaatteissa.
Emme niin.
Professoria ei varmaan haittaa,
jos lainaamme näitä.
Kun sitä miettii loogisesti, -
emmehän edes vie niitä
pois vaatekaapista.
- Tämähän on tyttöjen takki!
- Tiedän.
Hänellä on paljon...
Lu?
Kuka tekisi jotain tällaista?
Fauni Tumnusta syytetään maanpetoksesta.
Hänen ylhäisyytensä Jadis,
Narnian kuningatar, -
syyttää häntä vihollisten kanssa
ystävystymisestä sekä ihmisten kanssa puhumisesta.
Allekirjoittanut Maugrim,
salaisen poliisin päällikkö.
Eläköön kuningatar!
- Nyt meidän oikeasti on palattava.
- Entä herra Tumnus?
Hänet pidätettiin ihmiselle puhumisesta.
Emme voi tehdä mitään.
Ettekö ymmärrä?
Minä olen se ihminen. Kuningatar sai kai
selville Tumnuksen auttaneen minua.
- Ehkä voisimme ilmoittaa poliisille.
- Tämä on poliisien tekosia.
Älä huolehdi, keksimme kyllä jotain.
Mitä varten?
Hänhän on rikollinen.
Sanoiko tuo lintu juuri "psst" meille?
Tuohan on majava.
Tule tänne, poika.
En haista kättäsi,
jos sitä suunnittelit.
Anteeksi.
Lucy Pevensie?
Minähän annoin tämän nenäliinan herra...
Tumnukselle. Hän antoi sen minulle
juuri ennen pidätystään.
Onko hän kunnossa?
Seuratkaa minua.
- Mitä oikein teette?
- Hän on oikeassa.
Mistä tiedämme voiko häneen luottaa?
- Hän sanoi tuntevansa faunin.
- Ei majavan kuulu sanoa mitään!
- Onko kaikki kunnossa?
- Kyllä, kunhan juttelimme.
Parempi tehdä se turvallisessa paikassa.
Hän tarkoittaa puita.
Tulkaa, emme halua jäädä
ulos kylmään yön tullessa.
Rouvalla taitaakin olla vesipannu
tulilla. Kyllä tee nyt maistuukin.
- Se on ihastuttava.
- Kunhan vain kasa tukkeja.
Paljon on tehtävää, se ei ole vielä valmis.
Katsotaan sitten, kun se valmistuu.
Sinäkö siellä, Majava?
Olen ollut huolissani!
Jos olet ollut taas Mäyrän kanssa...
Nuo eivät kyllä ole Mäyriä.
En koskaan uskonut
näkeväni tätä päivää.
Katso nyt turkkiani.
Olisit voinut varoittaa ennakolta.
Olisin antanut sinun valmistautua
viikon, jos siitä olisi ollut apua.
Tulkaa sisään, katsotaan josko
löytäisimme jotain syötävää.
Ja sivistynyttä seuraa.
Varokaahan kynnystä.
Miellyttääkö maisema?
- Voimmeko mitenkään auttaa Tumnusta?
- Hänet vietiin velhon luo.
Ja uskokaa kun sanon, että porteista
kulkevista vain harva tulee takaisin.
Kalaa ja tikkuja.
Onhan meillä toivoa.
- Paljon toivoa.
- On paljon muutakin kuin toivoa.
Aslan on liikkeellä.
Kuka on Aslan?
Kukako Aslan on?
Olet melkoinen vitsiniekka.
- Ette taida tietääkään?
- Vastahan me tulimme.
Hänhän on vain koko metsän kuningas.
Kaikkein mahtavin.
Narnian todellinen kuningas.
- Hän on ollut poissa pitkään.
- Mutta on juuri palannut!
Ja odottaa teitä kivipaaden luona.
- Odottaako hän meitä?
- Mahdat vitsailla!
He eivät tiedä edes ennustuksesta!
- No sittenhän...
- Kuulkaahan.
Aslanin paluu, Tumnusin
vankeus, salainen poliisi.
Kaikki tämä tapahtuu teidän vuoksenne.
- Syytättekö meitä?
- Emme syytä, vaan kiitämme.
Ennustus menee näin:
Kun lihaa ja luuta Aatamin, -
nousee valtaistuimelle Cair Paravelin, -
pahan aika ohi on.
