Tip:
Highlight text to annotate it
X
PARIISIN VARPUNEN - EDITH PIAF
New York
16. helmikuuta 1959
Pian, hän oksensi
10 minuuttia sitten!
...tuoko kumu kellojen
Hänet luoksein, tiedä en
Miehet joutuu sotimaan
Uudestaan ja uudestaan
Naiset jäävät kotihin
Tyhjin käsin ja sydämin
Kun koitti aamu viimeinen
Suudelman sain poskellein
Se murskasi mun sydämen
Kauas huuto kaikui näin
Varjelkoon taivas
Varjelkoon taivas...
Pyhä Teresa, älä hylkää minua.
Anna minulle voimaa. Tahdon elää.
Pelasta minut.
Pariisi, Belleville 1918
Miksi sinä itket?
- Häipykää, kakarat!
Pelkkää tyhjää, tyhjää elämää
Se mieltä kalvaa, en mitään voi...
Mitä sinä siinä?
Miksi itket? Oletko ihan yksin?
Olet? Missä äitisi on?
Taas kalvaa mieltä tyhjyys tää
Vain tyhjää elämää
Jos olette tytön äiti, hävetkää!
- Yritän vain tienata leipäni.
Katsokaa nyt häntä!
- Kyllä minä tyttöni hoidan!
"Louis, en voi vain odotella sinua.
En kestä Bellevilleä."
"Yksi impressaari
käski koettaa onnea -
Konstantinopolissa,
niin kuin suuri Fréhel!"
Hyviä uutisia, akrobaatti?
Vielä mitä!
Clemenceaulta kävi kutsu.
"Jätin Edithin Aïcha-mammalle
siihen asti kun olen kuuluisa."
"Louis, en odota enää sinua.
Annetta."
Onko siellä ketään?
Edith?
Louis?
Nyt saa riittää.
Bernay
Normandia, 1918
Kappas vaan!
Tässä on lapsenlapsesi.
Edith.
Hassu nimi.
Aika rääpäle hän on.
No, tulehan sitten.
Mitäs sinä täällä?
Voi kun olet pikkuinen!
Mikä sinun nimesi on?
Eikö ole tekemistä, Titine?
- Yläkerran vessa oli varattu.
Sinulla on nä*** silmät!
No, anna tulla.
Minun pitää lähteä.
Saan pian siirron, sitten jatkan
akrobaatin hommissa.
Näytä sitä pikkuista. - Ulos.
Ei ole asiakasta.
- Vahdi sitten ovea.
Missäs tytön äiti on?
En tiedä.
Meinaatko jättää tytön tänne?
lhmiset alkavat puhua.
- Kyllä niillä puhetta piisaa.
Eikö viedä tyttöä messuun?
Myöhästytään kohta!
- Ei kaikki pyöri tytön ympärillä!
Jääkö se pikkuinen meille?
- Saako sitä katsoa?
Iso tyttö se on! Otatko leipää?
- Häipykäähän siitä.
Laulapas meille jotakin.
Et taida päästä Pariisin kasinolle!
Ei nähnyt kukaan,
Ei ees kuu taivaallaan
Sitten kuu-ukon näin,
Aivan yllättäin
Sitä kuuksi luulin,
Kun läheltä äänen kuulin
Mä miehen kalliolla seisovan näin
Hän huusi "oo!"
En kaino oo, mut huusin "oo!"
Mä häpeissäin
Nostin kädet kasvoillein
Oli ele harkitsematon,
Sen nähdä sain
Näin maailmalle esittelin aarrettain
Ja seisoin vain
Asussa Aatamin...
Titine! Avaa nyt!
Mitä nyt taas! - Edith on tuolla.
Ovi auki ja heti!
Mikä sillä on? - Ei mikään!
Hoitakaa asiakkaanne!
Avaa! - En halua tehdä töitä.
Mitä? - En halua tehdä töitä!
Et halua tehdä töitä?
Ei tämä mikään lepohotelli ole!
Vahdin Edithiä illalla...
- Et vahdi yhtikäs mitään!
Titine... Avaa nyt.
Se sotilaasi tulee illalla.
Viis minä siitä valehtelijasta.
Yksi satuilija koko mies!
Nyt lopetat, Titine. Ala tulla,
tai lennät suoraa päätä kadulle!
En kestä tuommoista temppuilua!
Hyvä on, kunhan et tee mitään.
New York
8. toukokuuta 1959
Doug!
Oletko mustasukkainen, mitä?
Vein Billie Holidayn levyjä
hotelliin. - Kiitos, Loulou.
Billie syntyi
samana vuonna kuin minä!
Toin näitä luonnoksia.
Katsotaanko kohta vai illalla?
Myöhemmin.
Kunhan laulaa luikautan.
Mitä luulet? - Mitä?
Ei mitään.
- Kun olette valmis.
No mennään.
Nyt voidaan aloittaa.
Hei herra, tulkaa vaan
Pöytääni istumaan
Ei pure pakkanen
Jos tänne teidät saan
Jo huolet häviää
Kun hetken saa levähtää
Siis kengät riisukaa,
Mieltänne purkakaa
Herra on tuttu niin,
Itse häivyn varjoihin
Sataman uumeniin
Ja porttikongeihin
Mä teitä hipaisin
Kun eilen teidät näin
Huivi silkkinen hartioilla hulmuten
Ei miestä uljaampaa,
Oli käynti kuninkaan
Voittajan askelin,
Käsipuolessa neitokaisen
Oli neito tuo kaunis niin...
Se on Jeanne!
Jeanne! Mitä tapahtui?
Verta... - Kerro nyt!
Se halusi leikkiä lääkäriä...
- Paskapää!
Titine! - Pitää kertoa emännälle...
Titine! - Se tappaa minut...
En näe mitään!
No? - Lapsi on kovin sairaalloinen.
Sarveiskalvossa on keratiitti.
Onko tyttö sokea?
- Tulehdus se vain on.
Mutta paraneminen
voi viedä kuukausia.
Tässä tämä resepti.
Kiitos. - Kenen lapsi hän on?
Ei kenenkään.
Lisieux, Normandia
Pyhä Teresa, en pyydä paljoa,
mutta kuuntele pikku-Edithiä.
Edith, puhu. Hän kuuntelee.
Teresa, en tahdo olla sokea.
Tahdon nähdä.
Auta tyttöraukkaa... Jatka.
Tahdon oppia lukemaan ja juosta
taas. En tahdo olla sokea...
Pyhä Teresa, suo Jeesuksen
varjella Edithiä...
