Tip:
Highlight text to annotate it
X
23.976
Tekstityksen versionumero: 1.1 Päiväys: 15.07.2008
Tämänkin tekstityksen tarjoaa: WWW.DIVXFINLAND.ORG
Suomennos: Otukka, DickJohnson ja Indigo
Oikoluku: Cromwell
SIX SHOOTER
Olen pahoillani, herra Donnelly, -
mutta vaimonne menehtyi tänä aamuna kello kolme.
Haluatteko nähdä hänet?
Kyllä, mielelläni. Kiitos.
Viipyisin mielelläni kanssanne, herra Donnelly, mutta meillä on kova kiire.
Kiireitä riittää, vai?
Kaksi kätkytkuolemaa ja nainen. Poika ampui äitinsä pään tohjoksi.
Onko hän elossa vai kuollut?
Kuollut, kuollut. Hänellä ei ole enää päätä.
Jätän teidät nyt.
En tiedä, mitä sanoisin sinulle, muru.
En tiedä, mitä sanoa.
Toin sinulle Davidin kuvan.
En tiedä, mitä sanoa.
En tiedä, missä nyt olet.
- Istuuko tässä joku? - Satoja ihmisiä. Katso itse.
- Se oli yksinkertainen kysymys. - Niin oli. Ne ovatkin parhaita.
En voi sietää vitun vaikeita kysymyksiä.
Hei, sinä siellä! Mikä sinua vaivaa?
- Näytät olevan maassa. - Pidä huoli omista asioistasi.
Kuulitko? Halusin vain jutella.
- Puhu jonkun tuttusi kanssa. - En tunne ketään.
Minulla ei ole maailmassa yhtään ystävää.
Hän on aika kärttyisä.
Hei, kamu. Miksei koskaan näe pitkiä jockeyita?
Miksei koskaan näe pitkiä jockeyita? He ovat aina lyhyenläntiä tyyppejä.
- Paino. - Minä tiedän. "Paino."
Jessus, paino. Paino.
Entä, jos on pitkä ja haluaa jockeyksi?
Se ei ole reilua.
Äiti sanoi aina, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa he haluavatkin.
Pitkien jockeyiksi haluavien tyyppien kohdalla tuo on vitun ilmiselvä vale.
- Voi ryhtyä esteratsastajaksi. - Voi ryhtyä esteratsastajaksi!
Takerrut oljenkorsiin.
Voi ryhtyä esteratsastajaksi. Jessus! Voi ryhtyä esteratsastajaksi.
Vitun kouluratsastuskin ottaa minua päähän.
Voisitko varoa pahuksen kielenkäyttöäsi?
Mitä? Tuo tyyppi...
Jestas.
Menen käymään ravintolavaunussa, että pääsen eroon teistä tylsimyksistä.
Haluaako kukaan mitään? Itkupilli? Eikö? Vanha mies?
- Kuppi teetä? - Kuppi teetä, selvä.
Älä kaiva rahojasi. Jos luulet, että raahaan teekuppeja -
edestakaisin sinun vuoksesi, niin ajattelepa uudelleen.
- Oletko kunnossa? - En ole.
Onko jokin vialla?
- Poikamme kuoli viime yönä. Kätkytkuolema. - Hienoa. Kerro kaikille.
Olen pahoillani.
50 penniä sipsipussista.
En voi uskoa sen punapäisen mulkeron röyhkeyttä.
- Paljonko olen velkaa? - Unohda se.
- Todellako? - Minähän käskin unohtaa sen.
Missä hymykaksikko on?
- Heidän poikansa kuoli viime yönä. - Niinkö?
Voi luoja.
Tappoivatko he sen?
- Eivät tappaneet. - Ehkä he kolauttivat sen johonkin.
- Se oli kätkytkuolema. - Niin ne kaikki sanovat.
Olen varma, että he kolauttivat sen johonkin. Niin minä tekisin, -
jos minulla olisi lapsi. Kolauttaisin sitä.
Johonkin. Jos lapsi kävisi hermoilleni. Aivan kuin Marvin Gayen isä.
Marvin Gayen isänä minäkin olisin ampunut Marvin Gayen.
Saisin sen mulkun hiljaiseksi. Ihmettelen, etteivät vanhemmat tapa lapsiaan useammin.
Sillä suurin osa lapsista on mätiä. Minä ainakin. Olen vitun mätä lapsi.
- Onko sinulla lapsia? - Ei.
Haluatko niitä? Tulevaisuudessa.
Iällä ei ole nykyisin merkitystä.
