Tip:
Highlight text to annotate it
X
VIIDAKKOKIRJA
Intian viidakoista
kerrotaan monia outoja tarinoita,
mutta ei yhtään niin outoa,
kuin on tarina pienestä Mowgli-pojasta.
Kaikki alkoi,
kun viidakon hiljaisuuden -
rikkoi epätavallinen ääni.
Se oli ääni,
jota ei ollut aikaisemmin kuultu -
näissä osissa viidakkoa.
Se oli ihmispoika!
Jos olisin tiennyt,
mikä osuuteni tulisi olemaan,
olisin kävellyt saman tien pois.
Ihmispoika tarvitsi ravintoa
ja nopeasti.
Lähimpään ihmiskylään oli
monen päivän matka,
ja ilman emon hoivaa, poika menehtyisi.
Sitten keksin jotain.
Tuntemaani susiperhettä -
oli siunattu pentueella.
Tiesin, että susiemo ei olisi ongelma -
äidinvaistojen vuoksi,
mutta en ollut niinkään varma
Ramasta, isästä.
Sateet olivat tulleet ja menneet
kymmenen kertaa,
ja kävin usein katsomassa,
miten Mowgli, ihmispoika, pärjäsi.
Kaikki pesueen pennut pitivät hänestä.
Hän oli onnellisempi
kuin kukaan ihmispoika.
Mutta tiesin, että jonakin päivänä -
hänen pitäisi palata omiensa pariin.
Eräänä yönä susilauman vanhimmat
kokoontuivat Neuvonpitokivellä,
sillä Shere Khan, tiikeri,
oli palannut
heille kuuluvaan viidakon osaan.
Tämä kokous oli muuttava
ihmispennun tulevaisuuden.
Shere Khan haluaa varmasti tappaa pojan
ja kaikki häntä suojelevat.
Olemmeko kaikki yhtä mieltä siitä,
mitä on tehtävä?
Minun osalleni lankeaa
epämieluisa tehtävä kertoa pojan isälle.
Rama. Tule tänne, ole hyvä.
Niin, Akela?
Neuvosto on tehnyt päätöksensä.
Ihmispoika ei saa enää jäädä laumaan.
Hänen on lähdettävä heti.
Lähdettävä?
Olen pahoillani, Rama.
Emme voi muuta.
Mutta ihmispoika on...
Hän on minulle kuin oma poika.
Kyllähän hän on ansainnut lauman turvan.
Edes lauman voima -
ei vedä vertoja tiikerille.
Mutta poika ei selviä viidakossa yksin.
Ehkä minä voin auttaa, Akela.
Sinäkö, Bagheera? Miten?
Tiedän ihmiskylän,
jossa hän on turvassa.
Mowgli ja minä olemme kävelleet
viidakossa usein yhdessä.
Hän varmasti lähtee mukaani.
Olkoon niin. Nyt ei auta vitkastella.
Onnea matkaan.
Minua väsyttää, Bagheera.
Eikö käännytä jo kotiin?
Tällä kertaa me emme mene takaisin.
- Vien sinut ihmiskylään.
- Minkä vuoksi?
Koska Shere Khan on palannut
näihin maisemiin...
...ja vannonut tappavansa sinut.
Tappavansa minut?
Miksi se sen tekisi?
Se vihaa ihmisiä.
Shere Khan ei anna sinun
varttua mieheksi,
josta kasvaa uusi metsästäjä.
Selitetään sille,
etten ikinä tekisi mitään sellaista.
Höpsis. Shere Khanille ei
selitetä mitään.
Miten vain, mutta minua ei pelota.
- Ja sitä paitsi...
- Nyt riittää.
Yövymme täällä.
Kaikki näyttää paremmalta aamulla.
Ihmispoika?
Ihmispoika!
No niin. Nouse puuhun.
Siellä on turvallisempaa.
En halua palata ihmiskylään.
Mene. Ylös vain.
- Runkoa pitkinkö?
- Juuri niin.
Etkö osaa kiivetä tuon paremmin?
Se on liian paksu.
Eikä minulla ole kynsiä.
Koeta nukkua vähän.
Meillä on pitkä matka
edessämme huomenna.
Haluan jäädä viidakkoon.
Et kestäisi päivääkään.
Ei minua pelota.
Osaan pitää huolta itsestäni.
Kappas vain.
Mitäs täällä on?
Sehän on ihmispoika.
Herkullinen ihmispoika.
Mene pois ja anna minun olla.
Niin kai pitäisi, mutta en mene.
Nukahda jo, ihmispoika.
Niin, ihmispoika.
Nukahda siis
Nukahda siis
Nuku, pikku ihmispoika
Lepäile siin
Nuku.
Nuku.
Bagheera...
Kuule. Ei kannata enää kiistellä.
Puhutaan vasta aamulla.
Hän ei ole täällä enää aamulla.
Täh? Kyllä vain on. Minä...
Kaa! Seis, Kaa!
Minun onteloni.
Olet tehnyt pahan virheen, ystäväni,
hyvin typerän...
Kuule, Kaa. Minä...
...virheen.
Katso minua silmiin, kun puhun sinulle.
Ole kiltti, Kaa...
Molemmilla silmillä, pyydän.
Olet juuri -
sinetöinyt kohtalosi.
Katso, Bagheera.
Katso. Bagheera.
Herää, Bagheera.
Mit?
Odotahan, kun saan sinut kieppiini.
Sillä on solmu hännässä!
"Sillä on solmu hännässä."
Tämä hidastaa -
kiemurteluani.
Eli osaat siis pitää huolta itsestäsi?