Eihän tuossa ole loppusointua.
Tiedänhän minä sen, mutta
unohdatte nyt itse asian.
Kauan sitten on ennustettu, -
että kaksi Aatamin poikaa
ja kaksi Eevan tytärtä -
kukistavat Valkoisen velhon
ja palauttavat rauhan Narniaan.
Luuletteko sen tarkoittavan meitä?
Syytä olla, sillä
Aslan kokoaa armeijaanne.
Äiti lähetti meidät pois,
ettemme joutuisi sodan jalkoihin.
Luulen, että Aslan on erehtynyt.
Emme ole sankareita.
Tulemme Finchleystä.
Kiitos vieraanvaraisuudestanne, -
- mutta meidän on todellakin lähdettävä.
- Ette voi vain lähteä!
Hän on oikeassa.
Meidän on autettava Tumnusta.
Emme voi auttaa.
Olen pahoillani, mutta meidän
neljän on aika lähteä kotiin.
Ed?
- Minä tapan hänet.
- Sinun ei ehkä tarvitse.
Onko Edmund ollut
koskaan aiemmin Narniassa?
Vauhtia!
- Edmund!
- Hiljaa, he kuulevat sinut!
Ei!
- Päästä irti!
- Syöksyt velhon syliin.
Emme voi vain jättää veljeämme!
Hän on syötti!
Velho haluaa teidät kaikki.
- Miksi?
- Estääkseen ennustusta toteutumasta.
Tappaakseen teidät!
- Kaikki on sinun syytäsi!
- Minun syytäni?
Näin ei olisi käynyt, jos olisit
kuunnellut minua alun perin.
- Eli tiesit mitä tapahtuisi?
- En tiennyt.
Juuri sen takia meidän olisi
pitänyt lähteä kun vielä pystyimme.
Lopettakaa!
Tämä ei auta Edmundia.
Hän on oikeassa.
Ainoastaan Aslan voi auttaa veljeäsi.
Vie meidät hänen luokseen sitten.
Pysy paikoillasi muukalainen,
tai et liiku enää ikinä.
- Kuka olet? - Edmund. Kuningatar
käski minun tulla tänne.
Olen Aatamin poika.
Pahoitteluni, onnekas
kuningattaren lemmikki.
Ehkei kuitenkaan niin onnekas.
Tännepäin.
Odota tässä.
Pidätkö siitä?
Kyllä... Teidän majesteettinne.
Niin arvelinkin.
Kerrohan, Edmund, -
ovatko siskosi kuuroja?
- Eivät.
- Entä veljesi, onko hän -
vähä-älyinen?
Minun mielestäni kyllä. Äitini sanoo...
Miten sitten uskallat tulla yksin?
- Yritin!
- En pyytänyt sinulta paljoa.
- He eivät kuunnelleet minua!
- Et saanut edes sitä tehtyä.
Toin heidät puolitiehen.
He ovat Majavien luona.
Et olekaan täysi epäonnistuja.
Mietin tässä, -
voisinko saada -
vähän suklaamakeisia nyt?
Vieraamme on nälkäinen.
Tännepäin herkkujesi luo.
Maugrim?
Tiedät mitä tehdä.
Pidä kiirettä äiti, he ovat perässämme.
Mitä hän tekee?
Kiitätte minua vielä. Majavista
tulee kiukkuisia nälän yllättäessä.
Olen jo nyt kiukkuinen.
Napatkaa heidät.
- Tarvitsemmeko hilloa?
- Vain jos heillä on paahtoleipää.
Vauhtia.
Kaivoimme tämän Mäyrän kanssa,
se johtaa hänen paikkaansa.
Sanoit sen johtavan äitisi luokse!
- He ovat tunnelissa.
- Äkkiä, tännepäin.
Juoskaa!
- Sinun olisi pitänyt ottaa kartta!
- Hillon lisäksi ei ollut tilaa!
Tule, Lucy.
Olen pahoillani, kulta.
Hän oli paras kaverini.
- Mitä täällä on tapahtunut?
- Näin käy velhoa vastustaville.
Askelkin vielä, petturi,
niin teen sinusta muusia.
Rauhoitu, olen yksi hyvistä.
Näytät kyllä kovasti yhdeltä pahoista.
Valitettavaa samannäköisyyttä suvussa.