Tony Curtis on fossiili, ja hän saa vielä lapsia.
Ei Tony Curtis, vaan kuka? Rod Steiger. Sekoitan aina ne kaksi mulkkua.
Aivan, Rod Steiger. Hän on ainakin satavuotias. Kas, lampaita.
Oletko koskaan huutanut lampaalle?
En.
Siinä tulevat Fred ja Rosemary.
- Minne matka? Dubliniinko? - Kyllä. Kaupunki, jota ei koskaan lakaista.
Tarvitsin heroiinia ja paskan korostuksen, joten ajattelin mennä suoraan lähteelle.
Hakkaan sinusta paskat pihalle, jos vielä käytät tuollaista kieltä.
Mitä kieltä? Eihän "paska" ole kirosana.
- On se. - Ei vitussa ole!
- Pato! - En kuuntele enää tuota paskapuhetta!
Anna hänen lyödä minua. En välitä vitun vertaa!
- Mene jonnekin muualle! - Mene itse!
- Olin tässä ennen teitä. - Istu alas, Pato.
Vielä yksikin väärä sana... Yksikin!
Minä en puolusta sinua enää. Minulla on omiakin murheita.
Minulla on hieno tarina lehmästä, joka ei saanut pieraistua.
- Haluatko kuulla sen? - En! Jessus.
Sinä et ole yhtään hauska.
- Eikö sinun pitäisi kulkea käytävällä? - Ei.
- Onko sinulla Pringlesejä? - Ei. Snobisipseille ei ole täällä kysyntää.
Taytoseja tai Ripplesjä löytyy.
- Hyvää mieltäkään ei taida löytyä? - Kello on 11 aamulla.
Kysyinkö aikaa? Luulin kysyväni: "Hyvää mieltäkään ei taida löytyä?"
- Älkää tiuskiko minulle. - Samat sanat.
- Kuinka muka tiuskin teille? - Kasvoistasikin sen huomasi.
- Kasvoistani? - Tavoistasi myös.
- Haluaisitteko itse työskennellä junassa? - Minun syytänikö paska työsi on?
En sanonut työtäni paskaksi. Sanoin, että toivoin elämältä enemmän.
Saanko minä viinani vai jäänkö tähän seisomaan?
Eikö sinun pitäisi kulkea käytävällä?
- Mitä saisi olla? - Kaksi teetä, kiitos.
Onkohan hän täysi ääliö? Tuo nuori kaveri.
En välttämättä sanoisi niin.
Hän tietää, mitä kouluratsastus on.
Harmiton kaveri?
Juuri sitä yritin sanoa.
Onko siinä kuollut lapsenne? Näytähän.
Hän näyttää Bronski Beatin tyypiltä. Muistatko hänet? Samaa näköä.
Ei ihme, että kolautitte hänet johonkin.
- Se oli kätkytkuolema. - Niinhän te äidit aina sanotte.
Kaikkihan sen tietävät kun taakkana on ruma lapsi, jota häpeää.
Älä minua tuosta syytä.
Rouva, miehesi on tuolla suunnassa!
Olikohan tuo hieman liikaa?
Taisin mennä liian pitkälle.
- Näitkö, minne vaimoni meni? - Näin kyllä.
Hän hyppäsi junasta viisi minuuttia sitten ja murskasi aivonsa tuohon noin.
Hän on ääliö. Lähden etsimään vaimoani.
Katso ulkopuolelle. Hän valuu alas kylkeä pitkin.
Älä minua katso. Kerroin sen jo viisi minuuttia sitten.
Hän käyttäytyi oudosti siitä lähtien kun istui alas.
Vollotti ympäriinsä kuin sekopää.
Eikö vollottanutkin kuin sekopää?
- Hänen poikansa kuoli aivan äskettäin. - Aivan.
Kirjoittakaa se muistiin, koska se voi liittyä tähän.
Siinä hän on. Karun näköinen lapsi.
Näyttää siltä Bronski Beatin tyypiltä.
- Tyypiltä mistä? - Bronski Beatista.
- Siltä homoltako? - Juuri häneltä. Siltä homolta. Aivan.
- Voinko pitää tämän? - Kaikin mokomin.
Pankaa se "Kuolleet lapset - Bronski Beatilta näyttävät" -kansioonne.
- Tunnenko sinut jostain? - Minut? Ette.
Mistä puhuit rouva Dooleyn kanssa ennen kuin hän poistui vaunusta?
Kerroin hänelle tarinan lehmästä, joka ei saanut pieraistua.
Ei kai se ollut hänelle viimeinen pisara?
