Tip:
Highlight text to annotate it
X
Walter-kulta
- Aika herätä poika.
- Vielä 10 minuuttia.
Olen pahoillani. Voit nukkua huomenna.
Sitä varten sunnuntait ovat.
Mene seinää vasten.
Tule, tule, tule.
Selvä. Sain sen. No niin.
Katsohan!
Selvä, istuhan. Aamiaisesi
jäähtyy.
Ne ovat muroja. Niiden on tarkoitus
olla kylmiä.
Kultaseni, olemme perillä.
Okei.
Tässä ovat kirjasi.
Menehän.
Kyllä, rouva. Jos odotatte hetken,
hankin teille tarkastajan.
- Kyllä hän on juuri tulossa.
- Hetki vain, hän on kohta kanssasi.
Hetki vain. Sinä saat hoidella tämän,
minä en sekaannu tähän.
Päivää, täällä tarkastaja. Miten
voin auttaa?
Näen että olette
hupi linjalla...
Valitettavasti jotkut ihmiset
salakuuntelevat linjoja. Me...
No mitä hän tekee?
- Voi hyvä...
- Onko kaikki kunnossa?
Kyllä, sir. Kaikki kunnossa. Neidillä oli
ongelmia yhteyden kanssa.
- Hei poikani!
- Hei äiti
- Miten meni koulussa?
- Hyvin
Opimme jotain dinosauruksista.
Ja jouduin tappeluun
Billy Matwoskin kanssa.
- Mitä tapahtui?
- Billy löi minua.
Löitkö takaisin? Hyvä.
Sääntö numero yksi, muistatko? Älä
koskaan aloita tappelua, lopeta se aina.
- Miksi hän löi sinua?
- Koska minä löin häntä.
Sinä löit häntä ensiksi.
Miksi?
Hän sanoi että isäni lähti koska
ei pitänyt minusta.
Kultaseni, isäsi ei
tavannut sinua koskaan, -
joten miten hän ei
olisi voinut pitää sinusta?
Miksi hän sitten lähti?
Koska sinä päivänä
kun synnyit, -
jotakin muutakin
tuli mukanasi paketissa.
- Ja paketissa oli jotakin sinua suurempaa.
- Tiedätkö mitä siinä oli?
Jotkut kutsuvat sitä
vastuuksi.
Ja joillekin ihmisille vastuu on
maailman pelottavin asia.
Joten hän lähti koska pelkäsi
paketin sisältöä?
- Kyllä
- Ihan tyhmää.
Sitä mieltä minäkin olin.
- Missasinko Amos 'N Andyn?
- Pahoin pelkään.
Tule, nukkumaanmenoaika.
Olemmeko menossa
vielä elokuviin huomenna?
Kyllä. Kuulin että siellä on menossa
Charlie Chaplinin uusi pätkä, -
ja uusi sarja nimeltään:
Mysteerinen Ilmamies.
- Kuka hän on?
- En tiedä. Kukaan ei tiedä.
- Se tekee hänesti mysteerisen.
- Aijaa.
Olenko liian raskas sinulle?
Et vielä vuosiin.
Et vielä vuosiin.
- Haloo?
- Täällä on Margaret.
- Hei, Margaret.
- Joten, miten voit?
Hyvin.
Jean ei pääse tänään ja olemme
hieman vajaamiehisiä.
- Milloin hän soitti?
- Noin puoli tuntia sitten.
- On vaikeaa löytää ketään.
- No entäs Myrna?
- Ylityöt olisivat hyödyksi hänelle.
- Hänellä on kiireitä. Etkö sinä pääse?
En, en pääse. Minä...
Lupasin viedä Walterin elokuviin
ja kaikkea...
- Sinun täytyisi olla vain neljään asti.
- Hyvä on.
Vain neljään asti.
Nähdään silloin.
Jääkaapissa on voileipää
ja maitoa...
ja olen pyytänyt neiti Rileya ja hänen
tytärtään käväisemään parin tunnin välein.
Osaan pitää huolen itsestäni.
Tiedän että osaat. He käyvät
katsomassa taloa, eivät sinua.
Menemme huomenna elokuviin.
Ja otamme kyydin isolla bussilla Santa
Monicaan, ja menemme laiturille kävelemään.
Miltä se kuulostaa?
Kuulostaako hyvältä?
- Olen kotona ennen pimeää.
- En minä pelkää pimeää.
Minä en pelkää mitään.
Tiedän sen.
Ole kiltisti. Rakastan sinua.
Linjamme ovat jumittuneet
täältä Ohioon asti.
Hänen täytyy puhua jollekin,
joka on johdossa.
Tarvitsen allekirjotuksesi tähän
toimitus-anomukseen.
- Numero, kiitos.
- Numero kiitos.
Anna tulla, kiitos.
Selvä, antakaa minulle Omahan
reititys asemat.
Katsotaan jos voimme välittää puhelumme
heidän puhelinvälitykseen, -
pistetään tämä konsoli
pyörimään, heti.
Christine. Hyvä, toivoin
voivani tavoittaa sinut.
Olen seurannut sinun
työ-raporttejasi, -
ja halusin kertoa että
olen hyvin vaikuttunut.
Kun ehdotin naispuolisten tarkastajien
palkkaamisesta ensimmäisen kerran, -
esimieheni eivät
olleet innostuneita ajatuksesta.
Mutta sinä olet pysynyt pinnalla yhtä
hvyin kuin miespuoliset virkaveljesi.
- Kiitos, herra Harris.
- Sano vain Beniksi.
Asia on nyt näin, -
että etsimme uutta johtajaa
Beverly Hillsin toimistoomme.
Ja jos olet kiinnostunut työstä,
kirjoittaisin suosituksen mielelläni...
Se olisi upeaa, kiitoksia
paljon, sir.
Selvä, joten ehkä me voisimme...
- Voisimmeko puhua siitä maanantaina?
- Ehdottomasti.
Sopisiko se? Kiitoksia paljon, sir.
Kiitos.
Ole kiltti!
Ole kiltti!
Walter.
Kultaseni?
Walter. Walter!
Kultaseni?
Walter?
Kulta!
Walter!
Walter, aika tulla
sisälle kulta.
Suzie?
Oletko nähnyt Walteria?
- En, neiti Collins.
- Anteeksi.
Walter?
Walter.
Numero, kiitos.
Yhdistäisittekö poliisi
asemalle?
- Yhdistän teidät.
- Lincolnin poliisijaosto.
Hei, nimeni on Christine
Collins -
asun 210 North Avenuella,
numerossa 23.
Ja soitan tehdäkseni ilmoituksen
kadonneesta lapsesta.
- Kadonneesta lapsesta.
- Mitä sukua olette lapselle, rouva?
Lapsi on poikani.
Kuinka kauan hän on ollut kateissa?
En ole varma, tulin vasta
töistä kotiin.
Varmaan tästä aamusta asti -
tai vaikka viimeisen tunnin
sisällä.
- Oletteko tarkastaneet naapuruston?
- Totta kai olen.
Ehkä hän on hukannut
ajantajunsa.
Ei, ei ole.
Hän pysyy aina kodin lähellä,
kun alkaa tulla pimeää.
Voisitteko lähettää tänne jonkun?
Olen pahoillani, mutta
asemamme
ei lähetä yksikköjämme etsimään
alle vuorokauden sisällä kadonneita lapsia.
Mitä?
9 kymmenestä lapsesta tulee
takaisin aamuksi.
Yksikkömme eivät riitä hakemaan jokaista
lasta, joka on karannut vanhemmiltansa.
Ei, ei. Se ei ole Walterin tapaista,
hän ei koskaan tee niin.
Kaikella kunnioituksella rouva, jokainen
vanhempi sanoo saman joka kerta.
Olkaa kilttejä.
En voi tehdä mitään. Otan
tietonne ylös, -
mutta muuta emme aamuun
mennessä tee.
Olen varma, että hän palaa aamuksi.
He aina palaavat.
Oletteko neiti Collins?
Tänään suuntaamme ajatuksemme
neiti Christine Collinsiin, -
jonka nuori poika Walter Collins -
katosi lähes kaksi viikkoa sitten.
Vaikka neiti ei olekaan
seurakuntamme jäsen, -
rukoilemme hänen puolestaan
tänään, niin kuin olemme joka päivä
hänen ahdingostaan asti.
Radiossa, lehdissä -
meille on kerrottu, että Los Angelesin
poliisitoimisto
tekee kaikkensa yhdistääkseen
äidin ja poikansa, -
ja olen varma että se on totta.
Mutta väkivaltaisimman,
korruptoituneimman, -
ja viheliäisimmän tittelin saanut
poliisiasema
tällä puolella Kalliovuoria -
En ole varma, voiko sitä sanoa
hyväksi asiaksi.
Uusia ruumiita tulee joka
päivä ympäri Mulhollandia, -
ja kaupunkimme ojiin, -
Poliisipäällikkö James Davisin työn aniosta,
jota osuvasti nimitetään aseryhmäksi, -
Joka päivä, rehellisten
kansalaisten tarpeet
on laitettu toiseksi ahneuden
ja henkilökohtaisen edun vuoksi.
Tämä kaupunki vajoaa joka päivä
syvemmälle likakaivoon, -
jossa on pelkoa, uhkailua
ja korruptiota.
Kerran Enkelien Kaupunki.
Los Angelesista on tullut paikka,
jossa suojelijoistamme
on tullut itse julmureita.
Siitä mitä laki ennen oli,
on nyt lain yläpuolella.
Ymmärrän, kiitos. Soitan
muutaman viikon sisällä.
Paljon kiitoksia.
Las Vegasin kadonneiden toimisto.
Hei, täällä Christine Collins, -
soitan tarkistaakseni jos olisitte
löytäneet yhtään kadonnutta lasta, -
joka vastaisi Walter Collinsin
tuntomerkkeihin.
Selvä, kiitos. Soittakaa
jos löydätte...
Ja soitan takaisin...
viikon sisällä, jos sopii.
Kiitoksia paljon.
Kiitos.
2 dollaria.
HeIvetti, taisin unohtaa
lompakon kotiini.
Voitko pistää luotolle?
Ei luottoja.
Maksa tai soitan poliisit. Olen kyllästynyt
sinunlaisiisi pummeihin, jotka käyvät täällä.
En yritä huijata sinua. -
Unohdin vain lompakkoni,
siinä kaikki.
Haen sen ja tulen takaisin, menee
enintään kymmenen minuuttia.
- Onko panttia?
- Et voisi saada parempaa panttia kuin -
miestä jolla on lihaa ja
verta, eikö totta?
Pysy täällä poika,
palaan pian.
- Mutta...
- Älä aiheuta minulle ongelmia.
Hän on hyvä mies kun luottaa
meidänlaisiimme.
Pysy sinä täällä niin minä menen
hakemaan lompakkoni.
Kymmenen minuuttia,
ja soitan kytät.
Helvetti.
- Numero, kiitos.
- Haloo, Myrtle?
- Haloo?
- Täällä Harve ravintolasta.
- Hei Harve.
- Yhdistäisitkö Sheriffi Larsenille?
Toki.
Hyvää päivänjatkoa teillekin.
Christine, minulla on ongelmia
yhteyden kanssa.
En pysty pääsemään läpi.
Luulen niin. Kyllä, uskon
että niin on parempi.
Pitkä etäisyys. Voisitteko toistaa?
Yhdistän teidät heti, rouva.
Kiitos.
- Neiti Collins?
- Kyllä.
Olen Kapteeni J.J Davis,
Lincolnin jaostosta.
Minun viralliset tarkastani hoitavat
kadonneita lapsitapauksia, -
mukaan lukien poikanne...
Poika on elossa, neiti Collins.
Hänet löysi paikallinen poliisi
Illinoisista pari päivää sitten, -
hän on turvassa ja kunnossa.
Hän oli jonkun kulkurin seurassa,
jolle on luvassa kuulustelu, -
mutta poika on turvassa.
Kiitos niin paljon!
Voi, Christine...
Tämä on niin mahtavaa!
Kiitos.
- Täällä on paljon lehdistöä.
- Teidän tarinallanne on onnellinen loppu, neiti Collins.
Ihmiset rakastavat onnellisia loppuja.
Meidän pitää mennä,
juna saapuu.
Perääntykää, pojat.
Kiitoksia, pojat, kiitos!
Annan lausuntoni teille muutaman
minuutin päästä, mutta tärkein asia on
yhdistää tämä neiti ja hänen pieni
poikansa, joten jos suotte anteeksi.
Pysy tässä, älä kiirehdi.
Rauhallisesti nyt.