Voimme kinastella siitä
myöhemmin, nyt meidän on mentävä.
Mitä sinulla oli mielessäsi?
Tervehdys, herrat.
Oletteko hukanneet jotain?
Älä leiki. Tiedän kyllä
kenen puolella olet.
Etsimme ihmisiä.
Ihmisiä? Täältä Narniasta?
Sehän olisi arvokas tieto.
Saat pitää henkesi palkkioksesi.
Se ei ole paljon, mutta kuitenkin.
Missä karkulaiset ovat?
He suuntasivat pohjoiseen.
Etsikää niiden hajujälki.
Mäyrät auttoivat Tumnusta,
velho ehti tänne ennen minua.
- Oletko kunnossa?
- Voisinpa sanoa, ettei haukkuva koira pure.
Lakkaa valittamasta! Kuulostat
pahemmalta kuin Majava kylpypäivänä.
Vuoden kamalin päivä.
Kiitos avusta, en ehdi
nuolla haavojani pidempään.
- Oletko lähdössä? - Tämä on ollut
minulle kunnia, kuningattareni.
Aikaa ei ole paljon ja itse Aslan
pyysi minua keräämään sotajoukkoja.
- Oletko nähnyt Aslanin?
- Millainen hän on?
Juuri sellainen kuin olemme kuulleet.
Olisin mielelläni vierellänne
taistelemassa velhoa vastaan.
Emme ajatelleet taistella
mitään velhoa vastaan.
Mutta täytyyhän teidän,
Kuningas Peter! Ennustuskin!
Emme voi lähteä sotaan ilman teitä.
Haluamme vain veljemme takaisin.
Jos...
Jos et aio syödä sitä...
Nousisin ylös, mutta minun jalkani...
Herra Tumnus.
Se mitä hänestä on jäljellä.
- Olet siis Lucy Pevensien veli.
- Olen Edmund.
Sinulla on samanlainen nenä.
Onko siskosi kunnossa?
Onko hän turvassa?
En tiedä.
Poliisini repivät sen padon maan tasalle.
Perhettäsi ei löydetty.
- Minne he menivät?
- En tiedä.
- Sitten sinusta ei ole hyötyä.
- Odota!
Majava sanoi jotain Aslanista.
Aslan? Missä?
Eihän tuo muukalainen voi tuntea häntä.
Kysyin missä Aslan on?
En tiedä, lähdin ennen
kuin he sanoivat mitään.
Halusin nähdä sinut!
Vartija!
Teidän majesteettinne.
Vapauta Fauni.
Tiedätkö miksi olet täällä?
Koska uskon vapaaseen Narniaan.
Olet täällä, -
koska hän ilmiantoi sinut.
Parista makeisesta.
Vie hänet yläkertaan.
Ja laita rekeni valmiiksi.
Edmund ikävöi perhettään.
- Aslanin joukot ovat lähellä kivipaasia,
jäätyneen joen toisella puolella. - Joen?
Joki on ollut jäätyneenä satoja vuosia.
Se on niin kaukana.
Se on maailma, kulta.
Odotitko sen olevan pieni.
Pienempi.
Kun olet valmis, Aatamin poika.
Vipinää kinttuihin,
vielä kun olemme nuoria.
Jos hän vielä kerrankin käskee kiirehtiä,
teen hänestä ison karvaisen hatun.
Vauhtia, mennään!
Hän on hieman määräilevä.
- Takananne! Se on hän!
- Juoskaa!
Kiiruhtakaa!
Tulkaa sisään!
Sukeltakaa!
Pian!
Ehkä hän meni jo pois.
- Voisin käydä katsomassa.
- Et!
Sinusta ei ole Narnialle mitään
hyötyä kuolleena.
- Ei sinustakaan, herra Majava.
- Kiitos, kultaseni.
Tulkaahan! Toivottavasti olette olleet
kilttejä, koska joku tahtoo tavata teidät.
- Hyvää joulua, herra.
- Sitä se on, Lucy, sinun saavuttua.
Kuule, olen kokenut kovia
siitä asti, kun saavuin tänne.
Luulimme sinua velhoksi.
Pahoitteluni siitä, mutta
puolustuksekseni mainitsen, -
että olen ajellut näillä
kauemmin kuin velho.
- Luulin ettei Narniassa ole joulua.