Haluat siis jäädä viidakkoon?
Kyllä, haluan jäädä viidakkoon.
Nyt, viimeisen kerran. Käy nukkumaan.
Ihmispoika.
Ihmispoika.
Yy, kaa, koo, nee
Eteenpäin
Kaa, koo, nee
Yy, kaa, koo, nee
Eteenpäin, kaa, koo, nee
Yy, kaa, koo, nee
Paraati!
Voi ei.
Aamupartio taas.
Komppania, hiljaisuus!
Tämän marssin tarkoitus
Sotilaan on arvoitus
Silti marssien yli vuorien
Tahto on tään armeijan
Tahto on tään armeijan
Yy, kaa, koo, nee
Eteenpäin, kaa, koo, nee
Tätä ymmärrä siis en
Joka mies nyt tietää sen
Silti laki on tämä viidakon
Aina tyyliin armeijan
Aina tyyliin armeijan
Hei. Mitä sinä teet?
Harjoittelen.
- Pääsenkö minäkin mukaan?
- Toki. Tee vain, kuten minä.
Mutta älä puhu rivissä.
Säännöt kieltävät sen.
Käännös ympäri... mars!
Toiseen suuntaan. Käänny ympäri.
Yy, kaa, koo, nee
Eteenpäin, kaa, koo, nee
Ja ympäri...
...ho!
Komppania... seis!
Pitää pysähtyä.
Komppania... vasempaan!
Komppania... vasempaan!
Marssia, marssia, marssia.
Jalkani ovat ihan tohjona.
Anon siirtoa toiseen laumaan.
Hiljaa rivissä!
Rivi suoraksi.
Pehva sisään, Winifred.
Tarkistetaan...
...aseet!
Nosta nenäsi ylös.
- Näinkö?
- Juuri niin.
Pölyinen piippu.
Sotilaat, muistakaa: Taistelussa
kärsä voi pelastaa henkenne.
Pitäkää siitä huolta.
- Kyllä, sir.
- Oikein hyvä. Jatkakaa.
Vähän sylkeä ja lisää kiiltoa pistimiin.
Kyllä, sir.
Joukkuehenki.
Sillä sain ylennykseni -
maharajan 5:ssä paksunahkaprikaatissa.
Oli vuosi -88... Vai oliko?
Nyt se alkaa.
Victorian risti -juttu.
Sain silloin Victorian ristin -
kaikissa olosuhteissa
osoitetusta urheudesta.
Oi, niitä aikoja.
Kuri! Kuri oli tärkeintä.
Se kasvattaa luontoa ja sen sellaista.
Mihin jäinkään?
Aivan. Tarkastus.
Oikein hyvä.
Naama peruslukemille, sotilas.
Olemme sotaväessä.
Katse eteenpäin.
Luutnantti, kampaus ei ole
säännön mukainen.
Vähän turhan villi, vai mitä tuumit?
Noin. Nyt se on parempi.
Ja mitä sinuun...
Siinähän sinä olet.
Kantapäät yhteen, poikaseni.
Selvä on, isi.
- Sir.
- Noin on parempi.
Uusi tulokas.
- Mitä sinun kärsällesi tapahtui?
- Hei!
Lopeta tuo!
Ihmispoika, tämä on maanpetos!
Sabotaasi!
Minun viidakossani ei ole ihmispoikia!
- Viidakko ei ole sinun!
- Hetkinen, hetkinen!
Voin selittää, Hathi.
Kenraali Hathi, jos saan pyytää.
Aivan, aivan. Kenraali Hathi.
Ihmispoika on seurassani.
Vien hänet takaisin ihmiskylään.
- Lopullisesti?
- Saat siitä Bagheeran sanan.
Hyvä.
Ja muista, elefantti ei koskaan unohda.
Armeija ei ole enää entisensä.
Nuoret räkänokat.
Mitä ne luulevat olevansa?
Jatketaan!
Käännös oikeaan!
Eteenpäin... mars!
Mahdoitko unohtaa jotain, kultaseni?
Höpsis, Winifred-tytteli.
Elefantti ei koskaan unohda.
Unohdit juuri oman poikamme.
Oman... Poika? Poika!
Niin, niin. Aivan niin.
Käännös ympäri... mars!
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee kenraali niin kuin...
Olen sanonut kerran ja tuhat kertaa...
Isi! Varo!
Juku, isi. Unohdit sanoa "seis".
Hän sanoi,
ettei elefantti koskaan unohda.
Tuo ei ole hauskaa.
Lähdetään täältä heti,
ettei ehdi tapahtua enää muuta.
Bagheera! Menne mennään?
Menemme takaisin ihmiskylään nyt heti.
En lähde.
- Kyllä vain.
- Jään tähän paikkaan.
Sinähän lähdet, vaikka joutuisin
raahaamaan sinua koko matkan.
Päästä irti, senkin...
Päästä heti irti!
Nyt riitti.
Sain tarpeekseni, ihmispoika.
Tästä lähtien olet omillasi...
...ypöyksin!
Ei tarvitse huolehtia.
Hupsu ihmispoika.
Näin soi...
Ja taas...
Kappas vain.
Mikäs se siinä?
Hei!
Että osaa olla hauska pikku...
- Ohoh!
- Häivy siitä!
Luulin jo nähneeni ihan kaiken
näissä metsissä.
Mihin olenkaan törmännyt?
- Että osaa olla nätti.
- Anna minun olla.
Pienellä otuksella on suuret puheet.
Olen kyllin suuri.
Surkea esitys.