Neiti Collins, haluaisin esitellä teidät
J. E Davisille -
Poliisipäällikölle.
- Hauska tavata.
- Emme saa paljon positiivista huomiota
lehdistön toimittajilta nykyään, -
joten on hyvä tulla tänne iloisen
tarinan kanssa, eikö totta?
Kyllä, sir.
Ymmärtääkseni teitä on kohdeltu hyvin
yksikköjeni asunnossa?
En pystynyt toimittamaan raporttia
vuorokauteen, -
ja se oli mielestäni
- Tekninen varjopuoli.
- Kaikki sujui hyvin.
- No hyvä.
Sitten sinulle ei tuota vaikeuksia
kertoa sitä lehdistölle
ja itse asiassa Los Angelesin
poliisi...
Naiset. Odota hetki.
Perääntykää, pojat.
Pitäkää ne poissa.
No, etkö sinä aio...
Tuo ei ole poikani.
Mitä?
- Mitä sinä puhut?
- Hän ei ole poikani.
Olen varma että erehdytte.
En erehdy.
Hän on käynyt läpi viisi
hirveää kuukautta.
- Hän on laihtunut ja muuttunut.
- Tunnistan oman poikani.
Yritän vain sanoa että olette sokissa
ja hän on muuttunut.
- Mikä on nimesi, voitko kertoa sen?
- Walter Collins.
Se on yleinen nimi.
Missä asut, Walter?
Tiedätkö koti-osoitteesi?
Asun 210 Avenuella, numerossa
23.
Los Angeles, California.
Ja hän on äitini!
Neiti Collins, kuunnelkaa minua.
Ymmärrän kyllä.
Tunnette itsenne epävarmaksi, ja
se on ymmärrettävää.
Poika muuttuu tässä iässä
todella paljon.
Olemme ottaneet sen huomioon
tutkimuksissamme.
Ja siitä ei ole epäilystäkään,
etteikö tämä olisi poikanne.
Hän ei ole Walter.
Hän ei ole se Walter jona
muistatte hänet.
Ja siksi on tärkeää, että viette hänet
kotiin ja aloitatte alusta.
- Aloitamme alusta?
- Niin.
Kun hän huomaa tutun
ympäristön, -
ja te olette toipuneet hänen
muuttuneesta ulkonäöstään, -
huomaatte että hän on
teidän Walterinne.
Lupaan sinulle, vannon sanani kautta -
Tämä on poikanne.
Jos sinulla on minkäänlaisia
ongelmia, tulette juttelemaan minulle.
Huolehdin siitä.
Annan sinulle sanani.
Luota minuun.
Neiti Collins, hänellä ei ole
muuta paikkaa.
Olkaa kiltti.
Ehkä en ajattele järkevästi.
Ja...
Selvä
Selvä, ette ajattele selvästi,
se on totta.
Nyt sitä mennään!
Kiitos, kiitos.
Käänny vain ympäri.
- Miltä tuntuu saada poikanne takaisin, neiti Collins?
- Mitä ajattelitte kun näitte hänet?
Sitä on vaikea selittää.
Hän oli sokissa aluksi.
Hän ei tunnistanut poikaa, mikä
on täysin luonnollista.
- Hän on käynyt läpi melkoisen koettelemuksen.
- Miltä sinusta tuntuu, poika?
- Varmasti mahtavalta olla kotona.
- Joo, se on mahtavaa.
Los Angelesin poliisilaitos
on kiitollinen
kaikesta raskaasta poliisityöstä,
jonka Illinoisin poliisi on tehnyt, -
jotta saivat mahdollistaa tämän
jälleennäkemisen.
Los Angelesin poliisi on valtuutettu
huolehtimaan kansasta aina.
Saammeko kuvan äidistä ja pojasta,
Kapteeni?
Totta kai! Tässä ollaan.
Näin.
Tiivistetään yhteen.
Siinä, pojat.
- Juuri noin, Walter.
- Hymy pyllyyn.
- Vielä yksi, jooko.
- Nyt tuli hyvä.
Yksi vielä.
Onko voileipä hyvää?
- Haluaisitko lisää maitoa?
- En.
- Ei kiitos.
- Ei kiitos.
Olet ihan junan noessa.
Sinun tulisi peseytyä.
Pyjamat ovat sängyn päädyssä.
Oletko kunnossa?
Kaaduin. Typerä amme!
Kaikki hyvin.
Sinut on ympärileikattu.
Ulos.
Liikettä.
Viimeksi kun mittasin Walterin, -
kun mittasin poikani, -
hän oli monta tuumaa sinua pitempi.
Kuka olet?
Mitä teet täällä?
Kuka olet?
Kuka olet?
- Hän ei ole poikani.
- Neiti Collins...
En tiedä miksi hän väittää niin -
mutta hän ei ole Walter, ja
on sattunut erehdys.
Luulin että sovimme antavamme
hänelle aikaa sopeutua.
Hän on kolme tuumaa lyhyempi.
Mittasin hänet taulukolla.
Ehkä mittauksesi ovat väärät.
Olen varma että tähän on järkevä
selitys.
Hänet on ympärileikattu.
Walter ei ole.
Neiti Collins.
Poikanne oli kateissa viisi
kuukautta.
Ja ainakin osan ajastaan tunnistamattoman
kulkurin seurassa.
Kuka tietää mitä häiriintynyt ihminen
on hänelle voinut tehdä?
Hän on voinut ympärileikauttaa pojan,
hän on voinut...
Lyhentää häntä?
Miksette kuuntele minua?
Minä kuuntelen, hitto vie.
Ja minä ymmärrän tunteesi. Hän on
muuttunut, emme ole erehtyneet.
Olette molemmat käyneet läpi
kauhean kokemuksen, -
ja siksi hän tarvitsee kaiken
sinun rakkautesi ja tukesi.
Hän ei ole poikani!
Miksi te teette tämän, neiti Collins?
Miksi te teette tämän?
Vaikutatte täysin kykenevältä
huolehtimaan pojasta.
Työsi maksaa tarpeeksi
hänen henkilökohtaisia tarpeita varten, -
joten en ymmärrä miksi pakentte
velvollisuuksianne äitinä.
Minä en pakene mitään!
Vähiten velvollisuuksiani!
Minä jopa pidän huolta siitä
pojasta, -
koska hänellä ei ole muita!
Minua huolestuttaa se, miksi
ette enää etsi poikaani?
Miksi etsisimme jotakin jonka olemme
jo löytäneet?
Koska ette ole löytäneet häntä.
Hänen henkilöllisyytensä
on vahvistettu
maan parhaiden kadonneiden
lasten tunnistajien, -
ihmisien, jotka tietävät
mitä tekevät.
Ja minä en tiedä?
Olen pahoillani.
Arvostan kaikkea mitä tämä
asema on tehnyt hyväkseni, -
ja tiedän miten raskaasti
olette työskennelleet.
Todella tiedän, enkä halua aiheuttaa
teille enää enempää vaivaa.
On tapahtunut hirvittävä virhe, -
ja tarvitsen apuanne korjaamaan
sen, -
jotta löydän poikani ennen kuin
on liian myöhäistä.
Olkaa kilttejä.
En vie enempää aikaanne, olen
pahoillani kun hermostuin.
Olen hyvin pahoillani.
Niin, Kapteeni?
- Sara, hommaa tohtori Tarr puhelimeen.
- Kyllä, sir.
- Neiti Collins.
- Niin?
Olen tohtori Earl Tarr.
Kapteeni Jones lähetti minut.
Keskustelen hänen kanssaan ajoittain
lasten tapauksista.
- Saanko tulla sisään?
- Kyllä, kiitos kun tulitte.
Luulin jo ettei Kapteeni uskonut
minua.
No minä olen täällä nyt,
ja oikaisemme kaikki asiat.
Missä poika on?
Siinä hän onkin.
Komea nuori poika.
Hänellä on sinun silmäsi, eikö totta?
Ja vähän nenääsi myös.
Hyvässä kunnossa, vähän
järkyttynyt kokemuksistaan.
Teillä on hyvin sisukas poika,
neiti Collins.
- Luulin että tulitte auttamaan minua.
- Niin tulinkin.
Kapteeni sanoi että poika on käynyt
läpi useita psyykkisiä muutoksia, -
ja pyysi minua juttelemaan niistä kanssasi,
jotta voimme keventää äidillistä huoltasi.
En ole huolissani hänestä, koska
hän ei ole poikani.
Tuollaiset puheet tuskin ovat hyväksi
pojan itsetunnolle, -
vai kuinka?
Kapteeni Jones mainitsi myös jotakin
pituuden muuttumisesta?
Niin, tulkaa.
Seinää vasten.
Hän on kolme tuumaa lyhyempi.
No tuota...
Ei tämä mikään mysteeri ole,
neiti Collins.
Tiedämme jo, että voimakkaat traumat
voivat vaikuttaa lapsen kasvuun.
Voimakas stressi viiden
kuukauden ajan, -
on saattanut kutistaa hänen
selkärankaansa.
Se on epätavallista, mutta
mahdollista.
Entä ympärileikkaus?
Ehkä hänen sieppaajansa
piti sitä hyödyllisenä.
Ympärileikkaus on kaiken kaikkiaan
hygieenistä.
Pojalla on ollut todella
traumaattista aikaa.
Ei ihmekään, että hänen
muistinsa on ollut upoksissa.
Minä...
Näethän, tälle kaikelle on olemassa
järkevä, lääketieteellinen selitys.
Mutta sinulla on oikeus
esittää kysymyksiä.
Sinun täytyy hyväksyä kaikki
muutokset, jotka pojassa tapahtuivat
kun hän oli poissa.
Enkö tietäisi, jos hän olisi poikani?
Olen äiti.
Mikä tarkoittaa sitä, ettet
pysty olemaan objektiivinen.
Sinä katsot poikaasi sellaisena kuin
muistat, et sellaisena
joka on muuttunut siitä mitä
muistat hänestä.
Hän ei ole sama poika,
jonka jä*** tänne.
Niin kuin sodasta palaava poika,
joka ei olekaan enää sama henkilö.
Ja äidin sydän, vaiston ja
tunteiden johdattelemana
näkee nämä muutokset ja
alkaa niskuroimaan, -
vakuuttamaan, että tämä
ei ole poikani.
Se ei muuta faktoja.
Aion testata teoriaani
objektiiviseen testiin, neiti Collins.
Aiotteko te?
Se on todella järkyttävää!
Rauhoitu, rauhoitu ja
kuuntele minua.
Ei, ei tule kuulonkaan.
Kuunnelkaa te minua.
Tämä niin sanottu tohtori prameili
minulle naapurustossani, -
niin kuin jollekin huolimattomalle
äidille, joka ei tunnista omaa poikaansa.
Ja mitä hän sai selville?
Hän sai selville sen minkä
olettikin saavansa, -
minkä te ilmiselvästi käskitte
hänen saada selville.
- Mutta se ei ole...
- Siinä ei ole mitään häpeilemistä.
Minun häpeäni ei ole ongelmana.
Asian ydin on se, että te
tuhlaatte vain aikaanne -
sen sijaan että etsisitte poikaani.
Raporttimme on lopullinen,
neiti Collins.
Siinä tapauksessa haluan lähettää
raporttinne takaisin, jotta voin kumota sen
ennen kuin kukaan muu saa
lukea sen.
Selvä.
Selvä. Hyvää päivänjatkoa.
Olen valmis. Saanko mennä
huoneeseeni?
Kyllä.
Hyvää yötä, äiti.
Älä enää sano noin!
Älä enää sano noin!
En ole äitisi!
Haluan poikani takaisin!
Sinä et ole hän. Sinä
et ole poikani.
Haluan poikani takaisin.
Haluan poikani takaisin!
Hitto sinun kanssasi!
Haluan poikani takaisin!
Oli väärin huutaa
sinulle.
Olet vasta lapsi.
Enkä usko että olet tietoinen
siitä mitä teet -
tai siitä mitä kipua aiheutat.
Mutta haluan että ymmärrät,
että poikani on elämäni.
Minulla ei ole muita.
Eikä sillä mitä poliisi ajattelee, ole
väliä, tai sillä mitä maailma ajattelee.
Sinä ja minä
tiedämme molemmat totuuden,
eikö totta?
Me molemmat tiedämme, että
et ole Walter.
Sinun täytyy vain kertoa heille,
että et ole poikani, -
jotta he voivat löytää
poikani.
Kiltti.
Voimme jutella huomenna.
- Haloo?
- Oletteko te neiti Collins?
- Kyllä.
- Minä olen Gustav Briegleb.