- Ei ollut. Pitkään aikaan.
Toivo jonka tulonne toi, majesteetit, -
on vihdoin alkanut
heikentämään velhon otetta.
Luulenpa kuitenkin, että
tulette tarvitsemaan näitä.
Lahjoja!
Tulikukan mettä.
Yksi tippa parantaa
minkä tahansa vamman.
Toivon, ettei sinun tarvitse
koskaan käyttää sitä.
Kiitos herra, mutta... luulen,
että olen tarpeeksi rohkea.
Varmasti olet. Taistelut ovat
kuitenkin inhottavaa puuhaa.
Susan.
Luota tähän jouseen, niin
se ei helposti ammu ohi.
Eikö taisteluiden pitänyt
olla inhottavaa puuhaa?
Vaikka sinulla ei ole vaikeuksia
saada itseäsi kuulluksi, -
puhalla tähän ja missä
oletkin, niin apua tulee.
- Kiitos.
- Peter.
Aika käyttää näitä on jo ehkä käsillä.
Kiitos, herra.
Nämä ovat työkaluja, eivät leluja.
Käyttäkää niitä hyvin ja viisaasti.
Nyt minun täytyy mennä.
Talvi on melkein ohi.
Asiat kasaantuvat, kun
on 100 vuotta poissa.
Eläköön Aslan!
Ja hyvää joulua!
- Hyvää joulua!
- Nähdään ensi vuonna!
Sanoinhan hänen olevan todellinen.
Hän sanoi talven
olevan melkein ohi.
Tiedättehän mitä se tarkoittaa?
Ei enää jäätä.
- Meidän täytyy ylittää se nyt.
- Majavathan tekevät patoja?
- Emme näin nopeasti, kultaseni.
- Tulkaa!
- Odottakaa hetki, täytyy miettiä tätä.
- Ei meillä ole aikaa.
- Yritän vain olla realistinen.
- Ei, vaan yrität olla älykäs.
Kuten tavallista.
- Jospa minä menisin ensiksi.
- Ehkä sinun pitäisi.
Olet hiippaillut yöllä
jääkaapilla, vai mitä.
Koskaan ei tiedä mikä ateria on viimeinen.
Varsinkin kun sinä kokkaat.
- Jos äiti tietäisi mitä teemme...
- Äiti ei ole täällä.
Voi ei!
Juoskaa!
Vauhtia!
- Ei!
- Peter!
Laske se maahan, poika.
Jollekin voi käydä vielä huonosti.
Älä minusta välitä,
viillä sen kurkku auki!
Lähtekää vielä kun voitte,
niin veljenne pääsee mukaanne.
Lopeta, kannattaisi
ehkä kuunnella häntä!
- Fiksu tyttö.
- Älkää kuunnelko sitä!
- Tapa se!
- Ei tämä ole teidän sotanne.
Kuningattareni haluaa vain,
että otat perheesi ja häivyt.
Vaikka joku punatakkinen
mies antaa sinulle miekan, -
ei se tee sinusta sankaria!
- Pudota se!
- Ei, Peter!
Narnia tarvitsee sinua!
Tapa se, kun vielä voit!
Miten on, Aatamin poika?
En odottele ikuisesti.
Eikä odottele jokikaan.
Peter!
Pitäkää kiinni minusta.
Ihanaa.
Mitä olet tehnyt?
Lucy?
Lucy?
Onko kukaan nähnyt takkiani?
Älä huoli, kultaseni.
Veljesi huolehtii sinusta.
Enkä usko, että tarvitsette
noita takkejanne enää.
Täällä on hirveän lämmintä.
Käyn tarkistamassa,
että reki on kunnossa.
Teidän majesteettinne?
Löysimme petturin. Hän oli
värväämässä vihollisjoukkoja metsässä.
Mukavaa, kun tulit käymään.
Olit eilen suureksi avuksi susilleni.
Ehkä voit auttaa nyt minua.
- Antakaa anteeksi, teidän majesteettinne.
- Älä tuhlaa aikaani imarteluun.
En haluaisi olla epäkohtelias,
mutta en oikeastaan puhunut teille.
Mihin ihmiset ovat matkalla?
Odota! Älä!
Majava puhui jotain kivipaadesta.
Aslanilla on kuulemma armeija siellä.
Armeija?
Kiitos, Edmund.
