Tip:
Highlight text to annotate it
X
Haavoittuvassa nuoruudessani
isÀni neuvoi minua:
"YritÀ aina nÀhdÀ
paras ihmisessÀ."
Siksi en tuomitse, -
mutta minullakin on rajani.
Silloin kaikki joivat liikaa.
MitÀ enemmÀn elimme ajassa -
sitÀ enemmÀn joimme.
EikÀ kenellÀkÀÀn ollut
mitÀÀn uutta sanottavaa.
PERKINSIN MIELISAIRAALA
Minua kuvotti, kun
palasin New Yorkista.
PSYKIATRI: YmmÀrrÀn,
herra Carraway.
Minua kuvottivat kaikki
ihmiset ja asiat.
SAIRAALLOISEN ALKOHOLISOITUNUT, UNETTOMUUTTA,
RAIVOKOHTAUKSIA, AHDISTUNEISUUTTA
Paitsi yksi mies.
Yksi mies, herra Carraway?
Gatsby.
YstÀvÀnnekö?
HÀn oli toivoa herÀttÀvin
tapaamani ihminen.
Ja todennÀköisesti
sÀilyy sinÀ aina.
HÀnellÀ oli aisti.
HÀn oli kuin mittalaite maapallon
toisella puolella maanjÀristyksestÀ.
MissÀ tapasitte?
Juhlissa New Yorkissa.
KesÀllÀ 1922 kaupungin
tempo lÀhenteli hysteriaa.
Pörssikurssit tekivÀt ennÀtyksiÀ
ja pörssi karjui kultaa.
Juhlat olivat suurempia, ohjelma
upeampaa ja rakennukset korkeampia.
Moraali oli löyhÀÀ eikÀ kieltolakia noudatettu.
Viina oli halpaa.
Pörssi houkutteli kunnianhimoisia nuoria.
Ja minÀ olin yksi heistÀ.
Asuin vuokralla 30 km kaupungista unohdetussa
mökissÀ uusrikkaiden kartanoiden vÀlissÀ.
Ostin alkuun tusinan vieraita
kirjoja pankkitoiminnasta.
MikÀÀn ei ole tÀysin varmaa.
En sijoittaisi kaikkea.
Yliopistossa haaveilin kirjailijan
urasta, mutta luovuin siitÀ.
Auringon paistaessa tuuheiden puiden
keskellÀ aioin opiskella koko kesÀn.
Ja olisinkin ilman
luokseen kutsuvaa ilonpitoa -
naapurin linnan muurien takana.
Naapurin, jota en ollut vielÀ
tavannut, nimeltÀÀn Gatsby.
- HÀn oli siis naapurinne?
- Niin.
KesÀ alkoi todella, kun menin
illalliselle Daisy-serkkuni luokse.
HÀn asui lahden toisella puolella
ylÀluokan asuinalueella.
HÀnen miehensÀ oli yhden Amerikan
rikkaimman suvun perijÀ.
Miehen nimi oli Tom Buchanan.
Kun olimme yliopistossa yhdessÀ,
hÀn oli ollut urheilusankari.
Suuruuden pÀivien jÀlkeen hÀn haki
sisÀltöÀ elÀmÀlleen... muista asioista.
KÀskin olla soittamatta tÀnne.
- Boaz!
- Shakespeare!
- Miten mestariteos etenee?
- Myyn velkakirjoja Walter Chasella.
- Illallisen jÀlkeen lÀhdemme kaupungille.
- En voi.
- Vanha susilauma yhdessÀ.
- Minulla on töitÀ huomenna.
PötyÀ!
Me menemme.
Valinta tÀhdistöjoukkueeseen teki
minusta miehen, joka olen nyt.
Forest HillsissÀ pelasin
Walesin prinssiÀ vastaan.
MikÀ nynny.
ElÀmÀ on hallintaa, Nick.
Jos sinusta on siihen.
- Henri, missÀ olet?
- Niin, herra.
Sulkekaa ovet.
- Vauhtia.
- Anteeksi. Kiitos.
Oletko se sinÀ, rakkaani?
Daisy Buchanan.
Kultatyttö.
HÀnen katseensa lupasi, ettei hÀn
halunnut nÀhdÀ ketÀÀn enemmÀn.
IkÀvöitiinkö minua Chicagossa?
Ainakin tusina ihmistÀ
lÀhetti terveiset.
Kuinka hienoa.
- He ovat surun murtamia.
- Todellako? En usko.
He huutavat, etteivÀt
voi elÀÀ ilman sinua.
Olen halvaantunut onnesta.
TÀmÀ on Jordan Baker,
kuuluisa golfari.
HÀn oli pelottavin
tapaamani ihminen.
Olen nÀhnyt kuvanne lehdessÀ.
Olen Nick Carraway.
HÀn oli hyvÀnnÀköinen.
Olen maannut
sohvalla ikuisuuden.
TÀnÀ kesÀnÀ paritan teidÀt. Lukitsen
kaappiin ja työnnÀn vesille veneessÀ.
En kuullut tuota.
Nick, Daisyn mukaan olet lahden toisella
puolella uusrikkaiden pyrkyreiden seurassa.
- Asun pahvilaatikossa alle satasella kuussa.
- ElÀmÀsi on ihanaa.
- Tunnen jonkun sieltÀ.
- MinÀ en tunne ketÀÀn.
Etkö tunne GatsbyÀ?
GatsbyÀ?
KetÀ GatsbyÀ?
Rouva, illallinen on valmis.
- Haluaisitko kuulla sukusalaisuuden?
- Siksi tulinkin.
- Se koskee hovimestarin nenÀÀ.
- HÀnen tilansa vain paheni.
- Vihaan sanaa "jyrÀ".
- Nicky, huhun mukaan olet menossa naimisiin.
- Se on kunnianloukkaus. Olen liian köyhÀ.
- Vanha morsian kuolisi nopeammin.
Voimmeko vaihtaa puheenaihetta? Saat minut
tuntemaan itseni sivistymÀttömÀksi, Daisy.
Sivistys murenee.
Oletko lukenut Goddardin
VÀrillisten valtakuntien nousun?
Jokaisen pitÀisi.
Ajatuksena on, ettÀ herrarodun on oltava
varuillaan, ettei valta-asemamme horju.
Tom on syvÀllinen ja lukee paksuja
kirjoja tÀynnÀ pitkiÀ sanoja.
- Se on todistettu tieteellisesti.
- MeidÀn on voitettava heidÀt.
Buchanan-residenssi.
Herra Wilson autokorjaamosta.
- Herra Buchanan?
- Suokaa anteeksi hetkinen.
Suokaa anteeksi.
TÀmÀ herra Gatsby, josta
puhuitte, on naapurini.
Ole hiljaa. Haluan
tietÀÀ, mitÀ tapahtuu.
MitÀ tapahtuu?
- Luulin kaikkien tietÀvÀn.
- MinÀ en tiedÀ.
- Tomilla on nainen New Yorkissa.
- MikÀ nainen?
HÀnellÀ luulisi olevan tarpeeksi sÀÀdyllisyyttÀ
olla soittamatta illallisaikaan. Eikö niin?
PidÀn sinusta pöydÀssÀni. Olet kuin ruusu.
Eikö niin, Jordan?
- En sanoisi ruusuksi.
- Etkö halunnutkin Yale-klubille, Nick?
- Nicky, jÀÀ vielÀ.
- Minulla on töitÀ aikaisin aamulla.
- PötyÀ.
- MeillÀ on paljon puhuttavaa.
Vain yhdet ryypyt tai kahdet.
Viidennen vieraan kiireellisyys ei
jÀÀnyt keneltÀkÀÀn huomaamatta.
- Nicky.
- MitÀ?
Kaikki on kauheaa tÀÀllÀ.
- Niinkö?
- Niin.
Olen ollut kaikkialla,
nÀhnyt ja tehnyt kaiken.
Minulla on ollut ikÀvÀÀ ja
olen kyyninen kaiken suhteen.
- TyttÀresi epÀilemÀttÀ puhuu jo.
- Pammy.
KyllÀ vain.
Arvaa mitÀ.
Kun hÀn syntyi, Tom oli
teillÀ tietymÀttömillÀ.
TietymÀttömÀssÀ seurassa.
Kysyin hoitajalta, onko
se poika vai tyttö.
Tyttö, hÀn sanoi.
MinÀ itkin.
Olen iloinen tytöstÀ.
Toivottavasti hÀn
kasvaa hupsuksi.
Se on parasta tytölle.
Kaunis pieni hupsu.
Kaikki kirkkaus katoaa.
EikÀ tule takaisin.
Kun tulin kotiin, huomasin
hahmon naapurin laiturilla.
Jokin kertoi minulle sen
kuuluvan herra Gatsbylle.
HÀn nÀytti kurottavan
jotain kohti pimeydessÀ.
VihreÀ valo.
- En halua puhua tÀstÀ, tohtori.
- Kirjoittakaa sitten.
- Kirjoittaa?
- Niin.
Miksi?
Sanoitte itse, ettÀ
kirjoittaminen lohduttaa.
Mutta... ei muita.
En osaa kirjoittaa.
KenenkÀÀn ei tarvitse lukea sitÀ.
Voitte polttaa sen.
- MistÀ kirjoittaisin?
- MistÀ tahansa.
MikÀ tahansa helpottaa.
Muisto, ajatus, paikka.
Kirjoittakaa siitÀ.
Paikka.
"Tuhkalaakso oli
irvokas paikka."
Asuinpaikkani ja kaupungin
puolivÀlissÀ oli kaatopaikka, -
missÀ tuhkaksi palanut kivihiili, joka
oli antanut energiansa kaupungille, -
heitettiin pois rappeutuneiden
miesten toimesta pölyn keskellÀ.
TyötÀ seurasi herkeÀmÀttÀ
tohtori T. J. Eckleburg.
Unohdettu optikko, jonka
silmÀt vartioivat kaikkea.
Kuin Jumalan silmÀt.
Tom oli kutsunut minut kaupunkiin,
ilmeisesti lounaalle Yale-klubille, -
mutta sitten tapahtui
jotain odottamatonta.
- MennÀÀn.
- Minne?
Tom, odota!
Hallitse, Nick!
Terve, Wilson.
Kuinka kauppa kÀy?
Ei valittamista.
- Milloin myyt autosi?