Jatka vain.
Kiitos, pyhä Teresa
ja rakas Jeesus. - Kiitos.
Tyttö näkee...
Tyttö näkee!
Tine! Nouse ylös!
Mitä nyt? - Se tuli hakemaan Edithiä!
Pue päällesi.
- Ei! Älkää!
Miten sinä voit jatkaa
noita hommia?
Nythän tyttö näkee maailmaa.
- No, kai sinun on mentävä.
Edith! - Titine!
Ette vie minun tyttöäni!
Päästäkää irti! - Riittää!
Lopeta, tai saat häipyä!
Te ette saa!
Tapan itseni!
Olemme Orlyn lentokentällä.
Siinä tulee Edith Piaf,
nuori mies käsipuolessaan!
Mitä toitte Amerikasta?
- Amerikkalaisen!
Kertokaa hänen nimensä.
Edith...
Hän katoaa väkijoukkoon, saa kukkia
ja astuu Versailles Vedetteen.
Hän hymyilee, vaikka on väsynyt...
Hiljaisuus! Nyt kilistetään...
Tyhmäkö olet? - Itse olet!
Täytyyhän sairasta auttaa.
Varohan vaan, ettet saa kuonoosi!
Kipaisepa hakemassa isäntä.
Tekee mieli samppanjaa.
Nimeni on Edith Piaf
ja olen tehnyt tyhmyyksiä.
Halatkaa, ystävät ja vihamiehet!
Haluan suudella sinua, Edith!
Kuka tuo lunttu on? - En tiedä.
Kenelle tartarpihvi?
- Mihinkäs se komistus jäi?
Älä nyt, tyttö nolostuu.
- Pidä sinä suus kiinni!
No niin! Mademoiselle!
Madame Piaf, tämäpä mukavaa.
Voinko olla avuksi?
Jo vain. Tahtoisin lahjan...
- Tietenkin.
Tahtoisin samppanjaa -
ja sitten sormuksen
oikein isolla timantilla. Sopiiko?
Samppanja riittää...
Rakkauden malja teille kaikille!
Sillä rakkaus on minun voimani.
Juodaan Margueriten malja.
Säveltäjäni, uskollisen ystäväni.
Äläkä punastele siinä!
Tulee tippa linssiin!
Valokuvanko tahdot? - Ei, kiitos...
Kuplivaa ja alkoholipitoista.
Sehän tekeekin hyvää. - Anna olla.
Juhlittiin vain vähän
Pariisiin tuloa.
Äläkä ole kuin lemmensairas pässi!
Odotan seuraa, ettäs tiedät.
Teillä on töitä. Ettekä ole ainoa.
Muistatko
ensimmäisen asuni Gerny'sissä?
Olin kuin puliakka!
Ja hän katsoi kuin prinsessaa.
Sinä olit prinsessa,
minun prinsessani.
Margueritelle!
Niiden malja,
jotka odottavat epäonnistumistani!
Niiden, jotka luulevat tyhmäksi!
Onko ongelmia?
- Ei tässä tämän pahempaa.
Painu siitä häiritsemästä.
Ei tänne huvittelemaan tultu!
Auta vähän.
Hoida työsi, äläkä leiki!
Tulit tänne hommiin.
No niin, riittää.
Pois tieltä, perhanan penikka!
Painu vaunulle tekemään sapuskaa!
Hyvät naiset ja herrat:
Louis, jongleeraava käärmemies!
Onpas hän söötti.
Kuinka vanha? - Kymmenen.
Eikö tytöllä ole äitiä?
- Miksi olisi?
Taidat olla yksinäinen.
Kutsutko vaunuusi lasilliselle?
No, tule.
Tiedätkö kuka minä olen?
Olen Teresa.
Joko silmäsi ovat terveet?
Jo. - Olet suloinen.
Kenen puolesta rukoilet?
Rukoilen Titinen puolesta.
Hyvä, Edith. Minä olen rinnallasi.
Muista, että kun olet yksin,
olen aina luonasi.
Pyörä piti vaihtaa. Senkin laiskuri!
Nyt riitti! - No painu siitä!
Et kai lähde vihapäissäsi?
- En kestä pomoja! Caroli on pahin!
Olet juonut! - Pärjään yksinkin!
Ei sirkuksia kasva joka oksalla!
- Olen aina pärjännyt yksin!
Totuin jo sinuun.
- Opettele olemaan ilman!
Pyhä Teresa, anna isän mielen
muuttua. Tahdon jäädä sirkukseen.
Edith... Edith!
Entäs tyttö? - Saamanne pitää.
Tee jotain.
Väki lähtee! Tee jotain, pian.
Tee jotain...
Te eespäin, lapset synnyinmaan
Jo koitti päivä kunnian
Taas täällä hurmelippuaan
Me sorron näämme nostavan
Kas, saapuu vaino tullen tuo
Soi huudot hurjain joukkojen!
Pois rinnoiltamme raastaen
Nyt vaimot, lapset surmais nuo!
Mies, tartu miekkahan!
Sa taistoriviin saa;
Eespäin! Eespäin!
Kun teemme tien, on verta juova maa!
Minun tyttäreni...
Grasse, lokakuu 1963
Porkkanamehu on kamalaa.
Juot sitä niin kauan
kuin minä hoidan sinua.
Ei valoa, Simone.
- Aurinko tekisi sinulle hyvää.
Edith. Tiedän että se on vaikeaa.
Sinulta vaaditaan paljon lepoa
ja kärsivällisyyttä.
Miehesi soitti aamulla. Hän...
- Mitään ei ole tehtävissä.
Voin pahoin.
Olen viettänyt kohtuutonta elämää.
Nämä kolme vuotta
olivat katastrofi.
Edith, olet taiteilija.
Simone...
Minä en laula enää.
Pariisi, Montmartre
lokakuu 1935
Mitä nyt? Haluan syödä!
Puoli tuntia, sitten syödään.
Yksin se on kerjäämistä,
kaksin ehta esitys!
Tuo on hyvä paikka.
Tyttö! Ei kadulla saa laulaa.
- Jaa ei?
Kuinka vanha olet? - 20.
Mikäs tuo on? - Ei se ole juonut.
Tulepas tänne.
Onko "Du Gris" tuttu?
Mitäs tarjoat?
- Jos laulat, jätän teidät rauhaan.
Menen tuonne, alueeni ulkopuolelle.
Hei herra, pannaan palamaan
Tarjoan vain tupakin
Jos maistuu, hetki rupatellaan
Kuin ystävykset ainakin
Vaikka olisit rumakin
Sinua kävisin kehumaan
Syyn tiedät varmaankin
Siis pannaanko palamaan?