Olen St. Paulsin
presbyteerian pastori.
Aivan, olen kuullut
lähetyksiänne, minä...
Kiitos.
Oletteko lukeneet tämän aamun
Timesin?
En.
Teidän tulisi ehkä vilkaista sitä ja
tulla sitten seurakuntaan, -
aamiaiselle, sanotaanko tunnin sisällä.
Mielestäni meidän tulisi tavata.
Haloo?
"Mysteerinen tapaus...
Los Angelesin poliisitoimiston
pyynnöstä, -
Tohtori Earl Tarr, lapsi-spesialisti,
tutki Walter Collinsin
selvittääkseen pojan painon
laskun, -
kalpeuden, hämmennyksen,
rajun huonokuntoisuuden, -
jotka hänen äitinsä huomasi viime
maanantaina, kun poika palautettiin."
Hieman fraseerausta, eikö totta?
Jotka äiti huomasi kun
poika palautettiin.
Se vielä että siinä vakuutetaan
että olet pojan äiti, -
sekä vedetään johtopäätös siihen, että olet
jotenkin vastuussa näistä muutoksista.
Ja poliisilaitos on huolissaan
pojan terveydestä, kun hän
on sinun hoidossasi.
Maistaisit kananmunia.
Ne ovat tosi hyviä.
"Tutkin pojan hyvin perin-
pohjaisesti, " tohtori Tarr sanoo, -
ja olen varma että hänellä on
jotain kerrottavaa."
"Olen varma, että ajan myötä...
hän kertoo koko
kokemuksensa tarinan, -
mutta ei ennen kuin
luottaa kuuntelijaansa.
Ja siitä tällä hetkellä on puute;
Poika-paran uskosta.
Tietenkin tutkimukseni myötä
en voi kiistää havaintojani
Los Angelesin poliisilta.
Miksi he tekivät tämän?
Jotta voisivat välttää
myöntävänsä erehdyksensä, -
sen että toivat väärän pojan.
Totta kai jokainen jolla on edes
puolet aivokapasiteetista, -
näkee asian läpi heti.
Valitettavasti sitä ominaisuutta
ei ole puolellakaan Timesin lukijoilla.
Neiti Collins, olen ottanut elämäntehtäväkseni
tuodakseni tietoon kaikki
Los Angelesin Poliisin asiat,
joita ihmiset eivät halua tietää.
Asemaa vallitsee väkivalta, hyväksikäyttö
murhat, korruptoituneisuus ja uhkailu.
Kun Päällikö Davis otti ohjat
käsiinsä kaksi vuotta sitten, hän sanoi:
Oikeus on päättänyt puhdistaa rikollisuuden
Los Angelesin kaduilta, -
haluan kriminaalit sisään kuolleina,
en elävinä, -
ja erotan jokaisen työntekijän, joka osoittaa
kunnioitusta rikollisuutta kohtaan.
Hän valitsi 50 väkivaltaisinta
poliisia, -
antoi heille konekiväärit ja luvan ampua
jokaisen, joka tulisi heidän tielleen.
Häntä sanottiin Pyssy-Peteksi.
Ei asianajajia, ei oikeudenkäyntejä,
ei kysymyksiä, ei epäilyksiä, ei tutkimuksia.
Vain kasa ruumiita.
Ruumiita ruumishuoneella, ruumiita
sairaaloissa, ruumiita tien reunassa.
Eikä siksi että Poliisi olisi halunnut
pyyhkiä rikokset pois, ei
Poliisi halusi pyyhkäistä kilpailun.
Majuri Cryer otti käyttöön
uhkapelaamisen, prostituoidut,
salakauppiaat, kaiken mahdollisen.
Sillä jos ihmiselle antaa vapauden
tehdä ihan mitä tahansa hän haluaa, -
kuten herra huomasi Eden-puutarhassa,
ihmiset tekevät sen.
Tämä Poliisitoimisto ei suvaitse
vastalauseita, ristiriitoja, -
eikä edes vaikeuksia.
Ja sinä olet tilanteessa, jossa voisit
nolata heidät, ja siitä he eivät pidä.
He tekevät kaikkensa
häpäistääkseen sinut.
Olen nähnyt sen niin monesti että
sokeudun kohta.
Siksi halusin tavata sinut, -
jotta tiedät, mihin olet ryhtymässä
ja auttamaan sinua taistelemaan,
jos se on valintasi.
Pastori, arvostan kaikkea mitä
teette hyväkseni, -
ja kaikkea mitä olette kertoneet, -
mutta tämä ei ole tehtäväni.
Haluan vain poikani kotiin.
Neiti Collins, monien äitien
poikia -
on uhrattu tarkoituksenmukaisesti
täällä päin.
Teidän poikanne valitettavasti,
ei olisi ensimmäinen.
Mutta jos toimitte oikein, hän
saattaa olla hyvinkin viimeinen.
Hänellä oli kaksi reikää hampaissa,
jotka piti täyttää.
Hän aloitti tappelun, ja hoidin
siitä tulleen reiän.
Ja?
Poikanne ylähampaat olivat hieman
erillään johtuen diastemasta.
Sen takia ne olivat noin puoli
senttiä erillään.
Tuolla pojalla ei ole
sellaista ongelmaa.
Voiko aika vaikuttaa siihen? Tiedän,
että sanotte niin kuitenkin.
Joissakin tapauksissa se on
mahdollista.
Mutta diastema joka Walterilla oli,
ei parane ajan kanssa.
Ongelmaa ei saa ikinä korjattua
ilman leikkauksia, -
ja voin sanoa, että tuo poika ei ole
ikinä ollut sellaisessa leikkauksessa.
Haluaisitteko laittaa sen viralliseksi
paperille?
Anteeksi kielenkäyttöni, mutta
totta helvetissä.
Kuulostaa siltä, että puudutuksen
vaikutus alkaa lähteä.
Mutta toisaalta, taidan kuitenkin
kirjoittaa sen kirjeen ensiksi.
Antaa pikku-jätkän miettiä
rauhassa tekojaan.
No jos se on hän, niin hän on
muuttunut valtavasti.
- Tiedätkö kuka minä olen?
- Olet opettaja.
Niin, mutta opettajillakin on nimet.
Muistatko minun nimeni?
En muista.
Tunnen teidät, mutten muista
nimeänne.
Neiti Fox. Istu paikallesi.
En antanut lupaa istua mihin tahansa,
vaan siihen missä on paikkasi.
Tiedät varmasti missä se on, olet
istunut siinä yli vuoden.
Neiti Collins, jos tuo on poikanne
niin minä syön karttakeppini.
En vain laita sitä paperille, vaan olen
valmis tulemaan oikeuteen todistamaan -
tai vaikka Presidentti Calvin
Coolidgelle itselleen, jos on pakko.
Kiitoksia.
Näemme illalla lähetyksessä.
Onnea.
- Yksi kysymys, neiti!
- Yksi kysymys!
Neiti Collins!
Hei. Nimeni on Christine
Collins.
- Huomenta.
- Huomenta.
10. päivä maaliskuuta minun 9-
vuotias poikani, Walter Collins, katosi.
Ja viiden kuukauden tutkimusten
jälkeen -
poika tuotiin Los Angelesiin,
DeKalbista, Illinoista.
Minulle ja teille kaikille kerrottiin,
että hän oli poikani.
Hän ei ollut poikani. Los
Angelesin Poliisi erehtyi, -
ja se on syynä tähän
muodonmuutokseen.
Minulla on todisteita lääkäriltä
ja opettajalta, -
jotka vahvistavat, että hän
ei ole poikani.
Minulla on niistä kopiot, ja annan
ne teille huomenna.
Olen antanut Poliisille mahdollisuuden
myöntää virheensä, -
ja jatkamaan poikani etsimistä.
Koska he ovat kieltäytyneet
siitä, -
minun on ollut pakko tuoda
juttuni julkisuuteen.
Ja toivon että tämä yllyttäisi
heidät jatkamaan etsintöjä, -
ja toimittamaan poikani kotiin.
Paljon kiitoksia.
Morelli!
Haluan että etsit neiti Collinsin
ja tuot hänet tänne.
Ja Bill, tuo hänet taka-kautta.
Kyllä, sir.
- Tätä tietä, neiti.
- Miksi menemme taka-kautta?
Kapteenin käsky, etupuoli
on jumittunut lehdistöstä.
Istuutukaa, neiti. Kapteeni Jones
tulee kohta.
Hei, haluaako kukaan ottaa puhelun
Kanadan Vuorilta, Ybarra?
Hukkasivatko aasin?
Joku Kanadasta karkoitettu nuori
asuu siellä vieläkin laittomasti, -
Hän on asunut serkullaan karjatilalla
Joenrannassa, Winevillessa.
- Kiinnostaako?
- Otan sen, ei ole parempaakaan tekemistä.
Olet aarre.
Neiti Collins, voitte jättää pojan tänne.
Hän pitää huolta pojasta.
Istukaa.
Olette aiheuttaneet meille hieman
ongelmia, neiti Collins.
Tämä tilanne on nolannut koko
Poliisi aseman.
- Tarkoitukseni ei ollut nolata ketään.
- Eipä tietenkään.
Sanoitte lehdistölle vain kohteliaisuutena,
että emme tunnistaneet poikia toisistaan, -
näiden kuukausien ajan, jotka olemme
käyttäneet tapaukseenne.
Yritätkö tehdä meistä ääliöitä?
Nautitko siitä?
En tietenkään.
- Haluan että löydätte poikani.
- Tiedättekö mikä on ongelmanne, neiti Collins?
Yritätte välttää äidillisiä
velvollisuuksianne.
- Mitä?
- Nautitte vapaana naisena olosta, eikö?
Nautitte siitä, ettei tarvinnut
huolehtia pojastaan.
Saitte mennä mihin halusitte, tehdä
mitä halusitte, tapailla ketä halusitte.
Mutta sitten löysimme poikasi, ja
toimme hänet takaisin.
Ja nyt hän koituu teille
vaivaksi.
Ja sen takia kehititte tämän
juonen -
jotta voisitte sysätä hänet valtiolle,
ja valtio voisi ottaa hänet puolestanne.
- Eikö se olekin totuus?
- Tuo ei ole totta!
Eikö? Poika itse sanoo olevansa
sinun poikasi.
Miksi hän sanoisi niin? Mistä hän
tietäisi sanoa niin?
- En tiedä. Mutta tiedän että hän valehtelee.
- Ehkä niin, ehkä hän valehtelee.
Mutta siihenhän hänet on
koulutettu, eikö niin?
Synnyitte molemmat valehtelemaan.
Olette valehtelijoita ja ongelman
aiheuttajia, ja jos minulta kysytään -
teillä ei ole asiaa kävellä Los
Angelesin kaduilla.
- Odotas hetkinen.
- Koska joko tiedätte, että valehtelette -
tai et edes tiedä valehteletko,
vai kerrotko totuuden.
Joten, kumpaa se on?
Oletko huono äiti? Vai
täysi hullu?
Koska minun näkökulmastani nuo
ovat ainoat vaihtoehdot.
En aio vain istua ja niellä tuota.
Haluatko asiantuntijoita? Haluatko
lääkäreitä? Minulla on niitä omasta takaa.
Neiti Collins, väitättekö vielä että
tuo poika ei ole teidän?
Kyllä.
- Älkää panko vastaan.
- Mitä?
- Ei!
- Satutatte vain itsenne.
- Mitä te teette?
- Pysy paikallasi.
- Ette voi tehdä tätä.
- Teidät siirretään potilaaksi -
Los Angelesin sairaalaan
Psykiatriselle osastolle.
- Mitä?
- Kerrotte tämän merkinnän.
Syytetty väittää, että poliisit
ja muut ovat pettäneet hänet -
vaikka olemme antaneet hänelle pojan, -
ja yrittäneet saada hänet huomaamaan,
että poika on hänen, kun hän väittää toisin.
- Viekää hänet pois.
- Ei, ei, ei
- Olkaa kilttejä!
- Tulkaa, neiti Collins.
- Ei, ei.
- Tätä tietä.
Neiti Collins on ollut meille tuttu 10.
maaliskuuta, 1928 asti, -
kun hän ilmoitti 9-vuotiaan
poikansa, Walterin, kadonneeksi.
- Poika löydettiin elokuussa 1928
- Selvä.
Siitä asti kun hänen poikansa löytyi,
hän on väittänyt että poika on yhä kateissa, -
ja on pyytänyt, että
etsisimme uudestaan.
Hänellä on vainoharhoja, harhaluuloja,
vainoja, ja sekavuutta todellisuudessa.