Hei, poika. Tarvitset apua,
ja Baloo-kuoma opettaa
sinut taistelemaan karhun lailla.
Tulehan. Näytän sinulle.
No niin, rennosti vain.
Ole rentona ja liikehdi.
Liiku vähän. Liikettä.
Juuri noin. Murise nyt kuin karhu.
Pelästytä minut.
Voi pojat.
Murise ison karhun lailla.
Hän on pulassa.
Ei olisi pitänyt jättää häntä.
- Kunnolla, varpaista saakka.
- Näinkö?
Alat päästä jyvälle.
Voi ei! Se on Baloo!
Se kelvoton viidakkopummi.
Liiku ympäriinsä.
Etsi paikkaa iskulle.
Liikettä. Liikettä...
Alat päästä jyvälle!
Noin! Juuri noin!
Mainio tapaus!
Olet aikamoinen opettaja, terästassu.
Kiitti, Bagheera.
Kun kumautat oppilaasi tainnoksiin,
miten oletat hänen muistavan opetuksen?
Tuota...
Ei ollut tarkoitus
antaa niin kovaa opetusta.
Ei se sattunut. Olen kunnossa.
Olen kovempaa tekoa
kuin jotkut luulevat.
Paras uskoa.
Otetaan kerran vielä.
Haluan, että liikut,
tai lyön sinulta tajun kankaalle.
Parasta liikkua...
Hei! Se osui nappiin.
Ei. Ei, ei. Ei, ei. Tuo kutittaa.
Ei. Ei, ei. Ei, ei. Tuo kutittaa.
Ei. Tällaista ei harrasteta
viidak... Ei!
Tuo kutittaa. En kestä kutitusta.
Apua! Bagheera!
Lisää itsevarmuutta poika tarvitseekin.
- Joko luovutat, Baloo?
- Luovutan, sanoin jo!
Luovutan...
Hei!
Tiedätkö mitä?
Olet hyvä tyyppi.
Miksi sinua kutsutaan?
Mowgliksi, ja hän lähtee nyt
takaisin ihmiskylään.
Ihmiskyläänkö? Ne pilaavat hänet!
Tekevät hänestä ihmisen.
Voi, Baloo. Haluan jäädä sinun luoksesi.
No, tottahan toki.
Ja miten luulet hänen selviävän?
"Miten luulet..."
Mitä tarkoitat, miten muka...
Poikahan on minun kanssani.
Opetan hänelle kaiken, mitä osaan.
Siihen ei kauan mene.
Juttu on näin, pieni otus.
Juttu on näin, pieni otus.
Kunhan muistat, että...
Onhan tää karhun elämää
Saa päivät mettä kämmentää
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
Mä sanon, karhun elämää
Näin luontoäiti järjestää
Sen minkä toiset työllä aikaan saa
Jos missä mä kuljen
Jos missä mä käyn
Taas syliini suljen
Tään tutun näyn
Nää mehiläiset kukissaan
Vain mulle hyrrää hunajaa
Voit kivien alle kurkkia
Ja huomata muurahaisia
Ota murkku
Syötkö muurahaisia?
Usko huviksesi.
Ja että ne kutittavat mukavasti.
Mowgli, varo!
Tää karhun elämä voi olla myöskin sun
Koska muka?
Voi olla sun
Onhan tää karhun elämää
Saa päivät mettä kämmentää
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
Mä sanon, karhun elämää
Ei enempää, ei vähempää
Ja elän sitä päivän kerrallaan
Sä voit marjoja saada
Maun täydellisen
Jos marja on raaka,
odota, saat sen
Jos käpälöit kouriisi piikkejä
Ota opiksi, ota kynnellä
Mutta tuskin kynnellä kämmennän
Jos elämästä haluan enemmän
Jokohan sä tajuut?
Jukra. Kiitos.
Mitä joutavaa höpinää.
No niin, Baggy. Jammaa mukana.
Tää karhun elämä voi olla myöskin sun
- Voi olla mun!
- Voi olla sun
Mitä jos rapsuttaisit vasenta lapaa,
kun olet siellä?
Karvan verran alempaa.
Siitä. Juuri siitä. Aivan.
Ihanaa. Tekee hyvää.
Nyt on löydettävä puu.
Tämä vaatii kunnon rapsutuksen.
Olet hauska tyyppi, Baloo.
Juuri näin.
Aivan ihanaa.
Vielä vähäsen...
Voi sentään. Tämä se on elämää.
Eli yritä rentoutua.
Ole viilipytty.
Kuulet vain minun ääneni...
Annahan kun kerron
sinulle jotain, pikku otus...
Jos aherrat kuin tuo mehiläinen...
Teet liikaa töitä.
Äläkä haaskaa aikaasi...
...etsimällä jotain...
...mitä sydämesi haluaa...
...ja mitä ei löydy.
Kun huomaan sen, sitä tarvii en
Ja voin matkaa jatkaa vihellellen
Ja neuvoni on mun
Tää karhun elämä voi olla myöskin sun
Minä luovutan.
Toivotan pojalle onnea.
Mitä jos laulaisit?
Onhan tää karhun elämää
Voi päivät mettä kämmentää
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
- Näin on!
- Mä sanon, karhun elämää
Näin luontoäiti järjestää
Sen minkä toiset työllä aikaan saa
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
Näin on
Kaunista. Tämä se on viidakon harmoniaa.
Kaunista. Tämä se on viidakon harmoniaa.
Karhuna on hyvä olla.
Niin sitä pitää.
Sinusta tulee mainio karhu.
Sinähän laulatkin kuin karhu.