Viikon päästä on 21. päivä.
Viisi vuotta kadulla.
Eikö täällä ole parempi
kuin äidilläsi?
En mene tehtaaseen mistään hinnasta.
Entä sinä? - Jaa mitä?
Menisitkö maitokauppaan?
- Ei puhuta siitä, syö nyt!
Annetta, et sitten ala riehua.
Taas se on täällä...
Edith...
Olisiko antaa yhtä ropoa?
Näin vähän? - En minä ole
mikään Kroisoksen tytär.
Anna seteli. - Ei ole.
Olen äitisi. - Ulos!
Laulanko sulle?
- Etienne, heitä ulos!
Olen taiteilija! Mikäs sinä olet?
Saat vielä nähdä! - Jaa mitä?
Odotas kun tulee hätä!
- Rauhoitu tai painu ulos!
Kun itse tallot paskassa! - Häivy!
Ei tyttösi sinua elätä! - Anna olla.
Minä häivyn! Haista sinä paska!
Laulaja muka? Persreikä!
Häivytään tästä murjusta!
Paskapää! - Painu kadulle vaan!
Kun vielä jollekin kelpaat!
Kai tunnet Parigot'n,
Saa sieltä elannon
Vaan kun talvi saa,
en kestä kauempaa
Katukiville kylmille jo lankean
Lasareetin sängyssä maaten
Vietän tuskien illan
Vaik' on kohtaloni moinen
Valitsen silti kohtalon toisen
Rinnalle oman armaan
Elämän ehtooseen
Pesään pehmoiseen kuin lintunen!
Äänesi menee kun laulat noin.
Ei leipä tule itsekseen. - Ei toki.
Nimeni on Louis Leplée.
Ota korttini ja tule huomenna
kahdelta Gerny'siin.
Laulatko sinäkin?
- En. Mutta osaan kaikkea muuta!
Tule ja laula joku laulusi.
Mitä jos en tule? - Tee kuten tahdot.
Kierrät katuja päivät pitkät
ja tämän verran minä saan!
Isä on sairas ja tarvitsee rahaa!
Ei tämä ole hyväntekeväisyyttä!
- On se sairas, usko nyt!
Kohta raadat niin että tuntuu!
Päästä irti! - En ikipäivänä!
Kuolen nälkään
ennen kuin alan huoraksi!
Syytä sitten itseäsi! - Suus kiinni.
Nyt saa riittää. Tajuatko?
Levität jalkasi niin kuin muutkin!
- Levitä itse jalkasi!
Albert! Anteeksi...
Älä mene! - Jätä tämä loukko.
Etienne, viiniä.
Lähtekää kiinalaisten luo.
- Kenen kanssa?
Le Gros lähtee, ja Popoche...
Siellä on kaikkea:
kokaiinia, oopiumia.
Vähän inhimillistä lämpöä.
Makasin kanssasi kerran,
mutten tee sitä joka ilta!
Vai mitä? - Lopeta.
Viis minä teidän hölmöilyistänne.
Arvaa miksi? Koska te hölmöilette!
Ja koska olen taiteilija!
Minä onnistun vielä! Se on vissi se!
Pyhä Teresa,
minä näen isoja asioita.
Näitkö miten hän liikkuu?
Voi kamala.
Mistä lie hänet löytänyt.
Hän on uskomaton.
Philipo, lasi täyteen!
- Mies on rakastunut!
No, on hänellä ääntä...
Tyttöhän on oikein hyvä.
- Älä piikittele siinä.
Sanohan vielä nimesi.
- Edith Giovanna Gassion.
Ei hassumpi. - Käytän muitakin nimiä:
Huguette Elias, Tania... Denise Jay.
Teillä on laitetut kynnet!
- Ei nyt puhuta siitä.
Olet ihan kuin varpunen.
"La Môme Moineau"
meillä on jo. - Niin on.
Eikös varpunen
ole teillä päin "piaf"?
Niin tietenkin! Piaf!
"Pikku varpunen"! - Nerokasta!
lhan höhlä nimi.
- Eihän ole! "La Môme Piaf"!
Nerokasta!
- Vaatii uutta repertuaaria.
"Nini peau de chien", " La valse
brune", " Les mômes de la cloche"...
Se on tuttu laulu!
- Opettelet vaikka yökaudet.
Aloitat perjantaina.
Iltaa. - Vilkaise sitä tyttöä...
Minkä takia?
- On tainnut kallistella lasia.
Philipo! Ei alkoholia
pukuhuoneeseen.
Mitä te touhuatte?
- En ehtinyt kutoa.
Tehtiin hiha. - Vauhtia!
Sali on täpötäysi. - Siksi juuri!
Ei hän voi laulaa rääsyissä.
Tähtilaulajamme pukee aloittelijaa!
- Aivan niin.
Pian nyt, tytöt.
Louis... oksettaa! - Ei nyt. Vauhtia.
Eräänä päivänä, kotimatkalla -
sattuma tai kohtalo
heitti eteeni jotain -
minkä tekin nyt saatte nähdä.
Hiomattoman timantin!
Kadulta parrasvaloihin:
la Môme Piaf!
Päivästä päivään katuja he mittailee
Joukko tuo likainen lempeä tarjoilee
Katulyhtyjen alla rääsyissä astelee
Ylväinä aivan naiset nuo katselee
Ovat nukkeja vain
Ei omaa tahtoa lain
Kulkureita me kaikki oomme
Raha taskujamme karttelee
Oomme kiertolaisia tämän maan
Pannaan lempi leiskumaan...
Ei siistiytyä voi, he loassa talloen
Haaveilevat vain
Kortteleista rikkaiden
Kanaalilta Saint Martinin
Sébastolle ja la Chappelleen...
Ollaan kuin siskokset.
Ei katujen nainen
Oo leidi laisinkaan
Ei hienoa nukkea
Näiltä markkinoilta saa
Oomme kiertolaisia tämän maan
Katuojaan käymme nukkumaan...
No, valehtelinko? - Hän on loistava.
Me kaikesta viis veisataan
Vaan kun kuolo meidät korjaa kerran
Kellot soikoot sen verran
Että muisto meistä jää
Saanko esitellä: suuri Jean Mermoz.
Olkaa hyvä. - Kiitos.
Tule, Edith.
He ovat sinun, nyt ja aina.
Esittelen erään,
joka voi auttaa sinua.
Olen Marguerite Monnot, pianisti.