Hän saattaa olla vaaraksi itselleen
tai muille.
Ehdotamme, että hänet siirrettäisiin
psykiatriselle osastolle, -
kunnes hänen järkensä
on palautunut.
- Toinen koodi 12.
- Nimi?
- Collins. Christine.
- Ei, kuunnelkaa, tämä on virhe.
Vahvistava virkailija?
Kapteeni Jones, Lincolnin jaosto.
Ei, olkaa kilttejä! Poliisi
yrittää rankaista minua...
Jos jatkat tuota, minun on pakko
laittaa sinulle pakkopaita.
- Sitäkö haluat?
- En, rouva.
Käyttäydy sitten. Koodi
12.
Kiltti.
Voi luoja.
Ei!
Lopeta!
Levitä jalkasi.
Mitä?
Enemmän.
En ole sairas!
Sisälle. Tämä on
huoneesi.
Lääkäri ei ole enää talossa. Hän
tapaa sinut aamulla.
Saanko... Puhua jollekin
viranomaiselle.
Olen pahoillani.
Minun huoneeni! Ei, tämä
on minun huoneeni.
Saanko soittaa jollekin?
Puhelin etuoikeudet annetaan
hyvin käyttäytyville.
Sinulla ei saa olla lehtiä, radiota,
kirjoja, tai teräviä esineitä.
Tämä on omaksi parhaaksesi
- Kuunnelkaa minua.
- Minun huoneeni.
Tämä on minun huoneeni.
Minun huoneeni.
Ei, tämä on minun huoneeni.
Minun huoneeni.
Minun huoneeni! Minun
huoneeni!
He sanoivat että tämä
on minun huoneeni!
Onko ongelmaa?
Ylikuumentui, ei muuta.
Se on kohta taas kunnossa.
Hei, voisitko olla avuksi?
Yritän löytää paikkaa nimeltä
Northcott karjatila?
Northcottin karjatilaa, vai?
Niin juuri.
Olet melkein perillä.
Sinun täytyy vain seurata tätä
tietä länteen päin, -
noin pari kolme mailia.
Ja sitten käännyt oikealle.
Ja se tie johdattaa sinut sinne.
- Onko siellä jotain meneillään?
- Ei.
Tutkin vain erästä
nuorisotapausta.
- Kiitoksia avusta.
- Ei mitään.
Haloo?
Hei!
Hei! Hei!
Tule tänne! Tule
tänne!
Tämä on poliisi!
Minulla on pidätysmääräys
Sanford Clarkille.
Avaa ovi tai siirry
syrjään.
Hei, lopeta!
Lopeta, lopeta!
Lopeta, tai työnnän naamasi läpi
tästä lattiasta!
- Lopeta!
- Hyvä on!
Kädet selän taakse.
Tule. Istu siihen.
Voi Jeesus!
Mikä helvetti sinua vaivaa?
Etkö tiedä, että poliisin vastustaminen
on laitonta?
Mitä väliä sillä on?
Lähetämme sinut vain takaisin
Kanadaan, poika.
Se ei ole maailmanloppu.
Mitä?
Et voi pysyä U.S.A:ssa niin kauan
kuin haluat.
- Ei tietoa neiti Collinsista?
- Emme ole kuulleet hänestä.
Mene hänen talolleen, varmista
että hän on kunnossa.
Ja jos hän ei ole siellä, tiedustele
naapureilta.
- Selvitä mitä he tietävät.
- Totta kai.
Nyt radio KGF esittää;
Pastori Gustav Briegleb
St. Paulsin pastori.
Tässä pastori Gustav. A. Briegleb
St. Paulsin presbyteerisestä kirkosta, -
tuo herran sanaa julki
radio KGF:ssä.
Hyvää iltaa.
Olin toivonut, että meillä
olisi ollut vieras tänä iltana, -
mutta hänelle on ilmeisesti
tullut esteitä.
Ja koska hän ei voi olla täällä kertomassa
sen minkä hän kertoi lehdistölle, -
Minun täytyy kertoa
siitä parhaani mukaan.
Kerron teille mitä tapahtui, -
ja kerron sen teille täällä
joka ilta, -
kunnes joku tekee sille
asialle jotakin.
Hei, haluaisin lipun
Kandaan.
Albertaan tai Vancouveriin, mihin
tahansa joka lähtee tänään.
Mikään ei lähde enää niin kauas
tänä iltana.
Paras mitä voin tarjota, on
juna Seattleen.
Siellä voitte vaihtaa junaa, tai
ajaa valtiorajan yli.
- Se käy hyvin.
- Meno-paluu?
Pelkkä meno.
- Se tekee 15 dollaria.
- Selvä.
- Siinä.
- Kiitos, nauttikaa matkasta.
Sen teen.
Aamupala on puolen
tunnin päästä.
Neiti, minun täytyy tavata
johdossa oleva lääkäri.
Ruokailuhuone on käytävän päässä.
Lääkäri ilmoittaa, kun voi ottaa sinut.
Sinun kannattaisi syödä.
Syöminen on normaalia.
Sinun täytyy tehdä kaikkesi
näyttääksesi normaalilta.
Se on ainoa mahdollisuutesi.
Nimeni on Carol Dexter.
Entä sinun?
Christine.
Christine Collins.
Syö loppuun, tiedän että se on vaikeaa,
mutta yritä.
Kuulin kun he puhuivat. Olet
koodi 12?
Poliisien toimintaa. Hoitajat,
henkilökunta, saavat selville -
että jos poliisi lähetti sinut
tänne, -
niin siihen täytyy olla tosi hyvä
syy.
Siihen ei ole hyvää syytä.
Olen täysin järjissäni, ja selitän
sen heille.
Miten?
Mitä enemmän yrität esittää järkevää,
sitä hullummalta näytät.
Jos hymyilet liikaa, sinulla on
vainoharhoja tai hysteriaa.
Ja jos et hymyile, olet
masentunut.
Jos käyttäydyt normaalisti, olet
poissaoleva ja mahdollisesti katatoninen.
- Olet miettinyt tätä paljon.
- Niin olen. Etkö huomaa? Olen koodi 12.
Me molemmat olemme.
Olemme täällä tismalleen
samoista syistä.
Me molemmat suututimme
poliisit.
Näetkö tuon naisen tuolla?
Hän oli naimisissa poliisin kanssa,
joka hakkasi häntä.
Kun nainen yritti kertoa siitä muille,
mies toi hänet tänne.
Ja tuo tuolla?
Poliisi hakkasi hänen veljensä,
mursi molemmat käsivarret.
Kun nainen yritti kertoa siitä
lehdistölle...
Entä sinä?
Työskentelen öisin.
Siis, "työskentelen" öisin.
Joo. Klubeilla.
Keskikaupungissa.
- Anteeksi.
- Eräs asiakas löi minua eikä lopettanut -
joten tein valituksen.
Ja kävi ilmi että hän oli
poliisi.
Ja sitten huomasin
joutuneeni tänne.
- Mutta he eivät voi tehdä niin.
- Lasketko leikkiä?
Kaikki tietävät että naiset
ovat heikkoja.
Heillä on tunteet, ei logiikkaa,
mitään ei tapahdu yläpäässä.
Aina välillä he snaovat jotakin mikä
on hieman sopimatonta, -
ja menevät ihan hulluiksi.
Anteeksi kieleni.
Jos olemme hulluja, kenenkään
ei tarvitse kuunnella meitä.
Tarkoitan, kumpaa uskot
mieluummin, -
jotakin hullua naista joka yrittää
tuhota oikeudenmukaisuuden, -
vai poliisia?
Sitten he laittavat meidät tänne, missä
meidän täytyy olla hiljaa ja käyttäytyä, -
tai emme pääse kotiin.
Tai menemme kotiin tuossa
kunnossa.
Lopeta. Lopeta.
Lopeta! Lopeta.
Clark.
Sanford Clark?
Täällä.
Paperit ovat tulleet.
Sinut toimitetaan takaisin Kanadaan
ylihuomenna.
Siellä poliisi päättää, mitä
tehdä sitten kanssasi.
Toivottavasti olet nyt päättänyt
täällä ollessasi olla ylittämättä rajaa
laittomasti jatkossa.
Odota!
Haluaisin puhua virkailijalle, joka
toi minut.
Olen varma, että hänellä on
parempaakin tekemistä...
Kiltti. Se on tärkeää.
Christine Collins.
Kiitos.
Neiti Collins.
Tohtori Jonathan Steele.
Istuudu vain.
Toivottavasti olosi täällä on
ollut miellyttävää toistaiseksi.
- Kyllä, on.
- Niinkö?
Luulen sen olevan vaikeaa
aluksi.
Niin se olikin.
Tietenkin se oli vaikeaa, mutta
tarpeeksi miellyttävää.
Huomaan, että he ovat ottaneet
verikokeet.
He sanoivat tarkistavansa sen kupan
varalta, koska se vaikuttaa mieleen.
Idea siitä, että jonkun täytyy tarkistaa
onko sinulla kuppaa -
järkyttääkö se sinua?
Ei, he sanoivat että se on
normaali toimenpide, joten ei.
Niin juuri. Normaali
toimenpide.
Meidän täytyy toimia
perusteimme mukaan.
Voin uskoa...
Että joillekin ihmisille se on
epämukavaa, -
mutta minä ymmärrän.
Tietojesi mukaan olet väittänyt
poliisille, että he ovat ottaneet
korvikkeen omalle pojallenne.
En, en väittänyt poikaa
korvikkeeksi.
Hän ei ole poikani, he toivat
minulle väärän pojan.
Poikani on vieläkin kateissa.
Se on outoa, koska minulla on täällä
lehtiartikkeli...
jossa on valokuva sinusta juna-asemalla,
vastaanottamassa tervetulleeksi poikasi.
Etkö sinä olekin kuvassa?
- Kyllä.
- Niin.
Kyllä.
Joten, aluksi hän oli
poikasi, -
ja nyt hän ei olekaan poikasi.
Onko tällaista jatkunut pitkään?
Ihmisten muuttumista, sitä että
heistä tulee muuta kuin ovat?
- Eivät ihmiset muutu.
- Sinun mielestäsi ihmiset eivät muutu?
Ei, sitä en...
Eivätkö poliisit vainoa sinua?
- Eivät.
- Eivät.
Poliisit suojelevat sinua.
- Niin.
- Niinkö?
Kyllä.
No se on outoa koska
kerroit -
hoitajalle, että poliisit ovat salaliitossa
ja rankaisevat sinua tahallaan.
Joten, joko hoitajatkin ovat salaliitossa
ja rankaisevat sinua, -
tai sinä vaihdat tarinaa.
Onko sinulla usein vaikeuksia kertoa
totuutta fantasian sijaan, neiti Collins?
Ei
Olen pahoillani että minun piti tuoda
sinut ulos tällaisella säällä, etsivä, -
mutta poika on ollut melko
itsepintainen.
Ei se haittaa.
Kuuntelen mitä hänellä on sanottavana
ja menen kotiin kuivattelemaan.
Ulkona sataa kissoja, koiria
ja demokratiaa, -
joten tämän on parempi
olla sen arvoista.
Sinäkö taas?
No katsotaas.
No?
- Tämä ei sitten tule olemaan helppoa.
- Joo.
Raahautuminen tänne sateella
ei ollut myöskään helppoa.
Serkkuni nimi on
Gordon Northcott.
Hän omistaa tilan jolta
löysitte minut.
Hän sanoi että saisin asua siellä, kunhan
vahtisin paikkaa hänen poissaollessa, -
tekisin kotitöitä ja sen
sellaista.
Sain kuulemma viipyä niin
kauan kuin halusin.
Luulin että olisin saanut lähteä
milloin olisin halunnut.
Väitätkö että hän piti sinua vankina?
Sontaa.
Kun tulin sinne, juoksentelit
vapaana kuin lintu.
Olisit voinut lähteä milloin vain.
- En.
- Mitä tämä on?
Jokin tarina jolla yrität selittää
sen miksi olit maassa laittomasti?
- Ei mitään sellaista.
- Minulla ei ole aikaa tällaiseen.
Kuuntele minua! Hän sanoi...
Mitä? Mitä hän sanoi?
Hän sanoi, että jos yrittäisin
lähteä, hän tappaisi minut.
Et ymmärrä millainen hän on.
Mitä me teimme, mitä hän pakotti
minut tekemään.
Selvä. Aloitetaan sitten alusta.
Mitä hän pakotti sinut tekemään?
- Tapoimme lapsia.
- Mitä?
Minun ei ollut tarkoitus, vannon!