Näin on.
Hei, Mowgli. Huitaisisitko pois
tuon hyttysen -
isäkarhun nokan päältä?
Kun sinä huitaiset, niin sinä todella...
Sinä senkin lattanokkainen,
pienisilmäinen hyypiö!
Päästäkää irti!
Kirppuiset käpälät
irti minun pennustani!
Tule ottamaan, pomo!
- Mikä pomo? Hänhän on patu!
- Baloo!
Mokoma kuumakalle!
Itsepäs pyysitte. Minä...
Nyt luulisi jäähtyvän.
Antakaa takaisin se ihmispoika!
Tässä hän on. Tule hakemaan!
Tuo se on karhun elämää!
Näin se luontoäiti järjestää!
Yritähän vielä kerran, sinä...
- Miksi sinä löit häntä, poika?
- Luontoäiti järjesti!
Päästä hänet tai sidon häntäsi solmuun!
Antaudumme!
Tässä hän tulee!
Baloo! Ota kiinni!
- Baloo!
- Peräänny, peräänny! Nopeammin!
Nopeammin!
Vierivä karhu ei karvoitu!
Auta minua!
Baloo! Ne vievät minut pois!
Bagheera!
Bagheera!
Nyt se tapahtui.
Kesti kauemmin kuin uskoin,
mutta nyt se tapahtui.
Bagheera!
Bagheera!
Sinä siis kuulit?
Mowgli. Mowgli!
Mitä tapahtui? Missä Mowgli on?
Ne iskivät väijyksistä.
Niitä oli tuhansia.
Löin vasemmalla,
sitten huitaisin oikealla...
Viimeisen kerran,
mitä Mowglille tapahtui?
Niin kuin sanoin,
apinalauma kantoi hänet pois!
Vanhat rauniot.
En halua ajatella, mitä tapahtuu,
kun hän tapaa niiden kuninkaan.
Saimme hänet, kuningas Louie!
Tässä hän on!
Saimme hänet! Saimme hänet!
Sinä siis olet ihmispoika.
Hassu!
Itse olet hassumpi.
Päästä alas!
Lopeta tuo!
Rauhoitu, poika. Rentoudu.
No niin. Paiskataan tassua, serkku.
Mitä haluat minulta?
Kuninkaallisiin korviini on kantautunut,
Ota banaani.
Että haluat jäädä viidakkoon.
Jäädä viidakkoon? Niin haluankin.
Hyvä. Ja kunnon kuningas Louie...
Eli minä.
...voin järjestää homman.
Ota kaksi banaania.
Onko asia sovittu?
Kyllä sir, minä...
Teen mitä vain saadakseni jäädä tänne.
No, sitten -
avaan sanaisen arkkuni.
Avaan sanaisen arkkuni.
Mä olen kuningas svengin
Viidakon V.I.P.
Me kehityttiin, jäin rattaisiin
Oon apina karvainen
Haluan kaltaiseks tulla
ja käydä kaupunkiin
Ja olla niin kuin ihminen
Kyllästyin apinointiin
Mä haluun aivot sun
Haluun järjen sun, viisailun
Juu
On totta kun
Haluaisin
Olla niin kuin ne
Ihmisetkin muut
Mit?
Jee, Louie-serkku,
kylläpä on hyvä meno.
Tässä on sinun osuutesi
sopimuksesta, serkku.
Paljasta minulle
ihmisen punaisen tulen salaisuus.
En minä osaa tehdä tulta.
No, älähän naruta vanhaa
Tää juttu selvä on
Mä halajan sen palavan
Liekehtivän tiedon
Sen salan voinet antaa
Vinkin mainion
Kukan tulisen mä tarvitsen
Ihmeen ihmisen juu
Tuli? Vai siitä tässä on kysymys.
Revin siltä jäsenet irti.
Rökitän sen. Minä... Minä...
Onpa mainio rytmi.
Lopeta tuo rytmihöpötys ja kuuntele.
Tarvitaan aivoja, ei lihaksia.
Usko huokeasti,
että minulta löytyy molempia.
- Kuunteletko sinä?
- Toki, toki.
Kun sinä aikaansaat hämmingin,
minä pelastan Mowglin.
- Ymmärsitkö?
- Näin on.
- Se on menoa.
- Ei vielä, Baloo!
Gettin' mad, baby
Haluun aivot sun
Haluun järjen sun, viisailun
On totta kun
Mä halusin
Olla niin kuin ihmisetkin muut
Take me home, daddy
Olla niin kuin ihmisetkin muut
Vielä kerran.
Olla niin kuin ihmisetkin muut
- Se on Baloo, se karhu!
- Niin on!
Mistä se torvelo tänne tuli?
Baloo! Sinä!
Siinäpä vasta svengaavat pippalot.
Ja sen lisäksi,
Mowglilla näyttää olevan
ihmisen taito joutua pulaan,
eikä sinun vaikutuksesi ole...
Hiljempaa.
Herätät pikku kaverin.
Hänellä oli puuhakas päivä.
Yhtä vauhtia aamusta iltaan.
Ei ole helppoa opetella
minun kaltaisekseni.
Häpeällinen esitys.
Seurustelu outojen
ja sekopäisten apinoiden kanssa.
Toivottavasti Mowgli oppi siitä jotain.
Niin sitä pitää.
Höpsis.
Baloo.
Tule tänne. Minulla olisi asiaa.
Asiaa? Aiotko jauhaa sitä samaa?
Hyvä on. Mikä hätänä, Bagheera?
Baloo,
ihmispojan on palattava ihmiskylään.