Olen iloinen, että tämä olento
näki silmäyksen rehellisyyttä -
- ennen kuolemaansa.
- Ei!
Valitse puolesi, Edmund.
Minun -
vai heidän?
Mene edeltä. Kokoa uskolliset.
Jos Aslan haluaa sodan, -
sodan hän on saava.
Miksi kaikki tuijottavat meitä?
Ehkä näytät heistä hauskalta.
Lopeta se hössöttäminen.
Näytät ihastuttavalta.
Olemme tulleet tapaamaan Aslania.
Tervetuloa Peter, Aatamin poika.
Tervetuloa Susan ja Lucy,
Eevan tyttäret.
Ja tervetuloa Majavat.
Olen teille kiitoksen velkaa.
Mutta missä on neljäs?
Sen takia olemme täällä.
- Tarvitsemme apuasi.
- Matkalla tuli pieniä ongelmia.
- Valkoinen velho sieppasi veljemme.
- Sieppasi?
Kuinka näin on voinut käydä...
Hän petti heidät, teidän majesteettinne.
- Sitten hän on pettänyt meidät kaikki.
- Rauhallisesti, Oreius.
Olen varma, että tälle
on olemassa selitys.
Se on minun syyni.
Olin liian ankara hänelle.
Me kaikki olimme.
- Hän on veljemme.
- Tiedän sen, pienokainen.
Se vain pahentaa asiaa.
Tämä saattaa olla
vaikeampaa kuin luulette.
Se on Cair Paravel, -
neljän valtaistuimen linna.
Istut vielä yhdellä niistä.
Suurena kuninkaana.
Epäiletkö ennustusta?
En.
Sehän ongelma juuri onkin.
- Aslan, en ole se, joksi minua luulet.
- Peter Pevensie, Finsleystä alun perin.
Majava mainitsi myös, että
suunnittelit tekeväsi hänestä hatun.
Peter, -
on olemassa Narniaa hallitseva voimakas
taika, joka on meitä kaikkia mahtavampi.
Se erottaa hyvän pahasta.
Se ohjaa meidän
kaikkien kohtaloitamme.
Sinun ja minun.
- En pystynyt edes suojelemaan perhettäni.
- Toit heidät turvallisesti tännekin asti.
En kaikkia.
Peter, teen kaikkeni
auttaakseni veljeäsi.
Sinun on kuitenkin
harkittava pyyntöäni.
Minäkin haluan perheeni turvaan.
Onko pikku prinssillämme
epämukavat oltavat?
Kaipaako hän pehmeää tyynyään?
Erikoiskohtelua erikoiselle pojalle!
Etkö halunnutkin juuri sitä?
Näytät äidiltämme.
Hänellä oli tällainen
asu viimeksi ennen sotaa.
Viedään hänelle yksi,
kokonainen arkullinen!
Jos ylipäänsä selviämme takaisin.
Olen pahoillani sanoistani.
- Pidimme hauskaa ennen yhdessä.
- Niin.
- Ennen kuin sinusta tuli tylsä!
- Ihanko totta?
Älkää yrittäkö karkuun.
Meitä väsyttää, -
haluaisimme tappaa teidät nopeasti.
Susan!
Perääntykää!
Peter!
Älä viitsi.
Olemme käyneet tämän jo läpi.
- Tiedät itsekin, ettei sinusta ole siihen.
- Peter, varo!
Ei! Laskekaa aseenne.
Tämä on Peterin taisto.
Saatat pitää itseäsi kuninkaana, -
mutta pian kuolet kuin koira!
Peter!
Seuratkaa sitä.
Se johdattaa teidät Edmundin luokse.
Peter, puhdista miekkasi.
Nouse ylös, sir Peter Sudentappaja, -
Narnian ritari.
Minotaurit hyökkäävät vasemmalta.
Jättiläiset ovat reservinä -
ja kääpiöt hyökkäävät eturintamassa.
Vanki...
Ettekö tapa minua?
En vielä.
Meillä on tekemistä.
Edmund!
Tehty mikä tehty.
Tapahtuneista asioista ei
tarvitse puhua Edmundille.
Hei.
- Oletko kunnossa?
- Minua väsyttää hieman.
Käy nukkumaan.
Edmund...
Yritä olla karkaamatta.
Ei Narniasta lopu paahtoleipä.