- Se on vielÀ huollossa.
Mekaanikkosi on hidas.
- EhkÀ on parempi myydÀ muualla.
- En minÀ sitÀ tarkoittanut.
Liikeasioissa teidÀn
pitÀisi puhua minulle.
Hae tuolit asiakkaillemme.
Totta kai. Hierotaan kauppoja.
Haen tuolit.
- ViihdyttÀisitkö -
- PidÀ kiirettÀ.
- Hei.
- Hei.
- Maistuuko makeinen?
- Ei kiitos.
- Rouva Wilson, Nick Carraway.
- Mukava tavata.
- Nick on kirjailija.
- Niinkö?
Tosiasiassa myyn velkakirjoja.
Nouse seuraavaan junaan.
- Nytkö?
- KyllÀ.
- Hankitaanko koira asuntoon?
- Jos haluat.
- Herra Buchanan, haluatteko juotavaa?
- Ei kiitos.
- Soita siskollesi. HÀn ihastuu Nickiin.
- Ei ole tarpeen.
Asiasta tietÀvÀt ovat sanoneet
Catherinea kauniiksi.
- En voi.
- ÃlÀ nolaa MyrtleÀ.
Olen Catherine.
Nyt juhlitaan.
Nyt ei ole sopiva aika.
Olin juuri lÀhdössÀ.
Hei. Chester, tÀmÀn tÀytyy
olla se ihana serkku.
- Kiitos.
- Chester McKee, mukava tavata.
Etkö pidÀ minusta?
Myrtle?
Myrtle!
Minun pitÀÀ lÀhteÀ.
Myrtle, kaada jokaiselle
piristysryyppy.
- Tom, lÀhden nyt.
- Nick, odota.
- Minun pitÀÀ pÀÀstÀ pois.
- PötyÀ!
- Mene juttelemaan Catherinelle.
- En pidÀ tÀstÀ. Daisy on serkkuni.
Katselit opiskeluaikoinakin.
- Se ei tarkoita -
- En tuomitse.
Haluatko istua vaihdossa
koko kesÀn vai pelata?
- Pelaa!
- Eikö seura kelpaa?
HÀn on pelimies sittenkin.
Riisu hattusi ja jÀÀ hetkeksi.
- McKee on taidepiireissÀ.
- Valokuvausta.
- Nick on taiteellinen myös.
- EnkÀ ole.
- Kirjoitan vÀhÀn.
- Niinkö?
- Asutko sinÀkin Long Islandilla?
- LÀnsi-EggissÀ.
Olin siellÀ juhlissa kuukausi sitten.
Gatsby-niminen mies jÀrjesti ne.
- Tunnetko hÀnet?
- Asun naapurissa.
HÀn on keisari Vilhelmin serkku.
Sen pahan saksalaisen kuninkaan.
McKee, ota kuva tÀstÀ.
MinÀ en ole sellainen malli,
mutta kyllÀ se sopii, jos haluat.
Kumpikaan ei voi
sietÀÀ puolisoaan.
- Herra Wilsonia?
- HÀn on rasvainen pikkupaskiainen.
Ei kiitos. Minulla on
yhtÀ hauskaa ilmankin.
Saan bentsoja lÀÀkÀriltÀ Queensissa.
Haluatko yhden?
Ei kiitos.
Hermoni ovat kunnossa.
Olin ollut humalassa kahdesti
se iltapÀivÀ mukaan lukien.
SinÀ yönÀ Tomin Myrtlelle
vuokraamassa asunnossa -
meitÀ ruokki kemiallinen
hulluus rÀjÀhtÀen pÀÀllemme.
YhtÀkkiÀ aloin pitÀÀ
New Yorkista.
Parempi kuin Yale-klubi.
Valoisat ikkunamme varmasti lahjoittivat osansa
salaisuuksia satunnaiselle katsojalle kadulla.
Olin myös siellÀ, samaan
aikaan sisÀllÀ ja ulkona.
Samaan aikaan lumoutunut ja vieraantunut
elÀmÀn ehtymÀttömÀstÀ monimuotoisuudesta.
Sinulla ei ole oikeutta
puhua hÀnestÀ.
Daisy, Daisy, Daisy.
- Sinulla ei ole oikeutta!
- Puhun, kun -
- Olet hullu!
- Ja sinÀ huora!
En tiedÀ, miten pÀÀsin kotiin, -
mutta tiedÀn, ettÀ olin ahdistunut
kuin Gatsby olisi tarkkaillut minua.
- Tarkkaili teitÀ?
- Niin.
Gatsby tarkkaili minua aina.
- Miten voitte olla varma?
- Sain kutsun.
Olin ainoa.
KetÀÀn muuta ei
koskaan kutsuttu.
Muu New York tuli kutsumatta.
Koko kaupunki pakattuna autoihin koko viikonlopun
joka viikonloppu pÀÀtyi Gatsbyn kartanoon.
Kaikki kaikista sosiaaliluokista
kaikkialta New Yorkista -
virtasivat Gatsbyn ovelle
monivÀrisenÀ karnevaalina.
TÀssÀ on kutsuni.
Sinun ei tarvinnut olla
tunnettu, eikÀ kutsuja kysytty.
Miljardöörilehtikustantajia
vaaleaveriköiden seurassa.
PerijÀttÀriÀ vertaamassa
perintöjÀÀn Gatsbyn rannalla.
Työnantajani, Walter Chase,
hÀviÀmÀssÀ ruletissa.
Juorutoimittajia gangstereiden ja kuvernöörien
vieressÀ heidÀn vaihtaessaan puhelinnumeroita.
ElokuvatÀhtiÀ, teatteriohjaajia,
moraalinvartijoita, koululoikkareita -
ja Ewing Klipspringer, Beethovenin
kyseenalainen jÀlkelÀinen.
MistÀ löytÀisin isÀnnÀn, herra Gatsbyn?
Asun naapurissa.
En ole koskaan nÀhnyt
hÀntÀ, kukaan ei ole.
Yksin ja vÀhÀn hÀmillÀni
pÀÀtin vetÀÀ kÀnnit.
Arvasin nÀkevÀni sinut tÀÀllÀ.
Hei.
- Sanoit asuvasi naapurissa.
- Huvipuiston vieressÀ.
- MennÀÀnkö?
- Saitko kutsun?
- KetÀÀn ei kutsuta.
- Minut kutsuttiin.
Ilmeisesti olen ainoa.
Kuka tÀmÀ Gatsby on?
- HÀn oli saksalainen vakooja sota-aikana.
- Teddy Barton, Nick Carraway.
- Saksalainen vakooja?
- Ei vaan keisarin salamurhaaja.
- Kuulin hÀnen tappaneen.
- HÀn tappaa huvikseen ilmaiseksi.
Ja on Jumalaa rikkaampi.
- Et usko tappopuheita, vai kuinka?
- EtsitÀÀn hÀnet niin voit kysyÀ itse.
HyvÀt naiset ja herrat, toivottakaa
tervetulleeksi uskomaton neiti Gilda Gray.
Herra Gatsby?
Seuraa minua.
Olette erehtynyt, koska
minÀ olen herra Gatsby.
Ette löydÀ hÀntÀ.
TÀmÀ talo ja kaikki sen sisÀllÀ
on osa taidokasta naamiota.
Herra GatsbyÀ ei
ole olemassakaan.
- PötyÀ. Olen tavannut hÀnet.
- Niinkö?
Kenet heistÀ? Prinssin,
vakoojan vai murhaajan?
En tiedÀ ketÀÀn, joka tietÀisi
mitÀÀn varmaa herra GatsbystÀ.
En vÀlitÀ.
HÀn jÀrjestÀÀ suuria juhlia.
PidÀn niistÀ, ne ovat niin yksityisiÀ.
PienissÀ juhlissa ei
ole yksityisyyttÀ.
Jos tuo on totta, miksi
nÀitÀ juhlia jÀrjestetÀÀn?
SiinÀpÀ kysymys!
- Saisinko tÀmÀn tanssin?
- Pennitön pikkumies.
Varastan hÀnet
takaisin, Carraway.
HyvÀt naiset ja herrat, jazzin
maailmanhistoria ilotulituksella!
Seuraa minua, Nick.
Rikkaat tytöt eivÀt nai köyhiÀ poikia.
HÀn on minun.
NÀytÀtte tutulta.
Ettekö ollutkin 3. divisioonassa?
- KyllÀ, 9. pataljoonassa.
- MinÀ olin 7:nnessÀ.
- Oletteko viihtynyt, veikkoseni?
- TÀmÀ on uskomatonta. Asun naapurissa.
HÀn lÀhetti kutsunkin.
Ilmeisesti ainoan.
- Luulin tapaavani herra Gatsbyn.
- Kukaan ei ole tavannut hÀntÀ.
HÀnen sanotaan olevan keisarin
varttiserkku ja perkeleen pikkuserkku.
Olen ollut huono
isÀntÀ, veikkoseni.
NÀettekös, -
minÀ olen Gatsby.
HÀnenlaisensa hymyn nÀkee vain
muutaman kerran elÀmÀssÀ.
Se nÀytti ymmÀrtÀvÀn sinua ja
uskovan sinuun kuin halusit.
- Anteeksi, veikkoseni. Luulin, ettÀ tiesitte.
- En tiedÀ, mitÀ sanoa. Suokaa anteeksi.
- Ei haittaa.
- Olen juonut liikaa.
- Niin?
- Herra Gatsby, Chicagosta soitetaan.
Hetki vain.
Vien uuden vesitasoni ulos aamulla.
Haluaisitteko tulla mukaani?
- Mihin aikaan?
- Mihin aikaan tahansa.
Hyvin ystÀvÀllistÀ.
Ihana tavata taas, neiti Baker.
MitÀ ikinÀ haluattekin,
kysykÀÀ pois, veikkoseni.
Anteeksi, liityn
seuraanne myöhemmin.
Odotin hÀnen olevan...
- Vanha ja lihava?
- Niin.
Nuoret miehet eivÀt ilmesty tyhjÀstÀ
ja osta palatsia Long Islandilta.
HÀn kertoi kÀyneensÀ Oxfordia.
- En usko sitÀ.
- Mikset?
En tiedÀ. En vain usko
hÀnen kÀyneen sitÀ.