Teen kernaasti
teille musiikkia. - Kiitos.
Edith, monsieur Jacques Canetti,
Radio-Citén taiteellinen johtaja.
Mademoiselle,
olen aivan haltioitunut. Kiitos.
Istukaa seuraamme.
En voi, pitää mennä.
- Mikä on tärkeämpää?
Kiitosta vaan.
Mikä hänelle tuli?
- Johan on loistavaa!
Sinua on odotettu jo tunti!
Hiiteen kaikki auvergnelaiset!
Anna tänne!
"Pikku Varpunen"
Mademoiselle, olette loistava!
Johan on saanut paiskata kättä!
Ota samppanjaa! - Pullo tänne!
Radion mahti on suuri,
parahin Coquatrix.
Älkäämme aliarvioiko
varieteen voimaa.
Edith, teen teille jotakin.
Laulun? - Tietenkin.
Raymond!
Mireille, kutsu Raymondia.
Sinulle on vieras.
- Tytölle on vieras.
Raymond Asso, säveltäjä,
lauluntekijä, runoilija...
lhailen niin teitä!
- Sekös heilauttaa meitä!
Olen kuunnellut teitä usein.
Piilossapa olette pysynyt.
Kohta on keskiyö! Nouskaa ylös!
Kolme... kaksi... yksi...
Olette suuri taiteilija.
- Niin, korkokengissä.
Kun teille vain sopii... Soittakaa.
Grasse, lokakuu 1963
Senkin pahanilmanlintu!
Sinun syytäsi!
Oletteko la Môme Piaf?
Tulisitteko mukaan.
Miksi? - Tulkaa nyt vain.
Anteeksi. Väistäkää, kiitos.
No niin?
Kuuntele nyt!
Käytkö sinä siinä paikassa? - En.
Päästäkää... - Entä Henri Valette?
Georges le Spahi? Jeannot le Mataf?
Etkö tunne Albertiakaan?
Ne on kavereitani, ei muuta.
Rikoskumppanuus on vakava asia.
En ole tehnyt mitään!
Menetin ihan kaiken!
Missä olit eilisiltana?
- Juhlimassa...
Törkimykset! Iljetykset!
Älä esitä siinä!
Liikut hämärissä porukoissa
ja tunnet Albertin...
En tunne ketään!
Pidä vain pilkkanasi...
Kuinka kommentoitte? - Ei nyt!
Ettet häpeä!
Painu sinne mistä tulitkin!
Häipykää!
- Ei se ole tehnyt mitään!
Ilmiannoitteko jonkun?
- Älkää nyt hautajaisissa!
Viimeinen kysymys...
- Senkin haaskalintu!
Häipykää, joka iikka!
Olen mennyttä.
Minua ei ole ikinä
vedetty näin lokaan!
Kyllä ne lehtijutut unohtuvat.
Olen syytön, Mômone! - Tiedän.
Avatkaa!
Mitä? - Oletteko Simone Berteaut?
Mademoiselle Berteaut,
tulkaa mukaan.
En ole tehnyt mitään!
Tuomarin ja äitinne päätöksellä
teidät siirretään tyttökotiin.
Päätös astuu voimaan välittömästi.
Ottakaa tavaranne.
- Hän ei lähde mihinkään!
Asiasta ei keskustella.
Viimeisen kerran, ottakaa tavaranne.
Haluatteko tappaa minut?
Sitäkö te haluatte?
Irti! Hän ei lähde täältä! Mômone!
En halua lähteä! - Nyt rauhoitut!
En lähde ilman tavaroitani!
Kuuletko, paskapää! - Pidä suusi!
Mômone! Ei!
Papa Leplée...
Papa Leplée!
Sinä tapoit hänet!
Missäs ovat rahat?
Arvaahan sen, entinen ilotyttö...
Häipykääs nyt, joka iikka!
Mamy, sinä jäät.
Nyt on pakko saada piikki...
Amerikkalainen tänne.
Voitte tulla.
Mikä menestys. Loistavaa, Edith.
Doug...
Haluan hengittää...
Mennään Châlonsiin.
Nytkö? - Sinne on yli 400 kilometriä.
En kestä teitä! En kerta kaikkiaan!
Ei se käy.
Niin kauas, keskellä yötä...
Ei, ei, ja aina vaan ei! Kirottua!
Lähdetään! - Ei käy!
Käännytään! Mennään takaisin.
Käännytään,
ei huvita enää! - Mitä?
Veriarvot ovat aivan hurjat.
Toipuminen vie viikkoja.
Esiintymiset on peruttava.
Liian tiukka, anna kun minä.
Antakaa piikki, niin voin laulaa.
Raja se on minunkin ihailullani.
Raja se on minullakin!
Perukaa konsertti.
Leikitte hengellänne.
Jollainhan sitä täytyy leikkiä.
Elämänmuutos lähtee asunnosta.
Asun ostosta? - Asunnosta.
Miksi et soittanut?
Oli kaikenlaista... Enkä kehdannut.
Näin esityksesi.
Sinulla on paljon opittavaa!
Kukaan ei ole sanonut noin!
Et ole enää mikään "pikku".
Kabareepelleily saa jäädä.
"Comme au ciel passent des orages"!
Artikuloi! Uudestaan.
"II avait de grands yeux éclairs."
Ymmärrätkö sinä laulamaasi?
Mikä puuttuu?
- Täydellinen artikulaatio.
Laulan niin kuin puhun.
- Eli huonosti!
Solkkaat sanasi,
etkä ymmärrä laulamaasi!
Hitaammin, Marguerite.
- Jo 6 tuntia, avataan edes ikkuna...
Myöhemmin!
Otetaan alusta.
Sinä et kuuntele!
Et sisäistä sitä!
Ole se rakastunut nainen!
Ajattele kuin näyttelijä.
Rääkkäystä! - Pitäisi levätä hetki.
En osaa enää laulaa tuolle!
Kuka olet? Missä lauloit?
Älä tyydy siihen mitä osaat!
Olen laulanut 9-vuotiaasta!
Kyllä se siitä.
Alku aina hankala...
Tulkitse!
Tiedätkö mitä se tarkoittaa?
Elä laulusi!
Ei kukaan ole ennen valittanut.
Kuten kuka?
Gerryn tyhjänpuhujat
vai kadun kulkijat?
Tee kuten sanon, tai painu kadulle.
Edith! Edith!
Tytölleni,
joka ei unohtanut isäänsä!
Hyvä. Vaan onkos hänellä rahaa?