Saamme varmasti niitä
mukaan paluumatkallemme.
Lähdemmekö kotiin?
Te lähdette.
Lupasin äidille pitää huolta teistä.
Se ei tarkoita, ettenkö minä
voisi jäädä tänne ja auttaa.
He tarvitsevat meitä.
- Kaikkia meitä neljää.
- Lucy, se on liian vaarallista.
Sinä melkein hukuit.
Edmund lähes kuoli.
Sen takia meidän on jäätävä.
Näin, mihin Valkoinen velho pystyy.
Autoin häntä siinä.
Emme voi jättää
näitä ihmisiä kärsimään.
Asia lienee päätetty.
Mihin menet?
Harjoittelemaan.
Miekan kärki ylös,
kuten Oreius kertoi meille.
Torju!
Peter, Edmund!
- Rauhoitu, heppa!
- Nimeni on Philip.
Anteeksi.
Noita vaatii tapaamista Aslanin kanssa.
Hän on matkalla tänne.
Jadis, Narnian kuningatar!
Joukossasi on petturi, Aslan.
Hänen tekonsa ei koskenut sinua.
Oletko unohtanut lait, joiden
perustalle Narnia luotiin.
Älä siteeraa Vanhaa
Taikaa minulle, velho.
Olin paikalla, kun se kirjoitettiin.
Sitten muistanet hyvin, että kaikki
petturit kuuluvat minulle.
Hänen verensä on omaisuuttani.
Yritä sitten ottaa.
Uskotko todella, että pelkkä
voima estää oikeuteni?
Pikku kuningas.
Aslan tietää, ellen saa verta,
kuten laki vaatii, -
koko Narnia luhistuu sekä
hukkuu tuleen ja veteen.
Tuo poika tulee kuolemaan kivipaadella.
Kuten on perinne.
Uskallakin kieltää se minulta.
Riittää!
Puhun kanssasi kahden kesken.
Hän luopui vaatimuksestaan
Aatamin pojan suhteen.
Mistä tiedän, että lupauksesi pitää?
Susan!
Eikö teidän molempien
pitäisi olla nukkumassa?
Emme pystyneet nukkumaan.
Pyydän, Aslan.
- Voisimmeko tulla mukaasi?
- Olisin iloinen seurasta jonkin aikaa.
Kiitos.
On aika. Tästä eteenpäin
minun on jatkettava yksin.
- Mutta, Aslan…
- Teidän on luotettava minuun.
Tämä on tehtävä.
Kiitos, Susan. Kiitos, Lucy.
Jääkää hyvästi.
Katsokaa!
Suuri leijona.
Haluatko maitoa?
Miksi hän ei taistele vastaan?
Sitokaa hänet!
Odottakaa!
Leikatkaa hänen harjansa ensin.
Tuokaa hänet minulle.
Aslan, olen hieman pettynyt sinuun.
Luulitko todella pelastavasi
sen ihmispetturin näin?
Luovut hengestäsi pelastamatta ketään.
Se rakkaudesta.
Tänä iltana…
Vanha Taikuus on leppyvä.
Mutta huomenna…
Valtaamme Narnian -
ainiaaksi!
Tietäen tämän, heitä toivosi...
Ja kuole!
Suuri leijona on kuollut!
Kenraali, valmista joukkosi taisteluun.
Kuinka lyhyt siitä sitten tuleekaan.
On liian myöhäistä.
Hän on poissa.
Hänen täytyi tietää
mitä oli tekemässä.
Täytyikö?
Häipykää siitä.
Ei, katso.
Meidän on kerrottava tästä toisille.
- Emme voi vain jättää häntä.
- Meillä ei ole aikaa, Lucy.
Heidän on saatava tietää.
Puut.
Olkaa rauhassa, prinssini.
Tuon synkkiä uutisia siskoiltanne.
Se on totta.
Aslan on poissa.
Sitten sinun on johdettava meitä.
Tuolla on kokonainen armeija,
joka on valmiina seuraamaan sinua.
- En pysty siihen.
- Aslan uskoi sinuun.
Kuten minäkin.
Velhon armeija lähestyy, herra.
Mitkä ovat käskynne?
He ovat tulossa, herrani.
Paljon meitä mahtavammalla joukolla.
Taisteluja ei voiteta joukkojen koolla.