Hän pakotti minut auttamaan.
Hän sanoi, että jos en suostuisi,
hän tappaisi minutkin.
Sinun täytyy auttaa minua, olen
kauhean peloissani.
En halua joutua helvettiin lapsien
tappamisesta.
Mitä lapsia, mistä sinä oikein
puhut?
En tiedä, en tiedä keidenkään
nimiä.
Nimiä? Kuinka monta?
- Kuinka monta lasta?
- Kaikki yhteensäkö?
- Noin 20, veikkaisin.
- Ei, valehtelet.
- Ei, se on totta, vannon!
- Väitätkö, että tapoit 20 lasta?
Kyllä, suunnilleen.
Lopetin laskemisen jokin
aika sitten.
Gordon sanoi, että yksi tai kaksi
on ehkä karannut.
- Mutta...
- Ei.
Kukaan ei vain yhtäkkiä
tapa kahtakymmentä lasta.
Me tapoimme.
Me tapoimme.
Miten?
Useimmilla kerroilla meillä oli
vain yksi tai kaksi.
Joskus kolmekin.
Tiesin aina milloin olimme
lähdössä.
Siistimme auton.
Varmistimme että renkaat ovat
kunnossa.
Tarkistimme moottorin.
Koska hän pelkäsi että automme
menisi rikki -
ja jäisimme kiinni.
Menimme joka kerta eri
suuntaan.
Emme ikinä menneet samaan
kaupungin osaan kahdsti.
Joskus vain ajoimme jotain
neljä tuntia, -
kunnes löysimme jonkun.
Siellähän sinä olet! Olemme etsineet
sinua hullun lailla.
- Oletteko?
- Toki.
Kuules, vanhemmillesi on
tapahtunut onnettomuus.
Ja he lähettivät meidät etsimään sinua.
Heille on käynyt tosi huonosti.
Polisi vei heidät sairaalaan, mutta
heillä ei ollut aikaa etsiä sinua, -
joten me tulimme
etsimään sinua.
No niin, tulehan.
Selvä, tule kyytiin,
vauhtia.
Meidän täytyy viedä sinut sairaalaan,
jotta pääset katsomaan vanhempiasi, -
Useimmat lapset eivät mene vieraan
ihmisen kyytiin, -
mutta kun tyypillä on lapsi
autossa...
Hyvä poika.
Väistä, San.
...oli helpompi tulla.
Pidä tiukasti kiinni.
He saattoivat katsoa
minuun ja ajatella:
Meillä on pitkä matka edessä.
" Hei, jos hän on turvassa...
niin enköhän minäkin ole."
Aina kun he tulivat autoon, halusin
vain kuolla.
Kun pääsimme tilalle, he
menivät häkkiin.
Onko pojilla nälkä?
Vahdi ovea, Sanford!
Vahdi ovea!
Mikä hätänä? En minä
aio satuttaa sinua.
Huolestuttaako sinua, että
satutan sinua?
En satuta sinua.
Tule tänne.
- Ei, kiltti, ei.
- En ikinä satuttaisi sinua.
Joskus hän hoiti heidät saman tien
pois päiviltä.
Joskus hän odotti...
etsi muutaman lisää, -
kunnes hänellä oli niitä
nejä tai viisi.
- Ei!
- Mitä ei?
Tules, tules...
Sanford, pidä silmällä
ovea!
Hän saattoi joskus jättää...
yhden tai kaksi hädin tuskin
henkiin.
Hän sanoi:
"Hoitele heidät, San".
"Hoitele heidät tai minä
hoitelen sinut".
Ja minä tein niin.
Ja minä tapoin heidät.
Tapoin heidät.
Voi luoja tapoin heidät!
Voi luoja!
Hei, mitä?
Katso minua.
Nämä lapset.
Luuletko että jos näkisit heidän kasvonsa,
tunnistaisitko heidät?
En tiedä, ehkä.
Hei, en ole päivittänyt näitä
vähään aikaan, mutta...
Täällä pitäisi olla jotakin. Käy nämä
vain läpi, jooko?
Jos tunnistat jonkun,
laita se vain pöydälle.
Ole pahoillani!
Voi luoja.
En tarkoittanut, hän
pakotti minut...
Voi paskat.
Tämä tässä, katso
minua.
- Oletko varma?
- Olen varma.
Jeesus Kristus
Voi luoja! Voi luoja!
Jeesus
Perkele
Voi luoja.
Hän valehtelee. Ovatko aivosi
pehmittyneet, Les?
- 20 lasta, sir.
- Hän leikkii sinulla.
Hän tietää olevansa ongelmissa, joten
hän tekaisi perinteisen tarinan siitä
miten hänet pakotettiin
jäämään maaseudulle.
Kaikella kunnioituksella, sir. En usko
niin. Sinä et nähnyt häntä.
Tämä lapsi on todella
peloissaan.
Hän tunnisti Collinsin lapsen,
sen jonka löysimme.
Etkö ole lukenut lehtiä?
- Tai ehkä olet, ja siitä tämä johtuu.
- Sir, jos vain kuuntelisitte minua.
Olen pahoillani Kapteeni,
mutta hän on taas täällä.
- Kuka?
- Pastori.
- Hänellä on asiaa Christine Collinsista.
- No sano sille huoranpenikalle, -
että painuu helvettiin poliisien
alueelta, -
tai pidätän hänet häiriköinnistä.
Yritin. Hän sanoi että ei lähde,
eivätkä hänen ystävänsäkään lähde.
Mitä?
Mitä helvettiä!
Jeesus!
Jeesus hyppäsi alas.
- Kapteeni?
- Ybarra?
Kuuntele minua. Älä tee mitään,
paitsi tule takaisin tänne.
Sir, ministeriö poliisi
vaatii, että -
kaikki väitökset henkirikoksista
on tutkittava.
- Nämä ovat lapsia, hyvänen aika.
- Ministeriö poliisi sanoo mitä minä sanon.
Ja minä käsken sinun raahata itsesi
ja lapsi tänne heti!
Et sano kenellekään mitään,
ja tuot sen lapsen tänne. Tajusitko?
Et kenellekään!
Kapteeni Jones. Pojat.
Mitä helvettiä olette tehneet
Christine Collinsille?
Äläkä yritä valehdella ja luikerrella
itseäsi ulos tästä, koska
useat hänen naapurinsa näkivät hänen
lähteneen pois poliisiauton kyydissä.
Neiti Collins on siirretty
suojaan huostaan
henkisen romahduksen vuoksi.
Minkä?
Hän saa parasta mahdollista
hoitoa.
Siinä kaikki.
- Seuraava
- Mene.
- Miksi?
- Lääkitys.
- Millaista lääkettä?
- Sellaista joka on hyväksi sinulle.
- Auttaa rentoutumaan.
- En tahdo rentoutua.
- En aio ottaa jotakin...
- Voimme pakko syöttää sinua
- jos sitä haluat.
- En tiedä mitä se on!
- En tiedä mitä se on. Tohtori Steele.
- Ota se. Kunnolla.
- Tohtori Steele.
- Ymmärrän.
Liikkukaa naiset, liikkukaa.
En halua ottaa mitään, mistä
en tiedä mitä se on.
Minussa ei ole mitään sellaista vikaa,
johon tarvitsisin lääkettä.
Sinussa ei ole mitään
vikaa.
- Ei, mitään ei ole vikana.
- Ei.
- Olet kunnossa.
- Niin olen.
No siinä tapauksessa sinulle
ei tuota ongelmia allekirjoittaa tätä.
Kun allekirjoitat sen, myönnät
että olit väärässä
kun väitit ettei poliisien sinulle tuoma
poika ollut omasi.
Se vahvistaa sen, että
poliisit olivat oikeassa, -
kun lähettivät sinut tänne tarkkailuun,
ja he antavat anteeksi sinulle, -
kokonaan. Allekirjoita
se.
En allekirjoita.
En allekirjoita.
Sitten tilasi on todistettu.
Allekirjoita se, ja pääset
heti huomenaamuna kotiin.
Mutta en ollut väärässä. Hän ei ole
poikani. Poikani on kateissa.
Neiti Collins, te olette
tulleet kiihtyneeksi.
Kyllä, minä... En allekirjoita tuota,
koska hän ei ole poikani!
Ole kunnolla!
- Hän ei ole poikani!
- Ole kunnolla!
Poikani on kateissa!
- Potilas on tullut hysteeriseksi!
- Ei! Poikani on kateissa!
Katso että hänet huumataan
kunnolla.
- Vie hänet ulos täältä.
- Ei! Ei! Ei!
- Seuraava!
- Ei!
- Ei, ei!
- Pysy paikallasi.
Lopeta!
- Ei!
- Avaa suusi, avaa suusi!
- Varovasti.
- Saitko hänet?
- Luoja.
- Niele se.
Lopettakaa!
Perääntykää.
Viekää hänet pois täältä.
Pysy erossa tästä! Tämä ei kuulu
sinulle! Tämä on poliisi-asia!
Te kaikki, pysytte erossa tästä,
jos tiedätte mikä on teille hyväksi!
Luulisi sinun tietävän, että olet
jo tarpeeksi vaikeuksissa lain kanssa -
olemalla huora, eikö niin?
Hyökkäys henkilökuntaa vastaan.
Huone 18.
Ei, lopeta!
Ei, ei!
Ei! Lopeta!
Tule, penska.
Suokaa anteeksi.
Kaikki hyvin, minä voin
jatkaa tästä. Mutta minä...
Tarvitsemme häntä
kuulusteluun.
- Niin kuin sanoin, oli pimeää.
- Kiitos.
Brady, Ross.
Teidät on nyt määrätty apuvoimiksi.
Selitän matkalla.
Kyllä, sir.
Sinun ei olisi pitänyt tehdä
sitä.
Halusin. Se tuntui
hyvältä.
Menetin kaksi lasta
lääkärille.
Ei vaihtoehtoja.
En saanut tilaisuutta
taistella heidän puolestaan.
Sinä saat. Älä luovuta.
En luovuta.
Vitut heistä ja heidän
hevosistaan joilla ratsastavat.
Tuo ei ole sopivaa
kielenkäyttöä naiselle.
Paskat.
On aikoja jolloin se on juuri
oikea kieli.
Niinkö?
Silloin kun ei ole mitään
menetettävää.
Et saa olla täällä!
Pysy täällä. Tarkista talo.
Tarkista lato.
- Ei ketään
- Ei täälläkään
Anna tuo lapio minulle.
Selvä, mennään.
Sinä näytät minulle.
No niin, näytä minulle.
Tässäkö? Oletko
varma?
Joo
Kaiva.
Jos jotakin laittaa maahan,
sen saa sieltä ylöskin.
Ala mennä, kaiva.
Kuulit kyllä, kaiva.
Voi luoja.
Voi luoja.
Soita heille.
Hommaa kuolinsyytutkija
ja jokainen virkailija
20 mailin sisällä tänne
tunnin sisällä.
Sitten etsintäkuuluta
Gordon Stewart Northcott.
Tiedot ovat autossani,
mene.
Voit lopettaa, poika.
Voit lopettaa, se on
ohi.
Hei.
Me jatkamme tästä, me voimme
jatkaa tästä. Me voimme...
Me jatkamme tästä, jooko?
Kaikki hyvin.
Kaikki on hyvin.
Se on nyt ohi.
- Okei?
- Tiedot.
Yksityisyyttä, kiitos.
Huomaan että olet kieltäytynyt lääkityksestä,
ja olet tarvinnut pakko-syöttöä.
Kuusi päivää neiti Collins,
eikä edistystä.
Meidän täytyy ehkä siirtyä
ankarampaan terapiaan.
Ellet sitten halua todistaa
että voit paremmin, -
allekirjoittamalla tämän.
Vitut sinulle ja hevoselle
jolla ratsastat.
Huone 18.
Haluan puhua jollekin johdossa
olevalle nyt!
Älkää viitsikö.
Kuka on johdossa täällä?
Avaa suusi.
Olen johtava lääkäri.
Oletteko te se, joka lukitsi
Christine Collinsin?
Olen pahoillani, sir. Emme puhu potilaista
perheen ulkopuolisillle.
Hitto vie, tästä kyllä puhutte.
Lue se.
Lue se.
Lopettakaa.
Neiti Collins, viimeisen
kerran.
Aiotteko allekirjoittaa kirjeen,
vai ette?
En.
Saatte lähteä.
Mitä?
Vaatteesi ovat viereisessä huoneessa.
Voit vaihtaa ne siellä.
- Viereisessä huoneessa?
- Kyllä, juuri niin.
Katso itse.