Viidakko ei ole oikea paikka hänelle.
Minä olen viidakon kasvatti.
Katso nyt minua.
Katso nyt itseäsi.
Katso tuota silmää.
Niin.
Eikös vain olekin komea?
Ulkonäkösi on häpeäksi.
Olet itsekin
vähän reissussa rähjääntynyt.
Et voi ottaa Mowglia pojaksesi.
Miksi en?
Miten sen sanoisin?
Samanlaiset kuuluvat yhteen.
Ethän halua naimisiin pantterin kanssa?
En tiedä.
Muistaakseni kukaan pantteri
ei ole kosinut.
Tämä on vakava asia.
Älä huolehdi, Baggy.
Älä huolehdi.
Pidän hänestä huolta.
Niin kuin silloin,
kun apinat kaappasivat hänet.
- Eikö saa tehdä yhtä virhettä?
- Ei viidakossa.
Ja toinen juttu,
enemmin tai myöhemmin
Mowgli kohtaa Shere Khanin.
Tiikerin? Mitä sillä on poikaa vastaan?
Se vihaa ihmistä henkeen ja vereen.
Tiedät sen.
Se pelkää ihmisen asetta ja tulta.
Eihän pikku Mowglilla ole sellaisia.
Shere Khan ei odota,
että hän hankkii ne.
Hän tuhoaa Mowglin,
kun tämä on nuori ja avuton.
Yksi pyyhkäisy ja...
Mitä voimme tehdä?
Sen, mikä on pojan parhaaksi.
Sen saat uskoa. Sano se, niin minä teen.
Hyvä. Hoida asia niin,
että Mowgli lähtee ihmiskylään.
Oletko sekaisin?
Lupasin, että hän saa jäädä tänne.
Siitä tässä onkin kyse.
Niin kauan kuin hän on täällä,
hän on vaarassa.
- Kaikki riippuu sinusta.
- Miksi minusta?
Koska hän ei kuuntele minua.
Rakastan sitä poikaa.
Rakastan kuin omaa pentuani.
Sitten teet sen,
mikä on parasta Mowglille eikä sinulle.
Mutta eikö...
Eikö se voi odottaa aamuun?
Nyt on aamu.
Mene, Baloo.
Voi pojat.
Mowgli. Mowgli.
On aika nousta ylös.
Hei, Baloo.
Hei.
Karista unihiekka silmistäsi.
Meillä kahdella on edessämme
pitkä kävelymatka.
Hienoa. Meillä tulee olemaan
kivaa yhdessä.
Toki. Näin on.
Tie odottaa, poika.
Nähdään, Bagheera.
Näkemiin, Bagheera.
Minulla ja Baloolla on tekemistä.
Näkemiin, ihmispoika.
Ja onni myötä.
Tulehan, Baloo.
Muista vain...
Onhan tää karhun elämää
Saa päivät mettä kämmentää
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
Mä sanon, karhun elämää
Näin luontoäiti järjestää
Sen minkä toiset työllä aikaan saa
Mä viidakkoon jään kanssas asumaan
Näin on! Karhuna on mukavaa.
Minne olemme menossa?
Tuota...
Se on ihan uusi...
En välitä, kunhan olen sinun kanssasi.
Mowgli... kuulehan.
Minun pitää kertoa jotain.
Mitä se on?
Voi sentään.
Miten se Baggy asian sanoikaan?
Se on...
Mowgli...
Ethän sinä menisi naimisiin
pantterin kanssa?
En edes ymmärrä, mistä puhut.
Etkö ymmärrä, että olet ihminen?
En ole enää. Olen karhu niin kuin sinä.
- Kuuntele nyt, pikku kaveri.
- No niin!
Lopeta heti. Rauhoitu.
Minulla on sinulle asiaa.
Kuuntele nyt.
Mikä hätänä, isikarhu?
Olen koettanut
koko aamun kertoa sinulle,
että minun on vietävä sinut ihmiskylään.
- Ihmiskyläänkö?
- Kuulehan, voin selittää.
- Sanoit, että olemme kaverit.
- Usko minua, poika. Minä...
- Olet ihan kuin Bagheera.
- Nyt stop tykkänään!
Nyt menee liian pitkälle.
Hei, Mowgli! Minne sinä menet?
Odota hetki! Seis!
Odota!
Odota! Kuuntele Baloota!
Mowgli!
Mowgli!
Mowgli!
Mowgli. Mowgli!
Mitä nyt tapahtui?
Tätä sinä et kyllä usko,
mutta käytin samoja sanoja kuin sinä,
ja hän juoksi karkuun!
Älä sitten siinä seiso.
Hajaannutaan. Hänet on löydettävä!
Jos sille pojalle tapahtuu jotain,
en anna ikinä itselleni anteeksi.
Minun on löydettävä hänet.
Mowgli!
Mowgli!
Yy, kaa, koo, nee
Yy, kaa, koo, nee
Eteenpäin, kaa, koo, nee
Johan myrkyn lykkäsi.
Naurettava kenraali Hathi
tuli häiritsemään.
Komppania... hiljaisuus!
Eikä ymmärtää nyt saa
Miksi matkaa jatketaan
Tämän partion läpi viidakon
Yy, kaa, koo, nee
Aina tyyliin armeijan
Aina tyyliin armeijan
Aamupartio!
Joka käskyn, komennon
Minä muistan asennon
Vaikka mieluummin minä nukkuisin
Yy, kaa, koo, nee
Aina tyyliin armeijan
Pysähtykää!
Hetkinen. Seis!
Kuka sanoi "seis"?