Ei yhtään! Rakkaudesta taiteeseen!
- Rakkaudesta tavaraasi!
Laula meille jotakin!
Laula! Laula! Laula!
Tuo nainen perin miehinen
Kauneudessa muille häviää
Kun mies kuulee kahinan,
Voi ihmettä kerrassaan
Juu juu, juu juu
Helmaa heilauttaa nainen
Juu juu, juu juu
Sekaisin on mies vainen...
Näin häntä käsitellään!
Joku roti se olla pitää!
Olin liian kiltti!
Olet jäykkä kuin rautakanki!
Katutappelija, josta olisi
paljon parempaankin.
Pane parastasi!
Sinulla on upeat kädet. Käytä niitä.
Laula käsilläsi.
Alusta, Marguerite.
Liiku!
Kädet! Kädet!
Juuri noin.
Tuntuu hölmöltä. - Jatka!
Pue tämä päällesi.
Ei nämä hepenet
ketään kiinnosta, vaan ääni!
Noin lahjakas ja noin tyhmä! Pue se!
Edith, avaa ovi. - En! Oksettaa.
Onko hän humalassa?
- Paniikissa vain.
Täysi sali odottaa!
Hinguit tätä salia viikkokaudet.
Ala tulla ennen kuin väki lähtee!
Kyllä hän tulee.
Edith... - Kolme minuuttia!
Asso! Ei tämä ole
mikään pikku kabaree!
Johan työnsin käteni paskaan...
Ramppikuumetta se vain on.
Hyvä merkki.
Edith?
Mitä?
Edith, tämän eteen on tehty töitä.
Et kai sinä nyt luovuta?
Avaa nyt se ovi.
En minä voi.
Ole kiltti.
Ryhdistäydy nyt.
Edith Piafin riemuvoitto!
Katulaulajasta tuli tähti!
Ensi kertaa: "Pikku varpunen"
"Pelastajani, Raymond Asso"
Piaf kiertueella
Mademoiselle Edith Piaf kiertueella
Môme Piaf on kuollut,
eläköön Edith Piaf!
"Tiedätkö mitä on palata kotiin -
odottaa rakkaintaan
ja löytää vain tyhjä huone?"
"Ja odottaa, odottaa!
Tämä huone on niin tuttu!"
Pariisi, 14. helmikuuta 1940
Näkisinpä sinut pian teatterissa.
Canetti tulee!
Kapellimestari
on odottanut jo kolme tuntia...
Bobinon ensi-iltaan
on alle 2 päivää.
Moniko on saanut
Cocteaulta näytelmän, Jacques?
Mademoiselle. - Niin, Suzanne?
Paul Meurisse tulee kahdeksalta.
Illastatte herra Cocteaun kanssa.
No niin!
Kapellimestari tulkoon puolelta öin.
Edith, mieti nyt vähän.
- Komennat kuin Raymond!
Siksi hän erotti heidät! - Lopeta!
Näytänkö niitä pukuja?
- Niin, ne puvut.
Siinä ne ovat, mademoiselle Piaf.
Varokaa nuppineuloja.
Yksinkertaisin, ilman kaulusta.
Joku nuorimies haluaisi
antaa teille jotakin. - Mikä mies?
Sotilas. Yritin kieltää,
mutta hän tuli silti. Noloa...
No, tulkoon sisään.
Tännepäin.
Pankaa se siihen.
Olkaa hyvä.
- Parempi ilman kaulusta.
Niin? - Olen Michel Emer,
korpraali...
Ei tämä ole armeija. Mitä asiaa?
Minulla on teille laulu. - Taas yksi.
Ohjelmistoni on jo valmis,
tulkaa myöhemmin. - Haluan tämän!
Lähden aamulla rintamalle.
Piano on tuossa.
Saatte viisi minuuttia.
Edith...
Täytyy odottaa.
Tyttönen on kaunis kadunkulmassaan
Asiakkailtaan hän elantonsa saa
Kun työt on tehty
Hän lähtee vuorostaan
Tanssisaliin etsimään unelmaa
Hän musiikin kuulee, vaik' tanssi ei
Eikä vilkaisekaan lattialle
Katseet rakastuneet suunnattu on
Sulosointujen soittajalle...
Seis!
Tämän minä haluan.
Kaikki ulos! - Edith...
Viis tuosta, olemme jo myöhässä!
- Viis mistä?
Soita! Haluan tuon laulun Bobinoon.
- Menkääs nyt.
Edith, et sinä voi! - Ai en voi?
Miksi muuten olisin Edith Piaf!
Ranskaksi, kiitos.
"Hän on liian epätoivoinen,
liian köyhä..."
Anna tulla, Charles!
- En minä ole kääntäjä!
"Surkeaa. Ei mikään can-canin
ja iloisen Pariisin perillinen."
Fiasko siis!
- Takaiskuja on ollut ennenkin.
Täällä halutaan nättejä tyttöjä,
enkä minä ole seksikäs pariisitar.
Vai olenko joku revyytähti?
Missä on pyllyplyymini?
Naura vain! En minä täällä menesty.
Heidän mielestään olen surkea,
ja he ovat tyhmiä! - Niin ovat!
Edith, katsohan tätä!
Kerrassaan upeaa!
Ei, vaan tässä!
Pääsit etusivulle! - Kaksi palstaa!
Aivan loistavaa.
Virgil Thomson on maan arvovaltaisin
teatterikriitikko.
Tämä on tärkeä artikkeli,
ja silkkaa ylistystä!
"Amerikkalaisyleisö
on joskus tyhmä..."
Kääntäkää, piru vie.
Tässä lukee, että teitä
ei tule päästää pois -
sillä se olisi suuri virhe.
Ja amerikkalaiset
eivät ansaitse teitä.
Minähän tiesin!
Nyt minä vaihdan vaatteet.
Ginou, auta asun valinnassa.
Lähden ulos! Tuli oikein kutsu.
Pastraminne. Hyvää ruokahalua.
Mitä tuo on, Marcel?
- Härkää. Maistakaa.
Haisee märälle koiralle.
Onko lihassa jotain vikaa? - Mitä?
Ei, hän vain... Kaikki on hyvin.
Englantinne on hyvää
kuin sandwich.
Ettekö viihdy?
Yllätyin vain. En odottanut...
Kun kutsuitte syömään
ja sanoitte -
että voisimmeko me kaksi yksinäistä
ranskalaista illastaa yhdessä -
kuvittelin jotakin muuta.
Käyn täällä usein.
Ette te ainakaan mikään tuhlari ole!