Anteeksi, neiti Baker. Herra Gatsby
haluaisi jutella kanssanne kaksin.
- Minun kanssani?
- KyllÀ, neiti.
Nick! Nick! Nick!
Kuulin juuri
jÀrkyttÀvimmÀn uutisen.
MissÀ olit?
Auto odottaa.
- Olemme lÀhdössÀ.
- HÀmmÀstyttÀvÀÀ.
Kaikki kÀy yksiin.
Kaikki kÀy yksiin!
- MikÀ kÀy yksiin?
- Kaikki.
TÀmÀ on hullua.
MeidÀn on mentÀvÀ.
Kiusaan sinua, vaikka
lupasin olla kertomatta.
- Kerro.
- Anteeksi, mutta vannoin.
- Anteeksi, ettÀ varasin hÀnet, veikkoseni.
- Ei haittaa.
- ÃlkÀÀ unohtako lentoa huomenaamuna.
- Muistan kyllÀ.
- Herra Gatsby, Philadelphiasta soitetaan.
- HyvÀ on.
- HyvÀÀ yötÀ, veikkoseni.
- HyvÀÀ yötÀ.
Ja kiitos.
Nick, tule teelle ensi viikolla.
Olen luettelossa.
Soitan.
Vaikka olinkin hÀnen vesitasonsa kyydissÀ ja
vielÀ kaksissa juhlissa sekÀ hÀnen rannallaan, -
tohtori, ymmÀrsin, etten tiennyt
mitÀÀn GatsbystÀ kunnes...
Kaunis, eikö olekin, veikkoseni.
Etkö ole nÀhnyt sitÀ aikaisemmin?
MittatilaustyötÀ.
Ahdettu moottori.
Pukeudu, menemme lounaalle.
Kuule, veikkoseni. Millainen
mielipide sinulla on minusta?
- Mielipide?
- Niin.
En halua sinun saavan vÀÀrÀÀ
kÀsitystÀ huhujen takia.
Valheita kaikki tyynni.
Kerron totuuden.
Olen rikkaan keskilÀntisen suvun jÀlkelÀinen.
Valitettavasti kaikki ovat kuolleet.
Kasvoin Amerikassa, mutta kÀvin
Oxfordia, koska se on sukuperinne.
HÀnen tapansa puhua
herÀtti epÀilyksiÀ.
Perheeni kuoltua perin omaisuuden.
Elin kuin prinssi Euroopan pÀÀkaupungeissa.
- Euroopassa?
- Aivan.
Pariisissa, Venetsiassa, Roomassa, WienissÀ,
ZÌrichissÀ, HelsingissÀ, Moskovassa, Istanbulissa.
KerÀsin rubiineja, metsÀstin ja
maalasin unohtaakseni surullisuuteni.
Juuri kun hÀn ei olisi voinut
olla enÀÀ uskomattomampi, -
- Sota syttyi, veikkoseni.
- hÀnestÀ tuli sotasankari, -
joka kukisti yksin
Saksan armeijan.
...Argonnen metsÀssÀ johdin
kaksi konekivÀÀrikomppaniaa...
...viisi kertaa
enemmÀn vihollisia...
...puolustimme puolitoista
kilometriÀ pitkÀÀ linjaa...
...kaksi pÀivÀÀ ja kaksi yötÀ...
...vihollisia kolmesta eri divisioonasta...
...130 miestÀ ja vain 16
Lewis-konekivÀÀriÀ...
...sain mitalin jokaiselta
ympÀrysvallalta, Montenegroltakin.
TÀmÀ on Montenegrolta.
"Majuri Jay Gatsbylle
poikkeuksellisesta urheudesta."
NÀin on. Ja tÀmÀ on
muistoesine Oxford-ajoilta.
Kuva on otettu Trinityn pihalla. Mies vasemmalla
puolellani on nyt Doncasterin jaarli.
MitÀ olisin voinut sanoa?
Valokuva oli epÀilemÀttÀ aito.
Voisiko kaikki muukin olla totta?
EpÀilyksesi ovat
ymmÀrrettÀviÀ, veikkoseni.
Lounaalla esittelen sinut yhdelle New
Yorkin arvostetuimmista liikemiehistÀ, -
herra Meyer Wolfshiemille. HÀn on hyvÀ ystÀvÀni.
HÀn vahvistaa tarinani ja hyvÀn luonteeni.
- Se ei ole tarpeen.
- KyllÀ on.
Sinun pitÀisi tietÀÀ
minusta jotain.
En halua sinun ajattelevan...
etten ole kukaan tÀrkeÀ.
PyydÀn sinulta suurta
palvelusta tÀnÀÀn, veikkoseni.
- Suurta palvelusta?
- Niin.
Neiti Baker selittÀÀ
kaiken teellÀ tÀnÀÀn.
- Miten Jordan tÀhÀn liittyy?
- Se ei ole salaisuus.
Neiti Baker on kunniallinen urheilija.
HÀn ei tekisi mitÀÀn huonotapaista.
- PysÀhtykÀÀ!
- HyvÀ on, veikkoseni.
SelvÀ. Tunnistan teidÀt seuraavalla
kerralla, herra Gatsby.
- Anteeksi.
- Kiitos.
- Oxford-kavereita?
- Tein palveluksen poliisiylijohtajalle.
Saan hÀneltÀ kortin joka joulu.
NÀet epÀilemÀttÀ hÀnetkin lounaalla.
Kun saavuimme sillalle,
olin ÀimÀn kÀkenÀ.
En tiennyt, mitÀ ajatella.
Kaupunki Queensboro-sillan suunnasta nÀyttÀÀ
aina samalta kuin ensimmÀisellÀ kerralla.
Lupaukselta maailman
salaperÀisyydestÀ ja kauneudesta.
MitÀ tahansa voi tapahtua.
Kun liu'uimme sillan yli mikÀ tahansa,
jopa Gatsby, oli mahdollista.
- Poikani.
- Meyer, Meyer, Meyer.
- Tuoksut hyvÀltÀ. Ja nÀytÀtkin.
- Niin sinÀkin.
Herra Carraway, hyvÀ
ystÀvÀni Meyer Wolfshiem.
- Mukava tavata, herra Carraway.
- Ilo on puolellani.
TiedÀn teistÀ kaiken.
- YmmÀrrÀn.
- KyllÀ vain.
- Herra Gatsby puhuu teistÀ.
- Niinkö?
- MennÀÀnkö?
- Tulkaa.
LiittykÀÀ seuraamme lounaalle.
- Hattu pois pÀÀstÀ! Ulos!
- PÀÀstÀ irti!
KÀske Walter Chasen pysyÀ hiljaa
tai hÀn ei saa penniÀkÀÀn.
Puhutaan siitÀ myöhemmin.
- Highball-lasit, herra Gatsby?
- KyllÀ vain.
- Sopii minulle.
- Huolehtikaa ystÀvÀstÀni.
Seuraava raskaansarjan
maailmanmestari.
Kaikki kunnioitukseni
isÀnnÀllenne.
Jay, olet pidÀtetty.
Varovasti, poliisiylijohtaja.
Olette muuttumassa jazzhiireksi.
- Tuo oli poliisiylijohtaja.
- Herra Gatsby, pöytÀnne.
- Varovasti niissÀ pöydissÀ, senaattori.
- Lyön vetoa puolestasi, Jay.
Syömme hummeria, joka on koristeltu
tryffeleillÀ ja hienoilla yrteillÀ.
MenevÀtkö velkakirjat
kaupaksi, herra Carraway?
- Hyvin, kiitos.
- Olen ymmÀrtÀnyt, ettÀ etsitte gumppania.
Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei...
TÀmÀ ei ole se mies, Meyer.
TÀmÀ on ystÀvÀ, josta kerroin.
Anteeksi.
VÀÀrÀ mies.
Anteeksi, minun pitÀÀ
soittaa se puhelu.
Onnistiko, senaattori?
Oikea herrasmies yhdestÀ
parhaimmista KeskilÀnnen suvuista.
Valitettavasti kaikki
ovat kuolleet.
Tapasin herra Gatsbyn ensimmÀisen
kerran heti sodan jÀlkeen.
Tiesin löytÀneeni hyvin
kasvatetun miehen.
Palkittu sotasankari
ja Oxfordin kÀynyt.
- TiedÀttekö Oxfordin?
- Olen kuullut siitÀ.
Sitten tiedÀtte, ettÀ hÀneen
voi luottaa naisasioissa.
HÀn pitÀÀ huolta teidÀnlaisista ystÀvistÀÀn.
HÀn ei edes katsoisi vaimoanne.
En ole naimisissa.
- Mutta olette pörssissÀ, eikö niin?
- KyllÀ.
Kiinnostaako solmioneulani?
Paras ihmisen poskihammas.
HyvÀt herrat, onko kaikki hyvin?
KyllÀ, me puhuimme juuri
toisten miesten vaimoista.
- Toisten miesten vaimoista?
- Niin.
Olen tehnyt tehtÀvÀni. JÀtÀn teidÀt
puhumaan urheilusta ja naisista.
- Toisten miesten vaimoista.
- Hei, hyvÀt naiset.
Kuka hÀn on?
NÀyttelijÀ?
- Meyer?
- Niin.
HÀn on uhkapeluri.
HÀn jÀrjesti vuoden 1919
pesÀpallomestaruuden.
- Sopupeli?
- Niin.
Miten?
NÀki ilmeisesti mahdollisuuden.
HÀn on hyvin ÀlykÀs mies.
Nyt veikkoseni, neiti Bakerista ja siitÀ
palveluksesta vielÀ, josta puhuimme.
- Nick!
- Tom! Hauska tavata.
- Miten voit?
- Hyvin.
Daisy on raivona, koska
et ole soittanut.
Herra Gatsby, herra Buchanan.
- Mukava tavata.
- Niin.
- En odottanut nÀkevÀni sinua tÀÀllÀ.
- Lounastin vain herra Gatsbyn kanssa.
- Voinko auttaa?
- UrheilutÀhti, Jordan Baker?
Ei mitÀÀn, kiitos.
NÀen hÀnet.
MitÀ peliÀ sinÀ ja
Gatsby pelaatte?
- Liittyykö herrasmies -
- Anteeksi.
HÀn hakee minut hienolla autollaan
ja jakaa elÀmÀntarinansa.
ÃlÀ korota ÀÀntÀsi,
ihmiset kuulevat.