Luoja.
Hoitaja, haluan nähdä
jokaisen paperinpalasen, mitä teillä
on Christine Collinsista -
ja haluan ne nyt, ymmärrätkö?
Joka palasen. Milloin hän
pääsee ulos?
Lapset löydetty murhattuna
joenvierestä!
Suurin rikos Los Angelesin
historiassa!
Collinsin pojan kuolema!
Lukekaa siitä täältä!
Neiti Collins, olen
niin pahoillani.
Kapteeni, sinun käsittelysi
Christinen Collinsin jutussa
on saattanut toimiston
naurettavaksi
On myös mahdollista, että saatte
vastuun siviiliin kohdistuneesta rikoksesta.
Sir, kukaan ei voinut aavistaakaan,
mitä tilalla tapahtui.
Emme me, ei sheriffin toimisto,
ei marshallin toimisto.
Ja mitä tulee Collinsin naiseen -
en ole vakuuttunut että hänen poikansa
kuuluisi yksiin Winevillen uhreihin.
- Ette?
- En.
Oli neljä muuta kuvaa pojista jotka
olivat hyvin samannäköisiä.
- Clark poika on voinut erehtyä.
- Ehkä hän erehtyi.
Mistä herääkin välttämättä kysymys:
Ketä kiinnostaa?
Majuri haluaa tämän loppuvan.
Minä haluan tämän loppuvan.
Sinä saat sen loppumaan, kun
lakkaat väittämästä, että Walter
Collins ei ollut yksi niistä
tilalla tapetuista pojista.
Koska jos se poika jonka toit
ei ole Walter Collins, -
ja hän ei ole kuolleena tilalla, niin
missä hitossa hän sitten on?
Ihmiset haluavat tietää,
miksemme löytäneet häntä.
Miksemme tehneet työtämme.
Mutta jos taas toisaalta, -
jos hän on, tai voi olla yksi Winevillessa
tapetuista pojista, -
tiedustelut loppuvat.
Se on väliaikainen häväistys, -
jonka kanssa täytyy vain elää.
Mieluummin lyhytaikainen ongelma, -
kuin tuskallisen pitkä ongelma,
eikö niin?
Kyllä, sir.
Poika on ollut poissa melkein vuoden.
Jos hänet olisi pitänyt löytyä,
hän olisi jo löytynyt.
Oli hän sillä tilalla tai ei, -
totuus on varmasti se,
että hän on kuollut.
Hänen äidilleen on parempi hyväksyä
se nyt, kuin myöhemmin, eikö niin?
- Kyllä, sir.
- Hyvä.
Ei muuta, Kapteeni.
Kun sinä sen haluat niin, niin
kaippa me olemme valmiita.
Kerro oikeudelle, että palautamme
pojan.
En minä tehnyt mitään, en edes
ollut täällä kun se tapahtui.
Teeskentelemällä että olit
Walter Collins, -
olet sekaantunut poliisin tutkimuksiin
murhasta ja kidnappauksesta.
Voimme pitää sinua rikoskumppanina
murhasta itse asiassa.
Se on harmi.
Osavaltion vankila on paljon pahempi
kuin koulukoti tai kasvattiperhe.
Paljon pahempaa.
Ette voi tehdä niin. Olen
vasta lapsi.
Sanford Clark on myös lapsi.
15, hän menee vankilaan.
Kaikki murhaajat ja rikoskumppanit menevät
vankilaan. Kaikki sen tietävät.
Viekää hänet pois. MInulla ei ole
asian kanssa tekemistä.
Odota. En halua vankilaan.
- Todista se
- Minä...
Tiesin että Los Angeles on paikka
missä tehdään Tom Mix-elokuvia.
Mietin että jos voisin tavata Tom
Mixin, -
hän ehkä antaisi minun ratsastaa
hevosellaan.
Hänen hevosensa nimi on Tony.
Tiesitkö sitä?
- Miten voit?
- Hyvin.
Poliisilla on vieläkin
auto ulkona.
He kai odottavat seuraavaa siirtoasi.
- Menen kotiin.
- Ja sitten?
Olen miettinyt paljon niitä
naisia.
Ja mitä he tekivät niille naisille,
ja oikeastaan Walterille.
Minä aina sanoin hänelle: "Älä koskaan
aloita tappelua, viimeistele se aina".
Ja minä en aloittanu tätä
tappelua, mutta lopetan tämän.
Neiti Collins, olen varma että olette
nyt kyllin korkeassa asemassa, -
vaikka poliisi epäröikin lähteä peräänne, -
mutta varoitan että se voi muuttua
todella nopeasti, -
jos he tuntevat olonsa uhatuiksi.
Todella nopeasti.
Mitä he tekisivät nyt minulle?
Heillä ei ole mitään.
Minä menen kotiin.
- Hei, sisko.
- Gordon.
En tiennyt että olet kaupungissa.
Joo, tulin pari päivää sitten, -
ajattelin että voisin yllättää sinut.
Sopiiko se?
Totta kai, tule sisään.
Missä minun pikku siskontyttöni on?
Hän meni kaupunkiin.
Tulee takaisin iltaan mennessä.
- Bob on täällä.
- Hyvä.
Ajattelin kysyä jos voisin jäädä
pariksi päiväksi.
- Jäädä?
- Niin.
Saanko käyttää kylpyhuonettanne?
On ollut pitkä matka ja suihku
tekisi hyvää.
- Totta kai.
- Selvä. Kiitos.
Onko hän...
Mene naapuriin, soitan poliisit.
Nopeasti.
Mihin yhdistän teidät?
Hän on yläkerrassa, sir.
Menkää toista tietä, saartakaa hänet!
- Tule mukaani!
- Kyllä, sir.
Neiti Collins, haluaisin teidän tapaavan
ystäväni herra Hahnin.
Neiiti Collins, syvimmät osanottoni
menetyksestänne.
Saammeko tulla sisään?
Arvostan ajatustannne, -
mutta heidän pitää vielä löytää, -
Jäänteet jotka vastaavat
poikaani.
Pelkäänpä pahoin ettei
se ole ikinä helpompaa.
Tyttäreni kuoli polioon
viisi vuotta sitten.
Ikinä ei ole sellaista päivää,
jolloin en miettisi:
"Minun pitäisi mainita tästä
Claudinelle".
Sitten muistan ettei hän ole
enää täällä.
Olkaa hyvä, istuutukaa.
Olen ollut puhelimessa koko
aamun, -
poliisitoimiston sihteerin
kanssa.
He sanovat että eivät anna minun todistaa
kuulustelussa, tai soittaa syytetyille.
Se ei ole tarpeellista.
Tiedän. Minun lähteeni sanovat,
että poliisi toimisto
aikoo sanoa, että Jones ja Los Angelesin
poliisi eivät tehneet mitään väärin, -
ja että suurin syypää olet sinä
ja poikasi
koska käyttäydyit hankalasti, ja se pakotti
heidät uhkaamaan terveyttäsi.
Sitten minun pitänee palkata
asianajaja.
Menin parhaan asianajajan
luokse tänään, -
sellaisen, joka on haastannut kaupungin
neljästi ja voittanut.
Valitettavasti meillä ei ole
varaa palkata häntä.
Ymmärrän.
Minkä takia minä teen sen
ilmaiseksi.
Olisi kunnia puolustaa sinun
kunniaasi, neiti Collins.
Viidentoista vuoden asianajajana
ollessani, -
en ole kenenkään nähnyt taistelevan yhtä
kauan ja yhtä voimakkaasti kuin sinun, -
asian puolesta jota sanotaan
oikeudeksi.
Kiitos.
- Niin? Miten voin...
- Olen S.S. Hahn, -
ja minulla on oikeuden määräys vapauttaa
kaikki naiset täältä, jotka
ovat täällä nimellä
koodi 12, -
heidät saatetaan avoimeen kyselyyn
miksi he ovat täällä.
OLen pahoillani, mutta johdossa
oleva lääkäri ei ole täällä, -
- ennen aamua.
- Rouva, antakaas kun selvennän.
Joko tuotte vangit sillä nimellä
oikeuden eteen, -
tai löydätte itsenne sellien takaa,
ilman avainta.
- En voi antaa teille sitä lupaa...
- Rouva, astukaa sivuun.
Saanko nähdä hänet nyt?
- Toki. Tietysti.
- Miltä hän näyttää?
No niin, siirtykää sivuun.
Annetaan tilaa.
- Täällä hän on.
- Herra Northcott, onko kommentteja pidätyksestä?
Herra. Northcott, miten te voitte?
Voin hyvin.
Olen ollut pienellä lomalla.
Se oli todella miellyttävä loma.
Poliisi on käyttänyt minuun
paljon aikaa.
Kuinka kauan olette piileskelleet?
Miten vältitte kiinnijäämisen?
- Rauhallisesti, riittää jo.
- No enhän minä välttänytkään?
Vielä yksi kuva!
Oletko nähnyt kuvaasi lehdessä?
En tiennyt että kukaan haluaisi
minua, kuin vasta äskettäin.
En edes yrittänyt karata.
Matkalaukussani on vielä
nimikrjaimeni.
Tiesitkö miksi poliisi oli perässäsi?
En, mutta katsoin parhaakseni pysyä
erossa jutusta silti.
Kadutko yhtään, sir?
Onko sinulla mitään sanottavaa
murhattujen vanhemmille?
- Ei kommentteja.
- Yksi kuva, tätä tietä!
Majuri Cryer, tämä oli
odottamatonta.
Niin tämäkin.
Haasteita, pyyntöjä kuulusteluihin,
kuulustelijoita...
Kaikki suosionosoitukset herra Hahnille
ja hänen uudelle asiakkaalleen Collinsille.
Sinun ei tarvitse katsoa niitä
niin tarkkaan, Päällikkö.
Omat kopiosi tulevat minä
hetkenä hyvänsä.
Kaupunginvaltuusto on myös
päättänyt vilkaista tätä, -
aloittaen välittömästi.
Hitto vie!
Luulin että tämän oli
tarkoitus loppua.
Tämä on vaalivuosi.
Minulla ei ole varaa tällaiseen
paineeseen.
Se kyllä loppuu, sir. Olen käskenyt
kapteeni Jonesia hoitamaan asian.
Pahoin pelkään, että
hänen
tunnustukseen siitä että teitte virheen
ei kansa tyydy.
Jos vedämme hänet pois kuvasta
vähäksi aikaa, -
jotta saamme rauhoitettua asiat
kuulustelun ajaksi.
- Mitä tapahtuu?
- Etkö ole kuullut?
Suurin mielenosoitus minkä
olen eläissäni nähnyt.
- Mielenosoitus?
- Kyllä.
Collinsin jutun myötä,
voitko uskoa.
Haluamme oikeutta!
Haluamme oikeutta!
Voi luoja!
Herra. Harris.
Herran tiet ovat tutkimattomat,
neiti Collins.
Hyvät naiset ja herrat, saisinko
huomionne?
Huoneeseen on kerääntynyt enemmän
ihmisiä kuin täällä on ikinä ollut.
Sen takia pyydän teitä lausumaan
minkälaisen todistuksen tahansa.
Kertokaa totuus!
Olemme kaikki täällä koska haluamme
tietää tarinan totuudet.
Ja kaikkia kuullaan, vaikka täällä
täytyisi istua viikkoja.
Herra. Thorpe, en näe täällä
ketään poliisia asemalta.
Onko salissa ketään poliisilaitoksen
jäseniä?
- Onko Päällikkö Davis täällä?
- Onko Kapteeni Jones täällä?
Onko täällä ketään, joka edustaisi
poliisia?
Neiti Collins, voisitko tulla tien
yli kanssani hetkeksi?
Siellä on jotain mikä
sinun tulisi nähdä.
Minua inhottaa pyytää taukoa
ennen kuin olemme aloittaneetkaan, -
mutta luulen että muutama
puhelinsoitto olisi paikallaan.
Poliisi on päättänyt, että on
parasta että tämä jätetään pois luettelosta, -
välttääkseen lisää kaaosta
kadulle.
- Neiti Collins
- Olen Leanne Clay.
- Tässä on mieheni, John.
- Hei
Halusin vain tulla
välittämään sympatiamme.
Se kaikki minkä koimme
kun odotimme
tietoja pojastamme Davidista oli tarpeeksi
hirveää, ja nyt tämä.
Mutta siitä mitä poliisi sinulle
teki, ei löydy vertoja.
Ei ollenkaan.
Nouskaa kaikki.
Istuutukaa.
Hei.
Näin sinut lehdessä.
Sinulla on paljon rohkeutta kun
vastustat poliisia noin paljon.