Ei, luulen, että hän kävi mielessään läpi raskaita asioita.
Kiitos ajastanne.
Minä luulin Freudin kuolleen jo aikoja sitten.
Käske pysäyttää juna! Ja käske poikien ottaa aseet esille!
Jestas, että olet surkeana. Et edes tuntenut naista.
- Et taida kunnioittaa kuolleita? - En.
Musta mies vei minulta sen kyvyn.
Myönnä pois. Hänen vollotuksensa alkoi käydä sinunkin hermoillesi.
Äitini murhattiin viime yönä, mutten itke silmiä päästäni.
- Pilailetko? - Toki pilailen aina, kun äitini on murhattu.
Siitä saa ammennettua valtavasti hupia.
Et näytä järkyttyneeltä.
Hän ei ollut sieltä viehättävimmästä päästä. Elämä jatkuu.
- Vaimoni kuoli eilen illalla? - Niinkö?
- Murhattiinko hänetkin? - Ei, ei.
Onneksi ei! Luulin jo, että kyseessä on sarjamurhaaja.
Älä itke, vanha mies.
Hän on nyt Luojan luona.
En usko Jumalaan. En enää.
Tietysti uskot Jumalaan. Olethan vanha mies.
Ei. Tänään mitta tuli täyteen.
Miksi? Mitä tänään tapahtui? Aivan, junasta hyppäävä nainen.
Eihän se ollut Jumalan vika. Hän ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Mitä?
- Ei mitään. - Viimeinkin hymyilet.
Haluatko kuulla tarinan lehmästä, joka ei saanut pieraistua?
Se on hillitön juttu.
- Haluan. Haluan kuulla sen. - Niinkö? Vitun hienoa!
Parasta on, että se on tositarina. Se on hulluinta.
Olin siis karjanäyttelyssä isäni kanssa seitsemänvuotiaana.
Helvetisti lehmiä kaikkialla, kuten saattaa arvata.
Eräs lehmä ei ollut saanut pieraistua.
Sille on oikea termikin, mutten tiedä sitä.
Joka tapauksessa lehmä alkaa turvota sairaasti. Kuin ilmapallo.
Se on vaarallista, sillä ne saattavat kuolla siihen.
Kukaan ei osannut tehdä mitään, kunnes tämä lyhyt kaveri putkahti paikalle.
Hän vain käveli paikalle. Hän otti ruuvimeisselin ja hyppäsi aitaukseen.
Kaikki olivat aivan ihmeissään.
Lyhyt tyyppi alkoi tökkiä isoja reikiä lehmän kylkeen.
Luulimme häntä hulluksi, koska hän teki moista.
Lehmä alkoi kuitenkin tyhjentyä normaaliksi, -
koska niin täytyy toimia, ellei lehmä saa pieraistua. Puukottaa sitä.
Kaikki antoivat tyypille aplodit, koska hän oli hoidellut tilanteen.
Hän alkoi kertoa koko elämäntarinaansa, kuinka jumalattomasti hän tietää lehmistä.
Hän sanoi, että lehmästä tuleva kaasu on samaa kuin kotona kaasu-uunissa.
Kaikki sanoivat, että vitut se mitään samaa ole.
Mutta pikkukaveri sanoi, että kyllä se vain on, katsokaa. Hän sytyttää kaasun.
Niinpä tulilieska ampaisee lehmästä.
Olimme aivan haltioissamme ja annoimme uudet aplodit.
Mutta kaasu imaisi liekin sisäänpäin, ja lehmä räjähti.
Sen lehmän räjähtäminen oli elämäni paras päivä.
- Tämä on minun pysäkkini. - Jäätkö tässä pois?
Sehän sopii. Aloitkin jo tylsistyttää niin perkuleesti.
Onnea matkaan.
Kamu.
Ikävä kuulla kuolleesta rouvastasi.
Niin. Kiitos.
- Pahoittelut äitisi vuoksi. - Mitäpä tuosta.
"Kaksi kätkytkuolemaa ja nainen. Poika ampui äitinsä pään tohjoksi."
Ei!
Ei.
En osunut yhteenkään. Onnetonta ampumista.
Pirun onnetonta.
Tiedäthän, mitä tarkoitan? Pirun onnetonta.
Toivottavasti näemme pian, muru.
Jos ei, niin ei.
No niin, no niin.
No niin, David.
On yksi kumpaisellekin.
Seuraan pian.
Jessus!
Mikä helvetinmoinen päivä.
Junamatkoille mukaan: WWW.DIVXFINLAND.ORG