- MikÀ tÀmÀ suuren suuri palvelus on?
- HÀn haluaa sinun kutsuvan Daisyn teelle.
Daisy -
ja Gatsby?
- Miksi?
- En tiedÀ, mistÀ aloittaa.
YmmÀrsin vasta juhlissa, ettÀ olin
tavannut Gatsbyn aikaisemmin.
Viisi vuotta sitten
LouisvillessÀ.
SinÀ pÀivÀnÀ sain uudet
englantilaiset golfkengÀt.
Daisy oli suosituin tyttö Taylorin
parakkikylÀn upseerien keskuudessa.
Hei, Jordan.
Yksi heistÀ oli autossa hÀnen kanssaan.
HÀn oli Gatsby.
HÀn katsoi DaisyÀ juuri
oikealla tavalla.
- MitÀ tapahtui?
- En tiedÀ.
HyökkÀykseen!
Gatsby lÀhetettiin sotaan.
Kun sota pÀÀttyi, -
Daisy odotti, mutta jostain
syystÀ Gatsby ei voinut palata.
Vuotta myöhemmin Tom Buchanan
Chicagosta nai hÀnet.
Tom antoi hÀnelle 350 000
dollarin arvoiset helmet.
HÀiden aamuna Daisy sai kirjeen.
- Kerro heille, ettÀ muutin mieleni!
- MikÀ hÀtÀnÀ?
- Anna tÀnne!
- En!
- JÀttÀkÀÀ minut rauhaan!
- Kukaan ei saa tietÀÀ tÀstÀ.
- MitÀ kirjeessÀ sanottiin?
- HÀn ei kertonut.
Kirje tuli myöhÀssÀ.
ViideltÀ iltapÀivÀllÀ juhlittiin
hÀitÀ juhlavammin kuin koskaan.
Kuherruskuukauden jÀlkeen
nÀin heidÀt Santa Barbarassa.
HÀn oli liikuttavan
rakastuneen nÀköinen.
Viikkoa myöhemmin Tom ajoi kolarin.
KyydissÀ ollut hotellisiivooja pÀÀsi lehtiin.
- Outo sattuma.
- MikÀ on?
Gatsby asuu niin lÀhellÀ.
Se ei ole sattuma. HÀn osti
talon tarkoituksella lÀheltÀ.
Juhlat jÀrjestettiin, jotta
Daisy eksyisi paikalle.
HÀn kysyi jatkuvasti DaisystÀ.
MinÀ satuin vain tuntemaan hÀnet.
Kaikki työ tytön takia, jota hÀn
ei ole nÀhnyt viiteen vuoteen.
Ja nyt hÀn vain haluaa,
ettÀ kutsun Daisyn teelle.
Kaino mies.
Tekee vaikutuksen, eikö teekin?
- Iltaa, kullanmuru. Minne mennÀÀn?
- Long Islandille, olkaa hyvÀ.
PitÀisikö minun?
Haluaako Daisy tavata?
HÀn ei saa tietÀÀ.
Sinun pitÀÀ vain kutsua, jotta
he voivat tavata "vahingossa".
Olin kahden vaiheilla.
Oliko oikein parittaa naimisissa olevaa
serkkuani tuntemattomalle miehelle?
Kun palasin kotiin, Gatsbyn kartano
oli kokonaan valaistu kuin juhlissa.
Nyt se oli kuitenkin hiljainen.
- Kiitos.
- HyvÀÀ illanjatkoa.
Kartanosi on kuin maailmannÀyttely
tai Coney Island.
- Niinkö?
- Niin.
Olen juuri katsellut
ikkunoista sisÀlle.
MentÀisiinkö autollani Coney
Islandille, veikkoseni?
On liian myöhÀ.
- EntÀ uimaan altaaseen?
- Minun on pakko mennÀ nukkumaan.
HyvÀ on.
MielellÀni.
Kutsun Daisyn teelle.
- MinÀ pÀivÀnÀ?
- MikÀ sinulle sopii?
- En halua vaivata.
- Ylihuomenna?
Ylihuomenna...
Haluan leikkauttaa nurmikon.
Veikkoseni, sinÀ et
tienaa paljon, eikö niin?
- En varsinaisesti.
- Suo anteeksi.
Minulla on sivutoimi.
YmmÀrrÀthÀn.
Etkö myykin velkakirjoja,
veikkoseni?
- YritÀn.
- No niin.
Se on luottamuksellinen juttu,
mutta korvaus sen mukainen.
Kiitos, mutta minulla on
jo kÀdet tÀynnÀ työtÀ.
TÀmÀ ei liity Wolfshiemiin.
Se on vain palvelus, Jay.
KyllÀ vain.
Teen sen mielellÀni.
- Palvelus?
- Niin.
- HyvÀÀ yötÀ.
- HyvÀÀ yötÀ.
Huomenta.
Lehden mukaan sade
lakkaisi neljÀn aikaan.
Muistaakseni se oli The Journal.
Heti oikealle, hyvÀt herrat.
Olohuoneeseen, kiitos.
- Onko kaikki hyvin?
- Nurmikko nÀyttÀÀ hyvÀltÀ.
Nurmikko?
MikÀ nurmikko?
Ostin leivoksia.
- Onko sinulla kaikki tarvittava?
- EhkÀ lisÀÀ kukkia.
- HyvÀÀ työtÀ, eikö vain?
- Kaunista.
Meninkö liian pitkÀlle?
- Teit niin kuin halusit.
- Aivan.
Minulla ei ole koko pÀivÀÀ aikaa odottaa.
LÀhden nyt.
ÃlÀ hulluja puhu.
Kello on vasta kahta vaille.
Kukaan ei ole tu-
Se on hÀn.
- Asutko tÀÀllÀ aivan varmasti, rakkaimpani?
- KyllÀ, se sopii minulle.
Miksi minun piti tulla yksin?
Oletko rakastunut minuun?
Se on Carrawayn
kartanon salaisuus.
- KÀske kuljettajaasi ajamaan kauas.
- Tule takaisin tunnin pÀÀstÀ, Ferdie.
HÀnen nimensÀ on Ferdie.
HyvÀnen aika.
Uskomatonta.
Ryöstitkö kasvihuoneen?
HÀn on rakastunut minuun.
Ole hyvÀ.
- Hauska juttu.
- MikÀ on?
Minne menit?
Mukava tavata taas.
Samoin.
Olemme... tavanneet aiemmin.
Korjautan tÀmÀn
kÀden kÀÀnteessÀ.
Olen pahoillani kellosta.
Se on vanha.
- Ihana kello.
- Niin on.
- Emme ole tavanneet vuosiin.
- Viiteen vuoteen marraskuussa.
Saako olla teetÀ?
- KyllÀ, kiitos.
- Kiitos, rakas.
- Sitruunaa vai sokeria?
- Ei kumpaakaan.
Ei minullekaan, kiitos.
Minun pitÀÀ kÀvÀistÀ kaupungissa.
Palaan pian.
- Nick, minulla on asiaa.
- Palaan pian.
- TÀmÀ oli paha virhe.
- Olet vain jÀnnittynyt. Niin on Daisykin.
- Onko?
- YhtÀ paljon kuin sinÀkin.
ÃlÀ puhu noin kovaa.
KÀyttÀydyt kuin epÀkohtelias pikkupoika.
Daisy on yksin olohuoneessa ja -
Tarinani muistuttaa minua, -
ettÀ toisen kerran sinÀ kesÀnÀ
varjelin toisten salaisuuksia.
Olin taas sisÀllÀ ja ulkona.
Sade lakkasi.
Niin teki.
MitÀ tuumaat tuosta, Daisy?
Tule katsomaan.
Nicky, kuinka hassua.
NÀen kotini.
Tuolla lahden toisella puolella.
TiedÀn.
Asunnoltani aukeaa sama maisema.
MissÀ se on?
Nick, kutsun teidÀt molemmat vierailulle kotiini.
NÀytÀn hÀnelle paikkoja.
- Haluatko varmasti minut mukaan?
- Totta kai, veikkoseni.
- Avatkaa portti.
- Avatkaa portti!
Portti on linnasta Normandiassa.
- Jay, se on suurenmoinen.
- PidÀtkö siitÀ?
Rakastan sitÀ.
- Kuinka asut tÀÀllÀ yksin?
- En asukaan.
PidÀn sen aina tÀynnÀ
mielenkiintoisia kuuluisia ihmisiÀ.
Tule mukaani.
- Kartano nÀyttÀÀ hyvÀltÀ valossa, eikö niin?
- Loistavalta kerta kaikkiaan.
Tulkaa. Haluan
kuninkaallisen kierroksen.
PidÀn kaikesta uudenaikaisesta.
Mehustaa appelsiinit automaattisesti.
- Pelataanko kierros golfia?
- Sinulla ei olisi mitÀÀn mahdollisuuksia.
- Upeaa!
- Jatka vain.
NÀytÀn miten.
- HÀn lyö swingin.
- TÀhtÀÀ. Varokaa!
- Olen oikea jyrÀ.
- Oletteko valmiita lÀhikuvaan?
- En halua menettÀÀ hetkeÀkÀÀn.
- Hehkut aivan.
- HÀn kelpaisi Voguen kanteen, eikö niin?
- Kamera kÀyntiin.
Hidasta.
- TÀmÀ on kaunis.
- Se on mittatilaus-Wurlitzer.
- Osaako kukaan soittaa sitÀ?
- Klipspringer osaa.
HerÀttÀkÀÀ Ewing.
Sitten voimme tanssia koko yön.
- Ewing on nero, hÀn soittaa mitÀ vain.
- Haluan kuulla The Charlestonin.
HÀn tekee kaikesta kauniimpaa.
Eikö niin, veikkoseni?
Ostatan vaatteeni Englannista.
- En ole nÀhnyt vastaavaa.
- TÀmÀ sopii sinulle.
Saan uuden vaatepaketin
aina, kun sesonki vaihtuu.
SilkkiÀ, -
flanellia, -
intialaista puuvillaa, -
pellavaa.
- HÀn on hullu.
- Auttamattomasti.
Ne rypistyvÀt.
Pilaat ne kaikki.
- Jay, lopeta.
- TÀssÀ.
MikÀ hÀtÀnÀ?
Daisy-kultaseni, mikÀ hÀtÀnÀ?