Syytetty nouskoon.
Gordon Stewart Northcott, -
sinua syytetään kolmesta ensimmäisen
asteen murhasta, -
17 muun tapauksen kanssa, jotka
tarkastellaan uudelleen piirikunnansyyttäjällä.
Miten perustatte?
Syytön.
Voitte istuutua, herra Northcott.
Syytetylle ei myönnetä
takuita.
Tämä oikeus kuulee aloittavan
lausunnon huomenaamuna.
Poika, Walter Collins, -
ilmoitettiin kadonneeksi
maaliskuun 10, päivä, 1928.
Silloin käynnistettiin maailman
laajuinen haku.
Elokuun 18. toimme
takaisin pojan, -
joka sopi Walterin kuvauksiin
Illinoisista.
Keskusteluissa hän myönsi
olevansa Walter Collins.
Jolloin tehtiin järjestelyt hänen
siirtämisekseen takaisin Kaliforniaan.
Missä neiti Collins sanoi
ettei poika ollut hänen.
Kyllä. Hän kielsi pojan
henkilöllisyyden, -
huolimatta kaikista todisteista
jotka väittivät toisin.
Mutta kuten myöhemmät
todistukset ovat osoittaneet, -
Collins oli oikeassa.
Joten mikä sai aikaan sen, -
että hänet lähetettiin psykiatriselle
osastolle?
Oli tämä poika oikea
tai ei, -
ei ollut oleellinen osa
päätöstäni.
Tästä näkökulmasta hän
käyttäytyi oudosti.
Hän oli usein hillitty, vähäpuheinen
ja tunteeton, -
varsinkin silloin kun löysimme
pojan illinoisista
ja myöhäisemmässämme
keskustelussa.
Se johtui hänen...
häiritsevästä käytöksestään, joten
laitoin hänet tarkkailuun, -
Los Angelesin sairaalaan
psykiatriselle osastolle.
Noin vain.
Sinä vain napsautat sormiasi,
ja viaton nainen
tulee heitetyksi psykiatriselle
osastolle!
- Ei häntä heitetty.
- Tämän osavaltion jokainen perhe on vaarassa, -
kun poliisi kapteeni voi ottaa
toimistoonsa naisen, -
ja viisi minuuttia myöhemmin
heittää hänet psykiatriselle
osastolle omalla arvovallallaan!
Ei häntä heitetty.
Ei häntä heitetty!
Ei häntä heitetty!
Mitä tuo oli, Kapteeni?
Ei häntä heitetty, hänet
saatettiin sinne.
Saatettiin, heitettiin, ei verbillä
ole väliä Kapteeni.
Sillä on väliä, että hänet vangittiin
ilman virallista määräystä!
Minulla on kädessäni kopio mielenhäiriön
todistuksesta, jota ilmeni jutussa.
Kalifornian osavaltio vs.
Christine Collins.
- Kuka allekirjoitti todistuksen?
- Minä.
No katsotaas jos minulla
on tässä kaikki oikein, -
nainen heitettiin psykiatriselle
osastolle ilman määräystä, -
koska määräystä ei ollut olemassa.
Ja kun se useita päiviä
myöhemmin allekirjoitettiin, -
ei ollut tarvetta allekirjoitta tai
mennä oikeuteen, -
koska hän oli jo mielisairaalassa!
- Onko tämä oikein, Kapteeni?
- Teknisesti, kyllä.
Epätavalliset toimintatavat olivat
välttämättömiä koska työskentelimme...
Koska työskentelimme epätavallisen
tilanteen parissa.
Joten, onko meidän vikamme
että toimitimme -
pojan joka väitti olevansa Walter
Collins? Ei.
Naisen syytösten ja oudon
käytöksen valossa -
kuka ei rupeaisi ajattelemaan että
hänessä oli jotain vialla?
Koska hän kyseenalaisti teitä?
Ei, vaan koska hän ei kuunnellut!
Koska hän pysyi jääräpäisenä!
Koska hän yritti ottaa
ohjat käsiinsä -
parhailta tutkinnon suorittaneilta
virkailijoilta!
Koska kun siviilin tottelemattomuus
alkaa...
Koska hän taisteli oman
poikansa hengestä!
Pojasta joka olisi saattanut
vielä olla hengissä, -
jos te ette olisi tuhlanneet aikaanne
todistaakseen, että hän oli väärässä!
Ja loppujen lopuksi...
niinhän se menikin, eikö?
Jossakin vaiheessa, kun tämä
hullunmylly oli käynnissä...
Walter Collins murhattiin
törkeästi, -
19 muun pojan mukana, -
Northcottin tilalla Winevillessä.
Olenko oikeassa, Kapteeni?
Kyllä.
Ei muuta kysyttävää.
Juna numero 14 saapuu
raiteille kaksi...
Joten, suuren työn jälkeen pystyimme
tunnistamaan tämän pojan, -
joka on ollut vastuussa tästä
kaikesta viime aikoina
nimellä Arthur Hutchins,
Iowasta.
Tämän ja murhista epäillyn
miehen välillä
oikea Walter Collins, -
olemme selvittäneet kaksi Los
Angelesin suurinta mysteeriä ikinä.
Toivon että te lehdistön
herrasmiehet annatte
tilaa niille hyville
asioille joita teemme, -
kuin niille harvinaisille
virheillekin.
Herrasväki, saanen esitellä
teille
pojan oikean äidin, Janet
Hutchinsin.
- Arthur.
- Toivottavasti hän ei ole ollut vaivaksi.
Ei ollenkaan.
Mites kävisi pari valokuvaa?
- Yksi vielä.
- Neiti Hutchins, -
Neiti Collins, jolla poika asui, halusi
sinun saavan nämä.
- Vatteita, joita hän antoi pojan pitää.
- Kiitoksia paljon.
Eikö olekin kilttiä, Arthur?
Sano virkailijalle "Kiitos".
En halua niitä. Antakaa
ne jollekin toiselle.
Pikkuvanha kaveri, eikö totta?
Se ei ollut minun vikani,
vaan sen poliisin.
He sanoivat että minun pitäisi
olla Walter Collins, en minä!
Ei minun ideani!
Niinpä niin. Syytetään poliisia
omista virheistään.
Tätä on ilmaantunut paljon
viime aikoina, eikö totta?
Hyvät jatkot Arthur!
Selvä se, siinä kaikki
tältä päivältä.
Oli maaliskuun 10. päivä,
ja tulin töistä kotiin, -
ja 9-vuotias poikani Walter,
oli poissa.
Kapteeni Jones välitti tietojaan
joiden uskoi olevan oikeita.
Walter Collinsilla oli diastema.
Se lapsi ei ollut ikinä ollut luokassani.
Sen voin vannoa.
Luotamme hyviin ystäviimme
poliisi asemalla, -
jotka todistavat meille
ihmisten käytöksen, -
joka on sosiaalisesti sopimatonta.
Noin neljä tuumaa lyhyempi kuin
edelliset mittaukset Walterista.
Jotkut näistä kuvista osoittavat, -
mitä Sanford Clark kertoi minulle, -
joita hän itse asiassa teki, kun
auttoi murhaamaan lapset.
- Kiitoksia, etsivä
- Hyvä valamiehistö, -
Pyydän että vilkaisette huolella
näitä kuvia.
ne vahvistavat jokaisen
järkevän väitteen
näiden murhien olosuhteista
ja julmuudesta.
Ole täällä, Pastori.
Kun Walter oli täällä, minulla
oli tapana kävellä tästä ohi, -
kun hän nukkui.
Ja vaikka tiedän etten voi
nähdä tai kuulla häntä.
Voin tuntea hänet.
Siksi en usko että Walter
on kuollut.
Voin vieläkin tuntea hänet.
- Neiti Collins...
- Ei.
Tiedän mitä poliisi sanoi.
Mutta se paikka ja
jäännökset
niitä ei voi tunnistaa
varmuudella.
Ja ehkä se lapsi muisti väärin, kun
tunnisti Walterin kuvan.
Ymmärrän ettette tahdo
hyväksyä tätä.
Minkälainen äiti pystyisi?
Mutta mielestäni sinun
on aika jatkaa
ja aloittaa uudestaan
elämäsi.
Poikasi haluaisi sitä.
Ehkä.
Ehkä hän haluaisi että jatkan
hänen etsimistään.
Ehkä hän odottaa minua
tuolla jossain.
Uskon että hän odottaa,
rouva.
Hän odottaa siellä missä
me kaikki kohtaamme
rakkaamme uudestaan.
Ja sinä päivänä, hän tietää
sen joka solullaan, -
että teitte kaikkenne hänen
vuokseen, neiti Collins.
Kaikkenne.
- Meidän pitäisi mennä, rova.
- Hetki vielä.
Tämä tapaus
lähenee loppuaan.
Oikeus on kuullut kaikkia
todistajia, -
ja esiin tulleiden
tietojen valossa
olemme päättäneet, että
syytteet Kapteeni Jonesia vastaan
todetaan pysyviksi.
Järjestystä!
Herra Foreman, -
ono tuomaristo päättänyt
tuomionsa?
Olemme, tuomari.
Voisiko syytetty nousta?
Toiseksi, otamme seuraavan askeleen
ja alamme tukimaan onko mahdollista
että laissa olisi tapahtunut muutoksia,
ja kaupunkilaisten tapauksia
jotka tämä kaupunki on
vanginnut
osavaltion mielisairaalaan.
Voitte lukea tuomion.
"Tuomariston mielestä syytetty
Gordon Stewart Northcott, -
syyllisenä kaikkiin esimmäisen
asteen murhiin".
Lopultakin poliisi laitoksen julkisen
itsevarmuuden palautuminen
voi onnistua vain
itse poliisipäällikön
erottamisella, -
ja tätä johtokunta
suosittelee.
Tämä kuulustelu on loppuunkäsitelty.
Haluaisiko syytetty lausua jotakin,
ennen kuin valamiehistö lähtee?
Tahdon osoittaa sen
selväksi, -
etten saanut reilua
kädenpuristusta, -
Hyvä tuomari, -
tai tältä valamiehistöltä.
Ainut joka merkitsee täällä
vähääkään on hän.
Koska hän on ainoa, joka ei ole
sanonut minusta pahaa lehdistölle.
Hän on ainoa joka ymmärtää, miltä
tuntuu olla poliisin lavastamana -
jostakin, mitä ei ole tehnyt.
- Selvä, nyt riittää.
Ja sitten tulee vain
heitetyksi johonkin -
mädäntymään, pilaantumaan
ja unohtumaan
ja haihtumaan pois, eikö niin?
- Gordon!
- Avustaja!
- Eikö niin?
En tappanut poikaanne,
neiti Collins.
- Avustaja, nyt riittää!
- En olisi voinut tehdä niin.
- En olisi voinut satuttaa Walteria.
- Avustaja, pistäkää hänet kuriin, -
tai laitan hänet rautoihin
ja suukapulan!
Hän on enkeli.
- Tule, Gordon.
- Irti minusta!
Nyt alas.
Gordon Stewart Northcott, -
tuomaristo on päättänyt siirtää
sinut San Quentin vankilaan, -
missä teitä pidetään vankina
eristyksessä koko ajan kaksi vuotta, -
Lokakuun toiseen päivään
1930 asti.
Sinä päivänä teidät hirtetään
kaulasta kunnes kuolette.
Armahtakoon herra sielusi.
- Sopiiko jos pidän 10 minuutin tauon?
- Totta kai.
Tiedätkö...
näinä päivinä olisi hyvä jos harkitsisit
näitä 10 minuutin taukoja.
- Saattaisi olla hyväksi sinulle.
- Katsotaan.
Tämä on Christine Collins.
Soitin eilen.
Mietin olisiko sinulla aikaa
katsoa nämä kansiot läpi, -
ja katsoa jos sieltä löytyisi
osumaa pojalleni, Walter Collinsille.
Ymmärrän. Jos se
vain sopisi teille -
soitan kuukauden päästä
uudestaan. Kiitos.
- Neiti Collins...
- Minä vain...
Tiedän, ja siksi halusinkin
nähdä sinut.
Se koskee Walteria.
Meillä oli...
Meille on saapunut todella
outo sähke.
- Keneltä?
- Gordon Northcottilta.
- Hän pyysi tavata sinut.
- Miksi?
Hän tiesi että etsit vielä poikaasi,
ja ennen kuin hän kuolee...
Hän sanoi että valehteli, kun sanoi
ettei tappanut Walteria.
Christine, hän myöntää vihdoinkin
tehneensä sen.