Joko päätitte? - Kaksi pastramia...
Ei! Antakaa kun minä.
Kaksi tournedos Rossinia
ja Château Langelus 1938, kiitos.
Taitaa olla nälkä. - Mieluummin tätä
kuin keitettyä koiraa.
Olen pahoillani.
Aloitetaan alusta. Sopiiko?
Sopii. Kauanko olette ollut
New Yorkissa? - 8 viikkoa.
Pidättekö Amerikasta?
Hiiteen koko amerikkalaiset!
En ymmärrä heitä, eivätkä he minua.
Kaipaatteko Pariisia? - Kamalasti.
Mitä teette, kun ette laula?
Teistä tulisi hyvä dekkari!
Minä kudon.
Antakaa mitat, saatte villapaidan.
- Ei teidän tarvitse...
Nuo taisivat tunnistaa teidät.
Sanovat: " Katso, tuo hävisi kaksi
edellistä matsia. Onneton tyyppi."
Minä tukin niiden suut! - Ei!
Enhän minä tosissani.
Hyvää on.
Voidaanko sinutella? - Totta kai.
Mitä sinä teet kun et nyrkkeile?
Treenaan. Juoksen.
- Entä treenin jälkeen?
Hoidan Marokon-maatilaani.
Maatilaa!
Kasvatan sikoja.
Mitä? Miksi ei?
Niin, miksikäs ei.
Se on hieno, uudenaikainen tila.
Upeita sikoja.
Kukas niitä hoitaa,
kun ottelet? - Vaimoni.
Teillä on...
Sinulla on upeat kädet.
Kuulitko, Mômone?
- Nä*** on sormet, juu.
Kuuntele!
Minkä väriset silmäsi ovat?
Hän kumartui katsomaan...
Ja henki haisi. - Ole sinäkin siinä!
Kun on niitä sikojakin.
- Hän sanoi...
Malvansiniset.
Niin lapset sanovat.
Sitten hän sanoi...
Olet kuin keijukainen.
En kai sentään...
Suutelitko? - En uskaltanut.
Kaunis ilta... - Aivan liian lyhyt.
Tuletko katsomaan ottelua?
- Tietysti!
Yrittikö hän suudella?
- Liekö tullut mieleenkään.
No ei varmaan!
Tulen katsomaan kun laulat.
No, hyvää yötä.
Elämäni mies!
Kun mut otat sydämees
On taivas aina sees
Ja ruusut kukoistaa
Sanoissas kaikuu jo kuoro enkelten
Se rakkauslaulu on kaikista kaunein
Jos vain tulet omaksein
Saat maailman ruusuisen;
La vie en rose
Olitte loistava!
Monsieur Lucien Roupp,
monsieur Cerdanin manageri.
Monsieur Jameson
CBS-televisiokanavalta.
Liekö nyt sopiva hetki,
mutta ehkäpä...
Marlene.
Iltaa. Anteeksi,
tulin vain tervehtimään.
En ole nähnyt Pariisia aikoihin -
mutta kun te lauloitte tänään,
Edith, olin siellä jälleen.
Pariisin kaduilla,
Pariisin taivaan alla.
Äänenne on kuin Pariisin sielu.
Kiidätitte minut lentoon,
saitte minut itkemään.
Kiitos täydestä sydämestäni, Edith.
Kiitos.
Kiitos avusta. - Kiitos teille.
Voit tulla.
Alan rakastaa tätä kaupunkia.
Tähdetkin ovat syttyneet...
Tule, mennään.
Marc, kuinka vanhaksi
sammakko elää?
Saduissa vai oikeasti?
En ole lukenut satuja.
En kellekään.
Et ole saanut tilaisuutta, Edith.
Olen, mutten ole silti lukenut.
Tyttönen on yksin kadunkulmassaan
Ei murjottamalla koskaan miestä saa
Ja ellei työtä tee...
Saa unelmansa unoh...
Dreux
13. joulukuuta 1959
On siellä toinen...
Hän kuulee musiikin
Hän sitä kuuntelee
Hän...
Sormin hermostunein
Soitto tuo väreet tuo
Selkä... piihin
Se hänet saa aivan sekaisin
Anteeksi, väsyttää...
Tulen pian takaisin.
Pankaa hänet tuohon istumaan.
Menen takaisin.
- Ei tule kuuloonkaan.
Minuahan ei määräillä...
Mitä tehdään?
- Valitan. Tyhjentäkää sali.
Menen takaisin, Louis. - Ei, Edith!
Pakko mennä. - Se on kuolemaksi!
Lähdetään sairaalaan... - Ei! Ei!
Louis kiltti!
Edith, kolmessa viikossa olette
terve. Konsertteja kyllä riittää.
Vie minut lavalle!
Minun täytyy laulaa! Minun täytyy!
Edith kiltti...
Kuuletko tuon? - Älkää...
Sulkekaa ovi!
Vie minut, Louis!
Jos en nyt laula...
Jos en nyt laula edes yhtä laulua -
en voi enää uskoa itseeni.
Ymmärrätkö?
Tohtori...
Hoitakaa asia.
Ei vielä, herrat valokuvaajat!
Luulitte että se oli jo menoa!
Ei ollut tämä keikka kuolemaksi!
Padam, padam, padam
Jälleen tuuli tuo saapuu luo
Padam, padam, padam
Muistot menneet se muassaan tuo
Padam, padam, padam
Epäonnea mulle vain...
Pyhä Teresa, kiitos.
Kiitos kaikesta mitä annoit,
kaikesta minkä sinulta sain.
Rakkautenikin on sinulta saatu.
Rakas Jeesus, varjele Marcelia!
Hyvä, Marcel!
Hyvä! - Älä vielä iloitse!
Hän voittaa kyllä!
Mitäs jos sattuu jotain?
- Ai kuten mitä?
No, sitten annan kuulua!
Hyvä, Marcel!
Vielä yksi erä!
Hyvä, Marcel!
Rökitä se, Marcel!
Mitä nyt? - Zaleen taisi sattua.
Onko hän nyt maailmanmestari?
Olet oikea enkeli.
Eikös keijukainen!
Oma mestarini. Olethan aina minun?
Millään muulla ei ole merkitystä.
Pysy luonani.
"Rakas.
Illalla pyyhkäisin päivän pois, -
"Minkä tuskan
lähtösi toikaan sydämeeni."
"Vei järkeni, innoitukseni."
"Sinä pikkuiseni, rakkaani,
tuoksusi jäi lakanoihin -
ja murhe valtasi sydämeni."
"Rakkaani. Rakastan sinua."
