Tip:
Highlight text to annotate it
X
Hei, nimeni on Helmut Mebert.
Olen soittanut Berliinin Filharmonikoissa viulua 40 vuotta.
Hienoa, kun saan auttaa sinua harjoittelemaan koesoittoa varten.
Tänään käsittelemme Italialaisen sinfonian ensimmäistä osaa,
joka ensiesitettiin Lontoossa vuonna 1833.
24-vuotias Mendelssohn johti tämän tuolloin itse
ja hän kirjoitti kirjeessä tästä sinfoniasta seuraavaa:
"En ole koskaan säveltänyt mitään näin hauskaa."
Ainakin ensimmäiseen osaan tämä sopii.
Osa on täynnä joie de vivrea, elämänhalua.
Alku on hyvin lyhyt esittelyosa.
Siinä esitellään sävellaji, kirkas, iloinen A-duuri.
Tässä pizzicatossa
♪ (soittoa)
tulevat nämä 8.-osanuotit puhaltimilla tai
♪ (soittoa)
korkeilla huiluilla.
Aloitus on energinen:
♪ (soittoa)
ja sitten seuraa teema.
Ennen sitä ei tule mitään muuta.
Mutta pizzicaton aikana tehdään jo tilaa näille vivace-piirteille.
Ja nyt pääteemaan.
♪ (soittoa)
Nämä aksentit on tärkeää soittaa energisesti.
Jos ne soitettaisiin voimalla, se saattaisi kuulostaa tältä:
♪ (soittoa)
Ei kuulosta kauniilta.
Mieluummin energisesti, nopeammalla jousella
ja vetämällä jousi kauemmas lopussa.
♪ (soittoa)
Näin ääni voi kaikua.
Kun pysytään tässä kulmassa, äänestä tulee kuollut.
Soita siis näin:
♪ (soittoa)
Viimeiseen tahtiin on erilainen sormitus:
liu'utaan takaisin: 3 2 1 ja näin päädytään toiseen asemaan.
Tästä on seuraava etu:
Seuraa nimittäin kaksi sekvenssiä ja ne ovat toisessa asemassa.
Molemmat soitetaan samalla sormituksella,
mutta kerran toisessa ja kerran viidennessä asemassa.
♪ (soittoa)
Metodisesti ja musiikin kannalta on usein hyödyllistä
soittaa sama sekvenssi eri sävelkorkeudella,
ja käyttää myös samaa sormitusta.
Mutta näin ei ole pakko tehdä. Voidaan myös
♪ (soittoa)
pysyä neljännessä asemassa.
Neuvoisin tällöin
siirtymään ensimmäiseen asemaan ja vapaan e-kielen yli.
♪ (soittoa)
Älä soita viimeistä neljäsosaa liian lyhyenä.
♪ (soittoa)
Se on neljäsosa ja sen täytyy pysyä neljäsosana.
Seuraavaksi
♪ (soittoa)
tässä lopetukset ovat jälleen hieman pidempiä, pisteellisiä neljäsosia.
Tämän voi helposti näyttää.
Ja sillä on myös merkitys.
Jos tätä osaa ei olisi:
♪ (soittoa)
silloin täällä olisi osa ja tuolla osa mutta jotakin puuttuu.
Linja puuttuu.
Tässä iloisessa päätöksessä soitto täytyy pitää linjakkaana.
♪ (soittoa)
Kun sanoin,
♪ (soittoa)
että vain aksentit soitetaan nopeammin,
♪ (soittoa)
kyseessä on vain forte, ei fortissimo.
Mutta nyt crescendossa painetta voi vähän lisätä.
Siis ensin vain:
♪ (soittoa)
ja nyt sforzato.
♪ (soittoa)
Sforzato on sforzato vain, kun sen jälkeen on heti hiljaisempaa.
Sitten voidaan vielä korostaa crescendoa,
joka soitetaan kahden tahdin aikana.
Liioittelen ja soitan hitaammin:
♪ (soittoa)
Myös tahdin viimeinen 8.-osa kuuluu crescendoon.
Seuraavaksi, kuin kaikki olisi vain pilaa,
♪ (soittoa)
tulee päätös pianossa.
♪ (soittoa)
Nämä aksentit ovat vain pieniä.
♪ (soittoa)
Tämä on ensimmäinen osa.
Kerran kokonaisuutena.