Hän sanoi että jos tulet
tapaamaan häntä kasvotusten, -
hän kertoo sinulle totuuden
kasvotusten, -
jotta voit jatkaa elämääsi, -
ja saada mielenrauhaa.
Kuten tiedät, hänet teloitetaan
ylihuomenna San Quentissa, -
joten sinulla ei ole paljon
aikaa.
Minulta meni koko aamu niissä
järjestelyissä.
Kävi ilmi, että olet ensimmäinen
nainen 30 vuoteen, -
jonka valtio on hyväksynyt tapaamaan
sarjamurhaajaa
hänen teloituspäivänään.
Pärjäättekö, rouva?
- Kyllä.
- Olemme ovella.
20 minuuttia.
Eikö sinulla kuuluisi olla
tupakkaa?
Herra Northcott, te pyysitte
minua tulemaan tänne.
Sanoitte että jos tulisin, kertoisitte
minulle totuuden pojastani.
Niin.
Olette oikeassa, niin
minä sanoin.
Mutta ymmärrätkös,
asia on niin että
en uskonut sinun tulevan.
Ja nyt.
Ja nyt mitä?
En olettanut että haluaisitte...
En halua tavata sinua.
Ette halua tavata minua?
En. Kuulkaas, en
pysty tähän.
En halua puhua sinulle, en halua
puhua sinulle nyt, -
en koska mietin mitä he
tekevät minulle huomenna.
Sähkeen lähettämisessä
on yksi juttu neiti Collins, -
se on tosi helppoa.
Mutta kun asia onkin täällä,
elävänä, en pysty...
En vain pysty.
En voi kertoa teille mitä ette
halua kuulla neiti Collins.
Ja miksette?
Koska en halua mennä
helvettiin valhe huulillani.
Olen istunut katumukseni, -
ja pyysin herraa antamaan
anteeksi, ja hän tietääkseni antoi.
Ja olen käyttäytynyt hyvin
siitä lähtien.
Mutta jos valehtelen nyt, jos
teen yhtään syntiä nyt, -
aikani on lopussa enkä saa
enää anteeksi.
Ja sanon yhden asian: en aio
mennä helvettiin.
En aio...
Herra Northcott, te pyysitte
minua tulemaan tänne.
Herra Northcott, katsokaa
minuun.
Herra Northcott, olkaa
kiltti ja katsokaa.
Tapoitko poikani?
Tapoitko poikani?
- En tiedä mistä puhutte.
- Kylläpäs tiedät, kyllä tiedät.
Tapoitko poikani?
Kerroin jo, etten halua puhua
kanssasi nyt.
Tapoitko poikani!
Tapoitko poikani?
- Tapoitko poikani?
- En tiedä.
Et tiedä, et muista?
- Tapoitko poikani?
- Voi ei.
Vastaa minulle! Vastaa!
Tapoitko poikani?
- Teidän on paras päästää irti.
- Tai mitä?
- Tapoitko poikani?
- En tiedä.
Tapoitko... Tapoitko poikani?
- Tiedät hänen nimensä!
- En.
Tiedät hänen nimensä, sanoit
häntä enkeliksi!
- En.
- Tiedät hänen nimensä.
- En tiedä.
- Tapoitko poikani?
He itkivät ja rukoilivat vanhempiaan
hakemaan heitä ja sitten minä...
Tapoitko poikani? Tapoitko
poikani?
- Vastaa minulle!
- Tai mitä?
Vastaa!
Mitä aiot tehdä, satuttaa
minua?
Toivottavasti joudut helvettiin.
- Tapoitko poikani?
- Vartija, hei!
- Tapoitko poikani?
- Rouva hyvä.
- Tulkaa.
- Toivottavasti joudutte helvettiin.
Toivottavasti joudutte helvettiin!
Toivottavasti joudutte helvettiin!
Olen pahoillani, rouva.
Tapoitko poikani?
"Gordon Stewart Northcott, -
"teidät on tuomittu
murhasta, -
"rangaistukseen, joka
on kuolema hirttämällä.
"Armahduksia tai muutoksia
ei ole tapahtunut, -
"joten teloitus tapahtuu
"kuten on määrätty Kalifornian
osavaltion laissa."
Onko viimeisiä sanoja?
Ei.
Ei mitään.
Olen käyttäytynyt kunnolla
sen jälkeen kun tunnustin, Pastori, -
juuri niin kuin sanoin olevani.
Tuleeko se...
Tuleeko se sattumaan?
Ei niin nopeaa.
Älkää pakottako minua kävelemään
niin nopeaa!
Älkää pakottako!
Ei, en halua.
Ei, kolmetoista askelta.
Kolmetoista askelta.
Mutta en koskenut heihin
kaikkiaan, senkin paskiaiset.
En koskenut heihin kaikkiin.
En koskenut heihin kaikkiin.
Kiltit!
Pastori, kiltti.
Voi luoja!
Olkaa kilttejä, joku
täällä, -
rukoilkaa minulle!
Ei, voi luoja ei!
Ei! Ei!
Jouluyö...
Juhlayö...
Päättynyt
Kaik' on työ
Kaks vain valveil on puolisoa
Lapsen herttaisen nukkuessa
Meillä on juhlat tänään Akatemia
esityksen kunniaksi.
- Haluatko tulla?
- En, minulla on miljoona asiaa tekemättä.
Tule nyt! Tulisit...
Te räjäytitte puhelinlinjat täältä
Baltimoreen asti.
Jonkun täytyy korjata ne.
Hauskaa iltaa. Onhan
minulla radio.
Okei. Oletko
varma?
Olen varma. Pitäkää
hauska ilta.
- Öitä.
- Öitä.
Kuulkaas, minä todella...
Hei, Ben.
Tapaan ystäviäni Musson
ja Frankin ravintolassa.
He aikovat kuokkia elokuva
tilaisuuteen ravintolaan.
Taitaa tulla melkoinen ilta.
Olisi ihanaa, jos tulisit.
Minulla on tosi paljon
töitä tekemättä.
Hyvää yötä.
Ben?
Minä...
Laitoin 2 dollaria 'Se tapahtui
yhtenä iltana' elokuvaan.
Näyttää siltä että olen ainut jonka
mielestä sillä on mahdollisuus Kleopatraa vastaan.
Mutta jos se voittaa, tahtoisitko
juhlia sitä huomenna illallisella?
Se on sovittu, Christine.
Nähdään.
Jos elokuvasi voittaa,
soitan sinulle.
Minä olen täällä.
Laiha mies, Kleopatra, -
Yliarvostettu.
Clark Gable,
Claudette Colbert.
Saisinko kirjekuoren, kiitos?
Ja voittaja on: 'Se tapahtui
yhtenä iltana'.
Minä tiesin sen, tiesin sen!
- Minä tarjoan illallisen.
- Oletteko Christine Collins?
Kyllä, olen.
Täällä on neiti Clay,
muistatteko minut?
Neiti Clay, totta kai
muistan teidät.
Minun oli pakko soittaa
teille heti.
- Mitä on tapahtunut?
- Poliisi soitti äsken.
He löysivät pojan, Christine.
- Mistä?
- Lincoln Heighstin piiristä.
- Lähdemme nyt heti.
- Olen kohta tulossa.
Täällä.
Olisin halunnut tavata
hänet heti, -
mutta he sanoivat että on tärkeää
jutella hänelle yksin hetken.
- Ovatko he varmoja?
- Ovat he.
Mutta mikä tärkeämpää,
minä olen varma.
Se on minun poikani,
se on David.
Hän on elossa, Christine.
He löysivät hänet
Hesperiasta.
Kävelit koulusta kotiin, -
ja he pyysivät sinua auttamaan
koiran etsimisessä.
Niin.
Sen jälkeen kun menit autoon,
mitä tapahtui?
Ajoimme ympäriinsä pitkän
aikaa, -
sitten tulimme jollekin
tilalle.
Tule, Davy.
- Davy tule!
- Päästä irti.
Älä pane niin paljon
vastaan, hei!
Oliko siellä muita poikia?
Joo, noin viisi
muistaakseni.
Siitä on todella pitkä
aika.
Hei pojat, tässä
on Davy.
Tiedän että saatte hänet
tuntemaan olonsa... Hei!
Hiljaa!
Puhuitko heille?
Muistatko kenenkään
heidän nimeään?
Joo.
Siellä oli kaksi veljestä.
Muistaakseni heidän
sukunimensä oli Winslow.
Vanhempi oli Jeffrey.
Ja Walter.
Walter?
- Joo.
- Muistatko Walterin sukunimeä?
Collins.
Walter Collins.
Sanopas, jos muistat vain muutamien
poikien suku- tai etunimiä, -
miten muistat hänen koko nimensä?
Sen vuoksi mitä tapahtui.
Walter ja Jeffrey
puhuivat jotakin.
He tarkkailivat ympärilleen.
ja he löysivät häkistä kohdan, jossa
rautalangat olivat vääntyneet.
Ole varovainen! Vauhtia!
Ehkä tehdäkseen siihen reiän
niin että kaikki voisivat karata.
Kun pääsemme ulos,
hajaannumme
ja menemme eri suuntiin.
He eivät voi saada kaikkia kiinni.
Minä pidin paljon meteliä.
Ole hiljaa, pääsitkö?
Ja kun en pitänyt, jäin
jumiin.
- Odottakaa, auttakaa!
- Tule, nopeasti!
Jalkani on jumissa!
Auttakaa!
Hän on tulossa, hän
on...
Jalkani!
Hän on tulossa.
Nopeasti, juokse!
Hei! Mitä helvettiä te
pojat...
Voi luoja! Hei Hei!
Tulkaa takaisin! Pysykää
paikallanne!
Hei!
Lopeta!
Tarkasta muut!
Lopeta hitto vie!
Pojat, tulen peräänne!
Hitto vie!
Löydän teidät pojat vielä,
ihan sama missä olette!
- He eivät ole täällä.
- Tule autoon!
Löydän teidät! Hitto!
Paskat! Tule autoon
Sanford!
Se oli viimeinen kerta
kun näin heidät.
Et siis tiedä saatiinko
toiset pojat kiinni?
En.
Tiedän vain sen, -
että jos Walter ei olisi
tullut auttamaan minua, -
en olisi varmasti päässyt
sieltä ikinä pois.
Selvä.
Mitä sen jälkeen tapahtui?
Jatkoin matkaa valtatiellä, -
kunnes näin junan ajavan
ohi ja hyppäsin kyytiin.
Mikset kertonut kenellekään
mitä oli tapahtunut?
Minua pelotti.
Luulin että he olisivat lähteneet
minun tai kaverieni perään.
JOten en kertonut
kenellekään.
Olin omillani kunnes sain ilmaisen
aterian neiti Lansingilta.
Sanoin että olin omillani
oleva orpo.
Hän sanoi että sain jäädä.
Ja niin jäinkin.
Joka yö, -
heräsin ja pelkäsin että he
olivat ikkunani takana.
Sitten kuulin radiosta
mitä poliisi puhui
siitä mitä tilalla oli
tapahtunut.
Ja mietin: "Nyt en ainakaan
voi palata kotiin".
Miksi? Miksi et?
Koska en ollut kertonut
kenellekään mitä oli tapahtunut.
Pelkäsin että minua syytettäisiin
niiden lasten kuolemista.
Joten en sekaantunut asiaan.
Mikä sai sinut tulemaan nyt
esiin koko tänä aikana?
Miksi? Miksi juuri nyt?
Ikävöin äitiäni paljon.
Ikävöin isääni paljon.
Haluan vain kotiin.
Haluan vain kotiin.
Oletko kunnossa?
Rakastan sinua.
En voi vieläkään uskoa sitä.
Viisi vuotta, juttu suljettuna, kaikki
luulivat hänen kuolleen, ja siinä hän on.
Hän ei olisi ilman Walteria.
Poikanne teki rohkean
teon neiti Collins.
Sinun pitäisi olla ylpeä hänestä.
Minä olen.
Uskotko vieläkin hänen
olevan elossa?
Miksi ei?
Kolme poikaa karkasivat sinä
yönä, Etsivä.
Ja jos yksi pääsi pois, -
niin ehkä jompikumpi tai molemmat
toiset pojatkin pääsivät.
Ehkä Walter on tuolla jossain, ja hän
pelkää samoja asioita kuin tuo poika.
Pelkää tulla kotiin todistamaan
henkilöllisyytensä, -
pelkää jotuvansa pulaan.
Mutta joka tapauksessa, -
se antaa minulle jotakin mitä minulla
ei ollut ennen tätä iltaa.
- Ja mitä se on?
- Toivoa.