"Miten teit minusta tällaisen?
Kaipaan sinua."
"Pääni on tyhjä,
mikään ei kiinnosta."
"Paina minut sydäntäsi vasten
ja sano -
että olet minulle
tärkein maailmassa."
"Lähetä oteltuasi sydämeni takaisin,
jotta voin elää..."
"Kun menen ravintolaan,
siellä soi heti La vie en rose..."
"Rakkaani, kun tajuan -
mikä sija vaimollasi ja kolmella
lapsellasi on sydämessäsi -
tahdon lähteä kauas pois, sanoen;
'Ehkä jonain päivänä kiität minua. "'
"En voi omia sinua
enkä saata elää ilman sinua."
"Luoja tietää, etten vaadi mitään
ja olen valmis uhraamaan kaiken."
Vaikka elämä vie sinut minulta,
vaikka kuolet ja menet kauas pois -
rakkaus on tärkein,
sillä kuolen itsekin.
Kolmen kuukauden päästä,
huhtikuussa -
minä loistan Olympiassa!
Täytän kassat, nousemme taas!
Pariisi, helmikuu 1960
Edith, maksasi ei toimi enää.
Olet sairas, sinun täytyy levätä!
Olen 44-vuotias,
en minä vielä hautaan mene.
Peruutukset ovat vieneet
kaikki varamme.
Onko se minun syytäni, Loulou?
- Ei toki. Se on verottajan syytä.
Meillä on 120000 frangin
ennakkoverorästit.
Ei yksi keltatauti
kestä sataa vuotta!
Tahdon tehdä paluun Olympiassa.
Oliko muuta?
- Hänelle on oltava lujana.
Yritän, mutten selviä
kaikesta yksin.
Olisi jäänyt vielä sairaalaan.
3 kuukaudessa Olympiaan?
Ei onnistu.
Hän tarvitsee haasteita!
Tuhoon tuomittua.
Ja saan taas selitellä peruutuksia.
Meidän on päätettävä,
tahtoi hän tai ei.
Edith...
Ajattelin, että nyt
se on loppu, tyttöseni.
Olet mennyttä kalua.
- Pettikö hän sinua?
Jos olisi pettänyt,
puhuisinko minä siitä?
Seurasin häntä salaa.
Marcel ajoi kaupungin ääriin
viedäkseen syömään -
vanhan, sokean mustan nyrkkeilijän,
jonka oli tavannut vuosia sitten.
Se on harvinaista se!
Marcel! Marcel! Aina vaan...
Aina vaan!
Sanonko ihan suoraan, Ginou?
En saa häntä koskaan,
sillä hän ei jätä perhettään.
Soittaa vaimolleen joka päivä.
Mutta minä olen kuin ei mitään.
Kunhan hän on onnellinen.
Käväisen tuolla.
Minusta olisi voinut tulla
Edith Piaf!
Elämähän on laulua.
En kestä enää, Marcel.
Lennä tänne vielä tänä iltana.
Jos tulet laivalla, ehdin kuolla!
Kaipaan sinua, Marcel.
En enää kestä ilman sinua.
Miksen palaisi Pariisiin? - Odota...
Miksi jäisin tänne komenneltavaksi?
- Lopeta!
Rommia, kolaa, viskiä!
Katsovat kuin halpaa makkaraa!
Parempi oli ryypätä Bellevillessä!
Olet hylännyt minut.
Lopeta, Mômone!
Pankaa hänet laivaan!
Menen kyllä ihan omin jaloin.
Urallesi, Edith!
Marcel kiltti, tule tänä iltana!
Sinähän nukut myöhään yksinäsi.
- Taivaan kiitos, Marcel.
Tuon sinulle kahvia. Pysy siinä.
Minä tarjoilen.
Mitäs sinä täällä teet?
Tiesin että sinä tulisit!
Lucien sai hankittua liput.
Minulla on sinulle lahja.
Näytätpä sinä oudolta.
Kaipaat valoa, olet ihan kalpea!
Ginou!
Ginou, missä se kello on?
No mikä on?
Etsin sitä kelloa!
Pitkä punainen rasia, Cartierilta!
Se oli täällä, piru vie!
Mikä teitä kaikkia vaivaa?
Etsin Marcelin kelloa!
Missä se on?
Etsin Marcelin kelloa!
Mitä?
Louis? Mitä tämä oikein on?
Rohkeutta, Edith...
Marcelko?
Mitä?
Kone syöksyi maahan.
Marcel! Marcel?
Marcel! Marcel!
Ikuisuus on meidän yhteinen
Sineen taivaan, joukkoon tähtien
Kun käydä saa, huolet haihtuu
Kestääkö rakkaus tää?
Rakastavaiset Luoja yhdistää...
En tiedä mitä enää sanoisin,
mademoiselle Piaf.
Kaikki kehuvat näkijän kykyjänne...
- Ei kyse ole siitä.
Tämä on jo kolmas kerta
tällä viikolla. Sanoin jo kaiken.
Miksi palasitte?
- Jotta sanoisitte vielä.
Jotta muistaisin, miksi elää.
Hän on kuollut ja taivaassa!
Kalifornia, elokuu 1955
Jacques Pills! Painahan kaasua,
niin saadaan raitista ilmaa!
Helle nousee päähän! - Aina parempi!
Vauhtia, Jacques, tyttö sulaa!
Saan angiinan, ja voit hoivata minua
kuin kunnon aviomies ainakin!
Paras mies sinä oletkin!
- Niin, ensimmäinen kun on.
Aiotko vain töllöttää sinä?
Oksettaa...
Varo vähän, sotket vielä penkit!
Minä voin ajaa, mutta
antaa Ginoun ensin oksentaa!
No niin, Ginou.
Jos rouva voisi vaivautua!
Anna mennä, Ginou!
Niin sitä pitää!
Nähdään, Ginou! - Odottakaa!
Ei ollut turha reissu,
saatiin tapettua puu!
Ei minkäänlaista palvelua!
Kiinnostaako ketään?!
Rauhoitu. Täällä et ole tähti,
ja illalla laulat Mocambossa. - Ai?
Kuka meidät kutsuikaan luokseen?
Marlon Brando,
Ginger Rogers, mister Chaplin...
Mitäs tämä nyt on?
Mitä ihmeen hölmöilyä!
- Keskiyön cocktail.
Älä koske! - Näytä.
Näpit irti minusta!
- Siinä. Pyyhi itsesi.
Pitää vissiinkin erota.
Montako pistosta päivässä?
Kymmenkunta.