Täällä käsken minä.
Puhu. Kuka se oli?
Minä se olin, kenraali.
Mitä tarkoitat ottamalla komennon?
Sangen epätavallista.
Suo anteeksi, kenraali.
Tarvitsen apuasi.
Se on aivan mahdotonta.
Olemme maastomarssilla.
Nyt on hätätilanne.
- Ihmispoika on löydettävä.
- Ihmispoika? Mikä ihmispoika?
Kiintoisaa.
Se, jota olin viemässä ihmiskylään.
Hyvä. Sinne hän kuuluukin.
Nyt, jos et pane pahaksesi,
haluamme jatkaa marssia.
Ei, ei. Nyt et ymmärrä.
Hän on kadonnut. Karkasi tiehensä.
Aivan ihanaa.
Se on sille räkänokalle aivan oikein.
Mutta Shere Khan, tiikeri,
vainuaa ihmispojan jäljet.
Shere Khan. Höpönhöpöä, kuoma.
Shere Khan ei ole näillä seuduinkaan.
Olen pahoillani, Bagheera.
Sodan tuulet puhaltaa ja sen sellaista.
Tämä on mennyt liian pitkälle.
Liian pitkälle!
Hetkinen vain,
senkin höpisevä mahtailija.
Winifred! Miksi sinä poistut rivistä?
Viis siitä.
Olisiko kiva, jos oma poika
olisi eksynyt viidakkoon yksin?
Oma poika... yksin?
Mutta, Winifred-tyttöseni,
se on kokonaan toinen asia.
Kokonaan toinen.
Se poika ei eroa omastamme mitenkään.
Nyt autat etsinnöissä,
tai minä otan komennon.
Mitä? Nainen johtamassa laumaa?
Aivan järjetön ajatus.
Ihmispoika ja minä olemme ystävät.
Hän loukkaa itsensä,
ellemme löydä häntä.
Ole kiltti, isä. Sir. Ole kiltti.
Älä sure, poikani.
Isälläsi on aina mielessä suunnitelma.
Niin varmasti olikin.
Sotilaat!
Komppania... vasempaan!
Vapaaehtoiset erikoistehtävään -
astukoot askelen eteenpäin.
Se oli ilo nähdä.
Velvollisuudentunne.
Vapaaehtoisten tehtävä
on löytää ihmispoika.
Kiitos, kenraali.
Meillä ei ole aikaa hukattavaksi.
Näin on.
Bugler, kun ihmispoika on havaittu,
toitotat torveen kolme kertaa.
Kyllä, sir.
Ei nyt, sotilas.
Anteeksi, sir.
YIlätys olkoon strategiamme, luutnantti.
Pidät joukkueesi kanssa huolta
oikeasta sivustasta.
Kyllä, sir.
Ja minä kohtaan toisen joukkueen
vasemmassa sivustassa.
Hyvä on.
Komppania...
...eteenpäin... mars!
Vai että yllätys?
Todellakin.
Ja nyt tapaamiseen -
pienen, kadonneen ihmispojan kanssa.
Kaa! Sinä!
Niin, ihmispoika.
Mukava nähdä taas.
Mene pois. Anna minun olla.
Anna, kun katson sinua.
Etkö halua, että katson?
Katso sinä sitten minua.
Enpäs. Tiedän, mihin pyrit.
Tiedätkö?
Et siis luota minuun?
- En.
- Sitten en taida voida auttaa.
Haluatko auttaa minua?
Tietysti.
Voin pitää huolta siitä,
että et koskaan lähde viidakosta.
Miten voit tehdä sen?
Minulla on oma...
...hienovarainen tapani.
Mutta ensin sinun on luotettava minuun.
En luota enää keneenkään.
En voi käydä moittimaan.
En ole, kuten ne -
hyvän sään ystäväsi.
Voit uskoa sen.
Luota vain
Minuun vain
Silmäsi
Suljethan
Ole liikkumatta.
Uinuen
Turvassain
Luonasi
Olen ain
Käy unen hiljaisuuteen
Hopeisen usvan taa
Tenhoa mahdotonta
Sun on vastustaa
Sinä kuorsaat.
Anteeksi.
Luota vain
Minuun vain
Silmäsi
Suljethan
Täh?
Täh?
Mitä nyt?
Tulen kohta alas.
Niin? Kuka siellä?
Minä, Shere Khan.
Haluaisin jutella kanssasi,
jos sopii.
Shere Khan.
Mikä yllätys.
Eikö olekin? Tulin vain piipahtamaan.
Anteeksi, jos keskeytin jotain.
Et ollenkaan. Ei se ollut mitään.
Luulin, että viihdytit jotakuta
otteessasi.
Otteessani? Jotakuta? En.
Kääriydyin vain päiväunille.
Mutta sinä lauloit jollekin.
- Kuka se on, Kaa?
- Kuka?
Voi ei.
- Lauloin vain itsekseni.
- Niinpä.
Kyllä. Minulla näet on ongelmia
onteloitteni kanssa.
- Mikä vahinko.
- Et arvaakaan.
Se on aivan kauheaa. En voi syödä.
En voi nukkua,
joten laulan itseni uneen.
Itsehypnoosia, tiedäthän?
Näytän sinulle, miten se toimii.
Luota vain
Älä vaivaa tuolla minua.
Ei ole aikaa moiseen hölynpölyyn.
- Ehkä joskus toiste?
- Ehkä.
Mutta nyt etsin ihmispoikaa.
Ihmispoikaa? Mitä ihmispoikaa?
Sitä kadonnutta.
Missä luulet hänen olevan?