Olen surullinen.
- Miksi?
- Koska...
Viisi hukattua vuotta
taistelivat Daisyn huulilla, -
mutta eivÀt pÀÀsseet ulos.
Miksi?
Koska en ole aikaisemmin
nÀhnyt niin kauniita paitoja.
Kuulaana pÀivÀnÀ
nÀkisimme vihreÀn valon.
MinkÀ vihreÀn valon?
Sen, joka palaa koko
yön laiturisi nokassa.
EhkÀ Gatsbylle valkeni, ettÀ valo
oli menettÀnyt merkityksensÀ iÀksi.
Nyt se oli taas vain vihreÀ valo laiturilla.
Ja hÀnellÀ oli yksi lumottu kohde vÀhemmÀn.
- Onko tÀmÀ isÀsi?
- Ei.
HÀn on herra Dan
Cody, veikkoseni.
HÀn on kuollut. HÀn oli paras
ystÀvÀni monta vuotta sitten.
Et kertonut, ettÀ sinulla oli
otsakiehkura... ja jahti.
Haluan nÀytÀn sinulle jotain.
Istu alas.
TÀÀllÀ on lehtileikkeitÀ...
sinusta.
SÀilytit kirjeeni.
TÀmÀ on ensimmÀinen
kuvani sinusta.
Muistatko tÀmÀn kirjeen?
"Emme voi menettÀÀ toisiamme
ja antaa rakkautemme kuolla.
Tule kotiin. Odotan tÀÀllÀ ja toivon
jokaisen unelman kÀyvÀn toteen."
Suokaa anteeksi.
- Slagle on Detroitissa.
- En voi puhua nyt, veikkoseni.
Eikö hÀn tiedÀ,
mitÀ pikkukaupunki tarkoittaa?
Kuuntele!
Sanoin pikkukaupunki.
HÀnestÀ ei ole hyötyÀ, jos
Detroit on hÀnelle pieni!
Jutellaan myöhemmin, veikkoseni.
HyvÀ on.
Klipspringer.
HÀn on herÀnnyt.
Aloitetaanko?
Toivon, ettÀ olisin
tehnyt kaiken kanssasi.
ElÀmÀn loppuun asti -
olisi hyvÀ olla nÀin.
Olkoon niin.
Gatsbylle ei riittÀnyt
pitÀÀ DaisyÀ sylissÀÀn.
HÀnellÀ oli mielikuva elÀmÀstÀÀn
ja Daisyn roolista siinÀ.
Vasta kun nÀin Gatsbyn
viimeisen kerran, -
hÀn kertoi pikkupojan
unelmastaan.
NÀhkÀÀs, tohtori.
HÀnen oikea nimensÀ oli -
James Gatz.
HÀnen vanhempansa olivat rutiköyhiÀ
maanviljelijöitÀ Pohjois-Dakotasta.
HÀn ei koskaan hyvÀksynyt
heitÀ vanhemmikseen.
Mielikuvassaan hÀn
oli Jumalan Poika.
Kunnia oli vain ajan kysymys.
16-vuotias Gatz etsi
kunniaa kaukaa.
YhtenÀ iltapÀivÀnÀ hÀn huomasi
jahdin merihÀdÀssÀ YlÀjÀrvellÀ.
HÀn souti paikalle ja pelasti kapteenin,
alkoholisoituneen miljonÀÀrin, Dan Codyn.
Iskeydymme rantaan!
MitÀ hittoa luulet
tekevÀsi, veikkoseni?
HÀn tarttui tilaisuuteensa.
SillÀ hetkellÀ pÀÀtin vaihtaa
nimeni Jay Gatsbyksi.
HÀn muutti jahdin kurssin
ja tulevaisuutensa suunnan.
GatsbyllÀ oli taitoa
ja intohimoa.
He jatkoivat purjehdusta
viisi vuotta.
Dan oli hyvÀ.
HÀn opetti minulle kaiken.
Miten pukeutua, kÀyttÀytyÀ
ja puhua kuin herrasmies.
Jahti nÀyttÀÀ hyvÀltÀ.
Gatsby toivoi perivÀnsÀ
Codyn omaisuuden.
Eikö vain, veikkoseni?
Codyn kuoltua hÀnen
sukunsa peri kaiken.
HÀn oli nyt herrasmiespeluri,
mutta jÀlleen rutiköyhÀ.
Juhannukseen mennessÀ Gatsby
oli etusivun uutinen.
MistÀ rahat tulivat?
Sen koko New York halusi tietÀÀ.
Tom mukaan lukien, kun hÀn yhdessÀ
Daisyn kanssa tuli Gatsbyn juhliin.
Palaan pian.
- Monet uusrikkaista ovat viinatrokareita.
- Gatsby on apteekkialan liikemies.
Saanko esitellÀ
senaattori Gulickin?
- Herra Carraway.
- Senaattori.
Rouva Buchanan.
- ViehÀttÀvÀÀ.
- Ihastuttavaa.
Ja herra Buchanan.
Poolopelaaja.
En enÀÀ.
- Aina mukava tavata Buchanan.
- Samoin.
Senaattori, ehkÀ voimme tavata
myöhemmin noppapöydÀssÀ.
- En halua olla poolopelaaja.
- Tom, sinun pitÀisi olla ylpeÀ saavutuksistasi.
- Voinko esitellÀ kartanon?
- Totta kai.
- Tuntenette monia kuuluisuuksia nÀöltÀ.
- Aivan varmasti.
Emme kÀy ulkona usein.
En tunnista ketÀÀn.
Niinkö? EntÀ tuon naisen tuolla?
- Marlene Moon. Jumaloin hÀnen elokuviaan.
- Haluaisitteko, ettÀ esittelen teidÀt?
En todella halua
olla poolopelaaja.
- Olen niin innostunut.
- Kivat pikkutanhut.
Tapasimme kuukausi
sitten, herra Buchanan.
Nyt muistan.
Nickin myös.
- Parturissa.
- Ei kiitos.
Aivan.
Tunnen vaimonne.
- Niinkö?
- Niin.
- Herra Gatsby, herra Slagle on saapunut.
- Ei nyt.
Herra Buchanan, -
saanko?
Tietenkin.
ViihdettÀ riittÀÀ minullekin.
Osoitteita varten.
TehkÀÀ tilaa, olkaa hyvÀ.
- Erinomaiset juhlat, Jay.
- Varokaa kÀÀrmeenlumoojaa, herra McClenahan.
Onko tÀmÀ kaikki
mielikuvituksesi tuotetta?
Ei kaikki.
Olit mukana alusta asti.
Jokaisessa ideassa
ja pÀÀtöksessÀ.
Jos et pidÀ jostain,
voin muuttaa sen.
NÀin on tÀydellinen.
Mielikuvituksesi on
vastustamattoman tÀydellinen.
MissÀ hitossa he tapasivat?
- Tavataan myöhemmin.
- HyvÀ on.
Tule mukaani.
Kiitos.
Oletko nÀhnyt vaimoani?
En ole.
En vÀhÀÀn aikaan.
Viski.
Senaattori nÀki hÀnet tÀÀllÀ.
Voisimmepa vain karata.
Karatako?
Daisy-kultaseni, se ei
olisi kunnioitettavaa.
Asutko tÀÀllÀpÀin, Nick?
- Naapurissa.
- Niinkö?
Asut tÀÀllÀ, tÀssÀ talossa.
Minun kanssani.
Kultaseni, -
on aika kertoa Tomille.
TÀmÀ on sirkus.
Jos nÀet hÀnet, kerro,
ettÀ etsin hÀntÀ.
MeillÀ oli hauskaa yhdessÀ.
Miksi emme voi jatkaa siitÀ?
Huhuu.
Hei, Nicky.
- MeillÀ on vÀittely.
- MistÀ?
Asioista.
Tulevaisuudesta.
VÀrillisten valtakuntien
tulevaisuudesta.
- Tom etsii sinua.
- Anteeksi.
Herra Gatsby, herra Slagle
on varsin tuohduksissa.
Suokaa anteeksi.
- Nick, voisitko?
- Tietenkin.
Gatsby lÀhti selvittÀmÀÀn
erimielisyyttÀ.
Daisy odotti, -
mutta Gatsby ei voinut palata.
Olet ollut hyvÀ kÀsittelemÀÀn kuumakalleja,
mutta nyt et ollut tavoitettavissa.
MitÀ tÀÀllÀ tapahtuu, Jay?
- MissÀ olit?
- Nickyn seurassa.
Herra Gatsby esitteli tiluksia.
HÀnen on tÀytynyt pinnistÀÀ
saadakseen tÀmÀn elÀintarhan yhteen.
Haluaisin tietÀÀ kuka hÀn
on ja mitÀ hÀn tekee.
Aion ottaa selvÀÀ.
En ole varma.
KysykÀÀ keittiöstÀ.
SiinÀhÀn sinÀ olet. Daisy lÀhti ja pyysi
sanomaan, ettÀ hÀnellÀ oli hauskaa.
- EikÀ ollut.
- Tietenkin oli.
Ei...
Ei ollut.
HÀnellÀ ei ollut hauskaa.
Olen liian kaukana.
En saa hÀntÀ ymmÀrtÀmÀÀn.
- Tarkoitatko juhlia?
- Juhlia?
En vÀlitÀ juhlista.
- Jatketaan huomenna, hyvÀt herrat. Kiitos.
- Kiitos.
NÀetkös, -
hÀnen pitÀÀ kertoa Tomille,
ettei koskaan rakastanut hÀntÀ.
- MitÀ?
- KyllÀ vain.
Sitten voimme palata hÀnen
kotiinsa Louisvilleen.
HÀnen vanhempansa ovat mukavia, veikkoseni.
Menemme naimisiin siellÀ.
NÀetkös, -
unohdamme viisi viime vuotta
ja aloitamme uudestaan.
En pyytÀisi hÀneltÀ liikaa.
- Liikaa?
- Niin.
Suo anteeksi, veikkoseni, mutta on
surullista, etten saa hÀntÀ ymmÀrtÀmÀÀn.
Se on niin vaikeaa.
Olen jÀrjestÀnyt tÀmÀn kaiken hÀntÀ
varten, mutta hÀn haluaa vain karata.
- HÀn haluaa jÀttÀÀ kaiken.