Mutta siitä on takuulla apua.
Ketään ei tarvitse vangita.
Tappakaa heidät kaikki.
Lentäkää!
Katsokaa taivaalle!
Seuraatko minua?
Kuolemaani saakka.
Narnian ja Aslanin puolesta!
Aslanin puolesta!
Meidän pitäisi lähteä.
On niin kylmä.
Susan!
Missä Aslan on?
Mitä he ovat tehneet?
Aslan!
Mutta näimme velhon uhraavan…
Jos velho olisi ymmärtänyt
uhrautumisen todellisen merkityksen, -
hän olisi saattanut tulkita
Vanhaa Taikuutta toisin.
Sillä jos uhrin vapaasta tahdostaan antanut,
vilpistä puhdas, tapetaan petturin sijasta, -
kivipaasi halkeaa -
ja jopa kuolema mitätöityy.
Lähetimme viestin,
että olisit kuollut.
- Peter ja Edmund ovat lähteneet sotaan.
- Meidän on autettava heitä.
Ja autammekin, mutta emme yksin.
Hypätkää selkääni.
Meillä on pitkä matka edessä
ja vain vähän aikaa jäljellä.
Halunnette suojata korvanne.
Ampukaa!
Perääntykää kallioille!
Tuo oli merkki.
Tulkaa!
Mihin olemme menossa?
Pitäkää kiinni.
Eteenpäin!
Perääntykää!
Ei!
- Susan.
- Herra Tumnus.
Tulkaa, meidän on
kiirehdittävä ja kerättävä apua.
Peter tarvitsee kaiken mahdollisen avun.
Edmund! Heitä on liian paljon.
Lähde täältä!
Hae tytöt ja vie heidät kotiin.
Kuulit, mitä hän sanoi.
Mennään!
- Peter käski lähteä.
- Hän ei ole vielä kuningas.
Mahdotonta!
Se on ohi.
Peter!
Missä Edmund on?
Edmund!
Milloin opit tekemään, mitä käsketään?
Kimaltavaa itäistä merta hallitkoon -
kuningatar Lucy Urhoollinen.
Suurta läntistä metsää hallitkoon -
kuningas Edmund Oikeamielinen.
Eteläistä hohtavaa aurinkoa hallitkoon -
kuningatar Susan Lempeä.
Ja kirkasta pohjoista taivasta hallitkoon -
kuningas Peter Mahtava!
Kerran Narnian kuningas tai kuningatar,
aina kuningas tai kuningatar.
Olkoon viisautenne kanssamme kunnes
tähdet putoavat taivaalta.
Eläköön kuningas Peter!
Eläköön kuningas Edmund!
Eläköön kuningatar Susan!
Eläköön kuningatar Lucy!
Älä huoli.
Näemme hänet vielä.
- Milloin?
- Kun on aika.
Yhtenä päivänä hän on täällä, -
toisena ei.
Mutta älä painosta häntä.
Hänhän ei ole kesytetty leijona.
Ei, -
mutta hän on hyvä.
Tässä...
Sinä tarvitset tätä enemmän kuin minä.
Oletko kunnossa, Philip?
En ole enää niin nuori kuin joskus olin.
Mennään jo.
- Kunhan hengähdän hiukan.
- Et pysy mukanamme tuolla vahdilla.
Mitä hän taas sanoikaan?
"Odottakaa te linnassa, niin minä
nappaan karjun yksinäni."
Mikä tuo on?
Näyttää tutulta.
- Se on kuin unesta.
- Tai uni unesta.
Varashuone?
- Lucy.
- Ei kai taas!
- Lu?
- Tulkaa!
Nämä eivät ole oksia.
Nämähän ovat vaatteita!
- Seisot jalkani päällä!
- Peter!
Älkää työntäkö!
Siinähän te olette.
Mitä te teitte vaatekomerossa?
Ette uskoisi vaikka kertoisimmekin.
Kokeilkaa.
En usko, että pääset sinne takaisin noin.
Lucy, nimittäin kokeilin jo.
- Pääsemmekö koskaan takaisin?
- Uskoisin niin.
Se onnistuu silloin,
kun sitä vähiten odottaa.
Sanon vain, pidä silmäsi auki.
Arvostele tekstitys osoitteessa:
WWW.DIVXFINLAND.ORG