Tutki minut.
Loistava ajatus.
Avaat varmasti keräsi,
vai kuinka on?
Totta kai.
Täällä ei mitään,
eikä täällä mitään.
Ne ontelot.
Tosiaan.
Entä keskiosa?
Keskiosa?
Ai, keskiosa.
Ei niin mitään sielläkään.
Näinkö on?
Jos satut näkemään ihmispoikaa,
ilmoitat minulle ensin.
- Ymmärrätkö?
- Perille meni.
- Vannon kautta kiven ja kannon.
- Hyvä esitys.
Minun on jatkettava
avuttoman pikkumiehen etsintää.
Ketä se luulee huijaavansa?
"Avutonta pikkumiestä."
Ihan tulee kylmät väreet.
Kiusata nyt avutonta pikkumiestä.
Ai, niin.
Se avuton pikkumies.
Valehtelit minulle.
Sanoit, että voisin luottaa sinuun.
Sanoit sen itse.
Et voi luottaa kehenkään.
En halua nähdä sitä ruipeloa ikinä,
mikäli se vain minusta riippuu.
Voi, niveliin koskee.
Hei, kamu. Mitä tehdään?
En tiedä. Mitä haluat tehdä?
Minä keksin! Lennetään
viidakon itälaidan yli.
Siellä tapahtuu aina jotain,
eläväistä seutua.
Älä jaksa. Joka paikassa on
ihan kuollutta.
Eli toivot, että olisi.
Vitsikästä.
No, mitä me siis teemme?
En tiedä. Mitä haluat tehdä?
Kuulehan, ensin minä kysyn,
mitä tehdään.
Vastaat, että "en tiedä,
mitä sinä haluat".
"Mitä me teemme?"
"Mitä me teemme?"
Mitä me teemme, mitä sinä...
Tehdään jotain.
Selvä. Mitä haluat tehdä?
Kappas vain. Taas se alkaa.
Samat sanat taas.
Minä keksin!
Tällä kertaa minä todella keksin.
Sinä siis keksit.
Mitä me teemme?
Voi ihmettä.
Katsokaa, mitä tänne on tulossa.
Mitä ihmettä tuo on?
Kummallinen luusäkki.
Ja kävelee ihan itsestään.
- Mitä me siis teemme?
- En minä tiedä.
Älä nyt ala sitä uudestaan.
ÄIkääs nyt, pojat.
Pidetään vähän hauskaa
tämän pikkumiehen kustannuksella.
Voi ihmettä! Jalat kuin haikaralla.
Kuin haikaralla!
Mutta ei sulan sulkaa.
Naurakaa pois. En välitä.
Mikä poikaa vaivaa?
Juttu taisi mennä överiksi.
Kunhan vain vähän pilailimme, ei muuta.
Katsokaa nyt. Voi, pikku raukkaa.
Ei näytä olevan onnea elämässä.
Niin, tuskin hän muuten
näillä kulmin olisi.
Hei, uusi poika! Odota vähän! Hei!
Antakaa minun olla.
Älä nyt. Mikä hätänä?
Ihan kuin sinulla ei olisi
ystävän ystävää.
- Ei olekaan.
- Eikö sinulla ole äitiä tai isää?
Ei. Kukaan ei halua minua.
Aivan. Tuttu tunne.
Kukaan ei halua meitäkään.
Olemus saattaa olla rähjäinen,
mutta sydän on paikallaan.
Ja tunteet myös.
Ja osoitamme sen -
antamalla sinun liittyä
pikku porukkaamme.
Teemme sinusta kunniakorppikotkan.
Kiitos, mutta...
Olen mieluummin yksin.
Kuulehan nyt.
Kaikilla pitää olla ystäviä.
Eikö ollakin pojan ystäviä, kaverit?
Eikö ollakin pojan ystäviä, kaverit?
Ystävä
Ystävä
Ystävä joka välittää
Ja välittää
Kun yksin oot
Kun yksin oot
Käyn auttamaan
Käyn auttamaan
Kun maailma muu
- Hymyile, poika.
- Kun maailma muu
Sua masentaa
Sua masentaa
Ken sulle oven avaa lämpimään
Kun saapuu jo syys
- Hei, poika. Tarvitaan tenoria.
- Se, se
On
Ystävyys
Ken aina käden ojentaa
Saa suunkin hymyyn
Se on ystävyys
Kun yksin jäät
Sä murheeseen
Ken silloin tuo
Sut valkeuteen
Me luomakunnan ystävinä lauletaan
Ja kaikenlaiset olennot
Me saamme laulamaan
Lauletaan.
Lauletaan
- Kun ystävä
- Kun ystävä
Kun tavataan ja ystävä
Ja ystävyys
Se on ystävyys
- Varovasti. Paikka. Varokaa!
- Ja viidakko aina
Sun turvasi on
Ystävä
Se on
Bravo. Bravo.
Aivan loistava esitys.
Ja kiitos, että pidättelitte ystävääni.
Eipä kestä, teidän ylhäisyytenne.
Pöö!
- Lähdetään täältä.
- Tehkää tietä! Tilaa!
Juokse, ystävä! Juokse!
Juokse? Miksi minun pitäisi juosta?
Miksi sinun pitäisi juosta?
Voisiko olla mahdollista,
että et tiedä, kuka olen?
Kyllä minä sinut tunnen.
- Olet Shere Khan.
- Juuri niin.
Sitten sinun pitäisi tietää,
että kaikki pakenevat Shere Khania.
Et pelota minua.
En pakene ketään.