- Jay.
MennyttÀ ei saa takaisin.
- Eikö?
- Ei.
Totta kai saa.
Korjaan kaiken entiselleen. ElÀmÀni on
ollut niin sekavaa siitÀ yöstÀ lÀhtien.
HÀn puhui paljon menneestÀ kuin
haluten saada takaisin jotain.
Jos vain pÀÀsisin
takaisin alkuun.
Jos vain pÀÀsisin takaisin
alkuun, löytÀisin sen uudestaan.
Jonkin mielikuvan itsestÀÀn,
joka oli rakastunut Daisyyn.
YhtenÀ iltana LouisvillessÀ
viisi vuotta sitten -
Gatsby löysi itsensÀ Daisyn
pihalta tÀysin sattumalta.
Menin sinne Taylorin
upseerien kanssa.
En ollut koskaan nÀhnyt
niin kaunista kotia.
Saanko seuraavan
tanssin, neiti Daisy?
HÀnen univormunsa peitti
hÀnen pennittömyytensÀ.
HÀnellÀ oli vain
korkea itsetuntonsa.
- Daisy, ÀlÀ pihtaa.
- En pihdannutkaan, Àiti.
Niin monta upeaa nuorta
upseeria tunnetuista suvuista.
Tiesin olevani hyvÀ kiipeÀmÀÀn.
Mutta vain yksin.
Tiesin, ettÀ kun
suutelen tÀtÀ tyttöÀ, -
en pÀÀse enÀÀ irti.
Siksi pysÀhdyin.
PysÀhdyin ja odotin.
Odotin hetken pidempÀÀn.
HÀn tiesi, ettÀ se maksaisi hÀnen
jumalallisen mielikuvituksensa.
Rakastuminen muuttaisi hÀnen
kohtalonsa peruuttamattomasti.
Sitten annoin sen tapahtua.
Tyttö puhkesi kukkaan.
Ja ruumiillistuma oli valmis.
Rakastuminen oli paha virhe
minunlaiselle miehelle.
32-vuotiaana en ole liian vanha suurmieheksi,
jos voisin unohtaa menetykseni, -
mutta elÀmÀni, veikkoseni,
on oltava kuin tÀhdenlento.
Aina nousujohteinen.
HÀnen pitÀÀ kertoa Tomille,
ettei koskaan rakastanut hÀntÀ.
Minun pitÀÀ antaa hÀnelle
enemmÀn aikaa, veikkoseni.
Ei hÀtÀÀ, veikkoseni.
TÀÀllÀ hÀn on turvassa.
HyvÀÀ yötÀ, veikkoseni.
Olet vÀÀrÀssÀ menneen
suhteen, veikkoseni.
Olet vÀÀrÀssÀ.
Naapurista oli kuulunut
musiikkia koko kesÀn.
HÀnen puutarhassaan ihmiset liikkuivat kuin
koit kuiskeen, naurun ja tÀhtien lomassa.
- Aamiainen on valmis.
- Kiitos.
Naurun...
Kiitos.
...kuiskeen, samppanjan
ja tÀhtien lomassa.
Mutta -
Tomin ja Daisyn vierailun jÀlkeen Gatsbyn
kartanon valot sammuivat yksitellen.
Juhlia ei ollut enÀÀ.
Daisy vieraili salaa, -
koska sama kuuluisuus, joka oli
aikaisemmin tuottanut mielihyvÀÀ, -
oli nyt uhka Jay Gatsbylle.
En halua kotiin.
Kuulin, ettÀ
palvelusvÀki sai lÀhteÀ.
Daisy vierailee joskus.
En halua juorukelloja.
KylillÀ puhutaan ja se
pÀÀtyy lehtiin, veikkoseni.
Uudet palvelijat ovat
Wolfshiemin vÀkeÀ.
He osaavat yhtÀ hyvin laittaa
ruokaa ja pedata sÀnkyjÀ.
Daisy on valmis. HÀn toivoo sinun ja neiti
Bakerin tulevan lounaalle huomenna.
Tuletko, veikkoseni?
Daisy tarvitsee sinua.
Me tarvitsemme sinua.
Tuletko, veikkoseni?
Luin jostain, ettÀ aurinko
kuumenee vuosi vuodelta.
Hetkinen.
Ei vaan pÀinvastoin.
Aurinko kylmenee vuosi vuodelta.
Haluaisin olla vesillÀ tÀnÀÀn.
Taloni on vastapÀÀtÀ.
Tuo tuolla.
NiinpÀ onkin.
NÀettekös, nÀen joka ilta valon
laiturinne nokassa vilkkumassa.
MinkÀ valon?
Herra Buchanan, haluan lÀhelle.
- Daisy ja minÀ olemme mo-
- On niin kuuma!
Kaikki on sekavaa. MitÀ teemme tÀnÀÀn,
huomenna tai seuraavina 30 vuotena?
ÃlÀ synkistele.
- LÀhdetÀÀn kaupungille.
- Kaupungille?
Naiset ja pÀÀhÀnpistot.
Daisy.
NÀytÀtte niin siistiltÀ.
NÀytÀtte aina niin siistiltÀ.
Muistutatte miestÀ
mainoksessa Times Squarella.
MiestÀ siisteissÀ
kauniissa paidoissa.
HÀn oli juuri kertonut
Gatsbylle rakastavansa tÀtÀ.
EikÀ se ollut jÀÀnyt
Tomilta huomaamatta.
LÀhdetÀÀn kaupungille.
Sopii minulle. Verraton idea.
- Henri, tuokaa auto!
- Poltetaan savukkeet ensin.
Kaikki polttivat lounaalla.
PidetÀÀn hauskaa. On liian
kuuma touhotukselle.
- Daisy, se oli sinun ideasi.
- Muutin mieleni, senkin jyrÀ.
Suuri huone Plazasta, ÀmpÀrillinen
jÀÀtÀ ja pullo viskiÀ riittÀvÀt.
Se oli sinun ideasi.
- HyvÀ on, Tom.
- Tule, Jordan.
Liityttekö seuraamme,
herra Gatsby?
Kaksi pulloa viskiÀ pyyhkeisiin
kÀÀrittyinÀ. Tule, Nick!
Herra Gatsby, ottaisitteko coupéni, ja
minÀ otan muut kyytiin sirkusvaunuunne?
- Polttoaine on melkein lopussa, veikkoseni.
- Jos se loppuu, pysÀhdyn apteekissa.
TÀnÀ pÀivÀnÀ apteekista
voi ostaa mitÀ vain.
- Tom, ota sinÀ Nick ja Jordan.
- Sopii minulle.
Tavataan Plazalla. Tunnistatte minut
kahdesta savukkeesta huulessa.
PidÀtte minua tyhmÀnÀ, eikö niin?
Toinen nÀköni kertoo, mitÀ tehdÀ.
- Olen kysellyt tÀstÀ veikosta.
- Ja selvitit, ettÀ hÀn on Oxfordin kÀynyt.
New Mexicon Oxfordin.
HÀnellÀ on vaaleanpunainen puku.
Tom, polttoaine on lopuillaan.
Wilson, mitÀ odotat? Tankki tÀyteen!
PitÀÀkö minun tankata itse?
- Luuletko, ettÀ tulen tÀnne maisema-ajelulle?
- Anteeksi, olen huonovointinen.
Miksi?
MikÀ hÀtÀnÀ?
Veto vain lopussa. Tarvitsen rahaa kipeÀsti.
Muutetaan vaimon kanssa lÀnteen.
Haluaako vaimosi muuttaa?
Paniikki iski Tomiin.
VielÀ tunti sitten tallessa olleet rakastajatar
ja vaimo lipsuivat nyt hÀnen kÀsistÀÀn.
Olen viisastunut
kahtena viime pÀivÀnÀ.
Otan vaimon mukaan
halusipa hÀn sitÀ tai ei.
- MitÀ olen velkaa?
- 1,20 dollaria.
Saat auton.
LÀhetÀn sen huomenna!
RiittÀÀ.
- Avaa yksi ikkuna lisÀÀ.
- Kaikki ovat jo auki.
- Kysy sitten kirvestÀ huonepalvelusta.
- Unohda kuumuus.
- Valittaminen vain pahentaa asiaa.
- JÀttÀisitte hÀnet rauhaan, veikkoseni.
- TeillÀ on hieno sanonta.
- MitÀ tarkoitatte?
"Veikkonen."
MistÀ opitte sen?
Tom, jos menet
henkilökohtaisuuksiin, lÀhden pois.
Herra Gatsby, ymmÀrtÀÀkseni
olette Oxfordin kÀynyt.
- En varsinaisesti.
- Niin olen ymmÀrtÀnyt.
- KÀvin sitÀ.
- Mies vaaleanpunaisessa puvussa.
Tom!
- Sanoin kÀyneeni sitÀ.
- Kuulin kyllÀ. Haluaisin tietÀÀ milloin.
Haluaisitte tietÀÀ milloin.
Miten on, herra Gatsby?
Olin siellÀ vain viisi kuukautta vuonna 1919.
Siksi en voi kutsua itseÀni Oxfordin kÀyneeksi.
Sotaveteraaneille
annettiin paikkoja.
Halusin nousta ylös ja
taputtaa GatsbyÀ selkÀÀn.
Teen sinulle ryypyn, Tom.
Sitten et tunne itseÀsi tyhmÀksi.
Hetkinen. Minulla on vielÀ
yksi kysymys herra Gatsbylle.
Olkaa hyvÀ vain, herra Buchanan.
MitÀ riitaa haastatte talossani?
HÀn ei haasta riitaa. SinÀ haastat.
- Hillitse itsesi.
- Oletko tosissasi?
Jos minun on tarkoitus antaa tÀmÀn
mitÀttömÀn herran koskea vaimooni, -
voitte olla varmoja,
ettei se onnistu.
TÀnÀ pÀivÀnÀ perhearvoja ja
avioliittoinstituutiota halveksutaan.
Seuraavaksi hyvÀksytÀÀn mustien
ja valkoisten seka-avioliitot.
Vaimonne ei rakasta teitÀ.
HÀn ei koskaan rakastanut.
HÀn rakastaa minua.
- TeidÀn tÀytyy olla hullu.
- En ole, veikkoseni.
NÀettekös, hÀn ei koskaan
rakastanut teitÀ.