Anteeksi että kysyn suoraan,
mutta miksi?
Jotta kroppa olisi hiljaa...
Kauanko olette pistänyt päivittäin?
5 vuotta. Lentokoneturmasta asti.
Reumatismi iski.
Ei voinut enää kutoa.
Teillä on paha riippuvuus.
Teitä voi verrata narkomaaniin...
Tohtori.
Tahdon vaimoni vieroitushoitoon.
Haluan päästä niistä eroon.
Ja pääsenkin.
Lokakuu 1960 - 5 vuotta myöhemmin
Danielle, tuoli!
Edith, minä...
Kas tässä, Edith. Käy istumaan.
Bruno...
Unohdetaan se Olympia.
Minä ymmärrän, Edith.
Ei!
Edith. Säveltäjä Charles Dumont
ja sanoittaja Michel Vaucaire.
Tapasitte eilen.
Heillä olisi sinulle laulu.
No pian sitten, minua väsyttää.
En, kadu en
En, mitään kadu mä en
Teot nuo hyvätkin
Pahuuden, kaiken unohtaisin
Seis!
Kuulostaa hyvältä. Uudestaan!
Kaikki muistot nuo tuleen viskasin
Ilot, surutkin, kaiken pois hävitin
Kiihko rakkauden
Tuuleen kadotkoon
Kaikki poissa jo on
Alkaa voin uudestaan...
- Suurenmoista!
Juuri tuota olen odottanut!
Uskomatonta!
Se olen minä! Minun elämäni! Minä!
Coquatrix, muistuta
siitä Olympiasta.
Ottakaa alusta, se oli kaunista.
En, kadu en
En, mitään kadu mä en...
"Hyvää vointia, lintuseni.
Marguerite"
"Hengessä mukana. Yves"
Kaikki tulivat. Aznavour, Cocteau,
Yves Montand...
Onko hänkin Ranskassa?
- Hän tuli katsomaan sinua!
Edith, vauhtia. Puoli tuntia aikaa.
- Sali on täpötäynnä. Uskomatonta!
Eihän ole liian tiukalla?
Kuka hän on? - Ystävä...
No niin, Edith. Nousehan.
Ristini...
Ristini.
Ristini. - Se unohtui,
menen hakemaan.
En laula ilman ristiäni!
Kaikki ulos! Etsikää se!
Päivää, Edith-neiti.
Ettekö ui tänään?
Grasse, lokakuu 1963
Viimeinen ilta
Hyvää yötä, Edith.
Huomiseen. - Menkää te vain.
Pelottaa, Simone.
Minulta menee muisti.
Aivot sumenevat.
Yritän muistaa,
mutta se ei onnistu.
Mieleen tulee muuta
kuin mitä tahtoisin.
Tahdoin nähdä Marcelin kellon.
Muistatko? - En tuntenut häntä.
Tahdoin nähdä hänen kellonsa...
Ollaanpas sitä siinä.
Hurjat silmät sinulla.
Vaan kiltti tyttöhän sinä olet.
Simone... - Niin, Edith?
En ole rukoillut.
Tahdon rukoilla polvillani.
Kerrankin saat rukoilla vuoteessasi.
Rukoilen isäkultani puolesta.
Marcelle...
Marcelle... Oma pikku aaveeni...
Vain Mômone tiesi...
Minulla on asiaa, pikku aaveeni.
Rauhassa, Edith. - Marcelle!
Marcelle! Marcel! Marcelle...
Marcelle, nyt nukkumaan,
niin kuin olisit jo!
En voi kytätä poliisia
ja vahtia tyttöäsi!
Mitä se P'*** Louis nyt?
Sinun isäsi, niin!
Onko hän syönyt?
Viet tytön kadulle!
Teidät on nähty! - Ai kuka?
Tuon tyttösi kahdesti kuussa,
ja sinä vaan hölmöilet!
Nyt se on loppu!
Tule, pian!
Se on Marcelle! Tule!
Marcelle on sairaalassa, tule!
Oletteko tytön äiti?
Raju aivokalvontulehdus.
Emme voineet mitään. Otan osaa.
Edith...
Tässä on tämä risti.
Päivää!
Halusitte tavata rannalla, joten...
Kiitos tästä haastattelusta.
- Mielellänihän minä.
Hassua nähdä teitä
näin kaukana Pariisista.
En ole koskaan kaukana Pariisista.
No niin, mennään kysymyksiin.
Vastatkaa vain, mitä mieleen tulee.
Kas niin.
Mikä on lempivärinne? - Sininen.
Lempiruokanne? - Naudanpaisti.
Voiko hyveellisesti elää?
Eletty on.
Kaikki tosiystävät ovat uskollisia.
Mitä jos ette voisi enää laulaa?
En voisi elää.
Pelkäättekö kuolemaa?
Rukoiletteko te?
- Kyllä, sillä uskon Rakkauteen.
En halua lähteä, Simone...
Missä Théo on?
Tahdon nähdä mieheni.
Théo tulee tunnin päästä.
Kaunein työhön liittyvä muisto?
Se, kun esirippu nousee...
Kaunein muistonne naisena?
Ensisuudelma.
Rakastatteko yötä?
- Kyllä, jos on paljon valoa!
Aamunkoittoa?
- Pianon kera, ja ystävien.
Iltaa? - Meille se on aamunkoitto.
Hengitä vain...
En voi enää perääntyä...
En enää...
Minkä neuvon antaisitte naiselle?
Rakasta!
Nuorelle tytölle? - Rakasta!
Lapselle? - Rakasta!
Kenelle te kudotte?
Sille joka haluaa villapuseron!
Siinä se. Toivon ettette väsynyt...
Paljon kiitoksia.
- Kiitos itsellenne.
Näkemiin. - Näkemiin.
En, kadu en
En, mitään kadu mä en
Teot nuo hyvätkin
Pahuuden, kaiken unohtaisin
En, kadu en
En, mitään kadu mä en
Siis menneistä viis!
Kaikki muistot nuo tuleen viskasin
Ilot, surutkin, kaiken pois hävitin
Kiihko rakkauden
Tuuleen kadotkoon
Kaikki poissa jo on,
Alkaa voin uudestaan
En, kadu en
En, mitään kadu mä en
Teot nuo hyvätkin
Pahuuden, kaiken unohtaisin
En, kadu en
En, mitään kadu mä en
Elämän siunatun
Tänään saan alkaa kanssasi sun
Marseljeesin suomennos:
Valter Juva
Suomennos: Outi Kainulainen
Broadcast Text