Sinussa on sisua noin pieneksi,
ja tuollainen sisu on
ehdottomasti palkittava.
Aion sulkea silmäni ja laskea kymmeneen.
Takaa-ajosta tulee kiinnostavampi...
minulle.
Yksi...
...kaksi, kolme...
...neljä...
Koettelet kärsivällisyyttäni.
...5, 6, 7, 8, 9...
...5, 6, 7, 8, 9...
Juokse, Mowgli!
Päästä irti, köntys!
Rauhallisesti, rauhallisesti.
Hetkinen, hetkinen. Soo!
Hidasta! Ihan rauhassa!
Hiljaa mäessä!
Se nappasi tiikeriä hännästä.
Parasta pitää kiinni.
Siitä saat, senkin öykkäri.
Näytä sille uudestaan!
Lyö toisen kerran! Anna mennä!
Baloo! Auta!
Koettakaa nyt auttaa poikaa!
Menoksi nyt!
Hän on turvassa! Voit päästää irti.
Lasketko leikkiä?
Toisessa päässä on hampaat.
Tästä hyvästä olet kuoleman oma.
Päästäkää! Baloo tarvitsee apua!
Tuli! Se on ainoa asia,
jota tuo raitaveikko pelkää.
Ota sinä tuli. Me hoidamme loput.
Tulta!
- Isku ja ylös!
- ÄIkää sekaantuko tähän, kirppukasat!
Ohi meni ja komeasti!
Kiskaise sitä viiksistä!
Oikea kissimirri!
Katso taaksesi.
Sitä ei tämän koommin nähdä.
Raitaveikko lähti kuin tuli hännän alla.
Käydään onnittelemassa ystäviä.
Hetkinen.
Nyt ei ole sopiva aika. Katsokaa.
Baloo?
Nouse ylös.
Ole kiltti, nouse ylös.
Yritä ymmärtää, Mowgli.
Mikä häntä vaivaa?
Sinun on oltava rohkea,
kuten Baloo oli.
Et kai tarkoita...
Voi ei. Baloo...
Älä nyt. Tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Mutta muista tämä.
"Ei ole suurempaa rakkautta -
kuin uhrata henkensä ystävän puolesta."
Kun tässä viidakossa -
muistellaan urotekoja,
yksi nimi nousee ylitse muiden:
Ystävämme Baloo-karhu.
Johan tässä ihan murtuu.
Baloon uhrauksen ja rohkeuden muisto -
jää ikiajoiksi
surun murtamiin sydämiimme.
Kaunista.
Tämä paikka, jossa Baloo kaatui,
tulee aina olemaan -
viidakon pyhä paikka,
sillä täällä makaa
yksi luonnon jaloimmista olennoista.
Kunpa äiti olisi kuulemassa tätä.
Meidän on paras lähteä.
Tulehan, ihmispoika.
Älä vielä lopeta, Baggy.
Puhut tosi hienosti.
Asiaa on vielä. Paljon!
Sinä senkin petkuttaja!
Senkin huijari!
Minulle riitti!
Sinä elät, Baloo!
Minäkö? Totta kai olen.
Olo on mitä mainioin.
- Me jo huolestuimme.
- Otin vain aikalisän.
Kunhan vain huilasin vähän.
- Se oli helppo vastus.
- Hyvä isikarhu.
Koittaa tylsät ajat
ilman pikkukaveria, vai mitä?
Niin. Mitä me teemme?
En tiedä...
Älä nyt taas aloita!
Harmi, että sinulta jäi
paras näkemättä.
Olisitpa nähnyt, miten nolasin -
sen raitaveikon vasemmalla suoralla.
"Pum, pum," annoin tulla. "Pam!"
Tiedätkö mitä?
Olet hyvä harjoituskaveri.
- Paras uskoa myös.
- Kyllä vain.
Kukaan eikä mikään
ei tule enää väliimme.
Kotini
Kotini
Kotini
Kotini
Katso. Mikä tuo on?
- Se on ihmiskylä.
- Ei, ei. Vaan tuo.
Anna niiden olla.
Niistä on vain harmia.
Hetkinen. En ole nähnyt tuollaista.
No, nyt olet. Lähdetään.
Tulen ihan kohta.
Haluan katsoa tarkemmin.
- Odota hetki!
- Voi, Baloo.
Anna hänen katsoa tarkemmin.
Äiti valmistaa ja laittaa
Isä riistan kotiin tuo
Minun täytyy vettä kantaa
Kunnes aika ikää suo
Ikää suo
Ikää suo
Minun täytyy vettä kantaa
Kunnes aika ikää suo
Sitten saankin oman miehen
Sekä tytön oman tuon
Ja hänen täytyy vettä kantaa
Minä päivällistä luon
Ja hänen täytyy vettä kantaa
Minä päivällistä luon
- Tyttö teki sen tahallaan!
- Ilmiselvästi.
Tule takaisin, Mowgli.
Mene vain. Mene vain.
Poika on koukussa.
Näin piti käydä.
Näin piti käydä.
Hän ei voinut sille mitään.
Näin piti käydä.
Mowgli on nyt siellä, minne kuuluukin.
Niin.
Taidat olla oikeassa.
Mutta hänestä olisi kyllä tullut
mainio karhu.
No niin, Baggy-kuoma.
Mennään sinne, minne me kuulumme.
Ja ota rytmistä kiinni.
Onhan tää karhun elämää
Saa päivät mettä kämmentää
Voi turhat huolet, murheet unohtaa
Mä sanon, karhun elämää
Näin luontoäiti järjestää
Sen minkä toiset työllä aikaan saa