HÀn suostui naimisiin, koska olin
köyhÀ eikÀ hÀn jaksanut odottaa.
Se oli paha virhe, mutta sydÀmessÀÀn
hÀn rakasti vain minua.
- LÀhdetÀÀn kotiin.
- Istu alas, Daisy!
Ole hyvÀ ja istu, Daisy.
Daisy?
- Haluan tietÀÀ kaiken.
- Kerroin jo. SitÀ on jatkunut viisi vuotta.
Oletko tapaillut hÀntÀ
viiden vuoden ajan?
Se ei ollut mahdollista, mutta olemme
rakastaneet toisiamme sen ajan.
Olette hullu!
SiinÀ kaikki.
En tiedÀ, mitÀ tapahtui viisi vuotta
sitten ennen kuin tapasin Daisyn, -
mutta ette ole voinut pÀÀstÀ lÀhellekÀÀn
ellette tuonut ruokatavaroita takaovelle.
Kaikki muu on valhetta. Daisy rakasti minua,
kun hÀn meni naimisiin ja rakastaa yhÀ.
- Olen pahoillani, mutta olette vÀÀrÀssÀ.
- HÀn rakastaa minua. Ja minÀ hÀntÀ.
Rakastan sinua, Daisy.
Vaikka lÀhden joskus viihteelle,
tulen aina takaisin.
- Herttaista.
- SydÀmessÀni rakastan sinua.
- Rakastan hÀntÀ koko ajan.
- Olet vastenmielinen.
TiedÀttekö, miksi lÀhdimme Chicagosta?
Olen yllÀttynyt, ettette ole kuulleet siitÀ.
Se on ohi nyt, Daisy-kultaseni.
Kerro hÀnelle totuus.
Ettet koskaan rakastanut hÀntÀ,
eikÀ tÀllÀ ole merkitystÀ.
Miten olisin voinut
rakastaa hÀntÀ?
Kerro niin kuin sovimme niin
tÀmÀ piina pyyhkiytyy pois.
- Daisy, kerro hÀnelle.
- En koskaan rakastanut hÀntÀ.
Etkö?
- Ei.
- En.
Etkö Kapiolanissakaan?
Etkö Punch Bowlissakaan, kun kannoin
sinua, jottet kastelisi kenkiÀsi?
- Etkö koskaan?
- Ole kiltti.
SiinÀ, Jay.
Haluat liikaa.
Rakastan sinua nyt. Eikö se riitÀ?
En voi muuttaa mennyttÀ.
Rakastin hÀntÀ joskus,
mutta rakastin myös sinua.
Myös?
Tuokin on valhe. HÀn ei tiennyt
teidÀn olevan hengissÀ.
Jaamme unohtumattomia asioita, joista
teillÀ ei ole tietoakaan, Gatsby.
Minun pitÀÀ puhua Daisylle yksin.
Saitte hÀnet pois tolaltaan, veikkoseni.
Se ei olisi totta,
etten koskaan rakastanut Tomia.
- MitÀ?
- Ei tietenkÀÀn.
- Niin kuin sillÀ olisi merkitystÀ.
- Tietenkin on.
- PidÀn sinusta parempaa huolta tÀstÀ lÀhtien.
- Ette pidÀ hÀnestÀ huolta enÀÀ!
- HÀn jÀttÀÀ teidÀt.
- PötyÀ!
- KyllÀ jÀtÀn!
- Aivan oikein.
HÀn ei jÀtÀ minua. Ei ainakaan
tavallisen huijarin takia.
Herra Gatsby, kuka
te edes olette?
Olen kysellyt asioistanne.
Olette Meyer Wolfshiemin joukkoa.
LÀhdetÀÀn kotiin.
He ostivat apteekkeja
viinatrokausta varten.
- MitÀ sitten, veikkoseni?
- En ole veikkosenne.
Apteekit ovat vain nappikauppaa
velkakirjatemppuun verrattuna.
YstÀvÀnne Walter
Chasekin on mukana.
Olen miettinyt tÀtÀ. Miten arvostettu
pankkiiri voi olla korviaan myöten veloissa?
- MinÀpÀ kerron.
- Ja vielÀ pikkujutkulle.
- SitÀ sanotaan ahneudeksi, veikkoseni.
- Niin.
Ja puoli pörssiÀ ryyppÀÀ
huvipuistossanne joka viikonloppu.
Olen yllÀttynyt, ettei hÀn ole
yrittÀnyt houkutella sinuakin.
Tai sitten on.
- HÀnellÀ ei ole mitÀÀn tekemistÀ -
- Huijauksenne kanssa.
Daisy, etkö nÀe, mikÀ hÀn on?
Kartanoineen, juhlineen
ja hienoine vaatteineen -
hÀn on vain bulvaani Meyer Wolfshiemin
kaltaiselle gangsterille, -
jotta hÀn saa kyntensÀ kunnioitettaviin
ihmisiin, kuten Walter Chase.
Ainoa kunnioitettava piirre
teissÀ on rahanne, veikkoseni.
- Minulla on yhtÀ paljon. Olemme samanlaisia.
- Emme suinkaan.
Olemme eri maata.
MinÀ olen, he ovat ja hÀn on.
Me olemme kaikki
eri maata kuin te.
NÀettekös, me
synnyimme erilaisina.
Se on veressÀ.
Ette voi tehdÀ, sanoa, varastaa tai
uneksia mitÀÀn muuttaaksenne sitÀ.
Daisyn tapaiselle tytölle -
HILJAA!
Gatsby nÀytti sillÀ hetkellÀ
kuin olisi tappanut miehen.
PyydÀn syvÀsti anteeksi.
Taisin menettÀÀ malttini.
Niin kÀvi, herra Gatsby.
NÀyttÀkÀÀ toki oxfordilaisia
kÀytöstapojanne.
Daisy-kultaseni, tÀllÀ ei
ole mitÀÀn merkitystÀ.
Daisy-kultaseni, puhu minulle.
Menetin vain malttini.
HÀn alkoi puhua kiihtyneesti, mutta
Daisy kÀÀntyi sana sanalta itseensÀ.
En kestÀ enÀÀ, Tom.
Alkakaa te kaksi tehdÀ lÀhtöÀ
herra Gatsbyn autolla.
- Daisy-kultaseni, katso minua.
- MenkÀÀ.
HÀn ei vaivaa sinua. HÀn ymmÀrtÀÀ,
ettÀ teerenpeli on ohi.
Haluatteko ryypyn?
Jordan, Nick?
- Nick?
- MitÀ?
- Otatko ryypyn?
- En.
Muistin juuri, ettÀ
tÀnÀÀn on syntymÀpÀivÀni.
HyvÀÀ syntymÀpÀivÀÀ.
30 aloittaa yksinÀisyyden
vuosikymmenen.
Mutta sen pelottava
vaikutus hÀvisi, -
kun Gatsby ja Daisy ajoivat
viileÀssÀ iltahÀmÀrÀssÀ -
kohti kuolemaa.
ÃlÀ valehtele minulle.
KeneltÀ sait nÀmÀ?
Saatat huijata minua, mutta et Jumalaa.
Jumala nÀkee kaiken.
Myrtle, minne menit?
- HiljentÀkÀÀ. On tapahtunut kolari.
- HyvÀ. Wilsonille lisÀÀ töitÀ. Katsotaan.
- Onko pakko.
- Vilkaistaan vain. Tulkaa.
SiirtykÀÀ kauemmaksi. TehkÀÀ tilaa.
Osoittakaa edes vÀhÀn kunnioitusta.
Jos teillÀ ei ole hyvÀÀ syytÀ
olla tÀÀllÀ, siirtykÀÀ ulos.
Jos nÀitte jotain, otan lausuntonne ulkona.
ÃlkÀÀ menkö sisÀlle.
SiirtykÀÀ taaemmaksi,
olkaa hyvÀt.
TehkÀÀ tilaa.
Palatkaa koteihinne.
- HyvÀ herra, pyydÀn teitÀ -
- PÀÀstÀkÀÀ irti!
Olen kunnossa.
Tunsitte hÀnet, vai kuinka?
En varsinaisesti.
PyydÀn teitÀ
siirtymÀÀn kauemmaksi.
MitÀ tapahtui?
HÀn juoksi tielle. Paskiainen
ei edes pysÀhtynyt.
MinÀ nÀin suuren
keltaisen auton.
- Se tuli kuin tyhjÀstÀ.
- SiinÀ oli viritetty moottori.
TeidÀn ei tarvitse kertoa autosta.
MinÀ tiedÀn, millainen auto se oli.
Wilson!
Rauhoitu!
Kaikki ulos! Miesparan
pitÀÀ saada rauhoittua!
Kuuntele! Tulin
juuri New Yorkista.
Wilson! Olin tuomassa
sitÀ coupéta.
Istu alas!
Antakaa hÀnelle ryyppy.
Keltainen auto ei ollut minun.
En ole nÀhnyt sitÀ koko iltapÀivÀnÀ.
- MinkÀvÀrinen auto teillÀ on?
- Sininen coupé.
- Tulimme juuri New Yorkista.
- HÀn puhuu totta.
HyvÀ on.
Sininen.
Ole hyvÀ.
JÀttÀkÀÀ meidÀt kahden.
Kenen se keltainen auto on?
Miehen nimeltÀÀn Jay Gatsby.
HÀn on rikollinen, George. HÀn jÀrjestÀÀ
juhlia, joista lehdet kirjoittavat.
EhkÀ hÀn oli Myrtlen salarakas.
EhkÀ mies tappoi hÀnet siksi.
EhkÀ niin.
Kuka tietÀÀ?
HÀntÀ ei ollut pakko tappaa.
Jotain pitÀÀ tehdÀ
hÀnenlaiselleen miehelle.
HÀn maksaa.
Totisesti.
Pelkuri ei edes pysÀhtynyt.
Se ei ole puolusteltavissa.
Tilaan sinulle taksin, Nick.
- Tule illalliselle odottaessasi.
- Ei kiitos. Odotan ulkona.
MitÀ oikein ajattelit?
- Tule sisÀlle, Nick.
- Ei kiitos.
- Kello on vasta puoli kymmenen.
- Olen saanut tarpeekseni kaikista.
Terve, veikkoseni.
MitÀ olet tekemÀssÀ?
- Istun vain.
- NÀen kyllÀ.