(aloittaa)
Halusin sanoa pizzicatosta, että
se kuulostaa parhaalta,
kun vasemman käden kämmen on kaukana otelaudasta.
Tällöin pizzicato kuuluu kauemmas.
(aloittaa)
Silloin se kaikuu.
♪ (soittoa) 0:05:19.720,0:05:22.7200:05:22.720,0:05:25.560 Sitten seuraa hankala osa.
Soitettavana on piano spiccato, jossa on hankalia kielenylityksiä.
Harjoitellessa kannattaa tehdä todella nopeita 8.-osia
kielillä pysyen ja sitten tehdä diminuendo
kunnes jousi alkaa itsestään värähdellä,
ilman että jousi liikkuu paljoakaan kieliltä ylöspäin.
♪ (soittoa)
Pysy kielellä, sitten diminuendo.
♪ (soittoa)
Siinä se.
Joten harjoituksiin suosittelisin:
♪ (soittoa)
Siinä kaikki.
Sama pätee toisen osan harjoitteluun:
♪ (soittoa)
Osa on vaikea,
koska muu orkesteri ei soita tästä mitään.
Vain sellot soittavat samaa oktaavia alempaa.
Tämän vuoksi kaikki, mikä voi mennä pieleen, kuuluu.
Esityksessä tapahtuu seuraavaa:
puhaltimet soittavat pääteemaa ja me vastaamme tällä 8.-osanuottikuviolla.
Näin:
♪ (soittoa)
Näin se menee.
Tahti 43 näyttää yksinkertaiselta mutta siinä on tämä 8.-osatauko,
ja sitä seuraavat 8.-osat.
8.-osatauko on todella lyhyt.
Tässä tempossa (näyttää mallia).
Se alkaa käytännössä iskulta.
Usein aloitetaan liian myöhään, kiritään ja soitto on epätahdissa.
Silloin eri osat eivät tule yhtä aikaa.
Orkesteri soittaa jatkuvia 8.-osatrioleja.
Rytmin täytyy olla oikein (näyttää).
Sitten toistetaan paljon.
Voin sanoa vielä, että tahdissa 51 pääteema näyttää erilaiselta.
Alussa oli forte, nyt fortissimo.
Eikä siinä kaikki: alku on legato.
♪ (soittoa)
ja nyt meillä on
♪ (soittoa).
Selkeää.
Tämän voi nähdä alun vahvistuksena,
tämän nuoruuden energian,
joka tässä osassa esiintyy.
Näin:
♪ (soittoa)
Tämän käsittelimmekin jo.
Nyt täytyy jatkaa eloisasti.
Miksi? Koska nyt meillä on riittävästi tilaa ja energiaa.
♪ (soittoa)
Nyt ääni on voimakkaampi ja orkesteri soittaa matalammalta.
Tarvitsemme siis koko jousta.
♪ (soittoa)
Sforzato on vain ensimmäisessä tahdissa, ei enää toisessa.
Voimme silti soittaa aksentin toisen tahdin 1. iskulla,
koska puhaltimet soittavat forte-soinnun kummankin tahdin 1. iskulla.
Muuten kauniita viulujamme ei kuulu lainkaan.
Näin:
♪ (soittoa)
Nyt
♪ (soittoa)
mordentti a:lla.
♪ (soittoa)
Mordent käännetään suomeksi "puree".
Näin meidänkin on tehtävä.
Kun viulun kieltä soittaa purevasti,
♪ (soittoa)
hyökkäävästi, mordentti kuuluu kirkkaasti.
Kun pääset tänne:
♪ (soittoa)
Osa ei ole helppo tempossa.
♪ (soittoa)
Huomaa taas tämän jälkeen:
lyhyt 8.-osatauko (näyttää tempon),
tahti 67 ja seuraava.
Sitten vielä muutama sana finaalista.
Jos huomioimme wieniläisklassiset tyylipiirteet,
lopetusta voi hieman pehmentää.
Näin:
♪ (soittoa)
Minusta tämä olisi tässä virhe.
Lopetus on jälleen dionysialaisen elämänilon vahvistus.
♪ (soittoa) 0:09:51.920,0:09:54.2000:09:54.200,0:09:58.120 Kiitos, että kuuntelit ja katsoit, ja kuten aina:
pidä hauskaa harjoitellessasi!