- Oliko tiellÀ ongelmia?
- Yliajamasi nainen kuoli, Jay.
Niin epÀilinkin.
Sanoin Daisyllekin.
Daisylle? Kuuletko itseÀsi?
Kuinka saatoit?
- MitÀ oikein ajattelit?
- ÃlÀ korota ÀÀntÀsi.
- Helvetin pelkuri!
- ÃlÀ korota ÀÀntÀsi, ole hyvÀ.
- Ei voi mitÀÀn.
- EntÀ se nainen?
HÀn ei ehtinyt tuntea mitÀÀn.
- Se ei ollut kaunis nÀky.
- YmmÀrrÀn.
Se oli minun vikani. Se nainen juoksi
tielle kuin hÀnellÀ olisi ollut asiaa.
Kaikki tapahtui niin nopeasti.
Dai... Yritin vÀistÀÀ, mutta...
Daisy?
Daisy oli ratissa.
LÀhtömme jÀlkeen hÀn oli hermostunut.
HÀn ajatteli ajamisen rauhoittavan.
Se nainen juoksi tielle.
Kaikki tapahtui niin nopeasti.
Se ei ollut hÀnen vikansa.
Kukaan ei saa tietÀÀ,
ettÀ Daisy ajoi.
Lupaa minulle.
Jay, sinun pitÀisi mennÀ
kotiin nukkumaan.
- Odotan tÀÀllÀ vaikka koko yön.
- Se ei ole hyvÀ idea.
Jos Tom vaivaa hÀntÀ,
jos hÀn edes yrittÀÀ -
Tom ei vaivaa hÀntÀ
eikÀ Daisy hÀntÀ.
- En luota hÀneen.
- HyvÀ on.
Odota sitten tÀÀllÀ.
KÀyn katsomassa.
HyvÀ.
Kiitos, veikkoseni.
Oli hÀnen oma
vikansa juosta tielle.
Kultaseni, ÀlÀ ole huolissasi.
Anna minun huolehtia kaikesta ja sinusta.
JÀrjestÀn matkan meille molemmille.
Matka tekee hyvÀÀ hermoille.
ÃlÀ huoli, kaikki jÀrjestyy.
Terve, veikkoseni.
- Jay, onko kaikki hyvin?
- Kaikki on hyvin.
NeljÀn aikaan hÀn tuli ikkunaan, seisoi
paikallaan ja sammutti sitten valot.
Auta vÀhÀn, veikkoseni.
Minun olisi pitÀnyt kertoa, mitÀ
olin nÀhnyt, mutta sanoin vain:
Sinun pitÀisi vaihtaa
maisemaa vielÀ tÀnÀ iltana.
- Autosi jÀljitetÀÀn.
- En voi lÀhteÀ nyt.
- Jay, nainen on tapettu.
- Daisy soittaa aamulla.
Sitten lÀhdemme yhdessÀ.
- Daisy...
- Tarvitsee vain aikaa.
MeillÀ on juttu kesken, kiitos.
- HÀn tarvitsee vain aikaa.
- Jay, Daisy -
HÀn tarvitsee vain aikaa.
HÀn soittaa aamulla.
Odota kanssani.
Aurinko nousee pian.
SinÀ iltana hÀn vihdoin
kertoi koko totuuden.
Omaisuudesta
huolimatta olen tyhjÀ.
Siksi ehkÀ en puhu totta itsestÀni, mutta
olen halunnut pitkÀÀn kertoa totuuden.
Olin rutiköyhÀ, veikkoseni.
HÀn kertoi ryysyisestÀ
alustaan, -
merkittÀvÀstÀ matkastaan
Dan Codyn kanssa, -
sodasta, Oxfordista ja miten hÀn löi
hynttyyt yhteen Wolfshiemin kanssa.
Samana yönÀ Gatsbyn toiveikkuus
tuli ensi kertaa esiin.
...kuinka rakastuminen yllÀtti, veikkoseni.
Ja se, ettÀ hÀnkin rakasti minua.
En ole koskaan tavannut
toiveikkaampaa ihmistÀ.
En osannut aavistaa, kuinka
ainutlaatuinen kiltti tyttö voisi olla.
EnkÀ todennÀköisesti tapaakaan.
Suunnittelin elÀmÀÀni Daisyn kanssa.
Miten pÀÀsisimme naimisiin ja rahat riittÀisivÀt?
MitÀ kerroit kirjeessÀ?
Syyn, miksi en sodan
jÀlkeen voinut palata.
Halusin tulla joksikin ensin.
Tunsin jo olevani naimisissa.
SiinÀ kaikki.
Kartano, juhlat, kaikki
olivat hÀntÀ varten.
Jumala nÀkee kaiken.
- Herra Gatsby, Chicagosta soitetaan.
- Ei nyt.
Katkaiskaa se henkilökohtaista
puhelua varten.
Herra Gatsby, tyhjennÀn altaan tÀnÀÀn
ennen kuin lehdet alkavat tippua.
Ei tÀnÀÀn.
Ei nÀin kauniina pÀivÀnÀ.
Veikkoseni, en ole kÀyttÀnyt allasta
koko kesÀnÀ. MennÀÀn uimaan.
Tuokaa puhelin altaalle.
Minun pitÀÀ lÀhteÀ, Jay.
- Töihin.
- YmmÀrrÀn.
Saatan sinut.
- Soitan myöhemmin.
- Tee niin, veikkoseni, ole hyvÀ.
Daisy soittaa kai myös.
- Niin kai.
- Niin.
NÀkemiin.
Jay, ÀlÀ vÀlitÀ heistÀ.
Olet parempi kuin he yhdessÀ.
Olen iloinen, ettÀ sanoin niin.
Se oli ainoa kohteliaisuuden
osoitukseni hÀnelle.
SinÀkin aamuna pörssi karjui kultaa,
mutta minÀ en saanut mitÀÀn aikaiseksi.
Odotin Gatsbyn soittavan ja
kertovan, mitÀ oli tapahtunut.
Samaan aikaan kun
hÀn odotti DaisyÀ.
Gatsbyn kartano.
Herra Gatsby on
odottanut soittoanne.
Daisy...
Haloo?
Onko kaikki kunnossa?
Muistan loppupÀivÀstÀ poliisien, valokuvaajien
ja juorutoimittajien parveilun.
Otsikot olivat painajaismaisia.
Kaikki sÀlytettiin Gatsbyn niskaan.
Suhde Myrtlen kanssa, yliajo, kaikki.
En voinut sanoa kuin sanomattoman
totuuden, ettei mikÀÀn ollut totta.
- Kultaseni, isi pitÀÀ meistÀ huolen.
- Minne me lÀhdemme?
HÀÀmatkalle.
Vain sinÀ, minÀ ja isi.
Buchanan-residenssi.
Rouva Buchanan, olkaa hyvÀ.
Herra Carraway, hÀnen serkkunsa.
Rouva ei ole tavoitettavissa,
herra Carraway.
- Kertokaa, ettÀ hautajaiset ovat huomenna.
- Olen pahoillani. He ovat lÀhteneet.
Milloin he palaavat?
En tiedÀ.
He ovat jo lÀhteneet.
TiedÀn, ettÀ hÀn
haluaisi olla paikalla.
VÀlittÀkÀÀ viesti, ettÀ
haluan jutella, olkaa hyvÀ.
Haluatte ottaa yhteyttÀ.
Minulla ei ole enempÀÀ tietoa, herra.
- Olkaa hyvÀ!
- NÀkemiin.
Haloo?
Tom ja Daisy olivat
vÀlinpitÀmÀttömiÀ.
He rikkoivat asioita ja ihmisiÀ ja suojautuivat
sitten rahojensa ja vÀlinpitÀmÀttömyytensÀ taakse.
HÀipykÀÀ tÀÀltÀ!
Painukaa helvettiin tÀÀltÀ!
Soitin, kirjoitin ja anoin, -
mutta kukaan hÀnen vieraan-
varaisuudestaan nauttinut ei tullut.
Daisy ei lÀhettÀnyt kukkaakaan.
Olin ainoa, joka vÀlitti.
Gatsbyn kuoleman jÀlkeen
New York ahdisti minua.
Kerran kultainen kiiltÀvÀ kangastukseni
teki minut nyt pahoinvoivaksi.
ViimeisenÀ iltanani siellÀ palasin vielÀ kerran
siihen valtavaan kÀsittÀmÀttömÀÀn kartanoon.
Wolfshiemin kumppanit
olivat tyhjentÀneet sen.
Juhlat jÀrjestettiin, jotta
hÀn eksyisi paikalle.
- TÀmÀ on kuin huvipuisto.
- Kuinka asut tÀÀllÀ yksin?
HÀn tekee kaikesta kauniimpaa.
Eikö niin, veikkoseni?
Musiikkia. Sitten voimme
tanssia koko yön.
Tuletko, veikkoseni?
Me tarvitsemme sinua.
- Voisipa elÀmÀ aina olla nÀin hyvin.
- Olkoon niin.
Olimme kaikki viihtyneet Gatsbyn
kartanon turmeluksessa, -
kun hÀn seisoi edessÀmme salaten
turmeltumattoman unelmansa.
Se on tÀydellinen. Mielikuvituksesi
on vastustamattoman tÀydellinen.
Kuu nousi korkeammalle.
Kun muistelin vanhaa
mennyttÀ maailmaa, -
ajattelin Gatsbyn ihmetystÀ hÀnen
nÀhdessÀÀn vihreÀn valon Daisyn laiturilla.
HÀn oli tullut niin
pitkÀn matkan, -
ja hÀnen unelmansa oli tÀytynyt
tuntua olevan kÀden ulottuvilla.
Mutta hÀn ei tiennyt, ettÀ
se oli jo hÀnen takanaan.
Gatsby uskoi vihreÀÀn valoon, tulevaisuuden
kliimaksiin, joka loittonee vuosi vuodelta.
Se pÀÀsi karkuun vielÀ,
mutta ei sen vÀliÀ.
Huomenna juoksemme nopeammin,
kurkotamme pidemmÀlle -
ja yhtenÀ kauniina pÀivÀnÀ...
Joten jatkamme eteenpÀin
virtaa vastaan -
pakotettuina herkeÀmÀttÀ
kohti mennyttÀ.
KULTAHATTU
suom/synk: subisebbo